Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 142/2010
Hallituksen esitys Eduskunnalle CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden talouskumppanuussopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi lokakuussa 2008 allekirjoitetun CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden talouskumppanuussopimuksen sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus on jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden ja osittain unionin toimivaltaan.

CARIFORUM-valtioita ovat Antigua ja Barbuda, Bahaman liittovaltio, Barbados, Belize, Dominican liittovaltio, Dominikaaninen tasavalta, Grenada, Guyanan tasavalta, Haitin tasavalta, Jamaika, Saint Christopher ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Surinamen tasavalta sekä Trinidadin ja Tobagon tasavalta.

Sopimuksen keskeinen tarkoitus on purkaa vuonna 2000 allekirjoitetun ja vuonna 2005 tarkistetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen niin sanotun Cotonoun sopimuksen mukainen CARIFORUM-valtioiden suosituimmuusasema Euroopan unionin markkinoilla, koska suosituimmuusaseman mahdollistamat kauppajärjestelyt tulivat Maailman kauppajärjestön sääntöjen vastaisiksi vuoden 2008 alusta alkaen. Sopimuksella korvataan Cotonoun sopimuksen kauppaa koskevat määräykset ja vapautetaan Maailman kauppajärjestön sääntöjen edellyttämällä tavalla vastavuoroisesti CARIFORUM-valtioiden ja Euroopan unionin välistä kauppaa asteittain. Kehitysyhteistyöllä on sopimuksessa merkittävä rooli. Sopimuksen muita keskeisiä elementtejä ovat Euroopan unionin ja CARIFORUM-valtioiden välisen taloudellisen yhteistyön edistäminen sekä CARIFORUM-valtioiden alueellisen integraation, hyvän hallinnon ja tehokkaan, ennakoitavan ja läpinäkyvän kauppaa ja investointeja koskevan sääntökehyksen luominen.

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka kuluessa osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen voimaantulon edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Sopimusta sovelletaan unionin toimivaltaan kuuluvin osin väliaikaisesti, kunnes sopimus on tullut voimaan. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen voimaantulon kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (jäljempänä AKT-valtiot) sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteistyö perustuu vuosiksi 2000–2020 tehtyyn Cotonoun sopimukseen, jonka päämääränä on yhteistyön kehittäminen AKT-valtioiden kestävän kehityksen sekä joustavan ja asteittaisen maailmantalouteen integroitumisen edistämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Cotonoun sopimus on laaja yhteistyösopimus ja se sisältää EU:n ja AKT-valtioiden välisen laajapohjaisen yhteistyön tavoitteet ja keinot. Siinä on määräyksiä muun muassa kauppasäännöksistä ja -etuisuuksista, poliittisesta dialogista, kehitysyhteistyöstä, yhteistyön institutionaalisista järjestelyistä sekä yhteistyön mahdollisesta keskeyttämisestä.

Cotonoun sopimuksessa sovittiin AKT-valtioita hyödyttävistä väliaikaisista kauppajärjestelyistä. Koska järjestelyt antoivat AKT-valtioille erityiskohtelun EY:n markkinoilla, niille tarvittiin Maailman kauppajärjestön (WTO) poikkeuslupa. Poikkeuslupa saatiin vuoden 2007 loppuun saakka. Cotonoun sopimuksen mukaan EY:n ja AKT-valtioista muodostuvien ryhmien tulisi neuvotella WTO-velvoitteiden mukaiset talouskumppanuussopimukset (Economic Partnership Agreement, jäljempänä EPA-sopimukset) vuoteen 2008 mennessä.

CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden talouskumppanuussopimus (jäljempänä Karibian EPA-sopimus) neuvoteltiin ja allekirjoitettiin ennen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn Lissabonin sopimuksen (SopS 67/2009, jäljempänä Lissabonin sopimus) voimaantuloa 1.12.2009. Lissabonin sopimuksen seurauksena Euroopan unioni korvasi Euroopan yhteisön. Koska Karibian EPA-sopimuksessa on kuitenkin käytetty Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen perustuvaa terminologiaa, myös hallituksen esityksessä on johdonmukaisuussyyssyistä pitäydytty osin tässä käytännössä etenkin referoitaessa sopimustekstiä ja viitattaessa Lissabonin sopimusta edeltäviin tapahtumiin.

2 Nykytila

2.1 EPA-neuvottelujen eteneminen

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2002 komission mandaatin neuvotella vuoden 2007 loppuun mennessä EPA-sopimukset EY:n ja sen jäsenvaltioiden sekä AKT-valtioista muodostuvien neuvotteluryhmien välille. AKT-valtioiden neuvotteluryhmiä ovat Karibian neuvotteluryhmän (Caribbean Forum of ACP States, CARIFORUM) lisäksi Keski-Afrikka, Länsi-Afrikka, itäisen ja eteläisen Afrikan valtiot, Itä-Afrikan yhteisö, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö sekä Tyynimeri.

EPA-neuvottelut eivät edenneet kaikkien neuvotteluryhmien kanssa alkuperäisen aikataulun mukaisesti, vaan vuoden 2007 loppuun mennessä ainoastaan CARIFORUM-valtioiden kanssa saatiin parafoitua täysimittainen EPA-sopimus. Useiden muiden AKT-valtioiden tai ryhmien kanssa parafoitiin väliaikaisratkaisuna vuoden 2007 lopussa ns. ensivaiheen EPA-sopimuksia.

EPA-sopimusten tarkoituksena on korvata WTO:n poikkeusluvalla mahdollistetut EU:n ja AKT-valtioiden väliset Cotonoun sopimuksen sisältämät kauppajärjestelyt eli Cotonoun sopimuksen kauppaa koskevat osat. Tavoitteena on EU:n ja AKT-valtioiden kaupan asteittainen ja hallittu vapauttaminen sekä AKT-valtioiden joustava ja asteittainen integroituminen maailmantalouteen maiden kehitystarpeet huomioiden. Lisäksi sopimuksilla asetetaan puitteet kehitysyhteistyölle, jolla vahvistetaan AKT-valtioiden tuotannollista ja kaupankäyntiin liittyvää kapasiteettia.

2.2 CARIFORUM-valtioiden nykyinen tilanne

Karibian EPA-neuvottelujen aikataulunmukaiseen etenemiseen vaikuttivat CARIFORUM-valtioiden jo hyvällä alulla ollut integraatioprosessi, valtioiden sitoutuminen neuvotteluaikatauluun sekä CARIFORUM:n suhteellisen vahva neuvottelukapasiteetti. Kaikki CARIFORUM-valtiot parafoivat niitä koskevan EPA-neuvottelutuloksen vuoden 2007 lopussa, mutta Haiti pyysi lisäaikaa sopimuksen allekirjoittamiselle myrskytuhoihin ja muihin sisäisiin vaikeuksiinsa vedoten ja allekirjoitti sopimuksen vasta 11.12.2009.

CARIFORUM-valtioiden alueella asuu yhteensä noin 25 miljoonaa ihmistä. Useimmat alueen valtioista ovat keskituloisia, mutta Haiti kuuluu YK:n määrittelemiin vähiten kehittyneisiin maihin (jäljempänä LDC-maa). CARIFORUM-valtioiden välillä on merkittäviä kehityseroja: YK:n kehitysohjelman (UNDP) inhimillisen kehityksen indeksillä 2007/2008 mitattuna Barbados (sijalla 31) ja Bahama (sijalla 49) ovat merkittävästi kehittyneempiä kuin Jamaika (sijalla 101) tai Haiti (sijalla 146). CARIFORUM-valtiot, lukuun ottamatta Bahamaa, ovat WTO:n jäseniä. Alueellinen bruttokansantuote (BKT) on 81,4 miljardia dollaria ja keskimääräinen BKT asukasta kohti 8 687 dollaria. Öljy- ja kaasuvarantojensa takia Trinidad ja Tobago on alueen vaurain valtio, ja sen BKT asukasta kohti on lähes 25 000 dollaria. Useimpien alueen valtioiden talouden rakenne on yksipuolinen ja perustuu elintarvikkeiden perustuotantoon ja vientiin sekä matkailuun ja muihin palveluihin. Maataloustuotteiden osalta merkittävimpiä vientituotteita ovat sokeri, banaanit ja kahvi. Palvelut muodostavat 65 % alueen BKT:sta.

CARIFORUM-valtiot ovat hyvin riippuvaisia ulkomaankaupasta. Yhdysvallat on niiden lähimarkkina, jonne alueen viennistä suuntautuu 55 % ja josta tuonti on 38 %. EU on alueen toiseksi suurin kauppakumppani (11 % viennistä ja 6 % tuonnista). Alueen sisäinen kauppa on vähäistä, vain noin 6 % kokonaiskaupasta, mutta kuitenkin huomattavaa verrattuna muihin AKT-alueisiin. Alueen talouksille on tyypillistä pienet paikalliset markkinat ja maantieteellinen eristyneisyys. Saarivaltioiden tuotanto ja elinolosuhteet ovat alttiita ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille ja haavoittuvia luonnonkatastrofeille sekä merenpinnan nousulle. Haitissa tammikuussa 2010 tapahtunut maanjäristys tuhosi suurelta osin maan infrastruktuurin ja jätti 1,3 miljoonaa ihmistä kodittomaksi. Maa on jälleenrakennuksessaan vielä useita vuosia täysin riippuvainen ulkoisesta avusta, jota kanavoidaan laajojen kansainvälisten avustusohjelmien kautta.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1 Sopimuksen keskeiset tavoitteet

Sopimuksen tavoitteena on vähentää köyhyyttä perustamalla kauppakumppanuuksia, jotka ovat kestävän kehityksen, YK:n vuosituhattavoitteiden ja Cotonoun sopimuksen mukaisia. Päämääränä on EU:n ja CARIFORUM-valtioiden välisen kaupan asteittainen ja hallittu vapauttaminen ja niiden välisen taloudellisen yhteistyön edistäminen sekä CARIFORUM-valtioiden joustava ja asteittainen integroituminen maailmantalouteen. Sopimuksen tärkeänä elementtinä on CARIFORUM-valtioiden alueellisen integraation ja keskinäisen kaupan vahvistaminen.

Laajalla sopimuksella, johon sisältyy kaupan vapauttamisen lisäksi määräyksiä muun muassa palveluista, kilpailusta, investoinneista, julkisista hankinnoista ja henkisestä omaisuudesta, pyritään vahvistamaan toimivan markkinatalouden edellytyksiä CARIFORUM-valtioissa: tavoitteena on luoda vakaa, läpinäkyvä, tehokas ja ennakoitava taloudellinen ympäristö, joka tukee yrityssektorin kehitystä ja edistää yritysten ja investoijien sääntöperustaista toimintaa.

EPA-neuvottelujen peruslähtökohta on asymmetrinen. Neuvotteluosapuolet tunnustavat erot kehitystasoissaan, ja tästä syystä EY-sopimuspuoli hyväksyy CARIFORUM-valtioille erilaisia helpotuksia pitkien siirtymäkausien muodossa sekä kaupan vapautuksen tuotekatteessa. Köyhyyden vähentämistä tuetaan kestävän kehityksen ja YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti. Kehitysyhteistyöllä on sopimuksessa tärkeä asema. Sopimus korostaa EY:n roolia riittävän tuen takaamisessa CARIFORUM-valtioille, jotta niillä olisi mahdollisuus sopeutua sopimuksen tuomiin muutoksiin ja ennen kaikkea hyödyntää sopimusta.

3.2 Sopimuksen keskeiset määräykset

Sopimus sisältää kaikki ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sellaisen vapaakauppa-alueen perustamiseksi, joka on WTO:n yleisen kauppa- ja tullisopimuksen (GATT 1994) XXIV artiklan (artikla koskee alueellista soveltamista, rajaliikennettä, tulliliittoja ja vapaakauppa-alueita) määräysten mukainen. Sopimus sisältää lisäksi palveluja, investointeja ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan osaston, joka on palvelujen kaupan vapauttamista koskevan WTO:n yleissopimuksen (jäljempänä GATS-sopimus) V artiklan (taloudellinen yhdentyminen) määräysten mukainen. Sopimus sisältää myös määräyksiä, jotka koskevat tullimenettelyjen ja kaupan helpottamista, kaupan teknisiä esteitä, terveys- ja kasvinsuojelutoimia, maa- ja kalataloutta, juoksevia maksuja ja pääomanliikkeitä, kilpailua, innovaatioita ja teollis- ja tekijänoikeuksia, julkisia hankintoja, rahoituskysymyksiä koskevaa vuoropuhelua, avoimuutta ja parhaita käytänteitä veropolitiikan alalla sekä ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia näkökohtia.

Sopimuksella nimetään sen täytäntöönpanoa tukevan kehitysyhteistyön ensisijaiset kohteet. Kukin yksittäinen sopimuksen luku sisältää yhteistyön erityiskohteita ja kehitysyhteistyötä koskevassa julistuksessa vahvistetaan yhteys EY:n kauppaa tukevan kehitysyhteistyön strategiaan sekä muistutetaan komission ja jäsenvaltioiden aikomuksesta antaa panoksensa sopimuksella perustettavaan Karibian alueelliseen kehitysrahastoon. Kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (EKR) kehitysohjelmilla on keskeinen merkitys sopimuksen toimeenpanon tukemisessa. Varsinaisia määräyksiä kehitysyhteistyön tasosta ei sopimuksessa kuitenkaan ole.

Institutionaalisiin määräyksiin sisältyy CARIFORUM–EY-yhteisneuvoston perustaminen. Yhteisneuvosto valvoo sopimuksen täytäntöönpanoa. Sitä avustamaan perustetaan kauppa- ja kehityskomitea sekä neuvoa-antava komitea. Lisäksi sopimuksella perustetaan parlamentaarinen valiokunta, joka tarjoaa foorumin Euroopan parlamentin ja CARIFORUM-valtioiden lainsäädäntöelinten jäsenten vuoropuhelulle. Sopimus sisältää myös sen vaikutusten seurantaa koskevia määräyksiä.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole välittömiä vaikutuksia valtion talousarvioon Suomessa. CARIFORUM-valtioista EU-alueelle suuntautuvalta tuonnilta on poistettu tullit jo aikaisemmin neuvoston antamalla asetuksella (EY) N:o 1528/2007 talouskumppanuussopimukset vahvistavissa tai niiden vahvistamiseen johtavissa sopimuksissa määrättyjen järjestelyjen soveltamisesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän tietyistä valtioista peräisin oleviin tuotteisiin (jäljempänä markkinoillepääsyasetus).

Osapuolten välisen kaupan asteittaisen vapauttamisen ja CARIFORUM-valtioiden integroitumisen sääntöpohjaiseen kansainväliseen talouteen yhdessä kauppaa tukevien toimintaympäristön uudistusten kanssa arvioidaan pitkällä tähtäimellä parantavan taloudellista tehokkuutta halvempien tuotannontekijöiden kautta sekä lisäävän tuotantoa investointien ja laajempien markkinoiden mittakaavaetujen kautta, ja täten edistävän CARIFORUM-valtioiden talouskasvua. Se, missä määrin ja missä aikataulussa näin tapahtuu, riippuu CARIFORUM-valtioiden talouksien sopeutumiskyvystä.

Koska sopimuksella ehkäistään osapuolten kotimarkkinatuotteiden suojelua esimerkiksi laskemalla ja poistamalla vienti- ja tuontitulleja, on CARIFORUM-valtioiden löydettävä korvaavia verotulojen lähteitä. Tullitulojen laskun vaikutuksia ja muita mahdollisia sopimukseen liittyviä sopeutumishaasteita pyritään lieventämään erityisesti Euroopan kehitysrahastosta rahoitettavalla kauppaa tukevalla kehitysyhteistyöllä, muun muassa kehittämällä CARIFORUM-valtioiden verotusjärjestelmiä ja verohallintoa.

4.2 Yritysvaikutukset

Sopimuksella pyritään edistämään yhteistyötä toimialoilla, joilla Suomellakin on asiantuntemusta. Näitä ovat esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoiminta, innovaatiot erityisesti ympäristöä ja luonnonvaroja säästävillä aloilla sekä tieto- ja viestintätekniikka. Sopimukseen sisältyvän kulttuuriyhteistyöpöytäkirjan katsotaan vahvistavan kulttuurivaihtoa sekä kulttuurihyödykkeiden tarjoamisen edellytyksiä.

Sopimuksessa määritelty EU-tuotteisiin CARIFORUM-alueella kohdistuvien tuontitullien asteittainen lasku kattaa tiettyjä Suomen viennin kannalta tärkeitä kone- ja laiteteollisuuden tuotteita. Sopimukseen kuuluvien CARIFORUM-valtioiden rooli Suomen kauppakumppaneina on kuitenkin melko vähäinen. Vuonna 2008 Suomen kokonaisvienti alueelle oli € 131,7 miljoonaa ja kokonaistuonti € 98,6 miljoonaa. CARIFORUM-valtioista EU-alueelle kohdistuva tuonti on pitkälti koostunut bauksiitista, alumiinista, rommista, sokerista, öljytuotteista ja banaaneista.

Sopimuksen kauppaan liittyvillä määräyksillä voidaan arvioida olevan myönteisiä vaikutuksia CARIFORUM-alueella toimiville tai sinne suuntautumaan tai sijoittautumaan pyrkiville eurooppalaisille ja suomalaisille yrityksille. CARIFORUM-valtioiden asettamien tullien asteittaisen laskun arvioidaan edesauttavan vientiä alueelle. Sopimuksella myös yksinkertaistetaan tiettyjä tullimenettelyjä, minkä voidaan katsoa helpottavan vientiä alueelle.

Sopimuksella edistetään vapaata ja vääristymätöntä kilpailua. Markkinoiden avautuessa CARIFORUM-valtioiden yritykset joutuvat luonnollisesti sopeutumaan kasvavaan kansainväliseen kilpailuun. Kaupan vapauttaminen toteutetaan kuitenkin asymmetrisesti: CARIFORUM-tuotteiden tulli- ja kiintiövapaa pääsy EU-markkinoille koskee kaikkia tuotteita, kun riisin ja sokerin siirtymäajat päättyivät vuoden 2009 lopussa. CARIFORUM-valtiot sen sijaan sitoutuvat vapauttamaan 61 % EU-tuonnista 10 vuodessa, 83 % 15 vuodessa, ja 87 % 25 vuoden kuluessa. Tariffien alentaminen alkaa vasta vuonna 2011, ja se ei koske CARIFORUM-valtioiden määrittämiä herkkiä tuotteita (tiettyjä maataloustuotteita ja joitakin teollisia ja tekstiiliteollisuuden tuotteita). Pitkillä sopeutumisajoilla pyritään tukemaan CARIFORUM-valtioissa sopeutumista sopimukseen. Alkuperäsäännöt ovat EPA-sopimuksessa merkittävästi joustavampia kuin Cotonoun sopimuksessa.

Julkisten hankintojen osalta sopimuksella pyritään turvaamaan vaatimukset täyttävien toimittajien tasapuolinen ja avoin kohtelu sekä tehokkaat hankintamenettelyt. Sopimusmääräykset edistävät EU-yritysten toimintaa CARIFORUM-alueella ja vastavuoroisesti mahdollistavat CARIFORUM-alueen toimijoiden pääsyn unionin alueella järjestettävien tarjouskilpailujen piiriin. Sopimuksella pyritään myös turvaamaan riittävä teollis- ja tekijänoikeuksien suoja. Sopimuksen myötä sekä EU-alueen että CARIFORUM-alueen yritysten oikeudellinen toimintavarmuus lisääntyy.

Palveluiden ja investointien osalta sopimuksella parannetaan markkinoillepääsyn edellytyksiä sekä vahvistetaan niitä koskevan toimintaympäristön vakautta. Sopimus lisää yritysten toiminnan oikeudellista varmuutta CARIFORUM-alueella. CARIFORUM-osapuolen toimijat saavat vastaavan oikeudellisen varmuuden EU:n ja sen jäsenvaltioiden tekemien sitoumusten myötä. Sopimuksella pyritään myös helpottamaan osapuolten yritysten välistä vuorovaikutusta ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksia. Sopimuksen mukaan osapuolet eivät houkuttele suoria ulkomaisia sijoituksia madaltamalla kotimaan ympäristö-, työvoima- tai työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön ja -standardien tasoa tai väljentämällä keskeisiä työelämää koskevia säännöksiä tai lainsäädäntöä, jolla pyritään suojaamaan ja edistämään kulttuurin monimuotoisuutta.

4.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan

Sopimuksella perustetaan yhteisneuvosto, kauppa- ja kehityskomitea sekä eräitä erityiskomiteoita, jotka tarkastelevat sopimuksen toimeenpanoon liittyviä sekä muita keskeisiä kysymyksiä. Perustetuilla instituutioilla ei arvioida olevan suoranaisia vaikutuksia viranomaistoimintaan Suomessa. Sopimus muodostaa kuitenkin EU:n ja AKT-valtioiden välille uuden yhteistyöinstrumentin ja uusia instituutioita, joihin liittyvään seuranta- ja vaikuttamistyöhön tarvittavat henkilöstövoimavarat tulee varmistaa.

Sopimuksen keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa koskevan pöytäkirjan II täytäntöönpanosta vastaavat tulliviranomaiset. Koska CARIFORUM-valtioista EU-alueelle suuntautuvalta tuonnilta on neuvoston markkinoillepääsyasetuksella jo aiemmin poistettu tullit, ei sopimuksesta aiheudu muutoksia kyseisten tuotteiden tullitasoon. Kauppamenettelyjen helpottamista ja tulliyhteistyötä koskevien sopimusmääräysten ei myöskään arvioida tuovan muutoksia Suomen nykyisiin tullimenettelyihin.

Sopimuksen investointeja ja palvelukauppaa koskevien sitoumusten tekeminen tarkoittaa, että EU, Suomi tai muut jäsenmaat eivät voi tulevaisuudessa ottaa käyttöön sitoumuksissa määriteltyyn verrattuna CARIFORUM-valtioiden yrityksiä enemmän syrjiviä toimia lainsäädännössään. Sen sijaan sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia viranomaisten toimintaan tai palveluiden ja investointien osalta käytössä oleviin menettelyihin.

CARIFORUM-valtioiden taloudellista toimintaa koskeva sääntely ei ole kaikilta osin samantasoista EU:n sääntelyn kanssa. Sopimus edellyttää CARIFORUM-osapuolelta tiettyjä lainsäädäntöön ja viranomaistoimintaan liittyviä uudistuksia, joilla varmistetaan asianmukainen kauppaa tukeva lainsäädäntö, liiketoimintaympäristö, sääntelyn taso ja läpinäkyvä kauppaa koskeva hallinto sekä riittäväntasoiset tuotestandardit. Muutosten toteuttamista pyritään tukemaan kauppaa tukevalla kehitysyhteistyöllä.

4.4 Ympäristövaikutukset

Luonnonvarojen ja ympäristön kestävä hallinta kuuluu sopimuksen keskeisiin periaatteisiin. Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa edistää kansainvälisen kaupan kehittämistä niin, että varmistetaan ympäristön kestävä ja järkevä hoito niiden tällä alalla tekemien sitoumusten mukaisesti. Sopimuspuolet eivät saa houkutella investointeja alueilleen esimerkiksi ympäristöstandardeja madaltamalla. Lisäksi sopimuksessa sitoudutaan siihen, etteivät sijoittajat kierrä kansainvälisiä ympäristö- tai työvoimavelvoitteita, jotka johtuvat sellaisista sopimuksista, joiden osapuolia EY-osapuoli ja allekirjoittaneet CARIFORUM-valtiot ovat. EPA-sopimus ei toisin sanoen aja ympäristösopimusten ohi.

