Siirry esitykseen
HE 37/2005
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan turpeesta kannettavan veron sekä turpeelle sähköntuotannossa myönnettävän verotuen poistamista. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.
Suomessa sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1260/1996) tarkoitettua valmisteveroa kannetaan sähköstä, maakaasusta, kivihiilestä ja polttoturpeesta, jäljempänä turve. Nestemäisistä polttoaineista, kuten moottoribensiinistä, dieselöljystä, kevyestä ja raskaasta polttoöljystä sekä mäntyöljystä kannetaan niin ikään valmisteveroa nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) mukaisesti.
Edellä mainituista energiatuotteista kannettava valmistevero jakaantuu perusveroon ja lisäveroon. Perusvero on luonteeltaan fiskaalinen, ja sitä kannetaan bensiinistä, dieselöljystä ja kevyestä polttoöljystä. Lisäksi perusveroa kannetaan mäntyöljystä. Lisävero määräytyy tuotteen hiilisisällön perusteella, ja sen määrä on nykyisin 18,05 euroa hiilidioksiditonnilta. Hiilisisällön perusteella määräytyvään veroon on kuitenkin tehty eräitä poikkeuksia. Maakaasulle on säädetty 50 prosentin veronalennus. Turpeen lisäveron määrä on vain noin neljäsosa siitä verosta, joka sille laskennallisen hiilisisällön mukaan kuuluisi. Lisäksi turpeen käyttö on verollista vain siltä osin, kuin turvetta käytetään voimalaitoksessa yli 25 000 megawattituntia vuodessa, minkä ylittävältä osalta veroa kannetaan 1,59 euroa megawattitunnilta.
Sähköveron määrään ei vaikuta tuotantotapa eikä tuottamiseen käytetty polttoaine. Sähköveroa kannetaan kaikesta sähköstä sen tuotantotapaan katsomatta, eikä sähkön vero, vaikka se kannetaan lisäveron muodossa, siten perustu sähkön tuottamisessa käytettyjen polttoaineiden hiilisisältöön. Sähkön valmistevero on porrastettu kahteen luokkaan. Normaalin veroluokan (I) verotaso on 0,73 senttiä kilowattitunnilta ja alennetun veroluokan (II) 0,44 senttiä kilowattitunnilta. Teollisuudessa ja ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä käytetystä sähköstä suoritetaan alemman eli II veroluokan mukainen vero. Veroluokan I veroa suoritetaan sähköstä, joka käytetään esimerkiksi yksityistaloudessa, maa- ja metsätaloudessa, rakentamisessa, tukku- ja vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä yleensäkin palvelutoiminnassa.
Sähköntuotannon polttoaineet ovat verottomia. Sitä vastoin käytettäessä veronalaisia polttoaineita lämmöntuotantoon polttoaineista on suoritettava valmisteveroa. Yhdistetyssä sähkön ja lämmöntuotannossa verotetaan vain hyötylämmön tuottamiseen käytettyjä polttoaineita.
Vuoden 2004 alusta Euroopan yhteisöjen yhdenmukaistetun valmisteverotuksen piirissä ovat muun muassa moottoribensiini, dieselöljy, kevyt ja raskas polttoöljy, maakaasu, sähkö ja kivihiili. Yhdenmukaistetusta energiaverotuksesta säädetään energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetulla neuvoston direktiivillä (2003/96/EY), jäljempänä energiaverodirektiivi. Yhteisötasolla on säädetty verotuksen rakenteesta, verotettavista tuotteista sekä tuotteista kannettavista vähimmäisverotasoista, jotka jäsenvaltio voi halutessaan ylittää. Keskeisistä energiatuotteista puu ja puuperäiset polttoaineet ja turve ovat yhdenmukaistetun valmisteverotuksen ulkopuolella. Energiaverodirektiivin kannalta tämä tarkoittaa mahdollisuutta päättää turpeen verotuksesta kansallisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Energiaverotusta täytäntöönpantaessa kansallisesti huomioon on otettava direktiivin lisäksi myös muut yhteisön oikeuden säädökset ja periaatteet. Näitä ovat perustamissopimuksen keskeiset säännökset kuten verotuksen syrjimättömyys ja valtiontukimenettely.
