Esityksessä ehdotetaan, että maaoikeudet hallinnollisesti itsenäisinä erityistuomioistuimina lakkautetaan ja niiden nykyinen henkilökunta ja käsiteltäväksi säädetyt asiat siirretään kahdeksaan käräjäoikeuteen. Maaoikeusasioita käsitteleviä käräjäoikeuksia olisivat Hämeenlinnan, Kuopion, Mikkelin, Oulun, Rovaniemen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeudet. Muutoksenhaku maaoikeusasioissa säilyisi ennallaan.

Maaoikeusasioita käsittelevää käräjäoikeuden kokoonpanoa kutsuttaisiin maaoikeudeksi. Kokoonpano vastaisi muutoin nykyistä maaoikeuden kokoonpanoa, mutta aikaisemmasta poiketen siihen voisi kuulua toinen lainoppinut jäsen, jos asian laatu sitä vaatisi. Lisäksi maaoikeus olisi päätösvaltainen myös silloin, kun lautamiehiä on vain yksi, jos lautamiehelle on tullut este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen. Maaoikeuden lautamiehinä toimisivat käräjäoikeuksien lautamiehet, eikä heiltä vaadittaisi paikallis- ja erityisasiantuntemusta kiinteistöasioista.

Maaoikeuden toimivaltaa ratkaista asioita yhden tuomarin kokoonpanossa laajennettaisiin siten, että yhden tuomarin kokoonpano tulisi kysymykseen myös silloin, kun asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Asia voitaisiin ratkaista esityksen mukaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, että sen ratkaiseminen ei edellytä suullista käsittelyä, ja asianosaiset, joiden oikeutta muutoksenhakemus koskee, suostuvat siihen, että asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta. Jos asia ratkaistaisiin kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella eikä valittajan vastapuoli ole käyttänyt maaoikeudessa puhevaltaa tai jos asia ratkaistaisiin pääkäsittelyssä valittajan vastapuolen poissaolosta huolimatta, hänen asiassa aikaisemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto otettaisiin kuitenkin huomioon asiaa ratkaistaessa. Lisäksi uudistettaisiin tiedoksiantoa maaoikeuden istunnosta koskevia säännöksiä.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kiinteistönmuodostamislakia, johon otettaisiin säännös maaoikeusasioita käsittelevistä käräjäoikeuksista sekä tehtäisiin muut menettelyä koskevat tarpeelliset muutokset. Maaoikeuksien nykyistä organisaatiota koskeva kiinteistönmuodostamisasetuksen 8 luku kumottaisiin. Tarpeellisilta osin muutettaisiin myös käräjäoikeuslakia ja -asetusta sekä oikeudenkäymiskaarta. Käräjäoikeuksien tuomiopiireistä maaoikeusasioissa säädettäisiin asetuksella. Tarkoituksena on, että tuomiopiirit maaoikeusasioissa perustuisivat pääsääntöisesti maanmittaustoimistojen toimialuejakoon. Oikeusministeriö määräisi päätöksellään, mihin käräjäoikeuksiin perustettaisiin maaoikeusinsinöörin virkoja ja mikä heidän toimialueensa olisi.

Esitys liittyy valtion vuoden 2000 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2000.

---

Nykyiset maaoikeudet

Suomessa on nykyisin neljä maaoikeutta: Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Vaasan ja Pohjois-Suomen maaoikeus. Ne toimivat kahdeksassa jaostossa. Etelä-Suomen maaoikeudella on kolme jaostoa: yksi Helsingissä, toinen Turussa ja kolmas Hämeenlinnassa. Itä-Suomen maaoikeudella on jaostot Kuopiossa ja Mikkelissä. Vaasan maaoikeus toimii yksijaostoisena. Pohjois-Suomen maaoikeuden jaostot sijaitsevat Rovaniemellä ja Oulussa.

Maaoikeuksien tuomiopiirit muodostuvat maanmittauslaitoksesta annetun lain (505/1991) 4 §:ssä ja sen nojalla annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä maanmittaustoimistojen lukumäärästä, toimialueista ja hallintopaikoista (376/1998) säädetyn maanmittaustoimistojen toimialuejaon mukaisesti. Etelä-Suomen maaoikeuden tuomiopiirinä ovat Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Pirkanmaan-Satakunnan ja Hämeen maanmittaustoimistojen toimialueet; Itä-Suomen maaoikeuden tuomiopiirinä on Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Keski-Suomen maanmittaustoimistojen toimialueet; Vaasan maaoikeuden tuomiopiirinä on Pohjanmaan maanmittaustoimiston toimialue sekä Pohjois-Suomen maaoikeuden tuomiopiirinä on Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun-Koillismaan ja Lapin maanmittaustoimistojen toimialueet.

Etelä-Suomen maaoikeus kuuluu Turun hovioikeuden, Itä-Suomen maaoikeus Itä-Suomen hovioikeuden, Vaasan maaoikeus Vaasan hovioikeuden sekä Pohjois-Suomen maaoikeus Rovaniemen hovioikeuden alaisuuteen.

Maaoikeuksien syntytausta ja kehitys

Maaoikeuksien syntyhistoria ajoittuu 1700-luvun puoliväliin, jolloin isojako pantiin alulle. Suomeen perustettiin kolme viisijäsenistä talousdeputaatiota (valiokuntaa). Deputaatiot asetettiin vuoden 1757 isojakoasetuksen nojalla valtiosäätyjen luottamuselimiksi tehtävänään isojakojen valvominen, kylienvälisten rajariitojen selvittäminen, menettelytapaohjeiden suunnittelu isojakoja varten, isojaoista aiheutuneiden riitaisuuksien sovitteleminen sekä isojakoja koskevien ehdotusten tekeminen valtiopäiville. Vuoden 1762 isojakoasetuksen mukaan lisäjäseniksi kutsuttiin asianosaisten pyynnöstä kaksi uskottua miestä. Varsinaisia isojakoriitoja deputaatiot eivät ratkaisseet, vaan ne jäivät joko valtiopäivien tai yleisen tuomioistuimen käsiteltäviksi. Pitäjien ja kylien välistä rajaa koskevasta rajariidasta deputaatiot antoivat myöhemmin lopullisia ratkaisuja, joista valitettiin kuninkaalle. Deputaatiot joutuivat vuoden 1766 valtiopäivillä poliittisen arvostelun kohteeksi, ja ne päätettiin lakkauttaa.

Maanjakosovinto-oikeus (Ägodelnings Compromissrätt) perustettiin paikallisissa isojakoasetuksissa 20 päivänä marraskuuta 1766 Turun ja Porin, Uudenmaan ja Hämeen läänejä sekä 2 päivänä joulukuuta 1766 Pohjanmaata varten. Pitäjän miehet valitsivat maaherran kehotuksesta isojaon ollessa vireillä asianomaista pitäjää varten oikeuteen kolme tai viisi jäsentä, joista yksi toimi puheenjohtajana. Se pyrki aluksi sovitteluratkaisuun. Sovinnonteon epäonnistuttua riita ratkaistiin tuomiolla, josta voitiin valittaa suoraan kuninkaalle. Tuomioistuimen asettamisessa pidettiin silmällä vuoden 1734 lain ulosottokaaren 4:15:n säännöstä välimiesoikeuksista. Laamannioikeuksien tai alioikeuksien ratkaistavaksi jakoriitoja ei voitu jättää, koska isojakoasioissa ei yleensä ollut asiakirjoja, joihin tuomioistuimet olisivat voineet perustaa ratkaisunsa. Kun tuomioistuimet olivat lisäksi harvoin koolla, riitojen ratkaisu yleisessä tuomioistuimessa olisi liiaksi hidastanut isojakoa.

Maanjako-oikeus (Ägodelningsrätt) perustettiin vuoden 1775 isojakoasetuksessa. Maanjako-oikeuden puheenjohtajalta vaadittiin nyt perehtyneisyyttä tuomarin tehtäviin. Pitäjän miehet valitsivat tehtävään usein paikkakunnan tuomarin sekä harkintansa mukaan kaksi tai neljä jäsentä. Hovioikeuden oli määrättävä puheenjohtaja, jos pitäjän miehet eivät löytäneet sopivaa. Maanjako-oikeus voitiin asettaa myös yhteisesti useita pitäjiä varten. Isojakotoimitus voi joutua maanjako-oikeuteen kolmessa vaiheessa, erikseen piirirajoista, jaon perusteista ja päättyneestä jaosta. Vuodesta 1783 hovioikeus määrättiin valvomaan maanjako-oikeuden toimintaa, minkä jälkeen siitä tuli osa tuomioistuinlaitosta. Maanjako-oikeuden tuomiosta valitettiin aluksi suoraan kuninkaalle ja 16 päivänä elokuuta 1809 jälkeen keisarillisen hallituskonseljin oikeusosastolle, joka sai 21 päivänä helmikuuta 1816 nimekseen keisarillisen senaatin ja senaatin oikeusosasto.

Vakinainen maanjako-oikeus perustettiin ensimmäiseksi 12 päivänä heinäkuuta 1816 annetulla asetuksella Viipurin lääniin. Tuolloin oikeuden jäseneksi tuli puheenjohtajan ja maallikoiden lisäksi läänin ensimmäinen maanmittari virkansa puolesta. Muualla maassa maanjako-oikeus oli vielä tilapäisluontoinen ja kutakin pitäjää varten erikseen. Vasta vuonna 1916 jakolaitoksesta annetulla asetuksella (82/1916) maahan perustettiin kolme vakinaista maanjako-oikeutta eli Turun, Vaasan ja Viipurin maanjako-oikeudet. Jäseninä olivat tuolloin juristikoulutuksen saanut puheenjohtaja sekä lääninmaanmittausinsinööri virkansa puolesta ja kaksi kunnan viideksi vuodeksi valitsemaa paikallista maallikkojäsentä. Maanjako-oikeuksien toimivalta laajeni isojakoriitojen lisäksi käsittämään kaikki maanmittaustoimituksista johtuvat valitusasiat. Vuodesta 1920 lukien perustettiin väliaikaisista maanjako-oikeuden puheenjohtajista annetulla asetuksella (88/1920) virkoja vuokra-alueiden lunastamisesta tuolloin johtuneen ruuhkan purkamiseksi.

Kaupungeissa maanjako-oikeus ei ollut vanhastaan toimivaltainen, vaan jakolaitoksesta annetun asetuksen mukaan maistraattien oli käsiteltävä ensimmäisenä tuomioistuimena kaikki ne maanmittaustoimituksista johtuvat riita-asiat, jotka koskivat yksinomaan kaupungin maata. Vasta jakolaitoksesta, tontinmittauksesta ja kiinteistöjen rekisteröimisestä kaupungissa annetun lain (232/1931) antamiseen liittyneissä jakolaitoksesta annetun asetuksen muutoksissa maanjako-oikeuden toimivalta ulotettiin vuoden 1932 alusta koskemaan yleisen jakolainsäädännön nojalla kaupungeissa suoritettavia maanmittaustoimituksia.

Jakolain (604/1951) tultua voimaan vuoden 1953 alusta maanjako-oikeuteen tuli uusi vakinainen jäsen, jonka valtioneuvosto nimitti maanmittaushallituksen esityksestä. Jäsenen kelpoisuusvaatimuksina oli maanmittausinsinöörin tutkinto sekä kokemus maanmittaus- ja jakoasioista. Muina jäseninä toimivat edelleen lakimiespuheenjohtaja, lääninmaanmittausinsinööri virkansa puolesta ja kaksi nyt kunnanvaltuuston valitsemaa maallikkojäsentä.

Vuonna 1972 jakolain muuttamisesta annetulla lailla (321/1972) maanjako-oikeuden nimi muutettiin maaoikeudeksi. Samalla puheenjohtajan virkanimike muuttui maaoikeustuomariksi, pysyvän jäsenen virkanimike maaoikeusinsinööriksi, ja maallikkojäsenistä tuli lautamiehiä. Lääninmaanmittausinsinööri tai hänen määräämänsä maanmittausinsinööri toimi maaoikeuden jäsenenä kuten ennenkin aina vuoteen 1991 saakka. Samana vuonna lääninmaanmittausinsinöörin virat lakkautettiin. Vuoden 1993 jakolain muuttamisesta annetun lain (1016/1993) säätämisen jälkeen maaoikeudessa voi olla lisäksi toinen maaoikeusinsinööri, jos sitä asian laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna. Samalla yhdenmukaistettiin tarpeellisissa määrin oikeudenkäyntimenettelyä maaoikeudessa koskevat säännökset vastaamaan käräjäoikeuksissa toteutettavia uudistuksia, jotka tulivat voimaan 1 päivänä joulukuuta 1993.

Maaoikeuden toimivalta ja kokoonpano

Maaoikeuksien tehtävät ja rakenne perustuvat nykyisin vuoden 1997 alusta voimaan tulleen kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 20 lukuun. Lakia täydentää kiinteistönmuodostamisasetus (1189/1996), jonka 8 luvussa säädetään maaoikeuksista. Maaoikeudet vahvistavat itse työjärjestyksensä, jonka ne lähettävät tiedoksi hovioikeudelle ja oikeusministeriölle.

Maaoikeus ratkaisee sen käsiteltäviksi useissa eri laeissa säädetyt valitukset ja vastaavissa asioissa tehdyt kantelut. Maaoikeuden toimivaltaan kuuluu ratkaista ensimmäisenä muutoksenhakuasteena riidat ja valitukset, jotka koskevat muun muassa kiinteistönmuodostamislain, yleisistä teistä annetun lain (243/1954), yksityisistä teistä annetun lain (358/1962), kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) ja yhteismetsäosuuksien lunastamisesta annetun lain (455/1971) mukaisissa toimituksissa annettuja ratkaisuja. Maaoikeudessa käsiteltävistä asioista selvästi suurimpia ryhmiä ovat yksityisistä teistä annetun lain mukaiset tietoimitukset ja erilaiset kiinteistönmääritystoimitukset. Seuraavina suuruusjärjestyksessä tulevat yleisistä teistä annetun lain mukaiset tietoimitukset ja lohkomistoimitukset. Suuria asiaryhmiä ovat myös lunastuslain mukaiset toimitukset ja rajankäyntitoimitukset. Taloudellisesti merkittävimpiä ovat lunastustoimituksia koskevat valitukset ja työläimpiä uusjaot.

Toimivaltainen on se maaoikeus, jonka tuomiopiirissä sijaitsee alue, jota asia koskee. Jos alue kuuluu kahden tai useamman maaoikeuden tuomiopiiriin taikka jos asiassa on kysymys rajasta, joka on samalla kahden tai useamman maaoikeuden tuomiopiirin raja, asia on sen maaoikeuden ratkaistava, jonka tuomiopiirissä on sen viranomaisen hallintopaikka, jonka toimituksesta tai ratkaisusta on kysymys.

Maaoikeudessa on pääsääntöisesti neljä jäsentä. Puheenjohtajana on maaoikeustuomari ja muuna jäsenenä maaoikeusinsinööri sekä maallikkojäseninä kaksi kunnan valitsemaa lautamiestä. Nykyisin maaoikeudessa voi olla lisäksi toinen maaoikeusinsinööri, jos sitä asian laajuuteen tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna. Esimerkkinä hallituksen esityksessä laeiksi jakolain ja eräiden muiden asioiden käsittelyä maaoikeudessa koskevien lakien muuttamisesta (HE 189/1993 vp) on mainittu sellaiset asiat, joissa arviointikysymykset ovat keskeisiä. Käytännössä laajennettu kokoonpano on harvinainen.

Pääsääntöisesti maaoikeus ratkaisee sen käsiteltäväksi tulleet asiat täysilukuisessa kokoonpanossa. Kiinteistönmuodostamislain 243 §:n 2 momentin mukaan maaoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on vain maaoikeustuomari, muuan muassa silloin, kun muutoksenhakemus jätetään oikeudenkäynnin edellytysten puuttumisen vuoksi tutkimatta tai kun kysymys on käsittelyn valmistelemista tarkoittavasta toimenpiteestä tai kun maaoikeuden käsiteltävänä on valitus toimitusmiesten päätöksestä, jolla toimitusmiestä koskeva estemuistutus on hylätty, taikka jos valitus koskee kiinteistöjen yhdistämispäätöstä.

Maaoikeustuomari ja maaoikeusinsinööri nimitetään virkaan samassa järjestyksessä kuin käräjäoikeuden laamannista hallitusmuodossa säädetään. Sama koskee ylimääräisen maaoikeustuomarin ja ylimääräisen maaoikeusinsinöörin nimittämistä.

Hovioikeuden tulee virkaehdotuksen tekemistä varten hankkia maaoikeusinsinöörin viran hakijoista maanmittauslaitoksen keskushallinnon lausunto.

