Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Tšekin välisen sopimuksen turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamisesta ja vastavuoroisesta suojaamisesta sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa salassa pidettävän tiedon välittäminen ja suojaaminen Suomen ja Tšekin välillä ulko-, puolustus-, turvallisuus-, poliisi-, ja yritysturvallisuusasioissa.

Kysymys on arkaluonteisista tietoaineistoista, jotka lähettävässä sopimusvaltiossa on erikseen luokiteltu korkean tietoturvallisuuden tason toteuttamista edellyttäviksi.

Sopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus siitä, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet on saatettu loppuun, on otettu vastaan. Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

---

Tietoturvallisuudella tarkoitetaan yleisesti ottaen kaikkia sellaisia menettelyjä, joiden avulla turvataan informaation sisällön suojaaminen ulkopuolisilta (tiedon luottamuksellisuus), tiedon muuttumattomuus (tiedon eheys) sekä tiedon käytettävyys. Tietoturvallisuuden varmistamiseksi käytetään erilaisia keinoja, joista tavallisimmat ovat henkilöstön luotettavuuden ja toimitilojen turvallisuuden varmistaminen, salassapitosäännökset ja tietojen käytön rajoittaminen vain sovittuun tarkoitukseen sekä erilaiset tietojen käsittelyyn ja siirtoon liittyvät menettelytapavaatimukset. Tietoturvallisuusvaatimukset kattavat informaation koko elinkaaren, toisin sanoen tietojen hankkimisen, muokkaamisen, käytön, luovutuksen, arkistoinnin ja hävittämisen.

Kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin asiakirjoihin sisältyy sellaisia salassa pidettäviä tietoja, joiden luvaton paljastuminen voi aiheuttaa merkittävää ja laajalle ulottuvaa vahinkoa keskeisille yleisille eduille. Tällaisten aineistojen asianmukaisesta käsittelystä on sen vuoksi pidettävä erityistä huolta. Kysymys on Suomen luotettavuudesta kansainvälisen yhteistyön osapuolena.

Kansainvälinen tietoturvallisuusyhteistyö, johon Suomikin osallistuu, käsittää perinteisesti diplomaattiseen toimintaan samoin kuin puolustus- ja poliisihallintojen väliseen yhteistyöhön liittyvän ei-julkisen tiedonvaihdon suojaamisen. Välittömän valtiovastuun piiriin kuuluvien kysymysten lisäksi kansainvälisillä tietoturvallisuusvelvoitteilla on kuitenkin kasvava merkitys myös taloudellisen, teollisen ja teknologisen yhteistyön kannalta, joiden puitteissa yhä useammat yritystason hankkeet edellyttävät turvallisuussuojatun tiedon hyödyntämistä. Näin etenkin silloin, kun kyse on sellaisesta viranomaisen hankinnasta, jossa valtion suojattuja tietoja on annettava yritykselle kaupallisen sopimuksen toteuttamista varten. Tällaisia ovat perinteisesti olleet erityisesti puolustusalan hankinnat, mutta sektori on laajenemassa.

Pyrkimyksistä huolimatta ei kuitenkaan ole osoittautunut mahdolliseksi toteuttaa tietoturvallisuusalan monenkeskistä yleissopimusta. Pääasiallinen syy tähän ovat kansallisten lainsäädäntöjen ja hallintorakenteiden ja -tapojen eroavaisuudet, jotka puolestaan heijastelevat tietoturvallisuuden sensitiivisyyttä osana kansallista kokonaisturvallisuutta.

Yleissopimuksen puuttuminen on siten pakottanut valtiot, Suomi mukaan luettuna, etsimään kahdenvälisiä sopimusratkaisuja. Suomi on tehnyt ensimmäisen kahdenvälisen tietoturvallisuussopimuksensa Saksan liittotasavallan kanssa vuonna 2004. Sopimus tuli voimaan 16 päivänä heinäkuuta 2004 (SopS 96-97/2004). Vuotta myöhemmin allekirjoitettiin Suomen ja Ranskan välinen sopimus, joka puolestaan tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 2005 (SopS 66-67/2005). Kumpikin suuri Euroopan unionin (EU) jäsen on Suomelle tärkeä yhteistyökumppani niin turvallisuushallinnon kuin taloudellisen vuorovaikutuksenkin aloilla.

Tietoturvallisuustarpeiden painottumista enenevässä määrin myös taloudelliseen toimintaan ilmentää Suomen ja Euroopan Avaruusjärjestön (ESA) välinen yhteistyösopimus, jäljempänä ESA:n tietoturvallisuussopimus, niin ikään vuodelta 2004 (SopS 94-95/2004). Sopimuksen eräs keskeinen tavoite on turvata Suomen elinkeinoelämän mahdollisuudet osallistua tasavertaisesti muiden jäsenmaiden kanssa ESA:n turvallisuusluokiteltuihin tarjouskilpailuihin.

Mainittujen sopimusten lisäksi Suomi on tehnyt voimassa olevan tietoturvasopimuksen Slovakian (SopS 116-117/2007), Viron (SopS 12-13/2008), Italian (SopS 23-24/ 2008), Latvian (SopS 33-34/2008) ja Puolan (SopS 46-47/2008) kanssa. Kuluvana vuonna Suomi on Tšekin sopimuksen lisäksi allekirjoittanut tietoturvallisuussopimuksen Bulgarian (16.4.2008) ja Slovenian (6.5.2008) kanssa. Parafointivaiheeseen ovat edenneet sopimukset Espanjan, Liettuan ja Alankomaiden kanssa. Vireillä on lisäksi hanke EU:n jäsenmaiden välisestä turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevasta sopimuksesta.

Suomen ja Tšekin välinen sopimus allekirjoitettiin Prahassa 26 päivänä toukokuuta 2008. Sopimus on neuvoteltu pitkälti Suomen neuvottelujen pohjaksi esittämän mallisopimuksen perusteella.

Lain yleinen soveltamisala

Laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (588/2004) säädettiin osana Suomen ja Saksan välisen tietoturvallisuussopimuksen sekä ESA:n tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamista. Laki katsottiin tarpeelliseksi muun ohella sen vuoksi, että kansainvälisten sopimusten täytäntöön panemiseksi on tarve poiketa asiakirjajulkisuuteen ja -turvallisuuteen perustuvista kansallisista järjestelyistä, jotka perustuvat pääosin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki.

Lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista sovelletaan erityissuojattaviin tietoaineistoihin. Näillä tarkoitetaan salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja, jotka on toimitettu Suomen viranomaiselle ja joiden lähettäjä on kansainvälisen, Suomea sitovan sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen mukaisesti tehnyt niihin turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän. Omistusoikeus luovutettuun tietoon säilyy luovutuksen jälkeenkin aineiston luovuttaneella valtiolla. Lakia voidaan soveltaa vain, jos kansainvälinen sopimus on saatettu Suomessa voimaan perustuslaissa säädetyllä tavalla tai jos kysymys on Suomea muutoin sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta.

Lain soveltamisalan piiriin kuuluvia erityissuojattavia tietoaineistoja ovat lisäksi Suomen viranomaisen tai lain soveltamisalan piiriin kuuluvan elinkeinonharjoittajan laatimat asiakirjat, joista ilmenee Suomeen toimitettuihin asiakirjoihin sisältyviä tai materiaalista saatavissa olevia tietoja. Lain soveltamisalan piiriin kuuluvat niin ikään asiakirjat ja materiaalit, jotka on Suomessa tuotettu salassa pidettävän turvallisuusluokitellun tiedon perusteella.

Laissa säädettyjä turvallisuusvelvoitteita sovelletaan silloinkin, kun sopimus tai säädös, johon säännösten soveltaminen perustuu, ei enää ole voimassa (15 §). Soveltaminen jatkuu niin kauan kuin se turvallisuusluokituksen perusteena olevan yleisen edun vuoksi on tarpeen.

Lain suhde julkisuuslainsäädäntöön

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettuun lakiin sisältyy useita kansallisten asiakirjojen tietoturvallisuudesta annetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä. Laissa on kuitenkin yleinen viittaussäännös julkisuuslakiin. Niiltä osin kuin suomalaisten viranomaisten asiakirjoihin sisältyy muita kuin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden piiriin kuuluvia tietoja kansainvälisestä yhteistyöstä, on sovellettava julkisuuslain ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Laissa on myös erityissäännös, joka koskee päätöksentekovaltaa siinä tilanteessa, jossa tietoja pyydetään julkisuuslain nojalla erityissuojattavasta aineistosta. Julkisuuslain mukaan tiedonsaantia koskevan pyynnön voi käsitellä ja ratkaista se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on. Tiedonsaantipyyntö voidaan kuitenkin siirtää toisen viranomaisen ratkaistavaksi julkisuuslain 15 §:ssä säädetyissä tilanteissa.

Lain soveltaminen elinkeinonharjoittajiin

Lakia sovelletaan viranomaisten lisäksi myös elinkeinonharjoittajaan ja tämän palveluksessa olevaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja on sopimusosapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tai osallistuu tällaista sopimusta edeltävään hankintakilpailuun tai toimii tällaisen elinkeinonharjoittajan alihankkijana (1 § 2 mom.).

Turvallisuusluokitellulla sopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka toisen valtion viranomainen tai siinä kotipaikkaansa pitävä yritys taikka kansainvälinen järjestö tai toimielin aikoo tehdä tai on tehnyt kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetulla tavalla Suomessa kotipaikkaansa pitävän elinkeinonharjoittajan kanssa, jos tarjouskilpailuun osallistuminen tai sopimuksen toteuttaminen voi edellyttää pääsyä erityissuojattavaan tietoaineistoon (2 § 3 k.).

Lain mukaan elinkeinonharjoittaja voi pyytää yhteisöturvallisuusselvityksen ja arvion tekemistä voidakseen osallistua toisen valtion viranomaisen tai siinä kotipaikkaansa pitävän yrityksen järjestämään tarjouskilpailuun riippumatta siitä, onko Suomi tehnyt kyseisen valtion kanssa sopimuksen, jossa on määräyksiä tietoturvallisuusvelvoitteista (1 § 3 mom.). Säännöksen tarkoituksena on turvata suomalaisten yritysten kilpailumahdollisuudet hankinnoissa silloinkin, kun hankintaan sovellettavissa olevaa kansainvälistä tietoturvallisuussopimusta ei ole. Useimmat valtiot kuitenkin edellyttävät kahdenvälisen tietoturvallisuussopimuksen olemassa oloa ulkomaisen turvallisuustodistuksen hyväksymiseksi.

Elinkeinonharjoittajalla ja tämän palveluksessa tai toimeksiannosta toimivalla on erityissuojattavia tietoaineistoja koskeva salassapitovelvollisuus (6 ja 7 §). Elinkeinonharjoittajalla on myös velvollisuus kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi antaa tietoja sekä sallia viranomaisen ja kansainvälisen toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen turvallisuusjärjestelyihinsä ja toimitiloihinsa (16 § 2 mom., 18 § 2 mom.).

Lain täytäntöönpanoviranomaiset

Laissa on säännökset niistä viranomaisista, jotka huolehtivat kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden hoitamisesta. Kansallisena turvallisuusviranomaisena (National Security Authority, NSA) kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseen liittyvissä tehtävissä toimii ulkoasiainministeriö. Puolustusministeriö, pääesikunta ja suojelupoliisi toimivat määrättyinä turvallisuusviranomaisina (Designated Security Authority, DSA). Näille viranomaisille voi kuulua muun ohella tarjous- ja hankintamenettelyihin liittyvien asiakirjojen turvallisuusluokittelu. Henkilöturvallisuuteen liittyvien turvallisuusselvitysten laadinnasta huolehtivat suojelupoliisi ja pääesikunta. Yhteisöturvallisuusselvityksen laadinta kuuluu sen sijaan kaikilta osin pääesikunnalle.

Laissa on säännökset viranomaisia ja elinkeinonharjoittajaa koskevasta tiedonantovelvollisuudesta. Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset voisivat saada niille kuuluvien tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. Viranomaiset voivat myös salassapitovelvollisuuden estämättä antaa kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuvaa yhteistyötä varten salassa pidettäviä tietoja ulkomaiselle sopimuspuolelle. Viranomaisella on myös oikeus sallia kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuva kansainvälisen järjestön, toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen viranomaisen toteuttamiin turvallisuusjärjestelyihin ja toimitiloihin riippumatta siitä, mitä turvallisuusjärjestelyjen salassapidosta säädetään taikka säädetään tai määrätään pääsystä tiloihin, joissa käsitellään tai säilytetään salassa pidettäviä tietoja.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on lain mukaan ilmoitettava kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetuissa tapauksissa toiselle sopimuspuolelle tietoonsa tulleesta turvallisuusluokiteltujen tietojen suojan vaarantumisesta ja tietoturvallisuutta koskevan määräyksen loukkaamisesta sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi samoin kuin rangaistavaan tekoon syyllistyneen syytteeseen saattamiseksi (19 §).

