Työaikalaki - Hätätyö - Asianomistaja - Syyteoikeus

Diaarinumero:	R83/695
Esittelypäivä:	27.3.1985
Taltio:	2669
Antopäivä:	10.10.1985

Sovittujen toimitusten viivästymisestä uhkaavaa laskelmallisen liiketuoton menettämistä tai vähenemistä ei pidetty TAikaL 12 §:n 1 mom:ssa tarkoitettuna omaisuuden joutumisena vaaranalaiseksi.

Työntekijöitä pidettiin asianomistajina, koska hätätyön teettämisellä oli loukattu heidän etuaan ja oikeuttaan.

II-jaosto

Metallityöntekijät A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M ja O ovat raastuvanoikeudessa yhtyneet virallisen syyttäjän syytteeseen, jossa syyttäjä on kertonut, että N oli Tampereella toimiessaan Rauma-Repola Oy:n Lokomon tehtaiden käyttöpäällikkönä rikkonut työaikalain säännöksiä siten, että hän oi 14 ja 15.3.1981 teettänyt A:lla, B:llä ja C:llä öljynporauslautan ohjauspotkureiden tasapainotuksessa hätätyötä sekä 27, 28 ja 29.3.1981 teettänyt D:llä, E:llä, F:llä, G:llä, H:lla, I:llä, J:llä, K:lla, L:llä, M:llä ja O:lla lastulevytehtaan kuivauskoneen rummun uusien kannatuspyörästöjen valmistuksessa hätätyötä, vaikkei kumpaankaan ollut ollut laillista perustetta. Tämän vuoksi A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet N:n tuomitsemista rangaistukseen jatketusta työaikalain säännösten rikkomisesta. Lisäksi A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet N:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa raastuvanoikeuden osalta 4.600 markalla.

Kuultuaan N:ää syytteestä ja Hämeen työsuojelupiisiä asiassa sekä päätettyään, että A ja hänen myötäpuolensa olivat jutassa asianomistajia, raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi seuraavaa:

1) Rauma-Repola Oy:n Lokomon tehtaat oli toimittanut rakenteilla olleeseen, Englantiin toimitettavaan Shell Seaforth öljynporauslauttaan ohjauspotkurit. Potkureiden lavat oli valmistettu Ruotsissa ne oli asennettu Lokomon toimesta tilaajan hyväksyminä ja luokkatarkastettuina potkuriyksikköön ja se edelleen porauslauttaan yhtiön Mäntyluodon tehtaalla. Asentamisen jälkeen oli tilaaja kuitenkin epäillyt potkureita viallisiksi, minkä johdosta Lokomolla oli päätetty irroittaa potkureiden lavat ja mitata ja korjata ne, johon työhön oli arvioitu kuluvan aikaa muutama viikko.

Öljynporauslautan ponttooni, jossa kysymyksessä oleva potkuriyksikkö oli ollut asennettuna, oli ollut Mäntyluodon tehtaiden telakassa. Tämän takana rakennusalustalla oli ollut kasattuna saman öljynporauslautan toinen ponttooni. Samanaikaisesti oli ponttoonin kanssa ollut rakennusalustalla rakennusvaiheen alaisena Neuvostoliittoon menevän öljynporauslaivan runko. Rungon rakentamista ei ollut voitu tilanpuutteen vuoksi jatkaa ennen kuin ponttooni oli saatu vesille. Tämä tilanne oli uhannut aiheuttaa Mäntyluodon tehtailla edellä mainitun tuotantoketjun myöhästymisen ja siten myös porauslaivan vesillelaskun myöhästymisen. Potkurin lapojen korjaustyö oli jo aiheuttanutkin porauslaivan rungon lohkojen yhdistämisen myöhästymistä ja näiden töiden pysäyttämistä.

Seaforth lautan ja myös Neuvostoliittoon menevän porauslaivan toimituksen myöhästyessä oli sovittu suoritettavaksi myöhästymissakkoa ja toimituksen myöhästymisen oli näytetty saattavan vaikuttaa Rauma-Repola Oy:n asemaan kauppakumppanina. Vastaavanlaatuista potkureiden lapojen ilmoitettua vikaa ei ollut Rauma-Repola Oy:n aikaisempien toimitusten yhteydessä ilmennyt.

N oli Rauma-Repola Oy:n Lokomon tehtaiden käyttöpäällikkönä teettänyt edellä kerrotun potkureiden korjaustyön yhtiön palveluksessa olleilla työntekijöillä hätätyönä siten, että A, B ja C olivat tehneet tätä työtä 14 ja 15.3.1981 kukin 20 tuntia.

2) Rauma-Repola Oy oli sopinut lastulevytehtaan toimittamisesta DDR:ään. Maaliskuun puolivälissä 1981 oli tehtaan asennukset saatu päätökseen ja toimittaja oli valmistanut tehtaan koekäytön jälkeen antamaan tilaajalle osoituksen tehtaan kapasiteetista. Tällöin olivat lastunkuivaimen rummun akselit katkenneet ja koekäyttö oli jouduttu keskeyttämään sekä tehtaan tuotannollinen toiminta pysäyttämään.

