Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 29 päivänä syyskuuta 2005 Suomen hallituksen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välillä kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen Sierra Leonen erityistuomioistuimen oikeudenkäynneissä kuultavina olleiden tai kuultaviksi tulevien todistajien ja heidän läheistensä sijoittamisesta Suomen alueelle sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimuksessa määritellään ne ehdot, joiden mukaan todistajien sijoittamisen Suomeen tulee tapahtua. Sijoittamisen on tarkoitus koskea todistajia, jotka ovat esiintyneet tai tulevat esiintymään todistajina Sierra Leonen erityistuomioistuimen oikeudenkäynneissä. Todistajat voisivat olla joko syyttäjän tai puolustuksen todistajia. Sijoitettavaksi voisi tulla myös todistajan läheisiä kirjeenvaihdon määritelmän mukaisesti.

Sopimuksen mukaan Suomen viranomaiset päättäisivät tapauskohtaisesti todistajien ja heidän läheistensä vastaanottamisesta ja sijoittamisesta Suomeen. Lähtökohtana on, ettei Suomi sitoudu tarjoamaan erityisiä todistajansuojeluohjelmia. Sopimuksen mukaan Suomi sitoutuu turvaamaan Suomeen sijoitettaville todistajille ja heidän läheisilleen ne etuudet, avustukset ja oikeudet, joihin on oikeutettu henkilö, joka määritellään "pakolaiseksi" vuonna 1951 tehdyn ja vuoden 1967 pöytäkirjalla muutetun pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklan mukaisesti. Lisäksi Suomi sitoutuu takaamaan Suomeen sijoitettaville todistajille ja heidän läheisilleen sopimuksessa yksilöidyt etuudet ja palvelut samoin perustein kuin omille kansalaisilleen.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun tuomioistuin on vastaanottanut Suomen ilmoituksen siitä, että sen valtiosäännön edellytykset tämän kirjeenvaihdon voimaantulolle on täytetty. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettynä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee voimaan.

---

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) turvallisuusneuvosto antoi 14 päivänä elokuuta 2000 päätöslauselman 1315 (2000), jossa se ilmaisi syvän huolensa Sierra Leonen kansaa ja YK:n henkilökuntaa vastaan tehdyistä erittäin vakavista rikoksista ja siitä, ettei alueella vakavimpiin rikoksiin syyllistyneitä ollut saatettu oikeuden eteen. Sierra Leonen tilanne uhkasi neuvoston mukaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta alueella. Sierra Leoneen oli luotava uskottava oikeusjärjestelmä ja vakavimpiin rikoksiin syyllistyneet oli saatettava vastuuseen teoistaan. Turvallisuusneuvosto totesi Sierra Leonen hallituksen pyytäneen YK:n apua vahvan ja uskottavan tuomioistuimen perustamisessa ja pyysi YK:n pääsihteeriä neuvottelemaan sopimuksen Sierra Leonen hallituksen kanssa uudesta riippumattomasta tuomioistuimesta. YK ja Sierra Leonen hallitus allekirjoittivat tuomioistuimen perustamissopimuksen 16 päivänä tammikuuta 2002. Sopimus ja sen liitteenä oleva tuomioistuimen perussääntö sisältävät määräykset tuomioistuimen toiminnasta. Tuomioistuimen tehtävänä on tuomita ne, jotka kantavat kaikista suurimman vastuun Sierra Leonen alueella 30 päivänä marraskuuta 1996 jälkeen tehdyistä vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja Sierra Leonen oikeuden loukkauksista. Tuomioistuimen toimivalta on ensisijainen Sierra Leonen kansallisiin tuomioistuimiin nähden.

Freetownissa, Sierra Leonessa, sijaitseva tuomioistuin aloitti toimintansa heinäkuussa 2002, ja tulee tuomioistuimen arvion mukaan saattamaan työnsä loppuun aikaisintaan vuoden 2007 aikana. Tuomioistuimen on yhä arvioitava, miten Charles Taylorin maaliskuun 2006 pidätys ja siirto tuomioistuimeen vaikuttavat tähän aikatauluun.

YK:n turvallisuusneuvosto uudisti 28 päivänä maaliskuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa 1470 (2003) sekä 6 päivänä toukokuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa 1478 (2003) tukensa tuomioistuimelle ja kehotti kaikkia valtioita toimimaan täydessä yhteistyössä tuomioistuimen kanssa.

Todistajien kertomukset ovat merkittävä osa oikeudenkäyntiä varten kerättävästä todistusaineistosta. Oikeudenkäynnin tehokkuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että tuomioistuin kykenee takaamaan todistajien ja heidän läheistensä turvallisuuden koko oikeudenkäynnin ajan ja myös sen jälkeen, jotta todistajat voivat kertoa tietämänsä ilman koston pelkoa tai muuta uhkaa. Yhtenä keskeisenä todistajien suojelun muotona on todistajien ja heidän läheistensä uudelleen sijoittaminen. Entisen Jugoslavian alueella tapahtuneita rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen toiminnasta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että joidenkin oikeudenkäynneissä kuultavina olleiden todistajien on käytännössä mahdotonta palata kotimaahansa, koska heillä on perusteltu syy pelätä itsensä tai läheistensä terveyden tai turvallisuuden olevan vaarassa. Voitaneen pitää todennäköisenä, että myöskään Sierra Leonen erityistuomioistuimessa kuultavana olevista todistajista osa ei mahdollisten kostontoimenpiteiden pelossa voi jäädä kotimaahansa.

Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välinen todistajien sijoittamista koskeva sopimus noudattaa rakenteeltaan ja sisällöltään Suomen ja entisen Jugoslavian alueella tapahtuneita rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen sekä Suomen ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen välillä todistajien sijoittamisesta tehtyjä sopimuksia, jotka tulivat voimaan 25 päivänä elokuuta 1999 ja 10 helmikuuta 2006. Näiden kahden sopimusten tavoin Sierra Leonen erityistuomioistuimen kanssa tehdyssä sopimuksessa Suomelle määrätyt velvoitteet on tarkoitus panna toimeen soveltamalla ulkomaalaislakia (301/2004), asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettua lakia (1573/1993), kotikuntalakia (201/1994) sekä maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettua lakia (493/1999). Suomeen sijoitettavalle todistajalle ja hänen läheisilleen myönnettävät luvat maahantuloa, maassa oleskelua ja työntekoa varten määräytyisivät ulkomaalaislain mukaan. Sopimuksessa määritellyt etuudet, oikeudet ja palvelut turvattaisiin ensimmäisen kolmen vuoden aikana maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain mukaisesti ja sen jälkeen etuuksilla, oikeuksilla ja palveluilla, joiden myöntämisen edellytys on asuminen Suomessa asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain tai kotikuntalain tarkoittamalla tavalla. Lisäksi Suomea velvoittavat useat pakolaisuutta koskevat kansainväliset sopimukset, joista sopimuksen täytäntöönpanon kannalta keskeisimpiä ovat Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (SopS 77/1968; pakolaissopimus) ja pakolaisten oikeusasemaa koskeva pöytäkirja (SopS 78/1968).

Sierra Leonen erityistuomioistuimen oikeudenkäynneissä kuultavina olleiden tai kuultaviksi tulevien todistajien ja heidän läheistensä sijoittamisesta Suomen alueelle kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen tarkoituksena on tukea tuomioistuimen toimia todistajien turvallisuuden takaamiseksi ja siten edistää tuomioistuimen tehokasta toimintaa.

Sijoittaminen koskisi todistajia, jotka ovat esiintyneet tai tulevat esiintymään todistajina oikeudenkäynneissä. He voisivat olla joko syyttäjän tai puolustuksen todistajia. Sijoitettavaksi voisi tulla myös todistajan läheisiä sopimuksen määritelmän mukaisesti.

Tuomioistuimen kirjaajan on esitettävä sijoittamispyyntö Suomelle kirjallisesti. Suomi sitoutuu turvaamaan Suomeen sijoitettaville todistajille ja heidän läheisilleen ne etuudet, avustukset ja oikeudet, joihin on oikeutettu henkilö, joka määritellään "pakolaiseksi" vuonna 1951 tehdyn ja vuoden 1967 pöytäkirjalla muutetun pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklan mukaisesti.

Lisäksi Suomi sitoutuu takaamaan Suomeen sijoitettaville todistajille ja heidän läheisilleen sopimuksessa yksilöidyt etuudet ja palvelut samoin perustein kuin omille kansalaisilleen. Sijoitettaville henkilöille myönnetään ulkomaalaislain 112 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla tilapäinen oleskelulupa yhdeksi vuodeksi erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi. Kymmenen kuukautta oleskeluluvan myöntämisen jälkeen kirjaajan tulee arvioida, tarvitseeko sijoitettu henkilö edelleen sijoittamisapua. Mikäli kirjaaja arvioinnin perusteella katsoo, että sijoittamisapu on edelleen tarpeen, Suomi jatkaa ulkomaalaislain 55 §:n nojalla oleskeluluvan voimassaoloa kahdella vuodella. Kirjaaja tekee jatkossa arviointeja vuosittain. Mikäli kirjaaja näiden kolmen vuoden jälkeen katsoo siihen mennessä tehtyjen arviointien perusteella, että sijoittamisapua on tarpeellista jatkaa, Suomi myöntää sijoitetulle henkilölle jatkuvan oleskeluluvan. Sijoittamisavun voi kuitenkin keskeyttää sopimuksessa sovituin ehdoin.

Sopimuksen lähtökohtana on, että Suomen viranomaiset päättäisivät tapauskohtaisesti todistajien ja heidän läheistensä vastaanottamisesta ja sijoittamisesta Suomeen. Sopimus antaa Suomelle myös mahdollisuuden keskeyttää todistajan sijoittamisen.

Tarkoituksena on, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen. Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Esitys ei sisällä uusia valtiontalouteen liittyviä taloudellisia vaikutuksia tai muita vähäistä merkittävämpiä vaikutuksia. Koska tuomioistuin on arvioinut tekevänsä todistajien uudelleen sijoittamista koskevia pyyntöjä vain rajallisen määrän vuodessa, sopimuksen velvoitteista aiheutuvat kokonaiskustannukset jäänevät verrattain vähäisiksi. Lisäksi Suomella on laaja harkintavalta päättäessään todistajien ja heidän läheistensä sijoittamisesta Suomeen, minkä johdosta sijoittamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat myös ennalta arvioitavissa ja hallittavissa.

Esityksellä ei ole myöskään vaikutusta viranomaisten menettelytapoihin, eikä se vaikuta viranomaisten keskinäisiin toimivaltasuhteisiin tai valtion ja kuntien väliseen tehtävänjakoon. Uudelleensijoittamista koskevissa asioissa keskeisiä ministeriöitä ovat ulkoasiainministeriön lisäksi, sisäasiainministeriö, työministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

Kuntien asema todistajien uudelleensijoittamisessa on keskeinen. Suomeen sijoitettava henkilö rinnastetaan pakolaiseen, ja häneen sovelletaan mitä pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on säädetty laissa. Pakolaisten vastaanottaminen on kunnille vapaaehtoista. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun valtioneuvoston päätöksen (1607/1992) mukaan kunta voi tehdä sopimuksen pakolaisten vastaanotosta valtion viranomaisen kanssa. TE-keskus ohjaa pakolaisen kuntaan, joka on tehnyt TE-keskuksen kanssa sopimuksen pakolaisten vastaanottamisesta. Kunta huolehtii muun muassa asumisen järjestämisestä, tulkkipalveluista sekä neuvonnasta ja ohjauksesta. Kunta tukee maahanmuuttajien ja pakolaisten kotoutumista maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun lain (jäljempänä kotouttamislaki) 7 §:ssä tarkoitetun kotouttamisohjelman avulla. Maahanmuuttajalle tai pakolaiselle voidaan laatia myös henkilökohtainen kotoutumissuunnitelma. Sopimuksen perusteella valtio korvaa kunnalle vastaanotosta aiheutuneita kustannuksia. TE-keskus puolestaan korvaa pakolaisista aiheutuvia kustannuksia kunnalle.

Esityksellä ei ole ympäristö- tai sosiaalisia vaikutuksia. Sijoitettavat henkilöt voivat olla miehiä tai naisia. Sopimuksella ei voida arvioida olevan suoranaisia sukupuolivaikutuksia.

Sierra Leonen erityistuomioistuin tiedusteli marraskuussa 2003 Suomelta halukkuutta tukea tuomioistuimen toimintaa käynnistämällä neuvottelut sopimuksesta todistajien ja heidän läheistensä udelleensijoittamiseksi Suomen alueelle. Neuvottelujen pohjaksi esitettiin tuomioistuimen valmistelemaa kirjeenvaihtomallia.

Kirjeenvaihtomallin sisällöstä ja sopimuksen allekirjoittamisesta pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, työministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, suojelupoliisilta sekä ulkomaalaisvirastolta. Lausunnonantajat esittivät muutos- ja lisäysehdotuksia sopimukseen, joiden tarkoituksena oli saattaa sopimuksen sisältö Suomen lainsäädännön mukaiseksi. Tuomioistuimen ehdottaman kirjeenvaihtomallin sisältöön tehtiin muutoksia lausunnonantajien esittämien muutos- ja lisäysehdotusten mukaisesti. Suomi allekirjoitti kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen 29 päivänä syyskuuta 2005.

Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, työministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, suojelupoliisilta sekä ulkomaalaisvirastolta. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esitystä viimeisteltäessä.

Kirjeenvaihdon johdanto. Kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen johdannossa todetaan, että Suomi sitoutuu sijoittamaan sopimuksen ehtojen mukaisesti vuosittain rajallisen määrän todistajia ja tarpeen vaatiessa heidän läheisiään sopimuksen voimassaolon ajan. Johdannossa todetaan myös, että Suomessa ei ole erityisiä todistajansuojeluohjelmia Suomeen sijoitettavia todistajia tai heidän läheisiään varten.

I osa. Kirjeenvaihdossa käytetyt määritelmät

Kirjeenvaihdon I osa sisältää kirjeenvaihdon soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät. I osan a kappale sisältää sijoittamisen määritelmän. Sijoittamisella tarkoitetaan todistajien ja tarvittaessa heidän läheistensä sijoittamista Suomen alueelle.

I osan b kappaleessa määritellään sijoittamisapu. Tässä sopimuksessa sijoittamisapu tarkoittaa kirjeenvaihdon III osassa mainittuja etuuksia, palveluita ja avustuksia, jotka on turvattava sopimuksen määräysten mukaisesti Suomeen sijoitettaville todistajille ja heidän läheisilleen. Sijoittamisapu käsittää pakolaissopimuksen mukaisen pakolaisaseman saaneelle myönnettävien etuuksien ja oikeuksien lisäksi asunnon, koulutuksen, sosiaali- ja terveyspalvelut ja mahdollisuuden työnhakuun samoin kuin muut mahdolliset etuudet ja avustukset sekä tarvittavat asiakirjat Suomesta poistumista ja Suomeen saapumista varten. Sijoittamisavun myöntämistä koskevat keskeiset määräykset sisältyvät ulkomaalaislakiin, maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettuun lakiin sekä asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annettuun lakiin.

I osan c kappaleessa määritellään todistaja. Todistajalla tarkoitetaan kaikkia henkilöitä, joita on kuultu tai joita tullaan kuulemaan tuomioistuimen oikeudenkäynnissä joko syyttäjän todistajana tai syytetyn puolustuksen todistajana tai muutoin.

I osan d ja e kappaleissa määritellään Suomeen sijoitettavan todistajan läheinen. Läheinen tarkoittaa todistajan elämänkumppania, todistajan alle 18-vuotiasta huollettavaa sekä todistajan yli 18-vuotiasta huollettavaa, joka asuu todistajan kanssa. D kappaleen 1 ja 2 kohtien mukainen läheisen määritelmä vastaa ulkomaalaislaissa käytettyä perheenjäsenen määritelmää. Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaislakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että henkilöt ovat asuneet yhdessä vähintään kaksi vuotta. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy.

Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 265/2002) mukaan perheenjäsenen määritelmä sisältää suomalaisen käsitteen mukaisen ydinperheen jäsenet. Näillä tarkoitetaan puolisoa ja huollossa olevia alaikäisiä naimattomia lapsia. D kappaleen 3 kohdassa määriteltyä todistajan yli 18-vuotiaasta huollettavaa ei voida pitää 37 §:n tarkoittamana perheenjäsenenä. Sellaisen henkilön Suomi sitoutuu vastaanottamaan e kappaleen mukaisesti ollessaan vakuuttunut siitä, että hänen sijoittamisensa Suomeen on perusteltua.

Suomeen sijoitettavalle todistajalle on tarkoitus myöntää oleskelulupa ulkomaalaislain 93 §:n nojalla, jossa säädetään maahanmuutosta erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi. Koska pykälän perusteella oleskelulupa voidaan periaatteessa myöntää erilaisilla perusteilla, lähtökohtana on, että lupa ensivaiheessa myönnetään tilapäisenä lain 112 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti. Todistajan perheenjäsenelle ei voida myöntää oleskelulupaa perhesiteen perusteella, koska saman pykälän 2 momentin mukaan vain tilapäistä suojelua saaneen perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa. Hallituksen esityksen mukaan 93 §:n nojalla Suomeen otettujen henkilöiden perheen yhdistämiseen tulisi ottaa kantaa valtioneuvoston päätöksen yhteydessä. Näin ollen valtioneuvoston päätöksen yhteydessä on käsiteltävä myös todistajien elämänkumppanien ja alaikäisen huollettavan että yli 18-vuotiaan huollettavan vastaanottamista Suomeen.

Lopuksi I osan f kappale sisältää sijoitetun henkilön määritelmän. Sijoitetuksi henkilöksi katsotaan tässä sopimuksessa todistaja ja hänen läheisensä, joille on tarjottu kirjeenvaihdossa määriteltyä sijoittamisapua.

II osa. Menettely, jota sovelletaan sijoittamisavun tarjoamiseen todistajalle ja tarvittaessa hänen läheisilleen

Kirjeenvaihdon II osa koskee menettelyä, jota on noudatettava päätettäessä todistajan ja tarvittaessa hänen läheistensä sijoittamisesta Suomeen ja heille myönnettävästä sijoittamisavusta. II osan g kappaleen mukaan katsoessaan todistajan sijoittamisen tarpeelliseksi tuomioistuimen kirjaaja pyytää Suomea vastaanottamaan todistajan ja tarvittaessa tämän läheisiä. Kappaleessa säädetään, että Suomen toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät tällaiset sijoittamispyynnöt tapauskohtaisesti. Mikäli Suomi katsoo sijoittamisen tarpeelliseksi, Suomi sitoutuu g kappaleen mukaan vastaanottamaan todistajan ja hänen läheisensä ja myöntämään heille kirjeenvaihdon määräysten mukaista sijoittamisapua.

II osan h kappaleessa määrätään, että kirjaajan on esitettävä sijoittamista koskeva pyyntönsä kirjallisesti kaksi kalenterikuukautta tai mahdollisimman pian ennen ennakoitua sijoittamispäivää. Mikäli olosuhteiden pakosta sijoittamiseen on ryhdyttävä välittömästi, kirjaajan on neuvoteltava asiasta Suomen kanssa, jonka jälkeen Suomi käsittelee sijoittamispyynnön välittömästi g kappaleen mukaisesti. Tällaista sijoittamista koskevan päätöksen erityisehdoista on sovittava erikseen.

II osan i kappaleen mukaan sijoittamispyynnössä on esitettävä sijoitettavan henkilön nimen lisäksi myös täydelliset tiedot henkilön terveydentilasta, koulutuksesta ja tarvittaessa myös rikosrekisteristä, sekä muut kirjaajan merkityksellisinä pitämät tiedot. Sijoittamispyyntöä esitettäessä käytetään sopimuksen liitteenä olevaa lomaketta. Suomi voi pyytää tuomioistuimen kirjaajaa täydentämään annettuja tietoja. II osan i kappaleessa määrätään, että kirjaaja antaa Suomelle sen mahdollisesti pyytämät lisätiedot sillä edellytyksellä, että hänellä on pääsy niihin eikä niiden välittämiselle Suomeen ole mitään estettä.

Edellä esitellyssä menettelyssä noudatetaan ulkomaalaislakia. Ulkomaalaislain 2 §:n mukaan ulkomaalaisen maahantuloon, maastalähtöön sekä oleskeluun ja työntekoon Suomessa sovelletaan ulkomaalaislakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Ulkomaalaisen maahantulo edellyttää ulkomaalaislain 11 §:n mukaan muun muassa, että hänellä on voimassa oleva, rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja ja voimassa oleva viisumi tai oleskelulupa, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Sijoitettavalle henkilölle on tarkoitus myöntää tilapäinen oleskelulupa ulkomaalaislain 93 §:n ja 112 §:n nojalla. Ulkomaalaislain 93 §:n mukaan valtioneuvostolla on toimivalta päättää ulkomailla olevien ulkomaalaisten ottamisesta Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi.

Ehdotus todistajan ja tarvittaessa hänen läheisensä sijoittamista koskevaksi valtioneuvoston päätökseksi valmistellaan yhteistyössä ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön ja työministeriön kesken. Ehdotusta varten pyydetään suojelupoliisilta lausunto henkilöistä, joita sijoittamispyyntö koskee. Ulkomaalaislain 36 §:n mukaan ulkomaalaisen maahantulon yleisenä edellytyksenä on, että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita. Sijoittamisesta päätettäessä merkitystä on sellaisilla henkilön toimintaa ja taustoja koskevilla tiedoilla, joiden perusteella sijoitettavan henkilön maahantulo saattaisi olla riskitekijä Suomen sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden tai muiden kansallisten etujen kannalta. Tätä taustaa vasten olisi perusteltua pyytää suojelupoliisilta lausunto valmisteltaessa valtioneuvoston sijoittamista koskevaa päätöstä.

Valtioneuvosto tekisi yleisistunnossa poliittisen päätöksen, joka olisi luonteeltaan hallinnollistyyppinen päätös. Ulkomaalaislain 112 §:n mukaan tilapäinen oleskelulupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka otetaan Suomeen muun muassa 93 §:n mukaisen valtioneuvoston päätöksen perusteella. Kuten edellä I osan yksityiskohtaisissa perusteluissa on selostettu, Suomeen sijoitettavan todistajan läheisille ei voida myöntää oleskelulupaa perhesiteen perusteella, koska ulkomaalaislain 112 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan myöntää tilapäistä suojelua saaneen perheenjäsenelle. Erillinen päätös todistajan läheisten vastaanottamisesta tulee sisältyä valtioneuvoston todistajan vastaanottamisesta tekemään päätökseen.

