Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvään vuoden 1978 pöytäkirjaan vuonna 1997 tehdyn muutospöytäkirjan. Muutospöytäkirja hyväksyttiin Lontoossa syyskuussa 1997 pidetyssä diplomaattikonferenssissa. Sillä lisättiin sopimukseen uusi VI liite, joka sisältää määräyksiä alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä. Suomi allekirjoitti muutospöytäkirjan kesäkuussa 1998. Eduskunnan hyväksyttäväksi ehdotetaan myös laki muutospöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Esityksessä ehdotetaan edelleen aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annettua lakia muutettavaksi siten, että lakiin lisättäisiin muutospöytäkirjan hyväksymisen edellyttämät säännökset aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäisemisestä. Esitys liittyy eduskunnalle huhtikuussa 2004 annettuun hallituksen esitykseen laiksi Suomen talousvyöhykkeestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Muutospöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen sopimuspuoliksi on tullut vähintään 15 valtiota, joiden kauppalaivastojen yhteenlaskettu bruttovetoisuus on vähintään 50 prosenttia maailman kauppalaivaston bruttovetoisuudesta, eli 19 päivänä toukokuuta 2005. Muutospöytäkirja tulee tuolloin voimaan myös Suomen osalta, jos Suomi tallettaa hyväksymiskirjansa ennen mainittua ajankohtaa. Muutospöytäkirjan voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella ja toinen laki valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin muutospöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan, elleivät EY:n säädökset tai muut Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet edellytä jälkimmäisen lain osalta aikaisempaa voimaantuloa.

---

Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (SopS 51/1983), jäljempänä Marpol 73/78 –yleissopimus, tuli kansainvälisesti ja Suomen osalta voimaan 2 päivänä lokakuuta 1983. Yleissopimus sisältää määräyksiä öljystä ja öljyisistä seoksista, irtolastina kuljetettavista nestemäisistä aineista, meriympäristölle vaarallisista pakatuista aineista sekä aluksista tulevista kiinteistä jätteistä ja käymäläjätteistä aiheutuvan merellisen ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Yleissopimuksen päästörajoitukset ovat tiukempia yleissopimuksessa määritellyillä erityisalueilla, kuten Itämeren alueella. Yleissopimus sisältää määräyksiä myös aluksia koskevista teknisistä vaatimuksista sekä täytäntöönpano- ja tarkastusjärjestelmän, jossa lippu-, ranta- ja satamavaltiot toimivat yhteistyössä.

Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa alettiin 1980-luvun lopulla valmistella Marpol 73/78 -yleissopimuksen muutosta, jolla sopimukseen sisällytettäisiin määräykset aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäisemisestä. IMO:ssa tehdyn valmistelutyön jälkeen sopimuspuolten konferenssissa hyväksyttiin syyskuussa 1997 vuoden 1997 muutospöytäkirja ja sen liite VI liitteen lisäämisestä alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvään vuoden 1978 pöytäkirjaan, jäljempänä vuoden 1997 muutospöytäkirja. Se sisältää määräykset alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä. Muutospöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan 19 päivänä toukokuuta 2005. Siihen oli elokuun 2004 loppuun mennessä sitoutunut 16 valtiota. Euroopan unionin neuvosto ja komissio ovat kehottaneet kaikkia EU:n jäsenvaltioita liittymään mahdollisimman nopeasti pöytäkirjan sopimuspuoliksi.

Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteessä muun muassa kielletään otsonikerrosta heikentävien aineiden tahalliset päästöt ja otsonikerrosta heikentäviä aineita sisältävien uusien laitteiden asentaminen aluksiin. Liitteessä asetetaan myös typen oksidien päästörajoituksia aluksiin asennettaville uusille dieselmoottoreille. Aluksissa käytettävien polttoöljyjen rikkipitoisuudelle asetetaan maailmanlaajuinen 4,5 painoprosentin raja. Liitteessä on myös määräykset erityisistä rikin oksidipäästöjen valvonta-alueista, joilla sovelletaan tiukempia rajoituksia (rikkipitoisuusraja 1,5 painoprosenttia). Itämeren alue hyväksyttiin konferenssissa tällaiseksi valvonta-alueeksi. IMO:ssa on tämän jälkeen päätetty periaatteessa myös Pohjanmeren ja Englannin kanaalin julistamisesta tällaiseksi valvonta-alueeksi. Liite sisältää lisäksi määräyksiä jätteiden polttamisesta aluksissa. Siinä muun muassa kielletään tiettyjen aineiden polttaminen kokonaan. Liitteessä on myös määräyksiä sopimuspuolten velvollisuudesta järjestää vastaanottojärjestelmiä otsonikerrosta heikentäviä aineita ja alusten pakokaasujen puhdistusjätteitä varten. Lisäksi määrätään liitteen määräysten noudattamisen varmistamiseksi aluksille suoritettavista tarkastuksista sekä kansainvälisen ilmansuojelutodistuskirjan antamisesta aluksille.

Euroopan yhteisössä on useiden direktiivien avulla säännelty rikin oksidipäästöjä, tiettyjen polttoaineiden rikkipitoisuutta sekä asetettu ulkoilman rikkioksidipitoisuudelle raja-arvot. Tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä 1999/32/EY, jäljempänä rikkipitoisuusdirektiivi, rajoitetaan Euroopan yhteisön alueella käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus 1,00 painoprosenttiin ja kaasuöljyjen, mukaan lukien meriliikenteessä käytettävät kaasuöljyt, rikkipitoisuus 0,20 painoprosenttiin ja vuoden 2008 alusta lukien 0,10 painoprosenttiin. Direktiiviä ei sovelleta meriliikenteessä käytettäviin raskaisiin polttoöljyihin eli niin sanottuihin bunkkeriöljyihin.

Euroopan yhteisöjen komissio on antanut marraskuussa 2002 tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin strategiasta merialuksista peräisin olevien ilmakehään joutuvien päästöjen vähentämiseksi (KOM (2002) 595 lopullinen). Strategiassa komissio esittää useita tavoitteita aluksista ilmaan joutuvien päästöjen vähentämiseksi. Tavoitteiden saavuttamiseksi komissio on samalla antanut ehdotuksen rikkipitoisuusdirektiivin muuttamisesta siten, että sen soveltamisalaan tulisi myös meriliikenteessä käytettävä raskas polttoöljy. Direktiiviehdotuksella saatettaisiin myös voimaan uusi rikkipitoisuusraja, enintään 1,5 painoprosenttia, kaikille Itämerellä, Pohjanmerellä ja Englannin kanaalissa käytettäville polttoaineille. Tämä raja-arvo olisi sama raja-arvo, josta on sovittu vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteessä rikin oksidipäästöjen valvonta-alueille. Ehdotettua rajaa sovellettaisiin 12 kuukauden kuluttua direktiivin voimaantulosta tai 12 kuukauden kuluttua vuoden 1997 muutospöytäkirjan voimaantulosta, aikaisemmasta ajankohdasta lukien. Ehdotetulla muutoksella pyritään myös vahvistamaan 1,5 painoprosentin rikkipitoisuusraja kaikille meriliikenteen polttoaineille, joita käytetään yhteisön satamiin ja satamista säännöllisesti liikennöivissä matkustaja-aluksissa. Lisäksi ehdotuksella pyritään varmistamaan, että enintään 1,5 painoprosenttia rikkiä sisältävää polttoainetta on käytettävissä kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Valtioneuvosto on lähettänyt eduskunnalle direktiiviehdotuksesta kirjelmän (U 84/2002 vp). Liikenne- ja viestintävaliokunta on antanut asiasta lausunnon (LiVL 26/2002 vp). Direktiiviehdotuksen käsittely on vielä kesken EU:n toimielimissä.

Otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevista kielloista ja rajoituksista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella otsonikerrosta heikentävistä aineista (EY) N:o 2037/2000. Asetuksen II luku sisältää säännökset valvottavien aineiden vähennysaikataulusta.

Aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain (300/1979), jäljempänä alusjätelaki, tarkoituksena on ehkäistä alusten tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvaa vesien pilaantumista kieltämällä vahingollisten aineiden päästäminen aluksesta veteen. Laissa kielletään öljyn tai öljypitoisen seoksen sekä vaarallisten nestemäisten aineiden samoin kuin käymäläjätteiden päästäminen veteen Suomen vesialueella ja suomalaisesta aluksesta myös Suomen vesialueen ulkopuolella. Laissa kielletään myös kiinteän jätteen poistaminen aluksesta veteen Suomen vesialueella ja suomalaisesta aluksesta myös Suomen vesialueen ulkopuolella. Laki sisältää säännökset satamien velvollisuudesta huolehtia siitä, että satamissa on riittävät vastaanottolaitteet öljypitoisten jätteiden ja seosten, vaarallisia nestemäisiä aineita sisältävien jätteiden ja seosten sekä käymäläjäteveden ja kiinteän jätteen vastaanottamiseksi aluksilta.

