Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 216/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle vuonna 1997 tarkistetun kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi marraskuussa 1997 pidetyssä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) yleiskonferenssin 29. istunnossa päätöslauselmalla 12/97 hyväksytyn tarkistetun kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen. Tarkistetun yleissopimuksen pääasiallisena tarkoituksena on perustaa FAO:oon kasvinsuojelutoimenpiteitä käsittelevä komissio ja sihteeristö sekä lisätä yleissopimukseen säännös siitä, että sopimuspuolet sopivat toimivansa yhteistyössä kehittäessään kansainvälisiä standardeja edellä mainittua komissiota koskevien menettelysäännösten mukaisesti.

Yleissopimus kuuluu Euroopan yhteisössä jaetun toimivallan piiriin. Yleissopimuksen määräyksistä osa kuuluu jäsenvaltioiden ja osa yhteisön tai molempien yhteiseen toimivaltaan.

Tarkistettu yleissopimus ei aiheuta tarvetta muuttaa Suomen voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus tarkistetun yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Tarkistettu yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 2 päivänä lokakuuta 2005 kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista oli tekstin hyväksynyt. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Kansainvälinen kasvinsuojeluyleissopimus (SopS 12/1961), jäljempänä IPPC-sopimus tai yleissopimus, on Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) puitteissa laadittu monenvälinen sopimus, jonka pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa sopimuspuolten yhteinen ja tehokas toiminta kasvien ja kasvituotteiden tuhoojien maahan kulkeutumisen ja leviämisen estämiseksi sekä edistää tällaisten tuhoojien torjuntaa.

IPPC-sopimus on allekirjoitettu Roomassa 6 päivänä joulukuuta 1951 ja se on tullut Suomessa voimaan 26 päivänä toukokuuta 1961. Yleissopimusta on muutettu ensimmäisen kerran vuonna 1979 (SopS 18/1992). Yleissopimusta tarkistettiin vuonna 1997, jotta se olisi yhdenmukainen Uruguayn kierroksen päätösasiakirjaan sisältyvän maailman kauppajärjestön terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyn sopimuksen (WTO/SPS) kanssa, vastaisi uutta järjestelmää laatia yleissopimuksen yhteydessä kansainvälisiä standardeja ja mahdollistaisi FAO:n jäsenjärjestöjen liittymisen yleissopimuksen sopimuspuoliksi. Tarkistettu sopimusteksti hyväksyttiin sopimuksen muutoksena marraskuussa 1997 pidetyssä FAO:n yleiskonferenssin 29. istunnossa päätöslauselmalla 12/97. Päätöslauselmassa todettiin, että kasvinsuojeluyleissopimukseen hyväksytyt muutokset eivät aseta uusia velvoitteita sopimuspuolille, jonka vuoksi tarkistettu teksti tulee voimaan IPPC-sopimuksen muutosartiklan (XXI.4 artikla) perusteella kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on sen hyväksynyt. Tarkistettu yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 2 päivänä lokakuuta 2005.

Tarkistetun yleissopimuksen asettamat velvoitteet eivät aiheuta muutoksia Suomen voimassa olevaan lainsäädäntöön. Se sisältää kuitenkin määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, minkä vuoksi eduskunnan hyväksyminen on tarpeen.

Yleissopimus kuuluu Euroopan yhteisössä jaetun toimivallan piiriin. Toimivalta sisältökysymyksissä kuuluu toimialasta riippuen joko kansalliseen toimivaltaan, Euroopan yhteisön toimivaltaan tai jäsenvaltioiden ja yhteisön yhteiseen toimivaltaan. Euroopan yhteisö on neuvoston 19 päivänä heinäkuuta 2004 tekemällä päätöksellä 2004/597/EY päättänyt esittää hakemuksen liittyä yleissopimukseen niiden asioiden osalta, jotka kuuluvat sen toimivaltaan.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Yleissopimuksen pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa sopimuspuolten yhteinen ja tehokas toiminta kasvien ja kasvituotteiden tuhoojien maahan kulkeutumisen ja leviämisen estämiseksi sekä edistää tällaisten tuhoojien torjuntaa.

Yleissopimuksen tarkistetulla tekstillä perustetaan FAO:on kasvinsuojelutoimenpiteitä käsittelevä komissio (XI artikla) ja sihteeristö (XII artikla). Kasvinsuojeluyleissopimukseen lisätään säännös siitä, että sopimuspuolet sopivat toimivansa yhteistyössä kehitettäessä kansainvälisiä standardeja edellä mainitun komission menettelyjen mukaisesti (X artikla) ja mahdollistetaan FAO:n jäsenjärjestöjen liittyminen yleissopimuksen sopimuspuoliksi (XVII artikla). Standardien kehittämisen tarkoituksena on yhdenmukaistaa sopimuspuolten kansalliset lähestymistavat kasvinsuojelullisiin kysymyksiin ja saada IPPC-sopimus vastaamaan paremmin maailman kauppajärjestön (WTO) terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehtyä sopimusta (SPS-sopimus). Lisäksi useisiin sopimuksen artikloihin tehdään muutoksia sopimuksen harmonisoimiseksi SPS-sopimuksen kanssa ja artikloihin aiemmin sisältyneen moniselitteisyyden poistamiseksi.

Tarkistettu yleissopimus on hyväksytty FAO:n yleiskonferenssin 29. istunnossa päätöslauselmalla 12/97 siten, että päätöslauselmalla hyväksyttiin yleissopimuksen konsolidoitu versio, johon sisältyy sekä IPPC-sopimuksen tarkistukset että voimassaolevan IPPC-sopimuksen teksti. Tämän vuoksi tarkistettu IPPC-sopimus saatetaan kokonaisuudessaan uudelleen voimaan kansallisesti.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen vuonna 1997 tarkistetun kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamiselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan tarkistetun sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

3. Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole taloudellisia tai muita vaikutuksia, sillä yleissopimukseen hyväksytyt muutokset eivät aiheuta uusia velvoitteita sopimuspuolille.

