Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 81/2004
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 17 luvun, kokoontumislain ja järjestyksenvalvojista annetun lain 8 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan rikoslakiin otettavaksi laitonta naamioitumista koskevat rangaistussäännökset. Kiellettyä olisi tunnistamista vaikeuttava kasvojen peittäminen yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla. Rangaistavaa olisi esiintyminen kasvot osittain tai kokonaan hupun, naamion tai maalauksen tai vastaavan peittämänä tavalla, joka vaikeuttaa tunnistamista. Laittomana naamioitumisena ei kuitenkaan pidettäisi naamioituneena esiintymistä, jos sen tarkoituksena on suojautua säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen tai siihen on uskonnollinen tai jokin muu hyväksyttävä syy. Kokoontumislakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä ei saisi myöskään pitää hallussa esinettä, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää kasvojen peittämiseen tunnistamista vaikeuttavalla tavalla, jollei tarkoituksena ole suojata kasvoja säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen taikka jollei esineen hallussapitoon ole uskonnollista tai muuta hyväksyttävää syytä. Teko rangaistaisiin kokoontumisrikkomuksena. Järjestyksenvalvojista annettuun lakiin ehdotetaan vähäisiä teknisiä muutoksia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Tarve kieltää naamioituminen mielenosoituksissa on aivan viime aikoina noussut esille. Lokakuun alussa vuonna 2003 voimaan tulleella järjestyslailla (612/2003) korvattiin kunnalliset järjestyssäännöt. Hallituksen esityksessä (HE 20/2002 vp) eduskunnalle naamioituneena esiintymistä yleisellä paikalla ei pidetty poliisin kannalta ongelmallisena eikä sen kieltämistä tarpeellisena. Eduskunta hyväksyi kuitenkin järjestyslain ja lakialoitteen (LA 164/2002 vp — Petri Salo/kok ym.) käsittelyn yhteydessä hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta lausuman (EV 295/2002 vp), jossa edellytettiin hallituksen huolehtivan siitä, että erikseen valmistellaan naamioituneena esiintymisen kieltämistä ennen kaikkea mielenosoituksissa koskeva lakiehdotus.

2. Nykytila ja sen arviointi

2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Seuraavassa tarkastellaan poliisin toimivaltaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä sekä tähän liittyviä rangaistussäännöksiä ja arvioidaan niiden merkitystä naamiointikiellon tarpeellisuuden kannalta.

Kokoontumislaki

Kokoontumislain (530/1999) 2 §:n mukaan lakia sovelletaan yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin. Yleisellä kokouksella tarkoitetaan mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, joihin muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisötilaisuudella tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina.

Yleisellä kokouksella on oltava järjestäjä, jonka on tehtävä ulkona yleisellä paikalla järjestettävästä yleisestä kokouksesta ilmoitus kokouspaikan poliisille pääsääntöisesti vähintään kuusi tuntia ennen kokousta. Ilmoituksen tulee sisältää muun muassa tiedot kokouksen järjestäjästä ja tarkoituksesta. Tietyin edellytyksin poliisi voi osoittaa kokoukset siirrettäväksi toiseen ajankohtaan tai toiseen, kokouksen tarkoituksen kannalta sopivaan paikkaan taikka kulkueen reittiä muutettavaksi. Tällainen syy voi olla muun muassa, jos kokous vaarantaa ihmisten turvallisuutta tai häiritsee kohtuuttomasti sivullisia taikka häiritsee kansainväliseen kokoukseen kuuluvaa tilaisuutta. Sen sijaan yleisötilaisuuksista on pääsääntöisesti tehtävä kirjallinen ilmoitus järjestämispaikan poliisille vähintään viisi vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista, joskin poliisi voi hyväksyä myöhemminkin tulleen ilmoituksen. Poliisi voi määrätyin edellytyksin kieltää yleisötilaisuuden järjestämisen.

Lienee selvää, että kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta on pidettävä kokoontumislaissa tarkoitettuna yleisenä kokouksena, vaikkei siitä olisikaan tehty edellä mainittua ilmoitusta. Järjestämättömänä muodostuneen kokouksen lainsäädännöllinen asema on tulkinnanvaraisempi. Kokouslaissa tarkoitettu yleinen kokous kattaa mielenosoitukset, joissa häiriöiden esiintymisriski on suurin. Todennäköisyys levottomuuksien esiintymiseen voi olla tavallista suurempi myös sellaisissa järjestämättömissä yleisön kokoontumisissa, joihin ei voida soveltaa kokoontumislakia. Naamioitumiskiellolla voidaan odottaa olevan suurin merkitys edellä kuvailluissa tilaisuuksissa. Kokouslaissa tarkoitetuissa yleisötilaisuuksissa, joista myös on tehtävä ilmoitus poliisille, levottomuuksien syntymisen vaara on pääsääntöisesti pienempi kuin yleisissä kokouksissa. Poliisi voi kieltää yleisötilaisuuden, jos muut toimenpiteet eivät ole riittäviä ja jos on ilmeistä, että järjestystä ja turvallisuutta ei voida ylläpitää.

Kokoontumislain mukaan yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta. Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle. Yleisessä kokouksessa saa käyttää julisteita, tunnuksia, äänenvahvistimia ja muita tavanomaisia kokousvälineitä. Naamioitumiseen soveltuvia välineitä ei voida pitää tavanomaisina kokousvälineinä.

Poliisi voi kokoontumislain 20 §:n mukaan tarvittaessa antaa yleisen kokouksen järjestämisestä ennakolta tai tilaisuuden aikana ohjeita ja määräyksiä: 1) yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, 2) terveyden, omaisuuden tai ympäristön vahingoittumisen estämiseksi taikka ympäristölle aiheutuvan haitan rajoittamiseksi, 3) sivullisten oikeuksien turvaamiseksi sekä 4) liikenteen sujuvuuden turvaamiseksi. Jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, poliisin edellä tarkoitetun säännöksen nojalla antamia määräyksiä olennaisesti rikkonutta rangaistaan kokoontumisrikkomuksena (26 §:n 3 kohta). On kyseenalaista, voisiko poliisi asettaa kokoontumislain 20 §:n nojalla tilaisuutta koskevan naamioitumiskiellon. Näin ollen poliisin antaman naamioitumiskiellon noudattamatta jättämistä ei myöskään voitaisi katsoa rikoslain (39/1889) 16 luvun 4 §:n mukaiseksi niskoitteluksi poliisia vastaan.

Yleisessä kokouksessa tai sen välittömässä läheisyydessä ei kokoontumislain 23 §:n mukaan saa pitää hallussaan ampuma-asetta, räjähdysainetta, teräasetta tai muuta sellaista esinettä tai ainetta (jäljempänä väkivaltavälineet), jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen tekemiseen. Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi poliisilla on kokoontumislain 23 §:n mukaan oikeus määrätä järjestyksenvalvoja tarkastamaan tilaisuuden osanottajat ja näiden mukana olevat tavarat, jos tämä on tarpeen tilaisuuden erityisluonteen vuoksi tai on perusteltua aihetta epäillä, että tilaisuuteen osallistuvilla on hallussaan edellä sanotun nojalla kiellettyjä esineitä tai aineita. Järjestyksenvalvojan tekemästä tarkastuksesta säädetään järjestyksenvalvojista annetussa laissa (533/1999). Jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, edellä tarkoitetun kiellon rikkomisesta rangaistaan kokoontumisrikkomuksena (26 §:n 5 kohta). Säännös kattaa vain väkivaltavälineet, ei naamioitumisvälineitä. Tarkastusvaltuus tulee kysymykseen vain erityisluonteisissa tilaisuuksissa tai jos on perusteltua syytä epäillä väkivaltavälineiden hallussapitoa.

Poliisilla on kokoontumislain 23 §:n nojalla oikeus määrätä järjestyksenvalvojia suorittamaan tarkastuksia, mutta poliisin itsensä suorittamat tarkastukset perustuvat poliisilain (493/1995) 22 §:n 3 momenttiin. Valtuussäännökset eivät ole aivan identtisiä, mutta käytännössä ero ei ole kovin suuri. Molempien säännösten osalta voidaan kysyä, onko esimerkiksi tasavallan presidentin linnan läheisyydessä järjestettävä mielenosoitus luonteeltaan erityinen/erityistä suojelua edellyttävä. Poliisilain 22 §:n 3 momentin perusteluissa (HE 34/1999 vp) mainitaan yhtenä esimerkkinä valtiovieraiden ja valtion johtoon kuuluvien henkilöiden julkiset esiintymiset.

Päällystöön kuuluvalla poliisilla on kokoontumislain 21 §:n 2 momentin nojalla oikeus keskeyttää yleinen kokous tai määrätä se päättymään, jolleivät muut toimenpiteet ole osoittautuneet riittäviksi, jos kokouksen jatkamisesta aiheutuu välitöntä vaaraa ihmisten turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle, sekä silloin, kun yleistä kokousta järjestettäessä muutoin toimitaan olennaisesti lainvastaisesti. Yleistä kokousta ei voida säännöksen nojalla keskeyttää tai määrätä päättymään pelkästään sillä perusteella, että kokouksen osanottajista osa esiintyy naamioituneena.

Järjestyslaki

Yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla on kielletty muun muassa toistuvilla uhkaavilla eleillä, hyökkäävillä liikkeillä, suullisesti esitetyillä uhkailuilla ja muulla vastaavalla, pelkoa herättävällä uhkaavalla käyttäytymisellä. Jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kiellon rikkomisesta rangaistaan järjestysrikkomuksena (16 §:n 1 momentin 1 kohta). Naamioitumista ei sellaisenaan voitane pitää 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna pelkoa herättävänä uhkaavana käyttäytymisenä.

Poliisilaki

Poliisilain 10 § koskee henkilöllisyyden selvittämistä. Poliisimiehellä on yksittäisen tehtävän suorittamiseksi oikeus saada jokaiselta tiedot muun muassa tämän nimestä ja henkilötunnuksesta ja oikeus ottaa kiinni henkilö, joka kieltäytyy antamasta tällaisia tietoja tai antaa niistä todennäköisesti virheellisen tiedon. Kiinniotettu on päästettävä heti vapaaksi, kun tarvittavat tiedot on saatu, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua kiinniottamisesta. Poliisimiehellä on siten oikeus selvittää esimerkiksi yleisessä kokouksessa naamioituneena esiintyvän henkilöllisyys pääsääntöisesti ainoastaan silloin, "kun häneen voidaan kohdistaa poliisin toimenpiteitä rikoksen johdosta tai muusta syystä".

Poliisimiehellä on poliisilain 22 §:n mukaan oikeus erityistä suojelua edellyttävään yleiseen kokoukseen osallistuvien turvallisuuden varmistamiseksi tarkastaa tällaiseen tilaisuuteen saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole hallussaan sellaisia esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudelle. Edellä tarkoitetut vaaralliset esineet on tarvittaessa otettava tarkastettavalta pois. Säännös koskee myös yleisen kokouksen välitöntä läheisyyttä. Tarkastusvaltuus kattaa vain erityistä suojelua edellyttävät tilaisuudet. Säännös kattaa vain vaaraa aiheuttavat ja vaaralliset esineet ja aineet, ei järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämistä uhkaavia esineitä kuten naamioitumisvälineitä.

Poliisimiehellä on poliisilain 20 §:n mukaan oikeus poistaa paikalta henkilö, jos hänen uhkauksistaan tai muusta käyttäytymisestään voidaan päätellä, että hän todennäköisesti syyllistyisi henkeen, terveyteen, vapauteen, kotirauhaan tai omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen. Henkilö saadaan poistaa paikalta myös, jos hän käyttäytymisellään aiheuttaa huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Jos paikalta poistaminen on ilmeisesti riittämätön toimenpide eikä häiriötä tai vaaraa voida muutoin poistaa, henkilö voidaan ottaa kiinni. Kiinni otettu voidaan pitää säilössä niin kauan kuin on todennäköistä, että hän syyllistyy edellä tarkoitettuun rikokseen tai aiheuttaa häiriötä tai vaaraa, kuitenkin enintään 24 tuntia kiinniottamisesta.

Kiinniottaminen voitaneen toteuttaa myös yleisen kokouksen välittömässä läheisyydessä ja jopa matkareitillä yleiseen kokoukseen. Pelkästä naamioitumisesta tuskin voidaan päätellä henkilön todennäköisesti syyllistyvän pykälässä tarkoitettuun rikokseen.

Poliisimiehellä on poliisilain 19 §:n mukaan oikeus määrätä väkijoukko hajaantumaan tai siirtymään, jos kokoontuminen vaarantaa yleistä järjestystä ja turvallisuutta taikka on esteenä liikenteelle. Pykälän nojalla poliisimiehellä on oikeus hajottaa väkijoukko myös voimakeinoin ja ottaa niskoitteleva henkilö kiinni. Pykälä koskee lähinnä satunnaisia väenkokouksia, jotka ovat muodostuneet ilman kokoontumistarkoitusta ja järjestäjää (HE 57/1994 vp).

2.2. Ulkomainen lainsäädäntö

Ruotsi

Ruotsissa on komitea ehdottanut naamioitumiskiellon ottamista rikoslakiin (SOU 2002:122). Ehdotus sisältää myös naamioitumisvälineiden hallussapidon kriminalisoinnin. Ehdotuksen taustalla ovat vakavat levottomuudet erityisesti Eurooppaneuvoston kokouksen aikana Göteborgissa vuonna 2001.

Rikoslakiin ehdotetaan otettavaksi laitonta naamiointia (olaga maskering) koskevat rangaistussäännökset. Sen mukaan laittomasta naamioinnista tuomittaisiin tietyin poikkeuksin se, joka yleisön kokoontumisessa (folksamling) tai sen yhteydessä yleisellä paikalla kokonaan tai osaksi peittää kasvonsa tavalla, joka vaikeuttaa identifiointia. Samasta rikoksesta tuomittaisiin myös se, joka pitää hallussaan vaatekappaletta tai muuta esinettä, joka on erityisen sopiva tällaiseen käyttöön. Rangaistuksena olisi sakkoa tai enintään 6 kuukautta vankeutta.

Naamioitumiskielto ei koskisi säältä suojautumista, uskonnollisesta syystä tapahtuvaa kasvojen suojaamista tai sitä, joka osallistuu paraatiin, karnevaaliin tai vastaavaan. Kielto ei myöskään koskisi yleiseen kokoukseen tai julkiseen tilaisuuteen osallistuvaa, joka on saanut luvan naamioitumiseen.

Järjestyslakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan yleisen kokouksen tai julkisen tilaisuuden järjestäjä voi pyytää lupaa naamioitumiseen. Poliisi voi myöntää luvan jos pyyntö on asianmukainen ja riski järjestyshäiriöihin vähäinen.

Tanska

Tanskan rikoslaissa on kesästä 2000 alkaen ollut rangaistussäännös (134 b §), joka koskee naamioitumista yleisissä kokouksissa ja naamioitumisvälineiden hallussapitoa yleisellä paikalla. Tanskan lainsäädännön taustalla ovat useat vakavat levottomuudet mielenosoituksissa ja muissa kokoontumisissa 1980- ja 1990-luvulla. Huolimatta poliisien suuresta määrästä näissä tilaisuuksissa vain pieni osa niihin osallistuneista ja rikoksiin syyllistyneistä henkilöistä tuomittiin rangaistuksiin. Pääasiallisena syynä tähän oli, ettei rikoksiin syyllistyneitä kyetty tunnistamaan, koska he esiintyivät naamioituneena.

Rangaistavaa on esiintyä yleisellä paikalla kokousten, kokoontumisten, kulkueiden tai vastaavien tapahtumien yhteydessä kasvot osittain tai kokonaan hupun, naamion, maalauksen tai muun sellaisen peittämänä tavalla, joka estää henkilön tunnistamisen. Samoin on kiellettyä pitää yleisellä paikalla hallussaan esineitä, joiden on katsottava olevan tarkoitettuja kasvojen peittämiseen edellä mainittujen tapahtumien yhteydessä.

Kieltojen rikkomisesta voi seurata sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Kiellot eivät koske sellaista kasvojen peittämistä, jonka tarkoituksena on suojata kasvoja säältä tai joka palvelee jotain muuta hyväksyttävää tarkoitusta. Perustelujen mukaan tällaisena hyväksyttävänä syynä voidaan pitää kasvojen peittämistä uskonnollisesta syystä, karnevaaleissa ja urheilutilaisuuksissa. Poliisi voi poliisitaktisista syistä jättää naamioitumiskiellon soveltamatta.