Tarkemmat säännökset sekä poikkeukset alusjätelain päästökielloista on annettu aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annetulla asetuksella (635/1993), jäljempänä alusjäteasetus.

Alusjätelain ja –asetuksen säännökset perustuvat muun muassa Marpol 73/78 -yleissopimukseen. Kun Marpol 73/78 -yleissopimuksen määräysten on katsottu Suomessa edellyttävän niiden saattamista osaksi asiasisältöistä lainsäädäntöä, tällaiset määräykset on sisällytetty alusjätelakiin ja –asetukseen.

Alusturvallisuuden valvonnasta annettu laki (370/1995), jäljempänä alusturvallisuuslaki, sisältää säännökset alusturvallisuutta koskevien säännösten ja määräysten valvonnasta. Alusturvallisuuden käsitteeseen kuuluu muun muassa aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäiseminen. Alusturvallisuuslakia sovelletaan aluksen rakenteisiin, varusteisiin, laitteisiin, toimintoihin ja järjestelyihin kohdistuvaan valvontaan ja siihen liittyvään tarkastukseen ja muihin toimenpiteisiin Suomen vesialueella ja suomalaisen aluksen osalta myös sen ulkopuolella. Alusjätelaki sisältää puolestaan säännökset päästöjen valvonnasta, näytteiden otosta öljyn tai muun vahingollisen aineen alkuperän selvittämiseksi sekä aluksen matkan keskeyttämisestä liikennerajoituksen toimeenpanemiseksi.

Ympäristönsuojelulakia (86/2000) sovelletaan muun muassa toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Lain 2 §:n mukaan lakia ei sovelleta toimintaan, josta säädetään alusjätelaissa. Ympäristönsuojelulain mukaan valtioneuvosto voi asetuksella säätää aineen, valmisteen tai tuotteen valmistuksen, maahantuonnin, markkinoille luovuttamisen, maastaviennin, luovuttamisen tai käytön rajoittamisesta tai kieltämisestä. Lisäksi voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää valmistettavan, maahan tuotavan, markkinoille luovutettavan, maastavietävän tai käytettävän aineen, valmisteen tai tuotteen koostumuksesta sekä merkitsemisestä.

Ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta (766/2000) on rajoitettu Suomessa käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus yhteen painoprosenttiin, Suomessa käytettävän kevyen polttoöljyn ja meriliikenteessä käytettävän kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus 0,20 painoprosenttiin ja vuoden 2004 alusta lukien 0,10 painoprosenttiin. Meriliikenteessä käytettävän kevyen polttoöljyn rikkipitoisuusmääräystä ei sovelleta Suomen ja Euroopan yhteisön ulkopuolisen valtion väliseen meriliikenteeseen. Asetuksen rikkipitoisuusmääräyksiä ei sovelleta meriliikenteessä käytettävään raskaaseen polttoöljyyn eli niin sanottuun bunkkeriöljyyn. Asetuksella on pantu täytäntöön vuoden 1999 rikkipitoisuusdirektiivi.

Otsonikerrosta heikentävistä aineista säädetään niistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 lisäksi kansallisesti valtioneuvoston päätöksellä otsonikerrosta heikentävistä aineista (262/1998). Valtioneuvoston päätös on annettu ilmansuojelulain (67/1982) ja kemikaalilain (744/1989) sekä jätelain (1072/1993) nojalla. Ilmansuojelulaki on kumottu ympäristönsuojelulailla. Ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 3 §:n mukaan muun muassa ilmansuojelulain nojalla annetut valtioneuvoston päätökset jäävät voimaan, kunnes ympäristönsuojelulain nojalla toisin säädetään.

Suomessa voimassa olevassa lainsäädännössä on jo annettu otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttöä koskevia säännöksiä, jotka koskevat myös aluksia. Muun muassa haloneita ei saa enää käyttää aluksilla sammutusaineena. Sen sijaan alusten pakokaasupäästöjä koskevia säännöksiä ei Suomen lainsäädännössä vielä ole. Aluksilla käytetään polttoaineena yleisesti raskasta polttoöljyä, eikä valtioneuvoston asetus raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta koske meriliikenteessä käytettävää raskasta polttoöljyä. Voimassa olevaan lainsäädäntöön tulee näin ollen lisätä säännökset alusten pakokaasupäästöjen rajoittamisesta sekä aluksilla käytettävän polttoaineen laadusta.

Hyväksymällä vuoden 1997 muutospöytäkirjan Suomi sitoutuu muutospöytäkirjan määräyksiin. Muutospöytäkirjan tavoitteena on ehkäistä ja valvoa alusten aiheuttamaa ilman pilaantumista. Esityksessä ehdotetuilla alusjätelain muutoksilla on tarkoitus muuttaa lain säännöksiä siten, että Suomi voisi hyväksyä vuoden 1997 muutospöytäkirjan. Esitys sisältää myös ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan vuoden 1997 muutospöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Tavoitteena on ehdotettujen säännösten avulla ehkäistä ja vähentää alusten aiheuttamaa ilman pilaantumista. Ehdotetut säännökset mahdollistavat aluksista ilmaan ja veteen tapahtuvien pakokaasujen ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden haitallisten päästöjen rajoittamisen ja valvonnan.

Esityksessä ehdotetaan, että alusjätelakiin tehdään vuoden 1997 muutospöytäkirjan hyväksymisen edellyttämät muutokset. Lain soveltamisalaa laajennettaisiin koskemaan myös aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäisemistä. Tästä johtuen lain nimike ehdotetaan muutettavaksi niin, ettei nimikkeessä enää viitattaisi aluksista aiheutuvaan vesien pilaantumiseen, vaan laajemmin ympäristön pilaantumiseen.

Alusjätelain 1 §:n 2 momentin päästökieltoluetteloa ehdotetaan täydennettäväksi ilmaa pilaavien aineiden päästökiellolla. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 a luku aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäisemisestä, jonka säännösten nojalla voidaan ehkäistä ja rajoittaa ilmaa pilaavien aineiden päästöjä aluksista veteen ja ilmaan. Koska vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen määräykset ovat luonteeltaan hyvin teknisiä, tarkoituksena olisi sisällyttää lakiin säännökset, joiden nojalla valtioneuvosto voisi asetuksella säätää liitteen alaan kuuluvista asioista, kuten aluksissa käytettävästä polttoaineesta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lisäksi antaa EY:n lainsäädännöstä tai muista kansainvälisistä sopimusvelvoitteista johtuvin edellytyksin muita säännöksiä aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäisemisestä. Lisäksi 3 a lukuun ehdotetaan sisällytettäväksi säännökset satamien vastaanottolaitteista otsonikerrosta heikentäville aineille ja alusten pakokaasujen puhdistusjätteille.

Alusjätelain voimassa olevassa 26 a §:ssä säädetään jätteenpolttokiellosta Suomen vesialueella. Sen lisäksi ehdotetaan jätteiden polttamista rajoitettavan Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisissa aluksissa myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eduskunta hyväksyisi vuoden 1997 muutospöytäkirjan sekä lain sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Suomessa ei ole tehty selvitystä alusten rikin ja typen oksidipäästöjen rajoittamisesta seuraavista kustannuksista. Alusten polttoaineen rikkipitoisuutta koskevat määräykset aiheuttavat jonkin verran kustannuksia suomalaiselle rahtialusliikenteelle niiden liikennöidessä Itämerellä ja Pohjanmerellä. Määräykset ovat kuitenkin globaaleja eli ne koskevat kaikkia mainituilla alueilla liikennöiviä aluksia. Typen oksidipäästöjä koskevat määräykset eivät aiheuta lisäkustannuksia varustamoelinkeinolle, koska suuret dieselmoottorivalmistajat ovat rakentaneet uudet moottorit täyttämään vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen määräykset jo vuodesta 2000 alkaen.

Otsonikerrosta heikentävien aineiden osalta EY-lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö ovat jo voimassa, joten tältä osin elinkeinolle ei aiheudu lisäkustannuksia.

Esityksellä ei ole välittömiä organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia.

Alusten rikin ja typen oksidipäästöt vaikuttavat happamoitumiseen ja lisäävät happamoittavan kriittisen kuormituksen ylityksiä. Kriittiset kuormitukset vaihtelevat ekosysteemien mukaan. Pohjoisessa ekosysteemit ovat herkempiä happamoitumiselle kuin eteläisessä Euroopassa. Mallintamisella on voitu arvioida, että meriliikenteen osuus happamoittavan kriittisen kuormituksen ylityksistä on yli 50 prosenttia useimmilla Pohjanmeren rannikkoalueilla ja Itämeren rannikolla Saksassa, Puolassa sekä laajoilla alueilla eteläistä Suomea ja Ruotsia.