Kansainvälisen ilmastosopimuksen ja siihen liittyen Kioton pöytäkirjan velvoitteiden täyttämiseksi Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat aloittaneet sisäisen hiilidioksidin päästökaupan vuoden 2005 alusta lukien. Päästökauppa on uusi keskeinen ilmasto- ja energiapolitiikan ohjausväline. Päästökaupan aiheuttamia muutoksia on tarkastellut kauppa- ja teollisuusministeriön asettama työryhmä mietinnössään (EU:n päästökaupan, energiaverotuksen ja energiantuotannon tukien yhteensovittaminen, KTM Julkaisuja 35/2004). Työryhmä arvioi sitä, miten energiaverotus, energiantuotantoa koskevat ja muut taloudelliset ohjauskeinot vaikuttavat energia-, ympäristö- ja veropoliittisten tavoitteiden toteutumiseen. Työryhmä arvioi päästökaupan parantavan uusiutuvan energian kilpailukykyä. Toisaalta päästökaupalla arvioitiin olevan sekä energiapolitiikan että elinkeinopolitiikan tavoitteiden vastaisia vaikutuksia. Periaatteessa päästökaupan käynnistyttyä ei päästökauppasektorilla tarvita nykyisen kaltaista ja tasoista hiilisisältöön perustuvaa energiaverotusta.
Päästökauppa heikentää voimakkaimmin hiilidioksidipäästökertoimeltaan korkeimman polttoaineen eli turpeen kilpailuasemaa. Työryhmän selvitysten mukaan päästökaupan olosuhteissa turpeen kilpailukyky heikkenee niin fossiilisiin polttoaineisiin kuin energiapuuhunkin nähden. Kun päästöoikeuden hinta nousee tasolle 15 euroa hiilidioksiditonnilta, kivihiili alkaa olla kilpailukyvyltään turvetta paremmassa asemassa rannikolla sijaitsevissa laitoksissa. Sisämaassa turpeen kilpailuasema kivihiileen nähden säilyy sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ja lämmön erillistuotannossa tyydyttävänä päästöoikeuden hintaan yli 30 euroa hiilidioksiditonnilta saakka. Päästöoikeuden hinta on päästökaupan alkuvaiheessa pysytellyt 7—10 eurossa hiilidioksiditonnilta. Vaikka työryhmän näkemyksen mukaan turpeen asema energiantuotannossa ei vaarannu nykyisillä päästöoikeuden hinnoilla, turpeen veron poistaminen parantaisi sen kilpailukykyä suhteessa kivihiileen ja siten loisi myös ennakoitavuutta turveteollisuuden asemaan tulevaisuudessa.
Työryhmän näkemyksen mukaan turpeen kilpailuaseman heikkeneminen johtaa ensi vaiheessa puupolttoaineiden kysynnän kasvuun, joka kohdistuu tavanomaisten puupolttoaineiden, kuten metsähakkeen ja puujätteen, ohella myös sellaisiin puujakeisiin, joita käytetään teollisen tuotannon raaka-aineina. Tällaisia ovat varsinkin lastu- ja kuitulevyteollisuuden sahoilta ja puumassateollisuudelta ostama puru ja hake sekä selluteollisuuden sahoilta ostama hake. Levyteollisuus joutunee maksamaan raaka-aineestaan aikaisempaa enemmän heti, kun päästöoikeudelle syntyy markkinahinta. Niinkin alhaisella päästöoikeuden hinnalla kuin 5 euroa hiilidioksiditonnilta raaka-aineen hinta olisi noin neljänneksen nykyistä korkeampi. Raaka-ainekustannusten nousu vaikeuttaa kotimaisen levyteollisuuden tilannetta kansainvälisillä markkinoilla. Lastu- ja kuitulevyn tuotanto työllistää nykyisin suoraan yli 550 henkilöä.
