Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 92/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen hyväksymisestä ja laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä patenttilain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Münchenissä marraskuussa 2000 hyväksytyn Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan ja Genevessä kesäkuussa 2000 hyväksytyn patenttilakisopimuksen sekä lait sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja patenttilain muuttamisesta.

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan tavoitteena on ottaa huomioon kansainvälisen kehityksen aikaansaamat muutokset patenttioikeutta koskeviin määräyksiin sekä lisätä Euroopan patenttijärjestön toiminnan joustavuutta ja tehokkuutta. Patenttilakisopimuksen tarkoituksena on harmonisoida patenttihakemuksia sekä patentteja koskevia muodollisia säännöksiä.

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjaan sisällytettyjen eurooppapatenttien rajoittamista ja lakkauttamista koskevien määräysten mukaisesti ehdotetaan, että patenttilaissa säädettäisiin eurooppapatenttien rajoittamis- ja lakkauttamismenettelystä Euroopan patenttivirastossa. Patenttilaissa ehdotetaan myös säädettäväksi Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien ja kansallisten patenttien rajoittamismenettelystä patenttiviranomaisessa. Samalla ehdotetaan, että patentinhaltija voisi pyytää kansallisten patenttien ja eurooppapatenttien rajoittamista myös tuomioistuimessa patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä. Rajoittamismenettelyssä patentinhaltija voi pyytää patenttiviranomaiselta tai tuomioistuimelta myönnetyn patentin suoja-alan rajoittamista takautuvasti patenttivaatimuksia muuttamalla. Patenttilakia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi patentin lakkauttamista koskevien säännösten osalta siten, että patentin lakkauttamisen oikeusvaikutus olisi takautuva.

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjaan sisällytettyjen määräysten mukaisesti patenttilaissa ehdotetaan myös säädettäväksi niin sanotun toisen lääketieteellisen käytön patentoitavuudesta. Tunnettuun, tietyssä terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen voitaisiin myöntää patentti, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. Patenttilaissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi keksinnön hyväksikäyttöoikeudesta kun keksintöä on hyvässä uskossa käytetty ammattimaisesti hyväksi Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan tarkastuksenalaisen päätöksen ja Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemisen välisenä aikana.

Patenttilakisopimuksen mukaisesti ehdotetaan, että patenttilaissa säädettäisiin patenttihakemuksen tekemispäivän saamisen edellytyksistä. Patenttilakia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi oikeudenmenetysten palauttamista koskevien säännösten osalta.

Esityksessä ehdotetaan myös, että patenttilakiin tehtäisiin eräitä yksittäisiä, kansainvälisistä sopimuksista riippumattomia muutoksia sekä lakiteknisiä täsmennyksiä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta, lakiehdotus patenttilakisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä patenttilain muuttamista koskeva lakiehdotus.

Patenttilakisopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 28 päivänä huhtikuuta 2005. Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirja tulee kansainvälisesti voimaan kahden vuoden kuluttua siitä ajankohdasta, kun viidestoista sopimusvaltio on ratifioinut uudistamiskirjan tai liittynyt siihen. Tämän odotetaan tapahtuvan vuoden 2007 aikana.

Patenttilakisopimuksen ja Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan voimaansaattamista koskevat lait on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana. Laki patenttilain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana kahdessa vaiheessa, sitä mukaa kuin patenttilakisopimus ja Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirja tulevat Suomen osalta voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Patenteilla on merkittäviä vaikutuksia useilla elinkeinoelämän ja tutkimuksen aloilla. Patenttilainsäädännön tarkoituksena on edistää keksinnöllistä toimintaa ja elinkeinoelämän kehitystä. Edellytyksenä patentille on, että keksintö on teollisesti käyttökelpoinen ja uusi ja että se eroaa olennaisesti ennalta tunnetuista ratkaisuista. Patentti antaa haltijalleen määräaikaisen yksinoikeuden, jonka perusteella hän voi kieltää muita ammattimaisesti hyödyntämästä suojattua keksintöä. Patentinhaltija voi kieltää muun muassa keksinnön valmistuksen, myymisen ja käytön. Tämä yksinoikeus antaa keksijöille taloudellisen kannustimen uusien innovaatioiden etsimiseen. Yritystasolla patentit ovat sekä kilpailunväline että keino turvata tuotekehityksen jatkaminen. Vastikkeeksi yksinoikeudesta patenttihakemus julkaistaan, jolloin suuri yleisö saa tiedon keksinnöstä.

Patentit ovat olleet kansainvälisen säätelyn kohteena jo pitkään. Vuonna 1883 allekirjoitettu ja vuonna 1967 tarkistettu teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus (Paris Convention for the Protection of Industrial Property) on teollisoikeuden merkittävimpiä kansainvälisiä sopimuksia. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1921 (SopS 5/1921; Teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskeva sopimus). Tammikuussa 1995 kansainvälisesti voimaantullut teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property; TRIPS) sisältää määräyksiä eri immateriaalioikeuksien suojatasosta ja näiden oikeuksien toteuttamisesta sopimusvaltioissa. TRIPS-sopimus tuli Suomessa voimaan tammikuussa 1996 (SopS 5/1995; Sopimus teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista).

Kansallisen patenttiviranomaisen myöntämä patentti on voimassa vain siinä valtiossa, missä se on myönnetty. Patenttiyhteistyötä on kehitetty niin eurooppalaisella kuin kansainvälisellä tasolla patentinhakemisen helpottamiseksi ja kansallisten patenttivirastojen päällekkäisen työn vähentämiseksi. Suomea koskevaa patenttia voi nykyään hakea kolmea tietä: hakemalla kansallista patenttia, hakemalla eurooppapatenttia tai tekemällä kansainvälisen hakemuksen. Kansallista, suomalaista patenttia koskeva hakemus tehdään Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH). Eurooppapatenttia koskeva hakemus tehdään Euroopan patenttivirastolle (EPO) tai kansalliselle patenttiviranomaiselle. Kansainvälinen patenttihakemus tehdään kansalliselle patenttiviranomaiselle, Euroopan patenttivirastolle tai Maailman henkisen omaisuuden järjestön (World Intellectual Property Organization; WIPO) kansainväliseen toimistoon.

Yksi kansainvälisen patenttiyhteistyön muoto on WIPO:n hallinnoima patenttiyhteistyösopimus (Patent Cooperation Treaty; PCT). Sopimus on tehty vuonna 1970 ja se tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1978. Sopimusta on tarkistettu viimeksi lokakuussa 2001. Patenttiyhteistyösopimus merkitsi hakemusmenettelyn yksinkertaistamista. Patenttia voi tällä hetkellä hakea 126 sopimusvaltiossa yhdellä kansainvälisellä hakemuksella. Kansainvälisen uutuustutkimuksen ja hakijan pyynnöstä suoritetun kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen tarkoituksena on poistaa päällekkäinen tutkimustyö ja siten nopeuttaa sekä yhtenäistää hakemuksen käsittelyä kansallisissa patenttivirastoissa. Kansainvälisten vaiheiden jälkeen siirrytään kansalliseen vaiheeseen kaikissa tai, hakijan valinnan mukaan, joissakin hakemuksessa nimetyissä sopimusvaltioissa. Lopullinen päätös patentin myöntämisestä on kunkin sopimusvaltion patenttiviranomaisella. Sopimus tuli Suomen osalta voimaan lokakuussa 1980 (SopS 58/1980; Patenttiyhteistyösopimus).

Kansainvälistä yhteistyötä on kehitetty myös patenttihakemusten ja patenttien muodollisten vaatimusten yhdenmukaistamiseksi. Patenttilakisopimuksella (Patent Law Treaty; PLT) pyritään varmistamaan tietyt periaatteet ja säännöt, jotka koskevat Pariisin yleissopimuksen ja patenttiyhteistyösopimuksen sopimusvaltiossa haettuja tai voimaansaatettuja patentteja. Patenttilakisopimus hyväksyttiin kesäkuussa 2000 ja se tuli kansainvälisesti voimaan 28 päivänä huhtikuuta 2005.

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehty yleissopimus eli Euroopan patenttisopimus (Convention on the Grant of European Patents; European Patent Convention; EPC) tuli kansainvälisesti voimaan lokakuussa 1977. Sopimuksella luotiin järjestelmä eurooppapatentin myöntämiseksi sekä perustettiin Euroopan patenttijärjestö. Sopimuksen tarkoituksena on mahdollistaa patenttisuojan saaminen yhdellä patentinmyöntämismenettelyllä sopimusvaltioiden alueella sekä luoda tiettyjä näin myönnettyjä patentteja koskevia sääntöjä. Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen maaliskuussa 1996 (SopS 8/1996; Yleissopimus Eurooppapatenttien myöntämisestä (Euroopan Patenttisopimus)). Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirja (jäljempänä ”uudistamiskirja”) hyväksyttiin sopimusvaltioiden hallitusten välisessä diplomaattikonferenssissa marraskuussa 2000. Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvosto hyväksyi sopimustekstin muutokset (Act Revising the Convention on the Grant of European Patents; Revision Act) kesäkuussa 2001 ja uudet sovellutussäännöt joulukuussa 2002. Uudistamiskirja ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan, koska tarvittava määrä sopimusvaltioita ei ole vielä liittynyt uudistamiskirjaan tai ratifioinut sitä.

Tämä esitys sisältää lakiehdotukset uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä ehdotuksen sopimusten edellyttämistä patenttilain muutoksista. Suomen liittyminen uudistamiskirjaan merkitsee sitä, että eurooppapatenttia voidaan myös jatkossa hakea Suomea koskevana. Liittyminen patenttilakisopimukseen merkitsee patenttioikeuden eräiden muodollisten seikkojen harmonisointia.

2. Nykytila

2.1. Suomen lainsäädäntö

Patenttilaki (550/1967) tuli voimaan 15 päivänä joulukuuta 1967. Patenttiasetus (669/1980) tuli voimaan 26 päivänä syyskuuta 1980. Suomen patenttilainsäädäntö on harmonisoitu vastaamaan patenttiyhteistyösopimuksessa, Euroopan patenttisopimuksessa sekä TRIPS-sopimuksessa esitettyjä määräyksiä.

Patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesta kansainvälisestä patenttihakemuksesta säädetään patenttilain 3 luvussa (407/1980). Patenttilakiin on lisätty eurooppapatenttia ja eurooppapatenttihakemusta koskeva 9b luku sekä TRIPS-sopimuksen velvoitteista johtuvat säännökset (1695/1995).

Patenttilain sisältöä on lisäksi muutettu vuonna 1997, jolloin muun muassa säädettiin väitemenettelystä sekä kasvinsuojeluaineiden lisäsuojatodistuksen käyttöön ottamisesta (243/1997) ja vuonna 2000, jolloin lakiin sisällytettiin yhteisön bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin (98/44/EY) velvoitteista johtuen säännökset biologisen materiaalin patenttisuojasta (650/2000).

Viimeksi patenttilakia muutettiin marraskuussa 2004, jolloin lokakuussa 2001 kansainvälisesti tehty patenttiyhteistyösopimuksen 22 artiklan 1 kappaleen muutos hyväksyttiin ja saatettiin voimaan Suomessa (990/2004).

2.2. Kansainvälinen kehitys

Euroopan patenttisopimus (EPC)

Yleistä

Euroopan patenttisopimus tehtiin Münchenissä 5 päivänä lokakuuta 1973 ja se tuli voimaan 1 päivänä lokakuuta 1977. Sopimuksella perustettiin Münchenissä sijaitseva Euroopan patenttijärjestö, jonka toiminta alkoi vuonna 1978. Järjestön toimielimiä ovat Euroopan patenttivirasto sekä sopimusvaltioiden edustajista koostuva hallintoneuvosto. Euroopan patenttijärjestö on hallinnollisesti ja taloudellisesti itsenäinen kansainvälinen järjestö.

Euroopan patenttisopimus on Euroopan unionista riippumaton itsenäinen kansainvälinen sopimus. Euroopan patenttisopimukseen voi liittyä tallettamalla liittymiskirjan tallettajavaltiona toimivan Saksan liittotasavallan hallituksen huostaan. Sopimukseen ovat liittyneet kaikki Euroopan unionin vanhat jäsenvaltiot (30.4.2004) sekä Sveitsi, Kypros, Liechtenstein, Monaco, Turkki, Slovakia, Bulgaria, Viro, Tsekin tasavalta, Romania, Slovenia, Unkari, Puola, Islanti ja Liettua. Sopimusvaltioita on 1 päivänä kesäkuuta 2005 yhteensä 30.

Albania, Kroatia, (Latvia), Makedonia sekä Serbia ja Montenegro eivät ole liittyneet Euroopan patenttisopimukseen, mutta nämä valtiot ovat tehneet EPO:n kanssa yhteistyösopimuksen (Co-operation and Extension Agreement). Sopimusten perusteella eurooppapatenttihakemukset ja eurooppapatentit voidaan ulottaa koskemaan myös kyseisiä valtioita, jolloin näillä hakemuksilla ja patenteilla on kyseisissä valtioissa sama suoja kuin EPO:n myöntämillä patenteilla nykyisissä sopimusvaltioissa. Järjestelmä perustuu kuitenkin kyseisten valtioiden kansalliseen lainsäädäntöön.

Suomen liittyminen Euroopan patenttisopimukseen

Euroopan patenttisopimus tuli Suomen osalta voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1996. Sopimukseen liittyminen merkitsi sitä, että Suomi voitiin nimetä yhdeksi eurooppapatentilla suojattavan keksinnön kohdevaltioksi liittymispäivästä lähtien. Sopimukseen liittyminen ei rajoittanut Patentti- ja rekisterihallituksen oikeutta myöntää kansallisia patentteja.

Koska Suomi on ollut patenttiyhteistyösopimuksen sopimusvaltio vuodesta 1980, Euroopan patenttisopimukseen liittymisellä oli myös se vaikutus, että kansainväliset patenttihakemukset voidaan Patentti- ja rekisterihallituksen lisäksi tehdä Euroopan patenttivirastoon. Lisäksi Suomi on voitu nimetä eurooppapatentin kohdemaaksi kansainvälisessä patenttihakemuksessa Euroopan patenttisopimukseen liittymisestä lähtien.

Nykyisen Euroopan patenttisopimuksen kuvaus

Euroopan patenttisopimus koostuu seuraavista erottamattomista osista: yleissopimus, sovellutussäännöt, tunnustamispöytäkirja (pöytäkirja eurooppapatentin saantioikeudesta koskevasta toimivallasta ja päätösten tunnustamisesta), etuoikeus- ja koskemattomuuspöytäkirja (pöytäkirja Euroopan patenttijärjestön erioikeuksista ja koskemattomuudesta), keskittämispöytäkirja (pöytäkirja Euroopan patenttijärjestelmän keskittämisestä ja käyttöönotosta) sekä pöytäkirja yleissopimuksen 69 artiklan soveltamisesta.

Euroopan patenttisopimuksella perustettiin sopimusvaltioiden yhteinen patentinmyöntämismenettely: yhdellä hakemuksella voi saada patenttisuojan kaikissa hakemuksessa nimetyissä sopimusvaltioissa. Hakemus eurooppapatentin saamiseksi tehdään joko suoraan Euroopan patenttivirastolle tai, jos kyseisen sopimusvaltion laki sen sallii, kansalliselle patenttiviranomaiselle. Tässä tapauksessa kansallinen patenttiviranomainen toimittaa hakemuksen edelleen Euroopan patenttivirastolle. Hakemusten käsittely (uutuus- ja patentoitavuustutkimus) ja eurooppapatenttien myöntäminen suoritetaan keskitetysti Euroopan patenttivirastossa. Käsittely yksinkertaistui ja halpeni, kun hakemuksia ei enää tarvinnut tehdä erikseen kaikkien niiden maiden virastoihin, joissa suojaa haluttiin.

Aineelliset edellytykset patentin myöntämiselle määrätään tyhjentävästi sopimuksessa ja patentti tulee samansisältöisenä voimaan kaikissa niissä sopimusvaltioissa, joissa patentti on saatettu voimaan. Kansallisella tasolla ei voida enää tutkia patentin myöntämisen edellytyksiä. Euroopan patenttiviraston toimivalta päättyy, kun patentti on myönnetty. Mikäli patenttia vastaan tehdään väite yhdeksän kuukauden väiteajan kuluessa siitä, kun ilmoitus eurooppapatentin myöntämispäätöksestä on julkaistu, Euroopan patenttiviraston toimivalta palautuu väitekäsittelyn ajaksi. Euroopan patenttivirasto voi väitemenettelyssä pysyttää eurooppapatentin voimassa tai kumota sen kokonaan tai osittain.

Eurooppapatentilla on hakemuksessa nimetyissä sopimusvaltioissa sama oikeusvaikutus kuin sopimusvaltion kansallisen patenttiviranomaisen myöntämällä patentilla. Kansallinen toimivalta samoin kuin patentin oikeusvaikutus alkaa siitä päivästä, jolloin patentin myöntämisestä on kuulutettu Euroopan patenttiviraston virallisessa lehdessä. Sopimusvaltiot voivat kuitenkin vaatia, että eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta kyseisessä valtiossa ennen kuin patenttiasiakirjat on käännetty sopimusvaltion yhdelle viralliselle kielelle. Kun käännökset on annettu, sopimusvaltion patenttiviranomainen kuuluttaa eurooppapatentin myöntämisestä.

Jotta eurooppapatentilla olisi tarkoitettu oikeusvaikutus Suomessa, on patentin myöntämisen perusteena olevista asiakirjoista annettava käännös kolmen kuukauden kuluessa patentin myöntämisestä. Käännös tulee pääsääntöisesti antaa suomeksi, mutta se voidaan antaa myös ruotsiksi, mikäli hakijan oma kieli on ruotsi. Kun edellytykset eurooppapatentin oikeusvaikutukselle Suomessa ovat täyttyneet, Patentti- ja rekisterihallituksen on kuulutettava patentista suomen ja ruotsin kielellä. Patentti- ja rekisterihallitus vastaa lisäksi siitä, että patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomeksi ja ruotsiksi.

Euroopan patenttisopimuksessa määrätään ne eurooppapatentin mitätöinnin perusteet, joiden mukaan sopimusvaltiot voivat mitätöidä eurooppapatentin maakohtaisesti. Kansallisten päätösten oikeusvaikutukset koskevat ainoastaan kyseessä olevaa valtiota. Näin ollen, jos eurooppapatentti julistetaan yhden sopimusvaltion tuomioistuimessa mitättömäksi, sen oikeusvaikutus ei lakkaa muissa sopimusvaltioissa, joissa se on saatettu voimaan. Vastaavasti, jos eurooppapatenttia koskevan loukkauksen katsotaan tapahtuneen yhdessä sopimusvaltiossa, patentinloukkauksen seuraamukset rajoittuvat kyseiseen valtioon.

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirja (uudistamiskirja)

Yleistä

Oikeusperusta Euroopan patenttisopimuksen muuttamiselle esitetään EPC 172 artiklassa, jonka mukaan sopimusvaltioiden konferenssi voi tarkistaa yleissopimusta. Euroopan patenttisopimusta muutettiin Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston koollekutsumassa sopimusvaltioiden hallitusten välisessä diplomaattikonferenssissa marraskuussa 2000.

Uudistamiskirjan allekirjoittamista ja ratifioimista koskevan artiklan (4 artikla) mukaan uudistamiskirja oli avoinna allekirjoittamiselle 1 syyskuuta 2001 saakka. Uudistamiskirjan liittymistä koskevan artiklan (5 artikla) mukaan uudistamiskirja on voimaantuloonsa saakka avoinna liittymistä varten sopimusvaltioille sekä valtioille, jotka ratifioivat Euroopan patenttisopimuksen tai liittyvät siihen. Voimaantuloartiklan (8 artikla) mukaan uudistettu sopimusteksti tulee voimaan kahden vuoden kuluttua siitä, kun viidestoista sopimusvaltio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tai jos kaikki sopimusvaltiot ovat jättäneet ratifioimis- tai liittymiskirjansa, viimeisen ratifioimis- tai liittymiskirjan jättämistä seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos tämä ajan-kohta on aikaisempi. Kaksitoista sopimusvaltiota on ratifioinut sopimuksen 1 kesäkuuta 2005 mennessä (Slovakia, Bulgaria, Viro, Tsekin tasavalta, Slovenia, Unkari, Romania, Puola, Monaco, Espanja, Islanti ja Liettua).

Suomi allekirjoitti diplomaattikonferenssin päätösasiakirjan (Final Act of the Conference of the contracting states to revise the European Patent Convention), mutta ei itse uudistamiskirjaa. Suomen kannalta uudistamiskirjan voimaantulo edellyttää siihen liittymistä. Suomi lakkaa olemasta Euroopan patenttisopimuksen sopimuspuoli, ellei se liity uudistamiskirjaan sen voimaantuloajankohtaan mennessä (EPC 172 artiklan 4 kappale).

Euroopan patenttisopimukseen tehdyt muutokset

Tehdyillä muutoksilla pyritään lisäämään Euroopan patenttijärjestön toiminnan joustavuutta ja tehokkuutta. Muutetun sopimustekstin tavoitteena on lisäksi huomioida kansainvälisen kehityksen aikaansaamat muutokset patenttioikeutta koskeviin määräyksiin. Myös hakijaystävällisyyden lisääminen oli yksi sopimuksen muutosperusteista. Tästä mainittakoon esimerkkinä uusi eurooppapatentin rajoittamis- ja lakkauttamismenettely, joka tapahtuu keskitetysti Euroopan patenttivirastossa.

Sopimustekstiä muutettiin noin 100 artiklan osalta. Sopimukseen lisättiin uusia määräyksiä, jotka koskevat sopimusvaltioiden ministerikokousta (EPC 4a artikla), eurooppapatentin rajoittamista ja lakkauttamista (EPC 105a—105c artiklat), tarkastuspyyntöä EPO:n laajennetulle valituslautakunnalle (EPC 112a artikla), EPO:ssa toimivien patenttiasiamiesten järjestöä (EPC 134a artikla, esitetty aikaisemmin EPC 134 artiklan 8 kappaleessa) sekä sopimusvaltioiden välisiä sopimuksia (EPC 149a artikla). Merkittävimpiä aineellisia muutoksia ovat erityisesti hallintoneuvoston toimivallan lisääminen (EPC 33 ja 35 artiklat), keksintöjen tekniikan alaan kuulumisen korostaminen (EPC 52 artikla), niin sanotun toisen lääketieteellisen käytön patentoitavuuden ottaminen artiklatasolle (EPC 54 artikla), sopimusvaltioiden nimeämiskäytännön muuttaminen (EPC 79 artikla) ja patentin rajoittamisen mahdollistaminen kansallisessa tuomioistuimessa (EPC 138 artiklan uusi 3 kappale).

Sopimustekstiin on tehty huomattava määrä teknisiä muutoksia kuten artikloiden uudelleenmuotoilua, artikloiden kieliasun nykyaikaistamista ja Euroopan patenttiviraston virallisten kielten yhdenmukaisuuden varmistavia muutoksia. Esimerkkinä artiklamuutoksista on se, että siirtymäkautta koskevat määräykset (EPC 159—163 artiklat) on kumottu, koska ne ovat sisällöltään vanhentuneet. Muutokset ovat osa Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston kesäkuussa 2001 hyväksymää sopimustekstiä (asiakirja CA/D 18/01). Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston toimivalta tarkistaa sopimustekstiä perustuu uudistamiskirjan 3 artiklaan.

Sopimuksen rakennetta on muutettu siirtämällä yksityiskohtaisempaa sääntelyä, jonka ei ole tarkoituksenmukaista olla artiklatasolla, sovellutussääntöjen tasolle. Uudistus lisää sopimuksen joustavuutta: muutosten tekeminen jatkossa on yksinkertaisempaa, koska sovellutussääntöjen muuttamiseksi riittää Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston päätös (EPC 33 artikla), kun taas sopimustekstin muuttaminen edellyttäisi sopimusvaltioiden hallitusten välisen diplomaattikonferenssin hyväksyntää (EPC 172 artikla). Uudistamista käsitellyt työryhmä antoi ehdotuksensa sovellutussäännöistä kesäkuussa 2002 ja Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvosto hyväksyi ne joulukuussa 2002.

Uudet sovellutussäännöt tulevat voimaan samanaikaisesti uudistetun sopimustekstin kanssa. Uusissa sovellutussäännöissä on huomioitu tarve yhdenmukaistaa määräykset patenttilakisopimuksen ja patenttiyhteistyösopimuksen määräyksiä vastaaviksi. Suurin osa muutoksista on kielellisiä korjauksia ja tarkistuksia, jotka ovat suoraan seurausta artikloihin tehdyistä muutoksista, tai joilla pyritään varmistamaan sopimuksen ja sovellutussääntöjen johdonmukaisuus. Artiklamuutoksista johtuvista sovellutussääntöjen muutoksista mainittakoon esimerkkinä rajoittamis- ja lakkauttamismenettelyyn liittyvät uudet 63b—63h sovellutussäännöt.

Euroopan patenttisopimuksen 164(1) artiklan mukaan yleissopimuksen 69 artiklan (patenttisuojan laajuus) tulkintaa koskeva pöytäkirja on yleissopimuksen erottamaton osa. Pöytäkirjaan on lisätty 2 artikla, jonka mukaan eurooppapatentin suojan laajuutta määriteltäessä on asianmukaisesti otettava huomioon osatekijät, jotka ovat ekvivalentit (samanarvoiset) patenttivaatimuksissa määriteltyjen osatekijöiden kanssa. Vaikka loukkaava ratkaisu ei kirjaimellisesti tulkittuna kuuluisi patenttivaatimusten piiriin, se on siinä määrin samanarvoinen, että patenttivaatimusten voitaisiin tulkita kattavan sellaisen ratkaisun. Uudistamiskirjan perusteluissa todetaan, että muutoksen tarkoituksena on selkeyttää patenttisuojan laajuutta sekä yhdenmukaistaa sen tulkitsemista eri sopimusvaltioissa. Pöytäkirjan uusi 2 artikla ei kuitenkaan määrittele ”ekvivalenssia” eikä anna tarkkoja ohjeita sen tulkitsemiseksi.

Yleissopimuksen muutosten yhteydessä annettiin uusi, Haagin toimipisteen henkilöstökantaa koskeva pöytäkirja. Pöytäkirjaa Euroopan patenttijärjestelmän keskittämisestä ja käyttöönotosta on muutettu siten, että se heijastaa Haagin toimipistettä koskevaa muutosta.

Uudistamiskirjan perusteluissa todetaan, että EPC artikloihin 16—18, 37—38, 42 ja 50 tehdyt muutokset tulisivat voimaan välittömästi. EPC 16—18 artikloihin tehdyt muutokset perustuvat Euroopan patenttiviraston eri osastojen välisen vastuunjaon selkeyttämiseen (ns. BEST projekti). EPC 37—38 artiklat liittyvät Euroopan patenttijärjestön talousarvion rahoitukseen ja varoihin. EPC 42 artiklassa määrätään Euroopan patenttijärjestön talousarviosta ja EPC 50 artiklassa taloutta koskevista määräyksistä.

Uudistamiskirjan siirtymäsäännösten (7 artikla) mukaan uudistamiskirja ei tule voimaan takautuvasti, vaan muutokset koskevat vain niitä eurooppapatenttihakemuksia, jotka on tehty uudistamiskirjan voimaantulon jälkeen, sekä patentteja, jotka on myönnetty sellaisten hakemusten perusteella. Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvostolle annettiin kuitenkin toimivalta muuttaa siirtymäsäännöksiä ja se antoi uudistamiskirjan 7 artiklaa koskevan päätöksen 28 päivänä kesäkuuta 2001. Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston päätöksen sisältö on esitetty alla.

EPC artikloita 14(3)—(6), 51—53, 54(3)—(4), 61, 67—69, pöytäkirjaa yleissopimuksen 69 artiklan tulkitsemisesta, 70, 86, 88, 90, 92—94, 97—98, 106, 108, 110, 115, 117, 119—120, 123—124, 127—129, 133, 135, 137 ja 141 sovelletaan uudistamiskirjan voimaan tullessa voimassa oleviin eurooppapatentteihin ja niihin eurooppapatenttihakemuksiin, jotka ovat vireillä uudistamiskirjan voimaan tullessa. Nykyistä EPC 54(4) artiklaa, joka on uudistamiskirjassa kumottu, sovelletaan edelleen voimassa oleviin eurooppapatentteihin ja eurooppapatenttihakemuksiin, jotka ovat vireillä uudistamiskirjan tullessa voimaan.

