Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Valko-Venäjän kanssa yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa joulukuussa 2009 tehdyn sopimuksen.

Sopimus vastaa pitkälti viime vuosina Suomen ja itäisen Euroopan maiden välillä tehtyjä kahdenvälisiä tulliyhteistyösopimuksia, joiden päätarkoituksena on antaa toiselle sopimuspuolelle tietoja tullirikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluu sopimuspuolten tulliviranomaisten keskinäinen avunanto tullilainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi ja niiden vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja tällaisia tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Käytännössä pääasiallisesti kyse on pyynnöstä hankittujen tai muutoin tulliviranomaisten hallussa olevien tietojen luovuttamisesta pyynnön esittäneen sopimuspuolen tulliviranomaiselle.

Sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen diplomaattiteitse suorittaneensa sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Tällä hetkellä Euroopan Unionin ja Valko-Venäjän välillä ei ole kumppanuus- ja yhteistyösopimusta, vaikka Euroopan Unioni pyrkii osana naapuruussuhdepolitiikkansa syventämään yhteistyötään Valko-venäjän kanssa. Mikäli Euroopan Unioni tulevaisuudessa solmii kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen Valko-Venäjän kanssa, tulee sopimus todennäköisesti sisältämään myös tulliyhteistyötä koskevan pöytäkirjan, kuten vastaavat muiden maiden kanssa solmitut sopimukset. Kumppanuus- ja yhteistyösopimusten tulliyhteistyötä koskevat pöytäkirjat ovat kuitenkin yhteistyömuodoiltaan suppeampia kuin Suomen solmimat kahdenväliset tulliyhteistyösopimukset Tämän vuoksi kahdenvälisen tulliyhteistyösopimuksen tekeminen on perusteltua. Euroopan Unionin solmimat kumppanuus- ja yhteistyösopimukset ja Suomen kahdenväliset tulliyhteistyösopimukset eivät syrjäytä toisiaan miltään osin, vaan niitä voidaan soveltaa rinnakkain.

Sopimuksen määräykset tähtäävät Suomen ja Valko-Venäjän tulliviranomaisten väliseen yhteistyöhön tullirikollisuuden torjumiseksi ja tutkimiseksi. Sopimuspuolet antavat tulliviranomaistensa välityksellä sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua tullilakien asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä tullilakien vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja mainittuja tekoja koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi. Apua annetaan myös tullilakien soveltamiseen liittyvien asiakirjojen tiedoksi antamisessa. Sopimus ei koske tullien, verojen ja muiden maksujen perintää. Sopimuksen mukaan toimenpiteet tehdään pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti sekä pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa. Avunanto tapahtuu toimittamalla toisen sopimuspuolen tulliviranomaiselle pyynnöstä tai oma-aloitteisesti tietoja. Sopimuksen mukaan sopimuspuolten tulliviranomaiset suorittavat pyynnöstä tai oma-aloitteisesti myös konkreettisia valvontatoimenpiteitä ja pyynnöstä tutkimuksia. Sopimus sisältää myös määräykset sopimuksen nojalla saatujen tietojen ja asiakirjojen käytöstä sekä henkilötietojen suojaamisesta ja käytöstä. Koska Valko-Venäjä ei ole yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä tehdyn yleissopimuksen (SopS 36/1992) eli niin sanotun Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen sopimuspuoli, sopimukseen on otettu erillinen liite, joka koskee henkilötietojen suojan perusperiaatteita. Liite on erottamaton osa sopimusta ja sen määräykset perustuvat Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen 5—11 artikloihin.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen. Sopimukseen sisältyy lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, minkä vuoksi eduskunnan hyväksyntä on tarpeen. Esitys sisältää lakiehdotuksen, jonka 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lain 2 § sisältää sopimuksen mukaisesti vaihdettujen tai tuotettujen tietojen salassapitoa koskevat säännökset. Lain 3 §:ssä on säännös, joka koskee lain voimaantuloa. Säännöksen mukaisesti lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Sopimus ja laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti.

Sopimuksen mukaan tulliviranomaiset eivät vaadi toisiltaan korvausta niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tämän sopimuksen täytäntöönpanosta, lukuun ottamatta asiantuntijoille sekä muille kuin valtion palveluksessa oleville tulkeille ja kääntäjille maksettavia palkkioita. Jos pyynnön täyttäminen aiheuttaa huomattavia ja erityisiä kuluja, tulliviranomaiset neuvottelevat keskenään määrittääkseen ne ehdot ja edellytykset, joiden puitteissa pyyntö toteutetaan, sekä kustannusten kohdistamistavan. Avunantoa koskevien pyyntöjen täyttämisestä ja muusta sopimuksen täytäntöönpanosta ei ole odotettavissa kuin vähäisiä kustannuksia, jotka ovat katettavissa tullilaitoksen toimintamenoista.

Esityksellä ei ole organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

Valko-Venäjän osapuoli teki syyskuussa 2007 aloitteen kahdenvälisen tulliyhteistyösopimuksen solmimiseksi. Ensimmäiset asiantuntijaneuvottelut sopimusluonnoksesta pidettiin Helsingissä helmikuussa 2008 ja toinen neuvottelukierros Minskissä huhtikuussa 2008. Tämän jälkeen käytiin osapuolten kesken kirjeenvaihtoa. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2009.

Esitys on laadittu valtiovarainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto oikeusministeriöltä, ulkoasianministeriöltä, tietosuojavaltuutetulta ja Tullihallitukselta.

1 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään seuraavat sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet: tullilait, tullihallinto, tullilakien vastainen teko, pyynnön esittänyt tullihallinto, pyynnön vastaanottanut tullihallinto, henkilö, henkilötiedot, huumausaineet, psykotrooppiset aineet, huumausaineiden lähtöaineet ja valvottu läpilasku.

2 artikla. Sopimuksen soveltamisala. Artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta. Sen mukaan sopimuspuolet antavat tullihallintojensa välityksellä ja sopimuksen määräysten mukaisesti toisilleen apua tullilakien asianmukaisen noudattamisen varmistamiseksi ja tullilakien vastaisten tekojen estämiseksi, tutkimiseksi ja niitä koskeviin syytetoimiin ryhtymiseksi.

