Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Eräitä kysymyksiä arvonlisäverotuksen laskutussäännöksistä

Vuosi 2004
VEROHALLINTO
OHJE Dnro
  357/40/2004
Valtuutussäännös Päivämäärä
VerohallintoL (1557/95) 2§ 2 mom. 20.2.2004
Voimassaolo  
Toistaiseksi  

Verohallitukseen tulleiden lukuisten tiedustelujen johdosta, Verohallitus täydentää 30.6.2003 annettua ohjekirjettä Dnro 1731/40/2003 "Laskua koskevat vaatimukset arvonlisäverotuksessa" (PDF-tiedostona). Ohjekirjeen antamisen jälkeen on tullut esille kysymyksiä erityisesti koskien yleisiä laskumerkintöjä.

Arvonlisäverotuksen laskutusta koskevilla säännöksillä ei ole tarkoitus muuttaa kauppatapoja.

Tässä ohjekirjeessä sekä 30.6.2003 annetussa ohjekirjeessä esitetyt suositukset ja esimerkit on tarkoitettu verovelvollisen avuksi. Esimerkiksi, myyjän luovuttaessa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita, myyjä voi vaihtoehtoisina merkintöinä käyttää AVL 34, 36, 37 tai 130a §:ää. Esitetyt suositukset ja esimerkit eivät myöskään ole tyhjentäviä.

Laskuissa, joissa riittävät kevennetyt laskumerkinnät ja myös kaikissa muissa laskuissa saa olla enemmän tietoa kuin mitä säännökset vaativat. Esimerkiksi hotellilaskussa, joka on määrältään enintään 1 000 euroa, ei tarvitse olla ostajan nimeä (yöpyjän työnantajan nimeä) mutta saa olla yöpyjän (työntekijän) nimi.

Laskun käsitteestä

Lasku voi muodostua useasta asiakirjasta. Tämän vuoksi varsinaisessa laskussa ei tarvitse olla kaikkia arvonlisäverolain vaatimia merkintöjä, jos tiedot ovat muussa asiakirjassa, joka on sekä myyjällä että ostajalla. Esimerkiksi tavaran toimitusajankohta voi olla merkitty kuormakirjaan. Kiinteistön käyttöoikeuden arvonlisäverollisessa vuokrauksessa laskun voi muodostaa vuokralleantajan (myyjän) ja vuokralleottajan (ostajan) tekemä sopimus ja sitä täydentää tilillepanokortit. Kaikki tiedot voivat olla myös vuokrasopimuksessa ja tilillepanokortteja ei lainkaan lähetetä. Riittävää on, että asiakirjat yhdessä sisältävät lain tietosisältövaatimukset.

Luottokorttiyhtiön laskua ei pidetä myyjän antamana laskuna. Luottokorttiyhtiön laskun yhteydessä antama erittely luottokortinhaltijan suorittamista hankinnoista ei siis ole vähennykseen oikeuttava lasku, vaan vähennys tehdään varsinaisen tavaran tai palvelun myyjän antaman kuitin tai muun laskun perusteella.

Laskuna pidettävässä tositteessa ei tarvitse olla otsikkona sanaa "Lasku". Asiakirjan riittävä tietosisältö ja riittävät viittaukset muihin asiakirjoihin muodostavat arvonlisäverotuksessa laskun.

Kysymyksiä yleisistä laskumerkinnöistä

Onko ostajan numeroitava laatimansa laskut myyjäkohtaisesti juoksevasti?

Itselaskutustilanteessa eli kun myyjä ja ostaja ovat sopineet, että ostaja laatii laskut, laskujen tulisi olla myyjällä aukottomassa sarjassa. Verohallitus katsoo, että ostaja voi tällaisessa tilanteessa käyttää kaikille myyjille samaa juoksevaa sarjaa.

Vaihtokauppatilanteessa voidaan samalla laskulla sekä myydä että ostaa tavaraa. Näitä tilanteita on esimerkiksi autokaupassa, jossa autokauppias laatii laskun ja sekä myytävä auto että vaihdossa asiakkaalta ostettava auto merkitään samalle laskulle. Koska tässä tapahtuu kaksi kauppaa autoliike numeroi oman myyntilaskun ja vaihtoauton myyjän myyntilaskun. Laskuun tulee kaksi numerointia. Selvyyden vuoksi Verohallitus toteaa, että hintojen ja verojen netottaminen ei ole sallittua.

Riittääkö, että laskuun merkitään pelkästään myyjän FI-alkuinen ALV-numero?