Kunnanvaltuuston on valittava kuntaan maaoikeuden lautamiehiksi vähintään neljä henkilöä kunnanvaltuuston toimikautta vastaavaksi ajaksi. Lautamiehen tulee olla kiinteistöasioihin perehtynyt ja paikalliset olot tunteva. Maaoikeuden puheenjohtaja kutsuu maaoikeuden jäseniksi lautamiehet yhdestä tai useammasta kunnasta, jossa valituksenalaisen toimituksen kohteena oleva alue on. Erityisestä syystä maaoikeuden jäseneksi voidaan kutsua myös muun kunnan lautamies. Jos maaoikeuden lautamies jää pois maaoikeuden istunnosta, johon hänet on kutsuttu taikka jos hänet havaitaan esteelliseksi eikä toista jäsentä voida ilman viivytystä istuntoon saada, on maaoikeustuomarilla oikeus ottaa hänen sijaansa esteetön maaoikeuden lautamieheksi kelpoinen henkilö.

Maaoikeuksien lukumäärästä, toimialueista ja sijaintipaikkakunnista sekä viraston päällikkönä toimivasta maaoikeustuomarista ja maaoikeuden jakaantumisesta jaostoihin säädetään kiinteistönmuodostamisasetuksessa.

Milloin maaoikeudessa on useampia kuin yksi maaoikeustuomari, maaoikeus toimii kahdesta tai useammasta jaostosta muodostuvana virastona. Viraston päällikkönä toimii maaoikeustuomari. Milloin heitä on useampia, viraston päällikkönä toimii maaoikeuden ensimmäisen jaoston maaoikeustuomari siten kuin maaoikeuden työjärjestyksessä määrätään. Oikeusministeriö päättää, mikä maaoikeuden jaostoista toimii ensimmäisenä jaostona.

Maaoikeuden jaostossa on maaoikeustuomarin ja maaoikeusinsinöörin lisäksi yksi toimistosihteeri. Viraston päällikkö määrää henkilökunnan jaostoille sekä päättää asioiden jakamisesta jaostojen kesken. Kiinteistönmuodostamislain 243 §:n 1 momentissa tarkoitetun toisen maaoikeusinsinöörin määräämisestä maaoikeuteen päättävät niiden maaoikeuksien päälliköt, joita määräys koskee.

Muutoksenhaku maaoikeusasioissa

Muutoksenhausta maaoikeuteen kiinteistötoimituksessa tehdystä ratkaisusta säädetään kiinteistönmuodostamislain 19 luvussa sekä kiinteistönmuodostamisasetuksen 7 luvussa.

Asianosainen saa hakea muutosta kiinteistönmuodostamislain mukaisessa kiinteistötoimituksessa tehtyyn ratkaisuun valittamalla maaoikeuteen, jollei muutoksenhakua ole lailla kielletty. Sen lisäksi kunta, vaikka se ei olisikaan asianosainen, saa hakea muutosta erikseen säädetyissä tapauksissa valittamalla maaoikeuteen toimituksessa tehdystä ratkaisusta, joka suoritetaan taaja-asutukseen käytetyllä alueella, yleiskaava-, asemakaava-, rakennuskaava- tai rantakaava-alueella taikka alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asema- tai rakennuskaavan laatimista varten tai jolle rantakaavan laatiminen on rakennuslain (370/1958) 123 a §:n mukaan tarpeen.

Valitus maaoikeudelle on varsinaisena muutoksenhakukeinona myös yksityisistä teistä annetun lain mukaisissa tietoimituksissa sekä muun muassa yleisistä teistä annetun lain, kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain ja kaivoslain (5031/1965) mukaisissa toimituksissa. Tuomiovirhekantelusta ja tuomion purkamisesta ylimääräisinä muutoksenhakukeinoina säädetään oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa.

Maaoikeuden tuomioon tai päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla, jos korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n nojalla myöntää valitusluvan. Maaoikeuden tuomio tai päätös pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään. Vireillä olevaa toimitusta voidaan jatkaa, vaikka tuomioon tai päätökseen pyydetään valituslupaa. Korkein oikeus voi kuitenkin ennen asian lopullista ratkaisemista määrätä, ettei tuomiota tai päätöstä toistaiseksi saada panna täytäntöön tai ettei aloitettua täytäntöönpanoa saada jatkaa.

Maanmittaustoimiston on lähetettävä sille toimitetut muutoksenhakuasiakirjat korkeimmalle oikeudelle muutoksenhaulle säädetyn määräajan päätyttyä. Samalla on toimitettava korkeimman oikeuden nähtäväksi toimitusasiakirjat. Jos muutoksenhakemus on selvästi tehty myöhään, muutoksenhakuasiakirjat lähetetään toimitusasiakirjoja toimittamatta.

Muutoksenhaku- ja toimitusasiakirjojen saavuttua maanmittaustoimistosta korkeimpaan oikeuteen sinne tilataan maaoikeuden pöytäkirja. Valitusluvan myöntämisen jälkeen korkein oikeus pyytää usein maanmittauslaitoksen keskushallinnolta lausunnon. Korkein oikeus voi kehottaa myös toimitusinsinööriä toimittamaan kirjallisen lausuntonsa käsiteltävänä olevasta asiasta, milloin se katsoo sen tarpeelliseksi. Käytännössä toimitusinsinöörin lausunto hankitaan kuitenkin vain poikkeustapauksissa. Mikäli ei toisin säädetä, sovelletaan muutoksenhakuun soveltuvin osin niitä oikeudenkäymiskaaren 30 luvun säännöksiä, jotka koskevat muutoksenhakua hovioikeuden toisena oikeusasteena käsittelemässä asiassa. Tämä merkitsee muun muassa, ettei maaoikeuden ratkaisuun ilmoiteta erikseen tyytymättömyyttä. Kanteen muuttamisena ei pidetä kanteen tueksi esitettyjä uusia seikkoja, ellei asia sen vuoksi muutu toiseksi.

Asian käsittely maaoikeudessa

Maaoikeuden istuntoa, valitusasian selvittämistä ja ratkaisemista sekä muuta maaoikeudessa tapahtuvaa menettelyä koskevat säännökset sijaitsevat kiinteistönmuodostamislain 21 luvussa ja lakia täydentävät säännökset kiinteistönmuodostamisasetuksen 9 luvussa. Alioikeuksien 1 päivänä joulukuuta 1993 voimaan tulleiden riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevien uudistusten yhteydessä harmonisoitiin tarpeellisessa määrin jakolain 40 luvun asian käsittelyä maaoikeudessa koskevat säännökset vastaamaan käräjäoikeuksissa toteutettuja uudistuksia. Säännöksillä pyrittiin turvaamaan myös se, että menettely eri maaoikeuksissa on keskenään yhdenmukaista. Kiinteistönmuodostamislain ja -asetuksen nykyiset säännökset asian käsittelystä maaoikeudessa vastaavat tuolloin uudistetun jakolain 40 luvun säännöksiä.

Maaoikeusprosessi jakautuu kuten yleisissä tuomioistuimissa kirjalliseen ja suulliseen valmisteluun sekä suulliseen pääkäsittelyyn, jonka tulee olla keskitetty ja välitön. Asian käsittely maaoikeudessa perustuu näin suullisuuden, välittömyyden ja keskittämisen periaatteille. Käräjäoikeuksista maaoikeudet poikkeavat siinä, että kaikki maaoikeuksissa käsiteltävät asiat ovat muutoksenhakuasioita. Näin ollen maaoikeudessa tapahtuvassa oikeudenkäynnissä on paljon samoja piirteitä kuin uudistuneessa oikeudenkäynnissä hovioikeudessa. Maaoikeusmenettelyn oleellisin ero yleisissä tuomioistuimissa noudatettavaan menettelyyn nähden on lähes aina toimeenpantavan katselmuksen suorittaminen valituksen kohteena olevalla alueella. Katselmusten pitäminen maastossa on vanhastaan korostanut oikeudenkäynnin välittömyyttä ja keskitystä maaoikeudessa. Oikeudenkäyntiä on voitu nopeuttaa ja tehostaa erityislaatuisten asioiden vaatimusten mukaan.

Kiinteistönmuodostamislain 270 §:n mukaan yleisistä tuomioistuimista voimassa olevia säännöksiä on noudatettava maaoikeudessa soveltuvin osin, ellei muuta ole säädetty. Viittaussäännöksen nojalla tulevat siten sovellettavaksi soveltuvin osin esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 9 luvun oikeudenkäyntikirjelmää, 17 luvun todistelua, 22 luvun pöytäkirjaa ja 24 luvun tuomioistuimen ratkaisua koskevat säännökset. Viittaussäännöksessä viitataan käräjäoikeuksia koskevien säännösten asemesta yleisiä tuomioistuimia koskeviin säännöksiin sen vuoksi, että oikeudenkäynnillä muutoksenhakuasteena toimivassa maaoikeudessa on hyvin vahvasti myös hovioikeusmenettelyyn rinnastettavia piirteitä esimerkiksi kanteluasioiden osalta.

Asian valmistelusta säädetään kiinteistönmuodostamislain 256―258 §:ssä. Valmistelu toimitetaan siten, että asia voidaan käsitellä pääkäsittelyssä yhtäjaksoisesti. Tuomioistuin huolehtii kaikkien oikeudenkäyntiin kuuluvien seikkojen selvittämisestä jo valmistelussa niin hyvin, että suullinen, välitön ja keskitetty pääkäsittely on mahdollinen. Kun muutoksenhakemusta ei ole jätetty valmistelussa tutkimatta, maaoikeuden on kehotettava sellaista toimituksen asianosaista, jonka oikeutta muutoksenhakemus koskee, antamaan vastaus muutoksenhakemukseen, jos vastauksen voidaan katsoa edistävän pääkäsittelyn toimittamista. Samalla on tarvittaessa määrättävä, mistä kysymyksistä vastauksessa on erityisesti lausuttava. Kehotuksen yhteydessä on annettava tiedoksi muutoksenhakemus ja siihen liittyvät asiakirjat.

Vastaus ja siihen liitetyt asiakirjat on annettava tiedoksi muutoksenhakijalle ja sellaiselle muulle pääkäsittelyyn kutsuttavalle asianosaiselle, jota vastaus koskee. Menettely vastaa soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 5 luvun säännöksiä riita-asiain valmistelusta.

Valmistelun jatkaminen etenee tämän jälkeen kirjallisesti tai suullisesti. Jos maaoikeus katsoo asian käsittelyn sitä edellyttävän, maaoikeus voi kehottaa asianosaista määräajassa toimittamaan maaoikeudelle kirjallisen lausuman. Maaoikeus määrää tällöin, mistä kysymyksestä asianosaisen on lausuttava. Lausuma on annettava tiedoksi asianosaiselle, jonka oikeutta lausuma koskee. Lausumia pyydetään yleensä vain yhden kerran. Maaoikeus voi hankkia ennen pääkäsittelyä myös toimitusinsinöörin lausunnon käsiteltävänä olevasta asiasta, jos maaoikeus katsoo sen edistävän asian käsittelyä. Lausunto on annettava tiedoksi myös pääkäsittelyyn kutsuttavalle asianosaiselle. Toimitusinsinöörin kirjallisen lausunnon hankkimisen tarvetta on omiaan vähentämään se, että hänet voidaan kutsua pääkäsittelyyn kuultavaksi.

Jos se edistää asian valmistelua, maaoikeus voi päättää, että asianosaiset tai osa heistä kutsutaan valmistelussa kuultaviksi. Lain esitöiden mukaan valmistelun jatkaminen suullisesti tulee maaoikeudessa kuitenkin kysymykseen poikkeuksellisesti, kun asianosaisten vaatimukset tai todisteet ovat epäselviä. Käytännössä maaoikeuksissa järjestetäänkin suullisia valmistelun istuntoja erittäin harvoin. Monissa tapauksissa olennainen osa valmistelua ovat arkistotutkimukset maanmittaustoimistossa. Ne suorittaa käytännössä maaoikeusinsinööri, joka laatii havainnoistaan muistion, jonka hän käy läpi maaoikeustuomarin kanssa ennen istuntoa.

Kun valmistelu on päättynyt, asia siirretään pääkäsittelyyn, josta säädetään kiinteistönmuodostamislain 259―264 §:ssä. Pääkäsittely pidetään yleensä siinä kunnassa, jossa olevaa aluetta muutoksenhaun alainen toimitus koskee, koska asian käsitteleminen edellyttää usein katselmuksen toimittamista. Maaoikeus voi kuitenkin kokoontua myös lähikunnassa tai maaoikeuden kanslian sijaintipaikkakunnalla, jos siitä ei aiheudu asianosaisille kohtuuttomia kustannuksia tai kohtuutonta haittaa.

Maaoikeus voi omasta aloitteestaan hankkia tai kehottaa asianosaista hankkimaan asian ratkaisemiseksi tarvittavan selvityksen. Mainitussa, asianomaisessa hallituksen esityksessä perustellaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:stä poikkeavaa säännöstä sillä, että jo kiinteistötoimituksessa toimitusmiesten on hankittava sellainen selvitys, joka on tarpeen toimituksessa esille tulleiden asioiden ratkaisemiseksi. Lisäksi erityissääntelyä pidettiin tarpeellisena, koska maaoikeudessa ratkaistaviin asioihin liittyy usein arviointikysymyksiä, joiden selvittämiseksi maaoikeuden täytyy ottaa vastaan todistelua omasta aloitteestaan. Maaoikeus voi tarvittaessa kutsua toimitusinsinöörin asiassa kuultavaksi. Viran puolesta hankittu aineisto on esiteltävä asianosaisille.

Pääkäsittelyn tarpeettomuus on käytännössä jokseenkin harvinaista muissa kuin kiinteistönmuodostamislain 243 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa. Näissäkään tapauksissa pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa ja asia voidaan ratkaista kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, että sen ratkaiseminen ei edellytä suullista käsittelyä tai asianosaiset ilmoittavat, että heillä ei ole esitettävänään suullista todistelua, ja he pyytävät, että asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta. Maaoikeuden tulee tällöinkin käsitellä asia täydessä kokoonpanossa.

Maaoikeuden istunnosta on ilmoitettava muutoksenhakijalle sekä muulle toimituksen asianosaiselle, jonka oikeutta muutoksenhakemus koskee tai joka on ilmoittamista pyytänyt, jos heidän postiosoitteensa on tiedossa. Istunnosta tiedotetaan tavallisella kirjeellä, joka vähintään 14 päivää ennen istuntoa on annettava postin kuljetettavaksi. Muille asianosaisille, jotka eivät ole ilmoittamista pyytäneet, voidaan tiedottaa kuuluttamalla yhdessä tai kahdessa paikkakunnalla leviävässä sanomalehdessä vähintään 14 päivää ennen istuntoa. Yhteistä kiinteistöä ja yhteistä aluetta koskevasta tiedottamisesta on säädetty erikseen.

Jos muutoksenhakija jää pois maaoikeuden istunnosta, muutoksenhakemus jätetään sillensä. Muun asianosaisen poissaolo ei estä asian ratkaisemista.

Pääkäsittely on suullinen ja välitön. Asianosainen ei saa lukea eikä antaa maaoikeudelle kirjallista lausumaa taikka muutoinkaan esittää asiaansa kirjallisesti. Asianosainen saa kuitenkin lukea asiakirjasta vaatimuksensa sekä suorat viittaukset oikeuskäytäntöön, oikeuskirjallisuuteen sekä sellaisiin useita teknisiä ja numerotietoja sisältäviin asiakirjoihin, joita pelkästään suullisesti esitettyinä on vaikeata ymmärtää. Lisäksi hän saa käyttää kirjallista muistiinpanoa muistinsa tukemiseksi. Yleisen riitaprosessin pääkäsittelyn suullisuutta koskevan oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 3 §:stä poiketen maaoikeusasiassa saadaan teknisten ja niihin rinnastettavien kysymysten selvittämiseksi lisäksi viitata kirjalliseen oikeudenkäyntiaineistoon selostamalla lyhyesti viitatuilta osin sen sisältö. Tämä kirjallinen oikeudenkäyntiaineisto tulee pääkäsittelyssä huomioon otettavaksi ainoastaan siltä osin kuin sen sisältö on viitatuilta osin selostettu.

Pääkäsittelyn keskityksestä maaoikeudessa säädetään kiinteistönmuodostamislain 263 §:ssä, joka poikkeaa vastaavasta oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 10 §:stä. Pääkäsittelyä ei saa lykätä, elleivät tärkeät syyt sitä vaadi. Jos pääkäsittely lykätään, jatkokäsittelyn aika ja paikka on ilmoitettava lykkäyspäätöksessä tai myöhemmin erikseen. Vaikka kiinteistönmuodostamislaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, kuinka pitkän lykkäyksen jälkeen asiassa on toimitettava aina uusi pääkäsittely, hallituksen esityksen mukaan tulisi myös maaoikeudessa noudattaa pääkäsittelyssä niitä määräaikoja koskevia säännöksiä, jotka oikeudenkäymiskaaressa ovat voimassa käräjäoikeuden osalta (oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 11 §). Myös keskitysperiaate ja välittömyysvaatimus edellyttävät mahdollisimman lyhyttä lykkäystä ja mahdollisuuksien mukaan samaa kokoonpanoa jatkoistunnossa.