EPC artikloita 65, 99, 101, 103—105, 105a —105c ja 138 sovelletaan uudistamiskirjan voimaan tullessa voimassa oleviin eurooppapatentteihin ja niihin eurooppapatentteihin, jotka on myönnetty uudistamiskirjan voimaan tullessa olevien eurooppapatenttihakemusten perusteella. EPC 54(5) artiklaa sovelletaan uudistamiskirjan voimaan tullessa vireillä oleviin eurooppapatenttihakemuksiin, sikäli kun päätöstä patentin myöntämisestä ei ole vielä tehty. EPC 112a artiklaa sovelletaan niihin Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan päätöksiin, jotka on tehty uudistamiskirjan voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. EPC 121 ja 122 artiklaa sovelletaan uudistamiskirjan voimaan tullessa vireillä oleviin eurooppapatenttihakemuksiin ja uudistamiskirjan voimaan tullessa voimassa oleviin eurooppapatentteihin, elleivät määräajat hakemuksen ottamiseksi uudelleen käsittelyyn tai oikeuksien ennalleen palauttamiseksi ole vielä menneet umpeen. Nykyisiä EPC 154(3) ja 155(3) artikloita, jotka on uudistamiskirjassa kumottu, sovelletaan edelleen Euroopan patenttivirastossa vireillä oleviin jatkettuihin kansainvälisiin hakemuksiin.

Patenttilakisopimus (PLT)

Yleistä

Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) pysyvässä patenttilakikomiteassa valmisteltu patenttilakisopimus hyväksyttiin Genevessä pidetyssä diplomaattikonferenssissa 1 päivänä kesäkuuta 2000. WIPO:n kansainvälinen toimisto vastaa sopimuksen hallinnoimisesta.

Sopimukseen voivat liittyä Pariisin yleissopimuksen sopimusvaltiot sekä WIPO:n jäsenvaltiot. Myös hallitusten väliset järjestöt ja alueelliset patenttijärjestöt voivat liittyä sopimukseen tietyin edellytyksin. Koska sopimukseen voi liittyä hallitusten välinen järjestö, jolla on oma jäsenmaitaan sitova patenttilainsäädäntö ja joka on velvoittanut alueellisen viranomaisen patenttien myöntämistä varten, Euroopan patenttijärjestö voisi liittyä sopimukseen.

Sopimuksen allekirjoittamiselle varattu aika päättyi 1 päivänä kesäkuuta 2001, johon mennessä 54 valtiota tai järjestöä allekirjoitti sopimuksen. Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta.

Sopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 28 päivänä huhtikuuta 2005 eli kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä kun kymmenes valtio talletti ratifioimiskirjansa. Viro, Kirgisian tasavalta, Nigeria, Moldova, Slovakia, Slovenia, Ukraina, Tanska, Kroatia ja Romania ovat ratifioineet sopimuksen. Muiden valtioiden osalta sopimus tulee voimaan joko kolmen kuukauden kuluttua ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta tai myöhemmästä ratifioimis- tai liittymiskirjassa ilmoitetusta ajankohdasta lähtien, viimeistään kuitenkin kuuden kuukauden kuluttua tallettamisajankohdasta.

Patenttilakisopimuksen kuvaus

Patenttilakisopimuksella pyritään harmonisoimaan patenttihakemuksia sekä patentteja koskevia muodollisia säännöksiä. Sopimuksella ei rajoiteta sopimuspuolten oikeutta määrätä aineellisista patenttioikeuden vaatimuksista. Tällaiset määräykset sisältyvät aineellisen patenttioikeuden harmonisointia koskevaan sopimusluonnokseen (Draft Substantive Patent Law Treaty; SPLT), josta on aloitettu neuvottelut WIPO:n toimesta marraskuussa 2000.

Patenttilakisopimuksen määräyksiä sovelletaan kansallisiin hakemuksiin; alueellisiin hakemuksiin, jotka on tehty kansainvälisinä hakemuksina patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti; sekä jaettuihin ja lohkaistuihin hakemuksiin Pariisin yleissopimuksen mukaisesti. Patenttilakisopimuksen määräyksiä sovelletaan myös kansallisiin ja alueellisiin patentteihin ja lisäpatentteihin, jotka on myönnetty sopimusvaltiota sitoviksi.

Patenttilakisopimus sisältää muodollisia vaatimuksia, jotka koskevat esimerkiksi patenttihakemuksen tekemispäivän edellytyksiä (hakemukseen sisältyvät osat ja kielivaatimukset); hakemusta (hakemuksen muoto tai sisältö, hakemuslomake, käännös ja hakemusmaksu); edustamista patenttiviranomaisessa; lausumien lähettämismuotoa ja -tapaa; sekä patenttiviranomaisen antamia ilmoituksia. Sopimuksessa määrätään lisäksi patenttiviranomaisessa tapahtuvaa hakemuksen tai patentin käsittelyä koskevien määräaikojen pidennyksistä; etuoikeuspyynnön korjauksista tai lisäyksistä; ja etuoikeuden palauttamisesta. Sopimuksessa on määräyksiä oikeuksien palauttamisesta niissä tapauksissa, jolloin määräajan noudattamatta jättäminen on johtanut oikeudenmenetykseen hakemuksen tai patentin osalta ja se on tapahtunut olosuhteiden vaatimasta huolellisuudesta huolimatta tai, jos sopimuspuoli niin valitsee, ollut tahatonta.

Patenttilakisopimuksen sisältämät määräykset ovat niin sanottuja minimisäännöksiä. Sopimuspuolilla on, tekemispäivää koskevia määräyksiä lukuun ottamatta, mahdollisuus muotoilla omat säännöksensä patentinhakijoiden ja patentinhaltijoiden kannalta edullisimmiksi.

Sopimus sisältää kytkökset Pariisiin yleissopimukseen sekä patenttiyhteistyösopimukseen. Jokaisen sopimusvaltion on noudatettava Pariisin yleissopimuksen patentteja koskevia määräyksiä. Hakemuksen muotoon tai sisältöön liittyvät vaatimukset eivät saa poiketa patenttiyhteistyösopimuksen sisältämistä vastaavista vaatimuksista. Lisäksi 2 päivänä kesäkuuta 2000 jälkeen patenttiyhteistyösopimukseen tehdyt tarkistukset ja muutokset koskevat myös patenttilakisopimusta, jos ne ovat yhdenmukaisia sopimuksen kanssa ja jos yleiskokous niin päättää kolmen neljäsosan enemmistöllä.

Patenttilakisopimus koostuu sopimuksen lisäksi 21 sovellutussäännöstä. Sovellutussäännöissä määrätään asioista, joiden osalta sopimuksessa niin nimenomaan määrätään tai joista on hyötyä sopimuksen määräyksiä toimeenpantaessa, sekä hallinnollisista vaatimuksista, asioista ja menettelyistä. Sovellutussäännöissä määrätään myös muodollisista vaatimuksista, joita sopimuspuolen sallitaan soveltaa pyydettäessä. Tällaisia ovat nimen tai osoitteen muutoksen rekisteröiminen, hakijan tai haltijan muutoksen rekisteröiminen, käyttöluvan tai turvallisuusedun rekisteröiminen ja virheen korjaaminen. Sovellutussäännöissä annetaan myös määräyksiä kansainvälisten malli- ja anomuslomakkeiden valmistuttamisesta. Sovellutussääntöjä voidaan muuttaa yleiskokouksessa ja niiden muuttaminen vaatii pääsääntöisesti kolmen neljäsosan enemmistöä annetuista äänistä. Sovellutussäännöissä voidaan kuitenkin määrittää ne sovellutussääntöjen määräykset, joita voidaan muuttaa vain yksimielisesti. Mikäli sopimus ja sovellutussäännöt ovat ristiriidassa keskenään, sovelletaan sopimuksen määräyksiä.

Sopimuksen ja sovellutussääntöjen määräyksiä sovelletaan, tekemispäivää sekä hakemuksen muotoa ja anomuslomaketta koskevin poikkeuksin, sinä päivänä vireillä oleviin hakemuksiin ja voimassaoleviin patentteihin, josta alkaen sopimus sitoo sopimuspuolta.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1. Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan hyväksyminen Suomen liittymiselle uudistamiskirjaan ja patenttilakisopimukseen. Hyväksymällä uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen, Suomi sitoutuu niiden määräyksiin. Esityksessä ehdotetuilla patenttilain muutoksilla on tarkoitus muuttaa lain säännöksiä siten, että Suomi voisi liittyä uudistamiskirjaan ja patenttilakisopimukseen. Esitys sisältää myös ehdotukset blankettilaeiksi, joilla saatetaan voimaan sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Lisäksi ehdotetaan, että patenttilakiin tehdään joitakin yksittäisiä muutoksia sekä lakiteknisiä täsmennyksiä.

3.2. Keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan, että patenttilakiin tehdään uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen edellyttämät muutokset. Esityksessä ehdotetaan myös, että patenttilakiin otetaan Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien ja kansallisten patenttien rajoittamista koskevat säännökset.

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirja

Eurooppapatentin rajoittamis- ja lakkauttamismenettely Euroopan patenttivirastossa

Patenttilaissa ehdotetaan säädettäväksi eurooppapatenttien rajoittamis- ja lakkauttamismenettelystä Euroopan patenttivirastossa Euroopan patenttisopimukseen sisällytettyjen uusien määräysten mukaisesti.

Voimassa olevassa Euroopan patenttisopimuksessa ei ole patentin rajoittamista eikä lakkauttamista koskevia määräyksiä. Sopimukseen on lisätty artiklat 105a—105c, jotka koskevat eurooppapatentin rajoittamis- ja lakkauttamismenettelyä Euroopan patenttivirastossa. Yksityiskohtaisempi rajoittamis- ja lakkauttamismenettelyä koskeva sääntely esitetään sovellutussäännöissä 63b—63h. Patentin rajoittamiseen tai lakkauttamiseen liittyviä määräyksiä on lisätty myös EPC artikloihin 21(3)(a) (valituslautakunnat), 65(1) (eurooppapatentin käännös), 68 (eurooppapatentin kumoamisen tai rajoittamisen vaikutus) ja 69(2) (patenttisuojan laajuus).

Euroopan patenttisopimus rakentuu periaatteelle, että Euroopan patenttivirasto vastaa patenttihakemusten käsittelystä sekä eurooppapatenttien myöntämisestä (pre-grant) ja eurooppapatentin mitätöimis- ja loukkauskanteet käsitellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti (post-grant). Kolmansilla osapuolilla on mahdollisuus tehdä väite myönnettyä eurooppapatenttia vastaan yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun ilmoitus eurooppapatentin myöntämispäätöksestä on julkaistu (EPC 99 artikla). Euroopan patenttiviraston toimivalta palautuu tällöin väitemenettelyn ajaksi ja sillä on toimivalta pysyttää eurooppapatentti voimassa tai kumota se kokonaan tai osittain.

Patentin rajoittamisella tarkoitetaan sitä, että patentinhaltija voi pyytää patentin suoja-alan rajoittamista patenttivaatimuksia muuttamalla. Patentin lakkauttaminen tarkoittaa sitä, että patentinhaltija luopuu patentista kokonaisuudessaan, minkä jälkeen patenttia ei ole enää mahdollista saattaa uudelleen voimaan. Uusilla määräyksillä annetaan patentinhaltijalle mahdollisuus patentin myöntämisen jälkeen, periaatteessa siis jo väiteajan kuluessa, rajoittaa eurooppapatentin laajuutta tai pyytää sen lakkauttamista kokonaisuudessaan. Uutta keskitettyä patentin rajoittamis- ja lakkauttamismenettelyä voidaan pitää Euroopan patenttiviraston nykyisten toimivaltuuksien ajallisena laajennuksena, koska patentinhaltija voi hakea patenttinsa rajoittamista tai lakkauttamista koska tahansa patentin myöntämisen jälkeen, paitsi kun patenttia koskeva väitekäsittely on vireillä.

Patentin rajoittamiseen voi olla tarvetta esimerkiksi silloin, kun patentinhaltija havaitsee, että myönnetyllä patentilla on osittainen patentoitavuuden este. Uutta menettelyä voidaan perustella sillä, että se on patentinhaltijalle nopeampi ja halvempi vaihtoehto kuin mitätöintikanteen puolustaminen tuomioistuimessa. Patentin rajoittaminen ei kuitenkaan poistaisi voimassa olevaa mahdollisuutta nostaa patentinloukkaus- tai mitätöintikannetta tuomioistuimessa. Toisaalta on huomattava, että EPC 138 artiklaan lisätty 3 kappale mahdollistaa patentin suoja-alan rajoittamisen patenttivaatimuksia muuttamalla myös tuomioistuimessa patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä.

Patentin rajoittamista voidaan myös perustella EPC:n sopimusvaltioiden käytäntöjen yhdenmukaistamisella. Kansallisen patentin rajoittamismenettely on EPC:n sopimusvaltioista nykyään mahdollista Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä, Tanskassa, Italiassa, Irlannissa ja Iso-Britanniassa sekä myös Norjassa. Euroopan patenttiviraston tekemä eurooppapatentin rajoittamis- tai lakkauttamispäätös koskisi kaikkia niitä sopimusvaltioita, joissa eurooppapatentti on voimassa. Patentin rajoittaminen keskitetysti Euroopan patenttivirastossa, eikä kuten nykyisin erikseen niissä sopimusvaltiossa, joissa rajoittaminen on mahdollista, alentaa kyseiseen menettelyyn liittyviä kustannuksia. Myös hallinnollinen taakka kevenee, koska rajoittamispyyntö toimitetaan vain yhdelle patenttiviranomaiselle.

Nyt ehdotetun muutoksen mukaisesti eurooppapatentin rajoittamis- tai lakkauttamispyyntö tulee tehdä kirjallisesti Euroopan patenttivirastolle.

Pyynnön tulee sisältää tiedot eurooppapatentin haltijasta sekä sopimusvaltioista, joissa pyynnön tekijä on patentinhaltijana; rajoittamista tai lakkauttamista koskevien patenttien lukumäärä ja luettelo sopimusvaltioista, joissa patentti on voimassa; muiden patentinhaltijoiden nimet ja osoitteet niissä sopimusvaltioissa, joissa pyynnön tekijä ei ole patentinhaltija sekä valtakirja; ja tarvittaessa nimetyn asiamiehen tiedot. Patentin rajoittamista haettaessa patentinhaltijan tulee patenttivaatimusten muutetun tekstin lisäksi toimittaa muutettu selitys ja muutetut piirustukset, mikäli myös niitä on muutettu. Patentinhaltijan ei tarvitse perustella, miksi hän hakee patentin rajoittamista tai lakkauttamista. Rajoittamis- tai lakkauttamispyynnöstä tulee suorittaa käsittelymaksu. EPO:n patentoitavuustutkimusosasto päättää, täyttyvätkö edellytykset eurooppapatentin rajoittamiselle tai lakkauttamiselle. Mikäli rajoittamis- tai lakkauttamispyyntö ei vastaa vaadittuja muotoseikkoja, patentoitavuustutkimusosaston tulee kehottaa pyynnöntekijää korjaamaan puutteet määräajassa.

Patentin rajoittamis- tai lakkauttamispyyntöä ei voi tehdä, jos eurooppapatenttia koskeva väitekäsittely on vireillä. Mikäli väite eurooppapatenttia vastaan tehdään, kun patenttia koskeva rajoittamismenettely on jo vireillä, patentoitavuustutkimusosaston tulee keskeyttää rajoittamismenettely ja palauttaa käsittelymaksu. Mikäli väite tehdään, kun patentin lakkauttamista on jo pyydetty, lakkauttamismenettelyä jatketaan.

Jos rajoittamispyyntö on otettu tutkittavaksi, patentoitavuustutkimusosasto tutkii onko kyseessä todellinen alkuperäisten tai aikaisemmin rajoitettujen patenttivaatimusten rajoittaminen. Sen tulee tutkia täyttyvätkö EPC 84 artiklassa (patenttivaatimukset) esitetyt määräykset ja soveltaa EPC 123 artiklan 2 ja 3 kappaleiden (muutokset) mukaisia yleisiä menettelysääntöjä. Se ei ole velvoitettu tutkimaan, onko rajoitettu patentti enää patentoitavissa EPC 52—57 artikloiden mukaan. Mikäli rajoittamispyyntö ei täytä todellisen rajoittamisen sekä EPC 84 ja 123 artikloiden vaatimuksia, hakijalle annetaan tilaisuus korjata puutteet ja muuttaa vaatimukset (tarvittaessa myös selitys sekä piirustukset) määräajassa. Ellei hakija korjaa puutteita, rajoittamispyyntö hylätään.

Mikäli estettä rajoittamiselle ei ole, EPO hyväksyy rajoittamispyynnön ja pyynnöntekijän tulee maksaa säädetty maksu sekä kääntää muutetut vaatimukset määräajassa muille EPO:n virallisille kielille. Ellei hakija noudata näitä vaatimuksia, rajoittamispyyntö hylätään.

Kuten rajoittamispyynnön osalta, lakkauttamispyyntö toimitetaan uusien määräysten mukaisesti Euroopan patenttivirastolle, joka tutkii, onko lakkauttamispyyntö edellä mainittujen edellytysten mukainen. Jos lakkauttamista koskeva pyyntö hyväksytään, Euroopan patenttivirasto lakkauttaa patentin keskitetysti. Patentti lakkautetaan kokonaisuudessaan kaikissa sopimusvaltioissa. Elleivät edellytykset täyty, lakkauttamispyyntö hylätään.

Euroopan patenttiviraston patentoitavuustutkimusosaston rajoittamisesta tai lakkauttamisesta antamasta kielteisestä päätöksestä voi valittaa Euroopan patenttiviraston valituslautakunnalle.

Eurooppapatenttia koskeva rajoittamis- tai lakkauttamispäätös tulee voimaan siitä päivästä lukien, jolloin siitä kuulutetaan Euroopan patenttilehdessä. Euroopan patenttiviraston on julkaistava muutettu eurooppapatenttijulkaisu mahdollisimman pian sen jälkeen, kun rajoittamispäätöksestä on kuulutettu Euroopan patenttilehdessä. Muutetun eurooppapatenttijulkaisun tulee sisältää selitys, patenttivaatimukset (EPO:n virallisille kielille käännettyinä) sekä mahdolliset piirustukset muutettuina. EPC:n rajoittamista koskevien sovellutussääntöjen mukaan myös selitystä voidaan muuttaa.

Eurooppapatentin rajoittamisen tai lakkauttamisen vaikutukset astuvat EPC 68 artiklan mukaisesti voimaan taannehtivasti kaikissa niissä maissa, joissa eurooppapatentti on myönnetty. Sopimusvaltio voi muutetun EPC 65(1) artiklan mukaan kuitenkin vaatia patentinhaltijaa toimittamaan sen kansalliselle patenttiviranomaiselle käännöksen myös rajoitetun patentin asiakirjoista valitsemallaan sopimusvaltion virallisella kielellä tai, jos valtio on määrännyt käyttämään yhtä tiettyä virallista kieltä, tällä kielellä, jos Euroopan patenttiviraston rajoittaman eurooppapatentin asiakirjoja ei ole laadittu jollakin sen virallisista kielistä.

Nyt ehdotetun mukaisesti rajoitetun eurooppapatentin voimaansaattaminen Suomessa edellyttää, että käännös patenttiasiakirjoista on annettu määräajassa. Patentinhaltijan tulee toimittaa patenttiviranomaiselle selitys, mahdolliset piirustukset ja muutetut patenttivaatimukset käännettynä joko suomen- tai ruotsinkielelle. Ellei käännöstä ole annettu määräajassa, eurooppapatentin katsotaan olevan ilman oikeusvaikutuksia patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.

Nyt ehdotetun mukaisesti Euroopan patenttivirastossa rajoitetulla tai lakkautetulla eurooppapatentilla olisi sama oikeusvaikutus kuin kansallisesti rajoitetulla tai lakkautetulla patentilla.

Eurooppapatentin ja kansallisen patentin rajoittamis- ja lakkauttamismenettely patenttiviranomaisessa

Patenttilaissa ehdotetaan säädettäväksi Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien rajoittamis- ja lakkauttamismenettelystä kansallisesti Euroopan patenttisopimukseen sisällytettyjen uusien määräysten mukaisesti. Lakiin ehdotetaan myös otettavaksi säännökset kansallisten patenttien rajoittamismenettelystä. Tarkoituksena on, että kansallisen patentin rajoittamista koskeva menettely patenttiviranomaisessa olisi mahdollisimman yhteneväinen edellä kuvatun Euroopan patenttiviraston suorittaman rajoittamismenettelyn kanssa. Patenttilakia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi patentin lakkauttamista koskevien säännösten osalta siten, että lakkauttamisen oikeusvaikutus on takautuva.

Jos kansallinen eurooppapatentin rajoittamismenettely on saatu päätökseen, rajoittamista voidaan hakea uudestaan Euroopan patenttivirastossa niin, että rajoittaminen koskisi kaikkia sopimusvaltioita, joita koskevana eurooppapatentti on myönnetty. Jos rajoittamismenettely on saatu päätökseen Euroopan patenttivirastossa, se ei estä eurooppapatentin edelleen rajoittamista kansallisessa menettelyssä yhdessä tai useammassa sopimusvaltiossa. Nyt ehdotetun mukaisesti, jos eurooppapatentin rajoittamista on pyydetty samanaikaisesti sekä kansallisesti että Euroopan patenttivirastossa, kansallista menettelyä lykätään kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Eurooppapatentin ja kansallisen patentin rajoittaminen tuomioistuimessa

Patenttilaissa ehdotetaan säädettäväksi patentin rajoittamisesta tuomioistuimessa.

EPC 138 artiklan (eurooppapatentin mitätöiminen) uuden 3 kappaleen mukaan käsiteltäessä eurooppapatentin voimassaoloa toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa, patentinhaltijalla on oikeus rajoittaa patenttia muuttamalla patenttivaatimuksia. Euroopan patenttisopimuksen muutoksen taustalla on useimmissa sopimusvaltioissa tunnustetun menettelyn kirjaaminen artiklatasolle, ja siten nimenomaisesti sallia paten-tin rajoittaminen kansallisissa patentin mitätöintiä koskevissa menettelyissä.

Muutoksen tarkoituksena on antaa patentinhaltijalle oikeus puolustautua mitätöintikannetta vastaan patenttivaatimuksia muuttamalla. Patentinhaltijalla olisi mahdollisuus pyytää tuomioistuimelta patentin rajoittamista antamalla muutetut patenttivaatimukset. Rajoittamisen vaikutus olisi takautuva kuten rajoittamismenettelyssä patenttiviranomaisessa (EPC 68 artikla).

Patenttilaissa ei tällä hetkellä ole säännöksiä patentin rajoittamisesta tuomioistuimessa, vaikka se on käytännössä ollut mahdollista. Nyt ehdotetun muutoksen mukaisesti patentinhaltija voisi pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia takautuvasti muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti. Rajoittamista koskevan säännöksen ottamisella lakiin ei haluta tehdä eroa eurooppapatentin ja kansallisen patentin välillä, joten se koskisi kaikkia Suomessa voimassa olevia patentteja. Tuomioistuimessa tapahtuvan patentin rajoittamisen olisi täytettävä patenttiviranomaisen suorittamaa rajoittamismenettelyä vastaavat edellytykset. Jos tuomioistuin hyväksyy rajoittamista koskevan pyynnön, rajoitettu patentti olisi jatkokäsittelyn perustana. Jos tuomioistuin ei hyväksy rajoittamista koskevaa pyyntöä, asian jatkokäsittelyn perustana olisi voimassa oleva patentti.

Toinen lääketieteellinen käyttö

Patenttilaissa ehdotetaan säädettäväksi niin sanotun toisen lääketieteellisen käytön patentoitavuudesta. Niin sanotusta toisesta lääketieteellisestä käytöstä on myös käytetty nimitystä toinen lääketieteellinen indikaatio.

EPC 53 artiklan uuden c kohdan (esitetty aikaisemmin EPC 52 artiklan 4 kappaleena) mukaan terapeuttisia, kirurgisia ja diagnostisia menetelmiä koskeva patentointikielto ei koske sellaisia tuotteita, etenkään aineita tai seoksia, jotka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin näistä menetelmistä. Uutuusvaatimusta koskevan EPC 54 artiklan uuden 4 kappaleen (nykyinen 5 kappale on siirretty jonkin verran muutettuna 4 kappaleeksi) mukaan patentti voidaan myöntää EPC 53 artiklan uudessa c kohdassa tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos sen käyttö tällaisessa menetelmässä ei kuulu tekniikan tasoon (niin sanottu ensimmäinen lääketieteellinen käyttö).

Euroopan patenttisopimukseen lisätyn 54 artiklan 5 kappaleen mukaan patentti voidaan myöntää ihmisiin tai eläimiin kohdistuvassa kirurgisessa, terapeuttisessa tai diagnostisessa menetelmässä käytettävään tekniikan tasoon kuuluvaan aineeseen tai seokseen, jos tällainen käyttö ei kuulu tekniikan tasoon (niin sanottu toinen lääketieteellinen käyttö).

EPC 54 artiklan uusi 5 kappale ei vaikuta niin sanotun ensimmäisen lääketieteellisen käytön patentoitavuuteen. Toiseen lääketieteelliseen käyttöön kohdistuvia keksintöjä on jo pitkään patentoitu Euroopan patenttivirastossa. Oikeudellisen epävarmuuden poistamiseksi diplomaattikonferenssissa ehdotettiin lisäystä EPC 54 artiklaan niin, että siitä kävisi yksiselitteisesti ilmi, että toinen ja myöhemmät lääketieteelliset käytöt ovat patentoitavissa. EPC 54 artiklaan tehdyllä lisäyksellä halutaan siten vahvistaa tällaisten patenttien lainsäädännöllinen perusta.

Niin sanotun ensimmäisen lääketieteellisen käytön ja sitä seuraavan toisen lääketieteellisen käytön patentoiminen on ollut Suomessa mahdollista vuodesta 1995 lähtien, jolloin Suomessa poistui erityissääntely lääkeaineiden patentoimisen osalta.

Nykyisen patenttilain 1 §:n 3 momentin mukaisesti keksinnöksi ei katsota kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavaa menetelmää, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta tuotteeseen, joka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin kyseisistä menetelmistä. Patenttilain 2 §:n 4 momentin mukaan keksinnön uutuusvaatimus ei estä myöntämästä patenttia tunnettuun, kirurgisessa tai terapeuttisessa käsittelyssä tai diagnostisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen. Edellytyksenä on, että aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin tällaisessa terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä eli tunnetun tuotteen tähän asti tunnettu käyttö on täytynyt olla muu kuin terapeuttinen, diagnostinen tai kirurginen. Toisin sanoen, se joka keksii, että muusta yhteydestä tunnettu aine tai seos on diagnostisesti tai kirurgisesti käyttökelpoinen tai että sillä on terapeuttinen vaikutus, voi saada tällaiseen aineeseen tai seokseen näihin käyttöaloihin sidotun patentin, vaikka tällainen aine tai seos olisi aikaisemmin tunnettu. Kyseessä on niin sanottu ensimmäinen lääketieteellinen käyttö (lääketieteelliseen käyttöön sidottu tuotevaatimus), joka muodostaa poikkeuksen rajoittamattoman tuotesuojan periaatteeseen. Rajoittamaton tuotesuoja tarkoittaa sitä, että patenttisuoja tulee käsittämään kaikki tuotteen käyttöalueet, vaikka niitä ei ole esitetty patenttivaatimuksessa patenttihakemuksen tekemispäivänä. Jos aineeseen tai seokseen on aikaisemmin myönnetty patentti, uusi patentti ei kumoa jo myönnettyä patenttia.

Nyt ehdotetun muutoksen mukaisesti patentti voitaisiin myöntää myös tunnettuun, tietyssä kirurgisessa, terapeuttisessa tai diagnostisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. Vaikka kirurgisesti, terapeuttisesti tai diagnostisesti käytetty aine tai seos on siis aikaisemmin tunnettu, aineeseen tai seokseen olisi mahdollista saada uusi tuotepatentti, jos aineen tai seoksen käyttö kohdistuu uuteen terapeuttiseen, diagnostiseen tai kirurgiseen käyttöön. Kyseessä on niin sanottu toinen lääketieteellinen käyttö (tiettyyn lääketieteelliseen käyttöön sidottu tuotevaatimus).

Tarkastuspyyntö ja keksinnön hyväksikäyttöoikeus

Patenttilaissa ehdotetaan säädettäväksi keksinnön hyväksikäyttöoikeudesta, kun eurooppapatenttihakemuksen tai eurooppapatentin mukaista keksintöä on käytetty ammattimaisesti hyvässä uskossa EPO:n valituslautakunnan tarkastuksenalaisen päätöksen käsittelyn ja EPO:n laajennetun valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemisen välisenä aikana.

Euroopan patenttisopimukseen on lisätty uusi 112a artikla, jossa määrätään Euroopan patenttiviraston laajennetulle valituslautakunnalle esitettävästä tarkastuspyynnöstä.

