Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Pariisissa lokakuussa 2005 Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestössä (Unesco) tehdyn kansainvälisen dopingin vastaisen yleissopimuksen ja sen voimaansaattamista koskevan lakiehdotuksen.

Yleissopimuksella pyritään edistämään maailmanlaajuisesti urheilun dopingin vastaista toimintaa sekä Maailman antidopingtoimiston (WADA) roolin tunnustamista urheilun kansainvälisen antidopingtoiminnan koordinoijana.

Suomessa voimassa oleva lainsäädäntö täyttää tässä yleissopimuksessa sopimusosapuolille asetetut vaatimukset. Tämän vuoksi esityksessä ei ehdoteta muutoksia Suomessa voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Yleissopimuksen kansainvälinen voimaantulo edellyttää, että 30 valtiota ratifioi tai hyväksyy sen.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

---

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleiskokous hyväksyi 3 päivänä marraskuuta 2003 päätöslauselman (58/5) koulutuksen, terveyden, kehityksen ja rauhan edistämisestä urheilun avulla. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco), toisessa (Moskova 1988), kolmannessa (Punta del Este 1999) ja neljännessä (Ateena 2004) urheiluministerikokouksessa on hyväksytty urheilun dopingia koskevat suositukset. Unescon 32. yleiskokous päätti, että urheilun dopingia on tarpeen säännellä kansainvälisellä yleissopimuksella.

Dopingin vastainen yleismaailmallinen järjestö Maailman antidopingtoimisto (WADA, World Antidoping Agency) perustettiin vuonna 1999 edistämään ja koordinoimaan maailmanlaajuista antidopingtoimintaa. WADA on oikeudelliselta muodoltaan Sveitsin lain mukaan perustettu säätiö, jonka päätoimipaikkana on Montreal Kanadassa. WADAn rahoituksesta pääosin ja hallinnosta vastaavat puoleksi olympialiike ja puoleksi maailman hallitukset.

WADA hyväksyi 5 päivänä maaliskuuta 2003 Kööpenhaminassa maailmanlaajuisen antidopingkonferenssin yhteydessä Maailman antidopingsäännöstön. Maailman antidopingsäännöstöön sitoutuneet yhteisöt ovat velvoitettuja noudattamaan Maailman antidopingsäännöstöä ja WADAn laatimia standardeja. Maailman antidopingsäännöstön on allekirjoittanut Kansainvälinen Olympiakomitea ja Kansainvälinen Paralympiakomitea, 79 kansainvälistä urheilun lajijärjestöä, 203 kansallista olympiakomiteaa, 161 paralympiakomiteaa sekä 66 kansallista antidopingorganisaatiota. Suomessa Maailman antidopingsäännöstön ovat allekirjoittaneet Suomen Liikunta ja Urheilu ry (SLU), Suomen Olympiakomitea ry, Suomen Paralympiakomitea ry ja Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry (Suomen ADT).

Antidopingkonferenssin yhteydessä hyväksyttiin lisäksi niin sanottu Kööpenhaminan julistus. Julistuksen allekirjoitti 186 valtiota, joiden mukana oli myös Suomi. Päämääräksi otettiin, että Kööpenhaminan julistukseen sitoutuneet valtiot valmistelevat ennen Torinon talviolympialaisten avajaisia vuonna 2006 sitovan valtiosopimuksen, jolla valtiot tunnustavat WADAn roolin ja hallintomallin.

Kansainvälisen dopingin vastaisen yleissopimuksen, jäljempänä Unescon antidopingsopimus, valmistelu aloitettiin Unescossa asiantuntijakokouksessa kesäkuussa 2003. Unescon hallituksen ja pääjohtajan toimeksiannosta sopimusta on valmisteltu eri asiantuntijaryhmissä ja Unescon jäsenmaiden nimeämien asiantuntijoiden kokouksissa. Unescon jäsenvaltioilla on ollut tilaisuus antaa lausuntonsa Unescon antidopingsopimuksen luonnoksesta heinäkuussa 2004.

Sopimusneuvotteluihin ovat Suomesta osallistuneet opetusministeriön ja Suomen ADT:n edustajat. Ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen ADT ovat osallistuneet Unescon antidopingsopimuksen valmistelua koskevaan kansalliseen käsittelyyn.

Unescon yleiskokous hyväksyi Unescon antidopingsopimuksen 19 päivänä lokakuuta 2005 Pariisissa. Unescon antidopingsopimus tulee kansainvälisesti voimaan, kun 30 valtiota ratifioi tai hyväksyy sen. Hallituksen esityksen antamisen ajankohtana sopimuksen on ratifioinut tai hyväksynyt yhteensä 17 valtiota.

Euroopan neuvoston antidopingsopimus

Euroopan neuvostossa (EN) tehty dopingin vastainen yleissopimus (SopS 23/1990), jäljempänä Euroopan neuvoston antidopingsopimus, tuli kansainvälisesti voimaan maaliskuun alusta 1990. Suomi allekirjoitti sen 16 päivänä marraskuuta 1989 ja ratifioi sen 26 päivänä huhtikuuta 1990. Suomessa Euroopan neuvoston antidopingopimus tuli voimaan kesäkuun alusta 1990 dopingin vastaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetulla asetuksella (465/1990).

Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen tarkoituksena oli yhtenäistää antidopingtoimintoja eri maissa sekä urheilujärjestöjen toiminnan avulla että myös valtioiden ja hallitusten toimenpitein. Sopimuksen on ratifioinut toistaiseksi 46 valtiota ja lisäksi sen on allekirjoittanut kolme valtiota.

EN:n ministerikomitea on hyväksynyt 3 päivänä heinäkuuta 2002 pidetyssä kokouksessaan Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen lisäpöytäkirjan. Lisäpöytäkirja avattiin allekirjoitettavaksi Varsovassa 12 päivänä syyskuuta 2002 pidetyssä 16. epävirallisessa urheiluasioista vastaavien ministerien kokouksessa. Suomi on allekirjoittanut yleissopimuksen lisäpöytäkirjan 12 päivänä marraskuuta 2002. Lisäpöytäkirjaa ei ole toistaiseksi ratifioitu eikä saatettu voimaan osana kansallista lainsäädäntöä.

Kansainvälinen dopingin vastainen hallintosopimus

Suomi on sitoutunut sopimusosapuolena määräaikaiseen kansainväliseen dopingin vastaiseen sopimukseen (IADA, The International Anti-Doping Arrangement) vuosiksi 2001—2006. Parhaillaan on meneillään neuvottelut uudesta sopimuksesta, jonka on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2007 alusta. Oikeudelliselta luonteeltaan kansainvälinen dopingin vastainen sopimus on hallintosopimus. Sopimus on Alankomaiden, Australian, Etelä-Afrikan, Ison-Britannian, Kanadan, Norjan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Uuden-Seelannin välillä sovittu järjestely, jonka avulla osapuolet pyrkivät kansainvälisen yhteistyön kautta edistämään antidopingtoimintaa urheilussa.

Dopingin sääntely urheilussa

Urheilussa dopingilla tarkoitetaan urheilijan suorituskyvyn parantamista elimistölle vierain keinoin, kuten lääkkeitä käyttämällä. Doping voi parantaa urheilusuoritusta, mutta se voi myös aiheuttaa vakavia vahinkoja urheilijan terveydelle. Dopingin käyttö on urheilun hengen vastaista. Dopingvalvonnan tarkoituksena on estää terveydelle vaarallisten ja suorituskykyä parantavien aineiden ja menetelmien käyttö, turvata urheilijoiden oikeus reiluun ja puhtaaseen kilpailuun, puolustaa urheilun oikeudenmukaisuutta ja luotettavuutta sekä kunnioittaa urheilun ja myös lääketieteen etiikkaa.