Puuaineksen saatavuuden turvaamiseksi teollisuuden raaka-ainekäytössä raaka-aineeksi soveltuvan puuaineksen houkuttavuutta energian tuotannossa tulisi vähentää. Energiapolitiikan toimin tilannetta voitaisiin edesauttaa sähköverotuen poistamisella metsäteollisuuden sivuvirroista sähköntuotantoon tulevalta puuainekselta ja turpeen veron alentamisella.
Työryhmän näkemyksen mukaan turpeen veron alentaminen parantaisi sen kilpailukykyä energiantuotannossa ja siten vähentäisi tarvetta korvata turvetta hakkeella ja purulla. Näillä toimilla voitaisiin vähentää lastu- ja kuitulevyn tuottajien käyttämän raaka-aineen hinnan nousun korotuspaineita yhteensä päästöoikeuden hintatasoa 5 euroa hiilidioksiditonnilta vastaavasti. Tässä esityksessä ei kuitenkaan esitetä sähköverotuen poistamista metsäteollisuuden sivupuuvirroilta, minkä toteuttaminen jää arvioitavaksi päästökaupasta kokonaisuutena saatavien kokemusten perusteella.
Energiaverolainsäädäntöön sisältyy sähköntuotannon tukijärjestelmä. Sähkön tuotannon tukea myönnetään sähköstä, joka on tuotettu tuulivoimalla, tai vesivoimalaitoksessa, jonka nimellisteho on enintään 1 megavolttiampeeria. Tukijärjestelmä koskee myös sähköä, joka on tuotettu puulla ja puupohjaisilla polttoaineilla, kierrätyspolttoaineella, biokaasulla, metsähakkeella, turpeella enintään 40 megavolttiampeerin lämmitysvoimalaitoksessa, metallurgisten prosessien jätekaasuilla taikka kemiallisten prosessien reaktiolämmöllä.
Tuki maksetaan jälkikäteen hakemuksesta sähkön tuottajalle. Tuen perusmäärä on 0,42 senttiä kilowattitunnilta. Tuulivoiman ja metsähakkeen kilpailukyvyn turvaamiseksi ja parantamiseksi niillä tuotetulla sähköllä on korotettu tuki 0,69 senttiä kilowattitunnilta. Kierrätyspolttoaineella tuotetun sähkön tuki on 0,25 senttiä kilowattitunnilta.
Turpeesta kertyy valmisteveroa noin 15 miljoonaa euroa vuodessa. Nykyisessä verojärjestelmässä turpeella tuotetun sähkön tuki koskee nimellisteholtaan alle 40 megavolttiampeerin lämmitysvoimalaitoksia eli voimalaitoksia, joiden lämpö käytetään pääosin kaukolämmöksi yhdyskuntien tarpeisiin. Käytännössä verotuki on toimintatukea turpeella sähköä tuottavalle yritykselle. Koska toimintatuki on lähtökohtaisesti kiellettyä ja EY:n perustamissopimuksessa tarkoitettua valtiontukea, on tuen maksamiselle pitänyt saada Euroopan yhteisöjen komission hyväksyntä. Komissio on hyväksynyt turpeen verotuen ympäristöperusteisten valtiontukien säännösten perusteella vuoden 2006 loppuun asti. Tuen vuotuinen määrä on vajaat 3 miljoonaa euroa ja tukitaso 0,42 senttiä kilowattitunnilta. Tukitoimenpiteiden tarkoituksena on ollut edistää huoltovarmuutta, monipuolista energiarakennetta sekä turvata energiatehokkaan yhteistuotannon kilpailuasemaa.
Haettaessa ja perusteltaessa turpeen verotukea on komissiolle ilmoitettu, että lämmön tuotantoon käytettävästä turpeesta on suoritettava veroa nykyisen tason 1,59 euroa megawattitunnilta mukaisesti. Mikäli turpeen veroa alennetaan tai poistetaan, eivät komissiolle ilmoitetut tiedot pidä enää paikkaansa ja tuen myöntäminen nykyisen luvan perusteella ei enää ole mahdollista.