Sopimussakoksi tehtaan luovutuksen viivästymisestä oli sovittu 800.000 markkaa viikolta, minkä lisäksi tilaajan taholta oli ilmoitettu tuotantotappioksi viivästyksen johdosta 550.000 -600.000 markkaa päivässä. Vielä oli Rauma-Repola Oy:n DDR:ssä olleiden suomalaisten työntekijöiden aiheuttamien kustannusten määräksi ilmoitettu 600.000 - 700.000 markkaa viikossa.

Nopeimmaksi mahdolliseksi tavaksi ilmenneen vian korjaamiseksi oli Rauma-Repola Oy:ssä havaittu uusien pyörien tekeminen rumpuun. Selvityksen perusteella oli todettu, että tämä voisi tapahtua nopeimmin yhtiön Lokomon tehtaalla. Valumallien valmistus oli suunnittelutyön vielä kestäessä aloitettu 19.3.1981 ja varsinainen tilaus oli saatu valumallien valmistuttua 24.3.1981. N oli kertonut, että koska kyseistä työtä ei ollut saatu päätökseen arkipäivinä, oli työ päätetty jatkaa loppuun hätätyönä. Hätätyötä olivat tehneet 28 ja 29.3.1981 D 14, E, F, H, I, J, L ja O 11, G 16 ja M 10 tuntia sekä 27, 28 ja 29.3.1981 K 16 tuntia.

Pyörien raakavalujen ensimmäinen osa oli toimitettu heti viikonvaihteen 28. - 29.3.1981 jälkeen Rauma-Repola Oy:n Loviisan tehtaalle kokoonpanotöitä varten ja sieltä ensimmäinen erä pyöriä oli toimitettu DDR:ään Beeskowin tehtaalle 2.4.1981. Uusi ilmoitus kapasiteettiajon alkamisesta oli saatettu tehdä 27.4.1981, joka oli tilaajan kanssa käydyissä neuvotteluissa sovittu viimeiseksi mahdolliseksi ilmoituspäiväksi. Kapasiteetin osoitus oli alkanut sopimuksen mukaisesti 8 päivän kuluttua ilmoituksesta eli 5.5.1981. Jo kahden päivän myöhästymisen tästä aikataulusta oli esitetty voineen aiheuttaa viikon sopimussakon.

Tilaajan vaatimuksen edellä 1 kohdassa tarkoitettujen ja jo hyväksyttyjen potkureiden lapojen korjaamisesta samoin kuin 2 kohdassa tarkoitetun lastunkuivaimen rummun akselien katkeamisen oli katsottava molempien olevan seikkoja, joista ei ollut voitu ennalta tietää. Täten varautumista niiden korjaamiseen ei ollut myöskään pidettävä yrityksen normaaliin tuotantotoimintaan kuuluvana. Lisäksi oli näytetty, että mikäli korjauksia ei olisi suoritettu mahdollisimman nopeasti, olisi Rauma-Repola Oy:lle näiden ulkomaisten toimitusten viivästymisen johdosta saattanut aiheutua vakavaa taloudellisen aseman vaarantumisen uhkaa ja liiketoiminnassa syntyvää taloudellista vahinkoa. Raastuvanoikeus on katsonut kuitenkin, ettei kysymyksessä olevia töitä voitu pitää työaikalain 12 §:ssä tarkoitettuna hätätyönä. Esitetyn selvityksen mukaan asianomistajina olevat työntekijät olivat vapaaehtoisesti suostuneet tekemään edellä tarkoitetut työt. Kyseiseen aikaan oli työmarkkinoilla vallinnut niin sanottu sopimukseton tila ja tässä yhteydessä Metallityöväen Liitto r.y. oli antanut suosituksen ylitöistä pidättäytymiseen.

Kun kysymyksessä olevat työt olisi voitu teettää myös ylityönä, raastuvanoikeus on katsonut, että N ei ollut syyllistynyt rangaistavaan tekoon sillä, että työt oli teetetty hätätyön nimellä.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt syytteen jatketusta työaikalain säännösten rikkomisesta. Asian näin päättyessä raastuvanoikeus on myös hylännyt A:n ja hänen myötäpuoltensa vaatimuksen saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja hänen myötäpuolensa sekä virallinen syyttäjä ja N olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A:lla, B:llä ja C:llä oli vain 1 kohdan osalta ja D:llä, E:llä, F:llä, G:llä, H:lla, I:llä, J:llä, K:lla, L:llä, M:llä ja O:lla vain 2 kohdan osalta oikeus vaatia N:n tuomitsemista rangaistukseen.

Muilta osin hovioikeus on jättänyt A:n ja hänen myötäpuoltensa muutoksenhakemukset tutkimatta.

Tutkiessaan muutoksenhakemukset muutoin hovioikeus on katsonut, että raastuvanoikeuden päätöksen 1 ja 2 kodassa selostetut työt ovat työaikalain 12 §:n tarkoittamia hätätöitä. Tällä perusteella raastuvanoikeuden muutoin lausumilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian lopputuloksen raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

A ja hänen myötäpuolensa ovat pyytäneet valituslupaa ja toistaneet vaatimuksensa N:n tuomitsemisesta rangaistukseen jatketusta työaikalain säännösten rikkomisesta, A, B ja C 1 kohdan osalta sekä D, E, F, G, H, I, J, K, L, M ja O 2 kohdan osalta. He ovat kaikki lisäksi toistaneet vaatimuksensa N:n velvoittamisesta korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa raastuvanoikeuden osalta 4.600 markalla ja hovioikeuden osalta 1.500 markalla sekä vaatineet N:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa Korkeimman oikeuden osalta 1.200 markalla.

Korkein oikeus on 16.12.1983 työneuvostosta ja työsuojelun poikkeusluvista annetun lain 9 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla pyytänyt työneuvostoa A:n ja hänen myötäpuoltensa valituslupahakemuksen johdosta antamaan lausuntonsa työaikalain 12 §:n 1 momentin hätätyösäännöksen soveltumisesta hovioikeuden päätöksessä selostettuihin töihin. Työneuvosto on 11.10.1984 antanut pyydetyn lausunnon.

A:lle ja hänen myötäpuolilleen on 29.11.1984 myönnetty valituslupa. N on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. A ja hänen myötäpuolensa sekä N ovat antaneet heiltä pyydetyn selityksen työneuvoston lausuntoon.

Hätätyön väitetty perusteeton teettäminen loukkaa työntekijöiden etua ja oikeutta. A ja hänen myötäpuolensa ovat sen vuoksi asianomistajia jutussa ja heillä on kohdaltaan oikeus vaatia N:n tuomitsemista rangaistukseen. Hovioikeuden heidän puhevallastaan lausumalla perusteella Korkein oikeus kuitenkin poistaa raastuvanoikeuden lausunnon A:n, B:n ja C:n rangaistusvaatimuksesta 2 kohdassa tarkoitetusta teosta sekä D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, M:n ja O:n rangaistusvaatimuksesta 1 kohdassa tarkoitetusta teosta.

Öljynporauslautan ohjauspotkureiden lavat on jouduttu korjaamaan, koska jo asennetun potkuriyksikön potkurinlavat sittemmin oli havaittu virheellisiksi. Lastunkuivaimen rumpuun on jouduttu valmistamaan uudet kannatuspyörästöt, koska rummun akselit olivat katkenneet. N on teettänyt nämä molemmat korjaustyöt hätätyönä, koska lautan ja kuivaimen virheet olivat uhanneet viivästyttää niiden sovittuja toimituksia niin, että siitä olisi saattanut olla tuntuvaa vahinkoa sekä näiden sopimusten tuotolle että Rauma-Repola Oy:n vastaiselle maineelle luotettavana sopimuskumppanina. Ennakolta ei ole voitu tietää, että asentamisen jälkeen potkurinlavat osoittautuisivat virheellisiksi ja lastunkuivaimen akselit katkeaisivat. Teollisessa tuotannossa on kuitenkin tämänlaatuisiin virheisiin varauduttava. Ilmenneet virheet eivät ole olleet poikkeuksellisia. Siten ne eivät ole olleet työaikalain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuja syitä ylimääräisen työn tarpeeseen.

Potkurinlapojen virheellisyys ei ole aiheuttanut keskeytystä säännöllisessä toiminnassa, vaan toiminnan ruuhkautumista. Lastunkuivaimen rumpuakselien katkeamisesta ei myöskään ole seurannut säännöllisen toiminnan keskeytystä, vaan se on häirinnyt tätä toimintaa tehtaan valmistamiseksi. Virheiden johdosta suoritetut korjaustoimet ovat välittömästi palvelleet lautan ja tehtaan valmistamista ja nuo toimet ovat olleet osa Rauma-Repola Oy:n säännöllistä tuotantotoimintaa. Työaikalain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettua säännöllisen toiminnan keskeytyksen uhkaa ei myöskään ole ilmennyt.

Lautan ja tehtaan toimitusten viivästymisestä aiheutuva laskelmallisen liiketuoton menettäminen tai väheneminen ei ole työaikalain 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuuden joutumista vaaranalaiseksi.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei N:llä ole ollut oikeutta teettää syytteessä tarkoitettuja töitä hätätyönä.

Työaikalaki 12 § 1 momentti ja 23 § 1 ja 4 momentti sekä rikoslaki 7 luku 2 §

Hovioikeuden päätös kumotaan.

N tuomitaan 14 ja 15.3. sekä 27, 28 ja 29.3.1981 tehdystä jatketusta työaikalain säännösten rikkomisesta 40:een 115 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 4.600 markkaa.

N velvoitetaan suorittamaan A:lle ja hänen myötäpuolilleen yhteiseksi korvaukseksi heillä jutussa olleista oikeudenkäyntikuluista 5.000 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Hämäläinen, Nikkarinen ja Roos