Tietojen salassapito ja käytön sääntely

Erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa (6 § 1 mom.). Salassapitovelvollisuus koskee myös elinkeinonharjoittajaa tämän olleessaan hankeosapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksissa.

Suomen tekemissä, käytännössä kahdenvälissä sopimuksissa, jotka koskevat eri maiden viranomaisten välistä salassa pidettävien tietojen vaihtoa, on säännönmukaisesti määräys, joka rajoittaa luovutettujen tietojen käyttöä. Tämän mukaisesti erityissuojattavaa tietoaineistoa saa käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu, jollei se, joka on määritellyt aineiston turvallisuusluokan, ole antanut muuhun suostumustaan (6 § 2 mom.). Erityissuojattavien tietoaineistojen käyttöä koskee siten vahva käyttötarkoitussidonnaisuus.

Turvallisuusluokittelu ja - toimenpiteet

Laissa säädetään velvollisuudesta merkitä erityissuojattavaan tietoaineistoon sen turvallisuusluokka. Tietoaineistoon tehty merkintä turvallisuusluokasta osoittaa, minkälaisia toimenpiteitä on toteutettava aineistoa käsiteltäessä. Mitä korkeampaan turvallisuusluokkaan aineisto kuuluu, sitä tiukempia tietoturvallisuustoimenpiteitä edellytetään. Laissa on yleinen velvoite toteuttaa tietoaineiston käsittelyssä sen turvallisuusluokkaa koskevia käsittelymääräyksiä sekä valtuus säätää erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista turvallisuusluokitusta vastaavista teknisistä turvallisuustoimenpiteistä valtioneuvoston asetuksella (9 §).

Turvallisuusluokiteltuja aineistoja käsiteltäessä on lain mukaan huolehdittava siitä, että tietoja säilytetään asianmukaisissa tiloissa. Myös tilojen turvallisuusvaatimuksista voidaan säätää asetuksella (10 §).

Lakiin kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on kirjattu kansainvälisissä sopimuksissa yleinen vaatimus siitä, että turvallisuusluokiteltuja tietoja viranomaisissa käytettäessä noudatetaan suurta pidättyvyyttä ja että tietoihin annetaan pääsy vain niille, jotka tarvitsevat tietoja tehtäviensä hoitamisessa. Nämä henkilöt on nimettävä etukäteen, jos sopimuksessa tätä edellytetään. Sama koskee myös 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa (6 § 3 mom.).

Henkilöturvallisuus

Kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetty henkilöturvallisuutta koskeva turvallisuusselvitys tehdään siten kuin turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002) ja sen nojalla säädetään. Siten esimerkiksi selvityksen kohteena olevan henkilön oikeudet määräytyvät sanotun lain mukaisesti.

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa on kuitenkin kaksi säännöstä, jotka ovat erityissäännöksiä suhteessa turvallisuusselvityksistä annettuun lakiin. Suppea turvallisuusselvitys on mahdollista laatia muissakin kuin turvallisuusselvityksistä annetun lain 19 §:ssä luetelluissa tapauksissa, jos se on tarpeen kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi (11 § 1 mom.). Toinen erityissäännös koskee viranomaisten toimivaltaa. Turvallisuusselvityksen tekee pääesikunta silloin kun turvallisuusselvityksen laatiminen on tarpeen puolustushallintoa tai puolustushankintoja koskevan kansainvälisen velvoitteen toteuttamiseksi. Muissa tapauksissa henkilöön liittyvien turvallisuusselvitysten laadinnasta huolehtii suojelupoliisi (11 § 2 mom.). Säännös on turvallisuusselvityksistä annettua lakia täsmällisempi ja siinä otetaan huomioon, minkälaisesta kansainvälisestä velvoitteesta on kysymys.

Turvallisuusselvityksistä annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan turvallisuusselvitykseen ei saa sisällyttää selvityksen laatineen viranomaisen arviota selvityksen kohteena olevan henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta virkaan tai tehtävään, ellei lain 9 §:ssä tarkoitettu valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite tätä edellytä. Koska pääsääntönä on, että turvallisuusselvitys ei sisällä arviota henkilön luotettavuudesta, laissa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on erikseen mainittu henkilön luotettavuuden arviointi. Tällaisen arvion tekee turvallisuusselvityksen perusteella kansallinen turvallisuusviranomainen tai, jos turvallisuusviranomaisten välillä on niin sovittu, tehtävään määrätty turvallisuusviranomainen.

Arvioinnin perusteella annetaan henkilöturvallisuutta koskeva todistus (Personal Security Clearance). Se toimitetaan tavanomaisimmin sopimuspuolen turvallisuusviranomaiselle sopimuksen osoittamalla tavalla. Laissa on myös säännökset todistuksen antamisesta henkilölle itselleen (14 §).

Yhteisöturvallisuusselvitys

Yhteisöturvallisuusselvityksellä varmistetaan elinkeinonharjoittajan toimitilojen ja käsittelykäytäntöjen asianmukaisuus sekä henkilöstön osaaminen. Elinkeinonharjoittajan luotettavuuden arvioinnilla varmistutaan erityisesti siitä, kuinka hyvin tämä pystyy huolehtimaan turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta. Yhteisöturvallisuusmenettely ja siihen perustuva arvio toteutetaan pääosin elinkeinonharjoittajalta itseltään saatujen tietojen perusteella sekä tämän toimitilojen turvallisuuden kartoituksella, ja tarvittavista toimenpiteistä huolehditaan elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen avulla. Selvityksen laatii pääesikunta. Selvitystä laadittaessa on otettava huomioon laissa yksilöidyt seikat, muun muassa se, miten suojataan turvallisuusluokiteltuja tietoja oikeudettomalta ilmitulolta, muuttamiselta ja hävittämiseltä, ja miten estetään asiaton pääsy tiloihin, joissa turvallisuusluokiteltuja tietoja käsitellään tai joissa harjoitetaan turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa.

Pääesikunta voi tehdä lain soveltamisalan piiriin kuuluvan elinkeinonharjoittajan kanssa sopimuksen, jossa elinkeinonharjoittaja sitoutuu toimenpiteisiin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi (13 §). Sopimuksessa voidaan yksityiskohtaisemmin määritellä ne toimenpiteet, jotka elinkeinonharjoittaja toteuttaa täyttääkseen kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista johtuvat vaatimukset. Sopimuksessa elinkeinonharjoittaja sitoutuu myös tekemään ne mahdolliset tarkistukset toimintaansa, jotka toiminnan turvallisuuskartoituksessa on havaittu. Turvallisuusselvityksen ja mahdollisen sopimuksen jälkeen pääesikunta voi tehdä arvion elinkeinonharjoittajan luotettavuudesta ja antaa tätä koskevan turvallisuustodistuksen (Facility Security Clearance).