Yritys- ja yhteisötietolaki (244/2001) tuli voimaan 1.4.2001. Lain 15 §:n mukaan yritysten on merkittävä Y-tunnus kirjelomakkeisiinsa ja muihin lomakkeisiinsa. Lain siirtymäsäännösten mukaan sellaisten yritysten, jotka eivät vielä olleet muun lain nojalla velvollisia käyttämään Y-tunnusta vastaavaa tunnusta, oli yhden vuoden kuluessa merkittävä lomakkeisiinsa Y-tunnus. Yritys- ja yhteisötunnusta vastaavana nimikkeenä voitiin lain voimaantuloajankohtana olemassa olevissa lasku- ja muissa lomakkeissa kuitenkin käyttää LY-tunnusta kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta lukien. Tämä kolmen vuoden määräaika päättyy 1.4.2004.

Em. perusteella Verohallitus toteaa, että kaikkien arvonlisäverovelvollisten on viimeistään 1.4.2004 lukien merkittävä Y-tunnus lomakkeisiinsa. Tämän vuoksi ei ole riittävää, että arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja merkitsee laskuun pelkästään eräissä kansainvälisen kaupan tilanteissa käytettävän FI-alkuisen ALV-numeron.

Lisäksi ostajan on ostovähennyksen tekemistä varten vaikeuksitta kyettävä selvittämään YTJ-tietopalvelusta, että myyjä on rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi ilman, että hän joutuu purkamaan FI-alkuisen ALV-numeron Y-tunnukseksi.

Y-tunnuksensa lisäksi myyjä saa merkitä laskuun FI-alkuisen ALV-numeronsa.

Onko myyjän ja ostajan nimi- ja osoitetiedot oltava täydelliset?

Lähtökohtaisesti laskuun merkitään myyjän ja ostajan toiminimi tai aputoiminimi, jolla elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole merkitty kaupparekisteriin, käytetään verohallinnon rekisteriin merkittyä nimeä.

Edellä mainitun mukaisesti laskuun on merkittävä myyjän Y-tunnus. Koska Y-tunnus yksilöi elinkeinonharjoittajan, Verohallitus katsoo, että ostaja saa tehdä vähennyksen laskusta, jossa myyjän nimessä on kirjoitusvirhe tai kirjoitus- tai aakkostustapa eroaa yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä olevasta nimestä, myyjän nimestä puuttuu jokin osa tai myyjän osoite on puutteellinen.

Ostaja saa tehdä vähennyksen myös laskusta, jossa on vähäinen virhe ostajan nimessä tai kirjoitus- tai aakkostustapa eroaa yritys- ja yhteisötietojärjestelmässä olevasta nimestä.

Jos myyjän tai ostajan virallinen nimi on Oy Yritys Ab, se voi laskussa olla muodossa Yritys Oy, Yritys Oy Ab, Oy Yritys tai Yritys Ab. Jos yrityksen nimi on usealla kielellä niistä riittää yksi, esimerkiksi Villen Putiikki Oy - Villes Butik Ab.

Lisäksi sekä ostajan että myyjän nimessä voidaan lyhentää yleiskielen sanoja kuten esimerkiksi keskinäinen, kiinteistö ja tilitoimisto. Olennaista on se, ettei myyjää tai ostajaa voi sekoittaa toiseen elinkeinonharjoittajaan.

Myyjän ja ostajan nimen lisäksi laskuun voi olla merkittynä esimerkiksi laskunkäsittelijän nimi.

Ostajan osoitetietona voidaan katuosoitteen sijasta käyttää myös postilokero-osoitetta, postinumero-osoitetta tai jos lasku toimitetaan sähköpostitse, yrityksen sähköpostiosoitetta. Laskun lähetysosoite voi olla muu kuin ostajan osoite eli lasku voidaan lähettää esimerkiksi tilitoimistoon, isännöitsijälle, konsernin palveluyhtiöön tai skannauspalveluun.

Mikä nimi merkitään laskuun, jos elinkeinonharjoittajalla on myös toiminimi, joka on merkitty kaupparekisteriin?

Laskussa voidaan käyttää sekä rekisteröityä toiminimeä että henkilön nimeä.
 
Jos luonnollisella henkilöllä on rekisteröity toiminimi, yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä ei Y-tunnushaulla löydy henkilön nimeä vaan ainoastaan toiminimi. Tällaiset arvonlisäverovelvolliset luonnolliset henkilöt löytyvät kuitenkin yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä myös nimihaulla. Yleensä nämä elinkeinonharjoittajat ovat alkutuottajia.
 
Jos toiminimeä ei ole rekisteröity, sitä ei voida käyttää yksinään laskussa.

Mikä nimi merkitään laskuun kun puolisot harjoittavat yhdessä alkutuotantoa ja Y-tunnus on annettu vain toiselle puolisolle?