Urheilun dopingvalvonta perustuu Suomessa lainsäädäntöön ja viranomaisvalvontaan sekä urheilun itsesäätelyyn. Lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan toimet kohdistuvat dopingaineiden saatavuuteen. Urheilun itsesäätely kohdistuu pääasiassa dopingaineiden ja -menetelmien käytön estämiseen. Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen. Suomalaiset urheilun keskeiset järjestöt sekä Suomen ADT ovat sitoutuneet noudattamaan Maailman antidopingsäännöstöä.

Opetusministeriö koordinoi kansainvälistä urheilun dopingin vastaista yhteistyötä ja ohjaa suomalaisia urheilujärjestöjä toimimaan aktiivisesti dopingin estämiseksi. Valtio pyrkii ehkäisemään dopingaineiden laitonta saatavuutta lainsäädännöllä sekä viranomaisten valvonnalla. Valtion toimenpiteitä ei kuitenkaan ole lainsäädännöllä erityisesti kohdennettu urheiluun ja urheilussa kiellettyihin dopingaineisiin ja -menetelmiin, vaan toimenpiteet perustuvat yleiseen lainsäädäntöön, joka vaikuttaa myös dopingin estämiseen.

Urheilussa kielletyiksi luokiteltujen aineiden saatavuutta rajoitetaan rikos-, lääke- ja huumausainelainsäädännöllä. Suomalaisen lainsäädännön perusteella ei ole mahdollista rangaista dopingin käytöstä lukuun ottamatta huumausaineiksi luokiteltujen urheilussa kiellettyjen aineiden käyttöä.

Opetusministeriö toteuttaa valvonta- ja ohjaustehtäväänsä jakaessaan valtakunnallisten liikuntajärjestöjen valtionavustuksia sekä valtion valmennus- ja harjoitteluapurahoja. Hyväksyessään liikuntalain (1054/1998) nojalla avustettavat järjestöt opetusministeriö arvioi myös sen, miten järjestö ottaa toiminnassaan huomioon urheilun eettiset periaatteet.

Opetusministeriö on vuodesta 2002 alkaen valtakunnallisten liikuntajärjestöjen valtionavustusten myöntämisen yhteydessä todennut, että valtionavustusten käytössä noudatetaan valtionavustuslain (668/2001) lisäksi Suomen antidopingsäännöstöä. Järjestöiltä edellytetään myös yhdistyslain (503/1989) 35 §:n mukaisesti huolellisuutta yhdistyksen asioiden hoidossa esimerkiksi yhdistyksen talouden, dopingvalvonnan, dopingin vastaisen koulutuksen ja valistustoiminnan osalta. Urheilijoiden verottomia valmennus- ja harjoitteluapurahoja myöntäessään opetusministeriö on vuodesta 2001 alkaen edellyttänyt, että valmennus- ja harjoitteluapurahan saaja tekee asianomaisen lajiliiton sekä Suomen Olympiakomitea ry:n tai Suomen Paralympiakomitea ry:n kanssa valmentautumissopimuksen, jossa urheilija sitoutuu noudattamaan Suomen antidopingsäännöstöä. Urheilijan syyllistyttyä dopingrikkomukseen opetusministeriö on keskeyttänyt ja tarvittaessa myöhemmin määrännyt palautettavaksi valmennus- ja harjoitteluapurahan.

Suomessa dopingin käytön kielto ja muut dopingrikkomukset sekä niistä määrättävät seuraamukset perustuvat urheilun sisäisiin kansainvälisiin ja kansallisiin sääntöihin. Suomen antidopingsäännöstö perustuu Maailman antidopingsäännöstöön.

Suomessa urheilun dopingvalvonnasta ja antidopingtoiminnan koordinoinnista vastaa Suomen ADT, joka on oikeudelliselta muodoltaan rekisteröity aatteellinen yhdistys. Yhdistyksen jäseninä ovat Suomen valtio edustajanaan opetusministeriö, SLU, Suomen Olympiakomitea ry, Suomen Paralympiakomitea ry ja Suomen Urheilulääkäriyhdistys ry. Vakiintuneen käytännön mukaan Suomen ADT:n hallituksen asiantuntijajäsenenä toimii huippu-urheilija. WADA ja kansainväliset lajiliitot vastaavat omalta osaltaan dopingvalvonnasta ja antidopingtoiminnasta sekä testaavat suomalaisia urheilijoita ja Suomessa urheilevia. Olympiakisojen dopingtesteistä vastaa Kansainvälinen Olympiakomitea ja paralympiakisojen Kansainvälinen Paralympiakomitea. Muiden kansainvälisten kilpailuiden dopingtestauksesta vastaa kilpailuiden järjestelyorganisaatio tai kansainvälinen lajiliitto. Dopingtestinäytteet analysoidaan WADAn valtuuttamissa ja valvomissa laboratorioissa.

Dopingaine on oikeudellisena käsitteenä epätäsmällinen ja sen sisältö riippuu käyttöyhteydestä. Dopingaineilla tarkoitetaan yleensä aineita, joiden tarkoituksena on parantaa fyysistä suorituskykyä tai kasvattaa lihasmassaa taikka lisätä näitä molempia. Urheilussa kielletyt dopingaineet on lainsäädännön perusteella luokiteltavissa pääasiassa lääkeaineiksi tai huumausaineiksi. Urheilussa kielletyt dopingaineet määritellään WADAn vuosittain vahvistamassa ja julkaisemassa urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelossa, joka on myös Suomessa voimaansaatettu tasavallan presidentin päätöksella Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen liitteenä. Myös Suomen antidopingsäännöstön mukaan toiminnassa noudatetaan urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloa. Laajassa luettelossa kiellettyinä on aineita, joiden väärinkäyttö voi olla vakava riski terveydelle, kuten eräät huumausaineet ja reseptilääkkeet. Toisaalta urheilussa kiellettyinä aineina pidetään myös kohtalaisen vaarattomia aineita.

Dopingaineiden käyttö on kilpaurheilussa kielletty. Kiellon rikkomisesta määrätään seuraamus kansainvälisen ja kansallisten lajiliittojen sääntöjen sekä Suomen antidopingsäännöstön mukaan. Seuraamuksia ovat kilpailutuloksen mitätöinti, uheilutapahtuman tulosten hylkääminen, urheilun toimintakielto ja kirjallinen varoitus. Pääsääntöisesti dopingaineiden käyttöön liittyvästä dopingrikkomuksesta määrätään ensimmäisellä kerralla kahden vuoden urheilun toimintakielto. Dopingaineiden käyttöä valvovat urheilujärjestöt sekä Suomen ADT. Suomen antidopingsäännöstön mukaan dopingvalvonnan piiriin kuuluvat henkilöt, jotka osallistuvat kansainväliseen tai kansalliseen kilpaurheiluun. Tällaisia henkilöitä ovat muun muassa kilpailulisenssin lunastaneet tai urheiluseuroihin ja kansallisten lajiliittojen jäsenjärjestöihin kuuluvat henkilöt.

Urheilun sisäisellä oikeusturvajärjestelmällä on varmistettu muutoksenhakumahdollisuus dopingrikkomuksesta annettuun seuraamukseen. Muutoksenhakuelimenä toimii Suomessa Urheilun oikeusturvalautakunta ja kansainvälisellä tasolla Kansainvälinen urheilun välimiesoikeus CAS.

Rikoslaki

Dopingrikokset lisättiin rikoslakiin (39/1889) syyskuun alusta 2002. Rikoslain 44 luvun 6—8 §:ssä kriminalisoitiin laiton dopingaineiden valmistus, maahantuonti ja levittäminen sekä hallussapito levittämistarkoituksessa. Dopingaineiden käyttöä ei rikoslain muutoksen yhteydessä kriminalisoitu. Dopingrikoksina rangaistaviksi säädetyt teot ovat aikaisemmin olleet rangaistavia salakuljetuksena, laittomaan tuontitavaraan ryhtymisenä tai lääkerikoksena. Dopingrikoksesta tuomitaan rikoslain mukaan myös se, joka pitää hallussaan dopingainetta tarkoituksenaan todennäköisesti levittää sitä laittomasti. Muutoin hallussapito ei ole rikoslain perusteella rangaistavaa.

Dopingaineiden käytön jättämistä rikoslain ulkopuolelle perusteltiin muun muassa sillä, ettei oman terveyden vaarantamista ja vahingoittamista ole yleensäkään säädetty rangaistavaksi eikä dopingaineiden käyttöä voida rinnastaa huumausaineiden käyttöön. Urheilussa on omat dopingsäännöt, joiden perusteella dopingaineiden käyttö on kielletty. Dopingaineiden käytöstä aiheutuvat seuraamukset perustuvat urheilun omiin kansainvälisiin ja kansallisiin sääntöihin.

Rikoslain 44 luvun 16 §:n mukaan dopingaineena pidetään synteettisiä anabolisia steroideja ja niiden johdannaisia, testosteronia ja sen johdannaisia, kasvuhormonia ja kemiallisia aineita, jotka lisäävät testosteronin, sen johdannaisten tai kasvuhormonin tuotantoa ihmiskehossa. Rikoslain 44 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuista dopingaineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (705/2002) säädetään, mitä aineita on pidettävä rikoslaissa tarkoitettuina dopingaineina. Asetuksen luettelo dopingaineista on huomattavasti suppeampi kuin urheilussa kiellettyjen lääkeaineiden luettelo, koska rikoslain dopingrikoksia koskevien säännösten tarkoituksena on suojata dopingaineiden väärinkäyttöön liittyviltä terveydellisiltä riskeiltä. Näin ollen rikoslaissa luetellaan ainoastaan sellaiset aineet, joihin liittyy todettu lääketieteellinen riski.

Joissakin dopingtapauksissa saattaa sovellettavaksi tulla myös rikoslain 46 luvun 4 §:n salakuljetusta, 44 luvun 5 §:n lääkerikoksia ja 46 luvun 6 §:n laittomaan tuontitavaraan ryhtymistä koskevat säännökset.

Huumausainelaki

Huumausainelaissa (1289/1993) säädetään huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden valvonnasta. Huumausaineiden valvonta perustuu kansainvälisiin sopimuksiin. Lakia säädettäessä pidettiin tärkeänä kansainvälistä yhteisymmärrystä siitä, mitä huumausaineella tarkoitetaan. Huumausaine on sen vuoksi määritelty lain 2 §:ssä siten, että sillä tarkoitetaan samoja aineita ja valmisteita kuin mitä tarkoitetaan vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS 43/1965) ja psykotrooppisia aineita koskevassa vuoden 1971 yleissopimuksessa (SopS 60/1976). Sopimusten luettelot on saatettu Suomessa voimaan huumausaineista ja huumausaineen valmistuksessa käytettävistä aineista annetulla sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä (1709/1993).

Huumausainelain mukaan huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty oopiumiunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena. Huumausainerikoksista säädetään rikoslain 50 luvussa, jossa on kriminalisoitu huumausaineen laiton käyttö, hallussapito, valmistus, viljely, maahantuonti, maastavienti, kuljettaminen ja levittäminen sekä huumausainerikoksen rahoittaminen.

Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys huumausainelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 65/2006 vp). Esityksessä otetaan huomioon Euroopan unionin (EU) jäsenyydestä johtuvat uudet huumausaineita ja huumausaineiden lähtöaineita koskevat velvoitteet, jotka johtuvat neuvoston keväällä 2005 tekemästä päätöksestä sekä huumausaineiden lähtöaineita koskevasta kahdesta asetuksesta ja näiden täytäntöönpanoasetuksesta.

Lääkelainsäädäntö

Lääkelain (395/1987) 3 §:n mukaan lääkkeitä ovat valmisteet ja aineet, joiden tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita. Lääkkeeksi katsotaan myös ihmisen tai eläimen terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi taikka elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi tarkoitetut valmisteet ja aineet. Lääkettä saa myydä ainoastaan Lääkelaitoksen luvalla. Lääkelain nojalla annetussa Lääkelaitoksen päätöksessä lääkeluettelosta (1024/2003) määritellään lääkkeiksi katsottavat aineet, rohdokset ja muut niihin lääkkeellisessä mielessä rinnastettavat, lääkkeellisesti käytettävät aineet ja rohdokset sekä eräät vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet. Lääkelailla säännellään lääkkeiden valmistusta, maahantuontia, myyntilupaa ja rekisteröintiä.

Helmikuun alusta 2006 lääkelain 19 § muutettiin siten, että ulkomailla toimivalla lääkärillä on Suomeen tullessaan oikeus tuoda mukanaan ja käyttää lääkevalmisteita, jos maahan saapuminen ja lääkevalmisteiden tarve perustuu Suomeen tilapäisesti saapuvan, kansainväliseen urheilun arvokilpailuun tai sellaiseen rinnastettavaan muuhun tapahtumaan osallistuvan henkilön tai henkilöryhmän lääkinnälliseen tarpeeseen. Tämä oikeus maahantuontiin ei kuitenkaan koske rikoslain 44 luvun 16 §:ssä tarkoitettuja dopingaineita. Vastaavasti säädetään Suomessa toimivan lääkärin oikeudesta laillisesti tuoda takaisin maahan mukanaan olleita lääkkeitä, jotka hän on varannut mukaansa jonkin toisen henkilön tai ryhmän lääkintää varten.

Esityksen tavoitteena on saattaa Unescon antidopingsopimuksen määräykset voimaan Suomessa. Unescon antidopingsopimuksen keskeisenä tavoitteena on edistää maailmanlaajuisesti urheilun dopingin vastaista toimintaa sekä WADAn aseman tunnustamista urheilun kansainvälisen antidopingtoiminnan koordinoijana. Koska Suomen lainsäädäntö ja urheilun omat säännöt yhdessä nykyisin täyttävät sopimuksessa sopimuspuolille asetetut vaatimukset, esityksessä ei ehdoteta muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Unescon antidopingsopimus luo mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön perustuvan antidopingtoiminnan kehittämiseen edelleen. Sopimuksen hyväksyminen ja voimaansaattaminen mahdollisimman laajasti edistää urheilun dopingin vastaista toimintaa ja vahvistaa WADAn roolia kansainvälisen antidopingtoiminnan koordinoijana. Useassa maassa sopimus luo velvoitteen aloittaa urheilun dopingvalvonta ja antidopingtoiminta sekä osallistuminen kansainväliseen antidopingtoimintaan. Sopimuksen mahdollisimman laaja, maailmanlaajuinen voimaansaattaminen vahvistaa kansainvälisen huippu-urheilun eettistä perustaa.

Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen huippu-urheiluun ja urheilun antidopingtoimintaan. Sopimuksen maailmanlaajuinen voimaansaattaminen edistää suomalaisen huippu-urheilun mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen huippu-urheiluun eettisesti kestävällä pohjalla, urheilun omia sääntöjä kunnioittaen. Sopimus velvoittaa yhtenäistämään dopingvalvontaan ja antidopingtoimintaan liittyvää sääntelyä. Tämä yhdenvertaistaa urheilijoiden asemaa kansainvälisessä kilpaurheilussa.