Naamioitumiskiellon voimaantulon jälkeen ei mielenosoituksissa ole esiintynyt vakavia järjestyshäiriöitä. Tämä on Tanskan poliisin mukaan osoitus naamioitumiskiellon ennalta ehkäisevästä tehosta. Kielto on vaikuttanut siihen, että aikaisempaa vähemmän ihmisiä esiintyy kokouksissa naamioituneena ja järjestys on parantunut.

Norja

Norjassa yleinen naamioitumiskielto on ollut poliisilaissa vuodesta 1995 alkaen. Sen mukaan julkisella paikalla järjestettävään tapahtumaan (mielenosoitus, kulkue, kokous, näyttely tai vastaava) osallistuvien henkilöiden on kiellettyä esiintyä naamioituneena. Kielto ei kuitenkaan koske näytelmiin, naamiaisiin tai vastaaviin osallistujia. Kiellon tahallisesta tai tuottamuksellisesta rikkomisesta voi seurata sakkoa tai enintään kolme kuukautta vankeutta.

Saksa

Saksan kokoontumislakiin on vuodesta 1985 lähtien sisältynyt naamioitumiskielto (Vermummungsverbot). Vuodesta 1989 naamioitumiskiellon rikkominen on ollut rangaistava teko. Kielto laajeni samalla siten, että se on voimassa myös matkalla kokoukseen. Lisäksi järjestyslakiin (Gesetz uber Ordnungswidrigkeiten) on otettu kielto, joka koskee naamioitumisvälineiden hallussapitoa julkisissa tapahtumissa tai matkalle niihin.

Julkisten kokoontumisten, mielenosoitusten, kulkueiden tai muiden vastaavien ulkona järjestettävien tilaisuuksien aikana tai matkalla niihin on kiellettyä käyttää vaatetusta, joka soveltuu ja joka olosuhteista riippuen on tarkoitettu henkilöllisyyden salaamiseen. Kiellon rikkomisesta voi seurata sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Myös muut keinot peittää kasvot — kuten esineet ja kasvomaalaus — rinnastetaan vaatteisiin.

Vastaavissa tilanteissa on kiellettyä pitää hallussaan esineitä, jotka soveltuvat ja jotka olosuhteista riippuen ovat tarkoitetut henkilöllisyyden salaamiseen. Kiellosta voi saada erivapauden.

Naamioitumiskielto ei koske eräitä julkisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia, kirkollisia saattueita, rukoustilaisuuksia ja pyhiinvaellusretkiä, hautajais- ja hääkulkueita eikä perinteisiä kansanjuhlia. Naamioitumiskiellon rikkomisesta voidaan kokoontumislakiin otetun rangaistussäännöksen mukaan rangaista sakolla tai enintään vuoden vankeudella. Hallussapitokiellon rikkominen on järjestysrikkomus (Ordnungswidrichkeit), josta voi seurata enintään sakkoa.

Hollanti

Hollannissa ei ole yleistä naamioitumiskieltoa. Julkisia manifestaatiota koskevan kansallisen lain nojalla paikallisella pormestarilla on kuitenkin oikeus yleisesti ja yksittäistapauksia varten vahvistaa kokoontumisten ja mielenosoitusten järjestämistä koskevia tarkempia määräyksiä esimerkiksi ottamalla käyttöön naamioitumiskielto. Kielto voi siten olla alueellinen ja olla toistaiseksi voimassa tai se voi koskea tiettyä mielenosoitusta. Tällaisen päätöksen edellytyksenä on, että kielto on välttämätön osa rauhan ja järjestyksen ylläpitoa tai lainrikkomusten ehkäisyä.

Ranska

Ranskassa ei ole naamioitumiskieltoa.

Englanti

Englannissa ei ole yleistä naamioitumiskieltoa. Poliisilla on kuitenkin vuodesta 1998 alkaen ollut mahdollisuus yksittäistapauksittain määrätä naamioitumiskielto levottomuuksien ehkäisemiseksi. Päällystöön kuuluva poliisivirkamies voi kieltää tunnistamista estävän naamioitumisen alueella, jolla todennäköisesti syntyisi vakavia levottomuuksia. Kielto voi koskea myös alueella olevia naamioitumisvälineitä. Poliisilla on myös oikeus takavarikoida sellaiset esineet, mutta ei oikeutta suorittaa tarkastuksia sellaisten esineiden löytämiseksi. Kielto voi olla voimassa 24 tuntia ja sitä voidaan erityisestä syystä jatkaa 6 tunnilla.

Poliisin on otettava harkinnassaan huomioon kasvojen peittäminen, joka tapahtuu sään vuoksi tai uskonnollisesta syystä. Poliisin antaman määräyksen rikkomisesta voidaan rangaista enintään 1 000 euron ja/tai enintään yhden kuukauden vapausrangaistuksella.

2.3. Yhteenveto

Suomessa poliisilla ei voimassa olevan lainsäädännön nojalla ole mahdollisuutta puuttua mielenosoituksissa eikä muissa yleisön kokoontumisissa yleisellä paikalla naamioituneena esiintymiseen, ennen kuin esiintyjän epäillään syyllistyneen rikokseen. Tanskan ja Ruotsin kokemukset osoittavat, että naamioituneena esiintyminen vaikeuttaa epäiltyjen rikosten selvittämistä. Tanskassa naamioitumisen kieltävästä lainsäädännöstä saadut kokemukset viittaavat siihen, että naamiointikielto vähentää häiriköintiä ja rikoksia mielenosoitusten yhteydessä sekä parantaa epäiltyjen rikosten selvittämistä. Vaikka Suomessa onkin toistaiseksi vältytty laajoilta ja vakavilta mellakoilta, riski sellaisten esiintymiseen on olemassa etenkin Suomessa järjestettävien kansainvälisten kokousten yhteydessä.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksen tavoitteena on turvata rauhanomaista kokoontumisvapauden käyttöä ehkäisemällä mielenosoituksissa ja muissa yleisön kokoontumisissa yleisellä paikalla esiintyvää väkivaltaisuutta ja mellakointia sekä parantaa mahdollisuuksia saattaa rikoksista epäillyt syytteeseen. Tavoitteen saavuttamiseksi ehdotetaan tunnistamista vaikeuttavan naamioitumisen ja naamioitumisvälineiden hallussapidon kieltämistä mainituissa tilaisuuksissa. Naamioitumisen kriminalisoimisen voidaan olettaa lisäävän laittomuuksiin syyllistyneiden kiinnijoutumisriskiä. Kiellolla voidaan siten ehkäistä mellakointia. Naamioitumiskiellon voidaan odottaa turvaavan sanan- ja kokoontumisvapautta lisäämällä ihmisten uskallusta osallistua mielenosoituksiin.

Naamioitumiskiellon ja siihen liittyvän kriminalisoinnin sisältöä ja laajuutta muotoiltaessa on pyritty löytämään tasapaino toisaalta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen sekä toisaalta perustuslaissa turvatun kokoontumisvapauden ja ilmaisuvapauden käytön kanssa. Kansalaisten sanan- ja kokoontumisvapauden vuoksi tavoitteena on ollut rajoittaa säännöksen soveltamisala halutun tavoitteen saavuttamiseksi välttämättömimpään. Vaikka lähtökohtana on, että Suomessa ei ole tarpeen naamioitua mielenosoituksissa, asetettujen tavoitteiden kannalta ei ole tarkoituksenmukaista yleisesti kieltää naamioitumista yleisellä paikalla. Niissäkään tilaisuuksissa, joissa naamioitumisen kieltämistä puoltavat painavat syyt, ei kieltoa ole syytä pitää ehdottomana. On olemassa eräitä oikeutettuja syitä kasvojen peittämiseen. Kansalaisten oikeusturvan ja poliisin soveltamismahdollisuuksien kannalta naamioitumiskiellon muotoilussa on tavoiteltu riittävää selkeyttä.

Kokoontumislaki sääntelee perustuslaissa säädetyn kokoontumisvapauden käyttämistä. Suurin osa käytännössä järjestettävistä yleisistä kokouksista on mielenosoituksia. Näissä riski järjestyshäiriöihin ja kiinnijoutumista haittaavaan naamioitumiseen on yleensä suurempi kuin kokoontumislaissa tarkoitetuissa yleisötilaisuuksissa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että naamioitumiskiellon ydinalueeksi otettaisiin kokoontumislaissa tarkoitetut yleiset kokoukset. Samalla voitaisiin tukeutua kokoontumislaissa omaksuttuun käsitteistöön.

