Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 74/2006
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annettua lakia. Lakia ehdotetaan muutettavaksi lähinnä siten, että yhteistoimintaa paikallishallinnon toimintojen organisointimuotona tuetaan. Lakia ehdotetaan muutettavaksi myös niin, että toimivalta päättää kihlakunnanvirastojen palvelutoimistoista siirrettäisiin lääninhallituksilta sisäasiainministeriölle.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.


PERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

Valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetussa laissa (126/1992) säädetään kihlakuntahallinnosta ja sen organisaatiosta. Lain 3 ja 4 §:n säännöksissä lähdetään periaatteesta, että kihlakunnanvirastot ovat melko samankaltaisia ja eri toimialoilla on omat yksikkönsä kaikissa kihlakunnissa. Lain 5 §:ssä säädetään kuitenkin yhteistoiminnasta niin, että kihlakunnanviraston yksikkö tai erillinen virasto voidaan määrätä hoitamaan tehtäviä toisen kihlakunnan alueella tai virastot voidaan määrätä yhteistoimintaan.

Lain 2 §:n mukaan tavoitteena on parantaa palvelujen laatua ja kansalaisten oikeusturvaa, turvata palvelujen riittävä ja tasapuolinen saatavuus maan eri osissa sekä luoda edellytykset toimintojen kokoamiselle yhteen, päätösvallan siirtämiselle paikallistasolle ja palvelujen taloudelliselle tuottamiselle.

Valtion paikallishallinnon ja kihlakuntahallinnon toiminnalliset ja taloudelliset toimintaedellytykset ovat muuttuneet lain säätämisen jälkeen melko paljon. Tiukkenevat taloudelliset kehykset ja toimintojen kohoavat laatuvaatimukset tekevät monen pienen yksikön toiminnasta erittäin vaikeaa. Poliisitoimessa, syyttäjätoimessa ja ulosotossa on jouduttu enenevässä määrin turvautumaan yksiköiden väliseen yhteistoimintaan, koska yksiköiden yhdistäminen ei ole aina ollut mahdollista.

Kaikissa kihlakunnanvirastossa ei ole koskaan ollut kaikkia osastoja, vaan jotkin kihlakunnanvirastot ovat hoitaneet tehtäviä myös muissa kihlakunnissa. Yhteistoiminta on tavanomaista useimmissa kihlakunnanvirastoissa.

Lähes kaikkien lain tavoitteiden saavuttaminen edellyttää entistä enemmän ja laajempaa yhteistoimintaa tai suurempia yksiköitä. Poliisitoiminnan kannalta olisi tarpeen antaa yhteistoimintamääräyksiä ja yhdistää yksiköitä.

Valtioneuvoston selonteossa keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista on linjattu kihlakuntahallinnon kehittämistä muun muassa seuraavasti:

- palvelujen saatavuus turvataan ja laatua parannetaan tehostamalla johtamista ja resurssien käyttöä sekä lisäämällä tuottavuutta tieto- ja viestintäteknologiaa sekä laajempaa yhteistoimintaa hyödyntämällä;

- kihlakunnanvirastojen nykyiset toimialat kehittävät organisaatiotaan tavalla, joka parhaiten turvaa toimialan palvelujen saatavuuden ja laadun.

Kihlakunnanvirastojen toimialojen hallinnollisia järjestelyjä säänteleviä lakeja on tarkoitus ehdottaa muutettaviksi niin, että yksiköitä voitaisiin yhdistää ja yhteistoimintajärjestelyjä laajentaa palvelujen saatavuuden ja laadun sekä toiminnan tehokkuuden turvaamiseksi. Jotta valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annettu laki olisi yhdenmukainen toimialojen hallintoa koskevan lainsäädännön kanssa, ehdotetaan sen 3 §:n 1 momenttia ja 4 §:n 2 momenttia muutettaviksi niin, että yhteistoiminta olisi selvästi organisointivaihtoehtona kuten lain 5 §:n mukaan.

Hallintoselonteossa on linjattu, että paikallishallinnon toimipaikkoja koskeva päätöksenteko siirretään ministeriöille. Esityksessä ehdotetaan valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annettua lakia muutettavaksi niin, että toimivalta päättää kihlakunnanvirastojen palvelutoimistoista siirrettäisiin lääninhallituksilta sisäasiainministeriölle.

Lain 2 §:n 2 momentin viittaus ehdotetaan muutettavaksi nykyisen perustuslain mukaiseksi.

Lain 3 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lakitekstissä selkeytetään mahdollisuus organisoida toiminnot yhteistoiminnassa toisen kihlakunnan kanssa. Tämä mahdollisuus on lain 5 §:n nojalla jo olemassa.

Lain 4 §:n 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi kuulumaan niin, että kussakin kihlakunnassa voi olla kaikki yksiköt. Koska lain 5 §:n mukaan palvelut kihlakunnassa voidaan järjestää myös toisen kihlakunnan yksikön voimin, säännökset eivät ole olleet täysin yhtenevät. Pykälän sanamuodossa ei enää lähdettäisi siitä, että jokaisessa kihlakunnanvirastossa on kaikki osastot.

Lain 4 §:n 3 momentti ehdotetaan muutettavaksi niin, että toimivalta päättää kihlakunnanvirastojen palvelutoimistojen määrästä ja sijainnista siirretään lääninhallituksilta sisäasiainministeriölle. Tavoitteena on säilyttää lähipalvelut piirikoon kasvaessa.

2. Esityksen vaikutukset

Esityksen organisatoriset vaikutukset tulisivat esiin yksiköiden yhdistämisissä ja annettavissa yhteistoimintamääräyksissä. Poliisin, ulosoton ja syyttäjälaitoksen toimialueet ja yhteistoiminta-alueet kasvaisivat nykyisestä ja yhteistoiminta myös syvenisi useilla alueilla.

Esitys mahdollistaa toiminnan tehostamisen ja turvaa siten palvelujen saatavuutta ja laatua.

Esityksellä ei ole välittömiä taloudellisia vaikutuksia.

3. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu sisäasiainministeriössä.

Sisäasiainministeriö on saanut esityksestä lausunnot oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, valtakunnansyyttäjänvirastolta, lääninhallituksilta Ahvenanmaan lääninhallitusta lukuun ottamatta, Kyrönmaan, Loviisan, Tornionlaakson, Salon, Suomussalmen ja Ylä-Savon kihlakunnanvirastoilta, Lappeenrannan ja Vaasan kihlakuntien erillisiltä virastoilta, Poliisi-, ulosotto-, syyttäjä- ja maistraattilakimiesten edunvalvontajärjestö PUSH ry:ltä, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:ltä, Palkansaajajärjestö PARDIA ry:ltä, Suomen Nimismiesyhdistys ry:ltä ja Svenska Finlands folktingetiltä.

Ministeriöt ja valtakunnansyyttäjänvirasto eivät vastusta esitystä. Lääninhallitukset pitävät palvelutoimistoja koskevan toimivallan siirtämistä sisäasiainministeriöön tarpeettomana, mutta muuten eivät vastusta esitystä. Kihlakunnanvirastot suhtautuvat esitykseen melko neutraalisti, mutta katsovat sen käytännössä merkitsevän kihlakuntajärjestelmän ytimen poistamista. Kihlakuntien erillisillä virastoilla ei ole ollut yleensä huomautettavaa esityksestä.

Järjestöistä PUSH ry ja Suomen Nimismiesyhdistys ry suhtautuvat esitykseen kriittisesti ja katsovat sen olevan ristiriidassa kihlakuntajärjestelmää koskevien eduskunnan kannanottojen kanssa. Järjestöt katsovat yleisesti, että muutostilanteissa olisi noudatettava hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Svenska Finlands folkting pitää ruotsinkielisten palveluiden turvaamista erityisen tärkeänä.

4. Riippuvuus muista esityksistä

Esitys liittyy esityksiin, jotka koskevat poliisin, syyttäjän ja ulosoton organisaation uudistamista. Esitykset ovat samanaikaisesti eduskunnan käsiteltävinä, mutta ne voidaan toteuttaa myös erillisinä uudistuksina.

5. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista 14 päivänä helmikuuta 1992 annetun lain (126/1992) 2 §:n 2 momentti, 3 §:n 1 momentti sekä 4 §:n 2 ja 3 momentti seuraavasti:

2 §

Palveluja ja kansalaisten oikeusturvaa parannettaessa on otettava huomioon, mitä perustuslain 17 §:ssä säädetään ja mitä saamenkielisten palvelujen ja oikeusturvan tasapuoliseksi järjestämiseksi on tarpeen.

3 §

Läänin alue jaetaan kihlakuntiin kuntien rajoja noudattaen. Jaosta päättää valtioneuvosto. Sisäasiainministeriö pyytää jaosta esitykset lääninhallituksilta. Lääninhallituksen on ennen esityksen tekemistä kuultava asianomaisia kuntia.


4 §

Kihlakunnanvirastoon voi olla sijoitettuna poliisin, syyttäjän ja ulosoton toimintoja sekä tarvittavia muita yksiköitä. Kihlakunnan erilliset virastot hoitavat vastaavia tehtäväalueita.

Palvelujen saatavuuden turvaamiseksi kihlakunnanvirastoilla voi olla palvelutoimistoja. Sisäasiainministeriö päättää asianomaisia kuntia kuultuaan palvelutoimistojen määrästä ja sijaintipaikasta.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2006

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sisäasiainministeri
Kari Rajamäki

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.