Unescon antidopingsopimuksen tarkoituksena on ennalta ehkäistä dopingia urheilussa ja sen päämääränä on poistaa doping urheilusta. Sopimusvaltiot sitoutuvat sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi toimenpiteisiin, jotka kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ovat Maailman antidopingsäännöstön periaatteiden mukaisia. Sopimusvaltiot sitoutuvat urheilijoiden ja urheilun etiikan suojelemiseksi edistämään kansainvälistä antidopingtoiminnan yhteistyötä sekä jakamaan tähän liittyviä tutkimustuloksia. Sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään kansainvälistä yhteistyötä sopimusvaltioiden ja antidopingtoiminnan keskeisten toimijoiden ja erityisesti WADAn kanssa. Sopimusvaltiot sitoutuvat toimenpiteisiin sopimuksen velvoitteiden noudattamiseksi.

Sopimusvelvoitteiden noudattamisessa sopimusvaltiot voivat kansallisesti toimia yhteistyössä antidopingorganisaatioiden ja urheilujärjestöjen kanssa. Unescon antidopingsopimuksessa määrätään kiellettyjen aineiden ja menetelmien saatavuuden ja käytön rajoittamisesta urheilussa. Lisäksi määrätään sopimusvaltioiden taloudellisesta tuesta antidopingtoiminnalle sekä tuen epäämisestä sellaisilta urheilujärjestöiltä, jotka eivät noudata Maailman antidopingsäännöstöä. Sopimusvaltiot sitoutuvat epäämään tuen sellaisilta urheilijoilta ja urheilijoiden tukihenkilöiltä, jotka on määrätty urheilun toimintakieltoon. Sopimusvaltiot sitoutuvat myös tukemaan WADAn toimintaa kansainvälisessä antidopingtoiminnassa ja kansainväliseen yhteistyöhön dopingvalvonnassa. Lisäksi sopimuksessa määrätään alan koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan Unescon antidopingsopimuksen lainsäädännönalaan kuuluvat määräykset.

Esityksellä ei ole välittömiä organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia. Vuoden 2006 valtion talousarvion momentille 29.98.50 on osoitettu 1,35 miljoonaa euroa liikunnan antidopingtoimintaan. Vuoden 2007 valtion talousarvioesityksessä momentille 29.90.50 on esitetty varattavaksi määräraha dopinginvastaisen toiminnan, testaustoiminnan ja dopingin vastaisen kasvatuksen tehostamisen menoihin.

Unescon antidopingsopimuksen lähtökohtana on, että sopimusosapuolet sitoutuvat urheilun antidopingtoimintaan ja sen tukemiseen. Liittyessään Unescon antidopingsopimukseen Suomi on osaltaan aktiivisesti mukana kansainvälisessä yhteistyössä, jonka tavoitteena on dopingin kitkeminen urheilusta. Sopimuksen voimaansaattamisen tarkoituksena on vahvistaa ihmisten myönteisiä asenteita puhtaan urheilun puolesta.

Esitys on valmisteltu opetusministeriössä. Sopimusluonnoksesta on pyydetty lausunto ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä. Annetuissa lausunnoissa ministeriöt ovat arvioineet Unescon antidopingsopimukseen sitoutumiseen vaadittavien kansallisten lainsäädäntötoimien tarvetta. Lausunnonantajat ovat ilmoittaneet, ettei sopimus edellytä uusia lainsäädäntötoimia.

Johdannossa todetaan tärkeimmät Unescon antidopingsopimuksen tekemiseen vaikuttaneet perusteet eli urheilun antidopingtoiminnan tarve edistää ja koordinoida kansainvälistä yhteistyötä dopingin poistamiseksi. Kilpaurheilu on kansainvälistä toimintaa, jossa urheilutapahtumia järjestetään ja urheilijat kilpailevat maailmanlaajuisesti. Urheilijoiden tasapuolisten kilpailumahdollisuuksien edistämiseksi ja turvaamiseksi on tärkeää, että antidopingtoimintaa ja dopingvalvontaa järjestetään maailmanlaajuisesti ja yhteneväisin periaattein.

1 artikla. Yleissopimuksen tarkoitus. Artiklan mukaan sopimuksen tarkoituksena on edistää urheiludopingin ennaltaehkäisyä ja dopingin vastaista taistelua päämääränä dopingin poistaminen. Suomi on sitoutunut vastaavaan tavoitteeseen jo ratifioituaan Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen.

2 artikla. Määritelmät. Artiklassa on 25-kohtainen luettelo, jossa määritellään sopimuksessa käytetyt termit. Sopimukseen sisällytetyillä määritelmillä on merkitystä sopimuksen soveltamisen ja tulkinnan kannalta. Suurin osa niistä on osa sopimuksen aineellista sisältöä. Määritelmät on pyritty laatimaan mahdollisimman yhdenmukaisesti Maailman antidopingsäännöstön kanssa. Jos määritelmissä ilmenee ristiriitoja, noudatetaan Unescon antidopingsopimuksen määritelmiä. Suomessa käytössä olevan Suomen antidopingsäännöstön määritelmät vastaavat Maailman antidopingsäännöstön määritelmiä.

3 artikla. Keinot sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi. Artiklan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi Maailman antidopingsäännöstön periaatteiden mukaisiin kansallisen ja kansainvälisen tason toimenpiteisiin. Sopimusvaltiot sitoutuvat kansainvälisen yhteistyön edistämiseen urheilijoiden ja urheilun etiikan suojelemiseksi, antidopingtoimintaan liittyvien tutkimustulosten kansainvälinen jakamiseen sekä kansainvälisen yhteistyön edistämiseen WADAn ja muiden antidopingtoimintaa tekevien tahojen kanssa.

Suomessa sopimuksen tarkoituksen toteuttamisessa on osittain käytössä lainsäädäntö sekä viranomaisvalvonta ja osittain sopimuksen tarkoitusta toteutetaan urheilun itsesäätelyllä. Lisäksi viranomaisten ja järjestöjen välillä on monenlaista yhteistoimintaa. Suomi on aktiivisesti mukana kansainvälisessä antidopingtoiminnassa ja sitoutunut asetettuihin tavoitteisiin.

4 artikla. Yleissopimus suhteessa säännöstöön. Artiklassa sopimusvaltiot sitoutuvat Maailman antidopingsäännöstön periaatteisiin kansallisessa ja kansainvälisessä toiminnassa. Unescon antidopingopimus ei estä sopimusvaltioita sitoutumasta ja ottamasta käyttöön Unescon sopimusvelvoitteita täydentäviä ja tehokkaampia toimenpiteitä antidopingtoiminnassa. Myös muihin urheilun dopingin vastaisiin sopimuksiin liittyminen on mahdollista, jolleivät ne ole ristiriidassa Unescon antidopingsopimuksen kanssa.

Yleissopimuksen liitteet 1 ja 2 (Kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo - Kansainvälinen standardi ja Standardit erivapauden myöntämisestä lääkinnällistä käyttöä varten) on määritelty oikeudellisesti sopimusvaltioita sitovaksi osaksi. Sopimuksen liiteasiakirjat 1—3 (Maailman antidopingsäännöstö ja Laboratorioita koskeva kansainvälinen standardi ja Testausta koskeva kansainvälinen standardi) eivät ole sopimusvaltioita sitovia osia, vaan ne on liitetty sopimukseen tiedoksi. Sopimuksen liiteasiakirjat ovat löydettävissä WADAn ja Suomen ADT:n internetsivuilta.

Suomi on sopimusosapuolena Euroopan neuvoston antidopingsopimuksessa ja IADAssa. Unescon antidopingsopimukseen liittyminen ei ole ristiriidassa näiden sopimusten kanssa.

5 artikla. Toimenpiteet yleissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen. Artiklan mukaan sopimusvaltio ryhtyy lainsäädännöllä, säännöillä, toimintatavoilla tai hallinnollisin käytännöin toteuttamaan Unescon antidopingsopimuksen velvoitteiden noudattamista.

Suomessa lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan toimet kohdistuvat dopingaineiden saatavuuteen. Urheilun itsesäätely kohdistuu pääasiassa dopingaineiden ja -menetelmien käytön estämiseen. Muu antidopingtoiminta perustuu valtionhallinnon, urheilujärjestöjen ja Suomen ADT:n yhteistoimintaan.

