Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi 4 päivänä lokakuuta 2001 allekirjoitetun oikeusapuhakemusten toimittamista koskevan eurooppalaisen sopimuksen lisäpöytäkirjan ja voimaansaattamislakiehdotuksen. Lisäpöytäkirjan tavoitteena on tehostaa sopimuksen soveltamista nykyiseen verrattuna täsmentämällä sopimuspuolten velvoitteita keskusviranomaisten yhteistyötä sekä asianajajien ja hakijoiden yhteydenpitoa koskevien määräysten osalta.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimuksen lisäpöytäkirja tulee Suomen osalta voimaan.

---

Maksutonta oikeudenkäyntiä tarkoittavien hakemusten toimittamista koskeva eurooppalainen sopimus tehtiin Strasbourgissa 27 päivänä tammikuuta 1977 ja tuli Suomessa voimaan 27 päivänä heinäkuuta 1980. Sopimuksen lähtökohta on ollut Euroopan neuvoston tarkoitus saada aikaan entistä suurempi yhtenäisyys jäsenvaltioidensa välille. Tämä tarkoitus huomioon ottaen on pidetty tavoiteltavana poistaa eri jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden välistä siviiliprosessia koskevia taloudellisia esteitä ja helpottaa heikossa taloudellisessa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuuksia toteuttaa oikeuksiaan jäsenvaltioissa. Oikeusapuhakemusten toimittamista koskevan toimivan järjestelmän luomisen Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden välille on katsottu edistävän tämän tavoitteen saavuttamista.

Maksuton oikeudenkäynti-nimikkeestä luovuttiin 1 päivänä kesäkuuta 2002, kun oikeusapulaki (257/2002) tuli voimaan. Oikeusapulain 31 §:ssä olevan siirtymäsäännöksen mukaan muussa lainsäädännössä olevat viittaukset maksuttomaan oikeudenkäyntiin tarkoittavat oikeusapulain mukaista oikeusapua lain tultua voimaan. Siten on johdonmukaista, että pöytäkirjan käännöksessä käytetään varsinaisen sopimuksen käännöksestä poiketen termiä oikeusapu englanninkielisen termin ”legal aid” vastineena.

Sopimuksen mukaan henkilöllä, jolla on kotipaikka jonkin sopimuspuolen alueella ja joka haluaa hakea oikeusapua siviili- tai kauppaoikeudellisissa taikka hallintoasioissa, on oikeus jättää hakemuksensa siinä valtiossa, jossa hänellä on kotipaikkansa. Tämän valtion on toimitettava hakemus edelleen toiselle valtiolle. Jokaisen sopimuspuolen on määrättävä yksi tai useampi lähettävä viranomainen, joka toimittaa oikeusapuhakemukset ulkomaan viranomaisille sekä vastaanottava keskusviranomainen, joka ottaa vastaan toisilta sopimuspuolilta tulevat oikeusapuhakemukset ja ryhtyy niiden johdosta asianmukaisiin toimenpiteisiin. Suomessa sekä lähettävänä viranomaisena että vastaanottavana keskusviranomaisena toimii oikeusministeriö.

Sopimuksen 1 päivänä syyskuuta 2002 voimaan tulleen lisäpöytäkirjan pääasiallinen tavoite on lisätä sopimusvaltioiden velvollisuutta yhteistyöhön oikeusapu-hakemusten käsittelyssä. Epätäydelliset hakemukset ja hakemusten kääntäminen ovat aiheuttaneet ongelmia ja viivästyksiä oikeusavun myöntämisessä. Lisäpöytäkirjan tavoitteena on, että toisesta sopimusvaltiosta tullutta puutteellista hakemusta ei puutteiden vuoksi hylättäisi vaan hakijaa pyydettäisiin täydentämään hakemustaan. Menettelyn tehokkuutta pyrittäisiin turvaamaan siten, että hakemuksen vastaanottava osapuoli ilmoittaa hakemuksen vastaanottamisesta. Hakemukset olisi pyrittävä ratkaisemaan kuuden kuukauden kuluessa. Jos päätöstä ei kuuden kuukauden kuluessa ole tehty, on vastaanottavan viranomaisen raportoitava lähettävälle viranomaiselle antaen yksityiskohtaiset tiedot hakemuksen edistymisestä ja päätöksentekoa hidastavista ongelmista.