Ympäristöä käsitellään sopimuksen II osan kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevassa osastossa omana lukunaan (4 luku, 183–190 artiklat). Lisäksi sopimuksen johdannon periaatteissa on mainittu ympäristönsuojelu ja viitataan vuonna 2002 annettuun Johannesburgin julistukseen. Kestävää kehitystä käsittelevä 3 artikla korostaa, että sopimuksen soveltamisessa on otettava täysimittaisesti huomioon väestön ja tulevien sukupolvien inhimilliset, kulttuuriset, taloudelliset, sosiaaliset sekä terveyteen ja ympäristöön liittyvät edut. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ihmiskeskeisen kestävän kehityksen toteuttamiseksi. Sopimuksessa tunnustetaan meren ekosysteemien monimuotoisuus sekä biologinen monimuotoisuus ja herkkyys. Sopimuksella pyritään helpottamaan ympäristötuotteiden ja -palvelujen kauppaa. Sopimuksen 138 artiklassa käsitellään ekoinnovaatioita ja uusiutuvaa energiaa koskevaa yhteistyötä. Sopimuksen 232 artiklan mukaisesti perustetaan CARIFORUM–EY-neuvoa-antava komitea, jonka tehtävänä on muun muassa edistää sidosryhmien vuoropuhelua ja yhteistyötä ympäristöön liittyvissä näkökohdissa.

4.5 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Sopimuksen arvioidaan edistävän kauppakumppanuuksia ja yhteistyöaloitteita, jotka edesauttavat myönteistä taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä sekä tukevat köyhyyden vähentämistä CARIFORUM-valtioissa. Sen arvioidaan edesauttavan CARIFORUM-alueen alueellista yhdentymistä ja taloudellista yhteistyötä, hyvää hallintotapaa, kaupan ja investointien säätelykehyksen vahvistamista sekä kauppapoliittisia valmiuksia ja alueen asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen. Osapuolet kuitenkin tunnustavat sopimuksen 40 artiklassa, että kaupan esteiden poistaminen sopimuksessa esitetyn mukaisesti voi aiheuttaa suuria haasteita maatalous-, elintarvike-, ja kalastusalan tuottajille ja kuluttajille CARIFORUM-valtioissa. Sen vuoksi ne sopivat kuulevansa toisiaan näissä kysymyksissä. Sopimuksen tuomiin haasteisiin pyritään myös vastaamaan kauppaa tukevalla kehitysyhteistyöllä.

Kehitysyhteistyöllä on sopimuksessa merkittävä rooli (vrt. I osa, 7–8 artiklat sekä kehitysyhteistyön sisältöä koskevat tarkennukset kunkin sektorikohtaisen luvun artikloissa). Sopimuksen täytäntöönpanoa tukevaa kehitysyhteistyötä rahoitetaan Cotonoun sopimuksessa vahvistettujen sääntöjen puitteissa, erityisesti Euroopan kehitysrahaston ohjelmointimenettelyjen ja EU:n yleisestä talousarviosta rahoitettavien välineiden kautta. EU:n jäsenvaltiot sitoutuvat lisäksi kukin oman kehityspolitiikkansa ja omien kehitysyhteistyövälineidensä puitteissa alueellista talousyhteistyötä ja yhdentymistä sekä sopimuksen täytäntöönpanoa CARIFORUM-valtioissa ja aluetasolla koskevaan tukeen.

Sopimuksen yhteiskunnallisia ja kehitysvaikutuksia on pyritty arvioimaan tutkimuksilla ja selvityksillä muun muassa Euroopan Parlamentin toimeksiannosta. Lisäksi CARIFORUM-valtioiden ja Euroopan komission alueellinen valmistelutyöryhmä (Regional Preparatory Task Force) selvittää 20 prioriteettialueeseen liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi sopimuksen ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten osalta. Sopimuksen kehitysulottuvuutta arvioiva, maaliskuussa 2009 Euroopan Parlamentille toimitettu tutkimus (The CARIFORUM–EU Economic Partnership Agreement (EPA): The Development Component. Final report to the European Parliament: EP/EXPO/B/DEVE/2008/60.) korostaa CARIFORUM-valtioiden tarpeiden arvioinnissa kolmea kokonaisuutta: sopimuksen vaikutuksia valtioiden tulli- ja verotuloihin, ja niistä seuraavia tukitarpeita; sopimuksen toimeenpanoon liittyviä välittömiä tukitarpeita; sekä CARIFORUM-valtioiden tuottajien tukitarpeita aloilla, joilla sopimuksen voi arvioida kasvattavan tuontia ja kilpailua.

Koska EPA-sopimuksen vaikutukset CARIFORUM-valtioiden kauppaan, lainsäädäntöön sekä hallinnollisiin ja institutionaalisiin järjestelyihin näkyvät vasta pitkähkön ajan kuluessa, sopimuksessa sitoudutaan erillisten lukujen tarkistamiseen sekä myöhemmin koko sopimuksen tarkistamiseen Cotonoun sopimuksen umpeuduttua.

Sopimus ei sisällä yksityiskohtaisia kehitysyhteistyön tasoa koskevia sitoumuksia, mutta edellä mainittu Euroopan Parlamentille toimitettu tutkimus arvioi, että komission ja EU:n jäsenmaiden jo nyt EPA-tukeen korvamerkitsemät varat riittäisivät CARIFORUM-valtioiden ensisijaisiin tarpeisiin, kuten tulli- ja verotulomenetysten kompensoimiseen ja sopimuksen toimeenpanon tukemiseen vuoteen 2013 asti. Tukirahojen lopullisesta kohdentumisesta ei kuitenkaan vielä ole varmuutta, kuten ei myöskään vuoden 2013 jälkeisestä EPA-tuesta.

Edellä mainittu tutkimus korostaa kehitysvaikutusten seurannassa CARIFORUM–EY-parlamentaarisen valiokunnan roolia poliittisessa vaikuttamistyössä, jotta varmistetaan, että sopimuksen kehitysvaikutukset toteutuvat suunnitellusti. Poliittista seurantaa tarvitaan varmistamaan EU:n ja jäsenvaltioiden kehitysrahoituksen oikea-aikainen, CARIFORUM-valtioiden prioriteettien mukainen ja tuloksellinen kohdentaminen.

5 Asian valmistelu

5.1 Asian valmistelu Euroopan unionissa

EU:n neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2002 komissiolle mandaatin neuvotella EPA-sopimuksista AKT-valtioiden muodostamien ryhmien kanssa, joihin myös CARIFORUM-valtiot kuuluvat. EY:n ja CARIFORUM:n väliset EPA-neuvottelut käynnistyivät vuonna 2003, ja neuvottelutulos parafoitiin 16.12.2007. Vuoden 2007 lopussa parafoitiin lisäksi useiden muiden AKT-valtioiden tai ryhmien kanssa ns. ensivaiheen EPA-sopimuksia. EU:n neuvosto antoi 20.12.2007 markkinoillepääsyasetuksen (Neuvoston asetus (EY) N:o 1528/2007), jota CARIFORUM-valtiot sekä ensivaiheen EPA-sopimukset parafoineet valtiot pääsivät hyödyntämään. Markkinoillepääsyasetuksella EU vapautti 1.1.2008 alkaen AKT-valtioista alueelleen suuntautuvan tuonnin (pl. aseet) lukuun ottamatta riisiä ja sokeria, joille asetettiin erilliset siirtymäajat.

EY:n komissio teki 19.3.2008 neuvostolle ehdotuksen (KOM (2008) 155 lop.) Karibian EPA-sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta. Neuvosto teki asiaa koskevan päätöksen 15.7.2008, ja sopimus allekirjoitettiin 15.10.2008 (Guyana 20.10.2008, Haiti 11.12.2009), tosin Suomi useiden muiden EU:n jäsenvaltioiden tapaan allekirjoitti sopimuksen jo etukäteen Brysselissä 23.7.2008. Sopimus notifioitiin WTO:lle 16.10.2008, ja notifikaatiota muokattiin 22.10.2008 Guyanan liittymisen jälkeen. Sopimuksen väliaikainen soveltaminen alkoi sen unionin toimivaltaan kuuluvin osin 29.12.2008.

Neuvosto tekee Karibian EPA-sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen sen jälkeen, kun sopimuksen tekemistä koskevat tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen. Komissio antoi sopimuksen tekemistä koskevan ehdotuksen (KOM (2008) 156 lop.) neuvostolle 4.4.2008.

Euroopan parlamentti antoi sopimukselle suostumuksensa 25.3.2009 äänin 460–82. Parlamentin lausunnon mukaan sopimuksen päätavoitteena on kehitystavoitteiden toteuttamisen, köyhyyden vähentämisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen avulla edistää vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Sen mukaan EPA-sopimuksia voidaan pitää tyydyttävinä, jos ne täyttävät seuraavat tavoitteet: AKT-valtioiden tukeminen kestävässä kehityksessä, niiden maailmankauppaan osallistumisen edistäminen, alueellistamisprosessin vahvistaminen, Euroopan unionin ja AKT-valtioiden välisen kaupan elvyttäminen ja AKT-valtioiden talouksien monipuolistamisen edistäminen. Parlamentti muun muassa korosti, että EPA-sopimuksia on tarkistettava säännöllisesti ja niiden vaikutuksia arvioitava sekä katsoi, että kaupan sääntöjen tehostamisen lisäksi tukea kauppaan liittyvälle kehitysyhteistyölle on lisättävä.

5.2 Asian kansallinen valmistelu

Komissiolle annetusta EPA-sopimuksia koskevasta neuvottelumandaatista annettiin eduskunnalle selvitys perustuslain 97 §:n perusteella 21.5.2002 (E 56/2002 vp). Tämän jälkeen EPA-neuvotteluista ja Karibian EPA-sopimukseen liittyvistä komission ehdotuksista on annettu selvityksiä eduskunnalle seuraavasti: E-jatkokirjelmä 11.9.2007 (E 74/2007 vp), U-kirjelmä 12.6.2008 (U 31/2008 vp) sekä U-jatkokirje 25.8.2008. Lisäksi eduskunnalle on annettu selvityksiä EPA-neuvotteluista yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston (YAUN) kokousten yhteydessä. EPA-neuvotteluja on käsitelty säännöllisesti EU-asioiden komitean alaisessa EU2/133-jaostossa.

Luonnos hallituksen esitykseksi oli valtionhallinnon ja sidosryhmien lausuntokierroksella 16.7. – 1.9.2009 ja se saatettiin samalla EU2/133-jaoston laajalle kokoonpanolle sekä EU3/ulkosuhdejaoston laajalle kokoonpanolle tiedoksi. Ministeriöistä kaikki paitsi maa- ja metsätalousministeriö sekä valtioneuvoston kanslia (VNK/VNEUS) antoivat lausunnot tai kuittasivat, ettei niillä ole huomiota luonnokseen. Sidosryhmistä Akava, Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys (Kehys ry) ja Kehitysyhteistyön palvelukeskus (Kepa ry) antoivat lausunnot. Ministeriöt esittivät lausunnoissaan lähinnä juridis-teknisiä huomioita; Sosiaali- ja terveysministeriö esitti lisäksi huomioita sopimuksen vaikutuksia koskevan kappaleen laajentamiseksi. Sidosryhmien lausunnoissa EK:n lausuntoa lukuun ottamatta painottui huoli sopimuksen kehitysvaikutuksista. Lausuntojen pohjalta esitykseen tehtiin tiettyjä juridis-teknisiä täsmennyksiä ja esityksen vaikutuksia koskevaa 4 kappaletta laajennettiin. Lausunnot sekä niistä laadittu yhteenveto ovat luettavissa hankerekisterin julkisilla Internet-sivuilla.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Seuraavassa selostetaan artiklaryhmittäin tai artiklakohtaisesti Karibian EPA-sopimuksen sisältö. Sopimuksen suhdetta Suomen lainsäädäntöön käsitellään vain niiden artiklojen osalta, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluviksi katsottavia määräyksiä.

Sopimus jakautuu kuuteen osaan:

– Sopimuksen I osa (kestävään kehitykseen pyrkivä kauppakumppanuus) sisältää sopimuksen tavoitteet ja periaatteet sekä kehitysyhteistyön ensisijaiset kohteet.

– Sopimuksen II osa (kauppa ja kauppaan liittyvät kysymykset) jakaantuu neljään osastoon, joista I osasto koskee tavarakauppaa, II osasto investointeja, palvelukauppaa ja sähköistä kauppaa, III osasto juoksevia maksuja ja pääomanliikkeitä ja IV osasto kaupan liitännäistoimenpiteitä.

– Sopimuksen III osassa (riitojen välttäminen ja ratkaiseminen) on kaksi lukua: 1 luku koskee neuvottelua ja sovittelua ja 2 luku riitojen ratkaisumenettelyä.

– Sopimuksen IV osassa (yleiset poikkeukset) määrätään poikkeuksista sopimuksen soveltamisessa.

– Sopimuksen V osa (institutionaaliset määräykset) sisältää määräyksiä, jotka muun muassa koskevat sopimuksella perustettavaa yhteisneuvostoa, kauppa- ja kehityskomiteaa, parlamentaarista valiokuntaa sekä neuvoa-antavaa komiteaa.

– Sopimuksen VI osa (yleiset ja loppumääräykset) sisältää muun muassa osapuolten määritelmät, määräyksiä sopimuksen suhteista eräisiin muihin sopimuksiin sekä määräyksiä sopimuksen muuttamisesta ja voimaantulosta.

Lisäksi sopimukseen kuuluu seitsemän liitettä, kolme pöytäkirjaa ja kymmenen julistusta.

I OSA:

KESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN PYRKIVÄ KAUPPAKUMPPANUUS

1–6 artiklat. Sopimuksen tavoitteena on vähentää köyhyyttä perustamalla kauppakumppanuuksia, jotka ovat kestävän kehityksen, YK:n vuosituhattavoitteiden ja Cotonoun sopimuksen mukaisia. Sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että sopimus pohjautuu muun muassa Cotonoun sopimuksen 9 artiklassa vahvistetuille perusperiaatteille, jotka koskevat ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sopimuksella pyritään edistämään CARIFORUM-valtioiden alueellista yhdentymistä, hyvää hallintotapaa, kauppakapasiteettia, kilpailukykyä ja talouskasvua sekä asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen. Sopimuksella vapautetaan osapuolten välistä kauppaa asteittain ja epäsymmetrisesti huomioiden niiden kehitystasot sekä WTO-velvoitteet. Osapuolet pyrkivät tekemään yhteistyötä kansainvälisillä foorumeilla, joilla käsitellään sopimuksen kannalta merkityksellisiä kysymyksiä.

7–8 artiklat. Sopimuksen toimeenpanoa tukeva kehitysyhteistyö on keskeinen osa sopimusta. Sitä toteutetaan erityisesti Euroopan kehitysrahaston (EKR) ohjelmointimenettelyjen muodostamissa ja EU:n yleisestä talousarviosta rahoitettavien soveltuvien välineiden puitteissa. Sopimuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaan Euroopan yhteisö ja CARIFORUM-valtiot toteuttavat kukin roolinsa ja vastuunsa mukaisesti kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan sopimuksessa tarkoitettua kehitysyhteistyötä tukevien voimavarojen tehokas käyttöön saanti, tarjonta ja käyttö. EU:n jäsenvaltiot sitoutuvat lisäksi kukin oman kehityspolitiikkansa ja omien kehitysyhteistyövälineidensä puitteissa alueellista talousyhteistyötä ja yhdentymistä sekä sopimuksen täytäntöönpanoa CARIFORUM-valtioissa ja aluetasolla koskevaan tukeen. Kehitysyhteistyö suunnataan ensisijaisesti seuraaville aloille CARIFORUM-valtioissa: valmiudet sopimuksessa vahvistettujen sitoumusten noudattamiseen; uudistukset joilla vahvistetaan verohallintoa ja verotulojen keruuta siirryttäessä tulleihin ja maksuihin tukeutuvasta järjestelmästä epäsuoran verotuksen muihin muotoihin; yksityisen sektorin ja yritystoiminnan kehitys, yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn tehostaminen ja talouksien eriytyminen; viennin monipuolistaminen; sellaisten teknologia- ja tutkimusedellytysten tehostaminen, joilla tuetaan terveys- ja kasvinsuojelutoimien, teknisten standardien sekä työvoima- ja ympäristönormien noudattamista; innovaatiojärjestelmän kehittäminen; ja kaupankäynnin edellyttämän infrastruktuurin kehittäminen.

Kehitysyhteistyön painopistealoja täsmennetään sopimuksen muissa luvuissa. Sopimuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan CARIFORUM-valtioiden on pyrittävä perustamaan alueellinen kehitysrahasto, joka kanavoisi sopimukseen liittyviä kehitysresursseja.

II OSA:

KAUPPA JA KAUPPAAN LIITTYVÄT KYSYMYKSET

I OSASTO:

TAVARAKAUPPA

1 luku: Tullit

9–14 artiklat. Tulleja koskevan 1 luvun määräyksiä sovelletaan kaikkiin EY-osapuolesta peräisin oleviin tavaroihin ja kaikissa CARIFORUM-valtioissa. ’Alkuperätuote’ määritellään pöytäkirjan I alkuperäsäännöissä. Pöytäkirjaa I tarkistetaan viiden vuoden sisällä sopimuksen voimaantulosta, jotta alkuperän määrittelyä voitaisiin edelleen yksinkertaistaa. Luvun 11 artiklassa määritellään ’tulli’. Tullilla tarkoitetaan maksuja, joita sovelletaan tavaran tuonnissa tai viennissä. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta seuraavia maksuja: sisäiset verot tai maksut, jotka kannetaan 27 artiklan mukaisesti; polkumyynti- tai tasoitustullit tai suojatoimenpiteet, joita sovelletaan tämän osaston 2 luvun mukaisesti; palkkiot tai muut maksut, jotka kannetaan 13 artiklan mukaisesti. Sopimuksen piiriin kuuluvat tavarat luokitellaan harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän (HS) mukaisesti. Palkkioiden ja muiden maksujen määrä rajoitetaan tarjottujen palvelujen likimääräisiin kustannuksiin eikä niillä saa suojella välillisesti kotimarkkinatuotteita tai verottaa tuontia tai vientiä. Palkkioita tai muita maksuja ei saa periä konsulipalveluista. Tavaroihin, jotka ovat peräisin jommastakummasta osapuolesta, ja joita viedään toisen osapuolen alueelle, ei sovelleta vientitulleja. CARIFORUM-valtioiden on 14 artiklan mukaisin ehdoin poistettava vientitullit kolmen vuoden kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta.

15–16 artiklat. CARIFORUM-valtioista peräisin olevia tuotteita voidaan tuoda EY-osapuoleen tullitta, liitteen II (CARIFORUM-valtioista peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavat tullit) poikkeuksia lukuun ottamatta. CARIFORUM-valtioihin tuotaviin EY-osapuolesta peräisin oleviin tuotteisiin ei sovelleta liitteessä III (EY-osapuolesta peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavat tullit) esitettyjä korkeampia tulleja ja tuotteet ovat vapaita 11 artiklassa tarkoitetuista kaikista tulleista, lukuun ottamatta liitteessä III lueteltuja. CARIFORUM-valtiot voivat sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kymmenen vuoden ajan jatkaa tullien (lukuun ottamatta liitteessä III lueteltuja) soveltamista EY-osapuolesta peräisin oleviin tuotteisiin sillä edellytyksellä, että kyseisiä tulleja sovellettiin jo sopimuksen allekirjoittamispäivänä, ja että samoja tulleja peritään vastaavilta muista maista tuotavilta tuotteilta. Määrättyjä poikkeuksia lukuun ottamatta CARIFORUM-valtioiden ei tarvitse aloittaa tullien vaiheittaista poistamista seitsemän sopimuksen allekirjoittamista seuraavan vuoden aikana. Jos jonkin tuotteen tuonnissa ilmenee vakavia vaikeuksia, kauppa- ja kehityskomitea voi tarkastella ja mahdollisesti muuttaa tullien vähentämisen aikataulua.

17–18 artiklat. Tiettyjen CARIFORUM-valtioiden (lueteltu 17 artiklassa) kehitystarpeet huomioon ottaen osapuolet voivat muuttaa liitteessä III vahvistettua EY-osapuolesta CARIFORUM-valtioihin tuotaviin tuotteisiin sovellettavien tullien tasoa edellyttäen että muutos ei ole ristiriidassa GATT 1994 -sopimuksen XXIV artiklan kanssa. Osapuolet voivat tarvittaessa päättää liitteessä III vahvistettujen ja muita EY-osapuolesta tuotavia tuotteita koskevien tullisitoumusten samanaikaisesta mukauttamisesta. Sopimuksen 18 artiklan tavoitteena on, että tullit kannetaan alkuperätavaroista vain kerran tuotaessa niitä EY-osapuoleen tai CARIFORUM-valtioihin.

19–22 artiklat. Luvun 19 artiklassa määritellään vapaakauppasopimuksista johtuva etuuskohtelu ('More Favourable Treatment'): EY-osapuoli myöntää CARIFORUM-valtioille vastaavan etuuskohtelun, kuin se Karibian EPA-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen mahdollisesti myöntää mille tahansa kolmannelle osapuolelle tämän kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen puitteissa, ja CARIFORUM-valtiot myöntävät EY-osapuolelle vastaavan etuuskohtelun, kuin ne Karibian EPA-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen mahdollisesti myöntävät jollekin 'kaupan kannalta merkittävälle' (määritelty sopimuksessa) taloudelle tämän kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen puitteissa. Hallinnollinen yhteistyö todetaan välttämättömäksi etuuskohtelun toimeenpanossa ja valvonnassa.

2 luku: Kaupan suojaaminen

23–24 artiklat. Ellei artiklasta 23 muuta johdu, sopimus ei estä EY-osapuolta tai allekirjoittaneita CARIFORUM-valtioita soveltamasta polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteitä asiaankuuluvien WTO-sopimusten mukaisesti tai suojalausekkeita tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 XIX artiklan, suojalausekkeista tehdyn sopimuksen ja Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehtyyn Marrakeshin sopimukseen liitetyn maataloudesta tehdyn sopimuksen 5 artiklan (erityiset suojalausekemääräykset) mukaisesti. Ennen polkumyynti- ja tasoitustullitoimien asettamista EY-osapuoli harkitsee WTO-sopimusten mukaisten rakentavien keinojen käyttöä. Sopimuksen kehitystavoitteen vuoksi EY-osapuoli jättää CARIFORUM-valtioista tulevan tuonnin viiden vuoden ajaksi sellaisten toimenpiteiden ulkopuolelle, jotka toteutetaan GATT 1994 -sopimuksen XIX artiklan (määrättyjen tuotteiden tuontiin kohdistuvat toimet), suojalausekkeista tehdyn WTO:n sopimuksen ja maataloudesta tehdyn WTO:n sopimuksen 5 artiklan (erityiset suojalausekemääräykset) nojalla.

25 artikla. Erikseen määriteltyjä ja kestoltaan rajattuja suojatoimenpiteitä voidaan 25 artiklassa mainituin edellytyksin soveltaa, jos toisen osapuolen tietyn tuotteen tuonti toisen osapuolen alueelle lisääntyy niin paljon ja sellaisissa olosuhteissa, että tämä uhkaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa kilpailevan tuotteen kotimaisille tuottajille; tai tämä uhkaa aiheuttaa vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, jotka voivat johtaa tuovan osapuolen taloudellisen tilanteen huomattavaan heikentymiseen; tai tämä uhkaa aiheuttaa häiriötä kilpailevien maataloustuotteiden markkinoilla. CARIFORUM-valtiot voivat toteuttaa määrättyjä suojatoimenpiteitä rajatun ajan, jos EY-osapuolen alueelta peräisin olevan tuotteen tuonti uhkaa aiheuttaa huomattavaa vahinkoa kehityksensä alkuvaiheessa olevalle toimialalle, joka tuottaa EY-tuontituotteen kanssa kilpailevia tuotteita.

3 luku: Muut kuin tariffitoimenpiteet

26–28 artiklat. Luvun 26–27 artikloissa määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta alkuperätuotteita koskevia tuonnin tai viennin kieltoja tai rajoituksia ei saa pitää voimassa eikä kotimarkkinatuotteita saa suojella sisäisillä veroilla tai rajoituksilla. Tuotaville alkuperätuotteille myönnetään kohtelu, joka on vähintään yhtä suotuisa kuin kohtelu, joka myönnetään samankaltaisille kotimarkkinatuotteille. Osapuolet eivät ota käyttöönsä uusia tukiohjelmia, joissa tuen edellytyksenä on vienti tai kasvata tällaista nykyistä tukea toisen osapuolen alueelle tarkoitettujen maataloustuotteiden osalta. EY-osapuoli poistaa vaiheittain CARIFORUM-valtioiden alueelle suuntautuvaan vientiin myönnettävät nykyiset tuet maataloutta koskevan WTO-sopimuksen liitteen I (lista sopimuksen soveltumisalaan kuuluvista tuotteista) piiriin kuuluvilta tuotteilta, joilta CARIFORUM-valtiot poistavat tullit.

4 luku: Tulleja ja kauppaa koskevat helpotukset

29–31 artiklat. Osapuolet tekevät yhteistyötä ja antavat toisilleen hallinnollista apua tullilainsäädännön ja tullimenettelyjen kehittämisessä. Osapuolet sopivat, että niiden kauppa- ja tullialan säännöt ja menettelyt tukeutuvat kansainvälisiin tulli- ja kauppa-alalla sovellettaviin välineisiin ja standardeihin, myös tullimenettelyjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista koskevan tarkistetun Kioton yleissopimuksen keskeisiin osiin, maailmankaupan turvaamista ja helpottamista koskevaan Maailman tullijärjestön (jäljempänä WCO) kehysnormistoon, WCO:n tietokokonaisuuteen ja harmonoitua tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmää koskevaan yleissopimukseen. Osapuolet sopivat, että niiden kauppa- ja tullialan määräysten perustana ovat nykyaikaiset tullialan periaatteet ja toimintatavat, kuten sitovien tariffi- ja alkuperätietojärjestelmien luominen; yhtenäisen hallinnollisen asiakirjan soveltaminen; sähköinen tiedonvaihto; kauttakuljetuksen helpottaminen; avoimet ja syrjimättömät säännöt koskien tulliasioitsijoiden toimilupia sekä se, ettei riippumattomien tulliasioitsijoiden käyttöä edellytetä. Osapuolet muun muassa rationalisoivat asiakirjakäytäntöjä, yksinkertaistavat tulliselvityksen menettelyjä ja varmistavat rehellisyysvaatimusten noudattamisen alan kansainvälisten sopimusten periaatteiden mukaisesti.

32–35 artiklat. Osapuolet varmistavat, että tullialan lainsäädäntö ja menettelyt ovat julkisesti saatavilla. Viranomaisyhteistyöllä torjutaan laittomia toimintatapoja, taataan kansalaisten turvallisuus ja turvataan julkisten verotulojen keruu. Osapuolet varmistavat, että niiden tullia koskevat menettelyt rajoittavat kauppaa mahdollisimman vähän. Osapuolten väliseen kauppaan sovellettavat tullausarvon määrittämisen säännöt noudattavat GATT 1994 -sopimuksen VII artiklan (tullausarvon määritys) soveltamisesta tehtyä WTO:n sopimusta. Osapuolet pyrkivät yhteiseen toimintatapaan tullausarvon määrittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) tullialalla ja edistävät alan alueellista yhdentymistä.

36 artikla. Sopimuksella perustetaan molempien osapuolten edustajista koostuva tulliyhteistyön ja kaupankäynnin helpottamisen erityiskomitea. Erityiskomitean puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain osapuolten välillä ja erityiskomitea on raportointivelvollinen sopimuksella perustettavalle kauppa- ja kehityskomitealle. Tulliyhteistyön erityiskomitean tehtävänä on muun muassa seurata tullisäännösten täytäntöönpanoa ja hallinnointia; tarjota foorumi osapuolten välisille kuulemisille tulliasioissa; tehostaa yhteistyötä, joka koskee tariffikysymyksiä, tullilainsäädäntöä ja -menettelyjä, hallinnollista avunantoa sekä alkuperäsääntöjä; sekä mahdollistaa keskustelu teknisiin avustustoimintoihin liittyvistä seikoista.

5 luku: Maatalous ja kalastus

37 artikla. CARIFORUM-valtioiden maatalous- ja kalastustuotteiden kilpailukykyä pyritään edistämään luonnonvarojen kestävän hoidon mukaisesti. Merten ekosysteemien monimuotoisuus ja herkkyys pyritään ottamaan huomioon suojelun, tieteen sekä YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vastuullisen kalastuksen toimintasäännöissä määritellyn varovaisuusperiaatteen pohjalta. Osapuolet pyrkivät välttämään merkittävien markkinahäiriöiden syntymistä CARIFORUM-valtioissa. Elintarviketurvan varmistamista sekä maaseutu- ja kalastusyhteisöjen toimeentulon parantamista pidetään tärkeänä.

38–41 artiklat. CARIFORUM-valtioiden maatalous-, elintarvike- ja kalastusalan yhdentymisen nähdään edistävän ylipäätään alueellista yhdentymisprosessia. Osapuolet tunnustavat, että kaupan esteiden poistaminen osapuolten väliltä voi kuitenkin aiheuttaa suuria haasteita maatalous-, elintarvike- ja kalastusalan CARIFORUM-tuottajille ja -kuluttajille. Sen vuoksi osapuolet sopivat kuulevansa toisiaan näistä kysymyksistä. Jos sopimuksen noudattaminen johtaa ongelmiin elintarvikkeiden tai CARIFORUM-valtioiden elintarviketurvan takaamiselle keskeisten tuotteiden saatavuudessa ja jos tilanne uhkaa aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia CARIFORUM-valtioille, ne voivat toteuttaa määräaikaisia suojatoimenpiteitä, joista on määrätty erikseen 25 artiklassa.

42–43 artiklat. Osapuolet toteuttavat etukäteen kuulemisia kauppapolitiikan muutoksista, jotka voivat vaikuttaa perinteisten maataloustuotteiden (ml. banaani, rommi, riisi ja sokeri) kilpailuasemaan EY-osapuolen markkinoilla. EY-osapuoli pyrkii säilyttämään kyseisten maataloustuotteiden huomattavaan etuuskohteluun perustuvan pääsyn markkinoilleen niin pitkään kuin mahdollista ja varmistamaan, että etuuskohtelun väistämätön heikentäminen ajoitetaan mahdollisimman pitkälle ajanjaksolle. Osapuolten mukaan on tarpeen helpottaa CARIFORUM-valtioiden maatalous-, elintarvike- ja kalastusalan sekä maaseututalouden sopeutumista sopimuksen mukanaan tuomiin muutoksiin ja kiinnittää erityistä huomiota pienimuotoisiin toimintoihin muun muassa näillä aloilla. Yhteistyötä ja tukea kohdistetaan useisiin maatalous-, elintarvike- ja kalastusalan kysymyksiin.

6 luku: Kaupan tekniset esteet

44–51 artiklat. Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa WTO:n sopimukseen kaupan teknisistä esteistä (myös sopimuksen avoimuusmääräyksiin). Mainitun WTO-sopimuksen määritelmiä sovelletaan tämän sopimuksen 6 lukuun. Osapuolet poistavat kaupan tarpeettomia esteitä sekä lisäävät valmiuksiaan noudattaa kansainvälisiä ja toistensa teknisiä standardeja ja vaatimuksia. Ne näkevät standardisointia, akkreditointia ja kaupan teknisiä esteitä koskevan viranomaisyhteistyön ja tiedonvaihdon tärkeänä. Ne nimeävät sopimuksen väliaikaisen soveltamisen alettua niin sanotut yhteyspisteet tiedonvaihdon lisäämiseksi. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) kaupan teknisiin esteisiin liittyvissä kysymyksissä ja helpottavat CARIFORUM-valtioiden edustajien osallistumista kansainvälisten standardointielinten kokouksiin ja työhön.

7 luku: Terveys- ja kasvinsuojelutoimet

52–59 artiklat. Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen (ml. sopimuksen avoimuusmääräykset) mukaisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin. Samalla ne vahvistavat kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen (IPPC), CODEX Alimentariuksen ja Maailman eläintautijärjestön (OIE) mukaiset oikeutensa ja velvoitteensa.

Sopimuksen terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevaan 7 lukuun sovelletaan WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen määritelmiä. Luvun tavoitteena on toisaalta lisätä osapuolten valmiuksia suojella kansanterveyttä ja kasvien ja eläinten terveyttä, ja toisaalta torjua kaupan tahattomia esteitä, jotka ovat seurausta kasvien ja eläinten terveyden sekä kansanterveyden suojelemiseen liittyvistä toimenpiteistä. Osapuolet nimeävät sopimuksen väliaikaisen soveltamisen alettua toimivaltaiset viranomaiset luvun täytäntöönpanoa sekä tiedonvaihtoa varten. Lisäksi osapuolet pyrkivät yhdenmukaistamaan terveys- ja kasvinsuojelutoimiaan. Ne myös pyrkivät edistämään alan viranomaisyhteistyötä ja avustamaan CARIFORUM-valtioita terveys- ja kasvinsuojelutoimien kehittämisessä.

II OSASTO:

INVESTOINNIT, PALVELUKAUPPA JA SÄHKÖINEN KAUPPA

1 luku: Yleiset säännökset

60 artikla. Vahvistaen sitoutumisensa velvoitteisiin, joista on määrätty WTO:sta tehdyssä sopimuksessa, osapuolet vahvistavat järjestelyt, joita investointien ja palvelukaupan asteittainen, vastavuoroinen ja asymmetrinen vapauttaminen sekä sähköistä kauppaa koskeva yhteistyö edellyttävät. Sopimuksen II osaston määräykset eivät edellytä julkisten yritysten yksityistämistä, eivät aseta velvoitetta julkisista hankinnoista eikä osaston määräyksiä sovelleta osapuolten myöntämiin tukiin. Artiklan 5 kohdan mukaan sopimuksen II osaston määräyksiä ei sovelleta työmarkkinoille pyrkiviä luonnollisia henkilöitä koskeviin toimenpiteisiin eikä kansalaisuutta, asumista tai työpaikkaa koskeviin toimenpiteisiin. Osaston määräykset eivät estä osapuolia soveltamasta toimenpiteitä, joilla säädellään luonnollisten henkilöiden pääsyä tai väliaikaista oleskelua osapuolten alueella, edellyttäen että kyseiset toimenpiteet eivät heikennä osapuolille koituvia erityisten sitoumusten mukaisia etuja.

61–63 artiklat. Luvun 61 artiklassa määritellään sopimuksen investointeja, palvelukauppaa ja sähköistä kauppaa koskevan osaston avainkäsitteet. Luvun 62 artiklan mukaan osapuolet sitoutuvat käymään lisäneuvotteluja investoinneista ja palvelukaupasta viimeistään viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulopäivästä tavoitteenaan osaston alaan kuuluvien sitoumusten parantaminen. Jotta sopimuksen sijoituksia ja palvelukauppaa koskevat sitoumusluettelot sisältävään liitteeseen IV voitaisiin sisällyttää Bahaman liittovaltion ja Haitin tasavallan sitoumukset, joiden on oltava yhteensopivia GATS-sopimuksen kanssa, osapuolet tekevät mainittuihin liitteisiin muutoksia viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta. EY-osapuolen myöntämää II osaston määräysten mukaista etuuskohtelua ei sovelleta Bahaman liittovaltioon ja Haitin tasavaltaan ennen tällaisen päätöksen tekemistä. Neuvottelut Bahaman sitoumuksista saatiin päätökseen 25.1.2010, jonka seurauksena EY-osapuoli laajentaa sopimuksen mukaisen kohtelun koskemaan myös Bahamaa yhteisneuvoston päätöksellä. Haiti ei ole antanut toistaiseksi sidontalistaansa.

64 artikla. Osapuolet tunnustavat, että taloudellinen yhdentyminen CARIFORUM-valtioiden välillä jäljellä olevien esteiden asteittaisen poistamisen sekä sopivien, palvelukauppaa ja investointeja koskevien sääntelykehysten luomisen kautta edistää CARIFORUM-valtioiden alueellista yhdentymistä.

2 luku: Kaupallinen läsnäolo

65–66 artiklat. Luvun avainkäsitteet määritellään 65 artiklassa. Esimerkiksi 'kaupallisella läsnäololla' tarkoitetaan liike- tai ammattitoimintaan liittyvää sijoittautumista perustamalla, hankkimalla tai ylläpitämällä oikeushenkilö tai perustamalla tai ylläpitämällä sivuliike tai edustusto taloudellista toimintaa varten. Luvun määräyksiä sovelletaan toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat kaupalliseen läsnäoloon millä tahansa toimialalla lukuun ottamatta ydinaineiden kaivostoimintaa, valmistusta ja jalostusta; aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoa; audiovisuaalisen alan palveluja; kansallinen meriliikenteen kabotaasia; sekä lentoliikennepalveluja tietyin edellytyksin.

67 artikla. Markkinoillepääsy. Osapuolet myöntävät toisen osapuolen kaupalliselle läsnäololle ja investoijille vähintään yhtä hyvän kohtelun kuin sopimuksen sijoituksia ja palvelukauppaa koskevat sitoumusluettelot sisältävässä liitteessä IV on mainittu. Sopimuksen 67 artiklassa määritellään toimet, joita osapuolet eivät saa ylläpitää erityisten sitoumusten kohteena olevilla palvelualoilla, ellei toisin ole mainittu liitteeseen IV sisältyvissä erityisissä sitoumuksissa. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi kaupallista läsnäoloa koskevat määrälliset rajoitukset lukumääräisten kiintiöiden, monopolien, yksinoikeuksien tai muiden kaupallista läsnäoloa koskevien vaatimusten muodossa; liiketoimien, varojen, tuotannon tai ulkomaisen pääoman kokonaismäärää koskevat rajoitukset; sekä toimenpiteet, jotka edellyttävät tietynlaista kaupallisen läsnäolon muotoa tai yhteisyritystä, jonka kautta toisen osapuolen sijoittajat voivat harjoittaa taloudellista toimintaa. Vastaavista toimista määrätään myös GATS-sopimuksen XVI artiklassa (markkinoillepääsy).

68–69 artiklat. Kansallinen kohtelu. Osapuolet sitoutuvat tarjoamaan toisen osapuolen kaupalliselle läsnäololle ja investoijille kaupalliseen läsnäoloon vaikuttavien toimenpiteiden suhteen yhtä edullisen kohtelun kuin omalle vastaavalle kaupalliselle läsnäololle ja investoijille niillä palvelualoilla, joilla osapuoli on tehnyt markkinoillepääsysitoumuksia liitteen IV mukaisesti. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioidaan 68 artiklan mukaan siten, että kohtelun katsotaan olevan vähemmän edullista, jos se muuttaa kilpailuedellytyksiä jommankumman osapuolen kaupallisen läsnäolon tai palvelujen tarjoajien eduksi. Sopimuksen 68 artiklan nojalla tehdyt erityiset sitoumukset eivät velvoita osapuolia korvaamaan kaupallisen läsnäolon ja investoijan ulkomaalaisuudesta johtuvaa luontaista kilpailuhaittaa. Osapuolten 2 luvun mukaisesti vapauttamat alat sekä näillä aloilla sovellettavat markkinoillepääsyn ja kansallisen kohtelun rajoitukset luetellaan 69 artiklassa mainitun mukaisesti liitteeseen IV sisältyvissä sitoumusluetteloissa.

Luvun 67–69 artiklojen voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin niiden pohjalta on tehty liitteessä IV listattuja markkinoillepääsyn tai kansallisen kohtelun sitoumuksia, joita selostetaan tarkemmin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa.

70 artikla. Suosituimmuuskohtelu. EY-osapuoli ulottaa allekirjoittaneiden CARIFORUM-valtioiden kaupalliselle läsnäololle tai sijoittajille vähintään yhtä hyvän kohtelun, kuin minkä se myöntää minkä tahansa kolmannen maan kanssa tehtävän taloudellista yhdentymistä koskevan sopimuksen puitteissa tämän maan vastaavalle kaupalliselle läsnäololle tai sijoittajille. Allekirjoittaneet CARIFORUM-valtiot puolestaan ulottavat EY-osapuolen kaupalliselle läsnäololle tai sijoittajille vähintään yhtä hyvän kohtelun, jonka ne myöntävät jonkin kaupan kannalta merkittävän talouden kanssa tekemänsä sopimuksen puitteissa tämän maan vastaavalle kaupalliselle läsnäololle tai sijoittajalle. 'Kaupan kannalta merkittävä talous' on määritelty erikseen 70 artiklassa (tosin suomenkielisen sopimusversion 70 artiklan 1 b kohta samoin kuin 79 artiklan vastaava 1 b -kohta ei vastaa täysin muita kieliversioita, vaan kyseisistä kohdista ”kaupan kannalta merkittävä talous” on pudonnut pois). Edellä kuvatut velvoitteet eivät kuitenkaan kata sellaisia EY-osapuolen tai allekirjoittaneiden CARIFORUM-valtioiden kolmansien maiden kanssa tekemiä sopimuksia, joilla luodaan sisämarkkinat näiden sopimusosapuolten välille tai joissa edellytetään merkittävää lainsäädännön lähentämistä. Velvoitteita ei edelleen sovelleta kohteluun, jonka osapuoli myöntää a) GATS-sopimuksen VII artiklan (tunnustaminen) tai sen rahoituspalveluja koskevan liitteen mukaisten pätevyyden tunnustamista, lisenssejä tai vakavaraisuusvaatimuksia koskevien toimenpiteiden, b) verotukseen liittyvän kansainvälisen sopimuksen tai järjestelyn tai c) GATS-sopimuksen II artiklan 2 kohdan mukaisten suosituimmuuskohteluun tehtyjen poikkeusten nojalla.

Mikäli jokin CARIFORUM-valtio tekee taloudellista yhdentymistä koskevan sopimuksen jonkin kaupan kannalta merkittävän talouden kanssa ja antaa tällaiselle kolmannelle osapuolelle paremman kohtelun kuin yhteisölle, on osapuolten aloitettava neuvottelut, joissa voidaan päättää, voiko kyseinen CARIFORUM-valtio evätä tämän paremman kohtelun EY-osapuolelta. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan siltä osin kuin sopimuksessa tai unionin ja sen jäsenvaltioiden tulevissa vapaakauppasopimuksissa tehdään markkinoillepääsyn tai kansallisen kohtelun sitoumuksia, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

71–73 artiklat. Sopimuksen II osaston määräykset eivät rajoita osapuolten sijoittajien oikeuksia hyötyä mahdollisesta edullisemmasta kohtelusta, joka myönnetään osapuolten olemassa olevien tai tulevien investointeja koskevien kansainvälisten sopimusten nojalla, joiden osapuolina on jokin EU:n jäsenvaltio ja jokin CARIFORUM-valtio. Osapuolet kuitenkin varmistavat, että sijoittajia kielletään antamasta asiatonta etua virkamiehelle tai häneen liittyvälle henkilölle, jolla ohjattaisiin virkamiehen toimia sijoittajien etujen mukaisesti; että sijoittajat noudattavat keskeisiä Kansainvälisen työjärjestön (jäljempänä ILO) työelämää koskevan julistuksen mukaisia standardeja; että sijoittajat eivät kierrä osapuolten allekirjoittamiin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyviä ympäristö- tai työvoimavelvoitteita; ja että sijoittajat ovat tarvittaessa yhteydessä paikallisyhteisöön etenkin hankkeissa, joihin liittyy laajamittaista luonnonvaroihin perustuvaa toimintaa. Osapuolet myös varmistavat, ettei ulkomaisia sijoituksia houkutella madaltamalla kotimaan ympäristö-, työvoima- ja työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön ja -standardien tasoa tai väljentämällä keskeisiä kulttuurin monimuotoisuuden suojaamiseen tähtääviä säännöksiä.

74 artikla. Vapauttaakseen investointeja edelleen osapuolet sitoutuvat tarkastelemaan säännöllisin väliajoin investointeja koskevaa oikeudellista kehystä, investointiympäristöä ja osapuolten välisiä investointivirtoja.

3 luku: Rajatylittävä palvelujen tarjoaminen

75–76 artiklat. Luvun määräyksiä sovelletaan toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat rajatylittävään palveluiden tarjontaan 75 artiklassa luetelluin edellytyksin. Luvun määräyksiä ei sovelleta julkisiin palveluihin. Markkinoillepääsyn osalta osapuolet myöntävät toistensa palveluille ja palveluiden tarjoajille kohtelun, joka on vähintään yhtä suotuisa kuin sijoituksia ja palvelukauppaa koskevat sitoumusluettelot sisältävään liitteeseen IV sisältyvissä erityisissä sitoumuksissa on täsmennetty. Aloilla, joilla on tehty markkinoillepääsysitoumuksia, osapuolet eivät saa (ellei liitteessä IV toisin mainita) ylläpitää vastaavia rajoituksia kuin mitä 67 artiklan yhteydessä on edellä selostettu.

77–79 artiklat. Osapuolet myöntävät liitteen IV markkinoillepääsysitoumusten ja -edellytysten mukaisesti toistensa palveluntarjoajille ja palveluille vähintään yhtä hyvän kohtelun kuin omille vastaaville palveluilleen ja palveluntarjoajilleen. Tämän vaatimuksen täyttymistä arvioidaan samalla tavoin kuin 68 artiklan yhteydessä on edellä selostettu. Osapuolten 3 luvun mukaisesti vapauttamat palvelualat sekä näillä aloilla sovellettavat markkinoillepääsyn ja kansallisen kohtelun rajoitukset luetellaan liitteeseen IV sisältyvissä sitoumusluetteloissa. Osapuolet sitoutuvat myöntämään vastaavan suosituimmuuskohtelun kuin mitä 70 artiklan yhteydessä on edellä selostettu.

Sopimuksen 75–79 artiklojen voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin niiden pohjalta on tehty liitteessä IV listattuja markkinoillepääsyn tai kansallisen kohtelun sitoumuksia, joita selostetaan tarkemmin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa.

4 luku: Luonnollisten henkilöiden tilapäinen oleskelu liiketoimintaa varten

80 artikla. Sopimuksen 4 lukua sovelletaan 60 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimenpiteisiin, jotka koskevat avainhenkilöstön, korkeakoulututkinnon suorittaneiden harjoittelijoiden, yrityspalveluiden myyjien, sopimusperusteisten palveluntarjoajien, itsenäisten ammatinharjoittajien ja liiketoimintaa varten tulevien lyhytaikaisten vierailijoiden saapumista ja tilapäistä oleskelua osapuolten alueella. Luvun avainkäsitteet määritellään 80 artiklassa yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi käsite 'avainhenkilöstö' sisältää yrityksen sijoittautumista valmistelemaan tulevat liikevierailijat ja yritysten sisäiset siirrot, jotka koskevat johtajia tai asiantuntijoita.