6 artikla. Yleissopimus suhteessa muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Artiklan mukaan Unescon antidopingsopimus ei estä sopimusvaltioiden aikaisempien oikeuksien ja velvoitteiden toteuttamista, jos ne ovat tämän sopimuksen tavoitteiden ja tarkoituksen mukaisia. Aikaisemmat oikeudet ja velvoitteet eivät myöskään vaikuta muiden sopimusvaltioiden oikeuksien ja velvoitteiden suorittamiseen. Määräys mahdollistaa Euroopan neuvoston antidopingsopimukseen ja sen lisäpöytäkirjaan perustuvien oikeuksien ja velvoitteiden noudattamisen sekä mahdollisten muiden urheilun antidopingtoimintaan liittyvien valtiosopimusten noudattamisen, jos nämä eivät ole ristiriidassa Unescon antidopingsopimuksen kanssa.

7 artikla. Kansallinen koordinointi. Artiklassa on määräys kansallisen antidopingtoiminnan yhteistyöstä ja koordinoinnista. Sopimusosapuolet ovat velvollisia varmistamaan Unescon antidopingsopimuksen vaatimusten täyttämisen kansallisella yhteistoiminnalla ja koordinoinnilla. Tarkoituksena on mahdollistaa sopimuksen velvoitteiden täyttäminen joustavasti ottaen huomioon sopimusvaltion oma urheilujärjestelmä ja sen oikeudelliset järjestelyt. Sopimusvelvoitteet voidaan täyttää urheiluviranomaisten tai urheilujärjestöjen taikka antidopingorganisaatioiden toimenpitein.

Suomessa urheilun kansallisesta dopingvalvonnasta ja antidopingtoiminnan koordinoinnista vastaa Suomen ADT, jonka vahvistama Suomen antidopingsäännöstö perustuu Maailman antidopingsäännöstöön.

8 artikla. Kiellettyjen aineiden ja menetelmien saatavuuden ja käytön rajoittaminen urheilussa. Sopimusvaltiot sitoutuvat toimenpiteisiin urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien saatavuuden rajoittamiseksi, jollei aineiden käyttö ole sallittua urheilijalle erivapauteen perustuvana lääkinnällisenä käyttönä. Kiellettyjen aineiden saatavuutta voidaan rajoittaa aineiden tuotannon, liikkuvuuden, maahantuonnin, jakelun ja myynnin säätelyllä. Asianomaisia organisaatioita kannustetaan ehkäisemään urheilussa kiellettyjen aineiden käyttöä ja hallussapitoa. Urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien saatavuuden ja käytön rajoituksien tarkoituksena ei kuitenkaan ole estää kyseessä olevien aineiden ja menetelmien laillista käyttöä ja saatavuutta.

Suomessa urheilussa kielletyt aineet ovat lainsäädännössä luokiteltavissa rikoslain perusteella dopingaineiksi, huumausaineiksi tai lääkkeiksi. Urheilussa kiellettyjen aineiden saatavuutta säännellään yleisellä lainsäädännöllä pääasiassa rikoslaissa ja lääkelainsäädännössä. Urheilussa kiellettyjen aineiden käyttö ei lainsäädännön mukaan ole rangaistavaa lukuun ottamatta huumausaineiksi luokiteltuja aineita.

Suomessa dopingin käytön kielto ja muut dopingrikkomukset sekä niistä määrättävät seuraamukset perustuvat urheilun sisäisiin kansainvälisiin ja kansallisiin säännöstöihin. Maailman antidopingsäännöstöön perustuvassa Suomen antidopingsäännöstössä ja urheilujärjestöjen säännöissä määritellään urheilussa kielletyt aineet ja menetelmät sekä kiellon rikkomisesta määrättävät seuraamukset. Urheilun dopingvalvonnassa noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa WADAn vahvistamaa urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloa.

9 artikla. Urheilijoiden tukihenkilöihin kohdistuvat toimet. Sopimusvaltiot sitoutuvat artiklassa toimenpiteisiin, joilla urheilijoiden tukihenkilöille voidaan määrätä seuraamuksia heidän syyllistyessään dopingrikkomukseen tai muuhun urheilun dopingiin liittyvään rikokseen tai rikkomukseen.

Artiklan määräyksen toimeenpanossa saattaa tulla sovellettavaksi 8 artiklassa lueteltu lainsäädäntö. Lisäksi artiklan toimeenpano on toteutettu Suomen antidopingsäännöstöllä, jonka noudattamiseen on sitoutettu urheilijoiden tukihenkilöt. Urheilijoiden tukihenkilöiden dopingrikkomuksissa ja niistä määrättävissä seuraamuksissa Suomen antidopingsäännöstö vastaa Maailman antidopingsäännöstöä sekä Unescon antidopingsopimuksen velvoitteita.

10 artikla. Ravintolisät. Sopimusvaltiot sitoutuvat kannustamaan ravintolisien valmistajia, tuottajia ja jakelijoita toteuttamaan jakelu- ja markkinointimenetelmiä, jotka sisältävät tiedot tuotteen koostumuksesta ja laadunvarmistuksesta.

Erityisesti urheilijoiden käyttämät elintarvikkeiksi luokiteltavat lisäravinteet jaotellaan erityisruokavaliovalmisteiksi ja ravintolisiksi. Erityisruokavaliovalmisteista on annettu kauppa- ja teollisuusministeriön asetus (662/2000). Ravintolisistä säädetään ravintolisistä annetussa kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa (571/2003). Esimerkiksi pillereinä, kapseleina tai jauheina kaupan pidettävän ravintolisän tarkoituksena on täydentää ruokavaliota tai muulla tavalla vaikuttaa ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin. Pakkauksissa vaadittavista tiedoista säädetään elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä kauppa- ja teollisuusministeriön antamassa asetuksessa (1084/2004).

11 artikla. Taloudelliset toimenpiteet. Sopimusvaltiot sitoutuvat artiklassa taloudellisiin toimenpiteisiin antidopingtoiminnan tukemiseksi. Tarpeen mukaan sopimusvaltiot rahoittavat kansallista dopingtestausohjelmaa. Sopimusvaltiot sitoutuvat epäämään dopingrikkomukseen syyllistyneeltä urheilijalta ja urheilijan tukihenkilöltä urheiluun liittyvän taloudellisen tuen dopingrikkomuksesta määrätyn toimintakiellon ajaksi. Määräyksen tarkoituksena ei ole estää henkilölle mahdollisesti muilla perusteilla, esimerkiksi sosiaalisen aseman perusteella myönnettävää taloudellista tukea. Sopimusvaltiot sitoutuvat epäämään urheiluun liittyvän tuen myös sellaisilta urheilujärjestöiltä tai antidopingorganisaatioilta, jotka eivät noudata Maailman antidopingsäännöstöä tai sen mukaan laadittua muuta antidopingsäännöstöä.

Suomessa opetusministeriö myöntää valtion talousarvion momentilta 29.98.50, Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen, valtionavustusta antidopingtoimintaan. Urheilun lajiliittojen valtionavustuksen määrää harkittaessa otetaan huomioon järjestön antidopingoiminta. Lisäksi valtio tarpeen mukaan tukee dopingtestien analyysien tekemiseen tarvittavia laboratoriolaitehankintoja. Opetusministeriön myöntämien valtionavustusten ehtojen mukaan valtion urheiluun liittyvä tuki evätään dopingrikkomuksiin syyllistyneeltä urheilijalta ja urheilijan tukihenkilöltä sinä ajanjaksona, kun urheilija tai urheilijan tukihenkilö on urheilun toimintakiellossa.