Puolisoiden harjoittaessa toimintaa yhdessä Y-tunnus on annettu vain toiselle puolisolle. Yhdessä maataloutta harjoittavat puolisot muodostavat arvonlisäveromielessä yhtymän. Käytännön syistä tämä yhtymä on kuitenkin merkitty rekisteriin vain toisen puolison nimellä ja vain hänelle on annettu Y-tunnus. Yhtymällä ei siis ole omaa Y-tunnusta.

Laskuun voidaan merkitä rekisteriin merkityn puolison nimen lisäksi toisen puolison nimi.

Onko tavaran toimituspäivä, palvelun suorituspäivä tai ennakkomaksujen maksupäivät ilmoitettava erikseen laskussa?

Kun tavaran toimituspäivä tai palvelun suorituspäivä on sama kuin laskutuspäivä, toimitus- tai suorituspäivätietoa ei tarvitse ilmoittaa erikseen laskussa. Jos mahdollista, laskussa voidaan käyttää merkintää laskun päivä/tavaran toimituspäivä tai laskun päivä/palvelun suorituspäivä.

Ennakkomaksun maksupäivä merkitään ennakkomaksua koskevaan laskuun vain silloin kun se on mahdollista. Ennakkomaksujen maksupäiviä ei tarvitse merkitä loppulaskuun. Loppulaskuun on merkittävä toimituspäivä.

Voiko yksikköhinta muodostua monesta hyödykkeestä?

Kuten edellä on todettu, arvonlisäverotuksen laskutusta koskevilla säännöksillä ei ole tarkoitus muuttaa kauppatapoja. Esimerkiksi jos yksikköhinta on määritelty 100 kappaletta tavaraa kohden, tämä 100 kappaleen käsittävä määrä on yksi yksikkö.

Myös kokonaishinnalla myytävää tuotepakettia voidaan pitää yksikkönä. Esimerkiksi hotellin myydessä teatteripaketin, joka sisältää itse tuotettuja osuuksia eli majoituksen ja aamiaisen sekä teatterilta ostetut teatteriliput, yksikköhintana voidaan pitää teatteripakettikokonaisuuden hintaa per henkilö. Jos pakettikokonaisuus sisältää eri verokantojen alaisia hyödykkeitä, veroerittely tehdään siten, että veron peruste esitetään verokannoittain ja veron määrä joko yhteissummana tai verokannoittain.

Miten laskuun merkitään hyvitys tai alennus, joka ei sisälly yksikköhintaan?

Jos hyvitystä tai alennusta ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa, se voidaan ilmoittaa joko prosentteina tai rahamääräisenä.

Hyvityksen tai alennuksen määrää ei tarvitse ilmoittaa rivikohtaisesti vaan se voidaan ilmoittaa missä tahansa laskun kohdassa.

Miten hyvityslaskussa viitataan alkuperäiseen laskuun?

Vuosialennusta annettaessa riittää, että viitataan esimerkiksi siihen ajanjaksoon, jolta alennus annetaan. Laskuihin ei siis tarvitse viitata. Riittävää on viitata ajanjaksoon myös silloin, kun hyvitys koskee vain tiettyä tuoteryhmää.

Viittaus alkuperäiseen laskuun, jolla elinkeinonharjoittaja on luovuttanut palautettavat pakkaukset tai kuljetustarvikkeet, saattaa käytännössä olla mahdotonta. Tämän vuoksi Verohallitus toteaa, että tässä tapauksessa viittaus alkuperäiseen laskuun tehdään, jos se on mahdollista.

Saako ostaja täydentää kansainvälisen kaupan ostolaskua, jos ostolaskusta puuttuu ostajan ALV-numero, merkintä ”Käännetty verovelvollisuus” tai viittaus myyjän maan arvonlisäverolain tai arvonlisäverodirektiivin säännöksiin?

Ostaja voi tällöin myös itse täydentää myyjältä saamansa tositetta. Täydennetystä laskusta on käytävä ilmi, mitkä tiedot ovat alkuperäisiä.

Onko käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa suomalaisen ostajan vähennysoikeuden edellytyksenä, että ulkomailta saadussa ostolaskussa on mainittu hyödykkeen verokanta?

Arvonlisäverolain vaatimuksella merkitä verokanta ja veron määrä laskuihin tarkoitetaan veroa, jonka myyjä on itse velvollinen suorittamaan. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa laskussa ei ole verokantaa eikä veron määrää. Ostaja ei täydennä näitä tietoja laskuun.

