Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi New Yorkissa syyskuussa 2006 Yhdistyneiden Kansakuntien ja Suomen hallituksen välillä voimavarojen antamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioon Libanonissa (UNIFIL) tehdyn yhteistyöpöytäkirjan sekä lain sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Yhdistyneiden Kansakuntien UNIFIL-operaatio on perustettu vuonna 1978. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 11 päivänä elokuuta 2006 päätöslauselmallaan 1701 (2006) operaation vahventamisen ja sen uudet tehtävät. Tasavallan presidentti päätti 8 päivänä syyskuuta 2006 Suomen osallistumisesta operaatioon vahvennetulla pioneerikomppanialla (enintään 250 sotilasta) lokakuusta 2006 alkaen vuoden 2007 loppuun saakka, tilanne kuitenkin huomioiden. Pöytäkirjan tarkoituksena on sopia Yhdistyneiden Kansakuntien ja Suomen välillä niistä ehdoista, jotka koskevat Suomen osallistumista UNIFIL-operaatioon.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Pöytäkirja tulee voimaan sopimuspuolten välillä kirjeenvaihdolla sovittavana ajankohtana. Tarkoituksena on, että pöytäkirja olisi voimassa, kun Suomen pioneerikomppanian pääjoukko on UNIFIL-operaation toimialueella, minkä arvioidaan tapahtuvan marraskuun alussa 2006. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin pöytäkirja tulee voimaan.

---

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio UNIFIL (United Nations Interim Force in Lebanon) perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston 19 päivänä maaliskuuta 1978 hyväksymillä päätöslauselmilla 425 (1978) ja 426 (1978). UNIFIL-operaation tehtäviä ovat vuodesta 1978 lähtien olleet Israelin vetäytymisen vahvistaminen, kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttaminen sekä Libanonin hallituksen avustaminen sen auktoriteetin palauttamiseksi Etelä-Libanonissa. Suomi on osallistunut operaatioon vuosina 1982 - 2001 omalla pataljoonalla (FINNBATT). Suomen pataljoona kotiutettiin lokakuussa 2001. Kaikkiaan lähes 11 500 suomalaista sotilasta on palvellut operaatiossa vuosina 1982 - 2001.

Heinäkuun 12 päivänä 2006 tilanne Israelin ja Libanonin rajalla kärjistyi. Israel ryhtyi sotilasoperaatioon Libanonissa Hizbollahin hyökättyä Israelin rajajoukkoja vastaan ja otettua panttivangeiksi kaksi sotilasta. Vihollisuudet jatkuivat 14 elokuuta 2006 saakka. Osana YK:n ja kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiä vihollisuuksien lopettamiseksi ja kestävän ratkaisun löytämiseksi Israelin ja Libanonin välillä, YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 11 päivänä elokuuta 2006 päätöslauselmassaan 1701 (2006) YK:n Libanonissa toimivan UNIFIL-kriisinhallintajoukon vahventamisen ja sen uudet tehtävät. YK on vedonnut jäsenvaltioihin noin 13 000 sotilaan vahvuisten lisäjoukkojen saamiseksi kiireellisesti alueelle.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 (2006) mukaan UNIFIL-operaation uudet tehtävät ovat valvoa vihollisuuksien lopettamista, tukea Libanonin armeijan sijoittumista Etelä-Libanoniin, koordinoida UNIFIL-operaation toimet yhteistyössä Libanonin ja Israelin hallituksen kanssa pysyvän tulitauon tukemiseksi päätöslauselman 1701 periaatteiden mukaisesti, tukea yhteistoiminnassa muiden osapuolten kanssa niitä toimia, joilla varmistetaan humanitaarisen avun perille vieminen ja paluumuuttajien turvallinen paluu, avustaa Libanonin armeijaa sinisen linjan ja Litani-joen välisen alueen muodostamisessa alueeksi, jolla ei ole laitonta aseellista toimintaa ja avustaa Libanonin hallitusta sen pyynnöstä laittomien aseiden maahan pääsyn estämisessä.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1701 (2006) valtuuttaa UNIFIL-operaation ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin tehtäviensä toteuttamiseksi. Operaation uudistettujen voimankäyttösääntöjen mukaan kuolettavan voiman käyttö on mahdollista itsepuolustuksen lisäksi sen varmistamiseksi, että UNIFILin operaatioaluetta ei käytetä minkäänlaisiin vihamielisiin tarkoituksiin, ja että UNIFILia ei estetä suorittamasta päätöslauselman mukaisia tehtäviään. Kuolettavan voiman käyttö on voimankäyttösääntöjen mukaan mahdollista myös YK:n ja humanitaaristen järjestöjen työntekijöiden turvallisuuden ja esteettömän liikkumisen varmistamiseksi tai siviilien suojelemiseksi välitöntä fyysisen väkivallan uhkaa vastaan, Libanonin hallituksen vastuu huomioiden.

