Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 50/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulkomaanedustuksen korvauksista

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki ulkomaanedustuksen korvauksista. Uusi laki korvaisi lain ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista etuuksista. Esityksen tavoitteena on uudistaa ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmää koskeva lainsäädäntö siten, että se täyttää perustuslain asettamat vaatimukset. Samalla tehtäisiin nykyisiin säännöksiin tarpeelliseksi havaittuja säädösteknisiä ja muita muutoksia.

Ehdotetussa laissa säädettäisiin korvauksista, joita maksetaan ulkomaanedustukseen määrätyn ulkoasiainhallinnon virkamiehen ulkomailla suorittamasta työstä ja paikallisista erikoisolosuhteista johtuvien erityisten menojen kattamiseksi. Tällaisia korvauksia ovat paikalliskorotus ja sen lisäksi maksettavat korvaukset, kuten esimerkiksi asuntokorvaus, lasten koulutuskorvaus, muuttokustannusten korvaus ja matkakorvaukset.

Korvaussäädösten rakenne ehdotetaan uudistettavaksi kaksiportaiseksi. Nykyisin asetuksessa määritellyt korvausperusteet nostettaisiin lain tasolle. Korvausten yleiset perusteet määriteltäisiin laissa ja yksityiskohtaiset säännökset korvauksista annettaisiin ulkoasiainministeriön asetuksella lakiin kirjattavien asetuksenantovaltuuksien nojalla. Tavoitteena on teknisesti selkeä ja täsmällinen säädöskokonaisuus.

Ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä säilyisi sisällöltään pääpiirteissään samanlaisena kuin nykyisin. Asettautumiskorvaus ehdotetaan poistettavaksi erillisenä korvauslajina. Laki myös mahdollistaisi korvausjärjestelmän kehittämisen asetustason säännöksissä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2005.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Suurin osa ulkomailla työskentelevistä valtion virkamiehistä on ulkoasiainhallinnon palveluksessa Suomen edustustoissa. Lakiin perustuvalla ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmällä pyritään kattamaan lisäkustannukset, jotka aiheutuvat työskentelystä ulkomailla, ottaen huomioon virkamiehen työtehtävien luonne ulkomaanedustuksessa ja niiden aiheuttamat vaatimukset, paikalliset olosuhteet ja elinkustannukset, perheellisyys sekä muut vastaavat tekijät.

Nykyisin käytössä oleva ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä perustuu pääosin ulkomaanedustuksen palkkaustoimikunnan vuoden 1974 mietinnön pohjalta laadittuun korvausjärjestelmään, joka saatettiin voimaan vuonna 1976 annetulla lailla ulkomaanedustuksen viran ja toimen haltijain palkkauksesta (317/1976). Kuluneina vuosina korvausjärjestelmään on tehty lukuisia osittaisia uudistuksia. Ulkomaanedustuksen korvausäännöksiä on myös teknisesti uusittu ensin virkamieslainsäädännön muutosten johdosta vuonna 1988 (laki ulkomaanedustuksen virkamiesten palkkauksesta; 346/1988) ja sitten valtioneuvoston toimivallan delegointiin liittyen vuonna 1993.

Ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmästä on nykyisin voimassa seuraavat säädökset:

- laki ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista etuuksista (651/1993), jäljempänä UE-korvauslaki

- asetus ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista (652/1993), jäljempänä UE-korvausasetus

- ulkoasiainministeriön päätös ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista (UM:n määräys 31 päivänä tammikuuta 1997, nro 9/1997), jäljempänä UE-korvauspäätös.

Tämän lisäksi asetuksella on säädetty ulkomaanedustuksen virkamiehen omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamisesta (416/1989).

Valtion virkamiesten palvelussuhteen ehdoista määrätään valtion virkaehtosopimuslain (664/1970) 2 §:n mukaan virkaehtosopimuksella. Lain 2 §:n mukaan ei ulkomaanedustuksen virkamiehille maksettavista korvauksista voida sopia, vaan niistä säädetään lailla. Näin on tapahtunut jo ennen virkaehtosopimuslakia. Lain 5 §:ssä säädetään muun ohessa, että valtiovarainministeriö voi myöntää luvan suorittaa virkamiehelle virkasuhteesta johtuvia muita taloudellisia etuuksia kuin palkkaa.

UE-korvauslaki on sisällöltään erittäin suppea. Lain 1 §:ssä on soveltamisalaa ja korvausperusteita koskeva määritelmä, jonka mukaan paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksetaan korvauksia ulkomaanedustukseen määrätylle ulkoasiainhallinnon virkamiehelle. Lain 2 §:n nojalla korvauksista määrätään asetuksella säädettyjen yleisten perusteiden mukaisesti ulkoasiainministeriön päätöksellä.

Laissa ei ole määritelty korvauksia tämän tarkemmin. Yleiset korvausperusteet on säädetty asetuksessa, korvausten yksityiskohdat ja määrät ulkoasiainministeriön päätöksessä. Perustuslain 80 §:n mukaisessa säädöshierarkiassa UE-korvausasetus on nykyisin valtioneuvoston asetus ja UE-korvauspäätös ministeriön asetus.

Nykyiseen korvausjärjestelmään kuuluvat korvauslajit ja korvausten perusteet on pääpiirteissään lueteltu UE-korvausasetuksen 1 §:ssä:

"Ulkomaanedustuksen virkamiehille voidaan paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksaa:

1) paikalliskorotusta virkamiehen virka-aseman, tehtävän vastuullisuuden, perheellisyyden ja asemamaassa vallitsevien olosuhteiden hänen palkkaukselleen asettamien erikoisvaatimusten johdosta;

2) olosuhdehaittakorvausta asemapaikassa vallitsevista virkamiehen ja hänen perheenjäsentensä terveyteen, turvallisuuteen ja viihtyvyyteen vaikuttavista haitallisista olosuhteista;

3) asuntokorvausta ulkoasiainministeriön hyväksymästä asunnosta tai muusta asumisesta aiheutuvista kustannuksista siltä osin kuin ne ylittävät ulkoasiainministeriön vahvistaman virkamieheltä perittävän vuokranvastikkeen;

4) koulutuskorvausta virkamiehen lapsen koulutuksesta;

5) edustuskorvausta työtehtävien hoidon kannalta tarpeellisten tilaisuuksien järjestämisestä aiheutuvista ja muista välittömistä edustustoimintaan liittyvistä menoista;

6) varustautumiskorvausta ulkomaanedustukseen ja ulkomaanedustuksessa asemamaasta toiseen siirtymisen edellyttämistä välttämättömistä hankinnoista;

7) asettautumiskorvausta ulkomaanedustukseen,ulkomaanedustuksessa asemapaikasta toiseen tai ulkomaanedustuksesta kotimaahan siirtymiseen liittyvistä muista erityisistä menoista; sekä

8) muutto- ja eräiden muiden matkakustannusten korvausta."

Tuloverolain (1535/1992) 9 ja 11 §:n mukaan Suomen ulkomaanedustustossa palveleva lähetettyyn henkilöstöön kuuluva Suomen kansalainen, joka on palvelussuhteessa Suomen valtioon, katsotaan Suomessa asuvaksi ja Suomessa yleisesti verovelvolliseksi. Diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 4/1970) ja konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 50/1980) mukaan edustuston lähetettyyn henkilökuntaan kuuluvat virkamiehet ovat asemamaassa vapautettuja tehtävästään saadusta palkkatulosta perittävistä veroista.

Tuloverolain 76 §:n mukaan "ulkomaanedustuksessa palvelevan tai muun Suomen valtioon palvelussuhteessa olevan, ulkomaille sijoitetun henkilön paikalliskorotus tai valtion maksama muu ulkomailla suoritetusta työstä tai paikallisista erikoisolosuhteista johtuvien erityisten menojen kattamiseksi tarkoitettu korvaus" ei ole veronalaista tuloa. Ulkomaanedustuksen korvaukset ovat tämän määritelmän ja vakiintuneen verotuskäytännön mukaan Suomessa yleisesti verovelvollisen osalta verottomia.

Poikkeuksen muodostaa edustuston päällikön asuntoetu, joka on verotettava luontaisetu. Oikeus asuntoetuun ei olekaan luonteeltaan korvaus, vaan "muu etuus", mikä ilmenee UE-korvauslain nimikkeessä.

Noin 95% ulkomaanedustuksessa toimivista virkamiehistä on ulkoasiainhallinnon virkasuhteissa. Ulkoasianhallinnon korvausjärjestelmää käytetään soveltuvin osin myös sotilasasiamiesten palvelussuhteissa ja tietyissä muissa puolustusvoimien kansainvälisissä tehtävissä. Tästä on säädetty puolustusvoimista annetun lain (402/1974) 8 d §:ssä. Myös teknologian kehittämiskeskus (Tekes) soveltaa samaa järjestelmää. Soveltamista koskeva säännös on teknologian kehittämiskeskuksesta annetun asetuksen (467/1993) 15 §:ssä.

Muiden valtion virkamiesten, jotka lähetetään virastonsa tai muun viraston varoin hoitamaan työtehtäviä ulkomaille, korvauksista päättää virkaehtosopimuslain edellä mainitun säännöksen nojalla valtiovarainministeriö.

1.2. Kansainvälinen kehitys ja ulkomaiden lainsäädäntö

Ulkoasiainhallintojen ulkomaankorvausjärjestelmät perustuvat yleensä ns. lisäkustannusajatteluun. Henkilölle maksetaan hänen siirtyessään lähetettynä ulkomaanedustukseen kotimaan palkkatason mukaan määräytyvä peruspalkka ja ulkomailla asumisesta ja työskentelystä aiheutuvat lisäkustannukset korvataan yleensä erikseen verovapailla korvauksilla. Se, kuinka korvattavat lisäkustannukset määritellään, eroaa jonkin verran eri järjestelmissä. Osa korvauksista suoritetaan todellisten kustannusten mukaan ja osa taas kiinteinä rahamääräisinä erinä. Perheellisyys huomioidaan useimmissa järjestelmissä kustannuksia korottavana tekijänä.

Ruotsi

Ruotsin ulkoasiainhallinnon korvausjärjestelmä perustuu sopimukseen U-ALFA (Avtal om anställningsvillkor för arbetstagare vid utrikesförvaltningen under utlandsstationering, 1.1.2002) ja on ollut nykymuodossaan voimassa vuodesta 1991 lukien muutamia muutoksia lukuun ottamatta.

Lähtökohtana on korvata ulkomaanedustuksessa toimimisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Tähän sisältyy ajatus laajentuneesta velvollisuudesta huolehtia perheestä, kun puolison tulot jäävät pois ulkomaille muuttamisen vuoksi. Korvattavia lisäkustannuksia aiheutuu taloudenhoidosta, liikenteestä, asemapaikan etäisyydestä johtuvasta yhteydenpidosta kotimaahan, palveluista, vapaa-ajanvietosta, kontakteista, edustamisesta ja vaatteista sekä asemapaikan hintatasosta. Korvauksien suuruuteen vaikuttaa tehtävien luonne, edustusvelvollisuuden laajuus ja virkamiehen perheellisyys.

Puolisokorotus on sidottu Ruotsin valtion palkkatasoon ja määräytyy prosenttiosuutena keskipalkoista. Puolisokorotuksen maksamisen edellytyksenä on puolison seuraaminen mukana asemapaikalle. Lapsikorotuksen suuruus riippuu lapsen olinpaikasta ja siitä, onko virkamies yksinhuoltaja.

Lasten koulutuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset korvataan peruskoulun, lukion ja lukiota vastaavan keskiasteen opetuksen osalta. Kustannuksia korvataan sen lukuvuoden alusta, jonka aikana lapsi täyttää 5 vuottasen lukuvuoden loppuun, jonka aikana lapsi täyttää 19 vuotta. Esikoulun kustannukset voidaan korvata jo 4 –vuotta täyttäneiden osalta.

Ulkomaanedustuksen virkamiehille korvataan asumisesta aiheutuvat kustannukset verovapaasti ilman omavastuuosuutta. Asumiskustannukset korvataan hyvin samantyyppisten periaatteiden mukaisesti kuin Suomen nykyjärjestelmässä.

Olosuhdehaittaluokitus vastaa Suomen luokitusta. Olosuhdehaittajärjestelmään sisältyy myös vuosittain 1–2 erikseen korvattavaa huoltomatkaa sekä perheettömien virkamiesten ylimääräiset kotonakäyntimatkat.

Muita korvattavia matkoja ovat virkamiehen ja mukana seuraavien perheenjästen vuosittaiset kotilomamatkat sekä tapaamismatkat, joita korvataan vuodessa kaksi lapselle ja kolme puolisolle. Muuttomatkat asemapaikalle ja takaisin korvataan.

Muuttokustannukset korvataan laskutusta vastaan muutto-oikeuden puitteissa. Tämän lisäksi virkamiehelle maksetaan varustautumiskorvausta vastaava kertaluontoinen muuttokorvaus, ns. verhoraha, jonka suuruus määräytyy prosenttiosuutena kuukausiansioista asemapaikalla.

Vuoden 2002 alusta voimaan tullutta ns. URA-sopimusta (Avtal om utlandskontrakt och riktlinjer för anställningsvillkor vid tjänstegöring utomlands, 1.1.2002) sovelletaan muihin valtion palveluksessa ulkomailla oleviin kuin ulkoasiainhallinnon ja kehitysyhteistyöhallinnon palveluksessa oleviin. Ruotsin tuloverolaissa U-ALFA -sopimuksessa sovitut korvaukset ovat säädetty verovapaiksi, kun taas URA-sopimuksessa sovittujen korvausten verovapautta on rajoitettu.

Norja

Norjan ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä perustuu sopimukseen kuten Ruotsinkin järjestelmä. Korvausten perusteena on tehtäviin ja virkanimikkeisiin pohjautuva viisiportainen jaottelu, jossa edustusvelvollisuudella on keskeinen merkitys. Paikalliskorotuksilla on tarkoitus korvata kustannuseriä kuten auton käyttö ja liikenne, kotiapulaisen palkkaus, kestokulutushyödykkeiden hankinta ja ylläpito, vaatteet ja jalkineet, lomat, vapaa-aika ja urheilu, eräät lääkäri- ja lääkekulut, vakuutukset sekä posti- ja rahtikustannuksia.

Lasten koulutuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset korvataan sen kalenterivuoden alusta, jonka aikana lapsi täyttää 6 vuotta sen lukuvuoden loppuun, jonka aikana lapsi täyttää 19 vuotta.

Asumisesta aiheutuvat kustannukset korvataan verovapaasti ilman omavastuuosuutta. Asumiskustannukset korvataan samantyyppisten periaatteiden mukaisesti kuin Suomen nykyjärjestelmässä.

Olosuhdehaittakorvaus on määrältään huomattavasti Suomen ja Ruotsin tasoa korkeampi, mutta erillisiä huoltomatkoja ei korvata, vaan korvaus on tarkoitettu myös matkustamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Kotilomamatkat korvataan vuosittain. Muutot ja muuttomatkat korvataan laskua vastaan. Varsinaista muuttoon liittyvää varustautumiskorvauksen luonteista korvausta ei järjestelmään sisälly. Sen sijaan virkamiehelle voidaan maksaa asettautumiskustannuksiin ennakkoa enintään NOK 300 000. Takaisinmaksu tapahtuu kuukausierinä korkeintaan 3 vuoden aikana.

Saksa

Saksan ulkoasiainhallinnon ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä perustuu lakiin. Lähtökohtana on, että 60 % peruspalkasta lisineen, paikalliskorotuksesta ja lapsikorotuksesta kulutetaan asemapaikalla, jolloin ostovoimatasaus vaikuttaa tähän osuuteen. Paikalliskorotuksen määrittelyyn asemapaikat on jaettu 12 vyöhykkeeseen, jotka määräytyvät asemapaikan sijainnin ja olosuhteiden mukaan.

Puolisokorotuksen suuruuteen vaikuttaa puolison mukana seuraaminen ja työskentely. Lapsikorotusta maksetaan silloin, kun lapsi on joko asemamaassa tai muualla ulkomailla tai kotimaassa ilman että toinen vanhemmista asuu kotimaassa.

Lasten kohtuulliset koulutuskustannukset korvataan. Lastentarhamaksut korvataan 4–vuotta täyttäneiden osalta. Kustannusten kohtuullisuutta harkittaessa lähtökohtana on asemapaikan saksalainen koulu ja ne kustannukset, jotka Berliinin kaupungin julkinen koulujärjestelmä kattaa. Koulumatkojen osalta on omavastuuosuutena koululaisten vuosilippu Berliinissä.

Korvattavien asumiskustannusten suuruus määräytyy prosenttiosuutena virkamiehen palkasta ja paikalliskorotuksesta. Täysimääräisesti korvataan asumiskustannukset, jotka ovat korkeintaan 18 % virkamiehen palkasta ja ulkomaanlisistä. Ylimenevästä osasta korvataan 90 %. Jos kuitenkin on kyseessä poikkeuksellisen kallis asemapaikka, täysimääräisesti korvattavien asumiskustannusten kattona on 20–22 % palkasta ja ulkomaanlisistä.

Alankomaat

Alankomaiden ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä perustuu lainsäädäntöön.

Järjestelmä koostuu palkkaustasosta riippuvista eristä, joita ovat kuljetuskorvaus, kotitaloushenkilöstölisä ja passiivisen edustamisen lisä sekä paikalliskorotuksesta, joka on riippuvainen palkkauksen lisäksi asemapaikasta ja perheellisyydestä.

Paikalliskorotuksen suuruuteen vaikuttaa asemapaikan hintatason lisäksi asemapaikan olosuhteet ja etäisyys Alankomaista. Paikalliskorotus maksetaan korotettuna mukana seuraavan puolison ja lasten osalta.

Paikalliskorotuksen ostovoimatasauksen suorittamiseksi asemapaikat jaetaan kolmeen kategoriaan paikallisten hankintamahdollisuuksien sekä virkistysmahdollisuuksien mukaan. Ostovoiman tasaus tehdään sitä pienempään osaan paikalliskorotuksesta mitä huonommat hankintamahdollisuudet asemapaikalla on.

Ranska

Ranskan ulkoasiainhallinnon ulkomaankorvausjärjestelmä perustuu asetukseen. Korvausjärjestelmä on rakenteeltaan samantyyppinen kuin edellä kuvatut järjestelmät. Erityispiirteenä Ranskan järjestelmässä on kiinteänä euromääräisenä summana ilman tilitysvelvollisuutta maksettava muuttokorvaus, jonka suuruus lasketaan virka-aseman ja perhekoon pohjalta määräytyvän muutto-oikeuden perusteella. Laskentaperusteena on muutto-oikeuden mukainen lentokuljetus, jonka lisäksi huomioideen paikalliskulut.

Euroopan unioni

Europan unionin virkamiesten palkkaus muodostuu perheellisillä peruspalkan lisäksi kotitalouslisästä (+5%), jos puoliso tai lapsi asuu virkamiehen työskentelypaikkakunnalla, ja mahdollisesta lapsikorotuksesta. Mikäli virkamies muuttaa toisesta maasta työskentelypaikkakunnalle, maksetaan ulkomaanlisää (+16%). Veroja maksetaan EU:lle kaikesta muusta kuin lapsikorotuksesta.

Mikäli virkamiehen asemapaikka on muu kuin Bryssel tai Luxemburg, otetaan asemapaikan hintataso huomioon palkassa ja korvauksissa elinkustannusindeksillä. EU:n ulkopuolella olevassa asemapaikassa voi virkamies nostaa korkeintaan 80 % palkastaan korvauksineen asemapaikan valuutassa. Tähän käytännössä asemapaikalla käytettävään osuuteen sovelletaan paikallista elinkustannusindeksiä.

Olosuhdehaittalisää voidaan maksaa 10, 15, 20 25 tai 35 % palkkauksesta.

Lasten koulutuksesta aiheutuvat kustannukset korvataan. Muutto ja muuttomatkat sekä kotilomamatkoja korvataan koko perheelle.

Asettautumiskorvausta maksetaan muuton yhteydessä. Korvaus vastaa suuruudeltaan kahta kuukausipalkkaa.

Euroopan unionilla ei ole nyt esillä olevia korvauksia koskevaa yhteisölainsäädäntöä.

1.3. Nykytilan arviointi

Lakiin perustuva ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä on tarpeellinen ja rakenteeltaan edelleen pääosin toimiva. Vuonna 2000 voimaan tullut perustuslaki kuitenkin vaatii korvaussäädösten rakenteen uudistamista.

Perustuslain 80 §:n mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Tästä seuraa, että korvausjärjestelmän perusteita koskevat säännökset on annettava lain tasoisena. Perustuslain 80 § edellyttää myös, että valtioneuvoston tai ministeriön asetuksella annettavat tarkemmat säännökset perustuvat laissa annettuun täsmälliseen ja tarkkarajaiseen asetuksenantovaltuuteen.

Säädösten hierarkisen rakenteen uudistus merkitsee käytännössä, että korvausjärjestelmästä on säädettävä kokonaan uusi laki. Samalla on tarpeen tarkastella sekä järjestelmää kokonaisuutena että sen yksityiskohtia ja tehdä tarpeelliseksi havaitut muutokset.

Järjestelmän sisältöön, korvausperusteisiin ja -määriin ei ole tarpeellista tehdä suuria muutoksia. Lokakuun alussa 2003 käyttöön otettu tehtävien vaativuuteen perustuva palkkausjärjestelmä kuitenkin asettaa vaatimuksia eräiden korvauserien perusteiden muuttamiseen. Ulkoasiainministeriö työnantajana on kuitenkin katsonut aiheelliseksi järjestelmän kehittämisen toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten johdosta. Perinteinen elinaikainen ura ulkoasiainhallinnossa ei enää houkuttele työmarkkinoilla aikana, jona myös yritysmaailma tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia kansainväliselle uralle tai yksittäisille ulkomaankomennuksille. Turvatakseen parhaan mahdollisen henkilöstön rekrytoinnin ja pysyvyyden sekä ulkoasiainhallinnon toimivuuden kannalta välttämättömän siirtymisvalmiuden ulkoasiainhallinto tarvitsee aiempaa kilpailukykyisemmän ja erilaisiin yksilöllisiin tarpeisiin ja perhetilanteisiin paremmin soveltuvan korvausjärjestelmän.

Puolison asema työmarkkinoilla ulkomaanedustuksessa ja sen jälkeen kotimaassa on haaste ulkoasiainministeriölle työnantajana. Toinen aivan erityyppinen haaste on yleinen turvallisuustilanne maailmassa. Virkamiesten ja heidän perheittensä turvallisuuteen ja viihtyvyyteen on kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on uudistaa ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmää koskeva lainsäädäntö siten, että se täyttää perustuslain asettamat vaatimukset. Lain tasoisten säännösten tarkoituksena on määritellä korvausjärjestelmän perusteet selkeästi ja virkamiehen oikeusturvan kannalta hyväksyttävällä tavalla. Lain tulee muodostaa vankka mutta tulevaisuuden tarpeita varten joustava perusta yksityiskohtaiselle sääntelylle asetustasolla. Tavoitteena on teknisesti selkeä ja täsmällinen säädöskokonaisuus.

Korvaussäädösten rakenne esitetään uudistettavaksi kaksiportaiseksi siten, että uusi laki ulkomaanedustuksen korvauksista ja sen nojalla annettava ulkoasiainministeriön asetus korvaisivat aiemman lain, asetuksen ja ulkoasiainministeriön päätöksen. Nykyisin asetuksessa määritellyt korvausperusteet nostettaisiin lain tasolle. Korvausten yleiset perusteet määriteltäisiin laissa ja yksityiskohtaiset säännökset korvauksista annettaisiin ulkoasiainministeriön asetuksella lakiin kirjattavien asetuksenantovaltuuksien nojalla.

Muutoksena korvausjärjestelmän yksityiskohtiin lain tasolla ehdotetaan asettautumiskorvauksen poistamista korvauslajina. Asettautumiskorvauksella katetaan maasta toiseen siirtymiseen liittyviä muita kustannuksia kuin suoranaisia muuttotavaran käsittely- ja matkakustannuksia. Uudistetussa järjestelmässä nämä kustannukset voitaisiin kattaa laskennallisena osana paikalliskorotuksessa.

Muutoksena yksityiskohtiin lain tasolla ehdotetaan myös, että muun kuin edustuston päällikön asuntokorvauksen osana olleen kaavamaisesti prosenttiosuutena palkan ja paikalliskorotuksen perusteella määräytyvän vuokranvastikkeen perimisestä luovuttaisiin. Uudistuksessa virkamiehelle maksettavaa paikalliskorotusta määriteltäessä otetaan huomioon sitä alentavana tekijänä nykyinen vuokranvastike eli virkamiehen oma-vastuusosuus asumiskustannuksista. Näin säästettäisiin korvausjärjestelmän hallinnointiin käytettyä aikaa ja työvoimaa.

Ehdotettu laki ei sisällä nykyisessä laissa olevaa säännöstä edustuston päällikön vapaasta asunnosta. Kysymyksessä ei ole korvaus vaan muu etuus eikä siitä tarvita säännöstä ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmää koskevaan erityislakiin. Asuntoetu säilytetään, mutta sen oikeudellinen perusta olisi yleisessä lainsäädännössä. Tältä osin tarkoituksena on selkiyttää lain soveltamisalaa.

UE-korvauslain nojalla annetulla asetuksella on nykyisin erikseen säädetty ulkomaanedustuksen virkamiehen omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamisesta tapauksissa, joissa vahinkoa ei ole voitu kattaa vakuutuksin. Säännökset vakuutusta täydentävästä korvauksesta esitetään sisällytettäväksi uuteen lakiin ja ulkoasiainministeriön asetukseen, jolloin myös nämä korvaukset ovat osa yhtenäistä korvausjärjestelmää.

Muilta osin korvausjärjestelmän kehittäminen voitaisiin toteuttaa asetustason säännöksissä. Suunniteltuja sisällöllisiä muutoksia ovat muun muassa eräiden korvauslajien kohdalla siirtyminen käytännön syistä laskutusta vastaan korvattavista kuluista laskennalliseen kertakorvaukseen. Tehtävien vaativuuteen perustuva palkkausjärjestelmä otetaan huomioon korvauserien luokittelussa siten, että nykyiset virkanimikkeisiin ja A-palkkaluokkiin perustuvat luokitukset ja ryhmittelyt muutetaan osin virkanimikkeisiin ja osin tehtävien asettamiin vaatimuksiin perustuviksi.

3. Esityksen vaikutukset

3.1. Taloudelliset vaikutukset

Ehdotetussa laissa olevilla valtuutuksilla annettavasta asetuksesta on arvioitu aiheutuvan noin 415 000 euron kustannuslisäys vuositasolla ulkoasiainhallinnon toimintamenoihin laskettuna ulkomaanedustuksen nykyisellä henkilöstörakenteella ja hintatasolla. Lisäys aiheutuu siitä, että ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmää koskevien säädösten uudistamisen yhteydessä suunnitellaan tarkistuksia myös korvausmääriin. Lisäys on tarkoitus kattaa menokehysten puitteissa siten, että ulkomaanedustuksen henkilöstön asunnoista ja muita edustustojen toimintamenoissa olevia pienempiä kustannuseriä alennetaan kustannuksia vastaavalla euromäärällä.

3.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Ehdotetulla lailla säädettäisiin korvauksista, joita maksetaan ulkomaanedustukseen määrätyn ulkoasiainhallinnon virkamiehen ulkomailla suorittamasta työstä ja paikallisista erikoisolosuhteista johtuvien erityisten menojen kattamiseksi. Lakiin sisältyisivät nykyisin asetuksessa olevat säännökset korvausjärjestelmän perusteista. Korvausperusteiden nostaminen lain tasolle ja säännösten selkiyttäminen parantaisivat virkamiesten oikeusturvaa. Ministeriöön uudistus tuo päätösvallan siirtämisen ja korvauslajien yksinkertaistamisen myötä henkilöstösäästöjä ylimenokauden jälkeen.

4. Asian valmistelu

4.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Esitys perustuu ulkoasiainministeriön 1 päivänä maaliskuuta 2002 asettaman ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän uudistamistarpeita selvittäneen työryhmän muistioon, joka annettiin 11 päivänä kesäkuuta 2004. Työryhmässä oli ulkoasiainministeriön lisäksi edustettuna valtiovarainministeriö, sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, pääesikunta, kauppa- ja teollisuusministeriö sekä ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistys UHVY ry.

Esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä.

4.2. Lausunnot

Ulkoasiainministeriö pyysi esitysluonnoksesta lausunnot tasa-arvokysymysten osalta sosiaali- ja terveysministeriöltä ja erityisesti verotuskysymysten osalta valtiovarainministeriöltä sekä ulkoasiainhallinnon virkailijayheistykseltä ja puolisoyhdistykseltä. Lausunnon antoi myös maa- ja metsätalousministeriö.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotuksen perustelut

1. Luku Yleiset säännökset

1 §. Soveltamisala. Lain soveltamisalasta säädettäisiin 1 §:ssä. Säännöksessä soveltamisala rajattaisiin virasto- ja henkilöulottuvuuden suhteen samalla tavalla kuin nykyisessä laissa siten, että kohteena ovat ulkoasiainhallinnon virkamiehet, jotka on määrätty työskentelemään ulkomaanedustustossa. Lakia ei siis sovellettaisi muihin viranomaisiin palvelussuhteessa oleviin virkamiehiin, jotka työskentelevät ulkomaanedustuksen toimipaikoissa. Ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän soveltaminen näihin henkilöstöryhmiin edellyttäisi, että siitä säädetään muussa laissa.

Soveltamisalaa koskeva säännös sisältäisi myös yleisen määritelmän korvausperusteista. Tältä osin määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että se on tarkemmin yhdenmukainen tuloverolain 76 §:ssä olevan korvausten verovapautta koskevan määritelmän kanssa.

2 §. Määritelmät. Lain 2 § sisältäisi korvausjärjestelmässä keskeisten käsitteiden määritelmiä.

Voimassa olevassa ministeriön päätöksessä olevan määritelmän mukaan puolisolla tarkoitetaan aviopuolisoa, joten puolisoa koskevat korvaukset edellyttävät avioliittoa.

Rekisteröidyt parisuhteet rinnastetaan avioliittoon ilman eri mainintaa niitä koskevan lainsäädännön nojalla.

Saman momentin 2 kohdassa säädettäisiin virkamiehen lapsesta. Momentin 2 kohdan b alakohdan mukaan lapsen käsite kattaisi virkamiehen puolison lapset vain jos lapsi asuu tai on asunut virkamiehen kanssa samassa taloudessa. Muilta osin lasta koskevien määritelmien sisältö olisi sama kuin nykyisin.

Asemapaikalla tarkoitettaisiin ulkoasiainhallintolain (204/2000) 11 §:n mukaista edustuston sijaintipaikkaa, joka on määritelty Suomen ulkomaanedustuksen sijaintipaikoista annetulla tasavallan presidentin asetuksella (262/2000). Asemamaalla tarkoittaisiin valtiota, jossa edustusto sijaitsee.

3 §. Ratkaisuvalta. Säännös ratkaisuvallasta nostettaisiin lain tasolle. Sisällöltään se vastaisi nykyistä tilannetta. Korvausten myöntämisestä päättäisi ulkoasiainministeriö, jollei ratkaisuvaltaa ole ulkoasiainministeriön asetuksella annettu edustustolle.

2. Luku Korvaukset

Ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän voidaan katsoa jakautuvan rakenteellisesti kahteen osaan, yleisenä ulkomaankorvauksena maksettavaan paikalliskorotukseen ja sitä täydentäviin erityiskorvauksiin. Paikalliskorotusta maksetaan yleiskorvauksena ulkomaantyön aiheuttamista lisäkustannuksista, mutta muita korvauksia vain, jos niitä koskevat erityiset edellytykset täyttyvät.

Mainittu rakenteellinen kahtiajako ilmenee ehdotetun lain pykäläjaottelussa. Paikalliskorotuksesta ehdotetaan säädettäväksi 4 §:ssä ja muista korvauksista 5 §.ssä. Lähtökohtana on, että paikalliskorotus ja sitä täydentävät erityiskorvaukset eivät ole perusteiltaan päällekkäisiä.

Korvausten yleisistä määräytymisperusteista ehdotetaan säädettäväksi 6 §:ssä. Asetuksenantovaltuudesta tarkempien säännösten antamiseksi ulkoasiainministeriön asetuksella säädettäisiin 9 §:ssä. Ehdotuksessa on otettu huomioon perustuslain 80 §:n, jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista.

4 §. Paikalliskorotus. Paikalliskorotus on korvaus, jota maksetaan ulkomailla työskentelystä ja oleskelusta johtuvien lisäkustannusten kattamiseksi. Lisäkustannukset voivat aiheutua esimerkiksi yksittäisten kulutuserien kotimaata korkeammista hinnoista tai kotimaasta poikkeavasta kulutustarpeesta. Korvauksen perusteissa otetaan huomioon edustuston sijaintialueella vallitsevat olosuhteet.

Ehdotettu säännös vastaa sisällöltään nykyistä asetuksessa olevaa säännöstä. Paikalliskorotuksen yksityiskohtaisista laskentaperusteista ja määristä säädettäisiin ulkoasiainministeriön asetuksella.

Kysymys on yleiskorvauksesta, jonka perusteena eivät ole tietyt todelliset kulut, vaan laskennalliset kustannustekijät. Tämän tyyppisen korvauksen määräytymisperusteita olisi käytännössä mahdotonta määritellä ehdottoman tarkasti. Käytössä olevan korvausjärjestelmän taustaksi kuitenkin hankitaan jatkuvasti tilastotietoja hinnoista, kulutustottumuksista ja muista vastaavista tekijöistä.

Nykyisin paikalliskorotus muodostuu virkanimikkeen ja palkkausluokan mukaisesta perusarvosta, joka kerrotaan asemapaikan hintatasoon perustuvalla kalleuskertoimella ja valuuttakurssit huomioon ottavalla valuuttakertoimella. Paikalliskorotuksessa huomioidaan perheellisyys siten, että lapsista maksetaan lapsikorotusta ja mukana seuraavasta puolisosta puolisokorotusta.

Uudistetussa järjestelmässä paikalliskorotus määräytyisi virkanimikkeen sekä tehtävän asettamien erityisten vaatimusten mukaisesti. Paikalliskorotukseen on tarkoitus laskennallisesti sisällyttää asettautumiskorvaus, joka siis poistuisi erillisenä korvauslajina. Asettautumiskorvauksella katetaan nykyisin siirtymiseen liittyviä muita kustannuksia kuin suoranaisia muuttotavaran käsittely- ja matkakustannuksia.

5 §. Erityiskorvaukset. Lain 5 §:ssä säädettäisiin erityiskorvauksista, joita voidaan maksaa paikalliskorotuksen lisäksi, jos korvausta koskevat laissa ja asetuksessa määritellyt edellytykset täyttyvät. Pykälä sisältäisi erityiskorvausten lajit ja niiden perusteet. Tarkemmat säännökset korvauksista annettaisiin 9 §:n nojalla annettavalla ulkoasiainministeriön asetuksella.

1) Varustautumiskorvausta koskeva säännös vastaisi nykyistä asetuksessa olevaa säännöstä. Varustautumiskorvausta maksetaan välttämättömiä hankintoja varten siirryttäessä ministeriöstä ulkomaanedustukseen tai asemamaasta toiseen.

Varustautumiskorvaus on tarkoitettu käytettäväksi sellaisiin ulkomailla asumisesta ja ulkomaanedustuksessa työskentelystä johtuviin siirtymisvaiheessa tehtäviin hankintoihin kuten esimerkiksi auto, huonekalut, astiastot sekä muu kodin sisustus ja varustus.

Auton käyttö on välttämätöntä useimmilla asemapaikalla joko viran hoitoon liittyen tai paikallisista olosuhteista johtuen. Lisäkustannuksia aiheutuu asuntoon hankitusta sisustuksesta ja kotitalouskoneista, joita ei mahdollisesti voida siirtää seuraavaan asemapaikkaan tai laitteita ei voi erilaisista käyttöjärjestelmistä johtuen siellä käyttää. Usein toistuvat muutot kuluttavat koti-irtaimistoa normaalia enemmän. Myös edustusvelvollisuus luo tarvetta lisähankintoihin kotimaahan verrattuna.

2) Muutosta aiheutuneiden kustannusten korvaamista (muuttokorvaus) koskeva säännös vastaa nykyistä asetuksessa olevaa säännöstä. Lähtökohtana on, että virkamies voi kuljettaa asemapaikalle henkilökohtaista matkatavaraa ja koti-irtaimistoa sillä asunnot vuokrataan pääsääntöisesti kalustamattomina. Muuttokorvauksella on tarkoitettu katettavaksi kaikki muuttoon liittyvät kulut, kuten tavaran pakkaus ja suojaus, lyhytaikainen varastointi, kuljettaminen, aukipurkaminen ja vakuuttaminen.

3) Asuntokorvauksena maksettaisiin korvausta virkamiehen ja mukana seuraavien perheenjäsenten asumisesta asemapaikalla aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista. Asumiskustannusten korvausperusteet olisivat samat kuin nykyisin.

Tarkoituksena on turvata virkamiehelle perheineen kaikissa asemapaikoissa kohtuullinen asumistaso, ottaen huomioon tehtävän asettamat vaatimukset, kuten mahdollinen edustusvelvollisuus.Virkamieheltä peritään voimassa olevassa ue-korvausjärjestelmässä omavastuuosuutena asumiskuluista vuokranvastike, joka määräytyy kaavamaisesti prosenttiosuutena virkamiehelle maksettavasta palkasta ja paikalliskorotuksesta (12,5 % kiinteästä palkasta ja 20 % paikalliskorotuksesta).

Vuokranvastikkeesta luovutaan niin, että paikalliskorotusta määriteltäessä alentavana tekijänä huomioidaan nykyinen omavastuuosuus eli peruspalkasta ja paikalliskorotuksesta vuokranvastikkeena perityt lisääntyneet kustannukset, joiden on voitu katsoa vastaavan asuntoedun arvoa.

4) Ehdotettu säännös lapsen koulutuksesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta (koulutuskorvaus) vastaa nykyistä säännöstä.

Virkamiehen työhyvinvoinnin kannalta on toivottavaa, että perhe seuraisi hänen mukanaan asemapaikalle ja että lasten koulunkäynti vieraassa kulttuurissa ja kieliympäristössä olisi mahdollisimman sujuvaa. Koulutuskustannukset ovat useissa asemapaikoissa niin korkeat, ettei mukanaseuraamiselle olisi teoreettisiakaan mahdollisuuksia, ellei koulutus olisi työnantajan kustantamaa.

Suomessa vakinaisesti asuva lapsi on perusopetuslain (628/1998) mukaan oppivelvollinen. Virkamiehen mukana seuraavalle lapselle kustannetaan suomalaista koulujärjestelmää mahdollisimman hyvin vastaava perus- ja lukiotason opetus tai ammatillinen peruskoulutus. Koulutuskorvauksella katetaan esikoulu-, peruskoulu- ja lukio-opetuksen tai ammatillisen perusopetuksen kohtuulliset kustannukset.

5) Matkakorvausta koskevat säännökset vastaisivat nykyisiä asetuksessa olevia säännöksiä. Korvaus kattaa muuttomatkat, kotilomamatkoja Suomeen, tapaamismatkoja perheen asuessa asemamaan ulkopuolella, sukulaisen kuolemantapauksen sattuessa Suomeen tehtävät matkat sekä virkamiehen palkkaaman kotiapulaisen matkoja.

6) Edustuskorvauksia koskeva säännös vastaisi nykyistä asetuksen säännöstä. Edustustyö on oleellinen osa virkamiehen ulkomaantyötä. Sen kautta vahvistetut kontaktit ja myönteinen yhteistyöilmapiiri ovat arvokkaita työvälineitä.

7) Olosuhdekorvaus on korvaus asemapaikalla vallitsevista terveyteen, turvallisuuteen ja viihtyvyyteen vaikuttavien olosuhteiden lievittämisestä aiheutuvia lisäkustannuksia. Olosuhdekorvausta suoritetaan vain osassa edustustoja voimassa olevan olosuhdeluokituksen mukaisesti. Ehdotettu säännös vastaa sisällöltään nykyistä asetuksessa olevaa säännöstä.

Nykyjärjestelmään kuuluvat matkakorvauksella katettavat huoltomatkat on tarkoitus poistaa erillisenä korvauslajina ja sisällyttää olosuhdekorvaukseen, johon ne perusteeltaan kytkeytyvät (matkakorvauksista ks. ed. 5 kohta). Huoltomatkojen tarkoituksena on ollut lieventää asemapaikan olosuhteita mahdollistamalla virkamiehen ja hänen mukana seuraavien perheenjäsentensä matkustaminen lähimpään sellaiseen kohteeseen, jossa olosuhteet ovat paremmat joko ilmansaasteiden, tavaroiden saatavuuden, turvallisuuden tms. kannalta.

8) Säännös vakuutusta täydentävästä korvauksesta ehdotetaan sisällytettäväksi uuteen lakiin, jossa se muodostaisi yhden erityiskorvauslajin osana yhtenäistä korvausjärjestelmää. Sisällöltään korvausta koskeva säännös pysyisi ennallaan. UE-korvauslain nojalla annetulla asetuksella on nykyisin erikseen säädetty ulkomaanedustuksen virkamiehen omaisuudelle aiheutuneen vahingon korvaamisesta tapauksissa, joissa vahinkoa ei ole voitu kattaa vakuutuksin. Korvausten maksaminen on käytännössä poikkeuksellista.

6 §. Korvausten yleiset määräytymisperusteet. Lain 6 §:ään ehdotetaan otettavaksi korvausten yleisiä määräytymisperusteita koskeva säännös, joka kattaisi 4 ja 5 §:ssä säädettävät korvauslajit. Keskittämällä korvausten yleiset määräytymisperusteet yhteen pykälään vältytään toistamasta niitä kutakin korvauslajia koskevassa säännöksessä. Tällä ratkaisulla pyritään myös selkiyttämään korvausperusteita ja korostamaan perusteiden yhtenäisyyttä.

Ehdotetun säännöksen mukaan yleisiä määräytymisperusteita ovat korvauslajin mukaiset todelliset tai laskennalliset menot, virkamiehen tehtävän asettamat vaatimukset, toimikauden pituus, virkamiehen perheellisyys ja asemapaikan olosuhteet. Säännös määrittelisi lain tasolla korvausten määrittelyssä huomioon otettavat tekijät ja muodostaisi siten yhdessä 4 ja 5 §:n korvauslajikohtaisten säännösten kanssa perustan ulkoasiainministeriön asetuksella annettaville tarkemmille säännöksille.

7 §. Edunsaaja. Pykälässä säädettäisiin siitä, kuka on edunsaajana oikeutettu tässä laissa säädettyihin korvauksiin. Vastaavaa selkeää säännöstä edunsaajasta ei nykyisin ole. Ehdotetun säännöksen sisältö vastaa noudatettua käytäntöä.

Korvaukset maksettaisiin 1 momentissa olevan pääsäännön mukaan asianomaiselle virkamiehelle. Myös perheellisyyteen perustuvat korvaukset maksettaisiin virkamiehelle.

Tarvittaessa korvaukset voitaisiin kuitenkin maksaa suoraan palvelun tuottajalle. Esimerkiksi asuntokorvaus suoritetaan yleensä siten, että edustusto maksaa vuokran asunnon vuokranantajalle.

Pykälän 2 momentissä säädettäisiin avioero- ja kuolemantapauksia koskevista poikkeuksista. Perheenjäsenten muuttokorvaus ja muuttomatkakorvaus voidaan maksaa näille itselleen, jos puolisot ovat eronneet tai virkamies kuolee ulkomaantoimikauden aikana.

8 §. Muut korvaukset. Lähtökohtana on, että ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmä kattaa yksityiskohdissaan kaikki tapaukset, joissa korvauksia on tarkoitus maksaa. Poikkeustilanteita varten on kuitenkin tarpeellista antaa ulkoasiainministeriölle mahdollisuus yksittäisissä tapauksissa maksaa täydentäviä korvauksia. Vastaava säännös on nykyisin asetuksessa. Sen soveltaminen on ollut erittäin poikkeuksellista.

9. § Tarkemmat säännökset korvauksista. Lain 9 §:ssä ehdotetaan annettavaksi asetuksenantovaltuus tarkempien säännösten antamiseksi 4 ja 5 §:ssä säädetyistä korvauksista. Asetuksenantovaltuus on muotoiltu ottaen huomioon perustuslain 80 §:n asettamat vaatimukset.

Korvaussäädösten rakenne esitetään uudistettavaksi kaksiportaiseksi. Nykyisin asetuksessa määritellyt korvausperusteet nostettaisiin lain tasolle, jolloin korvausten yleiset perusteet määriteltäisiin laissa. Kun kysymys on ulkoasiainhallinnon sisäisestä järjestelmästä, jossa ministeriö edustaa valtiotyönantajaa, yksityiskohtaiset säännökset annettaisiin ulkoasiainministeriön asetuksella, kuten nykyisin.

Korvauslajikohtaiset säännökset 4 ja 5 §:ssä määrittelisivät perusteet lain tasolla ja 6 §:n säännös ne yleiset perusteet, joita voidaan käyttää erottelevina tekijöinä yksityiskohtaisissa säännöksissä. Ulkoasiainministeriön asetuksella säädettäisiin yksityiskohtaisesti korvausten maksamisen edellytyksistä, korvausten määräytymisperusteista, korvausmääristä sekä menettelystä korvausten hakemisessa, myöntämisessä ja maksamisessa.

3. Luku Erinäiset sännökset

10 §. Takaisinperintä. Pykälässä säädettäisiin työnantajan oikeudesta periä aiheettomasti maksettu korvaus takaisin valtion virkamieslain 60 §:n mukaisesti. Sääntely vastaa nykyistä sääntelyä.

11 §. Muutoksenhaku. Ehdotettu 11 § sisältää säännökset muutoksenhausta. Korvauksia koskevaan päätökseen saisi hakea oikaisua virkamieslaissa säädetyllä tavalla ja oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saisi hakea muutosta hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.

Vastaava säännös on nykyisen lain 6 §:ssä. Erona on se, että nykyisen lain mukaan edustuston päätöksestä valitetaan ulkoasiainministeriöön, mutta ehdotuksen mukaan edustuston päätökseen haettaisiin oikaisua ulkoasiainministeriöltä. Tämä olisi yhdenmukaista nykyisen hallintolainkäyttöä koskevan sääntelyn kanssa.

12 §. Tarkemmat säännökset. Pykälä sisältäisi valtuutuksen tarkempien säännösten antamiseksi lain täytäntöönpanosta ulkoasiainministeriön asetuksella. Edellä 9 §:n kohdalla selostettujen perusteiden mukaisesti säädösrakenteeseen kuuluisi laki ja ministeriön asetus.

13 §. Voimaantulo. Pykälä sisältäisi tavanomaisen voimaantulosäännöksen ja aikaisemman lain kumoamissäännöksen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2005.

14 §. Siirtymäsäännös. Muutoksena korvausjärjestelmän yksityiskohtiin lain tasolla ehdotetaan asettautumiskorvauksen poistamista erillisenä korvauslajina. Uudistetussa järjestelmässä vastaavat kustannukset katettaisiin laskennallisena osana paikalliskorotuksessa.

Siirtymävaiheessa on tarpeen maksaa asettautumiskorvausta ulkomaanedustustosta toiseen siirtyville ja ministeriöön palaaville virkamiehille, koska nämä eivät ole ehtineet saada vastaavaa korvausta osana paikalliskorotusta. Tämän johdosta ehdotetaan säädettäväksi 14 §:ssä olevassa siirtymäsäännöksessä, että asettautumiskorvausta maksetaan niille, jotka siirtyvät ulkomaanedustuksesta toiseen asemapaikkaan tai ulkoasiainministeriöön viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006.

Vastaavan siirtymäkauden ajan voidaan muuttokorvauksen sijasta korvata virkamiehelle muutto nykyjärjestelmän mukaisesti laskua vastaan.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Ulkomaanedustuksen korvaussäädösten rakenne ehdotetaan uudistettavaksi kaksiportaiseksi. Uusi laki ulkomaanedustuksen korvauksista ja sen nojalla annettava ulkoasiainministeriön asetus korvaisivat aiemman lain, asetuksen ja ulkoasiainministeriön päätöksen.

Ehdotetun lain 9 § edellyttää, että ulkoasiainministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset laissa säädettyjen korvausten maksamisen edellytyksistä, korvausten määräytymisperusteista, korvausmääristä sekä menettelystä korvausten hakemisessa, myöntämisessä ja maksamisessa.

3. Voimaantulo

Ulkomaanedustuksen korvausjärjestelmän uudistus, johon kuuluvat ehdotettu laki ja sen nojalla annettava ulkoasiainministeriön asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun laki on hyväksytty ja vahvistettu.

Voimaantulon ajankohta on kuitenkin syytä määritellä siten, että valmisteltavana olevista henkilöstösiirroista aiheutuisi mahdollisimman vähän soveltamisongelmia siirtymävaiheessa. Tämän johdosta on päädytty ehdottamaan, että laki tulisi voimaan 1 päivänä lokakuuta 2005.

4. Säätämisjärjestys

Perustuslain 80 §:n mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla.

Ehdotettuun lakiin ulkomaanedustuksen korvauksista sisältyvät nykyisin asetuksessa olevat säännökset korvausjärjestelmän perusteista. Näihin kuuluvat säännökset korvauslajeista ja niiden perusteista sekä korvauksen suuruuteen vaikuttavista määräytymisperusteista.

