Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Makedonian kanssa yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa kesäkuussa 2006 tehdyn sopimuksen.

Sopimus vastaa pitkälti muita viime vuosina Suomen itäisen Euroopan maiden kanssa tekemiä kahdenvälisiä tulliyhteistyösopimuksia, joiden päätarkoituksena on antaa toiselle sopimuspuolelle tietoja tullirikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluu sopimuspuolten tulliviranomaisten välinen yhteistyö ja keskinäinen avunanto tullilainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi ja niiden vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja tällaisia tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Käytännössä kyse on pääasiallisesti pyynnöstä hankittujen tai muutoin tulliviranomaisten hallussa olevien tietojen luovuttamisesta pyynnön esittäneen sopimuspuolen tulliviranomaiselle. Sopimus velvoittaa myös tulliviranomaisia toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä muun muassa valvomaan henkilöitä ja tavaroita sekä suorittamaan tutkimuksia.

Sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattiteitse suorittaneensa sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä on tehty vakautus- ja assosiaatiosopimus (EYVL L 84, 20.3.2004), johon sisältyy myös pöytäkirja keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa, jäljempänä tulliyhteistyöpöytäkirja. Vakautus- ja assosiaatiosopimus on jaetun toimivallan sopimus, eli niin sanottu sekasopimus. Tulliyhteistyöpöytäkirjan soveltamisala käsittää yhteistyön sekä kansallista että yhteisön tullilainsäädäntöä rikkovien toimien estämiseksi, tutkimiseksi ja torjumiseksi. Tulliyhteistyöpöytäkirja sisältää tavanomaiset määräykset muun muassa pyynnöstä annettavasta avusta ja oma-aloitteisesta avunannosta, avunantopyyntöjen muodosta, sisällöstä ja täyttämisestä sekä tietojen vaihdosta ja luottamuksellisuudesta.

Tulliyhteistyöpöytäkirjan 14 artiklan 1 kohdan mukaan pöytäkirjan määräyksiä pidetään yksittäisten jäsenvaltioiden ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välillä tehtyjä tai mahdollisesti tehtäviä keskinäistä avunantoa koskevia sopimuksia täydentävinä. Tulliyhteistyöpöytäkirjan 14 artiklan 2 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan tapauksissa, joissa yksittäisten jäsenvaltioiden ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian mahdollisten kahdenvälisten keskinäistä avunantoa koskevien sopimusten määräykset ovat ristiriidassa pöytäkirjan määräysten kanssa. Tulliyhteistyöpöytäkirja ei estä jäsenvaltioita tekemästä kahdenvälistä keskinäistä avunantoa koskevaa sopimusta, mutta pöytäkirjan määräykset syrjäyttävät kahdenvälisten sopimusten mahdolliset ristiriitaiset määräykset.

Tulliyhteistyöpöytäkirja ei ole soveltamisalaltaan yhtä laaja kuin kysymyksessä oleva, erityisesti kansallisia tarpeita palveleva kahdenvälinen sopimus. Tulliyhteistyöpöytäkirjan soveltamisalaan ei kuulu avunanto tullilainsäädännön vastaisia tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Tulliyhteistyöpöytäkirja ei sisällä myöskään määräyksiä esimerkiksi henkilö-, tavara- ja kulkuneuvovalvonnasta tai valvotusta läpilaskusta. Lisäksi on huomattava, että tulliyhteistyöpöytäkirjan määräykset eivät ole yhtä yksityiskohtaisia kuin nyt tehdyn kahdenvälisen sopimuksen määräykset. Tulliyhteistyöpöytäkirjan ja kahdenvälisen sopimuksen määräykset eivät syrjäytä toisiaan miltään osin ja niitä voidaan soveltaa rinnakkain.

Sopimuksen määräykset tähtäävät Suomen ja Makedonian tulliviranomaisten välisen yhteistyön parantamiseen tullirikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Sopimusosapuolet antavat tulliviranomaistensa välityksellä sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua tullilainsäädännön asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä tullilainsäädännön vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja mainittuja tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Apua annetaan myös tullilainsäädännön soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamisessa. Sopimuksen mukaan toimenpiteet tehdään pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti sekä pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa. Avunanto tapahtuu toimittamalla toisen sopimuspuolen tulliviranomaiselle pyynnöstä tai oma-aloitteisesti tietoja. Sopimuksen mukaan sopimuspuolten tulliviranomaiset suorittavat pyynnöstä tai oma-aloitteisesti myös konkreettisia valvontatoimenpiteitä ja pyynnöstä tutkimuksia. Sopimus vastaa pitkälti muita viime vuosina Suomen itäisen Euroopan maiden kanssa tekemiä kahdenvälisiä tulliyhteistyösopimuksia.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi. Sen nojalla sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatettaisiin voimaan tasavallan presidentin asetuksella.

Sopimuksen mukaan tulliviranomaiset eivät vaadi toisiltaan korvausta niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tämän sopimuksen täytäntöönpanosta, lukuun ottamatta asiantuntijoista sekä muista kuin valtion palveluksessa olevista tulkeista ja kääntäjistä aiheutuneita kustannuksia. Jos pyynnön täyttäminen aiheuttaa huomattavia ja erityisiä kuluja, tulliviranomaiset neuvottelevat keskenään määrittääkseen ne ehdot ja edellytykset, joiden puitteissa pyyntö toteutetaan, sekä kustannusten kohdistamistavan. Avunantoa koskevien pyyntöjen täyttämisestä ja muusta sopimuksen täytäntöönpanosta ei ole odotettavissa kuin vähäisiä kustannuksia, jotka ovat katettavissa tullilaitoksen toimintamenoista.

Esityksellä ei ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

Asiantuntijakeskustelut sopimusluonnoksesta käytiin Skopjessa marraskuussa 2005. Tämän jälkeen sopimusluonnokseen tehtiin eräitä teknisluonteisia ja kielellisiä tarkistuksia. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 2 päivänä kesäkuuta 2006. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2006.

Esitys on laadittu valtiovarainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, ulkoasianministeriöltä, tietosuojavaltuutetulta ja Tullihallitukselta.

Sopimuksen johdannossa todetaan sopimuspuolet ja tärkeimmät sopimuksen tekemiseen vaikuttaneet seikat. Johdannossa viitataan myös sopimuksen sisällön kannalta keskeisiin sopimuspuolten aiempiin kansainvälisiin velvoitteisiin ja sitoumuksiin.

1 artikla. Artiklassa määritellään seuraavat sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet: tullilainsäädäntö, tullilainsäädännön vastainen teko, tulliviranomainen, pyynnön esittävä tulliviranomainen, pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen, valvottu läpilasku, henkilötiedot, huumausaineet, psykotrooppiset aineet ja huumausaineiden lähtöaineet.

2 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta. Sen mukaan sopimuspuolet antavat tulliviranomaistensa välityksellä ja sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua tullilainsäädännön asianmukaisen noudattamisen varmistamiseksi ja kyseisen lainsäädännön vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja niitä koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Sopimuksen soveltamisala kattaa sekä kansallisen että yhteisön tullilainsäädännön oikean soveltamisen varmistamisen sekä rikkomusten torjunnan ja tutkimisen. Lisäksi artiklan mukaan apua annetaan tapauksissa, jotka koskevat tullilainsäädännön soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamista.

Sopimuksessa on kyse kansainvälisestä rikosoikeusavusta siltä osin kuin se koskee rikosasian tutkintaa tai syyttämistä. Kansainvälistä rikosoikeusapua koskevat yleiset säännökset sisältyvät kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettuun lakiin (4/1994), jäljempänä rikosoikeusapulaki, ja sen nojalla annettuun asetukseen (13/1994), jäljempänä rikosoikeusapuasetus. Rikosoikeusapulain 30 §:n 2 momentissa on yleinen säännös kansainvälisten sopimusten ja lain välisestä suhteesta. Sen mukaan lain säännösten estämättä kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa annetaan myös siten kuin oikeusavun antamisesta on erikseen sovittu tai säädetty.

Artiklassa määrätään, että sopimuksen puitteissa apua annetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sopimus rakentuu siten periaatteelle, että apua annetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Artiklassa määrätään myös, että apua annetaan pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa. Tarvittaessa tulliviranomainen voi siirtää avunannon muun toimivaltaisen viranomaisen hoidettavaksi.

Lisäksi artiklassa määrätään, että sopimus ei koske tullien, verojen ja muiden maksujen perintää ja että sopimus ei vaikuta rikosasioissa annettavaa oikeusapua koskevien kansainvälisten sopimusten soveltamiseen.

3 artikla. Artiklassa määrätään avunannon soveltamisalasta. Sen mukaan tulliviranomaisten on toimitettava pyynnöstä tai oma-aloitteisesti toisilleen kaikki tiedot, jotka voivat auttaa tuonnin ja viennin yhteydessä kannettavien tullien, verojen ja tulliviranomaisten kantamien muiden maksujen täsmällistä kantamista. Erityisesti on toimitettava sellaiset tiedot, jotka voivat auttaa tavaroiden tullausarvon ja tariffinimikkeen määrittämistä. Lisäksi tulliviranomaisten on toimitettava tiedot, jotka voivat auttaa tuontia, vientiä ja kauttakulkua koskevien kieltojen ja rajoitusten asianmukaista noudattamista sekä sellaisten alkuperäsääntöjen asianmukaista soveltamista, jotka eivät sisälly jommankumman tai molempien sopimuspuolten tekemiin etuuskohtelusopimuksiin. Mikäli pyynnön vastaanottaneella tulliviranomaisella ei ole käytettävissään pyydettyä tietoa, se pyrkii hankkimaan tiedon alueellaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen pyrkii hankkimaan tiedot siten kuin toimiessaan omaan lukuunsa. Mikäli pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen ei ole toimivaltainen viranomainen täyttämään pyyntöä, se välittää pyynnön viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle tai ilmoittaa pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle menettelystä, jota kyseisen pyynnön osalta on noudatettava.

