Ulkomaalainen - Määräaikainen oleskelulupa - Rikokseen syyllistyminen - Yleinen järjestys ja turvallisuus - Euroopan unionin kansalainen

Taltio:	00/1332/7
Diaarinumero:	01428/00/5720
Antopäivä:	3.10.2000
Luokitus:	S:1.01.01.06.01

Iso-Britannian kansalaisen H:n haettua oleskelulupaa viideksi
vuodeksi poliisilaitos oli hylännyt hakemuksen. H
oli syyllistynyt kolmeen pahoinpitelyrikokseen ja yhteen
lievään pahoinpitelyyn. Vuonna 1995 tapahtuneistä pahoinpitelyistä
hänet oli tuomittu 70 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen
ja vuonna 1998 tapahtuneesta pahoinpitelystä
ja vuonna 1997 tapahtuneesa lievästä pahoinpitelystä
sakkorangaistuksiin.

Ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen
perustuvien erityistoimenpiteiden yhteensovittamisesta
annettu Euroopan Neuvoston direktiivi 25.4.1964
(64/221/ETY) koskee sen 2 artiklan 1 kohdan mukaan oleskeluluvan
myöntämiseen tai uudistamiseen liittyviä toimenpiteitä,
jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden tai kansanterveyden vuoksi.
Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden vuoksi käyttöönotettujen toimenpiteiden
on perustuttava yksinomaan kyseisen yksilön omaan
käyttäytymiseen ja 2 kohdan mukaan rikostuomiot eivät
sellaisenaan saa olla perusteena tällaiselle toimenpiteelle.

Euroopan yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännössä (Asia
30/77, Bouchereau 27.10.1977) on katsottu, että aiemmat
rikostuomiot ovat merkityksellisiä ainoastaan sikäli kuin
tuomioihin johtaneet olosuhteet ovat osoituksena uhasta,
jonka henkilön oma käytös muodostaa yleiselle järjestykselle.
Sikäli kuin kansallisen viranomaisen vetoaminen
yleisen järjestyksen käsitteeseen voi oikeuttaa rajoitukset
yhteisön oikeuden yleisen oikeuden alaan kuuluvien
henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle, edellytetään lain
rikkomuksen yhteiskuntajärjestykselle aiheuttaman häiriön
lisäksi todellista ja riittävän vakavaa uhkaa, joka kohdistuu
yhteiskunnan perustavaa laatua olevaan etuun.

Kun otetaan huomioon direktiivin (64/221/ETY) 3 artiklan
2 kohta H:n rikostuomiot eivät ole voineet olla sellaisenaan
perusteena hänen oleskelulupansa uudistamisen epäämiselle.
Kyseiset rikokset eivät myöskään ole osoittaneet,
että H:n käyttäytyminen aiheuttaisi sellaisen uhan
yleiselle järjestykselle, joka on luonteeltaan vakava ja
kohdistuu yhteiskunnan perustavaa laatua olevaan etuun.
Poliisilaitoksella ei näin ollen ollut ollut yleiseen järjestykseen
ja turvallisuuteen perustuvaa syytä evätä H:n
oleskelulupa.

Ulkomaalaislaki 19 § 3 mom
Ulkomaalaislaki 16 § 4 mom
Ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevien, yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen
perustuvien erityistoimenpiteiden yhteen sovittamisesta
annettu Euroopan Neuvoston direktiivi 25.4.1964
(64/221/ETY) Euroopan yhteisön tuomioistuimen tuomio 27.10.1977 (Asia
30/77, Bouchereau)