Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 251/2009
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luotsauslain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi luotsauslakia.

Luotsauslain mukaan luotsaus on lähtökohtaisesti pakollista Suomen aluevesillä. Luotsinkäyttövelvollisuudesta voi vapautua Merenkulkulaitoksen myöntämällä linjaluotsinkirjalla tai erivapaudella. Lain muutoksella luotsinkäyttövapautusten saantia helpotettaisiin niin, että linjaluotsintutkinnon voisi suorittaa myös englannin kielellä. Luotsinkäyttövelvollisuutta laajennettaisiin luotsin otto- ja jättöalueille.

Voimassaoleva laki rajaa luotsaustoiminnan harjoittajaksi Luotsausliikelaitoksen. Syntyneiden tulkintaerimielisyyksien johdosta lakia täsmennettäisiin siten, että tämä lainsäätäjän tarkoitus ilmenisi laista paremmin. Tästä syystä muiden kuin laissa tarkoitetun luotsauspalvelujen tarjoajan toimesta tapahtuva luotsauspalvelujen tarjoaminen tai luotsaustoiminnan harjoittaminen säädettäisiin rangaistavaksi.

Lisäksi lakiin tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämät muutokset, joilla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Englannin kielen hyväksymistä linjaluotsauskieleksi suomen ja ruotsin kielen rinnalle koskevaa säännöstä sovellettaisiin kuitenkin 1 päivästä heinäkuuta 2011.


PERUSTELUT

1 Nykytila

Merenkulkulaitoksen tehtävänä ollut luotsaustoiminnan harjoittaminen siirrettiin Merenkulkulaitoksen organisaatiomuutoksen yhteydessä 1 päivänä tammikuuta 2004 toimintansa aloittaneen Luotsausliikelaitoksen tehtäväksi.

Luotsauslain (940/2003) mukaan luotsauksen tarkoituksena on edistää alusliikenteen turvallisuutta ja ehkäistä alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvia haittoja. Luotsaus on lähtökohtaisesti pakollista Suomen aluevesillä. Luotsinkäyttövelvollisuudesta voi vapautua Merenkulkulaitoksen myöntämällä linjaluotsinkirjalla tai erivapaudella. Linjaluotsauksella tarkoitetaan luotsauslain 14 §:n mukaista poikkeusta luotsinkäyttövelvollisuudesta. Merenkulkulaitos voi hakemuksesta myöntää väylä- ja aluskohtaisen linjaluotsinkirjan aluksen päällikölle, joka osoittaa tuntevansa aluksen käyttämän väylän. Linjaluotsinkirja voidaan vastaavin edellytyksin myöntää myös aluksen perämiehelle. Linjaluotsinkirjan myöntämisen edellytyksistä, joita ovat osallistuminen hakemuksen kohteena olevan aluksen tai vastaavanlaisen aluksen navigointiin päällikkönä tai perämiehenä linjaluotsinkirjaan merkittävällä väylällä, kirjallisen tutkinnon ja koeluotsauksen suorittaminen sekä kielitaitovaatimukset, säädetään luotsauslain 14 §:ssä.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta luotsauksen pakollisuudella on vahva yleistä etua turvaava tarkoitus. Luotsaus on myös yksi merikuljetuksiin liittyvä palvelu ja siitä aiheutuvat kustannukset ovat osa Suomen logistisia kustannuksia.

Suomen satamissa käyvistä aluksista noin 40 prosenttia käyttää luotsia. Alusten Luotsausliikelaitokselle maksamat luotsausmaksut ovat noin 40 miljoonaa euroa vuodessa. Meneillään oleva taantuma on pienentänyt luotsausten kysyntää ja Luotsausliikelaitoksen liikevaihtoa noin 20 prosenttia, mikä vastaa noin 8 miljoonaa euroa vuositasolla. Luotsauksen hinnoittelu perustuu ns. verkostoperiaatteen mukaiseen yhtenäishinnoitteluun, joka mahdollistaa samanlaiset luotsaustaksat koko maassa (ristisubventio) riippumatta toiminnan kannattavuudesta eri satamissa.

Liikenne- ja viestintäministeriö on selvittänyt hallituksen logistiikkaohjelman mukaisesti englannin kielen käyttöön ottamista linjaluotsauksen kieleksi suomen ja ruotsin kielen rinnalle. Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2008 Merenkulkulaitoksella teettämän, merenkulussa käytettäviin kieliin ja kommunikaatioon liittyvän turvallisuusselvityksen (VTT-R-05835-08, 18.9.2008) mukaan alusten välisessä sekä alusten ja VTS-keskusten välisessä kommunikaatiossa käytetään tällä hetkellä kolmea kieltä: suomea, englantia ja ruotsia. Nykyinen kieliympäristö perustuu siihen, että alusliikennepalvelusta annetun lain (623/2005) 4 §:n mukaan alusliikennepalvelua annetaan tarpeen mukaan suomen, ruotsin tai englannin kielellä. Linjaluotsin tutkinnon suomeksi tai ruotsiksi suorittaneet alusten päälliköt voivat myös väylillä liikkuessaan puhua muiden alusten ja VTS-keskuksen kanssa englantia, koska kielitaitovaatimus koskee ainoastaan tutkinnon suorittamista.

Tutkimuksen mukaan eri kielien käyttö ja kommunikaatio-ongelmat ovat riskitekijöitä, jotka saatavat olla olennaisessa osassa myös onnettomuuksien synnyssä. Tutkimuksen aineiston perusteella ei aineiston pienuudesta johtuen voitu tehdä arvioita siitä eroavatko linjaluotsatut, luotsatut, erivapaudella liikkuvat ja ilman luotsinkäyttövelvollisuutta olevat alukset toisistaan onnettomuusriskin suhteen.

Tarkastelluista vaaratilanneraporteista kolme eli noin 2 prosenttia liittyi kielikysymykseen. Tarkastelluista onnettomuusraporteista seitsemässä eli noin 9 prosentissa kieli liittyi onnettomuuteen.

Kolmesta kieleen liittyneestä vaaratilanteessa yksi tapahtui linjaluotsauksen yhteydessä. Kieleen liittyneistä seitsemästä onnettomuudesta kolmessa aluksella oli luotsi ja yhdessä luotsi oli tulossa laivaan. Kolmessa onnettomuudessa ei kyseessä ollut luotsaustilanne vaan esimerkiksi aluksen lastaus.

