Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Armenian kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi lokakuussa 2006 tehdyn sopimuksen.

Sopimus rakentuu eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle malliverosopimukselle. Sopimus sisältää määräyksiä, joilla toiselle sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja tai varallisuutta, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä verolainsäädäntöönsä perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennus verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi sopimuksessa on muun muassa syrjintäkieltoa ja verotietojen vaihtoa koskevia määräyksiä. Sopimuksen liittyy pöytäkirja, joka on sopimuksen olennainen osa.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Suomen ja Armenian välillä ei ole tällä hetkellä voimassa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimusta (verosopimus). Tällainen sopimus kuitenkin helpottaa investointien tekemistä sopimusvaltiosta toiseen ja muutoinkin vahvistaa sopimusvaltioiden välisiä taloudellisia suhteita.

Sopimusta koskevat neuvottelut aloitettiin Helsingissä toukokuussa 2002. Neuvotteluja jatkettiin Jerevanissa lokakuussa 2005, jolloin neuvottelujen päätteeksi parafoitiin englannin kielellä laadittu sopimusluonnos.

Tämän jälkeen sopimusluonnosta on eräiltä osin tarkistettu kirjeenvaihdolla.

Sopimus allekirjoitettiin Jerevanissa 16 päivänä lokakuuta 2006.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi (mallisopimus). Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa kiinteän toimipaikan määritelmää, liiketulon, merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon, koron, rojaltin ja eläkkeen verottamista. Osa poikkeamista merkitsee sitä, että sille sopimusvaltiolle, josta tulo kertyy, on annettu olennaisesti laajempi verottamisoikeus kuin OECD:n mallisopimus edellyttää. Tätä verottamisoikeuden laajennusta, joka on nähtävä myönnytyksenä Armenian hyväksi, voidaan kuitenkin pitää perusteltuna, kun otetaan huomioon Armenian asema kehitysmaana.

Sekä Suomi että Armenia soveltavat veronhyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennusta verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältettäisiin.

Esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa.

Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Syrjintäkieltoa koskevan 24 artiklan määräykset ja tietojen vaihtamista koskevan 26 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa.

3—5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Eräin poikkeamin artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen mukaisia.

Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään näiden tulolajien verotusta käsittelevissä artikloissa (10, 11 ja 12 artikla).

Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Siinä mainitaan myös valtio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö ja paikallisviranomainen. Sopimukseen liittyvässä pöytäkirjassa on julkisyhteisön määritelmä ja se vastaa Suomen yleensä käyttämää määritelmää. Sopimuksen 4 artiklan määräykset poikkeavat OECD:n mallisopimuksesta lähinnä siinä, että oikeushenkilön asuinpaikka määritetään kaksoisasumistilanteessa ensisijaisesti rekisteröintipaikan perusteella (3 kappale).

Sanonta kiinteä toimipaikka, joka määritellään 5 artiklassa ja joka on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta, poikkeaa OECD:n mallisopimuksesta muun muassa siinä, että rakennus-, kokoonpano- tai asennustoiminnan suorittamispaikka muodostaa kiinteän toimipaikan jo silloin, kun toiminta on kestänyt yli yhdeksän kuukautta (5 artiklan 3 kappale), kun tämä ajanjakso on mallisopimuksessa 12 kuukautta. Suomen ja muiden teollistuneiden maiden välisissä verosopimuksissa tämä aika on miltei poikkeuksetta myös 12 kuukautta. Kiinteää toimipaikkaa koskevaan esimerkkiluetteloon on myös lisätty sanonta myyntipiste. Sopimukseen liittyvässä pöytäkirjassa on 5 artiklan 4 kappaleen a) ja b) kohdassa olevaa ilmaisua luovutus koskeva rajoitus.

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston käytöstä tai vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Käsite kiinteä toimipaikka määritellään sopimuksen 5 artiklassa. Liiketuloa, josta kiinteän toimipaikan sijaintivaltio voi verottaa, on vain se tulo, joka on luettava kuuluvaksi kyseiseen kiinteään toimipaikkaan (7 artiklan 1 kappale). Artikla sisältää kiinteän toimipaikan yrityksen pääkonttorille tai muulle konttorille maksamien rojaltien, muiden käytöstä perittävien vastikkeiden, palveluista perittävien provisioiden tai velan korkojen vähentämistä koskevat säännökset (3 kappale). Jos liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, siihen sovelletaan sitä koskevia erityismääräyksiä (7 kappale). Artiklan määräykset vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen määräyksiä.

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilmakuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa.

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan näyttää. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale).

Jos armenialaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on kuitenkin Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (23 artiklan 2 kappaleen b kohta). Tällä hetkellä kaikki tällainen osinko on veronalaista Suomessa lähinnä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n mukaan

Osingosta voidaan artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaan vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaaja on yhtiö, joka suoraan omistaa vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta. Muissa tapauksissa vero saa olla enintään 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (4 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 23 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Artiklan 6 kappale rajoittaa etujen myöntämistä tapauksissa, joissa osakkeita koskevien järjestelyjen tarkoituksena on ollut artiklan hyväksikäyttö. Tällä määräyksellä on esikuvansa OECD:n malliverosopimuksen 1 artiklan kommentaarissa.