Ensimmäiset UNIFIL-operaation vahvistukset saapuivat toiminta-alueelle syyskuun alussa 2006. Pääosa UNIFIL-operaation joukoista saapuu toiminta-alueelle lokakuun alkuun mennessä. Viimeisetkin yksiköt on tarkoitus saada operaation käyttöön siten, että lisäjoukot kokonaisuudessaan ovat toiminta-alueella marraskuun alkupuolella.

Tasavallan presidentti päätti 8 päivänä syyskuuta 2006 Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon vahvennetulla pioneerikomppanialla (enintään 250 sotilasta) lokakuusta 2006 alkaen vuoden 2007 loppuun asti, tilanne kuitenkin huomioiden. Suomen osallistumisen ehdoista sovitaan YK:n ja Suomen välillä allekirjoitetulla yhteistyöpöytäkirjalla.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 2 §:n 1 momentin mukaan päätöksen Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan ja osallistumisen lopettamisesta tekee kussakin tapauksessa erikseen tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Lain 2 §:n 2 momentin mukaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisen kokouksen käsiteltyä asiaa valmistelevasti ennen 1 momentissa tarkoitettua päätöstä Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan puolustusministeriö voi käsittelyn perusteella ryhtyä osallistumiseen liittyviin valmistelu- ja varautumistoimenpiteisiin. Lain 3 §:n mukaan ennen 2 §:ssä tarkoitetun Suomen osallistumista koskevan ratkaisuehdotuksen tekemistä valtioneuvoston on kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Jos ratkaisuehdotus koskee sotilaallisesti erityisen vaativaa kriisinhallintatehtävää tai tehtävää, joka ei perustu YK:n turvallisuusneuvoston valtuutukseen, valtioneuvoston on ennen ratkaisuehdotuksen tekemistä kuultava eduskuntaa antamalla sille asiasta selonteko.

Päätös Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon on tehty sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Suomen osallistumisesta on annettu eduskunnalle lain 3 §:n 1 momentin nojalla valtioneuvoston selonteko (VNS 6/2006 vp) 4 päivänä syyskuuta 2006. Eduskunta hyväksyi ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaisen lausunnon selonteon johdosta 7 päivänä syyskuuta 2006 ja tasavallan presidentti päätti 8 päivänä syyskuuta 2006 Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon vahvennetulla pioneerikomppanialla (enintään 250 sotilasta) lokakuusta 2006 alkaen vuoden 2007 loppuun saakka, tilanne kuitenkin huomioiden.