Uudella EPC 112a artiklalla laajennetulle valituslautakunnalle annetaan rajoitettu toimivalta yksittäisissä tapauksissa. Valitusperusteita ovat valituslautakunnan jäsenen esteellisyys tai jääviys; muun kuin valituslautakuntaan nimetyn jäsenen osallistuminen päätökseen; EPC 113 artiklan (oikeus tulla kuulluksi ja päätösten perusteet) vastainen menettely; perustavaa laatua oleva menettelyvirhe; tai rikollinen teko, joka on voinut vaikuttaa päätökseen. Luettelo on tyhjentävä. Tarkastuspyyntö on tehtävä sovellutussääntöjen mukaisesti määräajassa, se tulee perustella ja asianomaisen on suoritettava tarkastuspyyntömaksu. Laajennettu valituslautakunta tutkii tarkastuspyynnön sovellutussääntöjen mukaisesti. Jos pyyntö katsotaan perustelluksi, laajennettu valituslautakunta kumoaa tarkastuksenalaisen päätöksen ja palauttaa sen valituslautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi.

Tarkastuspyynnöllä ei ole lykkäävää vaikutusta eli sen tekeminen ei sinänsä vaikuta tarkastuksenalaisen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen. Tarkastuksenalaisen päätöksen kumoava laajennetun valituslautakunnan ratkaisu sitä vastoin voi aiheuttaa esimerkiksi kumotun patentin uudelleen myöntämisen. Vaikka tarkastuspyynnön tekemisen ei tulisi aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta kolmansille, valituslautakunnan päätöksen kumoaminen voi kuitenkin vaikuttaa keksintöä hyvässä uskossa käyttävien kolmansien osapuolten oikeuksiin, koska patentinhaltija voisi oikeudenmenetyksen palauttamisen jälkeen nostaa kanteen patentinloukkauksesta.

Uuteen artiklaan sisältyykin keksinnön hyväksikäyttöoikeutta koskeva määräys kolmansien oikeusvarmuuden turvaamiseksi. EPC 112a artiklan 6 kappaleen mukaan se, joka on käyttänyt julkaistun eurooppapatenttihakemuksen tai eurooppapatentin mukaista keksintöä hyvässä uskossa tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin sen käyttämiseksi tarkastuksenalaisen päätöksen käsittelyn ja tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemisen välisenä aikana, voi korvauksetta jatkaa keksinnön käyttöä liiketoiminnassaan tai sen tarpeita varten. Euroopan patenttisopimuksen nykyisessä 122 artiklan 6 kappaleessa on hyväksikäyttöoikeutta koskeva vastaava määräys, joka koskee oikeuksien ennalleen palauttamista. EPC 122 artiklan sisältämää määräystä vastaa Suomen voimassa olevan patenttilain 71 c §.

Eurooppapatenttien loukkauskanteet käsitellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Nyt ehdotetun muutoksen mukaisesti kolmas osapuoli voisi patentin estämättä jatkaa keksinnön ammattimaista hyväksikäyttöä, jos hän on Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan päätöksen jälkeen, mutta ennen laajennetun valituslautakunnan päätöksen julkaisemista, alkanut hyvässä uskossa käyttää keksintöä hyväksi. Keksinnön hyväksikäytön yleinen luonne ei saa muuttua. Tällainen hyväksikäyttöoikeus olisi vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi tässä maassa.

Patenttilakisopimus

Tekemispäivä

Patenttilakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset tekemispäivän saamisen edellytyksistä.

Patenttilakisopimuksen 5 artiklan mukaan hakemukselle annetaan tekemispäivä, jos hakemuksesta ilmenee, että kysymyksessä on patenttihakemus; hakemuksessa on tiedot hakijasta, joiden mukaan hakijan henkilöllisyys voidaan todeta tai hänet voidaan tavoittaa; ja hakemus sisältää osan, joka on katsottava keksinnön selitykseksi.

Nyt ehdotetun mukaisesti patenttiviranomainen voi tekemispäivää antaessaan hyväksyä myös pelkän piirustuksen edellä mainituksi osaksi. Viittaus aikaisemmin tehtyyn hakemukseen korvaa selityksen ja piirustukset hakemuksen tekemispäivää varten.

Jos hakemus on puutteellinen, siitä on ilmoitettava hakijalle ja varattava hänelle tilaisuus korjata puutteet määräajassa. Tekemispäiväksi tulee tällöin se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu. Patenttiviranomaisen on myös ilmoitettava hakijalle, jos se havaitsee, että hakemuksesta puuttuu selityksen tai piirustuksen osa. Nykyisessä patenttilaissa ei ole sopimuksen edellyttämiä tekemispäivää koskevia säännöksiä.

Oikeudenmenetysten palauttaminen

Patenttilakiin ehdotetaan tehtäväksi patenttilakisopimuksen mukaiset lisäykset ja muutokset oikeudenmenetysten palauttamista koskevien säännösten osalta.

Patenttilakisopimuksen 12 artiklassa määrätään oikeuksien palauttamisesta. Jos hakija tai haltija on menettänyt oikeutensa hakemuksen tai patentin osalta määräajan noudattamatta jättämisen vuoksi, sopimusvaltion tulee sallia hakijan tai haltijan oikeuksien palautus, jos asiaa koskeva anomus tehdään määrättyjen vaatimusten mukaisesti määräajan kuluessa, siinä esitetään määräajan noudattamatta jättämisen syyt ja viranomainen toteaa, että määräajan menetys on tapahtunut, vaikka hakija on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat.

Nykyisen patenttilain 71 a §:n 1 ja 2 momentissa on patenttilakisopimuksen 12 artiklan edellyttämä säännös oikeudenmenetysten palauttamisesta. Nyt ehdotettu muutos koskee vuosimaksujen osalta tapahtunutta määräaikojen laiminlyöntiä, jolloin määräaika esityksen tekemiselle pitenisi nykyisestä puolesta vuodesta yhdeksi vuodeksi.

Patenttilakisopimuksen 13 artiklassa on määräyksiä etuoikeuspyynnön korjauksiin tai lisäyksiin sekä etuoikeuden palauttamiseen liittyen. Sopimusvaltion tulee sallia, että etuoikeus palautetaan, jos sitä koskeva anomus tehdään määrättyjen vaatimusten mukaisesti määräajassa, anomuksessa esitetään etuoikeusajan noudattamatta jättämisen syyt ja viranomainen toteaa, että jälkimmäisen hakemuksen toimittamatta jättäminen tapahtui, vaikka hakija on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat. Patenttilakisopimuksen sovellutussäännön 14(4) mukaan määräaika ei voi päättyä aikaisemmin kuin kaksi kuukautta etuoikeusajan päättymisestä.

Patenttilakisopimuksen 13 artikla edellyttää patenttilakiin muutoksia etuoikeuden palauttamisen osalta. Nykyisen patenttilain 71 a §:n 3 momentin mukaisesti ei oikeuksia voida etuoikeuden osalta palauttaa, mikäli etuoikeutta koskevia määräaikoja ei ole noudatettu. Nyt ehdotetun muutoksen mukaisesti oikeudet voitaisiin palauttaa myös etuoikeuden osalta määräajan ollessa kaksi kuukautta siitä, kun toimenpide olisi tullut suorittaa.

Kansainvälisistä sopimuksista riippumattomat patenttilain muutokset

Kansainvälisten sopimusten aiheuttamien säädösmuutosten lisäksi patenttilakia ehdotetaan muutettavaksi myös eräiltä muilta osin. Muutokset ovat lähinnä menettelyllisiä tai terminologiaan liittyviä.

Vuosimaksuja koskevia määräaikoja on tarkoitus muuttaa niin, että vuosimaksun eräpäivä olisi aina kuun viimeinen päivä voimassa olevan pääsäännön mukaisesti. Muutos koskisi ensimmäistä vuosimaksua jatketun kansainvälisen hakemuksen osalta sekä lohkaistun ja jaetun hakemuksen osalta. Tämän lisäksi muutos koskisi patenttiviranomaiselle maksettavaa ensimmäistä vuosimaksua eurooppapatenttien osalta niin, että eurooppapatentteja koskeva määräaika ensimmäisen vuosimaksun osalta olisi aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua eurooppapatentin myöntämisen kuuluttamisesta ja tällöin asianomaisen kuukauden viimeisenä päivänä.

Valitusoikeutta Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnassa koskevaa säännöstä on tarkoitus muuttaa siten, että valitusmenettelystä ja asian käsittelystä valituslautakunnassa säädettäisiin erikseen. Muutos perustuu lakiin valitusasioiden käsittelystä patentti- ja rekisterihallituksessa (576/1992).

Vahingonkorvausta ja korvauskanteen nostamista koskevaa säännöstä on tarkoitus muuttaa siten, että päätös patentin voimassapysyttämisestä sisältäisi Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen lisäksi Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ja viimeisen valitusasteen lainvoimaisen päätöksen.

Eurooppapatentin julkaisemista koskevaa säännöstä on tarkoitus muuttaa siten, että vasta patenttivaatimuksen käännöksen julkaiseminen antaisi perusteen korvausvaatimuksille.

Asetuksenantovaltuutta koskevaa säännöstä on tarkoitus muuttaa siten, että myös rajoittamis- ja lakkauttamismenettelystä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Tarkoituksena on yhdenmukaistaa patenttilain kieliasua termien ”hakemispäivä”, ”alkupäivä” ja ”tekemispäivä” osalta. Esityksessä ehdotetaan muutosta niihin lain (ja asetuksen) pykäliin, joissa puhutaan joko patentin hakemispäivästä tai alkupäivästä niin, että asianomaisissa pykälissä siirryttäisiin johdonmukaisesti käyttämään termiä ”patenttihakemuksen tekemispäivä” soveltuvin osin. Esityksessä ehdotetaan lisäksi tehtäväksi eräitä muitakin kieliasuun tai oikeinkirjoitukseen liittyviä muutoksia. Ruotsinkielistä säädöstekstiä on samalla ajanmukaistettu terminologialtaan.

4. Esityksen vaikutukset

4.1. Taloudelliset vaikutukset

Patentti on paljon käytetty suojamuoto Suomessa. Vuonna 2004 Suomessa tehtiin 2220 kansallista patenttihakemusta ja Patentti- ja rekisterihallitus myönsi 2075 patenttia. Samana vuonna Suomessa saatettiin voimaan 5759 eurooppapatenttia. Suomalaiset patentinhakijat tekivät vuonna 2004 patenttiyhteistyösopimuksen nojalla PRH:n kautta 1006 hakemusta. Vuoden 2004 lopussa voimassa oli kaikkiaan 18234 PRH:n myöntämää patenttia ja 17825 Euroopan patenttiviraston myöntämää patenttia, jotka on saatettu voimaan Suomessa.

Uudistamiskirjaan liittymisen edellyttämät muutokset eivät vaikuttaisi Suomeen tai Euroopan patenttivirastoon tehtävien patenttihakemusten lukumäärään. Esityksellä ei siten olisi mainittavia valtiontaloudellisia vaikutuksia.

Patenttilakisopimukseen liittymisellä ei ole huomattavia valtiontalouteen kohdistuvia vaikutuksia.

4.2. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Ehdotetut muutokset eivät mainittavasti vaikuta Patentti- ja rekisterihallituksen patentti- ja innovaatiolinjan nykyisiin toimintatapoihin. Esityksellä ei siten olisi mainittavia organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia vaikutuksia.

4.3. Yritysvaikutukset

Suomalaisyritykset ovat kansainvälistyneet voimakkaasti ja hakevat patenttia yhä useammin Suomen rajojen ulkopuolella. Euroopan patenttisopimukseen kuuluminen on olennainen osa eurooppalaista patenttijärjestelmää. Suomen liittyminen uudistamiskirjaan merkitsee sitä, että eurooppapatenttia voidaan myös jatkossa hakea Suomea koskevana. Uudistamiskirjan mahdollistama keskistetty rajoittamismenettely Euroopan patenttivirastossa on patentinhaltijalle nopeampi ja edullisempi vaihtoehto kuin mitätöintikanteen puolustaminen tuomioistuimessa. Toisaalta uudet määräykset antavat patentinhaltijalle myös mahdollisuuden rajoittaa patenttia kansallisessa tuomioistuimessa ja siten puolustautua mitätöintikannetta vastaan sitä koskevan käsittelyn yhteydessä. Patentin kansallista rajoittamista koskevien säännösten ottamisella patenttilakiin katsotaan samoin olevan patentinhaltijan oikeuksia parantavia ja patenttijärjestelmän toimivuutta lisääviä vaikutuksia.

Mikäli Suomi ei liity uudistamiskirjaan, merkitsee se sitä, että Suomi ei voi enää osallistua eurooppalaiseen patenttiyhteistyöhön, millä olisi jatkossa kielteisiä vaikutuksia suomalaisyrityksille. Uudistamiskirjan ulkopuolelle jääminen vaikuttaisi kielteisesti kilpailukykyyn ja innovaatiotoimintaan Suomessa. Lisäksi se aiheuttaisi hallinnollisia rasitteita suomalaisyrityksille, koska niiden tulisi käyttää ulkomaista patenttiasiamiestä hakiessaan eurooppapatenttia. Myös ulkomaiset yritykset menettäisivät mahdollisuuden nimetä Suomi eurooppapatentin kohdevaltioksi, mikä todennäköisesti vähentäisi näiden yritysten halukkuutta hakea patenttisuojaa Suomesta.

Patenttilakisopimuksen tarkoituksena on harmonisoida patenttihakemuksia ja patentteja koskevia muodollisia määräyksiä. Patenttilakisopimukseen liittymisellä katsotaan olevan myönteisiä vaikutuksia suomalaisyrityksille. Patenttilakisopimukseen liittyminen helpottaa olennaisesti patentin hakemista muissa sopimusvaltioissa, koska sopimuksella luodaan yhteinen standardi hakemuksen tekemispäivän saamiseksi. Myös muiden muodollisten määräysten yhdenmukaistaminen helpottaa patentinhakijoiden ja patentinhaltijoiden toimintaa muissa sopimusvaltioissa.

Muiden patenttilakiin esitettyjen muutosten (vuosimaksuja koskevien määräaikojen pidennykset ja vuosimaksuja koskevien säännösten yhtenäistäminen ym.) voidaan katsoa olevan myönteisiä yritysten kannalta.

4.4. Muut vaikutukset

Esityksellä ei ole ympäristövaikutuksia eikä muitakaan vaikutuksia kuin edellä mainitut.

5. Asian valmistelu

5.1. Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan neuvottelut

Euroopan patenttisopimuksen 172 artiklassa todetaan, että sopimusvaltioiden konferenssi voi tarkistaa yleissopimusta. Tarkistetun sopimustekstin vahvistamiseen tarvitaan kolmen neljäsosan enemmistö konferenssissa edustettuina olevista ja äänestykseen osallistuvista sopimusvaltioista.

Neuvottelut Euroopan patenttisopimuksen uudistamisesta aloitettiin Euroopan patenttijärjestön patenttilakikomiteassa (Committee on Patent Law) vuonna 1998. Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvosto kutsui koolle sopimusvaltioiden hallitusten välisen diplomaattikonferenssin marraskuussa 2000. Patenttilakikomiteassa valmisteltu ja hallintoneuvostossa käsitelty EPC:n uudistamisesityksen perusasiakirja (Basic Proposal, MR/2/00, 13.10.2000) oli perustana diplomaattikonferenssissa hyväksytyille muutoksille. Sekä sopimusvaltiot että EPO tekivät uusia ehdotuksia diplomaattikonferenssin aikana. Lopullinen uudistettu sopimusteksti on esitetty uudistamiskirjassa (MR/3/00 Rev. 1), jonka diplomaattikonferenssi hyväksyi 29 päivänä marraskuuta 2000. Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvosto hyväksyi uudistetun sopimustekstin (asiakirja CA/D 18/01) sekä siirtymäsäännökset (asiakirja CA/D 15/01) kesäkuussa 2001.

Diplomaattikonferenssissa annettiin päätöslauselma, jossa toivottiin, että sopimusvaltiot ratifioisivat muutokset niin pian kuin mahdollista. Uudistamiskirja oli avoinna allekirjoituksille 1 päivään syyskuuta 2001 asti ja sen allekirjoitti 17 EPC:n sopimusvaltiota. Näiden sopimusvaltioiden osalta uudistamiskirjan lopullinen sitovuus tapahtuu erillisellä ratifioinnilla. Muiden sopimusvaltioiden osalta uudistamiskirja tulee voimaan, kun sopimusvaltio on liittynyt siihen.

Suomi allekirjoitti diplomaattikonferenssin päätösasiakirjan, mutta ei itse uudistamiskirjaa.

Patenttilakisopimuksen neuvottelut

Patenttilainsäädännön sisällön harmonisointi on ollut esillä jo 1980-luvun alusta lähtien. Harmonisointiyritysten kariuduttua 1990-luvun alussa WIPO:n yleiskokous päätti syksyllä 1995 asettaa asiantuntijakomitean keskustelemaan uudesta lähestymistavasta patenttilainsäädännön harmonisoimiseksi. Tavoitteena oli aikaansaada sopimus, jossa keskityttäisiin pelkästään muodollisten seikkojen harmonisoimiseen kuten esimerkiksi hakemuksen muotoa koskevaan yhdenmukaistamiseen.

Sopimusluonnosta käsiteltiin viidessä asiantuntijakomitean (Committee of Experts on the Patent Law Treaty) kokouksessa sekä kolmessa pysyvän patenttilakikomitean (Standing Committee on the Law of Patents) kokouksessa. Diplomaattikokouksen valmistelukokous pidettiin patenttilakikomitean toisen kokouksen yhteydessä keväällä 1999. Suomi osallistui aktiivisesti koko valmisteluvaiheeseen.

Diplomaattikokouksen päätteeksi 1 päivänä kesäkuuta 2000 päätösasiakirjan allekirjoitti 104 valtiota ja 3 järjestöä. Näistä 54 valtiota allekirjoitti myös patenttilakisopimuksen. Suomi allekirjoitti diplomaattikokouksen päätösasiakirjan, mutta ei itse patenttilakisopimusta.

Kansalliset valmisteluvaiheet

Uusien kansainvälisten velvoitteiden kehitys huomioon ottaen, kauppa- ja teollisuusministeriö alkoi helmikuussa 2003 valmistella uudistamiskirjaan ja patenttilakisopimukseen liittymiseksi sekä niiden voimaansaattamiseksi tarvittavaa lainsäädäntöä. Tavoitteena oli lisäksi selvittää kansainvälisistä velvoitteista riippumattomat säädösmuutokset.

Esityksessä käsiteltyjä asioita uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen osalta on käsitelty myös Pohjoismaiden patenttiviranomaisten edustajista koostuneessa lakiasiain ad hoc työryhmässä. Pohjoismaissa on aloitettu lainvalmistelutyöt sopimuksiin liittymiseksi. Tanska on ratifioinut patenttilakisopimuksen maaliskuussa 2004 ja tarkoituksena on hyväksyä uudistamiskirjaan liittyminen vuoden 2005 kuluessa. Ruotsissa selvitys uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen liittymisen osalta (Harmoniserad patenträtt, SOU 2003:66) on annettu sitä varten nimitetyn työryhmän toimesta elokuussa 2003 ja lainmuutosten on tarkoitus tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2005. Islanti liittyi Euroopan patenttisopimukseen 1 päivänä marraskuuta 2004 ja ratifioi liittyessään myös uudistamiskirjan.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä yhteistyössä Patentti- ja rekisterihallituksen kanssa.

5.2. Lausunnot

Kauppa- ja teollisuusministeriö on jo syyskuussa 2000 pyytänyt lausuntoa Euroopan patenttisopimuksen uudistamisesta. Lausunnonantajat katsoivat ehdotettujen muutosten parantavan sopimuksen sanamuotoja ja selkeyttävän sen rakennetta. Kauppa- ja teollisuusministeriö on lisäksi kesäkuussa 2002 pyytänyt lausuntoa ehdotuksesta Euroopan patenttisopimuksen sovellutussääntöjen muuttamiseksi.

Kauppa- ja teollisuusministeriö antoi ekvivalenssitulkintaa koskevan toimeksiannon heinäkuussa 2003. Kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti sidosryhmille keskustelutilaisuuden 9 päivänä kesäkuuta 2004 ja pyysi samalla lausuntoa hallituksen esityksen ensimmäisestä luonnoksesta. Hallituksen esitystä pidettiin tarpeellisena.

Kauppa- ja teollisuusministeriö pyysi 2 päivänä joulukuuta 2004 uudelleen lausuntoa asiassa. Lausunnon antoivat Elinkeinoelämän keskusliitto EK, IPR University Center (yhdessä Suomen AIPPI ry:n ja Suomen Teollisoikeudellisen Yhdistyksen STY ry:n kanssa), Keskuskauppakamari, Oikeusministeriö, Patentti-Insinöörit ry, Patentti- ja rekisterihallitus, Suomen asianajajaliitto, Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry, Suomen patenttiasiamiesyhdistys ry, Suomen Yrittäjät ry ja Ulkoasiainministeriö. Omaehtoiset lausunnot antoivat Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus. Hallituksen esitysluonnos lähetettiin Ahvenanmaan maakuntahallitukselle tiedoksi.

Lausunnonantajat kannattivat yleisesti uudistamiskirjaan ja patenttilakisopimukseen liittymistä ja pitivät ehdotettuja lainmuutoksia pääsääntöisesti tarpeellisina. Patentin kansallista rajoittamista koskevien ehdotusten katsottiin parantavan patentinhaltijan oikeuksia ja lisäävän patenttijärjestelmän toimivuutta. Lausunnoissa esitettiin yksittäisiä huomautuksia erityisesti patentin rajoittamista koskeviin pykäläehdotuksiin, niin sanottua ekvivalenssia koskeviin esityksen perusteluihin sekä toisen lääketieteellisen käytön yhteydessä käytettyyn terminologiaan.

Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on pyritty ottamaan huomioon esityksen jatkovalmistelussa. Lausuntokierroksen jälkeen kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti 14 päivänä maaliskuuta 2005 uuden keskustelutilaisuuden, jossa keskityttiin rajoittamismenettelyä ja niin sanottua ekvivalenssitulkintaa koskeviin ehdotuksiin.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan sisältö

Uudistamiskirjan sisältö on hallituksen esityksessä jaoteltu sen mukaan, onko kyseinen määräys uusi, johtuuko se kansainvälisiin sopimuksiin tehdyistä muutoksista tai onko määräys luonteeltaan aineellinen taikka tekninen. Kategorioiden välillä saattaa esiintyä päällekkäisyyksiä muiden kuin uusien määräysten osalta.

Uudet määräykset

4a artikla. Sopimusvaltioiden ministerikokous. Artiklassa on määräyksiä sopimusvaltioiden patenttiasioista vastaavien ministerien välisestä ministerikokouksesta. Artiklan mukaan ministerien tulee kokoontua vähintään joka viides vuosi keskustelemaan Euroopan patenttijärjestöä ja eurooppapatenttijärjestelmää koskevista kysymyksistä.

105a—105c artiklat Rajoittamis- tai lakkauttamispyyntö; Eurooppapatentin rajoittaminen tai lakkauttaminen; Muutetun eurooppapatenttijulkaisun julkaiseminen. Artikloissa säädetään patentin rajoittamisesta ja lakkauttamisesta. EPC 105a artiklan mukaan eurooppapatentin haltija voi tehdä patentin rajoittamista tai lakkauttamista koskevan pyynnön EPO:lle. Pyyntöä ei katsota tehdyksi ennen kuin säädetty maksu on suoritettu. Pyyntöä ei voi tehdä, mikäli eurooppapatenttia koskeva väitemenettely on vireillä. EPC 105b artiklan mukaan EPO tutkii, täyttyvätkö rajoittamisen tai lakkauttamisen edellytykset. Mikäli edellytykset täyttyvät, EPO:n tulee tehdä päätös eurooppapatentin rajoittamisesta tai lakkauttamisesta. Muussa tapauksessa sen tulee hylätä pyyntö. Eurooppapatenttia koskeva rajoittamis- tai lakkauttamispäätös on voimassa Euroopan patenttilehdessä julkaisemisen jälkeen kaikissa niissä sopimusvaltioissa, joita koskemaan patentti on myönnetty. EPC 105c artiklassa määrätään muutetun eurooppapatenttijulkaisun julkaisemisesta sen jälkeen kun ilmoitus rajoittamisesta on julkaistu Euroopan patenttilehdessä. Sovellutussääntöihin on lisätty patentin rajoittamista tai lakkauttamista koskevat 63b—63h määräykset.

112a artikla. Laajennetulle valituslautakunnalle esitettävä tarkastuspyyntö. Artiklassa säädetään EPO:n laajennetulle valituslautakunnalle esitettävästä tarkastuspyynnöstä. Tarkastuspyyntö koskee EPO:n valituslautakunnan antamaa kielteistä päätöstä. Artiklan 2 kappaleen mukaisia valitusperusteita ovat valituslautakunnan jäsenen esteellisyys tai jääviys; muun kuin valituslautakuntaan nimetyn jäsenen osallistuminen päätökseen; EPC 113 artiklan (oikeus tulla kuulluksi ja päätösten perusteet) vastainen menettely; olennainen menettelyvirhe; tai rikollinen teko, joka on voinut vaikuttaa päätökseen. Tarkastuspyynnöllä ei ole lykkäävää vaikutusta. Pyyntö on tehtävä sovellutussääntöjen mukaisesti määräajassa, se tulee perustella ja asianomaisen on suoritettava tarkastuspyyntömaksu. Laajennettu valituslautakunta tutkii tarkastuspyynnön sovellutussääntöjen mukaisesti. Jos pyyntö katsotaan perustelluksi, laajennettu valituslautakunta kumoaa tarkastuksenalaisen päätöksen ja palauttaa sen valituslautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Artiklan 6 kappaleen mukaan se, joka on käyttänyt keksintöä hyvässä uskossa tai ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin sen käyttämiseksi tarkastuksenalaisen päätöksen käsittelyn ja tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemisen välisenä aikana, voi korvauksetta jatkaa keksinnön käyttöä liiketoiminnassaan. Sovellutussääntöihin on lisätty tarkastuspyyntöä koskevat uudet 67a—67g määräykset.

134a artikla. Euroopan patenttivirastossa ammattimaisesti toimivien patenttiasiamiesten järjestö. EPC 134 artiklan 8 kohta on kumottu ja osittain siirretty uudeksi EPC 134a artiklaksi. Artiklassa on määräyksiä EPO:ssa toimivien patenttiasiamiesten järjestöstä (epi). Artiklan 1 kappaleen mukaan hallintoneuvosto on toimivaltainen antamaan ja muuttamaan myös määräyksiä, jotka koskevat Euroopan patenttivirastossa toimivien patenttiasiamiesten järjestöä ja patenttiasiamiehen salassapitovelvollisuutta. Sovellutussääntöihin on lisätty asiamiehen ja asiakkaan välisen kirjeenvaihdon salassapitovelvollisuutta koskeva sovellutussääntö 101a (attorney evidentiary privilege). Artiklan 2 kappaleen mukaan vain ammattimaisesti toimivat asiamiehet, jotka on merkitty patenttiasiamiesluetteloon, voivat liittyä järjestön jäseniksi.

149a artikla. Muut sopimusvaltioiden väliset sopimukset. Uusi EPC 149a artikla luo oikeudellisen perustan sille, että jotkut tai kaikki sopimusvaltiot voivat sopia keskenään eurooppapatenttituomioistuimen tai eurooppapatenttioikeutta koskevia lausuntoja antavan elimen perustamisesta. Sopimusvaltiot voivat lisäksi sopia eurooppapatentin asiakirjojen käännöksistä luopumisesta tai eurooppapatentin asiakirjojen käännöksien antamisesta Euroopan patenttivirastoon ja julkaisemisesta sen toimesta. Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvosto on toimivaltainen päättämään siitä, että EPO:n valituslautakuntien ja laajennetun valituslautakunnan jäsenet saisivat toimia eurooppapatenttituomioistuimessa tai lausuntoja antavassa elimessä, ja että EPO vastaa lausuntoja antavan elimen toimintaedellytyksistä ja kustannuksista.

Kansainvälisistä sopimuksista aiheutuneet muutokset

14 artikla. Euroopan patenttiviraston, eurooppapatenttihakemuksen ja muiden asiakirjojen kielet. Artiklaan on lisätty määräykset eurooppapatenttihakemuksen ja muiden asiakirjojen kielistä. Muutokset perustuvat patenttilakisopimuksen hakemuksen tekemispäivää koskeviin vähimmäisvaatimuksiin.