Toinen lisäpöytäkirjan päätavoite on edistää asianajajien ja oikeusavun hakijoiden välistä yhteydenpitoa. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio sitoutuu varmistamaan, että oikeusapua hakevien henkilöiden edustajiksi nimetyt asianajajat pitävät yhteyttä hakijoihin kielellä, jota he ymmärtävät tai varmistavat, että asianajajien ja hakijoiden välisessä yhteydenpidossa tarpeellisten käännösten ja tulkkausten kustannukset katetaan.

Lisäpöytäkirjan määräykset eivät käytännössä juurikaan muuta alkuperäisen sopimuksen soveltamiskäytäntöä Suomen osalta. Näin ollen esityksellä ei ole mainittavia taloudellisia vaikutuksia.

Lisäpöytäkirjan valmistelusta päätettiin maksutonta oikeusapuhakemusten toimittamista koskevan eurooppalaisen sopimuksen monenvälisen komitean Strasbourgissa pidetyssä viidennessä kokouksessa 11 päivänä syyskuuta 2000. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi Moskovassa 4 päivänä lokakuuta 2001 järjestetyssä oikeusministerien konferenssissa. Sopimuksen allekirjoitti tuolloin Suomen puolesta oikeusministeri Johannes Koskinen.

1 artikla. Tarkoitus ja määritelmä. Lisäpöytäkirjan tarkoitus on eräiltä osin muuttaa ja täydentää sopimusta. Ilmaisu ”pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli” tarkoittaa lisäpöytäkirjassa sopimuspuolta, joka on vastaanottanut oikeusapua koskevan hakemuksen.

2 artikla. Sopimuspuolten välinen yhteistyö. Sopimuspuolet sitoutuvat lisäpöytäkirjalla antamaan toisilleen mahdollisimman laajaa keskinäistä virka-apua sellaisten oikeusapuhakemusten osalta, jotka liittyvät siviilioikeudellisiin, kaupallisiin tai hallinnollisiin asioihin sekä olemaan eväämättä sopimuksen nojalla tehtyjä hakemuksia ennen kuin niiden asiasisältö on käsitelty.

3 artikla. Asianajajien ja hakijoiden välinen yhteydenpito. Oikeusapua koskevan pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli sitoutuu varmistamaan, että hakijoiden edustajiksi nimetyt asianajajat pitävät yhteyttä hakijoihin heidän ymmärtämällään kielellä tai huolehtimaan, että asianajajien ja hakijoiden yhteydenpidossa tarvittavan tulkkauksen kustannukset katetaan. Mikäli em. menettely ei ole mahdollinen, on yhteydenpito varmistettava tarkoituksenmukaisin keinoin. Oikeusapua koskevissa kaavakkeissa on mainittava ne kielet, joita hakija ymmärtää.

4 artikla. Menettelyn tehokkuus. Sopimuspuolet sitoutuvat käsittelemään hakemukset kohtuullisessa ajassa. Hakemukset vastaanottavan keskusviranomaisen on ilmoitettava hakemuksen vastaanottamisesta sekä hakemuksen johdosta tehdystä päätöksestä. Sopimuspuolten on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta ensimmäisen asteen päätös saadaan tehtyä kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Jos näin ei tapahdu, on vastaanottavan viranomaisen raportoitava lähettävälle viranomaiselle päätöksentekoa hidastavista ongelmista ja annettava yksityiskohtaiset tiedot hakemuksen edistymisestä.

5 artikla. Sitoumuksen ilmaiseminen. Varsinaisen sopimuksen allekirjoittaneet valtiot voivat sitoutua lisäpöytäkirjaan joko allekirjoittamalla sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa tai allekirjoittamalla sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin, mitä seuraa ratifioiminen tai hyväksyminen. Lisäpöytäkirjan ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisen edellytys on, että valtion on jo tallettanut varsinaisen sopimuksen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

6 artikla. Voimaantulo. Lisäpöytäkirja tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä, kun vähintään kaksi Euroopan neuvoston jäsenvaltiota on allekirjoittanut lisäpöytäkirjan. Myöhemmin lisäpöytäkirjan hyväksyvien valtioiden osalta pöytäkirja tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä, kun valtio allekirjoitti pöytäkirjan.

7 artikla. Liittyminen. Pöytäkirjaan liitytään tallettamalla liittymiskirja Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Liittymiskirja tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta sen tallettamisesta.