YK:n jäsenvaltiot ovat hyväksyneet YK:n yleiskokoukselle 27 päivänä elokuuta 1997 annetun yhteistyöpöytäkirjan (Memorandum of Understanding, MoU) mallin, joka koskee YK:n ja sen jäsenvaltion välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia YK:n rauhanturvaoperaatioissa (A/51/967). Ensimmäinen nykyisen perustuslain voimassaolon aikana tehty sopimus Suomen osallistumisesta oli yhteistyöpöytäkirja YK:n ja Suomen välillä voimavarojen antamisesta YK:n operaatioon Etiopiassa ja Eritreassa (UNMEE) (SopS 46-47/2003). Operaatiokohtainen yhteistyöpöytäkirja tehtiin YK:n yhteistyöpöytäkirjan mallin pohjalta. Yhteistyöpöytäkirjalle pyydettiin eduskunnan hyväksyminen, koska se sisälsi lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä (HE 4/2003 vp). Ennen yhteistyöpöytäkirjan mallin käyttöönottoa YK:n taloudelliset velvoitteet hoidettiin operaation vastaanotto- ja luovutustarkastusten (niin sanottu in-out survey -menettely) nojalla.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 4 § sisältää valtuutuksen, jonka nojalla voidaan asetuksella säätää eräiden sopimusten soveltamisesta sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja siihen liittyvässä koulutus- ja harjoitustoiminnassa. Tällaisia sopimuksia ovat Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten ja muiden rauhankumppanuuteen osallistuvien valtioiden välillä niiden joukkojen asemasta tehty sopimus (PfP SOFA) ja sen lisäpöytäkirjat (SopS 65/1997), Euroopan unionin sotilasesikunnan ja unionin käyttöön mahdollisesti asetettujen esikuntien ja joukkojen sotilas- ja siviilihenkilöiden asemasta tehty sopimus (EU SOFA) (SopS 24/2006) sekä korvausvaatimuksista luopumisesta Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioiden yhteydessä tehty sopimus (SopS 25/2006). YK:n malliyhteistyöpöytäkirjaan perustuvaa operaatiokohtaista yhteistyöpöytäkirjaa ei ole mahdollista hyväksyä lain valtuutuksen nojalla (PeVL 54/2005 vp). Suomen UNIFIL-operaatioon osallistumista koskevalle pöytäkirjalle on näin ollen tarpeen hankkia eduskunnan hyväksyminen.

UNIFIL-operaation osallistumista koskeva yhteistyöpöytäkirja vastaa lähtökohtaisesti edellä mainittua UNMEE-operaatiota koskevaa pöytäkirjaa. YK:ssa valmistellaan yhteistyöpöytäkirjan mallin muuttamista siten, että siihen sisällytettäisiin seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseen sidonnaisia artikloja ja operaatiohenkilöstöä koskevia käyttäytymissääntöjä (muun muassa A/RES/59/300). Yhteistyöpöytäkirjan mallista ja erityisesti sen sotilasteknisistä liitteistä on julkaistu päivitetty malli käsikirjassa rauhanturvaoperaatioihin osallistuville joukkojen/poliisijoukkojen luovuttajille kuuluvan joukko-osaston materiaalin korvaamisesta ja valvontaa koskevista menettelytavoista ja menettelyistä, jäljempänä COE-käsikirja (A/C.5/60/26). Kyseinen käsitteellisesti täsmennetty malli on ollut pohjana Suomen ja YK:n sihteeristön edustajien välisessä UNIFIL-operaatiota koskevan yhteistyöpöytäkirjan valmistelussa.