Henkilöstöturvallisuuteen liittyvistä turvallisuusselvityksistä säädetään turvallisuusselvityksistä annetussa laissa. Lain tarkoituksena on turvallisuusselvitysmenettelyä käyttämällä parantaa mahdollisuuksia ennakolta estää rikokset, jotka vakavasti vahingoittaisivat keskeisiä yleisiä tai yksityisiä etuja taikka erittäin merkittävää tietoturvallisuutta.

Turvallisuusselvitys voidaan tehdä virkaan tai tehtävään hakeutuvasta, tehtävään tai koulutukseen otettavasta taikka virkaa tai tehtävää hoitavasta henkilöstä, ja se voi olla perusmuotoinen, laaja tai suppea. Turvallisuusselvitys tehdään laissa määritellyissä tapauksissa, kuten silloin, kun Suomea sitova valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite edellyttää turvallisuusselvityksen tekemistä tai sen perusteella laaditun todistuksen esittämistä.

Yksityisyyden suojan perusoikeusluonteen vuoksi turvallisuusselvitysmenettely on tarkan muotosidonnaista. Turvallisuusselvitys voidaan tehdä vain selvityksen kohteena olevan henkilön etukäteen antaman, nimenomaisen ja kirjallisen suostumuksen perusteella. Myös turvallisuusselvitysmenettelyssä käytettävät rekisterit on laissa lueteltu tyhjentävästi.

Jokaisella on oikeus saada tieto siitä, onko hänestä tehty turvallisuusselvitys tiettyä tehtävää varten. Selvityksen kohteella on myös oikeus pyynnöstä saada toimivaltaiselta viranomaiselta perusmuotoisen tai laajan turvallisuusselvityksen tiedot. Tiedonsaantioikeus ei kuitenkaan koske sellaisesta rekisteristä peräisin olevaa tietoa, johon rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta.

Esityksen tavoitteena on saattaa voimaan Suomen ja Tšekin välinen tietoturvallisuussopimus ja sillä tavoin parantaa maiden välistä yhteistyötä sekä turvata suomalaisten yritysten mahdollisuudet osallistua sellaisiin kansainvälisiin sekä Suomen ja Tšekin välisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen saattaa edellyttää arkaluonteisten salassa pidettävien tietojen vaihtoa.

Sopimuksen voimaansaattamisen myötä Tšekistä Suomeen toimitettuihin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja materiaaleihin sovellettaisiin lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista. Lakiin sisältyy erityissäännös, jonka mukaan toisen sopimuspuolen salassa pidettävät ja turvallisuusluokitellut asiakirjat ja niihin sisältyvät tiedot ovat myös Suomessa salassa pidettäviä. Säännös poikkeaa muodoltaan julkisuuslain yleistä etua koskevista salassapitosäännöksistä, joissa salassapito on useimmissa tapauksissa riippuvainen siitä, minkälaisia vaikutuksia tietojen antamisella olisi suojattavalle edulle. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain mukainen salassapito on näin ollen sanamuodon mukaan kattavampi kuin yleisessä julkisuuslaissa.

Suomen ja Tšekin välisessä sopimuksessa on kysymys asiakirjoista, joita toinen sopimuspuoli pitää salassa pidettävinä ja jotka se on määritellyt ja merkinnyt korkean tietoturvallisuuden tasoa edellyttäviksi. Tällaisia asiakirjoja on säännönmukaisesti pidettävä salaisina myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan. Merkittävimpänä erona on se, että viranomaisella ei olisi kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitettuun asiakirjaan kohdistuvaa tiedonsaantipyyntöä ratkaistessaan velvollisuutta erikseen perustella tiedon antamisesta aiheutuvaa vahinkoa. Tiedonsaantipyyntö olisi muutoin käsiteltävä julkisuuslain mukaisesti. Siten viranomaisen on varmistettava, että asiakirjaan merkitty salaisuusluokka vastaa sopimuksessa sovittua.

Edellä olevan perusteella voidaan arvioida, että Suomen ja Tšekin välisen tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamista koskeva lakiehdotus ei asiallisesti vaikuta kansalaisten tiedonsaantia vähentävästi suhteessa siihen, mitä tiedonsaanti yleisen lainsäädännön mukaan on.

Henkilöturvallisuus on keskeinen tietoturvallisuuden osa-alue. Koska jo laki kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista edellyttää turvallisuusselvityksistä annetun lain mukaisen menettelyn käyttämistä henkilöstön luotettavuuden varmistamisesta, ehdotetun voimaansaattamislain hyväksyminen ei tarkoittaisi sitä, että kansalaisten yksityisyyselämän ja henkilötietojen suojaa kavennettaisiin aikaisempaan verrattuna.

Sopimus antaa suomalaiselle teollisuudelle, toisin kuin tähän asti, mahdollisuudet saada sellaisia tilauksia tai osallistua sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Tšekin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Vastaavasti sopimus antaa Tšekin teollisuudelle, toisin kuin tähän asti, mahdollisuuden saada sellaisia tilauksia tai osallistua sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Suomen turvaluokiteltuun tietoon.

Esityksellä ei ole vaikutusta valtion talousarvioon eikä muitakaan vähäistä merkittävämpiä taloudellisia vaikutuksia.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä mainita vireillä oleva kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain muutos, jonka perusteella suojelupoliisi ottaisi vastatakseen siviilejä koskevat yhteisöturvallisuuselvitykset mahdollisesti jo vuoden 2009 alusta. Tällä hetkellä kaikista yhteisöturvallisuusselvityksistä vastaa Pääesikunta. Muutoksesta aihetuvat taloudelliset, hallinnolliset ja mahdolliset muut vaikutukset tullaan käsittelemään kattavasti asianomaisen hallituksen esityksen yhteydessä.

Esitykseen sisältyvän sopimuksen ja lain hyväksymisestä ei aiheudu hallintoa koskevia muutosvelvoitteita tai -tarpeita.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Sopimuksen valmisteluun ja sen neuvotteluun on osallistunut edustajia ulkoasiainministeriöstä, oikeusministeriöstä, puolustusministeriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, suojelupoliisilta, pääesikunnalta sekä Elinkeinoelämän keskusliitolta (EK).

Lausunnoissa on puollettu sopimuksen pikaista hyväksymistä ja voimaansaattamista. Lausunnot on otettu huomioon esitystä viimeisteltäessä.

1 artikla. Tarkoitus ja soveltamisala. Artiklassa määritellään sopimuksen tarkoitukseksi suojata Suomen ja Tšekin kesken välitetyt turvallisuusluokitellut tiedot. Artiklassa määritellään myös ne toiminnot, joihin sopimusta sovelletaan. Näitä ovat ulko-, puolustus-, turvallisuus-, poliisi-, ja yritysturvallisuusasiat. Rajaturvallisuuden ylläpitämisen katsotaan sisältyvän edellä mainittuihin aloihin. Sopimusta sovelletaan siten vain sellaisten tietojen välittämiseen, jotka koskevat edellä mainittuja toimintoja tai joita tuotetaan tai välitetään näissä yhteyksissä.

Sopimusta ei sovelleta ainoastaan viranomaisten välisiin suhteisiin. Sitä sovelletaan myös sellaisiin, lähinnä taloudellista laatua oleviin sopimuksiin, joissa osapuolena on yksityinen yritys tai yhteisö ja joiden toteuttaminen mukaan lukien myös tarjousvaihe edellyttää turvallisuusluokitellun tiedon ja materiaalin hyödyntämistä.

2 artikla. Määritelmät. Artiklan 1 kappaleessa määritellään turvallisuusluokitellun tiedon käsite. Sillä tarkoitetaan sopimuspuolten kesken välitettävää tai tuotettavaa tietoa, asiakirjaa tai aineistoa, joka on sen muodosta riippumatta jommankumman sopimuspuolen kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti suojattava luvattomalta ilmaisemiselta, väärinkäytöltä tai katoamiselta ja joka on nimetty sellaiseksi ja merkitty asianmukaisesti. Määritelmä on sopusoinnussa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 2 §:n 2 kohdan kanssa.

Artiklan 2 kappaleessa määritellään turvallisuusluokitellun sopimuksen käsite. Sillä tarkoitetaan sopimusta tai alihankintasopimusta, johon sisältyy tai liittyy pääsy turvallisuusluokiteltuun tietoon. Määritelmä on sopusoinnussa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 2 §:n 3 kohdan kanssa.

Artiklan 3 kappale sisältää lähettävän sopimuspuolen määritelmän. Sillä tarkoitetaan sopimuspuolta, joka luovuttaa turvallisuusluokiteltua tietoa, mukaan lukien tämän sopimuspuolen lainkäyttövaltaan kuuluvat oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt. Kyseessä on näin ollen turvallisuusluokitellun tiedon omistaja.

Artiklan 4 kappaleen mukaan vastaanottavalla sopimuspuolella tarkoitetaan sopimuspuolta, joka vastaanottaa turvallisuusluokiteltua tietoa, mukaan lukien tämän sopimuspuolen lainkäyttövaltaan kuuluvat oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt.

Artiklan 5 kappaleen mukaisesti kolmannella osapuolella tarkoitetaan sellaista valtiota, mukaan lukien sen lainkäyttövaltaan kuuluvat oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt, tai kansainvälistä järjestöä, joka ei ole tämän sopimuksen sopimuspuolena.

3 artikla. Turvallisuusviranomaiset. Artiklan 1 kappaleessa toimivaltaiseksi turvallisuusviranomaiseksi on määritelty kansallinen turvallisuusviranomainen (National Security Authority, NSA), joka vastaa sopimuksen täytäntöönpanosta sekä turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta. Suomen tasavallassa turvallisuusviranomaisena toimii kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain mukaan ulkoasiainministeriö, missä tehtävää hoitaa turvallisuusyksikkö. Tšekin tasavallassa tehtävää hoitaa Národni bezpe nostn=ED =FAYad.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että kansalliset turvallisuusviranomaiset antavat toisillensa viralliset yhteystietonsa.

Artiklan 3 kappaleen mukaan kansalliset turvallisuusviranomaiset ilmoittavat toisilleen muut turvallisuusviranomaiset, jotka on nimetty vastaamaan tämän sopimuksen täytäntöönpanosta. Suomessa muina turvallisuusviranomaisina toimivat kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 4 §:n mukaisesti pääesikunta, suojelupoliisi sekä puolustusministeriö.

4 artikla. Turvallisuusluokituksen tasot. Artiklassa määritellään, miten Suomen ja Tšekin turvallisuusluokitusten tasot vastaavat toisiaan. Turvallisuusluokkia on kummassakin valtiossa neljä.

Korkein, ankarimpia tietoturvallisuustoimenpiteitä vaativa luokka on ” ERITTÄIN SALAINEN ” (PŘÍSNĚ TAJNÉ). Suomessa luokkaan ”erittäin salainen” luetaan kuuluviksi tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille. Suomen kansainvälisiä suhteita suojaavat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta, maanpuolustusta momentin 10 kohta ja turvallisuutta momentin 5, 8 ja 9 kohdat. Muita määritelmässä tarkoitettuja yleisiä etuja voivat olla esimerkiksi valtionjohdon ja valtiovieraiden sekä tietojärjestelmien turvallisuusjärjestelyjen suojaaminen (24 § 1 mom. 7 kohta) sekä kansantalouden toimivuus (24 § 1 mom. 11 ja 12 kohta).

Toiseksi korkein turvallisuusluokka on ”SALAINEN” (TAJNÉ). Tähän kuuluvat Suomessa tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.

Kolmanneksi korkein turvallisuusluokka on ”LUOTTAMUKSELLINEN” (DUVĚRNÉ), jolla tarkoitetaan Suomessa tietoja, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.

Neljänteen asiakirjaluokkaan ”KÄYTTÖ RAJOITETTU” (VYHRAZENÉ) kuuluvat tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa haittaa yleisille eduille tai heikentää viranomaisen toimintaedellytyksiä.

5 artikla. Pääsy turvallisuusluokiteltuun tietoon. Artiklan mukaan pääsy tämän sopimuksen mukaisesti luovutettuun turvallisuusluokiteltuun tietoon sallitaan ainoastaan sellaisille luonnollisille henkilöille, joille on annettu siihen asianmukainen lupa kyseisen sopimuspuolen kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti. Määräys on sopusoinnussa kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 3 momentin kanssa, jossa sallitaan tietoaineistoon pääsy vain niille henkilöille, jotka tarvitsevat tietoja tehtävänsä hoitamiseen. Kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen edellyttämä henkilöiden luotettavuuden varmistaminen toteutetaan Suomessa turvallisuusselvityksistä annetun lain sekä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 11 §:n mukaisesti. Henkilöturvallisuusselvityksen laatii pääesikunta silloin, kun kysymys on puolustushallintoon liittyvästä asiasta, muutoin suojelupoliisi.