Artiklassa määrätään tietojenvaihdon lisäksi eräistä muista aloista, joilla sopimuspuolten tulliviranomaiset pyrkivät tekemään yhteistyötä, ellei se ole kansallisen lainsäädännön vastaista. Näitä ovat tullin henkilöstölle tarkoitettujen erityisten koulutusohjelmien käynnistäminen, kehittäminen ja parantaminen, uusien laitteiden ja menettelyiden arviointi ja testaus sekä muut hallinnolliset asiat, jotka saattavat edellyttää tulliviranomaisten yhteisiä toimia kuten henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihto.

4 artikla. Artiklan mukaan tulliviranomaisten on ilmoitettava pyynnöstä toisilleen tiedot maahantuonnin ja maastaviennin laillisuuden varmistamiseksi. Samoin on ilmoitettava onko tavarat, joille on myönnetty etuuskohtelu vietäessä ne toisen sopimuspuolen alueelta, tuotu asianmukaisesti toisen sopimuspuolen alueelle. Tällöin tietoja annetaan myös kaikista tullivalvontatoimenpiteistä, joita tavaroihin on kohdistettu.

5 artikla. Artiklan mukaan tulliviranomaiset ilmoittavat oma-aloitteisesti tai pyynnöstä toisilleen kaikki tullilainsäädännön vastaisiin tekoihin liittyvät tiedot, joista niille on todennäköisesti hyötyä. Erityisesti on ilmoitettava tietoja sellaisista luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä, tavaroista, kulkuneuvoista ja konteista sekä uusista keinoista ja menetelmistä, joiden tiedetään tai epäillään liittyvän tullilainsäädännön vastaisiin tekoihin. Henkilöiden pidättämistä koskevat pyynnöt eivät kuulu avunannon piiriin.

6 artikla. Artikla koskee selontekojen, pöytäkirjatun todistusaineiston tai oikeaksi todistettujen asiakirjajäljennösten toimittamista. Niitä toimitetaan oma-aloitteisesti tai pyynnöstä.

7 artikla. Artiklan mukaan sopimuksessa tarkoitetut asiakirjat voidaan korvata tietokoneella tuotetulla tiedolla. Artiklassa määrätään myös, että kaikki aineiston tulkintaa tai käyttöä varten tarvittavat tiedot tulisi toimittaa samanaikaisesti.

8 artikla. Artiklan mukaan alkuperäisiä asiakirjoja tulee pyytää vain silloin, kun oikeaksi todistetut jäljennökset olisivat riittämättömiä. Artiklassa määrätään myös, että lähetetyt alkuperäiset asiakirjat on palautettava mahdollisimman pian. Oikeuskäsittelyyn tai vastaaviin tarkoituksiin välttämättä tarvittava alkuperäiskappale on kuitenkin pyynnöstä palautettava välittömästi.

9 artikla. Artikla koskee tulliviranomaisten suorittamaa henkilö-, tavara- ja kulkuneuvovalvontaa eli konkreettisia valvontatoimia. Artikla velvoittaa tulliviranomaiset kohdistamaan tullivalvontaa joko oma-aloitteisesti tai pyynnöstä sellaisiin henkilöihin, tavaroihin, maksuvälineisiin, kulkuneuvoihin ja paikkoihin, joiden tiedetään tai epäillään liittyvän tullilainsäädännön vastaisiin tekoihin. Lisäksi tulliviranomaiset estävät toimivaltansa puitteissa sellaisten tavaroiden viennin, joita tiedetään tai todennäköisin syin epäillään vietävän toisen sopimuspuolen alueelle käytettäväksi siellä muuhun tarkoitukseen kuin sopimuspuolten väliseen lailliseen kaupankäyntiin tai joiden tuonti toisen sopimuspuolen alueelle on kielletty. Artiklassa tarkoitettu valvonta tulee käsittää niin, että se tarkoittaa kaikkia niitä tiedonhankintamuotoja, joita tullilaissa (1466/94) ja pakkokeinolaissa (1987/450) on säädetty.

10 artikla. Artikla koskee valvottua läpilaskua. Sopimuksen 1 artiklan f kohdan määritelmän mukaan valvotulla läpilaskulla tarkoitetaan menettelytapaa, jolla laittomien lähetysten kulku sopimuspuolten alueelta, alueen kautta tai alueelle sallitaan niiden toimivaltaisten viranomaisten tieten ja valvonnassa tullilainsäädännön vastaisiin tekoihin osallisten henkilöiden tunnistamiseksi. Tämä tutkintatekniikka mahdollistaa sen, että tulliviranomaiset voivat paljastaa laitonta kauppaa harjoittavat järjestöt ja asettaa syytteeseen näissä järjestöissä toimivat keskeiset henkilöt sen sijaan, että ne esimerkiksi takavarikoisivat tavarat rajalla tai asettaisivat syytteeseen vain tavaroita kuljettaneen henkilön.