33 ja 35 artiklat. Hallintoneuvoston toimivalta tietyissä tapauksissa; Äänestyssäännöt. Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston toimivaltaa laajennetaan huomattavasti sopimuksen saattamiseksi yhteensopivaksi kansainvälisten sopimusten tai EY:n lainsäädännön kanssa. Hallintoneuvostolle annetaan valtuudet muuttaa yleissopimuksen II-VIII sekä X osia siten, että niistä tulee yhdenmukaisia patentteja koskevan kansainvälisen sopimuksen tai Euroopan yhteisön lainsäädännön kanssa (EPC 33 artiklan 1 kappaleen b alakohta). Laajennettu toimivalta kattaa lähes kaikki yleissopimuksen patenttioikeudelliset osat. EPC 33 artiklan 5 kappaleen mukaan hallintoneuvoston toimivalta on kuitenkin kytketty kansainvälisten sopimusten ja EY:n lainsäädännön voimaantuloon. Toimivallan laajentaminen perustuu tarpeeseen muuttaa sopimusta joustavammin ja nopeammin, erityisesti patenttiyhteistyösopimuksen määräysten osalta. Sopimusmuutosten tekeminen on tähän asti edellyttänyt sopimusvaltioiden välisen diplomaattikonferenssin koollekutsumista. Patenttilakisopimuksessa on vastaavantyyppinen patenttiyhteistyösopimuksen tarkistamista tai muuttamista koskeva määräys (PLT 16 artikla).

EPC 35 artiklaan on lisätty uusi 3 kappale, jonka mukaan hallintoneuvoston EPC 33(1)(b) artiklan nojalla tekemä päätös edellyttää äänestävien sopimusvaltioiden yksimielisyyttä ja sitä, että kaikki sopimusvaltiot ovat äänestyksessä edustettuina. Päätös ei tule voimaan, jos jokin sopimusvaltio ilmoittaa 12 kuukauden kuluessa päätöksen tekemisestä, ettei se halua päätöksen sitovan itseään. Euroopan patenttisopimuksen muuttaminen tulee tällöin toteuttaa diplomaattikonferenssin muodossa.

52 artikla. Patentoitavissa olevat keksinnöt. EPC 52 artiklan 1 kappale on saatettu yhdenmukaiseksi TRIPS-sopimuksen 27(1) artiklan kanssa lisäämällä patentoitavissa olevan keksinnön määritelmään mihin tahansa tekniikan alaan kuuluminen.

53 artikla. Keksinnöt, joihin ei myönnetä patenttia. EPC 53(a) artikla on yhdenmukaistettu TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 2 kappaleen ja yhteisön biopatenttidirektiivin (98/44/EU) 6 artiklan 1 kappaleen kanssa niin, että patentoitavuus suljetaan pois ainoastaan niiltä keksinnöiltä, joiden kaupallinen hyödyntäminen olisi yleisen järjestyksen tai siveellisyyden vastaista.

EPC 52 artiklan 4 kappale on siirretty EPC 53 artiklan uudeksi c kohdaksi. Kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavaa menetelmää, joka kohdistetaan ihmisiin tai eläimiin, ei ole katsottu teollisesti käyttökelpoiseksi keksinnöksi (EPC 52(4) artikla). Nämä menetelmät on nyt johdonmukaisuuden vuoksi siirretty EPC 53 artiklan käsittämään luetteloon keksinnöistä, joihin ei myönnetä patenttia. Sopimustekstin muutos on linjassa TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 3 kappaleen a kohdan kanssa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat sulkea diagnostiset, terapeuttiset tai kirurgiset ihmisiin tai eläimiin käytettävät menetelmät patenttisuojan ulkopuolelle. Kyseisiä menetelmiä ei ole aikaisemminkaan voitu patentoida Euroopan patenttivirastossa eikä näin voida menetellä jatkossakaan. Tehdyllä muutoksella halutaan korostaa, että patentoitavuuskielto ei johdu siitä, etteivät menetelmät olisi teollisesti käyttökelpoisia. Sopimustekstin muutos on siten lakitekninen.

80 artikla. Eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivä. Artiklan mukaan edellytykset eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tekemispäivälle määritellään sovellutussäännöissä. Sovellutussäännöissä mainitut edellytykset perustuvat patenttilakisopimuksen 5 artiklaan (tekemispäivä).

87 artikla. Etuoikeus. Artiklan 1 kappaletta on muutettu siten, että etuoikeudet ulotetaan Pariisin yleissopimuksen jäsenvaltioiden lisäksi koskemaan myös Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenvaltioissa tehtyjä aikaisempia hakemuksia. Muutettu artikla on yhdenmukainen TRIPS-sopimuksen 2 artiklan (teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat yleissopimukset) kanssa.

88 artikla. Etuoikeuspyyntö. Artiklan 1 kappaleesta on poistettu maininta etuoikeuspyyntöön oheistettavista asiakirjoista (kopio ja käännös aikaisemmasta hakemuksesta). Etuoikeuspyyntöön liittyvät muotovaatimukset esitetään sovellutussäännöissä, jotka heijastavat patenttilakisopimuksessa ja patenttiyhteistyösopimuksessa omaksuttuja linjauksia.

95 artikla. Patentoitavuustutkimuspyynnön tekemisajan pidentäminen. Artikla on kumottu ja patentoitavuustutkimuspyyntöjä koskevat määräajat siirretty sovellutussääntöihin. Muutoksen taustalla oli patenttiyhteistyösopimuksen mahdolliset tarkistukset tai muutokset, jotka heijastuisivat eurooppapatenttien patentoitavuustutkimusprosessiin.

121 artikla. Eurooppapatenttia koskevan hakemuksen ottaminen uudelleen käsittelyyn. Artiklan 1 kappaleen mukaan Euroopan patenttiviraston määräajat laiminlyönyt hakija voi pyytää hakemuksen ottamista uudelleen käsittelyyn. Artiklaa on muutettu siten, että se laajentaa uudelleen käsittelyn soveltamisalaa nykyisestä. Uudelleen käsittely laajenisi koskemaan hakemus-, uutuustutkimus-, nimeämis- ja patentoitavuustutkimusmaksujen sekä patentoitavuustutkimuspyynnön määräaikoja. Artiklan 4 kappaleen perusteella uudelleen käsittely ei koske etuoikeushakemuksia (EPC 87 artikla), valitusaikaa (EPC 108 artikla), tarkastuspyyntöä koskevaa määräaikaa (EPC 112a artikla) eikä uudelleen käsittelyä tai oikeuksien ennalleen palauttamista koskevien pyyntöjen määräaikoja. Uudelleen käsittelyä ei myöskään sovellettaisi väite- ja valitusmenettelyssä sovellettaviin määräaikoihin. Artiklan muutokset heijastavat patenttilakisopimuksen uudelleen käsittelyä koskevia määräyksiä (PLT 11—13 artiklat).

122 artikla. Oikeuksien ennalleen palauttaminen. Artiklassa on huomioitu muutetun EPC 121 artiklan aiheuttamat laajennukset uudelleen käsittelyn soveltamisalaan. Artiklan 4 kappaleen mukaan oikeuksien ennalleen palauttaminen ei koske oikeuksien ennalleen palauttamista koskevalle pyynnölle asetettuja määräaikoja. Sovellutussäännöissä voidaan määritellä muita määräaikoja, joita oikeuksien ennalleen palauttaminen ei koske. Sovellutussäännöissä on patenttilakisopimuksen mukainen vähimmäisaikaa (kaksi kuukautta etuoikeusajan päättymisen jälkeen) koskeva lisäys etuoikeuksia koskevien määräaikojen palauttamiseen liittyen (PLT sovellutussääntö 13(2)).

Aineelliset muutokset

54 artikla. Uutuus. Artiklan 4 kappale, jossa määrättiin poikkeuksesta aikaisemman ja julkaistun eurooppapatenttihakemuksen aiheuttamaan uutuuden esteeseen, on kumottu. Euroopan patenttiviraston uusien maksusääntöjen mukaan nimeämismaksua ei tarvitse enää suorittaa ennen uutuustutkimusraportin julkaisemista. Uutuuden este muodostuu patenttihakemuksen julkaisemisen jälkeen kaikkien sopimusvaltioiden osalta, nimeämismaksun suorittamisesta riippumatta. EPC 54 artiklan nykyinen 5 kappale on siirretty uudeksi 4 kappaleeksi. Uudessa 4 kappaleessa viitataan EPC 52 artiklan 4 kappaleen sijaan EPC 53 artiklan uuteen c kohtaan.

EPC 54 artiklan uudessa 5 kappaleessa täsmennetään lääketieteellisissä menetelmissä käytettyjen tunnettujen aineiden ja seosten patenttisuojaa. Artiklan mukaan patentti voidaan myöntää ihmisiin tai eläimiin kohdistuvassa kirurgisessa, terapeuttisessa tai diagnostisessa menetelmässä käytettävään tekniikan tasoon kuuluvaan aineeseen tai seokseen, jos tällainen käyttö ei kuulu tekniikan tasoon. Kyse on niin sanotun toisen lääketieteellisen käytön patentoitavuudesta.

65 artikla. Eurooppapatentin käännös. Artiklan 1 kappaleessa on huomioitu uusien EPC 105a—105c artikloiden mukainen eurooppapatentin rajoittamismenettely. Sopimusvaltio voi vaatia patentinhaltijaa toimittamaan käännöksen rajoitetun patentin asiakirjoista sopimusvaltion virallisella kielellä tai kielillä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun rajoittamisesta on kuulutettu Euroopan patenttilehdessä. EPC 65 artiklan 3 kappaleen, jota ei ole muutettu, mukaan sopimusvaltio voi määrätä, että eurooppapatentti katsotaan alusta lähtien mitättömäksi kyseisessä sopimusvaltiossa, ellei näitä määräyksiä ole noudatettu.

68 artikla. Eurooppapatentin kumoamisen tai rajoittamisen vaikutus. Artiklaan on lisätty eurooppapatentin rajoittamisen ja lakkauttamisen oikeusvaikutukset.

69 artikla. Patenttisuojan laajuus. Artiklan 2 kappaleessa on huomioitu uusien EPC 105a—105c artikloiden mukaisen patentin rajoittamisen vaikutus patenttisuojan laajuuteen. Patentin rajoittaminen vaikuttaa takautuvasti patenttihakemuksen antamaan suojaan niiltä osin kuin sen suojaa ei ole laajennettu.

79 artikla. Sopimusvaltioiden nimeäminen. Artiklan 1 kappaletta on muutettu siten, että eurooppapatenttihakemuksessa katsotaan nimetyiksi kaikki patenttihakemuksen tekemispäivänä EPC:n osapuolina olleet sopimusvaltiot sen sijaan että hakijan on erikseen nimettävä ne sopimusvaltiot, joissa keksinnölle halutaan suojaa. Artiklan 3 kappaleen mukaisesti hakijalla säilyy oikeus peruuttaa sopimusvaltioiden nimeämisiä patentin myöntämiseen saakka.

87 artikla. Etuoikeus. Artiklan 1 kappaleesta on poistettu viittaus keksijäntodistukseen. Artiklan 5 kappaleessa esitettyä tunnustamismenettelyä on kevennetty valtuuttamalla Euroopan patenttijärjestön hallintoneuvoston sijasta Euroopan patenttiviraston pääjohtaja antamaan siinä mainitun tiedonannon.

90 artikla. Hakemusta vastaanotettaessa toimitettava tutkimus ja muotovaatimusten tutkiminen. Kumotun EPC 91 artiklan sisältö on siirretty osittain EPC 90 artiklaan. Artiklaan on lisätty eurooppapatenttihakemuksen muotovaatimusten tutkiminen. Artiklan 3 kappaleen mukaan sekä tekemispäivän vahvistamiselle asetetut vaatimukset että muotovaatimusten tutkimiseen liittyvät yksityiskohdat esitetään sovellutussäännöissä. Artiklan 4 kappale sallii puutteiden korjaamisen myös muotovaatimusten osalta.

101 artikla. Väitteen tutkiminen ja eurooppapatentin kumoaminen tai voimassapysyttäminen. Kumotun EPC 102 artiklan 1 ja 3 kappaleiden sisältö on siirretty osittain EPC 101 artiklaan. Artiklan 1 kappaleen mukaan väiteosasto ei ole velvollinen tutkimaan muita kuin väitekirjelmässä esitettyjä perusteita. Artiklan 2 kappaleessa todetaan, että yksikin väiteperuste muodostaa esteen patentin voimassapysyttämiselle, jolloin väiteosaston on kumottava patentti. Artiklan 3 kappaleessa selvennetään, että jos patentinhaltija pyytää muutoksia väitekäsittelyn aikana, väiteosaston on tutkittava patentin voimassapysyttämisen edellytykset kaikkien EPC:n määräysten osalta. Ellei patentti täytä näitä edellytyksiä, se kumotaan.

123 artikla. Muutokset. Artiklan 3 kappaletta on muutettu siten, että eurooppapatenttia kokonaisuudessaan ei saa muuttaa siten, että patentin suojapiiri laajenee. Nykyisessä artiklassa kielletään patenttivaatimusten muuttaminen väitekäsittelyn aikana niin, että niiden suojapiiri laajenee.

124 artikla. Tekniikan tasoa koskevat tiedot. Artiklan 1 kappaleen soveltamisalaa on laajennettu siten, että Euroopan patenttivirasto voi pyytää hakijaa toimittamaan tekniikan tasoa koskevaa tietoa, joka on huomioitu kansallisissa tai alueellisissa patenttimenettelyissä ja joka koskee eurooppapatenttihakemuksen kohteena olevaa keksintöä. Nykyisen artiklan mukaan hakijaa voidaan kehottaa pelkästään ilmoittamaan ne valtiot, joissa hän on tehnyt eurooppapatenttihakemuksen sekä antamaan näiden hakemusten numerot.

129 artikla. Säännöllisesti ilmestyvät aikakausjulkaisut. Artiklan a kohdan mukaan Euroopan patenttilehdessä tulee julkaista ne tiedot, joiden julkaisusta määrätään yleissopimuksessa tai sovellutussäännöissä sekä ne tiedot, joiden julkaisemisesta päättää Euroopan patenttiviraston pääjohtaja. Artiklasta on poistettu vaatimus Euroopan patenttirekisteriin tehtyjen merkintöjen sisällyttämisestä Euroopan patenttilehteen.

130 artikla. Tietojen vaihtaminen. Artiklan 1 kappaletta on muutettu siten, että Euroopan patenttivirasto ja kansalliset patenttiviranomaiset välittävät pyynnöstä toisilleen paitsi eurooppapatenttihakemuksia ja kansallisia patenttihakemuksia koskevaa tietoa, myös eurooppapatentteja ja kansallisia patentteja koskevaa tarpeellista tietoa. Tietojenvaihdon on kuitenkin tapahduttava EPC:n ja kansallisten lainsäädäntöjen asettamissa rajoissa.

134 artikla. Edustaminen Euroopan patenttivirastossa. Artiklaan on lisätty 3 kappale, jonka sisältö esitettiin aikaisemmin siirtymäsäännöksissä (EPC 163 artikla). Uudessa kappaleessa määritellään ne edellytykset, joilla Euroopan patenttisopimukseen liittyvässä valtiossa toimiva ammattimainen asiamies voidaan merkitä patenttiasiamiesluetteloon. Artiklan 8 kappale on kumottu ja siirretty uudeksi EPC 134 a artiklaksi, jossa määrätään Euroopan patenttivirastossa toimivien patenttiasiamiesten järjestöstä.

138 artikla. Eurooppapatentin mitätöiminen. Artiklan 2 kappaletta on muutettu siten, että eurooppapatentin osittainen mitätöiminen tapahtuu aina muuttamalla patenttivaatimuksia vastaavasti. Osittaista mitätöimistä ei voida enää tehdä selitystä tai piirustuksia muuttamalla. Artiklaan lisätyn 3 kappaleen mukaan patentinhaltijalla on oikeus rajoittaa patenttia kun eurooppapatentin voimassaoloa käsitellään toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Patentin rajoittaminen tapahtuu patenttivaatimuksia muuttamalla. Tällä tavoin rajoitettu patentti muodostaa perustan käsittelylle.

X osa (150158 artikla). Patenttiyhteistyösopimuksen mukainen kansainvälinen hakemus — Euro-PCT -hakemus. Euro-PCT hakemuksia koskevia artikloita on muutettu useissa kohdin. Osa määräyksistä on kumottu (EPC 154—158 artiklat), osa on siirretty sovellutussääntöihin. Artikloita on lisäksi järjestelty uudestaan. Euroopan patenttiviraston tehtävistä kansainvälisenä uutuustutkimusviranomaisena tai kansainvälisiä patentoitavuuden esitutkimuksia suorittavana viranomaisena määrätään nyt uudessa EPC 152 artiklassa (EPC 154 ja 155 artiklat on yhdistetty). Euroopan patenttiviraston toiminnasta nimettynä tai valittuna viranomaisena määrätään EPC 153 artiklassa (EPC 153 ja 156—158 artiklat on järjestelty uudelleen).

XI osa (159—163 artikla). Siirtymämääräykset. Euroopan patenttisopimuksen siirtymäsäännökset (159—163 artiklat) on esitetty nykyisen sopimuksen XI osassa. Artikloiden sisältö on vanhentunut ja XI osa on kumottu kokonaisuudessaan.

167 artikla. Varaumat. Varaumia koskeva EPC 167 artikla on kumottu sen vanhentumisen perusteella.

Teknisluonteiset muutokset

Seuraaviin artikloihin on tehty teknisluonteisia muutoksia, jotka koskevat esimerkiksi artiklan uudelleenmuotoilua (esimerkiksi sijamuodon tai päätteen muutos tai kappaleiden paikan vaihtaminen); artiklan sisällön siirtämistä sovellutussääntöihin; artiklojen kieliasun nykyaikaistamista sekä Euroopan patenttiviraston sisäisiä käytäntöjä koskevia muutoksia:

EPC 11, (14), 16—18, 21—23, (33), (35), 37—38, 42, 50—51, (53), (54), 60—61, (65), 67, (69), 70, 75—78, (79), 86, (87), (90), 92—94, 97, 98—99, (101), 103—105, 106, 108—110, 115, 117, 119—120, (121), (122), (123), 127, 128, 133, (134), 135, 137, (138), 140, 141, 150—153 ja 164 (suluissa oleviin artikloihin on tehty myös muita kuin teknisluonteisia muutoksia).

Seuraavat Euroopan patenttisopimuksen artiklat on kumottu kokonaisuudessaan ja niiden sisällöt siirretty muihin artikloihin ja/tai sovellutussääntöihin: EPC 91, 95, 96, 102, 126, 136, 154—158.

Sovellutussäännöt

EPC 164 artiklan mukaan sovellutussäännöt ovat yleissopimuksen erottamaton osa. Yleissopimuksen määräysten ja sovellutussääntöjen ollessa ristiriidassa, yleissopimuksen määräykset ovat määrääviä.

Uusien sovellutussääntöjen I osa koskee Euroopan patenttiviraston kieliä (1 luku) ja Euroopan patenttiviraston rakennetta (2 luku). Sovellutussääntöjen II osassa määrätään menettelyistä, joihin hakija ei ole oikeutettu (1 luku), keksijän mainitsemisesta (2 luku), oikeuksien siirtojen, lisenssien ja muiden oikeuksien rekisteröimisestä (3 luku), kansainvälistä näyttelyä koskevasta todistuksesta (4 luku) ja bioteknologian keksinnöistä (5 luku). Sovellutussääntöjen III osan 1 luku koskee eurooppapatenttihakemuksen tekemistä, 2 luku hakemukseen liittyviä määräyksiä, 3 luku eurooppapatenttien vuosimaksuja ja 4 luku etuoikeutta. Sovellutussääntöjen IV osa sisältää säännöksiä, jotka liittyvät hakemusten tarkastamiseen vastaanottojaostossa (1 luku), Euroopan uutuustutkimusselontekoon (2 luku), eurooppapatenttihakemuksen julkaisemiseen (3 luku), hakemusten tutkimiseen patentoitavuustutkimusosastolla (4 luku) sekä eurooppapatenttijulkaisuun (5 luku). Sovellutussääntöjen V osa sisältää määräyksiä, jotka liittyvät väitemenettelyyn (1 luku) sekä rajoittamis- ja lakkauttamismenettelyyn (2 luku). Sovellutussääntöjen VI osassa määrätään valitusmenettelystä (1 luku) ja laajennetulle valituslautakunnalle esitettävästä tarkastuspyynnöstä (2 luku). Sovellutussääntöjen VII osa sisältää määräyksiä, jotka koskevat Euroopan patenttiviraston päätöksiä ja tiedoksiantoja (1 luku), kolmannen osapuolen tekemiä muistutuksia (2 luku), suullista käsittelyä ja todistusaineiston vastaanottamista (3 luku), tiedoksiantamista (4 luku), määräaikoja (5 luku), eurooppapatenttihakemuksen muuttamista ja korjaamista (6 luku), tekniikan tasoon kuuluvien tietojen ilmoittamista (7 luku), menettelyjen keskeyttämistä (8 luku), yleisölle annettavia tietoja (9 luku), oikeudellista ja hallinnollista yhteistyötä (10 luku) ja edustamista (11 luku). Sovellutussääntöjen VIII osa sisältää määräyksiä, jotka liittyvät eurooppapatenttihakemuksen muuntamiseen kansalliseksi patenttihakemukseksi. Sovellutussääntöjen IX osa sisältää määräyksiä, jotka liittyvät patenttiyhteistyösopimuksen mukaiseen kansainväliseen hakemukseen.

Yleissopimuksen pöytäkirjat

Yleissopimuksen 69 artiklan tulkintaa koskevaan pöytäkirjaan on lisätty uusi 2 artikla, jonka mukaan eurooppapatentin suojan laajuutta määriteltäessä on asianmukaisesti otettava huomioon osatekijät, jotka ovat ekvivalentit (samanarvoiset) patenttivaatimuksissa määriteltyjen osatekijöiden kanssa.

Yleissopimuksen muutosten yhteydessä annettiin uusi, Haagin toimipisteen henkilöstökantaa koskeva pöytäkirja. Pöytäkirjaa Euroopan patenttijärjestelmän keskittämisestä ja käyttöönotosta on muutettu siten, että se heijastaa Haagin toimipistettä koskevaa muutosta.

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan suhde Suomen lainsäädäntöön

Suomen patenttilaissa ei ole tällä hetkellä säännöksiä patentin rajoittamisesta. Uudistamiskirjaan liittyminen edellyttää, että patenttilakiin otetaan säännökset eurooppapatenttien rajoittamis- ja lakkauttamismenettelystä Euroopan patenttivirastossa (EPC 68, 69, 105a—105c artikla). Patenttilakiin esitetään otettavaksi myös säännökset Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien ja kansallisten patenttien rajoittamismenettelystä patenttiviranomaisessa sekä tuomioistuimessa (EPC 138 artiklan 3 kappale). Patenttilakia ehdotetaan lisäksi muutettavaksi patentin lakkauttamista koskevien säännösten osalta. Patentinhaltija voi voimassa olevan patenttilain 54 §:n mukaan pyytää patentin lakkauttamista, mutta sen oikeusvaikutus alkaa pyyntöpäivästä lukien eikä takautuvasti, kuten nyt esitetään (EPC 68 artikla).

Uudistamiskirjan voimaansaattaminen edellyttää lainmuutoksia myös niin sanotun toisen lääketieteellisen käytön patentoitavuuden osalta (EPC 54 artiklan uusi 5 kappale). Suomen voimassa olevan patenttilain 2 §:n 4 momentin mukaan patentti voidaan myöntää tunnettuun terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin tällaisessa menetelmässä (niin sanottu ensimmäinen lääketieteellinen käyttö). Uudistamiskirjaan liittyminen edellyttää, että patentti voitaisiin myöntää myös tunnettuun, tietyssä terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä (niin sanottu toinen lääketieteellinen käyttö). Kyse on uudesta säännöksestä.

Uudistamiskirjaan liittyminen aiheuttaa lisäksi lainmuutoksia Euroopan patenttiviraston laajennetulle valituslautakunnalle esitettävän tarkastuspyynnön vaikutusten osalta (EPC 112a artiklan 6 kappale). Uudistamiskirjaan liittyminen edellyttää, että keksinnön hyväksikäyttöoikeus säilyy, kun eurooppapatenttihakemuksen tai eurooppapatentin mukaista keksintöä on hyvässä uskossa alettu käyttää ammattimaisesti hyväksi Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan tarkastuksenalaisen päätöksen käsittelyn ja Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemisen välisenä aikana. Kolmas osapuoli voi tällöin patentin estämättä jatkaa tällaista käyttöä liiketoiminnassaan tai sen tarpeita varten ilman korvausta. Nykyisessä patenttilaissa ei ole vastaavaa, tällaiseen hyväksikäyttöoikeuteen liittyvää säännöstä.

EPC 69 artiklan 1 kappaleen, jota ei ole tässä yhteydessä muutettu, mukaan eurooppapatentin tai eurooppapatenttihakemuksen tuottaman suojan laajuus määräytyy patenttivaatimusten mukaan. Patenttivaatimusten tulkitsemisessa käytetään kuitenkin myös selitystä ja piirustuksia (”The description and drawings shall be used to interpret the claims.”). Patenttilain patenttisuojan laajuutta koskevan 39 §:n mukaan patenttisuojan laajuuden määräävät patenttivaatimukset, lisäksi patenttivaatimusten ymmärtämisessä voidaan käyttää apuna selitystä. Lain esitöissä todetaan, että hakijan esittämillä patenttivaatimuksilla on ratkaiseva merkitys patenttisuojan laajuutta tulkittaessa. Selitys ja mahdolliset piirustukset on katsottu ainoastaan tulkinnan apuvälineiksi.

Diplomaattikonferenssissa Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamista koskevaan pöytäkirjaan hyväksyttiin niin sanottua ekvivalenssia koskeva artikla. Ekvivalenssitulkinnan mukaan patentin suoja-ala kattaa myös sellaiset elementit, jotka eivät loukkaa patenttivaatimuksia kirjaimellisesti, mutta jotka ratkaisevat teknisen ongelman olennaisesti samanarvoisesti kuin patenttivaatimuksessa esitetyt elementit. Patenttilain 39 §:n sanamuoto ei sisällä termiä ”ekvivalenssi”. Kauppa- ja teollisuusministeriön teettämän selvityksen mukaan Suomen patenttilain 39 § vastaa kuitenkin hyvin EPC 69 artiklaa. Ekvivalenssi -käsitteen lisääminen Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamista koskevaan pöytäkirjaan ei selvityksen mukaan välttämättä vaadi tarkempia ohjeita Suomen patenttilakiin.

Patenttilain 39 §:n muuttamista vastaamaan täysin EPC 69 artiklaa ei ole katsottu tarpeelliseksi. Sääntönä on, että patenttivaatimuksilla on oltava määräävä merkitys patenttisuojan laajuutta tulkittaessa. Patenttivaatimukset määräävät suojan laajuuden ja selitystä ja piirustuksia käytetään ainoastaan tulkinnan apuvälineenä. Selitys sisältää usein sellaista, mikä ei suoranaisesti liity patentin sisältämiin patenttivaatimuksiin: siinä on usein esitetty taustaksi tunnettua tekniikan tasoa.

Yksittäistapauksessa patenttisuojan laajuuden ja patenttivaatimusten lopullisen suojan määrittäminen tapahtuu viime kädessä tuomioistuinmenettelyssä. Suomalaisten tuomioistuinten ratkaisuista on nähtävissä, että patenttivaatimuksia tulkitaan myös Suomessa eräin edellytyksin laajemmin, kuin mihin pelkkä kirjaimellinen tulkinta antaisi aiheen. Korkein oikeus on Lokari-tapauksessa (KKO 1981 II 184) todennut, että suojan määritteleminen on oikeudellista kokonaisharkintaa, jossa on kiinnitettävä huomio muun muassa tekniseen tietämykseen ja intuitioon, patenttioikeudelliseen perinteeseen ja asiantuntijoiden arvioon.

Euroopan patenttisopimuksen ja Suomen patenttilain tulkinnan tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaisia oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien suoja-alaa tulkittaessa tuomioistuimen on sovellettava EPC 69 artiklaa. On tarkoituksenmukaista, että eurooppapatenttien ja kansallisten patenttien suoja-alaa tulkitaan tuomioistuimessa samalla tavalla. Tämän vuoksi katsotaan, että patenttilain 39 §:n soveltamisessa tulisi huomioida Euroopan patenttisopimuksen 69 artiklan soveltamista koskevan pöytäkirjan sisältö. Nykyinen patenttilain 39 § antaa tähän mahdollisuuden ja tuomioistuimelle oikeuden jatkossakin harkita, milloin patenttisuojan tulkinnassa on tarpeen käyttää apuna myös selitystä ja piirustuksia.

2. Patenttilakisopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Patenttilakisopimuksen sisältö

1 artikla. Lyhenteet. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt lyhenteet viranomainen, hakemus, patentti, henkilö, lausuma, viranomaisrekisteri, rekisteröinti, hakija, haltija, edustaja, allekirjoitus, viranomaisen hyväksymä kieli, käännös, viranomaisessa tapahtuva menettely, Pariisin yleissopimus, patenttiyhteistyösopimus, sopimuspuoli, sovellettava lainsäädäntö, ratifioimiskirja, järjestö, kansainvälinen toimisto ja pääjohtaja.

2 artikla. Yleiset periaatteet. Sopimuspuoli voi määrätä hakijoiden ja haltijoiden kannalta sopimuksessa ja sovellutussäännöissä esitettyjä edullisempia vaatimuksia 5 artiklaa (tekemispäivä) lukuun ottamatta. Sopimus tai sovellutussäännöt eivät rajoita sopimuspuolen vapautta määrätä aineellisen patenttioikeuden vaatimuksia.

3 artikla. Hakemukset ja patentit, joihin sopimusta sovelletaan. Sopimusta ja sovellutussääntöjä sovelletaan kansallisiin ja alueellisiin patentti- ja lisäpatenttihakemuksiin, jotka on tehty kansainvälisinä hakemuksina patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti sekä jaettuihin ja lohkaistuihin hakemuksiin Pariisin yleissopimuksen mukaisesti. Määräyksiä sovelletaan myös kansallisiin ja alueellisiin patentteihin ja lisäpatentteihin, jotka on myönnetty sopimuspuolta sitoviksi.

4 artikla. Turvallisuutta koskeva poikkeus. Sopimus tai sovellutussäännöt eivät rajoita sopimuspuolen vapautta ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin turvallisuuden säilyttämiseksi.

5 artikla. Tekemispäivä. Artiklan 1 kappaleen mukaan patenttiviranomaisen patenttihakemukselle antama tekemispäivä edellyttää, että hakemuksesta nimenomaan tai epäsuorasti ilmenee, että se on tarkoitettu patenttihakemukseksi; hakemuksessa on tiedot hakijasta joiden mukaan hakijan henkilöllisyys voidaan todeta ja/tai hänet voidaan tavoittaa; ja hakemus sisältää osan, joka näyttää olevan keksinnön selitys. Sopimuspuoli voi tekemispäivää antaessaan hyväksyä myös pelkän piirustuksen edellä mainituksi osaksi. Artiklan 7 kappaleen mukaan viranomaisen hyväksymällä kielellä tehty viittaus aikaisemmin tehtyyn hakemukseen korvaa selityksen ja piirustukset hakemuksen tekemispäivää varten. Sopimuspuoli voi vaatia, että tiedot hakijasta on annettu viranomaisen hyväksymällä kielellä. Keksinnön selitys voidaan antaa millä tahansa kielellä. Jos hakemus on puutteellinen hakemukseen sisältyvien osien tai kielen osalta, siitä on ilmoitettava hakijalle ja annettava mahdollisuus korjata puutteet määräajassa. Tekemispäiväksi tulee tällöin se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu. Patenttiviranomaisen on myös ilmoitettava hakijalle, jos se havaitsee, että hakemuksesta puuttuu selityksen tai piirustuksen osa. Jos selityksen tai piirustuksen osa on annettu määräajassa, tekemispäivä on se päivä, jolloin selityksen tai piirustuksen osa on vastaanotettu tai se päivä, jolloin hakemukseen sisältyviin osiin ja kieleen liittyvät vaatimukset on täytetty, sen mukaan kumpi ajankohta on myöhäisempi. Jos selityksen tai piirustuksen osa peruutetaan, tekemispäivä on se päivä, jolloin hakemukseen sisältyviin osiin ja kieleen liittyvät vaatimukset on täytetty.

6 artikla. Hakemus. Artiklan 1 kappaleen mukaan hakemuksen muoto- tai sisältövaatimukset eivät saa poiketa patenttiyhteistyösopimuksessa määrätyistä kansainvälisten hakemusten muoto- tai sisältövaatimuksista. Hakemuksen sisältö voidaan vaatia esittämään sopimuspuolen määräämällä anomuslomakkeella. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuspuoli voi vaatia minkä tahansa hakemuksen osan kääntämistä viranomaisen hyväksymälle kielelle tai kielille. Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuspuoli voi vaatia, että hakemuksesta suoritetaan maksu. Jos hakemuksessa pyydetään etuoikeutta, sopimuspuoli voi vaatia, että hakija antaa aikaisemman hakemuksen jäljennöksen ja mahdollisen käännöksen. Todisteita viranomainen voi vaatia vain, jos se aiheellisesti epäilee hakemuksen etuoikeusasiakirjan totuudenmukaisuutta tai käännöksen paikkansapitävyyttä. Hakijalle on ilmoitettava vaatimusten noudattamatta jättämisestä ja annettava mahdollisuus täyttää hakemukseen, käännökseen, maksuihin, etuoikeusasiakirjaan ja todisteisiin liittyvät vaatimukset määräajassa.

7 artikla. Edustaminen. Sopimuspuoli voi vaatia, että nimetyllä edustajalla on oikeus toimia viranomaisessa hakemuksiin ja patentteihin liittyvissä asioissa ja että edustajalla on määrätyllä alueella oleva osoite. Edustajan toimenpiteillä tai edustajaa koskevalla toimenpiteellä on tällöin sama vaikutus kuin hänet nimenneen asianomaisen henkilön toimenpiteellä tai häntä koskevalla toimenpiteellä, tietyin allekirjoittamista koskevin poikkeuksin. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuoli voi vaatia edustajan nimeämistä viranomaisessa tapahtuvia menettelyjä varten, paitsi jos kyseessä on hakemuksen tekeminen tekemispäivää varten, maksun suorittaminen tai muu sovellutussäännöissä säädetty menettely. Asianosaiselle on ilmoitettava vaatimusten noudattamatta jättämisestä ja annettava mahdollisuus täyttää edustamiseen liittyvät vaatimukset määräajassa.

8 artikla. Lausumat; osoitteet. Lausumien lähettämismuodot ovat artiklan 1 kappaleen mukaisesti seuraavat: sopimuspuoli voi vaatia, että se ei ole velvollinen hyväksymään lausumien antamista muuten kuin paperimuodossa; sopimuspuoli ei ole velvollinen sulkemaan pois lausumien antamista paperimuodossa; tai sen tulee hyväksyä lausumien antaminen paperimuodossa määräajan noudattamiseksi. Sopimuspuolen tulee kuitenkin hyväksyä, että lausuma esitetään kansainvälistä mallilomaketta vastaavalla lomakkeella. Sopimuspuoli voi vaatia, että lausuma on annettu viranomaisen hyväksymällä kielellä. Viranomaiselle toimitettujen allekirjoitusten varmentamista voi vaatia vain, jos viranomainen aiheellisesti epäilee allekirjoituksen oikeaperäisyyttä. Sopimuspuoli voi vaatia, että lausuma sisältää tunnistetiedon tai tunnistetietoja ja että asianosainen ilmoittaa osoitteen kirjeenvaihtoa ja oikeudellisia palveluja varten. Asianosaiselle on ilmoitettava vaatimusten noudattamatta jättämisestä ja annettava mahdollisuus täyttää lausumiin liittyvät vaatimukset määräajassa.

9 artikla. Ilmoitukset. Viranomaiselle kirjeenvaihtoa tai oikeudellisia palveluja varten ilmoitettuun osoitteeseen lähetetty ilmoitus katsotaan riittäväksi. Sopimuspuoli ei ole velvollinen lähettämään ilmoitusta, jos hakijan, haltijan tai muun asianosaisen yhteystietoja ei ole annettu viranomaiselle. Tällaisen ilmoituksen puuttuminen ei vapauta hakijaa, haltijaa tai muuta asianosaista ilmoittamisvelvollisuuden noudattamisesta, vaikka viranomainen ei ilmoita asianosaiselle vaatimusten noudattamatta jättämisestä.

10 artikla. Patentin voimassaolo; kumoaminen. Tiettyjenhakemukseen liittyvien muodollisten vaatimusten noudattamatta jättäminen ei vaikuta patentin voimassaoloon, paitsi jos vaatimuksen noudattamatta jättäminen tapahtui vilpillisessä tarkoituksessa. Patenttia ei voida kokonaan tai osittain kumota tai mitätöidä antamatta patentinhaltijalle tilaisuutta huomautusten, muutosten tai korjausten tekemiseen kohtuullisessa määräajassa. Sopimus ei artiklan 3 kappaleen mukaan kuitenkaan velvoita luomaan erityisiä patenttioikeuksien täytäntöönpanoon liittyviä oikeudellisia menettelyjä.

11 artikla. Lykkäykset määräaikoihin. Artiklassa määrätään lievennyksistä viranomaisen vahvistamien määräaikojen noudattamiseen. Sopimuspuoli voi määrätä määräaikojen pidentämisestä viranomaisessa tapahtuvassa hakemusta tai patenttia koskevassa menettelyssä tehtävää toimenpidettä varten. Edellytyksenä on, että määräajan pidentämistä koskeva anomus on tehty ennen määräajan päättymistä tai sen jälkeen sovellutussäännöissä säädetyssä määräajassa. Jos sopimuspuoli ei salli anomuksen tekemistä määräajan päättymisen jälkeen, hakemuksen tai patentin jatkettu käsittely ja tarvittaessa hakijan tai haltijan oikeuksien palauttaminen tulee kuitenkin sallia, jos asiaa koskeva anomus tehdään ja kaikki vaatimukset, joita kyseisen toimenpiteen määräaika koski, täytetään sovellutussäännöissä säädetyssä määräajassa. Sopimuspuoli voi vaatia, että määräajan pidentämistä tai jatkettua käsittelyä koskevasta anomuksesta peritään maksu. Määräajan pidentämistä tai jatkettua käsittelyä koskevaa anomusta ei voida hylätä antamatta hakijalle tai haltijalle tilaisuutta huomautusten tekemiseen tapauksissa, joissa on tarkoitus antaa kielteinen päätös.

12 artikla. Oikeuksien palauttaminen viranomaisen todettua asiaankuuluvaa huolellisuutta tai tahattomuutta. Jos hakija tai haltija ei ole noudattanut määräaikaa viranomaisessa tapahtuvassa menettelyssä tehtyä toimenpidettä varten ja se aiheuttaa oikeudenmenetyksen hakemuksen tai patentin osalta, sopimuspuolen tulee pääsäännön mukaan sallia, että oikeudet palautetaan. Edellytyksenä on, että asiaa koskeva anomus esitetään viranomaiselle, kaikki kyseiseen toimenpiteeseen liittyvät vaatimukset täytetään määräajassa, anomuksessa esitetään määräajan noudattamatta jättämisen syyt ja viranomainen toteaa, että määräajan noudattamatta jättäminen tapahtui olosuhteiden vaatimasta asiaankuuluvasta huolellisuudesta huolimatta tai, jos sopimuspuoli niin valitsee, oli tahatonta. Oikeuksien palauttamista koskevasta anomuksesta voidaan vaatia maksu. Anomusta ei voida kokonaan tai osittain hylätä antamatta sen esittäjälle tilaisuutta huomautusten tekemiseen tapauksissa, joissa on tarkoitus antaa kielteinen päätös.

13 artikla. Etuoikeuspyynnön korjaukset tai lisäykset; etuoikeuden palauttaminen. Etuoikeuspyynnön korjauksia tai lisäyksiä jälkimmäisen hakemuksen osalta voidaan tehdä, jos asiasta tehdään anomus viranomaiselle määräajassa ja jälkimmäisen hakemuksen tekemispäivä on viimeistään etuoikeuspyynnön perusteena olevan aikaisemman hakemuksen tekemispäivästä lasketun etuoikeusajan päättymispäivänä. Artiklan 2 kappaleen mukaan, jos jälkimmäinen hakemus tehdään myöhässä, mutta kuitenkin sovellutussäännöissä säädetyn määräajan puitteissa, etuoikeuden palautus tulee sallia, jos tätä koskeva anomus tehdään viranomaiselle määräajassa, anomuksessa esitetään etuoikeusajan noudattamatta jättämisen syyt, ja viranomainen toteaa, että jälkimmäisen hakemuksen toimittamatta jättäminen etuoikeusajan kuluessa tapahtui olosuhteiden vaatimasta asiaankuuluvasta huolellisuudesta huolimatta tai, jos sopimuspuoli niin valitsee, oli tahatonta. Jos hakemuksen jäljennöstä (6 artiklan 5 kappale) ei ole toimitettu määräajassa, etuoikeus tulee palauttaa, jos tätä koskeva anomus tehdään viranomaiselle määräajassa, anomus jäljennöksen antamiseksi on tehty määräajassa sille viranomaiselle, jolle aikaisempi hakemus on tehty, ja aikaisemman hakemuksen jäljennös on annettu määräajassa. Sopimuspuoli voi vaatia maksun suorittamista ja todisteiden antamista etuoikeusajan noudattamatta jättämisen syistä. Anomusta ei voida kokonaan tai osittain hylätä antamatta sen esittäjälle tilaisuutta huomautusten tekemiseen tapauksissa, joissa on tarkoitus antaa kielteinen päätös.

14 artikla. Sovellutussäännöt. Sovellutussäännöissä annetaan määräyksiä asioista, joiden osalta sopimuksessa niin nimenomaan määrätään tai joista on hyötyä sopimuksen määräyksiä toimeenpantaessa, sekä määräyksiä hallinnollisista vaatimuksista, asioista tai menettelyistä. Sovellutussäännöissä määrätään myös muodollisista vaatimuksista, joita sopimuspuolen sallitaan soveltaa pyydettäessä: nimen tai osoitteen muutoksen rekisteröiminen, hakijan tai haltijan muutoksen rekisteröiminen, käyttöluvan tai turvallisuusedun rekisteröiminen, ja virheen korjaaminen. Sovellutussäännöissä annetaan myös määräyksiä kansainvälisten malli- ja anomuslomakkeiden laatimisesta. Yleiskokous muuttaa sovellutussääntöjä (17 artiklan 2 kappaleen iii kohta). Sovellutussääntöjen muuttaminen vaatii pääsääntöisesti kolmen neljäsosan enemmistöä annetuista äänistä. Sovellutussäännöissä voidaan määrittää ne sovellutussääntöjen määräykset, joita voidaan muuttaa vain yksimielisesti. Mikäli sopimus ja sovellutussäännöt ovat ristiriidassa keskenään, sovelletaan sopimuksen määräyksiä.

15 artikla. Yhteys Pariisin yleissopimukseen. Jokaisella sopimuspuolella on velvollisuus noudattaa Pariisin yleissopimuksen patentteja koskevia määräyksiä. Sopimus ei saa poiketa sopimuspuolten välisistä Pariisin yleissopimuksen mukaisista velvollisuuksista eikä hakijoiden tai haltijoiden Pariisin yleissopimuksen mukaisista oikeuksista.

16 artikla. Patenttiyhteistyösopimuksen tarkistusten, muutosten ja muunnosten vaikutus. Patenttiyhteistyösopimukseen 2.6.2000 jälkeen tehdyt tarkistukset ja muutokset koskevat myös patenttilakisopimusta, jos ne ovat yhdenmukaisia tämän kanssa ja jos yleiskokous niin päättää kolmen neljäsosan enemmistöllä. Patenttilakisopimukseen ei sovelleta patenttiyhteistyösopimuksen siirtymäsäännöksiä. Yleiskokous voi kuitenkin, päättäessään että patenttiyhteistyösopimukseen tehdyt muutokset koskevat myös patenttilakisopimusta, hyväksyä vastaavan siirtymäsäännöksen myös patenttilakisopimuksen osalta.

17 artikla. Yleiskokous. Sopimuspuolia edustaa yleiskokouksessa yksi valtuutettu. Yleiskokouksen tehtävistä määrätään artiklan 2 kappaleessa. Yleiskokous on pääsäännön mukaan päätösvaltainen, kun puolet jäsenvaltioista on kokouksessa läsnä. Päätökset pyritään tekemään yksimielisesti. Mikäli päätökseen ei päästä yksimielisesti, on asiasta äänestettävä ja yleiskokous tekee päätöksensä kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä. Hallitustenvälinen järjestö voi äänestää jäsenvaltioidensa puolesta samalla määrällä ääniä kuin sen jäsenvaltioilla on. Hallitustenvälinen järjestö ei voi osallistua äänestykseen, jos sen jäsenvaltiot käyttävät äänioikeuttaan tai päinvastoin. Yleiskokouksen varsinainen istunto pidetään kerran kahdessa vuodessa. Yleiskokouksella on omat menettelytapasääntönsä, joihin sisältyvät säännöt ylimääräiseen istuntoon kutsumisesta.

18 artikla. Kansainvälinen toimisto. Kansainvälinen toimisto hoitaa sopimusta koskevat hallinnolliset ja muut sopimuksen yhteydessä määrätyt tehtävät sekä valmistelee kokoukset ja tarkistuskonferenssit.

19 artikla. Tarkistukset. Sopimuspuolten konferenssi, jonka koollekutsumisesta päätetään yleiskokouksessa, voi tarkistaa sopimuksen. Eräitä sopimuksen määräyksiä (yleiskokouksen tehtävät ja istunnot) voi kuitenkin tarkistaa joko tarkistuskonferenssi tai yleiskokous, jolloin muutosehdotuksia voi tehdä jokainen sopimuspuoli tai pääjohtaja.

20 artikla. Sopimuksen osapuoleksi tuleminen. Sopimukseen voivat liittyä valtiot, jotka ovat liittyneet Pariisin yleissopimukseen tai jotka ovat WIPO:n jäseniä; hallitusten väliset järjestöt, jos ainakin yksi järjestön jäsenvaltio on liittynyt Pariisin yleissopimukseen tai on WIPO:n jäsen ja järjestö on toimivaltainen myöntämään patentteja jäsenvaltioissaan, tai sillä on oma jäsenvaltioita sitova sopimuksen määräyksiä koskeva lainsäädäntö tai se on velvoittanut alueellisen viranomaisen patenttien myöntämistä varten; sekä alueelliset patenttijärjestöt (Euroopan patenttijärjestö, Euraasian patenttijärjestö ja Afrikan alueellinen teollisoikeuksien järjestö) tietyin edellytyksin. Valtio tai järjestö tallettaa ratifioimiskirjan, mikäli se on allekirjoittanut sopimuksen. Liittymiskirja talletetaan silloin, kun sopimusta ei ole allekirjoitettu.

21 artikla. Voimaantulo; Ratifiointien ja liittymisten voimaantulopäivät. Sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun 10 valtiota on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa WIPO:n pääjohtajan haltuun. Sopimus sitoo näitä 10 valtiota siitä päivästä, jolloin sopimus on tullut voimaan. Sopimus sitoo kutakin muuta valtiota kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tai jostain myöhemmästä kyseisessä ratifioimis- tai liittymiskirjassa ilmoitetusta ajankohdasta lähtien, mutta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tallettamisajankohdasta. Sopimus sitoo alueellista patenttijärjestöä kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun järjestö on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tai jostain myöhemmästä kyseisessä ratifioimis- tai liittymiskirjassa ilmoitetusta ajankohdasta lähtien, mutta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tallettamisajankohdasta, jos ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu sopimuksen voimaantulon jälkeen, tai kolmen kuukauden kuluttua sopimuksen voimaantulosta, jos ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu ennen sopimuksen voimaantuloa. Sopimus sitoo muuta hallitusten välistä järjestöä kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun järjestö on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tai jostain myöhemmästä kyseisessä ratifioimis- tai liittymiskirjassa ilmoitetusta ajankohdasta lähtien, mutta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tallettamisajankohdasta.

22 artikla. Sopimuksen soveltaminen olemassa oleviin hakemuksiin ja patentteihin. Sopimusta sovelletaan sopimuspuolen ratifioimisen tai liittymisen voimaantulopäivänä vireillä oleviin hakemuksiin ja voimassaoleviin patentteihin, lukuun ottamatta 5 artiklassa ja 6 artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainittuja määräyksiä ja niihin liittyviä sovellutussääntöjä.

23 artikla. Varaumat. Valtio tai hallitusten välinen järjestö voi ratifioimis- tai liittymiskirjaan liitetyllä varaumalla ilmoittaa, että 6 artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta keksinnön yhtenäisyyden vaatimukseen, jota sovelletaan kansainväliseen hakemukseen patenttiyhteistyösopimuksen mukaisesti. Varauma voidaan peruuttaa milloin tahansa. Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimukseen ei saa tehdä muita varaumia.

24 artikla. Sopimuksen irtisanominen. Sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen antamalla ilmoituksen WIPO:n pääjohtajalle. Irtisanomisen voimaantulopäivä on aikaisintaan vuosi siitä päivästä, jolloin WIPO:n pääjohtaja vastaanotti ilmoituksen tai ilmoituksessa on ilmoitettu myöhempi ajankohta.

25 artikla. Sopimuksen kielet. Sopimuksen todistusvoimaisina teksteinä ovat englanti, arabia, kiina, ranska, venäjä ja espanja. WIPO:n pääjohtaja valmistuttaa muilla kielillä olevat viralliset tekstit. Todistusvoimaista tekstiä noudatetaan, jos todistusvoimaisen ja virallisen tekstin tulkinnassa on eroja.

26 artikla. Sopimuksen allekirjoittaminen. Sopimus on avoinna allekirjoittamista varten vuoden ajan sen hyväksymisestä lukien.

27 artikla. Tallettaminen; rekisteröinti. Sopimus talletetaan WIPO:n pääjohtajan haltuun. Sopimus rekisteröidään Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä.

Sovellutussäännöt. Patenttilakisopimuksen 14 artiklassa määrätään sovellutussääntöjen sisällöstä, niiden muuttamisesta sekä sopimuksen ja sovellutussääntöjen välisen ristiriidan ratkaisemisesta.

Patenttilakisopimuksen suhde Suomen lainsäädäntöön

Patenttilakisopimuksen 5 artikla edellyttää, että patenttilakiin otetaan säännös tekemispäivän saamisen edellytyksistä. Kyse on uudesta säännöksestä.

Patenttilain nykyisessä 71 a §:n 1 ja 2 momentissa on patenttilakisopimuksen 12 artiklan edellyttämä säännös oikeudenmenetysten palauttamisesta. Patenttilakisopimuksen 12 artiklan edellyttämä muutos koskee vuosimaksujen osalta tapahtunutta määräaikojen laiminlyöntiä, jolloin määräaika esityksen tekemiselle pitenisi nykyisestä puolesta vuodesta yhdeksi vuodeksi. Muutos laajentaa ajallisesti patentinhakijan tai patentinhaltijan oikeutta saada menetetty määräaika palautetuksi vuosimaksujen osalta.

Patenttilakisopimuksen 13 artikla edellyttää patenttilakiin muutoksia etuoikeuden palauttamisen osalta. Nykyisen patenttilain 71 a §:n 3 momentin mukaisesti ei oikeuksia voida etuoikeuden osalta palauttaa, mikäli etuoikeutta koskevia määräaikoja ei ole noudatettu. Nyt ehdotetun muutoksen mukaisesti oikeudet voitaisiin palauttaa myös etuoikeuden osalta määräajan ollessa kaksi kuukautta siitä, kun toimenpide olisi tullut suorittaa. Kyse on uudesta säännöksestä.

3. Lakiehdotusten perustelut

3.1. Laki Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Perustuslain 95 §:n 3 momentin mukaan laissa kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta voidaan säätää, että sen voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

1 §. Pykälä sisältää säännöksen siitä, että Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan, jäljempänä uudistamiskirja, lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa niin kuin Suomi on niihin sitoutunut. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsitellään yksityiskohtaisten perustelujen 6 kohdassa.

2 §. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että uudistamiskirjan edellyttämät patenttilain muutokset tulevat voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin uudistamiskirja tulee Suomen osalta voimaan.

3.2. Laki patenttilakisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. 95 §:n 3 momentin mukaan laissa kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta voidaan säätää, että sen voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

1 §. Pykälä sisältää säännöksen siitä, että patenttilakisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa niin kuin Suomi on niihin sitoutunut. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsitellään yksityiskohtaisten perustelujen 6 kohdassa.

2 §. Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Tarkoituksena on, että patenttilakisopimuksen edellyttämät patenttilain muutokset tulevat voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin patenttilakisopimus tulee Suomen osalta voimaan.

3.3. Laki patenttilain muuttamisesta

1 §. Pykälä sisältää perussäännökset keksinnöstä, joka voidaan suojata patentilla sekä sellaisista henkisistä aikaansaannoksista, joita ei patenttioikeudellisessa mielessä katsota keksinnöiksi. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että patentoitavissa oleva keksintö voisi liittyä mihin tahansa tekniikan alaan. Muutos perustuu EPC 52 artiklan 1 kohtaan, joka on yhdenmukainen TRIPS-sopimuksen 27 artiklan 1 kappaleen kanssa. TRIPS-sopimuksen mukaan miltä tekniikan alalta tahansa olevaa tuotetta tai menetelmää koskevan keksinnön tulee olla patentoitavissa, edellyttäen että patentoitavuuden kriteerit täyttyvät. Määritteen ”mikä tekniikan ala tahansa” (in all fields of technology) lisääminen ei aiheuta muutosta Patentti- ja rekisterihallituksen nykyiseen käytäntöön vaan ainoastaan selkiinnyttää nykytilannetta.

2 §. Pykälässä käsitellään uutuus- ja keksinnöllisyysvaatimusta ja hakemuksen suhdetta vanhempiin hakemuksiin. Pykälän 1 ja 2 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi siten, että termin ”patentin hakemispäivä” sijaan käytettäisiin jo vakiintunutta termiä ”patenttihakemuksen tekemispäivä.” Ehdotuksella yhdenmukaistettaisiin patenttilain kieliasua, koska laissa esiintyy kirjavuutta termien hakemispäivä, alkupäivä ja tekemispäivä käytössä.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 momentti, jolloin nykyinen 5 momentti siirtyisi 6 momentiksi. Uudessa 5 momentissa säädettäisiin niin sanotun toisen lääketieteellisen käytön patentoitavuudesta. Ehdotus perustuu EPC 54 artiklan uuteen 5 kappaleeseen.

Jos tuote on tunnettu, siihen ei normaalitapauksessa enää saa tuotteeseen kohdistuvaa patenttia, koska tuote ei täytä uutuuden vaatimusta. Patentti voidaan kuitenkin jo nykyisen patenttilain 2 §:n 4 momentin nojalla myöntää tunnettuun terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin tällaisessa menetelmässä (lääketieteelliseen käyttöön sidottu tuotevaatimus). Edellytyksenä on, että patentoitavuuden edellytykset täyttyvät. Aine voi esimerkiksi olla ennestään tunnettu polymeeriseosten pehmentimenä, ja keksintönä on aineen käyttö lääkeaineena. Toisin sanoen, se joka keksii, että muusta yhteydestä tunnettu aine tai seos on diagnostisesti tai kirurgisesti käyttökelpoinen tai että sillä on terapeuttinen vaikutus, voi saada tällaiseen aineeseen tai seokseen näihin käyttöaloihin sidotun patentin, vaikka tällainen aine tai seos olisi aikaisemmin tunnettu.

Niin sanotusta toisesta lääketieteellisestä käytöstä on kysymys esimerkiksi silloin, kun on keksitty astman hoidossa tunnetun lääkeaineen käyttö lääkeaineena tietyntyyppisen syövän hoidossa. Patentoitavuuden edellytysten tulee luonnollisesti täyttyä, jotta keksintö olisi suojattavissa patentilla. Suomessa on tähän asti noudatettu niin sanotun toisen lääketieteellisen käytön suojaamisessa patentilla Euroopan patenttiviraston käytännön mukaisesti vaatimusmuotoa ”tietyn yhdisteen käyttö valmistettaessa tietyn taudin hoitoon tarkoitettua lääkevalmistetta”. Tämä muoto on kuitenkin koettu monimutkaiseksi.

Pykälään ehdotetun uuden 5 momentin mukaisesti myös tunnettuun, tietyssä terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen voitaisiin myöntää patentti, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä. Edellytyksenä tuotesuojalle on, että aineelle tai seokselle on keksitty uusi terapeuttinen, diagnostinen tai kirurginen käyttö (tiettyyn lääketieteelliseen käyttöön sidottu tuotevaatimus). Jos aineeseen tai seokseen on aikaisemmin myönnetty patentti, uusi patentti ei poistaisi siihen liittyvää patenttisuojaa.

On huomattava, että tässä tarkoitettuihin terapeuttisiin, diagnostisiin tai kirurgisiin menetelmiin kohdistuva vaatimus ei ole hyväksyttävissä patenttilain 1 §:n 3 momentin mukaisesti.

6 §. Pykälä koskee aikaisemmasta patenttihakemuksesta johdettavaa etuoikeutta. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi etuoikeuden saamisen osalta. Etuoikeutta voisi pyytää ei vain toisesta valtiosta vaan myös ”toiselta alueelta” 12 kuukauden kuluessa aikaisemman patenttihakemuksen tekemispäivästä. Kyse on etuoikeuksien vastavuoroisesta tunnustamisesta. Muutos perustuu EPC 87 artiklan 5 kappaleen muutokseen.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi siten, että termi ”hakemispäivä” muutettaisiin termiksi ”patenttihakemuksen tekemispäivä”. Lisäksi pykälän 1 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi niin, että siinä viitattaisiin 2 §:n 1, 2 ja 4 momenttien lisäksi uuteen 5 momenttiin, koska ehdotettu 5 momentti vastaa sisällöltään nykyistä 4 momenttia.

8 b §. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden tulee täyttyä, jotta patenttihakemukselle voidaan antaa tekemispäivä. Patenttiviranomaisen tulee antaa tekemispäivä patenttihakemukselle, jos hakemuksesta ilmenee, että se on tarkoitettu patenttihakemukseksi; hakemuksessa on tiedot hakijasta, joiden mukaan hakijan henkilöllisyys voidaan todeta, tai patenttiviranomainen voi tavoittaa hänet; ja hakemus sisältää sellaista, mikä on katsottava selitykseksi tai piirustukseksi tai hakemuksessa on viittaus aikaisemmin tehtyyn patentti- tai hyödyllisyysmallihakemukseen. Viittaus aikaisemmin tehtyyn patentti- tai hyödyllisyysmallihakemukseen korvaa selityksen tai piirustuksen, jos hakija on antanut tiedot aikaisemman hakemuksen tekemispäivästä ja hakemusnumerosta sekä tiedon siitä, mille patenttiviranomaiselle hakemus on tehty.

Ehdotuksen 1 momentti perustuu patenttilakisopimuksen 5 artiklan 1 kappaleeseen ja heijastaa lisäksi EPC 80 ja 90 artikloihin tehtyjä muutoksia ja EPC:n sovellutussääntöä 25d(1). Edelleen ehdotuksen 1 momentti perustuu aikaisempaan hakemukseen tehdyn viittauksen osalta patenttilakisopimuksen 5 artiklan 7 kappaleen a kohtaan. Ehdotus on yhdenmukainen PLT:n sovellutussääntöjen 2(5)(a) ja (b) kanssa ja vastaa samalla EPC:n sovellutussääntöä 25d(2).

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin patenttiviranomaisen antamasta mahdollisuudesta korjata puutteet hakemusta täydentämällä sekä seuraamuksista, mikäli puutteita ei ole korjattu määräajassa tai hakijaa ei ole voitu tavoittaa. Hakijalle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tekemispäivän määräytymisestä, kun kaikki puutteet on korjattu. Tekemispäiväksi tulisi tällöin se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu.

Ehdotuksen 2 ja 3 momentti perustuvat patenttilakisopimuksen 5 artiklan 3 ja 4 kappaleeseen, joita vastaa EPC:n sovellutussääntö 39.

8 c §. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälän 1 momentin mukaisesti, jos patenttiviranomainen havaitsee, että hakemus, joka on tehty 8 b §:n mukaisesti ja jolle patenttiviranomainen on jo antanut tekemispäivän, on osittain puutteellinen selityksen ja piirustusten osalta ja selityksessä tai patenttivaatimuksissa viitataan näihin puuttuviin osiin, on siitä ilmoitettava hakijalle ja varattava hänelle tilaisuus korjata puutteet patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos hakija korjaa puutteet määräajassa, kyseinen selityksen tai piirustuksen osa on sisällytettävä hakemukseen. Tekemispäiväksi tulee tällöin se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu. Ehdotettu pykälä antaisi siis hakijalle mahdollisuuden tekemispäivän siirtoon. Hakija voi pyytää, että hakemuksesta puuttunut selityksen tai piirustuksen osa sisällytetään hakemukseen, jolloin tekemispäiväksi tulee se päivä, jolloin puuttunut osa hakemusta on toimitettu. Hakemusta ei tällöin tarvitsisi tehdä uudestaan ja hakija välttyy uuden hakemusmaksun suorittamiselta.

Pykälän 2 momentti koskisi 1 momentin mukaisesti toimitettujen osien peruuttamista ja tekemispäivän määräytymistä tällöin. Jos 1 momentin mukaisesti toimitetut osat peruutetaan, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä. Ehdotettu 2 momentti antaisi siis hakijalle mahdollisuuden palata alkuperäisen tekemispäivän mukaiseen hakemukseen. Alkuperäinen tekemispäivä on se päivä, jolloin 8 b §:n 1 momentin mukaiset vaatimukset olivat täyttyneet ennen kuin nyt peruutetut puuttuneet osat oli toimitettu.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin puutteellisen hakemuksen tekemispäivän määräytymisestä, kun hakija vetoaa aikaisempaan patentti- tai hyödyllisyysmallihakemukseen. Kun hakija on toimittanut patenttiviranomaiselle puuttuvat osat 1 momentin mukaisesti ja mikäli hän pyytää etuoikeutta aikaisemmasta hakemuksesta sekä toimittaa jäljennöksen tästä, ja aikaisemmasta patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksesta ilmenevät kaikki patenttiviranomaiselle 1 momentin mukaisesti toimitetut osat, tekemispäiväksi tulee alkuperäinen tekemispäivä. Alkuperäinen tekemispäivä on se päivä, jolloin 8 b §:n 1 momentin mukaiset vaatimukset olivat täyttyneet.

Ehdotus perustuu patenttilakisopimuksen 5 artiklan 5 ja 6 kappaleeseen ja on yhdenmukainen EPC:n sovellutussäännön 39a(2) kanssa.

24 §. Pykälässä säädetään väitteen tekemisestä myönnettyä patenttia vastaan. Pykälän nykyisen 3 momentin mukaan patenttiviranomainen voi erityisestä syystä ottaa väitteen huomioon, vaikka patentti on rauennut tai raukeaa 51 §:n mukaisesti tai lakkautetaan 54 §:n mukaisesti tai vaikka väite peruutetaan. Säännös on tarkoitettu alun perin tulkittavaksi suppeasti sen poikkeusluonteen vuoksi.

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistettaisiin viittaus 54 §:n mukaiseen lakkauttamiseen. Viittausta lakkauttamiseen ei enää tarvitse mainita pykälässä, koska lakkauttaminen tulisi voimaan takautuvasti tekemispäivästä lukien nyt ehdotetun 54 §:n 1 momentin mukaisesti. Koska patentti ei olisi koskaan ollut voimassa, se ei voisi myöskään olla väitekäsittelyn kohteena.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisäksi otettavaksi maininta siitä, että väite tutkitaan, vaikka patenttia on rajoitettu lainvoimaisella päätöksellä väiteajan kuluessa. Ehdotus perustuu uusiin rajoittamista koskeviin säännöksiin. Ehdotetun 53 a §:n 4 momentin mukaisesti rajoittamismenettely lopetettaisiin, jos patenttia vastaan tehdään väite sen jälkeen kun rajoittamista on pyydetty, mutta ennen kuin patenttia on rajoitettu lainvoiman saaneella päätöksellä. Jos rajoittamista on pyydetty ja lainvoimainen päätös patentin rajoittamisesta on tehty väiteajan kuluessa ennen väitteen tekemistä, rajoittamispäätös pysyisi voimassa. Väite olisi kuitenkin aina tutkittava rajoittamista koskevasta päätöksestä huolimatta.

27 §. Pykälässä säädetään valittamisesta Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä viitattaisiin suoraan säädökseen Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä. Koska Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioista on säädetty erillinen laki (576/1992), on pykälässä perusteltua viitata tähän säädökseen. Vastaava muutos on huomioitu aikaisemmin 72 §:n 1 momentissa (243/1997).

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan lisäksi lakiteknisesti muutettavaksi siten, että Patentti- ja rekisterihallitus kirjoitettaisiin isolla kirjaimella.

Pykälän 2 momentti ehdotetaan poistettavaksi 1 momentin muutoksen johdosta. Vastaava muutos on huomioitu aikaisemmin 72 §:n 2 momentissa (243/1997).

29 §. Pykälässä säädetään kansainvälisen patenttihakemuksen oikeusvaikutuksista. Pykälää ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi siten, että termi ”hakemispäivä” muutettaisiin termiksi ”tekemispäivä”.

35 §. Pykälässä säädetään kansainvälisen patenttihakemuksen julkaisemisesta. Pykälää ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi siten, että termin ”hakemispäivä” sijaan käytettäisiin termiä ”tekemispäivä”.

Pykälää ehdotetaan lisäksi lakiteknisesti muutettavaksi siten, että Maailman henkisen omaisuuden järjestö kirjoitettaisiin isolla kirjaimella.

36 §. Pykälässä säädetään siitä tapauksesta, että kansainvälistä hakemusta on jatkettu Suomessa niiltä osin, joille ei ole suoritettu kansainvälistä uutuustutkimusta tai kansainvälistä patentoitavuuden esitutkimusta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi siten, että viittaus 27 §:n 2 momenttiin poistettaisiin. Muutos johtuu esitetystä 27 §:n 2 momentin poistamisesta.

38 §. Pykälässä säädetään tapauksista, joissa Suomen patenttiviranomainen joutuu tutkimaan vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston hakemuksen johdosta tekemiä päätöksiä. Pykälän 1 ja 3 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi siten, että termin ”hakemispäivä” sijaan käytettäisiin termiä ”tekemispäivä”.

41 §. Pykälään sisältyvät säännökset siitä, milloin vuosimaksut erääntyvät maksettaviksi. Pykälän 2 momentti on sisältänyt erityisiä erääntymispäivää koskevia sääntöjä, joita sovelletaan määrätyissä tapauksissa. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että lohkaistusta ja jaetusta hakemuksesta sekä jatketusta kansainvälisestä hakemuksesta erääntyvä ensimmäinen vuosimaksu erääntyisi vasta hakemuksen saapumispäivää seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Muutos on voimassa olevan pääsäännön mukainen eli vuosimaksun eräpäivä on kuun viimeinen päivä. Erääntymispäivä lykkääntyisi näin ollen kuun viimeiseen päivään eikä olisi enää yksilöllinen eli juuri se päivä, jolloin kaksi kuukautta on kulunut jakamisesta tai lohkaisemisesta tai kansainvälisen hakemuksen jatkamisesta.

52 §. Pykälässä säädetään siitä, milloin patentti voidaan julistaa mitättömäksi ja kuka on oikeutettu ajamaan mitätöintikannetta. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi, nykyinen 3 momentti muutettuna 4 momentiksi ja nykyinen 4 momentti 5 momentiksi. Nykyistä 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että sen ensimmäisessä virkkeessä viitattaisiin 5 momenttiin 4 momentin sijasta. Nykyisen 3 momentin muutos on lakitekninen ja johtuu nyt lisätystä 2 momentista. Nykyistä 3 momenttia ehdotetaan lisäksi lakiteknisesti muutettavaksi siten, että ”asetuksen” sijaan viitattaisiin ”valtioneuvoston asetukseen”.

Patenttilaissa ei tällä hetkellä ole nimenomaista säännöstä patentin rajoittamisesta tuomioistuimessa. Vaikka patentin rajoittaminen tuomioistuinkäsittelyssä on käytännössä ollut mahdollista, sitä on Suomen oikeuskäytännössä pidetty poikkeuksellisena menettelynä. Pykälän uudessa 2 momentissa säädettäisiin patentinhaltijan oikeudesta pyytää patentin rajoittamista tuomioistuimessa. Ehdotus perustuu EPC 138 artiklan uuteen 3 kappaleeseen, jonka mukaan patentinhaltijalla on oikeus patenttivaatimuksia muuttamalla rajoittaa patenttia toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Säännöksen tarkoituksena on myös selkeyttää nykytilannetta, koska asiasta ei ole nimenomaista säännöstä.

Rajoittamismenettelyn tarkoituksena on antaa patentinhaltijalle mahdollisuus puolustautua mitätöintikannetta vastaan sitä koskevan käsittelyn yhteydessä. Rajoittamista koskevan säännöksen ottamisella lakiin ei haluta tehdä eroa eurooppapatentin ja kansallisen patentin välillä, joten se koskisi kaikkia Suomessa voimassa olevia patentteja.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luku sisältää säännöksiä siitä, että tuomioistuin voi erikseen valmistella asian erillisen osan. Tarkoituksena on, että rajoittamista koskeva kysymys ratkaistaisiin tuomioistuimessa erikseen ennen mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyä. Käräjäoikeus ottaisi tällöin ennakkoluonteisesti kantaa rajoittamista koskevaan esikysymykseen. Näin on tilanne esimerkiksi prosessinedellytyskysymysten käsittelyn yhteydessä. Tämä on rajoittamispyynnön osalta tarkoituksenmukaista sen vuoksi, että vasta mahdollisen rajoittamisen jälkeen on selvillä, millaista patenttia mitätöintikanne koskee, ja haluaako kantaja edelleen hakea tällä tavoin rajoitetun patentin julistamista mitättömäksi. Tuomioistuimen tulisi antaa rajoittamista koskeva päätös niin pian kuin mahdollista, jotta mitätöintiä koskevan asian käsittely ei viivästyisi kohtuuttomasti.

On pyrittävä siihen, että rajoittamista koskevan pyynnön voisi tehdä vain kerran mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn aikana, ellei kantaja ole esittänyt rajoittamispyynnön jälkeen uusia esteperusteita, joihin rajoittaminen perustuu. Rajoittamispyyntöä ei siten voisi tehdä enää uudelleen antamalla uudet muutetut patenttivaatimukset. Rajoittamispyyntöä ei myöskään voisi tehdä enää muutoksenhakutuomioistuimessa.

Koska patenttivaatimusten suoja-ala on keskeinen peruste määriteltäessä osapuolten välisiä riitaisia seikkoja mitätöintikanteen yhteydessä, tulisi rajoittamispyyntö tehdä valmistelun yhteydessä ennen asian siirtämistä pääkäsittelyyn. Käräjäoikeuden tulisi yleisten prosessioikeudellisten säännösten mukaisesti harkita, miten oikeudenkäyntikulujen korvausvastuu ratkaistaan, jos patentinhaltija viivyttää rajoittamispyynnön tekemistä esteperusteen tultua ilmi.

Kuten patentin rajoittaminen patenttiviranomaisessa, patentin rajoittaminen tuomioistuimessa tapahtuisi aina patenttivaatimuksia rajoittamalla. Ehdotetussa 53 b §:ssä säädettäisiin niistä ehdoista, joiden tulee täyttyä, jotta rajoittamispyyntö voidaan hyväksyä. Muutetun patentin mukaisen keksinnön tulisi olla niin selvästi esitetty, että ammattimies voisi patentin perusteella käyttää keksintöä. Patenttia ei saisi muuttaa siten, että patentti sisältäisi jotain, mikä ei ole käynyt selville patenttihakemuksesta kun se tehtiin. Muutetut patenttivaatimukset eivät saisi laajentaa patenttisuojaa myönnetyn patentin, rajoitetun patentin tai väitekäsittelyssä muutetun patentin käsittämästä suoja-alasta. Mikäli patentin käsittämää suoja-alaa laajennettaisiin, se olisi mitätöintiperuste 52 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisesti.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 44 §:n mukaan, jos tietyn kysymyksen arvostelemiseen tarvitaan erityistä ammattitaitoa, oikeuden tulee hankkia asiantuntijalausunto. Nykyisen patenttilain 69 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on aina hankittava patenttiviranomaisen lausunto asioissa, jotka koskevat patentin mitättömäksi julistamista. Tuomioistuin voi nykyisen patenttilain 69 §:n 2 momentin mukaan muissa patenttiasioissa hankkia patenttiviranomaisen lausunnon, mikäli siihen on aihetta. Koska tuomioistuimen on joka tapauksessa pyydettävä patenttiviranomaisen lausunto patentin mitättömäksi julistamista koskevissa asioissa, ei ole välttämätöntä, että tuomioistuin pyytäisi lausuntoa aina ennen rajoittamista koskevaa päätöstä. Tuomioistuin voisi näin ollen harkintansa mukaan pyytää patenttiviranomaisen lausuntoa siitä, täyttääkö rajoittaminen ehdotetun 53 b §:n mukaiset edellytykset. Käytännössä lausuntoa ei pyydettäisi, jos kyse on täysin selvästä asiasta. Koska rajoittamista koskeva kysymys ratkaistaisiin ennen pääasian eli patentin mitättömäksi julistamista koskevan kysymyksen ratkaisemista, patenttiviranomainen ei myöskään vielä tässä vaiheessa ottaisi kantaa keksinnön mitättömäksi julistamiseen.

Jos tuomioistuin hyväksyy patentin rajoittamista koskevan pyynnön, rajoitettu patentti olisi jatkokäsittelyn perustana. Jos rajoittamista koskevaa pyyntöä ei hyväksytä, ratkaisuun ei olisi mahdollista hakea muutosta erikseen, vaan voimassa oleva patentti olisi jatkokäsittelyn perustana. Asianosaisilla olisi oikeus hakea muutosta rajoittamista koskevaan tuomioistuimen tekemään päätökseen vasta mitättömäksi julistamista koskevan kanteen johdosta annetun tuomion yhteydessä seuraavasti: Patentinhaltijalla olisi oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla tuomioistuin ei ole hyväksynyt patentinhaltijan tekemää rajoittamispyyntöä ja tuomioistuin on mitätöinyt patentin kokonaisuudessaan, tai päätökseen, jolla tuomioistuin on mitätöinyt rajoitetun patentin. Kantajalla olisi oikeus hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen, jos patenttia kokonaisuudessaan ei ole mitätöity tai rajoitettua patenttia ei ole mitätöity.

Lainvoimainen päätös patentin rajoittamisesta olisi voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien patenttilain 53 e §:n mukaisesti. Ehdotus perustuu EPC 68 artiklaan, jonka perusteluissa todetaan, että kuten väitekäsittelyn osalta, kansallisessa mitätöintimenettelyssä rajoitetun patentin oikeusvaikutus on takautuva.

Kun patenttia on rajoitettu, patenttiviranomaisen tulisi kuuluttaa siitä patenttilain 55 §:n mukaisesti.

53 §. Pykälässä säädetään patentin siirtämisestä. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi siten, että 52 §:n 4 momentin sijaan viitattaisiin 52 §:n 5 momenttiin. Muutos johtuu 52 §:ään lisätystä 2 momentista.

53 a §. Ehdotettu pykälä on uusi ja koskisi patentin rajoittamista kansallisesti. Suomessa ei ole ennen ollut mahdollista pyytää patentin rajoittamista patenttiviranomaisessa erillisenä toimenpiteenä. Tarkoituksena on, että kansallisen patentin rajoittamismenettely Suomessa olisi mahdollisimman yhteneväinen Euroopan patenttiviraston suorittaman rajoittamismenettelyn kanssa.

Pykälän 1 momentin mukaisesti patentinhaltija voisi kirjallisesti pyytää patenttiviranomaiselta patentin rajoittamista toimittamalla patentin suoja-alaa rajoittavat muutetut patenttivaatimukset patenttiviranomaiselle. Mikäli myös selitystä ja mahdollisia piirustuksia on muutettu, tulisi muutettu selitys ja muutetut piirustukset toimittaa patenttiviranomaiselle. Rajoittamista koskevan pyynnön tulee lisäksi sisältää patentinhaltijan nimi ja osoite, patentin rekisterinumero ja jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite. Rajoittamispyynnöstä tulee suorittaa käsittelymaksu. Patenttilain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen (patenttilain 73 § ja patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 6 §).

Patentinhaltijan ei tarvitsisi perustella rajoittamista koskevaa pyyntöä. Pyynnön perustelemista ei vaadita Euroopan patenttisopimukseen sisällytetyissä rajoittamista ja lakkauttamista koskevissa määräyksissä eikä myöskään Patentti- ja rekisterihallituksen nykyisessä käytännössä, kun patentinhaltija pyytää patentin lakkauttamista.

Rajoittamispyynnön patenttiviranomaiselle voisi tehdä myös Suomessa voimaansaatetun eurooppapatentin osalta. Ehdotus perustuu EPC 105a artiklaan, jonka perusteluiden mukaan Euroopan patenttivirastossa tapahtuva rajoittaminen ei estä kansallisia rajoittamismenettelyitä. Perusteluissa korostetaan lisäksi, ettei eurooppapatentin rajoittaminen Euroopan patenttivirastossa estä sen uudelleen rajoittamista kansallisessa menettelyssä. Patentin rajoittamista voi periaatteessa pyytää samanaikaisesti sekä Euroopan patenttivirastossa että kansallisesti, jolloin kansallisen menettelyn keskeyttäminen tai jatkaminen määräytyy kansallisen lain mukaan. On lisäksi huomattava, että jo nykyisen 70 g §:n mukaan eurooppapatenttiin sovellettaisiin Suomessa myönnettyä patenttia koskevia säännöksiä, jollei luvussa 9 b muuta säädetä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin haltijan mahdollisuudesta täydentää rajoittamispyyntöä 1 momentin mukaisten vaatimusten osalta. Momentissa säädettäisiin myös pyynnön hylkäämisestä, jos haltija ei ole täydentänyt pyyntöä määräajassa sekä valitusoikeudesta Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patenttilain 72 §:n mukaan valitusmenettelystä ja asian käsittelystä valituslautakunnassa säädetään erikseen.

Pykälän 3 momentin mukaisesti patenttiviranomainen ei ottaisi pyyntöä tutkittavaksi, jos väitekäsittely on kesken patenttiviranomaisessa tai Euroopan patenttivirastossa. Pyyntöä ei myöskään otettaisi tutkittavaksi patenttiviranomaisessa, jos tuomioistuimessa on vireillä 52 §:n mukainen mitätöintikanne. Hakijalle palautettaisiin tällöin hänen suorittamansa käsittelymaksu.

Pykälän 4 momentin mukaisesti, jos rajoittamista on pyydetty väiteaikana ja patenttia vastaan tehdään väite rajoittamispyynnön tekemisen jälkeen, lopetettaisiin rajoittamismenettely. Jos päätös patentin rajoittamisesta on kuitenkin saanut lainvoiman ennen kuin väite on tehty, pysyisi rajoittamispäätös voimassa. Kuten väitemenettelyn osalta, rajoittamismenettely lopetettaisiin, jos patenttia vastaan nostetaan kanne patentin julistamisesta mitättömäksi rajoittamispyynnön tekemisen jälkeen. Tällöin patentinhaltija voisi kuitenkin pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä ehdotetun 52 §:n 2 momentin mukaisesti. Jos päätös patentin rajoittamisesta on saanut lainvoiman ennen mitätöintikanteen nostamista, näin rajoitettu patentti olisi tuomioistuinkäsittelyn perustana.

53 b §. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä säädettäisiin niistä ehdoista, joiden tulee täyttyä, jotta patenttiviranomainen voisi hyväksyä rajoittamispyynnön. Pykälän sisältämät ehdot on tarkoitettu sovellettavaksi myös tuomioistuimessa tapahtuvaan ehdotetun 52 §:n 2 momentin mukaiseen patentin rajoittamispyynnön käsittelyyn.

Muutetun patentin mukaisen keksinnön tulisi olla niin selvästi esitetty, että ammattimies voisi patentin perusteella käyttää keksintöä. Patenttia ei saisi muuttaa siten, että patenttia haettaisiin johonkin, mikä ei ole käynyt selville patenttihakemuksesta kun se tehtiin. Muutetut patenttivaatimukset eivät saisi laajentaa patenttisuojaa myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä muutetun patentin käsittämästä suoja-alasta. Kansallisesti tai Euroopan patenttivirastossa rajoitettua patenttia voisi rajoittaa uudelleen, koska rajoittamispyyntöjen määrää ei ole rajoitettu. Uudessa rajoittamismenettelyssä patenttivaatimuksia tulisi rajoittaa edelleen eli uudelleen rajoitetut patenttivaatimukset eivät saa laajentaa patenttisuojaa aikaisemman rajoittamispyynnön mukaisesta hakemuksesta.

Patenttiviranomainen ei suorittaisi uutuus- ja patentoitavuustutkimusta patentin rajoittamismenettelyssä. Patentin rajoittamisen tulisi kuitenkin olla todellinen siten, että patentin suoja-alaa on rajoitettava. Rajoitettujen patenttivaatimusten tulisi käsittää patenttisuojan rajoituksen siihen nähden, mitä myönnetyn patentin tai myöhemmin muutetun patentin patenttivaatimukset sisältävät. Patentinhaltijan ei siis olisi mahdollista muotoilla patenttivaatimuksia uudelleen esimerkiksi vain patenttivaatimusten selventämiseksi tai käyttämällä toisenlaista terminologiaa eli rajoittaa patenttiaan vain näennäisesti.

Se, että patenttiviranomaisella ei ole velvollisuutta suorittaa uutuus- ja patentoitavuustutkimusta ei saisi johtaa siihen, että patentin suoja-alaa pyrittäisiin laajentamaan rajoittamismenettelyssä. Tämän perusteella patenttivaatimusten laajentaminen tulisi sanktioida niin, että laajentaminen rajoittamismenettelyssä olisi myös mitätöintiperuste. Patenttisuojan laajentamiskiellon sääntö esitetään patenttilain 52 §:n 1 momentin 4 kohdassa, jota sovellettaisiin myös, kun patentin suoja-alaa on laajennettu rajoittamismenettelyssä. Laajentamiskielto kattaisi siis sekä väitteen aikana tapahtuvat muutokset patenttivaatimuksiin että rajoittamismenettelyn yhteydessä tehdyt yksittäiset tai peräkkäiset rajoitukset.

Jos patenttiviranomainen katsoo, ettei pyyntöä voi hyväksyä, se tulisi ehdotetun 53 d §:n 1 momentin mukaan hylätä, jolloin patentti pysytettäisiin voimassa muuttumattomassa muodossa. Patentinhaltijalla olisi oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.

53 c § Ehdotettu pykälä on uusi. Jos eurooppapatentin rajoittamista tai lakkauttamista on pyydetty samanaikaisesti sekä kansallisesti että Euroopan patenttivirastossa, kansallisen menettelyn keskeyttäminen tai jatkaminen määräytyy kansallisten säännösten mukaan.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että Suomessa voimaansaatettua eurooppapatenttia koskevaa rajoittamispyyntöä ei käsiteltäisi patenttiviranomaisessa, kun saman patentin osalta on myös pyydetty rajoittamista Euroopan patenttivirastossa. Rajoittamismenettely kansallisessa patenttiviranomaisessa keskeytettäisiin kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa. Rajoittamispyynnön käsittely Euroopan patenttivirastossa ei kuitenkaan estäisi hakijaa pyytämästä patentin lakkauttamista 54 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että Suomessa voimaansaatettua eurooppapatenttia koskevaa lakkauttamisilmoitusta ei käsiteltäisi patenttiviranomaisessa, kun saman patentin osalta on myös pyydetty lakkauttamista Euroopan patenttivirastossa. Lakkauttamismenettely kansallisessa patenttiviranomaisessa keskeytettäisiin kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa patentti on ulosmitattu tai riita siirrosta on vireillä oikeudessa. Säännöksen mukaisesti, mikäli patentti on ulosmitattu tai oikeudessa on vireillä riita patentin siirtämisestä, rajoittamispyynnön tai lakkauttamista koskevan ilmoituksen käsittelyä lykättäisiin kunnes ulosmittaus on rauennut tai riita patentin siirtämisestä on lopullisesti ratkaistu.

53 d §. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa rajoittamispyynnölle olisi olemassa este. Patenttiviranomaisen olisi tällöin annettava haltijalle mahdollisuus antaa lausumansa esteen johdosta. Mikäli patenttiviranomainen katsoisi, että annetun lausuman jälkeenkään rajoittamista ei voida hyväksyä, pyyntö hylätään ja patentti pysytettäisiin voimassa muuttamattomassa muodossa. Patentinhaltijalla olisi oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen valittamalla Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnalle, jos päätös on hänelle vastainen. Patenttilain 72 §:n mukaan valitusmenettelystä ja asian käsittelystä valituslautakunnassa säädetään erikseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin patentin rajoittamista koskevan pyynnön hyväksymisestä, kun rajoittamiselle ei ole estettä. Rajoittamisen hyväksymistä koskevasta päätöksestä on kuulutettava patenttilain 55 §:n mukaisesti. Hyväksytyn rajoitetun patentin osalta tehdään patenttijulkaisu, joka sisältää selityksen, mahdolliset piirustukset ja patenttivaatimukset muutetussa muodossa sekä ilmoituksen patentinhaltijasta. Vaikka selitystä ja piirustuksia ei rajoittamismenettelyssä olisi muutettu, tuleene toimittaa patenttiviranomaiselle patenttijulkaisua varten. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavana suomen ja ruotsin kielellä. Hakijan on suoritettava käännösmaksu. Vaihtoehtoisesti hakija voisi itse toimittaa käännöksen. Patenttilain mukaan perittävistä maksuista säädetään erikseen (patenttilain 73 § ja Patentti- ja rekisterihallituksesta annetun lain 6 §).

