Siirry esitykseen
HE 31/2007
Hallituksen esitys Eduskunnalle Australian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Australian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen ehkäisemiseksi marraskuussa 2006 tehdyn sopimuksen.
Sopimus rakentuu eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle malliverosopimukselle. Sopimus sisältää määräyksiä, joilla sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä omaan verolainsäädäntöön perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennusta verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi sopimuksessa on verojen perinnässä annettavaa virka-apua, syrjintäkieltoa ja verotustietojen vaihtoa koskevia määräyksiä. Sopimukseen liittyy pöytäkirja, joka on sen olennainen osa.
Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
Suomen ja Australian välillä on voimassa Canberrassa 12 päivänä syyskuuta 1984 tehty sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 26/1986). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1987 toimitetussa verotuksessa. Sopimusta on muutettu Suomen ja Australian välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamisesta 5 päivänä marraskuuta 1997 tehdyllä pöytäkirjalla (SopS 51/2000). Sen määräyksiä on Suomessa sovellettu ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitetussa verotuksessa.
Voimassa olevan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on sekä Suomen että Australian verolainsäädäntöä olennaisesti muutettu.
Suhtautumisessa osingon verottamiseen siinä valtiossa, josta ne kertyvät, on tapahtunut muutoksia sekä EU:ssa että muualla.
Australia on tehnyt eräiden OECD:n jäsenmaiden kanssa sellaisia sopimuksia, joiden mukaan osinkoa verotetaan tietyissä tapauksissa vain osakkaan asuinvaltiossa.
Verotietojen vaihtamista koskevia OECD:n malliverosopimuksen määräyksiä on muutettu.
Näistä syistä sopimuksen muuttaminen on tullut ajankohtaiseksi.
Neuvottelut uudesta sopimuksesta käytiin Melbournessa marraskuussa 2005 ja Helsingissä heinäkuussa 2006, jolloin neuvottelujen päätteeksi parafoitiin englanninkielinen sopimusluonnos. Sopimus allekirjoitettiin Melbournessa 20 päivänä marraskuuta 2006.
Sopimuksen määräykset poikkeavat jossakin määrin OECD:n mallisopimuksen vastaavista määräyksistä. Poikkeamat mallista koskevat muun muassa kotipaikkaa, kiinteää toimipaikkaa, laivoja ja ilma-aluksia, kiinteästä omaisuudesta saadun tulon, liiketulon, osingon, koron, rojaltin ja omaisuuden luovutuksen tuottaman tulon verottamista, tulon lähdettä, syrjintäkieltoa, verotietojen vaihtoa ja virka-apua perinnässä. Sopimuksella muutetaan niitä voimassa olevan sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat yleisiä määritelmiä, kotipaikkaa, kiinteää toimipaikkaa, laivoja ja ilma-aluksia, liiketulon, osingon, koron, rojaltin, omaisuuden luovutuksen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen tuottaman tulon verottamista, kaksinkertaisen verotuksen poistamista, keskinäistä sopimusmenettelyä ja verotietojen vaihtoa. Sopimukseen lisätään kaksi uutta artiklaa, jotka koskevat syrjintäkieltoa ja perinnässä annettavaa virka-apua.
Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut voimassa olevassa sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa. Sopimuksen määräysten soveltaminen tarkoittaa Suomessa sitä, että valtio, kunnat ja evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään.
Suomesta Australiaan maksettava osinko on voimassa olevan verosopimuksen mukaan käytännössä aina lähdeverovapaa. Vuonna 2005 tällaisen osingon määrä oli 17 664 677 euroa.
Uuden sopimuksen mukaan osinko on lähdeverovapaa vain, jos emoyhtiön omistus tytäryhtiöstä on vähintään 80 prosenttia. Jos omistus on vähintään 10 prosenttia, osingon lähdeverokanta on 5 prosenttia, ja jos omistus on vähemmän kuin 10 prosenttia, lähdeverokanta on 15 prosenttia. Jos ne australialaiset henkilöt, jotka ovat sijoittaneet suomalaisiin osakeyhtiöihin, olisivat kaikki yhtiöitä ja niiden omistusosuus suomalaisissa yhtiöissä (tytäryhtiöissä) olisi aina vähintään 80 prosenttia, tilanne ei verotuottojen osalta muuttuisi. Osa näistä henkilöistä lienee kuitenkin muita kuin yhtiöitä tai jos ne ovat yhtiöitä, niiden osuus suomalaisista osakeyhtiöistä on pienempi kuin 80 prosenttia. Näissä tapauksissa Suomesta Australiaan maksettava osinko muuttuu uuden sopimuksen myötä veronalaiseksi, joten tällä perusteella Suomen verotulot jonkin verran kasvavat.
Australiasta Suomeen maksettava osinko on voimassa olevan verosopimuksen mukaan käytännössä aina lähdeverovapaa Australiassa, joten ei ole ollut veroa, jota Suomi olisi joutunut vähentämään omasta verostaan. Uuden sopimuksen mukaan Suomi joutuu vähentämään tällaista veroa, mutta vain tapauksissa, joissa osinko maksetaan 10 prosenttia pienemmän omistuksen (portfolio-osinko) perusteella, sillä muissa tapauksissa osinko (suora osinko) on Suomessa verovapaa. Tällä perusteella voidaan arvioida, että Suomen veromenot jonkin verran kasvavat.
Suomesta Australiaan maksettavan rojaltin lähdeverokanta on voimassa olevan verosopimuksen mukaan 10 prosenttia. Vuonna 2005 rojaltin määrä oli 378 681 euroa ja siitä kannettiin lähdeveroa 24 149 euroa. Uudessa sopimuksessa lähdeverokanta alenee 5 prosenttiin, joten verotuotto puolittuu. Samalla puolittuu se Australian kantama lähdevero, joka Suomen on vähennettävä omasta verostaan. Voidaan siis todeta, että sekä verotuotot että verokustannukset tällä perusteella alenevat.
Edellä esitetyistä syistä sopimuksen taloudellisia vaikutuksia ei voida pitää merkittävinä.
1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Syrjintäkieltoa koskevan 23 artiklan määräykset ja tietojen vaihtamista koskevan 25 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.
2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa.
3—5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Eräin poikkeamin artiklat ovat OECD:n mallisopimuksen mukaisia.
Yleiset määritelmät ovat sopimuksen 3 artiklassa. Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa, ja esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään näiden tulolajien verotusta käsittelevissä artikloissa (10, 11 ja 12 artikla).
Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Tämän artiklan määräykset poikkeavat sanamuodoltaan OECD:n mallisopimuksesta muun muassa siinä, että muun kuin luonnollisen henkilön kaksoisasumistapauksessa kotipaikka ratkaistaan rekisteröintipaikan perusteella (4 artiklan 5 kappale). Pöytäkirjan V kappaleessa olevan sanonnan julkisyhteisö määritelmä vastaa sitä käytäntöä, jota Suomi pyrkii noudattamaan verosopimuksissaan.
Sanonta kiinteä toimipaikka, joka on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta, määritellään 5 artiklassa. Määritelmä poikkeaa OECD:n mallisopimuksesta siinä, että kiinteän toimipaikan muodostavat myös yli kuusi kuukautta kestävä rakentamis- ja asennustoiminta (3 kappale), valvonta- ja konsultointitoiminta, lyhytaikainenkin luonnonvarojen tutkiminen ja hyväksikäyttö, huomattavan laitteiston käyttö (4 kappale) sekä Australiassa oleva maatalouteen, laiduntamiseen tai metsätalouteen käytetty omaisuus (2 kappaleen g kohta). Myös artiklan sisältämä määräaikojen laskemista koskeva määräys (5 kappale) ja epäitsenäistä edustajaa koskeva määräys (7 kappale ja 3. pöytäkirjamääräys) poikkeavat OECD:n mallisopimuksesta. Voimassa olevaan sopimukseen nähden uusi on vain 5 kappale, ja osittaista muutosta siihen merkitsevät 3–4 ja 7 kappale.
6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen perusteella hallitun huoneiston vuokralle antamisesta. Näin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön omistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralle antamisesta, verottaa Suomessa.
Tämä määräys (6 artiklan 5 kappale) on eräin muutoksin laajentunut koskemaan myös Australiassa olevaa vastaavanlaista omaisuutta. Artikla on laajempi kuin vastaava OECD:n mallisopimuksen artikla, mutta pääpiirteissään samanlainen voimassa olevan sopimuksen vastaavaan artiklaan nähden.
7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta 5 artiklan mukaisesta kiinteästä toimipaikasta. Milloin liiketuloon sisältyy tuloja, joita käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, näihin tuloihin sovelletaan tässä tarkoitettuja erityismääräyksiä (6 kappale). Artiklan 5 ja 7–8 kappaleen määräykset poikkeavat OECD:n mallisopimuksen vastaavista määräyksistä, mutta vain 8 kappaleeseen sisältyvät trustin kautta harjoitettua liiketoimintaa koskevat määräykset ovat uusia voimassa olevaan sopimukseen verrattuna.