6 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon käytön rajoitukset. Artiklan 1 kappaleessa määritellään vastaanottavan sopimuspuolen velvollisuus olla luovuttamatta turvallisuusluokiteltua tietoa kolmannelle osapuolelle ilman lähettävän sopimuspuolen kirjallista ennakkosuostumusta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan vastaanottava sopimuspuoli saa käyttää turvallisuusluokiteltua tietoa ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten se on luovutettu, ja lähettävän sopimuspuolen määräämiä käsittelyvaatimuksia noudattaen.

7 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon käsittely. Artiklan 1 kappaleessa määrätään lähettävän sopimuspuolen velvoitteista. Lähettävä sopimuspuoli varmistaa, että turvallisuusluokiteltuun tietoon tehdään asianmukaiset merkinnät turvallisuusluokituksesta kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti (a kohta). Tämän lisäksi lähettävän sopimuspuolen on ilmoitettava vastaanottavalle sopimuspuolelle mahdollisista luovutusehdoista (b kohta) ja mahdollisista myöhemmistä luokituksen muutoksista (c kohta).

Artiklan 2 kappale puolestaan määrittelee vastaanottavan sopimuspuolen velvollisuudet. Artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan vastaanottava sopimuspuoli varmistaa, että turvallisuusluokiteltuun tietoon tehdään vastaavat merkinnät turvallisuusluokituksen tasosta tämän sopimuksen 4 artiklan mukaisesti. Artiklan 2 kappaleen b kohta sisältää sopimuksen keskeisimmän periaatteen, jonka mukaan vastaanottava sopimuspuoli sitoutuu antamaan turvallisuusluokitellulle tiedolle samantasoisen suojan kuin vastaavaan omaan kansalliseen turvallisuusluokkaan luokitellulle tiedolleen.

Artiklan 2 kappaleen c kohdan mukaan vastaanottavan sopimuspuolen on varmistettava, ettei turvallisuusluokitellun tiedon luokitusta poisteta tai muuteta muutoin kuin lähettävän sopimuspuolen kirjallisella luvalla.

Turvallisuusluokkaa vastaavista käsittelyvaatimuksista on säädetty kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 9 §:ssä. Erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista eri turvallisuusluokkia vastaavista turvallisuustoimenpiteistä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

8 artikla. Turvallisuusyhteistyö Artikla 1 kappaleen mukaan turvallisuusviranomaisten tulee pyynnöstä ilmoittaa toisilleen kansalliset turvallisuusnorminsa, -menettelynsä ja -käytäntönsä.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään velvollisuudesta avustaa pyynnöstä toista sopimuspuolta henkilö- ja yhteisöturvallisuusselvityksiin liittyvissä menettelyissä kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.

Artiklan 3 kappale sisältää sopimuspuolten välisen velvoitteen tunnustaa toistensa henkilö- ja yhteisöturvallisuusselvitykset kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.

Artiklan 4 kappaleen mukaan kansalliset turvallisuusviranomaiset ilmoittavat viipymättä toisilleen muutoksista, jotka koskevat tunnustettuja henkilö- ja yhteisöturvallisuusselvityksiin perustuvia turvallisuustodistuksia. Ilmoitusvelvollisuus koskee erityisesti näiden todistusten peruuttamista tai niiden voimassaolon päättymistä.

Artiklan 5 kappaleessa määrätään, että englanti on sopimuksen mukaisessa yhteistyössä käytettävä kieli.

9 artikla. Turvallisuusluokitellut sopimukset. Artikla sisältää määräykset niitä tilanteita varten, joissa toinen sopimuspuoli tekee taikka antaa oman lainkäyttövaltansa piiriin kuuluvalle hankeosapuolelle luvan tehdä turvallisuusluokitellun sopimuksen toisen sopimuspuolen lainkäyttövallan piiriin kuuluvan hankeosapuolen kanssa.

Artiklan 1 kappaleen mukaan kansalliset turvallisuusviranomaiset vahvistavat pyynnöstä, että ehdotetuilla hankeosapuolilla ja alihankkijoilla sekä sopimuksia edeltäviin neuvotteluihin tai turvallisuusluokiteltujen sopimusten täytäntöönpanon osallistuvilla luonnollisilla henkilöillä on asianmukaiset turvallisuusselvityksiin perustuvat turvallisuustodistukset.

Artiklan 2 kappaleen mukaan kuitenkin silloin, kun kyse on kansainvälisestä avoimesta tarjouskilpailusta, jota ei ole suunnattu erityisesti mihinkään maahan tai yritykseen, vastaanottavan sopimuspuolen turvallisuusviranomainen voi toimittaa lähettävän sopimuspuolen turvallisuusviranomaiselle 1 kappaleessa tarkoitetun turvallisuusselvityksen ilman tämän virallista pyyntöä. Määräyksen tarkoituksena on nopeuttaa suomalaisten tai vastavuoroisesti tšekkiläisten yritysten pääsyä tarjouksen tekemiseen tarpeelliseen turvallisuusluokiteltuun tietoon, mikä puolestaan tehostaisi yritysten tarjousvalmistelua ja parantaisi niiden kilpailuasemaa.

Artiklan 3 kappaleen mukaan kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat pyytää, että organisaatiossa tehdään turvallisuustarkastus, jolla varmistetaan, että turvallisuusnormeja noudatetaan jatkuvasti kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.

Artiklan 4 kappaleessa määrätään velvollisuudesta liittää turvallisuusluokiteltuun sopimukseen hanketurvallisuusohjeistus (programme security instructions, PSI), joka koskee noudatettavia turvallisuusvaatimuksia ja sopimuksen eri näkökohtien tai osien luokitusta. Kopio hanketurvallisuusohjeistuksesta toimitetaan sen sopimuspuolen kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, jonka lainkäyttöalueella turvallisuusluokiteltu sopimus pannaan täytäntöön.

Turvallisuusluokiteltuja sopimuksia koskevat kansalliset säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 1 § 2 momenttiin (soveltaminen elinkeinonharjoittajaan), 2 §:n 2 kohtaan (erityissuojattava tietoaineisto), 7 §:ään (vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto) sekä 12 §:ään (yhteisöturvallisuusselvitys). Lisäksi kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 13 §:ssä on säännökset hankeosapuolen antamasta sitoumuksesta turvallisuustoimenpiteiden suorittamiseen. Kansallinen sääntely vastaa sopimusvelvoitteen vaatimuksia. Velvoitteen täyttämiseksi tarpeellisesta suomalaisen viranomaisen tietojenanto-oikeudesta säädetään kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 17 §:ssä.