Artiklassa määrätään, että tulliviranomaiset voivat yhteisellä sopimuksella ja kumpikin oman kansallisen lainsäädännön määrittämän toimivallan puitteissa käyttää valvottua läpilaskua tullilainsäädännön vastaisiin tekoihin osallisten henkilöiden tunnistamiseksi. Mikäli tulliviranomainen ei ole toimivaltainen päättämään valvotusta läpilaskusta, se ryhtyy yhteistyöhön sellaisten viranomaisten kanssa, joilla on kyseinen toimivalta, tai siirtää asian mainitulle viranomaiselle.

Artiklan mukaan laittomat lähetykset, joiden valvotusta läpilaskusta on sovittu, voidaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella pysäyttää ja laskea eteenpäin koskematta kyseisiin tavaroihin tai poistaa ja takavarikoida ne. Tavarat voidaan myös korvata kokonaan tai osittain muilla tavaroilla. Valvottua läpilaskua koskevat päätökset tehdään aina tapauskohtaisesti. Päätöstä tehtäessä tulee tarvittaessa ottaa huomioon toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kesken tehdyt taloudelliset järjestelyt ja sopimukset.

Suomen lainsäädäntöön ei sisälly erityisiä säännöksiä valvotusta läpilaskusta. Valvottu läpilasku on kuitenkin tulkittu kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettua lakia (4/1994) 1 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetuksi muuksi rikosasian käsittelyä varten tarvittavaksi oikeusavuksi. Poliisi, tulli ja rajavartiolaitos ovat myös tehneet keskinäisen sopimuksen valvottua läpilaskua koskevasta yhteistoiminnasta. Sopimuksen valvottua läpilaskua koskevaa 10 artiklaa vastaavia määräyksiä sisältyy muihin voimassa oleviin Suomen tekemiin kahdenvälisiin tulliyhteistyösopimuksiin. Valvottua läpilaskua koskevia määräyksiä sisältyy myös muun muassa Wienissä vuonna 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen (SopS 44/1994) ja Brysselissä vuonna 1997 tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehtyyn yleissopimukseen (SopS 148/2004).

11 artikla. Artikla koskee laittoman kaupan vastaisia toimia. Sen mukaan tulliviranomaiset toimittavat viipymättä toisilleen oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät tiedot toimista, jotka ovat tai näyttävät olevan jommankumman sopimuspuolen alueella voimassa olevan tullilainsäädännön vastaisia tekoja ja jotka koskevat muun muassa aseiden, ammusten ja räjähdysaineiden, erinäisten kansainvälisten järjestelyjen alaisten sensitiivisten ja strategisten tavaroiden, huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden, korkeiden tullien, verojen tai maksujen alaisten tavaroiden, erityisesti alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden, tai teollis- ja tekijän oikeuksia loukkaavien tavaroiden liikkumista.

12 artikla. Artiklassa määrätään tutkintaa koskevasta avunannosta. Sen mukaan tulliviranomaisen on toisen sopimuspuolen pyynnöstä aloitettava tutkimukset toimista, jotka ovat tai näyttävät olevan pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan tullilainsäädännön vastaisia. Pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen on myös ilmoitettava näiden tutkimusten tuloksista pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle.

Artiklan mukaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen viranomaiset toimivat siten kuin toimisivat omaan lukuunsa, ja tutkimukset suoritetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Artiklassa määrätään myös, että pyynnön vastaanottanut viranomainen voi sallia, että toisen sopimuspuolen tullivirkamiehet ovat läsnä tutkimuksia suoritettaessa. Tutkimuksissa läsnä olevat toisen sopimuspuolen virkamiehet eivät kuitenkaan saa itse osallistua toimenpiteisiin.

Rikosoikeusapulaissa ei ole vastaavia säännöksiä tutkintaa koskevasta avunannosta, mutta sen 10 §:ssä säädetään pyynnön esittäneen valtion viranomaisen läsnäolo-oikeudesta oikeusapua annettaessa.

13 artikla. Artikla koskee asiantuntijana tai todistajana esiintymistä toisen sopimuspuolen alueella. Artiklan mukaan toisen sopimuspuolen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi valtuuttaa virkamiehensä toimimaan asiantuntijana tai todistajana tuomioistuin- tai hallintomenettelyssä pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueella. Nämä virkamiehet antavat todistuksen virantoimituksessa havaitsemistaan seikoista. Virkamiehellä on kuitenkin oikeus kieltäytyä todistamasta tai antamasta lausuntoa, jos hänellä on tähän oikeus tai velvollisuus oman valtionsa tai pyynnön esittäneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan.

Rikosoikeusapulain 20 ja 22 §:ssä on säännökset vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta tapahtuvasta todistajien tai asiantuntijoiden kuulemisesta ja kieltäytymisoikeudesta, mutta lakiin ei sisälly erityisiä säännöksiä vieraan valtion viranomaisen kuulemisesta asiantuntijana tai todistajana.