81–82 artiklat. Osaston 2 luvun mukaisesti vapautettujen palvelualojen osalta osapuolet sallivat toisen osapuolen sijoittajien palkata omiin kaupallisiin läsnäoloihinsa toisen osapuolen luonnollisia henkilöitä edellyttäen, että henkilöt ovat joko avainhenkilöstöä tai korkeakoulututkinnon suorittaneita harjoittelijoita. Tilapäinen saapuminen ja oleskelu on yrityksen sisäisten siirtojen osalta rajattu enintään kolmeen vuoteen, liikevierailijoiden osalta 90 päivään vuodessa ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden harjoittelijoiden osalta yhteen vuoteen. Ellei liitteessä IV toisin täsmennetä, osapuolet eivät saa ylläpitää 2 luvun mukaisesti vapautetuilla palvelualoilla syrjiviä toimenpiteitä tai toimenpiteitä, joilla rajoitetaan avainhenkilöstön tai korkeakoulututkinnon suorittaneiden harjoittelijoiden kokonaismäärä kiintiöiden tai tarveharkinnan muodossa. Osapuolet sallivat yrityspalvelujen myyjien tilapäisen oleskelun määrätyksi ajaksi tämän osaston 2 ja 3 lukujen mukaisesti vapautetuilla palvelualoilla ja liitteessä IV lueteltujen rajoitusten mukaisesti.

83 artikla. Osapuolet vahvistavat GATS-sopimuksen mukaiset sitoumuksensa koskien sopimusperusteisten palveluntarjoajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien maahantuloa ja tilapäistä oleskelua sekä sallivat sopimusperusteisten palveluntarjoajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien tarjota palveluja liitteessä IV ja 83 artiklassa täsmennettyjen edellytysten mukaisesti. Sopimuksen 83 artiklassa eritellään yksityiskohtaisesti palvelualat, joilla EY-osapuoli sallii mainituin edellytyksin CARIFORUM-valtioiden sopimusperusteisten palveluntarjoajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien tarjota palvelujaan EU:n jäsenvaltioiden alueella.

Sopimuksen 81–83 artiklojen voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin niiden pohjalta on tehty sopimuksen liitteessä IV listattuja markkinoillepääsyn tai kansallisen kohtelun sitoumuksia, joita selostetaan tarkemmin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa.

84 artikla. Osapuolet helpottavat omien lainsäädäntöjensä mukaisesti toisen osapuolen alueelta tulevien liikematkailijoiden saapumista sekä kestoltaan rajattua oleskelua alueillaan, kun oleskelun tarkoituksena on tutkimus ja suunnittelu, koulutusseminaarit, messut ja näyttelyt, myynti, hankintojen tekeminen tai matkailuhenkilöstön osallistuminen matkailualan kokouksiin tai matkailumessuille.

5 luku: Sääntelyjärjestelmä

85 artikla. 1 jakso: Yleisesti sovellettavat määräykset. Osapuolet voivat edellyttää luonnollisilta henkilöiltä tarvittavaa pätevyyttä ja ammattikokemusta palvelualoilla. Osapuolet rohkaisevat alueidensa ammatillisia yhdistyksiä tekemään pätevyyden vastavuoroista tunnustamista koskevia suosituksia, joiden pohjalta osapuolet harkitsevat neuvotteluiden aloittamista vastavuoroista tunnustamista koskevasta sopimuksesta. Tällaisen sopimuksen olisi oltava WTO-sopimuksen asianomaisten määräysten ja erityisesti GATS-sopimuksen VII artiklan (tunnustaminen) mukaisia.

86–87 artiklat. Osapuolet perustavat niin sanottuja kyselypisteitä, jotka pyynnöstä toimittavat toisen osapuolen sijoittajille ja palveluntarjoajille tietoja toimenpiteistä ja kansainvälisistä sopimuksista, jotka liittyvät tai vaikuttavat tähän sopimukseen. Kyselypisteet on lueteltu liitteessä V. Lisäksi osapuolet perustavat tai pitävät yllä oikeudellisia, välitys- tai hallinnollisia tuomioistuimia, jotka mahdollistavat kaupallista läsnäoloa, rajatylittävää palveluntarjontaa tai luonnollisten henkilöiden tilapäistä liiketoiminta-oleskelua koskevien hallinnollisten päätösten mahdollisen uudelleen tarkastelun ja asianmukaiset oikaisukeinot. Sopimuksen 87 artikla kuuluu lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

88 artikla. 2 jakso: Tietokonepalvelut. Siltä osin kuin osapuolet vapauttavat tietokonepalvelujen kauppaa II osaston 2, 3 ja 4 lukujen mukaisesti, ne hyväksyvät 88 artiklassa määritellyn tietokonepalvelujen katetta koskevan yhteisymmärryksen. Yhteisymmärrys perustuu YK:n koodiin CPC 84, jolla kuvataan tietojenkäsittelypalveluja ja niihin liittyviä palveluja. Koodi kattaa kaikkia tietokonepalveluja ja niihin liittyviä palveluja koskevat perustoiminnot. Palveluja tarjotaan usein kokonaisuuksina, jotka sisältävät yhden tai useamman perustoiminnon. Sopimuksen 88 artiklassa määritellään, mitä tietokonepalvelut ja niihin liittyvät palvelut (ml. verkon välityksellä toimitetut palvelut) sisältävät.

Tietokonepalvelut ja niihin liittyvät palvelut mahdollistavat muiden palveluiden tarjoamisen sähköisesti tai muunlaisin keinoin. Sen vuoksi on tärkeää erottaa toisistaan mahdollistava palvelu (esim. verkko- tai sovellusisännöinti) sekä sisältö- tai ydinpalvelu, jota tarjotaan sähköisesti (esim. pankkipalvelu). Näissä tapauksissa ydinpalvelun sisältö ei kuulu CPC 84:n katteeseen.

89–91 artiklat. 3 jakso: Kuriiripalvelut. Sopimuksen 89 artiklassa määritellään käsitteet 'yleispalvelu' ja 'yksittäinen toimilupa'. Jaksossa esitetään sääntelyperiaatteet, jotka koskevat II osaston 2, 3 ja 4 lukujen mukaisesti vapautettavia kuriiripalveluja. Osapuolten on estettävä kilpailunvastaisten toimintatapojen käyttäminen sellaisilta toimittajilta, jotka voisivat markkina-asemaansa käyttämällä vaikuttaa olennaisesti (hintaa ja tarjontaa koskeviin) osallistumisehtoihin kuriiripalvelujen markkinoilla. Osapuolilla on oikeus määritellä, minkälaiset yleispalveluvelvoitteet ne pitävät voimassa. Tällaisia velvoitteita ei katsota kilpailunvastaisiksi, jos niitä hallinnoidaan avoimesti, syrjimättömästi ja kilpailun kannalta puolueettomalla tavalla eivätkä ne aiheuta suurempaa rasitetta kuin mitä osapuolten määrittämä yleispalvelu edellyttää. Sopimuksen 90 artikla kuuluu lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

92–93 artiklat. Yksittäistä toimilupaa voidaan edellyttää ainoastaan yleispalvelun piiriin kuuluvilta palveluilta. Jos yksittäistä toimilupaa vaaditaan, sen myöntämiseen liittyvät perusteet, toimilupakohtaiset edellytykset sekä aika, joka normaalisti vaaditaan toimilupahakemusta koskevan päätöksen tekemiseen, on julkistettava. Yksittäisen toimiluvan epäämisperusteet on ilmoitettava pyynnöstä hakijalle, ja osapuolten on luotava riippumattoman elimen välityksellä tapahtuva syrjimätön ja avoin muutoksenhakumenettely. Sääntelyelinten on oltava erillisiä kuriiripalvelujen tarjoajista ja ne eivät saa olla niihin nähden vastuussa toiminnastaan. Sääntelyelinten riippumattomuutta koskeva 93 artikla kuuluu lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

94–95 artiklat. 4 jakso: Televiestintäpalvelut. Televiestintäpalveluja koskevassa jaksossa esitetyt sääntelyperiaatteet koskevat seuraavia II osaston 2, 3 ja 4 lukujen mukaisesti vapautettuja televiestintäpalveluja (yleisradiotoimintaa lukuun ottamatta): puhelinpalvelut, pakettikytkentäiset ja piirikytkentäiset tiedonsiirtopalvelut, teleksipalvelut, lennätinpalvelut, telekopiopalvelut, yksityisiä vuokrajohtoja koskevat palvelut sekä matkaviestintää ja henkilökohtaista viestintää koskevat palvelut ja järjestelmät. Televiestintää koskevat avainkäsitteet määritellään 94 artiklassa ja televiestintäpalvelualan sääntelyviranomaisia koskevat kriteerit 95 artiklassa. Palveluntarjoajilla on oikeus valittaa sääntelyviranomaisen päätöksestä riippumattomaan muutoksenhakuelimeen. Sopimuksen 95 artikla kuuluu lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

96–97 artiklat. Palvelujen tarjontaan on myönnettävä lupa, mikäli mahdollista, pelkän ilmoituksen perusteella. Toimilupa voidaan vaatia, jotta numeroiden ja taajuuksien myöntämiseen liittyvät kysymykset voidaan ratkaista. Osapuolten on 97 artiklan mukaan IV osaston 1 luvun määräyksissä esitetyllä tavalla ylläpidettävä tai otettava käyttöön toimia, joilla estetään kilpailunvastaisten toimintatapojen käyttäminen suurilta palveluntarjoajilta. Kyseinen artikla kuuluu lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

98–99 artiklat. Tarjoajilla, joilla on televiestintäpalvelujen tarjoamista koskeva lupa, on oikeus neuvotella muiden tarjoajien kanssa julkisesti saatavilla olevien televiestintäverkkojen ja -palvelujen yhteenliittämisestä. Sopimuksen 98 artiklassa määrätään yhteenliittämisestä suuren tarjoajan kanssa. Viranomaisten tulee varmistaa, että palveluntarjoajien yhteenliittämistä koskevien neuvottelujen yhteydessä saamia tietoja käytetään vain tarkoitettuun tehtävään ja että tietojen luottamuksellisuutta kunnioitetaan. Menettelyt, jotka koskevat rajallisia resursseja, kuten taajuuksia, reititysoikeuksia ja -numeroita, on toteutettava puolueettomasti, viivytyksettä, syrjimättömästi ja avoimesti. Sopimuksen 98 artiklan määräykset, jotka koskevat verkkojen yhteenliittämistä koskevien menettelyjen julkaisemista ja yritysten neuvotteluissa saamien tietojen luottamuksellisuuden turvaamista samoin kuin sopimuksen 99 artiklan mukaisia menettelyjä koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

100–102 artiklat. Osapuolilla on oikeus määritellä, minkälaiset yleispalveluvelvoitteet ne haluavat pitää voimassa. Näitä velvoitteita ei pidetä kilpailunvastaisina, mikäli niitä hallinnoidaan avoimesti ja syrjimättömästi sekä kilpailun suhteen neutraalisti. Osapuolet voivat tarvittaessa arvioida, muodostaako yleispalvelun tarjonta kohtuuttoman rasitteen yleispalvelun tarjoajaksi nimetyille organisaatioille ja kansalliset sääntelyviranomaiset päättävät mahdollisista kompensaatiomenettelyistä. Lisäksi osapuolet varmistavat 101 artiklan mukaisesti julkisessa televerkossa tapahtuvan ja julkisia televiestintäpalveluja käyttävän televiestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuuden palvelukauppaa rajoittamatta. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on mahdollisten riitojen ratkaisussa keskeinen rooli. Tietojen luottamuksellisuutta koskevan artiklan 101 voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

103–104 artiklat. 5 jakso: Rahoituspalvelut. Rahoituspalveluja koskevassa jaksossa esitetään sääntelyperiaatteet, jotka koskevat 2, 3 ja 4 lukujen mukaisesti vapautettuja rahoituspalveluja. Rahoituspalveluja koskevat avainkäsitteet määritellään 103 artiklassa. Esimerkiksi käsitteellä 'rahoituspalvelu' tarkoitetaan vakuutustoimintaa oheispalveluineen sekä pankkipalveluja ja muita rahoituspalveluja, jotka määritellään artiklassa tarkemmin. Vakauden ja luotettavuuden turvaamista koskevista poikkeuksista määrätään 104 artiklassa. Osapuolet voivat ottaa käyttöönsä tai ylläpitää sijoittajien, tallettajien, vakuutuksenottajien suojelua tai rahoitusjärjestelmiensä luotettavuutta ja vakautta turvaavia toimenpiteitä. Mikään sopimuksessa ei velvoita osapuolia paljastamaan yksittäisten asiakkaiden liiketoimiin ja tileihin liittyviä tai julkisten elinten hallussa olevia luottamuksellisia tai yksityisiä tietoja.

105 artikla. Artiklassa määrätään ilmoittamisesta ja julkaisemisesta koskien muun muassa suunniteltuja, yleisesti sovellettavia toimenpiteitä sekä vaatimuksia, joita osapuolet soveltavat rahoituspalvelujen tarjoamista koskeviin hakemuksiin. Lisäksi artiklassa määrätään hakijan hakemustaan koskevasta tiedonsaantioikeudesta. Artiklan mukaan osapuolet pyrkivät ottamaan käyttöönsä rahoituspalvelualan sääntelyä ja valvontaa koskevat kansainvälisesti hyväksytyt normit ja soveltamaan niitä. Artiklan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

106 artikla. Artiklassa määrätään uusien rahoituspalvelujen tarjoamisesta. Osapuolen tulee sallia toisen osapuolen rahoituspalvelujen tarjoajan tarjota samantyyppisiä uusia rahoituspalveluja kuin mitä sen omat rahoituspalveluntarjoajat saavat kansallisen lainsäädännön nojalla tarjota vastaavissa olosuhteissa. Osapuolet voivat määrätä tällaisen palvelun tarjoamisesta tietyn oikeudellisen yritysmuodon kautta ja edellyttää, että palvelun tarjoamiseen hankitaan lupa. Lupa voidaan evätä vain toiminnan vakauden ja luotettavuuden turvaamiseen liittyvistä syistä. Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan rahoituspalvelutoimintaan, joka kuuluu 103 artiklassa mainittujen rahoituspalvelujen piiriin ja joka on vapautettu tämän osaston mukaisesti. Artikla kuuluu lainsäädännön alaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa selostetuin osin.

107 artikla. Osapuolen tulee sallia toisen osapuolen rahoituspalvelujen tarjoajan siirtää tietojenkäsittelyssä tarvittavia tietoja alueelleen ja sieltä pois, mikäli tämä on tarpeen rahoituspalvelujen tarjoajan tavanomaisessa liiketoiminnassa. Osapuolet ottavat käyttöönsä asianmukaiset suojatoimenpiteet yksityisyyden ja perusoikeuksien sekä henkilöiden vapauden suojaamiseksi, erityisesti henkilötietojen siirron osalta.

108 artikla. Artiklassa määrätään erityispoikkeuksista, joiden mukaan sopimus ei estä osapuolia toteuttamasta tai tarjoamasta alueillaan lakisääteiseen eläke- tai sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvaa yksinomaista toimintaa (lukuun ottamatta tapauksia, joissa julkisten yhteisöjen tai yksityisten laitosten kanssa kilpailevat rahoituspalvelujen tarjoajat voivat osapuolten sisäisten sääntöjen mukaisesti harjoittaa tätä toimintaa). Sopimuksen määräyksiä ei sovelleta keskuspankin, rahaviranomaisten tai muun julkisen elimen raha- ja valuuttakurssipolitiikan yhteydessä toteuttamiin toimiin. Sopimus ei estä osapuolia toteuttamasta tai tarjoamasta alueillaan yksinomaista toimintaa tai palveluja osapuolten tai niiden julkisten elinten puolesta tai niiden takaamana tai niiden rahavaroja käyttäen.

109 artikla. 6 jakso: Kansainväliset meriliikennepalvelut. Kansainvälisiä meriliikennepalveluja koskevassa jaksossa (109 artikla) esitetään sääntelyperiaatteet, jotka koskevat 2, 3 ja 4 lukujen mukaisesti vapautettavia kansainvälisiä meriliikennepalveluja. Lisäksi 109 artiklassa määritellään asiaa koskevat avainkäsitteet, kuten 'kansainvälinen meriliikenne'.

Osapuolet soveltavat periaatetta, jonka mukaan kansainvälisille meriliikennemarkkinoille ja meriliikenteeseen on rajoittamaton pääsy kaupallisin ehdoin ja syrjimättömästi. Ne myöntävät toisen osapuolen lipun alla toimiville tai sen palveluntarjoajien liikennöimille aluksille yhtä edullisen kohtelun kuin omille aluksilleen (muun muassa satamiin pääsyn, satamien infrastruktuurin ja merenkulun tukipalvelujen käytön ja niistä johtuvien maksujen, tullipalvelujen ja laituripaikkojen sekä lastausta ja purkamista varten osoitettavien tilojen ja välineiden osalta). Sopimuksella tavoitellaan myös lastinjakoa koskevien järjestelyiden sekä mahdollisten peiteltyjen ja syrjivien esteiden poistamista. Osapuolet sitoutuvat lisäksi niin sanotun kansallisen kohtelun tai suosituimmuuskohtelun myöntämiseen kansainvälisten meriliikennepalvelujen kaupallisen läsnäolon sijoittautumis- ja toimintaedellytyksien osalta, sen mukaan kummat näistä edellytyksistä ovat paremmat. Lisäksi osapuolet antavat toisen osapuolen kansainvälisen meriliikenteen tarjoajien saataville kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin artiklassa mainitut satamapalvelut.

110–118 artiklat. 7 jakso: Matkailupalvelut. Matkailupalveluja koskevassa jaksossa esitetään sääntelyperiaatteet, joka koskevat 2, 3 ja 4 lukujen mukaisesti vapautettavia matkailupalveluja. Osapuolten on IV osaston 1 luvun määräysten mukaisesti pidettävä yllä tai otettava käyttöönsä toimenpiteitä, joilla estetään palveluntarjoajia vaikuttamasta kilpailunvastaisesti osallistumisehtoihin matkailupalvelujen markkinoilla. Osapuolet pyrkivät helpottamaan kaupalliselta pohjalta tapahtuvaa teknologian siirtoa ja pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista matkailupalvelualalla. Osapuolet tekevät yhteistyötä, jonka tavoitteena on 85 artiklan mukaisesti vaatimusten, kelpoisuusehtojen, toimilupien tai muiden määräysten vastavuoroinen tunnustaminen. Osapuolet rohkaisevat CARIFORUM:n palveluntarjoajia osallistumaan rahoitusohjelmiin, joilla tuetaan matkailun kestävää kehitystä sekä matkailupalveluihin sovellettavien ympäristö- ja laatunormien soveltamista. Luvun 117–118 artikloissa määrätään osapuolten yhteistyöstä ja teknisestä avusta matkailualalla. Luvun 111 artiklan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

6 luku: Sähköinen kaupankäynti

119–120 artiklat. Osapuolet edistävät välillään sähköistä kaupankäyntiä. Sähköisen kaupan kehityksen tulee olla yhteensopivaa korkeatasoisimpien kansainvälisten tietosuojastandardien kanssa. Sähköisin keinoin tapahtuvia toimituksia pidetään II osaston 3 luvussa tarkoitettuna palvelujen tarjontana, johon ei sovelleta tulleja. Osapuolet käyvät vuoropuhelua sähköisen kaupan sääntelykysymyksistä. Tietoja voidaan myös vaihtaa alan lainsäädäntökysymyksistä.

7 luku: Yhteistyö

121 artikla. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tekninen apu sekä tuki koulutukselle ja kapasiteetin vahvistamiselle CARIFORUM-valtioissa) muun muassa sääntöihin ja standardeihin, palveluntarjoajien vientikapasiteetin kehittämiseen, sääntelyohjelmiin sekä sijoitusten ja yhteishankkeiden edistämiseen liittyen.

III OSASTO:

JUOKSEVAT MAKSUT JA PÄÄOMANLIIKKEET

122–123 artiklat. Osapuolet sallivat juoksevat maksut asukkaidensa välillä vapaasti vaihdettavassa valuutassa. Osapuolet eivät rajoita maksutaseen pääomaa koskevien suoritusten osalta pääoman vapaata liikkuvuutta sellaisissa suorissa investoinneissa, jotka on tehty vastaanottavan maan lainsäädännön mukaisesti tai investoinneissa, jotka on tehty II osaston määräysten mukaisesti eivätkä rajoita näiden investointien ja niistä saatujen voittojen rahaksi muuttamista ja kotiuttamista. Osapuolet neuvottelevat helpottaakseen pääomanliikkeitä välillään ja edistääkseen näin tämän sopimuksen tavoitteita.

124 artikla. Jos osapuolten väliset maksut ja pääomanliikkeet poikkeuksellisissa olosuhteissa aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa vakavia vaikeuksia raha- tai valuuttakurssipolitiikan toteuttamiselle EU:n jäsenvaltioissa tai CARIFORUM-valtioissa, EY-osapuoli tai yksi tai useampi sopimuksen allekirjoittanut CARIFORUM-valtio voi toteuttaa pääomanliikkeitä koskevia suojatoimenpiteitä enintään kuuden kuukauden ajan. Suojatoimenpiteen käyttöönotosta ja sen poistamisen aikataulusta on ilmoitettava CARIFORUM–EY-yhteisneuvostolle.

IV OSASTO:

KAUPAN LIITÄNNÄISTOIMENPITEET

1 luku: Kilpailu

125 artikla. Sopimuksen 125 artiklassa määritellään kilpailua koskevan luvun avainkäsitteet. Artiklan 1 kohdan mukaan 'kilpailuviranomaisella' tarkoitetaan EY-osapuolen osalta Euroopan komissiota ja CARIFORUM-valtioiden osalta soveltuvin osin CARICOM-kilpailukomissiota ja/tai Dominikaanisen tasavallan kilpailuviranomaista (Comisión Nacional de Defensa de la Competencia). 'Täytäntöönpanomenettelyllä' tarkoitetaan menettelyä, jonka osapuolen toimivaltainen kilpailuviranomainen on käynnistänyt yhtä tai useampaa yritystä vastaan, jotta voitaisiin todeta ja korjata kilpailunvastainen toiminta.

126–127 artiklat. Osapuolet tunnustavat vapaan kilpailun merkityksen kauppasuhteissaan. Ne ovat samaa mieltä siitä, että yritysten väliset sopimukset ja menettelyt, joilla estetään kilpailua sekä yritysten määräävän markkinavoiman väärinkäyttö ovat kilpailua rajoittavina toimintatapoina yhteensopimattomia sopimuksen kanssa.

Osapuolet varmistavat, että viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta niillä on voimassa lainsäädäntö, joka koskee niiden lainkäyttövaltaan kuuluvia kilpailurajoituksia. Niiden on myös perustettava 125 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut elimet. Kun tämä on tehty, ne panevat täytäntöön 128 artiklan määräykset. Siitä kuuden vuoden päästä kilpailua koskevan luvun toimintaa tarkastellaan uudelleen.

128 artikla. Kilpailuviranomaisten mahdollinen yhteistyö täytäntöönpanotoiminnassa ei estä osapuolia tekemästä itsenäisiä päätöksiä. Kilpailuviranomaiset voivat vaihtaa keskenään muita kuin luottamuksellisia tietoja tehostaakseen kilpailulainsäädäntönsä soveltamista. Ne voivat ilmoittaa toisilleen, mikäli kilpailunvastaisia liiketoiminnan käytäntöjä esiintyy toisen osapuolen alueella. Kilpailuviranomaiset voivat ilmoittaa toisilleen myös mahdollisista täytäntöönpanomenettelyistä, joita ne voivat toteuttaa artiklassa erikseen luetelluissa tapauksissa.