11 artikla. Korosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu (1 kappale). Korosta voidaan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio), jollei se ole siellä verosta vapaa 3 kappaleen nojalla. Tämän kappaleen mukaan korosta ei veroteta lähdevaltiossa, jos koron saajana on sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tai kappaleessa tarkoitettu raha- tai luottolaitos. Myös näiden yksiköiden takaamien lainojen korko on lähdeverovapaa. Artiklan 2 kappaleen määräysten mukaan vero lähdevaltiossa saa olla enintään 5 prosenttia koron kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (5 kappale), jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 23 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole Suomessa juuri mitään käytännön merkitystä, koska rajoitetusti verovelvollisten on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

Artiklan 8 kappale rajoittaa etujen myöntämistä tapauksissa, joissa saamista koskevien järjestelyjen tarkoituksena on ollut artiklan hyväksikäyttö. Tällä määräyksellä on esikuvansa OECD:n malliverosopimuksen 1 artiklan kommentaarissa.

12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu. OECD:n mallisopimuksesta poiketen rojaltista voidaan kuitenkin 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Vero lähdevaltiossa saa silloin olla enintään 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä teollisuusrojalteissa ja vastaavasti 10 prosenttia tekijänoikeusrojalteissa. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (4 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta, sekä kaivoksen tai muiden luonnon varojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 23 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Artiklan 7 kappale rajoittaa etujen myöntämistä tapauksissa, joissa käyttöä, oikeuksia tai tietoja koskevien järjestelyjen tarkoituksena on ollut artiklan hyväksikäyttö. Tällä määräyksellä on esikuvansa OECD:n malliverosopimuksen 1 artiklan kommentaarissa.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Tällaiseen myyntivoittoon rinnastetaan artiklan 2 kappaleen mukaan muun muassa kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun osuuden luovuttamisesta saatu myyntivoitto. Esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, voidaan verottaa Suomessa. Jos sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, tämän paikan ja sen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa eli paikan sijaintivaltiossa (3 kappale). Määräystä sovelletaan myös kiinteän paikan osalta. Myyntivoitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisessä merenkulussa ja ilmakuljetuksessa käytettyjen alusten tai ilma-alusten ja niiden käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa eli yrityksen asuinvaltiossa (4 kappale).

Voitosta, joka saadaan muun kuin artiklassa erikseen mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu (5 kappale).

Nämä määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 13 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

14 artikla. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneistoa. Viimeksi mainitussa tapauksessa voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulosta verottaa kiinteän paikan sijaintivaltiossa.

OECD:n mallisopimukseen ei enää sisälly 14 artiklaa. Itsenäinen ammatinharjoittaminen rinnastetaan mallisopimuksessa liiketoimintaan ja siihen sovelletaan 7 artiklaa.

15—17 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät yksityistä palvelusta (15 artikla), johtokunnan jäsenen palkkiota (16 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (17 artikla) koskevat määräykset ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

18 artikla. Elinkorko ja yksityiseen palvelukseen perustuva eläke verotetaan 1 kappaleessa olevan pääsäännön mukaan vain saajan asuinvaltiossa. Sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön tai sopimusvaltion järjestämän muun julkisen sosiaaliturvan perusteella maksettua eläkettä, esimerkiksi Suomen TEL-eläkettä, ja muuta etuutta sekä sopimusvaltiosta kertyvää elinkorkoa voidaan verottaa kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan (2 kappale). Verokanta lähdevaltiossa saa kuitenkin olla enintään 25 prosenttia. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 23 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Nämä määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

19 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Vastaava pääsääntö on 2 kappaleen a kohdan mukaan voimassa tällaisen palveluksen perusteella maksettavan eläkkeen osalta. Verokanta lähdevaltiossa saa kuitenkin eläkkeen osalta olla enintään 25 prosenttia. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa ja 2 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa palkkatuloa ja eläkettä verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 3 kappaleessa mainituin edellytyksin verotetaan taas julkisesta palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä niiden määräysten mukaan, jotka koskevat yksityisestä palveluksesta saatua tuloa ja tällaisen palveluksen perusteella saatua eläkettä.

20 artikla. Sopimuksen 20 artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla vastaa OECD:n mallisopimusta.

21 artikla. Tulosta, jota ei käsitellä 6—21 artiklassa, verotetaan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu.

22 artikla. Tähän artiklaan sisältyvät varallisuuden verottamista koskevat määräykset ovat eräin poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset. Artiklalla ei kuitenkaan ole vaikutusta niin kauan kun Suomi ei verota varallisuudesta sisäisen lainsäädännön perusteella, koska kaksinkertaista verotusta ei synny.

23 artikla. Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan molemmissa sopimusvaltioissa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Armeniaa koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Suomea koskevat 2 kappaleessa. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräys rakentuu sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän asuu (asuinvaltio), myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltio). Asuinvaltiossa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta toisessa sopimusvaltiossa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Veronhyvitysmenetelmää ei luonnollisestikaan sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 2 kappaleen b kohdan määräyksen nojalla.

Koska Suomi ei tällä hetkellä kanna varallisuusveroa, kaksinkertaista verotusta ei voi sen osalta syntyä.

24—27 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (24 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (25 artikla), verotusta koskevien tietojen vaihtamista (26 artikla) sekä diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (27 artikla) koskevat määräykset. Syrjintäkielto koskee kaikenlaatuisia veroja samoin kuin tietojenvaihto, jota koskeva artikla on OECD:n viimeisimmän laajan mallin mukainen. Nämä artiklat kaiken kaikkiaan vastaavat OECD:n mallisopimusta.

28 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

29 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Armenian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan molemmissa maissa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon ja varallisuuden verottamista koskevat 6—22 artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 23 artikla sekä erityisiä määräyksiä koskevat 24–27 artiklat sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 § :n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Jerevanissa 16 päivänä lokakuuta 2006 Suomen tasavallan hallituksen ja Armenian tasavallan hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Jerevanissa 16 päivänä lokakuuta 2006 Suomen tasavallan hallituksen ja Armenian tasavallan hallituksen välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2007

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Valtiovarainministeri
Jyrki Katainen