Pöytäkirjan tavoitteena on vahvistaa hallinnolliset, logistiset ja taloudelliset ehdot, jotka sääntelevät henkilöstön, varusteiden ja palveluiden luovuttamista UNIFIL-operaation tueksi. Pöytäkirjassa määritellään Suomen operaation käytettäväksi asettamat henkilö- ja materiaaliresurssit. Pöytäkirjassa määritellään myös yksityiskohtaiset korvaushinnat, joilla YK korvaa Suomelle UNIFIL-operaatioon lähetetyn henkilöstön ja materiaalin. Pöytäkirjassa määritellään vahingonkorvausvelvollisuuden jakautuminen Suomen ja YK:n välillä tapauksissa, joissa kolmansille osapuolille tai YK:n omaisuudelle aiheutuu vahinkoa.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen pöytäkirjalle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Esitys ei sisällä uusia valtiontalouteen liittyviä taloudellisia vaikutuksia tai muita vähäistä merkittävämpiä vaikutuksia. Päätös Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon on edellä selostetulla tavalla tehty jo aiemmin. Operaatioon osallistumista koskevat taloudelliset kokonaisvaikutukset on otettu huomioon osallistumista koskevassa päätöksenteossa. Valtioneuvoston selontekoon (VNS 6/2006 vp) sisältyvän alustavan kustannusarvion mukaan vahvennetun pioneerikomppanian (enintään 250 sotilasta) edellyttämät perustamis-, lähettämis- ja ylläpitokustannukset olisivat vuonna 2006 noin 16,5 miljoonaa euroa, josta ulkoasiainministeriön pääluokassa noin 3,4 miljoonaa euroa ja puolustusministeriön pääluokassa noin 13,1 miljoonaa euroa. Vuonna 2007 kustannukset olisivat noin 26,9 miljoonaa euroa, josta ulkoasiainministeriön pääluokassa noin 16,2 miljoonaa euroa ja puolustusministeriön pääluokassa noin 10,7 miljoonaa euroa. Suomen ja YK:n välisessä pöytäkirjassa määritellään yksityiskohtaisesti YK:n Suomelle henkilöstöstä ja materiaaleista maksamat korvaukset, Suomen vastuulle jäävät asiat ja vahingonkorvausvastuun jakautuminen vahinkotapahtumissa.

Suomen varautumista osallistumaan YK:n vahvennettuun UNIFIL-operaatioon Libanonissa on käsitelty valmistelevasti tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa 18 päivänä elokuuta 2006. Kokouksessa katsottiin, että Suomen tulee varautua osallistumaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamaan kriisinhallintaoperaatioon Libanonissa enintään vahvennetun komppanian suuruisella osastolla. Puolustusministeriö oikeutettiin ryhtymään mahdollisen osallistumisen edellyttämiin valmistelutoimenpiteisiin. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle tiedotettiin asiasta 22 päivänä elokuuta 2006. Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa 4 päivänä syyskuuta 2006 tehdyn tarkentavan linjauksen mukaan Suomi varautuu vahvennetun pioneerikomppanian ja tarvittavien esikuntaupseerien lähettämiseen. Valtioneuvosto antoi 4 päivänä syyskuuta 2006 eduskunnalle selonteon UNIFIL-osallistumisesta. Eduskunta hyväksyi ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaisen lausunnon selonteon johdosta 7 päivänä syyskuuta 2006. Tasavallan presidentti päätti 8 päivänä syyskuuta 2006 Suomen osallistumisesta UNIFIL-operaatioon vahvennetulla pioneerikomppanialla (enintään 250 sotilasta) lokakuusta 2006 alkaen vuoden 2007 loppuun asti, tilanne kuitenkin huomioiden.

Suomen ja YK:n sihteeristön edustajat valmistelivat Suomen osallistumista koskevan yhteistyöpöytäkirjan YK:n jäsenvaltioiden hyväksymän malliasiakirjan ja COE-käsikirjaan sisältyvien täsmennysten pohjalta syyskuun 2006 aikana. Suomen pysyvä YK-edustaja allekirjoitti pöytäkirjan 29 päivänä syyskuuta 2006 tasavallan presidentin myönnettyä siihen allekirjoitusvaltuudet. Hallituksen esitys valmisteltiin ulkoasiainministeriössä yhteistyössä puolustusministeriön kanssa.

Pöytäkirjan liitteiden sisältöä selitetään tarpeellisilta osin pöytäkirjan varsinaisten artiklojen yhteydessä.

1 artikla. Määritelmät. Artiklan mukaan pöytäkirjassa noudatetaan sen F liitteessä lueteltuja määritelmiä. Liitteessä luetellaan ja määritellään pöytäkirjassa käytetyt keskeiset termit. Määritelmät vaikuttavat pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten soveltamisalaan ja rajaavat siten myös Suomen lainsäädäntöä.