8 artikla. Varaumat. Pöytäkirjaan ei saa tehdä varaumia.

9 artikla. Alueellinen soveltaminen. Allekirjoittaessaan pöytäkirjan tai tallettaessaan ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa, valtio voi määritellä sen alueen, johon pöytäkirjaa sovelletaan. Tätä määrittelyä voidaan myöhemmin muuttaa pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella.

10 artikla. Irtisanominen. Sopimuspuoli voi irtisanoa pöytäkirjan pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua.

11 artikla. Ilmoitukset. Pääsihteeri ilmoittaa kaikille Euroopan neuvoston jäsenvaltioille pöytäkirjan uusista hyväksymisistä ja muutoksista sen soveltamisessa. Pöytäkirja on todistusvoimainen englannin- ja ranskankielisenä.

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 § Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 § Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

Lisäpöytäkirjan 6 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä, kun vähintään kaksi Euroopan neuvoston jäsenvaltiota on ilmaissut suostumuksensa tulla pöytäkirjan sitomaksi. Lisäpöytäkirja tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 2002 Ruotsin ja Tanskan ratifiointien johdosta. Suomen osalta sopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä, kun Suomi on tallettanut ratifioimisasiakirjansa Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannan mukaan tämä eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisten velvoitteiden määräykset. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on perustuslakivaliokunnan mukaan katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säädöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Lisäpöytäkirjan 2 artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat antamaan toisilleen mahdollisimman laajaa oikeusapua sopimuksen tarkoittamien hakemusten osalta. Pyynnön vastaanottava sopimuspuoli sitoutuu tutkimaan sopimuksen nojalla tehdyn hakemuksen asiasisällön muodollisista puutteista huolimatta sekä tarvittaessa pyytämään lisätietoja lähettävältä sopimuspuolelta. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Säännöksessä tarkoitettuihin takeisiin kuuluu myös (ks. HE 309/1993 vp, s. 74/II) oikeus saada – tarvittaessa julkisen vallan kustannuksella – oikeudellista apua. Suomen lainsäädännössä oikeusavun soveltamisalasta ja oikeusapua koskevien hakemusten käsittelystä säädetään oikeusapulaissa. Näin ollen pöytäkirjan 2 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Lisäpöytäkirjan 3 artiklassa pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli velvoitetaan varmistamaan, että oikeudenkäyntiavustajien ja oikeusapua hakeneiden välinen yhteydenpito tapahtuu kielellä, jota hakija ymmärtää. Perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin kuuluu myös oikeus neuvotella avustajansa kanssa luottamuksellisesti. Tämän oikeuden käyttämisen edellytyksenä on, että osapuolet ymmärtävät toistensa kieltä. Tulkkaus- ja käännöskulujen korvaamisesta säädetään oikeusapulaissa. Pöytäkirjan 3 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Lisäpöytäkirjan 4 artikla sisältää menettelytapasääntöjä hakemusten käsittelyn kestosta sekä siihen liittyvistä tiedottamisvelvoitteista. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Pöytäkirjassa tarkoitettujen hakemusten käsittelystä säädetään tarkemmin oikeusapulaissa. Pöytäkirjan 4 artiklan määräysten on siten katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Pöytäkirjan 1 artiklassa sisältää ”pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen” määritelmän. Tällainen määritelmä, joka välillisesti vaikuttaa aineellisten sopimusmääräysten tulkintaan, kuuluu myöskin lainsäädännön alaan (ks. PeVL 6/2001 vp).

Koska edellä mainitut artiklat kuuluvat perustuslain 94 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lainsäädännön alaan, lisäpöytäkirjalle on saatava eduskunnan hyväksyminen.

Lisäpöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen pöytäkirja voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi oikeusministerien konferenssissa Moskovassa 4 päivänä lokakuuta 2001 allekirjoitetun oikeusapuhakemusten toimittamista koskevan eurooppalaisen sopimuksen lisäpöytäkirjan.

Koska lisäpöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotukset

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Moskovassa oikeusministerien konferenssissa 4 päivänä lokakuuta 2001 allekirjoitetun oikeusapuhakemusten toimittamista koskevan eurooppalaisen sopimuksen lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määrä-

ykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 7 päivänä toukokuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Oikeusministeri
Johannes Koskinen