Yleisissäkään kokouksissa naamioitumiskielto ei olisi poikkeukseton. Naamioitumiskiellon keskeisenä tavoitteena on estää sellainen kasvojen peittäminen, jonka tarkoituksena on tunnistamisen vaikeuttaminen selvitettäessä järjestyshäiriöiden yhteydessä tehdyksi epäiltyjä rikoksia. Tämän vuoksi kieltoa ei ole syytä ulottaa sellaiseen naamioitumiseen, jolla on jokin hyväksyttävä tarkoitus. Kielto ei koskisi naamioituneena esiintymistä, jos se on tarpeen sään vuoksi taikka uskonnollisesta tai muusta hyväksyttävästä syystä.

Naamioitumiskiellon tulee kuitenkin olla siinä määrin laaja-alainen, että se mahdollistaisi riittävän tehokkaan soveltamisen ja vähentäisi mahdollisuutta kiertää kieltoa. Järjestyshäiriöitä ja tunnistamista vaikeuttavaa naamioitumista voi kokemuksen mukaan esiintyä myös esimerkiksi suuria yleisömääriä keräävissä urheilutilaisuuksissa tai ulkoilmakonserteissa sekä spontaaneissa yleisön kokoontumisissa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että pääsääntöisesti myös kokoontumislaissa tarkoitetut yleisötilaisuudet ja myös muu yleisön kokoontuminen yleisellä paikalla kuin kokoontumislaissa tarkoitettu olisivat naamioitumiskiellon piirissä. Myös näissä tapahtumissa olisi naamioituminen hyväksyttävästä syystä sallittua. Naamioitumiskielto ei myöskään koskisi humoristisessa, taiteellisessa tai vastaavassa tarkoituksessa tehtyä naamioitumista, jota esiintyy karnevaaleissa ja muissa vastaavissa kokoontumislaissa tarkoitetuissa yleisötilaisuuksissa. Yleisötilaisuuksissa häiriköinnin uhka on usein paremmin kontrolloitavissa muun muassa valvomalla sisäänpääsyä tilaisuuteen.

Naamioitumisen kieltämistä yleisön kokoontumisissa yleisellä paikalla koskeva rangaistussäännös, laiton naamioituminen, ehdotetaan lisättäväksi yleistä järjestystä vastaan tehtyjä rikoksia koskevaan rikoslain 17 lukuun. Kiellettyä olisi tunnistamista vaikeuttava kasvojen peittäminen yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka yleisön muussa kokoontumisessa yleisellä paikalla. Rangaistavaa olisi esiintyminen kasvot osittain tai kokonaan peitettynä hupun, naamion tai maalauksen avulla tavalla, joka vaikeuttaa tunnistamista.

Tunnistamista vaikeuttavan naamioitumisen estäminen voisi käytännössä osoittautua vaikeaksi, jollei naamioitumiseen tarkoitettujen esineiden hallussapitoon yleisön kokoontumisissa voitaisi puuttua. Tämän vuoksi kokoontumislakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä olisi kiellettyä pitää hallussa esinettä, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää kasvojen peittämiseen tunnistamista vaikeuttavalla tavalla. Kiellon rikkominen rangaistaisiin kokoontumisrikkomuksena.

Naamioitumisvälineiden hallussapidon rangaistavuuteen ehdotetaan samoja rajoituksia kuin varsinaisen naamioitumisen rangaistavuuteen. Naamioituminen ja naamioitumisvälineiden hallussapito olisi edellä tarkoitetuissa tilaisuuksissa sallittua, jos tarkoituksena on suojata kasvoja säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen taikka jos naamioitumiseen tai esineen hallussapitoon on uskonnollinen tai muu hyväksyttävä syy.

4. Esityksen vaikutukset

Lakiehdotuksen ei arvioida aiheuttavan merkittäviä taloudellisia tai hallinnollisia seurauksia. Sillä odotetaan olevan levottomuuksia ja laittomuuksia mielenosoituksissa ehkäiseviä vaikutuksia.

5. Asian valmistelu

Eduskunnan hyväksyi helmikuussa 2003 järjestyslain ja lakialoitteen käsittelyn yhteydessä lausuman, jossa edellytettiin hallituksen valmistelevan naamioituneena esiintymisen kieltämistä ennen kaikkea mielenosoituksissa koskevan lakiesityksen.

Hallintovaliokunta (HaVL 9/2003 vp — MINS 4/2003 vp) edellytti syksyllä 2003, että eduskunnalla on mahdollisuus käsitellä lakiehdotus vuoden 2004 valtiopäivien kevätistuntokaudella.

Esitysehdotuksesta järjestettiin 3 päivänä helmikuuta 2004 kuulemistilaisuus, johon kutsuttiin 14 järjestöä tai henkilöä kuultaviksi. Näistä kuusi esitti kannanottonsa kuulemistilaisuudessa ja lisäksi neljä antoi kirjallisen lausunnon. Kuusi järjestöä tai henkilöä suhtautui ehdotukseen myönteisesti, neljä kriittisesti. Myönteisissä arvioissa ehdotettuja säännöksiä pidettiin tarpeellisina, järjestyshäiriöitä ehkäisevinä ja oikealla tavalla rajattuina. Kritiikissä asetettiin naamioitumiskiellon tarpeellisuus kyseenalaiseksi ja ehdotettuja säännöksiä pidettiin liian tulkinnanvaraisina.

Lakiehdotus on valmisteltu virkamiestyönä oikeusministeriössä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Rikoslaki

17 luku. Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

Naamioitumiskieltoa koskeva rangaistussäännös ehdotetaan sijoitettavaksi rikoslain 17 lukuun, jossa ovat rikokset yleistä järjestystä vastaan. Naamioitumisvälineiden hallussapidon kieltävä säännös sijoitettaisiin kokoontumislakiin.

13 a §. Laiton naamioituminen. Pykälässä säädettäisiin rangaistavaksi tunnistamista vaikeuttava kasvojen peittäminen yleisön kokoontumisissa yleisellä paikalla. Naamioituminen olisi näissäkin tilaisuuksissa sallittua, jos siihen on jokin hyväksyttävä syy.

1 momentti. Momentin mukaan naamioituminen olisi rangaistavaa ensinnäkin yleisessä kokouksessa. Yleinen kokouksella tarkoitettaisiin samaa kuin kokoontumislaissa, jossa se on määritelty. Kokoontumislain 2 §:n 2 momentin mukaan yleisellä kokouksella tarkoitetaan mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Kokoontumislain perustelujen mukaan mielenosoitusten ja muiden yleisten kokousten tarkoituksena voidaan pitää julkista mielipiteen ilmaisua tai vaatimusten esittämistä. Kokouksen koolla ei ole merkitystä. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten. Tämän mukaan henkilö, joka liikkuu naamioituneena yksin tai muutaman ystävän kanssa, ei kuuluisi kiellon piiriin, jollei esiintyjä tee mielenilmaisustaan kokouslain mukaista ilmoitusta poliisille.

Kokoontumislaissa tarkoitettuja yleisiä kokouksia ovat mielenosoitusten lisäksi myös sellaiset kokoukset, joihin kokoonnutaan keskustelemaan ja mahdollisesti tekemään yhteisiä päätöksiä. Tällaisia kokouksia olisivat esimerkiksi useat vaalitilaisuudet sekä erilaiset valistustarkoituksessa järjestetyt tilaisuudet. Vaikka näissä kokouksissa riski järjestyshäiriöön onkin pienempi kuin mielenosoituksissa, naamioitumiskielto ehdotetaan selvyyden vuoksi ulotettavaksi kaikkiin kokouslaissa tarkoitettuihin yleisiin kokouksiin.

Kokoontumislaissa tarkoitettuja yleisiä kokouksia ovat myös kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestetyt kulkueet, kuten vappumarssit ja muut mielenosoituskulkueet. Kokouslaissa tarkoitetuille mielenosoitusten kaltaisille tilaisuuksille on keskeistä ihmisten kokoontuminen yhteen tilapäisesti yhteisessä tarkoituksessa.

Naamioitumiskielto ei koskisi kokoontumislain soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä julkisyhteisöjen järjestämiä virallisia tilaisuuksia eikä uskonnollisten yhdyskuntien tunnusomaiseen toimintaan liittyviä tilaisuuksia, jotka järjestetään julkista uskonnonharjoitusta varten yhdyskunnan omissa tai niitä vastaavissa tiloissa. Naamioitumiskiellon ulkopuolelle jäisivät siten uskonnollisten yhdyskuntien tavanomaiseen toimintaan liittyvät tilaisuudet kuten jumalanpalvelukset. Julkisyhteisön järjestämiä virallisia tilaisuuksia ovat kokouslain perustelujen mukaan esimerkiksi puolustusvoimien paraatit, itsenäisyyspäiväjuhlat ja kuntien viralliset vuosijuhlat. Eri asia on, että tällaisten virallisten tilaisuuden välittömässä läheisyydessä on mahdollista järjestää naamioitumiskiellon soveltamisalaan kuuluva mielenosoitus.

Naamioitumiskielto koskisi lähtökohtaisesti myös yleisötilaisuuksia. Yleisötilaisuudella tarkoitetaan samaa kuin kokoontumislaissa. Kokoontumislain 2 §:n 3 momentin mukaan yleisötilaisuudella tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Tällaisia tilaisuuksia ovat muun muassa taiteen esittämiseen liittyvät näytökset ja näyttelyt sekä erilaiset kaupalliset tilaisuudet. Yleisötilaisuuksia ovat kokoontumislain perustelujen mukaan muun muassa erilaiset juhlat, tanssit, teatteri- ja elokuvanäytökset, konsertit, näyttelyt, mainostapahtumat, urheilutilaisuudet, eläinten esittelyt, ilmailu- ja urheilunäytökset sekä huvipuisto- ja tivolitapahtumat. Myös muussa kuin kokoontumisvapauden käyttötarkoituksessa järjestetyt kulkueet, kuten juhla- ja mainoskulkueet, ovat kokoontumislaissa tarkoitettuja yleisötilaisuuksia. Vaikka naamioitumiskielto koskisi lähtökohtaisesti kaikkia yleisötilaisuuksia, määrätyn tyyppinen naamioituminen jäisi tietyissä yleisötilaisuuksissa kiellon ulkopuolelle 2 momentin poikkeussäännöksen perusteella, jota selostetaan tarkemmin jäljempänä.

Kokoontumislaissa tarkoitettujen yleisten kokousten ja yleisötilaisuuksien tarkemman määrittelyn osalta viitataan kokouslain perusteluihin (HE 145/1998 vp s. 13—15 ja 19—22).

Yleisellä paikalla tarkoitettaisiin samaa kuin järjestyslaissa. Siten säännös koskisi myös sisätiloissa järjestettäviä yleisölle avoimia kokouksia ja tilaisuuksia, vaikka kiellon käytännön merkitys sisätiloissa järjestettävissä yleisissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa onkin vähäisempi kuin ulkona järjestettävissä tilaisuuksissa. Myös kokoontumislaissa yleinen paikka on ymmärretty laajasti, joskaan sitä ei ole siinä nimenomaisesti määritelty.

Naamioituneena esiintyminen olisi kiellettyä yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden ”yhteydessä”. Tavoitteena on, että naamioitumiskielto koskisi mainittuihin tilaisuuksiin osallistuvia. Joissakin tapauksissa voisi kuitenkin jäädä epäselväksi, keiden on katsottava osallistuneen kokoukseen. Ilmaisun ”yhteydessä” tarkoituksena on, että naamioitumiskielto koskisi myös esimerkiksi mielenosoituskulkueeseen juuri liittymässä olevia, kokouksen reuna-alueella oleskelevia tai siihen vasta mellakoinnin alkaessa liittyviä. Sen sijaan esimerkiksi mielenosoitusmarssia sivusta seuraavia kielto ei koskisi.

Käytännössä saattaa naamioitumiskiellon ulottaminen ainoastaan kokouslaissa tarkoitettuihin suunniteltuihin ja järjestettyihin kokouksiin olla liian rajoittava. Tämän vuoksi momentissa ehdotetaan, että naamioitumiskielto ulotettaisiin myös muihin yleisön kokoontumisiin yleisellä paikalla. Tässä tarkoitettaisiin lähinnä poliisilain 19 §:ssä tarkoitettua satunnaisen väkijoukon kokoontumista, joka tapahtuu ilman kokoontumistarkoitusta ja järjestäjää (HE 145/1998 vp). Jos kokoonnutaan järjestetysti mielenilmaisutarkoituksessa, lienee selvää, että on kysymyksessä kokoontumislaissa tarkoitettu yleinen kokous, vaikkei siitä olisi tehtykään kokoontumislaissa tarkoitettua ilmoitusta. Sen sijaan kokoontumisen arviointi on tulkinnanvaraisempaa, jos kokoontuminen tapahtuu järjestämättä. Jos tällaisellakin kokoontumisella on mielipiteiden ilmaisemisen tarkoitus, olisi perusoikeusmyönteisen tulkintatavan mukaista katsoa tällainenkin kokoontuminen kokouslaissa tarkoitetuksi yleiseksi kokoukseksi. Tämä merkitsisi myös naamioitumiskiellon soveltumista jo sillä perusteella, että kyseessä olisi kokoontumislaissa tarkoitettu yleinen kokous. Jos kokoontumiselta pääosin puuttuu tällainen mielipiteen ilmaisemisen tarkoitus, ei kuitenkaan ole kysymys kokoontumislaissa tarkoitetusta yleisestä kokouksesta.

Ulkomaiset esimerkit osoittavat, että vastaavanlainen riski häiriöiden esiintymiseen on olemassa myös silloin, kun väkijoukko kokoontuu yhteen spontaanisti, ilman mielipiteen ilmaisun tarkoitusta tai sellaista ei ole osallistujien enemmistöllä tai tällaisen olemassaolosta ei ole varmuutta. Tämän vuoksi on katsottu tarpeelliseksi ulottaa naamioitumiskiellon soveltamisala myös spontaaneihin yleisön kokoontumisiin. Käytännössä tällaisen kokoontumisen kyseessä olo varmistuu pääsääntöisesti vasta siinä vaiheessa kun yhteen kokoontunut väkijoukko on kasvanut riittävän suureksi ja alkaa käyttäytyä levottomasti.

Kasvot voitaisiin peittää millä välineellä tahansa. Laissa mainittaisiin nimenomaisesti huppu, naamio ja maalaus, mutta mikä tahansa vastaava tapa, jolla kasvot peitetään kokonaan tai osittain, voi tulla kysymykseen. Tällainen olisi esimerkiksi kaulahuivi, tekoparta tai kasvojen ja pään yli vedettävä kangaspala. Olennaista olisi ehdotuksen mukaan se, että esiintymisen kasvot kokonaan tai osittain peitettynä olisi tapahduttava tavalla, joka vaikeuttaa tunnistamista. Tunnistamisen vaikeutumista on arvioitava yleisen mittapuun mukaan. Mitä vähäisempi osa kasvoista on peitetty, sitä todennäköisemmin kysymys ei ole rangaistavasta, tunnistamista vaikeuttavasta naamioitumisesta.

Naamioitumisen rangaistavuus edellyttäisi tahallisuutta. Lähinnä on kysymys niin sanotusta olosuhdetahallisuudesta. Tekijän olisi siten täytynyt ymmärtää tosiasialliset olosuhteet, kuten että kysymys on yleisestä kokouksesta tai yleisötilaisuudesta tai muusta yleisön kokoontumisesta yleisellä paikalla sekä siitä, että hän käyttää sellaista huppua, naamiota tai muuta vastaavaa, joka vaikeuttaa hänen tunnistamistaan. Sillä seikalla, onko tarkoituksena osallistua mellakointiin vai ei, ei ole merkitystä. Mahdollinen erehtyminen näistä olosuhteista poistaa tahallisuuden. Tällaisen tunnusmerkistöä koskevan erehdyksen arvioimisesta säädetään tarkemmin rikoslain 4 luvun 1 §:n tunnusmerkistöerehdystä koskevassa säännöksessä (LaVM 28/2002 vp s. 10).

Laittomasta naamioitumisesta olisi seurauksena sakkoa tai enintään kolme kuukautta vankeutta.

2 momentti. Momentissa säädettäisiin naamioitumiskieltoa koskevista poikkeuksista.

Ensinnäkin laittomana naamioitumisena ei pidettäisi sellaista 1 momentissa tarkoitettua naamioituneena esiintymistä, jonka tarkoituksena on suojata kasvoja säältä. Siten esimerkiksi talvella kaulahuivin tai myssyn käyttäminen olisi sallittua myös mielenosoituksissa, jos sään voidaan katsoa edellyttävän sitä. Suojautuminen säältä olisi sallittua, jos kasvojen peittämistä voidaan olosuhteet huomioon ottaen pitää perusteltuna.

Laittomana naamioitumisena ei myöskään pidettäisi kasvot osittain tai kokonaan peitettynä esiintymistä, jos tarkoituksena on osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen. Ilmaisulla tavoitellaan tietyn tyyppisissä yleisötilaisuuksissa tapahtuvan tilaisuuden luonteen mukaisen naamioitumisen sallimista. Naamioitumiskieltoa ei ole koko laajuudessaan syytä ulottaa sellaisiin yleisötilaisuuksiin, joissa on tapana esiintyä naamioituneena humoristisesta, taiteellisesta tai muusta sellaisesta syystä kokouksen luonteen edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi kasvot maalattuna esiintyminen karnevaaleissa, taidetapahtumissa tai naamiaisissa ei yleensä muodosta varteenotettavaa vaaraa yleiselle järjestykselle.

Kasvot saisi peittää myös, jos siihen on uskonnollinen tai jokin muu hyväksyttävä syy. Muita hyväksyttäviä syitä voisivat olla esimerkiksi pukeutumisen perustana olevat etniset tai kulttuuriset syyt. Naamiointi voisi olla olosuhteista riippuen hyväksyttävää myös, jos esimerkiksi pakolaiset osoittavat mieltään kotimaansa vallanpitäjiä vastaan ja jossa henkilöllisyyden salaamisen tarkoituksena on saada suojaa vainoa tai kostotoimenpiteitä vastaan. Myös esimerkiksi seksuaalisilla tai muilla vastaavilla vähemmistöillä olisi mahdollisuus oikeuksiaan puolustaessaan esiintyä tuntemattomana. Hyväksyttävänä syynä olisi pidettävä myös kokouksen tarkoituksen mukaista naamioitumista. Hyväksyttävää naamioitumista olisi esimerkiksi luurankokaapuun pukeutuminen ydinvoimanvastaisessa mielenosoituksessa tai tiettyä valtionpäämiestä tai poliitikkoa kuvaavan naamion käyttäminen hänen politiikkaansa vastustavassa mielenosoituksessa. Myös liikenneturvallisuussyistä tapahtuva kasvojen peittäminen olisi hyväksyttävää. Esiintyminen Suomen lippu kasvoihin maalattuna urheilutapahtuman tai ulkoilmakonertin yhteydessä olisi myös sallittua. Naamioitumiskiellolla ei tavoitella tämän tyyppisen hauskanpidon tai taidekokemuksen kieltämistä. Näissäkin tilaisuuksissa olisi kuitenkin kiellettyä sellainen naamioituminen, jonka tarkoituksena on tunnistamisen vaikeuttaminen mahdollisten levottomuuksien yhteydessä.

Perustuslaki ja kokoontumislaki (3 §) turvaavat vain rauhanomaisesti sujuvia mielenosoituksia ja muita yleisiä kokouksia. Hyväksyttävässäkään tarkoituksessa tapahtunut naamioituminen ei olisi enää pääsääntöisesti sallittua sen jälkeen, kun mielenosoitus olisi muuttunut selvästi lainvastaiseksi mellakoinniksi ja kokouksen puheenjohtaja, järjestäjä tai poliisi olisi keskeyttänyt kokouksen tai määrännyt sen päättymään. Tällöin osanottajien, jotka käyttävät esimerkiksi säältä suojaavaa tai uskonnollisiin syihin perustuvaa kasvot osittain tai kokonaan peittävää vaatetusta, tulisi poistua paikalta välttyäkseen rikosoikeudelliselta vastuulta. Poliisin antaman hajaantumiskäskyn noudattamatta jättämisestä voi seurata naamioitumattomillekin rangaistus niskoittelusta.

1.2. Kokoontumislaki

Kokoontumislain 23 §:ään ehdotetaan sisällytettäväksi kielto pitää yleisessä kokouksessa hallussa naamioitumiseen tarkoitettuja esineitä. Mainitussa pykälässä on jo nykyisin säännöksiä kielletyistä esineistä ja aineista. Kiellon rikkominen olisi rangaistava 26 §:ssä tarkoitettuna kokoontumisrikkomuksena, johon tehtäisiin tarvittavat muutokset. Hallussapitokielto täydentäisi rikoslakiin sijoitettavaksi ehdotettua laitonta naamioitumista, johon viitattaisiin kokoontumislain 25 §:ssä.

23 §. Kielletyt esineet ja aineet. Pykälän 1 momenttiin ei ehdoteta muutoksia.

2 momentti. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi tunnistamista vaikeuttavaan naamioitumiseen tarkoitettujen esineiden hallussapidon yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden yhteydessä kieltävät säännökset. Yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden käsitteitä samoin kuin ilmaisua ”yhteydessä” on tarkasteltu edellä rikoslain 17 luvun laitonta naamioitumista koskevan uuden 13 a §:n perusteluissa. Uuden 2 momentin ottamisen seurauksena nykyinen 2—4 momentti siirtyisi 3—5 momentiksi. Viimeksi mainituista 3 ja 5 momenttiin ehdotetaan hallussapitokiellosta aiheutuvia tarpeellisia muutoksia.

Hallussapitokiellon soveltamisala olisi laittoman naamioitumisen soveltamisalaa hieman suppeampi, koska sitä ei ulotettaisi muihin väestön kokoontumisiin kuin kokoontumislaissa tarkoitettuihin. Tähän on syynä ennen kaikkea se, että hallussapitokiellon käytännön merkitys jäisi todennäköisesti vähäiseksi muissa yleisön kokoontumisissa kuin kokoontumislaissa tarkoitetuissa tilaisuuksissa. Naamioitumisvälineillä varustautuminen ei tällaisia satunnaisia kokoontumisia varten ole yhtä todennäköistä kuin ennakolta suunnitellun ja järjestetyn mielenosoitukseen valmistautumisen yhteydessä. Lisäksi tällaisen spontaanin kokoontumisen luonne ilmenisi käytännössä vasta silloin, kuin väkijoukko alkaa käyttäytyä uhkaavasti tai häiriöitä on jo alkanut esiintyä, jolloin varsinainen naamioitumiskielto tulisi jo sovellettavaksi.

Hallussapitokielto rajoitettaisiin esineeseen, jonka on perusteltua aihetta epäillä olevan tarkoitettu kasvojen peittämiseen tunnistamista vaikeuttavalla tavalla. Säännöksen tarkoituksena on, että hallussapitokielto koskisi vain sellaisia osanottajien hallussa olevia, naamioitumiseen soveltuvia esineitä ja muita välineitä, jotka on otettu mukaan tarkoituksin peittää kasvot tunnistamista vaikeuttavalla tavalla. Tällaisen naamioitumistarkoituksen olemassaoloa olisi kuitenkin käytännössä vaikea osoittaa. Tämän vuoksi hallussapidon rangaistavuuteen olisi riittävää, että esineen käytöstä naamioitumiseen olisi objektiivisiin tosiseikkoihin nojaava perusteltu epäilys. Rangaistavuus ei siten edellyttäisi sitä, että hallussapitäjän tarkoituksena todella on käyttää sitä naamioitumiseen. Säännöksen piiriin kuuluu sellainen hallussapito, jossa naamioitumiseen erityisen hyvin soveltuva esine on otettu mukaan kaiken varalta, ilman varmaa lopullista käyttöönottoa koskevaa päätöstä.

Teko olisi rangaistava tahallisena. Syytetyn on täytynyt ymmärtää ne tosiasialliset olosuhteet, jotka johtavat siihen, että on objektiivisen arvion pohjalta perusteltua katsoa esineiden olevan tarkoitettuja vaikeuttamaan tunnistamista. Tahallisuuden käsitettä on käsitelty tarkemmin edellä laitonta naamioitumista koskevan ehdotuksen perusteluissa.

Hallussapitokiellon käytännön merkitys olisi ennen kaikkea sellaisten välineiden hallussapidossa, jotka normaalisti käytettäessä kätkevät kasvot kokonaan tai osittain, kuten esimerkiksi naamarit, niin kutsutut kypäräpäähineet ja tekoparrat. Sen sijaan ei yleensä ole perusteltua syytä olettaa, että osanottajan mukana oleva jokin tavallinen vaatekappale kuten kaulahuivi tai hupulla varustettu pusero olisi tarkoitettu tunnistamista vaikeuttavaan naamioitumiseen. Tällaisten tavanomaisten vaatekappaleiden naamioivaan ominaisuuteen voidaan yleensä käytännössä puuttua vasta, kun niitä todella käytetään kasvojen peittämiseen. Ollakseen kiellettyä hallussapitoa kasvot olisi voitava peittää esinettä käyttämällä joko kokonaan tai osittain tunnistamista vaikeuttavalla tavalla. Kasvojen peittämisellä ja tunnistamista vaikeuttavalla tavalla tarkoitetaan samaa kuin mainituilla ilmaisuilla on edellä rikoslakiin sijoitettavaksi ehdotetun laittoman naamioitumisen yhteydessä.