4. Asian valmistelu

Yleissopimuksen tarkistettu teksti valmisteltiin vuosina 1995 ja 1996 FAO:n valmisteluelimessä (Technical Consultations), jonka kokouksiin Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden edustajat osallistuivat. Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kannat valmisteltiin Euroopan yhteisön neuvostossa.

Maa- ja metsätalousministeriö on osallistunut tarkistetun sopimuksen neuvotteluihin. Suomen kannanmääritys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä kasvinsuojelualajaostossa käytyjen keskustelujen pohjalta. Samoin tulevaisuudessa Suomen kannanotot kasvinsuojelutoimenpiteitä käsittelevässä komissiossa tullaan muodostamaan alajaostotyöskentelyn pohjalta.

Tarkistetun yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva lakiehdotus on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä. IPPC-sopimuksen tarkistetusta tekstistä pyydettiin lausunto ulkoasiainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, ympäristöministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriön maatalousosastolta, metsäosastolta, kala- ja riistaosastolta ja kansainvälisten asiain ryhmältä sekä Kasvintuotannon tarkastuskeskukselta. Lisäksi pyydettiin lausunto Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta. Lausunnon mukaan tarkistettu yleissopimus ei sisällä poikkeuksia Ahvenanmaan itsehallintolakiin (1144/1991) tai koske maakunnan lainsäädäntövallan piiriin kuuluvia määräyksiä. Saaduissa lausunnoissa tarkistetun sopimuksen hyväksymisen ei arveltu edellyttävän merkittäviä toimenpiteitä lausunnonantajien hallinnonalalla. Tarkistetun yleissopimuksen hyväksymistä pidettiin yleisesti tärkeänä.

Hallituksen esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot oikeusministeriöltä ja ulkoasiainministeriöltä. Lausuntojen johdosta esitysluonnosta on korjattu lausunnoissa esitettyjen, lähinnä valtiosopimusoikeudellisten ja valtiosääntöoikeudellisten, ehdotusten perusteella.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

I artikla. Tarkoitus ja vastuu. Artiklassa todetaan sopimuksen kasvinsuojelullinen tarkoitus ja todetaan, että kukin sopimuspuoli vastaa yleissopimuksen mukaisten vaatimusten noudattamisesta omilla alueillaan. Suomessa tarkistetun yleissopimuksen alaan kuuluvista asioista säädetään taimiaineistolaissa (1205/1994), siemenkauppalaissa (728/2000) ja laissa kasvinterveyden suojelemisesta (702/2003) sekä niiden nojalla annetuissa alemmanasteisissa säädöksissä.

II artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset termit. Artiklan 2 kohdan mukaan määritelmien ei pidä katsoa vaikuttavan sopimuspuolten kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisissa säännöksissä annettuihin määritelmiin. Tarkistetussa yleissopimuksessa määritellään kasvinsuojelullisiin kysymyksiin liittyvää terminologiaa huomattavasti nyt voimassa olevaa yleissopimusta laajemmin sekä uusina termeinä määritellään tarkistetulla sopimuksella perustettavat komissio ja sihteeri. Tarkistetun yleissopimuksen kasvinsuojelullisia kysymyksiä koskevat määritelmät vastaavat kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 3 §:n säännöksiä.

III artikla. Suhde muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Yleissopimuksella ei ole vaikutusta sopimuspuolten muihin kansainvälisistä sopimuksista johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin.

IV artikla. Kotimaassa tapahtuvaa kasvinsuojelua koskeviin organisatorisiin järjestelyihin liittyvät yleiset määräykset. Artiklan mukaan jokaisen sopimuspuolen on parhaan kykynsä mukaan määrättävä perustettavaksi virallinen kansallinen kasvinsuojeluorganisaatio. Artiklassa määritellään tämän kasvinsuojeluorganisaation velvollisuudet, joita ovat kasvinsuojelullisiin säännöksiin liittyvien todistusten myöntäminen, kasvintuotannon ja siihen liittyvän varastoinnin ja kuljetuksen valvonta, kasvintuhoojien leviämisen torjuntaan tähtäävä kansainvälisessä kuljetuksessa olevien kasvien ja kasvituotteiden tarkastaminen ja tällaisten tuotteiden puhdistaminen kasvintuhoojista tai desinfiointi, uhanalaisten alueiden suojelu, kasvintuhoojien riskianalyysin tekeminen, kasvinsuojelullisen luotettavuuden säilymisen turvaaminen kasvinterveydellisen todistuksen myöntämisen jälkeen sekä henkilöstön kouluttaminen ja kehittäminen.

Sopimuspuolten on myös parhaan kykynsä mukaan säädettävä kasvintuhoojista ja niiden ehkäisy- ja torjuntakeinoista tiedottamisesta alueellaan, kasvinsuojelullisesta tutkimustoiminnasta, kasvinsuojelua koskevien säännösten antamisesta sekä muiden yleissopimuksen kannalta tarpeellisten tehtävien suorittamisesta.

Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuspuolten on toimitettava artiklassa XII tarkoitetulle sihteerille kuvaus virallisesta kansallisesta kasvinsuojeluorganisaatiostaan ja sitä koskevista muutoksista. Sopimuspuolen on myös toisen sopimuspuolen pyynnöstä toimitettava tälle kuvaus kasvinsuojeluun liittyvistä organisatorisista järjestelyistään.

Suomessa virallisena kansallisena kasvinsuojeluorganisaationa toimii kasvinterveyden suojelusta annetun lain 14 §:n mukaan Kasvintuotannon tarkastuskeskus.

V artikla. Kasvien terveystodistukset. Artiklan mukaan sopimuspuolten on otettava käyttöön järjestelyt kasvien terveystodistusten myöntämiseksi. Artiklassa edellytetään, että kasvien terveystodistuksen myöntämiseen liittyvät tarkastukset ja muut toimet tekee virallinen kansallinen kasvinsuojeluorganisaatio tai sen valtuuttama taho. Kasvien terveystodistukset on laadittava tarkistetun yleissopimuksen liitteessä olevien mallien mukaisesti. Todistusten täyttämisessä ja myöntämisessä on otettava huomioon asianomaiset kansainväliset standardit. Sopimuspuolet sitoutuvat siihen, että ne eivät vaadi alueelleen tuotavilta kasveilta, kasvituotteilta tai muilta sopimuksessa säännellyiltä tuotteilta muita kuin sopimuksen liitteen mallin mukaisia todistuksia. Kaikki vaadittavat lisäselvitykset on rajattava ainoastaan teknisesti perusteltuihin selvityksiin. Kasvien terveystodistuksista säädetään Suomessa kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 7 §:ssä sekä kasvituotteiden maahantuonnissa ja maastaviennissä noudatettavista kasvinterveyden suojelun vaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (MMMa 40/2004).

VI artikla. Säännellyt kasvintuhoojat. Tarkistettu yleissopimus lisää IPPC-sopimukseen uutena määräyksenä säänneltyjä kasvintuhoojia koskevan artiklan. Artiklan mukaan sopimuspuolet voivat vaatia, että kasvinsuojelutoimenpiteitä toteutetaan karanteenia edellyttävien kasvintuhoojien ja säänneltyjen kasvintuhoojien, jotka eivät edellytä karanteenia, osalta kunhan suojelutoimenpiteet eivät ole tiukempia kuin tuojana toimivan sopimuspuolen vastaavat toimenpiteet ja toimenpiteet rajoittuvat kasvien terveyden suojelemiseksi ja niiden käyttötarkoituksen turvaamiseksi tarpeellisiin teknisesti perusteltuihin toimenpiteisiin. Säännellyistä kasvintuhoojista säädetään Suomessa siemenkauppalaissa ja taimiaineistolaissa sekä taimiaineistolain nojalla annetuissa varmennetusta taimituotannosta (MMMa 18/2003) ja koristekasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoimisesta (MMMa 96/2000) annetuissa maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa sekä hedelmä- ja marjakasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoimisesta (42/1996) ja vihanneskasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoimisesta (MMMp 41/1996) annetuissa maa- ja metsätalousministeriön päätöksissä.

VII artikla. Tuontia koskevat vaatimukset. Artiklassa todetaan, että sopimuspuolilla on täydet valtuudet säännellä sovellettavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti kasvien, kasvituotteiden ja muiden säänneltyjen tuotteiden tuontia. Sopimuspuolet voivat muun muassa määrätä tällaisten tuotteiden tuontiin liittyviä kasvinsuojelutoimenpiteitä, kuten tarkastuksia, tuontikieltoja ja käsittelyitä, kieltää tällaisten tuotteiden maahantuonnin, kieltää säänneltyjen kasvintuhoojien siirrot alueelleen tai rajoittaa niitä sekä kieltää biologisten torjunta-aineiden tai muiden hyödyllisiksi väitettyjen kasvinsuojeluun liittyvien eliöiden siirrot alueelleen tai rajoittaa niitä.

Artiklan 2 kappaleessa asetetaan kansainväliselle kaupalle aiheutuvan haitan minimoimiseksi sopimuspuolten kasvinsuojelulainsäädäntönsä nojalla toteuttamille toimenpiteille tiettyjä toimenpiteiden välttämättömyyteen perustuvia vaatimuksia sekä määrätään sopimuspuolille kasvinsuojelullisiin vaatimuksiin, rajoituksiin ja kieltoihin kohdistuvia tiedonantovelvollisuuksia.

Artiklan 5 kappaleessa todetaan, että mikään artiklan määräys ei estä tuojana toimivia sopimuspuolia tekemästä erityisjärjestelyjä, mikäli riittävistä suojalausekkeista säädetään, tuotaessa kasveja, kasvituotteita ja muita säänneltyjä tuotteita ja kasvintuhoojia tieteellistä tutkimusta, koulutusta tai muuta erityistarkoitusta varten.

Artiklan 6 kappaleessa todetaan lopuksi, että mikään kyseisen artiklan määräys ei estä sopimuspuolia toteuttamasta tarkoituksenmukaisia kiireellisiä toimenpiteitä, jos havaitaan kasvintuhoojia, jotka mahdollisesti uhkaavat niiden alueita, tai tällaisista kasvintuhoojista ilmoitetaan. Kiireelliset toimenpiteet on arvioitava mahdollisimman nopeasti niiden jatkamisen tarpeellisuuden arvioimiseksi ja niistä on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti asianomaisille sopimuspuolille, sihteerille sekä niille alueellisille kasvinsuojelujärjestöille, joiden jäsenenä sopimuspuoli on.

Tarkistetussa yleissopimuksessa täsmennetään nyt voimassa olevan yleissopimuksen tuontia koskevia määräyksiä sekä siirretään artiklassa tarkoitetut ilmoitukset tehtäviksi FAO:n sijasta tarkistetulla sopimuksella perustettavalle sihteerille. Tuontia koskevista seikoista säädetään Suomessa kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 7 §:ssä sekä kasvituotteiden maahantuonnissa ja maastaviennissä noudatettavista kasvinterveyden suojelun vaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa.