Perustamissopimuksen 87-89 artikloiden määräykset rajoittavat valtion tukien käyttöä talouspolitiikan välineenä jäsenvaltioissa. Valtion tukia ovat kaikki julkisista varoista, myös kuntien ja muiden alue- ja paikallisviranomaisten toimesta myönnettävät tuet, jotka ovat yritys- tai toimialakohtaisia. Tuen saaja voi olla yksityinen tai julkinen yritys. Tuen toteuttamismuodolla ei ole merkitystä. Tukea arvioitaessa ratkaisevaa on toimenpiteen tosiasiallinen vaikutus, ei sen tarkoitus tai muoto.
Valtiontukimenettelyä koskevat määräykset sisältyvät perustamissopimuksen 88 artiklaan, jonka mukaan komissiolle on tehtävä ilmoitus ennen kuin jäsenvaltio ottaa käyttöön toimenpiteitä, joita voidaan mahdollisesti pitää valtiontukena. Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on, että komissio voi tutkia tukien yhteensopivuuden yhteismarkkinoille. Tieto tuen myöntämisestä tai muuttamisesta on annettava niin ajoissa, että komissio voi esittää huomautuksensa. Jäsenvaltio ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös. Jos komissio katsoo, ettei tukitoimenpide sovellu yhteismarkkinoille, asianomaisen jäsenvaltion on poistettava tuki sekä perittävä mahdollisesti maksettu tuki korkoineen takaisin tuensaajalta. Niin ikään tukia voidaan kansallisesta lainsäädännöstä riippumatta ryhtyä maksamaan ja vastaavasti esimerkiksi verovapautuksia myöntämään vasta sen jälkeen, kun komissio on myöntänyt siihen luvan.
Turpeen kilpailukyvyn säilyttämiseksi päästökauppatilanteessa ja lastu- ja kuitulevyteollisuuden raaka-ainesaannin turvaamiseksi ehdotetaan turpeen veron ja sen verotukien poistamista.
Sekä veron että tuen poistaminen olisi perusteltua myös johdonmukaisuuden kannalta, sillä tuen maksamiselle tilanteessa, jossa vero poistettaisiin, ei olisi enää energiapoliittisia perusteita. Turpeen tuen poistaminen lisäisi myös veron poistamisen yleistä hyväksyttävyyttä.
Turpeen veron ja tuen poistaminen olisi tarkoituksenmukaista myös valtion hallinnon tehokkuuden ja verotuksen yksinkertaistamisen kannalta.
Turpeen veron poistaminen vähentäisi verotuloja noin 15 miljoonaa euroa vuodessa. Sitä kompensoisi vajaan kolmen miljoonan euron suuruisen turpeella tuotetun sähkön tuen poistaminen. Sekä veron että tuen poistamisen yhteisvaikutuksena valtion verotulot vähenisivät 12 miljoonalla eurolla.
Turpeen osalta verovelvollisia on 42 voimalaitosta ja lämpökeskusta. Sähköntuotannon tukeen oikeutettuja lämmitysvoimalaitoksia on 15. Turpeen veron ja tuen poisto yksinkertaistaisivat ja selkeyttäisivät verotuksen rakennetta, mutta toimijoiden vähäisen lukumäärän johdosta ehdotettu toimenpide ei aiheuttaisi muutoksia tullin henkilöstötarpeeseen energiaverotuksessa.
Turpeen veron ja tuen poistaminen eivät juuri vaikuttaisi hiilidioksidipäästöihin. Toimenpide parantaisi huoltovarmuutta ja edistäisi alueellisesti merkittävien kotimaisten polttoaineiden asemaa, koska päästökaupan aiheuttama kotimaisten polttoaineiden käytön lasku jäisi näin vähäisemmäksi.