53 e §. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä säädettäisiin rajoitetun patentin oikeusvaikutuksesta. Ehdotuksen mukaisesti patenttia koskeva rajoittaminen olisi oikeusvaikutukseltaan takautuva. Patentin katsottaisiin olevan voimassa rajoitetussa muodossa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.

Ehdotetun 52 §:n 2 momentin mukainen tuomioistuimessa tapahtuva patentin rajoittaminen rinnastettaisiin patenttiviranomaisessa tapahtuvaan rajoittamiseen. Myös tuomioistuimen tekemä patentin rajoittamista koskeva päätös olisi voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.

53 f §. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä säädettäisiin rajoittamispyynnön peruuttamisesta. Rajoittamismenettely keskeytettäisiin lopullisesti siitä päivästä lukien, jolloin hakija peruutti rajoittamispyynnön.

Rajoittamispyynnön peruuttamisen salliminen sen jälkeen, kuin rajoittamista koskeva päätös on saanut lainvoiman, aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta erityisesti kolmansille osapuolille, koska rajoittamista koskevien pyyntöjen lukumäärää ei ole rajoitettu. Tällöin olisi myös säädettävä määräaika rajoittamispyynnön peruuttamiselle. Lisäksi se edellyttäisi säännöksiä kolmansien oikeuksista, jos he ovat ryhtyneet olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi siltä osin kuin se ei enää ole voimassa. Tämän vuoksi rajoittamispyyntöä ei voisi peruuttaa, kun rajoittamisen hyväksymistä koskeva lainvoimainen päätös on tehty.

54 §. Pykälässä säädetään patentin lakkaamisesta sillä perusteella, että patentinhaltija luopuu patentista. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että selvennettäisiin nykyistä käytäntöä, jonka mukaisesti hakijan ilmoittaessa patenttiviranomaiselle luopuvansa patentista, se lakkaa kokonaisuudessaan olemasta voimassa. Tämän lisäksi lakkaamisen oikeusvaikutus olisi takautuva eli patentin katsottaisiin lakanneen patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Uudet säännökset noudattavat samaa linjaa kuin Euroopan patenttisopimukseen sisällytetyt määräykset eurooppapatentin lakkauttamisesta Euroopan patenttivirastossa.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi valitusmenettelystä. Kuten rajoittamispyynnön osalta, patentinhaltijalla olisi oikeus hakea muutosta Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnalta vain, jos lakkauttamispyyntöä koskeva lopullinen päätös on hänelle kielteinen. Patenttilain 72 §:n mukaan valitusmenettelystä ja asiankäsittelystä valituslautakunnassa säädetään erikseen.

55 §. Pykälässä säädetään kuuluttamisesta, kun patentin voimassaoloa tai patentinhaltijaa koskevat seikat ovat muuttuneet. Pykälään ehdotetaan lisäystä patenttiviranomaisen kuulutusvelvollisuudesta myös patentin rajoittamisen osalta. Kuulutusvelvollisuus koskisi sekä ehdotetun 52 §:n 2 momentin että 53 d §:n 2 momentin mukaisen rajoittamisen hyväksymistä.

Samalla sanasta ”julistettu” lakkaamisen osalta luovuttaisiin tarpeettomana, koska patenttiviranomainen ainoastaan kuuluttaa patentin lakkaamisesta patenttilehdessä.

60 §. Pykälässä säädetään patenttilain 22 §:n mukaan julkiseksi tulleiden hakemusasiakirjojen vaikutuksesta patentinloukkaukseen. Pykälän 2 momentissa säädetään korvauskanteen nostamisen määräajasta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että päätös patentin voimassapysyttämisestä sisältäisi myös lainvoimaisen päätöksen Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnassa sekä lainvoimaisen päätöksen viimeisessä valitusasteessa (KHO). Ehdotettu muutos perustuu siihen, että väitekäsittely tapahtuu nykyään patentin myöntämisen jälkeen, jonka vuoksi patenttiviranomaisen päätös patentin voimassapysyttämisestä ei ole yksin riittävä.

65 §. Pykälässä säädetään patenttiasioissa toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Pykälän 1 momentin 2 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaisesti Helsingin käräjäoikeus olisi laillinen tuomioistuin, kun patentin rajoittamista pyydetään mitätöintikanteen yhteydessä.

Ehdotetun 52 §:n 2 momentin mukaisesti patentinhaltija voi pyytää patentin rajoittamista tuomioistuimessa mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä. Ehdotettu säännös perustuu EPC 138 artiklan uuteen 3 kappaleeseen, jonka mukaisesti patentinhaltijalla on oikeus patenttivaatimuksia muuttamalla rajoittaa patenttia toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai viranomaisessa. Koska rajoittamista koskevan säännöksen ottamisella ei haluta tehdä eroa eurooppapatentin ja kansallisen patentin välillä, se koskisi kaikkia Suomessa voimassa olevia patentteja.

Helsingin käräjäoikeus on laillinen tuomioistuin patenttiriidoissa, jotka koskevat Suomessa myönnettyjä patentteja ja Suomessa voimaansaatettuja eurooppapatentteja. Koska patentin mitätöintiä ja loukkausta koskevat patenttiriidat käsitellään Helsingin käräjäoikeudessa, on perusteltua, että myös mitätöintikanteen käsittelyn yhteydessä tapahtuva patentin rajoittaminen käsiteltäisiin Helsingin käräjäoikeudessa.

70 l §. Pykälässä säädetään eurooppapatentista suoritettavista vuosimaksuista ja maksamatta jättämisestä aiheutuvista seuraamuksista. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että eurooppapatentin ensimmäinen vuosimaksu erääntyisi maksettavaksi patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä.

Eurooppapatentin käännös on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun patentista on Euroopan patenttiviraston toimesta kuulutettu. Eurooppapatentin haltija voi joutua maksamaan ensimmäisen vuosimaksun ennen kuin haltijan on annettava käännös eurooppapatentista ja vuosimaksun eräpäiväksi voi tulla muu kuin kuun viimeinen päivä. Tämä aiheuttaa ongelmia paitsi patentinhaltijalle, myös patenttiviranomaiselle, koska vuosimaksu suoritetaan ennen kuin eurooppapatentti on saatettu Suomessa voimaan ja patenttiviranomaisen järjestelmässä ei ole vielä maksuun kohdistuvaa tietoa.

Lisäksi se, että eräpäivä ei ole kuun viimeinen päivä, ei ole vuosimaksujen eräpäivän osalta pääsäännön mukainen. EPC 141(2) artikla määrää vain vähimmäisajan kaksi kuukautta vuosimaksun maksamiselle ja useissa sopimusvaltioissa on käytössä pidempi määräaika. Suomessa on tällä hetkellä voimassa kahden kuukauden määräaika patentin myöntämisestä, mikä esitetään korvattavaksi kolmella kuukaudella, jotta patenttiviranomaiselle maksettava ensimmäinen vuosimaksu ei erääntyisi ennen kuin eurooppapatentin käännös on jätettävä.

70 m §. Pykälän 1 momentissa säädetään eurooppapatenttihakemuksen oikeusvaikutuksesta ja etuoikeusvaikutuksesta Suomessa. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi siten, että termi ”hakemispäivä” muutettaisiin termiksi ”tekemispäivä”.

Pykälän 2 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi niin, että momentin toisen virkkeen viittaus EPC:n 158 artiklan 1 kohtaan muutettaisiin viittaukseksi EPC 153 artiklan 3 kohtaan. Muutos perustuu siihen, että EPC 158 artikla on kumottu ja sen sisältö on siirretty uuteen 153 artiklaan ja sovellutussääntöihin. EPC 158 artiklan 1 kohta on siirretty osittain EPC 153 artiklan 3 kohtaan.

70 n §. Pykälässä säädetään eurooppapatenttihakemuksen mukaisen keksinnön hakemusaikana saamasta väliaikaisesta suojasta. Pykälän 2 momentissa säädetään patenttisuojan laajuudesta. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että viimeisestä virkkeestä poistettaisiin viittaus 1 momentissa tarkoitetun kuulutuksen julkaisemiseen. Pykälän 1 momentti koskee patenttivaatimusten käännösten (suomenkielinen tai ruotsinkielinen) julkaisemista. Pykälän 2 momentin viittaus ennen 1 momentissa tarkoitetun kuulutuksen julkaisemiseen poistettaisiin, koska vasta patenttivaatimuksen käännöksen julkaiseminen suomeksi tai ruotsiksi antaa perusteen 58 §:n 2 momentin mukaisille korvausvaatimuksille.

70 s §. Pykälässä säädetään eurooppapatenttia koskevan hakemuksen muuntamisesta kansalliseksi patenttihakemukseksi. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan lakiteknisesti muutettavaksi niin, että momentin viittaus EPC 136 artiklaan muutettaisiin viittaukseksi EPC 135 artiklaan. Muutos perustuu siihen, että EPC 136 artikla on kumottu ja sen sisältö on pääosin siirretty muutetun EPC 135 artiklan 2—4 kappaleisiin.

70 t §. Ehdotettu pykälä on uusi. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta rajoittaa ja lakkauttaa eurooppapatentti Euroopan patenttivirastossa. Ehdotus perustuu Euroopan patenttisopimukseen sisällytettyihin uusiin 105a—105c artikloihin.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että eurooppapatentin rajoittamista tai lakkauttamista koskeva pyyntö tehdään Euroopan patenttivirastolle.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin Euroopan patenttiviraston kuuluttaman rajoitetun patentin saattamisesta voimaan Suomessa. Haltijan tulisi toimittaa patenttiviranomaiselle selitys, mahdolliset piirustukset ja muutetut patenttivaatimukset määräajassa käännettynä sille kielelle, jolla alkuperäinen patentti on saatettu voimaan Suomessa, joko suomen- tai ruotsinkielelle. Ehdotus perustuu EPC 65 artiklan 1 kappaleeseen, jossa on huomioitu uusi 105a—105c artikloissa säädetty patentin rajoittamismenettely, ja jonka mukaan sopimusvaltio voi vaatia hakijaa tai patentinhaltijaa toimittamaan käännöksen patenttiasiakirjoista valitsemallaan sopimusvaltion virallisella kielellä. Selitys ja mahdolliset piirustukset tulee toimittaa patenttijulkaisua varten, vaikka niitä ei olisi muutettu rajoittamismenettelyssä. Patenttiviranomaisen tulee viipymättä kuuluttaa patentin rajoittamisesta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että mikäli 2 momentin säännöksiä ei noudateta, katsotaan patentin olevan vailla oikeusvaikutusta Suomessa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa patentin kumoamisesta. Ehdotus perustuu EPC 65 artiklan 3 kappaleeseen, jonka mukaan sopimusvaltio voi määrätä, että eurooppapatentin katsotaan alusta lähtien olleen ilman oikeusvaikutusta kyseisessä valtiossa, mikäli määräyksiä rajoitetun patentin kääntämisestä ei ole noudatettu.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin patentin lakkauttamisen kuuluttamisesta patenttilehdessä, kun Euroopan patenttivirasto on siitä kuuluttanut.

Pykälän 5 momentin mukaan Euroopan patenttivirastossa rajoitetulla ja lakkautetulla patentilla olisi sama oikeusvaikutus kuin kansallisesti rajoitetulla tai lakkautetulla patentilla, mikäli 9b luvussa ei muuta säädetä. Ehdotetun uuden 53 e §:n mukaan patenttia koskeva rajoittaminen olisi oikeusvaikutukseltaan takautuva. Nyt ehdotetun 54 §:n perusteella myös patentin lakkaamisen oikeusvaikutus olisi takautuva. Ehdotus perustuu EPC 68 artiklaan.

70 u §. Ehdotettu pykälä on uusi ja koskisi keksinnön hyväksikäyttöä ammattimaisesti hyvässä uskossa EPO:n valituslautakunnan tarkastuksenalaisen päätöksen käsittelyn ja EPO:n laajennetun valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemisen välisenä aikana.

Ehdotus perustuu uuden EPC 112a artiklan 6 kappaleeseen, jossa säädetään EPO:n laajennetulle valituslautakunnalle esitettävän tarkastuspyynnön vaikutuksista kolmansien oikeuksiin. Tarkastuspyynnön tekeminen laajennetulle valituslautakunnalle ei sinänsä vaikuta tarkastuksenalaisen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuuteen. Tarkastuksenalaisen päätöksen kumoava laajennetun valituslautakunnan ratkaisu sitä vastoin voi aiheuttaa sen, että aikaisemmin kumottu patentti saa uudestaan oikeusvoiman. Oikeudenmenetyksen palauttaminen voisi vaikuttaa keksintöä hyvässä uskossa käyttäneiden kolmansien osapuolten oikeuksiin, koska patentinhaltija voisi nostaa kanteen patentinloukkauksesta.

Ehdotetun 1 momentin mukaisesti sen, joka on ammattimaisesti käyttänyt keksintöä hyvässä uskossa tarkastuksenalaisen päätöksen käsittelyn ja tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemisen välisenä aikana, tulisi voida korvauksetta jatkaa keksinnön hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen. Samanlainen hyväksikäyttöoikeus on vastaavilla edellytyksillä myös sillä, joka on ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin käyttääkseen keksintöä hyväksi. EPC 112a artiklan 6 kappaleen mukaan hyväksikäyttöä voi jatkaa korvauksetta.

Säännöksen mukaan ennakkokäyttöoikeuden edellytyksenä on vilpitön mieli ja ennakkokäyttöoikeus voitaisiin myöntää vain ”hyväksikäyttöön”. Kyse ei saisi olla laajemmasta hyväksikäytöstä kuin mitä jo on tapahtunut. Säännökselle olisi tässä kohden annettava sama sisältö kuin 4 §:n ennakkokäyttöoikeutta koskeville säännöksille.

Ehdotetun 2 momentin mukaisesti hyväksikäyttöoikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi. Säännös on yhdenmukainen sekä 4 §:n 2 momentin että 71 c §:n 3 momentin sanamuodon kanssa.

71 a §. Pykälässä säädetään oikeudenmenetysten palauttamisesta. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi kokonaisuudessaan. Pykälän 1 momenttia, jossa säädetään tapauksista, joissa patentinhakija tai patentinhaltija ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa muussa kuin vuosimaksuja koskevassa asiassa, muutetaan ainoastaan lakiteknisesti, ja se vastaa sisällöltään nykyistä 1 momenttia. Pykälän nykyinen 2 momentti, jossa säädetään tapauksista, joissa patentinhakija tai patentinhaltija ei ole maksanut vuosimaksua säädetyssä määräajassa, ehdotetaan poistettavaksi. Koska vuosimaksuista johtuva oikeudenmenetys muuttuisi mahdollisuudeksi tehdä säädetty esitys vuoden kuluessa (tällä hetkellä kuusi kuukautta) määräajan päättymisestä, ei nykyisen 2 momentin mukaista poikkeusta vuosimaksujen osalta enää tarvita. Ehdotus perustuu patenttilakisopimuksen 12 artiklaan ja sitä koskevaan sovellutussääntöön. Pykälän 2 momentin poistamisen vuoksi pykälän nykyinen 3 ja 4 momentti siirtyisivät muutettuina uudeksi 2 ja 3 momentiksi. Pykälään ehdotetaan myös lisättäväksi uusi 4 momentti.

Pykälän 2 momentti vastaa nykyistä 3 momenttia muutettuna siten, että oikeudenmenetyksen palauttaminen olisi mahdollista myös etuoikeuden osalta. Ehdotuksen mukaan oikeudenmenetyksessä etuoikeuteen sovellettaisiin 1 momentin säännöksiä, kuitenkin niin, että aika esityksen tekemiselle olisi kaksi kuukautta säädetystä määräajasta. Ehdotus perustuu patenttilakisopimuksen 13 artiklan 2 kappaleeseen.

Pykälän 3 momentti vastaa nykyistä 4 momenttia muutettuna siten, että momentin viimeinen virke poistettaisiin ja momentin ensimmäisessä virkkeessä viitattaisiin 1 momentin lisäksi uuteen 2 momenttiin. Ehdotus perustuu patenttilakisopimuksen 13 artiklan 2 kappaleeseen, jonka mukaisesti esitys oikeuksien palauttamisesta voidaan tehdä myös etuoikeuden palauttamisen osalta. Tämän vuoksi momentissa aikaisemmin ollut sääntö siitä, että säännös ei koske määräaikaa, jonka kuluessa hakemus on tehtävä, jotta se voi saada etuoikeuden aikaisemmasta hakemuksesta, tulisi poistaa. Momenttia ehdotetaan lisäksi lakiteknisesti muutettavaksi siten, että Maailman henkisen omaisuuden järjestö kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin patenttiviranomaisen velvollisuudesta antaa hakijalle tai haltijalle mahdollisuus antaa lausumansa, mikäli 1, 2 tai 3 momentin mukainen esitys aiotaan hylätä tai jättää tutkittavaksi ottamatta. Lausuma tulisi antaa patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Ehdotus perustuu patenttilakisopimuksen 12 artiklan 5 kappaleeseen, jossa määrätään tilaisuudesta huomautusten tekemiseen tapauksissa, joissa on tarkoitus antaa kielteinen päätös.

72 §. Pykälässä on säännökset muutoksenhausta patenttiviranomaisen patenttilain nojalla antamaan muuhun kuin 26 §:ssä tarkoitettuun lopulliseen päätökseen sekä 42, 71 a tai 71 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi viittaukset 53 a §:n 2 momenttiin, 53 d §:n 1 momenttiin ja 54 §:n 1 momenttiin. Ehdotettu muutos on luonteeltaan lakitekninen ja perustuu patentin rajoittamista koskevien säännösten ottamisesta lakiin sekä rajoittamista koskevan pyynnön hylkäämisestä aiheutuvaan valitusoikeuteen. Kuten rajoittamispyynnön osalta, patentinhaltijalla olisi oikeus hakea muutosta Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnalta, jos lakkauttamispyyntöä koskeva lopullinen päätös on hänelle vastainen.

Pykälää esitetään lisäksi lakiteknisesti muutettavaksi siten, että Patentti- ja rekisterihallitus kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella.

74 §. Pykälässä säädetään, mistä asioista voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi, että myös rajoittamismenettelystä patenttiviranomaisessa ja lakkauttamismenettelystä voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ehdotus perustuu uusiin rajoittamista koskeviin säännöksiin ja lakkauttamista koskevan säännöksen muuttamiseen.

Pykälää ehdotetaan lisäksi muutettavan lakiteknisesti siten, että 1—3 momentissa viitattaisiin ”asetuksen” sijasta ”valtioneuvoston asetukseen”. Perustuslakia koskevan hallituksen esityksen mukaan olisi selvyyden vuoksi perusteltua omaksua käytäntö, jonka mukaan säädöksen antaja mainittaisiin asetuksen nimikkeessä.

4. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Tarkempia säännöksiä voidaan patenttilain 74 §:n nojalla antaa tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella. Asetusluonnos on tämän esityksen liitteenä.

5. Voimaantulo

Esitykseen sisältyvä patenttilain muuttamista koskeva lakiehdotus ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Patenttilakiin esitettyjen muutosten voimaansaattamisen on tarkoitus tapahtua kahdessa vaiheessa, sitä mukaa kuin patenttilakisopimus ja uudistamiskirja tulevat Suomen osalta voimaan.

Patenttilakisopimus on tullut kansainvälisesti voimaan28 päivänä huhtikuuta 2005 eli kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun kymmenes valtio talletti ratifioimiskirjansa WIPO:n pääjohtajan haltuun. Sopimus sitoo näitä kymmentä valtiota siitä päivästä, jolloin sopimus tuli kansainvälisesti voimaan. Niiden valtioiden osalta, jotka ratifioivat sopimuksen tai liittyvät siihen myöhemmin, sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tai jostain myöhemmästä kyseisessä ratifioimis- tai liittymiskirjassa ilmoitetusta ajankohdasta lähtien, mutta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tallettamisajankohdasta.

Patenttilakisopimuksen edellyttämien lainmuutosten osalta ehdotetaan, että patenttilain 8 b ja 8 c § sekä 71 a § tulisivat voimaan samanaikaisesti kuin patenttilakisopimus tulee Suomen osalta voimaan. Myös kansainvälisistä sopimuksista riippumattomien lainmuutosten eli yksittäisten säädösmuutosten ja lakiteknisten täsmennysten osalta ehdotetaan, että 2 §:n 1, 2 ja 6 momentti, 27 §:n 1 ja 2 momentti, 29 §, 35 §, 36 §:n 2 momentti, 38 §:n 1 ja 3 momentti, 41 §:n 2 momentti, 60 §:n 2 momentti, 70 l §:n 2 momentti, 70 m §:n 1 momentti ja 70 n §:n 2 momentti tulisivat voimaan samanaikaisesti kuin patenttilakisopimukseen liittymisen edellyttämät lainmuutokset tulevat voimaan.

Uudistamiskirja tulee kansainvälisesti voimaan kahden vuoden kuluttua siitä, kun viidestoista sopimusvaltio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa, tai jos kaikki sopimusvaltiot ovat jättäneet ratifioimis- tai liittymiskirjansa, viimeisen ratifioimis- tai liittymiskirjan jättämistä seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jos tämä ajankohta on aikaisempi. Uudistamiskirjan on ratifioinut 1 kesäkuuta 2005 mennessä kaksitoista valtiota.

Muiden kuin edellä esitettyjen lainmuutosten eli uudistamiskirjan mukaisten lainmuutosten osalta ehdotetaan, että 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 5 momentti, 6 §:n 1 momentti, 24 §:n 3 momentti, 7 luvun otsikko, 52 §:n 2—5 momentti, 53 §:n 1 momentti, 53 a—53 f §, 54 §:n 1 momentti, 55 §, 65 §:n 1 momentin 2 kohta, 70 m §:n 2 momentti, 70 s §:n 2 momentti, 70 t §, 70 u §, 72 § ja 74 § tulisivat voimaan samanaikaisesti kuin uudistamiskirja tulee Suomen osalta voimaan.

6. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

6.1. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirja

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan tämä perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, 1) jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa tai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Yleisperustelujen kansainvälisiä sopimuksia käsittelevässä jaksossa on käsitelty Euroopan patenttisopimusta. Valtiosopimuksia voidaan muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella ja alkuperäisen sopimuksen muutosta koskevaa sopimusta, tässä tapauksessa uudistamiskirjaa, pidetään itsenäisenä sopimuksena.

Edellä esitetyn mukaisesti uudistamiskirjassa on useita määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta. Näitä ovat erityisesti määräykset, joilla Euroopan patenttiviraston toimivaltuuksia lisätään siten, että patentinhaltija voi hakea eurooppapatentin rajoittamista tai lakkauttamista Euroopan patenttivirastossa (105a—105c artiklat). Patentin katsotaan olevan voimassa rajoitetussa muodossa tai lakanneen patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien (muutettu 68 artikla). Määräykset edellyttävät patenttilain muutosta ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Sopimusvaltio voi vaatia patentinhaltijaa toimittamaan kansalliselle patenttiviranomaiselle käännöksen myös rajoitetun patentin asiakirjoista (65 artiklan muutettu 1 kappale). Laissa on jo ennestään säädetty patenttiasiakirjojen käännösten oikeusvaikutuksesta.

Euroopan patenttisopimukseen lisätyssä 112a artiklassa määrätään Euroopan patenttiviraston laajennetulle valituslautakunnalle esitettävästä tarkastuspyynnöstä. Laajennetulle valituslautakunnalle on annettu rajoitettu toimivalta yksittäisissä tapauksissa kuten olennaisen menettelyvirheen osalta. Mikäli laajennettu valituslautakunta hyväksyy tarkastuspyynnön, sen tulee kumota tarkastuksenalainen päätös ja palauttaa se valituslautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi. Tällaiset säännöt kohdistuvat Euroopan patenttiviraston omaan toimintaan eikä niihin näin ollen liity ylikansallista elementtiä. Näin ollen kyseistä toimivaltaa koskeva 112a artiklan 1—5 kappale ei kuulu lainsäädännön alaan. Artiklan 6 kappaleessa määrätään keksinnön hyväksikäyttöoikeudesta, kun keksintöä on käytetty ammattimaisesti hyvässä uskossa Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan tarkastuksenalaisen päätöksen käsittelyn ja Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemisen välisenä aikana. EPC 112a artiklan 6 kappale laajentaa patenttilaissa jo olevia säännöksiä keksinnön hyväksikäyttöoikeudesta (ennakkokäyttöoikeus) ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Euroopan patenttisopimuksen 138 artiklaan on lisätty uusi 3 kappale, jonka mukaan patentinhaltijalle annetaan oikeus rajoittaa patenttia patenttivaatimuksia muuttamalla, kun tuomioistuimessa on nostettu kanne patentin mitättömäksi julistamisesta. Määräys edellyttää, että patenttilakiin otetaan säännös patentin rajoittamisesta tuomioistuimessa. Yleisesti sovellettavat säännökset tuomioistuinmenettelystä on säädetty oikeudenkäymiskaaressa.

Euroopan patenttisopimuksen 54 artiklaan on lisätty 5 kappale, jonka mukaan patentti voidaan myöntää ihmisiin tai eläimiin kohdistuvassa kirurgisessa, terapeuttisessa tai diagnostisessa menetelmässä käytettävään tekniikan tasoon kuuluvaan aineeseen tai seokseen, jos tällainen käyttö ei kuulu tekniikan tasoon. Tällaiseen niin sanottuun toiseen lääketieteelliseen käyttöön kohdistuvia keksintöjä on jo pitkään patentoitu Euroopan patenttivirastossa. Laissa on jo ennestään säädetty patentin myöntämisestä tunnettuun terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu jossakin tällaisessa menetelmässä. Määräys edellyttää, että patenttilaissa säädetään lisäksi patentin myöntämisestä silloin kun terapeuttisessa, diagnostisessa tai kirurgisessa menetelmässä käytettävän aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä.

Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 1 kappaleeseen on lisätty määrite ”mikä tekniikan ala tahansa”. Määräys edellyttää, että patenttilakiin tehdään vastaava muutos ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Euroopan patenttisopimuksen 87 artiklan 5 kappaletta on muutettu siten, että etuoikeutta koskeva hakemus tehdään valtion sijaan ”teollisoikeusviranomaiselle”. Kyse on etuoikeuksien vastavuoroisesta tunnustamisesta. Etuoikeudesta on ennestään säädetty patenttilailla ja määräys kuuluu lainsäädännön alaan.

Patenttilakisopimus

Patenttilakisopimuksen 5 artiklassa määrätään tekemispäivän edellytyksistä. Sopimuksen 2 artiklan mukaan sopimuspuoli ei voi määrätä hakijoiden ja haltijoiden kannalta tekemispäivää koskevia edullisempia vaatimuksia. Määräys edellyttää patenttilain muutosta ja kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan.

Patenttilakisopimuksen 12 ja 13 artiklat koskevat sitä, mitä oikeudenmenetysten palauttamisesta on ennestään patenttilaissa säädetty ja osittain poikkeavat siitä. Nämä määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

6.2. Käsittelyjärjestys

Esitys sisältää ehdotukset uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen voimaansaattamislaeiksi, jotka olisivat blankettimuotoisia. Tämän lisäksi esitys sisältää ehdotuksen patenttilain muuttamisesta, jossa olisivat ne säännökset, joita uudistamiskirjan ja patenttilakisopimuksen määräysten voimaansaattaminen Suomessa edellyttää.

Käsittelyjärjestyksen kannalta merkityksellisiä ovat uudistamiskirjan määräykset, jotka liittyvät eurooppapatentin rajoittamis- ja lakkauttamismenettelyyn Euroopan patenttivirastossa (68 artikla, 69 artiklan 2 kappale ja 105a—105c artikla). Keskitetysti tapahtuvan eurooppapatenttien rajoittamis- ja lakkauttamismenettelyn käyttöönottoa koskeva uudistus merkitsee sitä, että Euroopan patenttiviraston toimivalta laajenee sen nykyisiin valtuuksiin verrattuna. Rajoittamis- ja lakkauttamismenettelyä koskeva säännös on otettu patenttilain 70 t §:ään.

Euroopan patenttisopimus rakentuu periaatteelle, että Euroopan patenttivirasto vastaa patenttihakemusten käsittelystä sekä eurooppapatenttien myöntämisestä. Eurooppapatenttien loukkauskanteet ja patentin mitättömäksi julistamista koskevat kanteet sen sijaan käsitellään kansallisen lainsäädännön mukaan. Koska Euroopan patenttivirasto voi tehdä Suomea koskevan eurooppapatentin rajoittamista tai lakkauttamista koskevan päätöksen, kyse on valtuuksista tehdä päätöksiä, joilla on suoria vaikutuksia suomalaisille patentinhaltijoille, kuitenkin heidän omasta pyynnöstään tai valtuutuksellaan.