VIII artikla. Kansainvälinen yhteistyö. Artiklassa sovitaan sopimuspuolten yhteistyöstä kasvintuhoojia koskevan tiedon vaihtamisessa ja kasvintuhoojien riskianalyysissä tarvittavien teknisten ja biologisten tietojen vaihtamisessa sekä osallistumisesta erityisiin kasvintuhoojien torjuntakampanjoihin. Sopimuspuolten on nimettävä tietojen vaihtamisesta vastuussa oleva yhteystaho.

IX artikla. Alueelliset kasvinsuojelujärjestöt. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään keskinäiseen yhteistyöhön perustamalla sihteerin kanssa yhteistyössä toimivia alueellisia kasvinsuojelujärjestöjä. Alueellisten kasvinsuojelujärjestöjen on toimittava yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja tarvittaessa toimittava sihteerin ja komission kanssa yhteistyössä kansainvälisten standardien kehittämiseksi. Sihteeri kutsuu alueellisten kasvinsuojelujärjestöjen edustajat säännöllisesti teknisiin kokouksiin, joiden tarkoituksena on edistää kasvinsuojelutoimenpiteisiin liittyvien standardien kehittämistä ja käyttöä sekä kannustaa alueiden väliseen yhteistyöhön. Tarkistettu yleissopimus sisältää voimassa olevaan artiklaan nähden eräitä tarkennuksia alueellisten kasvinsuojelujärjestöjen ja tarkistetulla yleissopimuksella perustettavien sihteerin ja komission välisestä yhteistyöstä.

X artikla. Standardit Tarkistettu yleissopimus lisää IPPC-sopimukseen uutena määräyksenä standardeja koskevan artiklan. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat toimimaan yhteistyössä kehitettäessä kansainvälisiä standardeja. Standardit kehitetään komission hyväksymien menettelyjen mukaisesti ja komissio hyväksyy ne. Sopimuspuolten on otettava standardit tarvittaessa huomioon toteuttaessaan tähän yleissopimukseen liittyviä toimia.

Standardiehdotukset valmistellaan asiantuntijaryhmissä, minkä jälkeen ne käsitellään XI artiklassa tarkoitetun komission standardikomiteassa. Standardikomitea koostuu 25 komission valitsemasta jäsenestä, joista neljä valitaan Euroopan alueeseen kuuluvista valtioista. Standardikomitean hyväksymät ehdotukset lähetetään sopimuspuolille ja FAO:n jäsenille lausunnolle, minkä jälkeen standardikomitea käsittelee asian uudelleen ottaen huomioon sopimuspuolten esittämät kommentit. Standardit hyväksytään lopullisesti XI artiklassa tarkoitetussa komissiossa.

Standardien hyväksyminen kuuluu jaetun toimivallan piiriin, minkä vuoksi Suomella on mahdollisuus kommentoida standardiehdotuksia Euroopan yhteisön piirissä tapahtuvassa valmistelussa Euroopan unionin neuvostossa. Tässä valmistelussa Suomi ei ole pakotettu sitoutumaan vastustamaansa standardiin vaan se voi pysyä omassa kannassaan, ellei neuvostossa saavuteta asiassa yksimielisyyttä. Standardeja on tällä hetkellä hyväksytty 25 ja ne on kaikki integroitu Euroopan yhteisön lainsäädäntöön.

XI artikla. Kasvinsuojelutoimenpiteitä käsittelevä komissio. Tarkistettu yleissopimus lisää IPPC-sopimukseen uutena määräyksenä kasvinsuojelutoimenpiteitä käsittelevää komissiota koskevan artiklan. Artiklan mukaan sopimuspuolet sopivat perustavansa Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestöön kasvinsuojelutoimenpiteitä käsittelevän komission.

Artiklan 2 kappaleen mukaan komission tehtävänä on edistää yleissopimuksen tavoitteiden täydellistä toteutumista. Kohdassa luetellaan eräitä komissiolle erityisesti kuuluvia tehtäviä, muun muassa velvoite vahvistaa tarvittavat institutionaaliset järjestelyt ja menettelyt kansainvälisten standardien kehittämiseksi ja hyväksymiseksi, tarkastella näitä järjestelyjä ja menettelyjä säännöllisesti sekä hyväksyä kansainväliset standardit. Komission tehtäviin kuuluu myös erinäisiä kansainväliseen yhteistyöhön ja kasvinsuojelun maailmanlaajuisen tilanteen tarkasteluun liittyviä tehtäviä.

Artiklan 3 kappaleen mukaan komission jäsenyys on avoin kaikille sopimuspuolille. Kutakin sopimuspuolta voi edustaa komissiossa yksi äänioikeutettu valtuutettu, jolla voi olla apunaan varajäsen sekä asiantuntijoita ja neuvonantajia.

Artiklan 5 kappaleen mukaan sopimuspuolten on kaikin keinoin pyrittävä pääsemään yksimielisyyteen kaikissa käsittelemissään asioissa. Mikäli yksimielisyyttä ei saavuteta, päätös voidaan viimeisenä keinona hyväksyä kokouksessa läsnä olevien ja äänestävien jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

Artiklassa säädetään myös komission työjärjestyksestä, sääntömääräisestä vuosikokouksesta, erityisistunnoista sekä puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitsemisesta.

