Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Monacossa huhtikuussa 2005 tehdyn kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen muutospöytäkirjan mukaan lukien siihen sisältyvän konsolidoidun yleissopimuksen. Samalla muutettaisiin järjestön suomenkielinen nimi kansainväliseksi merikartoitusjärjestöksi. Muutospöytäkirjassa esiintyy yleissopimuksen nimessä vuoden 1967 yleissopimuksessa käytetty nimi kansainvälinen hydrografinen järjestö. Yleissopimuksen konsolidoidussa toisinnossa yleissopimuksen nimessä käytetään suomeksi muutettua nimeä kansainvälinen merikartoitusjärjestö.

Kansainvälinen merikartoitusjärjestö on vuonna 1921 perustettu valtioiden välinen neuvoa-antava ja tekninen järjestö. Sen tavoitteena on edistää merenkulun turvallisuutta ja merellisen ympäristön suojelua.

Huhtikuussa 2002 kansainvälisessä merikartoituskonferenssissa päätettiin aloittaa järjestön yleissopimuksen uudistustyö. Muutospöytäkirja mukaan lukien siihen sisältyvä yleissopimuksen konsolidoitu toisinto hyväksyttiin huhtikuussa 2005. Yleissopimusta on muutettu vain välttämättömiltä osiltaan. Uudistamisen tavoitteena on muuttaa järjestö uudenaikaisemmaksi ja tehokkaammaksi sekä uudistaa sen hallintoa ja päätöksentekomenettelyä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen muutospöytäkirjan mukaan lukien siihen sisältyvän kansainvälistä merikartoitusjärjestöä koskevan yleissopimuksen konsolidoidun toisinnon lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun muutospöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan. Muutospöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan kolme kuukautta sen jälkeen kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on ilmoittanut tallettajalle hyväksyneensä sen.

---

Kansainvälinen merikartoitusjärjestö, (International Hydrographic Organisation), jäljempänä IHO, on vuonna 1921 perustettu valtioiden välinen neuvova-antava ja tekninen organisaatio. Sen tavoitteena on edistää merenkulun turvallisuutta ja merellisen ympäristön suojelua. IHO:n suorittama navigointiin käytettävien merikarttojen, julkaisujen ja muiden tietojen harmonisointi, yhtenäistäminen sekä tietojen tietosisältöjen, esitysmuotojen ja tiedonsiirron standardisointi tukevat tätä tavoitetta.

IHO on Suomessa aiemmin tunnettu nimellä kansainvälinen hydrografinen järjestö. Tätä nimeä on käytetty voimaansaatettaessa vuonna 1967 tehty kansainvälistä hydrografista järjestöä koskeva yleissopimus (SopS 29/1971). Termiä ”hydrografinen” käytettiin tuolloin nykyisin käytäntöön vakiintuneen ”merikartoitus”-termin sijaan. Järjestön suomenkielisen nimen muutosta perustellaan sillä, että termi ”hydrografinen” on vanhentunutta suomenkieltä. Termi ”merikartoitus” on asiallisesti sama ja kattaa saman kuin ”hydrografinen”. Perustelu on täten vain kielenhuollollinen.

IHO:ssa on tällä hetkellä jäseninä 76 valtiota. IHO:n kotipaikka on Monacossa, jossa sijaitsee noin 15 hengen toimisto (International Hydrographic Bureau, IHB) ja jossa työskentelevät sen kolme johtajaa. IHO:n päättävä elin on viiden vuoden välein kokoontuva konferenssi. IHO:lla on alueellisista merikartoituskomissioista (Regional Hydrographic Commissions, RHC) koostuva koko maailman kattava alueorganisaatio. Alueellisia komissioita on 14 kappaletta. Kaikki jäsenmaat, paitsi Argentiina, ovat yhden tai useamman alueellisen komission jäsenenä. Suomi kuuluu Pohjoismaiseen (Nordic Hydrographic Commission) ja Itämeren (Baltic Sea Hydrographic Commission) alueellisiin komissioihin. Pääosa IHO:n toiminnasta tapahtuu komiteoissa ja niiden alaisissa työryhmissä. Jäsenmaiden äänioikeus ja jäsenmaksut määräytyvät kunkin maan kauppa- ja sotalaivaston tonniston mukaan. IHO:n vuosibudjetti on noin 2,7 miljoonaa euroa. Suomen vuotuinen jäsenmaksu on noin 31 000 euroa. Suomen edustaja IHO:ssa on kansallinen hydrografi.

Ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS 1974, SopS 11/1981) V luvun 9 sääntö tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002 (SopS 5-6/2003). Siinä määritellään Kansainvälisen merenkulkujärjestön (International Maritime Organisation, IMO) sopimuspuolten velvollisuudet suorittaa merikartoitusta ja tuottaa siihen liittyviä palveluja. Tässä säännössä viitataan myös suoraan IHO:n standardeihin ja suosituksiin, mistä johtuen IHO:n standardit katsotaan sitoviksi.

Merenkulku on viime vuosina siirtynyt käyttämään yhä laajemmin tarkkaa satelliittipaikannusta ja numeerisia navigointijärjestelmiä. Tämä edellyttää, että merikartoitustiedot ovat sijainniltaan ja ominaisuuksiltaan tarkkoja ja ajantasaisia sekä että ne ovat numeerisessa muodossa. Numeeristen merikarttojen luotettava käyttö ja karttatietojen virheetön siirtäminen edellyttävät hyvin yksityiskohtaisia kansainvälisiä standardeja. Tämä on edellyttänyt IHO:n standardisointityöltä aiempaa suurempaa laajuutta, yksityiskohtaisuutta ja nopeutta. IHO:n nykyinen organisaatio ja toiminta eivät kaikilta osiltaan ole pystyneet vastaamaan näihin haasteisiin. IHO:n selvittäessä sisäisesti organisaationsa ja toimintansa tehokkuutta järjestössä todettiin, että muun muassa sen päätöksentekomenettelyt ovat hitaita, toiminta joustamatonta ja jäsenmäärän kasvu hidasta. Lisäksi katsottiin, että konferenssien luonnetta ja tiheyttä tulisi muuttaa. Yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa pidettiin määrittelemättömänä ja formalisoimattomana. Teknisten edellytysten paranemista sekä joissakin jäsenmaissa myös alueellisten komissioiden kehitystä pidettiin hitaana. Lisäksi IHO:n toimisto IHB toimii melko erillisenä yksikkönä, mikä myös vähentää toiminnan tehokkuutta.