Onnettomuustutkintakeskus on erästä edellä mainittuihin kielikysymykseen liittyvää onnettomuutta koskevassa tutkintaraportissaan kiinnittänyt huomiota siihen, että aluksen päällikön olisi ymmärrettävä aluksella olevan luotsin ja VTS-keskuksen luotsausta koskevat keskustelut. Onnettomuustutkintakeskus kiinnitti huomiota myös Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätöslauselmaan, jonka mukaan radioliikenne tulee käydä englanniksi siellä, missä on kansainvälistä liikennettä. Onnettomuustutkintakeskus suositteli, että Merenkulkulaitos huolehtii siitä, että kaikki ulkomaisia aluksia koskevat VTS:n, luotsin ja päällikön liikennetiedotukset tulee antaa englannin kielellä ja varmistaa, että ulkomaisten alusten päälliköt tuntevat oikeutensa saada liikennetieto englannin kielellä. (Onnettomuustutkintakeskuksen raportti C 1/2000 M)

Turvallisuusselvityksen johtopäätöksissä todetaan, että linjaluotsaukseen liittyvien mahdollisten ongelmien ehkäisemisessä linjaluotsauksen kielitaitovaatimusten asettamista parempana toimenpiteenä nähdään muiden tutkintovaatimusten kehittäminen. Englannin kielen hyväksyminen ainoaksi viralliseksi kieleksi merenkulussa nähtiin myös erääksi merkittäväksi keinoksi hallita kielestä aiheutuvia riskejä. Englanninkielinen linjaluotsaus lisäisi englanninkielen käyttöä pääväylillä ja loisi valmiuksia ottaa englanninkieli myös pääasialliseksi kieleksi.

Englannin kielen käyttöönottoa selvittänyt työryhmä laati myös selvityksen luotsauslain toimivuudesta ja esitti loppuraportissaan vuonna 2007 luotsauslakiin muun muassa luotsin otto- ja jättöpaikkoihin liittyviä täsmennyksiä.

Vuoden 2007 syksyllä syntyi luotsauslain tulkinnassa erimielisyyttä siitä, voiko ainoastaan Luotsausliikelaitos tarjota luotsauspalveluja. Tällöin vedottiin elinkeinovapauteen ja siihen, ettei luotsauslaki kiellä yksityistä luotsaustoimintaa. Valtioneuvoston oikeuskansleri otti asiaan kantaa (OKA 878/1/07) ja muun muassa totesi, että luotsaustoiminnasta on säädetty laissa tavalla, joka rajaa luotsaustoiminnan harjoittajaksi Luotsausliikelaitoksen. Siitä seikasta, ettei laissa ole kielletty yksityistä luotsaustoimintaa, ei voida sellaisenaan tehdä johtopäätöstä, että se olisi sallittua. Oikeuskansleri totesi myös, että viranomaistoimintaa kohtaan tunnetun luottamuksen ja toiminnan uskottavuuden kannalta ilmennyttä tilannetta ei voida pitää tyydyttävänä ja esitti, että liikenne- ja viestintäministeriö harkitsisi, olisiko lainsäädäntöä aiheellista tarkistaa niin, että siitä selkeämmin ilmenisi lainsäätäjän tarkoitus.

Oikeuskanslerin päätöksen johdosta liikenne- ja viestintäministeriö asetti joulukuussa 2007 työryhmän, joka laati ehdotuksen luotsauslakiin tarvittavista muutoksista, mikäli luotsaus päätetään pitää Luotsausliikelaitoksen yksinoikeutena sekä arvion siitä, mitä asiakokonaisuuksia tulisi selvittää, jos luotsauspalvelut päätettäisiin avata kilpailulle.

Liikenne- ja viestintäministeriö jatkoi keväällä 2008 luotsauslain ja luotsauksen järjestämistä selvittäneen työryhmän toimikautta ja työryhmä sai tehtäväkseen selvittää vaihtoehtoja luotsauksen avaamiseksi kilpailulle sekä eri vaihtoehtojen käyttökelpoisuutta ja vaikutuksia turvallisuuteen, hintaan, palvelutasoon, poikkeusolojen luotsaukseen, riskienhallintaan ja vahingonkorvausvastuuseen.

Työryhmä esitti, että luotsaus järjestetään joko nykyisen kaltainen monopoli säilyttäen tai alueellisena kilpailuttamisena tai avoimen kilpailun ja kilpailuttamisen yhdistelmänä. Työryhmä katsoi kuitenkin, että mikäli luotsaus päätetään avata kilpailulle, on tehtävä jatkoselvityksiä muun muassa kilpailuttamismallista, hinnoittelumekanismista, luotsausmaksun arvonlisäverollisuudesta, valtion-taloudellisista vaikutuksista, rahoituksesta, luotsaukseen liittyvästä vahingonkorvausvastuusta ja riskien hallinnasta, luotsien koulutuksen järjestämisestä ja luotsien riippumattoman aseman määrittämisestä. Lisäksi työryhmä esitti, että kysymys englannin kielen käytöstä linjaluotsauskielenä ratkaistaisiin samassa yhteydessä kuin päätös luotsauksen järjestämistavasta tehdään, koska se vaikuttaa luotsausmarkkinoihin merkittävästi.

Työryhmän loppuraporttiin annetuissa lausunnoissa englannin kielen hyväksymistä linjaluotsauskieleksi kannatettiin yleisesti. Myös kilpailun avaamista kannatettiin, mutta hintasääntelyn säilyttämistä pidettiin kuitenkin tarpeellisena. Kilpailun avaamisen katsottiin myös vaativan lisäselvityksiä.

Liikenne- ja viestintäministeriö katsoi kesäkuussa 2009, että pakollisiksi säädettyjen luotsauspalvelujen saatavuuden ja laadun turvaamiseksi koko maassa on perusteltua säilyttää luotsaus yksinomaisesti Luotsausliikelaitoksen tehtävänä. Näin voidaan myös parhaiten edistää merenkulun turvallisuutta ja pienentää ympäristövahinkojen mahdollisuutta. Työryhmän esittämien luotsaustoiminnan järjestämistä koskevien vaihtoehtojen välillä ei ole mahdollista tehdä vertailuja, koska kilpailun avaamisen edellytykset vaatisivat runsaasti lisäselvityksiä muun muassa kilpailuttamis- ja hinnoittelumallien sekä vahingonkorvausvastuun ja luotsausmaksun arvonlisäverollisuuden osalta. Kilpailun avaamisen mahdollisuutta ja järkevyyttä, sen vaikutuksia luotsaustoiminnan kustannuksiin ja asiakkailta perittäviin maksuihin sekä kilpailun avaamisen etuja ja haittoja olisi mahdollista arvioida vasta edellä mainittujen lisäselvitysten jälkeen.

Työryhmä arvioi luotsaustoimintaa myös EU:n kilpailuoikeuden näkökulmasta ja totesi, että yksin-oikeuden myöntämisellä saattaa olla merkitystä perustamissopimuksen 86 artiklan kannalta. Työ- ja elinkeinoministeriö toteaa hallituksen esitysluonnokseen 31.7.2009 (1903/030/2009) antamassaan lausunnossa, että kilpailulainsäädäntö voi tulla sovellettavaksi luotsipalveluihin. Tuomioistuin on mm. Genovan sataman luotsauspalveluja käsittelevässä tuomiossaan (C-18/93) todennut, ettei määräävän markkina-aseman luominen yksinoikeuksia myöntämällä sinänsä ole ristiriidassa perustamissopimuksen 86 artiklan kanssa. Yksinoikeuden sälyttäminen yhdelle toimijalle voi kuitenkin kilpailuoikeuden kannalta muodostua ongelmalliseksi tilanteessa, jossa yksinoikeutettu toimija on kykenemätön tyydyttämään markkinoilla vallitsevaa kysyntää (C-41/90). Ministeriö toteaa lausunnossaan, että luotsauspalvelujen kysynnän ja tarjonnan suhdetta sekä tarvetta yksinoikeuden ylläpitämiseen on syytä seurata aktiivisesti jatkossa.