Lisäksi alusten rikin ja typen oksidipäästöt aiheuttavat 20—30 prosenttia ilmakehässä kaasumaisista yhdisteistä syntyvien hiukkasten pitoisuuksista useilla rannikkoalueilla. Nämä epäsuorat, samoin kuin suorat, hiukkaspäästöt vaikuttavat myös ihmisten terveyteen.

Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT on laatinut LIPASTO-laskentajärjestelmän, jonka avulla lasketaan ilma-, vesi-, rautatie- ja tieliikenteen haitalliset pakokaasupäästöt vuosittain. Järjestelmän MEERI-laskentajärjestelmä kattaa suomalaisiin satamiin suuntautuvan ja niistä lähtevän vesiliikenteen päästöt. Laskenta-alueeseen kuuluvat sekä rannikon satamat että sisävesisatamat. Vuoden 2002 laskentatietojen mukaan vesiliikenteen osuus liikenteen rikin oksidipäästöistä (SOx) oli yli 96 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että maaliikenteessä polttoaineiden rikkipitoisuutta on määräysten avulla huomattavasti alennettu. Myös liikenteen typen oksidipäästöistä (NOx) vesiliikenteen osuus oli merkittävä, hiukan alle 50 prosenttia. Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen määräyksillä pyritään vähentämään juuri näitä haitallisia päästöjä.

IMO:ssa tehdyn valmistelutyön jälkeen Marpol 73/78 –yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssissa syyskuussa 1997 hyväksyttiin vuoden 1997 muutospöytäkirja. Se oli avoinna allekirjoittamista varten IMO:ssa 1 päivästä tammikuuta 1998 31 päivään joulukuuta 1998. Suomi allekirjoitti pöytäkirjan hyväksymisvaraumin kesäkuussa 1998.

Pöytäkirjan allekirjoittamista varten liikenneministeriö järjesti tammikuussa 1998 merenkulku- ja ympäristöviranomaisille ja keskeisille etujärjestöille lausuntokierroksen siitä, tulisiko Suomen allekirjoittaa vuoden 1997 muutospöytäkirja. Kaikki tahot pitivät tärkeänä paitsi pöytäkirjan allekirjoittamista, myös sen ratifioimista.

Nyt eduskunnalle annettava esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä ympäristöministeriön ja Merenkulkulaitoksen kanssa. Luonnoksesta hallituksen esitykseksi on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, Suomen ympäristökeskukselta, Merenkulkulaitokselta, Rajavartiolaitokselta, Suomen Varustamoyhdistykseltä, Ålands Redarföreningiltä, Rahtialusyhdistykseltä, Suomen Matkustajalaivat ry:ltä, ESL-Shipping Oy:ltä, Suomen Satamaliitolta, Suomen Laivanpäällystöliitolta, Suomen Konepäällystöliitolta, Suomen Merimies-Unionilta, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Öljy- ja Kaasualan Keskusliitolta, Wärtsilä Diesel Ltd:ltä ja Ahvenanmaan maakuntahallitukselta.

Eduskunnalle on 23 päivänä huhtikuuta 2004 annettu hallituksen esitys laiksi Suomen talousvyöhykkeestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 53/2004 vp). Säännösehdotukset on tässä esityksessä pyritty saattamaan yhdenmukaiseksi talousvyöhykkeen perustamista koskevan esityksen kanssa. Tässä tarkoituksessa esityksessä ehdotetut aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäisemistä koskevat toimenpiteet on ulotettu soveltuvin osin myös Suomen talousvyöhykkeelle.

1—4 artikla. Vuoden 1997 muutospöytäkirjalla muutetaan Marpol 73/78 -yleissopimusta (muutospöytäkirjan 1 artikla) lisäämällä siihen VI liite ”Säännöt alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi”, jonka teksti on pöytäkirjan liitteenä (2 artikla). Marpol 73/78 -yleissopimusta ja vuoden 1997 muutospöytäkirjaa luetaan ja tulkitaan pöytäkirjan sopimuspuolten välillä yhtenä ainoana asiakirjana (3 artikla). Pöytäkirjan 4 artikla sisältää tulkintasäännön Marpol 73/78 -yleissopimuksen muuttamista koskevasta 16 artiklasta.

5—9 artikla. Artiklat sisältävät tavanomaiset määräykset pöytäkirjan allekirjoittamisesta, ratifioimisesta ja hyväksymisestä, pöytäkirjaan liittymisestä, sen voimaantulosta, irtisanomisesta, tallettajasta ja todistusvoimaisista kielistä. Muutospöytäkirjan 5 artiklan mukaan vain Marpol 73/78 -yleissopimuksen sopimuspuolet voivat tulla pöytäkirjan sopimuspuoliksi. Pöytäkirja tulee 6 artiklan mukaan voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen sopimuspuoliksi on tullut vähintään 15 valtiota, joiden kauppalaivastojen yhteenlaskettu bruttovetoisuus on vähintään 50 prosenttia maailman kauppalaivaston bruttovetoisuudesta.

I luku. Yleistä

1 sääntö. Soveltaminen. Liitteen sääntöjä sovelletaan pääsääntöisesti kaikkiin aluksiin. Liitteen 3, 5, 6, 13, 15, 18 ja 19 säännöt sisältävät kuitenkin soveltamisalan rajoituksia.

2 sääntö. Määritelmät. Sääntö sisältää vastaavan rakennusvaiheen, jatkuvan syötön, päästön, uuden asennuksen, typen oksidien teknisen säännöstön, otsonikerrosta heikentävien aineiden, jäteöljyn, aluksella tapahtuvan jätteenpolton, aluksella sijaitsevan jätteenpolttouunin, rakennettujen alusten, rikin oksidipäästöjen valvonta-alueen, säiliöaluksen sekä vuoden 1997 pöytäkirjan määritelmät. Määritelmät vastaavat pääosin muihin Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteisiin sisältyviä määritelmiä.

Päästöllä tarkoitetaan liitteen perusteella valvotun aineen vapautumista aluksesta ilmakehään tai mereen. Typen oksidien teknisellä säännöstöllä tarkoitetaan Marpol 73/78 -yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssissa syyskuussa 1997 päätöslauselmalla 2 hyväksyttyä meridieselmoottoreiden typen oksidipäästöjen valvonnan teknistä säännöstöä (NOx Technical Code). Otsonikerrosta heikentävien aineiden määritelmässä viitataan vuonna 1987 tehtyyn Montrealin pöytäkirjaan otsonikerrosta heikentävistä aineista (SopS 66/1988). Rikin oksidipäästöjen valvonta-alueella tarkoitetaan liitteen 14 säännössä lueteltuja alueita, joilla on tarpeen ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin rikin oksidipäästöjen vähentämiseksi.

3 sääntö. Yleiset poikkeukset. Liitteen sääntöjä ei sovelleta päästöön, joka on tarpeen aluksen turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä. Sääntöjä ei myöskään sovelleta päästöön, joka aiheutuu aluksen tai sen varusteiden vahingoittumisesta, jos päästön ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi on ryhdytty kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin eikä aluksen omistaja tai päällikkö ole aiheuttanut vahinkoa tahallisesti tai toiminut huolimattomasti tietäen, että vahinko todennäköisesti seuraisi.

4 sääntö. Samanarvoisuudet. Sopimuspuolen hallinto voi sallia alukseen asennettavan laitteen, aineen, välineen tai kojeen, joka poikkeaa liitteen vaatimuksista, jos tämä on vähintään yhtä tehokas kuin liitteen mukainen laite, aine, väline tai koje. Suomessa hallinto tarkoittaa Merenkulkulaitosta.

II luku. Katsastus, vahvistus ja valvonta

5 sääntö. Katsastukset ja tarkastukset. Sääntö sisältää määräykset perus-, määräaikais- ja välikatsastuksista, jotka on toimitettava alukselle, jonka bruttovetoisuus on vähintään 400, sekä jokaiselle kiinteälle tai kelluvalle porauslautalle tai muulle alustalle. Hallinnon viranomaisten on suoritettava katsastukset, mutta hallinto voi myös uskoa katsastukset joko tarkoitukseen nimetyille katsastajille tai tunnustamilleen laitoksille eli käytännössä luokituslaitoksille. Suomessa katsastuksista säädetään merilain (674/1994) ja alusjätelain nojalla alusten katsastuksista annetussa asetuksessa (1123/1999), jonka säännöksiä tulee tältä osin täydentää.

6 sääntö. Kansainvälisen ilmansuojelutodistuskirjan antaminen, 7 sääntö. Toisen hallituksen antama todistuskirja, 8 sääntö. Todistuskirjan kaava ja 9 sääntö. Todistuskirjan voimassaoloaika ja pätevyys. Liitteen 5 säännön mukaisesti suoritetun katsastuksen jälkeen on annettava kansainvälinen ilmansuojelutodistuskirja kansainvälisessä liikenteessä oleville aluksille, joiden bruttovetoisuus on vähintään 400, sekä alustoille ja porauslautoille, jotka tekevät matkoja muiden sopimuspuolten aluevesille tai lainkäyttövaltaan kuuluville alueille. Todistuskirjan kaava on annettu liitteen I lisäyksessä. Todistuskirja on voimassa hallinnon määräämän ajan, joka ei saa olla enempää kuin viisi vuotta. Suomessa todistuskirjojen antamisesta säädetään alusten katsastuksista annetussa asetuksessa, jota tulee näiltä osin täydentää.