129–130 artiklat. Sopimuksen määräykset eivät estä osapuolia nimeämästä julkisia tai yksityisiä monopoleja omien lainsäädäntöjensä mukaisesti. Niiden yritysten osalta, joille on myönnetty erityis- tai yksinoikeuksia, ei pidetä voimassa toimenpiteitä, jotka häiritsevät osapuolten etujen vastaisesti niiden välistä tavara- tai palvelukauppaa. Näihin yrityksiin sovelletaan kilpailusääntöjä, mikäli tämä ei estä niitä suorittamasta niille määrättyjä erityistehtäviä. Poiketen siitä, mitä edellä määrätään, CARIFORUM-valtioiden julkisia yrityksiä eivät sido 129 artiklan määräykset, eikä ko. yrityksiin sovelleta niitä, jos ne kuuluvat erityisten alakohtaisten sääntöjen piiriin omien sääntelypuitteiden mukaisesti.

Osapuolten on asteittain mukautettava valtion kaupalliset monopolit varmistaakseen, että sopimuksen voimaantuloa seuraavan viiden vuoden kuluessa tavaroiden hankinnan ja kaupan edellytyksissä ei enää esiinny syrjintää yhtäältä osapuolista peräisin olevien tavaroiden ja palvelujen välillä ja toisaalta osapuolten kansalaisten välillä, ellei tällainen syrjintä liity luonnostaan kyseisten monopolien olemassaoloon. Mukauttaminen ei saa kuitenkaan rajoittaa osapuolten WTO-sopimuksen velvoitteita. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) kilpailuviranomaisten ja -henkilöstön toimintaan liittyvillä aloilla.

2 luku: Innovaatiot sekä teollis- ja tekijänoikeudet

131–132 artiklat. Luvun tavoitteena on edistää yritysten innovaatioita ja kilpailukykyä, helpottaa innovatiivisten ja luovien tuotteiden tuotantoa ja kauppaa, saavuttaa riittävä teollis- ja tekijänoikeuksien suojan taso, edistää teknologiainnovaatiota sekä teknologian ja osaamisen siirtoa, kehittää yhteistyönä toteutettavia tutkimus- ja kehittämistoimia, luoda kestävät suhteet osapuolten tiedeyhteisöjen välille ja edistää innovaatioalan yhteistyötä EY:n syrjäisimpien alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välillä.

133–138 artiklat. 1 jakso: Innovaatiotoiminta. CARIFORUM-valtiot lisäävät aluetason toimintaa tarjotakseen yrityksille sääntelyn ja politiikan puitteet, joilla tuetaan kilpailukyvyn edistämistä innovaatioiden ja luovuuden avulla. Tavoitteena on myös edistää osapuolten osallistumista toisensa puiteohjelmiin. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) innovaatiotoiminnan, tieteen ja teknologian, tieto- ja viestintätekniikan sekä ekoinnovaatioiden ja uusiutuvien energiamuotojen aloilla. Tutkimuskeskukset, korkeakoulut, eri sidosryhmät, mikroyritykset ja pienet ja keskisuuret yritykset voivat osallistua tähän yhteistyöhön.

139 artikla. 2 jakso: Teollis- ja tekijänoikeudet. Osapuolet varmistavat sellaisten teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien kansainvälisten sopimusten, joiden osapuolia ne ovat, sekä WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (jäljempänä TRIPS-sopimus) riittävän ja tehokkaan täytäntöönpanon. TRIPS-sopimuksen 8 artiklan periaatteita sovelletaan tämän sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan jaksoon. Teollis- ja tekijänoikeuksien riittävässä ja tehokkaassa täytäntöönpanossa pyritään ottamaan huomioon CARIFORUM-valtioiden kehitystarpeet, tarjoamaan tasapainoiset oikeudet ja velvoitteet oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien kesken sekä sallimaan kansanterveyden ja ravitsemuksen suojelu molemmille osapuolille. Sopimus ei rajoita osapuolten mahdollisuuksia tukea lääkkeiden saatavuutta. Sopimuksen 139 artikla kuuluu lainsäädännön alaan siltä osin kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa kappaleessa on selostettu. Siltä osin kuin artiklassa vahvistetaan sitoumus TRIPS-sopimukseen, kuuluu määräys edelleen lainsäädännön alaan.

'Teollis- ja tekijänoikeudet' kattavat tässä sopimuksessa tekijänoikeudet, hyödyllisyysmallit, patentit, kasvilajikkeita koskevan suojan, mallit, integroitujen piirien piirimallit, maantieteelliset merkinnät, tavaroiden tai palvelujen tavaramerkit, tietokantojen suojan, teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen 10 a artiklan mukaisen suojan vilpillistä kilpailua vastaan sekä julkistamattomien tietojen suojan. Rajoittamatta kansainvälisiä velvoitteitaan osapuolet saattavat jakson määräykset voimaan ja varmistavat niiden riittävän ja tehokkaan täytäntöönpanon viimeistään 1.1.2014 lähtien, ellei kauppa- ja kehityskomitea toisin määrää CARIFORUM-valtioiden kehitystasosta johtuen. Osapuolet voivat halutessaan panna lainsäädännössään täytäntöön tämän jakson vaatimuksia laajemman suojan edellytyksellä, että tällainen suoja ei riko jakson määräyksiä.

140 artikla. TRIPS-sopimuksen velvoitteita sovelletaan LDC-maihin sen aikataulun mukaisesti, jota mailta edellytetään TRIPS-neuvoston päätösten tai muiden sovellettavien WTO:n yleisneuvoston päätösten perusteella. LDC-maihin sovelletaan 143–163 artiklojen velvoitteita viimeistään 2021 lähtien, ellei kauppa- ja kehityskomitea toisin määrää.

141–142 artiklat. Osapuolet edistävät alueellisesti teollis- ja tekijänoikeuksien alan yhdentymistä ja suojan yhdenmukaistamista sekä vaihtavat tietoja teknologian siirrosta. Ne torjuvat tai valvovat teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä lupamenettelyjä tai -ehtoja, joilla vaikutetaan kielteisesti kansainväliseen teknologian siirtoon tai joilla väärinkäytetään teollis- ja tekijänoikeuksia. EY-osapuoli kannustaa alueensa instituutioita ja yrityksiä tukemaan teknologian siirtoa CARIFORUM-valtioiden instituutioille ja yrityksille, jotta CARIFORUM-valtiot voisivat rakentaa toimivan teknologiaperustan.

143 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien osalta osapuolet noudattavat Maailman henkisen omaisuuden järjestön (jäljempänä WIPO) tekijänoikeussopimusta (Geneve 1996) ja WIPO:n esitys- ja äänitesopimusta (Geneve 1996). CARIFORUM-valtiot pyrkivät liittymään Rooman yleissopimukseen esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta (1961). Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet helpottavat järjestelyjä yhteisvalvontajärjestöjensä välillä taatakseen aluetasolla ja vastavuoroisesti sisällön käyttölupien helpomman saannin ja toimituksen, jotta oikeudenhaltijat saisivat asianmukaisen korvauksen sisältöjen käytöstä. Artiklan 1 kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

144 artikla. Osapuolet perustavat tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmän. Tavaramerkin hakijalla on mahdollisuus hakea muutosta, jos tavaramerkin rekisteröinti evätään, tai tehdä lopullisesta epäämispäätöksestä valitus tuomioistuimeen. Osapuolet tarjoavat tavaramerkkihakemuksia ja tavaramerkkien rekisteröintejä koskevat sähköiset tietokannat yleisesti saataville. TRIPS-sopimuksen mukaisesti tunnettujen merkkien käsitettä sovelletaan palvelumerkkeihin. Määrittäessään, onko tavaramerkki tunnettu, osapuolet pyrkivät soveltamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua käsittelevän Pariisin liiton konferenssin ja WIPO:n yleiskokouksen (20.–29.9.1999) yhteistä suositusta. Osapuolet hyväksyvät, että tarvitaan selkeät oikeudelliset puitteet niille tavaramerkkien omistajille, jotka haluavat käyttää tavaramerkkejään Internetissä ja osallistua sähköisen kaupan kehitykseen. Näiltä osin osapuolet pyrkivät soveltamaan merkkien ja muiden teollisoikeuksien suojaa Internetissä koskevaa yhteistä suositusta, joka on annettu WIPO:n jäsenvaltioiden konferenssien kokoussarjassa 24.9.–3.10.2001.

Osapuolet pyrkivät soveltamaan Pariisin liiton konferenssin ja WIPO:n yleiskokouksen suosituksia tavaramerkkilisensseistä, jotka annettiin WIPO:n jäsenvaltioiden konferenssien kokoussarjassa 25.9–3.10.2000. Lisäksi osapuolet pyrkivät liittymään tavaramerkkien kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Madridin sopimuksen pöytäkirjaan (1989) ja tarkistettuun tavaramerkkioikeutta koskevaan sopimukseen (2006). Osapuolet säätävät kuvaavien termien, myös maantieteellisten nimitysten, oikeudenmukaisesta käytöstä rajoitettuna poikkeuksena tavaramerkkioikeuksiin. Tällaisessa rajoitetussa poikkeuksessa otetaan huomioon tavaramerkin omistajan ja kolmansien osapuolten oikeutetut edut. Artiklan määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on tarkemmin selostettu.

145 artikla. Artiklassa selostetaan yksityiskohtaisesti millaisille tuotteille suojattujen maantieteellisten merkintöjen käyttäminen on tarkoitettu ja missä tapauksissa suojaa ei tarvitse soveltaa. Artiklassa selostetaan maantieteellisten merkintöjen rekisteröinnin käytännöt. Osapuolet sopivat estävänsä harhaanjohtavat tuotteen alkuperämerkinnät ja aiheeseen liittyvän vilpillisen kilpailun. CARIFORUM-valtiot perustavat omille alueilleen maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmän vuoteen 2014 mennessä. Osapuolet aloittavat vuoteen 2014 mennessä neuvottelut, joiden tavoitteena sopimus maantieteellisten nimitysten suojasta. Osapuolet hyväksyvät sen, että tarvitaan selkeät oikeudelliset puitteet maantieteellisten merkintöjen omistajille, jotka haluavat käyttää maantieteellisiä merkintöjään Internetissä ja osallistua sähköisen kaupan kehitykseen. Näiltä osin osapuolet pyrkivät soveltamaan WIPO:n 24.9–3.10.2001 antamaa merkkien ja muiden teollisoikeuksien suojaa Internetissä koskevaa yhteistä suositusta.

146 artikla. Osapuolet pyrkivät liittymään Haagin sopimukseen (1999) teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä. Sopimuksen 146 artiklassa selostetaan teollismallin suojan edellytykset ja poikkeukset sekä määritellään muun muassa suojan laajuus, kesto ja sen suhde tekijänoikeuteen. Artiklan määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on tarkemmin selostettu.

147 artikla. Artiklan A-kohdan 1 alakohdan mukaan EY-osapuoli noudattaa seuraavia sopimuksia: patenttiyhteistyösopimus (Washington, 1970, muutettu viimeksi vuonna 1984, SopS 58/1980); patenttilakisopimus (Geneve 2000, SopS 6–7/2006); sekä Budapestin sopimus mikro-organismien tallettamisen kansainvälisestä tunnustamisesta patentinhakumenettelyä varten (1977, muutettu vuonna 1980, SopS 56/1985). CARIFORUM-valtiot liittyvät seuraaviin sopimuksiin: patenttiyhteistyösopimus (Washington, 1970, muutettu viimeksi vuonna 1984, SopS 58/1980) sekä Budapestin sopimus mikro-organismien tallettamisen kansainvälisestä tunnustamisesta patentinhakumenettelyä varten (1977, muutettu vuonna 1980, SopS 56/1985).

CARIFORUM-valtiot pyrkivät liittymään patenttilainsäädäntöä koskevaan sopimukseen (Geneve 2000). Osapuolet tunnustavat TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä annetun Dohan julistuksen (WTO:n ministerikokous 14.12.2001) sekä WTO:n yleisneuvoston 30.8.2003 tekemän, mainitun julistuksen 6 artiklaa koskevan päätöksen merkityksen. Osapuolet toteuttavat tarvittavia toimia, jotta Genevessä 6.12.2005 tehty pöytäkirja TRIPS-sopimuksen muuttamisesta hyväksyttäisiin. Artiklan A-kohdan 1 alakohdan (kansainväliset sopimukset) määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa on selostettu.

148 artikla. Hyödyllisyysmallisuoja voidaan tarjota tekniikan alan tuotteille tai prosesseille edellyttäen, että ne ovat uusia, keksinnöllisiä ja teollisesti sovellettavia. Artiklassa selostetaan, missä tapauksissa tuotteet ja prosessit voidaan sulkea suojan ulkopuolelle. Artiklan määräykset eivät rajoita osapuolten nykyisten lainsäädäntöjen soveltamista. Patenttihakemus voidaan muuntaa hyödyllisyysmallihakemukseksi edellytyksellä, että muuttamista koskeva hakemus tehdään ennen patentin myöntämistä. Artiklan B- (suojan kesto) ja C-kohdan määräysten (suhde patentteihin) voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

149 artikla. Osapuolilla on oikeus säätää poikkeuksista kasvinjalostajille myönnettyihin yksinoikeuksiin, jotta maanviljelijät voivat säästää, käyttää ja vaihtaa suojattuja tilalla kerättyjä siemeniä tai lisäysaineistoa. Osapuolet säätävät kasvilajien suojasta TRIPS-sopimuksen mukaisesti. Näiltä osin ne tarkastelevat liittymistä uusien kasvilajikkeiden suojaamista koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (UPOV 1991).

150 artikla. Osapuolten on suojeltava perinteisiä elämäntapoja noudattavien alkuperäis- ja paikallisyhteisöjen tietämystä ja käytäntöjä sekä tarvittaessa edistettävä niiden laajempaa soveltamista, jos niillä on vaikutusta biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen. Osapuolet jatkavat työtä, jotta päästäisiin kansainväliseen sopimukseen sui generis -malleista perinteisen tietämyksen oikeudellista suojaa varten. Patenttimääräykset ja biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus on pantava täytäntöön toisiaan tukevalla tavalla. Patentin hakijan voidaan edellyttää nimeävän biologisen materiaalin lähteet, jos keksinnön olennaisena osana käytetään biologista materiaalia. Osapuolet vaihtavat WIPO:n ja WTO:n aiheeseen vaikuttavissa monenvälisissä neuvotteluissa näkemyksiä muun muassa perinteisestä tiedosta ja kansanperinteestä. Artiklaa voidaan tarkastella uudestaan, kun edellä mainitut monenväliset neuvottelut on saatettu päätökseen.

151–152 artiklat. Osapuolet säätävät tarvittavista toimenpiteistä ja oikeussuojakeinoista sopimuksessa määriteltyjen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamiseksi. Oikeutettuina hakijoina tässä sopimuksessa ja TRIPS-sopimuksen III osassa (teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpano) määriteltyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamiselle voidaan pitää sovellettavan lainsäädännön puitteissa seuraavia toimijoita: lainsäädännön mukaiset teollis- ja tekijänoikeuksien haltijat; muut joilla on oikeus käyttää näitä oikeuksia; teollis- ja tekijänoikeuksia hallinnoivat tunnustetut elimet; sekä alan edunvalvonnasta vastaavat tunnustetut elimet. Määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

153–156 artiklat. Sopimuksen 153–155 artikloissa määritellään käytännöt, joita sovelletaan, jos teollis- ja tekijänoikeuksia on loukattu kaupallisessa laajuudessa. Oikeusviranomaiset voivat määrätä väliaikaisen kiellon estääkseen teollis- tai tekijänoikeuden välittömät loukkaukset. Väliaikaisella kiellolla voidaan muun muassa määrätä takavarikoitaviksi tavarat, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta; oikeusviranomaiset voivat myös määrätä loukkaajan omaisuutta hukkaamiskieltoon tai tämän pankkitilit ja muut varat jäädytettäviksi. Toimivaltaiset viranomaiset voivat edelleen määrätä esitettäviksi pankki-, rahoitus- tai kaupallisia asiakirjoja tai asianmukaisen pääsyn asiaankuuluviin tietoihin. Määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

157–159 artiklat. Osapuolten on varmistettava, että teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavat tavarat poistetaan markkinointikanavasta tai ne hävitetään. Kun teollis- tai tekijänoikeudenloukkauksen toteava oikeuden päätös on tehty, toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat antaa 158 artiklan mukaan loukkaajaa vastaan kieltotuomion loukkauksen jatkamisesta. Artiklan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

160–162 artiklat. Sopimuksen 160 artiklassa määritellään seikat, jotka oikeusviranomaisten on otettava huomioon määrittäessään vahingonkorvausta vahingon kärsineelle osapuolelle. Osapuolten tulee varmistaa, että niiden kotimaiseen lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä, joiden mukaan aiheutuneet kulut kuuluvat yleensä oikeudenkäynnin hävinneen maksettaviksi jollei se ole kohtuutonta. Osapuolten tulee myös varmistaa, että oikeusviranomaiset voivat teollis- tai tekijänoikeudenloukkauksen johdosta nostetun kanteen yhteydessä määrätä päätöksen ja siihen liittyvien tietojen tiedottamisesta ja julkistamisesta. Määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

163–164 artiklat. Oikeudenhaltija, jolla on perusteet epäillä teollis- tai tekijänoikeutta loukkaavien tavaroiden tuontia tai vientiä, voi jättää hallinto- tai oikeusviranomaisille hakemuksen, jotta tulliviranomaiset keskeyttäisivät tällaisten tavaroiden luovutuksen vapaaseen liikkeeseen tai niiden hallussapidon. Osapuolet soveltavat TRIPS-sopimuksen 52–60 artiklojen määräyksiä. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) useilla teollis- ja tekijänoikeuksien aloilla ja asiaa koskevien sitoumusten ja velvoitteiden täytäntöönpanossa.

3 luku: Julkiset hankinnat

165–166 artiklat. Osapuolet tunnustavat avointen tarjouskilpailujen merkityksen talouskehitykselle ottaen samalla huomioon CARIFORUM-valtioiden talouksien erityisen tilanteen. Sopimuksen 166 artiklassa märitellään 3 luvun avainkäsitteet. Esimerkiksi 'julkinen hankinta' tarkoittaa osapuolten liitteessä VI lueteltujen hankintayksiköiden julkisia tarkoituksia varten suorittamaa tavaroiden tai palvelujen hankintaa tietyin poikkeuksin.

167 artikla. Sopimuksen julkisia hankintoja koskevia määräyksiä sovelletaan liitteessä VI määriteltyihin hankintayksiköihin vahvistettujen kynnysarvojen puitteissa. Hankintojen toteutuksessa pyritään avoimuuteen, syrjimättömyyteen, tasapuolisuuteen ja tehokkuuteen sekä julkisten hankintojen alueellisten markkinoiden kehittämiseen. Julkisten hankintojen osalta osapuolet eivät kohtele alueelle sijoittautunutta toimittajaa vähemmän edullisella tavalla kuin toista alueelle sijoittautunutta toimittajaa johtuen sen ulkomaisista sidoksista. Artiklan A-kohdan 3 alakohdan mukaan toisen osapuolen tavaroille ja palveluille sekä niitä tarjoaville toimittajille myönnetään yhtä edullinen kohtelu kuin omille vastaaville. Tällaista kohtelua ei kuitenkaan tarvitse myöntää ilman CARIFORUM–EY-yhteisneuvoston päätöstä. Artiklan B-kohdan mukaan hankintayksiköt eivät saa valita arvonmäärittämismenetelmää tai jakaa julkista hankintaa osiin välttääkseen määräysten soveltamisen. Artiklassa määritellään joukko poikkeuksia, joihin julkisia hankintoja koskevan luvun määräyksiä ei sovelleta. Artiklan A-kohdan 3 alakohdan ja B-kohdan määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa on selostettu.

168–169 artiklat. Sopimuksen 168 artiklassa määrätään julkisten hankintojen avoimuudesta. Tarjouskilpailuista, tarjouskilpailuasiakirjoista, hankintamenetelmistä, aiotuista hankinnoista sekä tehdyistä päätöksistä ja laeista tiedotetaan tehokkaasti ja julkiset hankinnat toteutetaan avoimesti luvussa määriteltyjen yksityiskohtien mukaisesti. Osapuolet varmistavat, että niiden lainsäädännössä säädetään selvästi edellytyksistä, joiden mukaisesti hankintayksiköt voivat käyttää rajoitettuja hankintamenettelyitä. Hankintayksiköt eivät saa käyttää tällaisia menetelmiä ei-avoimella tavalla rajoittaakseen hankintaprosessiin osallistumista. Määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

170–171 artiklat. Käyttäessään valikoivaa tarjouskilpailumenettelyä hankintayksiköiden on toimittava 170 artiklassa esitetyllä tavalla: niiden on muun muassa julkaistava aiottua hankintaa koskeva ilmoitus ja valittava oikeudenmukaisella tavalla tarjoajat, jotka osallistuvat tarjouskilpailumenettelyyn. Käyttäessään suljettua tarjouspyyntömenettelyä hankintayksiköiden on toimittava 171 artiklassa esitetyllä tavalla. Sopimuksen 170 artiklan määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

172 artikla. Luvun soveltamiseksi EY-osapuoli ja allekirjoittaneet CARIFORUM-valtiot eivät sovella EY-osapuolen tai allekirjoittaneiden CARIFORUM-valtioiden tuomiin tai tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin alkuperäsääntöjä, jotka olisivat erilaisia kuin alkuperäsäännöt, joita samaan aikaan sovelletaan tavanomaisessa kaupankäynnissä samanlaisten tavaroiden tai palveluiden tuontiin tai hankintaan samasta allekirjoittaneesta CARIFORUM-valtiosta tai EY-osapuolesta.

173–175 artiklat. Hankintaan sovellettavat tekniset eritelmät selostetaan 173 artiklassa. Hankintaa koskevassa ilmoituksessa tai tarjouskilpailuasiakirjoissa on ilmoitettava edellytykset ja perusteet, jotka koskevat julkisiin hankintamenettelyihin osallistumista. Tähän liittyvät yksityiskohdat selostetaan 174 artiklassa. Osapuolet voivat säätää hankintayksiköiden käymistä neuvotteluista 175 artiklassa määritellyin edellytyksin. Määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

176–182 artiklat. Hankintayksiköiden pyytämät tarjoukset on käsiteltävä oikeudenmukaisesti ja avoimesti ja tarjouskilpailu ratkaistava 176 artiklan mukaisesti. Hankintayksiköiden tulee tiedottaa tehokkaasti julkisten hankintamenettelyjen tuloksista. Julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin sovellettavat määräajat, valitusmenettelyt ja se, missä ajassa julkisia hankintoja koskevan luvun määräykset tulee panna täytäntöön, määritellään 178–180 artikloissa. Sopimuksen 176–179 artiklojen määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

Kauppa- ja kehityskomitea tarkastelee julkisia hankintoja koskevaa lukua ja siihen liittyvää toimintaa joka kolmas vuosi. Komitea voi antaa CARIFORUM–EY-yhteisneuvostolle suosituksia lisäyhteistyöstä julkisten hankintojen alalla. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) useissa julkisiin hankintoihin liittyvissä kysymyksissä.

4 luku: Ympäristö

183 artikla. Luonnonvarojen ja ympäristön kestävän hallinnan periaatteita pyritään soveltamaan kumppanuuden kaikilla tasoilla Cotonoun sopimuksen 1 ja 2 artiklojen mukaisesti. Omistajuuden, osallistumisen, vuoropuhelun ja eriyttämisen periaatteita pidetään erityisen tärkeinä. Osapuolet sitoutuvat edistämään kansainvälisen kaupan kehittämistä huomioiden samalla ympäristön kestävän ja järkevän hoidon tekemiensä sitoumusten mukaisesti sekä pyrkivät helpottamaan ympäristölle hyödyllisten palvelujen ja tavaroiden kauppaa. Ne päättävät suojella ja parantaa ympäristöä myös sellaisten monenvälisten ja alueellisten ympäristösopimusten avulla, joiden osapuolia ovat.

184 artikla. Osapuolet tunnustavat oikeuden määritellä itse ympäristö- ja terveydensuojelunsa tason ja kestävän kehityksen painopisteensä, mutta pyrkivät samalla varmistamaan, että niiden lainsäädännössä määrätään korkeatasoisesta ympäristön ja kansanterveyden suojasta. CARIFORUM-valtioiden erityistarpeet pyritään ottamaan huomioon kauppaan vaikuttavissa ympäristön ja kansanterveyden suojeluun tähtäävissä toimenpiteissä edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet eivät johda mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään tai muodosta piiloesteitä osapuolten kaupan välille. Sopimus ei kuitenkaan estä osapuolia suorittamasta toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen ihmisten, eläinten tai luonnonvarojen suojelemiseksi.

185–188 artiklat. Paikallistason strategioita ja toimenpiteitä pidetään tärkeinä, kun edistetään kansainvälisen kaupan kehitystä ympäristökysymykset huomioiden. Osapuolet pyrkivät ottamaan käyttöönsä relevantteja kansainvälisiä standardeja, ohjeita tai suosituksia, jos niiden lainsäädännöistä puuttuu soveltuvia ympäristöstandardeja. Ne eivät houkuttele kauppaa tai ulkomaisia investointeja madaltamalla ympäristöä ja kansanterveyttä koskevan lainsäädäntönsä tarjoaman suojan tasoa. Ne eivät sovella kauppaa tai investointeja koskevaa lainsäädäntöä tavalla, joka haittaisi ympäristön, luonnonvarojen tai kansanterveyden suojelemiseen tähtääviä toimenpiteitä.

189–190 artiklat. CARIFORUM–EY-neuvoa-antava komitea voi esittää suosituksia osapuolille parhaista toimintatavoista tämän luvun piiriin kuuluvissa asioissa. Osapuolet voivat kuulla toisiaan 183–188 artiklojen tulkinnassa ja soveltamisessa. Kuulemisten käytännöt ja jatkotoimenpiteet määritellään 189 artiklan lopussa. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) useilla kauppaan ja ympäristöön liittyvillä aloilla.

5 luku: Sosiaaliset näkökohdat

191–192 artiklat. Osapuolet vahvistavat sitoutumisensa keskeisimpiin kansainvälisesti tunnustettuihin, ILO:n sopimuksissa määriteltyihin työelämää koskeviin säännöksiin, erityisesti kun kyseessä ovat järjestäytymisoikeus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus, pakkotyön poistaminen, lapsityövoiman pahimpien esiintymismuotojen poistaminen sekä syrjimättömyys työhönotossa. Lisäksi osapuolet vahvistavat uudelleen velvoitteensa ILO:n jäseninä sekä vahvistavat työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista annetun ILO:n julistuksen (1988) ja sen seurannan mukaiset sitoumuksensa. Osapuolet myös vahvistavat uudelleen sitoutumisensa YK:n talous- ja sosiaalineuvoston ministerikokouksen täystyöllisyydestä ja ihmisarvoisesta työstä antamaan julistukseen (2006), jolla edistetään kansainvälisen kaupan kehittymistä tavalla, joka tukee työllisyyttä ja kelvollisia työoloja.

Osapuolet sopivat, että työelämää koskevia säännöksiä ei tulisi käyttää protektionistisiin tarkoituksiin kaupankäynnissä. Osapuolet tunnustavat reilun kaupan ja eettisten tuotteiden kaupan hyödyt ja sen, että tällaista kauppaa on tärkeää helpottaa. Luvun 192 artiklan mukaan osapuolet pyrkivät varmistamaan, että niiden sosiaali- ja työlainsäädännöissä ja toimintalinjoissa määrätään korkeatasoisista sosiaali- ja työelämästandardeista, jotka ovat artiklassa 191 esitettyjen kansainvälisesti tunnustettujen oikeuksien mukaisia. Osapuolet pyrkivät myös parantamaan kyseistä lainsäädäntöä ja toimintalinjoja. Luvun 191 artiklan määräyksen yhdessä 192 artiklan kanssa voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

193–194 artiklat. Osapuolet sopivat, etteivät ne houkuttele kauppaa tai ulkomaisia suoria investointeja madaltamalla sosiaalialaa ja työelämää koskevan lainsäädäntönsä tarjoaman suojan tasoa. Ne tunnustavat, että edistettäessä kansainvälisen kaupan kestävää kehitystä, on tärkeää laatia sosiaalisen koheesion toimintalinjoja, joilla edistetään ihmisarvoista työtä paikallistasolla. Sopimuksen 193 artiklan on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

195–196 artiklat. Osapuolten mukaan sopimuksen vaikutuksia ihmisarvoiseen työhön on tärkeää seurata ja arvioida eri instituutioiden avulla. Osapuolet voivat kuulla toisiaan ja CARIFORUM–EY-neuvoa-antavaa komiteaa 191–194 artiklan piiriin kuuluvissa kysymyksissä. Kuulemisten käytännöt ja jatkotoimenpiteet määritellään 195 artiklan lopussa. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) useissa sosiaalisiin näkökohtiin liittyvissä kysymyksissä.

6 luku: Henkilötietojen suojaaminen

197–198 artiklat. Henkilötietojen suojaamista koskevan luvun avainkäsitteet määritellään 198 artiklassa. Henkilötietojen käsittelyssä pyritään turvaamaan ihmisten perusoikeudet ja -vapaudet sekä oikeus yksityisyyteen. Tehokkaiden tietosuojajärjestelmien ylläpitoa pidetään tärkeänä kuluttajien etujen, sijoittajien luottamuksen ja rajat ylittävien henkilötietovirtojen helpottamisen kannalta. Osapuolet sopivat soveltuvien oikeus- ja sääntelyjärjestelmien perustamisesta sekä niiden edellyttämien hallinnollisten valmiuksien (ml. riippumattomat valvontaviranomaiset) luomisesta varmistaakseen tietosuojan asianmukaisen tason nykyisiin korkeatasoisiin kansainvälisiin standardeihin nähden. Tällaisia standardeja sisältyy seuraaviin kansainvälisiin oikeusvälineisiin: henkilötietoja sisältävien sähköisten tiedostojen sääntelyä koskevat suuntaviivat, joita YK:n yleiskokous on muuttanut 20.11.1990; sekä OECD:n neuvoston 23.9.1980 suositus suuntaviivoista koskien yksityiselämän suojaa ja henkilötietojen siirtämistä maiden välillä. Allekirjoittaneet CARIFORUM-valtiot pyrkivät panemaan 197 artiklan määräykset täytäntöön seitsemän vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta.

199 artikla. Osapuolten mukaan luotavien oikeus- ja sääntelyjärjestelmien ja hallintovalmiuksien on katettava tietyt sisältöperiaatteet, jotka liittyvät esimerkiksi tarkoituksen rajoittamiseen, laatuun, avoimuuteen, turvallisuuteen ja tiedonsaantimahdollisuuksiin. Niiden on myös katettava tietyt täytäntöönpanomekanismit, jotka liittyvät esimerkiksi sanktio- ja valvontajärjestelmiin.

200–201 artikla. Osapuolet ilmoittavat toisilleen kauppa- ja kehityskomitean välityksellä kolmansien maiden kanssa toteuttamistaan kansainvälisistä sitoumuksista ja järjestelyistä sekä velvoitteista, jotka ovat merkityksellisiä 6 luvun täytäntöönpanon kannalta. Osapuolet tekevät yhteistyötä (ml. tuen tarjoaminen CARIFORUM-valtioille) henkilötietojen suojaamiseen liittyvissä kysymyksissä.

III OSA:

RIITOJEN VÄLTTÄMINEN JA RATKAISEMINEN

202–205 artiklat. Sopimuksen III osan tavoitteena on, että osapuolet välttävät sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riidat sekä ratkaisevat mahdolliset riidat yhteisymmärryksessä neuvotteluja käyden tai sovittelijaa apuna käyttäen. Riidat, jotka koskevat Cotonoun sopimuksessa tarkoitettua kehitysrahoitusyhteistyötä, ratkaistaan kuitenkin Cotonoun sopimuksen 98 artiklan menettelyjen mukaisesti. Koska artiklakohdissa 204(3) ja 205(5) määrätään, että neuvottelujen ja sovintomenettelyn aikana luovutetut tiedot ovat luottamuksellisia, on kyseisten artiklakohtien katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

206–223 artiklat. Mikäli osapuolet eivät onnistu ratkaisemaan sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevaa riitaa 204 tai 205 artiklan mukaisesti neuvottelemalla tai sovittelijaa käyttämällä, riita voidaan saattaa ratkaistavaksi välimiesmenettelyssä. Välimiespaneelin antamat välitystuomiot ovat sitovia. Mikäli osapuoli, jonka on todettu toimineen sopimusmääräysten vastaisesti, ei ole toteuttanut välitystuomion noudattamiseksi tarvittavia toimenpiteitä kohtuullisen määräajan kuluessa välitystuomion antamisesta, on toisella osapuolella oikeus saada sopimusmääräysten vastaisesti toimineelta osapuolelta korvaus. Jos osapuolet eivät pääse korvauksesta sopimukseen, on toisella osapuolella oikeus tilapäisiin ja asianmukaisiin vastatoimiin, esimerkiksi kaupan etuusmyönnytysten soveltamisen keskeyttämiseen. Korvausta vaatiessaan ja vastatoimia harkitessaan EY-osapuolen on harjoitettava asianmukaista pidättyväisyyttä.

Välimiespaneelin asettamista koskeva pyyntö sekä muut artikloissa mainitut välitystuomioiden noudattamiseen liittyvät ilmoitukset annetaan CARIFORUM–EY-kauppa- ja kehityskomitealle, jolle ilmoitetaan myös välitystuomioista. Ympäristöä ja sosiaalisia näkökohtia käsittelevien sopimusmääräysten tulkintaa ja soveltamista koskevien riitojen ratkaisuun liittyy tiettyjä erityispiirteitä. Välimiesmenettelyä koskevat artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan siten kuin eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa jäljempänä esitetään.

IV OSA:

YLEISET POIKKEUKSET

224–225 artiklat. Artikloissa luetellaan yleisten etujen ja keskeisten turvallisuusetujen edellyttämät toimet, joita osapuolilla on oikeus tietyin edellytyksin toteuttaa huolimatta sopimuksen muista määräyksistä. Artiklan 224 voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin se vaikuttaa sellaisen etuuskohtelun sisältöön ja laajuuteen, jonka määritteleminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

226 artikla. Artiklaan sisältyy verotusta koskeva poikkeuslauseke, jonka nojalla muiden sopimusmääräysten soveltamisalaa voidaan rajoittaa osapuolten verolainsäädännön hyväksi silloin, kun tällainen verolainsäädäntö mahdollistaa eron tekemisen eri tilanteessa olevien veronmaksajien välillä erityisesti näiden asuinpaikan tai näiden pääoman sijoituspaikan osalta. Artiklassa myös todetaan, ettei sopimus estä tiettyjen sellaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joiden tarkoituksena on estää veronkierto. Artiklassa määritellään lisäksi tämän sopimuksen ja osapuolen mahdollisesti tekemän muun verotussopimuksen välinen suhde.

V OSA:

INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET

227–229 artiklat. Sopimuksella perustetaan ministeritasolla säännöllisesti kokoontuva CARIFORUM–EY-yhteisneuvosto, jonka tehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa, seurata sen tavoitteiden toteutumista sekä tarkastella sellaisia osapuolten keskinäisen edun kannalta tärkeitä kysymyksiä, jotka vaikuttavat osapuolten väliseen kauppaan. Yhteisneuvosto tarkastelee ehdotuksia sopimuksen tarkistamiseksi. Se antaa sopimuksen toiminnasta määräaikaiskertomuksia Cotonoun sopimuksen 15 artiklan mukaisesti perustetulle ministerineuvostolle. Lisäksi se voi antaa suosituksia ja tehdä osapuolia sitovia päätöksiä.

Yhteisneuvosto koostuu EU:n neuvoston ja Euroopan komission sekä sopimuksen allekirjoittaneiden CARIFORUM-valtioiden hallitusten edustajista. Sen puheenjohtajana toimii vuorotellen EY-osapuolen ja CARIFORUM:n edustaja. Yhteisneuvoston perustamista ja toimintaa koskevat artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan siten kuin eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa jäljempänä esitetään.

230 artikla. Yhteisneuvostoa avustaa osapuolten virkamiesedustajista koostuva CARIFORUM–EY-kauppa- ja kehityskomitea, jonka puheenjohtajana toimii vuorotellen kummankin osapuolen edustaja. Komitean tehtävänä on muun muassa valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa ja arvioida sopimuksen soveltamisen vaikutuksia; antaa suosituksia yhteistyön painopisteiden lisäämisestä; seurata alueellisen yhdentymisen sekä osapuolten talous- ja kauppasuhteiden kehittymistä; pyrkiä ehkäisemään mahdollisia sopimusriitoja; toteuttaa kauppaa, investointeja ja liiketoimintaa helpottavia toimia; koordinoida toimintaa kolmansia osapuolia edustavien lahjoittajien kanssa; sekä keskustella sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Kauppa- ja kehityskomitea voi antaa suosituksia ja tehdä osapuolia sitovia päätöksiä sekä perustaa erityiskomiteoita tai -elimiä käsittelemään sen toimivaltaan kuuluvia asioita. Kauppa- ja kehityskomitean perustamista ja toimintaa koskevat artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan siten kuin eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa jäljempänä esitetään.

231–232 artiklat. Sopimuksella perustetaan CARIFORUM–EY-parlamentaarinen valiokunta, joka koostuu Euroopan parlamentin ja CARIFORUM-valtioiden lainsäädäntöelinten jäsenistä. Parlamentaarinen valiokunta voi antaa suosituksia yhteisneuvostolle ja kauppa- ja kehityskomitealle. Lisäksi sopimuksella perustetaan CARIFORUM–EY-neuvoa-antava komitea, jonka tehtävänä on avustaa yhteisneuvostoa edistämään kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, myös akateemisen maailman, sekä talouselämän toimijoiden ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja yhteistyötä. Neuvoa-antava komitea voi myös antaa suosituksia yhteisneuvostolle ja kauppa- ja kehityskomitealle

VI OSA:

YLEISET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET

233 artikla. Sopimuksen osapuolet ovat yhtäältä CARIFORUM-valtiot eli Antigua ja Barbuda, Bahaman liittovaltio, Barbados, Belize, Dominican liittovaltio, Dominikaaninen tasavalta, Grenada, Guyanan tasavalta, Haitin tasavalta, Jamaika, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Surinamen tasavalta sekä Trinidadin ja Tobagon tasavalta, ja toisaalta Euroopan yhteisö tai sen jäsenvaltiot taikka Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot omilla, Euroopan yhteisön perustamissopimuksesta johtuvilla toimivaltansa aloilla (Lissabonin sopimuksen seurauksena Euroopan unioni korvasi Euroopan yhteisön).

Tässä hallituksen esityksessä ei tehdä eroa sen suhteen antaako jokin tietty sopimusmääräys oikeuksia tai asettaako se velvollisuuksia sopimuksen allekirjoittaneille CARIFORUM-valtioille vai sopimuksen soveltamiseksi yhteisesti toimiville CARIFORUM-valtioille. Näin ollen hallituksen esityksessä termeillä 'CARIFORUM-osapuoli' ja 'CARIFORUM-valtiot' viitataan joko sopimuksen allekirjoittaneisiin CARIFORUM-valtioihin tai yhteisesti toimiviin CARIFORUM-valtioihin. Itse sopimustekstistä käy tarkemmin ilmi, milloin on kyse allekirjoittaneista CARIFORUM-valtioista ja milloin yhteisesti toimivista CARIFORUM-valtioista.

234–236 artiklat. Artikloissa määrätään muun muassa tietojen vaihdosta osapuolten välillä sekä kauppaan liittyvän lainsäädännön, menettelyjen, hallinnollisten päätösten ja kansainvälisten sitoumusten julkisuudesta. Ottaen huomioon, että viranomaisen hallussa olevien asiakirjojen julkisuuden rajoittamisesta on perustuslain mukaan säädettävä Suomessa lailla, ja että asiakirjajulkisuudesta on säädetty muun muassa laissa viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999), katsotaan 235 artiklan sisältävän lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, kuten jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa on selostettu.

237 artikla. Artiklassa määrätään laittomien, vilpillisten ja korruptoituneiden toimien sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumisesta. Artiklan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siten kuin eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa jäljempänä on selostettu.

238 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan mikään sopimuksessa ei velvoita osapuolta myöntämään toiselle osapuolelle kohtelua, joka olisi suotuisampi kuin kohtelu, jota se soveltaa osana alueellista yhdentymisprosessiaan. Artiklan 2 kohdan mukaan sellainen mahdollisesti suotuisampi kohtelu ja etu, jonka jokin allekirjoittanut CARIFORUM-valtio voi sopimuksen nojalla myöntää EY-osapuolelle, on myönnettävä yhtä lailla jokaiselle allekirjoittaneelle CARIFORUM-valtiolle (artiklan 3 kohdassa määrätyssä aikataulussa).

239 artikla. Osapuolet pyrkivät vahvistamaan Euroopan yhteisön syrjäisimpien alueiden ja CARIFORUM-valtioiden välisiä yhteyksiä.

240 artikla. Artikla oikeuttaa osapuolen ottamaan käyttöönsä tietynlaisia tavara- ja palvelukauppaan sekä asettautumiseen liittyviä rajoittavia toimenpiteitä, jos sillä on vakavia maksutaseeseen tai ulkoiseen rahoitukseen liittyviä ongelmia.

241–242 artiklat. Artikloissa määritellään sopimuksen suhde Cotonoun sopimukseen ja osapuolten WTO-velvoitteisiin. Sopimuksen 241 artiklan 1 kohdan mukaan Cotonoun sopimuksen 3 osan II osastoon sisältyviä kehitysyhteistyötä koskevia määräyksiä lukuun ottamatta kaikissa tapauksissa, joissa tämän sopimuksen ja Cotonoun sopimuksen 3 osan II osaston määräykset ovat ristiriidassa, sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä. Sopimuksen 241 artikla kuuluu lainsäädännön alaan siten kuin eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa jäljempänä esitetään.

243–245 artiklat. Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka kuluessa osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen voimaantulon edellyttämien menettelyjen päätökseen saattamisesta. Sopimuksen tallettajana toimii EU:n neuvoston pääsihteeri. Euroopan unioni ja CARIFORUM-valtiot soveltavat sopimusta väliaikaisesti ennen sen voimaantuloa.

Sopimuksen 243 artiklan mukaan väliaikainen soveltaminen alkaa kymmenen päivän kuluttua siitä, kun ilmoitus väliaikaisesta soveltamisesta on saatu Euroopan yhteisöltä tai kaikilta sopimuksen allekirjoittaneilta CARIFORUM-valtioilta, kuitenkin viimeistään 31.10.2008. Sopimusmääräyksestä huolimatta väliaikainen soveltaminen alkoi vasta 29.12.2008. Väliaikainen soveltaminen koskee vain niitä sopimuksen osia, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan.

Sopimus on voimassa määrittelemättömän ajan, mutta se voidaan irtisanoa kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Sopimusta sovelletaan sen 245 artiklan mukaan alueisiin, joihin EY:n perustamissopimusta sovelletaan (siinä määrätyin edellytyksin) sekä allekirjoittaneiden CARIFORUM-valtioiden alueisiin.

246–248 artiklat. Osapuolet sopivat harkitsevansa sopimuksen avartamista laajentaakseen ja täydentääkseen sen soveltamisalaa lainsäädäntönsä mukaisesti joko sopimusta muuttamalla tai erillisin sopimuksin. Lisäksi artikloissa määritellään menettelyt, joita noudatetaan uusien jäsenvaltioiden liittyessä Euroopan unioniin sekä ehdot, joilla muut Karibian valtiot voivat liittyä sopimukseen.

249–250 artiklat. Artikloissa määritellään sopimuksen todistusvoimaiset kielet sekä todetaan, että sopimuksen liitteet, pöytäkirjat ja alaviitteet ovat erottamaton osa sopimusta. Liitteen III lisäys 1 laaditaan ainoastaan englanniksi.

LIITTEET, PÖYTÄKIRJAT JA JULISTUKSET

Sopimukseen kuuluu seitsemän liitettä, kolme pöytäkirjaa ja kymmenen julistusta:

– LIITE I: Vientitullit

– LIITE II: CARIFORUM-valtioista peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavat tullit

– LIITE III: EY-osapuolesta peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavat tullit

– LIITE IV: Sijoituksia ja palvelukauppaa koskevat sitoumusluettelot

– LIITE V: Kyselypisteet (86 artiklassa tarkoitetut)

– LIITE VI: Katetut julkiset hankinnat

– LIITE VII: Julkaisutapa

– PÖYTÄKIRJA I: Käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä

– PÖYTÄKIRJA II: Keskinäinen hallinnollinen avunanto tulliasioissa

– PÖYTÄKIRJA III: Kulttuuriyhteistyö

– Yhteinen julistus kehitysyhteistyöstä

– Yhteinen julistus banaaneista

– Yhteinen julistus käytetyistä tavaroista

– Yhteinen julistus riisistä

– Yhteinen julistus sokeripöytäkirjan nojalla toimittamatta jääneiden määrien jakamisesta uudelleen

– Pöytäkirjaa I koskeva yhteinen julistus kalastustuotteiden alkuperästä

– Andorran ruhtinaskuntaa ja San Marinon tasavaltaa koskeva yhteinen julistus

– Joint Declaration on the Signing of the Economic Partnership Agreement

– Pöytäkirjaa I koskeva CARIFORUM-valtioiden julistus yksinomaiselta talousvyöhykkeeltä peräisin olevien kalastustuotteiden alkuperästä

– Joint Statement by the Signatory CARIFORUM States and the European Community and its Member States, upon Signature of the CARIFORUM-EC EPA

Seuraavassa kuvataan yksityiskohtaisemmin sopimuksen liitteiden IV, V, VI ja VII sekä pöytäkirjojen II ja III sisältö, sillä niiden katsotaan sisältävän jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Sopimuksen muut pöytäkirjat ja liitteet eivät sisällä jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä.

LIITE IV:

Sijoituksia ja palvelukauppaa koskevat sitoumusluettelot

Sopimuksella sitoudutaan investointien ja palvelukaupan vapauttamiseen II osan II osaston 2–4 lukujen sekä liitteessä IV listatun mukaisesti. Liite IV sisältää osapuolten investointien ja palvelukaupan osalta tekemät sitoumukset. Liite sisältää neljä erillistä sitoumusluetteloa, jotka koskevat sijoittautumista, rajatylittäviä palveluja (ml. kulutus ulkomailla), avainhenkilöstöä ja harjoittelijoita sekä sopimusperusteisia palveluntarjoajia ja itsenäisiä ammatinharjoittajia. Liitteessä listataan osapuolen toisen osapuolen palveluntarjoajiin tai investoijiin kohdistuvat syrjivät toimet niillä palvelu- ja investointialoilla, joilla sitoumuksia on tehty. Siltä osin kuin osapuoli ei tee sitoumuksia, ei velvoitetta syrjimättömän kohtelun myöntämiseen ole. Syrjivät toimet, jotka tulee listata sitoumusluetteloon, on määritelty sopimuksen II osaston markkinoillepääsyä ja kansallista kohtelua koskevissa artikloissa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kaupallista läsnäoloa koskevat määrälliset rajoitukset, kuten kiintiöt, monopolit tai tarveharkinta, ulkomaisen pääoman määrää koskevat rajoitukset sekä toimenpiteet, jotka rajoittavat tai vaativat tietynlaista oikeushenkilön muotoa tai yhteisyritystä. Liitteen voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin jäljempänä on selostettu eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa.

LIITE V:

Kyselypisteet (86 artiklassa tarkoitetut)

Osapuolet perustavat niin sanottuja kyselypisteitä, jotka pyynnöstä toimittavat tietoja toisen osapuolen sijoittajille ja palveluntarjoajille toimenpiteistä ja kansainvälisistä sopimuksista, jotka liittyvät tai vaikuttavat tähän sopimukseen. Kyselypisteet on lueteltu liitteessä V.

LIITE VI:

Katetut julkiset hankinnat

Liitteessä VI määritellään osapuolten julkisia hankintoja koskevat hankintayksiköt, sopimuksen piiriin kuuluvat palvelut ja hankintojen kynnysarvot. Sopimus koskee vain keskushallinnon hankintayksiköitä.

LIITE VII:

Julkaisutapa

Liitteessä VII luetellaan, missä allekirjoittaneet CARIFORUM-valtiot ja EY-osapuoli julkaisevat 1) lait, asetukset, oikeudelliset päätökset ja yleisesti sovellettavat hallinnolliset päätökset sekä menettelyt, 2) hankintatarjoukset ja 3) hankintasopimukset. Kohdassa 1) esitetyt Suomi julkaisee Suomen Säädöskokoelmassa, kohdassa 2) esitetyt EU:n virallisessa lehdessä ja Suomen virallisen lehden liitteessä sekä kohdassa 3) esitetyt EU:n virallisessa lehdessä.

PÖYTÄKIRJA II:

Keskinäinen hallinnollinen avunanto tulliasioissa

1–14 artiklat. Pöytäkirjassa määritellään ne edellytykset ja menettelyt, joiden mukaisesti osapuolten tulliviranomaisten tulee antaa toisilleen tulliasioihin liittyviä tietoja sekä muuta hallinnollista apua. Avunannon tarkoituksena on varmistaa tullilainsäädännön asianmukainen soveltaminen. Erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta osapuolet eivät vaadi toisiltaan korvausta pöytäkirjan soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista. Pöytäkirjan määräykset eivät vaikuta kansainvälisistä yleissopimuksista tai muista sopimuksista johtuviin velvollisuuksiin, eivätkä niiden EY:n säännösten soveltamiseen, jotka koskevat pöytäkirjan perusteella saatujen tietojen vaihtamista komission ja EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten välillä. Pöytäkirjan 10 artiklassa määrätään vaihdettavien tietojen luottamuksellisuudesta. Pöytäkirjan 14 artiklan 3 kohdan mukaan tapauksissa, joissa EU:n yksittäisen jäsenvaltion ja CARIFORUM-valtion kahdenvälisen keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen määräykset olisivat ristiriidassa pöytäkirjan määräysten kanssa, sovelletaan pöytäkirjan määräyksiä. Pöytäkirjan 10 ja 14 artiklat sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan siten kuin eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa kappaleessa jäljempänä esitetään.

PÖYTÄKIRJA III:

Kulttuuriyhteistyö

Pöytäkirjassa III määrätään puitteet yhteistyölle kulttuuritoimintojen, -hyödykkeiden ja -palvelujen vaihdon sekä taiteilijoiden ja kulttuuriammattilaisten maahantulon helpottamiseksi. Pöytäkirjan määräykset ovat pääasiassa tavoitteellisia ja ei-velvoittavia. Pöytäkirjassa III käytetään kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20.10.2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen määritelmiä ja käsitteitä.

Pöytäkirjassa sovitaan audiovisuaalisen alan (mukaan lukien elokuva-ala) yhteistuotantoa koskevista kriteereistä. Edellytysten täyttyessä yhteistuotantona tuotetut audiovisuaaliset teokset saavat suosituimmuuskohtelun markkinoille pääsyssä EY-osapuolen alueella siten, että niille annetaan 89/552/ETY direktiivin 1 artiklan n kohdan i alakohdan mukainen eurooppalaisen teoksen asema mainitun direktiivin 3 i artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjä audiovisuaaliteosten edistämiseen liittyvien vaatimusten täyttämiseksi ja CARIFORUM-osapuolen alueella edellyttäen, että CARIFORUM-valtio on luonut vastaavan etuisuusjärjestelmän. Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa käyttää kansainvälisiä ja alueellisia standardeja varmistaakseen audiovisuaalisen teknologian yhteensopivuuden. Osapuolet sallivat toistensa elokuvien ja televisio-ohjelmien teossa tarvitsemien teknisten materiaalien ja laitteiden väliaikaisen tuonnin alueilleen. Ne helpottavat esittävien taiteiden harjoittajien välisiä yhteyksiä, julkaisujen vaihtoa ja levittämistä sekä tekevät yhteistyötä, joka tähtää kohteiden ja historiallisten muistomerkkien suojeluun Unescon maailmanperintöä koskeva missio huomioiden.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3 Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka kuluessa osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä tarkoittavien menettelyjen päätökseen saattamisesta. Sopimusta on sovellettu väliaikaisesti sen unionitoimivaltaan kuuluvilta osin 29 päivästä joulukuuta 2008.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaan maakunnalla on lainsäädäntövaltaa erinäisissä sopimuksen kattamissa asioissa. Esitykseen sisältyvälle lakiehdotukselle pyydetään Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä Ahvenanmaan itsehallintolain 59 §:n 1 momentin mukaisesti. Lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

4.1.1 Toimivallan jakautumisesta unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä

Karibian EPA-sopimus on luonteeltaan jaetun toimivallan sopimus eli niin sanottu sekasopimus, joka sisältää sekä unionin että sen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Unionin oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa osa sopimuksen määräyksistä kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, osa unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Sopimus kattaa myös määräyksiä, jotka kuuluvat yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Eduskunta hyväksyy vakiintuneen käytännön mukaan jaetun toimivallan sopimukset vain niiltä osin kuin niiden määräykset kuuluvat Suomen toimivaltaan (mm. PeVL 6/2001, PeVL 31/2001, PeVL 16/2004 vp, PeVL 24/2004, PeVL 48/2004, PeVL 6/2005 vp).

Sopimus tai neuvoston päätös sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta (EUVL L 289, 30.10.2008) eivät sisällä määräyksiä, jotka osoittaisivat, miten toimivalta sopimuksen kattamilla aloilla jakautuu unionin ja sen jäsenvaltioiden kesken. Vaikka Lissabonin sopimus, joka tuli voimaan 1.12.2009, selkeytti eräitä unionin ja sen jäsenvaltioiden väliseen toimivallanjakoon liittyviä kysymyksiä, on toimivallan jakautumisesta vaikea tehdä täysin yksityiskohtaista selvitystä Karibian EPA-sopimuksen yksittäisten määräysten osalta. Lissabonin sopimuksen määräykset vaikuttavat toimivallan jakautumiseen erityisesti eräiden Karibian EPA-sopimuksen kauppaan liittyvien määräysten osalta, koska Lissabonin sopimuksella unionin yksinomainen toimivalta on laajentunut erityisesti palvelukaupan ja investointien osalta. Kysymys toimivaltajaosta on viime kädessä Euroopan unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuuluva asia.

Sopimusmääräysten kuulumisesta unionin ja/tai sen jäsenvaltioiden toimivaltaan on kuitenkin tarpeen tehdä yleisluontoinen arvio.

Unionilla on sopimuksen kauppaa koskevien määräysten (II osa) osalta toimivaltaa muun muassa SEY 133 artiklan (SEUT 207 artikla) sekä SEY 56–60 artiklojen (SEUT 63–66 artiklojen) perusteella. Toimivallan jakautuminen unionin ja jäsenvaltioiden välillä ei kuitenkaan ole tältäkään osin täysin yksiselitteistä. Unionin toimivalta on SEUT 207 artiklan mukaan lähtökohtaisesti yksinomaista. Kuitenkin SEUT 207 artiklan 6 kohdan mukaan unionin toimivalta kauppapolitiikan alalla ei voi ylittää sen sisämarkkinoilla olevaa toimivaltaa. Näin ollen jäsenvaltioilla voidaan katsoa edelleen olevan toimivaltaa muun muassa sopimuksen niiden määräysten osalta, joissa jäsenvaltioilla on edelleen toimivaltaa unionin sisämarkkinoilla. Henkisen omaisuuden suojaa koskevien kysymysten osalta unionin toimivaltaan kauppapolitiikan alalla kuuluvat vain teollis- ja tekijänoikeuksien kaupalliset näkökohdat. Jäsenvaltioilla voidaan katsoa siten olevan edelleen toimivaltaa muun muassa henkisen omaisuuden suojan sisältöä koskevien määräysten (kuten suojan laajuus tai kesto) osalta. Lisäksi jäsenvaltioilla voidaan katsoa olevan toimivaltaa edelleen sopimuksen liikenteen alan määräysten osalta SEUT VI osaston ja 218 artiklan perusteella.

Maksujen ja pääomien liikkeitä koskevien määräysten (II osan III osasto) osalta toimivallan voidaan katsoa olevan luonteeltaan jaettua unionin ja jäsenvaltioiden välillä muun muassa SEY 56–60 (SEUT 63–66) ja 120 (SEUT 144) artiklojen perusteella. Sopimuksen III osaston 122 (juoksevat maksut) ja 123 (pääomaliikkeet) sekä 124 (suojatoimenpiteet) artiklojen määräykset perustuvat soveltuvin osin SEY 56–60 artikloihin (SEUT 63–66) ja mahdollistavat näiden noudattamisen. Jäsenvaltioilla on mainittujen kysymysten osalta edelleen toimivaltaa. Sopimuksen määräykset eivät kuitenkaan rajoita jäsenvaltioilla mukaan olevia oikeuksia.

Henkilötietojen suojan osalta voidaan puolestaan todeta, että yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (95/46/EY, ns. tietosuojadirektiivi) säädetään tietyin poikkeuksin niistä kysymyksistä, joita Karibian EPA-sopimuksen henkilötietojen suojaa koskevat määräykset (II osan IV osaston 6 luku) käsittelevät. Näin ollen on katsottava, että unionilla on Euroopan unionin tuomioistuimen niin sanotun ERTA-oikeuskäytännön perusteella tältä osin yksinomainen toimivalta. Lisäksi eräät muut sopimuksen henkilötietojen suojaa koskevat määräykset, kuten sopimuksen 107 artikla, joka koskee osapuolten velvollisuutta sallia toisen osapuolen rahoituspalvelujen tarjoajan siirtää tietojenkäsittelyssä tarvittavia tietoja alueelleen ja sieltä pois, sekä tulliviranomaisten yhteistyötä koskevan pöytäkirjan II sisältämän 10 artiklan 2 kohta, joka koskee henkilötietojen siirtämistä, sisältävät määräyksiä sellaisista kysymyksistä, joista säädetään tietosuojadirektiivissä.

Sopimuksen maksutasevaikeuksia koskevien määräysten (VI osan 240 artikla) voidaan katsoa kuuluvan unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Sopimuksen määräykset mahdollistavat muun muassa perustamissopimuksen 119–120 (SEUT 143–144) artiklojen perusteella unionilla tai jäsenvaltioilla olevat oikeudet suojatoimenpiteiden käyttöönottoon maksutasevaikeuksissa. Jäsenvaltioiden toimivaltaan voi tältä osin kuulua muun muassa kiireelliset yksipuoliset toimet. Sopimuksen 240 artiklan 3 kohdassa annetaan yleisluontoisia määräyksiä siitä, minkälaisia suojatoimenpiteiden on oltava. Tältä osin sopimuksen määräykset noudattavat perustamissopimuksen 120 artiklan 1 kohdassa (SEUT 143 artiklan 1 kohdassa) mainittuja periaatteita.

Jäsenvaltioilla voidaan siten katsoa olevan joko yksinomaista tai unionin kanssa jaettua toimivaltaa erityisesti sopimuksen kehitysyhteistyön painopisteitä, rahoitusta ja toteutusta (I osa sekä II osan lukujen kehitysyhteistyötä koskevat artiklat), henkisen omaisuuden suojaa (II osan IV osaston 2 luku) sekä riitojen välttämistä ja ratkaisemista (III osa) koskevien määräysten osalta, samoin kuin institutionaalisten määräysten (V osa) sekä yleisten ja loppumääräysten (VI osa) osalta. Jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä voidaan katsoa sisältyvän myös muun muassa tulleja ja kauppaa koskevan II osan I osaston 4 lukuun, investointeja, palvelukauppaa ja sähköistä kauppaa koskevan II osan II osastoon sekä liitteeseen IV, juoksevia maksuja ja pääomanliikkeitä koskevaan II osan III osastoon, julkisia hankintoja koskevan II osan IV osaston 3 lukuun, ympäristöä koskevaan II osan IV osaston 4 lukuun, sosiaalisia näkökohtia koskevaan II osan IV osaston 5 lukuun, yleisiä poikkeuksia koskevaan IV osaan, keskinäistä hallinnollista avunantoa tulliasioissa käsittelevään pöytäkirjaan II, kulttuuriyhteistyötä käsittelevään pöytäkirjaan III sekä liitteisiin IV-VII.

4.1.2 Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset

Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisten velvoitteiden määräykset. Edellä mainitun tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) jos asiasta on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, 12/2000 vp, PeVL 45/2000 vp, PeVL 6/2001 vp).

Seuraavassa selostetaan Karibian EPA-sopimuksen osastojen mukaisessa järjestyksessä yleisellä tasolla, miltä osin sopimuksen määräykset kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan tai Suomen toimivaltaan ja lainsäädännön alaan sekä selostetaan asiaa koskevaa Suomen lainsäädäntöä ja tarvittaessa unionin lainsäädäntöä. Sopimuksen sellaisia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka koskevat tässä sopimuksessa tehtyjä sitoumuksia muihin sopimuksiin, kuvataan kuitenkin erikseen tämän kappaleen lopussa, kappaleessa 4.1.3.

I OSA:

KESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN PYRKIVÄ KAUPPAKUMPPANUUS

Sopimuksen I osan 2 artiklassa todetaan, että sopimus pohjautuu muun muassa Cotonoun sopimuksen 9 artiklassa vahvistetuille perusperiaatteille, jotka koskevat ihmisoikeuksien kunnioittamista. Määräystä on pidettävä sillä tavoin yleispiirteisenä ja julistuksenomaisena, ettei se vaadi eduskunnan hyväksymistä (PeVL 31/2001 vp). Samoin tulee katsoa, ettei sopimuksen I osan 7(4) artiklakohdan määräys tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta kehitysyhteistyötä tukevien resurssien tehokkaan käyttöön saannin, tarjonnan ja käytön varmistamiseksi vaadi eduskunnan hyväksymistä, sillä se ei aseta osapuolille selkeästi yksilöitävissä olevia velvoitteita.

II OSA:

KAUPPA JA KAUPPAAN LIITTYVÄT KYSYMYKSET

Kuten edellä on kuvattu, jäsenvaltioilla voidaan katsoa olevan edelleen toimivaltaa Lissabonin sopimuksen perusteella jäljempänä tarkemmin kuvattujen sopimusmääräysten osalta. Toimivallan jakautuminen tältä osin on toistaiseksi kuitenkin tulkinnanvaraista.

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet osin Karibian EPA-sopimuksen kauppaa koskevia määräyksiä vastaavien määräysten noudattamiseen jo aiemmin osana WTO:ssa tekemiään sitoumuksia, jotka on Suomen osalta aikanaan voimaansaatettu (SopS 4−5/1995). Tämänkaltaisten määräysten soveltamisala laajennetaan nyt kattamaan myös Bahama, joka ei ole WTO:n jäsen. Osin sopimuksen määräykset ovat WTO:ssa tehtyjä sitoumuksia pidemmälle meneviä.

II OSA:

I OSASTO

Vaikka tavarakauppa laaja-alaisesti kuuluu unionin toimivaltaan, sisältävät sopimuksen määräykset tältä osin myös jäsenvaltioiden ja unionin jaettuun toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Sopimuksen tulleja ja kauppaa koskevan II osan I osaston 4 luku sisältää hallinnollisen yhteistyön tapoja koskevien yleisluontoisten määräysten lisäksi myös velvoitteita (30 artikla), joiden mukaan osapuolten on vaihdettava tietoja tulliasioissa ja annettava niissä toisilleen vastavuoroisesti hallinnollista apua pöytäkirjan II (keskinäinen hallinnollinen avunanto tulliasioissa) mukaisesti. Pöytäkirjassa II mainitun osapuolten tullilainsäädännön on tulkittava kattavan myös kansallisen lainsäädännön. Näin ollen sopimuksen 30 artiklan ja pöytäkirjan II voidaan katsoa kuuluvan unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Kansallisesti hallinnollisen tulliyhteistyön menettelyistä säädetään tullilaissa (1466/1994). Erityisesti on katsottava, että pöytäkirjan 10 artikla kuuluu lainsäädännön alaan sikäli kuin se sisältää määräyksiä osapuolten tulliviranomaisten toisilleen luovuttamien tietojen luottamuksellisuudesta. Suomalaisen viranomaisen hallussa olevien asiakirjojen julkisuuden rajoittamisesta on perustuslain mukaan säädettävä lailla. Asiakirjajulkisuudesta säädetään muun muassa laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999).

II OSA:

II OSASTO

Sopimuksen sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjontaa koskeva II osan II osasto sekä liite IV sisältävät osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Unionin sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjontaa koskevat säännökset eivät pääsääntöisesti toistaiseksi kata kolmansista valtioista tapahtuvaa taloudellista toimintaa. Kun kolmansista maista tuleva henkilö tai yhtiö haluaa aloittaa ammatinharjoittamisen tai perustaa yhtiön jossakin jäsenvaltiossa, häneen sovelletaan kyseisen jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä. Huolimatta siitä, että Lissabonin sopimuksella unionin toimivallan voidaan katsoa laajentuneen, voidaan jäsenvaltioilla katsoa olevan edelleen toimivaltaa muun muassa sopimuksen seuraavien määräysten osalta.

Sopimuksella sitoudutaan investointien ja palvelukaupan vapauttamiseen II osan II osaston 2–4 lukujen sekä liitteessä IV esitetyn mukaisesti. Liitteessä IV luetellut sitoumukset vastaavat osin yhteisön ja sen jäsenvaltioiden WTO:n piirissä aiemmin tekemiä sitoumuksia. Uusia sitoumuksia tehdään nyt muun muassa teollisuustuotantoyritysten sijoittautumismahdollisuuksien osalta laajasti eri aloilla (kuten maa-, kala- ja metsätalouden, kaivostoiminnan (pois lukien ydinmateriaalin kaivostoiminta) ja sähkön- ja energiantuotannon osalta) sekä laajasti esimerkiksi elintarvikkeiden, tekstiilituotteiden, puu- ja paperituotteiden, kemikaalien, metallituotteiden, koneiden ja laitteiden teollisuustuotannon osalta.

Palvelualojen osalta uusia sitoumuksia tehdään muun muassa kirjanpito-, tutkimus- ja kehityspalveluissa, tietyissä vuokraus- ja leasing-palveluissa, teollisuustuotantoon liittyvissä neuvontapalveluissa, mallitoimistopalveluissa, tietyissä huolto-, korjaus- ja pakkauspalveluissa, posti- ja kuriiripalveluissa, satelliittilähetysten välityspalveluissa, rakennus-, jakelu-, ympäristö-, pankki-, matkailu-, meriliikenne-, sisävesiliikenne-, raideliikenne- ja tieliikennepalveluissa sekä liikenteen oheispalveluissa.

Sopimuksen II osan II osaston 4 luku koskee tiettyjen liiketoimintaa varten maahan tulevien erityisryhmien maahantuloa ja maassaoloa. Luvussa määrätään avainhenkilöstöä koskevista maahantuloperusteista (yrityksen johtohenkilöstön, päälliköiden ja erityisasiantuntijoiden sisäiset siirrot sekä yrityksen sijoittautumista valmistelemaan tulevien henkilöiden matkat) sekä harjoittelijoita ja projektiluontoisesti maahan tulevia palveluntarjoajia (sopimusperusteiset palveluntarjoajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat) koskevista maahantuloperusteista.

Avainhenkilöstöä ja harjoittelijoita koskevat sitoumukset tehdään lähtökohtaisesti kaikilla niillä aloilla, joilla tehdään sitoumuksia sijoittautumisen tai rajat ylittävien palveluiden osalta. Liitteeseen IV sisältyy myös avainhenkilöstön ja harjoittelijoiden osalta maahantuloa koskevia erityisiä rajoituksia, kuten kansalaisuusvaatimuksia tietyillä sektoreilla. Sopimusperusteisten palveluntarjoajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien osalta Suomea koskevat alakohtaiset sitoumukset ja maahantuloa koskevat rajoitukset sisältyvät myös liitteeseen IV. Suomi on varannut liitteessä IV mahdollisuuden soveltaa edelleen saatavuusharkintaa sopimusperusteisiin palveluntarjoajiin sekä itsenäisiin ammatinharjoittajiin kaikilla aloilla, joilla se on tehnyt sitoumuksia, paitsi luonnontieteiden sekä yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tutkimus- ja kehityspalveluissa, joiden osalta maahantulon ehdoksi on asetettu sopimus paikallisen organisaation kanssa. Tältä osin sitoumukset noudattavat niin sanottua tutkijadirektiiviä (2005/71/EY).

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että sopimuksen II osan II osaston 2–4 lukuja koskevista sekä liitteessä IV lueteltuja sitoumuksia koskevista asioista säädetään kansallisesti muun muassa laissa elinkeinon harjoittamisen oikeudesta (122/1919), kaivoslaissa (503/1965), postipalvelulaissa (313/2001), laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista (282/2002), vesihuoltolaissa (119/2001), rautatielaissa (555/2006), valmismatkaliikkeistä annetussa laissa (1080/1994) ja ulkomaalaislaissa (301/2004). Näin ollen voidaan katsoa, että sopimuksen palveluiden kauppaa ja sijoittautumista koskevat luvut ja liite IV sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä niiltä osin kuin ne kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan.

Vaikka ulkomaalaislaissa määritellyt maahantulokategoriat eivät ole yhdenmukaisia sopimuksessa mainittujen kategorioiden kanssa eikä ulkomaalaislaki sisällä sopimuksessa Suomelle tietyille aloille kirjattuja erityisrajoituksia, kuten kansalaisuusvaatimuksia, ei sopimuksen tekeminen edellytä Suomessa lainsäädäntömuutosta. Ulkomaalaislaissa määriteltyjen maahantulokategorioiden voidaan katsoa kattavan myös sopimuksessa mainitut kategoriat. Suomen sitoumusten sisältämien erityisvaatimusten osalta lainsäädäntömuutos ei myöskään ole tarpeen, sillä sopimuksen osapuolet voivat aina myöntää toisilleen paremman, eli vähemmän syrjivän, kohtelun kuin mitä sitoumuksissa on mainittu.

Sopimuksen II osan II osaston 5 luvussa määrätään sääntelypuitteista yleisesti sekä erityisesti koskien kuriiri-, televiestintä-, rahoitus-, meriliikenne- ja matkailupalveluja. Sopimuksen 87 artiklassa määrätään tiettyjä palvelun tarjoamiseen ja kaupalliseen läsnäoloon vaadittavia lupia koskevista menettelyistä sekä asetetaan osapuolille velvollisuus perustaa tuomioistuimia tiettyjen sijoittajia ja palveluntarjoajia koskevien hallinnollisten päätösten uudelleen tarkastelua ja oikaisua varten. Artiklan määräysten voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan, sillä Suomessa on olemassa muun muassa hallintomenettelyä ja kansallisia tuomioistuimia koskevaa lainsäädäntöä (esim. hallintolaki 434/2003, hallintolainkäyttölaki 586/1996, käräjäoikeuslaki 581/1993 ja hallinto-oikeuslaki 430/1999).

Luvun 3 jakso (89–93 artiklat) käsittelee kuriiripalvelujen sääntelyä, johon liittyen jaksossa määrätään toimenpiteistä muun muassa kilpailunvastaisten toimintatapojen estämiseksi. Jakson 90 artiklan määräykset kuuluvat yleisen kilpailupolitiikan alaan, josta säädetään unionitason lisäksi kansallisesti muun muassa laissa kilpailunrajoituksista (480/1992). Sääntelyviranomaisten riippumattomuudesta määrätään kuriiripalveluiden osalta 93 artiklassa ja telekommunikaatiopalveluiden osalta 95 artiklassa. Kansallisesti kysymyksistä voidaan katsoa säädetyn muun muassa hallintolaissa (434/2003).

Luvun 4 jaksossa (94–102 artiklat) määrätään televiestintäpalvelujen sääntelystä. Jakso sisältää määräyksiä muun muassa telekommunikaatiopalvelujen lupamenettelyistä, toimenpiteistä kilpailunvastaisten toimintatapojen käyttämisen tai ylläpitämisen estämiseksi, verkkojen yhteenliittämisestä sekä rajallisista voimavaroista, kuten taajuuksista ja yleispalveluvelvoitteesta. Unionitason lisäksi mainituista kysymyksistä säädetään kansallisesti muun muassa viestintämarkkinalaissa (393/2003). Artiklojen 98, 99 ja 101 on katsottava sisältävän lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä muun muassa siitä syystä, että ne koskevat tietojen julkaisemista ja sääntelyviranomaisen velvollisuutta varmistaa, että yritykset huolehtivat toisilta yrityksiltä saamiensa tietojen luottamuksellisuudesta. Artiklassa 101 tarkoitetusta televiestinnän ja liikennetietojen luottamuksellisuudesta säädetään sähköisen viestinnän tietosuojalaissa (516/2004) ja henkilötietolaissa (523/1999).

Luvun 5 jakso (103–108 artiklat) käsittelee rahoituspalvelujen sääntelyä. Jakson 105 artiklassa määrätään rahoituspalvelujen tarjoamista koskevista hakemuksista sekä hakijan hakemustaan koskevasta tiedonsaantioikeudesta. Muun muassa hallintolakiin (434/2003) sisältyy lain säännöksiä määräysten tarkoittamista kysymyksistä. Jakson 106 artiklassa määrätään uusien rahoituspalvelujen tarjoamisoikeudesta. Unionitason ohella kysymyksistä säädetään kansallisesti muun muassa laissa elinkeinonharjoittamisen oikeudesta (122/1919), laissa ulkomaisista vakuutusyhtiöistä (398/1995), laissa ulkomaisen luotto- ja rahoituslaitoksen toiminnasta Suomessa (1608/1993) ja laissa ulkomaisten sijoituspalveluyritysten oikeudesta tarjota sijoituspalvelua Suomessa (580/1996).

Matkailupalvelujen osalta toimenpiteistä kilpailunvastaisen toiminnan estämiseksi määrätään 7 jakson 111 artiklassa. Määräys kuuluu yleisen kilpailupolitiikan alaan, josta säädetään unionitason lisäksi kansallisesti muun muassa laissa kilpailunrajoituksista (480/1992).

Sopimuksen II osan II osaston 5 luvun 3–5 sekä 7 jaksojen voidaan katsoa sisältävän lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, sillä niiden kattamilla aloilla on edellä esitetyn mukaisesti Suomessa voimassa laintasoisia säännöksiä.

II OSA:

IV OSASTO

Sopimuksen II osan IV osaston 2 luku koskee innovaatioita sekä teollis- ja tekijänoikeuksia. Niihin liittyvät kysymykset kuuluvat osin edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Sopimuksen 144 artiklan A- ja F-kohdan rekisteröintimenettelyjä tai poikkeuksia tavaramerkillä myönnettyihin oikeuksiin koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Unionissa mainituista kysymyksistä säädetään tavaramerkkidirektiivillä (89/104/ETY) sekä asetuksella tavaramerkeistä (40/94/ETY). Suomessa tavaramerkeistä säädetään tavaramerkkilaissa (7/1964).

Sopimuksen 146 artikla käsittelee teollismalleja. Artiklan kohdissa B–F määrätään teollismallien suojan edellytyksistä, teollismallien omistajan oikeuksista, suojan kestosta ja suhteesta tekijänoikeuteen. Kysymyksistä säädetään unionissa direktiivillä mallioikeuksien suojasta (71/1998/EY) ja yhteisömalliasetuksella (6/2002/EY). Kansallisesti teollismalleista säädetään mallioikeuslailla (221/1971).

Sopimuksen 148 artiklassa määrätään hyödyllisyysmalleista. Artiklan määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Artiklan B- (suojan kesto) ja C-kohta (suhde patentteihin) sisältävät velvoittavia määräyksiä. Näiltä osin artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Hyödyllisyysmalleista säädetään kansallisesti laissa hyödyllisyysmallioikeudesta (800/1991). Huomioitavaa on, että artiklan A-kohdan 4 alakohdassa todetaan, ettei artikla rajoita osapuolten nykyisen lainsäädännön soveltamista.

Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanosta määrätään sopimuksen 151–162 artikloissa. Unionissa täytäntöönpanosta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2004/48/EY). Artikloissa mainituista kysymyksistä säädetään seuraavissa kansallisissa säädöksissä: laki todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa (344/2000), tavaramerkkilaki (7/1964), tekijänoikeuslaki (404/1961), laki hyödyllisyysmallioikeudesta (800/1991), patenttilaki (550/1967), mallioikeuslaki (221/1971), laki kasvinjalostajan oikeudesta (789/1992), toiminimilaki (128/1979) sekä oikeudenkäymiskaari (4/1734). Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanosta säädetään kansallisesti lisäksi yksinoikeudesta integroidun piirin piirimalliin annetussa laissa (32/1991). Huolimatta siitä, että 139 artiklan 3 kohdassa sopimuksen soveltumisalan todetaan kattavan teollis- ja tekijänoikeuksien osalta myös muun muassa suojan vilpillistä kilpailua vastaan ja julkistamattomien tietojen suojan, voidaan sopimuksen määräyksiä tulkita siten, ettei niistä seuraa velvoitetta laajentaa täytäntöönpanoa koskevaa sääntelyä siitä, millainen se on unionin täytäntöönpanodirektiivin perusteella.

Sopimuksen II osan IV osaston julkisia hankintoja koskevan 3 luvun 165–182 artikloja sekä sopimuksen liitteen VI määräyksiä sovelletaan vain keskushallinnon yksiköihin. Luvussa määrätään yksityiskohtaisesti julkisia hankintoja koskevista menettelyistä ja vaatimuksista. Unionitasolla julkisia hankintoja koskevista kysymyksistä on säädetty niin kutsutulla hankintadirektiivillä (2004/18/EY) sekä niin kutsutulla uudella oikeussuojadirektiivillä (2007/66/EY). Kansallisesti asiasta on säädetty lailla julkisista hankinnoista (348/2007) sekä lailla vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007).

Sopimuksen II osan IV osaston sosiaalisia näkökohtia koskevan 5 luvun 191–192 artiklan määräykset liittyvät kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön tason varmistamiseen erityisesti ILO:n sopimuksissa määriteltyjen työelämää koskevien säännösten mukaisesti. Tältä osin 191 artiklassa on erityisesti viitattu muun muassa järjestäytymisoikeuteen ja kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen sekä pakkotyön kieltoon, joita koskeviin ILO:n yleissopimuksiin (SopS 32/1951 ja SopS 17/1960) Suomi on sitoutunut. Suomen lainsäädännössä yhdistymisvapaus, mukaan lukien ammatillinen yhdistymisvapaus, on turvattu perustuslaissa (731/1999) sekä työsopimuslaissa (55/2001). Työehtosopimuslaissa (436/1946) säädetään yleisesti työehtosopimusten tekemisestä. Lisäksi lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin (96/71/EY) täytäntöönpanemiseksi säädetty laki lähetetyistä työntekijöistä (1146/1999) koskee eräin edellytyksin myös CARIFORUM-valtioista lähetettyjä työntekijöitä. Lain mukaan lähetetyn työntekijän työsopimukseen on sovellettava eräitä Suomen lainsäädännön mukaisia säännöksiä ja määräyksiä siltä osin kuin ne ovat työntekijän kannalta edullisempia kuin työntekijään muutoin sovellettavaksi tulevat säännökset. Suomi on lisäksi sitoutunut muun muassa ILO:n yleissopimuksiin, jotka koskevat lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi (SopS 16/2000) ja työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää (SopS 63/1970). Sopimuksen 191–192 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan myös sen vuoksi, että ne sisältävät sitoumuksen noudattaa 191 artiklassa mainittuja ILO:n sopimusten määräyksiä. Sopimuksen määräyksiä, jotka sisältävät tällaisen sitoumuksen, on tarkasteltu lähemmin jäljempänä jaksossa 4.1.3.

Sopimuksen 193 artiklassa osapuolet sopivat, että ne eivät kilpailuedun lisäämiseksi tai ylläpitämiseksi rohkaise kauppaa tai ulkomaisia suoria investointeja madaltamalla oman sosiaalialaa ja työelämää koskevan lainsäädäntönsä tarjoaman suojan tasoa tai esimerkiksi jättämällä tällaista lainsäädäntöä soveltamatta. Koska Suomessa on voimassa sosiaalialaa ja työelämää koskevaa lainsäädäntöä ja koska määräys rajoittaa osapuolten mahdollisuuksia muun muassa säätää edellä mainittuja aloja koskevista asioista jatkossa, on sen katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan niiltä osin kuin edellä mainittuja aloja koskevat asiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Sopimuksen II osan IV osasto sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä edellä esitetyn mukaisesti siitä syystä, että sen kattamilla aloilla on Suomessa voimassa laintasoisia säännöksiä.

III OSA:

RIITOJEN VÄLTTÄMINEN JA RATKAISEMINEN

Sopimuksen III osan 206–223 artikloissa määrätään riitojenratkaisujärjestelmästä, jossa voi tulla Suomea sitovasti ratkaistavaksi sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva riita. Koska sopimuksen muut osat sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, voi riidan ratkaisu vaikuttaa siihen, miten Suomessa laintasoisena säänneltyä asiaa koskevaa määräystä on sovellettava. Näin ollen riitojen ratkaisua koskeva 206 artikla sekä sitovan välitystuomion täytäntöönpanoa suoranaisesti koskevat määräykset 210 sekä 212–214 artikloissa kuuluvat lainsäädännön alaan. Lisäksi lainsäädännön alaan on katsottava kuuluvan 219 artiklan määräys, jonka mukaan välimiespaneelien on tulkittava sopimuksen määräyksiä muun muassa Wienin yleissopimuksen mukaisesti, koska määräys voi vaikuttaa Suomessa laintasoisena säänneltyä asiaa koskevaan välitystuomioon.

Riitojen välttämistä ja ratkaisemista koskevaan osaan kuuluvien artiklakohtien 204(3) ja 205(5) on niin ikään katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. Kyseiset artiklakohdat koskevat sovintoneuvottelujen ja sovittelumenettelyn aikana annettujen tietojen luottamuksellisuutta. Asiakirjajulkisuutta koskevien sopimusmääräysten kuulumista lainsäädännön alaan on käsitelty yllä. Myös sopimuksen 235 artikla sisältää samoin perustein lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

IV OSA:

YLEISET POIKKEUKSET

Sopimuksen IV osan 224–225 artikloissa luetellaan osapuolten yleisten etujen ja keskeisten turvallisuusetujen edellyttämät toimet, joita osapuolilla on oikeus tietyin edellytyksin toteuttaa. Sopimuksen 224 artiklan voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan siltä osin kuin se vaikuttaa sellaisen etuuskohtelun sisältöön ja laajuuteen, jonka määritteleminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

V OSA:

INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET

Sopimuksen V osan 227–229 artiklat sisältävät määräyksiä CARIFORUM–EY-yhteisneuvoston perustamisesta ja sen toiminnasta. Yhteisneuvoston tehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa, seurata sen tavoitteiden toteutumista sekä tarkastella osapuolten keskinäisen edun kannalta tärkeitä kysymyksiä, jotka vaikuttavat osapuolten väliseen kauppaan. Yhteisneuvosto voi antaa suosituksia ja tehdä osapuolia sitovia päätöksiä. Lisäksi yhteisneuvostolle annetaan muun muassa oikeus päättää tarvittavista muutoksista sopimukseen uusien EU:n jäsenvaltioiden sopimukseen liittymisen yhteydessä.

Yhteisneuvosto koostuu Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission sekä sopimuksen allekirjoittaneiden CARIFORUM-valtioiden hallitusten edustajista. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat yhteisneuvostossa edustettuna Euroopan unionin neuvoston kautta, joka tekee yhteisneuvostossa käsiteltäviä asioita koskevat päätöksensä unionin perussopimusten mukaisesti.

Sopimus on palvelujen ja investointien markkinoillepääsyn osalta kattavampi kuin yhteisön aikaisemmin tekemät ulkosuhdesopimukset. Tästä syystä mahdollisuutta, että yhteisneuvoston päätökset koskisivat myös kysymyksiä, jotka unionin perussopimusten mukaan ovat jäsenvaltion toimivallassa ja Suomen perustuslain mukaan kuuluvat lainsäädännön alaan, on pidettävä aikaisempien ulkosuhdesopimusten nojalla perustettujen toimielinten päätösvaltaan verrattuna hiukan suurempana. Valtioneuvoston kokonaisarvion mukaan tällainen mahdollisuus on kuitenkin verrattain vähäinen ottaen erityisesti huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä unionin yksinomainen toimivalta on laajentunut palveluiden kaupan ja investointien osalta.

Koska päätökset yhteisneuvostossa tehdään osapuolten yhteisellä sopimuksella, ja koska jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa kanta Euroopan unionin neuvostossa muodostetaan säännön mukaan yksimielisesti, voidaan katsoa, että järjestely vaikuttaa Suomen täysivaltaisuuteen ainoastaan vähäisessä määrin. Suomen lainsäädäntövaltaa ei siis ole sopimuksella täysin aidosti siirretty yhteisneuvostolle. Ottaen lisäksi huomioon perustuslain 1§:n 3 momentin säännös Suomen osallistumisesta kansainväliseen yhteistyöhön sekä perustuslakivaliokunnan aikaisemmin samantyyppisessä asiassa antama lausunto (PeVL 31/2001 vp), voidaan katsoa, että yhteisneuvoston päätösvaltaa koskevat määräykset ovat sopusoinnussa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa.

On kuitenkin katsottava, että yhteisneuvoston perustamista ja toimintaa koskevat artiklat kuuluvat lainsäädännön alaan niiltä osin kuin ne oikeuttavat yhteisneuvoston tekemään osapuolia sitovia päätöksiä asioissa, jotka unionin perussopimusten mukaan ovat jäsenvaltion toimivallassa. Sama koskee vastaavasti 230 artiklaa siltä osin kuin siinä määrätään sopimuksella perustettavan CARIFORUM–EY-kauppa- ja kehityskomitean oikeudesta tehdä päätöksiä.

VI OSA:

YLEISET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET

Artiklakohdan 241(1) mukaan kaikissa tapauksissa (lukuun ottamatta kehitysyhteistyötä koskevia määräyksiä), joissa sopimuksen määräykset ovat ristiriidassa Cotonoun sopimuksen (SopS 69/2005 ja 66/2008) 3 osan II osaston määräysten kanssa, sovelletaan sopimuksen määräyksiä. Niiltä osin kuin sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, sopimuksen 241(1) artiklakohta merkitsee viimeksi mainittujen etusijaa suhteessa Cotonoun sopimuksen edellä mainitun osaston lainsäädännön alaan kuuluviin määräyksiin ja siitä syystä sopimuksen 241(1) artiklakohdan on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan. Samoin perustein voidaan katsoa, että pöytäkirjan II (keskinäinen hallinnollinen avunanto tulliasioissa) 14(3) artiklakohta kuuluu myös lainsäädännön alaan.

4.1.3 Määräykset, jotka koskevat sitoutumista muihin sopimuksiin

Eräät Karibian EPA-sopimuksen määräykset, joissa sitoudutaan noudattamaan eräiden muiden sopimusten mukaisia velvoitteita, kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat eduskunnan suostumuksen siitä syystä, että kyseiset muut sopimukset ovat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan tai Suomen toimivaltaan kuuluvia sopimuksia, joissa on lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Karibian EPA-sopimuksessa sitoudutaan noudattamaan kyseisiä muita sopimuksia lainsäädännön alaan kuuluvine määräyksineen, vaikka sopimukset muutoin irtisanottaisiin.

Tällaisiin määräyksiin kuuluu Karibian EPA-sopimuksen 139 artikla, jonka mukaan osapuolet varmistavat muun muassa TRIPS-sopimuksen (Sops 16/1995) asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon, 143 artiklan 1 kohta, jonka mukaan EY-osapuoli ja allekirjoittaneet CARIFORUM-valtiot noudattavat WIPO:n tekijänoikeussopimusta (SopS 823/2005) ja WIPO:n esitys- ja äänitesopimusta (SopS 824/2005). WIPO-sopimuksia koskevat liittymisasiakirjat on tarkoitus tallettaa siinä vaiheessa, kun kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat saattaneet lainsäädäntönsä vastaamaan sopimusten vaatimuksia. Myös sopimuksen 147 artiklan A-kohdan 1 alakohta, jonka mukaan EY-osapuoli noudattaa patenttiyhteistyösopimusta (SopS 58/1980), patenttilainsäädäntöä koskevaa sopimusta (SopS 6-7/2006) ja mikro-organismien tallettamisen kansainvälistä tunnustamista patentinhakumenettelyä varten koskevaa Budapestin sopimusta (SopS 56/1985) kuuluu edellä kuvatuin perustein lainsäädännön alaan.

Lainsäädännön alaan kuuluu vastaavasti myös 237 artikla, jossa EY-osapuoli ja allekirjoittaneet CARIFORUM-valtiot muun muassa sitoutuvat toteuttamaan tarvittavia lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä, jotta ne voivat noudattaa muun muassa YK:n korruption vastaista yleissopimusta (SopS 56, 58/2006), valtioiden rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden vastaista YK:n yleissopimusta (SopS 18 ja 20/2004) ja sen pöytäkirjoja (mm. SopS 70–71/2006 ja 72–73/2006) sekä terrorismin rahoituksen vastaista YK:n yleissopimusta (SopS 73–74/2002). Suomi on allekirjoittanut kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan lisäpöytäkirjan (jäljempänä ampuma-asepöytäkirja) 23.1.2002. Suomen ampuma-aseita koskeva lainsäädäntö täyttää pääosin ampuma-asepöytäkirjassa asetetut velvoitteet. Ampuma-asepöytäkirjan voimaansaattaminen edellyttää kuitenkin rikoslain muuttamista. Hallituksen esitys ampuma-asepöytäkirjan hyväksymiseksi sekä rikoslain muuttamiseksi ampuma-asepöytäkirjan edellyttämällä tavalla on saatettu eduskunnan käsiteltäväksi kevätistuntokaudella 2009 samassa yhteydessä kuin esitys ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi (HE 106/2009 vp). Ampuma-asepöytäkirjan voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samaan aikaan kuin ampuma-asepöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan. Hallituksen esitykseen liittyvät muut lainsäädäntömuutokset on tarkoitus saattaa voimaan mahdollisimman pian.

Edellä esitetyistä syistä lainsäädännön alaan on lisäksi katsottava kuuluvan sopimuksen 192 artiklan määräys, joka velvoittaa osapuolet varmistamaan, että niiden sosiaali- ja työlainsäädännöissä ja toimintalinjoissa määrätään korkeatasoisista sosiaali- ja työelämästandardeista, jotka ovat 191 artiklassa esitettyjen kansainvälisesti tunnustettujen oikeuksien mukaisia. Artikla 191, jossa määritellään kyseiset oikeudet, kuuluu lainsäädännön alaan, koska määräys vaikuttaa välillisesti lainsäädännön alaan kuuluvan 192 artiklan määräyksen sisältöön ja soveltamiseen.

Karibian EPA-sopimus sisältää lisäksi useita määräyksiä, joissa osapuolet vahvistavat sitoumuksensa eräisiin muihin jaetun toimivallan sopimuksiin, joissa on lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tällaisia määräyksiä ovat:

– 52 artikla, jossa osapuolet vahvistavat sitoumuksensa muun muassa kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen (SopS 39–40/2006) mukaisiin oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa

– 60 artiklan määräys, jossa osapuolet ja allekirjoittaneet CARIFORUM-valtiot vahvistavat uudelleen sitoutuneensa WTO:sta tehdyn sopimuksen (SopS 16/1995) mukaisiin velvoitteisiinsa sekä

– 83 artiklan määräys, jossa osapuolet vahvistavat GATS-sopimuksen (SopS 16/1995) mukaiset sitoumuksensa koskien sopimusperusteisten palveluntarjoajien ja itsenäisten ammatinharjoittajien maahantuloa ja tilapäistä oleskelua.

Kyseiset määräykset eivät kuitenkaan kuulu lainsäädännön alaan, koska kyseisissä määräyksissä olemassa olevat sitoumukset muihin sopimuksiin tai niiden täytäntöönpanoon vahvistetaan, joten kysymyksessä ei ole erityinen sitoumus noudattaa kyseisiä sopimuksia siinäkin tapauksessa, että ne irtisanottaisiin. Niitä on näin ollen pidettävä yleispiirteisinä ja julistuksenomaisina eivätkä ne siten vaikuta Suomen kansainvälisten velvoitteiden sisältöön tai laajuuteen.

Kokoavasti voidaan todeta, että tämän hallituksen esityksen alajaksoissa 4.1.2 ja 4.1.3 selostetut jäsenvaltioiden toimivaltaan ja lainsäädännön alaan kuuluvat sopimusmääräykset eivät valtioneuvoston näkemyksen mukaan ole ristiriidassa Suomessa voimassaolevan aineellisen lainsäädännön kanssa.

4.2 Käsittelyjärjestys

Hallitus katsoo, ettei sopimus sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tästä syystä sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä ääntenenemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Bridgetownissa 15 päivänä lokakuuta 2008 CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä tehdyn talouskumppanuussopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä tehdyn talouskumppanuussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Bridgetownissa 15 päivänä lokakuuta 2008 tehdyn CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden talouskumppanuussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Paavo Väyrynen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.