Jätelakiin ehdotetaan lisättäviksi paristoja ja akkuja koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät säännökset.

Esityksen mukaan käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon järjestelyt perustuisivat vastedes tuottajavastuuseen. Esityksessä säädettäisiin käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuoltoa ja sen rahoittamista koskevat tuottajan velvollisuudet. Tuottajan ohella myös pariston ja akun jakelijan olisi osallistuttava käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräykseen ja vastaanottoon. Lisäksi säädettäisiin pariston ja akun merkitsemistä koskevista velvollisuuksista sekä tehtäisiin eräitä täsmennyksiä tuottajatiedostoon merkitsemistä ja hyväksymistä samoin kuin tuotteiden markkinavalvontaa koskeviin säännöksiin. Tarkemmat säännökset paristoista ja akuista sekä käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollosta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 2008.

---

Paristot ja akut ovat tärkeä energianlähde yhteiskunnassamme. Niitä käytetään laajalti erilaisissa yksityis- ja ammattikäytössä olevissa tuotteissa ja laitteissa.

Paristot ja akut voidaan luokitella käyttäjien, tekniikan tai tiettyjen ominaisuuksien, kuten uudelleen varattavuuden tai koon mukaan. Paristojen ja akkujen markkinat jaetaan usein kahteen luokkaan: (1) yleensä alle kilogramman painavat yleiskäyttöiset kannettavat paristot ja akut sekä nappiparistot ja –akut ja (2) yleensä yli kilogramman painavat ajoneuvoissa ja teollisuudessa käytettävät paristot ja akut.

Kannettavia paristoja ja akkuja käytetään mitä erilaisimmissa sähkö- ja elektroniikka-laitteissa. Ajoneuvojen paristot ja akut ovat pääasiassa lyijyakkuja, joita käytetään muun muassa ajoneuvojen käynnistimissä ja valaisimissa. Teollisuudessa paristoja ja akkuja käytetään esimerkiksi varaenergiana tai käyttövoiman lähteenä teleliikenteessä ja raidesovelluksissa.

Osa paristoista ja akuista sisältää huomattavia määriä, jopa useita kymmeniä paino-prosentteja elohopeaa, kadmiumia tai lyijyä. Muita paristoissa ja akuissa käytettyjä haitallisia aineita ovat muun muassa sinkki, kupari, mangaani, litium ja nikkeli.

Paristoista ja akuista ei aiheudu erityisiä ongelmia ympäristönsuojelun kannalta niiden käytön aikana, vaan ongelmat liittyvät erityisesti jätehuoltovaiheeseen. Puutteellisesti järjestetyn keräyksen takia huomattava osa käytetyistä kannettavista paristoista ja akuista joutuu muun jätteen mukana kaatopaikoille ja jätteiden polttolaitoksiin, joissa ne lisäävät näiden laitosten raskasmetalli- ja muita päästöjä veteen, ilmaan ja maaperään.

Paristoista ja akuista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (2006/66/EY, jäljempänä uusi paristodirektiivi) pyritään vähentämään paristoista ja akuista aiheutuvia ympäristöhaittoja yhtäältä rajoittamalla eräiden ympäristölle haital-listen paristojen ja akkujen luovuttamista

markkinoille ja toisaalta edellyttämällä, että jäsenmaat perustavat tehokkaita käytettyjen paristojen ja akkujen keräys- ja kierrätys-järjestelmiä. Direktiivillä pyritään myös yhdenmukaistamaan paristoja ja akkuja sekä käytettyjä paristoja ja akkuja koskevat kansalliset toimet sisämarkkinoiden häiriöttö-män toiminnan varmistamiseksi. Direktiivi on saatettava voimaan 26 päivään syyskuuta 2008 mennessä. Samasta päivästä kumotaan tiettyjä vaarallisia aineita sisältävistä paristoista ja akuista annettu nykyinen neuvoston direktiivi (91/157/ETY, jäljempänä vanha paristodirektiivi).

Ehdotetulla lailla tehtäisiin mahdolliseksi uuden paristodirektiivin täytäntöönpano Suomessa. Tarkemmat säännökset paristoista ja akuista sekä käytettyjen paristojen ja akkujen tuottajavastuuseen perustuvasta jätehuollosta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella.

Lainsäädäntö

Ympäristönsuojelun kannalta keskeiset paristoja ja akkuja koskevat säännökset sisäl-tyvät jätelakiin (1072/1993) sekä sen ja kemikaalilain (744/1989) nojalla eräitä vaaral-lisia aineita sisältävistä paristoista ja akuista annettuun valtioneuvoston päätökseen (105/1995).

Mainittu valtioneuvoston päätös sisältää vanhaan paristodirektiiviin perustuvat sään-nökset paristoista ja akuista tuotteina. Valtioneuvoston päätös koskee siinä säädetyn raja-arvon ylittäviä määriä elohopeaa, kadmiumia tai lyijyä sisältäviä paristoja ja ak-kuja. Elohopeaa sisältävien paristojen ja akkujen luovuttaminen markkinoille on pää-sääntöisesti kielletty. Soveltamisalaan kuuluvissa paristoissa ja akuissa on oltava niiden erilliskeräystä ja raskasmetallisisältöä osoittava merkintä. Käytetyt paristot ja akut on voitava poistaa helposti laitteesta käytön jälkeen. Paristojen ja akkujen myynnin yhteydessä on tiedotettava muun ohella paristoihin ja akkuihin tehdyistä merkinnöistä ja niiden merkityksestä. Valtioneuvoston päätöksen soveltamisala on suppea ja se kattaa vain pienen osan markkinoilla olevista paristoista ja akuista.

Käytettyjen paristojen ja akkujen (jätteiden) keräyksen ja muun jätehuollon perusvelvoitteista säädetään jätelaissa. Niiden jätehuollon järjestäminen on jätelain mukaan lähtökohtaisesti jätteen haltijan velvollisuus. Kunnan on kuitenkin järjestettävä asumi-sessa syntyvän jätteen sekä siihen rinnastettavan julkisessa toiminnassa syntyvän jät-teen vastaanotto ja jätehuolto. Jätelaissa säädetään lisäksi erikseen kunnan velvolli-suudesta järjestää kotitalouksien ongelmajätteiden vastaanotto. Vastaanottovelvollisuus koskee yleensä myös maa- ja metsätaloudessa syntyneitä ongelmajätteitä.

Käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuoltoon sovelletaan tapauksen mukaan kaato-paikoista annettua valtioneuvoston päätöstä (861/1997) ja jätteen polttamisesta annettua valtioneuvoston asetusta (362/2003). Jätteiden siirtoihin sovelletaan jätelain ohella jätteen siirrosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1013/2006. Myös ajoneuvoista ja romuajoneuvoista jätelain nojalla annetuissa valtioneuvoston asetuksissa (572/2003 ja 581/2004) sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteista ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta jätelain nojalla annetuissa valtioneuvoston asetuksissa (853/2004 ja

852/2004) on paristoja ja akkuja koskevia säännöksiä.

Elohopeaa sisältävät käytetyt paristot ja akut, käytetyt nikkelikadmium- ja lyijyparis-tot ja –akut sekä lajittelemattomat käytetyt paristot ja akut luokitellaan yleisimpien jät-teiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) mukaan ongelmajätteiksi. Niihin sovelletaan ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä annettua valtioneuvoston päätöstä (659/1996) ja ongelmajätteistä jätelainsäädännössä säädettyjä muita erityisvaatimuksia.

Käytäntö

Kannettavien paristojen ja –akkujen myynnistä Suomessa ei ole kattavia selvityksiä eikä tilastotietoja. Paristoja ja akkuja luovutetaan markkinoille sekä irtoparistoina ja –akkuina että sisällytettyinä tai asennettuina erilaisiin laitteisiin. Karkeiden arvioiden mukaan vuosittain markkinoille luovutettavien kannettavien paristojen ja akkujen määrä on noin 3 000-4 000 tonnia. Käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen vuosittaisen jätekertymän arviointi on vaikeaa, koska paristojen ja akkujen käyttöaika vaihtelee suuresti sekä pariston ja akun laadun että käyttötarkoituksen mukaan.

Käytettyjä kannettavia paristoja ja akkuja keräävät lähinnä kunnat, mutta myös esimer-kiksi eräät kauppaliikkeet. Käytettyjä kannettavia paristoja ja akkuja otetaan lisäksi talteen osana sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräystä. Tehtyjen kyselyjen ja yleensä alueellisten selvitysten perusteella käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräysaste on varsin alhainen. Eräässä muutama vuosi sitten toteutetussa koko maan kattaneessa selvityksessä erilliskerättyjen käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen määrän arvioitiin olevan keskimäärin noin 100 grammaa asukasta kohden vuodessa. Tämä vastaisi noin 15 painoprosentin keräysastetta.

Vain pieni osa vastaanottopaikkoihin toimitetuista käytetyistä kannettavista paristoista ja akuista on ongelmajätteinä pidettäviä paristoja ja akkuja, jotka nykyisten säännös-ten mukaan on kerättävä talteen erillään muista jätteistä. Sekalaisia paristoja ja akkuja sisältävät jäte-erät sekä erilleen lajitellut, ongelmajätteinä pidettävät paristot ja akut on viety maasta. Suomessa on yksi, vuonna 2006 toimintansa aloittanut käytettyjen kan-nettavien paristojen ja akkujen lajitteluun ja jatkokäsittelyyn erikoistunut yritys. Suurin osa käytetyistä kannettavista paristoista ja akuista joutuu edelleen kaatopaikoille.

Ajoneuvojen lyijyakkuja luovutetaan markkinoille vuosittain noin 12 000-15 000 tonnia. Käytettyjä ajoneuvojen akkuja kertyy lähinnä kuntien vastaanottopaikkoihin, romuajoneuvojen vastaanottopaikkoihin sekä romuliikkeisiin. Käytettyjen teollisuuspa-ristojen ja -akkujen määristä ei ole tilastotietoja. Niiden keräyksestä huolehtivat yleensä tuotteiden maahantuojat. Suurin osa ajoneuvojen ja teollisuuden käytetyistä paristoista ja akuista saadaan nykyisin talteen ja niiden keräys- ja kierrätysaste arvioidaan melko hyväksi. Tämä johtuu pitkälti siitä, että lyijyn maailmanmarkkinahinta on viime vuosina ollut poikkeuksellisen korkea. Kerätyt tällaiset paristot ja akut on viety maasta hyödynnettäviksi.

Suomessa ei ole tavanomaisten paristojen tai akkujen valmistusta, vaan kyseiset tuot-teet tuodaan maahan joko sellaisinaan tai asennettuina laitteisiin. Suomessa toimii yri-tys, joka on kehittänyt tiettyihin erikoissovelluksiin tarkoitettuja ns. pehmeitä paristoja.

Suomessa tuotetaan elohopeaa ja kadmiumia pienehköinä sivutuotevirtoina sinkkituotannon yhteydessä. Elohopean käyttö paristoissa on jatkuvasti vähentynyt ja nikkeli-kadmiumparistoja ja -akkuja on osin korvattu muilla paristoilla ja akuilla. Teollisuusmaissa suurin osa tuotetusta kadmiumista on käytetty nikkelikadmiumakkujen valmistukseen.

Yleistä

Euroopan unionin jäsenvaltioissa voimassa olevien paristoja ja akkuja koskevien sää-dösten perustana on vanha paristodirektiivi. Direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan vaarallisiksi jätteiksi luokiteltujen käytettyjen paristojen ja akkujen erillis-keräys muun muassa laatimalla paristoja ja akkuja koskevia toimintaohjelmia. Direk-tiivin soveltamisala on suppea ja se on varsin yleinen. Direktiivi ei sisällä yksityiskoh-taisia vaatimuksia käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon järjestämisestä eikä siinä säädetä mitattavissa olevista toimista ja tavoitteista, joiden toteutumista voitaisiin seurata.

Edellä esitetyistä syistä jäsenvaltioiden kansalliset säädökset eroavat toisistaan merkittävästi. Keräyksen ja kierrätyksen laajuudessa on suuria eroja. Eräissä jäsenvaltioissa keräys- ja kierrätysjärjestelmien piiriin kuuluvat kaikki paristot ja akut. Toisissa jä-senvaltioissa vain vaarallisiksi jätteiksi luokitellut paristot ja akut on kerättävä talteen erillään muista jätteistä. Myös eri toimijoiden vastuut vaihtelevat jäsenvaltioittain. Toisissa jäsenvaltioissa kunnat vastaavat käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon järjestämisestä, toisissa taas jätehuolto perustuu tuottajavastuuseen. Myös keräysasteet vaihtelevat huomattavasti. Joissakin jäsenvaltioissa kannettavien käytettyjen paristojen ja akkujen keräysaste on lähes olematon, toisissa on päästy yli 60 prosentin keräysasteeseen. Toimijat ovat myös ilmoittaneet ongelmista, jotka johtuvat paristojen ja akkujen markkinoille luovuttamisen rajoittamista ja merkintöjä koskevien vanhan paristodirektiivin säännösten erilaisesta täytäntöönpanosta. Direktiivin tavoitteita ei ole saavutettu.

Uusi paristodirektiivi

Uusi paristodirektiivi sisältää yksilöidyt velvoitteet ja tavoitteet paristoista ja akuista aiheutuvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Direktiivissä on sekä paristojen ja ak-kujen markkinoille luovuttamista että käytettyjen paristojen ja akkujen keräystä, kier-rätystä ja käsittelyä koskevia säännöksiä ja vaatimuksia.

Direktiivin soveltamisala on laaja. Sitä sovelletaan periaatteessa kaikkiin paristoihin ja akkuihin riippumatta niiden muodosta, tilavuudesta, painosta, koostumuksesta ja käyt-tötarkoituksesta sekä vastaaviin käytettyihin paristoihin ja akkuihin. Sitä sovelletaan lisäksi sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin ja ajoneuvoihin sekä osin myös muihin tuotteisiin sisältyviin paristoihin ja akkuihin.

Direktiivissä kielletään yli 0,0005 painoprosenttia elohopeaa sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille luovuttaminen. Nappiparistoissa saa kuitenkin olla enintään kaksi painoprosenttia elohopeaa. Lisäksi kielletään yli 0,0002 painoprosenttia kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen luovuttaminen markkinoille eräin direktiivissä säädetyin poikkeuksin.

Jäsenvaltioiden on edistettävä tutkimusta, jolla vähennetään paristojen ja akkujen ym-päristövaikutuksia koko niiden elinkaaren aikana. Jäsenvaltioiden on myös edistettävä vähemmän vaarallisia tai haitallisia aineita sisältävien paristojen ja akkujen markki-nointia. Erityisesti elohopeaa, kadmiumia ja lyijyä on pyrittävä korvaamaan muilla ai-neilla.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet maksimoidakseen käytettyjen paris-tojen ja akkujen erilliskeräys ja minimoidakseen paristojen ja akkujen loppukäsittely sekalaisena yhdyskuntajätteenä. Tavoitteena on saavuttaa korkea kierrätysaste kaikille käytetyille paristoille ja akuille.

Jäsenvaltioiden on varmistettava käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräysjärjestelmien perustaminen siten, että käyttäjät voivat poistaa käytöstä paristot ja akut helposti ja maksutta. Myös jakelijoiden on osallistuttava keräykseen. Direktiivissä vahvistetaan käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräyksen vähimmäistavoitteiksi 25 % vuonna 2012 ja 45 % vuonna 2016. Jäsenvaltiot voivat yksilöidä keräykseen osallistuvien toimijoiden velvollisuudet. Käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräysasteen laskentamenettelyä on tarkoitus vielä täsmentää komitologiamenettelyssä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat huolehtivat teollisuusparistojen ja –akkujen sekä ajoneuvoparistojen ja –akkujen keräyksen järjestämisestä. Teollisuuden ja ajoneuvojen käytetyille paristoille ja akuille ei ole asetettu määrällisiä keräystavoitteita. Niiden sijoittaminen kaatopaikoille tai muu loppukäsittely on sen sijaan kielletty.

Direktiivin mukaan kaikki kerätyt käytetyt paristot ja akut on esikäsiteltävä ja kierrä-tettävä. Lisäksi säädetään kierrätystehokkuuden vähimmäistavoitteista. Niiden mukaan lyijyparistoista ja –akuista on kierrätettävä keskimäärin 65 painoprosenttia ja nikkelikadmiumparistoista ja –akuista keskimäärin 75 painoprosenttia. Muiden käytettyjen paristojen ja akkujen sisältämästä materiaalista on kierrätettävä keskimäärin 50 painoprosenttia. Esikäsittely ja kierrätys voidaan säädetyin edellytyksin toteuttaa myös viemällä käytetyt paristot ja akut maasta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat tai heidän puolestaan toimivat kolmannet osapuolet vastaavat kaikista nettokustannuksista, jotka aiheutuvat alkukeräyksen jälkeisestä käytettyjen paristojen ja akkujen keräämisestä, esikäsittelystä ja kierrätyksestä. Tuottajien on vastattava myös kustannuksista, jotka aiheutuvat käytettyjen kannettavien paristojen keräystä, esikäsittelyä ja kierrätystä koskevista tiedotuskampanjoista. Rahoitusta koskevia velvoitteita sovelletaan kaikkiin käytettyihin paristoihin ja akkuihin riippumatta siitä, milloin ne on luovutettu markkinoille.

Direktiivin mukaan kaikki tuottajat on rekisteröitävä. Yksityiskohtaiset vaatimukset rekisteröintimenettelystä on tarkoitus vahvistaa komitologiamenettelyssä.

Direktiivin mukaan käyttäjälle on tiedotettava kattavasti muun ohella käytettyjen pa-ristojen ja akkujen keräys- ja kierrätysjärjestelmistä sekä siitä, että tällainen jäte tulisi kerätä talteen erillään muista jätteistä. Kaikki paristot ja akut on lisäksi merkittävä erilliskeräystä osoittavalla tunnuksella. Direktiivissä yksilöidyt raja-arvot ylittäviä määriä elohopeaa, kadmiumia tai lyijyä sisältävät paristot ja akut on lisäksi merkittävä kyseisen raskasmetallin kemiallisella merkillä. Kannettavat paristot ja akut sekä ajoneuvoparistot ja –akut on myös merkittävä niiden tehoa osoittavalla merkinnällä, josta on tarkoitus säätää tarkemmin komitologiamenettelyssä.

Direktiivissä on säännökset sen täytäntöönpanon seurantaa koskevien tietojen toimittamisesta Euroopan yhteisöjen komissiolle.

Direktiivin johdanto-osan mukaan direktiivi ei rajoita romuajoneuvoista annetun Eu-roopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2000/53/EY) ja sähkö- ja elektroniikka-laiteromusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2002/96/EY) so-veltamista. Tuottajavastuun osalta paristojen ja akkujen tuottajat sekä pariston tai akun sisältävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ja ajoneuvojen tuottajat ovat vastuussa markkinoille luovuttamiensa paristojen ja akkujen jätehuollosta.

Paristoja ja akkuja käytetään yhä yleisemmin erilaisten tuotteiden virranlähteenä. Jät-teenä käytöstä poistettavien paristojen ja akkujen määrä on vastaavasti jatkuvasti kas-vanut. Käytettyjen paristojen ja akkujen talteenotto erillään muista jätteistä on entistä perustellumpaa ympäristönsuojelun kannalta. Tällä tavoin voidaan parantaa yhdyskuntajätteiden laatua ja puhtausastetta ja osaltaan helpottaa tavanomaisten jätteiden käsittelyä ja hyödyntämistä. Kasvavien jätemäärien ja kierrätysteknologian kehityksen takia paristoissa ja akuissa olevan materiaalin hyödyntäminen on aikaisempaa mielekkäämpää myös taloudellisesti.

Paristoista ja akuista annetut nykyiset erityissäännökset koskevat vain elohopeaa, kadmiumia ja lyijyä sisältäviä paristoja ja akkuja. Ne kattavat siten vain hyvin pienen osan markkinoilla olevista kannettavista paristoista ja akuista. Vain ongelmajätteiksi luokitellut paristot ja akut on kerättävä talteen erillään muista jätteistä. Muut käytetyt paristot ja akut saa laittaa yhdyskuntajätteiden ja muiden tavanomaisten jätteiden joukkoon. Näissäkin paristoissa ja akuissa on kuitenkin erilaisia ympäristölle haitallisia aineita, jotka vaikeuttavat muun jätehuollon asianmukaista järjestämistä.

Käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräysaste on nykyisin varsin alhainen. Tämä johtuu puutteellisesti järjestetystä keräyksestä. Keräysjärjestelmä on monimut-kainen kuluttajan ja muun käyttäjän kannalta, jonka tulisi erotella ongelmajätteiksi luokitellut erilliskerättävät paristot ja akut muista paristoista ja akuista. Käytännössä käyttäjä toimittaakin usein kaikki paristot ja akut erilliskeräykseen, jos niiden laadusta ei ole varmuutta. Käytettyjen paristojen ja akkujen luovuttaminen keräykseen tulisi olla mahdollisimman vaivatonta. Vastaanottopaikkoja tulisi olla runsaasti ja niiden tulisi sijaita lähellä käyttäjää.

Käytettyjen paristojen ja akkujen keräyksestä ja muusta jätehuollosta vastaavat nykyi-sin jätteen haltija ja eräissä tapauksissa kunta. Tämä poikkeaa ajoneuvoromun ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuoltojärjestelyistä, joista vastaavat kyseisten tuotteiden tuottajat. Olisi johdonmukaista, että mainittujen tuotteiden jätehuoltojärjestelmät sovitettaisiin yhteen. Valtaosa paristoista ja akuista käytetään ajoneuvoissa ja sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Käytetyt paristot ja akut usein myös poistetaan käytöstä mainittujen tuotteiden mukana.

Ajoneuvojen ja teollisuuden käytettyjen paristojen ja akkujen keräysaste arvioidaan nykyisin varsin hyväksi. Isohkon kokonsa takia näitä paristoja ja akkuja ei yleensä hukata. Korkea keräysaste johtuu myös nykyisestä korkeasta lyijyn maailmanmarkki-nahinnasta. Keräysaste ja keräyksen laatutaso ovat kuitenkin vaihdelleet.

Nykyinen lainsäädäntö täyttää vanhan paristodirektiivin mukaiset vaatimukset. Se ei kuitenkaan riittävästi ohjaa käytettyjen paristojen ja akkujen keräystä ja muuta jäte-huoltoa. Uuden paristodirektiivin täytäntöönpano edellyttää käytettyjä paristoja ja akkuja koskevan nykyisen jätehuoltojärjestelmän perusteellista uudistamista.

Esityksen tavoitteena on tehostaa käytettyjen paristojen ja akkujen keräystä ja kierrätystä siten, että kaatopaikoille ja jätteenpolttoon joutuu mahdollisimman vähän käytet-tyjä paristoja ja akkuja. Näin parannettaisiin yleisesti yhdyskuntajätteiden käsittelyn laatutasoa vähentämällä tavanomaiseen jätehuoltoon ohjautuvien ympäristöä kuormittavien haitallisten aineiden määrää. Samalla edistettäisiin paristoihin ja akkuihin sisältyvien eräiden aineiden palauttamista kansantalouden kiertoon ja siten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja materiaalitehokkuutta. Esityksellä tehtäisiin mahdolliseksi uuden paristodirektiivin täytäntöönpano.

Keräyksen tehostamiseksi ehdotetaan jätteen haltijan ja kunnan vastuuseen perustuvaa nykyistä jätehuoltojärjestelmää muutettavaksi siten, että käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollosta vastaisivat vastedes paristojen ja akkujen tuottajat. Tuottajien olisi järjestettävä käytettyjen paristojen ja akkujen maksuton vastaanotto käyttäjää lähellä olevassa helppopääsyisessä paikassa. Tuottajat vastaisivat myös jätehuollon kustannuksista. Lisäksi säädettäisiin eräiden paristojen ja akkujen jakelijoiden velvollisuudesta ottaa myyntipisteissä vastaan käytettyjä paristoja ja akkuja. Keräystä myös yk-sinkertaistettaisiin käyttäjän kannalta siten, että erilliskeräys koskisi kaikkia paristoja ja akkuja eikä vain runsaasti tiettyjä raskasmetalleja sisältäviä paristoja ja akkuja, kuten nykyisin. Muiden maiden kokemusten perusteella kaikkien paristojen ja akkujen keräys parantaa samalla runsaasti elohopeaa, kadmiumia ja lyijyä sisältävien paristojen ja akkujen keräystä.

Keräyksen onnistumiseksi käyttäjille olisi tiedotettava suunnitelmallisesti käytettävissä olevista käytettyjen paristojen ja akkujen vastaanottopaikoista ja jätehuoltojärjes-telmistä. Paristot ja akut olisi myös merkittävä erilliskeräystä osoittavin ja muin mer-kinnöin.

Uudistus toteutettaisiin tarkistamalla tuottajavastuuta koskevaa jätelain 3 a lukua siten, että yleiset tuottajavastuusäännökset koskisivat myös paristoja ja akkuja. Lisäksi teh-täisiin eräitä tarpeellisia muita täsmennyksiä ja lisäyksiä mainitun luvun säännöksiin ja 8 luvun tuottajien rekisteröintiä koskeviin säännöksiin. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tuottajavastuuseen perustuvasta käytettyjen paristojen ja ak-kujen jätehuollosta, kuten keräystavoitteista ja kierrätystehokkuuksista sekä niiden to-teutumisen seurannasta.

