Esityksessä ehdotetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettua lakia muutettavaksi siten, että vienti- ja alusluottoja koskevien korontasaussopimusten ja -tarjousten vuosien 1997–2010 myöntämisvaltuus nostetaan 5 000 miljoonasta eurosta 6 000 miljoonaan euroon.

Lisäksi viennin rahoituksen likviditeetin turvaamiseksi ehdotetaan otettavaksi käyttöön määräaikaisesti vuoden 2010 loppuun OECD-ehtoisten vientiluottojen jälleenrahoittamiseksi toimintamalli, jonka toteuttamiseksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä. Jälleenrahoitusmallissa korontasaussopimukset tehtäisiin Suomen Vientiluotto Oy:n päätöksinä. Suomen Vientiluotto Oy:n kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt luotto- ja rahoituslaitos toimisi vienti- ja alusluoton järjestäjänä ja luoton hallinnoijana.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2009 alusta lukien.

---

Julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausjärjestelmä perustuu julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettuun lakiin (1137/1996), jäljempänä korontasauslaki. Lisäksi korontasausjärjestelmän on oltava Maailman kauppajärjestössä, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä, jäljempänä OECD, ja Euroopan unionissa hyväksyttyjen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukainen.

Korontasausjärjestelmää hallinnoi valtion puolesta ja lukuun Suomen Vientiluotto Oy, jäljempänä Vientiluotto. Yhtiön hallintoa ja toimintaa sääntelee laki Suomen Vientiluotto Oy -nimisestä yhtiöstä (1136/1997).

Korontasausjärjestelmän tarkoituksena on osaltaan turvata suomalaisen viennin ja alushankintojen rahoitukselle kansainvälisesti kilpailukykyinen vienninrahoitusjärjestelmä tarjoamalla yrityksille suojaa kauppojen rahoitukseen liittyviltä korkoriskeiltä. Korontasausjärjestelmä toimii siten, että asiakkaan valittua suomalaisia tuotteita tai palveluja koskevan kaupan rahoittamiseksi CIRR-korkoon (Commercial Interest Reference Rate) sidotun kiinteäkorkoisen OECD-ehtoisen luoton, luotto- tai rahoituslaitos tekee Vientiluoton kanssa luottoa koskevan korontasaussopimuksen ja antaa asiakkaalle korontasausluoton. Korontasaussopimuksen mukaisesti luotto- tai rahoituslaitos maksaa valtiolle OECD-ehtoista kiinteää niin sanottua CIRR-korkoa ja valtio maksaa luotto- tai rahoituslaitokselle vaihtuvaa, yleensä kuuden kuukauden viitekorkoa lisättynä enintään 0,5 prosenttiyksikön suuruisella marginaalilla. Kun edellä mainittujen korkojen erotus (CIRR – vaihtuva korko lisättynä marginaalilla) on negatiivinen, maksaa valtio erotuksen luotto- tai rahoituslaitokselle korkotukena ja kun erotus on positiivinen, maksaa luotto- tai rahoituslaitos erotuksen valtiolle korkohyvityksenä.

Korontasauslain 1 §:n 1 momentin (muut. 946/2005) mukaan työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa Vientiluotolle sitoumuksia siitä, että Vientiluotto voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997–2010 enintään viiden miljardin euron pääoma-arvosta.

Rahoitusmarkkinoiden häiriön seurauksena yritysten rahoituksen arvioidaan vaikeutuneen merkittävästi. Pankit ovat tulleet aikaisempaa valikoivammiksi rahoitettavien yritysten osalta ja erityisesti pitkäaikaista luototusta (5–10 vuotta) ei ole haluttu antaa. Valtioneuvoston jo päättämät toimenpiteet pankkien välisen rahoituksen turvaamiseksi tulevat vähitellen korjaamaan tilannetta. Viennin rahoituksessa nykyisen vaikean tilanteen arvioidaan kuitenkin kestävän 1–2 vuotta.

Useat pankit ovat varainhankintaongelmiensa johdosta pyytäneet Finnveralta ja Vientiluotolta hankkeidensa jälleenrahoitusta. Tähän asti tietoon tulleiden hankkeiden osalta rahoitustarve on useita satoja miljoonia euroja.

Suomesta puuttuu julkinen rahoitusinstrumentti, jonka avulla Suomen valtion luottokelpoisuus voitaisiin kytkeä viennin rahoituksen varainhankintaan. Korontasauslain mukaisen korontasausjärjestelmän tarkoituksena on osaltaan turvata suomalaisen viennin ja alushankintojen rahoitukselle kansainvälisesti kilpailukykyinen vienninrahoitusjärjestelmä tarjoamalla yrityksille suojaa kauppojen rahoitukseen liittyviltä korkoriskeiltä. Korontasausjärjestelmän ongelmana nykyisessä rahoitusmarkkinoiden häiriötilanteessa on se, että riippuvuus luotto- ja rahoituslaitosten myöntämästä luotonannosta on näiden likviditeettiongelmien vuoksi johtanut järjestelmän toiminnan vaikeutumiseen. Korontasausjärjestelmää vienninrahoituksessaan käyttävissä maissa kuten Suomessa vientiyritykset ovat tässä rahoitusmarkkinoiden häiriötilanteessa huonommassa kilpailuasemassa kuin sellaisissa maissa, joissa julkinen rahoittaja voi tarjota suoraa vienninrahoitusta tai jälleenrahoitusta muun muassa Norjassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Saksassa. Näissä maissa vientiä rahoittavilla julkisilla vienninrahoittajilla on mahdollisuus hankkia pitkäaikaista rahoitusta markkinoilta luotto- ja rahoituslaitoksia edullisemmilla ehdoilla. Julkisten vienninrahoittajien antamissa suorissa tai jälleenrahoittamissa vientiluotoissa ostajan maksama korko voi olla jopa prosenttiyksikön pienempi kuin korontasaustekniikalla toimivilla viennin rahoittajilla.

Valtion vientitakuiden ja korontasausluottojen kysyntä on kasvanut voimakkaasti kuluvan vuoden aikana. Syynä kasvuun on ollut lähinnä viennin rahoituksen vaikeutuminen.

Rahoitusmarkkinoiden häiriön johdosta ainakin 13 EU maata on ilmoittanut komissiolle viennin rahoituksen osalta kansallisesta rahoitukseen tai vientitakuisiin liittyvistä tukipaketeista. Kansalliset toimet eroavat siinä määrin toisistaan, ettei niiden keskinäinen vertailu ole mahdollista. Asian käsittelyä jatketaan EU:n ja OECD:n vientiluottokokouksissa.

Varautumiseksi rahoitusmarkkinoiden häiriöstä yrityksille aiheutuvaan viennin rahoituksen saannin vaikeutumiseen ehdotetaan julkisesti tuetussa viennin rahoituksessa otettavaksi käyttöön niin sanottu jälleenrahoitusmalli. Jälleenrahoitusmallissa Vientiluotto jälleenrahoittaisi valtion talousarviosta Vientiluotolle myönnetyllä luotolla tai Finnveran lukuun markkinoilta hankituilla varoilla suomalaisen tai ulkomaisen luotto- tai rahoituslaitoksen kautta Suomesta tapahtuvan vientikaupan edellyttämää pitkäaikaista luotonantoa. Mallissa varaudutaan tässä vaiheessa enintään 1,2 miljardin euron vientihankkeiden rahoittamiseen. Vientiluotot myönnettäisiin OECD-vientiluottosopimuksen ehtojen mukaisesti paitsi koron osalta, joka voisi olla joko vaihtuvakorkoinen tai kiinteä CIRR-ehtoinen. Järjestelyn piiriin tulevissa vientihankkeissa edellytettäisiin aina valtion vientitakuuta. Järjestely olisi määräaikainen ja voimassa enintään 2010 loppuun saakka.

Korontasaustarjousten voimakkaan kasvun johdosta ja liittyen jälleenrahoitusmalliin sisältyvään mahdollisuuteen käyttää myös kiinteätä CIRR-korkoa ehdotetaan korontasauslain 1 §:n 1 momentin mukaista korontasaussopimusten ja -tarjousten myöntämisvaltuutta nostettavaksi 5 miljardista eurosta yhdellä miljardilla eurolla 6 miljardiin euroon.

Ehdotetussa jälleenrahoitusmallissa toiminta perustuisi malliin, joka vastaa lähinnä Ruotsin Svensk Exportkredit:issä (SEK) pääasiallisesti käytössä olevaa toimintamallia. Tässä mallissa Vientiluotto jälleenrahoittaisi luotto- tai rahoituslaitoksen kautta vientikauppaa valtion talousarviosta Vientiluotolle myönnetyllä luotolla tai Finnveran lukuun valtion omavelkaisen takauksen avulla markkinoilta hankituilla varoilla.

Vientikaupan rahoituksen dokumentaation ja luottohallinnoinnin tekisi suomalainen tai kansainvälinen luotto- tai rahoituslaitos. Luotto- ja rahoituslaitoksella tarkoitetaan korontasauslain 2 §:n 3 ja 4 kohdissa tarkoitettuja laitoksia. Vientiluotto rahoittaisi järjestelyn myöntämällä kyseisen luotto- tai rahoituslaitoksen kautta joko vaihtuvakorkoisen tai CIRR -ehtoisen rahoituksen. Luotto- tai rahoituslaitos siirtäisi luoton ennen luoton nostoa vakuuksineen Vientiluotolle ja Vientiluotto antaisi lainavarat luotto- tai rahoituslaitokselle, joka siirtäisi ne edelleen ostajalle/viejälle. Luotto- tai rahoituslaitos hoitaisi luoton hallinnoinnin erillisen sopimuksen nojalla. Jälleenrahoitusmallin soveltamiseen tulisi aina kytkeä Finnveran vientitakuu, joka on keskimäärin noin 80 prosenttia luoton määrästä. Tällöin Vientiluoton riski pienenisi ja myös vakavaraisuuden edellyttämä oman pääoman määrä olisi vähäisempi. Luotto- tai rahoituslaitos antaisi Vientiluotolle takauksen sille riskin osalle, jota Finnveran takuu ei kata. Vientiluoton kannettavaksi jäisi noin 20 prosentin riski luotto- tai rahoituslaitoksesta. Pankkiriskin kattaminen edellyttää Vientiluoton osakepääoman korottamista 6 miljoonalla eurolla järjestelyn voimassaoloajaksi. Vientiluoton lisäpääomitustarve perustuu oletukseen 1,2 miljardin vientiluottojen rahoituksesta. Ostaja-asiakkaan ja takaajapankin luottoriskin kantaa Finnvera-konserni takuukatteen määräämässä suhteessa. Luoton riskipreemio peritään Finnveran takuumaksun yhteydessä.

Vientiluoton antama rahoitus voi liittyä uuteen Finnveran takaamaan pääomatavaraviennin ostajaluottoon tai hankkeeseen, jolle on haettu tai jolle Finnvera on aiemmin antanut ostajaluottotakuutarjouksen. Vientiluoton luotto- ja rahoituslaitosten kautta antamien jälleenrahoitusluottojen tulee OECD-konsensusehtojen mukaan yleensä olla CIRR-ehtoisia. Esitetyssä järjestelyssä Vientiluotto voisi kuitenkin antaa OECD-ehtoisen vientiluoton joko vaihtuvakorkoisena lisättynä valtiontukisäännösten edellyttämällä preemiolla tai kiinteäkorkoisena CIRR-luottona. Vaihtuvakorkoisissa ostajaluotoissa korko on tarkoitus määritellä hankekohtaisesti siten, ettei rahoitukseen voida katsoa liittyvän kiellettyä valtiontukea. Hinnoittelussa pyritään eurooppalaiseen keskitasoon.

Toimintamalliin siirtyminen edellyttää uuden lainkohdan lisäämistä korontasauslakiin, koska korontasaus tehtäisiin jälleenrahoitusmallissa Vientiluoton päätöksinä. Tästä syystä ehdotetaan lakiin lisättäväksi uusi 1 a §. Tarkoituksena on, että Vientiluoton päätökset edellyttäisivät työ- ja elinkeinoministeriön hyväksymistä.

Yllä mainitun jälleenrahoitusmallin ohella voitaisiin tarvittaessa käyttää myös sellaista jälleenrahoitusmallia, jossa Vientiluotto toimii rahoittajana luotto- tai rahoituslaitokselle myönnettävän velkakirjalainan nojalla. Tässä toimintamallissa Vientiluotto myöntäisi luotto- tai rahoituslaitokselle velkakirjalainan vientiluoton rahoittamiseksi. Ennen vientiluoton nostoja Vientiluotto siirtäisi varat luotto- tai rahoituslaitokselle ja luotto- tai rahoituslaitos siirtäisi varat edelleen viejälle toimituksia vastaan. Vientiluoton vakuutena olisi alkuperäisen luoton panttaus ja vakuuksien siirtäminen Vientiluotolle. Vientiluoton myöntämä jälleenrahoitusluotto voisi olla vaihtuvakorkoista tai CIRR-ehtoista. Järjestelyssä noudatettaisiin muutoin samoja ehtoja kuin aikaisemmin mainitussa jälleenrahoitusmallissa. Malli on käytössä Ruotsin SEK:ssä, mutta koska luotto rasittaa samanaikaisesti myös pankin tasetta, ei se ole pankille houkutteleva eikä sitä ole käytetty kuin joissakin erityistapauksissa kuten lähdeveroon liittyen.

Työ- ja elinkeinoministeriön julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettuun asetukseen (1044/2005) on tarkoitus ottaa säädökset jälleenrahoitusmallin piiriin tulevien vienti- ja alusluottojen yleisistä ehdoista muun muassa valtion vientitakuun käytöstä ja hankkeista, joihin järjestelyä sovelletaan.

Korontasaussopimuskanta oli lokakuun 2008 lopussa noin 2,1 miljardia euroa. Lain mukaiseen myöntämisvaltuuteen lasketaan korontasaussopimusten erääntymätön pääoma kokonaan ja korontasaustarjouksista 30 prosenttia. Limiitistä oli sidottuna lokakuun lopussa noin 4,4 miljardia euroa. Korontasaustarjouksista kuitenkin keskimäärin vain 5–10 prosenttia on johtanut korontasaussopimukseen. Nouseva korkokehitys lisää korontasauksen käyttöä kun taas vakaa tai laskeva korkokehitys ei yleensä johda korontasauksen käyttöön.

Vaikka korontasaustarjouksista toteutuu arvion mukaan vain osa, tulisi valtuuden määrää nostaa yhdellä miljardilla eurolla 6 miljardiin euroon, jotta varmistettaisiin julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen saatavuus lähivuosina. Vuoden 2009 talousarvion täydennyksessä on ehdotettu 500 miljoonan euron lainavaltuutta Vientiluoton jälleenrahoitustoimintaan. Myös jälleenrahoitusmallin käyttöönotto lisännee korontasausvaltuuden tarvetta.

Muutoksilla ei arvioida olevan korkotuki- tai korkohyvitysvaikutuksia vuonna 2009. Koska korontasaussopimusten perusteella maksettava korkotuki ja/tai saatava korkohyvitys on riippuvainen markkinakorkojen tasosta verrattuna korontasaussopimusten mukaisiin CIRR-korkoihin, ei korontasaussopimuksista valtiolle aiheutuvia menoja ja tuloja voida etukäteen luotettavasti arvioida. Vuonna 2009 korontasaussopimuksista arvioidaan kuluvan vuoden marraskuun puolenvälin tilanteen mukaan arvioituna aiheutuvan valtiolle korkotukimenoja 18,5 miljoonaa euroa ja vuonna 2010 noin 10,5 miljoonaa euroa ja hyvityksiä vastaavasti 5,9 ja 26,4 miljoonaa euroa. Nykyisen noin 2,1 miljardin euron korontasaussopimuskannan osalta markkinakorkojen nousu yhdellä prosenttiyksiköllä nostaisi korkotukimenoja vuoden 2009 osalta noin 9,2 miljoonalla eurolla ja yhden prosenttiyksikön koron lasku vähentäisi menoja vastaavasti 9,2 miljoonalla eurolla.

Vaihtuvakorkoisesta luotonannosta ei aiheudu kustannuksia valtiolle. Kun jälleenrahoitusluottoja myönnetään myös vaihtuvakorkoisena, vähentää se valtiolle aiheutuvaa korkoriskiä ja korkotukimenoja.

Vientiluoton osakepääoma on noin 20,8 miljoonaa euroa ja oma pääoma on noin 25 milj. euroa. Vientiluotolla on keskimäärin noin 20 %:n pankkiriski, jonka kattaminen edellyttää Vientiluoton omanpääoman korottamista järjestelyn voimassaoloajaksi 6 miljoonalla eurolla. Vientiluotto on Finnveran tytäryhtiö ja sen oman pääoman korotus ehdotetaan hoidettavaksi valtion vuoden 2009 budjettivaroista annettavalla pääomalainalla.

Esityksellä ei ole vaikutuksia viranomaisten toimintaan, vaan muutokset voidaan toteuttaa nykyisillä resursseilla.

Toimenpiteillä pyritään varmistamaan viennin rahoituksen jatkuvuus rahoituskriisin aikana ja turvaamaan suomalaisten viejien kilpailukyvyn säilyminen muiden maiden viejäyrityksiin nähden.

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä yhteistyössä Finnveran, Vientiluoton, valtiovarainministeriön ja Valtiokonttorin kanssa. Asian kiireellisyydestä johtuen esityksestä ei ole ehditty hankkia lausuntoja.

Julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettuun lakiin ehdotetuilla muutoksilla ei muuteta Euroopan komissiolle ilmoitettua julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevaa valtiontukiohjelmaa, joten muutoksista ei ole tarpeen tehdä EU:n valtiontukisäännösten mukaista ilmoitusta EU:n komissiolle.

Jälleenrahoitusmallin toteuttaminen vaatii korontasauslain muuttamisen lisäksi myös muita lainsäädäntötoimenpiteitä. Kun Valtiokonttori toimii Finnveran puolesta valtion takauksen turvin tarvittavan rahoituksen hankkijana, edellyttää se valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 8 a §:ään sisältyvän lainojen valtion takauslimiitin nostamista. Lisäksi valuuttariskien hallinnassa käytettävät koron- ja valuutanvaihtosopimukset edellyttävät riittävää valtion takausvaltuuden olemassaoloa (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 8 a §:n 992/2005 muuttamisesta).

Liittyen jälleenrahoitusmalliin sisältyvään edellytykseen valtion vientitakuun käyttämisestä esitys kytkeytyy myös Hallituksen esitykseen laiksi valtion vientitakuista annetun lain 422/2001 10 §:n muuttamisesta.

Esitykset on syytä käsitellä eduskunnassa kokonaisuutena.

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan vuoden 2009 alusta lukien.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotukset

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1137/1996) 1 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 946/2005 ja

lisätään lakiin uusi 1 a §, seuraavasti:

1 §

Työ- ja elinkeinoministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausyhtiölle, jäljempänä korontasausyhtiö, sitoumuksia siitä, että korontasausyhtiö voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997–2010 enintään 6 000 miljoonan euron pääoma-arvosta.

---

1 a §

Suomen Vientiluotto Oy:n toimiessa luotto- ja rahoituslaitoksen järjestämän korontasausluoton jälleenrahoittajana voidaan tässä laissa tarkoitetut korontasaussopimukset tehdä Suomen Vientiluotto Oy:n päätöksinä. Suomen Vientiluotto Oy:n kanssa yhteistyösopimuksen tehnyt luotto- ja rahoituslaitos toimii tällöin vienti- ja alusluoton järjestäjänä ja luoton hallinnoijana.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

---

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Elinkeinoministeri
Mauri Pekkarinen