IHO:a koskeva yleissopimus on tehty Monacossa 3 päivänä toukokuuta 1967 ja tasavallan presidentti on ratifioinut sen 26 päivänä tammikuuta 1968 (SopS 29/1971). Yleissopimus on tullut kansainvälisesti ja myös Suomen osalta voimaan 22 päivänä syyskuuta 1970 ja se on voimaansaatettu tasavallan presidentin asetuksella 16 päivänä heinäkuuta 1971. Huhtikuussa 2002 pidetty XVI kansainvälinen merikartoituskonferenssi antoi strategisen suunnittelun työryhmälle (Strategic Planning Working Group, SPWG) toimeksiannon tutkia tarvetta uudistaa IHO:n yleissopimusta ja tehdä asiasta raportti jäsenvaltioiden arvioitavaksi. Lopputulos esitettiin kolmannelle ylimääräiselle kansainväliselle merikartoituskonferenssille 11–15 päivänä huhtikuuta 2005. Muutospöytäkirja, sisältäen konsolidoidun toisinnon yleissopimuksesta, hyväksyttiin 14 päivänä huhtikuuta 2005 kolmannen ylimääräisen kansainvälisen merikartoituskonferenssin päätöslauselmalla.

IHO on hyväksynyt XIII konferenssissa (1987) ja XV konferenssissa (1997) kaksi muutosehdotusta yleissopimukseen. Nämä koskevat johtajien valintamenettelyn muutosta ja muutosten raukeamista, jos niitä ei ole ratifioitu seuraavaan konferenssiin mennessä. Nämä muutokset eivät ole tulleet kansainvälisesti voimaan, koska vaadittavaa kaksikolmasosaa sopimuspuolten hyväksyntää ei ole saavutettu.

Kolmannen ylimääräisen merikartoituskonferenssin periaatelinjausten mukaisesti strategisen suunnittelun työryhmä on valmistellut muita IHO:n organisoinnin ja toiminnan uudistamisia. Osa näistä ei riipu yleissopimuksen muutosten ratifioinnista. Näitä valmisteluja ovat muun muassa siirtymissuunnitelma uuteen organisaatioon, IHO:n komitearakenteen uudistaminen, neuvoston jäsenten valintamenettelyjen määrittäminen, IHO:n perusasiakirjojen (IHO:n yleissäännöt ja varainhoitosäännöt, yleiskokouksen työjärjestys, neuvoston työjärjestys ja varainhoitokomitean työjärjestys) uudistaminen, IHO:n johtajien aseman muuttamissuunnitelma, IHB:n sihteeristöksi siirtymissuunnitelma sekä suhteiden virallistaminen muiden organisaatioiden kanssa. Strategisen suunnittelun työryhmä esitti XVII konferenssille (2007) edellä mainittujen muutosten hyväksymistä ja uuden komitearakenteen voimaan saattamista vuoden 2009 alusta.

Kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen mukaan muutospöytäkirja tulee kaikkien sopimuspuolten osalta voimaan kolme kuukautta sen jälkeen kun Monacon ruhtinaskunnan hallitus on vastaanottanut kahden kolmasosan sopimuspuolista tekemän, sitä koskevan hyväksymisilmoituksen. Monacon ruhtinaskunnan hallitus ilmoittaa sopimuspuolille ja johtokunnan puheenjohtajalle asiasta todeten samalla muutoksen voimaantulopäivämäärän. Esitykseen sisältyy lakiehdotus kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan mukaan lukien siihen sisältyvän kansainvälistä merikartoitusjärjestöä koskevan yleissopimuksen konsolidoidun toisinnon lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitus tulla voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kun muutospöytäkirja tulee kansainvälisesti ja Suomen osalta voimaan.

Strategisen suunnittelun työryhmä on laatinut suunnitelmat uuteen organisaatioon siirtymiseksi ratifioinnin jälkeen riippuen siitä, miten ratifiointi tapahtuu suhteessa konferensseihin. XVII konferenssissa toukokuussa 2007 haettiin jäsenmailta IHB:lle valtuudet saattaa uusi organisaatio toimintaan, jos ratifiointi tapahtuu ennen seuraavaa neljättä ylimääräistä konferenssia vuonna 2009 tai XVIII konferenssia vuonna 2012. Tämä tarkoittaa siten yleiskokouksen koolle kutsumista, neuvoston perustamista, johtajien asemien muuttamista ja IHB:n muuttamista sihteeristöksi. XVII konferenssissa valitut johtajat ovat antaneet sitoumuksensa siihen, että he hyväksyvät asemansa muuttamisen uuden organisaation mukaiseksi, jos tämä tapahtuu heidän toimikautensa aikana.

Uudistamisen tavoitteena on muuttaa IHO uudenaikaisemmaksi ja tehokkaammaksi organisaatioksi sekä uudistaa sen hallintoa ja päätöksentekomenettelyä. Hyväksymällä sopimuksen Suomi omalta osaltaan nopeuttaa muutosten voimaantuloa ja siten näiden tavoitteiden toteutumista. IHO:n tavoitteet ovat sopimusmuutoksen myötä merikartoituksen edistäminen merenkulun turvallisuuden ja muihin merellisiin ja ympäristönsuojelun tarkoituksiin, globaalin tietoisuuden kohottaminen merikartoituksen tärkeydestä, merikartoitustietojen, tuotteiden ja palvelujen globaalin kattavuuden, saatavuuden ja laadun parantaminen, globaalin merikartoituskyvyn ja – kapasiteetin sekä tekniikoiden parantaminen, kansainvälisten standardien kehittäminen ja tukeminen merikartoitustietojen, tuotteiden ja palvelujen laadulle ja muodoille sekä näiden standardien mahdollisimman yhtenäisen käyttöjen edistäminen, arvovaltaisen ja nopean avun antaminen merikartoitusasioissa hallituksille ja kansainvälisille organisaatioille, jäsenmaiden merikartoitustoimintojen koordinoinnin helpottaminen sekä jäsenmaiden merikartoitusten yhteistyön edistäminen alueelliselta pohjalta.