Sopimuksessa on kyse kansainvälisestä rikosoikeusavusta siltä osin kuin se koskee rikosasian tutkintaa tai syyttämistä. Kansainvälistä rikosoikeusapua koskevat yleiset säännökset sisältyvät kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettuun lakiin (4/1994), jäljempänä rikosoikeusapulaki, ja sen nojalla annettuun asetukseen (13/1994), jäljempänä rikosoikeusapuasetus. Rikosoikeusapulain 30 §:n 2 momentissa on yleinen säännös kansainvälisten sopimusten ja lain välisestä suhteesta. Sen mukaan lain säännösten estämättä kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa annetaan myös siten kuin oikeusavun antamisesta on erikseen sovittu tai säädetty.

Artiklassa määrätään, että sopimuksen puitteissa apua annetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sopimus rakentuu siten periaatteelle, että apua annetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Artiklassa määrätään myös, että apua annetaan pyynnön vastaanottaneen tullihallinnon toimivallan ja käytettävissä olevien voimavarojen rajoissa.

Lisäksi artiklassa määrätään, että sopimus ei koske tullien, verojen ja muiden maksujen perintää. Sopimus ei myöskään vaikuta rikosasioissa annettavaa oikeusapua koskevien kansainvälisten sopimusten soveltamiseen.

3 artikla. Avunannon ala. Artiklassa määrätään avunannon alasta. Sen mukaan tullihallinnot toimittavat joko pyynnöstä tai oma-aloitteisesti tiedot ja asiakirjat, joiden avulla voidaan varmistaa tullilakien asianmukainen soveltaminen sekä tullilakien vastaisten tekojen estäminen, tutkinta ja niitä koskevat syytetoimet. Tullihallintojen on toimitettava pyynnöstä tai tarvittaessa ennakkotutkinnan suoritettuaan toisilleen kaikki tiedot, joiden avulla ne voivat varmistaa tullien, verojen ja maksujen asianmukaisen kantamisen. Suomessa tulli voi luovuttaa tietoja ulkomaille tullilain (1466/1994) 26 a §:n ja 27 §:n mukaisesti.

Sopimuspuolelle on toimitettava erityisesti sellaiset tiedot, jotka helpottavat tavaroiden tullausarvon, tariffinimikkeen ja alkuperän määrittämistä sekä kieltoja, rajoituksia ja valvontaa koskevien säännösten ja määräysten täytäntöönpanoa.

Tulliviranomaiset toimivat kuin toimiessaan omaan lukuunsa tai oman sopimuspuolensa toisen viranomaisen pyynnöstä. Tietopyynnön vastaanottanut viranomainen lähettää pyynnön asianmukaiselle viranomaiselle, jos se itse ei ole asianmukainen virasto täyttämään pyyntöä.

Jos pyynnön vastaanottanut tullihallinto ei ole oikea virasto täyttämään pyyntöä, se lähettää pyynnön asianmukaiselle virastolle pyytäen siltä yhteistyötä. Pyyntö on lähetettävä viipymättä. Tullihallinnot voivat myös sopia yhteyshenkilöiden vaihtamisesta määrätyksi tai määräämättömäksi ajaksi keskinäisesti sovittujen edellytysten mukaisesti.

Tullihallinnot voivat myös antaa toisilleen teknistä apua tulliasioissa. Tämä tekninen apu voi koskea ensinnäkin tullivirkamiesten vierailuja ja vaihtoja. Toisekseen se voi koskea koulutusta ja avunantoa tullivirkamiesten erityistaitojen kehittämiseksi sekä kolmanneksi tullilakeihin ja menettelyihin liittyvien ammatillisten, tieteellisten ja teknisten tietojen vaihtoa.

4 artikla. Tullilakien vastaisiin tekoihin liittyvät tiedot. Artiklan mukaan tullihallinnot ilmoittavat toisilleen oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kaikki sellaiset tullilakien vastaisiin tekoihin liittyvät tiedot, joista niille on todennäköisesti hyötyä.

Erityisesti tullihallinnot ilmoittavat toisilleen tiedot luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä, joiden tiedetään tai epäillään syyllistyvän tai syyllistyneen toisen sopimuspuolen valtion alueella voimassa olevien tullilakien vastaisiin tekoihin. Erityisesti ilmoitetaan myös tiedot, jotka liittyvät tavaroihin, joiden tiedetään tai epäillään olevan laittoman kaupan kohteena ja tiedot kulkuneuvoista sekä konteista, joiden tiedetään tai epäillään käytettävän toisen sopimuspuolen valtion alueella voimassa olevien tullilakien vastaisissa teoissa. Edelleen erityisesti ilmoitetaan tiedot liittyen uusiin keinoihin ja menetelmiin, joita tiedetään tai epäillään käytettävän tullilakien vastaisissa teoissa sekä tiedot uusista tullivalvontamenetelmistä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi.

5 artikla. Tiedot tavaroiden liikkumisesta. Artiklan mukaan tullihallinnot ilmoittavat oma-aloitteisesti tai pyynnöstä toisilleen tiedot ensinnäkin siitä, onko pyynnön esittäneen tullihallinnon valtion alueelle tuodut tavarat viety laillisesti toisen tullihallinnon valtion alueelta, ja mihin tullimenettelyyn tavarat oli mahdollisesti asetettu. Toisekseen tullihallinnot ilmoittavat artiklan mukaan tiedot siitä, onko pyynnön esittäneen tullihallinnon valtion alueelta viedyt tavarat tuotu laillisesti toisen tullihallinnon valtion alueelle, ja mihin tullimenettelyyn tavarat oli mahdollisesti asetettu.

6 artikla. Henkilö-, tavara- ja kulkuneuvovalvonta. Artiklan mukaan tullihallinnot kohdistavat joko oma-aloitteisesti tai pyynnöstä valvontaa ensinnäkin henkilöihin, joiden pyynnön esittänyt tullihallinto tietää syyllistyneen tai epäilee syyllistyvän tullilakien vastaiseen tekoon, ja erityisesti henkilöihin, jotka liikkuvat pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen tullialueelle tai tullialueelta. Toisekseen artiklan mukaan valvontaa kohdistetaan kuljetettaviin tai varastoitaviin tavaroihin, joiden pyynnön esittänyt tullihallinto epäilee olevan pyynnön esittäneen sopimuspuolen tullialueelle suuntautuvan laittoman kaupan kohteena. Kolmanneksi valvonnan kohteena ovat kulkuneuvot, joita pyynnön esittänyt tullihallinto epäilee käytettävän jommankumman sopimuspuolen tullialueella voimassa olevien tullilakien vastaisissa teoissa ja neljänneksi valvonnan kohteena ovat toimitilat, joita pyynnön esittänyt tullihallinto epäilee käytettävän jommankumman sopimuspuolen tullialueella voimassa olevien tullilakien vastaisissa teoissa.