Tuottajavastuuseen perustuvan jätehuollon periaatteiden mukaan tuotteen valmistajat ja maahantuojat vastaavat jätteenä käytöstä poistettavan tuotteen jätehuollon järjestä-misestä aiheutuvista kustannuksista. Tuottaja siirtää yleensä jätehuoltokustannukset uuden tuotteen hintaan tuotteen käyttäjän maksettavaksi. Tuotteen käyttäjä voi puolestaan toimittaa käytetyn tuotteen kustannuksitta asianmukaiseen keräyspaikkaan. Käy-tännössä käyttäjä maksaa siten jätehuoltokustannukset etukäteen ostaessaan tuotteen eikä vasta hylätessään tuotteen jätteenä, kuten tavanomaisesti järjestetyssä jätehuollossa.

Käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräyksen, lajittelun ja kierrätyksen laajentamisesta ja tehostamisesta sekä järjestelmän seurannan järjestämisestä uuden paristodirektiivin mukaisesti aiheutuisi jonkin verran lisäkustannuksia verrattuna nykyisiin jätehuoltojärjestelyihin. Kustannuslisäyksiä on vaikea arvioida. Ne vaihtelevat suuresti sen mukaan, miten keräys käytännössä järjestetään. Eräiden maiden kokemusten perusteella kustannusten ja keräysasteen välillä ei ole suoraa yhteyttä. Keräysastetta on voitu nostaa yksinkertaisesti keräysjärjestelmien optimoinnilla eli parantamalla keräyspisteiden sijaintia ja informoimalla paremmin yleisöä lisäämättä vastaavasti ke-räyskustannuksia. Samoin on todettu, että keräysjärjestelmien kustannukset laskevat ajan myötä, kun järjestelmien suunnittelu ja hallinta paranevat ja käyttäjien tietoisuus niistä lisääntyy. Keräyskustannukset (euroa/tonni) ovat myös olleet alhaisemmat kaikkia paristoja ja akkuja koskevassa keräyksessä kuin vain tiettyjen vaarallisten kannettavien paristojen ja akkujen erilliskeräyksessä. Samalla saavutetut keräysasteet ovat olleet korkeammat.

Keräyskustannuksiin vaikuttaa myös se, miten käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräys sovitetaan yhteen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun tuottajavastuujär-jestelmien kanssa. Huomattava osa pariston tai akun sisältävän sähkö- ja elektroniik-kalaiteromun keräyskustannuksista aiheutuu nimenomaan käytetyn laitteen keräyksestä. Vastaavasti käytettyjen paristojen ja akkujen keräyksestä aiheutuvat kustannukset ovat vähäiset.

Käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräyksen ja kierrätyksen kustannuksista voidaan tehdä karkeita arvioita uuden paristodirektiivin valmisteluasiakirjoissa esitettyjen koko yhteisöä koskevien kustannustietojen perusteella. Niiden mukaan vuotuisiksi lisäkustannuksiksi kotitaloutta kohden arvioitiin yhdestä kahteen euroa, jos direktiiviehdotuksen mukaisen jätehuoltojärjestelmän kaikki kustannukset siirrettäisiin kuluttajien maksettaviksi uusien tuotteiden myyntihinnoissa.

Edellä mainittu vuonna 2003 tehty arvio perustuu kannettavien paristojen ja akkujen valmistajien ja myyjien eurooppalaiselta järjestöltä (EPBA) saatuihin tietoihin. Niiden mukaan kaikille käytetyille kannettaville paristoille ja akuille perustetun tehokkaan jätehuoltojärjestelmän keräys- ja kuljetuskustannukset olisivat 300-500 euroa/tonni ja kierrätyskustannukset 400-900 euroa/tonni. EPBA:n mukaan kierrätyskustannuksia alentavat mittakaavaedut, kun paristoja ja akkuja kerätään yhä enemmän. Lisäksi kustannuksia alentavat kierrätysmarkkinoiden tehokas kilpailu sekä vähemmän elohopeaa sisältävien paristojen ja akkujen kierrätys muissa kuin erikoistuneissa kierrätyslaitoksissa.

Uuden paristodirektiivin valmisteluasiakirjoissa selvitettiin myös ajoneuvojen ja teol-lisuuden käytettyjen paristojen ja akkujen keräys- ja kierrätyskustannuksia. Vuonna 2003 tehtyjen komission arvioiden mukaan ajoneuvojen käytettyjen lyijyparistojen ja -akkujen keräyksen ja kierrätyksen kokonaiskustannukset olivat 270-350 euroa/tonni ja kerätyn kierrätetyn lyijyn myynnistä saadut voitot 265-350 euroa/tonni. Nettokustan-nuksiksi/voitoiksi arvioitiin -77 - +93 euroa/tonni. Teollisuuden käytettyjen nikkeli-kadmiumparistojen ja –akkujen keräys- ja kierrätyskustannusten arvioitiin olevan 0-300 euroa/tonni. Viime vuosina eräiden metallien, erityisesti lyijyn maailmanmarkki-nahinnat ovat edelleen kohonneet. Tämä huomioon ottaen, ajoneuvojen ja teollisuuden käytettyjen paristojen ja akkujen uuden paristodirektiivin mukaisten keräys- ja kierrä-tystavoitteiden toteuttamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia ei voida pitää merkityksel-lisinä yleisen kustannusrakenteen kannalta. Lisäksi voidaan saavuttaa lisäsäästöjä so-vittamalla yhteen ajoneuvoparistojen ja –akkujen sekä romuajoneuvojen keräys.

Käytettyjen paristojen ja akkujen keräyksen ja kierrätyksen tehostamisesta syntyisi myös taloudellisia hyötyjä, jotka kuitenkin ovat vaikeasti arvioitavissa määrällisesti. Tällaisia ovat kaatopaikkakustannusten aleneminen ja erilaisten ulkoisten, kuten kiel-teisten ympäristövaikutusten kustannusten välttäminen.

Uuden paristodirektiivin mukaan kunkin jäsenvaltion on edistettävä tutkimusta muun ohella uusien ympäristömyötäisten ja kustannustehokkaiden käsittely- ja kierrätysme-netelmien kehittämiseksi.

Paristojen ja akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen merkitsemisestä ja hyväksymi-sestä tuottajatiedostoon perittäisiin alueellisen ympäristökeskuksen maksullisista suo-ritteista annetun ympäristöministeriön asetuksen (1387/2006) mukainen maksu, joka nykyisin on 400-540 euroa.

Kotitalouksien käytettyjen paristojen ja akkujen keräyksen ja muun jätehuollon järjes-tämisvelvollisuus siirtyisi kunnilta paristojen ja akkujen tuottajille. Kunnat voisivat edelleen osallistua käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuoltojärjestelyihin sen mukaan kuin tuottajien kanssa sovitaan.

Paristojen ja akkujen tuottajien rekisteröinti sekä toimintaan liittyvä valvonta, seuranta, raportointi, tiedotus ja neuvonta lisäisivät tuottajavastuun valtakunnallisena valvontaviranomaisena toimivan Pirkanmaan ympäristökeskuksen hallinnollista työtä. Käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon toimijoiden valvonta kuuluisi asianomaisille alueellisille ympäristökeskuksille ja kunnille, kuten nykyisin.

Esityksen mukaan Turvatekniikan keskus vastaisi itsenäisesti sekä paristojen ja akku-jen että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätelain mukaisesta markkinavalvonnasta. Turvatekniikan keskus valvoo jo nykyisin sähkö- ja elektroniikkalaitteiden eräistä ominaisuuksista jätelain nojalla annettujen säännösten noudattamista, mutta se ei voi edellyttää korjaavia toimia. Tällainen toimivalta on nykyisin säädetty ympäristöministeriölle. Turvatekniikan keskuksen laskelmien mukaan paristojen ja akkujen markkinavalvonnan vuosikustannukset olisivat arviolta 40 000 euroa.

Esityksellä ja sitä täsmentävillä myöhemmin annettaviksi tarkoitetuilla valtioneuvoston asetuksilla olisi selvästi myönteisiä vaikutuksia käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen keräykseen ja kierrätykseen sekä yleisemmin jätehuoltoon, luonnonvarojen käyttöön, materiaalitehokkuuteen ja ympäristönsuojeluun.

Käytettyjen paristojen ja akkujen keräys- ja kierrätysjärjestelmälle asetettavat selkeät tavoitteet ja laatuvaatimukset sekä järjestelmän laajentaminen kaikkiin paristoihin ja akkuihin tehostaisivat keräystä ja kierrätystä. Kaatopaikoille ja jätteenpolttoon joutuvien paristojen ja akkujen määrä vähenisi, mikä osaltaan vähentäisi näistä toiminnoista aiheutuvia ympäristöhaittoja. Järjestelmän laajentaminen kaikkiin paristoihin ja akkuihin helpottaisi ja yksinkertaistaisi käyttäjän osallistumista keräykseen. Kaikkia paristoja ja akkuja kattavalla keräyksellä myös parannettaisiin runsaasti elohopeaa, kadmiumia tai lyijyä sisältävien paristojen ja akkujen keräysastetta.

Ajoneuvojen ja teollisuuden isohkojen käytettyjen paristojen ja akkujen keräysaste ar-vioidaan nykyisin melko hyväksi eikä esityksellä olisi tältä osin kovin merkittäviä vaikutuksia.

Esityksen mukaisella keräysjärjestelmällä pyrittäisiin varmistamaan, että koko maassa pariston tai akun käyttäjä voisi vaivattomasti poistaa käytöstä tällaiset tuotteet edelleen toimitettaviksi kierrätykseen. Käytettyjen paristojen ja akkujen keräykseen liittyvällä tehokkaalla tiedottamisella, valistuksella ja neuvonnalla edistettäisiin ihmisten myönteistä suhtautumista muidenkin jätejakeiden erilliskeräykseen ja kierrätykseen.

Esitys on valmisteltu virkatyönä ympäristöministeriössä. Valmistelutyön aikana on kuultu asian kannalta keskeisiä sidosryhmiä, kuten kaupan, teollisuuden ja jätehuoltoalan järjestöjä.

Keskeisenä valmisteluaineistona on ollut uusi paristodirektiivi ja siihen liittyvät ko-mission ja muut valmisteluasiakirjat. Valmistelussa on myös hyödynnetty nykyisten tuottajavastuusäädösten täytäntöönpanosta saatuja käytännön kokemuksia.

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, puolustusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, kuluttajavirastolta, Suomen ympäristökeskukselta, Turvatekniikan keskukselta, alueellisilta ympäristökeskuksilta ja ympäristölupavirastoilta. Järjestöistä lausunto pyydettiin Elinkeinoelämän keskusliitolta, Jätelaitosyhdistys ry:ltä, Kemianteollisuus ry:ltä, Kuluttajat- Konsumenterna ry:ltä, Natur och Miljö rf:ltä, Suomen Kaupan Liitolta, Suomen Kuntaliitolta, Suomen luonnonsuojeluliitto ry:ltä, Teknisen Kaupan Liitolta, Teknologiateollisuus ry:ltä ja Ympäristöyritysten liitto ry:ltä. Lisäksi lausunto pyydettiin jätehuoltoalan toimijoilta Akkuser Oy ja Ekokem Oy Ab.

Lausunnonantajat suhtautuivat myönteisesti esitysluonnoksen päälinjauksiin kuten siihen, että jätteenä käytöstä poistettavien paristojen ja akkujen keräys ja kierrätys vastedes perustuisi tuottajavastuuseen. Samalla kiinnitettiin kuitenkin huomiota tarpeeseen yleisesti kehittää nykyistä tuottajavastuusääntelyä muun muassa eri toimijoiden jätehuollon vastuusuhteiden selkeyttämiseksi. Tällaiset kaikkia tuottajavastuuseen kuuluvia tuoteryhmiä koskevat ja laajemminkin jätehuollon järjestämiseen liittyvät seikat on tarkoitus selvittää vireillä olevassa jätelainsäädännön kokonaisuudistuksessa.

Käytettyjen paristojen ja akkujen alkukeräyksen järjestämisestä esitettiin eriäviä näkemyksiä.

Kannettavien paristojen ja akkujen tuottajia edustavat tahot esittivät, ettei tuottajavastuuta tulisi ulottaa tällaisten paristojen ja akkujen keräämiseen jakelijoiden myyntipisteistä. Ehdotus on otettu huomioon osittain. Kattavan keräyksen ja laajan tuottajavastuun toteuttamiseksi uuden paristodirektiivin periaatteiden mukaisesti esityksessä ehdotetaan, että tuottajat vastaisivat jakelijoiden keräämien kannettavien paristojen ja akkujen poiskuljetuksesta. Jakelijoiden olisi kuitenkin ennen kuljetusta koottava kerätyt paristot ja akut kuljetuksen järjestämisen kannalta tarkoituksenmukaisiksi eriksi.

Kuntia edustavat tahot esittivät, että tuottajavastuuseen tulisi kuulua myös kuntien jätteiden vastaanottopaikkoihin muun jätteen mukana tai muusta syystä toimitettujen tai joutuneiden kaikenlaisten käytettyjen paristojen ja akkujen nouto näistä paikoista. Ehdotusta ei ole otettu huomioon. Paristoja ja akkuja voi vastaavalla tavalla joutua myös muihin kuin kuntien vastaanottopaikkoihin. Tuottajavastuun ulottaminen kaikkiin mainittuihin paikkoihin hämärtäisi uuden keräysjärjestelmän periaatetta, jonka mukaan käytetyt paristot ja akut toimitettaisiin jakelijan tai tuottajan järjestämään vastaanottoon. Vastaanottopaikkoihin mainitulla tavalla kertyneet käytetyt paristot ja akut olisi kuitenkin otettava maksutta vastaan tuottajien vastaanottopaikoissa. Tuottajien ja kuntien kesken

voitaisiin myös sopia, että kunta järjestää vastaanoton tuottajien puolesta ja kustannuksella.

Lausunnoissa esitettiin lisäksi säännösluonnosten eräitä yksityiskohtia koskevia huomautuksia, jotka on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

18 b §. Tuottajavastuun piiriin kuuluvat tuotteet ja tuottajat. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 kohta, jonka mukaan tuottajavastuu koskisi myös paris-toja ja akkuja sekä niiden tuottajia eräin säännöksessä mainituin suppein poikkeuksin. Käytännössä tämä merkitsisi, että tuottajien olisi järjestettävä jätteenä käytöstä poistet-tavien paristojen ja akkujen vastaanotto, keräys ja kierrätys sekä jätehuoltoon liittyvä neuvonta, valistus ja tiedotus samoin kuin koottava tarpeelliset tiedot keräys- ja kierrätystavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi siten kuin muualla jätelaissa ja sen nojalla tarkemmin säädetään. Tuottajat vastaisivat myös käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuollon kustannuksista. Käytettyjen paristojen ja akkujen luovuttaminen tuottajien järjestämiin vastaanottopaikkoihin olisi kaikille tuojille ilmaista. Momentin 5 kohtaan ehdotettu muutos olisi tekninen ja johtuisi 6 kohdan lisäyksestä.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että sen nojalla voitaisiin val-tioneuvoston asetuksella täsmentää tuottajan käsitettä myös suoraan eikä vain välillisesti yksilöimällä tuottajavastuuseen kuuluvat tuotteet. Tämä olisi tarpeen esimerkiksi tuotteiden etämyyntitapauksissa. Sekä uudessa paristodirektiivissä että sähkö- ja elekt-roniikkalaiteromusta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä on tuottajan käsitettä täsmentäviä yksityiskohtia, joiden täytäntöönpanemiseksi tarpeelliset säännökset olisi tarkoituksenmukaisinta sisällyttää valtioneuvoston asetukseen.

18 c §. Tuottajan vastuu. Pykälän 2 momenttiin ehdotetun tarkistuksen mukaan tuottajan velvollisuus koskisi yleensä omien tuotteiden ohella myös osittain muiden tuottajien markkinoille luovuttamia vastaavia tuotteita ja se olisi myös riippumaton tuotteiden markkinoille luovuttamisen ajankohdasta.

Ehdotetulla muutoksella korjattaisiin epäselvyys, joka syntyi kun hallituksen esityksessä HE 152/2003 vp alunperin valtuutussäännökseksi ehdotettu säännös eduskuntakäsittelyssä muutettiin tuottajaa koskevaksi yleiseksi velvollisuudeksi. Säännöksen nykyisen sanamuodon mukainen tuottajan velvollisuus on tulkinnanvarainen eikä sen täsmentämiseen ole asetuksen antamisvaltuutusta. Se ei ole myöskään 3 a luvun tuotta-javastuusäännösten yleisen rakenteen mukainen. Tarkoitus on ollut, että tuottajan vel-vollisuuksia yleisesti määrittelevän 18 c §:n mukaan tuottajalla olisi lähtökohtaisesti kokonaisvastuu jätteenä käytöstä poistettavien tiettyyn tuoteryhmään kuuluvien tuotteiden jätehuollosta. Mahdollisista poikkeuksista pykälässä tarkoitetuista tuottajan yleisistä velvollisuuksista säädettäisiin tarvittaessa tuoteryhmäkohtaisissa erityissäännöksissä.

Sinänsä lainkohdan nykyinen sanamuoto ei ole tähän mennessä aiheuttanut erityisiä ongelmia käytännön toiminnassa. Uudessa paristodirektiivissä kuitenkin edellytetään, että tuottajan kustannusvastuu koskee yksiselitteisesti myös ns. vanhoja, ennen direktiivin voimaantuloa markkinoille luovutettuja paristoja ja akkuja.

18 d §. Tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden keräys ja vastaanotto. Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin ehdotetut tarkistukset olisivat uudessa paristodirektiivissä käytetyn terminologian mukaisia täsmennyksiä. Pykälään lisättäväksi ehdotetun uuden 2 momentin perusteella voitaisiin valtioneuvoston asetuksella tarvittaessa säätää tarkemmin jätteenä käytöstä poistettavien tuotteiden vastaanoton järjestämiselle asetettavista vaatimuksista ja siten täsmentää ja konkretisoida 1 momentin mukaisia tuottajan velvollisuuksia.

Nykyisen 18 d §:n mukainen tuottajan velvollisuus huolehtia jätteenä käytöstä poistet-tavien tuotteiden vastaanotosta on laaja ja varsin vaativa. Ympäristövaliokunnan mie-tinnön 4/2004 vp mukaan säännös edellyttää

koko maassa kattavaa verkostoa vastaan-ottopaikkoja niin, että matka vastaanottopisteeseen vastaa normaalia matkaa erityisjätteen vastaanottopaikalle tai kyseisten tuotteiden myymälään. Uuteen paristodirektiiviin sisältyy eräitä keräyksen ja vastaanoton järjestelyjen ja laadun yksityiskohtia määritteleviä säännöksiä. Direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta olisi tarpeellista ja tarkoituksenmukaista, että ne voitaisiin sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön valtioneuvoston asetuksella nykyisen 18 d §:n sisältöä edelleen korostavina tai täsmentävinä vaatimuksina.

18 e §. Tuotteen merkinnät ja tuotetta koskevat tiedot. Pykälään sisällytettäväksi ehdotetun uuden 3 momentin mukaan paristoissa ja akuissa olisi oltava erilliskeräystä osoittava merkintä. Muissa kuin teollisuusparistoissa ja -akuissa olisi oltava myös niiden tehoa osoittava merkintä. Merkitsemisvelvollisuuteen liittyvistä määräajoista ja merkintöjen käytännön toteutuksesta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Vaatimukset perustuisivat uuteen paristodirektiiviin. Lisäksi ehdotetaan 1 momentissa käytettyä terminologiaa tarkistettavaksi 3 momentin mukaiseksi.

Nykyinen valtuutussäännös siirtyisi 4 momentiksi. Säännöksen sisältöä tarkistettaisiin samalla siten, että sen nojalla olisi mah-dollista säätää nykyistä laajemmin tuotteista annettavista tiedoista ja tuotteita koskevien ohjeiden laatimisvelvollisuudesta. Mainituista seikoista säätäminen olisi tarpeen uuden paristodirektiivin täytäntöönpanemiseksi. Direktiivin mukaan paristoja ja akkuja sisältäviin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin on liitettävä tiedot pariston tai akun lajista ja ominaisuuksista sekä ohjeet niiden turvallisesta poistamisesta laitteesta. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti.

18 h §. Eräiden muiden toimijoiden velvollisuudet. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 momentti, jonka mukaan kannettavien paristojen ja akkujen jakelijan olisi otettava käyttäjältä maksutta vastaan jätteenä käytöstä poistettavat kannettavat paristot ja akut sekä tiedotettava mahdollisuudesta toimittaa ne myyntipisteisiin. Jakelijan vastaanottovelvollisuus koskisi käytännössä käyttäjien tavallisesti käytöstä poistamia määriä kannettavia paristoja ja akkuja. Vastaanotossa ei saisi edellyttää uuden pariston tai akun ostamista.

Säännöksessä tarkoitettujen ajoneuvoparistojen ja –akkujen vastaanoton järjestäminen olisi jakelijalle vapaaehtoista. Tällaisenkin vastaanoton tulisi kuitenkin olla maksutonta eikä siihen saisi liittyä ostopakkoa.

Jakelijan vastaanottovelvollisuus täydentäisi tuottajan järjestämää vastaanottoa ja varmistaisi, että käytetyn pariston tai akun luovuttaminen asianmukaiseen keräykseen on käyttäjän kannalta mahdollisimman vaivatonta. Järjestely olisi tarpeellinen ja perusteltu erityisesti käytettyjen kannettavien paristojen ja akkujen, mutta hyödyllinen myös kotitalouksista peräisin olevien käytettyjen ajoneuvoparistojen ja –akkujen keräyksessä.

18 n §. Asetuksenantovaltuus Euroopan yhteisön tuottajavastuuta koskevien säädösten täytäntöönpanemiseksi. Pykälää ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää Euroopan yhteisön tuottajavastuuta koskevien säädösten täytäntöönpanemiseksi myös poikkeuksista velvollisuudesta merkitä tuote sekä säännösten soveltamisesta, jos käytöstä poistetut tuotteet viedään maasta. Ehdotetut tarkistukset olisivat tarpeen uuden paristodirektiivin täytäntöönpanon kannalta. Direktiivin mukaan paristojen ja akkujen merkintävelvoitteista voidaan myöntää poikkeuksia ko-mitologiamenettelyssä. Samoin voidaan vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt sen arvi-oimiseksi, täyttääkö yhteisön ulkopuolisessa maassa toteutettu kierrätystoimi direktiivin mukaiset vaatimukset. Pykälän johdantolauseeseen tehtäisiin ehdotetusta uudesta 18 o §:stä johtuva tekninen korjaus.

18 o §. Paristoja ja akkuja koskevat erityissäännökset. Lisättäväksi ehdotetussa uu-dessa pykälässä täsmennettäisiin 18 c §:n 1 momentin mukaisia tuottajan yleisiä vel-vollisuuksia käytettyjen paristojen ja akkujen jätehuoltoon liittyvien eräiden seikkojen osalta. Pykälässä ehdotetut toimijoiden vastuiden täsmennykset ja muut sään-nösehdotukset perustuisivat uuteen paristodirektiiviin.

Uuden pykälän 1 momentin mukaan tuottajan olisi vastattava jakelijan 18 h §:n 6 momentin mukaisesti keräämistä käytetyistä kannettavista paristoista ja akuista sekä eräistä käytetyistä ajoneuvoparistoista ja –akuista siitä lähtien, kun mainittu jäte on otettu vastaan myyntipisteessä ja koottu kuljetuksen järjestämisen kannalta tarkoituksenmukaisiksi eriksi.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan, että tuottaja ja käyttäjä voisivat keskenään sopia teollisuusparistojen ja –akkujen sekä muuhun kuin yksityiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen käytettyjen ajoneuvoparistojen ja –akkujen jätehuollon kustannusten jaosta.

Pykälän 3 momentin mukaan paristojen ja akkujen, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ja ajoneuvojen tuottajien olisi yhteistoimin huolehdittava kustannusten tasapuolisesta jaosta silloin, kun eri tuoteryhmien jätehuolto järjestetään yhteistoiminnassa.

50 b §. Ilmoitus tuottajatiedostoon. Pykälän 2 momentin mukainen nykyinen valtuutussäännös siirrettäisiin tarkistettuna omaksi uudeksi 4 momentiksi. Ehdotetun uuden säännöksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin tuottajatie-dostoon tehtävän ilmoituksen sisällöstä, kuten nykyisin, mutta tarvittaessa myös il-moitusmenettelyyn liittyvistä täsmennyksistä. Tarkistus olisi tarpeen uuden paristodi-rektiivin täytäntöönpanon kannalta. Direktiivin mukaan tuottajien rekisteröintimenet-telyä koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset vahvistetaan komitologiamenettelyssä.

50 c §. Tuottajatiedostoon merkitseminen ja hyväksyminen. Pykälään ehdotetaan lisät-täväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin tarvitta-essa säätää tarkemmin tuottajatiedostoon merkitsemistä ja hyväksymistä koskevista eräistä seikoista. Kuten edellä 50 b §:n perusteluissa on esitetty, tarkistus olisi tarpeen uuden paristodirektiivin täytäntöönpanon kannalta.

57 §. Kiellot, rajoitukset ja muut määräykset. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täs-mennettäväksi siten, että Turvatekniikan keskus toimisi ympäristöministeriön sijasta markkinavalvontaviranomaisena silloin, kun kysymys on sähkö- ja elektroniikkalaitteista sekä paristoista ja akuista. Turvatekniikan keskus voisi edellyttää säännöksessä yksilöityjä korjaavia toimia, jos mainittujen tuoteryhmien tuote ei täytä lain ja sen nojalla annettuja vaatimuksia. Turvatekniikan keskus on jo nykyisin jätelain mukainen valvontaviranomainen sähkö- ja elektroniikkalaitteille asetettujen vaatimusten valvonnassa. Tarkoitus olisi, että Turvatekniikan keskus huolehtisi myös paristoihin ja akkuihin liittyvistä vastaavista tehtävistä. Nykyinen järjestely, jonka mukaan Turvatekniikan keskuksella ei ole itsenäistä toimivaltaa, on koettu hallinnollisesti raskaaksi ja hankalaksi.

60 §. Jäterikkomus. Pykälään sisällytettäisiin tarvittavat viittaukset esityksessä muu-tettaviksi tai lisättäviksi ehdotettuihin säännöksiin. Lisäksi pykälän 1 momentin 1 kohtaan palautettaisiin aikaisemmassa lainmuutoksessa vahingossa poistettu viittaus 18 §:ään.

Uuden paristodirektiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat yksityiskohtaiset säännök-set annettaisiin valtioneuvoston asetuksilla. Luonnokset asetuksiksi ovat liitteinä 2 ja 3. Liitteenä 4 on uuden paristodirektiivin ja esityksen mukaisten jätelain ja asetus-luonnosten vastaavuustaulukko.

Paristoista ja akuista annettavaksi tarkoitetussa liitteen 2 mukaisessa valtioneuvoston asetuksessa säädettäisiin käytettyjen paristojen ja akkujen erilliskeräykselle, vastaan-otolle, esikäsittelylle, kierrätykselle ja viennille asetettavista yksityiskohtaisista vaati-muksista. Samoin säädettäisiin paristoissa ja akuissa käytettävien eräiden vaarallisten aineiden rajoituksista sekä käytettyjen paristojen ja akkujen keräysasteesta ja kierrä-tystehokkuuksista. Asetuksessa olisi myös tarkemmat säännökset tiedottamisesta käyt-täjälle, pariston ja akun merkitsemisestä, seurantatietojen ilmoittamisesta ja kokoami-sesta sekä tuottajatiedostoon tehtävän ilmoituksen sisällöstä. Asetusluonnosta olisi mahdollisesti vielä eräiltä osin tarkistettava sen jälkeen, kun uuteen paristodirektiiviin on tehty komitologiamenettelyssä säädettäviksi suunnitellut täsmennykset.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:n muutta-misesta annettavaksi tarkoitetussa liitteen 3 mukaisessa valtioneuvoston asetuksessa säädettäisiin sähkö- ja elektroniikkalaitteen suunnitteluun ja valmistukseen liittyvistä pariston tai akun asentamista laitteeseen koskevista eräistä seikoista, joista säädetään uudessa paristodirektiivissä.

Tuottajavastuuta koskeva jätelain nykyinen 3 a luku sisältää useita valtuutussäännöksiä, joiden nojalla on tuoteryhmittäin täsmennetty tuottajan ja muiden toimijoiden velvollisuuksia tuottajavastuuseen perustuvassa jätehuollossa. Eräisiin nykyisiin valtuutussäännöksiin ehdotetut tarkistukset olisivat tarpeen uuden paristodirektiivin täytäntöönpanon kannalta. Samasta syystä ehdotetaan eräitä uusia valtuutussäännöksiä, joiden nojalla voitaisiin tarvittaessa säätää tarkemmin tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden vastaanotolle asetettavista vaatimuksista sekä tuottajatiedostoon ilmoittamiseen, merkitsemiseen ja hyväksymiseen liittyvistä menettelyistä. Kuten edellä on todettu, uuden paristodirektiivin säännöksiä on näiltä osin tarkoitus täsmentää komitologiamenettelyssä tehtävin päätöksin.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä toukokuuta 2008. Lakia sovellettaisiin 18 b §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin paristoihin ja akkuihin kuitenkin vasta valtioneuvoston asetuksella säädettävistä ajankohdista.

Uusi paristodirektiivi on siirrettävä kansalliseen lainsäädäntöön 26 päivään syyskuuta 2008 mennessä. Direktiivin mukaan jäsenvaltioissa on viimeistään mainittuna ajan-kohtana oltava toimiva käytettyjen paristojen ja akkujen keräysjärjestelmä, joka täyttää direktiivin vaatimukset. Direktiivissä säädettyjen määräaikojen noudattamiseksi olisi valmisteleviin toimiin ryhdyttävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan umpeutumista.

Valtioneuvoston asetuksella olisi tarkoitus säätää, että paristojen ja akkujen tuottajan rekisteröintiä koskeva jätelain 50 b §:ssä tarkoitettu ilmoitus olisi tehtävä 26 päivään syyskuuta 2008 mennessä. Samoin olisi tarkoitus säätää, että jätelain 3 a luvun tuottajavastuusäännökset tulisivat sovellettaviksi paristoihin ja akkuihin 26 päivästä syyskuuta 2008, kuten uudessa paristodirektiivissä edellytetään. Myös jätelain säännöksiä täsmentävät asetukset tulisivat yleisesti voimaan samasta ajankohdasta. Asetuksissa olisi uuteen paristodirektiiviin perustuvat siirtymäsäännökset eräiden velvoitteiden toteuttamiselle.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo-tus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/1993) 18 b §:n 1 momentin 5 kohta ja 2 momentti, 18 c §:n 2 momentti, 18 d, 18 e ja 18 n §, 50 b §:n 2 momentti, 57 §:n 2 momentti ja 60 §,

sellaisina kuin niistä ovat 18 b §:n 1 momentin 5 kohta ja 2 momentti, 18 c §:n 2 momentti, 18 d, 18 e ja 18 n § sekä 50 b §:n 2 momentti laissa 452/2004 ja 60 § laissa 747/2007, sekä

lisätään 18 b §:n 1 momenttiin, sellaisena kuin se on mainittu laissa 452/2004, uusi 6 kohta, 18 h §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 6 momentti, lakiin uusi 18 o §, 50 b §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa ja laissa 1040/2004, uusi 4 momentti ja 50 c §:ään, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 452/2004 ja 1040/2004, uusi 5 momentti seuraavasti:

18 b §
Tuottajavastuun piiriin kuuluvat tuotteet ja tuottajat

Tuottajavastuu koskee seuraavia tuotteita ja tuottajia:

---

5) sähkö- ja elektroniikkalaitteet ja niiden tuottajat; tuottajana pidetään sähkö- ja elektroniikkalaitteen valmistajaa ja maahantuojaa sekä sellaista myyjää, joka myy laitteita omalla tuotemerkillään; tuottajavastuu ei kuitenkaan koske laitteita, jotka on suunniteltu erityisesti sotilaalliseen käyttöön tai jotka muutoin liittyvät valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseen;

6) paristot ja akut ja niiden tuottajat; tuottajana pidetään sitä, joka ammattimaisesti saattaa markkinoille paristoja tai akkuja, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin, ajoneuvoihin tai muihin tuotteisiin sisältyvät paristot ja akut; tuottajavastuu ei kuitenkaan koske paristoja ja akkuja, joita käytetään:

a) valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseen liittyvissä sähkö- ja elektro-niikkalaitteissa, aseissa, ammuksissa ja sotatarvikkeissa, lukuun ottamatta tuotteita, joita ei ole suunniteltu käytettäviksi erityisiin sotilaallisiin tarkoituksiin; tai

b) sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, jotka on suunniteltu lähetettäviksi avaruuteen.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, mitä 1 momentissa tarkoitetut tuotteet ja keitä 1 momentissa tarkoitetut tuottajat ovat.

18 c §
Tuottajan vastuu

---

Tuottajan velvollisuus koskee tuottajan itse markkinoille luovuttamia tuotteita ja markkinoille luovutettujen tuotteiden määrään tai markkinaosuuteen nähden kohtuulliseksi katsottavaa osuutta kaikista niitä vastaavista markkinoille luovutetuista tuotteista riippumatta tuotteiden markkinoille luovuttamisen ajankohdasta.

---

18 d §
Tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden keräys ja vastaanotto

Tuottajan on huolehdittava niin kattavan keräys- ja vastaanottopaikkojen verkoston järjestämisestä 18 b §:ssä tarkoitetuille käytöstä poistettaville tuotteille, että tuotteen viimeisellä haltijalla on koko maassa kohtuullinen mahdollisuus luovuttaa käytöstä poistettava tuote uudelleenkäyttöön, hyödynnettäväksi tai muuhun jätehuoltoon.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin 1 momentissa tarkoitettujen käytöstä poistettavien tuotteiden keräyksen ja vastaanoton järjestämiselle asetettavista vaatimuksista.

18 e §
Tuotteen merkinnät ja tuotetta koskevat tiedot

Edellä 18 b §:ssä tarkoitetun ajoneuvon tuottajan on huolehdittava siitä, että tuote tai sen osat on asianmukaisesti merkitty vaarallisia aineita sisältävien osien tunnistamiseksi. Sähkö- ja elektroniikkalaitteessa on oltava tuottajan, markkinoillesaattamisajankohdan ja erilliskeräysvelvollisuuden osoittava merkintä.

Ajoneuvon ja sähkö- ja elektroniikkalaitteen tuottajan on lisäksi huolehdittava siitä, että tuotteen myyjät ja tarvittaessa muut toimijat saavat tarvittavat tiedot ja ohjeet tuotteesta, sen uudelleenkäytöstä, purkamisesta ja osien kierrätettävyydestä sekä vaarallisten aineiden ja osien sijainnista tuotteessa.

Paristojen ja akkujen tuottajan on huolehdittava siitä, että paristossa ja akussa on eril-liskeräystä osoittava merkintä ja tarvittaessa pariston ja akun sisältämän raskasmetallin tunnus. Kannettavaan paristoon ja akkuun sekä ajoneuvoparistoon ja –akkuun on lisäksi merkittävä pariston tai akun teho.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin 1—3 momentissa tarkoitettujen tuot-teiden merkitsemisestä sekä tuotteita ja niiden purkamista koskevista tiedoista ja oh-jeista.

18 h §
Eräiden muiden toimijoiden velvollisuudet

---

Kannettavien paristojen ja akkujen myyjän tai muun jakelijan on otettava käyttäjältä vastaan jätteenä käytöstä poistettavat kannettavat paristot ja akut. Jakelijan on myös tiedotettava käyttäjälle mahdollisuudesta toimittaa käytöstä poistettavat kannettavat paristot ja akut myyntipisteeseen. Vastaanoton on oltava käyttäjälle maksutonta eikä sen edellytyksenä saa vaatia uuden pariston tai akun ostamista. Vastaavalla tavalla on järjestettävä vastaanotto, jos yksityiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen ajoneuvoparistojen ja –akkujen jakelija ottaa vastaan vastaavia käytöstä poistettuja paristoja ja akkuja.

18 n §
Asetuksenantovaltuus Euroopan yhteisön tuottajavastuuta koskevien säädösten täytän-töönpanemiseksi

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää Euroopan yhteisön tuottajavastuuta kos-kevien säädösten täytäntöön panemiseksi:

1) tässä luvussa tarkoitettujen käytöstä poistettavien tuotteiden keräystä, merkitsemistä, lajittelua, varastointia, säilyttämistä, kuljetusta, edelleen välittämistä, uudelleenkäyttöä, hyödyntämistä, käsittelyä tai muuta jätehuoltoa koskevista teknisistä vaatimuksista, jätehuoltokustannusten ilmoittamisesta tuotteen hinnassa sekä poikkeuksista velvollisuudesta merkitä tuote;

2) tuottajavastuuta koskevien säännösten soveltamisesta, jos tuotteet hankitaan ulko-mailta tai viedään maasta sähköisellä tai muulla etäkaupalla taikka jos käytöstä poistettavat tuotteet viedään maasta.

18 o §
Paristoja ja akkuja koskevat erityissäännökset

Edellä 18 c §:n 1 momentissa tarkoitettua tuottajan velvollisuutta järjestää jätteenä käytöstä poistettavan tuotteen jätehuolto sekä vastata siitä aiheutuvista kustannuksista sovelletaan 18 h §:n 6 momentin mukaisesti kerättyihin jätteenä käytöstä poistettuihin paristoihin ja akkuihin siitä lähtien, kun jäte on otettu vastaan myyntipisteessä ja koottu kuljetuksen järjestämisen kannalta tarkoituksenmukaisiksi eriksi.

Teollisuusparistojen ja –akkujen sekä muuhun kuin yksityiskäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen ajoneuvoparistojen ja –akkujen tuottaja ja tällaisen pariston tai akun käyttäjä voivat sopia muusta kuin 18 c §:n 1 momentissa tarkoitetusta jätehuollon kustannusten jaosta.

Paristojen ja akkujen, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sekä ajoneuvojen tuottajien on tarpeellisin yhteistoimin huolehdittava, että 18 c §:n 1 momentin täytäntöönpanosta ei aiheudu toisen tuoteryhmän tuottajille kaksinkertaisia maksuja silloin, kun jätteenä käytöstä poistettavien mainittujen tuotteiden keräys ja muu jätehuolto järjestetään yh-teistoiminnassa.

50 b §
Ilmoitus tuottajatiedostoon

---

Ilmoituksessa on oltava riittävät tiedot ja selvitykset tuottajasta ja toiminnasta sekä käytöstä poistettujen tuotteiden uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja muusta jäte-huollosta, joiden perusteella voidaan arvioida järjestelyjen asianmukaisuus. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajan on esitettävä selvitys 18 m §:n 2 momentissa tarkoitetusta vakuudesta. Tuottajayhteisöjen ilmoituksessa on lisäksi esitettävä tarvittavat tiedot sopimuksista ja säännöistä, joiden perusteella voidaan arvioida, täyttääkö toiminta 18 g §:n 2 ja 3 momentissa säädetyt vaatimukset.

---

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin 1 momentissa tarkoitetun ilmoituk-sen sisällöstä. Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää tarkemmin ilmoituksen tekemisessä noudatettavasta menettelystä.

50 c §
Tuottajatiedostoon merkitseminen ja hyväksyminen

---

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin tuottajatiedostoon merkitsemi-sessä tai hyväksymisessä noudatettavasta menettelystä ja 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen sisällytettävistä velvoitteista.

57 §
Kiellot, rajoitukset ja muut määräykset

— — — — — — — — — — — — — —

Jos tuote tai sen merkinnät eivät täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia, ympäristöministeriö tai, jos kysymys on sähkö- ja elektroniikkalaitteesta taikka pa-ristosta tai akusta, Turvatekniikan keskus voi:

1) velvoittaa tekemään tuotteeseen tai sen merkintöihin sellaiset muutokset, että ne täyttävät edellä mainitut vaatimukset, sekä osoittamaan muutokset tehdyiksi;

2) kieltää tilapäisesti tai pysyvästi tuotteen valmistuksen, maahantuonnin, välittämisen, myymisen, luovuttamisen tai käytön taikka määrätä ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotka koskevat edellä mainituin tavoin markkinoille jo luovutettua tuotetta;

3) määrätä, että tuote on käsiteltävä jätteenä.

---

60 §
Jäterikkomus

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) rikkoo 5 §:n 1 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa, 6 §:n 6 tai 8 kohdassa, 7 §:n 4 mo-mentissa, 17 §:n 1 momentissa, 18 §:ssä, 18 c §:n 4 momentin 2 kohdassa, 18 d §:n 2 momentissa, 18 g §:n 4 momentissa, 18 n, 19 tai 50 §:ssä, 50 b §:n 4 momentissa taikka 57 tai 73 a §:ssä tarkoitettua kieltoa taikka mainittujen säännösten nojalla annettua kieltoa tai määräystä,

2) laiminlyö 7—9, 12 tai 14 §:ssä, 15 §:n 1 momentissa, 18 c—18 m §:ssä, 18 o §:ssä taikka 51 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun velvollisuuden,

3) tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta jätettä tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen tai jätteensiir-toasetuksen vastaisesti,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, jäterikko-muksesta sakkoon.

Jäterikkomuksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimatto-muudesta rikkoo 13 §:n 1 momentin nojalla annettua määräystä taikka laiminlyö 11 §:ssä, 20 §:n 1 tai 2 momentissa, 21 tai 49 §:ssä tai 50 b §:n 1—3 momentissa tarkoitetun velvollisuuden.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Tätä lakia sovelletaan 18 b §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuihin paristoihin ja akkuihin kuitenkin vasta valtioneuvoston asetuksella säädettävistä ajankohdista.

Tämän lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennen sen voimaantuloa.

---

Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ympäristöministeri
Kimmo Tiilikainen