Jos pääkäsittely joudutaan lykkäämään, käsittelyä jatketaan siitä, mihin se jäi edellisen käsittelyn päättyessä. Jos asian käsittelyyn osallistuu uusi jäsen, asiassa tulee toimittaa kuitenkin uusi pääkäsittely. Todistelua ei sellaisessa tapauksessa kuitenkaan tarvitse ottaa vastaan uudelleen, jos sitä asian selvittämiseksi ei ole pidettävä tarpeellisena. Todistelua ei tarvitse ottaa vastaan uudelleen myöskään silloin, kun se asian laatu ja vastaanotettava todistelu huomioon ottaen aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia tai olennaista haittaa.

Maaoikeuden on pidettävä paikalla katselmus, jos se on asian selvittämiseksi tarpeen. Katselmuksen voi maaoikeuden määräyksestä pääkäsittelyn ulkopuolella suorittaa myös yksi tai useampi maaoikeuden jäsen. Pääsääntöisesti maaoikeus on katselmuksessa täydessä kokoonpanossa, ja se toimitetaan pääkäsittelyn aikana, sen jälkeen kun asianosaiset ovat esittäneet vaatimuksensa ja niiden perustelut. Maaoikeudessa käsiteltävät asiat ovat varsin usein sellaisia, että niiden ratkaiseminen ilman maastossa tapahtuvaa katselmusta on käytännössä mahdotonta. Asianosaisten saapuvilla olo katselmusta toimitettaessa on yleensä välttämätöntä, koska heidän kannanottojensa ja lausumiensa avulla katselmus tulee monipuolisesti toimitetuksi. Todistajien kuuleminen tapahtuu pääkäsittelyn yhteydessä istuntopaikalla, mutta asian selvittämisen niin vaatiessa todistajia voidaan kuulla myös katselmuksen yhteydessä.

Jos maaoikeus havaitsee, että toimitus, jota valitus koskee, on keskeytettävä tai että keskeytetty toimitus saa valituksen käsittelystä riippumatta jatkua, on tuomioistuimen tehtävä asiasta päätös ja annettava siitä tieto toimitusinsinöörille. Määräys toimituksen keskeyttämisestä tai jatkamisesta tulee heti voimaan ja sitä on noudatettava, kunnes toisin määrätään.

Kun maaoikeuteen on valitettu ratkaisusta, joka koskee korvauksen perusteena olevaa toimenpidettä tai muuta seikkaa, korvauksen määrää taikka korvauksen suorittamista muutoin, maaoikeus voi kieltää korvauksen suorittamista koskevan päätöksen täytäntöönpanon taikka määrätä sen keskeytettäväksi siksi, kunnes valitus on ratkaistu.

Oikeudenkäyntikulut tuomitaan maaoikeusasioissa riita-asioita koskevien oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten mukaan.

Maaoikeuden pöytäkirjan pitämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä riita-asian pöytäkirjasta on käräjäoikeuden osalta säädetty. Kun toimitus on ollut maaoikeuden käsiteltävänä, on maaoikeuden tehtävä siitä merkintä toimituksen pöytäkirjaan tai, ellei sitä ole, muuhun vastaavaan toimitusasiakirjaan.

Kun asia maaoikeudessa ratkaistaan, tulee ensin maaoikeusinsinöörin, sitten maaoikeuden lautamiesten ja viimeksi maaoikeustuomarin lausua käsityksensä. Säännös poikkeaa vastaavasta oikeudenkäymiskaaren 23 luvun 1 §:n 2 momentista. Jos käsitykset ovat eriäviä, on äänestyksen tulosta määrättäessä noudatettava, mitä oikeudenkäymiskaaren 23 luvussa säädetään äänestämisestä riita-asiassa.

Maaoikeuden pääasiaratkaisu muutoksenhakuasiassa on tuomio ja muu ratkaisu on päätös. Tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty tai esitelty pääkäsittelyssä tai katselmuksessa. Jos asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta, asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Silloin kun asiassa on toimitettu arkistotutkimus tai maaoikeus on muutoin hankkinut omasta aloitteestaan selvitystä, se on tässä tarkoitettua kirjallista oikeudenkäyntiaineistoa. Tullakseen huomioon otetuksi asiaa ratkaistaessa se on esiteltävä asianosaisille pääkäsittelyssä tai, jos ratkaisu tehdään pääkäsittelyä toimittamatta, siitä on tiedotettava asianosaisille.

Maaoikeuden ratkaisu on julistettava heti päätösneuvottelun päätteeksi ja sen tulee olla asianosaisten saatavilla maaoikeuden kansliassa 30 päivän kuluessa ratkaisun julistamisesta. Jos laajassa tai vaikeassa asiassa maaoikeuden jäsenten neuvottelu tai tuomion laatiminen sitä vaatii, ratkaisu saadaan antaa maaoikeuden kansliassa 14 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymispäivästä. Jos ratkaisua ei voida erityisestä syystä antaa sanotussa määräajassa, se on annettava niin pian kuin mahdollista.

Maaoikeuden on lähetettävä maksutta maaoikeuden ratkaisun jäljennös asianomaiselle maanmittaustoimistolle tai kunnan kiinteistörekisterin pitäjälle ennen sen ajan päättymistä, jonka kuluessa asianosaisen on sellainen saatava. Niin ikään on palautettava ne kartat ja asiakirjat, jotka silloin vielä ovat maaoikeuden hallussa.

Uusjakoa ja rakennusmaan järjestelyä koskevat valitukset on maaoikeuden käsiteltävä kiireellisinä, jollei ole kysymys sellaisesta uusjaosta, jonka varsinaisena tarkoituksena on saada samojen henkilöiden yhteisesti omistamat tilat heidän keskensä jaetuiksi.

Ruotsi

Ruotsissa maanmittaustoimituksista johtuvat valitukset, muun muassa jakoriidat (fastighetsbildningsmål) käsitellään alimmassa oikeusasteessa kiinteistötuomioistuimessa (fastighetsdomstol). Kiinteistötuomioistuimena toimii jokaisessa läänissä tehtävään määrätty käräjäoikeus (Lag om domstolar i fastighetsmål 1 §; 1969:246).

Kiinteistötuomioistuimen toimivallasta on säädetty, että tuomioistuimen käsiteltäväksi kuuluvat jutut ja asiat, jotka on eri lakien ja säännösten mukaan määrätty sen käsiteltäväksi. Lakikirjassa (Sveriges Rikes Lag, painos 1998, s. 1035) on mainittu kolmisenkymmentä lakia, joissa on määräyksiä kiinteistötuomioistuimen toimivallasta. Luettelo ei ole tyhjentävä. Toimivalta ei rajoitu yksinomaan kiinteistöjen muodostamisesta syntyviin riitoihin. Maanmittaustoimitusten lisäksi kiinteistötuomioistuin käsittelee myös muun muassa kulttuurimuistomerkkien ja luonnon suojelua koskevia asioita sekä maanvuokra-asioita.

Kiinteistötuomioistuimen kokoonpanoon kuuluu maanmittausasioissa kaksi lainoppinutta jäsentä, joista toinen toimii puheenjohtajana, kiinteistöneuvos (maanmittausinsinööri) ja kaksi lautamiestä. Kiinteistötuomioistuimen puheenjohtajan ja kiinteistöneuvoksen nimittää maan hallitus, joten käräjäoikeuden laamanni ei voi määrätä puheenjohtajaa ja kiinteistöneuvosta kiinteistötuomioistuimeen. Sama kiinteistöneuvos voidaan nimittää useampaan kiinteistötuomioistuimeen. Kokoonpanot vaihtelevat käsiteltävän asian laadun mukaan. Puheenjohtaja voi kutsua kokoonpanoon toisen teknistä asiantuntemusta edustavan kiinteistöneuvoksen, mikäli se on asian käsittelyn kannalta tarpeellista. Lähinnä eräissä maanvuokraa koskevissa asioissa kiinteistöneuvoksen kuuluminen kokoonpanoon ei ole välttämätöntä.

Säännökset menettelystä kiinteistötuomioistuimessa sisältyvät kiinteistönmuodostamislain 16 lukuun (16 kap. Förfarandet vid fastighetsdomstol; Fastighetsbildningslag; 1970:988). Pääsääntöisesti menettely on hyvin samankaltaista kuin suomalainen maaoikeusprosessi siihen liittyvine katselmuksineen ja pääkäsittelyineen. Tosin joissakin yksityiskohdissa on eroja. Esimerkiksi kiinteistötuomioistuimessa asiaa ratkaistaessa ensin lausuvat mielipiteensä lainoppineet jäsenet, sitten kiinteistöneuvos ja viimeksi lautamiehet. Eroja suomalaiseen maaoikeusprosessiin nähden aiheuttuu myös siitä, että kiinteistötuomioistuimen toimivalta on suomalaisen maaoikeuden toimivaltaa laajempi etenkin maakaareen (Jordabalk; 1970:994) sisältyvien säännösten osalta, jotka käsittelevät muun muassa oikeudenkäyntiä maanvuokraa koskevissa riita-asioissa.

Kiinteistötuomioistuimen tuomioista voi valittaa hovioikeuteen. Hovioikeuden kokoonpanoon maanmittaustoimitusta koskevan valitusasian käsittelyssä kuuluu kiinteistöneuvos teknisenä asiantuntijajäsenenä, ellei hovioikeus katso, että kyseisen jäsenen läsnäolo on tarpeetonta. Hovioikeus voi erityisistä syistä määrätä myös toisen teknisen asiantuntijajäsenen kokoonpanoonsa. Säännökset oikeudenkäynnistä hovioikeudessa kiinteistötoimitusten osalta sisältyvät kiinteistönmuodostamislain 17 lukuun (17 kap. Rättegången i hovrätt; Fastighetsbildnings-lag; 1970:988).

Ylin tuomioistuin kiinteistöasioissa on korkein oikeus. Säännökset oikeudenkäynnistä korkeimmassa oikeudessa kiinteistötoimitusten osalta sisältyvät kiinteistönmuodostamislain 18 lukuun (18 kap. Rättegången i Högsta domstolen; Fastighetsbildningslag; 1970:988).

Kiinteistötoimitusten käsittelyä neljässä eri instanssissa pidetään Ruotsin maanmittauspiireissä hitaana, ja asiantilalle on olemassa muutospaineita.

Tanska

Tanskassa maanmittaustoimituksiin kuuluu myös asioita, esimerkiksi ojitusasiat ja niihin liittyvät korvaukset, jotka Suomessa kuuluvat ympäristöviranomaisille.

Tanskassa auktorisoidut maanmittausinsinöörit suorittavat eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta maanmittaustoimitukset. Kööpenhaminan kunnassa maanmittaustoimitukset suorittaa stadskonduktoren, joka toimii myös rekisteriviranomaisena. Fredriksbergin kunnassa maanmittaustoimitukset suorittaa stadslandinspektoren, joka toimii niin ikään rekisteriviranomaisena. Muualla Tanskassa lukuun ottamatta eräitä Etelä-Jyllannin alueita maanmittaustoimitukset hoitaa auktorisoitu maanmittausinsinööri (praktiserende landinspektor), jolla on ylemmän kandidaattitason koulutus (landinspektor uddannelse). Viimeksi mainituilla alueilla rekisteriviranomaisena toimii kort- og matrikelstyrelsen. Auktorisoidut maanmittausinsinöörit ovat yleensä itsenäisiä elinkeinonharjoittajia, joilla on oma toimistonsa.

Auktorisoidun maanmittausinsinöörin virheellisestä menettelystä voidaan tehdä valitus (klage om udforelsen af matrikulaere arbejter) maanmittausinsinöörilautakunnalle, johon kuuluu maatuomari puheenjohtajana ja kaksi maanmittausinsinööriä. Lautakunta voi antaa auktorisoidulle maanmittausinsinöörille sanktiona virheellisestä menettelystä pysyvän tai määräaikaisen oikeuksien menetyksen, sakkoja, varoituksen tai asia voidaan saattaa oikeuskäsittelyyn.

Maanmittausviranomaisen virheellisestä menettelystä valitusta (klage over matrikelmyndighedens afgorelser) ei tehdä maanmittausinsinöörilautakunnalle, vaan virkamiehenä toimivan maanmittausinsinöörin toiminnasta tehty valitus etenee kuten muidenkin virkamiesten osalta.

Oikeudenkäynti maanmittaustoimitusten osalta aloitetaan valittamalla alioikeuteen (kaupungeissa byretten). Alioikeuden kokoonpano on samanlainen kuin muissakin siviilijutuissa. Maanmittauksen asiantuntemus saadaan alioikeuteen siten, että oikeus kutsuu asiantuntijana kuultavaksi auktorisoidun maanmittausinsinöörin (praktiserende landinspektor). Muutoin prosessi vastaa normaalia siviilioikeusprosessia. Alioikeuden tuomioista voidaan valittaa hovioikeuteen (landsretten) ja edelleen korkeimpaan oikeuteen (hojesteretten).

Norja

Maanmittaustoiminta Norjassa poikkeaa muista Pohjoismaista siten, että maanmittaustoimitukset kuuluvat siellä kunnan toimialaan. Koska Norjassa on yli 400 kuntaa, maanmittaustoimitusten hinnat ja laatu vaihtelevat suuresti. Maanmittaustoimitukset suorittavat kunnan maanmittaustoimiston virkamiehet, joilla ei ole yleensä erityispätevyyttä. Heidän käsiteltäviin asioihin kuuluu myös esimerkiksi lappalaisoikeuksia ja kalastusta koskevia asioita.

Maanmittausasioita varten Norjassa on maankattavat erityistuomioistuimet (saerdomstoler), joita ovat jordsskifterettene ja ylioikeutena jordskifteoverrettene. Kumpaankin tuomioistuimeen kuningas nimittää puheenjohtajan, joka on koulutukseltaan maanmittausinsinööri (jordskiftekandidat). Maanjako-oikeuden kokoonpanoon kuuluu lisäksi kaksi lautamiestä ja ylimaanjako-oikeuden kokoonpanoon neljä lautamiestä. Kummankaan tuomioistuimen kokoonpanoon ei kuulu lakimieskoulutuksen saaneita henkilöitä. Osa maanmittausasioista käsitellään suoraan maanjako-oikeudessa ensimmäisessä asteessa, mutta maanjako-oikeus käsittelee myös valituksia kunnan virkamiesten tekemistä maanmittaustoimituksista. Ylimaanjako-oikeus käsittelee lähinnä maanmittaustoimituksista tehtyjä valituksia.

Norjassa ollaan parhaillaan säätämässä uutta lakia nimeltään los om eiendomsregistrering (martikkelloven). Lakiehdotuksen mukaan maanmittaustoimituksia voisivat suorittaa myös auktorisoidut maanmittausinsinöörit (statsauktorisert landmåler), joiden toimintaa valvoisi valtion viranomainen Statens kartverk. Muutoin maanmittausinsinöörien auktorisointi ja valvonta olisi pääosin Tanskan järjestelmän kaltaista. Uudistuksen mukaan valitusviranomainen kiinteistörekisterin (matrikel) osalta olisi maaherra (fylkesmann).

Erityistuomioistuinten asema tuomioistuinlaitoksen osana

Suomen tuomioistuinlaitos jakautuu yleisiin riita- ja rikosasioiden tuomioistuimiin (käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus), hallintotuomioistuimiin (lääninoikeudet ja korkein hallinto-oikeus) sekä erityistuomioistuimiin (maaoikeudet, vesituomioistuimet, työtuomioistuin, vakuutusoikeus ja markkinatuomioistuin).

Erityistuomioistuimia on perustettu yleensä siksi, että tietyissä asiaryhmissä on pidetty tarpeellisena käyttää erityisalan asiantuntemusta tuomioistuimen ratkaisutoiminnassa. Näissä asioissa ei ole pidetty riittävänä pelkkää oikeudellista asiantuntemusta. Joihinkin erityistuomioistuimiin, esimerkiksi työtuomioistuimeen liittyy myös intressitahojen käyttö tuomioistuimen jäseniä nimitettäessä. Usein katselmuksia suorittavina tuomioistuimina toimivien maa- ja vesioikeuksien perustamista on voitu aikoinaan selittää lisäksi rationalisointinäkökohdilla.

Erityistuomioistuimen etuna on pidetty sitä, että tuomioistuimella itsellään on tarpeellisia tietoja käsiteltävien asioiden erityisalalta. Asiantuntijajäsenen erityisalan tiedoista on hyötyä koko asian käsittelyn ajan ja päätösneuvottelussa. Asia voidaan ratkaista erityistuomioistuimissa yleensä nopeammin, koska ne ovat yleensä resurssoitu hyvin. Koska asianosaisten ei itse tarvitse hankkia asiantuntemusta asian käsittelyyn, säästyy myös asianosaisille koituvia kustannuksia. Erityistuomioistuin pystyy yleensä selvittämään käsiteltävän asian perusteellisemmin, koska asiantuntijajäsenten avulla tuomioistuimen on helpompi arvioida lisäselvitysten tarve asiassa sekä paneutua olennaisiin kysymyksiin.

Yhtenäinen oikeuskäytäntö ja sen myötä ratkaisujen ennustettavuus voidaan oletettavasti saavuttaa helpommin erityistuomioistuimessa. Erityisalan asiantuntijoiden osallistuminen päätöksentekoon herättää asianosaisissa luottamusta ja voi siten vähentää muutoksenhakualttiutta.