Lähtökohtaisesti valvonnassa on kyse tullilain mukaisten hallinnollisten valvontatoimenpiteiden suorittamisesta. Tullilain 20b §:n mukaan tulliviranomaisella on oikeus muun muassa rajanylityspaikoilla, matkustajaterminaaleissa ja tavaraliikenteelle tarkoitetuilla satama-alueilla, siitä ennalta ilmoitettuaan suorittaa teknistä valvontaa tullirikosten ennalta ehkäisemiseksi sekä tullirikoksesta epäillyn tunnistamiseksi. Edelleen tullilain 20 c §:ssä, 20 d §:ssä ja 20 e §:ssä määrätään tullimiehen oikeudesta suorittaa erilaisia valvontatoimia rikollisen toiminnan estämiseksi, keskeyttämiseksi ja paljastamiseksi. Jos valvonnassa havaitaan syyllistyttävän rikoksiin, voidaan ryhtyä esitutkintalain mukaisiin toimenpiteisiin. Rikosten on oltava rangaistavia Suomen lain mukaan, jotta muihin kuin hallinnollisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä.

7 artikla. Valvottu läpilasku. Sopimuksen 1 artiklan k) kohdan määritelmän mukaan valvotulla läpilaskulla tarkoitetaan menettelytapaa, jolla laittomien lähetysten sallitaan kulkea sopimuspuolten alueelta, alueen kautta tai alueelle niiden toimivaltaisten viranomaisten tieten ja valvonnassa tullilakien vastaisiin tekoihin osallisten henkilöiden paljastamiseksi ja tunnistamiseksi. Tämä tutkintatekniikka mahdollistaa sen, että tulliviranomaiset voivat paljastaa laitonta kauppaa harjoittavat rikollisjärjestöt ja asettaa syytteeseen näissä järjestöissä toimivat keskeiset henkilöt sen sijaan, että ne esimerkiksi takavarikoisivat tavarat rajalla tai asettaisivat syytteeseen vain tavaroita kuljettaneen henkilön.

Artiklan mukaan tullihallinnot käyttävät yhteisellä sopimuksella ja kummankin kansallisen lainsäädännön määrittelemän toimivaltansa puitteissa valvottua läpilaskua tullilakien vastaisiin tekoihin osallisten henkilöiden tunnistamiseksi. Mikäli valvotun läpilaskun käytöstä päättäminen ei kuulu tullihallinnon toimivaltaan, ryhtyy se yhteistyöhön kyseisen toimivallan omaavien kansallisten viranomaisten kanssa tai siirtää asian mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi artiklan mukaan laittomat lähetykset, joiden valvotusta läpilaskusta on sovittu, voidaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten suostumuksella pysäyttää ja laskea eteenpäin koskematta kyseisiin tavaroihin tai poistaa ne. Tavarat voidaan myös korvata kokonaan tai osittain muilla tavaroilla. Edelleen artiklan mukaan valvottua läpilaskua koskevat päätökset tehdään aina tapauskohtaisesti. Päätöstä tehtäessä tulee tarvittaessa ottaa huomioon toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kesken tehdyt taloudelliset järjestelyt ja sopimukset.

Suomen lainsäädäntöön ei ole aikaisemmin sisältynyt erityisiä säännöksiä valvotusta läpilaskusta. Niiden salliminen on perustunut lakivaliokunnan rikosoikeusapulain valmistelun yhteydessä esittämään näkemykseen, että lain 1 §:n 2 momentin 6 kohta rikosasian käsittelyä varten tarvittavasta muusta oikeusavusta kattaa myös valvottuja läpilaskuja koskevan yhteistyön (LaVM 25/1993 vp, s. 2). Yhteistyön edellytyksenä ei ole pidetty rikosten luovuttamiskelpoisuutta. Valvottua läpilaskua ei myöskään ole pidetty pakkokeinona, jonka käyttäminen rikosoikeusapulain mukaan edellyttäisi kaksoisrangaistavuuden vaatimusta.

Keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen (SopS 88/2005) hyväksymisen käsittelyn yhteydessä eduskunta antoi lausuman, jonka mukaan se edellyttää, että valvottua läpilaskua koskevat säännökset valmistellaan ja annetaan eduskunnan käsiteltäviksi mahdollisimman pian (EV 92/2003 vp). Laki poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta (687/2009) tuli voimaan 1.1.2010. Lain 4 §:ssä käsitellään PTR-viranomaisten yhteistyötä ja menettelyä valvotun läpilaskun toteuttamisessa. Valvottua läpilaskua koskevia mahdollisia säännöksiä tarkastellaan myös tullilain kokonaisuudistuksen sekä esitutkintalain ja pakkokeinolain uudistamisen valmistelussa.

8 artikla. Tavaroiden laittoman kaupan vastaiset toimet. Artiklan mukaan tullihallinnot toimittavat viipymättä toisilleen oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kaikki asiaan liittyvät tiedot suoritetuista tai suunnitelluista toimista, jotka ovat tai näyttävät olevan jommankumman sopimuspuolen alueella voimassa olevan tullilainsäädännön vastaisia tekoja ja jotka koskevat erityisesti aseiden, ammusten ja räjähdysaineiden, erinäisten kansainvälisten järjestelyjen alaisten sensitiivisten ja strategisten tavaroiden, huumausaineiden, psykotrooppisten aineiden ja niiden kemiallisten lähtöaineiden, historiallisesti, kulttuurisesti tai arkeologisesti arvokkaiden taide- ja antiikkiesineiden, ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden, korkeiden tullien, verojen tai maksujen alaisten tavaroiden, erityisesti alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden, tai teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden liikkumista.

9 artikla. Tutkinta. Artiklassa määrätään tutkintaa koskevasta avunannosta. Sen mukaan tullihallinnon on toisen sopimuspuolen pyynnöstä aloitettava tutkimukset toimista, jotka ovat tai näyttävät olevan pyynnön esittäneen tullihallinnon valtion alueella voimassa olevien tullilakien vastaisia. Pyynnön vastaanottaneen tullihallinnon on myös ilmoitettava näiden tutkimusten tuloksista pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle.

Artiklan mukaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen viranomaiset toimivat siten kuin toimisivat omaan lukuunsa, ja tutkimukset suoritetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevien lakien mukaisesti. Tutkinnassa voi tapauskohtaisesti tulla kyseeseen sekä tullin suorittamat hallinnolliset tarkastustoimenpiteet että rikosoikeudellinen tutkinta. Pakkokeinojen käytön osalta edellytetään ns. kaksoisrangaistavuuden periaatetta, eli pyynnön toteuttamiseksi voidaan käyttää ainoastaan niitä pakkokeinoja, joita vastaavan rikoksen tutkinnassa olisi Suomessa käytettävissä, mikäli epäilty rikos olisi tehty Suomessa vastaavissa olosuhteissa.

Artiklassa määrätään myös, että pyynnön esittäneen tullihallinnon erityisesti nimeämät virkamiehet voivat kirjallisen pyynnön perusteella ja pyynnön vastaanottaneen tullihallinnon luvalla ja sen mahdollisesti asettamin ehdoin, olla läsnä tutkinnassa, jota pyynnön vastaanottanut tullihallinto suorittaa toisen sopimuspuolen valtion alueella ja jolla on merkitystä pyynnön esittäneelle tulliviranomaiselle kyseisen tullilakien vastaisen teon osalta.

Rikosoikeusapulaissa ei ole vastaavia säännöksiä tutkintaa koskevasta avunannosta, mutta sen 10 §:ssä säädetään pyynnön esittäneen valtion viranomaisen läsnäolo-oikeudesta oikeusapua annettaessa.

10 artikla. Tiedostot ja asiakirjat. Artikla koskee tiedostoja ja asiakirjoja. Tullilakien vastaisia tekoja koskevia tietoja voidaan toimittaa oma-aloitteisesti tai pyynnöstä kertomuksina, todistusasiakirjoina tai oikeaksi todistettuina asiakirjajäljennöksinä. Sopimuksessa tarkoitetut asiakirjat voidaan korvata tietokoneella tuotetulla aineistolla ja samassa yhteydessä olisi toimitettava kaikki asiaan liittyvä tietojen ja asiakirjojen tulkintaa tai käyttöä varten tarvittava aineisto.

Alkuperäisiä tiedostoja ja asiakirjoja voidaan pyytää vain silloin, kun oikeaksi todistetut jäljennökset olisivat riittämättömiä. Alkuperäiset tiedostot ja asiakirjat palautetaan mahdollisimman pian sopimuspuolelle.

11 artikla. Asiantuntijat ja todistajat. Artikla koskee asiantuntijana tai todistajana esiintymistä toisen sopimuspuolen alueella. Toisen sopimuspuolen pyynnöstä pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi valtuuttaa virkamiehensä toimimaan asiantuntijana tai todistajana toimivaltaisten viranomaisten edessä. Nämä virkamiehet antavat todistuksen virantoimituksessa havaitsemistaan seikoista. Virkamiehet voivat myös esittää todistusaineistoa. Pyynnöstä on käytävä ilmi, minkä vuoksi ja missä ominaisuudessa virkamies esiintyy. Pyynnön hyväksyvä viranomainen täsmentää tarvittaessa rajat, joissa virkamiehet voivat esiintyä. Artiklan mukaan asiantuntijaksi tai todistajaksi kutsutulla virkamiehellä on oikeus kieltäytyä todistamasta tai antamasta lausuntoa, jos virkamiehellä on tähän oikeus tai velvollisuus oman valtionsa tai pyynnön esittäneen osapuolen lainsäädännön mukaan.

Rikosoikeusapulain 20 ja 22 §:ssä on säännökset vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta tapahtuvasta todistajien tai asiantuntijoiden kuulemisesta ja kieltäytymisoikeudesta, mutta lakiin ei sisälly erityisiä säännöksiä vieraan valtion viranomaisen kuulemisesta asiantuntijana tai todistajana.

12 artikla. Virkamiesten käyntejä koskevat järjestelyt. Artiklan mukaan toisen sopimuspuolen tullihallinnon virkamiesten ollessa tämän sopimuksen mukaisesti toisen sopimuspuolen alueella heidän on aina pystyttävä todistamaan virka-asemansa. He eivät saa käyttää virkapukua eivätkä kantaa aseita. Heidän ollessaan toisen sopimuspuolen valtion alueella siellä voimassa oleva lainsäädäntö suojaa heitä samalla tavoin kuin se suojaa sopimuspuolen omia tullihallinnon virkamiehiä. Toisen sopimuspuolen alueella toimiessaan tullihallinnon virkamiehet ovat vastuussa mistä tahansa rikoksesta, johon he mahdollisesti syyllistyvät.

13 artikla. Tietojen ja asiakirjojen käyttö. Artiklan mukaan sopimuksen mukaisesti saatuja tietoja, asiakirjoja ja muita ilmoituksia saa käyttää vain sopimuksessa mainittuihin tarkoituksiin. Tietoja, asiakirjoja ja muita ilmoituksia saa käyttää muihin tarkoituksiin ainoastaan, jos tiedot toimittanut tullihallinto antaa etukäteen kirjallisen suostumuksen, ja niitä koskevat tämän viranomaisen asettamat rajoitukset. Näitä määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta tietoihin, asiakirjoihin ja muihin ilmoituksiin, jotka koskevat huumausaineisiin ja psykotrooppisiin aineisiin liittyviä rikoksia. Kyseisiä tietoja saadaan luovuttaa muille viranomaisille, jotka ovat suoranaisesti mukana huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan vastustamisessa. Suomessa näitä viranomaisia ovat erityisesti poliisi ja rajavartiolaitos, joille voi olla tarvetta luovuttaa edellä mainittuja tietoja rikosten estämistä ja selvittämistä varten.

Kaikki sopimuksen mukaisesti, missä tahansa muodossa toimitetut tiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia. Ne ovat virkasalaisuusvelvoitteen alaisia ja nauttivat samaa suojaa kuin vastaavat tiedot ja asiakirjat vastaanottaneen sopimuspuolen alueella voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Artikla määrää myös, että tullihallinnot voivat käyttää tämän sopimuksen mukaisesti ja sen soveltamisalan rajoissa sopimuksen mukaan saatuja tietoja ja asiakirjoja pöytäkirjatussa todistusaineistossaan, selonteoissaan ja todistajanlausunnoissaan sekä tuomioistuinmenettelyssä. Näiden tietojen ja asiakirjojen käyttö todistusaineistona tuomioistuimissa ja niille annettava todistusvoima määräytyvät sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tietojen ja asiakirjojen salassapidosta ja luovuttamisesta säädetään tullilaissa (1466/1994) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999).

14 artikla. Henkilötietojen suojaaminen ja käyttö. Artiklan mukaan sopimuksen mukaisesti toimitettujen henkilötietojen käsittelyyn sekä rekisteröidyn henkilön oikeuksiin sovelletaan tiettyjä vähimmäisedellytyksiä. Henkilötietojen suojasta säädetään henkilötietolaissa (523/99) sekä tullilaissa.

Henkilötietojen suojan vähimmäisedellytysten mukaisesti henkilötietoja ei saa toimittaa, jos tietojen välittäminen tai käyttö olisi vastoin jommankumman sopimuspuolen lainsäädäntöä, erityisesti tietosuojalainsäädäntöä. Artiklan mukaan tästä vaatimuksesta ei voida poiketa silloinkaan, kun tietojen luovuttamisesta ei olisi haittaa kyseiselle henkilölle. Tiedot vastaanottaneen viranomaisen on pyynnöstä ilmoitettava toiselle sopimuspuolelle tietojen käytöstä sekä saavutetuista tuloksista.

Artiklan mukaan henkilötietoja vastaanottanut tullihallinto saa toimittaa tietoja ainoastaan tullihallinnoille ja muille lainvalvontaviranomaisille. Lisäksi henkilötietoja voidaan toimittaa syyttäjä- ja oikeusviranomaisille syyttämistarkoituksiin. Tietoja ei saa antaa muille henkilöille kuin niille, joilta niiden käyttämistä näihin tarkoituksiin vaaditaan, paitsi jos tiedot toimittava tulliviranomainen antaa tähän nimenomaisen suostumuksensa ja tiedonvälitys on sallittua vastaanottavien viranomaisten toimintaa sääntelevien lakien mukaisesti.

Artiklassa määrätään, että pyynnön vastaanottaneen tullihallinnon on varmistettava lähetettävien henkilötietojen paikkansapitävyys ja oikeellisuus. Tiedot toimittava viranomainen varmistaa tietojen virheettömyyden ja ajantasaisuuden. Pyynnön esittänyt tulliviranomainen korjaa, hävittää tai poistaa virheelliset henkilötiedot tarvittaessa.

Tiedot toimittavan tulliviranomaisen on lähetettävä yhdessä henkilötietojen kanssa ilmoitus vaaditusta tietojen poistamiselle omassa lainsäädännössään asetetusta määräajasta. Henkilötiedot on kuitenkin poistettava aina heti, kun niiden käyttötarve sopimuksen mukaiseen tarkoitukseen johon ne on luovutettu lakkaa.

Sopimuspuolten tullihallintojen on pidettävä rekisteriä lähetetyistä tai vastaanotetuista henkilötiedoista. Niiden on myös huolehdittava henkilötietojen suojaamisesta luvattomalta käytöltä, muuttamiselta, julkaisemiselta, vahingoittamiselta ja tuhoamiselta. Sopimuspuolet varmistavat tietosuojan tason, joka vastaa vähintään tämän sopimuksen erottamattomana osana olevan liitteen periaatteiden soveltamisesta syntyvää tasoa.

Sopimuspuolet ovat artiklan mukaan velvollisia ilmoittamaan toisilleen sen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, jolle henkilötietojen suojaa koskevat kysymykset voidaan osoittaa. Suomessa henkilötietojen käsittelyä valvoo tietosuojavaltuutettu.

15 artikla. Avunantoa koskevien pyyntöjen muoto ja sisältö. Artikla sisältää määräykset avunantopyyntöjen muodosta ja sisällöstä. Pyynnöt on tehtävä kirjallisesti, ja niihin on liitettävä tarvittavat asiakirjat. Suulliset pyynnöt voidaan hyväksyä kiireellisissä tapauksissa, mutta ne on välittömästi vahvistettava kirjallisesti. Pyynnöistä tulee käydä ilmi pyynnön esittävä tullihallinto, pyydettävät toimenpiteet, pyynnön tarkoitus ja aihe, asiaan liittyvä lainsäädäntö, säännöt ja muut oikeudelliset tekijät sekä mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot tutkinnan kohteena olevista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Lisäksi pyynnössä tulee olla yhteenveto asiaa koskevista seikoista ja jo suoritetusta tutkinnasta. Pyynnöt on tehtävä pyynnön esittäneen tullihallinnon valtion kielellä ja niihin on liitettävä englanninkielinen käännös. Lisäksi pyynnöt ja niiden liiteasiakirjat on todistettava oikeiksi pyynnön esittävän tullihallinnon virallisella leimalla.

Jos pyyntö ei täytä muotovaatimuksia, pyynnön vastaanottanut tullihallinto voi vaatia sen korjaamista tai täydentämistä.

Toisen tullihallinnon esittämään pyyntöön tietyn menettelyn noudattamisesta voidaan artiklan mukaan suostua pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen kansallisten oikeudellisten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti ja niitä noudattaen.

Rikosoikeusapulain 7 § sisältää vastaavat säännökset oikeusapupyyntöjen muodosta ja sisällöstä. Rikosoikeusapulain 8 §:ssä säädetään oikeusapupyynnöissä käytettävästä kielestä. Sen mukaan Suomeen tuleva oikeusapupyyntö tulee tehdä suomen tai ruotsin kielellä taikka siihen on sisällytettävä käännös jommallekummalle näistä kielistä. Rikosoikeusapulaissa mahdollistetaan kuitenkin oikeusavun antaminen muullakin kielellä, jollei pyynnön täyttämiselle rikosoikeusapulain mukaan muutoin ole estettä. Lisäksi rikosoikeusapuasetuksen 9 §:n nojalla oikeusapupyyntöjä voidaan tehdä muun muassa englannin, ranskan ja saksan kielellä.

