Tämä laki koskee maanmittaustoimituksissa valtiolle uittoa varten perustettuja rasitteita sekä kiinteistöjä varten perustettuja karjanajoa ja pellavain liotuspaikkaa koskevia rasitteita.

Valtiolle eri aikoina perustetut uittoa palvelevat rasitteen luonteiset käyttöoikeudet, joita ei ole perustettu vesilain (264/1961) tai sitä ennen voimassa olleen vesioikeuslainsäädännön mukaisesti uittajalle uittosäännöllä, lakkaavat korvauksetta siitä lukien, kun asianomaista vesistöaluetta koskeva uittosääntö kumotaan tai, jollei vesistöalueella ole tämän lain voimaan tullessa voimassa uittosääntöä, tämän lain voimaantulosta lukien. Samasta ajankohdasta lukien rasitteesta vapautuva alue siirtyy korvauksetta sen omistajan vapaasti hallittavaksi.

Maanmittaustoimituksissa kiinteistöjä varten perustetut karjanajoa ja pellavain liotuspaikkaa koskevat rasitteet lakkaavat kahden vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta.

Kiinteistöllä, jonka omistaja tämän lain voimaan tullessa käyttää karjanajorasitteessa tarkoitettua aluetta sen alkuperäiseen tai muuhun kulkemistarkoitukseen, on oikeus saada yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) mukainen tieoikeus, jos sanotun lain 84 §:n mukaiset tien lakkauttamisen edellytykset eivät ole olemassa. Tieoikeutta koskevasta vaatimuksesta on ilmoitettava kirjallisesti maanmittaustoimistolle viiden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien.