Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettua lakia siten, että suojautuminen korontasaustoimintaan liittyvältä korko- ja valuuttariskiltä olisi mahdollista jo ennen korontasaussopimusta korontasaustarjouksen antamisen jälkeen.

Laki on tarkoitettu tulevaksi voimaan alkuvuonna 2008.

---

Korontasausjärjestelmä

Julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasausjärjestelmä perustuu julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettuun lakiin (1137/1996), jäljempänä korontasauslaki. Lisäksi korontasausjärjestelmän on oltava Maailman kauppajärjestössä, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä, jäljempänä OECD, ja Euroopan unionissa hyväksyttyjen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden mukainen.

Korontasausjärjestelmää hallinnoi valtion puolesta ja lukuun Suomen Vientiluotto Oy, jäljempänä Vientiluotto. Yhtiön hallintoa ja toimintaa sääntelee laki Suomen Vientiluotto Oy -nimisestä yhtiöstä (1136/1997).

Korontasausjärjestelmän tarkoituksena on osaltaan turvata suomalaisen viennin ja alushankintojen rahoitukselle kansainvälisesti kilpailukykyinen vienninrahoitusjärjestelmä tarjoamalla yrityksille suojaa kauppojen rahoitukseen liittyviltä korkoriskeiltä. Korontasausjärjestelmä toimii siten, että asiakkaan valittua suomalaisia tuotteita tai palveluja koskevan kaupan rahoittamiseksi CIRR-korkoon (Commercial Interest Reference Rate) sidotun kiinteäkorkoisen OECD-ehtoisen luoton, luotto- tai rahoituslaitos tekee Vientiluoton kanssa luottoa koskevan korontasaussopimuksen ja antaa asiakkaalle korontasausluoton. Korontasaussopimuksen mukaisesti luotto- tai rahoituslaitos maksaa valtiolle OECD-ehtoista kiinteää niin sanottua CIRR-korkoa ja valtio maksaa luotto- tai rahoituslaitokselle vaihtuvaa, yleensä kuuden kuukauden viitekorkoa lisättynä enintään 0,5 prosenttiyksikön suuruisella marginaalilla. Kun edellä mainittujen korkojen erotus (CIRR — vaihtuva korko lisättynä marginaalilla) on negatiivinen, maksaa valtio erotuksen luotto- tai rahoituslaitokselle korkotukena ja kun erotus on positiivinen, maksaa luotto- tai rahoituslaitos erotuksen valtiolle korkohyvityksenä.

Korontasauslain 1 §:n 1 momentin (muut. 946/2005) mukaan kauppa- ja teollisuusministeriöllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa Vientiluotolle sitoumuksia siitä, että Vientiluotto voi tehdä luotto- ja rahoituslaitosten kanssa julkisesti tuettuja vienti- ja alusluottoja koskevia korontasaussopimuksia vuosina 1997—2010 enintään viiden miljardin euron pääoma-arvosta. Kauppa- ja teollisuusministeriö on 14 joulukuuta 2005 uudistanut Vientiluotolle annetun sitoumuksen, jonka nojalla Vientiluotto voi tehdä korontasaussopimuksia kyseisinä vuosina enintään viiden miljardin euron pääoma-arvosta sitoumuksessa määritellyillä ehdoilla.

Korontasaussopimuskanta ja sopimuksista valtiolle aiheutuvat menot

Korontasaussopimuskanta oli elokuun 2007 lopussa noin 2,1 miljardia euroa. Samaan aikaan korontasaustarjouskanta oli noin 3,5 miljardia euroa. Korontasaustarjouksista kuitenkin vain keskimäärin 5 % on johtanut korontasaussopimukseen. Vuoden 2007 lopussa korontasaussopimuskannan arvioidaan olevan noin 2,3 miljardia euroa. Nouseva korkokehitys lisää korontasauksen käyttöä kun taas vakaa tai laskeva korkokehitys ei yleensä johda korontasauksen käyttöön. Vuonna 2008 uusia korontasaussopimuksia arvioidaan tehtävän noin 840 miljoonan euron arvosta ja vuonna 2009 noin 100 milj. euron arvosta.

Koska korontasaussopimusten perusteella maksettava korkotuki ja/tai saatava korkohyvitys on riippuvainen markkinakorkojen tasosta verrattuna korontasaussopimusten mukaisiin CIRR-korkoihin, ei korontasaussopimuksista valtiolle aiheutuvia menoja ja tuloja voida etukäteen luotettavasti arvioida. Vuosina 2007 ja 2008 korontasaussopimuksista arvioidaan aiheutuvan valtiolle korkotukimenoja kumpanakin vuotena yli 36 miljoonaa euroa. Nykyisen noin 2,1 miljardin euron korontasaussopimuskannan osalta markkinakorkojen nousu yhdellä prosenttiyksiköllä nostaisi korkotukimenoja vuoden 2008 osalta noin 14 miljoonalla eurolla ja yhden prosenttiyksikön koron lasku vähentäisi menoja vastaavasti 14 miljoonalla eurolla.

Korkoriskiltä suojautuminen

Korontasausjärjestelmästä valtiolle aiheutuvalta korkoriskiltä on mahdollista suojautua kokonaan tai osittain rahoitusmarkkinoilla saatavilla olevilla johdannaisinstrumenteilla, esimerkiksi korkotermiineillä ja koronvaihtosopimuksilla. Tässä yhteydessä korkoriskillä tarkoitetaan mahdollisen korkotason nousun valtiolle aiheuttamaa korkotukimenojen kasvua.

Korontasauslain 3 §:n 3 momentin (809/1998) mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö voi määräämillään ehdoilla antaa Valtiokonttorin tehtäväksi tehdä ja hallinnoida korontasaussopimuksista johtuvat korko- ja valuuttariskien suojaukseen tarvittavat toimenpiteet. Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut uusimman toimeksiannon Valtiokonttorille 11 tammikuuta 2007.

Suojausohjeiden mukaan korontasaussopimuksista aiheutuvaa korkoriskiä tarkastellaan ja hallitaan kokonaispositioon perustuen. Korkoriskin limitointi perustuu analyysiin, joka kuvaa voimassaoleviin korontasaussopimuksiin ja suojaussopimuksiin liittyvien korkomenojen ja -tulojen korkoherkkyyttä tarkasteluhetkellä tapahtuvalle pysyvälle korkotason muutokselle. Sallittu korkoherkkyys yhden prosenttiyksikön korkotason nousulle on vähintään nolla euroa ja enintään +15 miljoonaa euroa vuodelle 2007 sekä kullekin sitä seuraavalle vuodelle.

Suojaustoimenpiteiden avulla korkotukimenojen määrä voidaan suojatuilta osin vakauttaa suojaussopimuksen mukaiselle tasolle, jolloin saadaan varmuus korkotukimenojen määrästä tulevina vuosina ja suojaudutaan mahdollisen korkotason nousun aiheuttamilta korkotukimenojen kasvulta. Samalla kuitenkin luovutaan mahdollisuudesta markkinakorkojen alentumisesta aiheutuvaan korkotukimenojen pienentymiseen ja korkotason edelleen alentuessa myös korkohyvitysten saamiseen. Vuoden 2007 syyskuun lopussa Valtiokonttorilla oli neljä suojaussopimusta, yhteensä noin 529 miljoonan euron pääoma-arvosta.

Korontasaussopimuksista aiheutuvat korkotukimaksut kirjataan omalle momentille suojaustoimenpiteiden mahdollisesti tuomaa korkohyötyä huomioimatta. Siksi suojaustransaktioista saatava hyöty on huomioitava erikseen korkotukimenoja vähentävänä eränä. Vaihtuvan koron laskiessa alle suojaussopimuksessa sovitun kiinteän koron syntyy suojaussopimuksesta kuluja, jotka kirjataan korkotukimenoiksi. Vastaava hyöty saavutetaan kuitenkin korontasaussopimuksessa alempina korkotukimaksuina.

Korontasaussopimusten suojaamisella voidaan suojautua vain korontasausluoton nostamisen jälkeen tapahtuvalta korkojen nousulta. Korontasausprosessissa kiinteä CIRR-korko voidaan joissain tapauksissa lukita jopa vuosia ennen korontasausluoton nostamista, joten korkoero korontasaussopimuksen mukaisen CIRR-koron ja vaihtuvan koron välillä voi olla korontasausluoton nostohetkellä merkittävä.

Korontasausprosessi ja kiinteän CIRR-koron määräytyminen

Korontasaussopimusta edeltää kolmeen osaan jakautuva korontasaustarjousvaihe. Ensimmäisessä vaiheessa, niin kutsutussa tarjousvaiheessa, Vientiluotto antaa suomalaisten tuotteiden tai palveluiden viejän, ostajan tai kaupan rahoittavan luotto- tai rahoituslaitoksen hakemuksesta korontasaustarjouksen. Tarjouksen pohjana oleva CIRR-korko perustuu valtioiden liikkeelle laskemien joukkovelkakirjalainojen edellisen kuukauden keskimääräiseen tuottoon. OECD julkaisee kuukausittain asetettavat CIRR-korot ja ne ovat voimassa kuukauden 15 päivästä seuraavan kuukauden 14 päivään. Tarjoushetken CIRR-korko perustuu siten keskimäärin kuusi viikkoa aiemmin noteerattuun markkinakorkoon. Korontasaustarjous on voimassa 120 päivää.

Toisessa vaiheessa korontasaustarjouksen mukainen CIRR-korko lukitaan kauppasopimuksen tekopäivänä ja korontasaustarjous muuttuu niin kutsutuksi korontasausvahvistukseksi. Kauppasopimuksen yhteydessä lukittava CIRR-korko voi siten perustua yli viisi kuukautta aiemmin noteerattuun markkinakorkoon. Luottosopimus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa tai poikkeuksellisesti 12 kuukauden kuluessa kauppasopimuksen allekirjoittamisesta. Kun luottosopimus tehdään kuuden kuukauden kuluessa kauppasopimuksen allekirjoittamisesta, voi CIRR-korko perustua enimmillään yli 11 kuukautta vanhaan markkinakorkoon. Mikäli luottosopimusta ei edellä mainitussa kuuden tai 12 kuukauden ajassa allekirjoiteta, tarkistetaan CIRR-korkoa kuuden kuukauden välein. Tarkistettu CIRR-korko on tarkistushetkellä voimassaoleva oleva CIRR-korko, kuitenkin vähintään korontasausvahvistusvaiheessa lukittu korko.

Kolmannessa vaiheessa korontasausvahvistus muuttuu korontasausvaraukseksi, kun luottoa koskeva luottosopimus allekirjoitetaan. Vientiluotto perii korontasausvarauksista luotto- tai rahoituslaitokselta 0,1 % p.a. suuruista varauspalkkiota luottoasiakirjan allekirjoittamisesta lukien. Asiakkaalla säilyy kuitenkin luoton nostoon asti mahdollisuus seuraamuksitta jättää korontasausluotto nostamatta. Tämän johdosta korontasauksen käyttö varmistuu vasta luoton nostamisen yhteydessä.

Luoton nostoajankohta riippuu tuotteiden tai palveluiden toimitusajankohdasta. Mitä pitempi toimitusaika sen pitempään asiakkaalle annettu valinnan mahdollisuus OECD-ehtoisen korontasausluoton käyttämiseen on voimassa ja sitä pitemmältä ajalta valtio kantaa tarjoukseen liittyvän korkoriskin. Laivatoimituksissa toimitusaika voi olla jopa kolme vuotta. Tällöin luotonsaajalla ja vientiluoton rahoittavalla luotto- tai rahoituslaitoksella on mahdollisuus käyttää enimmillään lähes neljä vuotta aiemmin noteerattua CIRR-korkoa.

Pitkän toimitusajan valtiolle aiheuttaman korkoriskin johdosta viimeisimpiin suuria alusluottoja koskeviin korontasaustarjouksiin on sisällytetty erityisehto, jonka mukaan luotonsaajan on ilmoitettava Vientiluotolle korontasauksen käytöstä luottosopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä tai kuitenkin viimeistään 150 päivää ennen sovittua toimituspäivää ja sitouduttava korvaamaan valtiolle suojauksen purkukulut, mikäli korontasausluottoa ei vastoin ilmoitusta nostetakaan.

Finnvera Oyj:n ja Vientiluoton vuonna 2005 toteuttamassa vienninrahoitusjärjestelmän kansainvälisessä benchmarking -selvityksessä tarkasteltiin muun muassa CIRR-korkoon sidottujen luottojen suojauskäytäntöjä tärkeimmissä kilpailijamaissamme Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Itävallassa, Italiassa, Kanadassa ja USA:ssa. Suojauskäytäntöjen vertailun osalta on kuitenkin todettava, että CIRR-korkoon sidottujen luottoihin eri maissa liittyvät erityisehdot ja toimintatavat poikkeavat usein toisistaan, joten eri maiden suojauskäytännöt ja taloudelliset vaikutukset eivät ole suoraan verrannollisia.

Selvityksessä mukana olleista maista vain Ruotsi käyttää korkosuojausta sekä nostetuille luotoille että luottovarauksille, joita koskevat luottosopimukset on solmittu, mutta luottoja ei ole vielä nostettu. Luotonnosto on pakollinen sen jälkeen kun luottosopimus on solmittu. Mikäli asiakas luottosopimuksen solmittuaan ei nostakaan luottoa, peritään asiakkaalta luottovarauksen purkamisen markkinahinta. Selvityksen mukaan Ruotsissa lähes koko CIRR-korkoon sidottu portfolio on suojattu.

Italia, Norja, Ranska ja Saksa suojaavat sen sijaan vain nostettuja luottoja harkinnan mukaan. Selvityksen mukaan Italiassa on koettu ongelmallisiksi suuret luotot, joissa on pitkä nostoaika. Muista selvityksessä mukana olleista maista Itävallalla ei ole CIRR-korkoon sidottua luotonantoa. Kanadan ja USA:n suojauskäytännöistä ei saatu tietoa.

Korontasauslaki rajoittaa korko- ja valuuttariskiltä suojautumisen korontasaussopimuksiin. Koska korontasaussopimus tehdään luoton nostohetkellä, voi valtio suojautua korko- ja valuuttariskiltä vasta, kun korontasausluotto nostetaan. Korontasausprosessissa kiinteä CIRR-korko vahvistetaan kuitenkin jopa vuosia ennen korontasausluoton nostamista. Tämän johdosta nykytilanteessa valtio kantaa korontasaukseen liittyvän korkoriskin tarjousvaiheessa huomattavan pitkältä ajalta ilman mahdollisuutta korkoriskiltä suojautumiseen.

Nousevan korkotason vallitessa korontasaustarjousten suojaaminen voisi tuottaa valtiolle merkittävää säästöä korkotukimenoissa erityisesti pitkän toimitusajan sisältävien hankkeiden osalta. Korontasaustarjouksista kuitenkin vain pieni osa johtaa korontasaussopimukseen. Luotonsaajalla on muiden kuin suurten alusluottojen osalta luotonnostoajankohtaan asti mahdollisuus jättää seuraamuksetta Vientiluoton ja luottolaitoksen välistä korontasaussopimuksen tekemistä edellyttävä korontasausluotto käyttämättä. Korontasaustarjouksen suojaamisesta tilanteessa, jossa korontasaussopimuksen syntymisestä ei ole varmuutta, aiheutuisi valtiolle todennäköisesti merkittäviä myöhemmin aiheettomaksi osoittautuvia menoja.

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on tarkoituksena edellyttää luotonsaajan sitoutumista korvaamaan valtiolle korontasausluottoa koskevan luottovarauksen purkamisen markkinahinnan, mikäli luotonsaaja ei yli 200 miljoonan euron suuruisen alusluoton luottosopimuksen solmittuaan nosta alusluottoa tai jos luottosopimusta ei ole tehty viimeistään 150 päivää ennen sovittua toimituspäivää, ilmoita korontasausluoton käyttämättä jättämisestä tai sitoudu korvaamaan valtiolle luottovarauksen purkukustannukset. Suojaustoimenpide voitaisiin näissä tapauksissa tehdä aiheuttamatta valtiolle tarpeettomia menoja asiakkaan sitouduttua luoton nostamiseen tai sen purkamiskustannusten korvaamiseen, mikäli korontasauslaki mahdollistaisi korontasaustarjousten suojaamisen.

Valtion korontasausjärjestelmään liittyvän korkoriskin hallinnan vuoksi ehdotetaan korontasauslain 3 §:n 3 momenttia muutettavaksi siten, että valtio voisi suojautua korontasausjärjestelmään liittyvältä korkoriskiltä jo korontasaustarjousvaiheessa. Siten ehdotetaan, että lain 3 §:n 3 momenttiin lisättäisiin sanat ”korontasaustarjouksista ja”.

Korontasaustarjouksiin liittyvät suojaustoimenpiteet tekisi Valtiokonttori kauppa- ja teollisuusministeriön määräämillä ehdoilla, kuten tällä hetkellä toimitaan korontasaussopimusten suojauksessa.

Tarjouskannan suojaamisesta valtiolle mahdollisesti aiheutuvien menojen rajoittamiseksi kauppa- ja teollisuusministeriön tarkoituksena ensi vaiheessa on rajata suojaaminen Valtiokonttorille annettavilla suojausohjeilla vain sellaiseen alusluottojen korontasaustarjouskantaan, joka koostuu korontasausvarauksista, joissa luotonsaaja on sitoutunut yli 200 miljoonan euron suuruisen korontasausluoton nostoon tai korvaamaan valtiolle luottovarauksen purkamisen markkinahinnan. Tarjouskannan suojaustarpeen mahdollisesti muuttuessa, ministeriön tarkoituksena on valmistella myös muutokset asianomaisten tahojen kanssa. Tarjouskannan laajamittainen suojaaminen ei ole perusteltua, kun tarjouksista vain vähäinen osa toteutuu. Lisäksi aikaisessa vaiheessa tapahtuva suojaus voi osoittautua myöhemmässä vaiheessa valtion kannalta kalliiksi. Kansainvälinen vertailu myös osoittaa, että vain Ruotsissa käytetään korkosuojauksia myös luottovarauksille toisin sanoen kun luottosopimus on solmittu, mutta luottoa ei ole nostettu.

Esityksestä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset riippuvat tehtävien suojaustoimenpiteiden onnistumisesta. Onnistuessaan suojauksella voidaan vähentää korontasaussopimuksista valtiolle muutoin aiheutuvia korkotukimenoja. Mikäli markkinakorkotaso kehittyykin toisin, kun suojausta tehtäessä ennakoidaan, voi suojaustoimenpiteestä aiheutua valtiolle enemmän korkotukimenoja tai korkohyvitysten menetystä kuin korontasaussopimuksesta olisi ilman suojausta aiheutunut. Koska korkotuki/-hyvitys on riippuvainen markkinakorkojen tasosta ja sen määrää on siten mahdotonta etukäteen luotettavasti arvioida, voidaan suojaustoimenpiteillä kuitenkin välttyä korkotukimenojen ennakoimattoman suurelta kasvulta. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriöllä olisi mahdollisuus rajoittaa korontasaustarjousten suojaamisesta valtiolle aiheutuvia kustannuksia Valtiokonttorille antamillaan suojausohjeilla.

Esityksellä ei ole vaikutuksia viranomaisten toimintaan, sillä muutoksen mahdollistamia suojaustoimenpiteitä tehtäneen vuositasolla enintään muutamia ja ne voidaan toteuttaa Valtiokonttorin nykyisillä resursseilla.

Esityksellä ei ole suoranaisia vaikutuksia yritysten toimintaan, koska suojaustoimenpiteet tehdään valtiokonttorin ja luotto- ja rahoituslaitosten välisin sopimuksin.

Suuria alusluottoja koskeviin korontasaustarjouksiin sisällytettävä ehto, jonka mukaan luotonottaja sitoutuisi korvaamaan valtiolle luottovarauksen purkamisen markkinahinnan, mikäli luotonottaja ei nosta korontasausluottoa, saattaa heikentää alusrahoituksen kansainvälistä kilpailukykyä. Suomen telakkateollisuudella on kuitenkin katsottava olevan myös tulevaisuudessa käytössään kansainvälisesti kilpailukykyinen julkisesti tuettu viennin rahoitusjärjestelmä, jonka välineinä ovat korontasausjärjestelmän lisäksi muun muassa valtion vientitakuut.

Esitys on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriössä yhteistyössä valtiovarainministeriön, Valtiokonttorin ja Suomen Vientiluotto Oy:n kanssa. Esityksestä on pyydetty lausunnot Elinkeinoelämän keskusliitolta, Finanssialan Keskusliitolta, Finnvera Oyj:ltä, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöltä, Suomen Vientiluotto Oy:ltä, Suomen Yrittäjiltä, Teknologiateollisuus ry:ltä, ulkoasiainministeriöltä, Valtiokonttorilta ja valtiovarainministeriöltä.

Lausunnonantajat tukivat yleisesti lakimuutosehdotusta, jonka mukaan myös korontasaustarjouksiin liittyviä korkoriskejä voitaisiin suojata. Suomen Yrittäjillä, Teknologiateollisuus ry:llä, Elinkeinoelämän keskusliitolla, Valtiokonttorilla ja valtiovarainministeriöllä ei ollut erityistä huomautettavaa hallituksen esitykseen.

Finnvera Oyj ja Suomen Vientiluotto Oy nostivat yhteisessä lausunnossaan esille eräitä teknisiä kysymyksiä, jotka liittyvät korontasauksen käyttösitoumusta koskevan toimitusta edeltävän 150 päivän määräajan ja kuuden kuukauden korontarkistusaikavälin soveltamiseen. Finanssialan keskusliitto korosti lausunnossaan, että luotonhakijoiden ja luotonantajien tulee saada asioiden valmisteluvaiheessa tietoonsa kaikki rahoituksen järjestämiseen ja siitä aiheutuviin kustannuksiin liittyvät asiat.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on pyrkinyt esityksen lopullisessa muotoilussa ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon lausunnoissa esitettyjä näkökohtia.

Koska julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta annettuun lakiin ehdotetulla muutoksella ei muuteta Euroopan komissiolle ilmoitettua Suomen Vientiluotto Oy:n valtiontukiohjelmaa, muutoksia ei ole tarpeen tehdä Euroopan unionin valtiotukisäännösten mukaista ilmoitusta Euroopan komissiolle.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan alkuvuonna 2008.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan julkisesti tuettujen vienti- ja alusluottojen korontasauksesta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1137/1996) 3 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 809/1998, seuraavasti:

3 §

---

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi määräämillään ehdoilla antaa Valtiokonttorin tehtäväksi tehdä ja hallinnoida korontasaustarjouksista ja korontasaussopimuksista johtuvat korko- ja valuuttariskien suojaamiseen tarvittavat toimenpiteet.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2007

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Kauppa- ja teollisuusministeri
Mauri Pekkarinen