XII artikla. Sihteeristö. Tarkistettu yleissopimus lisää IPPC-sopimukseen uutena määräyksenä sihteeristöä koskevan artiklan. Artiklan mukaan FAO:n pääjohtaja nimittää sihteerin, jota avustaa tarpeellinen henkilöstö. Sihteeri vastaa komission toimintaperiaatteiden ja toimintojen täytäntöönpanosta ja muista hänelle yleissopimuksen nojalla osoitetuista tehtävistä sekä raportoi niistä komissiolle.

Sihteeri toimittaa sopimuspuolille kansainväliset standardit kuudenkymmenen päivän kuluessa niiden hyväksymisestä sekä tiedot yleissopimuksen VII artiklassa tarkoitetuista maahantulopaikoista, luettelot säännellyistä kasvintuhoojista, joiden maahantulo on kielletty, sopimuspuolilta saadut tiedot maahantuontia koskevista kasvinsuojelullisista vaatimuksista, rajoituksista ja kielloista sekä sopimuspuolten sihteerille toimittamat kuvaukset virallisista kansallisista kasvinsuojeluorganisaatioistaan. Sihteeri toimittaa komission kokousmateriaalin sekä kansainväliset standardit FAO:n virallisille kielille käännettyinä.

XIII artikla. Riitojen ratkaiseminen. Artiklan mukaan yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntynyt riita ja tilanne, jossa sopimuspuoli katsoo toisen sopimuspuolen toiminnan olevan ristiriidassa kyseisen toisen sopimuspuolen yleissopimuksen V ja VII artiklan mukaisten velvoitteiden kanssa, pyritään ratkaisemaan mahdollisimman pian keskinäisin neuvotteluin. Jos riitaa ei näin pystytä ratkaisemaan, FAO:n pääjohtaja voi osapuolten pyynnöstä nimetä asiantuntijakomitean pohtimaan riidanalaista kysymystä. Komiteaan on kuuluttava kummankin asianomaisen sopimuspuolen nimeämiä edustajia ja se laatii riidan teknisistä näkökohdista raportin riidan ratkaisemiseksi. Raportti voidaan pyynnöstä toimittaa maailman kauppajärjestölle (WTO). Artiklan 4 kappaleessa todetaan, että vaikka komitean suositukset eivät ole luonteeltaan sitovia, asianomaiset sopimuspuolet harkitsevat riidanalaista kysymystä näiden suositusten pohjalta uudelleen. Asiantuntijakulut jaetaan asianomaisten sopimuspuolten välillä.

Artiklan 6 kappaleen mukaan artiklan määräykset täydentävät kauppaan liittyviä seikkoja koskevissa muissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten SPS-sopimuksessa, määrättyjä riitojenratkaisumenettelyjä eivätkä poikkea niistä.

Tarkistettu yleissopimus tarkentaa voimassa olevaa riitojen ratkaisemista koskevaa artiklaa, muun muassa määräämällä komissiolle roolin asiantuntijakomiteaa ja sen raporttia koskevien sääntöjen ja menettelyjen hyväksyjänä. Riitojen ratkaisemista koskeva menettely säilyy kuitenkin pääosin nyt voimassa olevan kaltaisena.

XIV artikla. Aikaisempien sopimusten korvaaminen. Samansisältöinen määräys sisältyy voimassa olevan sopimuksen X artiklaan. Vuonna 1951 tehty kasvinsuojeluyleissopimus tullessaan voimaan kumosi ja korvasi sopimuspuolten välillä vuosina 1881, 1889 ja 1929 tehdyt yleissopimukset.

XV artikla. Alueellinen soveltaminen. Artiklaan on tehty vain FAO:n jäsenjärjestöjen liittymismahdollisuudesta aiheutuvia muutoksia. Artiklan mukaan sopimuspuolet voivat antaa FAO:n pääjohtajalle ilmoituksen, että yleissopimus koskee kaikkia tai joitakin alueita, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa. Sopimuspuolet voivat myös milloin tahansa antaa uuden ilmoituksen, jolla muutetaan aikaisempaa ilmoitusta tai lopetetaan yleissopimuksen määräysten soveltaminen minkä tahansa alueen osalta. Muutokset tulevat voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun FAOn pääjohtaja on saanut ilmoituksen. FAO:n pääjohtajan on ilmoitettava kaikille sopimuspuolille kaikista tämän artiklan mukaisesti saaduista ilmoituksista.

XVI artikla. Lisäsopimukset. Artiklan mukaan sopimuspuolet voivat tehdä lisäsopimuksia erityishuomiota tai -toimia tarvitsevien kasvinsuojelun erityisongelmien vuoksi. Lisäsopimuksilla on edistettävä yleissopimuksen tavoitteita ja niiden on oltava yhdenmukaisia yleissopimuksen periaatteiden ja määräysten sekä avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden kanssa sekä erityisesti kansainvälisen kaupan peiteltyä rajoittamista välttäviä.

XVII artikla. Ratifiointi ja liittyminen. Valtioiden on ratifioitava sopimus tai liityttävä siihen. Ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettava FAO:n pääjohtajan huostaan. Tarkistetulla yleissopimuksella mahdollistetaan nyt voimassa olevasta sopimuksesta poiketen myös FAO:n jäsenjärjestöjen liittyminen sopimukseen heti kun tarkistettu yleissopimus on XXII artiklan mukaisesti tullut voimaan.

XVIII artikla. Muut osapuolet. Tarkistettu yleissopimus lisää IPPC-sopimukseen uutena määräyksenä muita osapuolia koskevan artiklan. Artiklan mukaan sopimuspuolet kannustavat valtioita ja FAO:n jäsenjärjestöjä, jotka eivät ole yleissopimuksen sopimuspuolia, hyväksymään yleissopimuksen ja soveltamaan yleissopimuksen määräysten ja sen nojalla hyväksyttyjen kansainvälisten standardien kanssa johdonmukaisia kasvinsuojelutoimenpiteitä.