10 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon välittäminen. Artiklan 1 kappaleessa määrätään, että turvallisuusluokiteltu tieto välitetään diplomaattiteitse tai sotilaskanavia käyttäen taikka siten kuin kansalliset turvallisuusviranomaiset muutoin sopivat.

Artiklan 2 kappale mahdollistaa sähköisen turvallisuusluokitellun tiedon välittämisen kansallisten turvallisuusviranomaisten hyväksymiä turvallisuusmenettelyjä noudattaen.

Turvallisuusluokkaa vastaavista käsittelyvaatimuksista on säädetty kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 9 §:ssä. Erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista eri turvallisuusluokkia vastaavista turvallisuustoimenpiteistä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

11 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon kopiointi, kääntäminen ja hävittäminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan kaikkiin turvallisuusluokitellun tiedon kopioihin ja käännöksiin tehdään asianmukainen merkintä turvallisuusluokituksesta, ja ne suojataan kuten alkuperäinen turvallisuusluokiteltu tieto. Käännöksiä ja kopioita tehdään ainoastaan tarvittava vähimmäismäärä.

Artiklan 2 kappaleessa tarkennetaan, että käännöksiin on tehtävä merkintä turvallisuusluokituksesta käännöskielellä.

Artiklan 3 kappaleen mukaan merkinnällä ERITTÄIN SALAINEN/PŘÍSNĚ TAJNÉ tai SALAINEN/TAJNÉ varustettua turvallisuusluokiteltua tietoa saa kääntää tai kopioida ainoastaan lähettävän sopimuspuolen kirjallisella ennakkosuostumuksella.

Artiklan 4 kappaleen mukaan merkinnällä ERITTÄIN SALAINEN/PŘÍSNĚ TAJNÉ varustettua turvallisuus-luokiteltua tietoa ei hävitetä, vaan se palautetaan lähettävälle sopimuspuolelle sen jälkeen, kun sitä ei enää katsota tarvittavan, kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti. Määräyksellä turvataan tiedon säilyminen esimerkiksi tilanteissa, joissa aineisto tai sen osa on arkistolainsäädännön vuoksi säilytettävä.

Turvallisuusluokkaa vastaavista käsittelyvaatimuksista on säädetty kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 9 §:ssä. Erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista eri turvallisuusluokkia vastaavista turvallisuustoimenpiteistä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

12 artikla. Vierailut. Artikla sisältää määräykset niistä menettelytavoista, joita noudatetaan järjestettäessä sopimuspuolen edustajille tilaisuus tutustua toisen sopimuspuolen sellaisiin toimitiloihin, joissa turvallisuusluokiteltua tietoa kehitetään, käsitellään, tuotetaan tai varastoidaan taikka turvallisuusluokiteltuja hankkeita toteutetaan.

Artiklan 1 kappaleen mukaan vierailut, jotka edellyttävät pääsyä turvallisuusluokiteltuun tietoon, sallitaan kyseisen turvallisuusviranomaisen kirjallisella ennakkosuostumuksella, jolleivät turvallisuusviranomaiset keskenään muuta sovi.

Artiklan 2 kappaleessa edellytetään, että isäntämaan toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen on saatava vierailupyyntö vähintään 20 päivää ennen vierailua, elleivät kiireellisissä tapauksissa toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset sovi lyhyemmästä ajasta.

Artiklan 3 kappaleessa on tarkemmat määräykset tiedoista, jotka on sisällytettävä vierailupyyntöön.

Artiklan 4 kappaleen mukaan toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset voivat laatia luettelot henkilöistä, joilla on lupa toistuviin vierailuihin. Näiden vierailujen yksityiskohdat järjestetään suoraan vierailun kohteena olevien asianomaisten organisaatioiden kanssa.

Artiklan 5 kappaleen mukaan vierailijan saama turvallisuusluokiteltu tieto katsotaan tämän sopimuksen mukaisesti luovutetuksi turvallisuusluokitelluksi tiedoksi.

Vierailujen toteuttamiseen liittyvät säännökset ovat kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä.

13 artikla. Tietoturvan loukkaaminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolen toimivaltainen turvallisuusviranomainen on velvollinen ilmoittamaan viipymättä kirjallisesti toisen sopimuspuolen toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle, jos tämä on todennut tietoturvan loukkaamisen, joka johtaa turvallisuusluokitellun tiedon katoamiseen, väärinkäyttöön tai luvattomaan ilmaisemiseen, tai epäilee tällaista loukkaamista.

Artiklan 2 kappaleen mukaan se sopimuspuoli, jonka lainkäyttövaltaan asia kuuluu, tutkii tapahtuman viipymättä. Tarvittaessa toinen sopimuspuoli avustaa tutkinnassa.

Artiklan 3 kappaleessa edellytetään, että kaikissa tapauksissa se sopimuspuoli, jonka lainkäyttövaltaan asia kuuluu, ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti tietoturvan loukkaamisen teko-olosuhteista, vahingon laajuudesta, sen lieventämiseksi toteutetuista toimista ja tutkinnan tuloksesta.

Artiklan tarkoittamien velvoitteiden täytäntöön panemiseksi tarpeelliset säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 19 §:ään.

14 artikla. Kustannukset. Artiklan mukaan kumpikin sopimuspuoli vastaa itse omista sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuneista kustannuksistaan.

15 artikla. Tulkitseminen ja riitojen ratkaiseminen. Artiklan mukaan kaikki sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvät sopimuspuolten väliset riidat ratkaistaan yksinomaan sopimuspuolten välisissä neuvotteluissa.

16 artikla. Loppumääräykset. Artiklassa on sopimuksen voimaantuloa, muuttamista, ja irtisanomista koskevat määräykset. Sopimus on tehty toistaiseksi ja sitä voidaan muuttaa sopimuspuolten yhteisestä sopimuksesta. Sopimuksen irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluessa irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta.

Suomen perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Tällaiset määräykset tulee saattaa voimaan lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta ei ole tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. Koska Suomen ja Tšekin välisen turvallisuussopimuksen velvoitteiden toteuttamiseksi ei aineellista lainsäädäntöä ole tarpeen muuttaa, esitys sisältää vain ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:n säännöksellä saatettaisiin voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Lain on tarkoitus tulla voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Suomen ja Tšekin välisen sopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimus tulee voimaan toiseksi seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun sopimuspuolista jälkimmäinen on diplomaattiteitse saanut ilmoituksen siitä, että sopimuksen voimaantulon edellyttämät sisäiset oikeudelliset menettelyt on täytetty.

Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (kts. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Edellä mainituilla perusteilla esitykseen sisältyvässä sopimuksessa on lukuisia eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä.

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksen tarkoitus ja soveltamisala. Sopimuksen 2 artiklassa puolestaan määritellään, mitä tarkoitetaan turvallisuusluokitellulla tiedolla ja turvallisuusluokitelluilla sopimuksilla. Koska nämä sopimusmääräykset vaikuttavat joko suoraan tai välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, ne edellyttävät eduskunnan hyväksymistä (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen 3 artiklassa määritellään Suomen kansalliseksi turvallisuusviranomaiseksi ulkoasiainministeriö. Sopimusmääräys vastaa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 4 §:n 1 momenttia. Määräys on siten toteava, eikä sen siten ole katsottava edellyttävän eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen 5 artiklassa on ilmaistu turvallisuusluokiteltua tietoa saavia henkilöitä koskeva rajoitus. Turvallisuusluokiteltuun tietoon on pääsy vain henkilöillä, joille on tehty asianmukainen turvallisuusselvitys kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Turvallisuusselvitysten laadinnassa on otettava huomioon perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetty yksityiselämän suoja ja velvollisuus säätää henkilötietojen suojasta lailla. Suomessa turvallisuusselvityksen kohteena olevista henkilöistä sekä selvityksessä sovellettavasta menettelystä on säädetty turvallisuusselvityksistä annetussa laissa.

Sopimuksen 6 ja 7 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvan turvallisuusluokitellun tiedon suojaamiseksi tarvittavista kansallisista toimenpiteistä, jotka rajoittavat turvallisuusluokitellun tiedon välittämistä, käyttämistä ja pääsyä siihen. Erityisesti 7 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaan sopimuspuolet ovat velvollisia antamaan tälle turvallisuusluokitellulle tiedolle saman suojan kuin omalle vastaavaan turvallisuusluokkaan kuuluvalle tiedolleen.

Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Jokaisella on perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa välttämättömistä syistä vain lailla. Yleisesti sovellettavat säännökset salassapito- ja luokitusmerkinnästä on säädetty julkisuuslain 25 §:ssä. Lain 25 §:n mukaan salassa pidettävään viranomaisen asiakirjaan on tehtävä merkintä asiakirjan salassa pitämisestä, kun tällainen asiakirja annetaan asianosaiselle ja kun asiakirja on pidettävä salassa toisen tai yleisen edun vuoksi. Muihin salaisiin asiakirjoihin tehtävä merkintä on harkinnanvarainen. Julkisuuslain säännöksistä poiketen kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa. Lisäksi samaisen lain 8 §:ssä on säännökset turvallisuusluokan merkitsemisestä erityissuojattavaan tietoaineistoon. Sen mukaisesti erityissuojattavaan tietoaineistoon on julkisuuslain säännöksistä riippumatta tehtävä kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa määritelty merkintä sen osoittamiseksi, millaisia tietoturvallisuusvaatimuksia käsittelyssä on noudatettava. Sopimusmääräykset asettavat näin ollen Suomen lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset turvallisuusluokitellun tiedon merkitsemiselle. Määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen 9 artiklassa on määräykset turvallisuusluokitelluista sopimuksista ja niihin tarvittavista turvallisuusselvityksistä. Yhteisöturvallisuusselvitystä koskevat säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 12 ja 13 §:ään.

Sopimuksen 10 artiklassa on määräykset turvallisuusluokitellun tiedon välittämisestä ja 11 artiklassa turvallisuusluokitellun tiedon kääntämisestä, kopioinnista ja hävittämisestä. Turvallisuusluokkaa vastaavista käsittelyvaatimuksista on säädetty kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 9 §:ssä. Erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista eri turvallisuusluokkia vastaavista turvallisuustoimenpiteistä voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella.

Sopimuksen 12 artiklassa on määräykset toisen sopimuspuolen luonnollisten henkilöiden vierailuista isäntämaana toimivan sopimuspuolen tiloihin, jotka edellyttävät pääsyä turvallisuusluokiteltuun tietoon. Sopimuspuolen edustajien vierailuiden tarkoituksena on varmistaa sopimuksen tarkoituksen toteuttaminen turvallisuusluokiteltujen tietojen asianmukaiseksi suojaamiseksi. Tähän vierailuoikeuteen ei sisälly sellaista julkista vallan käyttöä ja tarkastusoikeutta, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa (PeVL 179/1997). Sopimusmääräys luo välillisesti myös yksityisille tilausten saajille velvollisuuden sallia vierailut omiin toimitiloihinsa. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä on vastaavat säännökset vierailuja koskevan sopimusmääräyksen täytäntöönpanoon liittyvistä seikoista.

Sopimuksen 13 artiklassa edellytetään, että sopimuspuolen toimivaltainen turvallisuusviranomainen ilmoittaa välittömästi toisen sopimuspuolen toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle, jos tietoturvaloukkauksen todetaan tapahtuneen taikka sitä epäillään. Sopimuspuolten on tutkittava turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevien säännösten rikkominen. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 19 §:ssä säädetään kansallisen turvallisuusviranomaiselle kuuluvista velvoitteista sopimusmääräyksissä tarkoitetuissa tilanteissa.

Käsittelyjärjestyksen kannalta merkityksellisiä sopimusmääräyksiä sisältyy sopimuksen 5 ja 6 sekä 7 artiklaan, jotka asettavat rajoituksia turvallisuusluokitellun tiedon tai materiaalin julkisuudelle. Sopimusmääräykset ovat merkityksellisiä perustuslain 12 §:n 2 momentin suojaaman, julkisuusperiaatteelle rakentuvan tiedonsaantioikeuden kannalta. Tätä tiedonsaantioikeutta saa rajoittaa vain lailla ja vain välttämättömistä syistä. Tällaisena välttämättömänä syynä voidaan pitää sen turvaamista, että Suomi ja suomalaiset yritykset voivat osallistua sellaisiin kansainvälisiin sekä Suomen ja Tšekin kahdenkeskisiin toimintoihin ja hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää arkaluonteisen salassa pidettävien tietojen vaihtoa. Salassapitoa koskeva erityissäännös on otettu kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:ään.

Suomen ja Tšekin välillä turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamisesta ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehtyyn sopimukseen ei voida katsoa sisältyvän sellaisia määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen näkemyksen mukaan sopimus voitaisiin näin ollen hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Prahassa 26 päivänä toukokuuta 2008 Suomen tasavallan ja Tšekin tasavallan välillä turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamisesta ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Prahassa 26 päivänä toukokuuta 2008 Suomen tasavallan ja Tšekin tasavallan välillä turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamisesta ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 31 päivänä lokakuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Alexander Stubb