14 artikla. Artiklassa määrätään virkamiesten käyntejä koskevista järjestelyistä. Sen mukaan toisen sopimuspuolen virkamiesten ollessa tämän sopimuksen mukaisesti toisen sopimuspuolen alueella, heidän on pystyttävä todistamaan virka-asemansa. He eivät saa käyttää virkapukua eivätkä kantaa aseita. Virkamiesten käydessä toisen sopimuspuolen alueella siellä voimassa oleva lainsäädäntö suojaa heitä samalla tavoilla kuin kyseisen sopimuspuolen tullivirkamiehiä ja he ovat vastuussa rikoksista, joita he mahdollisesti tekevät. Tästä seuraa esimerkiksi, että sopimuspuolen virkamiehen Suomen alueella mahdollisesti tekemien rikosten oikeudelliseen arviointiin sovelletaan Suomen rikoslakia (39/1889).

15 artikla. Artikla koskee sopimuksen mukaisesti saatujen tietojen ja asiakirjojen käyttöä. Sen mukaan saatuja tietoja, asiakirjoja ja muita ilmoituksia saa käyttää vain sopimuksessa mainittuihin tarkoituksiin. Tiedot, asiakirjat ja ilmoitukset saa välittää eteenpäin ainoastaan, jos tiedot toimittanut tulliviranomainen antaa etukäteen kirjallisen suostumuksen, ja niitä koskee tämän viranomaisen asettamat rajoitukset. Näitä määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta tietoihin, asiakirjoihin ja muihin ilmoituksiin, jotka koskevat huumausaineisiin ja psykotrooppisiin aineisiin liittyviä rikoksia. Kyseisiä tietoja saadaan luovuttaa muille viranomaisille, jotka ovat suoranaisesti mukana huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastustamisessa. Suomessa näitä viranomaisia ovat erityisesti poliisi ja rajavartioviranomainen, joille voi olla tarvetta luovuttaa edellä mainittuja tietoja rikosten estämistä ja selvittämistä varten. Edellä todetut määräykset eivät estä käyttämästä tietoja oikeus- ja hallintomenettelyissä, jotka on jälkeenpäin pantu vireille tullilainsäädännön rikkomisen vuoksi.

Kaikki sopimuksen mukaisesti, missä tahansa muodossa toimitetut tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia. Ne ovat virallisen salassapitosuojan alaisia nauttien samaa suojaa kuin vastaavat tiedot ja asiakirjat nauttivat tiedot vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Tietojen ja asiakirjojen salassapidosta ja luovuttamisesta säädetään tullilaissa ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).

Sopimuksen mukaisesti saatuja tietoja ja asiakirjoja saa käyttää todisteena sopimuksen tarkoituksen mukaisesti ja sen soveltamisalan rajoissa pöytäkirjatussa todistusaineistossa, selonteoissa, todistajanlausunnoissa sekä tuomioistuinmenettelyssä. Tietojen ja asiakirjojen käyttö todistusaineistona tuomioistuimissa ja niille annettava todistusvoima määräytyvät tiedot vastaanottaneen sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

16 artikla. Artiklassa määrätään henkilötietojen suojasta. Sen mukaan sopimuksen mukaisesti toimitettujen henkilötietojen käsittelyyn sekä rekisteröidyn henkilön oikeuksiin sovelletaan sopimuspuolten alueilla voimassa olevaa lainsäädäntöä, ellei 16 artiklan määräyksistä muuta johdu. Henkilötietojen suojasta säädetään henkilötietolaissa (523/99) sekä tullilaissa. Lisäksi Suomi, kuten myös Makedonia, on saattanut kansallisesti voimaan vuonna 1981 tehdyn yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä (SopS 36/1992).

Artiklan mukaan saatuja henkilötietoja saa käyttää ainoastaan sopimuksen tarkoituksiin. Lisäksi tiedot toimittava tulliviranomainen voi asettaa luovutettujen henkilötietojen käytölle ehtoja, joita tiedot vastaanottavan tulliviranomaisen on noudatettava. Henkilötietojen suojan vähimmäisedellytysten mukaisesti henkilötietoja ei saa toimittaa, jos tietojen välittäminen tai käyttö olisi vastoin jommankumman sopimuspuolen lainsäädäntöä, erityisesti tietosuojalainsäädäntöä. Artiklan mukaan tästä vaatimuksesta ei voida poiketa silloinkaan, kun tietojen luovuttamisesta ei olisi haittaa kyseiselle henkilölle.

Artiklan mukaan henkilötietoja vastaanottanut tulliviranomainen saa toimittaa niitä ainoastaan tulliviranomaisille ja muille lainvalvontaviranomaisille. Lisäksi henkilötietoja voidaan toimittaa syyttäjä- ja oikeusviranomaisille syyttämistarkoituksiin. Muille viranomaisille tietoja ei anneta, paitsi jos tiedot toimittava tulliviranomainen antaa tähän nimenomaisen suostumuksensa ja tiedonvälitys on sallittua vastaanottavien viranomaisten toimintaa sääntelevien lakien mukaisesti.

