Siirry esitykseen
HE 229/2006
Hallituksen esitys Eduskunnalle Suomen ja Viron välillä raakaöljyn ja öljytuotteiden vastavuoroisesta varmuusvarastoinnista tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Tallinnassa syyskuussa 2006 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välisen sopimuksen raakaöljyn ja öljytuotteiden vastavuoroisesta varmuusvarastoinnista. Kahdenvälinen sopimus mahdollistaa öljyn varastointia koskevan direktiivin mukaisen 90 päivän varastointivelvoitteen täyttämisen, sijoittamalla varastoja myös toiseen sopijamaahan.
Sopimus tulee voimaan seuraavana päivänä siitä päivästä lukien, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.
Kansainvälinen yhteistyö on muodostumassa yhä keskeisemmäksi keinoksi kansallisen huoltovarmuuden turvaamisessa. Tutustuminen eri maiden varautumisjärjestelmiin ja muu kansainvälinen toiminta tukee verkottumista huoltovarmuuden eri tavoitealoilla, luomalla kaikkia osapuolia hyödyntäviä yhteyksiä. Kehitystä on tukenut huoltovarmuuspolitiikan lähentyminen yleistä turvallisuuspolitiikkaa. Energian huoltovarmuusjärjestelyt ovat tästä hyvänä esimerkkinä.
Kansainväliset öljykriisit 1970-luvulla johtivat länsimaat toimenpiteisiin öljyriippuvuutensa vähentämiseksi. Näkyvä esimerkki tästä oli Kansainvälinen energiajärjestö IEA:n (International Energy Agency) perustaminen OECD-maiden energiajärjestöksi. Sen tehtäviksi tulivat öljymarkkinoiden seuranta, jäsenvaltioiden yhteistoiminta öljyn saatavuushäiriötilanteissa sekä laaja muu energiapoliittinen yhteistyö. Suomi osallistuu teollistuneiden maiden energiayhteistyöhön IEA:ssa. Sopimus Suomen liittymisestä IEA:han (IEP-sopimus) sisältää velvoitteen pitää 90 päivän nettotuontia vastaavaa öljytuotteiden varastoa. Suomen osalta velvoitteet katetaan tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnilla sekä valtion varmuusvarastoilla. Sopimukseen sisältyy kansainvälinen öljyn jakojärjestelmä, jolla saantihäiriössä tasataan kunkin sopijamaan saama kiintiöosuus.
Vaikka huoltovarmuuteen liittyvät asiat eivät toistaiseksi esiinny yhteisenä politiikkana Euroopan unionin piirissä, huoltovarmuus osana taloudellista turvallisuutta on keskeisellä sijalla erityisesti Euroopan unionin energiapolitiikassa. Tästä on esimerkkinä ETY:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasosta annettu neuvoston direktiivi (68/414/ETY). Öljyn varastointivelvoitteen voi täyttää myös varastoimalla tuotteet toisessa jäsenmaassa. Tämä edellyttää kahdenvälistä sopimusta asianomaisten jäsenmaiden välillä. Toisin kuin IEA:lla, Euroopan unionilla ei ole varastointivelvoitteiden lisäksi valmista polttoaineiden kriisijärjestelmää. Kun Euroopan unionin jäsenmaat ovat myös IEA:n jäseniä, olemassa olevat IEA:n öljyn varastointi- ja kriisimekanismit on katsottu toistaiseksi riittäviksi huoltovarmuuden toteuttamiseen.
Polttoaineiden varmuusvarastointi perustuu Suomessa tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnista annettuun lakiin (1070/1994) ja lakiin huoltovarmuuden turvaamisesta annettuun lakiin (1390/1992). Jälkimmäisen lain nojalla valtioneuvosto vahvistaa huoltovarmuuden yleiset tavoitteet. Nykyisin voimassa olevat tavoitteet on vahvistettu vuonna 2002 (350/2002). Tähän perustuen tuontipolttoaineiden varastointitaso on asetettu viiden kuukauden normaaliajan kulutusta vastaavaksi. Edellä mainittujen lakien perusteella muodostettuja varastoja ylläpidetään kansallisten tarpeiden lisäksi sekä IEP-sopimuksen että Euroopan unionin velvoitteiden täyttämiseksi. Huoltovarmuuskeskus ylläpitää ja hoitaa valtion varmuusvarastoja sekä hallinnoi tuontipolttoaineiden velvoitevarastointia.
Kansainvälisen kehityksen seurauksena useat Euroopan maat ovat tehneet keskinäisiä sopimuksia huoltovarmuutensa turvaamiseksi tietyillä aloilla. Suomi on kulkenut tässä kehityksessä eturivissä. Nyt solmittu kahdenvälinen sopimus Suomen ja Viron välillä täydentää näiden huoltovarmuussopimusten verkostoa. Suomella on jo öljyn ja öljytuotteiden varmuusvarastointisopimus Ruotsin kanssa. Hankkeet Suomen ja Iso-Britannian sekä Suomen ja Tanskan välisten varmuusvarastointisopimusten aikaansaamiseksi ovat myös vireillä.
Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen väliselle sopimukselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.
Suomella ei ole sopimuksen suhteen merkittäviä huoltovarmuudellisia tarpeita. Verkostotalouden kehittyessä huoltovarmuusalan kahdenvälinen ja muu kansainvälinen yhteistyö täydentää kuitenkin omalta osaltaan Suomen kansallisen huoltovarmuuden turvaamista. Samalla Suomen huoltovarmuudesta vastaaville viranomaisille tarjoutuu mahdollisuus alan kokemusten vaihtoon ja muuhun yhteistyöhön.
Öljymarkkinoita ajatellen Itämeren alue on katsottava yhtenäiseksi markkina-alueeksi. Sopimuksen vastavuoroisuudella halutaan turvata alalla toimiville yrityksille tasapuoliset ja kilpailuneutraalit olosuhteet.
Viron ulkoministeriö ilmoitti vuonna 2000 halukkuutensa aloittaa neuvottelut Suomen kanssa raakaöljyn ja öljytuotteiden vastavuoroisesta varmuusvarastoinnista. Maiden väliseen sopimukseen ei tuolloin päästy, koska Viron silloisen lainsäädännön mukaan Virossa toimivien maahantuojien velvoitevarastot on pidettävä Virossa. Tämä olisi tehnyt muodollisesti vastavuoroisesta sopimuksesta yksipuolisesti virolaisia yhtiöitä suosivan. Viro myös sai jäsenyysneuvotteluissaan Euroopan unionilta pitkän siirtymäajan varmuusvarastointivelvoitteilleen, jolloin Suomen varastokapasiteetin käyttöön ei ollut välitöntä tarvetta.
Viron ulkoministeriö ehdotti sopimuksen tekemistä uudelleen vuoden 2004 alussa. Suomi ilmoitti olevansa valmis jatkamaan neuvotteluja, mikäli Viron varmuusvarastointia koskevaa lainsäädäntöä on muutettu Suomen toivomalla tavalla. Viro on muuttanut lainsäädäntöään edellä mainitulta osin syksyllä 2005.
Kauppa- ja teollisuusministeriö sai vuonna 2001 lausunnot asiassa Huoltovarmuuskeskukselta sekä Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto ry:ltä. Lisäksi Huoltovarmuuskeskus selvitti lausuntonsa pohjaksi myös öljy-yhtiöiden näkemyksiä sopimuksen suhteen. Lausuntojen mukaan sopimus tulisi valmistella muodossa, joka sisältäisi täydellisen vastavuoroisuuden. Kauppa- ja teollisuusministeriö pyysi keskusliitolta lausuntoa uudelleen syksyllä 2005 erityisesti varastointisopimuksen merkityksestä Suomelle sekä Viron hallituksen laatiman sopimusluonnoksen soveltuvuudesta. Keskusliiton käsityksen mukaan sopimus tarjoaa Suomelle mahdollisuuden kahdenväliseen varastointiyhteistyöhön maiden ja niissä toimivien yritysten kesken direktiivien varastointivelvoitteen täyttämiseksi. Lainsäädännölliset edellytysten ollessa olemassa keskusliitto ei nähnyt lausunnossaan estettä sopimuksen tekemiselle. Varsinaiset sopimusneuvottelut saatettiin päätökseen tämän jälkeen.
Sopimus allekirjoitettiin Tallinnassa 4 päivänä syyskuuta 2006. Hallituksen esitys on laadittu kauppa- ja teollisuusministeriössä.
Sopimuksen johdannossa todetaan sopimuspuolet. Johdannossa myös viitataan puitesopimuksen sisällön kannalta keskeisiin sopimuspuolten aiempiin kansainvälisiin velvoitteisiin ja sitoumuksiin, jotka ovat seurausta sopijapuolten Euroopan unionin jäsenyydestä.
1 artikla. Artikla sisältää sopimuksessa käytettävien käsitteiden määritelmät.
2 artikla. Artiklassa määrätään siitä, millaisiin raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastoihin sopimusta sovelletaan.
3 artikla. Öljyn varastointivelvoitteen voi täyttää myös varastoimalla sopimuksen mukaiset tuotteet toisessa sopijavaltiossa. Artikla sisältää varastointia ja sen vähimmäiskestoa koskevat ehdot, jotka varastoja pitävän yrityksen tulee täyttää.
4 artikla. Artiklan mukaan kumpikaan sopimuspuoli ei vastusta sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien varastojen siirtoa alueeltaan eikä niiden käsittelyä toisen sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.