Päästökaupan olosuhteissa turpeen kilpailukyky heikkenee niin fossiilisiin polttoaineisiin kuin energiapuuhunkin nähden. Kun päästöoikeuden hinta nousee tasolle 15 euroa hiilidioksiditonnilta, kivihiili alkaisi olla kilpailukyvyltään turvetta paremmassa asemassa rannikolla sijaitsevissa laitoksissa. Sisämaassa turpeen kilpailuasema kivihiileen nähden säilyisi sähkön ja lämmön yhteistuotannossa ja lämmön erillistuotannossa tyydyttävänä päästöoikeuden hintaan yli 30 euroa hiilidioksiditonnilta saakka. Päästöoikeuden hinta on päästökaupan alkuvaiheessa pysytellyt 7—10 eurossa hiilidioksiditonnilta. Turpeen veron ja tuen poistaminen parantaisi turpeen kilpailukykyä suhteessa kivihiileen ja siten parantaisi turveteollisuuden toimintaedellytyksiä. Samalla se loisi myös ennakoitavuutta ja varmuutta turve-elinkeinon asemaan.
Toimenpiteet turvaisivat jossain määrin myös lastu- ja kuitulevyteollisuuden raaka-ainesaantia ja edistäisivät niiden toimintaedellytyksiä.
Asia on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön ja Tullihallituksen kanssa.
Turpeella tuotetusta sähköstä saatavaa tukea voi hakea jälkikäteen joko kerralla koko edelliseltä kalenterivuodelta tai erikseen kalenterivuoden ensimmäisiltä ja jälkimmäisiltä kuudelta kuukaudelta. Tuen maksamiseen liittyvistä kuuden kuukauden jaksoista johtuen turpeen veron poistamisen ja turpeella tuotetun sähkön tuen poistamisen olisi tarkoituksenmukaista tulla voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.
Turpeen verotusta ja turpeella tuotetun sähkön tukea koskevia säännöksiä joudutaan soveltamaan myös turvetta koskevien säännöksien kumoamisen jälkeen. Jotta näin voitaisiin menetellä, ehdotetaan voimaantulosäännökseen otettavaksi tätä koskevat säännökset.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Lakiehdotukset
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta 30 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1260/1996) 2 §:n 3 kohta, 8 § 1 momentin 7 kohta ja 15 §:n 1 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 8 §:n 1 momentin 7 kohta ja 15 §:n 1 momentti laissa 1168/2002, sekä
muutetaan 1 §:n 1 momentti, 16 §, 23 §:n 1 momentti ja lain liitteenä oleva verotaulukko,
sellaisina kuin niistä ovat 16 § ja lain liitteenä oleva verotaulukko mainitussa laissa 1168/2002, seuraavasti:
1 §Sähköstä, kivihiilestä, maakaasusta ja mäntyöljystä on suoritettava valtiolle valmisteverona perusveroa ja lisäveroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.
16 §
Vero määrätään mäntyöljystä kultakin verokaudelta sinä päivänä voimassa olevien säännöksien mukaa, jona mäntyöljy on käytetty 15 §:ssä mainittuun tarkoitukseen. Edellä 15 §:ssä tarkoitetun käyttäjän on annettava veroilmoitus erikseen jokaisesta laitoksesta sen sijaintipaikan tullipiirille. Verokautena pidetään kalenterikuukautta.
23 §Siltä osin kuin tässä laissa ei toisin säädetä, sähkön, kivihiilen ja mäntyöljyn verovelvollisuudesta samoin kuin verovelvollisia koskevista luvista ja vakuuksista, tuotteiden veronalaisuudesta, yhteisön ulkopuolelta tuotavien tuotteiden verottamisesta, veron määräämisen ajankohdasta, verotettavista määristä, verottomaan varastoon palautetuista tuotteista, veroilmoituksen antamisesta, veron määräämisestä, suorittamisesta ja maksuunpanosta, muutoksenhausta, veron palauttamisesta, verovelvollisen kirjanpitovelvollisuudesta, tarkastuksesta ja tietojenantovelvollisuudesta sekä muutoinkin on soveltuvin osin voimassa, mitä valmisteverotuslaissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.
Ennen tämän lain voimaantuloa lämmön tuottamiseen käytetyn polttoturpeen verotukseen ja polttoturpeella enintään 40 megavolttiampeerin lämmitysvoimalaitoksissa tuotetun sähkön tukeen sovelletaan tämän lain voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä.
Helsingissä 21 päivänä huhtikuuta 2005
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Ministeri
Sinikka Mönkäre