8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa, vaikka tulo olisikin luettavissa kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale). Tulosta, jonka tällainen yritys saa välittömästi tai välillisesti sellaisesta laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä, joka rajoittuu ainoastaan toisessa valtiossa oleviin paikkoihin, voidaan kuitenkin verottaa tässä toisessa valtiossa (2 ja 4 kappale). Artikla antaa viimeksi mainitulle valtiolle laajemman verottamisoikeuden kuin OECD:n mallisopimus.
9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan näyttää. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.
10 artikla. Osinko on voimassa olevan sopimuksen mukaan lähdeverovapaa siinä valtiossa, josta se maksetaan, ja sitä siis verotetaan vain vastaanottajan asuinvaltiossa, jos osinko on maksettu yhtiöiden normaalin verokannan mukaan verotetuista voitoista. Muulloin lähdevero on 15 prosenttia.
Osingosta voidaan uuden sopimuksen mukaan edelleen verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale). Jos kuitenkin australialaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (22 artiklan 2 kappaleen b kohta).
Osingosta voidaan artiklan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Tällöin vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingon saaja on yhtiö, joka omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä, ja muissa tapauksissa 15 prosenttiin osingon kokonaismäärästä. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.
Jos osingon saaja on yhtiö, joka omistaa vähintään 80 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä, osinko on lähdeverovapaa. Lisäedellytyksiä ovat muun muassa 12 kuukauden vähimmäisomistusaika, se, että vastaanottajayhtiön osakkeet ovat pörssilistattuja tai yhtiön omistajat ovat pörssilistattuja yhtiöitä ja osakkeilla kummassakin tapauksessa käydään säännöllisesti kauppaa yhdessä tai useammassa hyväksytyssä arvopaperipörssissä. Jos lisäedellytykset eivät täyty, lähdevaltion toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin myöntää tämän edun, jos osakkeita ei ole hankittu keinottelutarkoituksessa.
Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (5 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan.
Artikla sisältää myös erityisen veronkiertoa vastaan tähdätyn määräyksen (7 kappale).
Säännökset vastaavat suurelta osin niitä määräyksiä, joita OECD:n malliverosopimuksen 1 artiklan kommentaari suosittelee käytettäväksi.
11 artikla. Korosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu (1 kappale). Korosta voidaan 2 kappaleen mukaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio), jollei se ole siellä verosta vapaa 3 kappaleen nojalla. Viimeksi mainitun kappaleen mukaan korosta ei veroteta lähdevaltiossa, jos koron saaja on toisen sopimusvaltion hallitus, valtiollinen tai hallinnollinen osa tai paikallisviranomainen taikka keskuspankki tai itsenäinen rahoituslaitos. Tämä verovapaus ei kuitenkaan koske vastakkaislainoja (4 kappale). Artiklan 2 kappaleen määräysten mukaan vero lähdevaltiossa saa olla enintään 10 prosenttia koron kokonaismäärästä. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (6 kappale), jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.
Suomelle lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole juuri mitään käytännön merkitystä jo siitä syystä, että luonnollisen henkilön, joka ei asu Suomessa, ja ulkomaisen yhteisön on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksellisissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.
Artikla sisältää myös erityisen veronkiertoa vastaan tähdätyn määräyksen (9 kappale).
Säännökset vastaavat suurelta osin niitä määräyksiä, joita OECD:n malliverosopimuksen 1 artiklan kommentaari suosittelee käytettäväksi.
12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu (1 kappale). OECD:n mallisopimuksesta poiketen voidaan 2 kappaleen mukaan kuitenkin rojaltista verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Vero saa silloin olla enintään 5 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä nykyisen 10 prosentin sijasta. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan näitä rajoituksia (4 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Rojaltin määritelmä on laajempi kuin OECD:n mallisopimuksessa. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta sekä kaivoksen tai muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä, verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.
Artikla sisältää myös erityisen veronkiertoa vastaan tähdätyn määräyksen (7 kappale).
13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Tällaiseen voittoon rinnastetaan artiklan 4 kappaleen mukaan muun muassa voitto, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen luovuttamisesta. Näin ollen voidaan esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, verottaa Suomessa. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa (2 kappale). Voitosta, jonka sopimusvaltiosta oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka niiden käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain yrityksen asuinvaltiossa (3 kappale). Voitosta, joka saadaan muun kuin erikseen mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain luovuttajan asuinvaltiossa (5 kappale). Määräykset vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen vastaavia määräyksiä.