Luotsaustoiminnan järjestämistä koskevan linjauksen yhteydessä liikenne- ja viestintäministeriö linjasi, että luotsauksen markkinaehtoisuutta voidaan lisätä laajentamalla kilpailuelementtinä luotsauksessa toimivaa linjaluotsausta niin, että englanninkieli hyväksytään linjaluotsauskieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Tällöin linjaluotsauksen osuus luotsausmarkkinasta nousisi arvion mukaan lähelle 70 prosenttia.

EU:n komission tammikuussa 2009 antama, esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen toimintasuunnitelmaa koskeva komission tiedonanto (KOM (2009) 11 lopullinen) sisältää suosituksen luotsinkäyttövelvollisuudesta vapauttamisen helpottamiseen niin, että myös sellaiset alusten päälliköt, jotka eivät puhu kansallista kieltä, voisivat saada vapautuksen.

Ruotsissa englannin kieli hyväksyttiin linjaluotsauskieleksi ruotsin kielen rinnalle jo vuonna 2000.

Ruotsissa linjaluotsintutkintojen kokonaismäärä ei ole lisääntynyt kovin paljon, vaan merkittävä siirtymä on tapahtunut ”kielien sisällä”, ts. on suoritettu tutkinto ruotsin kielen sijasta englanniksi.

Englannin kielellä suoritetut linjaluotsinkirjat alkoivat yleistyä Ruotsissa vuonna 2001. Tuolloin 37 prosenttia satamissa käyvistä aluksista käytti luotsia. Vuonna 2007 luotsia käytti noin 34 prosenttia satamissa käyvistä aluksista.

Hallitusohjelmaan perustuvan ja hallituksen linjausten mukaisesti valmistellun virastouudistuksen tavoitteena on lisätä liikennehallinnon ohjauksen kokonaisvaltaisuutta ja tuottavuutta. Virastouudistuksella kuusi väylä- ja turvallisuusvirastoa yhdistettäisiin kahdeksi uudeksi virastoksi, Liikennevirastoksi ja Liikenteen turvallisuusvirastoksi. Virastouudistuksen yhteydessä luotsaukseen liittyvä Merenkulkulaitokselle luotsauslaissa säädetty toimivalta ja tehtävät siirtyisivät Liikenteen turvallisuusvirastolle.

2 Ehdotetut muutokset

Luotsauslain 2 §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että pykälän 2 kohdassa olevassa määritelmässä Liikenteen turvallisuusvirasto mainittaisiin Merenkulkulaitoksen sijasta toimivaltaisena virastona.

Luotsaustoiminnan harjoittamista koskevan 4 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi luotsauspalvelujen tarjoamisvelvollisuutta täsmentävä säännös, jonka mukaan Luotsausliikelaitoksen olisi tarjottava luotsauspalveluja myös väylien ulkopuolella olevilla luotsin otto- ja jättöalueilla. Lisäys vastaisi 5 §:n ehdotettua, luotsinkäyttövelvollisuutta täsmentävää lisäystä.

Lain luotsinkäyttövelvollisuutta koskevaa 5 §:ää muutettaisiin niin, että 1 momenttiin lisättäisiin luotsinkäyttövelvollisuutta täsmentävä säännös, jonka mukaan aluksen olisi käytettävä luotsia myös väylien ulkopuolella olevilla luotsin otto- ja jättöalueilla. Säännöksen täsmentäminen on tarpeen, koska osa luotsin otto- ja jättöalueista on luotsin alukseen nousuun ja alusliikenteen turvallisuuteen liittyvien seikkojen vuoksi sijoitettu varsinaisten, vesilaissa tarkoitettujen väyläalueiden ulkopuolelle. Luotsin on kuitenkin voitava aloittaa luotsaus jo luotsin otto- ja jättöpaikalla ja luotsattava alus väylälle ja satamasta ulos tultaessa väylältä luotsin otto- ja jättöpaikalle. Luotsin otto- ja jättöpaikoista säädettäisiin tarkemmin Liikenteen turvallisuusviraston määräyksillä. Lain ja 21 §:n 3 momentissa oleva valtuutussäännös muutettaisiin vastaavasti. Lisäksi lain 5 §:n 4 momenttiin ja 5 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämät muutokset, joilla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Luotsin vastuuta ja velvollisuuksia koskevan 8 §:n 1 momenttia täsmennettäisiin luotsin velvollisuuksien osalta siten, että luotsin olisi esitettävä luotsattavan aluksen päällikölle ajantasaiseen karttamateriaaliin perustuva reittisuunnitelma. Tällä varmistettaisiin se, että aluksen päälliköllä ja luotsilla olisi yhteneväinen käsitys siitä, mitä reittiä ja millaisten tietojen perusteella alusta navigoidaan.

Luotsin avustajaa ja kahden luotsin käyttöä koskevaa 10 §:ää muutettaisiin siten, että pykälässä säädettäisiin ainoastaan kahden luotsin käytöstä. Luotsin avustajan käyttöä koskeva säännös on käytännössä vanhentunut ja tarpeeton. Kahden luotsin käyttöä koskevaa säännöstä täsmennettäisiin lisäksi niin, että luotsilla olisi sää- ja jääolosuhteisiin sekä aluksen navigointiin tai käsittelyyn liittyvien painavien syiden vuoksi oikeus ottaa luotsausmatkalle toinen luotsi. Tällaisia painavia syitä voisivat olla muun muassa aluksen suuri koko käytettävissä olevaan väylätilaan verrattuna, näkyvyyttä rajoittava kansilasti tai lastauslaitteet, lastin erityinen vaarallisuus tai useamman hinaajan käyttö. Mukaan voitaisiin ottaa myös luotsiksi koulutettava henkilö. Jos luotsauksessa jouduttaisiin käyttämään kahta luotsia, aluksen päällikölle olisi ilmoitettava ennen luotsauksen alkamista, kumpi luotseista vastaa luotsauksesta.

Luotsin ohjauskirjaa koskevaa 12 §:ää muutettaisiin niin, että siihen tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämät muutokset, joilla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle. Pykälän 1 momentti muutettaisiin vastaamaan ehdotettuja 4 ja 5 §:ää niin, että luotsilla olisi oikeus luotsata niillä väylillä, väylien ulkopuolella olevilla luotsin otto- ja jättöalueilla ja väylille johtavilla vesialueilla, joihin hän on saanut Liikenteen turvallisuusviraston myöntämän ohjauskirjan. Pykälän 1 momentissa säädettyjä ohjauskirjan saamisen edellytyksiä muutettaisiin niin, että kohdan 3 mukaan luotsilla olisi oltava harjoittelumatkoja myös väylän ulko-puolella olevalla luotsin otto- ja jättöalueella. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan ohjauskirjan myöntämisen edellytyksenä olisi Liikenneturvallisuusviraston hyväksymän henkilön vastaanottama koeluotsaus ohjauskirjaan merkittävällä väylällä ja väylän ulkopuolella olevalla luotsin otto- ja jättöalueella molempiin suuntiin.

