Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 174/2008
Hallituksen esitys Eduskunnalle Genevessä 8 päivänä joulukuuta 2005 uuden tunnusmerkin käyttöönotosta tehdyn Geneven vuoden 1949 yleissopimusten lisäpöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Genevessä joulukuussa 2005 uuden tunnusmerkin käyttöönotosta tehdyn Geneven vuoden 1949 yleissopimusten lisäpöytäkirjan (III lisäpöytäkirja) ja lain lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Geneven vuoden 1949 yleissopimuksilla ja niiden vuonna 1977 tehdyillä lisäpöytäkirjoilla pyritään lieventämään sotien ja muiden aseellisten selkkausten kielteisiä vaikutuksia sekä suojelemaan näiden uhreja, erityisesti haavoittuneita, sairaita ja haaksirikkoutuneita sekä sotavankeja. Geneven yleissopimukset lisäpöytäkirjoineen ovat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden keskeisimpiä sopimusinstrumentteja.

Geneven sopimuksilla ja niiden lisäpöytäkirjoilla suojataan punaisen ristin ja punaisen puolikuun tunnusmerkit ja varataan niiden käyttö sopimuspuolten asevoimien lääkintäjoukoille, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun eri järjestöille sekä tiettyihin sopimuksissa tarkemmin määriteltyihin lääkintähuoltoon liittyviin tarkoituksiin. Aseellisen selkkauksen aikana tunnusmerkkejä käytetään osoittamaan asevoimien hengellisiä ja lääkintäjoukkoja sekä muita lääkintähuollosta ja sairaankuljetuksesta vastaavia kohteita, joihin kohdistettuja hyökkäystekoja pidetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisina sotarikoksina. Suojamerkit tunnistetaan ja tunnustetaan laajasti ympäri maailman, mutta ne eivät tästä huolimatta ole kyenneet kaikilla konfliktialueilla tarjoamaan riittävää suojaa. Vuoden 2005 lisäpöytäkirjalla hyväksyttiin tämän vuoksi aiempia tunnuksia täydentävä uusi, punaiseksi kristalliksi nimetty tunnusmerkki.

Suomi allekirjoitti III lisäpöytäkirjan 13 päivänä maaliskuuta 2006. Lisäpöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 14 päivänä tammikuuta 2007, ja siihen oli toukokuun 2008 alussa sitoutunut 28 valtiota. Lisäpöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Suomi tallettaa hyväksymiskirjansa.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Eduskunnalle on lisäksi annettu hallituksen esitys laiksi eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä annetun lain muuttamisesta (HE 88/2008), jossa ehdotetaan lisättäväksi punainen puolikuu ja punainen kristalli laissa suojattujen tunnusmerkkien joukkoon. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti lisäpöytäkirjan kansallisen voimaantulon kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Geneven vuoden 1949 neljällä yleissopimuksella (SopS 7-8/1955) pyritään maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamiseen (I yleissopimus), merisotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoutuneiden aseman parantamiseen (II yleissopimus), sotavankien kohtelun parantamiseen (III yleissopimus) sekä siviilihenkilöiden suojelemiseen sodan aikana (IV yleissopimus). Sopimusten tarjoamaa suojaa laajentamaan hyväksyttiin vuonna 1977 kaksi täydentävää instrumenttia, lisäpöytäkirjat kansainvälisten aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta (I pöytäkirja) ja kansainvälistä luonnetta vailla olevien aseellisten selkkausten uhrien suojelemisesta (II pöytäkirja). Yhdessä nämä sopimukset ja pöytäkirjat muodostavat kirjoitetun kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rungon. Suomi on ratifioinut kaikki kuusi instrumenttia.

Geneven sopimuksissa sekä niiden I ja II lisäpöytäkirjoissa suojataan punaisen ristin ja punaisen puolikuun tunnusmerkit. Tunnusmerkkien tärkein tehtävä on aseellisen selkkauksen oloissa osoittaa sellaisia kohteita, joita vastaan hyökkääminen on humanitaarisen oikeuden vastainen teko. Oikeus merkkien käyttöön on varattu sopimuspuolten asevoimille, jotka voivat käyttää valitsemaansa tunnusmerkkiä merkitsemään lääkintäjoukkojaan, sairaankuljetusajoneuvojaan ja sairaaloitaan sekä hengellistä henkilökuntaansa. Lisäksi valtio voi antaa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansalliselle järjestölle tai muille siviililuonteisen lääkintähuollon yksiköille oikeuden käyttää tunnusmerkkiä vastaavien kohteiden suojaamiseksi. Edellä kuvattuja kohteita vastaan hyökkäämistä pidetään sotarikoksena riippumatta siitä, onko tällaiset kohteet merkitty suojatuin tunnusmerkein. Tunnusmerkeillä on kuitenkin aseellisen selkkauksen oloissa tärkeänä tehtävänä mahdollisimman selkeästi ilmaista selkkauksen osapuolille, että kyseessä on suojattu kohde.

Sopimuspuolten asevoimat saavat käyttää tunnusmerkkiä edellä kuvattujen toimintojensa tunnuksena myös rauhan aikana. Lisäksi lupa merkin käyttöön voidaan rauhan aikana antaa sellaisille ensiapuasemille ja ambulansseille, jotka tarjoavat maksutonta hoitoa. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen kansainvälisillä järjestöillä on aina oikeus merkin käyttöön.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansalliset yhdistykset voivat käyttää tunnusmerkkiä myös osoittaakseen kuulumistaan Punaisen Ristin liikkeeseen. Tällaisen ns. ilmaisevan käytön on kuitenkin selvästi erotuttava yllä kuvatusta ns. suojaavasta käytöstä mm. tunnusmerkin pienemmän koon avulla

Nykyisiin tunnusmerkkeihin on niiden laajasta tunnustamisesta huolimatta nähty liittyvän uskonnollisia ja poliittisia merkityksiä, minkä vuoksi niiden käyttö tietyillä konfliktialueilla on ollut ongelmallista. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen vuonna 2005 päästiin vihdoin sopuun uuden, neutraaliksi mielletyn tunnusmerkin hyväksymisestä punaisen ristin ja punaisen puolikuun rinnalle.

III lisäpöytäkirjan mukaan sopimuspuolet voivat halutessaan valita punaisen kristallin lääkintäjoukkojensa pysyväksi tunnukseksi punaisen ristin tai punaisen puolikuun sijalle. Toisaalta punaista kristallia on mahdollista käyttää tilapäisesti vanhemman tunnuksen sijasta alueilla tai tilanteissa, joissa vanhemman tunnusmerkin käyttö olisi uskonnollisista tai poliittisista syistä ongelmallista.

Lisäpöytäkirja antaa oikeuden uuden tunnusmerkin käyttöön myös Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen eri järjestöille. Kansallisten yhdistysten on valittava punainen kristalli pysyväksi tunnuksekseen silloin, kun niiden kotipaikkavaltio on näin tehnyt. Muut kansalliset yhdistykset voisivat käyttää uutta tunnusmerkkiä poikkeusoloissa tilapäisenä tunnuksena samoista syistä kuin asevoimatkin.

Lisäpöytäkirjan ratifioiminen loisi Suomelle velvoitteen kansallisesti suojata punaisen kristallin tunnusmerkki. Sille olisi annettava sama suoja kuin aiemmillekin tunnusmerkeille mm. rajoittamalla sen käyttöä vastaavalla tavalla ja säätämällä merkin väärinkäyttö rangaistavaksi. Puolustusvoimille olisi annettava oikeus käyttää punaisen kristallin tunnusta merkitsemään lääkintäjoukkojaan tilanteissa, joissa punaisen ristin käyttäminen olisi ongelmallista. Tällainen tilanne voi olla mahdollinen esimerkiksi suomalaisten joukkojen toimiessa rauhanturvatehtävissä konfliktialueella.

Punaisen puolikuun tunnusmerkin suojaamisesta on määrätty jo vuoden 1949 yleissopimuksissa ja vuoden 1977 lisäpöytäkirjoissa, mutta toistaiseksi sitä ei ole suojattu Suomen kansallisessa lainsäädännössä. Suomen kansainvälisten velvoitteiden täysimääräiseksi toteuttamiseksi myös tämän tunnusmerkin suojaaminen on aiheellista, vaikka punainen puolikuu ei olekaan Suomen puolustusvoimien tai Suomen Punaisen Ristin käytössä oleva tunnusmerkki. Punaisen kristallin ja punaisen puolikuun kansalliseksi suojaamiseksi eduskunnalle on annettu tämän esityksen kanssa yhdessä käsiteltäväksi tarkoitettu hallituksen esitys laiksi eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä annetun lain muuttamisesta (HE 88/2008).

Lisäpöytäkirjaan sisältyy myös määräys edistää pöytäkirjan ja sen säännösten tunnettuutta sopimusvaltion alueella sekä sisällyttää pöytäkirjan opiskelu sotilaskoulutukseen. Lisäpöytäkirjan muut määräykset ovat pääosin teknisiä.

2 Nykytila

Geneven vuoden 1949 yleissopimukset on saatettu Suomessa voimaan asetuksella vuonna 1955 ja vuoden 1977 lisäpöytäkirjat niin ikään asetuksella vuonna 1981. Sopimusten ja lisäpöytäkirjojen vaatima punaisen ristin tunnusmerkin kansallinen suojaaminen perustuu lakiin eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä (947/1979; "merkkilaki"). Merkkilain mukaan punaisen ristin tunnusmerkkiä saa käyttää vain siinä säädetyissä tapauksissa. Lupa tunnusmerkin käyttöön Geneven sopimusten ja niiden lisäpöytäkirjojen mukaisesti on annettu Suomen puolustusvoimille (3 §:n 1 mom.), Punaisen Ristin kansainvälisille järjestöille ja vieraiden valtioiden kansallisille yhdistyksille (3 §:n 2 mom.) sekä Suomen Punaiselle Ristille (3 §:n 3 mom.). Lisäksi lain 4 § oikeuttaa nyttemmin lakkautetun lääkintöhallituksen myöntämään Suomen Punaisen Ristin suostumuksella luvan tunnusmerkin käyttämiseen rauhan aikana sairaankuljetusten tai maksutonta hoitoa tarjoavien sairaaloiden ja ensiapuasemien merkitsemiseen. Lääkintöhallituksen tehtävät ovat tältä osin siirtyneet sosiaali- ja terveysministeriölle. Hallituksen esityksessä merkkilain muuttamiseksi ehdotetaan, että valvontatehtävä osoitettaisiin terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle.

Merkkilain 6 §:ssä määrätään, että punaisen ristin tai nimityksen "punainen risti" luvattomasta käytöstä on tuomittava rangaistukseksi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Lisäksi rikoslain 11 luvun 5 §:ssä säädetään tunnusmerkin väärinkäytön rangaistavuudesta silloin, kun teko täyttää sotarikoksen tunnusmerkit. Rikoslakia on toukokuussa 2008 voimaan tulleella lailla rikoslain muuttamisesta (212/2008) täydennetty siten, että sotarikoksena voi tulla rangaistavaksi niin punaisen ristin, punaisen puolikuun kuin punaisen kristallinkin oikeudenvastainen käyttö.

Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat luovat Suomelle velvoitteen suojata tunnusmerkit kansallisessa lainsäädännössään. Tämän lisäksi sopimukset luovat Suomelle ja Suomen asevoimille velvoitteen toimia aseellisen selkkauksen oloissa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Näin ollen Suomen asevoimat ovat ulkomaillakin toimiessaan velvollisia kunnioittamaan Geneven sopimusjärjestelmässä määriteltyjä tunnusmerkkejä ja niiden suojaamia kohteita. Vastavuoroisesti Suomella on oikeus vaatia muilta sopimuspuolilta samaa kunnioitusta. Lääkintähuollon tehtäviä hoitavia tahoja kohtaan hyökkäämistä pidetään sotarikoksena siitä riippumatta, onko kohteet merkitty tunnusmerkein, mutta merkeillä on keskeinen rooli tällaisten kohteiden erottautumisessa. Hyväksymällä III lisäpöytäkirjan Suomi sitoutuu kunnioittamaan punaisen kristallin tunnusmerkkiä samalla tavoin kuin se jo on sitoutunut kunnioittamaan punaista ristiä ja punaista puolikuuta.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Geneven sopimusten III lisäpöytäkirjan tarkoituksena on ratkaista ongelma, joka on aiheutunut siitä, että vakiintuneet punaisen ristin ja punaisen puolikuun tunnusmerkit eivät ole kaikissa konfliktitilanteissa kyenneet tarjoamaan riittävää turvaa sopimusten suojaamille henkilöille, rakennuksille ja muille kohteille. Suomi on perinteisesti sitoutunut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kehittämiseen, levittämiseen ja sen noudattamisen edistämiseen. Suomi toimi aktiivisesti III lisäpöytäkirjan hyväksymisen edistämiseksi ja on allekirjoittanut sen. Ratifioimalla lisäpöytäkirjan Suomi voisi osaltaan vahvistaa uuden tunnusmerkin asemaa ja edistää sen universaalisuutta. Lisäpöytäkirjan hyväksyminen ja sen voimaansaattamiseen liittyvä merkkilain muutos antaisivat myös Suomen puolustusvoimille mahdollisuuden käyttää uutta, uskonnollisesti ja poliittisesti neutraaliksi miellettyä punaisen kristallin tunnusta merkitsemään lääkintäjoukkojaan esimerkiksi rauhanturvatehtävissä silloin, kun punaisen ristin tunnuksen käyttäminen olisi paikallisten olosuhteiden vuoksi vaarallista tai muulla tavoin vaikeuttaisi suojattujen toimintojen suorittamista alueella.

Esitys sisältää ehdotuksen myös laiksi, jolla saatettaisiin voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lisäpöytäkirjan tiettyjen velvoitteiden täysimääräiseksi toteuttamiseksi eduskunnalle on tämän esityksen lisäksi annettu esitys laiksi eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä annetun lain muuttamisesta (HE 88/2008). Esitykset liittyvät siten kiinteästi toisiinsa.

4 Esityksen vaikutukset

Esitys ei sisällä uusia valtiontalouteen liittyviä tai muita vähäistä merkittävimpiä taloudellisia vaikutuksia. Esityksellä ei ole vaikutusta viranomaisten menettelytapoihin, eikä se vaikuta viranomaisten keskinäisiin toimivaltasuhteisiin tai valtion ja kuntien väliseen tehtävänjakoon. Esityksellä ei ole sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia. Esityksellä ei ole arvioitu olevan sukupuolivaikutuksia.

5 Asian valmistelu

1990-luvulle tultaessa oli kansainvälisesti jo pitkään tunnustettu, että punaisen ristin ja punaisen puolikuun tunnusmerkkeihin liitetään myös uskonnollisia ja poliittisia merkityksiä, mutta ratkaisua ei oltu löydetty. Vuosikymmenen lopussa keskusteluissa nousi esiin ajatus yhden kansallisista, kulttuurisista ja uskonnollisista viittauksista vapaan uuden tunnusmerkin luomisesta. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen 28. kansainvälinen konferenssi esitti vuonna 2003 toivomuksen lopullisen ja pysyvän ratkaisun löytämisestä, ja vuonna 2005 Geneven sopimusten tallettajavaltio Sveitsi aloitti tähän tähtäävät kansainväliset konsultaatiot.

Poliittiset näkemyserot, etenkin Lähi-idän kysymys, vaikeuttivat konsultaatioiden etenemistä erimielisyyksien kiteytyessä kiistaan Israelin Magen David Adom -järjestön ja Palestiinan Punaisen Puolikuun jäsenyydestä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liitossa. Useat valtiot, Suomi näiden mukana, korostivat kysymyksen humanitaarista luonnetta ja katsoivat, että poliittiset erimielisyydet tulisi pitää siitä erillään. Magen David Adomin ja Palestiinan Punaisen Puolikuun päästyä lopulta keskinäiseen yhteisymmärrykseen tie oli auki tunnusmerkkikysymystä pohtivan diplomaattikonferenssin koollekutsumiseen Genevessä 5 - 7 päivänä joulukuuta 2005.

Neuvottelut politisoituivat myös diplomaattikonferenssissa, jossa kolmannen lisäpöytäkirjan hyväksymisestä jouduttiin lopulta äänestämään. Lisäpöytäkirja sai vaaditun kahden kolmasosan enemmistön 98 valtion äänestäessä puolesta, 27 maan äänestäessä vastaan ja 10 valtion pidättäytyessä äänestämästä. Suomi äänesti lisäpöytäkirjan puolesta yhdessä muiden EU-maiden kanssa; vastaan äänesti Syyrian johdolla muun muassa osa Organisation of the Islamic Conference -järjestöön (OIC) kuuluvista maista. Kesäkuussa 2006 Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen 29. kansainvälinen konferenssi hyväksyi III lisäpöytäkirjan edellyttämät muutokset liikkeen sääntöihin. Lisäpöytäkirja tuli kansainvälisesti voimaan 14 päivänä tammikuuta 2007.

Hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot sisäasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, puolustusministeriöltä ja Suomen Punaiselta Ristiltä. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esitystä viimeisteltäessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Pöytäkirjan sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Johdanto. Pöytäkirjan johdanto-osassa viitataan Geneven vuoden 1949 yleissopimuksiin sekä niiden vuonna 1977 tehtyihin lisäpöytäkirjoihin, erityisesti ensimmäisen yleissopimuksen 26, 38, 42 ja 44 artikloihin, ensimmäisen lisäpöytäkirjan 18 ja 38 artikloihin sekä toisen lisäpöytäkirjan 12 artiklaan. Samalla kuitenkin korostetaan, että velvollisuus kunnioittaa näissä sopimuksissa suojattujen henkilöiden ja kohteiden koskemattomuutta perustuu sellaisenaan kansainväliseen oikeuteen eikä ole riippuvainen minkään tunnusmerkin käytöstä.

1 artikla. 1 artiklan 1 kappaleessa vahvistetaan, että lisäpöytäkirja on kansainvälisoikeudellisesti sitova sopimus ja että sopimuspuolilla on velvollisuus varmistaa sen noudattaminen kaikissa oloissa. Artiklan 2 kappaleessa todetaan, että lisäpöytäkirja on aiempien Geneven sopimusten ja lisäpöytäkirjojen määräyksiä täydentävä instrumentti ja että sitä sovelletaan samoissa tilanteissa kuin näitä aiempia instrumentteja. Niissä edellytetään punaisen ristin ja punaisen puolikuun tunnusmerkkien kunnioittamista kaikkien aseellisten selkkausten oloissa, siis riippumatta siitä, onko tapauksella kansainvälistä luonnetta. Lisäksi merkit on myös rauhan aikana varattu sopimuksissa ja lisäpöytäkirjoissa määriteltyihin käyttötarkoituksiin. Artiklan 2 kappaleen tarkoitus on vahvistaa, että punaista kristallia tulee kunnioittaa vastaavalla tavalla.

2 artikla. 2 artiklan 1 kappaleessa tunnustetaan uusi tunnusmerkki, jonka asema ja käyttötarkoitus määritellään yhtäläiseksi punaisen ristin ja punaisen puolikuun tunnusmerkkien kanssa. Artiklan 2 kappaleessa tunnusmerkki kuvaillaan siten, että se "muodostuu punaisesta vinoneliön muotoisesta kehyksestä valkoisella pohjalla". Tunnusmerkki on kuvattu graafisesti lisäpöytäkirjan liitteessä.

Artiklan 3 kappaleen mukaan uuden tunnusmerkin käytön ja kunnioittamisen edellytykset vastaavat aiemmille tunnusmerkeille Geneven sopimuksissa ja lisäpöytäkirjoissa annettuja. Tämän määräyksen viittauksen kohteena ovat erityisesti jo johdantokappaleessa mainitut artiklat. Näissä määrätään muun muassa, että aseellisen selkkauksen oloissa lupa tunnusmerkkien käyttöön on varattu sopimuspuolten asevoimille, jotka käyttävät merkkiä suojaamaan lääkinnällisiä ja hengellisiä tehtäviä hoitavia kohteitaan. Lupa tunnusmerkin suojaavaan käyttöön voidaan aseellisen selkkauksen oloissa antaa myös Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun kansalliselle yhdistykselle sekä muulle siviililuontoista lääkintähuoltoa tarjoavalle taholle. Edellä kuvatulla tavalla tällaisia kohteita vastaan hyökkääminen on kiellettyä ja voi tulla rangaistavaksi sotarikoksena.

Rauhan aikana tunnusmerkkiä saavat asevoimien lääkintäjoukkojen ja hengellisen henkilöstön ohella käyttää myös Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansalliset yhdistykset sekä luvanvaraisesti maksutonta hoitoa tai sairaankuljetusta tarjoavat tahot

Tunnusmerkkien kunnioittamiseen liittyy myös niiden harhaanjohtavan ja luvattoman käytön kielto, josta säädetään erikseen III lisäpöytäkirjan 6 artiklassa.

Uusi tunnusmerkki on artiklan 1 ja 3 kappaleiden mukaisesti tasaveroinen aiempiin tunnusmerkkeihin nähden, ja sopimuspuolet voivat siten halutessaan valita punaisen kristallin asevoimiensa lääkintäjoukkojen ja hengellisen henkilöstön pysyväksi tunnusmerkiksi. Artiklan 4 kappaleessa annetaan lisäksi sopimuspuolten asevoimille oikeus tilapäisesti käyttää uutta tunnusmerkkiä silloin, kun sen käyttäminen ensisijaisen tunnuksen sijasta lisää saavutetun suojan tasoa. Sopimusmääräyksessä todetaan eksplisiittisesti, ettei sen tarkoituksena ole vähentää asevoimien oikeutta käyttää ensisijaista tunnustaan.

Lisäpöytäkirjan ratifioidessaan Suomi sitoutuisi siten ulottamaan punaisen ristin tunnukselle antamansa suojan myös punaisen kristallin tunnukselle. Samalla Suomen puolustusvoimat saisi oikeuden käyttää kansainvälisesti suojattua punaisen kristallin tunnusta omien lääkintäjoukkojensa ja hengellisen henkilöstönsä tunnuksena esimerkiksi tehtävissään ulkomaisilla kriisialueilla, joilla punaisen ristin käyttäminen olisi jostakin syystä ongelmallista. Uusia velvoitteita ja oikeuksia vastaavia muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön ehdotetaan tehtäväksi muuttamalla merkkilakia sen muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla.

3 artikla. Punaista ristiä ja sen sisartunnuksia koskeva kansainvälisoikeudellinen sääntely voidaan jakaa kahteen ryhmään merkin käyttötarkoituksen mukaan. Tällöin erotetaan merkin "ilmaiseva käyttö" (indicative use) ja "suojaava käyttö" (protective use). Suojaavalla käytöllä viitataan tunnusmerkin käyttöön aseellisen selkkauksen aikana merkitsemään sellaisia kohteita, joita kohti hyökkääminen on Geneven sopimusten ja kansainvälisen oikeuden mukaan kiellettyä, siis esimerkiksi sairaaloita ja sairaankuljetusautoja. Lisäpöytäkirjan 3 artikla puolestaan liittyy uuden tunnusmerkin ilmaisevaan käyttöön, jolla tarkoitetaan Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansallisten yhdistysten oikeutta käyttää tunnusmerkkiä ilmaistakseen kuuluvansa Punaisen Ristin kansainväliseen liikkeeseen.

Geneven sopimusten mukaan kansallisten yhdistysten on käytettävä pysyvänä tunnuksenaan samaa tunnusmerkkiä kuin niiden kotipaikkavaltion asevoimat käyttävät. Artiklan 1 kappaleen mukaan ne kansalliset yhdistykset, jotka ottavat punaisen kristallin pysyväksi tunnuksekseen, voivat halutessaan sijoittaa sen sisäpuolelle jonkin aiemmin hyväksytyistä Geneven sopimusjärjestelmän mukaisista tunnusmerkeistä tai näiden tunnusmerkkien yhdistelmän. Sijoittamistavasta annetaan sitovat ohjeet lisäpöytäkirjan graafisessa liitteessä. Artiklan 1 ja 2 kappaleissa sallitaan sijoittaa kristallin sisälle myös "muu tunnusmerkki" silloin kun kyseinen sopimusvaltio on tällaista merkkiä tosiasiassa käyttänyt ja antanut tästä tiedon sekä muille sopimuspuolille että Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle ennen III lisäpöytäkirjan hyväksymistä. Nämä edellytykset täyttää vain Israelin Magen David Adom -järjestön käyttämä "Daavidin punainen kilpi".

Artiklan 3 kappaleen mukaan myös kansalliset yhdistykset voivat käyttää punaisen kristallin tunnusta poikkeustapauksissa, silloin kun punaisen kristallin käyttö ensisijaisen tunnuksen sijasta helpottaa näiden työtä. Merkkilain muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä merkkilakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomen Punaisella Ristillä on oikeus käyttää punaisen kristallin tunnusta Geneven yleissopimusten ja niiden kolmen lisäpöytäkirjan määräämällä tavalla. Tilapäisessä käytössä punaisen kristallin sisään ei saa sijoittaa muita tunnusmerkkejä.

Artiklan 4 kappaleen mukaan 3 artiklan säännökset punaisen kristallin ilmaisevasta käytöstä eivät muulla tavoin vaikuta sen tai muiden Geneven sopimusjärjestelmän tunnusmerkkien oikeudelliseen asemaan.

4 artikla. Artiklassa annetaan Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainväliselle liitolle sekä näiden valtuuttamalla henkilöstölle poikkeustapauksia koskeva oikeus käyttää punaisen kristallin tunnusta silloin, kun sen käyttö muiden tunnusten sijasta helpottaa näiden työtä. Merkkilain muuttamisesta annetussa hallituksen esityksessä ehdotetaan merkkilain muuttamista siten, että se sallii tällaisen käytön Suomessa.

5 artikla. Artiklan mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioihin osallistuva hengellinen ja lääkintähenkilöstö saa käyttää tunnuksenaan punaista ristiä, punaista puolikuuta tai punaista kristallia. Määräyksen tarkoituksena on sallia YK:n kriisinhallintaoperaatioiden monikansallisten joukkojen käyttää yhtä ja samaa tunnusmerkkiä, kun tähän asti kunkin valtion lääkintäjoukot ovat saaneet käyttää vain oman valtionsa pysyvää tunnusta. Yhtenäinen käyttö edellyttää kaikkien operaatioon osallistuvien valtioiden suostumusta. Artiklan säännökset koskevat vain sotilaallisia YK-operaatioita, eivät siis siviililuontoisia operaatioita.

6 artikla. Artiklan 1 kappaleessa asetetaan sopimuspuolille velvoite ehkäistä ja estää punaisen kristallin tunnuksen väärinkäyttöä. Kappaleen mukaan punaisen kristallin väärinkäyttöön sovelletaan samoja Geneven sopimusten ja niiden lisäpöytäkirjojen määräyksiä, joilla nykyisin suojataan punaista ristiä ja punaista puolikuuta. Tunnusmerkkien oikeaa käyttöä säännellään myös vuonna 1991 Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen 20. kansainvälisessä konferenssissa hyväksytyissä säännöissä (Regulations on the use of the Emblem of the Red Cross or the Red Crescent by the National Societies).

Aseellisen selkkauksen oloissa tunnusmerkkien väärinkäytön kielto tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että tunnusmerkkejä ei saa käyttää petollisessa tarkoituksessa sotilaallisen hyödyn saavuttamiseksi. Näin ollen merkeillä saa suojata vain rakennuksia ja ajoneuvoja, jotka tosiasiassa hoitavat lääkinnällisiä tehtäviä, ja niitä saa kantaa vain niiden käyttöön oikeutettu henkilöstö. Hyväksymällä pöytäkirjan Suomi sitoutuu tunnustamaan punaiselle kristallille tältäkin osin samanlaisen aseman kuin vanhemmille tunnusmerkeille.

Rauhan aikana tunnusmerkkejä saavat käyttää vain asevoimien lääkintäjoukot ja Punaisen Ristin liikkeeseen kuuluvat järjestöt, sekä luvanvaraisesti maksutonta lääkintähuoltoa tarjoavat tahot. Tunnusmerkkejä tai niihin sekoitettavissa olevia merkkejä ei siis saa käyttää luvatta esimerkiksi liiketoiminnassa. Itse merkkien ohella kiellettyä on käyttää väärin myös niihin viittaavia nimityksiä.

Suomessa kielto käyttää punaisen ristin tunnusmerkkiä tällä tavoin väärin sisältyy merkkilakiin. Merkkilain uudistamiseen tähtäävän hallituksen esityksen mukaan merkkilakia tulisi III lisäpöytäkirjan hyväksymisen yhteydessä muuttaa siten, että väärinkäytön kielto ulottuisi myös punaiseen kristalliin. Samalla kielto tulisi johdonmukaisuussyistä ja Suomen kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden täysimääräiseksi täyttämiseksi laajentaa koskemaan myös punaista puolikuuta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolet voivat 1 kappaleen määräysten estämättä sallia tunnusmerkin tai sitä muistuttavan merkin käytön sellaisille muille tahoille, joiden oikeus merkin käyttöön on ollut olemassa ennen III lisäpöytäkirjan hyväksymistä. Lupaa ei kuitenkaan voida antaa, jos merkki näin käytettynä voisi sekaantua konfliktitilanteessa suojaavassa tarkoituksessa käytettyyn tunnusmerkkiin.

7 artikla. Artikla velvoittaa sopimuspuolet levittämään kansallisesti tietoa lisäpöytäkirjasta sekä rauhan että aseellisen selkkauksen aikana. Tämän yleisen tiedotus- ja koulutusvelvoitteen ohella määrätään erityisesti, että pöytäkirjan opiskelu on sisällytettävä sotilaskoulutuksen ohjelmaan. Samalla siviiliväestöä on "kannustettava" opiskelemaan pöytäkirjaa.

Velvollisuus Geneven sopimusten tunnetuksi tekemiseen sisältyy jo entuudestaan Geneven sopimusjärjestelmään. Geneven sopimukset sisältyvät Suomen puolustusvoimien peruskoulutukseen niin varusmies- kuin johtajatasollakin. Lisäksi Suomen Punainen Risti järjestää puolustusvoimille täydentävää koulutusta ulkoasiainministeriön avustamana.

Suomessa Geneven sopimusten tiedotusvelvoitteen toteutumista seuraamaan on asetettu ulkoasiainministeriön johdolla kansainvälisen humanitaarisen oikeuden toimiva työryhmä, jossa edustettuina on useiden ministeriöiden ja Suomen Punaisen Ristin ohella myös kaksi kansalaisjärjestöä..

8 artikla. Artikla määrää, että lisäpöytäkirja on allekirjoituksia varten avoinna Geneven yleissopimusten sopimuspuolille kahdentoista kuukauden ajan sen hyväksymispäivästä. Lisäpöytäkirja hyväksyttiin 8 päivänä joulukuuta 2005. Sen on allekirjoittanut 58 valtiota.

9 artikla. Artiklan mukaan III lisäpöytäkirja on ratifioitava "mahdollisimman pian". Ratifioimiskirjojen tallettajana toimii Sveitsin liittoneuvosto, joka on myös Geneven yleissopimusten ja vuoden 1977 lisäpöytäkirjojen tallettaja.

10 artikla. Artiklan mukaan ne Geneven yleissopimusten sopimuspuolet, jotka eivät allekirjoittaneet sopimusta 8 artiklassa tarkoitetussa ajassa, voivat liittyä sopimukseen myöhemmin.

11 artikla. Artiklassa määrätään lisäpöytäkirjan voimaantulosta. Kansainvälisesti se tuli voimaan 14 päivänä tammikuuta 2007, kuusi kuukautta sen jälkeen, kun kaksi ratifioimiskirjaa oli talletettu. Suomen osalta lisäpöytäkirja tulisi voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Suomi tallettaa hyväksymiskirjansa.

12 artikla. Artiklassa määrätään lisäpöytäkirjan vaikutuksista Geneven yleissopimuksien soveltamiseen. Artiklan määräykset on suunniteltu erityisesti aseellisten selkkausten oloja ajatellen.

Artiklan 1 kappaleen mukaisesti yleissopimuksia sovelletaan III lisäpöytäkirjalla täydennettynä niiden valtioiden välisissä suhteissa, jotka ovat lisäpöytäkirjan sopimuspuolia.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään, että jos jokin aseellisen selkkauksen osapuolista ei ole sidottu lisäpöytäkirjaan, ovat siihen sidotut osapuolet kuitenkin velvollisia noudattamaan lisäpöytäkirjan määräyksiä keskinäisissä suhteissaan. Samoin ne ovat velvolliset noudattamaan määräyksiä suhteessa sellaiseen osapuoleen, joka ei ole oikeudellisesti sidottu lisäpöytäkirjaan, mutta joka tästä huolimatta hyväksyy sen määräykset ja soveltaa niitä. Määräyksellä on erityistä merkitystä tilanteissa, joissa aseellisessa selkkauksessa on mukana osapuolia, joiden ei voida katsoa toimivan minkään valtion nimissä. Tällainen ei-valtiollinen toimija ei olisi III lisäpöytäkirjan sopimuspuoli, mutta mikäli se tästä huolimatta kunnioittaa lisäpöytäkirjan määräyksiä, ovat selkkaukseen osallistuvat valtiot velvollisia kunnioittamaan samoja määräyksiä suhteessa tähän ei-valtiolliseen toimijaan. Vastaava määräys sisältyy vuoden 1977 I lisäpöytäkirjaan, joten 2 kappale ulottaa punaisen ristin ja punaisen puolikuun nauttiman suojan tältäkin osin myös punaiseen kristalliin.

13 artikla. Artiklassa säädetään lisäpöytäkirjan muuttamisesta. Kaikilla sopimuspuolilla on oikeus ehdottaa muutoksia, jotka on toimitettava tiedoksi tallettajana toimivalle Sveitsille. Tallettaja neuvottelee ehdotuksista muiden sopimuspuolten, Punaisen Ristin kansainvälisen komitean sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton kanssa. Näiden neuvottelujen pohjalta tallettaja päättää, onko muutosehdotuksen käsittelemistä varten aiheellista kutsua koolle konferenssi. Jos tähän päädytään, on konferenssiin kutsuttava kaikki Geneven sopimusten sopimuspuolet siitä riippumatta, ovatko ne allekirjoittaneet III lisäpöytäkirjan.

14 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet voivat irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle, joka tiedottaa asiasta muille sopimuspuolille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta. Jos kyseinen sopimusvaltio on kuitenkin osallisena aseellisessa selkkauksessa tai miehittämisessä sinä hetkenä, jolloin irtisanomisen on määrä tulla voimaan, lisäpöytäkirja sitoo sopimusvaltiota tuon selkkauksen tai miehityksen päättymiseen asti. Tämän lisäedellytyksen tarkoituksena on estää sellaista sopimusvaltiota, joka katsoisi hyötyvänsä sopimuksesta vapautumisesta, irtisanoutumasta lisäpöytäkirjan mukaisista velvoitteistaan aseellisen selkkauksen kestäessä tai sellaisen välittömästi uhatessa. Artiklan 4 kappale täydentää sopimusvelvoitteiden kiertämisen estämiseen tähtääviä toimia vahvistamalla, ettei pöytäkirjan irtisanominen vaikuta sellaisiin velvoitteisiin, joita irtisanoutuvalle sopimuspuolelle on aiheutunut lisäpöytäkirjan nojalla sellaisista teoista, jotka on tehty ennen irtisanomisen voimaantuloa.

15 artikla. Artiklassa asetetaan lisäpöytäkirjan tallettajalle velvollisuus tiedottaa kaikille Geneven sopimusten osapuolille 1) kaikista allekirjoituksista, ratifioimisista ja liittymisistä, 2) lisäpöytäkirjan kansainvälisestä voimaantulosta, 3) muiden sopimuspuolten tekemistä muutosehdotuksista ja 4) irtisanomisista.

16 artikla. Artiklassa määrätään, että lisäpöytäkirja on saatettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle rekisteröitäväksi ja julkaistavaksi sen voimaantulon jälkeen, ja että myös YK:n sihteeristölle ilmoitetaan lisäpöytäkirjaa koskevista ratifioinneista, liittymisistä ja irtisanomisista.

17 artikla. Artiklan mukaan lisäpöytäkirjan alkuperäiskappale toimitetaan tallettajalle, joka antaa kaikille Geneven sopimusten sopimuspuolille siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen. Lisäpöytäkirjan arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit määrätään keskenään yhtä todistusvoimaisiksi.

Liite. Lisäpöytäkirjaan sisältyy graafinen liite, jonka 1 artiklassa on kuva punaisen kristallin tunnuksesta (punainen vinoneliön muotoinen kehys valkoisella pohjalla). Liitteen 2 artiklassa kuvataan se, miten punaisen kristallin sisälle lisäpöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti sijoitetaan jokin muu tunnusmerkki.

2 Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne pöytäkirjan määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

2 §. Lain 2 § sisältää tavanomaisen säännöksen siitä, että lain voimaantulosta määrätään tasavallan presidentin asetuksella.

3 Voimaantulo

Geneven sopimusten III lisäpöytäkirja tulee sen 11 artiklan määräysten mukaisesti voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun kaksi ratifioimiskirjaa on talletettu. Tämä edellytys on täyttynyt ja lisäpöytäkirja on tullut kansainvälisesti voimaan 14 päivänä tammikuuta 2007. Suomen osalta lisäpöytäkirja tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Suomi tallettaa oman hyväksymiskirjansa tallettajalle. Laki lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan samana päivänä. Samanaikaisesti näiden kanssa on tarkoitettu tulemaan voimaan myös merkkilain uudistamisesta annetussa hallituksen esityksessä ehdotettu laki eräiden kansainvälisesti suojattujen tunnusten käytöstä annetun lain muuttamisesta.

4 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1 Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, jos 1) määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun oikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä, tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomen lailla annetun säädöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Lisäpöytäkirjan artikloissa 2 - 6 määrätään uuden kansainvälisesti suojatun tunnuksen, punaisen kristallin, käyttöönotosta. Tunnuksella on lisäpöytäkirjan mukaan punaisen ristin ja punaisen puolikuun kanssa yhtäläinen asema ja sama käyttötarkoitus. Punaisen ristin ja punaisen kristallin tunnuksista on voimassa lain säännöksiä. Punaisen ristin suojaamisesta on säädetty laissa eräiden kansainvälisesti suojattujen merkkien käytöstä (947/1979). Punaisen ristin ja punaisen kristallin oikeudenvastaisesta käytöstä on säädetty rikoslain muuttamisesta annetussa laissa (212/2008). Mainitut artiklat kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Punaisen kristallin tunnuksen väärinkäytön ehkäisemisestä ja estämisestä määrätään pöytäkirjan 6 artiklan 1 kappaleessa. Kappaleen voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan myös siksi, että sen määräykset vaikuttavat yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin.

Pöytäkirjan 1 artiklan 2 kappale sisältää määräyksiä pöytäkirjan soveltamisalasta. Lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001). Artiklan 2 kappaleen määräykset kuuluvat näin olen lainsäädännön alaan.

4.2 Käsittelyjärjestys

Lisäpöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Lisäpöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että eduskunta hyväksyisi Genevessä 8 päivänä joulukuuta 2005 uuden tunnusmerkin käyttöönotosta tehdyn Geneven vuoden 1949 yleissopimusten lisäpöytäkirjan.

Koska lisäpöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnalle seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Genevessä 8 päivänä joulukuuta 2005 uuden tunnusmerkin käyttöönotosta tehdyn Geneven vuoden 1949 yleissopimusten lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Genevessä 8 päivänä joulukuuta 2005 uuden tunnusmerkin käyttöönotosta tehdyn vuoden 1949 Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministerin sijainen Pääministeri
Matti Vanhanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.