2 artikla. Pöytäkirjan muodostavat asiakirjat. Pöytäkirja muodostuu varsinaisesta pöytäkirjasta ja sen liitteistä. Sen A liite koskee henkilöstöä, B liite hallituksen toimittamaa merkittävää materiaalia, C liite hallituksen omavaraisuutta, D liite merkittävän materiaalin suoritusstandardeja, E liite omavaraisuuden suoritusstandardeja, F liite määritelmiä ja G liite sisältää ohjeet joukkoja luovuttaville maille. Operaatiokohtainen G-liite luovutetaan erikseen joukkoja luovuttaville maille. Ottaen huomioon pöytäkirjan liitteiden teknisen ja varsin yksityiskohtaisen luonteen, tämän hallituksen esityksen liitteeksi on otettu varsinaisen pöytäkirjan lisäksi pöytäkirjan liitteet A–C ja F, joilla on merkitystä eduskunnan hyväksymisen kannalta.

3 artikla. Tarkoitus. Pöytäkirjan tarkoituksena on vahvistaa Suomen ja YK:n välillä hallinnolliset, logistiset ja rahoitusta koskevat ehdot, jotka sääntelevät henkilöstön, materiaalin ja palveluiden luovuttamista UNIFIL-operaation tueksi.

4 artikla. Soveltaminen. Pöytäkirjaa sovelletaan yhdessä YK:n joukkoja luovuttaville maille antamien ohjeiden kanssa. Ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ne sisältävät tietoa muun muassa operaatiosta, mandaatista, joukon rakenteesta, hallinnosta ja huollosta sekä henkilöstöstä. Ohjeita ei ole niiden laajuuden vuoksi sisällytetty tämän hallituksen esityksen liitteeseen.

5 artikla. Hallituksen osallistuminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan Suomi antaa UNIFIL-operaation käyttöön pöytäkirjan A liitteessä mainitun enintään 250 vahvuisen henkilöstön, joka koostuu monitoimisesta pioneeriyksiköstä (enintään 245 henkeä) ja joukkojen päämajan esikuntaupseereista (enintään 5 henkeä).

Artiklan 2 kappaleen mukaan Suomi antaa operaation käyttöön pöytäkirjan B liitteessä mainitun merkittävän materiaalin, johon sisältyy muun muassa ajoneuvokalusto, sähkögeneraattorit, varastointi- ja muut kontit sekä pioneerimateriaali ja miinanraivausmateriaali. Jos Suomi antaa operaation käyttöön merkittävää materiaalia enemmän kuin B liitteessä mainitaan, ne ovat kansallisella vastuulla, eikä YK ole velvollinen maksamaan niistä Suomelle korvausta.

Artiklan 3 kappaleen mukaan Suomi antaa korvausta vastaan operaation käyttöön vähemmän merkittävän materiaalin ja muut kulutushyödykkeet, jotka liittyvät Suomen pioneerikomppanian omavaraisuuteen. Vähemmän merkittävä materiaali sisältää muun muassa muonitus-, viestiliikenne-, toimisto-, sähkö-, pyykinpesu-, siivous-, majoittumis- ja lääkintävarusteita. Suomen tehtävänä on varmistaa, että sanotut varusteet täyttävät suoritusstandardit, jotka määritellään pöytäkirjan E liitteessä. Jos Suomi antaa operaation käyttöön sanottua vähemmän merkittävää materiaalia enemmän kuin B liitteessä mainitaan, ne ovat kansallisella vastuulla, eikä YK ole velvollinen maksamaan niistä Suomelle korvausta.