Luotsin ohjauskirjan peruuttamista koskevan 13 §:n 1—2 momentin johdantokappaleisiin ja 3 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämät muutokset, joilla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Linjaluotsinkirjan myöntämistä koskevan 14 §:n 1 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämät muutokset, joilla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle. Lisäksi pykälän 2 momenttiin tehtäisiin luotsin otto- ja jättöalueita koskevat muutokset vastaavalla tavalla kuin 12 §:n luotsin ohjauskirjaa koskeviin säännöksiin.

Pykälän 3 momentiksi otettaisiin uusi säännös, jossa säädettäisiin englannin kielellä suoritettavasta linjaluotsintutkinnosta. Linjaluotsinkirjan voisi saada väylällä ja väylän ulkopuolella olevalla luotsin otto- ja jättöalueella, jolla annettaisiin alusliikennepalvelulain (623/2003) 6 §:ssä tarkoitettua navigointiapua ja 7 §:ssä tarkoitettua liikenteen ennakoitavuutta lisäävää alusliikenteen järjestely-palvelua. Alusliikennepalvelusta annetun lain mukaan alusliikennepalvelua (VTS) annetaan tarpeen mukaan suomen, ruotsin tai englannin kielellä. Käytännössä kaikilla pääväylillä käytetään jo tällä hetkellä kolmea kieltä ja englantia enemmän kuin ruotsia. Englanninkielinen linjaluotsaus lisäisi edelleen englanninkielen käyttöä. Tällöin kaikki englanninkielentaitoiset ymmärtäisivät suoraan toistensa viestit. VTS-keskukset saavat kaikki alusten ilmoitukset ja voivat tarvittaessa varmistaa, että kaikki VTS-alueella olevat alukset saavat samat liikennettä koskevat tiedot ja että alusliikenteen turvallisuus säilyy myös muuttuvassa kielellisessä toimintaympäristössä.

Onnettomuustutkintakeskus on hallituksen esitysluonnokseen antamassaan lausunnossa (319/5M, 13.8.2009) todennut, että englanninkielen käytön lisääntymisellä VTS-radioliikenteessä on meriturvallisuutta parantava vaikutus. VTS-keskuksille olisi tässä yhteydessä annettava ohjeet, että kaikki aluksille annettavat meriturvallisuutta koskevat ilmoitukset ja tiedotukset annetaan myös englanniksi väylillä, joilla linjaluotsintutkinnon suorittaminen englanniksi on mahdollista.

Linjaluotsinkirjan voisi saada sillä edellytyksellä, että hakija suorittaisi ehdotetun 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kirjallisen tutkinnon ja 3 kohdassa tarkoitetun koeluotsauksen englanninkielellä. Lisäksi hakijan oli hallittava tarvittavassa laajuudessa englannin kieli ja tunnettava tutkinnon kohteena olevan vesialueen navigoinnissa, alusliikennepalvelussa ja jäänmurtopalveluissa käytettävä paikannimistö suomeksi tai ruotsiksi. Säännöksen soveltaminen edellyttäisi, että luotsauksesta annettuun valtioneuvoston asetukseen (2003/982) lisätään asiaa koskevat tarkemmat säännökset. Lisäksi Merenkulkulaitoksen linjaluotsintutkintoa koskevat määräykset ja tutkintoasiakirjat olisi uudistettava ja käännettävä englanniksi. Tätä työtä varten tarvitaan aikaa ja säännöstä alettaisiin tästä syystä soveltaa vasta 1 päivästä heinäkuuta 2011 alkaen.

Lainmuutoksen jälkeen on tarkoitus muuttaa luotsauksesta annettua valtioneuvoston asetusta ja tarkastella myös linjaluotsinkirjan saamisen, voimassa pysymisen ja uudistamisen edellytyksenä olevia harjoittelumatkoja koskevia säännöksiä. Asetuksen ja lain 21 §:ssä olevan valtuutussäännöksen nojalla annettavien linjaluotsintutkintoa koskevien tarkempien määräysten valmistelun yhteydessä on tarkoitus huomioida myös luotsauksessa ja linjaluotsauksessa käytettäviin kieliin liittyvät riskit ja niiden hallinnassa tarvittavat keinot.

Erivapauden myöntämistä koskevaan 16 §:n 1 ja 5 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämät muutokset, joilla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Valvontaa koskevaa 18 §:ää selkeytettäisiin siirtymällä nykyisestä kaksiportaisesta valvonnasta yksiportaiseen valvontaan. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että liikenne- ja viestintäministeriö huolehtisi lain mukaisen luotsaustoiminnan yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämät muutokset, joilla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Lain 19 §:ssä olevaa rangaistussäännöstä muutettaisiin siten, että rangaistavaksi säädettäisiin myös luotsauspalvelujen tarjoaminen tai luotsaustoiminnan harjoittaminen lain 4 §:n vastaisesti. Lisäksi nykyisin laissa olevaa rangaistussäännöstä muutettaisiin vastaamaan laillisuusperiaatteen sisältämää täsmällisyysvelvoitetta siten, että asianomaisiin pykäliin viitaten kuvaillaan rangaistava teko. Rangaistavaa olisi laiminlyödä 5 §:ssä tarkoitettu luotsinkäyttövelvollisuus tai 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu tiedonantovelvollisuus. Rangaistavien tekojen nimikkeenä olisi luotsausrikkomus, joka olisi myös pykälän otsikko.

Säännöksellä luotsauslakia täsmennettäisiin luotsaustoiminnan harjoittamisen sallittavuuden osalta vastaamaan lain 4 §:n, 6 §:n ja 21 §:n säännöksiä luotsaustoiminnan harjoittamisesta sekä lain systematiikasta ja lain perusteluista ilmenevää lainsäätäjän tarkoitusta. Säännöksellä suojattaisiin luotsaustoiminnan harjoittajaa, jolla on velvollisuus tarjota luotsauspalveluja koko maassa ja ylläpitää tätä tarkoitusta varten tarvittavia resursseja myös kannattamattomilla alueilla.

Säännös suojaisi lisäksi luotsinkäyttövelvollisten alusten päälliköiden oikeudellista asemaa. Aluksen päällikkö on vastuussa siitä, että luotsinkäyttövelvollinen alus käyttää luotsia ja suorittaa luotsausmaksun luotsauslain 6 §:ssä ja Luotsausliikelaitoksesta annetussa laissa säädetyllä tavalla. Aluksen päälliköllä ei kuitenkaan välttämättä ole mahdollisuutta saada selkoa, onko luotsauspalvelujen tarjoaja ja palveluista laskuttava laissa tarkoitettu luotsauspalvelujen tarjoaja. Päälliköllä ei siten myöskään ole mahdollisuutta arvioida omaa oikeudellista asemaansa ja vastuutaan lain 19 §:ssä säädetyn luotsausrikkomuksen ja aluksen rahtaus- ja vakuutusehtoihin liittyvien seuraamusten osalta.

