Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2010:83

Muutoksenhaku - Vastavalitus

Diaarinumero:R2009/559
Esittelypäivä:14.9.2010
Taltio:2313
Antopäivä:22.11.2010

Syyttäjän valitettua käräjäoikeuden tuomiosta säädetyssä määräajassa ja käräjäoikeuden pidennettyä vastaaja X:n pyynnöstä hänen valitusmääräaikaansa X:llä oli samanaikaisesti avoinna määräaika omalle valitukselleen ja vastavalitukselle syyttäjän valituksen johdosta. X jätti tuona määräaikana käräjäoikeudelle vastavalitukseksi nimeämänsä muutoksenhakemuksen, jonka johdosta syyttäjä ja asianomistaja tekivät vastavalitukset.

X:n muutoksenhakemus katsottiin vastavalitukseksi. Syyttäjän ja asianomistajan vastavalitukset jätettiin sen vuoksi tutkimatta.

OK 25 luku 14 a §

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 9.12.2008

Virallinen syyttäjä ja Verohallinto vaativat X:ää vastaan ajamassaan asiassa, että X tuomitaan rangaistukseen törkeästä veropetoksesta. Käräjäoikeus tuomitsi X:n veropetoksesta sakkorangaistukseen ja korvaamaan Verohallinnolle osan määräämättä jääneestä verosta. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti valtion korvaamaan X:lle osan hänen oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Pekka Nisula ja lautamiehet.

Muutoksenhaku hovioikeudessa

Syyttäjä, Verohallinto ja X ilmoittivat määräajassa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun. Määräaika valituksen tekemiseen päättyi 8.1.2009 ja vastavalituksen tekemiseen 22.1.2009.

Syyttäjä valitti määräajassa 8.1.2009 käräjäoikeuden tuomiosta ja vaati, että valtio vapautetaan velvollisuudesta korvata X:n oikeudenkäyntikulut.

X:n 23.12.2008 tekemästä pyynnöstä käräjäoikeus myönsi päätöksellään 31.12.2008 X:lle uuden määräajan valittaa käräjäoikeuden tuomiosta. Uusi määräaika päättyi 23.1.2009.

X toimitti 21.1.2009 käräjäoikeuteen oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:ssä tarkoitetuksi vastavalitukseksi nimeämänsä muutoksenhakemuksen ja vaati siinä, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, syyte hylätään, X vapautetaan käräjäoikeuden tuomitsemasta korvausvelvollisuudesta ja että valtio velvoitetaan korvamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa täysimääräisesti.

Verohallinnon 2.2.2009 tekemästä pyynnöstä ja syyttäjän 5.2.2009 tekemästä pyynnöstä käräjäoikeus pidensi päätöksillään 2.2. ja 5.2.2009 määräaikaa vastavalitusten tekemistä varten. Uusi määräaika vastavalitusten tekemiselle oli 20.2.2009.

Vastavalituksessaan syyttäjä vaati X:n tuomitsemista käräjäoikeudessa esittämänsä syytteen mukaisesti rangaistukseen törkeästä veropetoksesta ja joka tapauksessa hänen tuomitsemistaan ankarampaan rangaistukseen. Verohallinto vaati vastavalituksessaan, että X tuomitaan rangaistukseen törkeästä veropetoksesta ja että hänet velvoitetaan korvaamaan määräämättä jääneet verot käräjäoikeudessa vaaditun mukaisesti.

Hovioikeudelle toimittamassaan lausumassa X vaati, että syyttäjän ja Verohallinnon vastavalitukset jätetään tutkimatta.

Turun hovioikeuden päätös 23.4.2009

Hovioikeus jätti syyttäjän ja Verohallinnon vastavalitukset tutkimatta.

Perusteluinaan hovioikeus lausui, että oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan valittajan vastapuoli saattoi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta. Pykälän 2 momentin mukaan määräaika vastavalitusta varten oli kaksi viikkoa valittajalle asetetun valitusmääräajan päättymisestä.

Kuten säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä (HE 91/2002 vp s. 36) ilmeni, vastavalitus oli mahdollinen vain alkuperäisen valituksen tehnyttä asianosaista vastaan. Näin ollen syyttäjän ja Verohallinnon vastavalitukset voitiin tutkia ainoastaan siinä tapauksessa, että X:n vastavalitukseksi otsikoima, pidennetyn valitusajan kuluessa käräjäoikeuteen saapunut kirjelmä katsottaisiin varsinaiseksi valitukseksi eikä vastavalitukseksi.

Asiasisältönsä puolesta X:n muutoksenhakukirjelmä olisi voinut olla yhtä hyvin valituskirjelmä kuin vastavalituskirjelmä. X oli kuitenkin muutoksenhakukirjelmässä nimenomaisesti ilmoittanut, että kysymyksessä oli vastavalitus. Kirjelmän oli laatinut X:ää avustava asianajaja. Koska määräaikaa syyttäjän valituksen perilleajamiseksi ei ollut pidennetty, 14 päivän määräaika X:n vastavalitukselle oli alkanut syyttäjän valituksen määräajan päättymisestä 8.1.2009 ja päättynyt 22.1.2009. Näin ollen X:n muutoksenhakukirjelmä oli toimitettu käräjäoikeudelle ajankohtana, jolloin oli ollut avoinna sekä valitusaika hänen oman valituksensa perilleajamiselle että vastavalitusaika syyttäjän valituksen osalta. Hovioikeus katsoi, ettei ollut perusteita tulkita X:n kirjelmää sen nimenomaisen sanamuodon vastaisesti laajentavasti varsinaiseksi valitukseksi. Sen seikan, että käräjäoikeus oli tulkinnut X:n kirjelmän valitukseksi ja pidentänyt Verohallinnon ja syyttäjän vastavalitusaikaa, ei tullut koitua X:n vahingoksi. Kun X:n kirjelmä oli ollut vastavalitus eikä valitus, syyttäjä ja Verohallinto eivät voineet hakea vastavalituksella muutosta X:ää vastaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Teppo Hurme, Maile Åkerberg ja Ahti Ikola (eri mieltä). Esittelijä Juha Karvinen.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Ahti Ikola lausui:

Sisältönsä puolesta X:n muutoksenhakukirjelmä olisi voinut olla yhtä hyvin valituskirjelmä kuin vastavalituskirjelmä. X oli siinä nimenomaisesti ilmoittanut, että kysymyksessä oli vastavalitus. Koska syyttäjän määräaikaa valituksen perilleajamiselle ei oltu pidennetty, 14 päivän määräaika X:n vastavalitukselle oli alkanut syyttäjän valituksen määräajan päättymisestä 8.1.2009 ja päättynyt 22.1.2009. Näin ollen X:n muutoksenhakukirjelmä oli toimitettu käräjäoikeudelle ajankohtana, jolloin oli ollut avoinna sekä valitusaika hänen oman valituksensa perilleajamiselle että vastavalitusaika syyttäjän valituksen osalta. Asianosainen ei voinut määritellä kirjelmää vastavalitukseksi, kun se oli saapunut käräjäoikeuteen valitusajan kuluessa. Näin menetellessään asianosainen voisi estää muutoksenhakemukseensa kohdistuvan vastavalituksen tekemisen, mikä ei voinut olla lain tarkoitus. Näin ollen hovioikeudenneuvos Ikola tutki syyttäjän ja Verohallinnon vastavalitukset.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

Syyttäjälle ja Verohallinnolle myönnettiin valituslupa.

Syyttäjä ja Verohallinto vaativat, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asia palautettaan hovioikeuteen vastavalitusten tutkimista varten.

X vastasi valituksiin ja vaati niiden hylkäämistä. X totesi, ettei hän ollut valittanut oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n mukaisesti käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen. Siten syyttäjällä ja Verohallinnolla ei ollut ollut oikeutta tehdä oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n mukaista vastavalitusta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Syyttäjän, Verohallinnon ja X:n ilmoitettua tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon syyttäjä on valittanut hovioikeuteen säädetyssä määräajassa, joka on päättynyt 8.1.2009. Käräjäoikeus on X:n pyynnöstä myöntänyt hänelle uuden määräajan valituksen tekemistä varten niin, että sen määräaika on päättynyt 23.1.2009. Määräaika vastavalituksille on päättynyt 22.1.2009. X on 21.1.2009 toimittanut käräjäoikeuteen vastavalitukseksi nimeämänsä muutoksenhakemuksen. Käräjäoikeuden pidennettyä syyttäjän ja Verohallinnon pyynnöstä määräaikaa näiden vastavalitusten tekemiselle syyttäjä ja Verohallinto ovat tehneet vastavalituksen X:n muutoksenhakemukseen. Hovioikeus on jättänyt syyttäjän ja Verohallinnon vastavalitukset tutkimatta.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko syyttäjän ja Verohallinnon vastavalitukset tullut tutkia.

3. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus). Määräaika vastavalitusta varten on kaksi viikkoa valittajalle asetetun valitusmääräajan päättymisestä.

4. Vastavalitus on siten mahdollinen vain alkuperäisen valituksen tehnyttä asianosaista vastaan (HE 91/2002 vp s. 38), ei sen sijaan vastavalittajaa vastaan. Näin ollen syyttäjän ja Verohallinnon tekemä vastavalitus on tutkittavissa vain siinä tapauksessa, että X:n muutoksenhakemusta on pidettävä valituksena eikä vastavalituksena.

5. Korkein oikeus toteaa, että valitus ja vastavalitus ovat edellytyksiltään ja osaksi vaikutuksiltaan erilaisia muutoksenhakukeinoja. Vastavalitus on sen edellytyksenä olevaan valitukseen nähden siten liitännäinen, että vastavalitus pääsääntöisesti raukeaa, jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta taikka sitä ei oteta enempään tutkintaan (oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 b §).

6. X:n valitusmääräajan pidentämisen johdosta määräajat valitukselle ja vastavalitukselle ovat kuluneet samanaikaisesti niin, että vastavalituksen määräaika on päättynyt 22.1.2009 ja siis päivää aikaisemmin kuin valituksen määräaika 23.1.2009. Pidentäminen on merkinnyt valittamista koskevan määräajan pidentymistä, ei sen sijaan sitä, että X olisi menettänyt oikeutensa vastavalituksen tekemiseen. Näin ollen X on voinut muutoksenhakemuksen 21.1.2009 tehdessään harkita, valittaako hän käräjäoikeuden tuomiosta vai tekeekö hän vastavalituksen.

7. X on nimennyt käräjäoikeuteen 21.1.2009 toimittamansa muutoksenhakemuksen oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:ssä tarkoitetuksi vastavalitukseksi. X on siten yksilöinyt tarkoittamansa muutoksenhakukeinon yksiselitteisesti, eikä hänen muutoksenhakemustaan voida tulkita muuksi kuin miksi hän on sen nimenomaisesti tarkoittanut.

8. Koska X ei siten ole valittanut käräjäoikeuden tuomiosta, vaan hän on tehnyt syyttäjän valituksen johdosta vastavalituksen, syyttäjä ja Verohallinto eivät ole voineet tehdä vastavalitusta X:n muutoksenhakemukseen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä, Timo Esko ja Jukka Sippo. Esittelijä Matti Sepponen.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.