Ehdotus sisältää myös asetuksenantovaltuuden, jonka mukaan ulkoasiainministeriön asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset laissa säädettyjen korvausten maksamisen edellytyksistä, korvausten määräytymisperusteista, korvausmääristä sekä menettelystä korvausten hakemisessa, myöntämisessä ja maksamisessa.

Hallitus katsoo, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki ulkomaanedustuksen korvauksista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään korvauksista, joita maksetaan ulkomaanedustukseen määrätyn ulkoasiainhallinnon virkamiehen ulkomailla suorittamasta työstä ja paikallisista olosuhteista johtuvien erityisten menojen kattamiseksi.

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) puolisolla virkamiehen aviopuolisoa;

2) lapsella:

a) virkamiehen alle 18-vuotiasta lasta, jonka huoltaja virkamies on ja joka ei ansaitse elatustaan omalla työllään;

b) puolison alle 18-vuotiasta lasta, jonka huoltaja puoliso on, joka ei ansaitse elatustaan omalla työllään ja joka asuu tai on asunut samassa taloudessa virkamiehen kanssa;

c) virkamiehen alle 20-vuotiasta lasta, jonka huoltaja virkamies oli ennen kuin lapsi täytti 18 vuotta, joka ei ansaitse elatustaan omalla työllään ja joka päätoimisesti opiskelee lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa;

d) puolison alle 20-vuotiasta lasta, jonka huoltaja puoliso oli ennen kuin lapsi täytti 18 vuotta, joka ei ansaitse elatustaan omalla työllään, joka päätoimisesti opiskelee lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa ja joka asuu tai on asunut samassa taloudessa virkamiehen kanssa; tai

e) samassa taloudessa virkamiehen kanssa asuvaa virkamiehen tai puolison 18 vuotta täyttänyttä lasta, jonka huoltaja virkamies tai puoliso on ja joka sairauden, vian tai vamman vuoksi ei kykene elättämään itseään omalla työllään;

3) perheenjäsenellä puolisoa tai lasta;

4) mukana seuraavalla perheenjäsentä, joka pysyvästi, vähintään kuuden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti oleskelee asemapaikassa ja asuu samassa taloudessa virkamiehen kanssa;

5) kotiapulaisella kotitaloustyöntekijän työsuhteesta annetussa laissa (951/1977) tarkoitettua työntekijää, joka on työsopimussuhteessa virkamieheen ja joka välittömästi ennen palvelussuhteen alkamista asui Suomessa;

6) asemapaikalla edustuston sijaintipaikkaa; ja

7) asemamaalla edustuston sijaintivaltiota.

3 §
Ratkaisuvalta

Tässä laissa säädettyjen korvausten myöntämisestä päättää ulkoasiainministeriö, jollei ulkoasiainministeriön asetuksella ratkaisuvaltaa ole annettu edustustolle.

2 luku

Korvaukset

4 §
Paikalliskorotus

Ulkomailla suoritetusta työstä ja paikallisista olosuhteista johtuvien erityisten menojen kattamiseksi virkamiehelle maksetaan paikalliskorotusta.

5 §
Erityiskorvaukset

Paikalliskorotuksen lisäksi maksetaan erityiskorvauksia siten kuin ulkoasiainministeriön asetuksella tarkemmin säädetään:

1) korvausta ulkomaanedustukseen ja ulkomaanedustuksessa asemamaasta toiseen muuttamisen edellyttämiä välttämättömiä hankintoja varten (varustautumiskorvaus);

2) korvausta muutosta aiheutuvista kustannuksista (muuttokorvaus);

3) korvausta kohtuullisista asumiskustannuksista (asuntokorvaus);

4) korvausta lapsen koulutuksesta aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista (koulutuskorvaus);

5) korvausta muuttomatkoista, kotilomamatkoista Suomeen, tapaamismatkoista perheenjäsenten asuessa asemamaan ulkopuolella, sukulaisen kuolemantapauksen johdosta tehdyistä matkoista Suomeen ja kotiapulaisen matkoista aiheutuvista kohtuullisista kustannuksista (matkakorvaus);

6) korvausta virkatehtäviin liittyvien edustustilaisuuksien järjestämisestä aiheutuvista ja muista edustamiseen liittyvistä kustannuksista (edustuskorvaus);

7) korvausta terveyteen, turvallisuuteen ja viihtyvyyteen vaikuttavista haitallisista olosuhteista (olosuhdekorvaus); sekä

8) korvausta virkamiehen tai mukana seuraavan perheenjäsenen omaisuudelle asemapaikalla muuten kuin virkatehtävää hoidettaessa sattuneesta vahingosta, jota ei ole voitu kattaa vakuutuksella (vakuutusta täydentävä korvaus).

6 §
Korvausten yleiset määräytymisperusteet

Korvausten yleisiä määräytymisperusteita ovat korvauslajin mukaiset todelliset tai laskennalliset menot, virkamiehen tehtävän asettamat vaatimukset, toimikauden pituus, virkamiehen perheellisyys ja asemapaikan olosuhteet.

7 §
Edunsaaja

Tässä laissa tarkoitetut korvaukset maksetaan korvaukseen oikeutetulle virkamiehelle tai suoraan virkamiehen vastaanottaman palvelun tuottajalle.

Muutto- ja muuttomatkakorvaus voidaan maksaa virkamiehen mukana seuranneelle perheenjäsenelle, jos virkamies on kuollut tai puolisot ovat eronneet.

8 §
Muut korvaukset

Yksittäisessä tapauksessa voidaan erityisestä syystä maksaa korvausta sellaisista tämän lain soveltamisalaan kuuluvista menoista, joita 4 ja 5 §:ssä säädettyjen korvausten ei katsota kattavan.

9 §
Tarkemmat säännökset korvauksista

Ulkoasiainministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset tässä laissa säädettyjen korvausten maksamisen edellytyksistä, korvausten määräytymisperusteista, korvausmääristä sekä menettelystä korvausten hakemisessa, myöntämisessä ja maksamisessa.

3 luku

Erinäiset säännökset

10 §
Takaisinperintä

Aiheettomasti maksettu korvaus voidaan periä takaisin siten kuin valtion virkamieslain (750/1994) 60 §:ssä säädetään.

11 §
Muutoksenhaku

Tässä laissa säädettyjä korvauksia koskevaan päätökseen saa hakea oikaisua valtion virkamieslaissa säädetyllä tavalla. Edustuston päätökseen haetaan oikaisua ulkoasiainministeriöltä.

Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetyllä tavalla.

12 §
Tarkemmat säännökset

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa ulkoasiainministeriön asetuksella.

4 luku

Voimaantulosäännökset

13 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2005.

Tällä lailla kumotaan ulkomaanedustuksen virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista korvauksista sekä muista etuuksista annettu laki (651/1993).

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

14 §
Siirtymäsäännös

Jos virkamies siirtyy ulkomaanedustuksessa asemapaikasta toiseen tai ulkoasiainministeriöön viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006, hänelle maksetaan asettautumiskorvaus ja hänelle voidaan maksaa muuttokustannusten korvaus niiden säännösten mukaisesti, jotka olivat voimassa tämän lain voimaan tullessa.


Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Pääministeri
Matti Vanhanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.