Kysymyksiä kulujen edelleenveloituksesta

Verovelvollinen yritys saattaa maksaa toisen yrityksen puolesta tämän verollisen liiketoiminnan kuluja, esimerkiksi samaan konserniin kuuluvan yrityksen työntekijän matka- tai hotellikuluja. Tässä tilanteessa voitiin aiemmin soveltaa Verohallituksen 2.6.1997 antamaa ohjetta Dnro 2012/40/97 "Kulujen edelleenveloitus". Ohje on kumottu 1.1.2004 lukien uusien laskutusta koskevien säännösten johdosta.

Verohallitus katsoo, kun yritys lisää edelleenveloitukseen oman palkkionsa, että kysymys ei ole kulujen edelleenveloituksesta vaan myynnistä. Myyntiin sovelletaan tavaran ja palvelun myyntiä koskevia säännöksiä.

Kulujen jakamista koskevaa menettelyä ei sovelleta tavaran tai palvelun jälleenmyyntiin vaan pelkästään kulujen jakamiseen.

Miten yritys A:n tulee menetellä, jos se järjestää usean yrityksen tilaisuuden ja veloittaa tilaisuuteen osallistuvilta yrityksiltä heidän osuutensa?

Yritys A järjestää usean yrityksen yhteisen tilaisuuden, joka voi olla kokous-, koulutus- tai edustustilaisuus. Yritys A maksaa tilaisuuden kustannukset, kuten tilavuokrat ruoka- ja kahvitarjoilut sekä matka- ja majoituskustannukset, ja veloittaa näistä kustannuksista yrityksiltä B ja C näille kuuluvan osuuden sellaisenaan lisäämättä kustannuksiin omia kulujaan tai katetta.

Yritys A vähentää kulujen verosta itselleen jäävän osuuden, jos kysymyksessä ei ole edustustilaisuus tai muu vähennykseen oikeuttamaton käyttö. Edelleenveloitettavaan osuuteen sisältyvän veron yritys A vähentää, ja veloittaessaan kulut edelleen B:ltä ja C:ltä lisää niihin alkuperäisen verokannan mukaisen veron. B ja C vähentävät A:n veloituksiin sisältyvän veron, jos kysymys on heidän kannaltaan vähennyskelpoisesta hankinnasta.

Miten menetellään, kun osa kuluista veloitetaan ulkomaiselta tytäryhtiöltä?

Majoitustoiminta, ravintolatoiminta, henkilökuljetuspalvelut ja tilaisuuksien järjestäminen ovat kaikki sellaisia palveluja, joista, jos ne on suoritettu Suomessa, on suoritettava Suomen arvonlisävero, vaikka ne veloitettaisiin ulkomailta. Näin ollen edellä esitetty menettely pätee myös ulkomaisiin veloituksiin.

Edelleenveloitettaviin kuluihin sovelletaan arvonlisäverolain myyntimaasäännöksiä. Tämän vuoksi, jos yritys edelleenveloittaa esimerkiksi markkinointikuluja ulkomaiselta tytäryhtiöltä, edelleenveloittajalla on oikeus vähentää vero ja edelleenveloitus on veroton.

Energiakuluista annettava selvitys

Ostaja saa tehdä vähennyksen ostetusta energiahyödykkeestä silloinkin, kun vuokralleantaja veloittaa energiakulun verottomasta vuokrasta tai vastikkeesta erillisenä. Energiaa koskevaa veloitusta pidetään AVL 209d §:ssä tarkoitettuna selvityksenä, jos se sisältää lainkohdassa vaaditut tiedot tai, jos tiedot käyvät ilmi muista asiakirjoista.

Vähennysoikeudesta

Lasku on ostajan vähennysoikeuteen liittyvä muodollinen asiakirja, jolla osaltaan näytetään vähennykseen oikeuttavan oston tapahtuneen. Siitä ilmenee, kuka on myyjä ja kuka on ostaja.

Verovirasto voi hyväksyä vähennyksen, vaikka verovelvollisella ei ole lain tietosisältövaatimusten mukaista laskua, jos verovelvollinen muutoin osoittaa, että hänellä on oikeus vähennykseen.

Vähennyksen tekemiseen arvonlisäverotuksessa vaikuttaa kuitenkin laskun ohella kaikki tosiseikat ja ostaja saa tehdä vähennyksen kaikkien olemassaolevien tosiseikkojen perusteella.

Kirjoitusvirhe tai vastaava vähäinen virhe ei poista ostajan vähennysoikeutta, kun ostaja hankkii hyödykkeen verolliseen liiketoimintaansa eikä se ole vähennysrajoitusten alainen. Jos esimerkiksi yksikköhinnassa on virhe, mutta laskun loppusumma on oikein, ostajalla on vähennysoikeus. Tällaisessa tilanteessa ostajan ei tarvitse pyytää myyjältä korjattua laskua.

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja Iris Kavonius

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.