Ehdotettu säännös myös täsmentäisi luotsauslakia niin, että siitä valtioneuvoston oikeuskanslerin lausunnon mukaisesti ilmenisi paremmin lainsäätäjän tarkoitus.

Tuomioistuinta koskevaan 20 §:n 2 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämä muutos, jolla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Tarkempia säännöksiä ja määräyksiä sekä yleispoikkeuksia koskevaa 21 §:ää muutettaisiin siten, että sen 2—4 momentteihin tehtäisiin virastouudistuksen edellyttämät muutokset, joilla Merenkulkulaitokselle säädetty toimivalta ja tehtävät siirrettäisiin Liikenteen turvallisuusvirastolle.

Pykälän 3 momentin valtuussäännöstä muutettaisiin niin, että Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi tarkemmat määräykset luotsattavien väylien ja luotsausmatkojen lisäksi myös väylien ulkopuolella olevista luotsin otto- ja jättöalueista, joita lain 5 §:ssä tarkoitettu luotsinkäyttövelvollisuus koskee.

Pykälän 4 momentissa säädettyä yleispoikkeusten myöntämisvaltuutusta laajennettaisiin niin, että Liikenteen turvallisuusvirasto voisi myöntää poikkeuksen luotsinkäyttövelvollisuudesta aluksille, jotka rajatulla alueella osallistuvat kansainväliseen yhteistyöhön liittyvään harjoitukseen tai pelastustoimiin. Säännös mahdollistaisi esimerkiksi kansainvälisiin meripelastus-, öljyntorjunta- ja sotilaalliseen yhteistyöhön liittyviin harjoituksiin osallistuvien alusten vapauttamisen luotsinkäytöstä. Harjoituksiin osallistuu yleensä suuri määrä aluksia, mikä puolestaan edellyttäisi, että käytössä olisi suuri määrä luotseja. Kun alukset liikkuvat rajatulla alueella, luotsin käyttö saattaa olla tarpeetonta ja hankalaa. Vapautuksen myöntämisen edellytyksenä olisi kuitenkin se, ettei alusturvallisuus ja ympäristön turvallisuus vaarannu. Liikenteen turvallisuusvirasto voisi samoilla edellytyksillä myöntää Luotsausliikelaitokselle poikkeuksia lain 4 §:n mukaisesta luotsauspalvelujen tarjoamisvelvoitteesta.

3 Esityksen vaikutukset

Englannin kielen hyväksyminen linjaluotsauskieleksi nostaisi tehtyjen selvitysten perusteella kilpailuelementtinä toimivan linjaluotsauksen osuutta luotsausmarkkinoista nykyisestä noin 60 prosentista lähelle 70 prosenttia. Tämän on arvioitu pienentävän luotsaustuloja ja luotsausmarkkinoita noin 7 miljoonaa euroa. Vähennys kohdistuisi pääosin Suomenlahden satamiin: Haminaan, Kotkaan, Helsinkiin ja Hankoon. Luotsauksen kysynnän väheneminen vaikuttaisi Luotsausliikelaitoksen toimintaan ja talouteen ja edellyttäisi siltä sopeuttamistoimia. Tätä helpottaisi se, että englanninkielistä linjaluotsausta koskevaa säännöstä alettaisiin soveltaa 1 päivästä heinäkuuta 2011 alkaen, minkä jälkeen linjaluotsaus lisääntyisi asteittain sitä mukaa, kun alusten päälliköt saisivat harjoitusmatkansa täyteen ja tutkinnon suoritettua.

Luotsinkäyttövelvollisuudesta myönnettävien poikkeusten lisääminen hyväksymällä englannin kieli linjaluotsauskieleksi suomen ja ruotsin kielen rinnalle on hallituksen logistiikkaohjelman mukainen toimenpide, joka tehtyjen arvioiden mukaan pienentäisi merenkulun kustannuksia ja sitä kautta yritysten logistisia kustannuksia. Kun otetaan huomioon linjaluotsintutkinnoista aiheutuvat kulut ja varustamojen maksamat korvaukset ilman luotsia ajavien alusten päälliköille, varustamojen kulut pienenisivät tehtyjen arvioiden mukaan noin 4 - 5 miljoonaa euroa vuodessa.

4 Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä luotsausta selvittäneiden työryhmien esitysten ja niistä saatujen lausuntojen pohjalta.

Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä, oikeusministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, ympäristöministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtioneuvoston oikeuskanslerilta, Ahvenanmaan maakuntahallitukselta, Kilpailuvirastolta, Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lta, Finanssialan Keskusliitolta, Suomen Satamaliitolta, Suomen Varustamot ry:ltä, Suomen Laivameklariliitto ry:ltä, Satamaoperaattorit ry:ltä, Suomen Vesitieyhdistykseltä, Luotsiliitto ry:ltä, Suomen Konepäällystöliitolta, Suomen Laivanpäällystöliitto ry:ltä, Suomen Merimies-Unioni SMU ry:ltä, Merenkulkulaitokselta ja Luotsausliikelaitokselta.

Lausunnon ovat antaneet valtiovarainministeriö, oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, puolustusministeriö, valtioneuvoston oikeuskansleri, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Kilpailuvirasto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Finanssialan Keskusliitto, Suomen Satamaliitto, Suomen Varustamot ry, Suomen Laivameklariliitto ry, Satamaoperaattorit ry, Luotsiliitto ry, Suomen Konepäällystöliitto, Merenkulkulaitos sekä Luotsausliikelaitos. Lisäksi esityksestä antoivat lausunnon Kokkolan satama, Turun satama, Suomen Yrittäjät sekä Baltic Pilot Ltd Oy.

Lausunnon antaneet ovat ehdottaneet tarkennuksia esitykseen. Esityksen jatkovalmistelussa on mahdollisuuksien mukaan huomioitu lausunnoissa esitetyt seikat. Esityksen perusteluita erityisesti säätämisjärjestyksen osalta on täsmennetty.

5 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Englannin kielen hyväksymistä linjaluotsauskieleksi suomen ja ruotsin kielen rinnalle koskeva säännöstä sovellettaisiin kuitenkin 1 päivästä heinäkuuta 2011 alkaen.

Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

6 Säätämisjärjestys

6.1 Johdanto

Muutettavaksi esitetty luotsauslaki (940/2003) on säädetty nykyisen perustuslain voimassa ollessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Asiasta ei tuolloin hankittu perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Muutosesityksellä lakiin ei tehtäisi merkittäviä aineellisia muutoksia. Voimassa olevalla luotsauslailla siirrettiin Merenkulkulaitoksen tehtävänä luotsauslain (90/1998) 4 §:n 1 momentin nojalla ollut luotsauksen järjestäminen Luotsausliikelaitoksen tehtäväksi ja saman lainkohdan mukainen luotsaustoiminnan valvonta jäi Merenkulkulaitoksen tehtäväksi. Hallituksen esitys ei sisällä ehdotusta uudeksi elinkeinovapauden rajoitukseksi. Seuraava arviointi elinkeinovapauden ja julkisen hallintotehtävän osalta liittyy voimassaolevaan lakiin.

6.2 Julkinen hallintotehtävä

Ennen luotsauslain voimaantuloa vuonna 1998 luotsauksesta säädettiin luotsausasetuksessa (373/1957). Asetuksen 2 §:n mukaan alusten oli käytettävä valtion luotsia. Luotsaustoiminta oli säädetty Merenkulkulaitoksesta annetun asetuksen (13/1990) 5 §:ssä merenkulkupiirien tehtäväksi. Merenkulkulaitoksen luotsauksen järjestämistä koskeva velvoite oli samansisältöinen luotsaustoiminnan liikelaitostamiseen saakka.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1995:61 katsonut, että valtiolla on luotsauspalvelujen antamiseen yksinoikeus. Toimivan luotsilaitoksen ylläpitäminen on siten valtiolle kuuluva tehtävä ja julkisen vallan käyttämistä. Valtion tehtävä luotsilaitoksen ylläpitäjänä on järjestää pätevät ja riittävät luotsipalvelut ja huolehtia niiden saatavuudesta.

Luotsaustoiminnan liikelaitostamisen yhteydessä on edellä esitetyn perusteella ollut kyse perustuslain 124 §:ssä tarkoitetusta julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Oikeusministeriö on Merenkulkulaitoksen organisaatiouudistusta koskevaan hallituksen esitykseen (HE 39/2003 vp) antamassaan lausunnossa (50/43/2003 LAVO) todennut, että ehdotetun lain 8 §:ssä olevien luotsin alusliikenteen valvontaan ja ympäristönsuojeluun liittyvien valvonta- ja ilmoitusvelvollisuuksien perusteella luotsin harjoittama toiminta on sellainen julkinen hallintotehtävä, jota perustuslain 124 §:ssä tarkoitetaan. Luotsin tehtäviin ei kuitenkaan voida katsoa sisältyvän varsinaista julkisen vallan käyttöä. Aluksen ohjailuun liittyvien luotsaustehtävien siirtämistä muun kuin viranomaisen palveluksessa olevien hoidettavaksi on voitu pitää tarkoituksenmukaisena ottaen huomioon toiminnan erityisluonne ja sen varsin rajattu kohde.

Oikeusministeriö katsoi lisäksi, että vaikka luotseihin julkisyhteisön työntekijöinä voidaan soveltaa rikoslain 40 luvussa tarkoitettuja virkarikossäännöksiä, olisi luotsauslain 8 §:ään informatiivista syistä hyvä sisällyttää rikosoikeudellista virkavastuuta koskeva säännös.

Luotsauksen kaltaisessa tosiasiallisessa toiminnassa voidaan oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten turvaamisesta huolehtia muun muassa luotsien sopivuuden ja pätevyyden avulla (PeVL 28/2001 vp, s. 5/II). Luotsauslaki sisältää säännöksiä luotsin ohjauskirjan saamisen ja peruuttamisen edellytyksistä.

6.3 Elinkeinovapaus

Merenkulkulaitoksen organisaatiouudistuksen yhteydessä luotsausta ei avattu kilpailulle toisin kuin jäänmurto- ja yhteysalusliikennepalveluiden kohdalla tehtiin. Ne Merenkulkulaitoksen oli Merenkulkulaitoksesta annetun lain (939/2003) 7 §:n mukaan avattava kilpailulle kolmen vuoden kuluessa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on todennut mietinnössään (LiVM 2/2003 vpHE 38/2003 vp) luotsauksen osalta seuraavaa: ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Luotsausliikelaitos on ratkaisu, jossa edetään varovasti siirtäen nykyinen palvelutuotanto käytännöllisessä monopoliasemassa liikelaitosmuotoon.”

Merenkulkulaitoksen organisaatiouudistusta koskevassa hallituksen esityksessä (kohta 4.3. Elinkeino- ja kilpailupoliittiset vaikutukset) on Luotsausliikelaitoksen osalta todettu seuraavaa: ”Luotsausliikelaitoksen palvelujen tuottamista ohjaisivat asiakkaat, luotsauslainsäädäntö sekä siihen perustuvat luotsinkäyttövapautukset. Kilpailuelementteinä toimisivatkin luotsausviranomaisen lainsäädännön ja turvallisuusharkinnan perusteella myöntämät linjaluotsinkirjat ja luotsinkäyttövapautukset.” Kilpailuelementtinä luotsauksessa toimii siten linjaluotsaus, jolla luotsauksen harjoittaminen on tehty luvanvaraisesti mahdolliseksi muillekin kuin Luotsausliikelaitokselle.

Luotsaustoimintaa ei hallituksen esityksessä tarkasteltu perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta. Mikäli katsottaisiin, että luotsaustoimintaa olisi arvioitava elinkeino-vapauden kannalta, niin arviossa olisi huomioitava perustuslakivaliokunnan linjaukset asiassa.

Perustuslakivaliokunta on omaksumassaan käytännössä katsonut, että perustuslain 18 §:n 1 momentin säännöksessä “jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla” oleva ilmaisu “lain mukaan” viittaa mahdollisuuteen rajoittaa säännöksessä turvattua oikeutta lailla (PeVL9/2005 vp, s. 2; ks. myös HE 309/1993 vp s. 67/II). Valiokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena pääsääntönä, mutta on vakiintuneesti katsonut elinkeinotoiminnan luvanvaraistamisen olevan mahdollista perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävästä syystä. Tällaisen sääntelyn tulee täyttää muut perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset. Elinkeinovapauden rajoitusten tulee olla täsmällisiä ja tarkkarajaisia, minkä lisäksi rajoittamisen laajuuden ja edellytysten pitää ilmetä laista (näin esim. PeVL66/2002 vp, s. 2).

Nämä edellytykset täyttyvät luotsauksen osalta, sillä luotsaustoiminnasta on säädetty luotsauslain 4 §:ssä, 6 §:ssä ja 21 §:ssä tavalla, joka rajaa luotsaustoiminnan harjoittajaksi Luotsausliikelaitoksen. Tämä on katsottu tarpeelliseksi, koska luotsaustoiminnan tarkoituksena on merenkulun turvallisuuden lisääminen ja ympäristövahinkojen ehkäiseminen, ja koska luotsausta tulee tarjota kaikilla luotsattavilla väylillä. Tietyillä aluksilla on lain mukaan luotsinkäyttövelvollisuus ja myös muiden alusten on tarvittaessa voitava käyttää luotsia.

Alukset, joiden luotsinkäyttövelvollisuus perustuu aluksen kokoon, voivat saada vapautuksen velvollisuudesta käyttää Luotsausliikelaitoksen luotsia, jos Merenkulkulaitos myöntää aluksen päällikölle väylä- ja aluskohtaisen linjaluotsinkirjan. Linjaluotsinkirjan saamisen edellytyksistä on täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säädetty luotsauslain 14 §:ssä. Linjaluotsinkirjan peruuttamisesta on säädetty lain 15 §:ssä.

6.4 Rangaistavuus

Lain 19 §:ään lisättäväksi esitetyllä säännöksellä, jolla säädettäisiin rangaistavaksi muiden kuin lain 4 §:ssä tarkoitetun luotsauspalvelujen tarjoajan luotsaustoiminnan harjoittaminen ja luotsauspalvelujen tarjoaminen, suojattaisiin luotsaustoiminnan harjoittajaa ja luotsinkäyttövelvollisen aluksen päällikköä. Luotsaustoiminnan harjoittajalla on velvollisuus tarjota luotsauspalveluja koko maassa ja yllä pitää tätä tarkoitusta varten tarvittavia resursseja myös kannattamattomilla alueilla.

Aluksen päällikkö on vastuussa siitä, että luotsinkäyttövelvollinen alus käyttää luotsia ja suorittaa luotsausmaksun luotsauslain 6 §:ssä ja Luotsausliikelaitoksesta annetussa laissa säädetyllä tavalla. Aluksen päälliköllä ei kuitenkaan välttämättä ole mahdollisuutta saada selkoa, onko luotsauspalvelujen tarjoaja ja palveluista laskuttava laissa tarkoitettu luotsauspalvelujen tarjoaja. Päälliköllä ei siten myöskään ole mahdollisuutta arvioida omaa oikeudellista asemaansa ja vastuutaan lain 19 §:ssä säädetyn luotsausrikkomuksen ja aluksen rahtaus- ja vakuutusehtoihin liittyvien seuraamusten osalta.

Lainsäätäjän liikkumavaraa kriminalisointien säätämisessä on perustuslakivaliokunnan käytännössä pidetty varsin väljänä. Perustuslaista johtuvat rajoitukset liittyvät perusoikeuksiin, joiden käyttämiseen liittyvien rangaistussäännösten tulee täyttää perusoikeuksien rajoittamiseen liittyvät edellytykset, kuten vaatimukset sääntelyn hyväksyttävyydestä ja oikeasuhtaisuudesta sekä perustuslain 8 §:ssä säädetyn rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaatimukset. Rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava laissa riittävällä täsmällisyydellä. (PeVL 17/2006 vp).

Esitetty säännös ei ole ristiriidassa perusoikeuksien kanssa. Säännös suojaa luotsauspalvelujen tarjoajaa ja aluksen päällikköä sekä heidän lakisääteisten velvollisuuksiensa suorittamista, ja on oikeasuhtainen. Ehdotetun säännöksen mukainen rangaistus luotsausrikkomuksesta on sama kuin voimassa olevassa säännöksessä säädetty rangaistus luotsinkäyttövelvollisuuden laiminlyönnistä.

Säännöksessä on huomioitu perustuslain 8 §:ssä vahvistettu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja siihen liittyvä vaatimus sääntelyn täsmällisyydestä.

Edellä mainituilla perusteilla katsotaan, että laki voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Vaikka hallituksen esityksen tarkoituksena on vain selventää voimassa olevan lain tulkintaa eikä se siten sisällä merkittäviä aineellisia muutoksia voimassa olevaan lakiin verrattuna, voidaan katsoa, että lakiehdotus sisältää säännöksiä, joilla on siinä määrin yhtymäkohtia perusoikeuksiin, että olisi suotavaa varata perustuslakivaliokunnalle tilaisuus antaa esityksestä lausunto.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki luotsauslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 21 päivänä marraskuuta 2003 annetun luotsauslain (940/2003) 2 §:n 2 kohta, 4 §:n 1 momentin johdantokappale, 5 §:n 1, 4 ja 5 momentti, 8 §:n 1 momentti, 10 ja 12 §, 13 §:n 1 momentin johdantokappale, 2 momentin johdantokappale ja 3 momentti, 14 §, 16 §:n 1 ja 5 momentti, 18 ja 19 §, 20 §:n 2 momentti ja 21 § seuraavasti:

2 §
Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:


2) luotsilla henkilöä, jonka Liikenteen turvallisuusvirasto on ohjauskirjan myöntämällä hyväksynyt toimimaan luotsina Suomen vesialueella sekä Saimaan kanavan vuokra-alueella.

4 §
Luotsaustoiminnan harjoittaminen

Luotsausliikelaitoksen on tarjottava tässä laissa tarkoitettuja luotsauspalveluja alueilla, joilla luotsia on käytettävä 5 §:n mukaan.


5 §
Velvollisuus käyttää luotsia

Aluksen on Suomen vesialueella ja Saimaan kanavan vuokra-alueella olevilla luotsattaviksi väyliksi määritellyillä vesilain (264/1961) 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetuilla yleisillä kulkuväylillä ja näiden ulkopuolella olevilla luotsin otto- ja jättöalueilla käytettävä luotsia, jos aluksen lastin vaarallisuus tai haitallisuus taikka aluksen koko sitä edellyttää.


Aluksen kokoon perustuvasta luotsinkäyttövelvollisuudesta on vapautettu:

1) alus, jonka päällikölle Liikenteen turvallisuusvirasto on myöntänyt 14 §:ssä tarkoitetun linjaluotsinkirjan;

2) alus, jolle Liikenteen turvallisuusvirasto on myöntänyt 16 §:ssä tarkoitetun erivapauden;

3) Saimaan vesialueella liikennöivä kotimaanliikenteen alus.

Liikenteen turvallisuusvirasto voi turvallisuus- tai ympäristönsuojelullisista syistä muutoinkin päättää, että nimetyn päällikön tai tietyn aluksen tulee käyttää luotsia.


8 §
Luotsin vastuu ja velvollisuudet

Luotsi on vastuussa luotsauksesta. Luotsin on esitettävä luotsattavan aluksen päällikölle ajantasaiseen kartta-aineistoon perustuva reittisuunnitelma sekä muut aluksen turvallisen kulun kannalta tarpeelliset tiedot ja ohjeet sekä valvottava niitä aluksen ohjailuun ja käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä, joilla on merkitystä alusliikenteen turvallisuudelle ja ympäristönsuojelulle.


10 §
Kahden luotsin käyttö

Luotsilla on oikeus ottaa luotsausmatkalle mukaan toinen luotsi, jos se on tarpeen sää- tai jääolosuhteisiin, aluksen navigointiin tai sen käsittelyyn liittyvien painavien seikkojen vuoksi.

Mukaan voidaan ottaa myös luotsiksi koulutettava henkilö.

Jos luotsauksessa joudutaan käyttämään kahta luotsia, aluksen päällikölle on ilmoitettava ennen luotsauksen aloittamista, kumpi luotseista vastaa luotsauksesta.

12 §
Luotsin ohjauskirja

Luotsilla on oikeus luotsata niillä väylillä ja väylien ulkopuolella olevilla luotsin otto- ja jättöalueilla, joihin hän on Liikenteen turvallisuusviraston myöntämällä ohjauskirjalla saanut luotsausoikeuden. Ohjauskirjan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on:

1) merikapteeninkirja;

2) sellainen terveys ja kunto, joka vaaditaan kauppa-aluksessa kansipalveluksessa olevalta;

3) harjoittelumatkoja ohjauskirjaan merkittävällä väylällä ja väylän ulkopuolella olevalla luotsin otto- ja jättöalueella;

4) Liikenteen turvallisuusviraston järjestämä hyväksytysti suoritettu kirjallinen tutkinto;

5) Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymän henkilön vastaanottama koeluotsaus ohjauskirjaan merkittävällä väylällä ja väylän ulkopuolella olevalla luotsin otto- ja jättöalueella molempiin suuntiin;

6) tarvittava suomen ja ruotsin kielen taito.

Luotsin ohjauskirja myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi, ja se voidaan hakemuksesta uudistaa. Luotsin ohjauskirjan uudistamisen edellytyksenä on, että luotsi osoittaa säilyttäneensä väylätuntemuksensa ja että hänellä on sellainen terveys ja kunto, joka vaaditaan kauppa-aluksessa kansipalveluksessa olevalta.

Säännökset ohjauskirjan sisällöstä sekä tarkempia säännöksiä ohjauskirjan myöntämisen edellytyksistä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

13 §
Luotsin ohjauskirjan peruuttaminen

Liikenteen turvallisuusviraston on peruutettava luotsin ohjauskirja, jos:


Liikenteen turvallisuusvirasto voi peruuttaa ohjauskirjan, jos:


Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa luotsi voidaan heti velvoittaa toimittamaan ohjauskirjansa Liikenteen turvallisuusvirastolle.


14 §
Linjaluotsinkirja

Liikenteen turvallisuusvirasto voi hakemuksesta myöntää väylä- ja aluskohtaisen linjaluotsinkirjan aluksen päällikölle, joka osoittaa tuntevansa aluksen käyttämän väylän. Linjaluotsinkirja voidaan vastaavin edellytyksin myöntää myös aluksen perämiehelle.

Linjaluotsinkirjan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija:

1) on osallistunut hakemuksen kohteena olevan aluksen tai vastaavanlaisen aluksen navigointiin päällikkönä tai perämiehenä linjaluotsinkirjaan merkittävällä väylällä;

2) on suorittanut hyväksytysti Liikenteen turvallisuusviraston järjestämän kirjallisen tutkinnon;

3) on suorittanut hyväksytysti Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymän henkilön vastaanottaman koeluotsauksen; koeluotsaus on tehtävä linjaluotsinkirjaan merkittävällä väylällä mukaan lukien väylän ulkopuolella olevat luotsin otto- ja jättöalueet sekä molempiin suuntiin tai linjaluotsinkirjaan merkittävään suuntaan;

4) hallitsee tarvittavassa laajuudessa suomen tai ruotsin kieltä.

Sellaisilla tämän lain 5 §:ssä tarkoitetuilla väylillä ja väylien ulkopuolella olevilla luotsin otto- ja jättöalueilla, joilla annetaan alusliikennepalvelulain (623/2005) 6 §:ssä tarkoitettua navigointiapua ja 7 §:ssä tarkoitettua alusliikenteen järjestelypalvelua, linjaluotsinkirjan voi saada myös sillä edellytyksellä, että hakija:

1) täyttää 2 momentin 1 kohdan vaatimuksen;

2) on suorittanut 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun kirjallisen tutkinnon ja 3 kohdassa tarkoitetun koeluotsauksen englannin kielellä;

3) hallitsee tarvittavassa laajuudessa englannin kielen;

4) tuntee väyläalueen navigoinnissa, alusliikennepalvelussa ja jäänmurtopalvelussa käytettävän paikannimistön suomeksi tai ruotsiksi.

Linjaluotsinkirja myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi ja se voidaan hakemuksesta uudistaa. Linjaluotsinkirjan uudistamisen edellytyksenä on, että kirjan haltija osoittaa säilyttäneensä väylätuntemuksensa.

Säännökset linjaluotsinkirjan sisällöstä sekä tarkempia säännöksiä linjaluotsinkirjan myöntämisen edellytyksistä ja linjaluotsinkirjan uudistamisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

16 §
Erivapaus

Liikenteen turvallisuusvirasto voi hakemuksesta myöntää aluskohtaisen erivapauden luotsinkäyttövelvollisuudesta sellaiselle alukselle, jonka päälliköllä on pitkäaikainen kokemus liikenteestä Suomen aluevesillä tai Saimaan vesialueella joko hakemuksen kohteena olevassa tai vastaavanlaisessa aluksessa. Jos aluksen vahtijärjestelyjen vuoksi perämies vastaa komentosiltavahdin pidosta, vapautuksen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että myös perämiehellä on vastaava kokemus liikenteestä kuin aluksen päälliköllä.


Liikenteen turvallisuusvirasto voi peruuttaa erivapauden, jos myöntämisen perusteet lakkaavat olemasta voimassa, erivapauden saanut rikkoo toistuvasti tätä lakia tai muita alusliikennettä koskevia säännöksiä taikka muutoin vaarantaa toiminnallaan alusliikenteen turvallisuutta.


18 §
Valvonta

Liikenne- ja viestintäministeriö huolehtii tämän lain mukaisen luotsaustoiminnan yleisestä ohjauksesta ja kehittämisestä.

Liikenteen turvallisuusvirasto valvoo tämän lain noudattamista.

19 §
Luotsausrikkomus

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) tarjoaa luotsauspalveluja tai harjoittaa luotsaustoimintaa 4 §:ssä säädetyn vastaisesti,

2) laiminlyö 5 §:ssä tarkoitetun luotsinkäyttövelvollisuuden taikka

3) laiminlyö 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, luotsausrikkomuksesta sakkoon.

20 §
Tuomioistuin

Liikenteen turvallisuusviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

21 §
Tarkemmat säännökset ja määräykset sekä yleispoikkeukset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarkemmat määräykset luotsin ohjauskirjan ja linjaluotsinkirjan myöntämiseen liittyvistä kirjallisista tutkinnoista ja koeluotsauksista sekä pitää luetteloa myöntämistään luotsin ohjauskirjoista, linjaluotsinkirjoista ja erivapauksista.

Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarkemmat määräykset luotsattavista väylistä, niiden ulkopuolella olevista luotsin otto- ja jättöalueista ja luotsausmatkoista sekä julkaisee niistä luetteloa.

Liikenteen turvallisuusvirasto voi erityisten sää- tai jääolosuhteiden vuoksi tai kansainväliseen yhteistyöhön liittyvien rajatulla alueella toteutettavien harjoitusten tai pelastustoimien suorittamiseksi tai harjoitusalueelle tai pelastustoimien suorittamisalueelle siirtymiseksi hakemuksesta myöntää aluksille poikkeuksia luotsinkäyttövelvollisuudesta, jos luotsinkäyttövelvollisuutta koskevien säännösten noudattaminen olisi ilmeisen tarkoituksetonta tai kohtuuttoman hankalaa ja edellyttäen, että alusturvallisuutta ja ympäristöä ei vaaranneta. Samoilla edellytyksillä Liikenteen turvallisuusvirasto voi myöntää Luotsausliikelaitokselle poikkeuksia luotsauspalvelujen tarjoamisvelvollisuudesta.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Lain 14 §:n 3 momentin englannin kielellä suoritettavaa linjaluotsintutkintoa koskevia säännöksiä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2011.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.


Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 2009

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Liikenneministeri
Anu Vehviläinen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.