Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi huhtikuussa 2006 sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta Suomen ja Panaman välillä tehdyn sopimuksen. Sopimuksella halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

---

Vuonna 1999 tapahtunut Panaman kanavan hallinnoinnin luovutus Yhdysvalloilta Panamalle oli merkittävä piristysruiske maan taloudelle ja maan taloudelliselle kehitykselle. Jo nyt kanavan hallinta on tuonut Panamalle vastaavan taloudellisen hyödyn jonka se sai koko kanavan olemassa olon aikana sen ollessa Yhdysvaltojen hallinnassa. Tämän vaikutusta Panaman talouteen ei voi vähätellä ja maa onkin tänä päivänä Väli-Amerikan kehittynein maa, jonka bruttokansantuote (noin 7500 dollaria hengeltä) on alueen ja koko Latinalaisen Amerikan korkeimpia.

Voimakkaan talouskehityksen lisäksi Panama on kyennyt hyödyntämään Latinalaisen Amerikan standardien mukaan erittäin hyvää hallintoa, rahoitusmarkkinoiden avoimuutta ja maan rauhallisia oloja. Panaman pyrkimyksenä onkin edelleen hyödyntää näitä etuja pyrkimyksissä luoda maasta alueen logistinen ja taloudellinen keskus. Erityisen tärkeässä roolissa on maan tarjoamat lentoyhteydet, jotka ovat Latinalaisen Amerikan parhaat. Lentoyhteyksiä pyritään maassa kehittämään määrätietoisesti samalla kun lähivuosien merkittävin satamainvestointi tulee olemaan Tyynen meren puolelle keinotekoiselle saarelle rakennettava uusi konttisatama.

Ylivoimaisesti tärkein Panaman kiinnostusta kansainvälisille sijoittajille sekä tavaroiden ja palveluntuottajille lisäävä tekijä on Panaman kanavan laajennusta koskevat suunnitelmat, joilla pyritään kasvattamaan kanavaa vastaamaan kasvavaa kysyntää. Suunnitelmilla pyritään mahdollistamaan sekä ä useampien ja suurempien rahtialusten kulku että lisääntynyt risteilytoiminta.

Panaman hallituksen tavoitteena on kehittää kanavan ympärille myös maa- ja ilmakuljetusten logistiikkakeskus. Tähän antavat hyvät mahdollisuudet maan kehittynyt lentoinfrastruktuuri ja rauta- ja maantieyhteydet ja toimivat vapaa-alueet sekä kansainvälisen kaupan kannalta strategisesti otollinen sijainti.

Suomen ja Panaman väliset taloudelliset suhteet eivät ole olleet merkittävät ja vuotuinen kauppavaihto on tilastojen mukaan ollut noin 15 miljoonaa euroa. Panama ei myöskään ole kokonsa suhteen (noin 3,2 miljoonaa asukasta) merkittävät markkina itsessään. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää huomioida, että monet suomalaisyritysten tuotteet, jotka viedään maan markkinoille, valmistetaan sekä Pohjois- että Etelä-Amerikassa. Samalla on myös huomioitava, että Suomi on pohjoismaalaisittain Norjan kanssa tärkein Panaman kanavan käyttäjä.

Maan koosta huolimatta Panama tarjoaa kuitenkin suomalaisille yrityksille merkittäviä liiketoiminta- ja sijoitusmahdollisuuksia, jotka liittyvät lähinnä kanavan laajennukseen ja suunnitteilla olevaan satamahankkeeseen. Samalla Panaman kanavan mukanaan tuoma talouskasvu ja siihen liittyvä rakennustoiminnan kasvu tulee huomioida. Tärkeä näkökulma suomalaisen liiketoiminnan kannalta on myös maan pyrkimys lisätä energiatehokkuutta ja ympäristön suojeluun liittyvien näkökulmien kasvava rooli maassa.