Erityistuomioistuinten haittoina on pidetty esimerkiksi sitä, että asianosaisille saattaa tuottaa vaikeuksia selvittää, minkä lainkäyttöelimen ratkaistavaksi hänen asiansa kuuluu. Samoin erityistuomioistuimessa noudatettavan menettelyn erityispiirteet voivat aiheuttaa ongelmia asianosaisille, jotka eivät tunne niitä. Joidenkin erityistuomioistuinten kokoonpanoon liittyvän intressitahojen edustuksen vuoksi niiden puolueettomuus ja ratkaisutoiminnan riippumattomuus ei ole aina yhtä ongelmatonta kuin yleisten tuomioistuinten. Prosessitaloudelliselta kannalta ja oikeushallinnon näkökulmasta ei voida pitää tarkoituksenmukaisena lainkäyttötoiminnan jakautumista erillisyksiköihin. Lisäksi erityistuomioistuimissa muutoksenhaun järjestäminen on ollut ongelmallista muutoksenhakuoikeuden, muutoksenhakutuomioistuimen kokoonpanon sekä muutoksenhakuasteiden lukumäärän osalta. Erityistuomioistuimia kohtaan on esitetty kritiikkiä myös siitä, että asiantuntijajäsenen erityisalan tiedot eivät ole fair trial -periaatteen mukaisesti asianosaisten kontrolloitavissa loppuun saakka.

Erityistuomioistuimen pieni koko voi johtaa sen haavoittuvuuteen. Poikkeuksellisen laajojen asioiden käsitteleminen, tuomioistuimen henkilöstön sairaustapaukset taikka vuosilomien järjestäminen sekä asiamäärien yllättävä lisääntyminen voivat johtaa tuomioistuimen toiminnan vaikeutumiseen tai jopa keskeytymiseen sekä asioiden käsittelyn viivästymiseen.

Erityistuomioistuimia on tarkoituksenmukaista ylläpitää vain niitä suhteellisen laajoja erityisalojen asiaryhmiä varten, joiden ratkaisemisessa muunkin kuin juridisen asiantuntemuksen merkitys on olennainen. Pienten erityisyksiköiden luominen omine menettelyineen ja lain soveltamiskäytäntöineen ei ole oikeusturvasyistäkään kannatettavaa.

Lähtökohtana tuomioistuinten organisaatioita kehitettäessä on pidetty sitä, että kaikki asiat voitaisiin käsitellä yleisissä tuomioistuimissa. Viime vuosina toteutetut alioikeuksien organisaation yhtenäistäminen, ali- ja hovioikeuksien sekä hallintotuomioistuinten oikeudenkäyntimenettelyn uudistukset ovat merkittävästi parantaneet yleisten tuomioistuinten kilpailukykyä suhteessa erityistuomioistuimiin. Oikeusturvan tasoa mitenkään heikentämättä olisikin mahdollista liittää asiamääriltään pienet ja epätaloudelliset erityistuomioistuimet yleisiin tuomioistuimiin ja mahdollisesti säilyttää niiden nykyiset kokoonpanot ja menettelytavat. Tällöin erityistuomioistuinten edut voitaisiin saavuttaa siten, että käsiteltävien asioiden erikoislaatu otettaisiin tarpeellisin osin huomioon yleisten tuomioistuinten kokoonpanossa ja oikeudenkäyntimenettelyssä. Toisaalta erityisasiantuntemus voitaisiin saada yleisiin tuomioistuimiin joko käyttämällä asiantuntijajäseniä määrättyjä asioita käsiteltäessä tai kuulemalla asiantuntijoita.

Maaoikeuksien toiminta

Toiminnalliselta kannalta nykymuotoiset maaoikeudet ovat selvinneet niille kuuluvista tehtävistä hyvin. Järjestelmä on taannut hyvän oikeusturvan maaoikeusasioissa. Maaoikeuksilla on ollut käytössään riittävä asiantuntemus. Vahvan virallistoimintoisuuden vuoksi oikeudenkäynti maaoikeuksissa on ollut prosessuaalisesti kohtuullisen helppoa asianosaisille, ja he ovat voineet useissa tapauksissa ajaa asiaansa itse. Kansalaisten luottamus maaoikeuksien ratkaisujen oikeellisuuteen on säilynyt jokseenkin hyvänä. Uudistunut ja alioikeuksien kanssa harmonisoitu oikeudenkäyntimenettely on jäntevöittänyt asioiden käsittelyä. Viime vuosikymmenen lopussa vallinneet jutturuuhkat on saatu purettua. Itse oikeudenkäyntiin liittyvät näkökohdat maaoikeusasioissa eivät edellytäkään laajoja muutoksia nykyiseen järjestelmään. Toisaalta voidaan kysyä, onko syytä ylläpitää organisaatioiltaan erillisiä mutta prosessisäännöksiltään olennaisesti samankaltaisia tuomioistuimia.

Maaoikeuksiin saapuneiden asioiden määrä on jatkuvasti alentunut. Vuonna 1993 maaoikeuksiin saapui vielä 980 asiaa mutta vuonna 1998 enää 524. Asiamäärien väheneminen on heijastunut maaoikeuksien toimintaan tehokkuuden laskuna. Maaoikeuksien istuntojen järkevä ja taloudellinen suunnittelu on vaikeutunut. Maaoikeuksien asiamäärien kehitys ja käsittelyajat ovat olleet seuraavia:

a) saapuneet asiat

vuosi	asiamäärä
1994	841
1995	769
1996	652
1997	662
1998	524

b) ratkaistut asiat

vuosi	asiamäärä
1994	966
1995	864
1996	752
1997	689
1998	604

c) keskimääräinen käsittelyaika kuukausina

vuosi	käsittelyaika
1994	8
1995	7
1996	7
1997	6,1
1998	6,6

Maanmittauslaitoksessa on arvioitu, että lähivuosina kiinteistötoimitusten lukumäärä pysyy nykytasolla tai tulee lisääntymään jossakin määrin osittain uuden maakaaren vaatiman vanhojen määräalojen lohkomisten vuoksi ja osittain uudesta lainsäädännöstä johtuvan korvaus- ja lunastustoimitusten lisääntymisen vuoksi (tielainsäädäntö, luonnonsuojelulaki ;1096/1999, maankäyttö- ja rakennuslaki ;132/1999). Koska varsinkin korvaus- ja lunastustoimituksiin haetaan herkästi muutosta, myös maaoikeusasiat saattavat lisääntyä.

Maaoikeudet ovat henkilöstönsä vähäisyyden vuoksi toiminnallisesti haavoittuvia, ja lisäksi maaoikeuksien työmäärät ovat tällä hetkellä jakautuneet jossakin määrin epätasaisesti. Asiamäärien ollessa vähäisiä ja esimerkiksi maaoikeustuomarin tai insinöörin ollessa lomalla tai sairastuessa sijaisuudet on voitu hoitaa siten, että saman maaoikeuden toisen jaoston tuomari tai insinööri on hoitanut poissa olevan tehtäviä omien töidensä lisäksi. Tämä ei ole mahdollista, jos asiamäärät ovat suuria. Koska maaoikeustuomarit ovat perinteisesti hoitaneet virkaansa varsin pitkään eikä sijaisia ole juurikaan tarvittu, maaoikeuden toiminnan ja maaoikeuden toimialaan kuuluvan lainsäädännön asiantuntemus on jäänyt pienen asiantuntijajoukon haltuun. Näin ollen pätevien sijaisten saaminen maaoikeuksien ulkopuolelta olisi vaikeaa. Maaoikeuden henkilöstön vähäisyys vaikeuttaa myös asiakaspalvelun järjestämistä, koska maaoikeuden kanslia joudutaan muun muassa vuosilomien aikana pitämään suljettuna.

Organisaatiouudistuksella pyritään vähentämään maaoikeuksien toiminnallista haavoittuvuutta, tasaamaan yksiköiden työmääriä ja varmistamaan henkilökunnan työpanoksen hyödyntäminen aikoina, jolloin asiamäärät ovat vähäisiä. Nykyisin maaoikeuksissa ei ole asiaruuhkia ja käsittelyajat ovat lyhyitä. Tarkoituksena on turvata jatkossa kaikkien maaoikeusasioita käsittelevien tuomioistuinten tehokas ja joustava toiminta myös tilanteissa, joissa niiden henkilöstössä tai niihin saapuvien asioiden määrässä tapahtuu nopeita muutoksia.

Huomionarvoisena syynä uudistukseen ovat myös erityistuomioistuimia yleisellä tasolla vastaan puhuvat näkökohdat ja toisaalta yleisen tuomioistuinjärjestelmän vahvistamista puoltavat näkökohdat. Yleisissä tuomioistuimissa useammat tuomarit voisivat osallistua maaoikeusasioiden käsittelyyn. Näin turvattaisiin asiantuntemuksen säilyminen ja laajentuminen yksikön sisällä, jolloin myös organisaation haavoittuvuuteen liittyvät ongelmat poistuisivat.

Maaoikeuksien organisaatiouudistuksen ta-voitteiden toteuttamiseksi on tullut esille kolme vaihtoehtoa.

Nykyisten maaoikeuksien lukumäärän vähentäminen

Ensiksikin maaoikeudet voitaisiin säilyttää kokoonpanoltaan nykyisen kaltaisina itsenäisinä erityistuomioistuimina. Maaoikeuksien tuomiopiirien rajoja voitaisiin muuttaa siten, että Suomessa toimisi vain yksi tai kaksi maaoikeutta, jotka koostuisivat 6―8 jaostosta. Maaoikeuden päällikkönä toimisi virassaan vanhin maaoikeustuomari, joka vastaisi juttujen tasapuolisesta jakamisesta jaostojen kesken. Näin maaoikeuksien työmääriä voitaisiin tasata joustavasti. Jos saapuvien juttujen lukumäärä pysyisi jatkossakin alhaisena, voitaisiin harkita avoimeksi tulevien tuomarin ja insinöörin virkojen täyttämättä jättämistä. Tämän vaihtoehdon etuna olisi, ettei organisaatioiden uudelleenjärjestelyihin usein liittyviä sopeutumisongelmia syntyisi. Vaihtoehdon heikkoutena on, että maaoikeus olisi edelleen toiminnallisesti haavoittuva henkilökuntansa vähäisyyden vuoksi. Tavoite lisätä maaoikeusasioiden asiantuntemusta laajemmalle tuomarikuntaan jäisi niin ikään saavuttamatta, jolloin myöskään jatkuvuus maaoikeusasioiden hoidossa ei olisi turvattu.

Maaoikeusasioiden siirto hovioikeuksiin

Toinen vaihtoehto on, että maaoikeusasiat siirrettäisiin hovioikeuksiin. Vaihtoehtoa puoltaa se, että maaoikeus on valitustuomioistuin kuten hovioikeus. Lisäksi maaoikeus on vanhastaan katsottu ylioikeudeksi, joka muun muassa ratkaisee maanmittaustoimituksia koskevat ja muut sille kuuluvat kantelut (KKO 1965 I 2). Myös muutoksenhaku maaoikeusasioissa säilyisi nykyisellään ja vastaisi muutoksenhakua hovioikeuden valitusasteena antamista ratkaisuista. Maaoikeuksien oikeudenkäyntimenettelykin muistuttaa uuden lain mukaista hovioikeusmenettelyä.

Maaoikeus on kuitenkin ensimmäinen oikeusaste, vaikka se onkin valitusaste. Hovioikeuksien toimiminen ensimmäisenä oikeusasteena on poikkeuksellista, ja se vaatii erityisiä syitä. Nykyinen suuntaus lainsäädännössä on, että hovioikeuksien toimimista ensimmäisen asteen tuomioistuimina pyritään vähentämään. Toisaalta kuusi hovioikeutta vastaisi sinänsä hyvin maaoikeuksien osastojen tarpeellista määrää. Ongelmana olisi kuitenkin asioiden alueellisesti epätasainen jakaantuminen, koska hovioikeuksien normaaleista tuomiopiireistä poikkeaminen asioiden laadun perusteella ei olisi perusteltua. Hovioikeuden kokoonpano käsiteltäessä maaoikeudelle kuuluvia asioita poikkeaisi merkittävästi muissa asioissa käytettävästä hovioikeuden kokoonpanosta, jos lautamiehet otettaisiin kokoonpanoon maaoikeusasioita käsiteltäessä. Insinöörijäsenen kuulumista ratkaisukokoonpanoon voitaisiin harkita samoin perustein kuin seuraavaksi esiteltävässä käräjäoikeusvaihtoehdossa. Mahdollista olisi, että insinöörijäsen toimisi niin sanottuna esittelevänä jäsenenä kokoonpanon ollessa kolmijäseninen.

Maaoikeusasioiden siirto käräjäoikeuksiin

Maaoikeusasiat voitaisiin siirtää kuudesta kahdeksaan nykyisen maaoikeuden sijaintipaikkakunnan käräjäoikeuteen. Asiantuntemuksen turvaamiseksi ei ole mahdollista siirtää näin vähäistä asiamäärää kaikkiin käräjäoikeuksiin. Tuomiopiirien rajojen muuttaminen voitaisiin järjestää lainsäädännössä joustavaksi. Käräjäoikeuden kokoonpano voisi olla sama kuin maaoikeuden kokoonpano on nykyisin tai sama kuin käräjäoikeuden kokoonpano riita-asioissa. Jos useampi käräjäoikeuden tuomareista olisi työjärjestykseen otetun määräyksen mukaisesti vastuussa maaoikeusasioista, turvattaisiin maaoikeusasioiden ratkaisutoiminnan jatkuvuus ja vähennettäisiin nykyiseen yhden tuomarin varaan rakentuvaan järjestelmään liittyvää haavoittuvuutta.

Maaoikeusasioita käsittelevää käräjäoikeuden kokoonpanoa kutsuttaisiin maaoikeudeksi, jolloin se erottuisi käräjäoikeuden muista kokoonpanoista. Kokoonpanon nimeksi sopii paremmin maaoikeus kuin käräjäoikeus myös silmällä pitäen maaoikeusasioiden muutoksenhakutietä ensimmäisestä oikeusasteesta suoraan korkeimpaan oikeuteen. Koska maaoikeudet joutuisivat edelleen pitämään katselmusten vuoksi usein istuntoja eri käräjäoikeuksien tuomiopiireissä, olisi luontevampaa, jos käräjäoikeuden istuntopaikalla pitäisi istuntoja maaoikeus eikä toinen käräjäoikeus. Lisäksi maaoikeuksien käsiteltävistä asioista säädetään lukuisissa säädöksissä, joiden teknisluontoiselta muuttamiselta näin vältytään.

Nykyiset maaoikeustuomarit siirrettäisiin käräjätuomareiksi käräjäoikeuksiin, joissa he ensisijaisesti hoitaisivat edelleenkin heille nykyisin kuuluvia asioita. Samalla he voisivat osallistua myös muiden käräjäoikeudessa käsiteltävien asioiden ratkaisemiseen työtilanteensa mukaan. Myös toimistosihteerit siirrettäisiin käräjäoikeuksiin, ja he voisivat tarvittaessa osallistua käräjäoikeuden muihin työtehtäviin. Niin ikään maaoikeusinsinöörit siirrettäisiin käräjäoikeuksiin, jolloin heidän työmääräänsä voitaisiin tasata muuttamalla heidän lukumääräänsä tai perustamalla heille yhteisiä toimialueita. Käräjäoikeuksien lautamiehet toimisivat lautamiehinä myös maaoikeusasioita käsiteltäessä, eikä heiltä vaadittaisi paikallis- tai erityisasiantuntemusta. Näin turvattaisiin lautamiesten puolueettomuus ja esteettömyys.

Koska maaoikeusinsinööri kuuluisi maaoikeuden kokoonpanoon, hän toimisi tuomarin vastuulla ja hänen riippumattomuutensa olisi turvattu. Malli olisi asianosaisille halpa verrattuna siihen, että maaoikeusinsinööri ei kuuluisi kokoonpanoon, vaan häntä kuultaisiin prosessissa asiantuntijana.

Menettely maaoikeusasioissa noudattaisi käräjäoikeuden riitaprosessia koskevia säännöksiä, ellei niiden erityisluonteesta muuta johdu.

Vaihtoehdossa muutoksenhakusäännöt maaoikeusasioissa voitaisiin säilyttää nykyisellään. Maaoikeuden ratkaisusta valitetaan korkeimpaan oikeuteen samalla tavalla kuin hovioikeuden ratkaisusta. Nykyinen järjestelmä on toiminut hyvin eikä siinä ole todettu mitään oikeusturvaa vaarantavaa. Vastaavasti hallintolainkäyttöasioissa on käytössä kaksiportainen muutoksenhakujärjestelmä. Jos muutoksenhakutie avattaisiin hovioikeuteen, maaoikeusasiat voitaisiin keskittää yhteen tai kahteen hovioikeuteen ja harkita muutoksenhaun osittaista kieltämistä korkeimpaan oikeuteen. Tällöinkin osassa maaoikeusasioista tulisi asioiden merkittävyyden vuoksi sallia muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen. Myös asiantuntijajäsenten kuuluminen hovioikeuden kokoonpanoon tulisi harkittavaksi. Valitustien avaaminen maaoikeudesta hovioikeuden kautta korkeimpaan oikeuteen merkitsisi uutta maaoikeusasioiden käsittelyporrasta ja sen seurauksena asioiden käsittelyn viivästymistä.