Todistajien ja heidän läheistensä sijoittamista koskeva pyyntö toimitetaan Suomen Haagin suurlähetystön välityksellä Suomen ulkoasiainministeriölle, joka välittää saapuneen pyynnön välittömästi ulkomaalaisvirastolle ja ilmoittaa asiasta kaikille toimivaltaisille viranomaisille. Ulkomaalaisvirasto myöntää oleskeluluvat yksittäisille henkilöille ulkomaalaislain 116 §:n perusteella. Pykälän mukaan ulkomaalaisvirasto myöntää ensimmäisen oleskeluluvan 93 §:n nojalla muun humanitaarisen maahanmuuton perusteella.

III osa. Todistajille ja heidän läheisilleen, jotka Suomi on vastaanottanut tämän kirjeenvaihdon mukaisesti, tarjottavan sijoittamisavun luonne

III osan j kappale koskee ulkomaalaislain 93 §:n mukaisen myönteisen päätöksen saaneen henkilön siirtoa Suomeen. Kappaleen mukaan tuomioistuimen kirjaaja vastaa sijoitettavan henkilön siirrosta Suomeen. K ja l kappaleissa määrätään Suomeen sijoitetulle todistajalle ja hänen läheiselleen myönnettävästä sijoittamisavusta.

K kappaleen mukaan Suomi sitoutuu turvaamaan Suomeen sijoitetulle henkilölle ne etuudet, avustukset ja oikeudet, joihin on oikeutettu henkilö, jonka määritellään pakolaiseksi pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklan mukaisesti. Pakolaisaseman perusteella myönnettävien etuuksien, avustuksien ja oikeuksien lisäksi Suomen on myönnettävä sijoitetulle henkilölle III osan l kappaleessa luetellut etuudet ja palvelut.

Suomi on ratifioinut Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen ja pakolaisten oikeusasemaa koskevan pöytäkirjan. Pakolaissopimus sisältää sopimusvaltioita sitovia määräyksiä pakolaisten kohtelusta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Pakolaissopimuksen 34 artiklan mukaan pakolaisella on oikeus saada sopimusvaltion tukea yhteiskuntaan sopeutumiseksi ja oikeus asianmukaiseen sosiaaliturvaan ja asuntoon (21, 23 ja 24 artikla). Velvoitteet on otettu huomioon ulkomaalaislaissa ja kotouttamislaissa, jotka ovat kirjeenvaihdon täytäntöönpanon kannalta keskeisessä asemassa. Ulkomaalaislain 3 § sisältää pakolaisen määritelmän, jonka mukaan pakolaisella tarkoitetaan ulkomaalaista, joka täyttää pakolaissopimuksen 1 artiklan vaatimukset.

III osan k ja l kappaleiden edellyttämää sijoittamisapua myönnettäessä voidaan soveltaa, mitä pakolaisten vastaanotosta ja kotouttamista edistävistä toimenpiteistä on säädetty kotouttamislaissa. Kotouttamislain 3a §:n mukaan pakolaiseen rinnastetaan henkilö, joka on ulkomaalaislain 93 §:n mukaan otettu erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisen velvoitteen täyttämiseksi. Tämän vuoksi Suomeen sijoitettu henkilö kuuluu kotouttamislaissa säädettyjen kotouttamista tukevien toimenpiteiden piiriin. Pakolaiseen rinnastetaan myös 93 §:n perusteella Suomeen otetun henkilön perheenjäsen tai muu omainen, jos hänellä on perheside oleskeluluvan saaneen henkilön kanssa ennen tämän Suomeen tuloa.

Sijoitetun henkilön mahdollisuus työnhakuun turvattaisiin ulkomaalaislain avulla. Ulkomaalaislain 79 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalaisella, jolle on myönnetty tilapäinen oleskelulupa tilapäisen suojelun tai muun humanitaarisen maahanmuuton perusteella, on oikeus ansiotyöhön.

Ulkomaalaislain nojalla voidaan myöntää myös sijoitetun henkilön tarvitsemat matkustusasiakirjat maahantuloa ja maasta poistumista varten. Ulkomaalaislain 11 §:n mukaan ulkomaalaisella on oltava voimassa oleva, rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja ja voimassa oleva viisumi tai oleskelulupa, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Lain 134 §:ssä säädetään, että muukalaispassi voidaan myöntää Suomessa olevalle ulkomaalaiselle, jos hän ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta taikka jos hän on kansalaisuudeton tai jos muukalaispassin myöntämiseen on muu erityinen syy. Erityinen syy voisi olla esimerkiksi hakijan kotimaassa vallitseva sekava tilanne, jolloin hakijan kotimaan tai kansalaisuuden selvittäminen olisi poikkeuksellisen vaikeaa tai veisi kohtuuttoman kauan aikaa. Esimerkiksi entisestä Jugoslaviasta tulleiden ulkomaalaisten osalta on jouduttu tällaisiin ongelmiin.

Valtio korvaa kunnille pakolaisten vastaanotosta aiheutuneet kustannukset valtion talousarviossa tarkoitukseen varatun määrärahan rajoissa ja siten kuten kunnan kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätään. Valtio ja kunta tekevät sopimuksen, jossa kunta sitoutuu järjestämään pakolaisten vastaanottona: 1) asumisen, 2) toimeentulotuen, 3) tulkkipalveluja, 4) sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, 5) opetus- ja kulttuuripalveluja ja 6) muita tarpeellisia toimenpiteitä. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetun valtioneuvoston päätöksen (512/1999) mukaan valtio korvaa kunnalle laskennalliset korvaukset vastaanoton järjestämisestä enintään kolmena vuotena (sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä palveluiden yleishallinnon kustannukset).