On lisäksi huomattava, että jo nykyään Euroopan patenttiviraston toimivalta palautuu väitemenettelyn ajaksi, ja sillä on toimivalta pysyttää eurooppapatentti voimassa tai kumota se kokonaan tai osittain. Patenttilain nykyisten säännösten mukaan kuka tahansa voi tehdä väitteen myönnettyä patenttia vastaan. Myös patentinhaltija voi tehdä väitteen omaa patenttiaan vastaan patentin suojapiirin rajoittamiseksi. Tämä on lain esitöissä katsottu tarkoituksenmukaiseksi, koska käytännössä voi esiintyä tilanteita, jolloin vasta patentin myöntämisen jälkeen havaitaan, ettei keksintö ole tietyiltä osin patentoitavissa. Lain esitöissä on katsottu, että olisi patentinhaltijan edun mukaista, että hän voisi väitemenettelyn avulla muuttaa patenttivaatimuksia niin, että patentin suoja-alaa rajoitettaisiin (HE 254/1996 vp). Ehdotetut uudet säännökset mahdollistaisivat patentin suoja-alan rajoittamisen patenttiviranomaisessa myös väiteajan jälkeen.

Uudistamiskirjaan tai patenttilakisopimukseen ei voida katsoa sisältyvän sellaisia määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen näkemyksen mukaan sopimukset voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotukset niiden voimaansaattamislaeiksi ja laiksi patenttilain muuttamisesta voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Münchenissä 29 päivänä marraskuuta 2000 hyväksytyn Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan ja Genevessä 1 päivänä kesäkuuta 2000 hyväksytyn patenttilakisopimuksen.

Koska sopimuksiin sisältyy lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Münchenissä 29 päivänä marraskuuta 2000 hyväksytyn Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


2.

Laki patenttilakisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Genevessä 1 päivänä kesäkuuta 2000 hyväksytyn patenttilakisopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


3.

Laki patenttilain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 15 päivänä joulukuuta 1967 annetun patenttilain (550/1967) 27 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 243/1997,

muutetaan 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 1 ja 2 momentti, 6 §:n 1 momentti, 24 §:n 3 momentti, 27 §:n 1 momentti, 29 ja 35 §, 36 §:n 2 momentti, 38 §:n 1 ja 3 momentti, 41 §:n 2 momentti, 7 luvun otsikko, 52 §:n 3 momentti, 53 §:n 1 momentti, 54 §:n 1 momentti, 55 §, 60 §:n 2 momentti, 65 §:n 1 momentin 2 kohta, 70 l §:n 2 momentti, 70 m §, 70 n §:n 2 momentti, 70 s §:n 2 momentti sekä 71 a, 72 ja 74 §,

sellaisina kuin niistä ovat 1 §:n 1 momentti laissa 650/2000, 2 §:n 1 momentti, 29 §, 38 §:n 1 ja 3 momentti, 52 §:n 3 momentti, 53 §:n 1 momentti ja 55 § laissa 407/1980, 2 §:n 2 momentti laissa 801/1991, 6 §:n 1 momentti, 65 §:n 1 momentin 2 kohta, 70 l §:n 2 momentti, 70 m §, 70 n §:n 2 momentti ja 70 s §:n 2 momentti laissa 1695/1995, 24 §:n 3 momentti, 27 §:n 1 momentti, 35 §, 36 §:n 2 momentti, 60 §:n 2 momentti ja 72 § laissa 243/1997, 41 §:n 2 momentti laissa 387/1985, 71 a § mainituissa laeissa 387/1985 ja 1695/1995 sekä 74 § osaksi mainituissa laeissa 407/1980 ja 243/1997, sekä

lisätään 2 §:ään, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 407/1980 ja 801/1991, uusi 5 momentti, jolloin nykyinen 5 momentti siirtyy 6 momentiksi, lakiin uusi 8 b ja 8 c §, 52 §:ään, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 407/1980 ja 650/2000, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti, muutettu 3 momentti ja nykyinen 4 momentti siirtyvät 3—5 momentiksi, lakiin uusi 53 a—53 f §, sekä 9 a lukuun uusi 70 t ja 70 u §, seuraavasti:

1 §

Joka on tehnyt mihin tekniikan alaan tahansa liittyvän keksinnön, jota voidaan käyttää teollisesti, tai se, jolle keksijän oikeus on siirtynyt, voi hakemuksesta saada patentin keksintöön ja siten yksinoikeuden sen ammattimaiseen hyödyntämiseen sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.


2 §

Patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä.

Tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi, joko kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla. Myös ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn patenttihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus 22 §:n säännösten mukaisesti tulee julkiseksi. Samoin ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tässä maassa tehdyn hyödyllisyysmallihakemuksen sisältö katsotaan tunnetuksi, jos mainittu hakemus hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (800/1991) 18 §:n mukaisesti tulee julkiseksi. Edellä 1 momentissa olevaa säännöstä, jonka mukaan keksinnön tulee olennaisesti erota siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ei sovelleta tällaisen patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen sisällön suhteen.


Edellä 1 momentissa oleva säännös, jonka mukaan keksinnön tulee olla uusi, ei myöskään estä myöntämästä patenttia tunnettuun, tietyssä 1 §:n 3 momentissa tarkoitetussa menetelmässä käytettävään aineeseen tai seokseen, jos aineen tai seoksen käyttö ei ole tunnettu tässä tietyssä menetelmässä.


6 §

Patenttihakemus, jonka tarkoittama keksintö on patenttihakemuksen tekemispäivää edeltävän kahdentoista kuukauden aikana esitetty Suomessa myönnettävää patenttia tai hyödyllisyysmallioikeutta koskevassa hakemuksessa taikka teollisoikeuden suojelemista koskevaan Pariisin yleissopimukseen (SopS 36/1970 ja 43/1975) taikka Maailman kauppajärjestön perustamissopimukseen (SopS 5/1995) liittyneessä toisessa valtiossa tai toisella alueella tehdyssä patenttia, keksijäntodistusta tai hyödyllisyysmallisuojaa koskevassa hakemuksessa, on katsottava 2 §:n 1, 2, 4 ja 5 momenttia sekä 4 §:ää sovellettaessa tehdyksi samanaikaisesti aikaisemman hakemuksen kanssa, jos hakija sitä pyytää. Tällainen etuoikeus voidaan saada myös sellaisesta aikaisemmasta suojahakemuksesta, joka ei tarkoita edellä mainittuihin sopimuksiin liittynyttä valtiota tai aluetta, jos siellä, missä aikaisempi hakemus on tehty, myönnetään suomalaisesta hakemuksesta vastaava etuoikeus ja jos siellä voimassa oleva lainsäädäntö on pääosin yhdenmukainen edellä mainittujen sopimusten kanssa.


8 b §

Patenttiviranomainen antaa tekemispäivän patenttihakemukselle, jos:

1) hakemuksesta ilmenee, että se on patenttihakemus;

2) hakemuksessa on tiedot hakijasta tai viranomainen voi tavoittaa hänet; ja

3) hakemuksen yhteydessä annetut asiakirjat sisältävät sellaista, mikä on katsottava selitykseksi tai piirustukseksi, tai hakemuksessa on viittaus aikaisemmin tehtyyn patentti- tai hyödyllisyysmallihakemukseen ja hakija on antanut tiedot patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen tekemispäivästä, hakemusnumerosta sekä patenttiviranomaisesta jolle hakemus on tehty.

Jos hakija ei ole noudattanut 1 momentin säännöksiä tekemispäivän saamiseksi, annetaan hakijalle kehotus korjata puutteet patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos hakija ei ole korjannut puutteita määräajassa tai hakijaa ei ole voitu tavoittaa kahden kuukauden kuluessa hakemuksen saapumispäivästä, ei hakemusta katsota tehdyksi.

Jos hakija on korjannut 2 momentissa annetussa määräajassa kaikki hakemuksessa olleet puutteet tekemispäivän saamiseksi, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu.

8 c §

Jos hakemus, joka on tehty 8 b §:n mukaisesti, on puutteellinen ja patenttiviranomainen havaitsee, että hakemuksen selityksestä tai piirustuksista puuttuu osa tai osia, joihin selityksessä tai patenttivaatimuksissa viitataan, annetaan hakijalle kehotus täydentää hakemustaan patenttiviranomaisen antamassa määräajassa. Jos puuttuvat osat toimitetaan annetussa määräajassa, tulee tekemispäiväksi se päivä, jolloin kaikki puutteet on korjattu, jollei 2 ja 3 momentista muuta johdu.

Jos 1 momentin mukaiset jälkeenpäin toimitetut osat peruutetaan yhden kuukauden kuluessa siitä, kun ne on toimitettu, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä.

Jos puuttuvat osat toimitetaan 1 momentin mukaisesti ja aikaisemmasta hakemuksesta pyydetään etuoikeutta ja siitä ilmenevät puuttuvat osat kokonaisuudessaan, tulee tekemispäiväksi alkuperäinen tekemispäivä, jos hakija sitä pyytää ja toimittaa jäljennöksen etuoikeuden perustana olevasta hakemuksesta 1 momentin mukaisessa määräajassa.

24 §

Patenttiviranomainen voi, jos siihen on erityisiä syitä, ottaa väitteen huomioon, vaikka patentti on rauennut tai raukeaa 51 §:n mukaisesti tai vaikka väite peruutetaan. Jos väitteentekijä peruuttaa väitteensä, ei hän voi hakea muutosta patenttiviranomaisen tekemään päätökseen. Patenttiviranomaisen tulee ottaa väiteaikana tehty väite huomioon, vaikka patenttia on ennen väitteen tekemistä rajoitettu lainvoimaisella päätöksellä.

27 §

Muutosta 26 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa haetaan valittamalla Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnalta. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä valituslautakunnassa säädetään erikseen.


29 §

Kansainvälisellä patenttihakemuksella, jolle vastaanottava viranomainen on vahvistanut kansainvälisen tekemispäivän, on tässä maassa sama vaikutus kuin sanottuna päivänä tehdyllä suomalaisella patenttihakemuksella. Mitä 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä säädetään, koskee kansainvälistä hakemusta vain, jos hakemusta on jatkettu 31 §:n mukaisesti.

35 §

Patenttiviranomainen ei saa ilman hakijan suostumusta julkaista kansainvälistä patenttihakemusta painettuna tai vastaavalla tavalla eikä myöntää tällaisen patenttihakemuksen kohteena olevaan keksintöön patenttia ennen kuin Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälinen toimisto on julkaissut hakemuksen tai 20 kuukautta on kulunut kansainvälisestä tekemispäivästä tai, jos etuoikeutta on pyydetty, siitä päivästä, josta etuoikeutta pyydetään.

36 §

Hakija voi hakea muutosta 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen, jossa patenttiviranomainen on katsonut, että patenttihakemus käsittää toisistaan riippumattomia keksintöjä. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 27 §:n 1 momentissa säädetään.


38 §

Jos vastaanottava viranomainen on kieltäytynyt antamasta kansainväliselle patenttihakemukselle kansainvälistä tekemispäivää taikka julistanut, että hakemus on katsottava peruutetuksi tai että vaatimus, jonka mukaan hakemus käsittää Suomen, on katsottava peruutetuksi, on patenttiviranomaisen hakijan pyynnöstä tutkittava, onko tämä päätös ollut oikea. Sama koskee kansainvälisen toimiston ratkaisua, jonka mukaan hakemus on katsottava peruutetuksi.


Jos patenttiviranomainen katsoo, että vastaanottavan viranomaisen tai kansainvälisen toimiston päätös ei ole ollut oikea, on patenttiviranomaisen käsiteltävä hakemus 2 luvun mukaisesti. Jos vastaanottava viranomainen ei ole vahvistanut kansainvälistä tekemispäivää, hakemus on katsottava tehdyksi sinä päivänä, joka patenttiviranomaisen mielestä olisi pitänyt vahvistaa kansainväliseksi tekemispäiväksi. Jos patenttihakemus täyttää patenttiyhteistyösopimuksen sekä sen sovellutussääntöjen hakemuksen muotoa ja sisältöä koskevat vaatimukset, se on näiltä osin hyväksyttävä.


41 §

Lain 11 §:n mukaisesta myöhemmästä hakemuksesta suoritettavat vuosimaksut maksuvuodelta, joka on alkanut ennen myöhemmän hakemuksen saapumispäivää tai joka alkaa kahden kuukauden kuluessa saapumispäivästä, erääntyvät vasta saapumispäivää seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Niin ikään erääntyvät kansainvälisestä patenttihakemuksesta suoritettavat vuosimaksut vasta sen kuukauden viimeisenä päivänä, joka on kahden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin hakemusta on 31 §:n mukaisesti jatkettu tai hakemus on 38 §:n mukaisesti otettu käsiteltäväksi, jos kysymyksessä oleva maksuvuosi on alkanut ennen viimeksi mainittua päivää tai alkaa kahden kuukauden kuluessa siitä.


7 luku

Patentin rajoittaminen ja lakkaaminen

52 §

Patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä patentinhaltija voi pyytää tuomioistuinta rajoittamaan patenttia muutettujen patenttivaatimusten mukaisesti. Rajoittamista koskeva pyyntö on tehtävä ennen asian siirtämistä pääkäsittelyyn. Jos rajoittamista koskeva pyyntö tehdään, sitä koskeva kysymys on ratkaistava erikseen ennen patentin mitättömäksi julistamista koskevan asian käsittelyn jatkamista. Rajoittamisen on täytettävä 53 b §:n mukaiset edellytykset. Jos tuomioistuin hyväksyy rajoittamispyynnön, näin rajoitettu patentti on jatkokäsittelyn perustana. Muutosta rajoittamispyyntöä koskevaan päätökseen voi hakea vasta patentin mitättömäksi julistamista koskevan kanteen johdosta annetun tuomion yhteydessä.


Lukuun ottamatta 5 momentissa tarkoitettua tapausta kannetta voi ajaa jokainen, jolle patentista on haittaa tai, jos yleisen edun katsotaan sitä vaativan, viranomainen, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella.


53 §

Jos patentti on myönnetty muulle kuin 1 §:n mukaan siihen oikeutetulle, tuomioistuimen on patenttiin oikeutetun kanteesta siirrettävä patentti hänelle. Kanteen vireillepanoajan osalta on noudatettava, mitä 52 §:n 5 momentissa säädetään.


53 a §

Patentinhaltija voi hakea patentin rajoittamista tekemällä siitä kirjallisen pyynnön patenttiviranomaiselle. Rajoittamista koskevaan pyyntöön tulee sisältyä:

1) patentinhaltijan nimi ja osoite;

2) patentin rekisterinumero;

3) rajoitetut patenttivaatimukset sekä selitys ja piirustukset jos niitä on muutettu;

4) jos patentinhaltijaa edustaa asiamies, tämän nimi, kotipaikka ja osoite; sekä

5) käsittelymaksu.

Jos 1 momentissa olevia säännöksiä ei noudateta, patenttiviranomainen antaa hakijalle kehotuksen korjata puutteet määräajan kuluessa. Jos kehotusta ei noudateta patenttiviranomaisen antamassa määräajassa, pyyntö hylätään. Hakijalla on oikeus hakea muutosta tällaiseen päätökseen.

Jos patenttia koskeva väitekäsittely on kesken tai tuomioistuimessa on vireillä 52 §:n mukainen mitätöintikanne, pyyntöä ei oteta tutkittavaksi. Hakijalle palautetaan tällöin hänen suorittamansa käsittelymaksu.

Jos patenttia vastaan tehdään väite tai nostetaan kanne patentin julistamisesta mitättömäksi sen jälkeen, kun rajoittamista on pyydetty, mutta ennen kuin rajoittamista koskeva päätös tulee lainvoimaiseksi, rajoittamismenettely lopetetaan.

53 b §

Patentin rajoittamispyynnön hyväksymisen edellytyksenä patenttiviranomaisessa tai tuomioistuimessa on, että pyynnön mukaisesti rajoitettava patentti täyttää seuraavat ehdot:

1) patentti tarkoittaa keksintöä, joka on esitetty niin selvästi, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä;

2) patentti ei käsitä sellaista, mikä ei ole ilmennyt hakemuksesta sitä tehtäessä; ja

3) patentin suoja-alaa ei ole laajennettu myönnetyn patentin tai väitekäsittelyssä hyväksytyn patentin käsittämästä suoja-alasta tai aikaisemmin tehdyn rajoittamispäätöksen mukaisesta suoja-alasta.

53 c §

Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin rajoittamista Euroopan patenttisopimuksen (SopS 8/1996) 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Jos patentinhaltija on pyytänyt Euroopan patenttivirastolta patentin lakkauttamista Euroopan patenttisopimuksen 105 a artiklan mukaisesti, patenttiviranomaisen tulee lykätä 54 §:n mukaisen lakkauttamisilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes Euroopan patenttivirasto on tehnyt lopullisen päätöksen asiassa.

Jos patentti on ulosmitattu tai riita patentin siirtämisestä on vireillä, patenttiviranomaisen tulee lykätä 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön ja 54 §:n mukaisen ilmoituksen käsittelyä siihen saakka, kunnes ulosmittaus on rauennut tai riita patentin siirtämisestä on lopullisesti ratkaistu.

53 d §

Jos patenttiviranomainen katsoo, että 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle on este, patentinhaltijalle tulee antaa mahdollisuus antaa lausumansa asiassa. Jos patenttiviranomainen lausumasta huolimatta edelleen katsoo, että pyyntöä ei voida hyväksyä, se on hylättävä ja patentti pysytetään voimassa muuttamattomassa muodossa. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.

Jos patenttiviranomainen katsoo, ettei 53 a §:n 1 momentin mukaisen pyynnön hyväksymiselle ole estettä, patentti tulee rajoittaa pyynnön mukaisesti. Rajoittamisen hyväksymistä koskevasta päätöksestä on kuulutettava 55 §:n mukaisesti. Patenttiviranomaisen on pidettävä rajoitetun patentin kuulutuspäivästä lukien yleisön saatavana muutettu patenttijulkaisu, joka sisältää rajoitetun patentin selityksen, mahdolliset piirustukset ja rajoitetut patenttivaatimukset sekä ilmoituksen patentinhaltijasta. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä. Hakijan on suoritettava vahvistettu käännösmaksu.

53 e §

Patenttiviranomaisen antama 53 d §:n 2 momentin mukainen rajoittamisen hyväksymistä koskeva lainvoimainen päätös ja tuomioistuimen 52 §:n 2 momentin mukainen lainvoimainen päätös patentin rajoittamisesta ovat voimassa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien.

53 f §

Jos patentinhaltija peruuttaa 53 a §:n 1 momentin mukaisen rajoittamispyynnön, rajoittamismenettely keskeytetään lopullisesti sanotusta päivästä lukien. Rajoittamispyyntöä ei voi peruuttaa, kun rajoittamisen hyväksymistä koskeva lopullinen päätös on tehty.

54 §

Jos patentinhaltija kirjallisesti ilmoittaa patenttiviranomaiselle luopuvansa patentista, viranomaisen on lakkautettava patentti kokonaisuudessaan. Patentin katsotaan lakanneen patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patentinhaltijalla on oikeus hakea muutosta patenttiviranomaisen antamaan lopulliseen päätökseen, jos päätös on hänelle kielteinen.


55 §

Kun patentti on rauennut, lakannut tai kun sitä on rajoitettu taikka kun se lainvoimaisella tuomiolla on julistettu mitättömäksi tai siirretty, patenttiviranomaisen on kuulutettava siitä.

60 §

Vahingonkorvausta koskevan 58 §:n 3 momentin säännöksiä ei sovelleta, jos korvauskanne nostetaan vuoden kuluessa patenttia koskevan väiteajan päättymisestä tai jos väite on tehty, vuoden kuluessa siitä, kun patentti on pysytetty voimassa lainvoimaisella päätöksellä.

65 §

Helsingin käräjäoikeus on laillinen tuomioistuin asioissa, jotka koskevat:


2) patentin mitättömyyttä, patentin rajoittamista mitättömäksi julistamista koskevan kanteen käsittelyn yhteydessä tai patentin siirtämistä;


70 l §

Jollei vuosimaksua eurooppapatentista suoriteta 1 momentin ja 41 §:n mukaisesti, sovelletaan vastaavasti 51 §:n säännöksiä. Ensimmäinen vuosimaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi vasta patentin myöntämiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden viimeisenä päivänä.

70 m §

Eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, jolle Euroopan patenttivirasto on vahvistanut tekemispäivän, on Suomessa sama oikeusvaikutus kuin samana päivänä Suomessa tehdyllä kansallisella patenttihakemuksella. Jos hakemuksella on Euroopan patenttisopimuksen mukaisesti etuoikeus tekemispäivää aikaisemmasta päivästä, on tällainen etuoikeus voimassa myös Suomessa.

Sovellettaessa 2 §:n 2 momenttia on Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukainen julkaiseminen rinnastettava 22 §:n mukaiseen hakemuksen julkiseksituloon. Edellä sanottu koskee myös Euroopan patenttisopimuksen 153 artiklan 3 kohdan mukaista julkaisemista, jos Euroopan patenttivirasto rinnastaa tällaisen julkaisemisen 93 artiklan mukaiseen julkaisemiseen.

70 n §

Jos joku sen jälkeen kun 1 momentissa mainittu kuulutus on julkaistu, käyttää ammattimaisesti hyväksi keksintöä, jolle on haettu suojaa eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä, jos hakemus johtaa patenttiin Suomessa. Tällaisessa tapauksessa patenttisuoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä 1 momentin mukaan julkaistuista patenttivaatimuksista että itse patentin patenttivaatimuksista. Rangaistukseen ei tällöin voida tuomita, ja korvaus sellaisesta hyväksikäyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan 58 §:n 2 momentin mukaisesti.


70 s §

Jos eurooppapatenttia koskeva hakemus on katsottava peruutetuksi sen johdosta, ettei hakemuksen käännöstä sen käsittelykielellä ole annettu Euroopan patenttivirastolle säädetyssä määräajassa, se on hakijan pyynnöstä muunnettava kansalliseksi patenttihakemukseksi noudattaen mitä Euroopan patenttisopimuksen 135 artiklassa määrätään. Hakijan on lisäksi suoritettava säädetty hakemusmaksu ja annettava patenttihakemuksesta 8 §:n 5 momentin mukainen käännös määräajassa.


70 t §

Euroopan patenttisopimuksen 105a artiklan mukaisesti tehty eurooppapatentin rajoittamista tai lakkauttamista koskeva pyyntö tehdään Euroopan patenttivirastolle.

Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin rajoittamisesta, patentinhaltijan tulee antaa valtioneuvoston asetuksella säädettävässä määräajassa patenttiviranomaiselle käännös patentin rajoittamisen perusteena olevista asiakirjoista sillä kielellä, jolla alkuperäinen patentti on saatettu voimaan Suomessa, ja suorittaa vahvistettu käännöksen julkaisumaksu siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä ja pitää yleisön saatavana käännöksen jäljennöksiä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että eurooppapatentin rajoitetut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä.

Jos patentinhaltija ei noudata 2 momentin säännöksiä, patentin katsotaan olevan vailla oikeusvaikutusta Suomessa patenttihakemuksen tekemispäivästä lukien. Patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa patentin kumoamisesta.

Kun Euroopan patenttivirasto on kuuluttanut patentin lakkauttamisesta, patenttiviranomaisen tulee kuuluttaa lakkauttamisesta patenttilehdessä.

Euroopan patenttiviraston rajoittamalla tai lakkauttamalla patentilla on tässä maassa sama oikeusvaikutus kuin kansallisesti rajoitetulla tai lakkautetulla patentilla, jollei tässä luvussa muuta säädetä.

70 u §

Jos joku on hyvässä uskossa alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa tai ryhtynyt olennaisiin toimenpiteisiin tätä varten Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan päätöksen jälkeen, mutta ennen Euroopan patenttiviraston laajennetun valituslautakunnan tarkastuspyyntöä koskevan päätöksen julkaisemista, hän saa patentin estämättä jatkaa hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus voi siirtyä toiselle ainoastaan sen liikkeen mukana, jossa se on syntynyt tai jossa hyväksikäyttö on tarkoitettu tapahtuvaksi.

71 a §

Jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin 2 momentissa tarkoitetussa asiassa kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa tässä laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.

Jos patentinhakija on kärsinyt oikeudenmenetyksen 6 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan noudattamisessa, sovelletaan 1 momentin säännöksiä kuitenkin niin, että esitys on tehtävä ja vahvistettu maksu suoritettava viimeistään kahden kuukauden kuluttua 6 §:n 1 momentissa säädetystä määräajasta.

Kansainväliseen patenttihakemukseen, jota on jatkettu Suomessa, sovelletaan 1 ja 2 momenttia myös, kun on kysymys määräajasta, jota olisi ollut noudatettava vastaanottavassa viranomaisessa, kansainvälisessä uutuustutkimusviranomaisessa, kansainvälisiä patentoitavuuden esitutkimuksia suorittavassa viranomaisessa tai Maailman henkisen omaisuuden järjestön kansainvälisessä toimistossa. Laiminlyöty toimenpide on tällöin suoritettava patenttiviranomaisessa.

Esitystä, joka on tehty 1, 2 tai 3 momentin mukaisesti, ei kuitenkaan saa hylätä tai jättää tutkittavaksi ottamatta ennen kuin patentinhakijalle tai patentinhaltijalle on annettu tilaisuus antaa lausumansa asiassa patenttiviranomaisen antamassa määräajassa.

72 §

Patenttiviranomaisen tämän lain nojalla antamaan muuhun kuin 26 §:ssä tarkoitettuun lopulliseen päätökseen sekä 42 §:ssä, 53 a §:n 2 momentissa, 53 d §:n 1 momentissa, 54 §:n 1 momentissa sekä 71 a tai 71 b §:ssä tarkoitettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnalta. Valitusmenettelystä ja asian käsittelystä valituslautakunnassa säädetään erikseen.

74 §

Tarkemmat säännökset patenttihakemuksesta, kuulutuksesta patenttiasioissa, hakemusasiakirjojen painattamisesta, väitemenettelystä, rajoittamismenettelystä patenttiviranomaisessa, lakkauttamismenettelystä, patenttirekisteristä ja sen pitämisestä sekä patenttiviranomaisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että patenttiviranomainen voi toisen valtion viranomaisen pyynnöstä antaa tälle tietoja täällä tehtyjen patenttihakemusten käsittelystä sekä että toisen valtion viranomainen tai kansainvälinen laitos voi patenttiviranomaisen esityksestä suorittaa patenttihakemusten tutkimisen.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan myös säätää, että se, joka hakee patenttia keksintöön, johon hän on hakenut patenttia toisessa valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä, on velvollinen tekemään selkoa siitä, mitä sen valtion viranomainen tai kansainvälinen järjestö on hänelle ilmoittanut keksinnön patentoitavuuden tutkimisesta. Tällaista selvitystä ei kuitenkaan voida vaatia sellaisesta 3 luvun mukaisesta patenttihakemuksesta, joka on ollut kansainvälisen patentoitavuuden esitutkimuksen kohteena ja jota koskeva patentoitavuustutkimusselonteko on annettu patenttiviranomaiselle.


1. Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

2. Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan valtioneuvoston asetuksella antaa säännöksiä, jotka ovat tarpeen lain voimaansaattamiseksi.

3. Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin patenttihakemuksiin ja hakemusten perusteella myönnettyihin patentteihin sekä patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain säännöksiä, jollei 4—9 momentista muuta johdu.

4. Tämän lain 2 §:n 5 momenttia ei sovelleta patentteihin, jotka on myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa, eikä tämän lain voimaantulopäivänä vireillä oleviin patenttihakemuksiin, jos patentinhakijalle on annettu 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus ennen tämän lain voimaantuloa.

5. Tämän lain 8 b ja 8 c §:ää sovelletaan patenttihakemukseen, joka on tehty tai katsottava tehdyksi tämän lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

6. Tämän lain 41 §:n 2 momenttia ja 70 l §:n 2 momenttia sovelletaan vuosimaksuun, joka erääntyy tämän lain voimaan tullessa tai sen jälkeen.

7. Mitä edellä 60 §:n 2 momentissa säädetään, koskee ainoastaan tämän lain voimaantulon jälkeen tehtyä lainvoimaista päätöstä.

8. Jos kuuden kuukauden määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle on päättynyt ennen tämän lain voimaantuloa, on tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 71 a §:n 2 momenttia edelleenkin sovellettava.

9. Tämän lain 71 a §:n 2 momenttia sovelletaan patenttihakemukseen, joka on vireillä tämän lain voimaan tullessa, jollei määräaika oikeudenmenetyksen palauttamiselle ole vielä päättynyt.


Naantalissa 23 päivänä kesäkuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Kauppa- ja teollisuusministeri
Mauri Pekkarinen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.