10 sääntö. Satamavaltion suorittama toiminnallisten vaatimusten valvonta ja 11 sääntö. Rikkomusten toteaminen ja liitteen täytäntöönpano. Säännöt sisältävät määräykset satamavaltioiden viranomaisten oikeudesta tarkastaa aluksia liitteen toiminnallisten vaatimusten suhteen sekä päästöjen selvittämiseksi. Määräysten soveltamisessa tulee ottaa huomioon alusten aiheuttaman meriympäristön pilaantumisen ehkäisemistä, vähentämistä ja valvontaa koskeva kansainvälinen oikeus, millä viitataan erityisesti YK:n merioikeusyleissopimukseen (SopS 49–50/1996). Suomessa määräysten mukainen valvonta ja toimenpiteet voidaan toteuttaa voimassa olevien alusturvallisuuslain (2 ja 4 luku), alusjätelain (5, 5 a ja 6 §) ja ulkomaisten alusten tarkastuksesta Suomessa annetun asetuksen (325/1997) säännösten nojalla sekä Suomen talousvyöhykkeen osalta hallituksen esityksessä laiksi Suomen talousvyöhykkeestä sekä eräiksi muiksi siihen liittyviksi laeiksi ehdotetun alusjätelain 5 a §:n 2—5 momentin nojalla.

III luku. Alusten päästöjen valvontavaatimukset

12 sääntö. Otsonikerrosta heikentävät aineet. Säännössä kielletään kaikki tahalliset otsonikerrosta heikentävien aineiden päästöt. Tahallisiin päästöihin luetaan päästöt, jotka tapahtuvat huollettaessa, korjattaessa tai poistettaessa laitteistoja tai varusteita, mutta ei kuitenkaan otsonikerrosta heikentävän aineen talteenottoon tai kierrätykseen liittyviä minimaalisia päästöjä. Säännössä kielletään myös otsonikerrosta heikentäviä aineita sisältävien uusien laitteiden asentaminen aluksiin, lukuun ottamatta HCFC-yhdisteitä, joille on asetettu siirtymäaika vuoteen 2020 saakka. Säännössä mainitut aineet ja niitä sisältävät laitteet on toimitettava asianmukaisiin vastaanottolaitteisiin, kun niitä poistetaan aluksista.

Otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevan EY:n asetuksen II luku sisältää säännökset valvottavien aineiden vähennysaikataulusta. Asetuksen 5 artiklassa säädetään HCFC-yhdisteiden käytön rajoituksista. Otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun valtioneuvoston päätöksen 8 §:ssä kielletään HCFC-yhdisteiden käyttö muissa käyttökohteissa, paitsi olemassa olevien kylmälaitteiden huoltokäytössä. Vuoden 2000 alusta lähtien on kielletty HCFC-yhdisteitä sisältävien laitteiden valmistaminen. Kiellettyä on myös vuonna 2000 ja sen jälkeen valmistettujen HCFC-yhdisteitä sisältävien laitteiden markkinoille luovuttaminen ja asentaminen. Muiden otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttö on valtioneuvoston päätöksellä tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kielletty. Vuodesta 2000 alkaen CFC-yhdisteitä sisältävien laitteiden markkinoille luovuttaminen on kielletty, eikä laitteita saa huollon yhteydessä täyttää CFC-yhdisteillä. Sammutuslaitteistot eivät saa sisältää haloneita.

Asetuksen IV luku sisältää säännökset päästöjen rajoittamista koskevasta sääntelystä. Asetuksen 16 artiklan (käytettyjen valvottavien aineiden talteenotto) mukaan artiklassa mainitut otsonikerrosta heikentävät aineet, joita on kaupallisissa ja teollisissa jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa, liuottimia sisältävissä laitteissa ja palontorjuntalaitteistoissa, on otettava talteen hävitettäviksi, kierrätettäviksi taikka regeneroitaviksi laitteiden huolto- ja kunnossapitotoimenpiteiden aikana tai ennen laitteiden purkua ja käytöstä poistamista. Asetuksen 17 artiklan mukaan ryhdytään kaikkiin toteutettavissa oleviin varotoimiin artiklassa lueteltujen otsonikerrosta heikentävien aineiden vuotojen estämiseksi ja minimoimiseksi näistä laitteista niiden valmistuksen, asentamisen, toiminnan ja huollon aikana.

Otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun valtioneuvoston päätöksen 9 §:n mukaan laitteissa ja laitteistoissa lämmönsiirtoaineina tai liuottimina olevat CFC- ja HCFC-yhdisteet sekä käsisammuttimissa, siirrettävissä alkusammutuslaitteissa ja sammutuslaitteistoissa olevat halonit on otettava talteen ja toimitettava hyödynnettäviksi tai käsiteltäviksi jätteenä jätelaissa edellytetyllä tavalla, kun laitteet tai laitteistot poistetaan käytöstä tai kun yhdisteet huolloissa poistetaan laitteista tai laitteistoista. Lisäksi päätöksen 3 §:n mukaan halonit tuli poistaa kiinteistä sammutuslaitoksista 1 päivään tammikuuta 2000 mennessä eräin poikkeuksin. Käsisammuttimista halonit tuli poistaa jo aiemmin.

Aluksilla otsonikerrosta heikentäviä aineita voi olla kylmälaitteistoissa ja sammutuslaitteistoissa. EY:n asetus ja valtioneuvoston päätös kattavat 12 säännössä esitetyt määräykset. HCFC-yhdisteiden osalta asetus ja päätös ovat 12 säännön määräyksiä tiukempia. Nykyinen sääntelytaso on tarkoitus säilyttää vuoden 1997 muutospöytäkirjan määräyksistä huolimatta.

13 sääntö. Typen oksidit (NOx). Sääntö sisältää määräykset alusten dieselmoottoreiden typen oksidipäästöjen vähentämiseksi. Typen oksidipäästöjä rajoitetaan dieselmoottorin kierrosluvun mukaan. Määräykset, jotka koskevat vain uusia dieselmoottoreita, eivät edellytä katalysaattoreiden käyttöä, vaan päästöjen vähentäminen on tarkoitus saada aikaan moottoriteknisin keinoin. Määräyksen mukaan sääntöä sovelletaan kaikkiin 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen aluksiin asennettaviin dieselmoottoreihin, joiden lähtöteho on yli 130 kW, sekä moottoreihin, joihin on tehty mainittuna päivänä tai sen jälkeen merkittäviä muutoksia. Käytännössä määräystä ei sovelleta taannehtivasti, joten Suomessa määräys koskee kaikkia vuoden 1997 muutospöytäkirjan voimaantulon jälkeen asennettavia moottoreita sekä moottoreita, joihin tehdään pöytäkirjan voimaantulon jälkeen merkittävä muutos.

14 sääntö. Rikin oksidit (SOx). Aluksista tulevia rikin oksidipäästöjä pyritään rajoittamaan aluksissa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuutta alentamalla. Sääntö sisältää sekä aluksiin että polttoaineen toimittajiin kohdistuvia vaatimuksia. Säännössä asetetaan laatuvaatimuksia aluksissa käytettävälle polttoaineelle. Minkään aluksilla käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuus ei saa ylittää 4,5 painoprosenttia. Polttoaineen toimittajan on dokumentoitava polttoöljyn rikkipitoisuus.

Säännössä nimetyillä rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla vaatimukset ovat tiukemmat. Näillä valvonta-alueilla käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla korkeintaan 1,5 painoprosenttia tai aluksella on käytettävä sellaista pakokaasujen puhdistusjärjestelmää tai muuta teknistä menetelmää, joka vähentää päästöt samalle tasolle kuin käytettäessä korkeintaan 1,5 painoprosenttia rikkiä sisältävää polttoainetta (korkeintaan 6,0 g SOx/kWh). Valvonta-alueilla noudatettavien erityisvaatimusten osalta sääntöön sisältyy erityinen siirtymäaika. Valvonta-alueilla purjehtivat alukset ovat vapautettuja erityisvaatimuksista ensimmäisten 12 kuukauden aikana pöytäkirjan voimaantulosta tai uuden valvonta-alueen lisäämistä koskevan pöytäkirjan muutoksen voimaantulosta.