Artiklassa määrätään, että tiedot toimittavan tulliviranomaisen on varmistettava lähetettävien henkilötietojen paikkansapitävyys ja oikeellisuus sekä ilmoitettava mahdollisesti havaitsemistaan virheellisyyksistä ja käyttörajoituksista viipymättä tiedot vastaanottaneelle tulliviranomaiselle. Henkilötiedot vastaanottaneen tulliviranomaisen tai muun viranomaisen tulee korjata, hävittää tai poistaa virheelliset henkilötiedot viipymättä.

Tiedot toimittavan tulliviranomaisen on lähetettävä yhdessä henkilötietojen kanssa ilmoitus vaaditusta tietojen poistamiselle omassa lainsäädännössään asetetusta takarajasta. Henkilötiedot on kuitenkin poistettava aina heti, kun niiden käyttötarve lakkaa.

Sopimuspuolten tulliviranomaisten on pidettävä rekisteriä lähetetyistä tai vastaanotetuista henkilötiedoista. Niiden on myös huolehdittava henkilötietojen suojaamisesta luvattomalta käsittelyltä ja väärinkäytöltä. Sopimuksen mukaista henkilötietojen käsittelyä valvoo kansallinen tietosuojaviranomainen sopimuspuolten alueilla voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Suomessa henkilötietojen käsittelyä valvoo tietosuojavaltuutettu. Makedoniassa tietosuojaviranomaisena toimii 'The Direction for protection of personal data'.

17 artikla. Artiklassa määrätään tullilainsäädännön soveltamista koskevien hallintoviranomaisten toimenpiteisiin ja päätöksiin liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamisesta asianosaisille. Tiedoksiannot toimitetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti, mutta tiedoksiannoissa voidaan kuitenkin noudattaa pyynnössä esitettyä erityistä muotoa tai menettelyä. Tiedoksiantotodistus voi olla asianomaisen henkilön antama vastaanottotodistus tai pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, josta käy ilmi tiedoksiantotapa ja -päivämäärä.

Rikosoikeusapulain 17 §:ään sisältyy vastaavat säännökset tiedoksiannon toimittamisesta Suomessa. Lisäksi rikosoikeusapuasetuksessa on tarkempia säännöksiä tiedoksiannon toimittamisesta.

18 artikla. Artikla sisältää määräykset avunantopyyntöjen muodosta ja sisällöstä. Pyynnöt on tehtävä kirjallisesti, ja niihin on liitettävä tarvittavat asiakirjat. Suulliset pyynnöt voidaan hyväksyä kiireellisissä tapauksissa, mutta ne on välittömästi vahvistettava kirjallisesti. Pyynnöistä tulee käydä ilmi pyynnön esittävä tulliviranomainen, pyydetyt toimenpiteet, pyynnön tarkoitus ja aihe, asiaan liittyvä lainsäädäntö, säännöt ja muut oikeudelliset tekijät sekä mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot tutkinnan kohteena olevista henkilöistä. Lisäksi pyynnössä tulee olla yhteenveto asiaa koskevista seikoista. Pyynnöt on tehtävä englanniksi tai jollain muulla pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan tulliviranomaisen hyväksymällä kielellä.

Avunantopyynnössä on esitettävä tarkat tiedot pyynnön täyttämisen helpottamiseksi. Jos pyyntö ei täytä muotovaatimuksia, pyynnön vastaanottanut tulliviranomainen voi vaatia sen korjaamista tai täydentämistä. Varotoimenpiteitä voidaan kuitenkin toteuttaa pyynnön täyttämisen mahdollistamiseksi.

Rikosoikeusapulain 7 § sisältää vastaavat säännökset oikeusapupyyntöjen muodosta ja sisällöstä. Rikosoikeusapulain 8 §:ssä säädetään oikeusapupyynnöissä käytettävästä kielestä. Sen mukaan Suomeen tuleva oikeusapupyyntö tulee tehdä suomen tai ruotsin kielellä taikka siihen on sisällytettävä käännös jommalle kummalle näistä kielistä. Rikosoikeusapulaissa mahdollistetaan kuitenkin oikeusavun antaminen muullakin kielellä, jollei pyynnön täyttämiselle rikosoikeusapulain mukaan muutoin ole estettä. Lisäksi rikosoikeusapuasetuksen 9 §:n nojalla oikeusapupyyntöjä voidaan tehdä muun muassa englannin, ranskan ja saksan kielellä.

19 artikla. Artiklassa määrätään avunantamisvelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Sopimuspuolen tulliviranomainen voi kieltäytyä avunannosta kokonaan tai osittain tai suostua avunantoon vain tietyin ehdoin ja edellytyksin, jos avun antaminen saattaisi vahingoittaa valtion täysivaltaisuutta, turvallisuutta, yleistä järjestystä tai oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), kansallisen oikeusjärjestelmän perusperiaatteita tai muita olennaisia etuja, samoin jos avunanto merkitsisi teollisten, liike- tai ammattisalaisuuksien loukkaamista. Artiklan mukaan mahdollinen kieltäytymispäätös ja sen perustelut on ilmoitettava viipymättä kirjallisesti pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle. Avunantamista voidaan lykätä, jos se haittaa käynnissä olevaa tutkintaa, syytettä tai oikeudenkäyntiä.

Jos toisen sopimuspuolen tulliviranomainen pyytää sellaista apua, jota se ei itse voisi pyydettäessä antaa, sen tulee huomauttaa tästä seikasta pyynnössään. Tällöin avunantopyyntöön suostumista harkitaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Artiklan sisältämät kieltäytymisperusteet vastaavat keskeisiltä osin rikosoikeusapulain 12 §:ssä säädettyjä kieltäytymisperusteita.

20 artikla. Artikla koskee sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Sopimuspuolten tulliviranomaiset vastaavat itse kustannuksista lukuun ottamatta asiantuntijoista, todistajista sekä muista kuin valtion palveluksessa olevista tulkeista aiheutuneista kustannuksista. Mikäli pyynnön täyttäminen tulee aiheuttamaan huomattavia ja erityisiä kuluja, tulliviranomaiset neuvottelevat keskenään pyynnön toteuttamisen ehdoista ja edellytyksistä sekä kustannusten kohdistamistavasta.

Rikosoikeusapulain 25 §:ssä säädetään oikeusavun antamisesta aiheutuvista kustannuksista. Sen mukaan kustannuksista ei peritä korvausta pyynnön esittäneeltä valtiolta, jollei asetuksella toisin säädetä. Rikosoikeusapuasetuksen 20 §:ssä säädetään vieraasta valtiosta kuultavaksi kutsutun todistajan ja asiantuntijan oikeudesta saada valtion varoista korvausta kustannuksistaan.

21 artikla. Artiklassa määrätään avunannon toteuttamisesta. Sen mukaan sopimuksen mukaista apua annetaan suoraan sopimuspuolten tulliviranomaisten kesken. Tulliviranomaiset voivat järjestää suoran yhteydenpidon tiettyjen yksikköjensä kesken.

22 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalueesta, täytäntöönpanosta ja tulkinnasta. Sopimusta sovelletaan Suomen tasavallan tullialueella ja Makedonian tasavallan tullialueella. Suomessa tullialue on määritelty tullilaissa alueeksi, jonka muodostavat valtakunnan maa-alue, aluevedet ja ilmatila, kuitenkin niin, että tullialue ulottuu kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa kauemmaksi, jollei asiasta ole kansainvälisesti muuta sovittu. Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (SopS 49-50/1996) 33 artiklan mukaan rantavaltio saa lisävyöhykkeeksi nimetyllä aluemereensä liittyvällä vyöhykkeellä harjoittaa tarpeellisia valvontatoimia muun muassa estääkseen tulli- ja verolakien määräysten rikkomisen alueellaan tai aluemerellään ja rangaistakseen alueellaan tai aluemerellään tapahtuneen edellä mainittujen lakien ja määräysten rikkomisen. Suomessa ei ole varsinaista lisävyöhykettä, mutta tullialue ulottuu tullilaissa määritellyin tavoin kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa kauemmaksi. Artiklassa määrätään myös, että sopimus ei estä sopimuspuolia antamasta toisilleen apua laajemmalti muiden kansainvälisten sopimusten tai järjestelyjen tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Artiklan mukaan tulliviranomaiset sopivat keskenään sopimuksen yksityiskohtaisista täytäntöönpanojärjestelyistä. Suomen ja Makedonian tullihallinnot voivat tarvittaessa sopia sopimuksen soveltamisen kannalta tarpeellisista käytännön asioista sopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa muistiossa. Tällaisia muistioita on tehty Suomen solmimien kahdenvälisten tulliyhteistyösopimusten osalta.

Artiklassa määrätään myös, että sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta syntyvät ongelmat ja epäselvyydet pyritään ratkaisemaan yhteisymmärryksessä. Tarvittaessa ratkaisut tehdään diplomaattiteitse.

23 artikla. Artiklassa määrätään, että rajoittamatta 15 ja 16 artiklan soveltamista sopimus ei estä soveltamasta yhteisön säännöksiä Euroopan yhteisöjen komission toimivaltaisten yksikköjen ja Suomen tasavallan tulliviranomaisten välisestä sellaisten tietojen toimittamisesta, jotka koskevat tulliasioissa saatuja, yhteisölle mahdollisesti merkityksellisiä tietoja.

24 artikla. Artikla sisältää sopimuksen voimaantuloa ja päättymistä koskevat tavanomaiset määräykset. Sopimus on tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi.

1 §. Pykälä sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Voimaantuloajankohdasta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

Sopimuksen mukaan sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, kun kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet on suoritettu. Sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimus sisältää useita sellaisia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä esitetyn mukaisesti lainsäädännön alaan. Ensinnäkin sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksessa käytetyt määritelmät. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta ja 22 artiklan 1 kohdassa sopimuksen alueellisesta soveltamisalasta. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen 9 artiklassa määrätään tulliviranomaisten velvollisuudesta valvoa henkilöitä, tavaroita, kulkuneuvoja ja paikkoja, jotka mahdollisesti liittyvät tullilainsäädännön vastaiseen toimintaan. Sopimuksen 12 artikla puolestaan koskee tulliviranomaisen velvollisuutta suorittaa tutkintaa toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä. Tällaisesta viranomaiselle asetettavasta velvollisuudesta käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan on säädettävä lailla. Myös sopimuksen 3 artiklan 2-4 kohdan määräykset tulliviranomaisten velvollisuuksista hankkia tietoja toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä koskevat ainakin välillisesti viranomaisten velvollisuuksia käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan. Määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 artikla kuuluu lainsäädännön alaan myös sillä perusteella, että sen määräykset koskevat perusoikeuksia.

Sopimuksen 10 artikla koskee valvottua läpilaskua. Valvotussa läpilaskussa viranomainen pidättäytyy tietyin edellytyksin puuttumasta laittomaksi epäiltyyn kuljetukseen. Tämän vuoksi valvotusta läpilaskusta samoin kuin siinä noudatettavasta menettelystä tulee säätää lailla. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 13 artiklassa määrätään asiantuntijana ja todistajana toimimisesta toisen sopimuspuolen alueella. Sopimuksen 14 artiklaan sisältyy määräys toisen sopimuspuolen virkamiesten rikosoikeudellisesta vastuusta. Tällaisista seikoista tulee säätää lailla, minkä vuoksi määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 15 artikla koskee sopimuksessa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen käyttöä. Artikla sisältää määräyksiä muun muassa siitä, missä rajoissa tietoja ja asiakirjoja voidaan luovuttaa edelleen sekä siitä, että tiedot ovat luottamuksellisia ja salassapitosuojan alaisia. Tietojen ja asiakirjojen salassapidosta ja luovuttamisesta on voimassa laintasoista sääntelyä. Artiklan määräyksiä on myös muutoin pidettävä luonteeltaan sellaisina, että niiden kattamista asioista tulee säätää lailla. Artiklan määräysten on näin ollen katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 16 artikla sisältää henkilötietojen suojaa koskevia määräyksiä. Perustuslain 10 §:n mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunta on käytännössään luonnehtinut perustuslain jättävän henkilötietojen suojaa tarkoittavan sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan (esim. PeVL 1/2002 vp). Hallintovaliokunnan lausunnoista (esim. HaVM 26 ja 27/2002 vp) ilmenee, että henkilötietojen suojan kannalta tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset tietojen luovutettavuus mukaan luettuna sekä tietojen säilytysaika henkilörekistereissä ja rekisteröidyn oikeusturva. Lisäksi hallintovaliokunta on katsonut lailla säätämisen vaatimuksen ulottuvan myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Henkilötietojen suojasta säädetään tullilaissa ja henkilötietolaissa. Sopimuksen 16 artikla sisältää muun muassa henkilötietojen käyttämistä, luovuttamista ja poistamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä esitetyn perusteella lainsäädännön alaan. Määräykset koskevat myös tietojen salassapitoa ja luovuttamista ja kuuluvat lainsäädännön alaan silläkin perusteella, että näistä seikoista on säädettävä lailla.

Sopimuksen 3 artiklan 1 kohta, 4 artikla, 5 artikla ja 11 artikla koskevat tietoja, joita sopimuspuolten tulliviranomaisten tulee sopimuksen mukaan toimittaa toisilleen. Sopimuksen 6 artikla puolestaan velvoittaa toimittamaan toisen sopimuspuolen viranomaiselle muun muassa todistusaineistoa. On ilmeistä, että ainakin osa tällaisista tiedoista ja asiakirjoista on salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan perusteella. Niiden luovuttamisesta ulkomaan viranomaiselle on saman lain 30 §:n mukaan säädettävä lailla. Edellä mainitut määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan myös sillä perusteella, että niistä voi seurata tulliviranomaiselle velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Makedonian viranomaisille. Avunantopyyntöjen muotoa ja sisältöä koskevan 18 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla pyynnössä on esitettävä mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot tutkinnan kohteena olevista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Myös tästä määräyksestä voi asiallisesti seurata velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Makedonian viranomaisille ja se kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 17 artiklassa on asiakirjojen tiedoksiantoa koskevat määräykset. Tiedoksi antamisesta on voimassa laintasoista sääntelyä, joten artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 19 artiklassa on määräykset avunantovelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Edellä on todettu, että viranomaiselle asetettavasta velvollisuudesta käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan on säädettävä lailla, ja vastaavasti on arvioitava avunantovelvollisuutta koskevia poikkeuksia. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä, ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2006 Suomen tasavallan hallituksen ja Makedonian tasavallan hallituksen välisestä yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2006 Suomen tasavallan hallituksen ja Makedonian tasavallan hallituksen välillä yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 25 päivänä toukokuuta 2007

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Mari Kiviniemi