Opetusministeriön vakiintuneen käytännön mukaan valtionavustusta saavien urheilujärjestöjen on sitouduttava noudattamaan kulloinkin voimassa olevaa Suomen antidopingsäännöstöä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että järjestön on sitouduttava siihen, että sen toiminnassa mukana olevat urheilijat voidaan testata missä ja milloin tahansa. Opetusministeriö on käytännössä ottanut huomioon eri urheilujärjestöjen toiminnassa esiintyneet dopingrikkomukset niin, että järjestön saaman valtionavustuksen määrää on tapauskohtaisesti vähennetty.

12 artikla. Keinot dopingtestauksen helpottamiseksi. Sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään ja helpottamaan Maailman antidopingsäännöstön mukaista urheilujärjestöjen ja antidopingorganisaatioiden toteuttamaa ilman ennakkoilmoitusta tehtävää dopingtestausta kilpailuissa ja kilpailuiden ulkopuolella. Sopimusvaltiot sitoutuvat myös helpottamaan urheilujärjestöjen ja antidopingorganisaatioiden neuvotteluja sellaisten dopingtestausta koskevia sopimusten aikaansaamiseksi, että edellä mainitut organisaatiot voisivat vastavuoroisesti tehdä dopingtestejä toistensa dopingvalvonnan piirissä oleville urheilijoille. Lisäksi sopimusvaltiot sitoutuvat avustamaan urheilujärjestöjä ja antidopingorganisaatioita siinä, että dopingtestit voidaan analysoida WADAn akkreditoimissa laboratorioissa.

Suomen ADT:lla on voimassa olevat dopingtestausta koskevat sopimukset WADAn ja kansallisten antidopingorganisaatioiden yhteistyöorganisaation (ANADO, Association of National Anti-Doping Organisations) kanssa. Lisäksi dopingtestauksesta on voimassa urheilun dopingvalvontaa suorittavien antidopingorganisaatioiden Pohjoismainen yhteistyösopimus. Lisäksi Suomen ADT suorittaa dopingtestausta useiden yksittäisten kansallisten antidopingorganisaatioiden kanssa yhteistoiminnassa ja kansainvälisten lajiliittojen toimeksiannoista.

13 artikla. Antidopingorganisaatioiden ja urheilujärjestöjen välinen yhteistyö. Artiklassa sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään oman maansa ja muiden sopimusvaltioiden antidopingtoimintaa tekevien viranomaisten, antidopingorganisaatioiden ja urheilujärjestöjen yhteistyötä tämän sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi kansainvälisesti.

Suomessa opetusministeriö, Suomen ADT ja urheilujärjestöt osallistuvat aktiivisesti kansainväliseen ja valtioiden väliseen yhteistyöhön sekä antidopingorganisaatioiden ja urheilujärjestöjen yhteistyöhön. Antidopingasioissa yhteistyöhön osallistutaan erityisesti EN:n ja EUn sekä WADAn ja IADAn piirissä. Suomen ADT on mukana antidopingorganisaatioiden yhteistyössä ja kansalliset urheilujärjestöt osallistuvat kansainvälisten organisaatioidensa toimintaan.

14 artikla. WADAn mission tukeminen. Sopimusvaltiot sitoutuvat tukemaan WADAn toimintaa ja tehtävää kansainvälisessä antidopingtoiminnassa.

15 artikla. WADAn tasapuolinen rahoitus. Sopimusvaltiot tukevat periaatetta olympialiikkeen ja julkisten viranomaisten yhtäläisestä ja tasapuolisesta rahoituksesta.

Suomi on suorittanut vuosittain oman laskennallisen osuutensa WADAn jäsenmaksusta ja osallistuu WADAn hallintoon sekä WADAn päätösten valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Suomen maksuosuus perustuu Euroopan kokonaisuuteen WADAn jäsenmaksuista. Vuotuinen maksuosuus on suhteutettu väestömäärään ja maan bruttokansantuotteeseen.

16 artikla. Kansainvälinen yhteistyö dopingvalvonnassa. Sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään kansainvälistä yhteistyötä dopingvalvonnassa artiklassa määritellyillä tavoilla. Sopimusvaltiot sitoutuvat helpottamaan WADAa ja antidopingorganisaatioita suorittamaan dopingtestejä kilpailuissa ja kilpailuiden ulkopuolella riippumatta siitä, missä maassa urheilija on. Sopimusvaltiot helpottavat dopingtestiryhmien ja testinäytteiden liikkumista sopimusvaltioiden rajojen yli. Sopimusvaltiot avustavat antidopingorganisaatioiden ja WADAn dopingtestien kansainvälistä koordinointia sekä yhteistyötä dopingtestauslaboratorioiden välillä. Lisäksi sopimusvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti Maailman antidopingsäännöstön mukaan toimivien antidopingorganisaatioiden dopingtestit ja tähän liittyvän tulosten hallinnan sekä dopingrikkomuksista määrätyt urheilun seuraamukset.

Artiklan velvoitteiden toteuttaminen tapahtuu suomalaisen urheilujärjestelmän mukaisesti urheilujärjestöjen ja eri antidopingorganisaatioiden yhteistyönä. Maailman antidopingsäännöstön hyväksyneet organisaatiot ovat sitoutuneet vastavuoroiseen dopingtestien ja tulosten hallinnan sekä dopingrikkomuksista määrättyjen seuraamusten tunnustamiseen.

17 artikla. Vapaaehtoinen rahasto. Artiklassa määrätään sopimuksen tarkoituksen ja tavoitteiden tukemiseksi vapaaehtoisesta rahastosta

18 artikla. Vapaaehtoisen rahaston käyttö ja hallinto. Artiklassa määrätään rahaston varojen käyttöön ja hallintaan liittyvistä ehdoista.

19 artikla. Valistus- ja koulutusperiaatteet. Artiklassa on keskeiset periaatteet antidopingtoiminnan koulutus- ja valistustoiminnasta. Koulutuksessa ja viestinnässä on korostettava dopingin vahingollista vaikutusta urheilun eettisiin arvoihin ja terveyteen. Lisäksi on annettava tietoa dopingvalvonnasta ja sen menetelmistä, urheilijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista, dopingrikkomusten seuraamuksista, kielletyistä aineista ja menetelmistä, erivapausmenettelystä sekä ravintolisistä.

Suomessa koulutus toteutetaan urheilujärjestöjen ja Suomen ADT:n yhteistyönä. Urheilun kansallisilla lajiliitoilla on omat antidopingohjelmat, joihin kuuluu myös koulutustoiminta. Useissa lajiliitoissa antidopingasiat on otettu huomioon ohjaaja- ja valmentajakoulutuksessa. Lajiliittojen koulutustoimintaa varten Suomen ADT tuottaa liitoille koulutusmateriaalia. Suomen ADT:n asiantuntijat pitävät lajiliittojen henkilöstön ja luottamusjohdon ajan tasalla antidopingasioissa.

20 artikla. Ammattisäännöt. Artiklan mukaan sopimusvaltiot kannustavat urheilutoiminnassa mukana olevia ammatillisia järjestöjä sisällyttämään antidopingiin liittyviä ehtoja omiin sääntöihinsä ja eettisiin ohjeisiinsa. Esimerkiksi Suomen Lääkäriliiton eettisissä säännöissä on otettu huomioon dopingin vastainen työ.

21 artikla. Urheilijoiden ja heidän tukihenkilöidensä osallistuminen. Artiklan mukaan sopimusvaltiot edistävät urheilijoiden ja heidän tukihenkilöidensä sekä urheilujärjestöjen osallistumista antidopingtyöhön.

22 artikla. Urheilujärjestöt ja jatkuva antidopingiin liittyvä valistus ja koulutus. Artiklan mukaan sopimusvaltiot kannustavat urheilujärjestöjä ja antidopingorganisaatioita jatkuvaan koulutustoimintaan 19 artiklan periaatteiden mukaisesti.