6 artikla. Yhdistyneiden Kansakuntien korvaukset ja tuki. Artiklan 1 kappaleen mukaan YK sitoutuu maksamaan Suomelle sen tarjoamasta henkilöstöstä korvausta pöytäkirjan A liitteen 2 artiklassa mainittujen korvaushintojen mukaisesti. Korvaus on 1 028 USD kuukaudessa yhtä henkilöstön jäsentä kohden. Sen lisäksi maksetaan kustakin henkilöstä kuukaudessa 68 USD vaatetus- ja varustuskorvausta, 5 USD henkilökohtaisesta aseistuksesta ja ampumatarvikkeista sekä erityisasiantuntijoista 303 USD. Lisäksi henkilöstö saa rauhanturvaoperaatiolta suoraan myös 1,28 USD suuruista päivärahaa.

Artiklan 2 kappaleen mukaan YK maksaa Suomelle merkittävästä materiaalista B liitteessä määritellyt korvaukset. Liitteessä mainittuja korvaushintoja alennetaan, jos materiaali ei täytä D liitteessä määriteltyjä suoritusstandardeja tai jos materiaaliluetteloa supistetaan. Artiklan 3 kappaleen mukaan YK maksaa Suomelle C liitteen mukaisen korvauksen niistä tavaroista ja palveluista, joita tarvitaan suomalaisen pioneerikomppanian omavaraisuutta varten. Artiklan 4–7 kappaleessa määritellään, mihin saakka YK:n velvollisuus maksaa korvauksia jatkuu.

7 artikla. Yleiset ehdot. Suomen osallistumista ja YK:n tukea koskevat pöytäkirjan liitteissä mainitut yleiset ehdot.

8 artikla. Erityiset ehdot. Artiklassa määritellään operaatioon sovellettavat erityiset olosuhdekertoimet, joilla maksettavia korvauksia korotetaan. UNIFIL-operaation ympäristöolosuhdekerroin, joka johtuu äärimmäisten vuoristo-, ilmasto- tai maasto-olosuhteiden aiheuttamista lisääntyneistä kustannuksista, on 0,5 %. UNIFIL-operaation intensiteettikerroin, joka johtuu tehtävän laajuudesta, logistiikkaketjujen pituudesta, kaupallisten korjaus- ja tukipalveluiden puuttumisesta tai muista toiminnallisista vaaroista ja olosuhteista, on 0 %. Operaation vihollisuus/pakkohylkäämiskerroin on 2,3 % ja lisäkuljetuskerroin on 2,25 %. Artiklan 5 kappaleessa määritellään joukkojen ja materiaalin tulo- ja lähtöpaikat.

9 artikla. Kolmansien osapuolten korvausvaatimukset. Artiklan mukaan YK on vastuussa kolmansien osapuolten esittämien korvausvaatimusten käsittelystä, kun ne koskevat Suomen henkilöstön tai varusteiden aiheuttamia menetyksiä, vahinkoja, kuolemantapauksia tai muita henkilövahinkoja. Jos tällaiset vahingot johtuvat suomalaisen henkilöstön törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta teosta, Suomi on kuitenkin vastuussa korvausvaatimusten käsittelystä. Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) 7 §:n mukaan suomalaisella kriisinhallintahenkilöstöllä tarkoitetaan palvelussitoumuksen tehneitä henkilöitä, kriisinhallintaorganisaatioon kuuluvia henkilöitä, vaihtohenkilöstöä sekä valmistelu- ja varautumistehtäviin erikseen määrättyjä henkilöitä. Valtion korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain 3 luvussa (työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuu). Artiklan määräykset ovat sopusoinnussa vahingonkorvauslain kanssa.