14–16 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät yksityistä palvelusta (14 artikla), johtajanpalkkiota (15 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (16 artikla) koskevat määräykset ovat eräin vähäisin poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.
17 artikla. Tämä artikla koskee elatusavun, elinkoron ja kaiken eläkkeen verottamista. Eläkkeestä ja elinkorosta verotetaan pääsäännön (1 kappale) mukaan vain saajan kotivaltiossa. Julkisyhteisön palveluksessa tehtyyn työhön perustuvasta eläkkeestä sekä sopimusvaltion sosiaaliturvaa koskevaan lainsäädäntöön perustuvasta eläkkeestä ja muusta suorituksesta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta maksaminen tapahtuu, jos saaja on luonnollinen henkilö ja tämän valtion kansalainen (kappale 3). Tämä määräys merkitsee sitä, että muun muassa TEL-työeläkettä, joka maksetaan Suomesta Australiassa asuvalle saajalle, voidaan verottaa Suomessa, jos saaja on Suomen kansalainen. Elatusavusta ja muusta avustuksesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa josta se kertyy (4 kappale).
Artikla on samanlainen kuin voimassa olevassa sopimuksessa.
18 artikla. Julkisesta palveluksesta saatua palkkatuloa verotetaan pääsäännön (1 kappaleen a kohta) mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu. Artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tätä tuloa verotetaan vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 2 kappaleessa mainituin edellytyksin julkisesta palveluksesta saatua palkkatuloa verotetaan kuitenkin yksityisestä palveluksesta saatua palkkatuloa koskevien määräysten mukaan. Määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen määräyksiä.
19 artikla. Tässä artiklassa on määräys opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen.
20 artikla. Tulosta, jota ei ole käsitelty 6-19 artiklassa, verotetaan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulon saaja asuu. Jos tulo kertyy toisesta sopimusvaltiosta, voidaan tuloa 3 kappaleen mukaan kuitenkin verottaa myös siinä valtiossa (lähdevaltio).
21 artikla. Tähän artiklaan sisältyvät tulolähdettä koskevat määräykset. Niillä on käytännössä merkitystä sopimusta Australiassa sovellettaessa.
22 artikla. Veronhyvitysmenetelmä on tämän artiklan mukaan molemmissa sopimusvaltioissa päämenetelmä kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Australiaa koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Suomea koskevat 2 kappaleessa. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräykset rakentuvat sille sopimuksessa omaksutulle periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän asuu (kotivaltio), myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa (lähdevaltio). Kotivaltiossa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta toisessa sopimusvaltiossa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Veronhyvitysmenetelmää ei tietenkään sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 2 kappaleen b kohdan määräysten nojalla. 2 kappaleen c kohdan määräysten mukaan Suomi voi muusta tulosta veroa määrätessään ottaa huomioon sopimuksen määräyksen mukaan Suomessa verosta vapautetun tulon.
23—27 artikla. Artikloihin 24–25 ja 27 sisältyvät keskinäistä sopimusmenettelyä, verotusta koskevien tietojen vaihtamista ja diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä koskevat määräykset ovat OECD:n mallisopimuksen mukaiset. Artiklat 23 ja 26 ovat uusia ja koskevat syrjintäkieltoa ja perinnässä annettavaa virka-apua. Ne ovat pääosin OECD:n mallisopimuksen mukaiset.
28 artikla. Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.
29 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.
Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan kansallisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.
Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Australian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.
2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimuksen määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen. Muiden verojen osalta sopimuksen määräyksiä sovelletaan Suomessa veroihin, jotka määrätään sopimuksen voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta. Australian osalta vastaava ajankohta on 1 päivä heinäkuuta.
Verotustietojen vaihtamista ja perinnässä annettavaa virka-apua koskevat erityiset voimaantulomääräykset.
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.
Sopimuksen tulon verottamista koskevat 6—21 artiklat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus vaatii näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.
Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 22 artikla sekä erityisiä määräyksiä koskevat 23—26 artiklat sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.
Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi Melbournessa 20 päivänä marraskuuta 2006 Suomen hallituksen ja Australian hallituksen välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Laki Australian kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Melbournessa 20 päivänä marraskuuta 2006 Suomen hallituksen ja Australian hallituksen välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
3 §Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2007
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Valtiovarainministeri
Jyrki Katainen