23 artikla. Valistus- ja koulutusyhteistyö. Artiklan mukaan sopimusvaltiot tekevät yhteistyötä keskenään ja antidopingtoimintaa tekevien organisaatioiden kanssa tiedon, asiantuntemuksen ja kokemuksien jakamiseksi.

24 artikla. Antidopingtutkimuksen edistäminen. Artiklassa sopimusvaltiot sitoutuvat kannustamaan ja edistämään antidopingtutkimusta yhteistyössä urheilu- ja muiden järjestöjen kanssa.

25 artikla. Antidopingtutkimuksen luonne. Artiklassa määritellään antidopingtutkimukseen liittyviä periaatteita. Artiklan mukaan sopimusvaltiot varmistavat, että tutkimustoiminnassa noudatetaan kansainvälisesti tunnustettuja eettisiä käytäntöjä ja että tutkimuksissa vältetään kiellettyjen aineiden ja menetelmien antamista urheilijoille. Lisäksi sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei tutkimustuloksia voida käyttää väärin dopingin käytön hyväksi.

Suomessa tieteelliseen tutkimukseen liittyvien eettisten kysymysten käsittelyä ja tutkimusetiikan edistämistä varten on opetusministeriön yhteydessä tutkimuseettinen neuvottelukunta, josta säädetään tutkimuseettisestä neuvottelukunnasta annetulla asetuksella (1347/1991). Asiantuntijaelin perustettiin vuonna 1991 käsittelemään tieteelliseen tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja edistämään tutkimusetiikkaa. Tieteellisen tutkimuksen eettinen hyväksyttävyys, luotettavuus ja tulosten uskottavuus edellyttävät, että tutkimus tehdään noudattaen hyvää tieteellistä käytäntöä.

Ihmisten ja ihmisalkioiden tutkimiseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä keskeisimmät ovat tutkittavan suostumus sekä tutkittavalle aiheutuvat riskit ja haitat verrattuna tutkimuksesta odotettavissa olevaan hyötyyn. Lääketieteellisestä tutkimuksesta annetussa laissa (488/1999) säädetään ihmiseen kohdistuvasta tutkimuksesta. Laki edellyttää, että lääketieteellisten tutkimusten eettisyys arvioidaan ennakolta, ja että riippumaton eettinen toimikunta antaa niistä puoltavan lausuntonsa ennen tutkimuksen aloittamista. Eettiset toimikunnat arvioivat tutkimuksia lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain ja henkilötietolain (523/1999) sekä kansainvälisten säännösten pohjalta. Kansainvälisistä säännöksistä keskeisimpiä ovat EN:n biolääketiedettä ja ihmisoikeuksia koskeva yleissopimus (CETS 164) sekä EY:n direktiivi 2001/20/EC koskien kliinisten lääketutkimusten hyvää kliinistä toimintatapaa. Eettisten toimikuntien jäsenet toimivat virkavastuulla ja heillä on tutkimuksista salassapitovelvollisuus. Eettisen toimikunnan kielteinen lausunto voidaan saattaa valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) lääketieteellisen tutkimuseettisen jaoston käsiteltäväksi.

26 artikla. Antidopingtutkimuksen tulosten jakaminen. Sopimusvaltiot sopivat jakavansa antidopingtutkimuksen tulokset muiden jäsenvaltioiden ja WADAn kanssa kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön puitteissa.

27 artikla. Liikuntatieteellinen tutkimus. Sopimusvaltiot sitoutuvat kannustamaan tiedeyhteisöä ja lääketieteen edustajia sekä urheilujärjestöjä ja urheilijoiden tukihenkilöitä Maailman antidopingsäännöstön periaatteiden mukaiseen liikuntatieteellisen tutkimukseen.

28 artikla. Sopimusvaltioiden kokous. Artiklassa määrätään Unescon korkeimman toimielimen, sopimusvaltioiden kokouksen kokoontumisesta ja menettelytavoista.

29 artikla. Neuvoa-antava elin ja sopimusvaltioiden kokouksen tarkkailijat. Artiklan mukaan WADA kutsutaan sopimuksen neuvonantajaksi. Sopimusvaltioiden kokouksen tarkkailijoiksi kutsuttavat organisaatiot ovat Kansainvälinen olympiakomitea, Kansainvälinen paralympiakomitea, EN ja Unescon liikuntakasvatuskomitea (CIGEPS). Sopimusvaltioiden kokous voi kutsua myös muita tarkkailijoita.

30 artikla. Sopimusvaltioiden kokouksen tehtävät. Artiklassa luetellaan sopimusvaltioiden kokouksen tehtävät.

31 artikla. Kansalliset raportit sopimusvaltioiden kokoukselle. Artiklassa määrätään sopimusvaltioiden velvoitteesta säännöllisesti kahden vuoden välein toimittaa sopimusvaltioiden kokoukselle kansalliset raportit toimenpiteistä, joihin sopimusvaltiot ovat ryhtyneet sopimuksen velvoitteiden noudattamiseksi.

32 artikla. Sopimusvaltioiden kokouksen sihteeristö. Artiklassa määrätään sopimusvaltioiden kokouksen sihteeristön järjestämisestä ja sihteeristön tehtävistä. Sopimukseen liittyvät toimintakulut rahoitetaan erillisen päätöksen mukaisesti Unescon sääntömääräisestä budjetista olevista varoista tai 17 artiklan mukaan perustetusta vapaaehtoisesta rahastosta taikka näiden kahden rahaston yhdistelmästä. Sihteeristön rahoitus sääntömääräisestä budjetista toteutetaan vain vähimmäistasolla. Vapaaehtoinen rahasto on luotu tukemaan sopimuksen rahoitusta.

33 artikla. Muutokset yleissopimukseen. Artiklassa määrätään menettelystä tehtäessä sopimukseen muutoksia.

34 artikla. Erityinen muutosmenettely yleissopimuksen liitteiden osalta. Artiklassa määrätään menettelystä sopimuksen liitteitä muutettaessa.

35—43 artikla. Sopimuksen 35—43 artiklassa ovat sopimuksen loppumääräykset, jotka koskevat muun muassa ratifiointia, hyväksyntää ja liittymistä, voimaantuloa, irtisanomista, rekisteröintiä ja varaumia.

Liite 1

Kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo - Kansainvälinen standardi

Sopimuksen 4 artiklassa mainitussa liitteessä 1 on kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo, jonka perusteella määritetään sopimuksessa tarkoitetut urheilussa kielletyt aineet ja menetelmät. Eduskunnan hyväksyttäväksi ehdotetun sopimuksen liitteenä on sopimusteknisistä syistä WADAn vahvistama vuoden 2005 kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo. Urheilun dopingvalvonnassa noudatetaan WADAn vuodelle 2006 vahvistamaa luetteloa, joka on myös Suomessa voimaansaatettu tasavallan presidentin päätöksellä Euroopan neuvoston antidopingsopimuksen liitteenä. Unescon antidopingsopimuksen tullessa kansainvälisesti voimaan on tavoitteena viipymättä muuttaa sopimuksen liitettä 1 siten, että se sisällöltään vastaa WADAn vahvistamaa uusinta kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloa.

Kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo on jaettu neljään osaan. Ensimmäiseksi luetellaan aineet ja menetelmät, jotka ovat kiellettyjä sekä kilpailuissa että kilpailujen ulkopuolella. Toiseksi ovat aineet ja menetelmät, jotka ovat kiellettyjä ainoastaan kilpailuissa. Kolmanneksi luetellaan tietyissä urheilulajeissa kielletyt aineet ja neljänneksi erikseen määritellyt aineet.