Uudistumistyössä on ollut lähtökohtana, että yleissopimusta muutetaan vain sen välttämättömiltä osilta, jotta tavoitellut muutokset voitaisiin toteuttaa. Yleissopimuksen muutoksen myötä IHO:n jäseneksi pääseminen helpottuu. Kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) jäsenvaltiot pääsevät jäseniksi suoraan liittymiskirjan tallettamalla. YK:n ulkopuolisten valtioiden jäsenhakemuksiin tarvitaan IHO:n kahden kolmasosan jäsenten hyväksyntä. Tätä edellytetään tällä hetkellä kaikilta hakijoilta. Ylin päättävä elin tulisi olemaan IHO:n yleiskokous. Tämä kokoontuu kolmen vuoden välein. Yleiskokous korvaisi nykyiset konferenssit. Yleiskokousten välillä kokoontuisi vuosittain neuvosto. Neuvostoon tulisi kuulumaan 25 prosenttia jäsenmaista, kuitenkin vähintään 30 jäsentä. Neuvoston jäsenistä valitaan kaksi kolmasosaa alueellisten komissioiden edustajina. Kukin komissio saisi yhdestä kolmeen edustajaa riippuen komission jäsenmaiden määrästä. Loput yksi kolmasosa valittaisiin merikartoituksen kiinnostuksen perusteella. Merikartoituksen kiinnostuksen suhteen ei ole vielä löydetty kaikkien hyväksymää määritelmää ja toistaiseksi tämä määritellään jäsenmaiden tonniston perustella. Määritelmään palataan viimeistään toisessa yleiskokouksessa. Kukin alueellinen komissio valitsisi itse edustajansa omien kriteeriensä mukaisesti. IHB muuttuisi sihteeristöksi. Sihteeristöön kuuluisi pääsihteeri, johtajia sekä muuta henkilöstöä. Nykyinen johtoryhmä sekä presidentin ja johtajien toimet lakkaisivat. Muutosten myötä selvennettäisiin myös äänestyssääntöjä ja määräenemmistöjä. Pääsääntöisesti jokaisella maalla olisi yksi ääni. Johtajien valinnassa äänimäärä riippuisi tonnistosta. Pääsääntöisesti riittäisi hyväksymiseen yksinkertainen enemmistö paikalla olevista ja äänestäneistä jäsenistä. IHO:n politiikkaan tai talouteen liittyvät asiat edellyttäisivät kahden kolmasosan enemmistöä. Uudistuksessa määriteltäisiin myös yhteistyön periaatteet IHO:n ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Aiemmassa yleissopimuksessa tätä asiaa ei ollut määritelty. Käytännössä IHO on jo toteuttanut ne uudistukset, jotka eivät ole nykyisen yleissopimuksen vastaisia.

Hyväksytyt yleissopimuksen muutokset muuttaisivat IHO:n organisaation ja toiminnan nykyistä tehokkaammaksi ja nykyaikaisemmaksi. Yleiskokousten kolmen vuoden kokousväli nopeuttaisi strategisten asioiden käsittelyä. Nykyisin konferenssit ovat pääsääntöisesti pidetty viiden vuoden välein. Perustettava uusi neuvosto taas nopeuttaisi vuosittaisten asioiden käsittelyä. Päätöksenteossa pyrittäisiin konsensukseen, mutta jos tähän ei päästäisi, niin useimmat asiat ratkaistaisiin paikalla olleiden ja äänestäneiden maiden yksinkertaisella enemmistöllä. Tällöin esimerkiksi standardisoinnissa pystyttäisiin tekemään nykyistä nopeampia linjauksia ja päätöksiä ja siten vastaamaan jatkuvasti muuttuvan merenkulun haasteisiin. Myös uusien jäsenmaiden liittyminen IHO:oon tulisi helpoksi ja suoraviivaiseksi. Tämä helpottaisi IHO:n maailmanlaajuisen kattavuuden parantamista ja muun muassa kehitysmaiden laajempaa mukaan tulemista.

Yleissopimuksen muuttamisella ja muilla organisaation uudistamistoimenpiteillä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia eikä vaikutusta Suomen jäsenmaksun suuruuteen. Suomen vuosittainen jäsenmaksu on vuonna 2007 31 875 euroa. Maksun suuruus ei ole viime vuosina muuttunut oleellisesti, eikä tällaista muutosta ole tiedossa. Suomen jäsenmaksu alenee hieman, mikäli jäsenmaiden määrä lisääntyy.

Yleissopimuksen muutoksilla ei ole Suomessa organisaatio- eikä henkilövaikutuksia.

Yleissopimuksen muutoksilla ei ole suoranaisia ympäristövaikutuksia. Uudistamisen myötä IHO:n alueellisten komissioiden merkitys korostuu ja tämä parantanee mahdollisuuksia edistää ja koordinoida Itämeren alueen merikartoitustoimintoja ja tätä kautta edistää myös Itämeren merenkulun turvallisuutta ja merellisen ympäristön suojelua.

IHO:n keskeiset tavoitteet liittyvät yhteistyössä muiden merenkulkualan kansainvälisten järjestöjen kanssa tapahtuvaan globaaliin merenkulun osaamis- ja teknisten edellytysten parantamiseen. Itämeren alueella ja yleensäkin Pohjois-Euroopan valtioissa nämä asiat ovat perinteisesti olleet korkealla tasolla. Yleissopimuksen muutoksella pyritään edistämään tehokkaammin nimenomaan kehityksestä jälkeen jääneiden valtioiden ja alueiden merenkulun tasoa. Merenkulun kansainvälisestä luonteesta johtuen tällainen kehitys vaikuttaa myös Itämeren alueen meri- ja ympäristöturvallisuuteen parantavasti.

Vuonna 2000 IHO hyväksyi strategisen suunnitelman, jossa yhtenä tavoitteena oli IHO:n toiminnan ja organisaation uudistaminen. XVI Konferenssi perusti vuonna 2002 strategisen suunnittelun työryhmän valmistelemaan uudistusta. Kolmas ylimääräinen konferenssi hyväksyi 14 päivänä huhtikuuta 2005 IHO:n yleissopimuksen muutokset mukaan lukien konsolidoitu yleissopimus. Konferenssi hyväksyi myös periaatteet IHO:n toiminnan ja organisaation uudistamiselle. IHO:n alueelliset komissiot ovat olleet aktiivisesti mukana strategisen suunnitteluryhmän työskentelyssä.

Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä yhdessä merenkulkulaitoksen kanssa. Ulkoasiainministeriö on pyytänyt esityksestä lausunnon oikeusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä sekä valtiovarainministeriöltä. Lausunnot on otettu huomioon esityksen lopullisessa muotoilussa.

Muutospöytäkirja mukaan lukien siihen sisältyvä konsolidoitu toisinto yleissopimuksesta hyväksyttiin 14 päivänä huhtikuuta 2005 kolmannen ylimääräisen kansainvälisen merikartoituskonferenssin päätöslauselmalla. Päätöslauselmalla on annettu myös konsolidoidulle toisinnolle oikeudellinen asema. Täten alla perustellaan muutospöytäkirja sekä konsolidoitu toisinto yleissopimuksesta siltä osin kun artiklat tai artiklan määräykset eivät ole mainittu muutospöytäkirjassa. Eduskunnan hyväksyntää pyydetään muutospöytäkirjalle mukaan lukien sen sisältämälle konsolidoidulle yleissopimukselle. Poikkeuksellinen voimaansaattaminen johtuu siitä, että sopimuspuolet ovat hyväksyneet muutosten rinnalle virallisesti myös yleissopimuksen konsolidoidun toisinnon, joka vastaisuudessa on todistusvoimainen sopimusteksti.