Itämeren alue nimettiin Marpol 73/78- yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssissa 14 säännön mukaiseksi rikin oksidipäästöjen valvonta-alueeksi. Sen maantieteellinen määritelmä vastaa Marpol 73/78 -yleissopimuksen I liitteen mukaista Itämeren alueen määritelmää. IMO:n meriympäristön suojelukomitea hyväksyi 44. istunnossaan maaliskuussa 2000 EU:n jäsenvaltioiden, Norjan ja Euroopan komission tekemän ehdotuksen pohjalta periaatteessa vuoden 1997 muutospöytäkirjan muutoksen, jossa Pohjanmeren alue nimetään 14 säännön mukaiseksi valvonta-alueeksi. Muutos hyväksytään lopullisesti sen jälkeen, kun vuoden 1997 muutospöytäkirja tulee voimaan, ja se tulee voimaan mahdollisimman pian tämän jälkeen.

15 sääntö. Haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Jos vuoden 1997 muutospöytäkirjan sopimuspuoli säätää säiliöalusten lastauksessa ja purkamisessa ilmakehään joutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (volatile organic compounds, VOC) päästöjen rajoittamisesta lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla olevissa satamissa tai rannikkonsa edustalla olevissa terminaaleissa, säännösten on oltava 15 säännön mukaisia. Sääntö ei siten velvoita sopimuspuolia rajoittamaan VOC-päästöjä satamissaan, mutta velvoittaa sopimuspuolet noudattamaan IMO:n antamia turvallisuusstandardeja, jos rajoittamistoimenpiteisiin ryhdytään. Satamissa tulee siten olla turvallisuusstandardien mukaiset VOC-päästöjen valvontajärjestelmät sekä haihtumapäästöjen talteenottojärjestelmät. Sopimuspuolen, joka säätää VOC-päästöjen rajoituksista, tulee ilmoittaa niistä IMO:lle. Suomessa selvitetään erikseen mahdollisuuksia VOC-päästöjen talteenottoon.

16 sääntö. Jätteenpoltto aluksella. Säännön mukaan jätteenpoltto sallitaan aluksilla pääsääntöisesti vain alusten jätteenpolttouuneissa. Aluksille 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen asennettavien jätteenpolttouunien on täytettävä liitteen IV lisäyksessä asetetut vaatimukset ja jätteenpolttouunien tulee olla hallinnon hyväksymiä. Säännössä kielletään lisäksi tiettyjen vaarallisten aineiden polttaminen kokonaan sekä annetaan muun muassa jätteenpolttouunien käyttöohjeita ja henkilökunnan koulutusta koskevia määräyksiä. Käytännössä määräystä ei sovelleta taannehtivasti, joten Suomessa määräys koskee kaikkia vuoden 1997 muutospöytäkirjan voimaantulon jälkeen asennettavia jätteenpolttouuneja.

17 sääntö. Vastaanottolaitteistot. Vuoden 1997 muutospöytäkirjan sopimuspuolet vastaavat siitä, että alusten korjaussatamissa on riittävät vastaanottolaitteet otsonikerrosta heikentävien aineiden vastaanottoa varten. Lisäksi satamissa, terminaaleissa ja alusten korjaussatamissa on oltava riittävät vastaanottolaitteet pakokaasujen puhdistusjätteiden vastaanottamiseksi hyväksytyistä pakokaasujen puhdistusjärjestelmistä, kun niiden päästäminen meriympäristöön ei ole 14 säännön mukaisesti sallittua. Vastaanotto on järjestettävä siten, ettei aluksille aiheudu tarpeetonta viivytystä.

18 sääntö. Polttoöljyn laatu. Sääntö sisältää aluksille polttotarkoituksiin toimitettavia polttoöljyjä koskevat laatuvaatimukset. Polttoöljyn toimittajan on annettava aluksille toimitettua polttoöljyä koskeva polttoaineen luovutustodistus. Lisäksi vuoden 1997 muutospöytäkirjan sopimuspuolet ottavat vastatakseen siitä, että niiden nimeämät viranomaiset muun muassa pitävät rekisteriä paikallisista polttoöljyn toimittajista.

Velvollisuus antaa luovutustodistus edellyttää raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamista.

Kemikaalilain 32 §:n mukaan terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien laajamittainen teollinen käsittely ja varastointi on luvanvaraista toimintaa. Vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain tekemällä siitä ennakkoilmoituksen kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle. Luvat ja ilmoitukset merkitään lain 58 §:n nojalla pidettävään kemikaalirekisteriin. Kemikaalilaissa säännellään terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia. Palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin säännökset perustuvat räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin (263/1953). Kemikaalilain ja räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla on annettu asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999), jossa on yksityiskohtaisemmat säännökset vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista.

Elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain (122/1919) 3 §:n mukaan tiettyjen elinkeinojen harjoittamisesta säädetään erikseen lailla tai asetuksella. Tällaista elinkeinon harjoittamista on pykälän 9 kohdan mukaan myös räjähtävien aineiden sekä tulenarkojen öljyjen ja muiden niihin verrattavien tavaroiden valmistus, kuljetus, varastossapito ja myynti. Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain 1 §:n mukaan voidaan asetuksella säätää räjähdysaineiden, palavien nesteiden ja kaasujen ynnä muiden niihin verrattavien räjähdysvaarallisten tai itsestään syttyvien aineiden ja tuotteiden sekä räjähdysvaarallisia aineita määrätyissä olosuhteissa muodostavien tuotteiden valmistuksesta, maahantuonnista, hallussapidosta, myynnistä tai muusta luovutuksesta, kuljetuksesta ja käytöstä sekä laadusta.

Kaupparekisterilain (129/1979) nojalla kaupparekisteriin merkitään elinkeinonharjoittajia koskevat ilmoitukset ja tiedonannot. Ennen elinkeinotoiminnan aloittamista tehdään rekisteriviranomaiselle rekisteriin merkitsemistä varten ilmoitus. Rekisterin tietosisältö on säädetty laissa. Pääsääntöisesti kaikista yritysmuodoista rekisteröidään ainakin yrityksen toiminimi, kotipaikka, toimiala, yrityksen edustajat sekä yrityksen osoite.

Voidaan katsoa, että vuoden 1997 muutospöytäkirjaan sisältyvistä velvoitteista rekisterin pitämiseksi on jo riittävällä tavalla säädetty Suomessa voimassa olevassa lainsäädännössä. Täydentäviä säännöksiä polttoaineen toimittajille asetettavista velvoitteista voidaan antaa räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla valtioneuvoston asetuksella.

19 sääntö. Vaatimukset alustoille ja porauslautoille. Säännössä määrätään, missä laajuudessa vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen määräyksiä sovelletaan kiinteisiin ja kelluviin alustoihin ja porauslauttoihin. Näille annetut poikkeukset vastaavat Marpol 73/78 -yleissopimuksen 2(3)(b)(ii) artiklan mukaisia poikkeuksia. Määräyksen mukaan päästöllä ei tarkoiteta merenpohjan mineraalivarojen tutkimuksessa ja hyödyntämisessä tapahtuvia päästöjä.

Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen lisäyksissä on esitetty kansainvälisen ilmansuojelutodistuskirjan kaava (I lisäys), 13 sääntöön liittyvät dieselmoottoreiden testisyklit ja painotuskertoimet (II lisäys), kriteerit ja menettelytavat rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiden nimeämiseksi (III lisäys), aluksella sijaitsevien jätteenpolttouunien tyyppihyväksyntää ja toimintarajoituksia koskevat määräykset ( IV lisäys) ja polttoaineen luovutustodistuksen kaava (V lisäys).

1 §. Pykälällä ehdotetaan saatettavaksi voimaan ne vuoden 1997 muutospöytäkirjan määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Tähän esitykseen sisältyy myös ehdotus laiksi alusjätelain muuttamisesta. Koska EU:ssa on valmisteilla vastaavaa lainsäädäntöä alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä, voi olla tarpeen saattaa alusjätelain muutos voimaan jo ennen vuoden 1997 muutospöytäkirjan voimaantuloa. Tämän vuoksi alusjätelain muuttamisesta ehdotettavaa lakia ei ole tarkoituksenmukaista yksilöidä voimaansaattamislaiksi. Pääsäännön mukaisesti ehdotukseen on siten sisällytetty blankettilaki, joka koskee muutospöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

2 §. Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen 4 säännön mukaan sopimusvaltion hallinto voi sallia tietyn laitteen, aineen, välineen tai kojeen, joka on muu kuin liitteessä vaadittu, tulevan asennetuksi alukseen vaihtoehtona, jos sellainen laite, aine, väline tai koje on vähintään yhtä tehokas kuin liitteessä vaadittu (samanarvoisuus). Tämän vuoksi ehdotetaan, että Merenkulkulaitos voisi päättää liitteen 4 säännön mukaisista samanarvoisuuksista.

3 §. Lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

4 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin vuoden 1997 muutospöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

Nimike ja 1 §. Voimassa olevaa lakia sovelletaan aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemiseen. Lain soveltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi siten, että sitä sovellettaisiin aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisen sijasta laajemmin aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen. Ehdotetusta soveltamisalan laajennuksesta johtuen lain nimike ehdotetaan muutettavaksi vastaavasti.

Voimassa olevan alusjätelain 1 §:n 2 momentti sisältää luettelon aineista, joiden päästäminen veteen on kielletty alusjätelaissa. Luetteloon ehdotetaan lisättäväksi ilmaa pilaavat aineet. Lisäksi päästökieltoluetteloa ehdotetaan täydennettäväksi ilmaan tapahtuvilla päästöillä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan lain soveltamisalaan kuuluisi myös aluksissa käytettävä polttoaine.

3 §. Lain soveltamisalan osalta 1 §:ään ehdotettavan laajennuksen vuoksi ehdotetaan laajennettavaksi myös 3 §:n 1 momenttiin sisältyvää asetuksenantovaltuutta siten, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeellisia säännöksiä mainitussa lainkohdassa luetelluista asioista.

3 a luku. Aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäiseminen

Voimassa oleva alusjätelain 4 a luku sisältää jätteen polttamiskieltoa koskevan säännöksen (26 a §). Luku ehdotetaan kumottavaksi ja säännökset aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäisemisestä sisällytettäväksi kokonaisuudessaan uuteen 3 a lukuun. Samalla 26 a §:n mukainen jätteen polttamiskieltoa koskeva säännös siirrettäisiin uuteen 3 a lukuun 21 e §:ksi.

21 a §. Uudessa 21 a §:ssä ehdotetaan kiellettäväksi aluksista ilmaan tai veteen tapahtuva ilmaa pilaavien aineiden päästäminen vuoden 1997 muutospöytäkirjan, EY:n säädösten tai Suomea sitovien muiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Uuteen 21 a §:ään ehdotetaan lisäksi otettavaksi säännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää aluksista ilmaan tai veteen tapahtuvien ilmaa pilaavien aineiden päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta, aluksilla käytettävien moottoreiden päästövaatimuksista, aluksilla käytettävien moottoreiden pakokaasujen puhdistuslaitteistoista sekä aluksella käytettävän polttoaineen laatuvaatimuksista ja polttoaineen luovutustodistuksesta Marpol 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen, Euroopan yhteisön säädösten tai Suomen muiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Vaatimukset ovat luonteeltaan hyvin yksityiskohtaisia ja teknisiä ja siten myös esimerkiksi teknisen kehityksen myötä muuttumisalttiita. Niistä säätäminen asetuksentasolla olisi siten perusteltua.

Säännökset koskisivat kaikkia aluksia Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä ja suomalaisia aluksia myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella. YK:n merioikeusyleissopimuksen 211 artiklan mukaisesti muita kuin Suomen lipun alla purjehtivia aluksia säännökset voisivat Suomen talousvyöhykkeellä koskea vain, jos ne vastaavat IMO:ssa tai yleisessä diplomaattikonferenssissa laadittuja yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä määräyksiä. Lisäksi viattomassa kauttakulussa aluemerellä oleville ulkomaisille aluksille voidaan meriympäristön suojelemiseksi asettaa YK:n merioikeusyleissopimuksen 21 artiklan perusteella vain sellaisia alusten mallia, rakennetta, miehistöä ja varusteita koskevia vaatimuksia, joilla saatetaan voimaan yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä sääntöjä tai määräyksiä. Jos näin ollen esimerkiksi alusten moottoreille asetetut vaatimukset eivät vastaisi IMO:ssa yleisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä sääntöjä, niitä ei voitaisi Suomen aluemerellä tai talousvyöhykkeellä panna täytäntöön muiden kuin kyseisiin velvoitteisiin sitoutuneiden valtioiden lipun alla purjehtivien alusten osalta.

Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus antaa aluksilta ilmaan tai veteen tapahtuvien ilmaa pilaavien aineiden päästöjen rajoittamista koskevat säännökset vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteeseen sisältyvien määräysten mukaisesti. Säännöksellä pyrittäisiin lisäksi varmistamaan se, että EY:n lainsäädännön ja esimerkiksi Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan vuoden 1992 yleissopimuksen (SopS 2/2000, jäljempänä Helsingin sopimus) puitteissa myöhemmin mahdollisesti tehtävät säännökset ja määräykset voitaisiin ottaa huomioon ehdotetun 21 a §:n pykälän nojalla annettavissa säännöksissä.

Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liite sisältää määräykset pakokaasujen (typen- ja rikin oksidit) päästörajoituksista. Typen oksidien päästöjä säännellään liitteessä siten, että aluksiin asennettaville dieselmoottoreille, joiden lähtöteho on yli 130 kW, asetetaan tietyt päästörajoitukset. Päästöjä rajoitetaan dieselmoottoreiden kierrosluvun mukaan. Alusjäteasetukseen olisi tarkoitus sisällyttää säännös alusten dieselmoottoreiden päästörajoituksista sekä säännös moottoreiden tyyppihyväksynnästä. Liite mahdollistaa yksinomaan kotimaanliikenteessä olevien alusten vapauttamisen dieselmoottoreiden päästörajoituksista edellyttäen, että moottorit ovat lippuvaltion hallinnon asettamien vaihtoehtoisten typen oksidien valvontatoimien alaisia.

Rikin oksidipäästöjä säännellään liitteessä asettamalla aluksella käytettävälle polttoaineelle tietyt laatuvaatimukset. Liitteen mukaan minkään aluksella käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuus ei saa ylittää 4,5 painoprosenttia. Liitteen mukaisilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla on voimassa tiukemmat määräykset. Itämeren alue on liitteessä nimetty tällaiseksi valvonta-alueeksi. Valvonta-alueilla aluksella käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla korkeintaan 1,5 painoprosenttia tai aluksella on käytettävä sellaista pakokaasujen puhdistusjärjestelmää tai muuta teknistä menetelmää, joka vähentää päästöt samalle tasolle (korkeintaan 6,0 g SOx/kWh). Tarkoituksena on, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin aluksissa käytettävän raskaan polttoöljyn laatuvaatimuksista liitteen määräysten mukaisesti.

21 b §. Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liite sisältää määräykset otsonikerrosta heikentävien aineiden päästörajoituksista. Otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevista kielloista ja rajoituksista säädetään EY:n asetuksella otsonikerrosta heikentävistä aineista ja valtioneuvoston päätöksellä otsonikerrosta heikentävistä aineista.

EY:n asetus ja valtioneuvoston päätös sisältävät otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevia käyttö- ja päästörajoituksia sekä markkinoille luovuttamiskieltoja. Säännökset kattavat liitteen määräykset eikä liitteen täytäntöönpanon yhteydessä siten ole tarkoitus puuttua otsonikerrosta heikentävien aineiden sääntelyyn. Pykälän 1 momentissa ehdotetaankin säädettäväksi, että otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevista rajoituksista ja kielloista säädettäisiin ympäristönsuojelulaissa tai sen nojalla, jollei asiasta ole säädetty Euroopan yhteisön säädöksissä tai niiden nojalla. Liitteen säännös sallii HCFC-yhdisteitä sisältävät uudet asennukset vuoteen 2020 saakka. Suomen alueella tehtävät asennukset voidaan kieltää myös ulkomaisten alusten osalta kansallisen lainsäädännön perusteella. Tarkoituksena onkin säilyttää HCFC-yhdisteitä sisältävien uusien asennusten kielto nykyisen lainsäädännön mukaisesti.

Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välisessä meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn laatuvaatimuksista säädetään ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuudesta. Asetuksen rikkipitoisuusmääräyksiä ei sovelleta meriliikenteessä käytettävään raskaaseen polttoöljyyn eli niin sanottuun bunkkeriöljyyn, jonka laatuvaatimuksista säädettäisiin 21 a §:n 2 momentissa ehdotetun valtuutussäännöksen nojalla. Selvyyden vuoksi tähän pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi viittaus siihen, että otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevien rajoitusten ja kieltojen lisäksi myös Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välisessä meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn laatuvaatimuksista säädetään ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annettavissa säännöksissä ja määräyksissä, siltä osin kuin asiasta ei ole säädetty Euroopan yhteisön säädöksissä tai niiden nojalla annetuissa päätöksissä ja määräyksissä.

21 c §. Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen 15 sääntö sisältää määräykset haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (volatile organic compounds, VOC) päästöjen rajoittamisesta. Säännössä ei kuitenkaan velvoiteta sopimuspuolta rajoittamaan VOC-päästöjä. Jos sopimuspuoli kuitenkin päättää rajoittaa näiden yhdisteiden päästöjä, se on tehtävä vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen mukaisesti ja kielloissa ja rajoituksissa on noudatettava IMO:n turvallisuusstandardeja. Lisäksi säännössä velvoitetaan sopimuspuoli ilmoittamaan IMO:lle VOC-päästöjen rajoituksista. Uuteen 21 c §:ään ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että VOC-päästöt voidaan kieltää tai niitä voidaan rajoittaa Suomen alueella olevissa satamissa Marpol 73/78 -yleissopimuksen, EY:n säädösten tai Suomen muiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lisäksi säätää, missä Suomen satamissa kieltoja tai rajoituksia noudatetaan.

21 d §. Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi yleiset poikkeukset 21 a—c §:n nojalla annetuista päästörajoituksista. Yleiset poikkeukset perustuvat vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen 3 sääntöön. Päästörajoituksia ei sovellettaisi päästöihin, jotka ovat tarpeen aluksen turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä, eikä myöskään päästöihin, jotka aiheutuvat aluksen tai sen varusteiden vahingoittumisesta. Viimeksi mainittujen päästöjen osalta edellytetään lisäksi, että kaikkiin kohtuullisiin toimiin on ryhdytty päästön ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi ja ettei laivanisäntä tai aluksen päällikkö ole aiheuttanut vahinkoa tahallisesti tai toiminut huolimattomasti tietäen, että vahinko todennäköisesti seuraisi. Säännös vastaisi alusjätelain 11 §:ssä öljyn ja 20 §:ssä vaarallisten aineiden päästökiellosta säädettyä yleistä poikkeusta.

21 e §. Voimassa olevan lain 26 a §:ään sisältyvä alusten tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvan jätteen polttamiskieltoa koskeva säännös ehdotetaan siirrettäväksi uudeksi 21 e §:ksi. Kielto koskee Suomen vesialuetta. Se perustuu Helsingin sopimukseen ja on tiukempi kuin mitä vuoden 1997 muutospöytäkirja edellyttää. Suomen vesialueella voidaan asettaa myös ulkomaisille aluksille Marpol 73/78 -yleissopimusta tiukempia vaatimuksia kansallisen lainsäädännön perusteella. Tarkoituksena ei olekaan heikentää aluksilla tapahtuvaa jätteenpolttoa koskevia säännöksiä nykyisestä, vaan säilyttää jätteenpolton täyskielto Suomen aluevesillä nykyisen sääntelyn mukaisesti.

Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteessä sallitaan jätteen polttaminen, mutta vain alusten jätteenpolttouuneissa. Lisäksi kielletään tiettyjen vaarallisten aineiden polttaminen kokonaan. Jätteenpolttouunien tulee olla liitteen vaatimusten mukaisia ja sopimuspuolen hallinnon hyväksymiä. Pykälän 2 momentissa liitteessä asetetut rajoitukset jätteen polttamiselle ulotettaisiin koskemaan kaikkia aluksia Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisia aluksia myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella. Momentin mukaan alusten tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvan jätteen polttaminen olisi Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisissa aluksissa Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella sallittua ainoastaan aluksen jätteenpolttouuneissa. Valtioneuvoston asetuksella annettaisiin säännökset jätteenpolttouunien teknisistä vaatimuksista liitteen mukaisesti. Suomessa jätteenpolttouunien tyyppihyväksyntä on järjestetty laivavarusteista annetulla asetuksella (925/1998). Lisäksi valtioneuvoston asetukseen sisällytettäisiin liitteen mukainen luettelo aineista, joiden polttaminen Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisessa aluksessa myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella on kokonaan kielletty.

21 f §. Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liite sisältää määräyksen, jonka mukaan sopimuspuolten on huolehdittava siitä, että niiden satamissa on alusten tarpeita vastaavat vastaanottolaitteet otsonikerrosta heikentäviä aineita sekä sellaisia pakokaasujen puhdistusjätteitä varten, joita ei saa päästää veteen. Pakokaasujen puhdistusjätteillä tarkoitetaan alusten polttoaineen rikinpoistolaitteistoista kertyvää rikinpoistojätettä. Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi säännökset satamien velvollisuudesta järjestää näiden aineiden vastaanottolaitteet alusten tarpeita vastaavasti.

Otsonikerrosta heikentävistä aineista annettu EY:n asetus (EY) N:o 2037/2000 velvoittaa jäsenmaat muun muassa määrittelemään pätevyysvaatimukset henkilökunnalle, joka tarkastaa yli kolme kiloa kylmäainetta sisältävät kiinteät laitteet vuosittain vuotojen varalta, sekä henkilökunnalle, joka hoitaa otsonikerrosta heikentävien aineiden talteenottoa, kierrätystä, regenerointia ja hävitystä. Suomessa velvoite pätevyysvaatimuksista on pantu täytäntöön lailla ympäristönsuojelulain muuttamisesta (568/2001) ja sen nojalla annetulla valtioneuvoston asetuksella otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorihiilivetyjä sisältävien laitteiden huollosta sekä huoltotoimintaa ja jätehuoltoa suorittavien pätevyysvaatimuksista (1187/2001). Otsonikerrosta heikentäviä aineita vastaanottavissa satamissa tulee huolehtia aineiden käsittelyä varten vaadittavien pätevyysvaatimusten hankkimisesta näiden säännösten mukaisesti.

Alusjäteasetukseen sisällytettäisiin tarkemmat säännökset vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen mukaisista päästörajoituksista ja aluksissa käytettävien raskaiden polttoöljyjen laatuvaatimuksista edellä kerrotun mukaisesti. Asetusluonnos on esityksen liitteenä.

Vuoden 1997 muutospöytäkirja tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen sopimuspuoliksi on tullut vähintään 15 valtiota, joiden kauppalaivastojen yhteenlaskettu bruttovetoisuus on vähintään 50 prosenttia maailman kauppalaivaston bruttovetoisuudesta, eli 19 päivänä toukokuuta 2005. Elokuun 2004 loppuun mennessä muutospöytäkirjaan on sitoutunut 16 valtiota (Azerbaidzan, Bahama, Bangladesh, Barbados, Espanja, Kreikka, Liberia, Marshall-saaret, Norja, Panama, Ruotsi, Saksa, Samoa, Singapore, Tanska ja Vanuatu). Muutospöytäkirja tulee voimaan myös Suomen osalta 19 päivänä toukokuuta 2005, jos Suomi tallettaa hyväksymiskirjansa ennen mainittua ajankohtaa.

Muutospöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n mukaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. Esitykseen liittyvän voimaansaattamislain voimaan tulemiselle on siten saatava itsehallintolain 59 §:n 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen. Jos Ahvenanmaa hyväksyy voimaansaattamislain, on tästä otettava asianmukainen maininta lain voimaantuloa koskevaan asetukseen.

Esitykseen sisältyvä laki muutospöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun vuoden 1997 muutospöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan. Laki alusjätelain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun vuoden 1997 muutospöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan tai aiemmin, jos EY:n säädökset tai muut Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet sitä edellyttävät.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan mukaan tämä perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Yhteisöoikeuden näkökulmasta vuoden 1997 muutospöytäkirja on jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Vuoden 1997 muutospöytäkirjan osalta yhteisön toimivalta perustuu otsonikerrosta heikentävistä aineista annettuun asetukseen (EY) N:o 2037/2000. Asetus on annettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdan nojalla. Asetuksen hyväksymisellä toimivallan voidaan katsoa siirtyneen jäsenvaltioilta yhteisölle vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen 12 säännön osalta.

Vuoden 1999 rikkipitoisuusdirektiivillä säännellään tiettyjen polttoaineiden rikkipitoisuutta mutta direktiiviä ei sovelleta meriliikenteessä käytettäviin raskaisiin polttoöljyihin. Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen 14 sääntö puolestaan rajoittaa juuri meriliikenteessä käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuutta. Komissio on ehdottanut rikkipitoisuusdirektiivin muuttamista siten, että sen soveltamisalaan lisättäisiin myös meriliikenteessä käytettävä raskas polttoöljy, jonka rikkipitoisuutta rajoitettaisiin vastaavasti kuin vuoden 1997 muutospöytäkirjassa. Muutosehdotus on kuitenkin vielä käsiteltävänä, joten toimivallan voidaan katsoa näiltä osin kuuluvan edelleen jäsenvaltioille.

Vaikka 12 sääntöön sisältyvät kiellot kuuluvat lainsäädännön alaan, eduskunnan hyväksymistoimivalta ei perustuslain tulkintakäytännön mukaan koske yhteisön toimivaltaan kuuluvia sopimuksen osia (PeVL 6/2001 vp). Tähän liittyen merkitystä ei ole sillä, että Marpol 73/78 –yleissopimuksen mukaan vain valtiot voivat olla sopimuspuolia ja että yhteisö ei siten voi tulla vuoden 1997 muutospöytäkirjan sopimuspuoleksi. Huolimatta siitä, että Suomi yhdessä unionin muiden jäsenvaltioiden kanssa toimii sitoutumisasiakirjoja jätettäessä myös EU:n puolesta niiltä osin, kuin sopimusmääräykset kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske tällaisia sopimusmääräyksiä (PeVL 16/2004 vp).

Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen 13 sääntö sisältää määräyksiä typen oksidipäästöjen ja edellä mainittu 14 sääntö määräyksiä rikin oksidipäästöjen vähentämisestä. Liitteen 16 säännössä rajoitetaan aluksilla syntyvän jätteen polttamista. Liitteen 3 säännössä määrätään yleisistä päästökieltojen poikkeuksista lähinnä aluksen turvallisuuteen ja ihmishengen pelastamiseen merellä liittyvissä tapauksissa. Päästökielloista ja niiden poikkeuksista säädetään Suomessa lailla. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Liitteen 10 ja 11 sääntö sisältävät määräyksiä satamavaltioiden viranomaisten oikeudesta toteuttaa toimenpiteitä. Liitteen 10 säännön 1 kappaleen mukaan sopimuspuolen satamassa aluksen on suostuttava asianmukaisesti valtuutettujen viranomaisten tarkastuksiin silloin, kun on selviä perusteita uskoa, ettei aluksella tunneta olennaisia alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseen liittyviä menettelytapoja. Tällaisissa tilanteissa sopimuspuolen on ryhdyttävä toimiin, joilla varmistetaan, ettei alus lähde merelle ennen kuin tilanne on korjattu (2 kappale). Liitteen 11 säännön 2 kappaleen mukaan alus voidaan missä tahansa jonkin sopimuspuolen satamassa tai rannikon edustalla olevassa terminaalissa tarkastaa tuon sopimuspuolen nimeämien tai valtuuttamien viranomaisten toimesta sen selvittämiseksi, onko alus päästänyt mitään liitteessä mainittuja aineita määräysten vastaisesti. Liitteen 18 säännön 5 kappaleen mukaan toimivaltainen viranomainen voi tarkastaa aluksella polttoaineen luovutustodistuksen. Suomalaisten ja ulkomaisten alusten tarkastamisesta, tarkastustoimivaltuuksista ja toteutettavista toimenpiteistä säädetään Suomessa alusturvallisuuslaissa ja alusjätelaissa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Liitteen 11 säännön 3 kappaleen mukaan sopimuspuolten on oltava yhteistoiminnassa liitteen määräyksiin kohdistuvien rikkomusten toteamiseksi ja määräysten täytäntöönpanemiseksi. Jokainen sopimuspuoli on velvollinen toimittamaan hallinnolle hallussaan olevat todisteet siitä, että alus on päästänyt liitteessä mainittuja aineita liitteen sääntöjen vastaisesti. Tällaisissa menettelyissä on kyse kansainvälisestä oikeusavusta, josta Suomessa on voimassa laintasoisia määräyksiä. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan. Säännön 4 kappaleen mukaan, jos hallinto katsoo kertyneiden todisteiden riittävän oikeudenkäynnin saattamiseksi vireille, sen on huolehdittava, että oikeudenkäyntiin ryhdytään ensi tilassa sen oman lainsäädännön mukaisesti. Määräys vastaa Marpol 73/78 –yleissopimuksen jo voimassa olevia vastaavia määräyksiä. Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta säädetään lailla. Rikosoikeudelliseen vastuuseen johtavista teoista tulee perustuslain 8 §:stä johtuen säätää lailla.

Liitteen 17 sääntö edellyttää otsonikerrosta heikentävien aineiden ja pakokaasujen puhdistusjätteiden vastaanottolaitteistojen hankkimista satamiin ja alusten romutuslaitoksiin. Satamille asetettavista velvollisuuksista on säädettävä lailla.

Perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Vuoden 1997 muutospöytäkirjan määräykset voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvät lakiehdotukset tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvään vuoden 1978 pöytäkirjaan Lontoossa 26 päivänä syyskuuta 1997 tehdyn muutospöytäkirjan siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska muutospöytäkirja sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvään vuoden 1978 pöytäkirjaan (SopS 51/1983) Lontoossa 26 päivänä syyskuuta 1997 tehdyn muutospöytäkirjan, jäljempänä vuoden 1997 muutospöytäkirja, lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Vuoden 1997 muutospöytäkirjan liitteen 4 säännön mukaisesta laitteiden, aineen, välineen tai kojeen samanarvoisuudesta päättää Merenkulkulaitos.

3 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

4 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä 16 päivänä maaliskuuta 1979 annetun lain (300/1979) 4 a luvun otsikko ja 26 a §, sellaisina kuin ne ovat laissa 1417/1994,

muutetaan lain nimike sekä 1 § ja 3 §:n 1 momentti, sellaisena kuin niistä on 3 §:n 1 momentti laissa 433/2000, sekä

lisätään lakiin uusi 3 a luku seuraavasti:

Laki

aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä

1 §

Aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi on noudatettava, sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Öljyn, öljypitoisen seoksen, vaarallisen nestemäisen aineen, käymäläjäteveden ja kiinteän jätteen päästäminen aluksesta veteen sekä ilmaa pilaavien aineiden päästäminen aluksesta veteen tai ilmaan on kielletty sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Tätä lakia sovelletaan lisäksi aluksissa käytettävään polttoaineeseen.

3 §

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarpeellisia säännöksiä suomalaisen aluksen sekä Suomen satamiin tai satamista tai sisävesialueella liikennöivän ulkomaisen aluksen rakenteesta, varusteista, miehityksestä ja käytöstä.

---

3 a luku

Aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäiseminen

21 a §

Aluksista ilmaan tai veteen tapahtuva ilmaa pilaavien aineiden päästäminen on Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä ja suomalaisista aluksista myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella kielletty siten kuin alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan VI liitteessä (SopS / ) tai Suomea sitovissa muissa kansainvälisissä velvoitteissa määrätään tai Euroopan yhteisön säädöksissä säädetään.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan VI liitteen, Euroopan yhteisön säädösten tai Suomen muiden kansainvälisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä sekä suomalaisten alusten osalta myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella:

1) aluksista ilmaan tai veteen tapahtuvien ilmaa pilaavien aineiden päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta;

2) aluksilla käytettävien moottoreiden päästövaatimuksista;

3) aluksilla käytettävien moottoreiden pakokaasujen puhdistuslaitteistoista; sekä

4) aluksilla käytettävän polttoaineen laatuvaatimuksista, polttoaineen luovutustodistuksesta ja sen antamisesta.

21 b §

Aluksessa käytettäviä otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevista rajoituksista ja kielloista sekä Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden välisessä meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn laatuvaatimuksista säädetään ympäristönsuojelulaissa (86/2000) ja sen nojalla annettavissa säännöksissä ja määräyksissä, siltä osin kuin asiasta ei ole säädetty Euroopan yhteisön säädöksissä tai niiden nojalla annetuissa päätöksissä ja määräyksissä.

21 c §

Öljy- ja kemikaalisäiliöaluksista tapahtuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt voidaan kieltää tai niitä voidaan rajoittaa Suomen alueella sijaitsevissa satamissa alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan VI liitteen, Euroopan yhteisön säädösten tai Suomen muiden kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää kielloista ja rajoituksista sekä siitä, missä satamissa rajoituksia tai kieltoja tulee noudattaa.

21 d §

Tähän lakiin tai sen nojalla annettuihin säädöksiin sisältyviä ilmaa pilaavien aineiden päästöjen ehkäisemistä tai rajoittamista koskevia säännöksiä ei sovelleta

1) toimiin, jotka ovat tarpeen aluksen turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi;

2) aluksen tai sen varusteiden vahingoittumisesta aiheutuneisiin päästöihin, jos kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin päästön ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi on ryhdytty vahingoittumisen jälkeen eikä laivanisäntä tai aluksen päällikkö ole aiheuttanut vahinkoa tahallisesti tai toiminut huolimattomasti tietäen, että vahinko todennäköisesti seuraisi.

21 e §

Alusten tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvan jätteen polttaminen aluksilla on Suomen vesialueella kielletty.

Alusten tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvan jätteen polttaminen Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisilla aluksilla myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella on sallittu vain aluksen jätteenpolttouuneissa. Jätteenpolttouunien teknisistä vaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella säädetään lisäksi niistä aineista, joiden polttaminen Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisella aluksella myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella on kokonaan kielletty.

21 f §

Satamissa on oltava riittävät vastaanottolaitteet vastaanottamaan satamaa käyttävien alusten pakokaasujen puhdistusjätteet, joiden päästäminen veteen on alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan VI liitteen mukaan kiellettyä.

Satamissa, joissa suoritetaan alusten korjauksia, on oltava riittävät vastaanottolaitteet vastaanottamaan satamaa käyttäviltä aluksilta tulevat otsonikerrosta heikentävät aineet ja tällaisia aineita sisältävät varusteet niitä alukselta poistettaessa.

Ympäristöministeriö voi asetuksella säätää tarkemmin 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista laitteista.

---

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

Helsingissä 17 päivänä syyskuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Liikenne- ja viestintäministeri
Leena Luhtanen