10 artikla. Korvaus. Artiklan mukaan Suomi korvaa YK:n materiaalille ja omaisuudelle suomalaisen henkilöstön tai materiaalin aiheuttamat vahingot, jos vahinko ei ole tapahtunut palvelun tai pöytäkirjan mukaisen muun toimenpiteen tai toiminnan aikana. Suomi korvaa YK:lle aiheutuneet vahingot myös silloin, jos ne johtuvat suomalaisen henkilöstön törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisesta teosta. Käytännössä kriisinhallintahenkilöstö on palveluksessa koko operaatioon osallistumisen ajan, joten suomalaisen henkilöstön aiheuttamissa vahingoissa on Suomen lainsäädännön näkökulmasta kysymys palveluksessa aiheutetusta vahingosta, josta valtio on vahingonkorvauslain nojalla korvausvelvollinen. Sopimuksen 10 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

11 artikla. Täydentävät järjestelyt. Pöytäkirjaa täydentävistä mahdollisista järjestelyistä sovitaan kirjallisesti sopimuspuolten välillä.

12 artikla. Muutokset. Pöytäkirjan mahdollisesta muuttamisesta sovitaan kirjallisesti sopimuspuolten välillä.

13 artikla. Riitojenratkaisu. Artiklan mukaan UNIFIL-operaatioon perustetaan kaksivaiheinen mekanismi, jonka tarkoituksena on ratkaista neuvottelemalla pöytäkirjan soveltamista koskevat erimielisyydet. Ensimmäisessä vaiheessa operaation hallintojohtaja/hallinnollinen päällikkö sekä joukon komentaja ja joukko-osaston komentaja pyrkivät pääsemään riidassa neuvotteluratkaisuun. Jos riita ei näissä neuvotteluissa ratkea, neuvotteluita jatketaan Suomen pysyvän edustuston ja YK:n rauhanturvaoperaatioista vastaavan alipääsihteerin välillä. Jos neuvottelut eivät edelleenkään johda ratkaisuun, riita voidaan saattaa kansainvälisen tuomioistuimen presidentin nimeämän sovittelijan tai välittäjän käsiteltäväksi. Muussa tapauksessa riita voidaan kumman tahansa sopimuspuolen pyynnöstä saattaa välimiesmenettelyyn, jonka lopputulos on sitova. Artiklan 3 kappaleen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

14 artikla. Voimaantulo. Pöytäkirja tulee voimaan kirjeenvaihdolla sovittavana ajankohtana. Tarkoituksena on, että pöytäkirja olisi voimassa, kun Suomen pioneerikomppanian pääjoukko on UNIFIL-operaation toimialueella, minkä arvioidaan tapahtuvan marraskuun alussa 2006, jotta Suomi voi saada YK:lta henkilöstöä ja materiaalia koskevat korvaukset heti suomalaisen komppanian saavuttua operaation alueelle. Pöytäkirja noudattaa YK:n jäsenvaltioiden hyväksymää malliasiakirjaa. Mallissa lähdetään siitä, että pöytäkirjan 14 artiklassa mainitaan tarkka päivämäärä, jolloin kansallisten rauhanturvajoukkojen on määrä ryhmittyä operaatioon ja jolloin pöytäkirja tulee voimaan. Koska pöytäkirja edellyttää Suomessa eduskunnan hyväksymistä, tarkan voimaantulopäivämäärän kirjaaminen sopimukseen sen allekirjoitushetkellä ei ole mahdollista. Suomen ja YK:n välisissä neuvotteluissa sovittiin, että pöytäkirjan voimaantulosta sovitaan erikseen kirjeenvaihdolla sen jälkeen, kun Suomen valtiosäännön edellyttämät menettelyt on saatu päätökseen. Pöytäkirja sisältää näin ollen implisiittisen hyväksymislausekkeen.

YK:n korvausvelvollisuudet ovat voimassa siihen saakka, kun suomalainen henkilöstö ja materiaali poistuvat operaation alueelta joko sovitun vetäytymissuunnitelman mukaisesti tai todellisena lähtöpäivänä, jos viivästys johtuu YK:sta.

15 artikla. Voimassaolon päättyminen. Suomen osallistumisen päättymiseen liittyvistä yksityiskohtaisista ehdoista sovitaan sopimuspuolten kesken.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne pöytäkirjan määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin pöytäkirja tulee voimaan.

Pöytäkirja tulee voimaan kirjeenvaihdolla sovittavana ajankohtana. Tarkoituksena on, että pöytäkirja olisi voimassa, kun Suomen pioneerikomppanian pääjoukko on UNIFIL-operaation toimialueella, minkä voidaan arvioida tapahtuvan marraskuun alussa 2006. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin pöytäkirja tulee voimaan.

Suomen ja YK:n välinen sopimus on otsikoitu yhteistyöpöytäkirjaksi (Memorandum of Understanding, MOU). Yhteistyöpöytäkirjoilla tarkoitetaan kansainvälisissä suhteissa usein oikeudellisesti sitomattomia, osapuolten keskinäisen poliittisen yhteisymmärryksen ilmaisevia asiakirjoja, jotka eivät ole valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksessa (SopS 32–33/1980) tarkoitettuja valtiosopimuksia. Asiakirjan otsikko tai nimike ei kuitenkaan ratkaise sen luonnetta, vaan harkinta on tehtävä asiakirjan sisällön perusteella ottaen huomioon se, onko sopimuspuolten tarkoituksena ollut tehdä sopimus, jolla sidotaan sopimuspuolet kansainvälisen oikeuden subjekteina. Nyt käsiteltävänä oleva yhteistyöpöytäkirja sisältää YK:n pääsihteerin läheteasiakirjan mukaan oikeudellisesti sitovia oikeuksia ja velvollisuuksia ja se sitoo sopimuspuolia (A/51/967). Asiakirjaa on siten käsiteltävä Suomessa perustuslain 93–95 §:ssä säädetyllä tavalla.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta määräyksestä on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Pöytäkirjan 1 artiklan mukaan pöytäkirjassa noudatetaan sen F liitteessä lueteltuja määritelmiä. Liitteessä luetellaan ja määritellään pöytäkirjassa käytetyt keskeiset termit. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Pöytäkirjan 9 ja 10 artiklassa ja sen B liitteen 6–9 artiklassa määritellään vahingonkorvausvastuun jakautuminen YK:n ja Suomen välillä. Sopimuksen 9 artiklasta johtuva velvoite ei poikkea vahingonkorvauslain 3 luvun työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuuta koskevista määräyksistä. Pöytäkirjan 10 artiklan a kappaleen määräyksen mukaan Suomen hallitus sitoutuu korvaamaan YK:n omaisuudelle aiheutetun vahingon, jos se on aiheutettu operaatioon liittyvien toimintojen ulkopuolella. Käytännössä kriisinhallintahenkilöstö on palveluksessa koko operaatioon osallistumisen ajan, joten suomalaisen henkilöstön aiheuttamissa vahingoissa on Suomen lainsäädännön näkökulmasta kysymys palveluksessa aiheutetusta vahingosta, josta valtio on vahingonkorvauslain nojalla korvausvelvollinen. Sopimuksen 9 ja 10 artikla koskevat asioita, joista on Suomessa voimassa lain säännöksiä ja määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 13 artiklan 2 kappaleeseen sisältyy pakollinen välimiesmenettely, jonka ratkaisu sitoo lopullisesti molempia sopimuspuolia. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tällaisia järjestelyjä lähtökohtaisesti kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvina seikkoina (PevL 10/1998 vp). Koska pöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen riitojenratkaisulausekkeen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan, vaikka se kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana ei olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Pöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 29 päivänä syyskuuta 2006 Yhdistyneiden Kansakuntien ja Suomen hallituksen välillä voimavarojen antamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioon Libanonissa (UNIFIL) tehdyn yhteistyöpöytäkirjan.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

New Yorkissa 29 päivänä syyskuuta 2006 Yhdistyneiden Kansakuntien ja Suomen hallituksen välillä voimavarojen antamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioon Libanonissa (UNIFIL) tehdyn yhteistyöpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 6 päivänä lokakuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja