Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi eräät Mansaaren kanssa tehdyt tuloverotusta koskevat sopimukset. Sopimukset koskevat tietojen vaihtamista veroasioissa, keskinäistä sopimusmenettelyä etuyhteydessä olevien yritysten tulon oikaisemisen yhteydessä, luonnollisten henkilöiden kaksinkertaisen verotuksen välttämistä ja laivoja tai ilma-aluksia kansainvälisessä liikenteessä käyttävien yritysten kaksinkertaisen verotuksen välttämistä.

Sopimukset rakentuvat eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimille malliverosopimukselle ja tietojenvaihtoa koskevalle mallisopimukselle. Sopimuksissa on määräyksiä verotietojen vaihtamisesta sekä määräyksiä, joilla toiselle sopimusosapuolelle eräissä tapauksissa myönnetään oikeus verottaa eri tuloja tai varallisuutta, kun taas toisen on vastaavasti luovuttava käyttämästä verolainsäädäntöönsä perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennus verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään.

Sopimukset liittyvät Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön hankkeeseen, jolla on tarkoitus taistella haitallista verokilpailua vastaan.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimusten kanssa.

---

Suomen ja Mansaaren välillä ei ole voimassa kaksinkertaisen tuloverotuksen välttämistä tai verotustietojen vaihtamista koskevia sopimuksia.

Suomi on muiden EU:n jäsenvaltioiden tavoin tehnyt Mansaaren kanssa Euroopan unionin neuvoston säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 antaman direktiivin (direktiivi 2003/48/EY, säästödirektiivi) perusteella säästötulojen verottamista koskevan sopimuksen (SopS 51/2005). Sen perusteella Mansaari tilittää Suomelle 75 prosenttia näistä koroista kannetuista lähdeveroista. Sopimus ei sisällä yleistä velvollisuutta antaa tietoja Mansaarelta Suomeen maksettujen tulojen saajista.

Taloudellisen yhteistyön- ja kehityksen järjestö OECD käynnisti 1990-luvulla hankkeen haitallisen verokilpailun hillitsemiseksi. Sen tuloksena laadittiin tietojen vaihtamista veroasioissa koskeva mallisopimus ja listattiin n. 50 aluetta, joilla katsottiin olevan haitallista, salassapitoon perustuvaa ulkomaisia sijoituksia koskevaa verolainsäädäntöä. Useat OECD-maat käyvät tällä hetkellä neuvotteluja näiden alueiden kanssa verotietojen vaihtamista koskevien sopimusten tekemiseksi. Neuvottelut ovat keskittyneet 33 alueeseen, jotka ovat antaneet OECD:lle sitoumuksen lainsäädäntönsä läpinäkyvyyden ja tietojen vaihdon parantamisesta veroasioissa. Tietojenvaihtosopimusten tavoitteena on mahdollistaa jäsenmaiden veroviranomaisten tietojensaanti jäsenmaissa verovelvollisen henkilöiden sijoituksista ja tuloista näillä alueilla.

Pohjoismaat päättivät kesäkuussa 2006 aloittaa neuvottelut tietojenvaihtosopimuksesta seuraavien alueiden kanssa: Alankomaiden Antillit, Aruba, Bermuda, Brittiläiset Neitsytsaaret, Caymansaaret, Gibraltar, Guernsey, Jersey ja Mansaari.

Pohjoismaiden neuvottelut on kytketty Pohjoismaiden ministerineuvoston ohjaukseen. Pohjoismaiden valtiovarainhallintojen edustajista koostuva ohjausryhmä koordinoi neuvotteluja, ja päivittäistä työtä johtaa projektinjohtaja. Neuvotteluvaltuuskunta koostuu projektinvetäjästä ja korkeintaan kahdesta eri Pohjoismaasta olevasta jäsenestä. Lopulliset sopimukset tehdään valtiosääntöoikeudellisista syistä kahdenvälisesti.

OECD-maat hyväksyivät yhteisessä julkilausumassaan sen, että alueille tarjotaan etuja vastineeksi tietojenvaihtosopimuksesta. Pohjoismaiden tarjoamat edut ovat liittyneet rajoitettujen kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevien sopimusten tekemiseen.

Sopimuksia koskevat neuvottelut aloitettiin tammikuussa 2007 Mansaarella ja niitä jatkettiin maaliskuussa Lontoossa. Sopimusluonnokset on tämän jälkeen viimeistelty kirjeenvaihdolla. Englanninkieliset sopimukset allekirjoitettiin Oslossa 30 päivänä lokakuuta 2007.

Sopimusten tarkoituksesta johtuu, että sopimusten osapuoli ja muut sopimuksissa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksissa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksissa edellytetyllä tavalla muutoin huojentavat veroa. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään.

Sopimuksista aiheutuvat välittömät taloudelliset vaikutukset voidaan arvioida vähäisiksi.

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä.

Sopimus tietojen vaihtamisesta veroasioissa

1 artikla. Tämä artikla velvoittaa osapuolet antamaan toisilleen virka-apua tietoja vaihtamalla. Velvollisuus koskee tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden merkityksellisiä 2 artiklassa tarkoitettuja sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevien kansallisten lakien hallinnoinnissa ja toimeenpanossa. Näihin kuuluvat muun muassa tiedot, jotka ovat ennalta arvioiden merkityksellisiä verojen määrittämisessä, määräämisessä, kantamisessa tai verovelvollisia henkilöitä koskevien verosaamisten perinnässä tai täytäntöönpanossa ja heitä koskevien veroasioiden tutkinnassa ja syytteeseenpanossa. Velvollisuus koskee kuitenkin vain tietoja, jotka ovat tietopyynnön vastaanottaneen osapuolen viranomaisilla tai sen alueellisen toimivallan alaisten henkilöiden hallussa tai saatavilla.

Tietopyynnön vastaanottaneen osapuolen lakien tai hallintokäytännön henkilöille takaamat oikeudet ja suojatoimet pysyvät sovellettavina. Tämän osapuolen on ponnisteltava kaikin tavoin varmistaakseen sen, ettei tehokasta tietojenvaihtoa estetä tai viivytetä asiattomasti.

Artikla vastaa pääosin verotietojen vaihtamista koskevan mallisopimuksen vastaavaa artiklaa.

2 artikla. Tässä artiklassa määritellään ja luetellaan sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat verot, jotka Suomen osalta ovat samat kuin Suomen verosopimuksissa luetellut tuloverot. Sopimusta voidaan soveltaa myös niihin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanlaisiin veroihin, jotka määrätään sopimuksen allekirjoittamisajankohdan jälkeen tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta.

Artikla vastaa pääosin verotietojen vaihtoa koskevan mallisopimuksen vastaavaa artiklaa.

3 artikla. Artiklassa määritellään eräät sopimuksessa käytetyt sanonnat. Lisäksi artikla sisältää sopimuksessa määrittelemättömien sanontojen tulkitsemista koskevan määräyksen (2 kappale).

Nämä määräykset vastaavat pääosin verotietojen vaihtamista koskevan mallisopimuksen määräyksiä.

4 artikla. Artikla koskee pyynnöstä tapahtuvaa tietojenvaihtoa. Tietojenvaihto ei edellytä, että tietopyynnön vastaanottaneen osapuolen toimivaltainen viranomainen tarvitsee kyseisiä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa tai että tutkittavana oleva menettely olisi rikos tämän osapuolen lainsäädännön mukaan, jos se olisi tapahtunut sen alueella. Tietoja voidaan pyytää vain silloin, kun niitä ei voida saada muilla keinoin, mutta näitä muita keinoja ei tarvitse käyttää, jos se aiheuttaisi suhteettoman suuria vaikeuksia (1 kappale). Pyynnön vastaanottaneen osapuolen toimivaltaisen viranomaisen on harkintansa mukaan käytettävä kaikki relevantteja tiedonhankintakeinoja, jos sen hallussa olevat tiedot eivät riitä pyynnön täyttämiseen (2 kappale), vaikka tämä osapuoli ei ehkä tarvitsekaan kyseisiä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Tiedot on annettava siinä muodossa kuin niitä on pyydetty (3 kappale), jos pyynnön vastaanottaneen osapuolen lainsäädäntö sen mahdollistaa. Kummankin osapuolen on varmistettava, että sillä on valta hankkia ja antaa tietoja, jotka ovat rahoituslaitosten tai edustuksen perusteella toimivien henkilöiden hallussa tai jotka koskevat erilaisten oikeudellisten yksiköiden omistusta (4 kappale). Suomessa verotusmenettelylain (1995/1558) 3 luvun säännökset antavat tällaisen toimivallan. Julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yhtiöiden tai julkisten kollektiivisten sijoitusjärjestelmien omistukseen liittyvät tiedot on annettava ja hankittava vain, jos ne voidaan hankkia ilman suhteettoman suuria vaikeuksia.

Tietopyynnön on oltava kirjallinen ja mahdollisimman yksityiskohtainen ja siinä on mainittava artiklan 5 kappaleessa luetellut asiat. Tietopyynnön vastaanottaneen osapuolen toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava tietoja pyytävälle osapuolelle tietopyynnön vastaanottaminen (6 kappale).

Määräykset vastaavat pääosin verotietojen vaihtamista koskevan mallisopimuksen määräyksiä.

5 artikla. Artikla mahdollistaa sen, että toinen osapuoli voi tehdä verotarkastuksia toisen osapuolen alueella tämän osapuolen kansallisen lainsäädännön sallimassa laajuudessa. Tarkastus voi tarkoittaa luonnollisten henkilöiden haastattelua, asiakirjojen tutkimista kyseisten henkilöiden suostumuksin tai pyytävän osapuolen toimivaltaisen viranomaisen edustajien läsnäoloa verotarkastuksessa.

Määräykset vastaavat pääosin verotietojen vaihtamista koskevan mallisopimuksen määräyksiä.

6 artikla. Tässä artiklassa luetellaan perusteet, joilla pyynnön vastaanottanut osapuoli voi kieltäytyä antamasta virka-apua. Velvollisuutta tietojen antamiseen ei ole, jos tietoja koskee oikeudellisen neuvonantajan ja hänen asiakkaansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuuden periaate (legal privilege) tai liikesalaisuus taikka teollinen, kaupallinen tai ammatillinen salaisuus tai elinkeinotoiminnassa käytettyä menettelytapaa koskeva salaisuus (2 kappale). Tietoja, jotka kuvataan sopimuksen 4 artiklan 4 kappaleessa, ei käsitellä tällaisena salaisuutena tai menettelytapana pelkästään tällä perusteella (2 kappale). Tietopyynnön aiheuttaneen verosaamisen kiistäminen ei oikeuta kieltäytymään tietopyynnöstä (3 kappale). Pyynnön vastaanottaneen osapuolen ei tarvitse hankkia tai antaa tietoja, jos tietoja pyytävä toimivaltainen viranomainen ei voisi omalla alueellaan saada niitä lainsäädäntönsä tai tavanomaisen hallintomenettelynsä perusteella (4 kappale). Tietopyyntö voidaan hylätä, jos tietoja pyydetään verolainsäädännön sellaisen säännöksen tai säännökseen liittyvän velvoituksen hallinnoimiseksi tai toimeenpanemiseksi, joka syrjii pyynnön vastaanottaneen osapuolen kansalaista verrattuna tietoja pyytävän osapuolen kansalaiseen samoissa olosuhteissa (5 kappale).

Määräykset vastaavat pääosin malliverosopimuksen ja verotietojen vaihtamista koskevan mallisopimuksen määräyksiä.

7 artikla. Artikla sisältää salassapitomääräykset. Ne vastaavat pääosin malliverosopimuksen määräyksiä.

8 artikla. Jollei muuta sovita, virka-avun antamisessa syntyneistä tavanomaisista kuluista vastaa pyynnön vastaanottanut osapuoli ja epätavanomaisista kuluista tietoja pyytävä osapuoli. Artikla velvoittaa osapuolet neuvottelemaan kulukysymyksistä, erityisesti silloin, jos kulujen jossakin tapauksessa odotetaan olevan huomattavat.

Määräykset vastaavat pääosin verotietojen vaihtamista koskevan mallisopimuksen määräyksiä.

9—10 artiklat. Nämä artiklat koskevat kirjeenvaihdossa käytettävää kieltä ja keskinäistä sopimusmenettelyä.

11 artikla. Voimaantulomääräykset sisältyvät tähän artiklaan.

12 artikla. Päättymismääräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi. Salassapitoa koskevat 7 artiklan määräykset jäävät erillisen määräyksen mukaan yhä sovellettaviksi sopimuksen päätyttyä.

Tämä sopimus perustuu pääasiallisesti malliverosopimuksen 9 ja 25 artiklaan.

1 artikla. Artiklan mukaan sopimusta sovelletaan tulosta ja voitosta kannettaviin veroihin.

2 artikla. Artiklassa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Lisäksi artiklassa on määräys sopimuksessa määrittelemättömien sanontojen tulkintaa varten.

3 artikla. Artikla sisältää etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulon oikaisemisessa sovellettavat periaatteet.

4 artikla. Artikla velvoittaa oikaisua suunnittelevan osapuolen lainsäädäntönsä mukaisesti ilmoittamaan aiotusta toimenpiteestä yritykselle, jotta yritys voisi ilmoittaa asiasta toiselle yritykselle ja tämä vuorostaan toiselle osapuolelle. Ilmoittaminen ei kuitenkaan estä oikaisemista.

Malliverosopimuksessa ei ole tätä määräystä, mutta se on EU:n jäsenvaltioiden tekemässä yleissopimuksessa (sen 5 artikla) kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä (SopS 61/1999).

5 artikla. Jos yritys katsoo, että osapuolen tai molempien osapuolten toimenpiteet johtavat sen osalta kaksinkertaiseen verotukseen, se voi sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta saattaa asiansa sen osapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa sen kotipaikka on (1 kappale). Viranomaisten on pyrittävä ratkaisemaan asia keskinäisessä sopimusmenettelyssä (2—4 kappale).

6 artikla. Voimaantulomääräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimusta sovelletaan vain niin kauan kuin tietojen vaihtamisesta tehtyä sopimusta sovelletaan.

7 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi. Sopimus päättyy ilman irtisanomista, jos tietojen vaihtamisesta tehty sopimus päättyy.

Tämä sopimus perustuu pääasiallisesti malliverosopimuksen 8 ja 25 artiklaan.

1 artikla. Artiklassa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Lisäksi artiklassa on määräys sopimuksessa määrittelemättömien sanontojen tulkintaa varten.

2 artikla. Määräykset, joilla osapuolelle annetaan oikeus verottaa tiettyä tuloa, sisältyvät tähän artiklaan. Tulosta, jonka osapuolen yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain siinä osapuolessa, jossa yrityksen kotipaikka on. Sama sääntö koskee tällaisen omaisuuden tai sen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden myyntivoittoa.

3 artikla. Jos henkilö katsoo, että osapuolen tai molempien osapuolten toimenpiteistä seuraa kaksinkertaista verotusta, henkilö voi osapuolten sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta saattaa asiansa sen osapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa henkilön kotipaikka on (1 kappale). Viranomaisten on pyrittävä ratkaisemaan asia keskinäisessä sopimusmenettelyssä (2—4 kappale).

4 artikla. Voimaantulomääräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimusta sovelletaan vain niin kauan kuin tietojen vaihtamisesta tehtyä sopimusta sovelletaan.

5 artikla. Päättymismääräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi. Sopimus päättyy ilman irtisanomista, jos tietojen vaihtamisesta tehty sopimus päättyy.

1 artikla. Tässä artiklassa määritellään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Sopimusta sovelletaan yksinomaan luonnollisiin henkilöihin, jotka asuvat yhdessä osapuolessa tai molemmissa osapuolissa.

Artikla poikkeaa malliverosopimuksesta.

2 artikla. Artiklassa määritellyt sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat verot ovat Suomen osalta ansiotulosta kannettava valtion tulovero, kunnallisvero, kirkollisvero ja rajoitetusti verovelvollisen lähdevero. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita allekirjoittamisajankohdan jälkeen määrätään nykyisten verojen sijasta tai niiden lisäksi.

3 artikla. Artiklassa määritellään osapuolet ja niiden maantieteelliset alueet, toimivaltaiset viranomaiset, yritys ja kansainvälinen liikenne. Lisäksi artikla sisältää määräyksen sopimuksessa määrittelemättömien sanontojen tulkintaa varten.

4 artikla. Tässä artiklassa määritellään osapuolessa asuva henkilö ja annetaan kriteerit asuinpaikan ratkaisemiseksi, jos henkilö asuu kummassakin osapuolessa.

Artikla vastaa malliverosopimuksen 4 artiklan määräyksiä.

5 artikla. Työtuloa koskevan artiklan määräykset vastaavat pääosin malliverosopimuksen 15 artiklan määräyksiä sillä erotuksella, että mukaan on otettu vuokratyövoimaa koskeva 4 kappale.

6—7 artikla. Johtokunnan jäsenen palkkiota ja taiteilijoita ja urheilijoita koskevat 6 ja 7 artikla vastaavat malliverosopimuksen artikloja (16 ja 17 artikla).

8 artikla. Osapuolen sosiaalivakuutuslainsäädännön tai osapuolen järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan perusteella maksettua eläkettä, esimerkiksi Suomen TEL-eläkettä ja valtioneläkettä, ja muuta etuutta sekä osapuolesta kertyvää elinkorkoa voidaan verottaa siinä osapuolessa, josta se kertyy (1 kappale). Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 11 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Määräykset vastaavat malliverosopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

9 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua palkkaa ja muuta samanlaista hyvitystä verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä osapuolessa, josta maksu tapahtuu. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tällaista tuloa verotetaan kuitenkin vain siinä osapuolessa, jossa saajalla on kotipaikka. Artiklan 2 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan julkisesta palveluksesta saatua palkkatuloa niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa, johtokunnan palkkiota ja taiteilijoiden ja urheilijoiden saamaa tuloa.

Määräykset vastaavat malliverosopimuksen 19 artiklan määräyksiä.

10 artikla. Sopimuksen 10 artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa.

Artikla vastaa malliverosopimuksen 20 artiklaa.

11 artikla. Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan kummassakin osapuolessa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Mansaarta koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Suomea koskevat 2 kappaleessa. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräys rakentuu sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä osapuolessa, jossa hän asuu, myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa (lähteenä olevassa) osapuolessa. Verosta, joka maksetaan siinä osapuolessa, jossa henkilö asuu, vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta toisessa osapuolessa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään.

12 artikla. Jos luonnollinen henkilö katsoo, että osapuolen tai molempien osapuolten toimenpiteet johtavat hänen osaltaan sopimuksen määräysten vastaiseen verotukseen, hän voi sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta saattaa asiansa sen osapuolen toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu (1 kappale). Viranomaisten on pyrittävä ratkaisemaan asia keskinäisessä sopimusmenettelyssä (2—4 kappale).

Artikla vastaa malliverosopimuksen 25 artiklaa.

13 artikla. Voimaantulomääräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimusta sovelletaan vain niin kauan kuin tietojen vaihtamisesta tehtyä sopimusta sovelletaan.

14 artikla. Päättymismääräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi. Sopimus päättyy ilman irtisanomista, jos tietojen vaihtamisesta tehty sopimus päättyy.

Perustuslain 95 §:n 1 momentti edellyttää, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi eräiden Mansaaren kanssa tehtyjen tuloverotusta koskevien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimusten kanssa.

Jokainen sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona osapuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Tietojen vaihtamisesta veroasioissa tehtyä sopimuksen määräyksiä sovelletaan voimaantulon jälkeen kummassakin osapuolessa verorikosasioiden osalta voimaantulopäivästä alkaen ja muiden sopimuksen alaan kuuluvien asioiden osalta voimaantulopäivästä alkaen, mutta ainoastaan niiden verovuosien osalta, jotka alkavat sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, ja jos verovuotta ei ole, kaikkiin niihin veroihin, jotka määrätään sinä päivänä tai sen jälkeen. Keskinäisestä sopimusmenettelystä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulon oikaisemisen yhteydessä tehdyn sopimuksen ja laivoja tai ilma-aluksia kansainvälisessä liikenteessä käyttävien yritysten kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräyksiä sovelletaan vastaavasti veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta. Luonnollisten henkilöiden kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimuksen määräyksiä sovelletaan Suomessa veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta ja Mansaarella veroon, joka määrätään tämän sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan vuoden huhtikuun 6 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta. Lisäksi kaikkia kolmea viimeksi mainittua sopimusta sovelletaan vain silloin, kun tietojen vaihtamisesta veroasioissa tehtyä sopimusta sovelletaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Keskinäisestä sopimusmenettelystä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulon oikaisemisen yhteydessä tehdyn sopimuksen 3 artikla, laivoja tai ilma-aluksia kansainvälisessä liikenteessä käyttävien yritysten kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen 2 artikla sekä luonnollisten henkilöiden kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen 5—10 artikla, joissa kaikissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimukset vaativat näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Tietojen vaihtamisesta veroasioissa tehdyn sopimuksen 4—10 artikla, keskinäisestä sopimusmenettelystä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulon oikaisemisen yhteydessä tehdyn sopimuksen 4—5 artikla, laivoja tai ilma-aluksia kansainvälisessä liikenteessä käyttävien yritysten kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen 3 artikla ja luonnollisten henkilöiden kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 11—12 artikla sisältävät erityisiä määräyksiä, jotka joko suoraan tai välillisesti liittyvät verotukseen ja jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimusten määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, että ne edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Oslossa 30 päivänä lokakuuta 2007 Suomen tasavallan ja Mansaaren välillä tietojen vaihtamisesta veroasioissa tehdyn sopimuksen, keskinäisestä sopimusmenettelystä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulon oikaisemisen yhteydessä tehdyn sopimuksen, laivoja tai ilma-aluksia kansainvälisessä liikenteessä käyttävien yritysten kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja luonnollisten henkilöiden kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska sopimukset sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Oslossa 30 päivänä lokakuuta 2007 Suomen tasavallan ja Mansaaren välillä tietojen vaihtamisesta veroasioissa tehdyn sopimuksen, keskinäisestä sopimusmenettelystä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulon oikaisemisen yhteydessä tehdyn sopimuksen, laivoja tai ilma-aluksia kansainvälisessä liikenteessä käyttävien yritysten kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja luonnollisten henkilöiden kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Mari Kiviniemi