16 artikla. Poikkeukset avunantovelvollisuudesta. Sopimuspuolen tullihallinto voi kieltäytyä avunannosta kokonaan tai osittain tai suostua avunantoon vain tietyin ehdoin ja edellytyksin, jos avun antaminen saattaisi vahingoittaa valtion täysivaltaisuutta, turvallisuutta, yleistä järjestystä, oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), kansallisen oikeusjärjestelmän perusperiaatteita tai muita olennaisia etuja, samoin jos avunanto merkitsisi teollisten, liike- tai ammattisalaisuuksien loukkaamista. Artiklan sisältämät kieltäytymisperusteet vastaavat keskeisiltä osin rikosoikeusapulain 12 §:ssä säädettyjä kieltäytymisperusteita.

Kieltäytymisestä ja sitä koskevasta päätöksestä on viipymättä ilmoitettava kirjallisesti pyynnön esittäneelle tullihallinnolle. Kieltäytyminen on perusteltava.

Avunantamista voidaan lykätä, jos se haittaa käynnissä olevaa tutkintaa, syyttämistä tai oikeudenkäyntiä. Tässä tapauksessa sopimuspuolten tullihallinnot neuvottelevat selvittääkseen, voidaanko apua antaa pyynnön vastaanottaneen tulliviranomaisen mahdollisesti asettamin ehdoin ja edellytyksin.

Jos toisen sopimuspuolen tulliviranomainen pyytää sellaista apua, jota se ei itse voisi pyydettäessä antaa, sen tulee huomauttaa tästä seikasta pyynnössään. Tällöin avunantopyyntöön suostumista harkitaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen valtion alueella voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

17 artikla. Kustannukset. Artikla koskee sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Sopimuspuolten tulliviranomaiset vastaavat itse kustannuksistaan lukuun ottamatta asiantuntijoille, todistajille sekä muille kuin valtion palveluksessa oleville kääntäjille ja tulkeille maksettavia palkkioita. Mikäli pyynnön täyttäminen aiheuttaisi huomattavia ja erityisiä kuluja, tulliviranomaiset neuvottelevat keskenään pyynnön toteuttamisen ehdoista ja edellytyksistä sekä kustannusten kohdistamistavasta.

Rikosoikeusapulain 25 §:ssä säädetään oikeusavun antamisesta aiheutuvista kustannuksista. Sen mukaan kustannuksista ei peritä korvausta pyynnön esittäneeltä valtiolta, ellei asetuksella toisin säädetä. Rikosoikeusapuasetuksen 20 §:ssä säädetään vieraasta valtiosta kuultavaksi kutsutun todistajan ja asiantuntijan oikeudesta saada valtion varoista korvausta kustannuksistaan.

18 artikla. Sopimuksen täytäntöönpano. Artiklan mukaan sopimuksen mukaista apua annetaan suoraan sopimuspuolten tullihallintojen kesken. Tulliviranomaiset sopivat keskenään sopimuksen yksityiskohtaisista täytäntöönpanoa helpottavista järjestelyistä. Sopimuksessa tarkoitetut tiedot toimitetaan niille virkamiehille, jotka kumpikin tullihallinto on erityisesti nimennyt tätä tarkoitusta varten. Tullihallinnot toimittavat toisilleen tarkoitusta varten nimettyjen virkamiesten luettelon. Artiklan mukaan tulliviranomaiset voivat järjestää suoran yhteydenpidon henkilöiden kesken. Artiklassa määrätään myös, että sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta syntyvät ongelmat ja epäselvyydet pyritään ratkaisemaan yhteisymmärryksessä tullihallintojen välisissä neuvotteluissa. Tarvittaessa ratkaisua haetaan diplomaattiteitse.

19 artikla. Alueellinen soveltaminen. Sopimusta sovelletaan Suomen tasavallan ja Valko-Venäjän tasavallan tullialueella. Suomessa tullialue on määritelty tullilaissa alueeksi, jonka muodostavat valtakunnan maa-alue, aluevedet ja ilmatila, kuitenkin niin, että tullialue ulottuu kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa kauemmaksi, jollei asiasta ole kansainvälisesti muuta sovittu.

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (SopS 49—50/1996) 33 artiklan mukaan rantavaltio saa lisävyöhykkeeksi nimetyllä aluemereensä liittyvällä vyöhykkeellä harjoittaa tarpeellisia valvontatoimia muun muassa estääkseen tulli- ja verolakien määräysten rikkomisen alueellaan tai aluemerellään ja rangaistakseen alueellaan tai aluemerellään tapahtuneen edellä mainittujen lakien ja määräysten rikkomisen. Suomessa ei ole varsinaista lisävyöhykettä, mutta tullialue ulottuu edellä mainituin tavoin kaksi meripeninkulmaa aluemeren ulkorajaa kauemmaksi.

Valko-Venäjän kanssa tehdyn sopimuksen soveltamisala on määritelty viittaamalla ”sopimuspuolten valtioiden alueilla voimassa olevaan lainsäädäntöön”. Huomioon on siten otettava myös edellä mainitut merioikeusyleissopimuksen määräykset, jotka asettavat tiettyjä rajoituksia toimenpiteille, joihin ryhdytään Suomen aluemeren ulkorajan ulkopuolella. Merioikeusyleissopimuksen mukaan Suomen aluemeren ulkorajan ulkopuolisella kahden meripeninkulman levyisellä vyöhykkeellä ei voi ryhtyä muihin kuin suomalaisiin aluksiin kohdistuviin toimenpiteisiin, jotka liittyvät tulli- ja verolakien rikkomiseen muualla kuin Suomen alueella, esimerkiksi Valko-Venäjän alueella.

Sopimus ei estä antamasta toisilleen apua laajemmalti muiden kansainvälisten sopimusten tai järjestelyjen tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

20 artikla. Täydentävä luonne. Artiklassa määrätään, että rajoittamatta 13 ja 14 artiklan soveltamista sopimus ei estä soveltamasta yhteisön säännöksiä Euroopan yhteisöjen komission toimivaltaisten yksikköjen ja Suomen tasavallan tulliviranomaisten välisestä sellaisten tietojen toimittamisesta, jotka koskevat tulliasioissa saatuja, yhteisölle mahdollisesti merkityksellisiä tietoja.

21 artikla. Voimaantulo ja päättyminen. Artikla sisältää sopimuksen voimaantuloa ja päättymistä koskevat tavanomaiset määräykset. Sopimus on tarkoitettu olemaan voimassa toistaiseksi. Mahdollinen irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun toinen sopimuspuoli on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.

1 kappale. Kappaleessa määritellään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla käsiteltävien tietojen laatu. Tietojen tulee olla asianmukaisesti ja laillisesti hankittuja ja käsiteltyjä. Niiden on myös oltava määriteltyjä ja laillisiin tarkoituksiin tallennettuja eikä niitä saa käyttää vastoin niiden varsinaista käyttötarkoitusta. Edelleen kappaleessa edellytetään, että tiedot ovat riittäviä, merkityksellisiä ja tarkoitukseensa nähden oikeasuhtaisia. Tietojen tulee olla oikeellisia ja tarvittaessa ajan tasalla, ja ne on säilytettävä niin, ettei tiedon kohteen yksilöinti ole mahdollista kauemmin kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on talletettu.

2 kappale. Kappale koskee arkaluonteisia tietoja, joiden käsittely automaattisen tietojenkäsittelyn menetelmin on jo sellaisenaan omiaan vaarantamaan yksilön oikeudet ja edut. Tällaisiin tietoihin kuuluvat tiedot, joista käyvät ilmi rotu, poliittiset mielipiteet, uskonnollinen tai muu vakaumus, terveys tai sukupuolielämä taikka jotka liittyvät rikosoikeudellisiin tuomioihin. Kappaleen mukaan kyseisiä tietoja ei saa käsitellä automaattisessa tietojenkäsittelyssä, ellei kansallinen lainsäädäntö anna yksilölle riittävää oikeussuojaa.

3 kappale. Kappaleessa edellytetään ryhdyttäväksi asianmukaisiin turvatoimiin automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävien henkilötietojen suojaamiseksi luvattomalta hävittämiseltä ja tahattomalta katoamiselta. Samanlaisia toimenpiteitä tarvitaan luvattoman käytön muuttamisen tai levittämisen varalta.

4 kappale. Kappaleen sisältämät oikeusturvakeinot käsittävät rekisteröidyn suojelemiseksi tarvittavat toimet. Niiden mukaan jokaisen on voitava todeta automaattisesti käsiteltävän henkilörekisterin olemassaolo ja sen päätarkoitukset, rekisterinpitäjän henkilöllisyys ja kotipaikka tai pääasiallinen toimipaikka. Edelleen jokaisen tulee voida kohtuullisin väliajoin ja ilman kohtuuttomia viivästyksiä tai kustannuksia saada vahvistus siitä, onko häntä koskevia tietoja talletettu automaattisesti käsiteltävään rekisteriin sekä saada tällaiset tiedot ymmärrettävässä muodossa. Liitteen 1 ja 2 kappaleessa esitettyjä pääperiaatteita toteuttavan kansallisen lain vastaisesti käsitellyt tiedot tulee tarvittaessa saada oikaistuksi tai poistetuksi. Lisäksi jokaisella on oikeus oikeudellisiin toimenpiteisiin, jos vahvistusta, tiedonsaantia, oikaisua tai poistamista koskevaa pyyntöä ei noudateta.

5 kappale. Kappaleen 1 alakohdan mukaan liitteen 1, 2 ja 4 kappaleissa määriteltyihin tietosuojan perusperiaatteisiin ei sallita poikkeuksia muutoin kuin tässä kappaleessa määritellyissä rajoissa. Kappaleen 2 alakohdan mukaan rajoitukset ovat sallittuja vain, jos niistä on säädetty kyseisen sopimuspuolen laissa ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa valtion turvallisuuden, yleisen turvallisuuden tai valtion rahatalouden etujen suojaamiseksi taikka rekisteröidyn tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Kappaleen 3 alakohta antaa mahdollisuuden lailla rajoittaa 4 kappaleen b ja d kappaleissa lueteltuja oikeuksia silloin, kun kysymyksessä ovat sellaiset automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävät henkilörekisterit, joita käytetään tilastollisiin tarkoituksiin tai tieteelliseen tutkimukseen, jos tästä ei aiheudu ilmeisesti tietosuojan loukkaamisen vaaraa.

6 kappale. Kappaleessa sopimuspuolet velvoitetaan huolehtimaan siitä, että sen lainsäädäntö sisältää tarpeelliset rangaistussäännökset ja oikeuskeinot tietosuojan perusperiaatteiden loukkauksen varalta.

7 kappale. Kappaleen mukaan rekisteröidylle voidaan myöntää laajempi suoja kuin mitä sopimus edellyttää.

1 §. Pykälä sisältää säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Pykälä sisältää sopimuksen mukaisesti vaihdettujen tietojen, asiakirjojen ja muiden ilmoitusten salassapitoa sekä niiden edelleen luovuttamista ja käyttöä koskevat säännökset. Säännökset ovat tarpeen sen vuoksi, että sopimuksen mukaan luovutettavat tiedot, asiakirjat ja muut ilmoitukset eivät kaikilta osin ole turvallisuusluokiteltua tietoa, minkä vuoksi kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia (588/2004) ei voida suoraan soveltaa sopimuksen mukaisesti tapahtuvaan tullihallintojen tiedonvaihtoon.

Siltä osin, kun sopimuksen mukaisesti vaihdetut tiedot sisältävät turvallisuusluokiteltua tietoa, suojataan niitä suoraan Suomen ja Valko-Venäjän välillä solmitun sopimuksen mukaisesti.

Pykälän nojalla sopimuksessa tarkoitettua yhteistyötä varten tullihallinnon vastaanottamat, tuottamat tai lähettämät tiedot, asiakirjat ja muut ilmoitukset on pidettävä salassa eikä niitä saa luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja ole antanut siihen etukäteen kirjallista suostumustaan. Sopimuksen määräykset edellyttävät näin ollen sen puitteissa vaihdettujen tietojen osalta tehostettua suojaa, minkä vuoksi ja kun kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voida soveltaa turvallisuusluokittelemattomiin tietoihin, voimaansaattamislakiin ehdotetaan otettavaksi asiasta nimenomainen säännös. Säännös koskee sopimuksen 13 artiklassa tarkoitettuja tietoja, jotka ovat turvallisuusluokittelemattomia.

3 §. Voimaantuloajankohdasta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

Sopimuksen mukaan sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, kun kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteet on suoritettu. Sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua jälkimmäisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Sopimus sisältää useita sellaisia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä esitetyn mukaisesti lainsäädännön alaan. Ensinnäkin sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksessa käytetyt määritelmät. Sopimuksen 2 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalasta ja 21 artiklassa sopimuksen alueellisesta soveltamisalasta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että jos sopimuksen määräykset käsitteistä ja soveltamisalasta koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määräykset vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja kuuluvat siten itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp, PeVL 24/2001 vp ja PeVL 48/2004 vp).

Sopimuksen 6 artiklassa määrätään tulliviranomaisten velvollisuudesta valvoa henkilöitä, tavaroita, kulkuneuvoja ja paikkoja, jotka mahdollisesti liittyvät tullilainsäädännön vastaiseen toimintaan. Sopimuksen 9 artikla puolestaan koskee tulliviranomaisen velvollisuutta suorittaa tutkintaa toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä. Tällaisesta viranomaiselle asetettavasta velvollisuudesta käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan on säädettävä lailla. Myös sopimuksen 3 artiklan 1—2 kohdan määräykset tulliviranomaisten velvollisuuksista hankkia tietoja toisen sopimuspuolen tulliviranomaisen pyynnöstä koskevat ainakin välillisesti viranomaisten velvollisuuksia käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan. Määräykset kuuluvat näin ollen lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artikla kuuluu lainsäädännön alaan myös sillä perusteella, että sen määräykset koskevat perusoikeuksia.

Sopimuksen 7 artikla koskee valvottua läpilaskua. Valvotussa läpilaskussa viranomainen pidättyy tietyin edellytyksin puuttumasta laittomaksi epäiltyyn kuljetukseen, vaikka virkavelvollisuus sitä edellyttäisi. Tämän vuoksi valvottua läpilaskua ja siinä noudatettavaa menettelyä koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 11 artiklassa määrätään asiantuntijana ja todistajana toimimisesta toisen sopimuspuolen alueella. Tällaisista seikoista tulee säätää lailla, minkä vuoksi määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 13 artikla koskee sopimuksessa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen käyttöä. Artikla sisältää määräyksiä muun muassa siitä, missä rajoissa tietoja ja asiakirjoja voidaan luovuttaa edelleen, sekä siitä, että tiedot ovat luottamuksellisia ja salassapitosuojan alaisia. Tietojen ja asiakirjojen salassapidosta ja luovuttamisesta on voimassa laintasoista sääntelyä. Artiklan määräyksiä on myös muutoin pidettävä luonteeltaan sellaisina, että niiden kattamista asioista tulee säätää lailla. Artiklan määräysten on näin ollen katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 14 artikla sisältää henkilötietojen suojaa koskevia määräyksiä. Lisäksi sopimukseen erottamattomasti kuuluvassa liitteessä on säännökset tietosuojan perusperiaatteista henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä. Liitteen säännökset pohjautuvat Euroopan neuvoston tietosuojayleissopimuksen artikloihin.

Perustuslain 10 §:n mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut perustuslain jättävän henkilötietojen suojaa tarkoittavan sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan (esimerkiksi PeVL 1/2002 vp). Hallintovaliokunnan lausunnoista (esimerkiksi HaVM 26/2002 vp ja HaVM 27/2002 vp) ilmenee, että henkilötietojen suojan kannalta tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset tietojen luovutettavuus mukaan luettuna sekä tietojen säilytysaika henkilörekistereissä ja rekisteröidyn oikeusturva. Lisäksi hallintovaliokunta on katsonut lailla säätämisen vaatimuksen ulottuvan myös mahdollisuuteen luovuttaa henkilötietoja teknisen käyttöyhteyden avulla. Henkilötietojen suojasta säädetään tullilaissa ja henkilötietolaissa.

Sopimuksen 14 artikla sisältää muun muassa henkilötietojen käyttämistä, luovuttamista ja poistamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat edellä esitetyn perusteella lainsäädännön alaan. Sama koskee sopimuksen liitteen määräyksiä henkilötietojen automaattisesta tietojenkäsittelystä. Sopimuksen 14 artiklan määräykset koskevat myös tietojen salassapitoa ja luovuttamista ja kuuluvat lainsäädännön alaan silläkin perusteella, että näistä seikoista on säädettävä lailla.

Sopimuksen 3 artiklan 1—2 kohdat, 4 artikla, 5 artikla ja 8 artikla koskevat tietoja, joita sopimuspuolten tulliviranomaisten tulee sopimuksen mukaan toimittaa toisilleen. Sopimuksen 10 artikla puolestaan velvoittaa toimittamaan toisen sopimuspuolen viranomaiselle muun muassa todistusaineistoa. On ilmeistä, että ainakin osa tällaisista tiedoista ja asiakirjoista on salassa pidettäviä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan perusteella. Niiden luovuttamisesta ulkomaan viranomaiselle on saman lain 30 §:n mukaan säädettävä lailla. Edellä mainitut määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan myös sillä perusteella, että niistä voi seurata tulliviranomaiselle velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Valko-Venäjän viranomaisille. Avunantopyyntöjen muotoa ja sisältöä koskevan 15 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla pyynnössä on esitettävä mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot tutkinnan kohteena olevista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä. Myös tästä määräyksestä voi asiallisesti seurata velvollisuus luovuttaa henkilötietoja Valko-Venäjän viranomaisille ja se kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 16 artiklassa on määräykset avunantovelvollisuutta koskevista poikkeuksista. Edellä on todettu, että viranomaiselle asetettavasta velvollisuudesta käyttää lainmukaisia toimivaltuuksiaan on säädettävä lailla, ja vastaavasti on arvioitava avunantovelvollisuutta koskevia poikkeuksia. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä, ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2009 Suomen tasavallan hallituksen ja Valko-Venäjän tasavallan hallituksen välisestä yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

                

                  Lakiehdotus
                
              

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2009 Suomen tasavallan hallituksen ja Valko-Venäjän tasavallan hallituksen välillä yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaisesti tullihallinnon missä tahansa muodossa vastaanottamat, tuottamat tai lähettämät tiedot, asiakirjat tai muut ilmoitukset on pidettävä salassa, eikä niitä saa käyttää tai luovuttaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei tietojen luovuttaja ole antanut siihen etukäteen kirjallista suostumustaan.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 27 päivänä elokuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Tapani Tölli