Hallussapitokielto ei kuitenkaan olisi voimassa, jos tarkoituksena on suojata kasvoja säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen taikka jos esineen hallussapitoon on uskonnollinen tai muu hyväksyttävä syy. Hallussapitokieltoon ehdotetut poikkeukset ovat samoja kuin edellä selostetut laitonta naamioitumista koskevat. Poikkeuksia on tulkittava samalla tavoin kuin niitä on perusteltu ehdotetun laittoman naamioitumisen yhteydessä. Tältäkin osin viitataan edellä laittoman naamioitumisen perusteluissa sanottuun.

3 momentti. Momentti vastaisi pääosin nykyistä 2 momenttia. Siinä olisivat säännökset viran tai tehtävien vuoksi tarpeellisista hallussapitokieltoa koskevista poikkeuksista. Säännöstä ehdotetaan täydennettäväksi siten, että se koskisi myös 2 momentissa tarkoitettua naamioitumiseen tarkoitettujen esineiden hallussapitokieltoa. Tämän mukaan se, mitä 1 tai 2 momentissa säädetään, ei koskisi viran tai tehtävän vuoksi tarpeellista tai virkapukuun kuuluvaa aseistusta tai esineen hallussapitoa. Poliisi voisi siten tarvittaessa varustautua suojakypärällä tai muilla kulloisenkin tehtävän vaatimilla välineillä.

Ehdotettu 4 momentti vastaa nykyistä 3 momenttia.

5 momentti. Momentti vastaisi nykyistä 4 momenttia. Järjestäjällä ja poliisilla olisi momentin mukaan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi oikeus määrätä järjestyksenvalvoja tarkastamaan tilaisuuden osanottajat ja näiden mukana olevat tavarat, jos tämä on tarpeen tilaisuuden erityisluonteen vuoksi tai on perusteltua aihetta epäillä, että tilaisuuteen osallistuvilla on hallussaan pykälässä tarkoitettuja kiellettyjä esineitä kuten teräaseita tai alkoholijuomia. Järjestyksenvalvojan tarkastamisvaltuus ehdotetaan ulotettavaksi myös naamioitumiseen tarkoitettujen esineiden kiellettäväksi ehdotetun hallussapidon tarkistamiseen. Järjestyksenvalvojan tekemästä tarkastuksesta säädetään järjestyksenvalvojista annetussa laissa.

Järjestyksenvalvojalla on muun muassa oikeus ottaa pois tarkastuksessa tavatut esineet ja aineet. Tarkastuksessa pois otetut naamioitumisvälineet voidaan tuomita valtiolle menetetyksi rikoslain 10 luvun rikoksentekovälinettä ja rikoksen kohdetta koskevien säännösten nojalla.

25 §. Rikoslain rangaistussäännökset. Pykälä sisältää viittaussäännökset keskeisiin rikoslain rangaistussäännöksiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi 3 momentti, jossa viitattaisiin ehdotettuun laittomaan naamioitumiseen. Ehdotetun 3 momentin mukaan rangaistus laittomasta naamioitumisesta säädetään rikoslain 17 luvun 13 a §:ssä.

26 §. Kokoontumisrikkomus. Pykälään otettaisiin uusi 2 momentti. Sen mukaan kokoontumisrikkomuksena rangaistaisiin myös sitä, joka tahallaan rikkoo 23 §:n 2 momentissa säädetyn kiellon. Uusi momentti tarvitaan, koska naamioitumisvälineiden hallussapidosta olisi syytä rangaista vain tahallisena tekona samaan tapaan kuin ehdotetetusta laittomasta naamioitumisesta. Samalla 1 momentin 5 kohdassa olevaa viittausta 23 §:ään ehdotetaan täsmennettäväksi viittaukseksi 23 §:n 1 ja 4 momenttiin.

1.3. Laki järjestyksenvalvojista

Kokoontumislain 23 §:ään ehdotettujen muutosten vuoksi joudutaan tarkistamaan järjestyksenvalvojista annetun lain 8 §:ssä olevaa viittausta kokoontumislain 23 §:ään.

2. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

3. Säätämisjärjestys

Esityksessä ehdotetaan voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden muutoksia, joilla on merkitystä arvioitaessa esitystä perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Tällaisia oikeuksia ovat ennen kaikkea perustuslain sanan- ja kokoontumisvapautta turvaavat säännökset. Ehdotuksia tarkastellaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta.

Perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvataan jokaiselle kuuluva sananvapaus. Sen mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.

Jokaiselle kuuluva kokoontumisvapaus turvataan perustuslain 13 §:n 1 momentissa. Sen mukaan jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin. Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Tällainen laki on kokoontumislaki, jonka tarkoituksena on turvata muun muassa perustuslaissa säädetyn kokoontumisvapauden käyttämistä. Kokoontumisvapauden suojan taustalla on ennen kaikkea sananvapauden turvaaminen.

Lainsäädäntökäytännössä ja oikeustieteessä on jouduttu kehittelemään lisäkriteerejä, jotka perusoikeutta rajoittavan ehdotuksen tulee täyttää, jotta se voitaisiin säätää tavallisena lakina. Tällaisia kriteereitä ovat perusoikeusuudistuksen perustelujen mukaan (HE 309/1993 vp) se, että rajoitusten tulee perustua lakiin ja että perusoikeusrajoitus on täsmällinen ja tarkkarajainen sekä että rajoituksiin on oltava hyväksyttävät perusteet.

Rajoituksista ehdotetaan säädettäväksi lailla, joten ehdotus täyttää lain tasoisuuden vaatimuksen.

Naamioitumiskielto ja naamioitumisvälineiden hallussapitokielto on ehdotettu ulotettavaksi pääasiassa kokoontumislaissa tarkoitettuihin yleisiin kokouksiin. Tältä osin ehdotus koskee keskeisiä sanan- ja kokoontumisvapauden alueita.

Tämän vuoksi on syytä arvioida, ovatko ehdotetut rangaistussäännökset sopusoinnussa sanan- ja kokoontumisvapauden kanssa ja onko mahdollisiin rajoituksiin riittäviä perusteita täsmällisyyden ja hyväksyttävyyden kannalta. Sanan- ja kokoontumisvapautta kokeva perustuslain ilmaisu ”tarkempia säännöksiä vapauden käyttämisestä annetaan lailla” antaa lainsäätäjälle tiettyä harkintavaltaa, muttei oikeuta kajoamaan perusoikeuden ydinsisältöön (HE 309/1993 vp).

Sananvapaussäännöksen keskeisenä tarkoituksena on taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin (HE 309/1993 vp). Perustuslain sananvapaussääntely kieltää ennakkoesteiden asettamisen viestinnälle, mutta sallii esimerkiksi rikos- ja vahingonkorvauslainsäädäntöön perustuvaa jälkikäteistä valvontaa. Tällaisien keinojen käyttämistä rajoittaa kuitenkin vaatimus julkisen vallan toimenpiteiden oikeasuhtaisuudesta sananvapauden käyttöön puututtaessa (PeVM 25/1994 vp).

Kokoontumis- ja mielenosoitusoikeuden asema perusoikeutena rajoittaa myös mahdollisuutta jälkikäteen puuttua oikeuden käyttämiseen. Säännös ei kuitenkaan sinänsä estä asettamasta lailla kokoontumisvapautta koskevia järjestysluontoisia säännöksiä.

Kokoontumislaki ja ihmisoikeussopimukset korostavat kokoontumisoikeuden käyttämisen rauhanomaista luonnetta. Perustuslain säännös onkin mahdollistanut sen, että kokoontumislaissa on kielletty ketään tulemasta aseistettuna kokoukseen (kokoontumislain 23 §:n 1 momentti). Sen sijaan perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei päihdyttävien aineiden hallussapitokieltoon kaikissa yleisissä kokouksissa ja yleisötilaisuuksissa ole riittäviä perusteita (PeVM 13/ 1998 vp). Järjestäjällä ja poliisilla on kuitenkin oikeus kieltää päihdyttävien aineiden hallussapito (kokoontumislain 23 §:n 3 momentti).