5 artikla. Artikla sisältää ne ehdot, joilla varastot saa hyväksyä sopimuksen soveltamisalaan kuuluviksi. Edelleen artiklassa on määrätty hyväksynnän peruuttamisen edellytyksistä.
6 artikla. Artiklassa määrätään varastoja koskevien tilastotietojen toimittamisesta sekä toimivaltaisten viranomaisten tarkastustoimivaltuuksista ja -velvollisuuksista.
7 artikla. Artikla sisältää määräykset sopimusta koskevista neuvotteluvelvollisuuksista.
8 artikla. Artiklan mukaan sopimusta voidaan muuttaa kirjallisella sopimuksella, joka tulee voimaan, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattiteitse täyttäneensä muutosten voimaantulolle asetetut vaatimukset.
9 artikla. Artikla sisältää määräykset voimaantulosta. Sopimus tulee voimaan seuraavana päivänä siitä päivästä lukien, jona sopimusvaltioista jälkimmäinen on ilmoittanut täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset.
10 artikla. Artiklan mukaan sopimus on voimassa toistaiseksi, mutta kumpi tahansa sopimuspuoli voi päättää sen voimassaolon antamalla toiselle sopimuspuolelle diplomaattiteitse kirjallisen irtisanomisilmoituksen viimeistään kuusi kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä. Sopimuksen voimassaolo päättyy seuraavan kalenterivuoden ensimmäisestä päivästä lukien. Artiklassa määrätään myös tarkempia ehtoja irtisanomisoikeuden käyttämiselle.
1 §. Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakiehdotuksen 1 §:n mukaan lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §. Lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että laki tulee voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.
Sopimus tulee voimaan seuraavana päivänä siitä päivästä lukien, jona sopimusvaltioista jälkimmäinen on ilmoittanut täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset.
Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.
Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksia ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11 ja 12/2000 vp).
Sopimuksen 4 artiklan mukaan kumpikaan sopimuspuoli ei vastusta sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien varastojen siirtoa alueeltaan eikä niiden käsittelyä toisen sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti. Tällainen määräys rajoittaa Suomen viranomaisten toimivaltaa ja vaikuttaa siten Suomen täysivaltaisuuteen. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 5 artiklan 1 kappale koskee niitä ehtoja, joilla varastot saa hyväksyä sopimuksen soveltamisalaan kuuluviksi varastoiksi. Vastaavasti saman artiklan 2 kappaleessa on määräykset siitä, millä ehdoin varastot voidaan hyväksyä sopimuksen soveltamisalaan kuuluviksi silloin, kun hyödynsaajayrityksen tarkoituksena on pitää sijoittautumisvaltionsa ulkopuolella varastoja, joita varastoiva yritys antaa sen käyttöön. Edelleen artiklan 5 kappaleessa on määrätty hyväksynnän peruuttamisen edellytyksistä. Tällaisista viranomaisten toimivallan käyttämisen edellytyksistä tulee säätää lailla. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 6 artiklan 3 kappaleessa määrätään toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi kohdistaa sopimuksen soveltamisalaan kuuluviksi hyväksyttyihin varastoihin tarkastuksia, kokeita ja todentamistoimia. Tällaisista viranomaisten tarkastustoimivaltuuksista tulee säätää lailla. Määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 10 artiklan 3 kappaleessa rajoitetaan oikeutta sopimuksen irtisanomiseen. Tällainen määräys koskettaa Suomen täysivaltaisuutta ja kuuluu lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksessa käytettävien käsitteiden määritelmät. Sopimuksen 2 artiklassa puolestaan määrätään siitä, millaisiin raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastoihin sopimusta sovelletaan. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten sopimusmääräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan.
Sopimuksen 1—2, 4—6 ja 10 artiklojen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta. Käsittelyjärjestyksen kannalta merkityksellisiä ovat sopimuksen 4 artikla ja 10 artiklan 3 kappale, joita on tarkasteltava suhteessa Suomen täysivaltaisuuteen. Perustuslakivaliokunnan käytännön valossa voidaan arvioida, että sopimusmääräykset vaikuttavat Suomen täysivaltaisuuteen niin vähäisessä määrin, että ne eivät ole ongelmallisia perustuslain kannalta. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,
että Eduskunta hyväksyisi Tallinnassa 4 päivänä syyskuuta 2006 Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välillä raakaöljyn ja öljytuotteiden vastavuoroisesta varmuusvarastoinnista tehdyn sopimuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Laki Suomen ja Viron välillä raakaöljyn ja öljytuotteiden vastavuoroisesta varmuusvarastoinnista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Tallinnassa 4 päivänä syyskuuta 2006 Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välillä raakaöljyn ja öljytuotteiden vastavuoroisesta varmuusvarastoinnista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.
2 §Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.
Helsingissä 19 päivänä lokakuuta
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Kauppa- ja teollisuusministeri
Mauri Pekkarinen