Suomella on voimassa investointisuojasopimukset 62 maan kanssa.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Albania (SopS 16/1999), Algeria (SopS 9/2007), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Argentiina (SopS 21/1996), Armenia (SopS 32/2007), Azerbaidzhan (SopS 8/2005), Bosnia ja Hertsegovina (SopS 77/2001), Bulgaria (SopS 50/1999), Chile (SopS 23/1996), Dominikaaninen tasavalta (SopS 36/2007), Ecuador (SopS 79/2001), Egypti (SopS 11/2005), El Salvador (SopS 11/2003), Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001), Etiopia (SopS 42/2007), Filippiinit (SopS 52/1999), Georgia (SopS 5/2008), Guatemala (SopS 107/2006), Indonesia (SopS 82/2008), Intia (SopS 30/2003), Iran (SopS 82/2004), Jordania (SopS 7/2008), Kazakstan (SopS 63/2008), Kiina (SopS 87/2006), Kirgisia (SopS 163/2004), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Kroatia (SopS 92/2002), Kuwait (SopS 32/1997), Latvia (SopS 5/1993), Libanon (SopS 4/2000), Liettua (SopS 119/1992), Makedonia (SopS 21/2002), Malesia (SopS 79/1987), Marokko (SopS 28/2003), Mauritius (SopS 90/2008), Meksiko (SopS 54/2000), Moldova (SopS 42/1997), Mongolia (SopS 87/2008), Mosambik (SopS 93/2005), Namibia (SopS 42/2005), Nigeria (SopS 34/2007), Oman (SopS 18/1999), Peru (SopS 33/1996), Puola (SopS 28/1998), Qatar (SopS 37/2003), Romania (SopS 121/1992), Slovakia (SopS 37/1996), Slovenia (SopS 37/2000), Sri Lanka (SopS 54/1987), Tansania (SopS 94/2002), Thaimaa (SopS 35/1996), Tshekki (SopS 34/1994), Tunisia (SopS 52/2003), Turkki (SopS 29/1995), Ukraina (SopS 102/2005), Unkari (SopS 20/1989), Uruguay (SopS 84/2004), Uzbekistan (SopS 74/1993), Valko-Venäjä (SopS 58/2008), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Vietnam (SopS 28/2009) sekä Viro (SopS 104/1992).

Sopimuksen määräysten tavoitteina ovat lähinnä elinkeinoelämän sijoituksiin kohdistuvan mielivaltaisen kohtelun mahdollisuuksien vähentäminen ja sijoitusympäristön ennakoitavuuden lisääminen kohdemaassa. Sopimus pyrkii vähentämään ulkomaisiin sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä ja alentamaan siten yritysten sijoituskynnystä. Sopimuksella halutaan vaikuttaa myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviä rahoituskustannuksia alentavasti.

Sopimuksessa määritellään sijoittajan, sijoituksen ja tuoton käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksella edistetään sijoituksia yleisesti ja suojellaan maahan tehtyjä sijoituksia.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen kohtelun sekä täysimääräisen ja jatkuvan suojan. Sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksessa tarkoitettuja sijoituksia ei voi pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin ainoastaan syrjimättömyyden pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai suosituimmuusasemassa olevien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Sopimus mahdollistaa varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa.

Siltä varalta että sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, sopimuksessa on määräykset tuomioistuinmenettelystä ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Esityksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä pyritään edistämään suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia toisessa sopimusmaassa luomalla niiden sijoitustoiminnalle suotuisammat ja turvatummat edellytykset.

Suomella ei ole voimassa olevaa investointien edistämistä ja suojaamista koskeva sopimusta Panaman kanssa. Suurlähettiläs Hirvelä López vieraili yhdessä suomalaisen liikemiesdelegaation kanssa Panaman kauppa- ja teollisuusministeriössä 30 päivänä marraskuuta 2005 jonka yhteydessä suomalaiset yritykset olivat esittäneet tarpeen neuvotella investointisopimus Suomen ja Panaman välille. Kun myös Panaman vara-ulkomaankauppa-ministeri Carmen Gisela Vergara oli hyvin kiinnostunut ajatuksesta aloittaa investointisuojasopimusneuvottelut maiden välillä, toimitettiin samassa yhteydessä Suomen sopimusluonnos.

Neuvottelut käytiin Panama Cityssä 26-28 päivänä huhtikuuta 2006 Suomen sopimusluonnoksen pohjalta. Neuvotteluja edelsivät useat tapaamiset maassa olevien eurooppalaisten edustajien (Saksan suurlähettiläs ja Hollannin sekä Ruotsin pääkonsulit) kanssa. Neuvotteluihin Suomen puolelta osallistui yksikön päällikkö Jukka Nysten ja kaupallinen neuvos Kimmo Sinivuori sekä Suomen pääkonsuli Einar Simons. Panaman puolelta neuvotteluihin osallistui maan kauppa- ja teollisuusministeriön osastopäällikön Leroy Shefferin johdolla valtuuskunta, joka koostui kauppa- ja teollisuusministeriön edustajista.

Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen hyväksymistä varten lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, opetusministeriöltä, kauppa-ja teollisuusministeriöltä, työministeriöltä , ympäristöministeriöltä, Finnfundilta, Finnvera Oyj:ltä, Finpro, Keskuskauppakamarilta, Suomen Pankkiyhdistykseltä, sekä Elinkeinoelämän keskusliitto ry:ltä.

Sopimus allekirjoitettiin Panamassa 19 päivänä helmikuuta 2009.

Sopimuksen johdannossa on Suomen mallisopimuksen mukaiset toteamukset ulkomaisten sijoitusten taloudellista kehitystä edistävästä ja elintasoa kohottavasta vaikutuksesta sekä kansainvälisten työelämän oikeuksien noudattamisesta, luopumatta yleisistä terveyteen, turvallisuuteen ja luonnonsuojeluun tähtäävistä periaatteista.

Artikla 1 Määritelmät. Sopimuksessa on tavanomaiset määritelmät sijoituksista, sijoittajista, tuotoista sekä sopimuksen maantieteellisestä ulottuvuudesta.

Artikla 2 Sijoitusten edistäminen ja suojaaminen. Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään toistensa sijoittajien sijoituksia sekä suojelemaan alueellaan olevia toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja myöntämään oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen ja jatkuvan suojan. Sijoituksiin ja niihin liittyvään liiketoimintaan ei saa isäntävaltion taholta kohdistua kohtuuttomia tai mielivaltaisia toimenpiteitä.

Artikla 3 Sijoitusten kohtelu. Toisen sopimuspuolen sijoittajille ja heidän sijoituksilleen taataan sijoittautumisen jälkeinen kansallinen tai suosituimman maan kohtelu sen mukaan kumpi on sijoittajan kannalta edullisempi. Toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin ei kohdisteta minkäänlaisia suoritusvaateita.

Artikla 4 Poikkeukset sijoitusten kohtelusta. Sopimus sisältää poikkeuksia pääsääntönä olevasta suosituimmuuskohtelusta. Mm. alueelliset taloudelliset järjestöt ja tulliliitot erotetaan sopimuksen ulkopuolelle siten, että niistä koituvia etuja ei velvoiteta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin. Samoin sopimuksen ulkopuolelle suljetaan kansainvälisistä verosopimuksista sekä monenvälisistä investointisopimuksista aiheutuvat etuudet.

Artikla 5 Pakkolunastus. Omaisuuden pakkolunastukselle tai kansallistamiselle asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Niihin voi ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen. Myös ulkomaisten vähemmistöosakkuuksien korvaaminen suoritetaan samoja periaatteita noudattaen. Korvauksen saajalla on oikeus saada lunastuspäätös nopeasti uudelleen tarkasteluun isäntävaltion tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.

Artikla 6 Menetysten korvaaminen. Sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan tapahtuman aiheuttamat menetykset korvataan toisen sopijapuolen sijoittajille suosituimmuus- tai kansallisen kohtelun periaatetta noudattaen riippuen siitä, kumpi korvauskäytäntö on sijoittajan mukaan edullisempi. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

Isäntävaltio on 2. kappaleen mukaan kuitenkin tietyin lisäedellytyksin välittömästi vastuussa siitä toisen sopimuspuolen sijoittajille koituneesta vahingosta, jonka sen omat asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla näiden omaisuutta.

Artikla 7 Vapaat siirrot. Sopimuksessa taataan vapaa siirto-oikeus pääomille, tuotoille, maksuille, korvauksille ja ulkomaisten työntekijöiden ansiotuloille. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä ja rajoituksitta vapaasti vaihdettavassa valuutassa. Artiklassa säädetään myös käyvän kurssin määrittelystä poikkeustapauksissa. Sopimuspuolilla on mahdollisuus tietyissä olosuhteissa, jotka koskevat mm. velkojen maksua ja rikollista toimintaa, tilapäisesti viivyttää varojen siirtoa.

Artikla 8 Sijaantulo. Jos sopimusvaltio taikka sen edustajaksi määrätty taho on myöntänyt takauksen tai muun vastaavan sitoumuksen toisen sopimusvaltion alueella olevalle sijoitukselle ja tullut tällä perusteella korvausvelvolliseksi, siirtyvät kyseistä sijoitusta koskevat oikeudet ensin mainitulle maksuvelvolliseksi joutuneelle sopimusvaltiolle. Näitä oikeuksia se sijaantulijan asemassa toteuttaa itse tai osoittamansa edustajan välityksellä samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.

Artikla 9 Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat. Sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan väliset riidat ratkaistaan sovinnollisesti kolmen kuukauden kuluessa tai tämän jälkeen viedään ratkaistavaksi sijoituspaikan kansalliseen riidan tuomioistuimeen tai alistetaan Washingtonin vuoden 1965 yleissopimuksen mukaiseen ICSID -ratkaisumenettelyyn tai kansainväliseen sovittelumenettelyyn UNCITRAL -sääntöjen mukaisesti elleivät riidan osapuolet toisin sovi. Sijoittaja ei voi enää muuttaa riitojenratkaisuelintä vietyään tapauksen joko kansalliseen tuomioistuimeen tai välimiesmenettelyyn. Välimiesmenettelyn tulee tapahtua New Yorkin v. 1958 sopimuksen allekirjoittajavaltiossa. Sopimuspuolet tunnustavat annettujen tuomioiden lopullisuuden ja sitovuuden sekä täytäntöönpanoon alueellaan.

Artikla 10 Sopimuspuolten väliset riidat. Sopimuspuolten väliset sopimuksen tulkintaa ja soveltamisesta koskevat riitaisuudet ratkaistaan mahdollisuuksien mukaan neuvotteluilla diplomaattiteitse. Mikäli riitaa ei ole voida ratkaista em. tavoin kuuden (6) kuukauden kuluessa neuvottelujen pyytämisajankohdasta lukien, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan 2 kappaleen mukaan saattaa riidan tilapäisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Sopimuksessa on yksityiskohtaiset menettelyohjeet yksittäistä tapausta varten perustettavan välimiesoikeuden perustamisesta ja toiminnasta.

Artikla 11 Luvat. Sopimuspuolet kohtelevat suotuisasti lainsäädäntönsä mukaisesti sijoituksiin liittyviä lupahakemuksia ja myöntävät avainhenkilöstön ja näiden perheenjäsenten oleskelu- ja työluvat.

Artikla 12 Muiden määräysten soveltaminen. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille turvataan sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun hän on niihin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan oikeutettu.

Artikla 13 Sopimuksen soveltaminen. Sopimuksen määräyksiä sovelletaan sekä tuleviin että sopimuksen voimassaolopäivänä olemassa oleviin sijoituksiin. Sopimus ei kuitenkaan koske ennen sopimuksen voimaantuloa ilmenneistä tapahtumista aiheutuneita vaateita eikä vaateita, jotka on ratkaistu ennen sopimuksen voimaantuloa.

Artikla 14 Yleiset poikkeukset.Artiklan mukaan sopimuspuolet voivat sopimuksen estämättä ryhtyä turvallisuuttaan tai etujaan suojeleviin tai ihmisten, eläinten ja kasvien hyvinvointia koskeviin toimenpiteisiin poikkeuksellisissa oloissa. Erityistoimenpiteet eivät saa olla mielivaltaisia tai syrjiviä.

Artikla 15 Avoimuusperiaate.Artikla sisältää määräykset noudatettavasta avoimuusperiaatteesta, jonka mukaan sopimuspuolet julkaisevat viipymättä kaikki toisen osapuolen sijoittajien sijoituksiin mahdollisesti vaikuttavat lait ja määräykset. Sopimus ei velvoita sopimuspuolia luovuttamaan luottamuksellisia, omistamiseen liittyviä, lainvalvontaa haittaavia tietoja sekä tietoja, joiden paljastaminen olisi ko. sopimuspuolen asiakirjajulkisuutta koskevan lainsäädännön vastaista tai haittaisi yksittäisten sijoittajien oikeutettuja kaupallisia etuja.

Artikla 16 Neuvottelut. Sopimuspuolet neuvottelevat sopimuksen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä jommankumman sopimuspuolen esityksestä.

Artikla 17 Sopimuksen voimaantulo, voimassaoloaika ja voimassaolon päättyminen. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kumpikin sopimuspuoli on ilmoittanut toisilleen sopimuksen valtionsisäisten voimaansaattamisedellytysten täyttymisestä. Sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta ja sen jälkeen samoin ehdoin, kunnes jompikumpi sopimuspuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle irtisanovansa sopimuksen kahdentoista kuukauden kuluttua. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on myös kaksikymmentä vuotta.

Sopimus vastaa pitkälti Suomen tämän hetkistä mallisopimusta. Tärkein ero mallisopimukseen koskee sopimuksen 3. artiklaa, jossa toisen sopimuspuolen sijoittajille ja heidän sijoituksilleen taataan kansallinen tai suosituimman maan kohtelu sen mukaan kumpi on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sijoittajan ja sopimuspuolen välisiä riitoja koskevan artiklassa todetaan,että sijoittaja ei voi enää muuttaa riitojenratkaisuelintä vietyään tapauksen joko kansalliseen tuomioistuimeen tai välimiesmenettelyyn.

Vapaita siirtoja koskevaan artiklaan on lisätty mahdollisuus tietyissä olosuhteissa, jotka koskevat mm. velkojen maksua ja rikollista toimintaa, tilapäisesti viivyttää varojen siirtoa.

Yleisiä poikkeuksia koskevan artiklaan lisättiin viittaus toimiin, jotka koskevat ihmisten, eläinten ja kasvien hyvinvointia.

1 §. Lain 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Sopimuksen voimaansaattamista koskeva laki ehdotetaan tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta voivat olla osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolella on välitön vastuu tietyin edellytyksin vahingosta, joita sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemän sijoituksen tai sijoituksen osan. Valmiuslain (1080/1991) 37 §:n 1 momentin mukaan siinä tarkoitettujen toimenpiteiden johdosta kärsitystä vahingosta suoritetaan täysi korvaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingosta suoritetaan kuitenkin vain kohtuullinen korvaus, jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat. Sopimuksen 6 artiklan määräykset yhdessä 5 artiklan määräysten kanssa voivat olla ristiriidassa valmiuslain korvaussäännösten kanssa tai ainakin voivat valtioneuvoston harkintaa rajoittaen vaikuttaa tapaan, jolla valmiuslain säännöksiä sovelletaan. Määräykset kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklassa määritellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisissä riidoissa noudatettavat menettelyt. Sopimuspuolet hyväksyvät omien tuomioistuintensa lisäksi myös välimiesoikeuden toimivallan sijoituksia koskevissa riitaisuuksissa. Välitystuomiot ovat lopullisia ja sitovia. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset riitaisuudet voidaan ratkaista erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeuden päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Yleisperustelujen nykytilaa käsittelevässä jaksossa on lueteltu Suomen voimassa olevat sijoitusten suojelua koskevat sopimukset. Kaikkien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lait on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsiteltävänä oleva sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta Panaman kanssa ei poikkea voimassa olevista sopimuksista säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisissä kohdin. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Panamassa 19 päivänä helmikuuta 2009 Suomen tasavallan hallituksen ja Panaman tasavallan hallituksen välillä sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Panamassa 19 päivänä helmikuuta 2009 Suomen tasavallan hallituksen ja Panaman tasavallan hallituksen välillä sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 21 päivänä elokuuta 2009

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Sirkka-Liisa Anttila