Todellisten kustannusten mukaan korvataan: a) kunnan järjestämistä tulkkauspalveluista aiheutuvat kustannukset, b) ilman huoltajaa Suomeen saapuneen alaikäisen pakolaisen tai häneen verrattavan henkilön perheryhmäkotiin sijoittamisesta, perhehoidosta, asumisen tukipalveluista ja muista lastensuojelun palveluihin rinnastettavista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset, kunnes henkilö täyttää 18 vuotta, c) sairauden tai vamman edellyttämän pitkäaikaisen sosiaali- tai terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä kunnalle aiheutuvat huomattavat kustannukset enintään kymmeneltä vuodelta maahantulosta, jos henkilö on ollut huollon tai hoidon tarpeessa Suomeen saapuessaan, d) erityisistä syistä muut pakolaisten vastaanoton järjestämisestä kunnalle aiheutuvat kustannukset, e) pakolaiselle myönnetyn toimeentulotuen kustannukset enintään kolmelta vuodelta sekä f) kunnalle paluumuuttoavustuksesta aiheutuvat kustannukset.

III osan l kappaleessa määrätään, että k ja l kappaleiden mukainen sijoittamisapu on myönnettävä rajoittamatta oikeuksia, joihin sijoitettu henkilö olisi Suomen lainsäädännön, esimerkiksi turvapaikka- ja pakolaislainsäädännön nojalla oikeutettu, jos hän olisi tullut Suomeen laillisesti eikä olisi kirjeenvaihdon määräysten alainen. Koska sijoitettavalle myönnettävä sijoitusapu määräytyy kotouttamislain mukaan, tällä virkkeellä ei ole kirjeenvaihdon soveltamisen kannalta merkitystä.

IV osa. Sijoitetun henkilön asema

Kirjeenvaihdon IV osaan sisältyy sijoitettavan henkilön oikeusasemaa koskeva määräys. IV osan m kappaleen mukaan Suomi myöntää sijoitetulle henkilölle kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti oleskeluluvan vuodeksi. Lisäksi määrätään, että kymmenen kalenterikuukautta oleskeluluvan ensimmäisen voimassaolopäivän jälkeen kirjaaja arvioi, tarvitseeko sijoitettu henkilö edelleen sijoittamisapua. Mikäli kirjaaja ensimmäisen arvioinnin perusteella katsoo, että sijoittamisapu on edelleen tarpeen, Suomi sitoutuu jatkamaan oleskeluluvan voimassaoloa kahdella vuodella. Jos kolmen vuoden jälkeen kirjaaja katsoo, että sijoittamisapu on edelleen tarpeen, Suomen on myönnettävä sijoitetulle henkilölle jatkuva oleskelulupa.

Oleskeluluvan myöntämisen perusteena olisi edellä esitetyn mukaisesti ulkomaalaislaki. Ulkomaalaislain 33 §:ssä säädetään, että oleskelulupa voi olla joko määräaikainen tai pysyvä. Määräaikainen oleskelulupa myönnetään tilapäisluonteista (tilapäinen oleskelulupa) tai jatkuvaluonteista (jatkuva oleskelulupa) maassa oleskelua varten. Ulkomaalaislain 112 §:n mukaan tilapäinen oleskelulupa myönnetään muun muassa ulkomaalaiselle, joka otetaan Suomeen 93 §:n mukaisen valtioneuvoston päätöksen perusteella. Tilapäisen oleskeluluvan pituus määräytyy 53 §:n mukaan. Ulkomaalaislain 53 §:ssä säädetään, että ensimmäinen oleskelulupa myönnetään yhdeksi vuodeksi. Sijoittamista jatkettaessa sovellettavaksi tulee ulkomaalaislain 54 §. Ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa (jäljempänä jatkolupa) myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen voimassa.

On huomattava, että ensimmäisestä oleskeluluvasta ja jatkoluvasta päätettäessä on otettava huomioon oleskeluluvan myöntämisen yleiset edellytykset. Ulkomaalaislain 36 §:n mukaan oleskeluluvan yleisenä edellytyksenä on, että ulkomaalaisen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita. Jatkoluvan pituudesta määrätään lain 55 §:ssä, jonka mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään enintään kolmeksi vuodeksi. Sopimuksen soveltamisen kannalta voidaan pitää tarkoituksenmukaisena, että sijoitetulle henkilölle myönnetään jatkolupa kahdeksi vuodeksi. Tämä johtuu siitä, että sijoitetulla henkilöllä olisi lain 113 §:n perusteella oikeus saada jatkuva oleskelulupa oleskeltuaan maassa kolme vuotta. Ulkomaalaislain 113 §:n mukaan ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty oleskelulupa 112 §:n nojalla, myönnetään kolmen vuoden yhtäjaksoisen maassa oleskelun jälkeen jatkuva oleskelulupa, jos perusteet luvan myöntämiselle ovat edelleen olemassa. Kahden vuoden jatkoluvan myötä sijoittamisavun jatkuvuus voidaan turvata, koska kolmen vuoden kuluttua sijoittamisen aloittamisesta sijoittamisapua voitaisiin myöntää asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (jäljempänä soveltamisalalaki) ja kotikuntalain perusteella.

Soveltamisalalain mukaan, jollei Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista tai sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetusta neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 1408/71 muuta johdu, lain mukaan ratkaistaan, onko henkilöön sovellettava seuraavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä: kansaneläkelaki (347/1956), perhe-eläkelaki (38/1969), lapsilisälaki (796/1992), äitiysavustuslaki (477/1993) ja asumistukilaki (408/1975); sekä eläkkeensaajien asumistukilaki (591/1978), lapsen hoitotuesta annettu laki (444/1969), vammaistukilaki (124/ 1988), rintamasotilaseläkelaki (119/1977) ja maahanmuuttajan erityistuesta annettu laki (1192/2002), kun on kyse tämän lain 3 §:stä (Suomessa asuminen), 3a §:stä (Suomeen muuttaminen) ja 4 §:stä (oleskelu ulkomailla) sekä 3 luvun (sosiaaliturvalainsäädännön yhteensovittaminen ja kansainväliset sopimukset) ja 4 luvun (päätös, muutoksenhaku ja päätöksen poistaminen) säännösten soveltamisesta.

Soveltamisalalain 3 §:n mukaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan Suomessa vakinaisesti asuvaan henkilöön, jolla on Suomessa varsinainen asunto ja koti ja joka jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä. Vakiintuneen käytännön mukaan jatkuvan oleskeluluvan saaneen henkilön katsotaan yleensä aina asuvan vakituisesti Suomessa (HE 76/2004).

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin kuuluminen määräytyy kotikuntalain mukaan. Sosiaalihuoltolain (710/1982) ja kansanterveyslain (66/1972) mukaan kunnan on huolehdittava sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä asukkailleen. Kotikuntalain mukaan henkilö voi saada Suomessa kotikunnan, jos hän asuu Suomessa ja hänen tarkoituksensa on jäädä vakinaisesti asumaan Suomeen ja jos hänellä on lisäksi vähintään vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen lupa häneltä vaaditaan.

IV osan n kappaleessa määrätään myös, että Suomen on pyrittävä parhaansa mukaan ilmoittamaan tuomioistuimen kirjaajalle, jos se saa tiedon sijoitetun henkilön kuolemasta tai jos hänen olinpaikastaan ei ole tietoa.

V osa. Sijoittamisen keskeyttäminen

Sijoittamisen keskeyttämistä koskevat määräykset sisältyvät V osan o, p, q ja r kappaleisiin. V osan o kappale sisältää YK:n pakolaissopimuksen yleisen palautuskiellon. Kappaleessa määrätään, että sijoitettua henkilöä ei saa siirtää alueelle, jossa hän saattaisi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhriksi tai josta hänet saatettaisiin lähettää tällaiselle alueelle, elleivät tuomioistuin ja sijoitettu henkilö ilmaise kirjallisesti suostuvansa siihen. Vastaava palautuskieltoa koskeva määräys sisältyy sekä perustuslain 9 §:n 4 momenttiin että ulkomaalaislain 147 §:ään.

P kappale koskee tapauksia, jossa sijoitetun henkilön sijoittaminen katsotaan edelleen tarpeelliseksi. Mikäli jompikumpi sopimuspuoli haluaa keskeyttää sijoitetun henkilön sijoittamisen silloin, kun sijoittaminen on edelleen tarpeen, keskeyttävän sopimuspuolen on p kappaleen mukaan ilmoitettava aikeestaan toiselle sopimuspuolelle ja neuvoteltava tämän kanssa kirjallisesti. Tämän jälkeen keskeyttävän sopimuspuolen on ilmoitettava asiasta kirjallisesti sijoitetulle henkilölle, jota keskeytys koskee. Kirjaajalla on 30 päivää aikaa saada toisen valtion suostumus ottaa vastuulleen kirjeenvaihdon määräysten mukaiset Suomelle kuuluvat velvoitteet. Mikäli kirjaaja ei pääse sellaiseen sopimukseen kyseisen ajan kuluessa, Suomi sitoutuu jatkamaan sijoittamista kunnes sijoitettu henkilö on sijoitettu Suomen ulkopuolelle. Kappaleen sanamuodosta on pääteltävissä, että keskeyttäminen voi tulla kysymykseen lähinnä silloin, kun Suomi tai Suomeen sijoitettu henkilö haluaa, että sijoittaminen keskeytetään. P kappaleessa tarkoitetussa tapauksessa sijoitetulle henkilölle myönnetty oleskelulupa peruutettaisiin ulkomaalaislain 58 §:n mukaan. Pykälässä säädetään, että määräaikainen tai pysyvä oleskelulupa peruutetaan, kun ulkomaalainen on muuttanut pysyvästi pois maasta tai kun hän on pysyvässä tarkoituksessa oleskellut yhtäjaksoisesti kaksi vuotta maan ulkopuolella.

V osan q kappaleen tarkoittama keskeyttämismenettely koskee sellaisia tapauksia, joissa sijoittamista ei enää katsota tarpeelliseksi. Mikäli kirjaaja katsoo, että sijoitettu henkilö ei enää tarvitse sijoittamista, hänen on ilmoitettava siitä kirjallisesti Suomelle ja sijoitetulle henkilölle. Tällaisessa tapauksessa Suomi voi harkintansa mukaan keskeyttää sijoittamisen kuuden kalenterikuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sijoitettu henkilö on saanut ilmoituksen keskeytyksestä tai kuuden kalenterikuukauden kuluttua sen jälkeen, kun ilmoituksen antamista on kohtuudella yritetty. Sijoitettu henkilö on r kappaleen mukaan ilmoituksen jälkeen Suomen lainsäädännön soveltuvien säännösten alainen.

Sekä p että q kappaleissa tarkoitetuissa tapauksissa on sovellettava ulkomaalaislain 9 luvun maasta karkottamista koskevia säännöksiä. Maasta karkottaminen on ulkomaalaislain 143 §:n mukaan ulkomaalaisen maasta poistamiseen käytettävä menettely, kun ulkomaalainen oleskelee maassa oleskeluluvalla tai on oleskellut maassa oleskeluluvalla, mutta lupa ei enää ole voimassa, koska sen voimassaolo on umpeutunut taikka se on peruutettu tai rauennut. Ulkomaalaislain 149 §:ssä määrätään maasta karkottamisen perusteista. Niiden mukaan maasta voidaan karkottaa muun muassa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa. Koska 149 §:n mukaan karkottamisen perusteena voi olla Suomessa oleskelu ilman vaadittavaa oleskelulupaa, oleskeluluvan peruuttaminen voi johtaa karkotusmenettelyn käyttämiseen mikäli kokonaisharkinnan edellytykset täyttyvät.