Suomenkielisissä käännöksissä muutospöytäkirjassa ja konsolidoidussa yleissopimuksessa on johdonmukaisesti käytetty termiä ”merikartoitus” aiemman termin ”hydrografia” sijaan. Muutospöytäkirjassa esiintyy yleissopimuksen nimessä vuoden 1967 yleissopimuksessa käytetty nimi kansainvälinen hydrografinen järjestö. Yleissopimuksen konsolidoidussa toisinnossa yleissopimuksen nimessä käytetään suomeksi muutettua nimeä kansainvälinen merikartoitusjärjestö.

Pöytäkirja kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen muuttamisesta

1 artikla. Johdanto-osan otsikkoa muutetaan siten, että yleissopimuksen osapuolina ovat valtiot. Vuoden 1967 yleissopimuksen mukaan osapuolina olivat hallitukset. Muutos on sopimusterminologinen, eikä sillä pyritä muuttamaan sopimuksen oikeudellista asemaa. Tarkoitus on käyttää valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32-34/1980) terminologiaa. Kansainvälisessä oikeudessa ei ole annettu merkitystä sille, onko sopimus tehty valtioiden vai hallitusten välillä.

Johdantoon lisätään uudet kappaleet kaksi, kolme ja neljä. Toisen kappaleen mukaan otetaan huomioon, että Kansainvälinen merikartoitusjärjestö on Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa tarkoitettu toimivaltainen kansainvälinen järjestö, joka yhteensovittaa maailmanlaajuisesti merikartoitustietojen tuottamista ja merikartoituspalvelujen antamista koskevat vaatimukset ja helpottaa kansallisten merikartoituspalvelujen toimintaedellytysten kehittämistä.

Kolmannessa kappaleessa otetaan huomioon, että Kansainvälisen merikartoitusjärjestön tavoitteena on toimia arvovaltaisena maailmanlaajuisena merikartoitusalan elimenä, joka aktiivisesti osallistaa kaikki rannikkovaltiot ja muut valtiot, joita asia koskee. Lisäksi järjestö pyrkii edistämään meriturvallisuutta ja merenkulun tehokkuutta sekä tukemaan meriympäristön suojelua ja kestävää käyttöä.

Neljännessä kappaleessa todetaan, että Kansainvälisen merikartoitusjärjestön tehtävänä on luoda maailmanlaajuinen toimintaympäristö, jossa valtiot antavat riittäviä ja ajantasaisia merikartoitustietoja, -tuotteita ja -palveluja sekä varmistavat niiden mahdollisimman laajan käytön.

2 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 2 artiklaa, jossa todetaan järjestön neuvoa-antava ja tekninen luonne. Artikla sisältää listan järjestön päämääristä. Nämä ovat merikartoituksen käytön edistäminen merenkulun turvallisuuden parantamiseen ja kaikkiin muihin mereen liittyviin tarkoituksiin sekä yleisen tietoisuuden lisääminen merikartoituksen merkityksestä, merikartoitustietojen, -tuotteiden ja -palvelujen yleistä kattavuuden, saatavuuden ja laadun parantaminen sekä näiden tietojen, tuotteiden ja palvelujen saannin helpottaminen, merikartoituksen alan yleisiä voimavarojen, suorituskyvyn, koulutuksen, tieteen ja tekniikan parantaminen, merikartoitustietoja, -tuotteita, -palveluja ja -tekniikkaa koskevien kansainvälisten vaatimusten kehittämisen järjestäminen ja tehostaminen sekä näiden vaatimusten soveltaminen mahdollisimman pitkälle yhdenmukaistaminen, arvovaltaisia ja oikea-aikaisten ohjeiden antaminen valtioille ja kansainvälisille järjestöille kaikissa merikartoitukseen liittyvissä asioissa, jäsenvaltioiden välinen merikartoituksen alan toiminnan yhteensovittamisen helpottaminen ja valtioiden välistä merikartoitusalan yhteistoiminnan tehostaminen alueellisesti.

3 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 3 artiklaa siten, että järjestön jäsenvaltioina ovat yleissopimuksen sopimuspuolina olevat valtiot. Vuoden 1967 yleissopimuksen mukaan osapuolina olivat hallitukset. Kuten yllä 1 artiklassa on selostettu muutos on sopimusterminologinen, eikä sillä pyritä muuttamaan sopimuksen oikeudellista asemaa. Tarkoitus on käyttää valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 32-34/1980) terminologiaa. Kansainvälisessä oikeudessa ei ole annettu merkitystä sille, onko sopimus tehty valtioiden vai hallitusten välillä.

4 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 4 artiklaa. Muutoksen myötä vuoden 1967 yleissopimuksen konferenssin ja toimiston sijaan järjestön toimielimet ovat yleiskokous, neuvosto, varainhoitokomitea, sihteeristö ja mahdolliset aputoimielimet. Tavoitteena on muuttaa IHO uudenaikaisemmaksi ja tehokkaammaksi organisaatioksi sekä uudistaa sen hallintoa ja päätöksentekomenettelyä.

5 artikla. Artikla muuttaa yleissopimuksen 5 artiklaa ja sisältää yleiskokousta koskevat menettelytapamääräykset. Kyseessä on uusi määräys ja artiklan aiemmin sisältämät määräykset konferenssista poistuvat. Yleiskokous on järjestön päätoimielin, ja sille kuuluu kaikki järjestön toimivalta, jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä tai jollei yleiskokous siirrä toimivaltaa muille toimielimille. Yleiskokous koostuu kaikista jäsenvaltioista. Yleiskokous kokoontuu varsinaiseen istuntoon joka kolmas vuosi. Yleiskokouksen ylimääräisiä istuntoja voidaan pitää jäsenvaltion, neuvoston tai pääsihteerin pyynnöstä jäsenvaltioiden enemmistön suostumuksella. Yleiskokous on päätösvaltainen, kun enemmistö sen jäsenvaltioista on läsnä. Viimeisessä kappaleessa luetellaan yleiskokouksen tehtävät.

6 artikla. Artikla muuttaa yleissopimuksen 6 artiklaa ja sisältää neuvostoa koskevat määräykset. Kyseessä on uusi määräys ja se korvaa artiklan aiemmin sisältämät määräykset konferenssista. Neuvostossa on edustettuina neljäsosa jäsenvaltioista, kuitenkin vähintään kolmekymmentä jäsenvaltiota. Ensimmäiset kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista ovat edustettuina alueellisin perustein ja jäljelle jäävä yksi kolmasosa yleissäännöissä määrättävien merikartoitukseen liittyvien etunäkökohtien perusteella. Neuvoston kokoonpanon periaatteet määrätään yleissäännöissä. Neuvoston jäsenten toimikausi kestää yleiskokouksen seuraavan varsinaisen istunnon päättymiseen saakka. Neuvosto on päätösvaltainen, kun kaksi kolmasosaa sen jäsenistä on läsnä. Neuvosto kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole neuvoston jäseniä, voivat osallistua neuvoston kokouksiin, mutta niillä ei ole äänioikeutta. Viimeisessä kappaleessa luetellaan neuvoston tehtävät.