XIX artikla. Kielet. Tarkistettu yleissopimus lisää IPPC-sopimukseen uutena määräyksenä kieliä koskevan artiklan. Artiklan mukaan yleissopimuksen todistusvoimaisia kieliä ovat kaikki FAO:n viralliset kielet. Sopimuspuolet eivät ole velvollisia toimittamaan tai julkaisemaan asiakirjoja tai toimittamaan niiden jäljennöksiä muulla kuin sopimuspuolen kielellä / kielillä lukuun ottamatta artiklan 3 kappaleessa lueteltuja poikkeustapauksia, jolloin asiakirjat on toimitettava vähintään yhdellä FAO:n virallisella kielellä.

XX artikla. Tekninen apu. Tarkistettu yleissopimus lisää IPPC-sopimukseen uutena määräyksenä teknistä apua koskevan artiklan. Artiklassa sopimuspuolet sopivat edistävänsä teknisen avun antamista toisille sopimuspuolille, erityisesti kehitysmaille, yleissopimuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi.

XXI artikla. Muutokset. Artiklaa on voimassa olevaan sopimukseen nähden muutettu lisäämällä siihen FAO:n jäsenjärjestöjen liittymismahdollisuudesta sekä liitteessä vahvistettujen kasvien terveystodistusten malleista johtuvia määräyksiä. Muilta osin yleissopimuksen muuttamista koskevat, voimassa olevan sopimuksen XIII artiklaan sisältyvät määräykset säilyvät ennallaan. Artiklan mukaan kaikki sopimuspuolten tekemät ehdotukset yleissopimuksen muuttamiseksi on toimitettava FAO:n pääjohtajalle, jonka on esitettävä ehdotus FAO:n yleiskokouksen sääntömääräisessä tai erityisistunnossa hyväksyttäväksi. Tärkeitä teknisiä muutoksia sisältävät tai sopimuspuolille lisävelvoitteita asettavat muutosehdotukset edellyttävät edeltävää käsittelyä FAO:n koolle kutsumassa neuvoa-antavassa asiantuntijakomiteassa.

Jokainen yleissopimuksen muutosehdotus tarvitsee komission hyväksynnän ja se tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on sen hyväksynyt. Uusia velvoitteita sopimuspuolille sisältävät muutokset tulevat kuitenkin voimaan kunkin sopimuspuolen osalta vasta kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuoli on ne hyväksynyt. Hyväksymiskirjat on talletettava FAO:n pääjohtajan haltuun ja hänen on ilmoitettava hyväksymiskirjojen saamisesta ja muutosten voimaantulosta kaikille sopimuspuolille.

Ehdotukset yleissopimuksen liitteessä vahvistettujen kasvien terveystodistusten mallien muutoksista on lähetettävä sihteerille, ja komissio harkitsee niiden hyväksymistä. Hyväksytyt muutokset tulevat voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sihteeri on ilmoittanut niistä sopimuspuolille. Tarkistettuun yleissopimukseen sisältyvät liitteiden muuttamista koskevat määräykset tulevat sopimustekstiin uusina sopimusmääräyksinä.

XXII artikla. Voimaantulo. Artiklaan on tehty vain FAO:n jäsenjärjestöjen liittymismahdollisuudesta aiheutuvia muutoksia. Vuonna 1951 tehty sopimus tuli artiklan nojalla voimaan 3 päivänä huhtikuuta 1952 kun kolme allekirjoittajavaltiota oli ratifioinut sen. Sittemmin ratifioivien maiden osalta sopimus tulee voimaan jokaisen sen ratifioivan tai siihen liittyvän valtion tai FAO:n jäsenjärjestön osalta siitä päivästä, jolloin ratifioimis- tai liittymiskirja talletetaan. FAO:n jäsenjärjestöjä koskevat määräykset tulevat sopimustekstiin uusina sopimusmääräyksinä.

XXIII artikla. Irtisanominen. Samansisältöinen määräys sisältyy voimassa olevan sopimuksen XV artiklaan. Kukin sopimuspuoli voi milloin tahansa tehdä yleissopimusta koskevan irtisanomisilmoituksen FAO:n pääjohtajalle. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, kun FAO:n pääjohtaja on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.

Liite. Tarkistetun yleissopimuksen liite sisältää uuden mallin kasvien terveystodistukseksi.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Laki Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 1997 tarkistetun kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan lailla voimaan ne kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen tarkistetun tekstin määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana. Tasavallan presidentin asetus lain voimaantulosta olisi tarkoitus antaa ensi tilassa sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt lain.

3. Voimaantulo

Kasvinsuojeluyleissopimuksen XIII artiklan 4 kappaleen mukaan sellaiset sopimusmuutokset, jotka eivät sisällä uusia velvoitteita sopimuspuolille, tulevat kansainvälisesti voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on sen hyväksynyt. FAO:n 29. yleiskonferenssi päätti Roomassa 18 päivänä marraskuuta 1997, että kasvinsuojeluyleissopimukseen hyväksytyt muutokset eivät sisällä uusia velvoitteita sopimuspuolille, minkä takia tarkistetun sopimustekstin sisältämät sopimusmuutokset voitiin hyväksyä yleissopimuksen muutosten hyväksymistä koskevan XIII artiklan 4 kappaleen nojalla. Tämä tarkoitti, että muutokset sisältävä konsolidoitu sopimus tulee kansainvälisesti voimaan kaikkien sopimuspuolten osalta, kun kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on hyväksynyt muutokset (päätöslauselman 132. kappale). Edellä mainittu vaatimus täyttyi 2 päivänä syyskuuta 2005, kun yhdeksäskymmeneskolmas hyväksymiskirja talletettiin FAO:n pääjohtajan huostaan. Näin ollen tarkistettu IPPC-sopimus tuli voimaan 2 päivänä lokakuuta 2005. Esitykseen sisältyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa sen jälkeen, kun eduskunta on hyväksynyt lain. Lain voimaantuloajankohdasta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

4.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava perustuslain 94 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp). Lisäksi perustuslakivaliokunta on todennut, että jos sopimuksessa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välillisesti näiden lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp).

Tarkistetun yleissopimuksen artiklat II ja IV–VII kuuluvat lainsäädännön alaan, koska kansallisella tasolla niiden sisältämistä asioista on säädetty muun muassa kasvinterveyden suojelemisesta annetussa laissa (702/2003), taimiaineistolaissa (1205/1994) sekä siemenkauppalaissa (728/2000).

Tarkistetun yleissopimuksen IV artikla sisältää sopimuspuolille asetetun velvollisuuden määrätä perustettavaksi virallinen kansallinen kasvinsuojeluorganisaatio, joka vastaa organisaatiolle kyseisessä artiklassa määrätyistä velvollisuuksista. Organisaatiolle määrätyt velvollisuudet ovat luonteeltaan viranomaiselle kuuluvia kasvinsuojeluun liittyviä tehtäviä kuten kasvinterveyden valvonta- ja tarkastustehtäviä sekä kasvintuhoojien torjumiseen ja leviämiseen liittyviä tehtäviä, joilla voi olla vaikutusta luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuuteen tai ammatinharjoittamiseen. Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Suomessa virallisena kansallisena kasvinsuojeluorganisaationa toimii kasvinterveyden suojelusta annetun lain 14 §:n mukaan Kasvintuotannon tarkastuskeskus.

Tarkistetun yleissopimuksen V artikla sisältää kasvien terveystodistuksen myöntämiseen liittyviä määräyksiä. Kasvien, kasvituotteiden ja muiden sopimuksessa säänneltyjen tavaroiden kansainvälisessä kaupassa tavarat on varustettava artiklassa määritellyllä kasvien terveystodistuksella. Artiklaan sisältyvät kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden vientiä ja maahantuontia koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Kasvinterveystodistuksista säädetään Suomessa kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 7 §:ssä sekä kasvituotteiden maahantuonnissa ja maastaviennissä noudatettavista kasvinterveyden suojelun vaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (MMMa 40/2004).

Tarkistetun yleissopimuksen VI artiklassa määrätään, että sopimuspuolet voivat vaatia, että kasvinsuojelutoimenpiteitä toteutetaan tiettyjen kasvintuhoojien osalta, mikäli tällaiset toimenpiteet täyttävät artiklassa asetetut edellytykset. Koska kasvinsuojelutoimenpiteet käytännössä aina merkitsevät puuttumista luonnollisen tai oikeushenkilön omaisuuteen, kuuluvat artiklan määräykset lainsäädännön alaan. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolet eivät voi vaatia kasvien terveystodistusta muilta kuin artiklassa tarkoitetuilta säännellyiltä kasvintuhoojilta. Määräys rajoittaa Suomen oikeutta määritellä kasvintuhoojien maahantuonnin ehdot, minkä vuoksi sopimusmääräys kuuluu lainsäädännön alaan. Säännellyistä kasvintuhoojista säädetään Suomessa siemenkauppalaissa ja taimiaineistolaissa sekä taimiaineistolain nojalla annetuissa varmennetusta taimituotannosta (MMMa 18/2003) ja koristekasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoimisesta (MMMa 96/2000) annetuissa maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa sekä hedelmä- ja marjakasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoimisesta (42/1996) ja vihanneskasvien taimiaineiston tuottamisesta ja markkinoimisesta (MMMp 41/1996) annetuissa maa- ja metsätalousministeriön päätöksissä.

Tarkistetun yleissopimuksen VII artiklan 1 kappaleessa todetaan, että sopimuspuolilla on täydet valtuudet säännellä sovellettavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti kasvien, kasvituotteiden ja muiden säänneltyjen tavaroiden tuontia. Artiklan 2 kappaleessa asetetaan kuitenkin lukuisia menettelyvaatimuksia sopimuspuolten maahantuonnin yhteydessä suorittamille kasvinsuojelullisille toimenpiteille. Koska nämä sopimusmääräykset vaikuttavat Suomen kasvinsuojelullisen viranomaistoiminnan järjestämiseen, kuuluvat kyseiset määräykset lainsäädännön alaan. Maahantuontia koskevista seikoista säädetään Suomessa kasvinterveyden suojelemisesta annetun lain 7 §:ssä sekä kasvituotteiden maahantuonnissa ja maastaviennissä noudatettavista kasvinterveyden suojelun vaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa.

Tarkistetun yleissopimuksen X artiklassa määrätään standardeista, jotka hyväksyy FAO:on perustettava komissio. Yleissopimuksen XI artiklan mukaan päätös voidaan komissiossa hyväksyä läsnä olevien ja äänestävien jäsenten kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä, jos kaikki keinot yksimielisyyteen pääsemiseksi on käytetty eikä sopuun ole päästy. Näin ollen on mahdollista, että Suomi tulee edellä mainittujen sopimusmääräysten nojalla sitoutuneeksi standardeihin, joita se on vastustanut. Koska standardeilla on suuri merkitys sopimuksessa säänneltyjen kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden kansainväliselle kaupalle, kuuluvat edellä mainitut säännökset lainsäädännön alaan.

Muilta osin tarkistetun yleissopimuksen artiklat eivät sisällä Suomea sitovia määräyksiä. Tarkistetun yleissopimuksen XII artiklassa määrätty sihteeristön perustaminen ei aseta sopimuspuolille velvoitteita, sillä sihteeristön pääasiallisena tehtävänä on jakaa sille toimitettuja tietoja sopimuspuolille. Siten artikla ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia vaatimuksia. Myöskään XIII artiklan riitojen ratkaisemista koskevat määräykset eivät kuulu lainsäädännön alaan, sillä artikla ei sisällä sitovaa riitojen ratkaisumenettelyä, vaan ainoastaan sopimuspuoliin kohdistuvan neuvotteluvelvoitteen. Kasvinsuojeluyleissopimuksen tarkistettu teksti on niin sanottu jaetun toimivallan sopimus. Valtaosa sopimusmääräyksistä kuuluu jaetun toimivallan piiriin, mutta yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa myös jäsenvaltioilla on toimivaltaa sopimuksen määräysten alalla. Sen vuoksi ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi tarkistetun yleissopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Euroopan yhteisö on neuvoston päätöksellä 2004/597/EY päättänyt esittää hakemuksen liittyä kansainväliseen kasvinsuojeluyleissopimukseen niiden asioiden osalta, jotka kuuluvat sen toimivaltaan. Euroopan neuvoston asiakirjojen (Arrangement between the Council and the Commission regarding preparation of FAO meetings, statements and voting, Doc.: 10478/91 ja Provisions concerning preparation for FAO meetings in the Working Party on Commodities, Doc.: 8460/95) mukaisesti yleissääntönä on, että yhteisöllä on yksinomainen toimivalta asioissa, jotka liittyvät kansainvälisen kaupan kysymyksiin, sikäli kuin ne koskevat kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen tavoitteita ja erityisesti pyrkimystä varmistaa yhteinen ja tehokas toiminta kasvien tai kasvituotteiden tuhoojien leviämisen ja kulkeutumisen estämiseksi. Yhteisön toimivalta perustuu perustamissopimuksen 37 ja 133 artikloihin. Jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia organisatorisiin, esimerkiksi oikeudellisiin seikkoihin ja talousarvioasioihin, liittyvissä kysymyksissä sekä menettelyä koskevissa seikoissa (esimerkiksi puheenjohtajien valinta, esityslistan ja kertomusten hyväksyminen). Valtaosa tarkistetun kasvinsuojeluyleissopimuksen määräyksistä kuuluu sekä Euroopan yhteisön että jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta tietyt sopimuksen määräykset kuuluvat yhteisön tai jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat yleissopimuksen tarkistetun tekstin V artiklan 3 kappaleen mukaiset määräykset siitä, että maahantuonnissa voidaan edellyttää vain yleissopimuksen mukaisia kasvinterveystodistuksia. Jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat tarkistetun yleissopimuksen IX artiklaan sisältyvät alueellisia kasvinsuojelujärjestöjä koskevat määräykset, X artiklan 3 kohdassa tarkoitetut alueelliset vaatimukset, XI artiklan 2 kappaleen e alakohdassa tarkoitettu alueellisten kasvinsuojelujärjestöjen tunnustamisessa käytettävien suuntaviivojen hyväksyminen ja saman artiklan 10 kappaleessa tarkoitettu komission puheenjohtajien valinta sekä XV artiklassa tarkoitettu yleissopimuksen alueellinen soveltaminen. Muilta osin tarkistetun yleissopimuksen määräykset kuuluvat jaetun toimivallan piiriin. Tällaisissa asioissa yhteisön ja jäsenvaltioiden kannanmuodostuksen ja äänestämisen tulee perustua kaikkien jäsenvaltioiden yksimieliseen yhteiseen kantaan. Jos yhteistä kantaa ei kyetä määrittämään, jokainen jäsenvaltio käyttää puheenvuoroja ja äänestää itsenäisesti.

4.2. Käsittelyjärjestys

Käsittelyjärjestyksen kannalta merkityksellisiä sopimusmääräyksiä sisältyy tarkistetun yleissopimuksen IV–VII artiklaan, jotka velvoittavat sopimuspuolet kontrolloimaan tiettyjen kasvien, kasvituotteiden ja muiden kasvinsuojeluyleissopimuksen tarkistetussa tekstissä säänneltyjen tuotteiden maahantuontia ja asettamaan sille tiettyjä rajoituksia. Sopimusmääräykset ovat merkityksellisiä lähinnä perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvatun elinkeinovapauden kannalta. Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Kuitenkin perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Näiden perusoikeuksien turvaamiseksi on välttämätöntä kontrolloida sellaisten kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden maahantuontia, joiden mukana kasvintuhooja voi helposti levitä. Tämä kontrollointi on Suomessa toteutettu sisällyttämällä lakiin kasvinterveyden suojelemisesta rekisteröitymisvelvollisuus niille toimijoille, jotka maahantuovat sellaisia kasveja, kasvituotteita tai muita tavaroita, joiden mukana kasvintuhooja voi helposti levitä. Laissa myös asetetaan ehtoja tällaisten tuotteiden maahantuonnille. Tarkistettuun kasvinsuojeluyleissopimukseen ei siten voida katsoa sisältyvän sellaisia määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, minkä vuoksi tarkistettu yleissopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaisesti hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön konferenssissa Roomassa 18 päivänä marraskuuta 1997 tarkistetun kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska yleissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 1997 tarkistetun kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön konferenssissa Roomassa 18 päivänä marraskuuta 1997 tarkistetun kansainvälisen kasvinsuojeluyleissopimuksen (SopS 12/1961) lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 9 päivänä joulukuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.