Kilpailussa ja kilpailujen ulkopuolella kielletyt aineet on jaettu anabolisiin aineisiin, hormoneihin ja vastaaviin aineisiin, beeta2-agonisteihin, antiestrogeenisiin aineisiin, diureetteihin ja muihin peiteaineisiin. Kilpailuissa ja kilpailujen ulkopuolella kielletyt menetelmät ovat hapenkuljetuksen parantaminen, kemiallinen ja fysikaalinen manipulaatio ja geenidoping.

Kilpailuissa kiellettyjen aineiden ryhmässä luetellaan piristeet, huumaavat kipulääkkeet, kannabinoidit ja glukokortikosteroidit. Tietyissä urheilulajeissa kielletyt aineet perustuvat WADAn ja kyseisen kansainvälisen lajiliiton yhteiseen määrittelyyn. Joissakin urheilulajeissa on kielletty esimerkiksi alkoholi ja beetasalpaajat kilpailuissa ja beetasalpaajat myös joissain urheilulajeissa kilpailujen ulkopuolella.

WADA on luokitellut erikseen määritellyiksi aineiksi sellaiset muut aineet, joiden helpon saatavuuden vuoksi urheilija voi syyllistyä tahattomaan dopingrikkomukseen tai jotka eivät todennäköisesti paranna urheilusuoritusta. Jos urheilija osoittaa, että näiden aineiden käytön tarkoituksena ei ole ollut suorituskyvyn parantaminen, aineiden käytöstä voidaan määrätä alhaisempi seuraamus kuin muutoin aineiden käyttämisestä määrättäisiin.

Liite 2

Standardit erivapauden myöntämisestä lääkinnällistä käyttöä varten

Sopimuksen 4 artiklassa mainitussa liitteessä 2 on standardit erivapauden myöntämisestä lääkinnällistä käyttöä varten. Standardissa määrätyin perustein urheilija voi lääkinnällisten syiden perusteella hakea ja saada erivapauden urheilussa kiellettyjen aineiden käyttöön. Erivapautta anotaan joko kansainväliseltä lajiliitolta (kansainvälisiin kilpailuihin osallistuvat urheilijat) tai ADT:n valvontalautakunnalta (vain kansallisiin kilpailuihin osallistuvat urheilijat).

Urheilija voi hakea ja saada erivapauden käyttää urheilussa kiellettyä ainetta tai menetelmää, jos hänellä on vakavahko sairaus tai häiriö, jonka hoitoon ei ole saatavilla tehokasta vaihtoehtoista sallittua lääkitystä tai muuta hoitoa. Urheilijan anoessa erivapautta on häntä hoitavan lääkärin lausunnolla ja sairauskertomuksella ratkaiseva merkitys.

Erivapaus voidaan myöntää mille hyvänsä WADAn kiellettyjen aineiden ja menetelmien listassa mainitulle hoitomuodolle, mutta sen tulee täyttää neljä seuraavaa ehtoa. Ensimmäiseksi lääkitys tai menetelmä on urheilijan hoidon kannalta välttämätön ja urheilijalle seuraa terveydellisiä haittoja, jos hän lopettaa kyseisen lääkkeen tai menetelmän käytön. Toiseksi lääkityksen tai menetelmän käytön syy ei saa olla seurausta aiemmasta jonkun kielletyn lääkkeen tai menetelmän ei-lääketieteellisestä käytöstä. Kolmanneksi lääkitykselle tai menetelmälle ei ole olemassa asianmukaista vaihtoehtoista lääkitystä tai muuta hoitoa. Neljänneksi lääkkeen tai menetelmän hoidollinen käyttö ei saa tuottaa urheilijalle ylimääräistä hyötyä terveisiin urheilijoihin verrattuna eli se ei saa kohottaa urheilijan suorituskykyä korkeammalle tasolle kuin mitä se olisi ilman sairauden aiheuttamaa haitallista vaikutusta suorituskykyyn.

Erivapautta ei voida myöntää elimistön hormonitason kohottamiseen normaaliksi hormonitason ollessa tilapäisesti alentunut esimerkiksi ylikunnon vuoksi. Erivapauden voi saada taannehtivasti vain tilanteissa, joissa lääkkeen tai menetelmän käyttö on ollut välttämätöntä akuutissa lääketieteellisessä hätätilanteessa tai jos lääkkeen tai menetelmän käyttö on tapahtunut ennalta arvaamattomassa äkillisessä tilanteessa, jolloin urheilijalla ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta jättää erivapausanomusta tai valvontalautakunnalla ei ole ollut aikaa tai mahdollisuutta käsitellä erivapausanomusta ennen dopingtestiä.

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne pöytäkirjan määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §. Pykälä sisältää säännöksen, jonka mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kun Unescon antidopingsopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Unescon antidopingsopimus tulee kansainvälisesti voimaan sitä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kuukausi siitä, kun kolmekymmentä valtiota on tallettanut hyväksymis- ratifioimis- tai liittymiskirjansa Unescon pääjohtajan huostaan.

Unescon antidopingsopimuksen on hallituksen esityksen antamiseen mennessä ratifioinut tai siihen on liittynyt 17 valtiota. Sopimus ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan. Sopimus tulee Suomessa voimaan sitä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kuukausi siitä päivästä, kun Suomi on tallettanut hyväksymiskirjansa. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 1 momentin 14 kohdan mukaan Ahvenanmaan maakunnalla on lainsäädäntövalta urheilua koskevissa asioissa. Unescon antidopingsopimuksen määräykset liittyvät osaksi urheilun alaan ja tältä osin maakunnan lainsäädäntövallan piiriin. Unescon antidopingsopimuksen urheiluun liittyvät määräykset on Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n 1 momentin mukaisesti hyväksyttävä Ahvenanmaan maakuntapäivillä.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset.

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Sopimuksen keskeisiä elementtejä ovat aineellisia määräyksiä sisältävät sopimusmääräykset. Tällaisia ovat erityisesti sopimuksen 2—27 artiklaan sisältyvät määräykset. Näistä artikloista 2 artikla sisältää sopimuksen soveltamisalan kannalta keskeiset määritelmät. Kun käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, sopimusmääräykset vaikuttavat välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp).

Sopimuksen 8 artiklassa on lueteltu toimenpiteitä, joihin sopimusvaltiot ryhtyvät kiellettyjen aineiden ja menetelmien saannin ja käytön rajoittamiseksi urheilussa. Näitä ovat muun muassa toimenpiteet tavaran tuotannon, liikkuvuuden, maahantuonnin jakelun ja myynnin rajoittamiseksi. Sopimuksen 9 artiklassa määrätään toimenpiteistä, joihin sopimusvaltiot ryhtyvät urheilijoiden tukihenkilöiden syyllistyessä dopingrikkomuksiin tai muuhun urheiludopingingiin liittyvään rikokseen. Näitä koskevista asioista on säännöksiä muun muassa rikoslaissa, rikoslain 44 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuista dopingaineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa, huumausainelaissa, lääkelaissa ja lääkelaitoksen päätöksessä lääkeluettelosta.

Sopimuksen 10 artiklassa sopimusvaltiot kannustavat tarpeen mukaan ravintolisien valmistajia ja jakelijoita luomaan hyvät markkinointi- ja jakelukäytännöt ravintolisätuotteille. Ravintolisistä säädetään muun muassa erityisruokavaliovalmisteista, ravintolisistä ja elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä annetuissa kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksissa.

Suomen lainsäädäntö on sopusoinnussa sopimuksen määräysten kanssa. Koska sopimus kuitenkin sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, sen hyväksymiseksi tulee hankkia Eduskunnan suostumus.

Unescon antidopingsopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen käsityksen mukaan Unescon antidopingsopimus voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Pariisissa 19 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn kansainvälisen dopingin vastaisen yleissopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Pariisissa 19 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn kansainvälisen dopingin vastaisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 2006

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Kulttuuriministeri
Tanja Saarela