7 artikla. Artikla muuttaa yleissopimuksen 7 artiklaa ja sisältää varainhoitokomiteaa koskevat määräykset. Varainhoitokomitea on avoin kaikille jäsenvaltioille. Kullakin jäsenvaltiolla on yksi ääni. Varainhoitokomitea kokoontuu tavallisesti yleiskokouksen varsinaisen istunnon yhteydessä ja se voi tarvittaessa kutsua koolle ylimääräisiä kokouksia. Artiklassa on määrätty varainhoitokomitean tehtävät. Komitea tarkastaa pääsihteerin laatimat tilinpäätökset, talousarvioesitykset ja hallinnolliset kertomukset sekä esittää niitä koskevat huomautuksensa ja suosituksensa yleiskokoukselle. Varainhoitokomitea valitsee itse puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa. Myös vuonna 1967 tehdyn yleissopimuksen 7 artikla sisältää määräykset varainhoitokomiteasta. Muutoksen myötä komitean tehtävät ja puheenjohtajavaalimenettely selkiintyvät.

8 artikla. Artikla muuttaa yleissopimuksen 8 artiklaa ja sisältää sihteeristöä koskevat määräykset. Kyseessä on uusi määräys ja se korvaa artiklan aiemmin sisältämät määräykset toimistosta. Sihteeristössä on pääsihteeri, johtajat ja järjestön mahdollisesti tarvitsemaa muuta henkilöstöä. Pääsihteeri ylläpitää kaikkia sellaisia tiedostoja, joita voidaan tarvita järjestön työn tehokkaaksi hoitamiseksi, sekä laatii, kokoaa ja lähettää kaikki tarvittavat asiakirjat. Pääsihteeri on järjestön korkein hallintovirkamies. Pääsihteeri laatii ja toimittaa varainhoitokomitealle ja neuvostolle kunkin vuoden tilinpäätökset ja kolmivuotiset talousarvioesitykset, joissa kutakin vuotta koskevat arviot esitetään erikseen, ja tiedottaa jäsenvaltioille järjestön toiminnasta. Pääsihteeri hoitaa lisäksi muita mahdollisesti yleissopimuksessa määrättyjä taikka yleiskokouksen tai neuvoston määräämiä tehtäviä. Pääsihteeri, johtajat ja henkilöstö hoitavat tehtävänsä jäsenvaltioista ja ulkopuolisista viranomaisista riippumattomina. Tämä merkitsee, että heidän on pidättäydyttävä toimista, jotka voivat olla ristiriidassa heidän kansainvälisen virkamiesasemansa kanssa. Kukin jäsenvaltio sitoutuu osaltaan kunnioittamaan pääsihteerin, johtajien ja henkilöstön tehtävien yksinomaisesti kansainvälistä luonnetta sekä pidättymään vaikuttamasta näihin näiden hoitaessa tehtäviään.

9 artikla. Artiklalla korvataan yleissopimuksen 9 artikla, joka sisältää määräykset toimistosta. Uudessa artiklassa määrätään järjestön päätöksentekomenettelystä. Kyseessä on täysin uusi määräys. Jollei päätöksiä pystytä tekemään yksimielisesti, sovelletaan artiklan määräyksiä. Kullakin jäsenvaltiolla on yksi ääni, jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä. Pääsihteeriä ja johtajia valittaessa kunkin jäsenvaltion äänimäärä perustuu kuitenkin asteikkoon, joka on vahvistettu suhteessa sen laivaston tonnimäärään. Jollei yleissopimuksessa toisin määrätä, päätökset tehdään läsnä olevien ja äänestävien jäsenvaltioiden yksinkertaisella enemmistöllä. Äänten mennessä tasan puheenjohtajan ääni ratkaisee. Päätökset järjestön toimintatapaa tai varoja koskevista asioista mukaan lukien yleissääntöjen ja varainhoitosääntöjen muutokset tehdään läsnä olevien ja äänestävien jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä. Läsnä olevilla ja äänestävillä jäsenvaltioilla tarkoitetaan jäsenvaltioita, jotka ovat läsnä ja äänestävät puolesta tai vastaan. Äänestämästä pidättyviä jäsenvaltioita ei katsota äänestäviksi. Jos asia annetaan jäsenvaltioiden käsiteltäväksi 6 artiklan g kohdan vii alakohdan mukaisesti, päätös tehdään äänestävien jäsenvaltioiden enemmistöllä, jolloin puolesta annettujen äänten vähimmäismääränä on kolmasosa kaikkien jäsenvaltioiden määrästä.

10 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 10 artiklaa. Artiklassa todetaan, että toimialaansa kuuluvissa asioissa järjestö voi toimia yhdessä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, joiden edut ja toiminta liittyvät järjestön tarkoitukseen. Kyseessä on uusi määräys ja sillä korvataan artiklassa aiemmin olevat määräykset johtokunnasta.

11 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 11 artiklaa ja sen mukaan järjestön toiminnasta määrätään yksityiskohtaisesti yleissäännöissä ja varainhoitosäännöissä, jotka ovat tämän yleissopimuksen liitteenä, mutta eivät muodosta sen erottamatonta osaa. Jos tämä yleissopimus ja yleissäännöt tai varainhoitosäännöt ovat ristiriidassa keskenään, noudatetaan yleissopimusta. Artiklan ensimmäinen lause sisältyy myös vuonna 1967 tehtyyn yleissopimuksen 11 artiklaan. Artiklassa mainitut liitteet ovat nähtävillä ja saatavilla Merenkulkulaitoksessa.

12 artikla. Artikla muuttaa yleissopimuksen 13 artiklaa. Artiklan mukaan järjestö on oikeushenkilö. Vuonna 1967 tehdyn yleissopimuksen 13 artikla sisälsi vastaavan määräyksen. Oikeushenkilöllisyydestä säädetään Suomessa lain tasolla ja täten artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Muutossopimuksen 12 artiklassa, joka muuttaa yleissopimuksen 13 artiklaa, määrätään myös, että järjestö nauttii kunkin jäsenvaltionsa alueella, jos kyseisen jäsenvaltion kanssa on niin sovittu, sellaisia erioikeuksia ja vapauksia, jotka voivat olla välttämättömiä sen tehtävien hoitamiseksi ja päämäärän saavuttamiseksi. Suomessa lain tasolla säädettyjä erioikeuksia ja vapauksia koskeva sopimusmääräys kuuluu lainsäädännön alaan (esim. PeVL 38/2000 vp ja PeVL 49/2001 vp). Kuitenkin nyt kyseessä olevalla sopimusmääräyksellä ei vielä sitouduta myöntämään kyseisiä erioikeuksia ja vapauksia, sillä tästä on erikseen sovittava jäsenvaltion ja järjestön välisellä sopimuksella. Täten sopimusmääräys ei kuulu lainsäädännön alaan. Vastaava määräys sisältyy myös vuonna 1967 hyväksytyn yleissopimuksen 13 artiklaan.

13 artikla. Artiklalla muutetaan vuoden 1967 yleissopimuksen 14 artiklaa siten, että sana jäsenhallitus korvataan sanalla jäsenvaltiot. Vuoden 1967 yleissopimuksen osapuolina olivat hallitukset. Muutos on sopimusterminologinen kuten yllä artikloissa 1 ja 3 on selostettu. Artiklan määräykset varainhoitokomitean tehtävistä muuttuvat niin että ne siirtyvät yleiskokoukselle. Artiklaa ei muuteta muilta osin. Jäsenmaksuihin liittyen Suomelle ei täten kohdistu uusia velvoitteita.

14 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 15 artiklaa. Artiklassa todetaan, että jäsenvaltiolta, jolla on maksamatta kahden vuoden jäsenmaksut, evätään kaikki yleissopimuksessa ja säännöissä jäsenvaltioille annetut äänioikeudet ja edut, kunnes maksamattomat jäsenmaksut on maksettu. Vuonna 1967 tehdyn yleissopimuksen 15 artikla sisältää vastaavanlaisen määräyksen.

15 artikla. Artikla korvaa yleissopimuksen 16 artiklan, joka sisälsi määräykset tulo- ja menoarviosta, jotka ovat nyt 5, 6, 7 ja 8 artikloissa (toimielinten toimivaltuudet). Artiklan mukaan Monacon ruhtinaskunnan hallitus toimii tallettajana, joka säilyttää yleissopimuksen alkuperäiskappaletta säilyttää tallettaja ja joka lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset yleissopimuksesta kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet sen tai liittyneet siihen. Tallettaja ilmoittaa pääsihteerille ja kaikille jäsenvaltioille niistä liittymishakemuksista, jotka se on saanut 20 artiklan b kohdassa tarkoitetuilta valtioilta, ja ilmoittaa pääsihteerille ja kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen tai liittyneet siihen jokaisen uuden allekirjoittamisen tai ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen sekä näiden tapahtumien päivämäärän, tämän yleissopimuksen tai sen mahdollisten muutosten voimaantulopäivän ja yleissopimuksen irtisanomisasiakirjan tallettamisen sekä sen vastaanottopäivän ja irtisanomisen voimaantulopäivän. Tallettaja julkaisee myös voimaan tulleen yleissopimuksen muutoksen ja toimittaa sen kirjattavaksi Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristöön Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

16 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 17 artiklaa siten, että ilmaus johtokunta korvataan ilmauksella järjestön pääsihteeri. Muilta osiltaan yleissopimuksen 17 artiklaa ei muuteta.

17 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 20 artiklaa. Artikla sisältää määräyksen yleissopimukseen liittymisestä ja korvaa vuoden 1967 yleissopimuksen 20 artiklan määräykset liittymisestä. Yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille. Yleissopimus tulee voimaan tällaisen valtion osalta päivänä, jona se on tallettanut liittymiskirjansa tallettajan huostaan, ja tallettaja ilmoittaa asiasta pääsihteerille ja kaikille jäsenvaltioille. Valtio, joka ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltio, voi liittyä tähän yleissopimukseen ainoastaan, jos se toimittaa tallettajalle liittymishakemuksen ja kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista hyväksyy hakemuksen. Yleissopimus tulee voimaan tällaisen valtion osalta päivänä, jona se on tallettanut liittymiskirjansa tallettajan huostaan, ja tallettaja ilmoittaa asiasta pääsihteerille ja kaikille jäsenvaltioille.

18 artikla. Artikla muuttaa yleissopimuksen 21 artiklaa. Artikla sisältää määräykset sopimuksen muuttamisesta. Jokainen jäsenvaltio voi ehdottaa muutoksia yleissopimukseen. Muutosehdotukset on toimitettava pääsihteerille vähintään kuusi kuukautta ennen seuraavaa yleiskokouksen istuntoa. Yleiskokous käsittelee muutosehdotukset ja tekee niitä koskevat päätökset yleiskokouksessa läsnä olevien ja äänestävien jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä. Kun yleiskokous on hyväksynyt ehdotetun muutoksen, järjestön pääsihteeri pyytää tallettajaa ilmoittamaan muutoksen kaikille jäsenvaltioille. Muutos tulee voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut jäsenvaltioiden kahden kolmasosan ilmoituksen suostumuksestaan siihen, että yleissopimus sitoo niitä. Vuonna 1967 tehty sopimus sisältää vastaavanlaisen määräyksen. Artikla sisältää sellaisen sopimuksen muuttamista koskevan määräyksen, jonka mukaan valtio voi tulla sidotuksi muutokseen vastoin tahtoaan. Tällainen määräys vaikuttaa Suomen täysivaltaisuuteen ja kuuluu lainsäädännön alaan

19 artikla. Artiklalla muutetaan yleissopimuksen 22 artiklaa ja se sisältää määräyksen irtisanomisesta. Viiden vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta sopimuspuoli voi irtisanoa sen vähintään yhden vuoden irtisanomisajalla toimittamalla tallettajalle asiaa koskevan ilmoituksen. Irtisanominen tulee voimaan irtisanomisajan päättymistä seuraavana tammikuun 1 päivänä ja merkitsee sitä, että kyseinen valtio luopuu kaikista järjestön jäsenyyden suomista oikeuksista ja eduista. Vuonna 1967 tehty sopimus sisältää vastaavanlaisen määräyksen. Muutoksella on poistettu vuoden 1967 artiklasta määräykset tallettajan tehtävästä irtisanomisilmoituksiin liittyen. Nämä sisältyvät nyt muutettuun artiklaan 16.

20 artikla. Artikla sisältää määräyksen siitä, että kolmannessatoista ja viidennessätoista konferenssissa hyväksytyt muutokset, jotka eivät ole tulleet voimaan yleissopimuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eivät tule voimaan myöskään tämän jälkeen. Tämä artikla on selventävä artikla, eikä se muuta yleissopimuksen määräyksiä. Artikla ei sisälly konsolidoituun yleissopimukseen.

Muutospöytäkirjan lopuksi todetaan, että muutokset tulevat yleissopimuksen 21 artiklan 3 kohdan mukaisesti voimaan kaikkien yleissopimuksen osapuolten osalta kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut jäsenvaltioiden kahden kolmasosan hyväksymisilmoituksen.

Kansainvälistä merikartoitusjärjestöä koskevan yleissopimuksen konsolidoitu toisinto

1 artikla. Artiklan mukaan perustetaan Kansainvälinen merikartoitusjärjestö. Järjestön kotipaikka on Monaco. Tätä artiklaa ei ole muutettu muutospöytäkirjalla ja se esiintyy yleissopimuksen konsolidoidussa toisinnossa vuoden 1967 yleissopimuksen sanamuodossa.

12 artikla. Artiklan mukaan merikartoitusjärjestön viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Tätä artiklaa ei ole muutettu muutospöytäkirjalla ja se esiintyy yleissopimuksen konsolidoidussa toisinnossa vuoden 1967 yleissopimuksen sanamuodossa.

14 artikla. Artiklan mukaan merikartoitusjärjestön toimintaan tarvittavat menot katetaan jäsenvaltioiden varsinaisilla vuosittaisilla jäsenmaksuilla niiden laivaston tonnimäärään perustuvan asteikon mukaisesti sekä lahjoituksilla, testamenttilahjoituksilla, avustuksilla ja muista lähteistä saaduilla varoilla, jotka yleiskokous hyväksyy. Tämä artikla yleissopimuksen konsolidoidussa toisinnossa perustuu pääosin vuoden 1967 yleissopimuksen sanamuotoon ja muutospöytäkirjalla on ainoastaan korvattu vuoden 1967 yleissopimuksen ilmaus jäsenhallitukset ilmauksella jäsenvaltiot sekä ilmaus varainhoitokomitea ilmauksella yleiskokous.

17 artikla. Artiklan mukaan jokainen riitakysymys, joka koskee tämän yleissopimuksen tulkintaa tai sovellutusta ja jota ei ole ratkaistu neuvotteluilla tai järjestön pääsihteerin hyvillä palveluksilla, alistetaan jonkun riidan osapuolen pyynnöstä Kansainvälisen Tuomioistuimen puheenjohtajan nimittämän välitystuomarin ratkaistavaksi. Tämä artikla yleissopimuksen konsolidoidussa toisinnossa perustuu pääosin vuoden 1967 yleissopimuksen sanamuotoon ja muutospöytäkirjalla on ainoastaan korvattu vuoden 1967 yleissopimuksen ilmaus johtokunta ilmauksella järjestön pääsihteeri. Artikla kuuluu Suomessa lainsäädännön alaan. Mikäli sopimuksessa, joka muutoinkin sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on määräyksiä pakollisesta ja sopimuspuolia sitovasta menettelystä sopimuksen tulkintaa tai sen soveltamista koskevan riidan ratkaisemisesta sopimuspuolten välillä, voi riidan ratkaisu vaikuttaa siihen, miten Suomessa laintasoisena säänneltyä asiaa koskevaa määräystä on sovellettava. Tällaisissa tapauksissa riitojen ratkaisemista koskeva määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

18 artikla. Artikla sisältää vanhan historiallisen määräyksen, eli määräyksen vuoden 1967 yleissopimuksen allekirjoittamisesta sekä ratifioimisesta tai hyväksymisestä.

19 artikla. Artikla sisältää vanhan historiallisen määräyksen, eli määräyksen vuoden 1967 yleissopimuksen voimaantulosta.

23 artikla. Artikla sisältää vanhan historiallisen määräyksen, eli määräyksen vuoden 1967 yleissopimuksen rekisteröimisestä Yhdistyneen Kansakuntien sihteeristössä.

1 §. Lain 1 §:n mukaan kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen muutospöytäkirjan mukaan lukien siihen sisältyvän kansainvälistä merikartoitusjärjestöä koskevan yleissopimuksen konsolidoidun toisinnon lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lain tasoisina sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä on selvitetty eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun muutospöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

Kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen 21 artiklan 3 kappaleen (SopS 29/1972) mukaan muutospöytäkirja tulee kaikkien sopimuspuolten osalta voimaan kolme kuukautta sen jälkeen kun sopimuksen tallettaja on vastaanottanut kahden kolmasosan sopimuspuolista tekemän, sitä koskevan hyväksymisilmoituksen. Tallettaja ilmoittaa sopimuspuolille ja johtokunnan puheenjohtajalle asiasta todeten samalla muutoksen voimaantulopäivämäärän.

Laki kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen muutospöytäkirjan mukaan lukien siihen sisältyvän kansainvälistä merikartoitusjärjestöä koskevan yleissopimuksen konsolidoidun toisinnon lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ehdotetaan tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun muutospöytäkirja tulee kansainvälisesti ja Suomen osalta voimaan.

Kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista tarkoittaa 47 ratifiointia. Hallituksen esitystä valmisteltaessa yksitoista jäsenmaata (Kypros, Etelä-Korea, Tanska, Japani, Marokko, Meksiko, Norja, Pakistan, Saksa, Ruotsi, Iso Britannia) ovat ratifioineet muutossopimuksen. Ratifiointiprosessi on meneillään lähes kaikissa strategisen suunnittelun työryhmän työhön osallistuvissa jäsenmaissa ja useimmat ovat ilmoittaneet ratifioinnin aikatauluarvioksi vuoden 2007.

Voimassaolevan tai muutetun yleissopimuksen velvoitteiden toteuttamisella ei ole vaikutusta Ahvenanmaan itsehallintolaissa määrättyyn maakuntahallituksen toimivaltaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu perustuslakivaliokunnan lausuntojen mukaan lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (esim. PeVL 11/2000 vp ja 12/2000 vp).

Tasavallan presidentti on 26 päivänä tammikuuta 1968 ratifioinut vuonna 1967 tehdyn kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen. Yleissopimus on saatettu voimaan tasavallan presidentin asetuksella 16 päivänä heinäkuuta 1971 (SopS 29/1971). Muutospöytäkirja mukaan lukien siihen sisältyvä kosolidoitu yleissopimus hyväksyttiin 14 päivänä huhtikuuta 2005 kolmannen ylimääräisen kansainvälisen merikartoituskonferenssin päätöslauselmalla. Muutospöytäkirja mukaan lukien siihen sisältyvä konsolidoitu yleissopimus sisältää eduskunnan hyväksyntää vaativia määräyksiä.

Kansainvälisen järjestön perustamista tai sen toimintaa muutoin koskevaan valtiosopimukseen sisältyvä määräys, jonka mukaan järjestöllä on oikeushenkilöllisyys, kuuluu lainsäädännön alaan, koska oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (esim. PeVL 38/2000 vp). Muutospöytäkirjan 12 artiklan mukaan järjestö on oikeushenkilö. Myös vuonna 1967 hyväksytyn yleissopimuksen (SopS 29/1971) 13 artiklan mukaan järjestö on juridinen henkilö.

Mikäli sopimuksessa, joka muutoinkin sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on määräyksiä pakollisesta ja sopimuspuolia sitovasta menettelystä sopimuksen tulkintaa tai sen soveltamista koskevan riidan ratkaisemisesta sopimuspuolten välillä, voi riidan ratkaisu vaikuttaa siihen, miten Suomessa laintasoisena säänneltyä asiaa koskevaa määräystä on sovellettava. Tällaisissa tapauksissa riitojen ratkaisemista koskeva määräys kuuluu lainsäädännön alaan (PeVL 31/2001 vp ja HE 84/2001 vp). Konsolidoidun yleissopimuksen artikla 17 sisältää määräyksen riitojen ratkaisusta ja se on voimaansaatettu tasavallan presidentin asetuksella vuonna 1971. Artiklan mukaan jokainen riitakysymys, joka koskee tämän yleissopimuksen tulkintaa tai sovellutusta ja jota ei ole ratkaistu neuvotteluilla tai järjestön pääsihteerin hyvillä palveluksilla, alistetaan jonkun riidan osapuolen pyynnöstä Kansainvälisen Tuomioistuimen puheenjohtajan nimittämän välitystuomarin ratkaistavaksi. Myös vuonna 1967 hyväksytyn yleissopimuksen (SopS 29/1971) 17 artiklassa on vastaavanlainen määräys.

Jos sopimus sisältää sellaisen sopimuksen muuttamista koskevan määräyksen, jonka mukaan valtio voi tulla sidotuksi muutokseen vastoin tahtoaan, tällainen määräys vaikuttaa Suomen täysivaltaisuuteen ja kuuluu lainsäädännön alaan (PeVL 31/2001 vp). Tällainen tilanne voi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun kansainvälinen toimielin määräenemmistöpäätöksellään voi päättää kaikkia sopimuspuolia sitovista muutoksista, jotka Suomessa perustuslain mukaan edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta (esim. PeVL 38/2001 vp). Muutospöytäkirjan 18 artiklalla muutetaan yleissopimuksen 21 artiklaa. Artiklan b kappaleen mukaan yleiskokous käsittelee muutosehdotukset ja tekee niitä koskevat päätökset yleiskokouksessa läsnä olevien ja äänestävien jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä. Artiklan c kappaleen mukaan muutos tulee voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut jäsenvaltioiden kahden kolmasosan ilmiotuksen suostumuksestaan siihen, että yleissopimus sitoo niitä. Myös vuonna 1967 hyväksytyn yleissopimuksen (SopS 29/1971) 21 artiklassa on vastaavanlainen määräys.

Muutospöytäkirja mukaan lukien konsolidoitu sopimus sisältää edellä mainituilla perusteilla lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja vaatii perustuslain 94 §:n mukaan eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen muuttamista koskevien määräysten perusteella Suomi voi periaatteessa tulla sidotuksi myös sellaiseen sopimusmuutokseen, jota se on vastustanut. Jokainen jäsenvaltio voi ehdottaa muutoksia yleissopimukseen. Muutosehdotukset on toimitettava pääsihteerille vähintään kuusi kuukautta ennen seuraavaa yleiskokouksen istuntoa. Yleiskokous käsittelee muutosehdotukset ja tekee niitä koskevat päätökset yleiskokouksessa läsnä olevien ja äänestävien jäsenvaltioiden kahden kolmasosan enemmistöllä. Kun yleiskokous on hyväksynyt ehdotetun muutoksen, järjestön pääsihteeri pyytää tallettajaa ilmoittamaan muutoksen kaikille jäsenvaltioille. Muutos tulee voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut jäsenvaltioiden kahden kolmasosan ilmoituksen suostumuksestaan siihen, että yleissopimus sitoo niitä. Sopimusta on täten näiltä osin arvioitava valtion täysivaltaisuutta ja kansainvälisten velvoitteiden hyväksymistä koskevien perustuslain säännösten kannalta.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 45/2000 vp, s 6/II) käsitellyt perussääntöä, jonka mukaan muutetut sopimusmääräykset näyttävät voivan tulla Suomea sitoviksi, vaikka Suomi ei ole niitä hyväksynyt. Muutokset eivät välttämättä ole merkitykseltään vähäisiä täysivaltaisuuden kannalta. Perustuslakivaliokunta katsoi, että jos sopimusvaltiolla on käytännössä mahdollisuus irtisanoa perussääntö ennen kuin sen vastustuksesta huolimatta tehdyt muutokset tulevat voimaan, muutosmenettely ei vaikuta voimaansaattamislakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. IHO:n yleissopimuksen sopimuspuolet voivat irtisanoa yleissopimuksen vähintään yhden vuoden irtisanomisajalla toimittamalla tallettajalle asiaa koskevan ilmoituksen. Irtisanominen tulee voimaan irtisanomisajan päätymistä seuraavana tammikuun 1 päivänä ja merkitsee sitä, että kyseinen valtio luopuu kaikista järjestön jäsenyyden suomista oikeuksista ja eduista. Ottaen huomioon muiden maiden kansalliset hyväksymisprosessit, on epätodennäköistä, että sopimuksen muutos tulisi voimaan ennen irtisanoutumisen voimaantuloa, jos Suomi päättäisi irtisanoutua tilanteessa, jossa sopimusta olisi muutettu sen tahdon vastaisesti. Sopimuksen muuttamista koskevat määräykset määräenemmistöpäätöksestä eivät täten vaikuta sopimuksen hyväksynnän ja voimaansaattamisen käsittelyjärjestykseen.

Muutospöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänteen enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Monacossa 14 päivänä huhtikuuta 2005 kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan 3 päivänä toukokuuta 1967 tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan mukaan lukien siihen sisältyvän kansainvälistä merikartoitusjärjestöä koskevan yleissopimuksen konsolidoidun toisinnon.

Koska muutospöytäkirja mukaan lukien siihen sisältyvä konsolidoitu yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Monacossa 14 päivänä huhtikuuta 2005 kansainvälistä hydrografista järjestöä koskevan yleissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan mukaan lukien siihen sisältyvän kansainvälistä merikartoitusjärjestöä koskevan yleissopimuksen konsolidoidun toisinnon lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2007

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Ilkka Kanerva