Mahdollista olisi myös, että maaoikeusinsinööri ja maallikkojäsenet eivät kuuluisi kokoonpanoon lainkaan, vaan myös maaoikeusasiat käsiteltäisiin käräjäoikeuden normaalissa kokoonpanossa ja tarvittava asiantuntemus hankittaisiin tuomioistuimen kutsumaa asiantuntijaa kuulemalla. Ulkopuolista insinööriä kuultaisiin teknisenä asiantuntijana, joka kutsuttaisiin kuhunkin juttuun erikseen ja joka suorittaisi arkistotutkimuksia ja muita selvityksiä. Menettelyn ongelmana on tuotu esiin sen kalleus ja esteettömien asiantuntijoiden vaikea saatavuus. Yhtenä mahdollisuutena on lisäksi, että käräjäoikeuksiin perustettaisiin maaoikeusinsinöörin virkoja, jolloin he eivät olisi tuomioistuimen jäseniä vaan suorittaisivat arkistotutkimuksia ja valmistelisivat maaoikeusasioita esittelijän ominaisuudessa.

Asetetut tavoitteet parhaiten toteuttaa vaihtoehto, jonka mukaan maaoikeusasiat siirrettäisiin muutaman käräjäoikeuden käsiteltäväksi kokoonpanossa, joka vastaa pääsääntöisesti nykyistä maaoikeuden kokoonpanoa.

Esityksessä ehdotetaan, että maaoikeudet hallinnollisesti itsenäisinä erityistuomioistuimina lakkautetaan, ja maaoikeuksien nykyinen henkilökunta ja niiden käsiteltäväksi säädetyt asiat siirretään kahdeksaan käräjäoikeuteen. Maaoikeusasioita käsitteleviä käräjäoikeuksia olisivat nykyisten maaoikeuksien ja niiden jaostojen sijaintipaikkakuntien käräjäoikeudet lukuunottamatta Etelä-Suomen maaoikeuden I jaostoa, jolle kuuluvat maaoikeusasiat siirrettäisiin Helsingin käräjäoikeuden sijaan Vantaan käräjäoikeuteen. Koska Helsingin käräjäoikeus on jo tällä hetkellä kooltaan varsin suuri, ei ole tarkoituksenmukaista kasvattaa sen työmäärää uudella asiaryhmällä. Vantaa sopii myös sijainniltaan maaoikeuden kanslian sijaintipaikkakunnaksi.

Maaoikeusasioita käsittelevää käräjäoikeuden kokoonpanoa kutsuttaisiin maaoikeudeksi. Kokoonpano vastaisi muutoin nykyistä maaoikeuden kokoonpanoa, mutta aikaisemmasta poiketen siihen voisi kuulua toinen lainoppinut jäsen, jos asian laatu sitä vaatisi. Maaoikeuden lautamiehinä toimisivat käräjäoikeuksien lautamiehet, eikä heiltä vaadittaisi paikallis- eikä erityisasiantuntemusta kiinteistöasioista. Maaoikeuden toimivaltaa ratkaista asioita yhden tuomarin kokoonpanossa laajennettaisiin, ja tiedoksiantoa maaoikeuden istunnosta uudistettaisiin.

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kiinteistönmuodostamislakia, johon otettaisiin säännös maaoikeusasioita käsittelevistä käräjäoikeuksista sekä tehtäisiin muut menettelyä koskevat tarpeelliset muutokset. Maaoikeuksien nykyistä organisaatiota koskeva kiinteistönmuodostamisasetuksen 8 luku kumottaisiin. Tarpeellisilta osin muutettaisiin myös käräjäoikeuslakia (581/1993) ja -asetusta (582/1993) sekä oikeudenkäymiskaarta. Käräjäoikeuksien tuomiopiireistä maaoikeus-asioissa säädettäisiin asetuksella. Tarkoituksena on, että tuomiopiirit maaoikeusasioissa perustuisivat pääsääntöisesti maanmittaustoimistojen toimialuejakoon. Poikkeuksen muodostaisi Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimiston toimialue, joka valtioneuvoston päätöksellä jaettaisiin kunnittain Turun ja Hämeenlinnan käräjäoikeuksien tuomio-piireihin. Oikeusministeriö määräisi päätöksellään, mihin käräjäoikeuksiin perustettaisiin maaoikeusinsinöörin virkoja ja mikä heidän toimialueensa olisi.

Uudistus merkitsisi muutoksia maaoikeuksien organisaatioon. Osaltaan se selkeyttäisi oikeushallintoa ja helpottaisi budjetointia sekä tietojärjestelmien ylläpitoa. Esitys ei heikentäisi kansalaisten oikeusturvaa, eikä se vaikuttaisi olennaisesti siihen, millä tavoin kansalaiset asioivat maaoikeusasioita käsittelevissä tuomioistuimissa. Oletettavaa on kuitenkin, että kanslioiden asiakaspalvelu maaoikeusasioissa paranisi oikeuspalvelujen keskittyessä. Lisäksi esityksessä ehdotetut muutokset parantaisivat maaoikeusasioita käsittelevien tuomioistuinten mahdollisuuksia antaa oikeusturvaa vaihtelevissa työtilanteissa. Asiantuntemuksen jatkuvuus maaoikeusasioiden käsittelyssä turvattaisiin.

Maaoikeuksien nykyiset virat lakkautettaisiin ja vastaavat uudet virat perustettaisiin kahdeksaan käräjäoikeuteen. Tämä esitys ei siten vaikuttaisi maaoikeusasioita käsittelevän henkilökunnan kokonaismäärään ja heidän palkkausmenoihinsa. Mahdollisesti myöhemmin maaoikeusinsinöörien virkoja olisi vähemmän, jolloin kertyisi säästöjä palkkausmenoissa. Esitys merkitsisi Etelä-Suomen maaoikeuden I jaoston siirtymistä työskentelemään Helsingistä Vantaalle.

Maaoikeuksien toiminnasta aiheutuvat kustannukset olivat vuonna 1998 noin 9,2 miljoonaa markkaa. Esityksessä ehdotetut muutokset aiheuttaisivat ajan myötä määrältään vähäisiä säästöjä muun muassa vuokra- ja laitekuluissa huomioon ottaen, että nykyiset maaoikeuksien kansliat lakkautettaisiin. Osaltaan säästöjä aiheutuisi myös siitä, että käräjäoikeuksiin siirtyvä maaoikeuksien nykyinen henkilökunta työllistyisi tehokkaammin ja vahvistaisi käräjäoikeuksien resursseja.

Oikeusministeriö asetti 18 päivänä kesäkuuta 1998 työryhmän, jossa olivat edustettuna maaoikeudet, käräjäoikeudet ja oikeusministeriö. Työryhmän mietinnöstä pyydettiin lausunnot 49 viranomaiselta ja yhteisöltä. Lausuntoja saapui kaikkiaan 39 kappaletta, ja niistä on laadittu tiivistelmä ministeriössä. Esityksessä on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä.

Lausunnonantajat pitivät yleisesti tarpeellisena maaoikeuksien organisaation uudistamista. Selvä enemmistö lausunnonantajista kannatti työryhmän ehdottamaa maaoikeuksien organisaatiouudistusmallia eli niin sanottua käräjäoikeusvaihtoehtoa. Noin kolmannes kyseistä mallia kannattavista lausunnonantajista hyväksyi sen joko sellaisenaan tai vähäisin kommentein. Työryhmän ehdotuksiin pääosin myönteisesti suhtautuvien lausunnonantajien mielipiteet jakaantuivat lähinnä maaoikeuden kokoonpanoa, sen nimeä ja maaoikeusasioiden muutoksenhakujärjestelmää koskevissa kysymyksissä. Selvä vähemmistö lausunnonantajista kannatti maaoikeuksien organisaation kehittämistä nykyisen itsenäisen maaoikeusjärjestelmän pohjalta. Siinä tapauksessa, että maaoikeuksien organisaation uudistaminen toteutettaisiin työryhmän ehdottaman vaihtoehdon mukaisesti, organisaatiomalliin kielteisesti suhtautuvat lausunnonantajat pääosin kannattivat työryhmän ehdottamaa maaoikeuden kokoonpanoa.

Lausunnonantajista ei yksikään pitänyt ensisijaisena vaihtoehtoa, jonka mukaan maaoikeusasiat ja maaoikeuksien henkilökunta siirrettäisiin hovioikeuksiin. Kuitenkin itsenäistä maaoikeutta kannattaneista lausunnonantajista muutama arvioi hovioikeusvaihtoehdon paremmaksi kuin työryhmän ehdottaman käräjäoikeusvaihtoehdon.

236 §. Pykälän 1 momentin johdantolauseeseen "muutoksenhakukirjelmässä on mainittava" tehtäisiin tekninen korjaus kirjoittamalla se muotoon "muutoksenhakukirjelmässä, joka osoitetaan asianomaiselle maaoikeudelle, on mainittava", jolloin se olisi analoginen oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 15 §:n 1 momentin johdantolauseen kanssa.

Pykälän 1 momentin 6 kohta muutettaisiin oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdan kanssa analogiseen muotoon, jolloin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus tulisi esittää muutoksenhakukirjelmässä, jos valittaja pitää sitä aiheellisena. Jos valittaja ei olisi muutoksenhakukirjelmässä tehnyt korvausvaatimusta sanottujen kulujen osalta, hänellä olisi mahdollisuus tehdä se myöhemmin valmistelussa tai pääkäsittelyssä, jos asian käsittely jatkuu. Lisäksi hänellä olisi käsittelyn jatkuessa tietenkin mahdollisuus pyytää kulujen korvaamista myös siltä osin kuin ne ylittävät hänen muutoksenhakukirjelmässään mainitsemansa oikeudenkäyntikulut.

Pykälän 1 momentin ehdotetun uuden 7 kohdan mukaan muutoksenhakukirjelmässä olisi mainittava myös mahdollinen pyyntö asian ratkaisemisesta pääkäsittelyä toimittamatta perusteluineen. Nyt muutettavaksi ehdotetun tämän lain 259 §:n 3 momentissa säädettäisiin, milloin pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa ja asia voidaan ratkaista kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella: "jos asia on laadultaan sellainen, että sen ratkaiseminen ei edellytä suullista käsittelyä ja asianosaiset, joiden oikeutta muutoksenhakemus koskee, suostuvat, että asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta." Koska 236 §:n 7 kohdassa muutoksenhakijalle asetetaan velvollisuus jo muutoksenhakukirjelmässä pyytää asian ratkaisemista pääkäsittelyä toimittamatta, jos hän sitä haluaa, se nopeuttaa asia käsittelyä niissä tapauksissa, joissa 259 §:n 3 momentin edellytykset asian ratkaisemiselle pääkäsittelyä toimittamatta ovat muutoin olemassa. Pykälän 7 kohta ei luonnollisestikaan estä sitä, että muutoksenhakija myöhemmin valmistelussa joko oma-aloitteisesti tai maaoikeuden sitä erikseen tiedustellessa pyytää asian ratkaisemista pääkäsittelyä toimittamatta. Kun asia ratkaistaan lain 259 §:n 3 momentin mukaan pääkäsittelyä toimittamatta, muutettavaksi ehdotetun 243 §:n 2 momentin mukaan maaoikeus olisi päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.

237 §. Pykälä muutettaisiin vastaamaan kielellisesti oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 16 §:n 1 momenttia. Muutoksenhakukirjelmässä ei tarvitsisi enää mainita muutoksenhakijan ammattia ja kotipaikkaa eikä muutoksenhakijan tai hänen laillisen edustajansa taikka asiamiehensä ja todistajan tai muun kuultavan puhelinnumeroa, joka korvattaisiin termillä "yhteystiedot". Todistajan tai muun kuultavan yhteystiedot voitaisiin ilmoittaa myös muulla soveltuvalla tavalla kuin kirjallisesti muutoksenhakukirjelmässä, esimerkiksi eri liitteellä, puhelimitse, telekopiona tai sähköpostilla.

239 §. Termi "muutoksenhakemus" ehdotetaan muutettavaksi termiksi "valitus" yhdenmukaisesti oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 5 §:n 2 momentin kanssa. Muutoksenhakemus tarkoittaa käsitteenä valituksen lisäksi kantelua, mutta 239 §:ssä on kysymys nimenomaan valituksen tekemisestä maaoikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen.

Pykälän 2 ja 3 momentti poistettaisiin pykälän muuttamisen yhteydessä tarpeettomana. Asiakirjan postitse tai lähetin välityksellä lähettämisestä säädetään eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille annetussa laissa (248/1965), jossa on säädetty edellytykset lain soveltamiselle. Viittaussäännös on tarpeeton. Samoin korkeimman oikeuden maaoikeuden pöytäkirjan tilaamista koskeva 3 momentti on tarpeeton, koska korkeimmalla oikeudella on joka tapauksessa oikeus tilata asiakirjavihko nähtäväkseen, jos se sitä tarvitsee.

241 a §. Uudessa pykälässä säädettäisiin siitä, mitkä käräjäoikeudet käsittelisivät eri laeissa maaoikeuden ratkaistavaksi säädettyjä asioita. Pykälässä mainittaisiin myös, että tuomioistuinten tuomiopiireistä näissä asioissa säädetään asetuksella. Lain systematiikka vastaa tältä osin yrityksen saneerausta ja ulosottovalituksia koskevien asioiden käsittelystä käräjäoikeuksissa annettuja säännöksiä.

Maaoikeuksina toimisivat nykyisten maaoikeuksien kanslioiden sijaintipaikkakuntien käräjäoikeudet lukuunottamatta Helsingin käräjäoikeutta. Etelä-Suomen maaoikeuden I jaostolle kuuluvat maaoikeusasiat siirrettäisiin Helsingin käräjäoikeuden sijaan Vantaan käräjäoikeuteen, koska Helsingin käräjäoikeus on jo tällä hetkellä kooltaan niin suuri, ettei ole tarkoituksenmukaista kasvattaa sen työmäärää uudella asiaryhmällä. Vantaa sopii myös sijainniltaan maaoikeuden kanslian sijaintipaikkakunnaksi.

Maaoikeusasioita käsittelevää käräjäoikeuden kokoonpanoa kutsuttaisiin maaoikeudeksi, jolloin se erottuisi käräjäoikeuden muista kokoonpanoista. Kokoonpanon nimeksi sopii paremmin maaoikeus kuin käräjäoikeus myös silmällä pitäen maaoikeusasioiden muutoksenhakutietä ensimmäisestä oikeusasteesta suoraan korkeimpaan oikeuteen. Koska maaoikeudet joutuisivat edelleen pitämään katselmusten vuoksi usein istuntoja eri käräjäoikeuksien tuomiopiireissä, olisi luontevampaa, jos käräjäoikeuden istuntopaikalla pitäisi istuntoja maaoikeus eikä toinen käräjäoikeus. Lisäksi maaoikeuksien käsiteltävistä asioista säädetään lukuisissa säädöksissä, joiden teknisluontoiselta muuttamiselta näin vältyttäisiin.

242 §. Pykälän 3 momentti, jonka mukaan maaoikeuksien lukumäärästä, toimialueista ja sijaintipaikkakunnista sekä viraston päällikkönä toimivasta maaoikeustuomarista ja maaoikeuden jakaantumisesta jaostoihin säädetään asetuksella, ehdotetaan organisaatiouudistuksen (vrt. 241 a §) vuoksi tarpeettomana kumottavaksi.

243 §. Maaoikeuden peruskokoonpano säilyisi ennallaan: lainoppinut jäsen, maaoikeusinsinööri ja kaksi lautamiestä. Pykälän 1 momentin termi "maaoikeustuomari" korvattaisiin termillä "käräjäoikeuden lainoppinut jäsen" analogisesti oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 2 §:n kanssa, jonka mukaan käräjäoikeudessa on lainoppineina jäseninä laamanni ja käräjätuomari ja puheenjohtajana toimii lainoppinut jäsen. Maininta "kunnan valitsemaa" (lautamiestä) poistettaisiin tarpeettomana ottaen huomioon, että uudistuksen jälkeen maaoikeuden lautamiehinä toimisivat käräjäoikeuksien lautamiehet, joiden valitsemisesta säädetään käräjäoikeuslaissa ja -asetuksessa.

Pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi säännös, jonka mukaan maaoikeus on päätösvaltainen myös silloin, kun lautamiehiä on vain yksi, jos lautamiehelle on tullut este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen. Säännös vastaa analogisesti oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 2 §:n 2 momenttia. Säännös turvaisi sen, ettei jo aloitettua pääkäsittelyä tarvitse keskeyttää ja toimittaa myöhemmin uudelleen, kun lautamiehen osallistumiselle istuntoon tulee este esimerkiksi sairauden tai ilmi tulleen esteellisyyden vuoksi.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että maaoikeudessa voisi lisäksi olla toinen lainoppinut jäsen, jos sitä asian laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna. Puheenjohtaja voisi kutsua toisen lainoppineen jäsenen maaoikeuden kokoonpanoon esimerkiksi silloin, kun pääkäsittely kestää useita päiviä tai jutussa on hankalia oikeudellisia tai näyttökysymyksiä. Maaoikeusasioiden erityisluonteen vuoksi notaari ei voisi kuulua maaoikeuden kokoonpanoon. Voimassa olevassa laissa on säädetty, että mainituilla edellytyksillä maaoikeudessa voi olla lisäksi toinen maaoikeusinsinööri. Käytännössä tätä kokoonpanomahdollisuutta ei ole käytetty. Tarvittava lisäasiantuntemus on hankittavissa muulla tavoin esimerkiksi asiantuntijatodistelulla.