Maasta karkottamista harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne ja hänen siteensä Suomeen. Maasta karkottamista harkittaessa on lisäksi otettava huomioon yllä mainittu palautuskielto. Lisäksi sijoitetulla henkilöllä on oikeus anoa oleskelulupaa ulkomaalaislain 52 §:n mukaisesti. Pykälän mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

VI osa. Sijoittamisen kulut

VI osassa määritellään miten kustannusvastuu jakautuu Sierra Leonen erityistuomioistuimen ja Suomen välillä. Kyseisen osan s kappaleen mukaan tuomioistuin vastaa kaikista kuluista ja kustannuksista, joita aiheutuu sijoitetun henkilön matkoista Suomen ja tuomioistuimen välillä. Suomi sitoutuu vastaamaan kaikista kuluista ja kustannuksista, jotka aiheutuvat III osan mukaisesta sijoittamisavusta. Kirjeenvaihto ei kuitenkaan velvoita Suomea vastaamaan kuluista tai kustannuksista, jotka Suomen lainsäädännön mukaisesti kuuluvat sijoitetun henkilön maksettaviksi.

VII osa. Kirjeenvaihdon määräysten voimassaolo

Sopimuksen voimaantuloa koskeva määräys sisältyy kirjeenvaihdon VII osan t kappaleen 1 kohtaan, jonka mukaan kirjeenvaihdon määräykset tuleva voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun tuomioistuin on vastaanottanut Suomen ilmoituksen siitä, että valtiosäännön edellytykset tämän kirjeenvaihdon voimaantulolle on täytetty. Sopimus on t kappaleen 2 kohdan mukaan irtisanottavissa. Kirjeenvaihto on voimassa, kunnes jompikumpi sopimuspuoli päättää sen voimassaolon ilmoittamalla siitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti kuusi kuukautta etukäteen. Voimassaolo päätetään siten, että se ei vaikuta päättymisen ajankohtana Suomessa sijoitettuina olevien henkilöiden asemaan. Heidän asemansa ratkaistaisiin siinä tapauksessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

VIII osa. Riitojenratkaisu

VIII osan u kappaleessa määrätään, että kirjeenvaihdosta johtuva tai siihen liittyvä riita, erimielisyys tai vaatimus on ratkaistava neuvotteluin tai yhteisesti sovitun riitojenratkaisumenettelyn mukaisesti.

IX osa. Sopimuspuolten edustajat

IX osan v ja w kappaleiden mukaan kirjaaja tai hänen valtuuttamansa henkilö edustaa tuomioistuinta ja Suomen ulkoasiainministeriö edustaa Suomea kaikissa kirjeenvaihtoon liittyvissä asioissa.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Sierra Leonen erityistuomioistuimen oikeudenkäynneissä kuultavina olleiden tai kuultaviksi tulevien todistajien ja heidän läheistensä sijoittamisesta Suomen alueelle kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen VII osan mukaan sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun tuomioistuin on vastaanottanut Suomen ilmoituksen siitä, että sen valtiosäännön edellytykset tämän kirjeenvaihdon voimaantulolle on täytetty. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp.).

Edellä mainituilla perusteilla sopimukseen sisältyy lukuisia eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä sopimusmääräyksiä.

Kirjeenvaihdon I osassa määritellään sopimuksen soveltamisalan kannalta keskeiset käsitteet. Tällaiset määräykset, jotka vaikuttavat välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp).

Kirjeenvaihdon III, IV ja V osien määräykset koskevat Suomeen sijoitettavan henkilön oikeuksia. III osan k kappaleen mukaan Suomi sitoutuu turvaamaan Suomeen sijoitetulle henkilölle ne etuudet, avustukset ja oikeudet, joihin on oikeutettu henkilö, jonka määritellään pakolaiseksi pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklan mukaisesti. Pakolaisaseman perusteella myönnettävien etuuksien, avustuksien ja oikeuksien lisäksi Suomen on myönnettävä sijoitetulle henkilölle III osan l kappaleessa luetellut etuudet ja palvelut. Tämän vuoksi määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. V osan o kappaleeseen sisältyvä palauttamiskielto koskee perustuslain toisessa luvussa turvatun perusoikeuden käyttämistä ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Kirjeenvaihdon VIII osa jättää riitojenratkaisukeinojen valinnan sopimuspuolten harkintaan. Kyseinen osa ei sisällä pakollista sitovaa riitojenratkaisumenettelyä. Määräys ei näin ollen kuulu lainsäädännön alaan.

Edellä mainituista syistä sopimus kuuluu lainsäädännön alaan ja sen hyväksyminen edellyttää eduskunnan suostumusta.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 29 päivänä syyskuuta 2005 Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välillä Sierra Leonen erityistuomioistuimen oikeudenkäynneissä kuultavina olleiden tai kuultaviksi tulevien todistajien ja heidän läheistensä sijoittamisesta Suomen alueelle kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen.

Koska sopimukseen sisältyy määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

New Yorkissa 29 päivänä syyskuuta 2005 Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välillä Sierra Leonen erityistuomioistuimen oikeudenkäynneissä kuultavina olleiden tai kuultaviksi tulevien todistajien ja heidän läheistensä sijoittamisesta Suomen alueelle kirjeenvaihdolla tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta 2006

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja