Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Genevessä tammikuussa 2006 tehdyn vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen sekä lakiehdotuksen sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä antaisi suostumuksensa sopimuksen väliaikaiselle soveltamiselle.

Kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin puitteissa neuvotelluista perushyödykesopimuksista. Kaikki perushyödykesopimukset laaditaan määräaikaisiksi, jotta sopimustekstin mahdollinen ajastaan jälkeen jääminen ei haittaa toimintaa.

Ensimmäinen kansainvälinen trooppisen puun sopimus on vuodelta 1983. Sopimuksen toimeenpanoa varten perustettiin vuonna 1986 kansainvälinen trooppisen puun järjestö. Suomi on ollut järjestön toiminnassa mukana alusta lähtien. Nykyinen kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus on vuodelta 1994. Uusi sopimus ei muuta järjestön toimintaa olennaisesti. Sopimuksen tavoitteena on edelleenkin tukea trooppisen puun tuottajien ja kuluttajien välistä yhteistyötä niin, että se edistää ja monipuolistaa kansainvälistä trooppisen puun kauppaa ja edistää trooppista puuta tuottavien metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sekä pyrkii tasapainottamaan taloudellisia ja ympäristönäkökohtia. Sopimuksen merkittävimmät muutokset koskevat rahoituksen rakennetta, joka uuden sopimuksen mukaisena on järjestön kannalta kestävämpi. Sopimuksen tavoitteisiin on lisätty joitakin viime vuosina esille nousseita aiheita, kuten köyhyyden vähentäminen ja laittomien hakkuiden torjunta.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus trooppista puuta koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimuksen on tarkoitus tulla kansainvälisesti voimaan 1 päivänä helmikuuta 2008 tai jonakin muuna päivänä sen jälkeen, kun sen on ratifioinut vähintään 12 tuottajamaata, joilla on vähintään 60 prosenttia tuottajaryhmän äänistä, ja vähintään 10 kuluttajamaata, joilla on vähintään 60 prosenttia trooppisen puutavaran tuontimäärästä vuoden 2005 kauppatilastoista laskettuna. Jos sopimus ei ole tullut voimaan 1 päivänä syyskuuta 2008, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu sopimuksen ratifioineet maat koolle päättämään sopimuksen mahdollisesta voimaan saattamisesta. Sopimus sisältää määräyksen myös sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta, jos sopimus ei ole tullut voimaan viimeksi mainittuna päivänä.

Sopimuksen ovat tähän mennessä Euroopan yhteisön osalta allekirjoittaneet Euroopan yhteisö sekä Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Suomi ja Kreikka. Muut yhteisön jäsenvaltiot eivät vielä ole allekirjoittaneet sopimusta. Lisäksi sopimuksen on allekirjoittanut 15 muuta valtiota. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen 19 päivänä helmikuuta 2008. Alustavan suunnitelman mukaan yhteisön jäsenvaltiot tallettaisivat hyväksymis- tai ratifiointiasiakirjansa samanaikaisesti syksyllä 2008.

Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

---

Kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus (International Tropical Timber Agreement, ITTA) on yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (United Nations Conference on Trade and Development, UNCTAD) puitteissa neuvotelluista niin sanoituista perushyödykesopimuksista. Sopimuksen tavoitteena on tukea trooppisen puun tuottajien ja kuluttajien välistä yhteistyötä niin, että se edistää ja monipuolistaa kansainvälistä trooppisen puun kauppaa ja parantaa trooppista puuta tuottavien metsien hoitoa ja käyttöä. Pyrkimys taloudellisten ja ympäristönäkökohtien tasapainottamiseen on ollut mukana alusta asti toisin kuin aikaisemmissa perushyödykesopimuksissa.

Perushyödykejärjestelmässä kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus on melko myöhäinen tulokas, joten siihen ei koskaan sisällytetty suoranaista kaupan säätelyä, kuten puskurivarastot muutamissa vanhemmissa sopimuksissa. Sopimuksen painopiste on alusta asti ollut enemmän kehitys- ja ympäristökysymyksissä kuin kauppakysymyksissä. Sopimuksen merkittävimpiä saavutuksia ovatkin kestävän metsänkäsittelyn kriteerien ja indikaattoreiden ideointi ja kehittely trooppisille metsille sekä ohjeistot mm. trooppisten luonnonmetsien ja viljelymetsien kestävästä käsittelystä, vaurioituneiden metsien kunnostamisesta ja biodiversiteetin suojelusta. Järjestön oman projektitoiminnan avulla normatiivisen työn tuloksia pystytään myös testaamaan ja viemään kenttätoimintaan jäsenmaissa. Esimerkiksi järjestön laatimia trooppisten metsien kestävän hoidon ja käytön kriteereitä ja indikaattoreita on kehitetty edelleen projektien avulla vastaamaan paikallisia olosuhteita. Puumarkkinoihin liittyvä markkinainformaatio ja tilastotuotanto sekä vuotuiset puumarkkinakeskustelut hyödyttävät varsinkin tuottajamaiden puukauppiaita, joilla tietoa ei ole tarjolla samassa määrin kuin teollisuusmaissa.

Vuoden 1994 kansainväliseen trooppista puuta koskevaan sopimukseen kuuluu nykyisellään Euroopan yhteisö ja 60 maata, jotka kattavat noin 95 prosenttia maailman trooppisen puun kaupasta ja 75 prosenttia trooppisista metsistä. Periaatteessa järjestö siis tarjoaa varsin hyvän foorumin trooppisen puun tuotantoon ja kauppaan liittyvien asioiden käsittelyyn. Oletettavasti projektitoiminta pääasiassa on se tekijä, jonka johdosta järjestön näkyvyys tuottajamaissa on melko hyvä. Ne osallistuvatkin kokouksiin ahkerasti, jotkut jopa ministeritasolla, vaikka kokoukset periaatteessa ovat virkamiestasoisia. Teollisuusmaiden osallistumisessa sen sijaan on nähtävissä prioriteettien muutokset. Kun trooppisten metsien häviäminen oli 1990-luvun suuri puheenaihe, delegaatiot kansainvälisessä trooppisen puun järjestössäkin olivat suuria, ja projekteille ja normatiivisille hankkeille oli tarjolla useita rahoittajia. Tämän vuosituhannen huippukokoukset ovat nostaneet prioriteetiksi köyhyyden vähentämisen. Metsillä on roolinsa myös siinä, mutta kehitysmaissa keskustelu tästä aiheesta on käynnistynyt hitaasti, joten projektiesitykset eivät ole pysyneet rahoittajien prioriteettimuutosten perässä. Tämä taas on suunnannut eräiden aikaisemmin merkittävien rahoittajien mielenkiinnon muille foorumeille.

Sopimuksen toimeenpanoa varten vuonna 1986 perustetun kansainvälisen trooppisen puun järjestön (Internatonal Tropical Timber Organization, ITTO) sihteeristö sijaitsee Jokohamassa Japanissa. Sihteeristön koko on kolmisenkymmentä henkeä. Järjestöön kuuluu tällä hetkellä Euroopan yhteisö ja 60 maata, joista noin puolet on kuluttajia ja puolet tuottajia. Järjestön toimintamuotoja ovat olleet trooppisen puun tuotantoa ja kauppaa koskevan informaation kerääminen ja välittäminen, seminaarien yms. tilaisuuksien järjestäminen, kestävää trooppista metsätaloutta koskevien ohjeistojen kehittely sekä projektitoiminta niillä sektoreilla, jotka sopimuksessa mainitaan. Periaatteessa perushyödykesopimuksen voisi olettaa keskittyvän kauppakysymyksiin. Käytännössä varsinkin projektit painottuvat kuitenkin kestävään metsätalouteen, ja useimmat kansainvälisen metsäpolitiikan kuumista kysymyksistä esiintyvät myös järjestön asialistoilla. Sieltä lähtivät liikkeelle esimerkiksi keskustelut puutavaran sertifioinnista sekä trooppisten metsien kestävän hoidon ja käytön kriteereistä ja indikaattoreista. Järjestö siis toimii yhtenä kansainvälisen metsäkeskustelun foorumina ja keskustelun tuottamien suositusten toimeenpanoinstrumenttina. Projektitoiminnasta osa on kansainväliselle järjestölle tyypillistä kehitettyjen ohjeistojen testaamista ja kehittämistä, osa taas perinteistä kehitysyhteistyötä.

Suomi ei koskaan ole ollut merkittävä trooppisen puun kuluttaja, vaan tavoitteina alun perin trooppista puuta koskevaan sopimukseen liityttäessä oli yhteistyösuhteiden luominen niihin tuottajamaihin, jotka eivät ole kehitysapumme kohdemaita, suomalaisen metsäosaamisen vieminen ulkomaille sekä kansainväliseen metsäkeskusteluun osallistuminen yleensä. Näistä varsinkin kaksi viimeistä ovat toteutuneet melko hyvin.

Kaikki perushyödykesopimukset on tehty määräaikaisiksi, jotta sopimustekstin mahdollinen vanheneminen ei haittaa toimintaa. Ensimmäinen trooppista puuta koskeva sopimus tuli voimaan 1985 (SopS 43/1985). Suomi on allekirjoittanut vuoden 1994 kansainvälistä trooppista puuta koskevan sopimuksen ja soveltanut sitä väliaikaisesti 13 päivästä toukokuuta 1996 lukien (sopimuksen voimassaolon jatkamista koskeva viimeisin ilmoitus SopS 105/2006).

Vuoden 1994 sopimus tuli väliaikaisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997. Sopimus ei ole tullut kansainvälisesti lopullisesti voimaan. Sopimus tehtiin ensin kolmivuotiseksi ja sitä on jatkettu kahdesti kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Sopimus oli voimassa vuoden 2006 loppuun saakka. Kansainvälisen trooppisen puun järjestön neuvosto on kuitenkin päättänyt, että vuoden 1994 sopimuksen voimassaoloa jatketaan siihen saakka, kunnes uutta sopimusta aletaan soveltaa väliaikaisesti tai se tulee lopullisesti voimaan (neuvoston päätös, 42. istunto, 6.11.2006). Neuvoston päätös perustuu vuoden 1994 sopimuksen 46 artiklan 3 kohtaan, joka sisältää määräykset sopimuksen voimassaolon jatkamisesta.

Kansainvälisen trooppisen puun järjestön ylin päätöksentekoelin on neuvosto (International Tropical Timber Council, ITTC), jossa kaikilla kansainvälisen trooppisen puun järjestön jäsenmailla on yksi edustaja ja hänellä mahdollisesti varamies ja neuvonantajia. Järjestö voi lisäksi kutsua kokouksiin tarkkailijoiksi kansallisia ja kansainvälisiä järjestöjä ja sellaisia valtioita, jotka eivät ole järjestön jäseniä. Substanssikysymykset, kuten projektityön tulokset ja mahdolliset ongelmat, käsitellään kolmessa pysyvässä komiteassa, jotka kokoontuvat neuvoston kokousten yhteydessä. Neuvosto on kokoontunut kaksi kertaa vuodessa. Kevätkokous on pidetty jossakin tuottajajäsenmaassa, syyskokous järjestön päämajassa Jokohamassa.

Järjestöllä ei ole pysyvää kenttäorganisaatiota, koska jäsenmaat ovat halunneet pitää hallinnolliset kustannukset mahdollisimman pieninä. Projektien hallinnoinnin kannalta pitkät välimatkat ovat kuitenkin ongelmallisia, joten järjestölle on tilapäisellä rahoituksella pystytetty yksi pieni aluetoimisto Afrikkaan ja toinen Latinalaiseen Amerikkaan.

Kansainvälisen trooppisen puun järjestön nykyinen rahoitusrakenne sisältää hallinnollisen budjetin, joka katetaan jäsenmaksuilla, sekä erityistilin (Special Account) ja Bali-rahaston, jotka ottavat vastaan vapaaehtoisia maksuja.

Hallinnollisen budjetin suuruusluokka on 5 miljoonaa Amerikan Yhdysvaltojen dollaria, ja se kattaa sihteeristön palkat, matkat ja muut välittömät hallintokulut, mutta ei juuri lainkaan itse toiminnasta aiheutuvia kuluja. Isäntämaa Japani ja isäntäkaupunki Jokohama ovat myös muun muassa isäntämaasopimuksella ottaneet kantaakseen melko suuria kuluja esimerkiksi järjestön neuvoston kokouksista. Hallinnollisen budjetin sisältämät menot on jyvitetty perushyödykejärjestöjen laskentatapojen mukaisesti jäsenmaille niin, että loppusumma ensin jaetaan tasan tuottajaryhmän ja kuluttajaryhmän kesken. Ryhmien sisällä jako pohjautuu trooppisten metsien määrään ja/tai tuonti- ja vientimääriin, jolloin kustannusjako heijastelee kunkin maan intressejä järjestössä.

Erityistilin vapaaehtoismaksuilla katetaan kaikki niin sanottu normatiivinen toiminta eli ohjeistojen laatiminen, seminaarien ja koulutustilaisuuksien järjestäminen, tilastojen kerääminen ja julkaiseminen, markkinainformaatio ja muu tiedotustoiminta, konsulttiselvitykset jne. Vuositasolla tällaisesta toiminnasta aiheutuvien menojen suuruusluokka on 2 miljoonaa Amerikan Yhdysvaltojen dollaria.

Erityistilin kautta kulkee myös pääosa projektirahoituksesta, jonka suuruusluokka on ollut 15 miljoonaa Amerikan Yhdysvaltojen dollaria vuodessa. Projekteja esitetään järjestölle huomattavasti enemmän, kuin mihin rahoitus riittää, joten huomattava määrä hyväksyttyjäkin projekteja raukeaa, mikä turhauttaa projektien esittäjiä. Rajoittamaton projektiesitysten vastaanotto merkitsee kaikkiaan melkoista tehottomuutta järjestön resurssien käytössä: projektiesitysten keskimääräinen laatu ei ole ollut kovin korkea, joten tekninen paneeli joutuu useimmiten palauttamaan esitykset korjattaviksi, monet useaankin kertaan. Tuottajien näkökulmasta projektityössä on kuitenkin se etu, että ne joutuvat hoitamaan valmistelun itse, tukenaan järjestön ohjeistot ja kurssit mutta ei rahoittajan valmistelukoneistoa, jolloin valmistelijat oppivat projektityöstä enemmän. Projektiesitysten määrän rajoittamisesta maakohtaisesti on keskusteltu useaan otteeseen, myös tämän neuvottelukierroksen valmisteluissa, mutta tuottajat vastustavat sitä pontevasti.

Bali-rahasto on edellisellä neuvottelukierroksella kehitetty kompromissi rahoituskiistoihin, kun tuottajat vaativat lisää rahoitusta ja kuluttajat Tavoite 2000:n saavuttamista (kaikki kansainvälisessä kaupassa liikkuva puu peräisin kestävästi hoidetuista metsistä). Bali-rahaston oli tarkoitus kerätä korvamerkitsemätöntä rahaa Tavoite 2000:n saavuttamisen edistämiseksi. Lisärahaa on kuitenkin tullut varsin vähän. Pääosa Bali-rahaston varoista muodostuukin erityistililtä kertyvistä koroista, joista puolet on vuoden 1994 sopimuksen perusteella siirretty rahastoon.

Periaatteessa projektien edellytetään toteuttavan sopimuksen tavoitteita ja vastaavan prioriteetteja, jotka määritellään järjestön keskipitkän aikavälin toimintaohjelmassa. Projektien olisi myös suotavaa hyödyttää jäsenkuntaa laajemminkin. Käytännössä projektityö heijastelee selkeästi rahoittajien prioriteetteja. Jäsenmaista tulevat projektiesitykset taas hyödyttävät useimmiten vain esityksen laatinutta jäsenmaata.

Euroopan yhteisö on allekirjoittanut vuoden 1994 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen. Sopimusta on sovellettu väliaikaisesti (neuvoston päätös 96/493/EY, EYVL L 208, 17.8.1996, s. 1). Yhteisön päätös allekirjoittaa sopimus ja soveltaa sopimusta väliaikaisesti on tuolloin perustunut kauppapolitiikkaa koskevaan perustamissopimuksen artiklaan. Kaikki silloiset yhteisön jäsenmaat ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Osa jäsenmaista on soveltanut sopimusta väliaikaisesti ja osa taas on myös ratifioinut sopimuksen. Yhteisön jäsenmaat ovat myös itse maksaneet omat jäsenmaksunsa ja mahdolliset vapaaehtoiset maksunsa. Mainitusta yhteisön päätöksestä käy ilmi tämä periaate, että sen jäsenmaat osallistuvat rahallisin panoksin trooppista puuta koskevassa sopimuksessa määrättyihin toimiin.

Esityksen tavoitteena on hyväksyä ja saattaa voimaan vuoden 2006 kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus sekä saada eduskunnan suostumus sopimuksen väliaikaiselle soveltamiselle sen kansainväliseen voimaantuloon asti. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan trooppista puuta koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Uusi sopimus korvaa vuoden 1994 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen. Uusi sopimus perustuu pitkälti aiempiin sopimuksiin. Sopimuksen tavoitteena on kestävästi tuotetun trooppisen puutavaran kansainvälisen kaupan edistäminen. Sopimus sisältää määräykset jäsenten velvollisuudesta toimittaa tietoja trooppisista metsistään ja puukaupastaan. Trooppisten metsien lisäksi järjestö voi pyytää myös temperaattisia ja boreaalisia metsiä koskevia tietoja silloin, kun niillä on liittymäkohta trooppiseen puuhun.

Vuoden 2006 sopimus on ollut avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa 3 päivästä huhtikuuta 2006 lukien. Euroopan yhteisö ja sen jäsenmaista Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Suomi ja Kreikka ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Yhteisön päätös (neuvoston päätös 2007/648/EY) allekirjoittaa sopimus ja soveltaa sopimusta väliaikaisesti perustuu perustamissopimuksen 133 ja 175 artiklaan (mukaan lukien 300 artiklan 2 kohdan 1 alakohta). Mainitut 133 ja 175 artiklat koskevat kauppa- ja ympäristöpolitiikkaa ja 300 artikla Euroopan yhteisön ulkosopimuksia. Muut yhteisön jäsenvaltiot eivät vielä ole allekirjoittaneet sopimusta. Lisäksi sopimuksen on allekirjoittanut 15 muuta valtiota. Alustavan suunnitelman mukaan yhteisön jäsenvaltiot tallettaisivat hyväksymis- tai ratifiointiasiakirjansa samanaikaisesti syksyllä 2008. Yhteisö ei ole vielä päättänyt sopimuksen tekemisestä yhteisön puolesta. Asiaa koskeva käsittely on kesken. Päätöksentekomenettelynä on niin sanottu kuulemismenettely. Alustavan arvion mukaan Euroopan parlamentti antaa asiasta lausuntonsa huhtikuussa 2008.

Sopimuksen voimaantulon edellytyksenä on, että sen on ratifioinut vähintään 12 tuottajamaata, joilla on vähintään 60 prosenttia tuottajaryhmän äänistä, ja vähintään 10 kuluttajamaata, joilla on vähintään 60 prosenttia trooppisen puutavaran tuontimäärästä vuoden 2005 kauppatilastoista laskettuna. Jos sopimus ei ole tullut voimaan 1 päivänä syyskuuta 2008, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu sopimuksen ratifioineet maat koolle päättämään sopimuksen mahdollisesta voimaan saattamisesta. Hyväksymällä sopimuksen Suomi osaltaan mahdollistaisi sopimuksen voimaantulon.

Suomen jäsenmaksu kansainväliselle trooppisen puun järjestölle on vuoden 1994 sopimuksen mukaisena ollut noin 26 000 Amerikan Yhdysvaltojen dollaria vuodessa. Rahoitusrakenteeseen tehtyjen muutosten johdosta kuluttajamaiden, myös Suomen, vuotuinen jäsenmaksu saattaa hieman nousta. Sopimus ei kuitenkaan sisällä laajennuksia järjestön kokoon tai toimintaan, joten maksu säilynee pienehkönä. Täsmällistä jäsenmaksun määrää ei ole tässä vaiheessa mahdollista todeta, koska se riippuu vuoden 2006 sopimuksen ratifioivien maiden määrästä. Sopimuksen allekirjoittamista ja väliaikaista soveltamista koskevan yhteisön päätöksen (neuvoston päätös 2007/648/EY) mukaan yhteisön jäsenmaiden pakolliset maksut järjestölle maksetaan komission budjetista. Näin ollen valtiolle ei aiheudu tältä osin välittömiä eduskunnan budjettivaltaan vaikuttavia menoja.

Vapaaehtoisella rahoituksella katettavaan toimintaan Suomi voi halutessaan osallistua kehitysyhteistyömäärärahoja ja asianomaisen ministeriön kansainväliseen toimintaan osoitettuja määrärahoja käyttäen. Viime vuosina Suomen vapaaehtoisen rahoituksen vuosittainen määrä on ollut noin 60 000 - 100 000 euroa (valtion talousarvion momentti 30.90.66, nykyisin 30.01.66).

Uuden sopimuksen hallinnointiin liittyvät tehtävät voidaan Suomen osalta hoitaa nykyisellä henkilöstöllä.

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Trooppista puuta koskevassa sopimuksessa on alusta saakka painotettu ympäristönäkökohtia ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Vuoden 1994 sopimuksessa määritellyt tavoitteet kopioitiin pienehköin muutoksin vuoden 2006 sopimukseen. Niiden ohella tavoitteisiin otettiin eräitä viime vuosina esiin tulleita aiheita kuten köyhyyden vähentäminen, laittomien hakkuiden torjunta ja tietämyksen lisääminen ympäristöpalvelujen ja muiden metsän tuotteiden kuin puun merkityksestä kestävässä metsänhoidossa.

Sopimusneuvottelujen pohjustamiseksi kansainvälisen trooppisen puun järjestön kokousten yhteydessä järjestettiin kaksi valmistelukomitean kokousta vuonna 2003. Itse neuvottelut pidettiin Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) puitteissa 26.–30.7.2004, 14.–18.2.2005, 27.6.–1.7.2005 ja 16.–27.1.2006. Euroopan yhteisössä asiaa on valmisteltu perushyödyketyöryhmässä.

Uuden sopimuksen ovat tähän mennessä allekirjoittaneet Kamerun, Kolumbia, Ecuador, Guatemala, Indonesia, Japani, Madagaskar, Malesia, Meksiko, Norja, Panama, Peru, Uusi-Seelanti, Sveitsi, Togo, Alankomaat, Yhdistynyt Kuningaskunta, Kreikka, Suomi ja Euroopan yhteisö. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen 19 päivänä helmikuuta 2008. Euroopan yhteisö on ilmoittanut sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta. Ilmoittaminen perustuu sopimuksen 38 artiklaan. Sopimuksen ovat ratifioineet Japani, Malesia, Sveitsi ja USA.

Asiaa on käsitelty sopimusneuvottelujen aikana EU-asioiden komitean alaisen maatalous- ja elintarvikejaoston alaisessa metsäpolitiikan alajaostossa.

Sopimuksesta on tiedotettu eduskunnalle (E 148/2006). Sopimuksesta on pyydetty lausunto ulkoasiainministeriöltä. Ulkoasiainministeriön lausunnossa todettiin muun muassa, että sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Sopimuksen 17.1 artiklan mukaan kansainvälinen trooppisen puun järjestö on oikeushenkilö. Lausunnon johdosta maa- ja metsätalousministeriössä aloitettiin hallituksen esityksen valmistelu virkatyönä.

Asiaa on käsitelty myös kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunnassa sopimusneuvottelujen aikana ja sen jälkeen. Neuvottelukunta toimii asiantuntija- ja neuvoa antavana elimenä maa- ja metsätalousministeriön kansainvälisten metsäpoliittisten kysymysten valmistelussa. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina maa- ja metsätalousministeriön ja sen hallinnonalan eräiden organisaatioiden lisäksi ulkoasiainministeriö, ympäristöministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä useita järjestöjä.

Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, ulkoasiainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä ja ympäristöministeriöltä. Lausunnot on otettu huomioon hallituksen esityksen viimeistelyssä.

Vuoden 1994 sopimusta on sovellettu väliaikaisesti. On mahdollista, että vuoden 2006 sopimuksenkin osalta tehdään syksyllä 2008 päätös sen väliaikaisesta soveltamisesta. Sopimuksen väliaikainen soveltaminen edellyttää eduskunnan suostumusta.

I luku Tavoitteet

1 artikla . Tavoitteet. Sopimuksen 1 artiklan mukaan sopimuksen tavoitteena on edistää kestävästi hoidetuista ja laillisesti hakatuista metsistä lähtöisin olevan trooppisen puun kansainvälisen kaupan laajentamista ja monipuolistamista sekä edistää trooppista puuta tuottavien metsien kestävää hoitoa. Artikla sisältää 19-kohtaisen luettelon keinoista saavuttaa sopimuksen tavoitteet.

Vuoden 2006 sopimuksen yleistavoite on muuten sama kuin edellisessä sopimuksessa, mutta siihen on lisätty laillisten hakkuiden tavoite. Sopimuksen 1 artiklan johdannon mukaan sopimuksen ”tavoitteina on edistää kestävästi hoidetuista ja laillisesti korjatuista metsistä lähtöisin olevan trooppisen puun kansainvälisen kaupan laajentamista ja monipuolistamista sekä edistää trooppista puuta tuottavien metsien kestävää hoitoa seuraavilla keinoilla”.

Valtaosa vuoden 2006 sopimuksessa luetelluista keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi sisältyi myös aikaisempaan sopimukseen. Uusia keinoja ovat

• köyhyyden vähentäminen (c kohta),

>• jäsenmaiden tilastonkeruukapasiteetin parantaminen (l kohta),

>• metsälainsäädännön toimeenpanon parantaminen ja hyvän hallinnon edistäminen (n kohta),

>• tietojenvaihto sertifioinnista trooppisten metsien kestävän käytön edistämiseksi (o kohta),

>• jäsenmaiden tietämyksen parantaminen siitä, mitä lisähyötyjä metsien ympäristöpalvelut ja muut kuin puutuotteet (marjat, sienet yms.) tuovat metsien kestävään käyttöön (q kohta) ja

>• alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen rooli metsien kestävässä käytössä (r kohta).

Vuoden 2006 kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus on niin sanottu sekasopimus eli jaetun toimivallan sopimus. Sopimus sisältää siis sekä Euroopan yhteisön että sen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä.

Yhteisön ja jäsenvaltioiden välinen toimivallan jako ei ole täysin yksiselitteinen. Toimivallan osalta voidaan kuitenkin todeta seuraavia periaatteita. Euroopan yhteisön neuvoston päätös vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta perustuu perustamissopimuksen 133 ja 175 artiklaan. Lisäksi päätöksessä viitataan 300 artiklan 2 kohdan 1 alakohtaan. Mainittu 300 artikla koskee Euroopan yhteisön ulkosopimuksia. Perustamissopimuksen 133 artikla koskee kauppapolitiikkaa. Se kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Perustamissopimuksen 175 artikla taas koskee ympäristöpolitiikkaa. Ympäristöpolitiikka kuuluu jaetun toimivallan piiriin eli siltä osin sekä yhteisö että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia. Nämä seikat mainitaan myös neuvoston päätöksen liitteenä olevassa ilmoituksessa, jonka Euroopan yhteisö on sopimuksen 36 artiklan 2 kohdan nojalla velvollinen tekemään tallettajalle. Lisäksi ilmoituksessa mainitaan, että ympäristöpolitiikan lisäksi myös kehitysyhteistyö kuuluu jaetun toimivallan piiriin.

Euroopan yhteisön perustamissopimus ei sisällä määräystä yhteisestä metsäpolitiikasta. Varsinainen päätäntävalta metsäpolitiikan toteuttamisessa on siten jäsenvaltioilla.

Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan useita keinoja, joilla voidaan edistää sopimuksen tavoitteiden toteutumista. Näiden keinojen valossa voidaan tarkastella yleisellä tasolla esimerkinomaisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltaa, koska nämä keinot on muotoiltu varsin yleisiksi ja niiden alla voidaan järjestää useanlaisia toimintoja. Kuten edellä on todettu, yhteisön toimivalta liittyy kauppa- ja ympäristöpolitiikkaan sekä kehitysyhteistyöhön. Useimmat keinoista ovat sellaisia, että ne liittyvät useampaan politiikkaan. Esimerkiksi kauppapolitiikkaan liittyviä asioita on artiklan b kohdassa (puitteet neuvotteluille puukaupan tasapuolisuuden edistämiseksi), e kohdassa (markkinoille pääsyyn vaikuttavat tekijät ja hinnat), h kohdassa (kauppaan liittyvien tietojen vaihto) ja k kohdassa (trooppisen puun ja puutuotteiden markkinoinnin parantaminen). Kehitysyhteistyöhön näyttäisivät liittyvän muun muassa artiklan c kohta (kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen), d kohta (jäsenten valmiuksien parantaminen vientiin tarkoitetun puun ja puutuotteiden kestävän alkuperän varmistamiseksi), n kohta (jäsenten valmiuksien lujittaminen metsälainsäädännön toimeenpanoon liittyen) ja p kohta (teknologian saannin ja siirron edistäminen sekä tekninen yhteistyö). Artiklan d ja m kohdissa (kansallisten politiikkojen kehittäminen liittyen puuntuotantometsien kestävään hyödyntämiseen ja suojeluun) viitataan metsien kestävään hoitoon ja käyttöön. Kyseisten kohtien voidaan katsoa liittyvän sekä metsäpolitiikkaan että myös ympäristöpolitiikkaan. Viimeksi mainittuihin politiikkoihin liittyy pohjimmiltaan myös edellä kauppapolitiikan osalta mainittu n kohta. Toimet, joilla pyritään parantamaan metsälainsäädännön toimeenpanoa ja ehkäisemään laittomia hakkuita ja niihin liittyvää kauppaa, on perustellusti katsottavissa myös ympäristö- ja metsäpolitiikkaan liittyviksi.

II luku Määritelmät

2 artikla. Määritelmät. Artikla sisältää trooppisen puun, kestävän metsänhoidon, jäsenen, tuottajajäsenen, kuluttajajäsenen, järjestön, neuvoston, äänten määräenemmistön, jaetun yksinkertaisen ääntenenemmistön, varainhoitojakson, vapaasti vaihdettavien valuuttojen ja trooppisten metsävarojen määritelmät. Trooppisen puun (1 alakohta), kestävän metsänhoidon (2 alakohta), varainhoitojakson (10 alakohta) ja trooppisten metsävarojen (12 alakohta) määritelmiä lukuun ottamatta määritelmät vastaavat olennaiselta osin vuoden 1994 sopimusta.

Trooppisella puulla tarkoitetaan artiklan 1 alakohdan mukaan teolliseen käyttöön tarkoitettua trooppista puuta, joka kasvaa tai jota tuotetaan Ravun kääntöpiirin ja Kauriin kääntöpiirin välissä sijaitsevissa maissa. Ilmaisu kattaa tukit, sahatavaran, vaneriviilun ja vanerin. Näin ollen määritelmä ei kata paperia ja sellua. Sopimuksessa eivät myöskään korostu jatkojalosteet kuten esimerkiksi huonekalut. Muutos vuoden 1994 sopimukseen nähden on se, että määritelmä nyt pitää sisällään myös trooppisen havupuun.

Artiklan 2 alakohdan kestävän metsänhoidon määritelmä on uusi. Tämän käsitteen määritteleminen on kansainvälisillä foorumeilla osoittautunut erittäin vaikeaksi eikä vuoden 2006 sopimuksessa liioin päästy täsmälliseen määritelmään, vaan määritelmässä viitataan järjestön asiaa koskeviin asiakirjoihin ja ohjeistoihin.

Artiklan 6 alakohdan mukaan sopimuksessa tarkoitetaan järjestöllä 3 artiklan mukaisesti perustettua kansainvälistä trooppisen puun järjestöä. Kuten jäljempänä 17 artiklasta käy ilmi, järjestö on oikeushenkilö. Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000). Koska määritelmä vaikuttaa välillisesti lainsäädännön alaan kuuluvan määräyksen sisältöön ja soveltamiseen, on artiklan 6 alakohdan siten katsottava myös kuuluvan lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 ja PeVL 24/2001).

Artiklan 8 ja 9 alakohdissa määritellään äänten määräenemmistö (special vote) ja jaettu yksinkertainen ääntenenemmistö. Määritelmät ovat samansisältöiset kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

Artiklan 10 alakohdassa määritellään varainhoitojaksoksi kaksivuotiskausi (financial biennium). Vuoden 1994 sopimuksessa varainhoitokausi oli vuosi.

Artiklan 11 alakohdassa määritellään vapaasti vaihdettavat valuutat. Määräyksen sanamuotoon tehdyt tarkistukset verrattuna vuoden 1994 sopimukseen johtuvat lähinnä euron käyttöönotosta. Lisäksi valuuttoja koskevaan luetteloon lisättiin Sveitsin frangi.

Artiklan 12 alakohdassa määritellään trooppiset metsävarat. Vuoden 1994 sopimuksessa kyseinen määritelmä sisältyi 10 artiklaan. Aikaisempi määritelmä kattoi vain lehtipuumetsät. Uusi määritelmä kattaa myös havupuut.

III luku Organisaatio ja hallinto

3 artikla. Kansainvälisen trooppisen puun järjestön päätoimipaikka ja rakenne. Artiklan mukaan kansainvälinen trooppisen puun järjestö, joka perustettiin 1983, jatkaa toimintaansa uuden sopimuksen mukaisesti. Järjestön päätoimipaikka on Jokohamassa, ellei neuvosto toisin päätä. Artiklan mukaan järjestön toiminnasta vastaavat 6 artiklan mukaisesti perustettu neuvosto, 26 artiklassa tarkoitetut komiteat ja muut elimet sekä toimitusjohtaja ja henkilöstö.

Artikla on lähes samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksen vastaava artikla. Uutta on se, että järjestölle voidaan artiklan mukaan perustaa aluetoimistoja.

4 artikla . Järjestön jäsenyys. Artiklassa todetaan, että järjestössä on kaksi jäsenryhmää: tuottajat ja kuluttajat. Kyseiset jäsenryhmät ovat olleet myös vuoden 1983 ja 1994 sopimuksissa.

5 artikla . Kansainvälisten järjestöjen jäsenyys. Artikla on samantyyppinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa. Artiklan mukaan sopimuksen viittausta hallitukseen pidetään myös viittauksena Euroopan yhteisöön ja muihin hallitustenvälisiin järjestöihin. Siltä osin kuin on kyse Euroopan yhteisön tai muun hallitustenvälisen järjestön toimivaltaan kuuluvasta asiasta, mainitut tahot äänestävät sillä äänimäärällä, joka vastaa näiden tahojen jäsenvaltioille kuuluvien äänten kokonaismäärää. Tällöin Euroopan yhteisön tai mainitun järjestön jäsenvaltiot eivät voi käyttää omaa äänioikeuttaan.

Yhteisön päätös allekirjoittaa sopimus ja soveltaa sopimusta väliaikaisesti perustuu perustamissopimuksen 133 ja 175 artiklaan (mukaan lukien 300 artiklan 2 kohdan 1 alakohta). Mainitut 133 ja 175 artiklat koskevat kauppa- ja ympäristöpolitiikkaa ja 300 artikla Euroopan yhteisön ulkosopimuksia. Kyseiseen Euroopan yhteisön päätökseen liittyvän julistuksen mukaan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta yhteisen kauppapolitiikan alalla ja jaettu toimivalta ympäristö- ja kehitysyhteistyöasioissa. Kyseessä on siten jaetun toimivallan sopimus (sekasopimus). Kun artiklaa sopimusneuvottelujen aikana muotoiltiin, se pyrittiin saamaan sellaiseen muotoon, että yhteisön osalta voi tulla kyseeseen joko yksinomainen toimivalta koko sopimuksen osalta tai jaettu toimivalta. Mainitun julistuksen antaminen perustuu uuden sopimuksen 36 artiklan 3 kohtaan.

IV luku Kansainvälinen trooppisen puun neuvosto

6 artikla. Kansainvälisen trooppisen puun neuvoston kokoonpano. Järjestön ylin toimeenpaneva elin on kansainvälinen trooppisen puun neuvosto. Kullakin jäsenellä on neuvostossa yksi edustaja, jolle jäsen voi nimetä varaedustajia tai neuvonantajia. Artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksen vastaava artikla.

7 artikla . Neuvoston toimivalta ja tehtävät. Kansainvälisen trooppisen puun järjestön ylimpänä toimielimenä neuvosto päättää sopimuksen mukaisista ja sen toteuttamiseksi tarvittavista säännöistä ja määräyksistä. Neuvosto päättää omasta työjärjestyksestään sekä järjestön varainhoitoa ja henkilöstöä koskevista säännöistä. Lisäksi neuvosto tekee kaikki järjestön toiminnan kannalta välttämättömät päätökset sekä pitää tarvittavia arkistoja.

Uusi sopimus ei sisällä määräyksiä muiden toimielinten kuten komiteoiden ja muiden elinten toimivallasta ja tehtävistä. Komiteoiden ja muiden elinten tehtävä on lähinnä avustaa neuvostoa. Neuvosto luonnollisestikin päättää komiteoita ja muita elimiä koskevista säännöistä.

8 artikla. Neuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Neuvosto valitsee jokaiseksi kalenterivuodeksi puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Toisen tulee edustaa tuottajia ja toisen kuluttajia. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tehtävät vaihtuvat vuorovuosin näiden jäsenluokkien välillä. Artikla on pieniä muotoiluja lukuun ottamatta samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksen vastaava artikla.

9 artikla . Neuvoston istunnot. Neuvosto pitää vähintään yhden säännöllisen istunnon vuodessa. Säännölliset istunnot pidetään järjestön pääpaikassa Jokohamassa, ellei neuvosto toisin päätä. Ylimääräiset istunnot pidetään yleensä jossain tuottajamaassa.

Neuvoston istuntojen vuosittainen määrä on artiklassa määritelty samoin kuin vuoden 1994 sopimuksessa, koska muusta ei onnistuttu sopimaan. Neuvosto on tähän asti pitänyt kaksi vuosittaista istuntoa, joista toisen tuottajamaassa. Isäntämaa Japani on maksanut kokouskulut, vaikka päämajasopimus periaatteessa velvoittaa sen maksamaan vain päämajassa pidettävät kokoukset. Kuluttajat halusivat resurssien säästämiseksi vain yhden vuosittaisen istunnon. Artiklan viittaus tuottajamaissa pidettäviin istuntoihin on uusi verrattuna vuoden 1994 sopimukseen. Uutta on myös maininta siitä, että istuntojen määrästä ja paikasta päätettäessä on varmistettava niiden rahoitus.

10 artikla. Äänten jakautuminen. Artikla sisältää säännöt tuottaja- ja kuluttajajäsenten äänten laskemiseksi. Sekä tuottajajäsenillä yhteensä että kuluttajajäsenillä yhteensä on kummallakin 1000 ääntä.

Artiklan 2 kohdan mukaan tuottajajäsenten 1000 ääntä muodostuu seuraavasti: 400 ääntä jaetaan tasan kunkin alueen sisällä tuottajajäsenten kesken, 300 ääntä jaetaan tuottajajäsenten kesken suhteessa kunkin osuuteen kaikkien tuottajajäsenten trooppisten metsien kokonaisvaroista ja 300 ääntä jaetaan tuottajajäsenten kesken niiden trooppisen puun nettoviennin keskimääräisen arvon mukaisessa suhteessa. Puun nettoviennin arvioinnissa käytetään saatavissa olevan viimeisimmän kolmivuotiskauden lukuja. Artiklan 3 kohdan mukaan kuitenkin Afrikan alueen tuottajajäsenten jaettu kokonaisäänimäärä jaetaan tasan kaikkien Afrikan tuottajajäsenten kesken. Jos ääniä jää jakamatta, ne jaetaan Afrikan tuottajajäsenten kesken seuraavasti: ensimmäinen tuottajajäsenelle, jolla on suurin äänimäärä artiklan 2 kohdan mukaan laskettuna, toinen tuottajajäsenelle, jolla on toiseksi suurin äänimäärä ja niin edelleen, kunnes kaikki jäljellä olevat äänet on jaettu. Määräykset ovat samansisältöiset kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

Artiklan 4 kohdan mukaan kuluttajajäsenten äänimäärät muodostuvat seuraavasti: kullakin kuluttajajäsenellä on 10 perusääntä ja jäljelle jäävät äänet lasketaan suhteessa niiden keskimääräiseen trooppisen puun nettotuontiin. Tuonnin määrän laskemisessa käytetään kuusi kalenterivuotta ennen äänten jakamista alkaneen viisivuotiskauden lukuja. Äänimäärien muodostuminen on sama kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

Artiklan 5 kohdan mukaan kuluttajajäsenelle kaksivuotiskaudeksi jaetut äänet eivät saa ylittää yli viidellä prosentilla samalle jäsenelle edellisenä kaksivuotiskautena jaettuja ääniä. Kohta on uusi ja sen tarkoituksena on auttaa puuntuontiaan nopeasti lisääviä maita, kuten Kiinaa, arvioimaan järjestön jäsenmaksua omaa budjettiaan laatiessaan.

Artiklan 6 kohdan mukaan neuvosto voi tarkistaa vähimmäisprosenttimäärää, joka vaaditaan kuluttajajäsenten äänten määräenemmistöä varten. Kohta on uusi ja se liittyy Euroopan unionin mahdolliseen laajenemiseen ja siihen, mitkä vaikutukset sillä voi olla äänestystuloksiin. Tarkoituksena on estää tilanteet, joissa yhteisö voisi yksin äänimäärällään ratkaista äänestyksen tuloksen.

Artiklan 7 kohdan mukaan neuvosto jakaa äänet kutakin varainhoitojaksoa varten. Vastaava määräys on myös vuoden 1994 sopimuksessa. Koska vuoden 1994 sopimuksessa varainhoitojakso oli vuoden ja vuoden 2006 sopimuksessa kaksi vuotta (2 artiklan 10 alakohta), vahvistetaan äänimäärät siten vuoden 2006 sopimuksen perusteella kahdeksi vuodeksi, kun tähän saakka äänimäärät on vahvistettu vuodeksi.

11 artikla. Neuvoston äänestysmenettely. Artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa. Jokainen jäsen on oikeutettu äänestämään sille kuuluvalla äänimäärällä eikä sillä ole oikeutta jakaa ääniään. Tuottajajäsen voi kuitenkin valtuuttaa toisen tuottajajäsenen ja kuluttajajäsen toisen kuluttajajäsenen äänestämään sen äänillä kokouksissa. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa on mahdollista, että asianomainen maa äänestää eri tavalla siitä riippuen, käyttääkö se sille trooppista puuta koskevan sopimuksen perusteella vai valtuutuksen perusteella kuuluvia ääniä.

12 artikla. Neuvoston päätökset ja suositukset. Artiklan mukaan neuvosto pyrkii päätöksenteossaan konsensukseen. Jollei neuvostossa saavuteta yksimielisyyttä, neuvosto tekee päätöksensä ja antaa suosituksensa jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, ellei sopimuksessa toisin määrätä. Artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

13 artikla. Neuvoston päätösvaltaisuus. Artiklan mukaan neuvoston kokous on päätösvaltainen silloin, kun sekä tuottaja- että kuluttajajäsenten enemmistö on läsnä ja kun näillä jäsenillä on vähintään kaksi kolmasosaa jäsenluokkansa kokonaisäänimäärästä. Artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

14 artikla. Toimitusjohtaja ja henkilöstö. Artikla sisältää toimitusjohtajaa ja henkilöstöä koskevat määräykset. Neuvosto nimittää toimitusjohtajan jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Toimitusjohtaja on järjestön ylin hallinnollinen virkamies ja hän vastaa sopimuksen hallinnoinnista ja toiminnasta neuvoston päätösten mukaisesti. Toimitusjohtaja nimittää henkilöstön neuvoston vahvistamien sääntöjen mukaisesti. Artikla sisältää myös määräyksiä, joilla pyritään varmistamaan toimitusjohtajan ja henkilöstön toimien puolueettomuus. Artikla on periaatteiltaan samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

15 artikla. Yhteistyö ja koordinointi muiden järjestöjen kanssa. Artiklan mukaan neuvoston tulee toteuttaa tarvittavat järjestelyt neuvotteluja ja yhteistyötä varten Yhdistyneiden Kansakuntien, sen elinten ja erityisjärjestöjen ja muiden sopimuksen alaan liittyvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja toimielinten sekä yksityissektorin ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Artikla sisältää toisaalta myös määräyksen, jonka mukaan päällekkäisiä toimia tulisi kansainvälisessä yhteistyössä välttää. Artiklan mukaan kansainvälisen trooppisen puun järjestön tulee hyödyntää täysimääräisesti Perushyödykkeiden yhteisrahaston tarjoamia mahdollisuuksia. Yhteisrahasto, joka toimii Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa, on perustettu tukemaan kehitysmaiden perushyödyketalouden kehittämistä hyödykejärjestöjen kautta. Artikla on periaatteiltaan samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

16 artikla . Ulkopuoliset tarkkailijat. Artikla koskee ulkopuolisia tarkkailijoita. Ulkopuoliset tarkkailijat voivat olla Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioita tai sellaisia valtioita, jotka Yhdistyneet Kansakunnat on hyväksynyt tarkkailijoikseen. Ulkopuolisena tarkkailijana voi myös olla 15 artiklassa tarkoitettu järjestö. Artiklan mukaan ulkopuolisen tarkkailijan osallistuminen kokoukseen edellyttää aina neuvoston kutsua. Muotoilu eroaa vuoden 1994 sopimuksen vastaavasta artiklasta sikäli, että tarkkailijan määritelmässä ei aikaisemmin viitattu Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioihin tai tarkkailijoihin.

V luku Erioikeudet- ja vapaudet

17 artikla. Erioikeudet ja -vapaudet. Artiklan 1 kohta sisältää määräyksen järjestön oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä. Artiklan 2 kohdassa viitataan Japanin hallituksen ja kansainvälisen trooppisen puun järjestön kesken tehtyyn niin sanottuun isäntämaasopimukseen, jossa määritellään järjestön, sen toimitusjohtajan, henkilöstön ja asiantuntijoiden sekä jäsenten edustajien oikeudellinen asema, erioikeudet ja -vapaudet. Artiklan 3 kohdan mukaan järjestö voi tehdä myös muiden maiden kanssa tällaisia sopimuksia, jos ne ovat välttämättömiä sopimuksen moitteettoman toiminnan kannalta. Artiklan 4 kohta koskee tarvittavia järjestelyjä siinä tilanteessa, että järjestön päätoimipaikka siirrettäisiin toiseen maahan. Artikla on samansisältöinen vuoden 1994 sopimuksen kanssa.

Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Näin ollen 17 artiklan 1 kohta kuuluu lainsäädännön alaan. Myös artiklan 4 kohta, jonka mukaan jäsenvaltio sitoutuu tekemään päätoimipaikkasopimuksen (isäntämaasopimuksen) järjestön kanssa, jos järjestö siirtää päätoimipaikkansa kyseiseen valtioon, kuuluu lainsäädännön alaan. Muilta osin 17 artikla ei sisällä sellaisia Suomea sitovia määräyksiä, jotka edellyttäisivät eduskunnan hyväksymistä.

VI luku Varainhoito

18 artikla. Varainhoitotilit. Artiklassa määritellään järjestön varainhoitotilit, jotka ovat hallinnollinen tili, erityistili ja Bali-yhteistyörahasto. Artiklan mukaan järjestöllä voi olla muitakin neuvoston aiheellisina ja tarpeellisia pitämiä tilejä. Neuvoston tehtävänä on laatia järjestön varainhoitosäännöt. Varainhoitotilien hallinnoinnista ja raportoinnista neuvostolle vastaa järjestön toimitusjohtaja. Artikla on lähes samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa, mutta siihen lisätty joitakin täsmennyksiä, kuten varojen luonne (pakollisia/vapaaehtoisia maksuja).

19 artikla. Hallinnollinen tili. Hallinnolliselta tililtä suoritetaan sopimuksen hallinnointiin liittyvät menot, joita ovat hallinnolliset perusmenot (esimerkiksi palkat ja edut, asettautumiskorvaukset sekä virkamatkat) ja keskeiset toimintamenot (viestintä- ja tiedotusmenot, asiantuntijakokoukset, tilastotuotanto ja muut normatiivisen työn keskeiset menot). Hallinnollisen tilin menot katetaan sopimuksen jäsenten vuotuisilla jäsenmaksuilla.

Jäsenten maksuosuudet arvioidaan seuraavien periaatteiden mukaisesti. Hallinnolliset perusmenot jaetaan tasan tuottaja- ja kuluttajaryhmien kesken. Tällöin maksuosuus vahvistetaan kunkin jäsenen äänimäärän suhteessa kyseisen jäsenryhmän kokonaisäänimäärään. Keskeiset toimintamenot taas määräytyvät jäsenten kesken siten, että tuottajajäsenet vastaavat niistä 20 prosenttia ja kuluttajajäsenet 80 prosenttia. Myös tällöin maksuosuus vahvistetaan kunkin jäsenen äänimäärän suhteessa kyseisen jäsenryhmän kokonaisäänimäärään. Keskeisten toimintamenojen osalta sopimukseen sisällytettiin määräys, jolla kustannuksille asetettiin katto. Keskeisten toimintamenojen määrä ei saa ylittää kolmannesta hallinnollisten perusmenojen määrästä. Maksuosuuksia laskettaessa ei oteta huomioon jäsenten mahdollisia äänioikeuden peruuttamisia tai niistä johtuvia mahdollisia äänten uudelleen jakamisia.

Maksuosuuden laiminlyönti voi johtaa äänioikeuden peruuttamiseen siihen saakka, kunnes maksu on suoritettu. Sitä ennen toimitusjohtajan on tullut pyytää jäsentä suorittamaan maksuosuutensa ja, jollei kehotusta ole noudatettu, jäsentä on tullut pyytää antamaan selvitys maksukyvyttömyydestään.

Aikaisemmissa sopimuksissa vain hallinnolliset perusmenot sisällytettiin järjestön varsinaiseen budjettiin, joka katetaan jäsenmaksuilla. Normatiivinen toiminta kuten ohjeistojen laatiminen, kestävän metsänkäsittelyn kriteereiden ja indikaattorien kehittely ja muu vastaava toiminta katettiin rahoittajamailta saaduilla vapaaehtoisilla maksuilla. Uusi järjestely on oikeudenmukaisempi ja demokraattisempi, koska työohjelman keskeisestä sisällöstä päättävät kaikki jäsenmaat eivätkä vain muutamat rahoittajat.

20 artikla. Erityistili. Artikla koskee niin sanottua erityistiliä, joka jakautuu teemaohjelmien ja hankkeiden alatiliin. Erityistilin rahoituslähteitä ovat Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa toimiva Perushyödykkeiden yhteisrahasto, alueelliset ja kansainväliset rahoituslaitokset, jäsenten vapaaehtoiset maksut ja muut mahdolliset rahoituslähteet.

Rahoittajat voivat kohdentaa maksunsa tiettyihin teemaohjelmiin tai pyytää toimitusjohtajaa tekemään ehdotuksia maksujen kohdentamiseksi. Ennalta kohdennettuja maksuja saa käyttää ainoastaan niihin esihankkeisiin, hankkeisiin ja toimiin, joihin ne on tarkoitettu, jollei rahoittaja toimitusjohtajaa kuultuaan toisin päätä. Artiklan mukaan jäsenten tulee pyrkiä täydentämään tilin varoja ja kulut tulee veloittaa asianomaisilta alatileiltä.

Järjestön jäsenyys ei velvoita jäseniä osoittamaan varoja erityistiliä varten. Jäsenet eivät myöskään ole vastuussa toisen jäsenen tai muun järjestön esihankkeisiin, hankkeisiin tai toimiin liittyvästä toiminnasta.

Teemaohjelmien alatili on uusi rahoitusmuoto, joka pyrkii vastaamaan rahoittajien tarpeeseen vähentää pienten hankkeiden tuomaa suurta hallinnollisen työn määrää. Teemaohjelmien odotetaan olevan myös sihteeristön kannalta helpommin hallinnoitavia. Järjestön kannalta teemaohjelmiin liittyy myös se etu, että järjestön työtä voi paremmin ohjata neuvoston tärkeinä pitämiin aiheisiin. Tuottajamaiden näkökulmasta teemaohjelmiin liittyy odotus, että rahoituksen puutteessa rauenneiden hanke-esitysten määrä vähenee.

21 artikla. Bali-yhteistyörahasto. Artikla koskee Bali-yhteistyörahastoa, joka on perustettu trooppisten puuntuotantometsien kestävää hoitoa ja käyttöä varten. Rahaston rahoituslähteet ovat jäsenten vapaaehtoiset maksut, puolet erityistiliin liittyvien toimintojen tuloksena ansaituista tuloista ja muut varat, jotka ovat joko yksityisistä tai julkisista lähteistä. Rahaston varoja voidaan käyttää ainoastaan sellaisiin hankkeisiin, jotka auttavat tuottajajäseniä saavuttamaan sopimuksen 1 artiklan d alakohdassa esitetyn tavoitteen. Kyseisenä tavoitteena on parantaa jäsenten valmiuksia panna täytäntöön strategioita, joiden tarkoituksena on varmistaa, että vientiin tarkoitettu trooppinen puu ja puutuotteet ovat lähtöisin kestävällä tavalla hoidetuista metsistä.

Bali-rahasto perustettiin vuoden 1994 sopimusta neuvoteltaessa lisärahoituksen potentiaaliseksi lähteeksi. Käytännössä se on houkutellut uutta rahaa järjestölle erittäin vähän, mutta sitä ei kuitenkaan haluttu poistaa tai merkittävästi muuttaa. Joitakin muotoiluja lukuun ottamatta artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

22 artikla . Maksutavat. Artikla koskee maksutapoja ja on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksen vastaava artikla. Maksujen osalta voidaan todeta, että tarkoituksena on, että Euroopan yhteisö maksaa vuosittaiset jäsenmaksut. Suomen osalta artiklalla on merkitystä vain siltä osin kuin on kyse vapaaehtoisista maksuista.

23 artikla . Tilintarkastus ja tilien julkistaminen. Artikla sisältää määräykset tilintarkastuksesta ja tilien julkistamisesta. Se on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

VII luku Toiminnalliset tehtävät

24 artikla. Järjestön toimintapoliittinen työ. Artiklan mukaan järjestö tekee 1 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi normatiivista työtä ja hanketoimintaa kokonaisvaltaisella tavalla. Neuvosto laatii säännöllisesti useampia vuosia kattavan toimintasuunnitelman, joka ohjaa normatiivista työtä, määrittelee prioriteetit ja 20 artiklassa tarkoitettujen temaattisten ohjelmien aiheet. Normatiivinen työ voi sisältää ohjeistojen, käsikirjojen, tutkimusten ja kertomusten valmistelua ja laadintaa sekä tiedotustoimintaa.

Artikla on lähes kokonaan uusi. Järjestöllä on tosin ollut useampia vuosia kattavia toimintaohjelmia jo pitkään, mutta niiden asemaa ei ole määritelty aiemmissa trooppista puuta koskevissa sopimuksissa.

25 artikla. Järjestön hanketoiminta. Artikla sisältää määräykset järjestön hanketoiminnasta. Jäsenet ja toimitusjohtaja voivat tehdä esihanke- tai hanke-ehdotuksia, jotka edistävät sopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Artikla on pitkälti sama kuin vuoden 1994 sopimuksessa, mutta siitä on poistettu yksityiskohtaiset maininnat hankkeiden aiheista ja velvoitettu neuvosto määrittelemään hankkeiden hyväksymisen kriteerit. Uutta artiklassa on myös se, että jäsenmaiden lisäksi järjestön toimitusjohtaja voi esittää ehdotuksia. Muun muassa alueellisten hankkeiden aikaan saamiseksi tämä on selkeä parannus. Artikla sisältää myös uuden maininnan siitä, että neuvosto saattaa rajoittaa kunkin jäsenmaan esittämien hanke-ehdotusten lukumäärää.

26 artikla . Komiteat ja muut elimet. Artikla sisältää määräykset komiteoista ja muista neuvoston alaisuudessa toimivista elimistä. Artiklassa nimetään seuraavat komiteat: metsäteollisuuskomitea; talous-, tilasto- ja markkinakomitea; metsänistutus- ja metsänhoitokomitea sekä rahoitus- ja hallintokomitea. Komiteat ovat kaikille jäsenille avoimia. Komiteoiden ja muiden elinten perustamisesta ja lakkauttamisesta päättää neuvosto.

Artikla on lähes samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa. Artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto määrittelee komiteoiden ja muiden elinten toimialan. Vuoden 1994 sopimuksessa komiteoiden tehtävät oli määritelty erillisessä artiklassa.

VIII luku Tilastot, tutkimukset ja tiedot

27 artikla. Tilastot, tutkimukset ja tiedot. Artikla koskee tilastojen, tutkimusten ja tietojen keruuta, kokoamista, analysointia ja julkistamista. Kyseistä toimintaa tehdään yhteistyössä muiden kansainvälisten järjestöjen sekä valtiollisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Järjestön tuottama tieto trooppisen puun tuotannosta ja sen markkinoista hyödyttää etenkin tuottajamaita, joilla ei tietoa ole samassa määrin käytettävissä kuin kuluttajamaissa.

Vuoden 1994 sopimukseen verrattuna artiklasta on poistettu yksityiskohtaisia määräyksiä kerättävien tietojen sisällöstä. Uutta artiklassa on järjestölle asetettu velvoite pyrkiä metsiin liittyvän tiedon ja raportoinnin harmonisointiin muiden järjestöjen kanssa ja tavoite parantaa tarvittaessa jäsenmaiden kykyä tällaisten tietojen keräämiseen. Artiklaan on myös lisätty ajatus tilastotuotannon laiminlyönnin rankaisemisesta, mikäli kyseinen jäsenmaa ei anna hyväksyttävää selitystä. Neuvosto päättää seuraamusten laadusta.

28 artikla. Vuosikertomus ja kaksivuotistarkastelu. Artikla sisältää määräykset vuosikertomuksesta ja kaksivuotistarkastelusta. Artiklan mukaan järjestö edistää näkemysten vaihtoa jäsenmaiden välillä mm. puuntuotantometsien hoitoa koskevista asioista sekä järjestön asettamien tavoitteiden, periaatteiden ja suuntaviivojen suhteesta voimavaroihin.

Artikla on suunnilleen samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa, paitsi että osa raportteihin kerättävistä asioista kootaan vain joka toinen vuosi, kun ne vuoden 1994 sopimuksen perusteella on koottu vuosittain. Uutena asiana kerättäviin ja raportoitaviin tietoihin on lisätty jäsenmaiden toimet laittomien hakkuiden ja laittoman puun kaupan ja metsien muiden kuin puutuotteiden laittoman kaupan kontrolloimiseksi ja tätä koskevien tiedonkeruujärjestelmien perustamiseksi.

IX luku Muut määräykset

29 artikla. Jäsenten yleiset velvoitteet. Artiklan mukaan jäsenet pyrkivät edistämään sopimuksen tavoitteiden saavuttamista ja välttämään tavoitteiden vastaisia toimia. Artiklan mukaan jäsenet ovat velvollisia hyväksymään ja panemaan toimeen neuvoston päätökset ja välttämään toimenpiteitä, jotka rajoittaisivat kyseisiä päätöksiä tai olisivat niiden vastaisia. Artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

30 artikla . Velvoitteista vapauttaminen. Artiklassa määritellään sopimusvelvoitteista vapauttamisen edellytykset. Asiasta päättää neuvosto. Vuoden 1994 sopimuksessa on vastaava artikla. Vuoden 1994 sopimuksen osalta artiklaa on käytännössä sovellettu jäsenmaksurästien osittaisiin anteeksiantoihin hurrikaanien, sotatilojen ja muiden vastaavien tilanteiden johdosta.

31 artikla. Valitukset ja erimielisyydet. Artikla sisältää määräykset valituksista ja erimielisyyksistä. Niistä päättää neuvosto yksimielisesti. Neuvoston päätökset ovat lopullisia ja sitovia.

Artikla on lähes samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa. Uutta on maininta yksimielisestä päätöksenteosta. Vuoden 1994 sopimuksen osalta artiklaa ei ole käytännössä jouduttu soveltamaan.

Artikla edellyttää eduskunnan hyväksymistä, koska tällaisessa riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla ratkaistuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava (PeVL 31/2001 vp).

32 artikla. Eriytetyt ja korjaavat toimenpiteet sekä erityistoimenpiteet. Artikla koskee niitä tilanteita, joissa sopimuksen nojalla toteutettavilla toimilla olisi kielteinen vaikutus kuluttajamaihin, jotka ovat kehitysmaita. Tällöin neuvosto harkitsee sopivia toimenpiteitä ottaen huomioon artiklassa mainitut Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin päätöslauselman kohdat. Artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

Artiklan tarkoituksena on mahdollistaa vähiten kehittyneiden maiden erityiskohtelu Yhdistyneiden Kansakuntien hyväksymien periaatteiden mukaisesti. Kuluttajaryhmässä kehitysmaita ovat vuoden 1994 sopimuksen jäsenistä Nepal, Egypti ja Kiina.

X luku Loppumääräykset

33 artikla . Tarkastelu. Artiklan mukaan viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta neuvosto voi tarkastella sopimuksen toimeenpanoa, mukaan lukien tavoitteet ja rahoitusmekanismit.

Artikla on peräisin vuoden 1994 sopimuksesta, jossa se oli kompromissi tuottajien vaatimukseen, että sopimusta olisi pitänyt laajentaa koskemaan kaikkea puuta, ei vain trooppista. Vuoden 2006 sopimuksen muotoilussa ei ole kyse laajennuspyrkimyksestä. Vuoden 1994 sopimuksessa uudelleentarkastelu oli määrätty tehtäväksi ja sen aiheena oli pelkästään sopimuksen soveltamisala.

34 artikla. Tasapuolisuus. Artikla sisältää syrjintäkieltoa koskevan määräyksen. Sopimusmääräysten perusteella ei ole sallittua rajoittaa tai kieltää kansainvälistä puu- ja puutuotekauppaa. Artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

35 artikla . Tallettaja. Artiklan mukaan sopimuksen tallettajana on Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri. Artikla on samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksessa.

36 artikla . Allekirjoittaminen, ratifiointi ja hyväksyminen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa 3 päivästä huhtikuuta 2006 siihen saakka, kun sen voimaantulosta on kulunut kuukausi, kaikille hallituksille, jotka on kutsuttu Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssiin neuvottelemaan vuoden 1994 sopimuksen jatkosopimuksesta. Euroopan yhteisö ja sen jäsenmaista Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Suomi ja Kreikka ovat Euroopan yhteisön osalta allekirjoittaneet sopimuksen. Muut yhteisön jäsenvaltiot eivät vielä ole allekirjoittaneet sopimusta. Lisäksi sopimuksen on allekirjoittanut 15 muuta valtiota.

Artiklan 2 kohdan mukaan allekirjoittajavaltio voi allekirjoittaessaan sopimuksen ilmoittaa, että se allekirjoituksellaan ilmaisee hyväksyvänsä sopimuksen sitovan itseään. Toinen vaihtoehto on, että allekirjoittajavaltio allekirjoitettuaan ratifioi tai hyväksyy sopimuksen ja tallettaa tätä koskevan asiakirjan. Tallettajana on sopimuksen 35 artiklan mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri.

Artiklan 3 kohdassa on myös Euroopan yhteisöä koskeva määräys, jonka mukaan Euroopan yhteisön on allekirjoittamisen ja ratifioinnin, hyväksymisen, liittymisen tai väliaikaisen soveltamisen yhteydessä annettava ilmoitus yhteisön toimivallan luonteesta ja laajuudesta sopimuksen soveltamisalalla. Lisäksi yhteisö on velvollinen ilmoittamaan tallettajalle toimivallan myöhemmistä merkittävistä muutoksista. Euroopan yhteisö on jo tehnyt 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen (EUVL L 262, 9.10.2007, s. 26).

Artiklan allekirjoittamista, ratifiointia ja hyväksymistä koskevat määräykset ovat samat kuin vuoden 1994 sopimuksessa. Poikkeuksena ovat artiklan 3 kohdan määräykset liittyen Euroopan yhteisöön.

37 artikla. Liittyminen sopimukseen. Artikla koskee sopimukseen liittymistä. Järjestön neuvosto määrittää liittymistä koskevat ehdot kuten esimerkiksi aikarajoitukset asiakirjojen tallettamiselle. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

38 artikla Ilmoitus sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta. Artikla mahdollistaa sopimuksen väliaikaisen soveltamisen niille allekirjoittajamaille, joiden tarkoituksena on ratifioida tai hyväksyä sopimus, mutta jotka eivät vielä ole voineet tallettaa tätä koskevaa asiakirjaansa. Artikla on lähes samansisältöinen kuin vuoden 1994 sopimuksen vastaava artikla. Sopimuksen väliaikaisesta voimaantulosta on määräys 39 artiklan 2 kohdassa.

39 artikla. Voimaantulo. Artiklan mukaan sopimuksen on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä helmikuuta 2008 tai jonakin muuna päivänä sen jälkeen, jos sen on ratifioinut tai hyväksynyt vähintään 12 tuottajamaata, joilla on vähintään 60 prosenttia tuottajaryhmän äänistä, ja vähintään 10 kuluttajamaata, joilla on vähintään 60 prosenttia trooppisen puutavaran tuontimäärästä vuoden 2005 kauppatilastoista laskettuna. Sopimus ei ole vielä tullut voimaan.

Artikla sisältää määräyksen myös sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta, jos sopimus ei ole tullut voimaan 1 päivänä helmikuuta 2008. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan mainittuna päivänä tai kuuden kuukauden kuluessa jonakin muuna päivänä sen jälkeen, kun 10 tuottajamaata, joilla on vähintään 50 prosenttia tuottajaryhmän äänistä, ja vähintään 7 kuluttajamaata, joilla on vähintään 50 prosenttia trooppisen puutavaran tuontimäärästä vuoden 2005 kauppatilastoista laskettuna, on joko lopullisesti allekirjoittanut sopimuksen 36 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti tai hyväksynyt sen 36 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti taikka tehnyt 38 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen tallettajalle.

Artiklan mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu sopimukseen liittyneet maat ja sopimusta väliaikaisesti soveltavat maat kokoukseen päättämään sopimuksen voimaantulosta, jollei sopimus ole tullut lopullisesti tai väliaikaisesti voimaan 1 syyskuuta 2008 mennessä.

40 artikla. Muutokset. Artikla sisältää menettelysäännökset sopimuksen muuttamisesta. Neuvosto voi tehdä jäsenille suosituksia sopimuksen muuttamisesta. Neuvosto vahvistaa myös päivämäärän, mihin mennessä jäsenten tulee ilmoittaa tallettajalle hyväksyvänsä muutoksen. Muutos tulee voimaan 90 päivän kuluttua siitä, kun tallettaja vastaanotti ilmoituksen muutoksen hyväksymisestä jäseniltä, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa tuottajajäsenistä ja vähintään 75 prosenttia tuottajajäsenten äänistä sekä vähintään 75 prosenttia kuluttajajäsenten äänistä. Artikla sisältää menettelysäännökset myös niiden jäsenten osalta, jotka eivät muutoksen voimaantulopäivään mennessä ole ilmoittaneet sen hyväksymisestä. Vastaavantyyppinen säännös on myös vuoden 1994 sopimuksessa.

41 artikla. Luopuminen. Artikla sisältää menettelysäännökset jättäytymisestä sopimuksen ulkopuolelle. Vastaavantyyppinen säännös on myös vuoden 1994 sopimuksessa.

42 artikla. Erottaminen. Artikla koskee sopimuksesta erottamista. Erottamisesta päättää neuvosto. Edellytyksenä on, että jokin jäsen ei ole täyttänyt sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan ja että laiminlyönnillä on haitallinen vaikutus sopimuksen toimintaan. Lähes vastaava säännös on myös vuoden 1994 sopimuksessa. Kun vuoden 1994 sopimuksen mukaan neuvosto tekee päätöksen äänten määräenemmistöllä, vuoden 2006 sopimuksen mukaan neuvosto tekee päätöksen jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.

43 artikla . Luopuneiden ja erotettujen jäsenten tai muutoksen hyväksymättä jättäneiden jäsenten kanssa tehtävät loppuselvitykset. Artikla koskee niitä jäseniä, jotka ovat jättäneet sopimuksen muutoksen hyväksymättä, ovat jättäytyneet sopimuksen ulkopuolelle tai ovat tulleet erotetuiksi (40–42 artikla). Loppuselvitys voi koskea jäsenen jo suorittamia maksuja, osuutta järjestön varoihin järjestön lakkauttamistilanteessa tai vastuuta järjestön mahdollisesta alijäämästä sopimuksen päättyessä. Vastaavantyyppinen säännös on myös vuoden 1994 sopimuksessa.

44 artikla. Voimassaoloaika, sen pidennys ja päättäminen. Artiklan mukaan sopimus on voimassa kymmenen vuotta voimaantulonsa jälkeen. Artikla sisältää menettelysäännökset myös sopimuksen voimassaoloajan jatkamisesta sekä määräykset neuvoston valtuuksista ja tehtävistä silloin, kun sopimus päättyy.

45 artikla. Varaumat. Artikla sisältää nimenomaisen kiellon tehdä varaumia sopimukseen. Vastaava säännös on myös vuoden 1994 sopimuksessa.

46 artikla . Täydentävät ja siirtymäkauden määräykset. Sopimus on jatkoa vuoden 1994 kansainväliselle trooppista puuta koskevalle sopimukselle. Toimet, jotka perustuvat vuoden 1983 ja 1994 sopimuksiin ja jotka ovat voimassa uuden sopimuksen voimaantulohetkellä, jäävät voimaan, ellei niitä uuden sopimuksen määräyksillä muuteta.

1 §. Pykälä sisältää säännöksen siitä, että sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Lainsäädännön alaan kuuluvia säännöksiä tarkastellaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Pykälän 1 momentin mukaan lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Pykälän 2 momentin mukaan tasavallan presidentin asetuksella voitaisiin säätää lain väliaikaisesta soveltamisesta. Sopimuksen voimaantuloa ja sopimuksen väliaikaista soveltamista tarkastellaan seuraavassa voimaatuloa koskevassa jaksossa.

Sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa koskeva määräys on sopimuksen 39 artiklassa. Trooppista puuta koskeva sopimus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2008 tai jonakin muuna päivänä sen jälkeen, jos 12 tuottajajäsentä, joilla on yhteensä vähintään 60 prosenttia tämän sopimuksen liitteessä A esitetystä kokonaisäänimäärästä, ja 10 liitteessä B luetelluista kuluttajajäsenistä, joiden osuus maailmanlaajuisesta trooppisen puun tuonnista viitevuonna 2005 on yhteensä 60 prosenttia, ovat lopullisesti allekirjoittaneet sopimuksen tai ratifioineet tai hyväksyneet sen 36 artiklan 2 kohdan tai 37 artiklan mukaisesti.

Oli erittäin todennäköistä, ettei sopimus tule voimaan suunniteltuna ajankohtana. Kansainvälisen trooppisen puun järjestön neuvosto päätti marraskuussa 2006, että vuoden 1994 trooppista puuta koskevan sopimuksen voimassaoloaikaa pidennetään siihen saakka, kunnes uusi sopimus tulee väliaikaisesti tai lopullisesti voimaan.

Sopimuksen 39 artikla sisältää myös määräyksen sopimuksen väliaikaisesta voimaantulosta. Jos sopimus ei ole tullut lopullisesti voimaan 1 päivänä helmikuuta 2008, se tulee voimaan väliaikaisesti tuona päivänä tai kuuden kuukauden kuluessa jonakin muuna päivänä sen jälkeen, jos 10 tuottajajäsentä, joilla on yhteensä vähintään 50 prosenttia sopimuksen liitteessä A esitetystä kokonaisäänimäärästä, ja 7 liitteessä B luetelluista kuluttajajäsenistä, joiden osuus maailmanlaajuisesta trooppisen puun tuonnista viitevuonna 2005 on yhteensä 50 prosenttia, ovat lopullisesti allekirjoittaneet sopimuksen tai ratifioineet tai hyväksyneet sen 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai ilmoittaneet tallettajalle 38 artiklan mukaisesti soveltavansa sopimusta väliaikaisesti.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (esimerkiksi PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joista valtiolle aiheutuu välittömiä menoja.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PeVL 11 ja 12/2000 vp).

Sopimuksen 2 artiklan 6 alakohdan mukaan järjestöllä tarkoitetaan 3 artiklan mukaisesti perustettua kansainvälistä trooppisen puun järjestöä. Sopimuksen 17 artiklan 1 kohta sisältää määräyksen järjestön oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä. Oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeustoimikelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Näin ollen 17 artiklan 1 kohta kuuluu lainsäädännön alaan. Myös 17 artiklan 4 kohta, jonka mukaan jäsenvaltio sitoutuu tekemään päätoimipaikkasopimuksen (isäntämaasopimuksen) järjestön kanssa, jos järjestö siirtää päätoimipaikkansa kyseiseen valtioon, kuuluu lainsäädännön alaan. Muilta osin 17 artikla ei sisällä sellaisia Suomea sitovia määräyksiä, jotka edellyttäisivät eduskunnan hyväksymistä. Koska 2 artiklan 6 alakohdan määritelmä vaikuttaa välillisesti lainsäädännön alaan kuuluvan määräyksen sisältöön ja soveltamiseen, on myös artiklan 6 kohdan siten katsottava myös kuuluvan lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 ja PeVL 24/2001).

Riitojen ratkaisua koskeva 31 artikla edellyttävät myös eduskunnan hyväksymistä, koska tällaisessa riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla ratkaistuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava (PeVL 31/2001 vp).

Sopimuksen 18, 19, 20 ja 21 artikla koskevat järjestön varainkäyttöä. Sopimuksen 19 artikla sisältää määräykset vuotuisesta jäsenmaksusta. Yhteisön päätöksestä allekirjoittaa sopimus ja soveltaa sopimusta väliaikaisesti käy ilmi, että yhteisön jäsenmaiden vuotuiset jäsenmaksut suoritetaan yhteisön budjetista. Sopimuksen 20 ja 21 artiklassa mainittujen tilien rahoitus perustuu muun muassa jäsenten vapaaehtoisiin maksuihin. Näin ollen mainittujen määräysten perusteella valtiolle ei aiheudu välittömiä, eduskunnan budjettivaltaan vaikuttavia menoja. Tämän vuoksi mainitut artiklat eivät edellytä eduskunnan suostumusta.

Vuoden 2006 kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus on niin sanottu sekasopimus eli jaetun toimivallan sopimus. Sopimus sisältää siis sekä Euroopan yhteisön että sen jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Esityksessä ehdotetaan sen vuoksi, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen siltä osin kuin sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan.

Yhteisön ja jäsenvaltioiden välinen toimivallan jako ei ole täysin yksiselitteinen. Toimivallan osalta voidaan kuitenkin todeta seuraavia periaatteita. Euroopan yhteisön neuvoston päätös vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta perustuu perustamissopimuksen 133 ja 175 artiklaan. Lisäksi päätöksessä viitataan 300 artiklan 2 kohdan 1 alakohtaan. Mainittu 300 artikla koskee Euroopan yhteisön ulkosopimuksia. Perustamissopimuksen 133 artikla koskee kauppapolitiikkaa. Se kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Perustamissopimuksen 175 artikla taas koskee ympäristöpolitiikkaa. Ympäristöpolitiikka kuuluu jaetun toimivallan piiriin eli siltä osin sekä yhteisö että jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia. Nämä seikat mainitaan myös neuvoston päätöksen liitteenä olevassa ilmoituksessa, jonka Euroopan yhteisö on sopimuksen 36 artiklan 2 kohdan nojalla velvollinen tekemään tallettajalle. Lisäksi ilmoituksessa mainitaan, että ympäristöpolitiikan lisäksi myös kehitysyhteistyö kuuluu jaetun toimivallan piiriin.

Euroopan yhteisön perustamissopimus ei sisällä määräystä yhteisestä metsäpolitiikasta. Varsinainen päätäntävalta metsäpolitiikan toteuttamisessa on siten jäsenvaltioilla.

Sopimuksen 1 artiklassa luetellaan useita keinoja, joilla voidaan edistää sopimuksen tavoitteiden toteutumista. Näiden keinojen valossa voidaan tarkastella yleisellä tasolla esimerkinomaisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltaa, koska nämä keinot on muotoiltu varsin yleisiksi ja niiden alla voidaan järjestää useanlaisia toimintoja. Kuten edellä on todettu, yhteisön toimivalta liittyy kauppa- ja ympäristöpolitiikkaan sekä kehitysyhteistyöhön. Useimmat keinoista ovat sellaisia, että ne liittyvät useampaan politiikkaan. Esimerkiksi kauppapolitiikkaan liittyviä asioita on artiklan b kohdassa (puitteet neuvotteluille puukaupan tasapuolisuuden edistämiseksi), e kohdassa (markkinoille pääsyyn vaikuttavat tekijät ja hinnat), h kohdassa (kauppaan liittyvien tietojen vaihto) ja k kohdassa (trooppisen puun ja puutuotteiden markkinoinnin parantaminen). Kehitysyhteistyöhön näyttäisivät liittyvän muun muassa artiklan c kohta (kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen), d kohta (jäsenten valmiuksien parantaminen vientiin tarkoitetun puun ja puutuotteiden kestävän alkuperän varmistamiseksi), n kohta (jäsenten valmiuksien lujittaminen metsälainsäädännön toimeenpanoon liittyen) ja p kohta (teknologian saannin ja siirron edistäminen sekä tekninen yhteistyö). Artiklan d ja m kohdissa (kansallisten politiikkojen kehittäminen liittyen puuntuotantometsien kestävään hyödyntämiseen ja suojeluun) viitataan metsien kestävään hoitoon ja käyttöön. Kyseisten kohtien voidaan katsoa liittyvän sekä metsäpolitiikkaan että myös ympäristöpolitiikkaan. Viimeksi mainittuihin politiikkoihin liittyy pohjimmiltaan myös edellä kauppapolitiikan osalta mainittu n kohta. Toimet, joilla pyritään parantamaan metsälainsäädännön toimeenpanoa ja ehkäisemään laittomia hakkuita ja niihin liittyvää kauppaa, on perustellusti katsottavissa myös ympäristö- ja metsäpolitiikkaan liittyviksi.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Genevessä 27 päivänä tammikuuta 2006 tehdyn vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan ja

että Eduskunta antaisi suostumuksensa sopimuksen väliaikaiseen soveltamiseen.

Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Genevessä 27 päivänä tammikuuta 2006 tehdyn vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Tasavallan presidentin asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.

---

Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 2008

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Maa- ja metsätalousministeri
Sirkka-Liisa Anttila