Pykälän 2 momentin johdantolauseen termi "maaoikeustuomari" korvattaisiin analogisesti oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 5 §:n 1 momentin kanssa termillä "puheenjohtaja". Maaoikeuden päätösvaltaisuutta, kun siinä on vain puheenjohtaja laajennettaisiin lisäämällä 2 momenttiin uusi 3 kohta, jonka mukaan maaoikeusasia voitaisiin ratkaista yhden tuomarin kokoonpanossa myös silloin, kun asia ratkaistaan 259 §:n 3 momentin nojalla pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella (ks. 259 §:n 3 momentin perustelut).

Pykälän muuttamisen yhteydessä uudeksi 3 momentiksi ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan maaoikeusinsinööri osallistuisi tarvittaessa asian valmisteluun 2 momentissa tarkoitetuissa eli yhden tuomarin kokoonpanossa käsiteltävissä asioissa. Maaoikeusinsinöörin osallistumisesta valmisteluun mainituissa asioissa päättäisi puheenjohtaja.

244―253 §. Pykälät, joissa säädetään muun muassa maaoikeuden viroista, niiden kelpoisuusvaatimuksista, nimitysmenettelystä, virassapysymisoikeudesta, virkavapaudesta ja maaoikeuden työjärjestyksestä ehdotetaan kumottavaksi. Maaoikeuden nykyistä organisaatioita koskevina säännökset käyvät organisaatiouudistuksen vuoksi tarpeettomiksi. Pykälissä mainituista seikoista säädettäisiin ehdotuksen mukaisesti käräjäoikeuslaissa ja -asetuksessa.

255 §. Pykälän 2 momentin ensimmäinen virke, jonka mukaan maaoikeuden muutoksenhakemuksen tutkimatta jättämistä koskeva päätös merkitään asiakirjoihin, jotka palautetaan muutoksenhakijalle, ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana, koska päätöksen muodosta säädetään oikeudenkäymiskaaressa ja muutoksenhakija saa tiedon tutkimatta jättämistä koskevasta päätöksestä toimituskirjana annettavasta tuomioistuimen ratkaisun jäljennöksestä. Momentin toiseen virkkeeseen tehtäisiin ensimmäisen virkkeen poistamisesta aiheutuva tekninen korjaus lisäämällä ilmaisu "jolla muutoksenhakemus jätetään tutkimatta".

256 §. Voimassa olevan pykälän 1 momentin mukaan maaoikeuden on pyydettävä vastaus sellaiselta toimituksen asianosaiselta, jonka oikeutta valitus koskee, "jos vastauksen voidaan katsoa edistävän pääkäsittelyn toimittamista." Viimeksi mainittu sivulause ehdotetaan korvattavaksi ilmaisulla "ellei sitä asian ratkaisemisen tai pääkäsittelyn toimittamisen kannalta ole pidettävä selvästi tarpeettomana." Oikeudenkäynnissä noudatettava kuulemisperiaate edellyttää, että asianosaisen tulee voida vastata toisen osapuolen esittämiin vaatimuksiin ja selvityksiin. Momentin sanamuodon muutoksella pyritään korostamaan, että vastauksen pyytäminen muutoksenhakemukseen on selvä pääsääntö, ja että vastauksen pyytäminen voi olla tarpeellista silloinkin, kun asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella pääkäsittelyä toimittamatta. Pääkäsittelyyn menevissä asioissa pääkäsittelyn keskittäminen edellyttää yleensä vastauksen pyytämistä.

Poikkeuksena pääsäännöstä vastausta ei tarvitsisi pyytää ensinnäkään silloin, kun muutoksenhakemus jätetään tutkimatta eikä myöskään silloin, kun on selvää, että muutoksenhakemus on heti hylättävä selvästi perusteettomana. Vastauksen pyytämättä jättäminen voisi tulla kysymykseen myös selvissä ja muutoksenhakijan vastapuolen kannalta vähäisissä, esimerkiksi tiemaksuja koskevissa asioissa, joissa vastauksen antaminen aiheuttaisi todennäköisesti vain oikeudenkäyntikuluja vastaajalle. Jutuissa, joissa on lukuisia asianosaisia, esimerkiksi järjestäytymättömiä jakokuntia koskevissa asioissa, uusjaoissa, lunastustoimituksissa (esim. voimalinjat) sekä tietoimituksissa, ei ole myöskään tarpeellista pyytää vastausta niiltä asianosaisilta, joiden oikeutta muutoksenhakemus ei ensisijaisesti koske. Joskus tilanne voi olla lisäksi sellainen, että vaikka asia otetaan pääkäsittelyssä käsiteltäväksi, saattaa olla epätarkoituksenmukaista pyytää asianosaiselta vastausta, koska hänelle varataan tilaisuus lausua muutoksenhakemuksesta pääkäsittelyssä.

Pykälän 2 momentti säilyisi muutoksen yhteydessä ennallaan.

Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi ilmaisu "kutsukirjeestä", koska muutetun 260 §:n mukaan myös muut oikeudenkäymiskaaren 11 luvun tiedoksiantotavat tu-lisivat maaoikeudessa käyttöön (ks. 260 §:n perustelut).

Pykälän 4 momenttiin, jossa säädetään vastauksessa ilmoitettavista seikoista, ehdotetaan tehtäväksi vastaavat muutokset kuin 236 §:n 1 momenttiin, joka koskee muutoksenhakukirjelmässä mainittavia seikkoja (ks. 236 §:n 1 momentin ja 259 §:n 3 momentin perustelut). Vastauksessa asianosaisen tulisi siis ilmoittaa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, "jos hän pitää sitä aiheellisena." Momentin uuden 6 kohdan mukaan vastauksessa olisi lisäksi mainittava mahdollinen pyyntö tai suostumus asian ratkaisemisesta pääkäsittelyä toimittamatta perusteluineen.

Kirjallisen vastauksen antamista koskevaan 5 momenttiin ei ehdoteta tehtäväksi muutoksia.

Pykälän 6 momentista ehdotetaan poistettavaksi ilmaisu "pääkäsittelyyn kutsuttavalle" (asianosaiselle). Muutetun momentin mukaan vastaus ja siihen liitetyt asiakirjat tulee antaa tiedoksi muutoksenhakijalle ja asianosaiselle, jota vastaus koskee, silloinkin, kun pääkäsittelyä ei pidetä ja asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella.

259 §. Voimassa olevan 259 §:n 3 momentin mukaan pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa ja asia voidaan ratkaista kirjalli-sen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jos:

1) asia on laadultaan sellainen, että sen ratkaiseminen ei edellytä suullista käsittelyä, tai 2) asianosaiset ilmoittavat, että heillä ei ole suullista todistelua, ja he pyytävät, että asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta. Säännös tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 1998 kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta annetulla lailla (168/1998) samassa yhteydessä, kun muutettiin oikeudenkäymiskaaren säännöksiä muutoksenhausta hovioikeuteen ja asian käsittelyä hovioikeudessa koskevia säännöksiä. Muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 33/1997 vp) perusteltiin lainmuutosta sillä, että maaoikeusmenettely muistuttaa jo käsiteltävien asioiden laadun vuoksi läheisesti oikeudenkäyntiä vesiasioissa ja toisaalta sillä, että maaoikeus on muutoksenhakutuomioistuin, jonka tutkittavaksi saatetaan valittamalla kiinteistötoimituksissa tehtyjä oikeudellisia ratkaisuja.

Oikeuskäytännössä maaoikeudet eivät ole soveltaneet 259 §:n 3 momenttia. Syynä tähän on ollut se, että maaoikeus ei ole päätösvaltainen ratkaisemaan mainitussa momentissa tarkoitettua asiaa kiinteistönmuodostamislain 243 §:n 2 momentin nojalla yhden tuomarin kokoonpanossa. Huolimatta siitä, että kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella ratkaistavissa olevassa asiassa ei ole tarvinnut toimittaa pääkäsittelyä, asiaa kansliassa ratkaistaessa maaoikeus on ollut päätösvaltainen vain normaalissa kokoonpanossa, johon on kuulunut maaoikeustuomarin lisäksi maaoikeusinsinööri ja lautamiehet.

Ehdotetun 259 §:n 3 momentin mukaan pääkäsittelyä ei tarvitsisi toimittaa ja asia voitaisiin ratkaista kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, että sen ratkaiseminen ei edellytä suullista käsittelyä, ja asianosaiset, joiden oikeutta muutoksenhakemus koskee, suostuvat siihen, että asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta. Ehdotetun 243 §:n 2 momentin uuden 3 kohdan mukaan asia voitaisiin tällöin ratkaista maaoikeuden kokoonpanossa, johon kuuluu yksin puheenjohtaja.

Ilmaisulla "asia on laadultaan sellainen, että sen ratkaiseminen ei edellytä suullista käsittelyä" tarkoitettaisiin lähinnä sellaisia asioita, joiden tosiseikat ovat riidattomat tai selvitetty ja siksi ainoastaan oikeuskysymys on riitainen. Säännöksen nojalla voitaisiin ratkaista esimerkiksi ne oikeudenkäyntiä ja oikeudenkäyntikuluja sekä vähäisiä tiemaksuja koskevat asiat, jotka ovat näyttökysymysten osalta ongelmattomia.

Ehdotetun 259 §:n 3 momentin soveltamisen edellytyksenä olisi myös, että "asianosaiset, joiden oikeutta muutoksenhakemus koskee, suostuvat siihen, että asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta". Suostumus tulisi ilmaista nimenomaisesti muutoksenhakukirjelmässä, siihen annetussa vastauksessa tai maaoikeuden sitä erikseen tiedustellessa. Suostumus voisi olla myös niin sanottu hiljainen suostumus, joka voi ilmetä esimerkiksi siten, että asianosainen jättää vastaamatta maaoikeuden nimenomaiseen asiaa koskevaan tiedusteluun.

Ehdotus olisi sopusoinnussa Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (SopS 19/1990) 6 artiklan 1 kappaleen kanssa, joka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön (Håkansson ja Sturesson -tapaus) ja oikeuskirjallisuuden mukaan ei estä asian ratkaisemista myös ensimmäisessä oikeusasteessa ilman suullista käsittelyä, jos asianosaiset luopuvat oikeudestaan suulliseen käsittelyyn joko nimenomaisesti tai hiljaisesti. Tällaisen luopumisen tulee ihmisoikeustuomioistuimen mukaan olla kuitenkin yksiselitteinen eikä se saa olla ristiriidassa tärkeän julkisen edun kanssa.

260 §. Voimassa olevassa pykälässä toistuvasti mainittu termi "valitus" ehdotetaan korvattavaksi termillä "muutoksenhakemus" ja termi "valittaja" termillä "muutoksenhakija" huomioon ottaen, että maaoikeuden istunnossa voidaan käsitellä myös kanteluasioita.

Maaoikeuden istunnosta ilmoittamista koskeva 1 momentin säännös, joka on käytännössä tullut sovellettavaksi maaoikeuden pääkäsittelyyn kutsuttaessa, muuttuisi osittain tiukemmaksi verrattuna voimassa olevaan lakiin. Pääkäsittelyyn tulisi kutsua muutoksenhakija sekä toimituksessa vaatimuksia esittänyt tai saapuvilla ollut asianosainen, jonka oikeutta muutoksenhakemus koskee, pääsääntöisesti todisteellisesti kuten oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3, 4 ja 5 §:ssä säädetään. Tiedoksianto tapahtuisi ensi sijaisesti siten, että kutsu lähetettäisiin edellä mainituille asianosaisille postitse joko 1) saantitodistusta vastaan, jolloin vastaanottajan tulee käydä postitoimipaikassa kuittaamassa saantitodistuksella tiedoksianto tapahtuneeksi, tai 2) suoraan asianosaisen tuomioistuimelle viimeksi ilmoittamaan osoitteeseen virkakirjeellä, jos voidaan olettaa, että vastaanottaja saa tiedon kutsusta ja palauttaa asetettuun päivämäärään mennessä todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta. Käytettäessä saantitodistusta postille olisi ilmoitettava, milloin tiedoksiannon on viimeistään tapahduttava. Tuomioistuimen tulisi olosuhteiden mukaan harkita, milloin virkakirjetiedoksiannon palautettavine tiedoksiantotodistuksineen voidaan olettaa toimivan. Toissijaisesti tiedoksianto toimitettaisiin haastemiestiedoksiantona 11 luvun 4 §:ssä säädetyin edellytyksin.

Tuomioistuin voisi harkintansa mukaan toimittaa tiedoksiannon edellisessä kappaleessa mainituille asianosaisille lisäksi 11 luvun 3 a §:ssä säädetyin tavoin lähettämällä kutsun asianosaiselle postitse tavallisella kirjeellä asianosaisen tuomioistuimelle ilmoittamaan osoitteeseen. Tiedoksiantotapa tulisi kysymykseen lähinnä silloin, kun muutoksenhakija on muutoksenhakukirjelmässään tai hänen vastapuolensa vastauskirjelmässään ilmoittanut tuomioistuimelle prosessiosoitteensa. Kutsu voitaisiin antaa asianosaiselle tiedoksi hänen ilmoittamallaan tavalla myös sähköisen viestintälaitteen kuten sähköpostin avulla.

Myös sijaistiedoksianto 11 luvun 7 §:ssä säädetyin edellytyksin olisi mahdollista. Ulkomailla oleskelevalle tiedoksianto tapahtuisi 8 §:ssä säädetyllä tavalla. Tiedoksianto vireillä olevassa asiassa voitaisiin toimittaa myös mainitun luvun 16 §:n 3 momentin mukaisesti asiamiehelle. Kutsuun maaoikeuden pääkäsittelyyn tulisi sovellettavaksi niin ikään 16 §:n 4 momentti, jonka mukaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen saapumaan määrätylle kutsu annettaisiin tiedoksi hänelle itselleen, jolloin se on toimitettava siten kuin luvun 3 ja 4 §:ssä säädetään.

Muulle kuin edellä mainituille toimituksen asianosaiselle, jonka oikeutta muutoksenhakemus koskee tai joka on ilmoittamista pyytänyt, pääkäsittelystä ilmoitettaisiin postitse tavallisella kirjeellä asianosaisen tuomioistuimelle ilmoittamaan osoitteeseen. Sellaiselle muulle asianosaiselle, joka ei ole ilmoittamista pyytänyt, pääkäsittelystä voitaisiin ilmoittaa kirjeen lisäksi kuuluttamalla pykälässä säädetyin edellytyksin toimituspaikkakunnalla leviävässä sanomalehdessä viimeistään 14 päivää ennen istuntoa. Kuuluttaminen maaoikeuden tiedoksiantotapana tulisi kysymykseen sellaisille muille asianosaisille, jotka eivät ole ilmoittamista pyytäneet, jos heille kirjeitse ilmoittaminen käytettävissä olevien osoitetietojen puutteellisuuden vuoksi tuottaisi huomattavia vaikeuksia tai huomioon ottaen asianosaisten lukumäärä ja käsiteltävänä oleva asia kirjeitse ilmoittaminen ei olisi tarpeellista.

Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininnat kutsukirjeestä, koska ehdotuksen mukaan myös muut oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa tarkoitetut tiedoksiantotavat pääkäsittelyyn kutsuttaessa tulisivat kysymykseen.

Pykälän 3 momentti jäisi muutoksen yhteydessä ennalleen.

Pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan vastauspyynnön ja muut tässä luvussa tarkoitetut kehotukset ja kutsut maaoikeus saa lähettää joustavimmalla mahdollisella tavalla eli postitse asianosaisen viimeksi toimituksessa tai tuomioistuimelle ilmoittamalla osoitteella. Myös kutsu suullisen valmistelun istuntoon voitaisiin antaa tiedoksi momentissa mainitulla tavalla. Maaoikeuden tulisi kuitenkin käyttää todisteellista tiedoksiantotapaa, kuten vastaanottotodistusta vastaan tapahtuvaa tiedoksiantoa, silloin kun on tarpeen saada täysi varmuus siitä, että asianosainen saa tiedon asiasta tai kun asianosaisen osoite on epäselvä. Säännös vastaa asiallisesti kiinteistönmuodostamislain voimassa olevaa 269 §:ää, joka ehdotetaan samassa yhteydessä kumottavaksi. Säännös kuuluu systemaattisesti tähän pykälään. Muutoksen jälkeen maaoikeuden tiedoksiantotapaa koskevat säännökset olisi mainittu yhdessä pykälässä.

260 a §. Uuteen 260 a §:ään ehdotetaan otettavaksi säännökset asianosaisille asetettavista uhista, kun heidät kutsutaan pääkäsittelyyn. Uhat vastaisivat oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 18 §:n 1―3 momentissa ja 19 §:n 1 momentissa säädettyjä uhkia, jotka hovioikeus valitusasian käsittelyssä asettaa asianosaisille heidät pääkäsittelyyn kutsuessaan. Mainitut säännökset ovat kiinteistönmuodostamislain 270 §:n nojalla jo nykyisin sovellettavissa oikeudenkäynnissä maaoikeudessa. Koska lain 261 §:ssä säädetään asianosaisen poissaolon seuraamuksesta hänen jäädessään pois istunnosta, on lain systematiikan kannalta selkeämpää, kun myös asianosaisille poissaolon varalta asetettavat uhat on mainittu laissa.

261 §. Voimassa olevassa 261 §:ssä säädetään asianosaisen poissaolon seuraamuksesta istunnosta. Lain selkeyden vuoksi ehdotetaan pykälän uuteen 2 momenttiin otettavaksi säännös asianosaisen tai hänen laillisen edustajansa pois jäännin seuraamuksista pääkäsittelystä, johon häntä on kehotettu saapumaan sakon uhalla. Säännöksessä viitataan oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 2 momenttiin ja 21 §:ään, joita sovelletaan valitusasian käsittelyssä hovioikeudessa. Myös maaoikeudessa on asioita, joissa sovinto on sallittu ja joissa se ei ole sallittu. Kuitenkin käytännössä harvoin pääkäsittelyyn kutsuttaessa tulee sovellettavaksi säännökset, jotka koskevat asioita, joissa sovinto ei ole sallittu.

262 §. Pykälän 3 ja 4 momenttiin tehtäisiin kielellisiä korjauksia. Pykälän 3 momenttia muutettaisiin siten, että se koskisi vain valitusasian käsittelyjärjestystä pääkäsittelyssä. Momentin johdantolauseen ilmaisu "muutoksenhakuasiassa" korvattaisiin ilmaisulla "seuraavassa järjestyksessä". Momentin 1 kohdan termi "maaoikeustuomarin" korvattaisiin termillä "puheenjohtajan" ja 2 kohdan ilmaisu "muutoksenhakijan" korvattaisiin ilmaisulla "valittajan". Lisäksi 2 kohdan ilmaisu "toimitukseen" korvattaisiin ilmaisulla "toimituksessa tehtyihin ratkaisuihin", koska kysymys ei ole muutoksenhakemisesta toimitukseen vaan toimituksessa tehtyyn ratkaisuun. Pykälän 4 momentti muutettaisiin muotoon "edellä 3 momentissa mainitusta järjestyksestä saadaan kuitenkin tarvittaessa poiketa", jolloin se vastaisi oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 24 §:n 2 momenttia. Esimerkiksi kanteluasian pääkäsittelyssä voisi olla tarvetta poiketa 3 momentissa säädetystä järjestyksestä.

263 §. Pääkäsittelyn lykkäämistä maaoikeusasioissa koskeva 263 § ehdotetaan kumottavaksi, koska maaoikeuksissa ei ole käytännössä esiintynyt tarvetta erityissääntelyyn tältä osin. Katselmus toimitetaan maaoikeudessa säännönmukaisesti pääkäsittelyn yhteydessä eikä sen ulkopuolella, ja maaoikeuksissa ei yleensä myöskään esitetä paljon henkilötodistelua. Lykkäyksiin ei ole juuri ollut tarvetta. Oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 10―12 §:n säännökset riita-asian pääkäsittelyn lykkäämisestä ovat soveliaita myös maaoikeusasioissa. Toisaalta jo voimassa olevan 263 §:n perustelua, aikaisemmin mainitussa jakolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (s. 13) todetaan, että "vaikka tähän esitykseen ei sisälly nimenomaista ehdotusta siitä, kuinka pitkän lykkäyksen jälkeen asiassa on toimitettava aina uusi pääkäsittely, tulisi myös maaoikeudessa pääkäsittelyssä noudattaa soveltuvin osin niitä määräaikoja koskevia säännöksiä, jotka oikeudenkäymiskaaressa ovat voimassa käräjäoikeuden osalta."

266 §. Katselmuksia pääkäsittelyn ulkopuolella ei ole maaoikeuksissa käytännössä juurikaan pidetty. Tämän vuoksi pykälän 2 momentti, jonka mukaan "katselmuksen voi maaoikeuden määräyksestä pääkäsittelyn ulkopuolella suorittaa myös yksi tai useampi maaoikeuden jäsen", ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana. Katselmus suoritettaisiin täysilukuisessa kokoonpanossa kuten käräjäoikeuden suorittaessa katselmusta. Tämä ei kuitenkaan estäisi sitä, että etukäteen yksi maaoikeuden jäsenistä, esimerkiksi maaoikeusinsinööri kävisi alustavasti tutustumassa toimituksen kohteeseen.

268 §. Koska pykälään tulee tehtäväksi sekä muutoksia että lisäyksiä ja poistoja, ehdotetaan se muutettavaksi kokonaan. Pykälän 1 ja 3 momentti poistettaisiin muutoksen yhteydessä, koska asiallisesti vastaavat säännökset ovat tuomioistuimen ratkaisua koskevassa oikeudenkäymiskaaren 24 luvussa, joka on sovellettavissa kiinteistönmuodostamislain 270 §:n nojalla myös oikeudenkäyntiin maaoikeudessa.

Pykälän 2 momentin viimeinen lause "siitä on tiedotettava asianosaisille" muutettaisiin muotoon "siitä on varattava asianosaisille tilaisuus antaa lausuntonsa." Säännös koskee kirjallisen lisäselvityksen tiedoksi antamista asianosaisille, kun asiassa ei toimiteta pääkäsittelyä. Muutettu säännös edellyttää, että asianosaisille, joita lisäselvitys suoranaisesti koskee, lähetetään lausuntopyyntö sekä annetaan aineisto tiedoksi kiinteistönmuodostamislain 260 §:n 4 momentissa säädetyllä tavalla, jotta se voitaisiin ottaa huomioon ratkaisua tehtäessä pääkäsittelyä toimittamatta.

Nykyinen 2 momentti siirtyisi muutettuna nykyisen 1 momentin paikalle. Nykyisen 2 momentin sijalle lisättäisiin uusi 2 momentti. Momentin mukaan "jos asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella eikä valittajan vastapuoli ole käyttänyt maaoikeudessa puhevaltaa tai jos asia ratkaistaan pääkäsittelyssä valittajan vastapuolen poissaolosta huolimatta, asiaa ratkaistaessa otetaan kuitenkin huomioon hänen asiassa aikaisemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto." Säännös vastaa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:n 3 momenttia. Käytännössä maaoikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon toimituksessa esitetyt vaatimukset ja aineiston. Kuitenkaan maaoikeuden pääkäsittelyssä ei käytännössä ole otettu ratkaisuaineistoksi sitä, mitä kuultavat asianosaiset ovat asian valmistelussa maaoikeudessa esittäneet, jos he eivät ole saapuneet pääkäsittelyyn kutsusta huolimatta. Tätä käytäntöä on tarkoitus muuttaa valittajan vastapuolen osalta. Säännös koskee siis vain niitä tilanteita, jolloin juttu voidaan ratkaista maaoikeudessa ilman valittajan vastapuolen myötävaikutusta.

269 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, ja asiallisesti samansisältöinen momentti ehdotetaan lisättäväksi kiinteistönmuodostamislain 260 §:n 4 momentiksi, jolloin tiedoksianto maaoikeudessa eri tilanteissa olisi säädelty samassa pykälässä.

Voimaantulosäännökset. Lakiin otettaisiin tavanomainen säännös lain voimaantuloajankohdasta sekä tarpeelliset siirtymäsäännökset. Ehdotusta valmisteltaessa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi, että kaikki toimituksessa tehtyyn ratkaisuun kohdistuvat muutoksenhakemukset käsiteltäisiin samanlaista menettelyä noudattaen, riippumatta siitä, milloin muutoksenhakemus on tullut vireille maaoikeudessa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että uusia menettelysäännöksiä sovellettaisiin niihin asioihin, joissa muutoksenhaun kohteena oleva ratkaisu on toimituksessa julistettu lain voimaantulon jälkeen. Asia käsiteltäisiin käräjäoikeudessa kuitenkin aina uudessa laissa tarkoitetussa kokoonpanossa, jollei asian pääkäsittely lain voimaan tullessa olisi alkanut. Maaoikeutta varten valittujen lautamiesten toimikausi päättyisi lain voimaan tullessa. Jos asian pääkäsittely olisi kuitenkin alkanut ennen lain voimaantuloa, saavat samat lautamiehet käsitellä asian loppuun. Lain voimaan tullessa maaoikeudessa vireillä olevat asiat käsiteltäisiin siinä maaoikeusasioita käsittelevässä käräjäoikeudessa, jonka tulevassa tuomiopiirissä maaoikeusasioissa asianomaisen maaoikeuden tai sen jaoston kanslia sijaitsee. Lähtökohtana siis olisi, että sama maaoikeus, jonka käsiteltäväksi asia on tullut ennen lain voimaantuloa, käsittelisi asian loppuun, eikä asioita tarvitsisi siirtää yksiköstä toiseen.

Voimaantulosäännöksessä säädettäisiin myös maaoikeuksien virassa olevan henkilökunnan nimittämisestä ja siirtämisestä asianomaisiin käräjäoikeuksiin perustettaviin vastaaviin virkoihin. Maaoikeustuomarit ja maaoikeusinsinöörit nimittäisi tasavallan presidentti vastaaviin käräjäoikeuden käräjätuomarin ja maaoikeusinsinöörin virkoihin niitä haettavaksi julistamatta. Oikeusministeriö päättäisi muun henkilökunnan virkojen siirtämisestä ja heidän sijoittumisestaan asianomaisiin käräjäoikeuksiin. Viran siirtämiseen ei tarvittaisi virkamiehen suostumusta, paitsi milloin virka siirrettäisiin toiselle paikkakunnalle. Jos virkamies ei siirtyisi työskentelemään tälle paikkakunnalle, sovellettaisiin valtion virkamieslain (750/1994) 27 §:n säännöksiä virkamiehen irtisanomisesta.

2 luku. Päätösvaltaisuudesta

1 §. Pykälän uuteen 3 momenttiin otettaisiin viittaus kiinteistönmuodostamislakiin, jonka 243 §:ssä säädetään käräjäoikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta sen toimiessa maaoikeutena.

8 §. Nyt kumottavaksi ehdotetun kiinteistönmuodostamislain 251 §:n mukaan kunnanvaltuuston valitseman maaoikeuden lautamiehen on tullut olla kiinteistöasioihin perehtynyt ja paikalliset olot tunteva. Maaoikeuden puheenjohtaja on kutsunut lautamiehet maaoikeuden jäseniksi yhdestä tai useammasta kunnasta, jossa valituksenalaisen toimituksen kohteena oleva alue on.

Maaoikeusasioita varten ei enää valittaisi erikseen lautamiehiä, vaan käräjäoikeuksien lautamiehet toimisivat lautamiehinä myös maaoikeusasioita käsiteltäessä. Esityksen mukaan maaoikeuden lautamiehiltä ei enää edellytettäisi myöskään erityisasiantuntemusta kiinteistöasioista. Nykyisin maaoikeuden lautamiehet on rekrytoitu usein maanomistajista, juristeista ja virkamiehistä ja heidät on kutsuttu maaoikeuden jäseniksi säännönmukaisesti siitä kunnasta, jossa valituksenalaisen toimituksen kohde sijaitsee. Tästä on aiheutunut epäilyjä lautamiesten puolueellisuudesta sekä esteellisyystilanteita.

Koska maaoikeudet joutuvat usein pitämään katselmuksia ja samalla istuntoja eri käräjäoikeuksissa, ehdotetaan käytännön syistä lisättäväksi käräjäoikeuslain 8 §:ään uusi 2 momentti, jonka mukaan pääsääntö on, että maaoikeuden puheenjohtaja kutsuu maaoikeuden jäseniksi lautamiehet yhdestä tai useammasta käräjäoikeudesta, jonka tuomiopiirissä kysymyksessä olevan toimituksen kohteena oleva alue, raja tai osa niistä on. Tällöin maaoikeuden puheenjohtajan tulee toimia yhteistyössä kyseisen käräjäoikeuden laamannin kanssa, joka huolehtii siitä, että lautamiehet osallistuvat myös maaoikeuden istuntoihin vuorojärjestyksessä. Jos valitus koskee rajaa, joka on samalla kahden tai useamman käräjäoikeuden tuomiopiirin raja maaoikeusasioissa, puheenjohtaja kutsuu lautamiehet harkintansa mukaan yhdestä tai useammasta kysymyksessä olevasta käräjäoikeudesta. Erityisestä syystä maaoikeuden jäseniksi voitaisiin kutsua myös käräjäoikeuden tuomiopiiriin maaoikeusasioissa kuuluvan muun käräjäoikeuden lautamiehet. Tällainen syy voisi olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun maaoikeusasiassa ei ole tarpeellista pitää katselmusta. Tällöin istunto voitaisiin pitää maaoikeusasioita käsittelevän käräjäoikeuden lautamieskokoonpanossa kansliapaikkakunnalla eikä maaoikeuden jäseniksi tarvitsisi kutsua lautamiehiä pääsäännön mukaisesta käräjäoikeudesta.

13 a §. Oikeusministeriö päättäisi maaoikeusinsinöörien työtilanteen mukaisesti, mihin käräjäoikeuksiin perustettaisiin maaoikeusinsinöörin virkoja ja mikä heidän toimialueensa olisi. Maaoikeusinsinöörin toimialue voisi käsittää yhden tai useamman käräjäoikeuden tuomiopiirin maaoikeusasioissa. Maaoikeusinsinöörit voisivat olla toimivaltaisia myös samassa tuomiopiirissä. Maaoikeusinsinöörin kelpoisuusvaatimukset ja nimitysmenettely säilyisivät ennallaan.

20 ja 21 §. Pykäliin tehtäisiin teknisluontoiset muutokset, jotka aiheutuvat uudesta 13 a §:stä, jossa säädetään käräjäoikeuden maaoikeusinsinööristä. Maaoikeusinsinööriä syytettäisiin virkavirheestä hovioikeudessa kuten ennenkin.

Tarkempia säännöksiä kiinteistönmuodostamislain täytäntöönpanosta annetaan kiinteistönmuodostamisasetuksessa. Maaoikeuksien lukumäärästä, toimialueista ja sijaintipaikkakunnista, viraston päällikkönä toimivasta maaoikeustuomarista ja maaoikeuden jakaantumisesta jaostoihin sekä maaoikeuden muusta henkilökunnasta säädetään nykyisin kiinteistönmuodostamisasetuksen 8 luvussa. Maaoikeuksien organisaatiouudistuksen myötä luvun säännökset kävisivät tarpeettomiksi. Myös kiinteistönmuodostamislain 9 luvun 91―93 § ovat tarpeettomia. Maaoikeuden pöytäkirjaa koskevaa 91 §:ää vastaavat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 22 luvussa, jota sovelletaan kiinteistönmuodostamislain 270 §:n nojalla myös oikeudenkäyntiin maaoikeudessa. Merkinnän tekemistä pöytäkirjaan tai muuhun toimituskirjaan koskeva 92 § on tarpeeton, koska maaoikeuden ratkaisun jäljennös samoin kuin korkeimman oikeuden päätös valituslupa-asiassa liitetään maanmittaustoimistossa toimitusta koskevaan pöytäkirjaan tai muuhun vastaavaan toimitusasiakirjaan. Varaustodistusta koskeva 93 §, jota vastaavaa säännöstä ei ole oikeudenkäymiskaaressa, on niin ikään tarpeeton. Mainituilla perusteilla kiinteistönmuodostamisasetuksen 8 luku sekä 9 luvun 91― 93 § kumottaisiin.

Ehdotetun kiinteistönmuodostamislain uuden 241 a §:n nojalla annettaisiin asetus käräjäoikeuksien tuomiopiireistä maaoikeuden käsiteltäväksi säädetyissä asioissa. Pirkanmaan-Satakunnan maanmittaustoimiston toimialue jaettaisiin kunnittain Turun ja Hämeenlinnan käräjäoikeuksien tuomiopiireihin vireillä olevien asioiden lukumäärän ja niistä aiheutuvan työmäärän edellyttämällä tavalla. Tuomiopiirien aluejako jäisi näiltä osin valtioneuvoston päätettäväksi. Lisäksi tehtäisiin käräjäoikeusasetukseen tarpeelliset muutokset, jotka aiheutuvat siitä, että uudistuk-sen jälkeen käräjäoikeuksissa voisi olla myös maaoikeusinsinöörin virkoja. Oikeusministeriön päätöksellä määrättäisiin, mihin käräjäoikeuksiin perustettaisiin maaoikeusinsinöörien virkoja ja mikä heidän toimialueensa olisi. Asetusluonnokset ovat esityksen liitteinä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta 2000.

Hallitusmuodon 91 §:n mukaan tuomareilla on vahvempi virassapysymisoikeus kuin muilla virkamiehillä. Hallitusmuodossa säädettyyn tuomarin virassa-pysymisoikeuteen kuuluu, ettei tuomaria voida irtisanoa. Tuomaria ei voida myöskään ilman hänen suostumustaan siirtää toiseen virkaan, ellei siirto aiheudu tuomioistuinlaitoksen uudestaan järjestämisestä. Tuomioistuinlaitoksen uudestaan järjestämisen yhteydessä tuomari voidaan siirtää toiseen virkaan. Liikevaihtovero-oikeuden lakkauttamiseen liittyneessä perustuslakivaliokunnan lausunnossa hallituksen esityksestä verotuksen muutoksenhakujärjestelmän uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (PeVL 3/1994 vp) valiokunta totesi, että arvioitaessa virkojen sopivuutta siirrettäville tuomareille tulevat ensi sijassa kyseeseen tuomarin virat. Valiokunta esitti myös harkittavaksi, että lailla säädettäisiin siitä, mitkä liikevaihtovero-oikeuden tuomarit siirretään toiseen tuomarin virkaan.

Koska ehdotuksessa on kyse tuomioistuinlaitoksen uudestaanjärjestämisestä, esitys voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 12 päivänä huhtikuuta 1995 annetun kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 242 §:n 3 momentti, 244―253 ja 263 §, 266 §:n 2 momentti sekä 269 §, sellaisena kuin niistä on 251 § osaksi laissa 1188/1996,

muutetaan 236 §:n 1 momentin johdantokappale sekä 5 ja 6 kohta, 237 §:n 1 momentti, 239 ja 243 §, 255 §:n 2 momentti, 256 §, 259 §:n 3 momentti, 260 §, 262 §:n 3 momentin johdantokappale, 1 ja 2 kohta sekä 4 momentti ja 268 §, sellaisina kuin niistä ovat 239 § osaksi laissa 273/1998, 243 § osaksi mainitussa laissa 1188/1996 ja 259 §:n 3 momentti laissa 168/1998, sekä

lisätään 236 §:n 1 momenttiin uusi 7 kohta, 20 lukuun uusi 241 a §, 21 lukuun uusi 260 a § ja 261 §:ään uusi 2 momentti, seuraavasti:

236 §

Muutoksenhakukirjelmässä, joka osoitetaan asianomaiselle maaoikeudelle, on mainittava:

5) todisteet, jotka aiotaan esittää ja mitä niillä aiotaan näyttää toteen;

6) oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, jos valittaja pitää sitä aiheellisena; sekä

7) mahdollinen pyyntö perusteluineen asian ratkaisemisesta pääkäsittelyä toimittamatta.

---

237 §

Muutoksenhakukirjelmässä on ilmoitettava muutoksenhakijan nimi ja hänen laillisen edustajansa tai asiamiehensä taikka avustajansa yhteystiedot sekä postiosoite, johon asiaa koskevat kutsut, kehotukset ja ilmoitukset voidaan lähettää. Todistajan tai muun kuultavan yhteystiedot on myös soveltuvalla tavalla ilmoitettava.

---

239 §

Muutoksenhakukirjelmä, johon on sisällytettävä lupahakemus ja valitus, on yhdessä maaoikeuden tuomion tai päätöksen kanssa toimitettava 234 §:n 2 momentin mukaisesti maanmittaustoimistoon tai kunnan kiinteistörekisterin pitäjälle viimeistään kuudentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun maaoikeuden ratkaisu julistettiin tai annettiin. Jos useat valittavat maaoikeuden ratkaisusta, ei valituskirjelmiin tarvitse liittää kuin yksi kappale maaoikeuden ratkaisua.

20 luku

Maaoikeus

241 a §

Maaoikeuksina toimivat Hämeenlinnan, Kuopion, Mikkelin, Oulun, Rovaniemen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeudet tässä laissa säädetyssä kokoonpanossa. Tuomioistuinten tuomiopiireistä näissä asioissa säädetään asetuksella.

243 §

Maaoikeudessa on puheenjohtajana käräjäoikeuden lainoppinut jäsen sekä muina jäseninä maaoikeusinsinööri ja kaksi lautamiestä. Jos lautamiehelle tulee este pääkäsittelyn aloittamisen jälkeen, maaoikeus on päätösvaltainen, kun lautamiehiä on yksi. Maaoikeudessa voi olla lisäksi toinen lainoppinut jäsen, jos sitä asian laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi on pidettävä perusteltuna.

Maaoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on vain puheenjohtaja:

1) kun kysymys on 232 §:n 3 momentissa, 235 tai 254 tai 258 §:ssä tarkoitetusta tai muusta niihin rinnastettavasta käsittelyn valmistelemista tarkoittavasta toimenpiteestä taikka 7 §:n 2 momentissa, 240 §:ssä, 264 §:ssä, 265 §:n 1 tai 3 momentissa taikka 275 §:n 2 momentissa tarkoitetusta asiasta;

2) kun maaoikeuden käsiteltävänä on valitus toimitusmiesten päätöksestä, jolla toimitusmiestä koskeva estemuistutus on hylätty, taikka jos valitus koskee kiinteistöjen yhdistämispäätöstä; sekä

3) kun asia ratkaistaan 259 §:n 3 momentin nojalla pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella.

Maaoikeusinsinööri osallistuu tarvittaessa asian valmisteluun 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa.

255 §

---

Päätöksestä, jolla muutoksenhakemus jätetään tutkimatta, on annettava tieto maanmittaustoimistolle, kiinteistöinsinöörille tai tielautakunnalle ja valitusasiassa, jos toimitus on kesken, myös toimitusinsinöörille esitettäväksi toimituskokouksessa muille asianosaisille, joiden tietoon ratkaisu silloin katsotaan saatetuksi.

---

256 §

Jos muutoksenhakemusta ei ole 255 §:n nojalla jätetty tutkimatta, maaoikeuden on kehotettava sellaista toimituksen asianosaista, jonka oikeutta muutoksenhakemus koskee, antamaan vastaus muutoksenhakemukseen, ellei sitä asian ratkaisemisen tai pääkäsittelyn toimittamisen kannalta ole pidettävä selvästi tarpeettomana, sekä samalla tarvittaessa määrättävä, mistä kysymyksistä vastauksessa on erityisesti lausuttava.

Kehotuksen yhteydessä on annettava tiedoksi muutoksenhakemus ja siihen liittyvät asiakirjat.

Jos 1 momentissa tarkoitetut asianosaiset ovat kiinteistön yhteisomistajia tai yhteisen alueen osakkaita, sovelletaan kehotukseen heidän osaltaan, mitä 260 §:n 2 momentissa säädetään.

Vastauksessa asianosaisen on ilmoitettava:

1) asia jossa vastaus annetaan;

2) myöntääkö vai kiistääkö hän muutosvaatimuksen;

3) käsityksensä muutoksenhakijana vaatimusten perusteista ja seikat, joihin hän haluaa nojautua;

4) todisteet, jotka aiotaan esittää ja mitä niillä aiotaan näyttää toteen;

5) oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, jos hän pitää sitä aiheellisena; sekä

6) mahdollinen pyyntö tai suostumus perusteluineen asian ratkaisemisesta pääkäsittelyä toimittamatta.

Vastaus kehotetaan antamaan kirjallisesti maaoikeudelle sen määräämässä ajassa tai suullisesti istunnossa uhalla, että asia voidaan tutkia, vaikka vastausta ei anneta. Kirjallisen vastauksen osalta on soveltuvin osin lisäksi voimassa, mitä 235 §:ssä, 236 §:n 2 momentissa sekä 237 ja 254 §:ssä muutoksenhausta ja muutoksenhakukirjelmästä säädetään.

Vastaus ja siihen liitetyt asiakirjat on annettava tiedoksi muutoksenhakijalle ja sellaiselle muulle asianosaiselle, jota vastaus koskee.

259 §

---

Pääkäsittelyä ei tarvitse toimittaa ja asia voidaan ratkaista kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, että sen ratkaiseminen ei edellytä suullista käsittelyä, ja asianosaiset, joiden oikeutta muutoksenhakemus koskee, suostuvat siihen, että asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta.

260 §

Maaoikeuden pääkäsittelyyn on kutsuttava muutoksenhakija sekä toimituksessa vaatimuksia esittänyt tai saapuvilla ollut asianosainen, jonka oikeutta muutoksenhakemus koskee, noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun säännöksiä. Muulle toimituksen asianosaiselle, jonka oikeutta muutoksenhakemus koskee tai joka on ilmoittamista pyytänyt, pääkäsittelystä ilmoitetaan kirjeellä. Jos pääkäsittelystä kirjeitse ilmoittaminen sellaisille muille asianosaisille, jotka eivät ole ilmoittamista pyytäneet, käytettävissä olevien osoitetietojen puutteellisuuden vuoksi tuottaa huomattavia vaikeuksia tai jos se ei, huomioon ottaen asianosaisten lukumäärä ja käsiteltävänä oleva asia, ole tarpeellista, pääkäsittelystä tiedotetaan kuitenkin kuuluttamalla toimituspaikkakunnalla leviävässä sanomalehdessä vähintään 14 päivää ennen istuntoa.

Jos muutoksenhakemus koskee usean yhdessä omistamaa kiinteistöä tai määräalaa eikä asiassa ole kysymys kiinteistön jaosta, riittää, että istunnosta ilmoitetaan yhdelle omistajista. Yhteisomistajalle, joka on tätä pyytänyt, on istunnosta kuitenkin aina ilmoitettava. Jos muutoksenhakemus koskee yhteistä aluetta eikä asiassa ole kysymys sen jakamisesta tai jaon täydentämisestä, istunnosta ilmoitetaan osakaskunnalle noudattaen, mitä yhteisaluelain 26 §:ssä säädetään.

Tässä pykälässä tarkoitettu tiedottaminen maaoikeuden istunnosta katsotaan asianmukaisesti suoritetuksi, jos edellä tarkoitettu kirje on vähintään 14 päivää ennen istuntoa annettu postin kuljetettavaksi tai muulla tavoin toimitettu asianosaiselle.

Vastauspyynnön ja muut tässä luvussa tarkoitetut kehotukset ja kutsut maaoikeus saa lähettää postitse asianosaisen viimeksi toimituksessa tai tuomioistuimelle ilmoittamalla osoitteella.

260 a §

Muutoksenhakija kutsutaan pääkäsittelyyn uhalla, että muutoksenhakemus hänen poissa ollessaan jätetään sillensä.

Muutoksenhakijan vastapuoli kutsutaan pääkäsittelyyn sakon uhalla, jos asian käsitteleminen edellyttää hänen läsnäoloaan.

Muutoksenhakijan vastapuoli, jonka kuulemista ei pidetä tarpeellisena, kutsutaan pääkäsittelyyn uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta.

Asianosainen tai hänen laillinen edustajansa voidaan sakon uhalla velvoittaa saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti, jos hänen kuulemistaan pidetään asian selvittämiseksi tarpeellisena.

261 §

---

Jos asianosainen tai hänen laillinen edustajansa on jäänyt pois pääkäsittelystä, johon häntä on kehotettu saapumaan sakon uhalla, noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 2 momentissa ja 21 §:ssä säädetään.

262 §

---

Pääkäsittelyssä on seuraavassa järjestyksessä:

1) puheenjohtajan tai maaoikeusinsinöörin lyhyesti selostettava, mistä asiassa on kysymys;

2) valittajan ilmoitettava, miltä kohdin toimituksessa tehtyihin ratkaisuihin haetaan muutosta ja mitä muutoksia niihin vaaditaan tehtäväksi;

---

Edellä 3 momentissa säädetystä järjestyksestä saadaan kuitenkin tarvittaessa poiketa.

268 §

Tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty tai esitelty pääkäsittelyssä tai katselmuksessa. Jos asia ratkaistaan pääkäsittelyä toimittamatta, asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Silloin kun asiassa on toimitettu arkistotutkimus tai maaoikeus on 264 §:n 1 momentin nojalla muutoin hankkinut omasta aloitteestaan selvitystä, se on tässä momentissa tarkoitettua kirjallista oikeudenkäyntiaineistoa. Tullakseen huomioon otetuksi asiaa ratkaistaessa se on esiteltävä asianosaisille pääkäsittelyssä tai, jos ratkaisu tehdään pääkäsittelyä toimittamatta, siitä on varattava asianosaisille tilaisuus antaa lausuntonsa.

Jos asia ratkaistaan kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella eikä valittajan vastapuoli ole käyttänyt maaoikeudessa puhevaltaa tai jos asia ratkaistaan pääkäsittelyssä valittajan vastapuolen poissaolosta huolimatta, asiaa ratkaistaessa otetaan kuitenkin huomioon hänen asiassa aikaisemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tämän lain menettelysäännöksiä sovelletaan asioihin, joissa muutoksenhaun kohteena oleva ratkaisu on toimituksessa julistettu tämän lain voimaantulon jälkeen. Asia käsitellään käräjäoikeudessa kuitenkin aina tässä laissa tarkoitetussa kokoonpanossa, jollei asian pääkäsittely ole lain voimaan tullessa alkanut.

Tämän lain voimaan tullessa maaoikeudessa vireillä olevat asiat käsitellään siinä maaoikeusasioita käsittelevässä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä maaoikeusasioissa asianomaisen maaoikeuden tai sen jaoston kanslia sijaitsee lukuunottamatta Etelä-Suomen maaoikeuden I jaostoa, jolle kuuluvat maaoikeusasiat siirrettäisiin Helsingin käräjäoikeuden sijaan Vantaan käräjäoikeuteen.

Tasavallan presidentti nimittää tämän lain voimaan tullessa maaoikeuksien virassa olevat maaoikeustuomarit ja maaoikeusinsinöörit asianomaisiin käräjäoikeuksiin perustettaviin vastaaviin käräjätuomarin ja maa- oikeusinsinöörin virkoihin niitä haettavaksi julistamatta. Käräjäoikeuden käräjätuomarilla, joka on ollut nimitettynä maaoikeustuomarin virkaan, on oikeus käräjätuomarin virassaan käyttää myös entisen virkansa nimeä arvonimenä.

Maaoikeuksien muu henkilökunta siirretään tämän lain voimaan tullessa asianomaisiin käräjäoikeuksiin perustettaviin vastaaviin virkoihin. Oikeushallintoasioita käsittelevä ministeriö päättää virkojen siirtämisestä ja henkilöstön sijoittamisesta asianomaisiin käräjäoikeuksiin.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1052/1991, uusi 3 momentti seuraavasti:

2 luku

Päätösvaltaisuudesta

1 §

---

Käräjäoikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta sen toimiessa maaoikeutena säädetään kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995).

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

3.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetun käräjäoikeuslain (581/1993) 20 §:n 1 momentti sekä 21 §:n 1 momentin 1 kohta, sellaisena kuin niistä on 20 §:n 1 momentti laissa 61/1994, sekä

lisätään 8 §:ään uusi 2 momentti ja lakiin uusi 13 a § ja sen edelle uusi väliotsikko seuraavasti:

8 §

---

Maaoikeuden puheenjohtaja kutsuu maaoikeuden jäseniksi lautamiehet yhdestä tai useammasta käräjäoikeudesta, jonka tuomiopiirissä kysymyksessä olevan toimituksen kohteena oleva alue, raja tai osa siistä on. Erityisestä syystä maaoikeuden jäseniksi voidaan kutsua myös käräjäoikeuden tuomiopiiriin maaoikeusasioissa kuuluvan muun käräjäoikeuden lautamiehet.

Käräjäoikeuden maaoikeusinsinöörit

13 a §

Käräjäoikeudessa voi olla maaoikeuden käsiteltäväksi säädettyjä asioita varten maaoikeusinsinöörin virkoja. Maaoikeusinsinööri on toimivaltainen käsittelemään maaoikeusasioita myös muissa maaoikeusasioita käsittelevissä käräjäoikeuksissa. Maaoikeusinsinöörien yhteistoiminta-alueista heidän työtilanteensa mukaisesti määrätään oikeusministeriön päätöksellä.

Maaoikeusinsinöörin on oltava teknillisessä korkeakoulussa maanmittauksen koulutusohjelman mukaisesti diplomi-insinöörin tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on hyvä kokemus kiinteistötoimitusten suorittamisessa ja hyvä perehtyneisyys kiinteistöjen arviointiin.

Maaoikeusinsinööri nimitetään virkaan samassa järjestyksessä kuin käräjätuomarista säädetään. Hovioikeuden tulee virkaehdotuksen tekemistä varten hankkia maaoikeusinsinöörin viran hakijoista maanmittauslaitoksen keskushallinnon lausunto. Maaoikeusinsinöörillä on hallitusmuodossa tuomareille säädetty virassapysymisoikeus.

20 §

Laamannia, käräjätuomaria ja maaoikeus-insinööriä syytetään virkavirheestä hovioikeudessa.

---

21 §

Asetuksella annetaan tarkemmat säännökset:

1) muista kuin 1, 4 ja 13 a §:ssä mainituista käräjäoikeuden viroista sekä niiden kelpoisuusvaatimuksista ja täyttämismenettelystä;

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 1999

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Oikeusministeri
Johannes Koskinen