Ehdotettua naamioitumiskieltoa ja naamioitumisvälineiden hallussapitokieltoa on tarkasteltava muun muassa edellä mainitusta perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännöstä ilmenevien periaatteiden valossa ottamalla lisäksi huomioon sen, että ehdotetut perusoikeuksien rajoitukset ulottuvat eräissä tapauksissa kokoontumislain soveltamisalan ulkopuolelle jääviin yleisön kokoontumisiin.

Esityksessä ehdotetun naamioitumiskiellon tavoitteena on turvata rauhanomaista kokoontumisvapauden käyttöä ehkäisemällä kokoontumiseen liittyviä väkivaltaisuuksia. Naamioitumiskieltoon on katsottava olevan painava yhteiskunnallinen tarve.

Ehdotettu naamioitumiskielto ei rajoita kokoontumista sellaisenaan, vaan se kohdistuu ainoastaan siihen käyttäytymiseen, joka on lain mukaan sallittua kokoontumisen yhteydessä. Naamiointikielto ei myöskään estä mielipiteiden esittämistä kokouksessa. Kielto ei siten kohdistu mielenilmausten sisältöön. Se rajoittaa ainoastaan tapaa, jolla mielenilmaisut voidaan laillisesti esittää.

Siltä osin kuin naamioituminen itsessään muodostaisi mielenilmaisun, kysymys olisi sellaisesta naamioinnista, joka palvelee hyväksyttävää tarkoitusta. Naamioituminen mielenilmaisuna jäisi siten rangaistavan alueen ulkopuolelle. Jos tällaista naamioitumista kuitenkin tosiasiassa käytettäisiin rikollisten toimien salaamiseen, se kuuluisi rangaistavan naamioitumisen piiriin.

Esitetyn perusteella voidaan perustellusti katsoa, että ehdotetut naamioitumiskiellon ja naamioitumisvälineiden hallussapitokiellon sanan- ja kokoontumisvapautta koskevat rajoitukset eivät ulotu sanan- tai kokoontumisvapauden ydinsisältöön. Sanan- ja kokoontumisvapauteen sangen vähän puuttuvan naamioitumiskiellon ja naamioitumisvälineiden hallussapitokiellon asettamiseen ehdotetulla tavoin rajattuna on katsottava olevan painavat ja hyväksyttävät yhteiskunnalliset syyt.

Perusoikeuksille asetettavalla täsmällisyysvaatimuksella on erityinen merkitys rikosoikeudessa, jota koskee rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (perustuslain 8 § ja rikoslain 3 luvun 1 §). Naamioitumiskieltoa koskevien säännösten tulee olla sopusoinnussa myös tarkkarajaisuutta ja ennustettavuutta vaativan laillisuusperiaatteen kanssa.

Naamioitumiskiellon soveltamisala on rajattu nimenomaisesti mainittuihin yleisölle avoimiin kokouksiin, joilla on katsottava olevan vakiintunut sisältö. Naamioitumiskiellosta ja naamioitumisvälineiden hallussapitokiellosta määritellyt poikkeukset on laissa lueteltu ja poikkeusten luonteesta on laissa mainittu tyypillisiä esimerkkejä. Ehdotuksen on katsottava, samaan tapaan kuin muidenkin perusoikeuksien käyttämistä rajoittavien rikoslain rangaistussäännösten, täyttävän kohtuudella myös täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen.

Naamioitumiskielto saattaa merkitä puuttumista myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/1990) 10 artiklassa suojeltuun sananvapauteen ja 11 artiklassa suojeltuun kokoontumisvapauteen. Molempiin säännöksiin sisältyy vaatimus, että rajoituksista tulee säätää lailla. Tähän sisältyy vaatimus, että toimenpiteisiin ryhtymisen tulee olla kansallisen lain mukaista ja täyttää myös ennustettavuuden ja selkeyden vaatimukset. Ehdotuksen katsotaan edellä sanotuilla perusteilla täyttävän nämä vaatimukset.

Lisäksi rajoitusten tulee olla demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömiä erinäisten mainituissa artikloissa lueteltujen päämäärien turvaamiseksi kuten yleisen turvallisuuden vuoksi tai muiden henkilöiden etujen ja oikeuksien turvaamiseksi taikka epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole tiettävästi ottanut kantaa naamioitumiskieltoon Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta.

Naamioitumiskiellon tavoitteena on turvata yleistä järjestystä ja ehkäistä rikollisuutta mielenosoitusten ja muiden yleisön kokoontumisten yhteydessä. Ehdotuksen voidaan katsoa turvaavan myös muiden ihmisten etuja ja oikeuksia, koska se turvaa kokousten rauhanomaisuutta ja siten todennäköisesti lisää myös ihmisten osallistumista mielenosoituksiin ja mahdollisuutta käyttää sanan- ja kokoontumisvapauttaan. Naamioitumiskiellon on siten katsottava olevan sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.

Hallituksen käsityksen mukaan ehdotetut lait vastaavat perustuslain edellyttämää säädöstasoa eivätkä ne aseta sellaisia perusoikeusrajoituksia, joiden vuoksi esitystä ei voitaisi käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että asiassa pyydetään perustuslakivaliokunnan lausunto.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 17 lukuun uusi 13 a § seuraavasti:

17 luku

Rikoksista yleistä järjestystä vastaan

13 a §
Laiton naamioituminen

Joka yleisellä paikalla järjestetyn yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä taikka muussa yleisön kokoontumisessa yleisellä paikalla esiintyy kasvot kokonaan tai osittain hupun, naamion, maalauksen tai vastaavan peittämänä tavalla, joka vaikeuttaa hänen tunnistamistaan, on tuomittava laittomasta naamioitumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi.

Laittomana naamioitumisena ei pidetä 1 momentissa tarkoitettua naamioituneena esiintymistä, jos tarkoituksena on suojautua säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen tai siihen on uskonnollinen tai jokin muu hyväksyttävä syy.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


2.

Laki kokoontumislain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 22 päivänä huhtikuuta 1999 annetun kokoontumislain ( 530/1999) 23 ja 26 § sekä

lisätään 25 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

23 §
Kielletyt esineet ja aineet

Yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa taikka niiden välittömässä läheisyydessä ei saa pitää hallussa ampuma-asetta, räjähdysainetta, teräasetta tai muuta sellaista esinettä tai ainetta, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen tekemiseen.

Yleisen kokouksen tai yleisötilaisuuden yhteydessä ei saa myöskään pitää hallussa esinettä, jota on perusteltua aihetta epäillä voitavan käyttää kasvojen peittämiseen tunnistamista vaikeuttavalla tavalla, jollei tarkoituksena ole suojata kasvoja säältä tai osallistua karnevaaliin tai muuhun vastaavaan yleisötilaisuuteen taikka jollei esineen hallussapitoon ole uskonnollista tai muuta hyväksyttävää syytä.

Mitä 1 tai 2 momentissa säädetään, ei koske viran tai tehtävän vuoksi tarpeellista tai virkapukuun kuuluvaa aseistusta tai esineen hallussapitoa eikä tilaisuuden ohjelmassa tai urheilukilpailuissa tarvittavia esineitä tai aineita.

Järjestäjällä ja poliisilla on oikeus kieltää päihdyttävien aineiden hallussapito yleisessä kokouksessa tai yleisötilaisuudessa.

Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi järjestäjällä ja poliisilla on myös oikeus määrätä järjestyksenvalvoja tarkastamaan tilaisuuden osanottajat ja näiden mukana olevat tavarat, jos tämä on tarpeen tilaisuuden erityisluonteen vuoksi tai on perusteltua aihetta epäillä, että tilaisuuteen osallistuvilla on hallussaan 1 tai 2 momentissa tai 4 momentin nojalla kiellettyjä esineitä tai aineita. Järjestyksenvalvojan tekemästä tarkastuksesta säädetään järjestyksenvalvojista annetussa laissa.

25 §
Rikoslain rangaistussäännökset

Rangaistus laittomasta naamioitumisesta säädetään rikoslain 17 luvun 13 a §:ssä.

26 §
Kokoontumisrikkomus

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) laiminlyö 7 §:n 1 momentissa tai 14 §:n 1 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden aiheuttaen huomattavaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle,

2) järjestää yleisötilaisuuden vastoin poliisin 15 §:n nojalla antamaa kieltoa,

3) rikkoo olennaisesti poliisin 10, 16 tai 20 §:n nojalla antamia määräyksiä,

4) laiminlyö olennaisesti 17 §:ssä, 21 §:n 1 momentissa tai 22 §:ssä säädetyn järjestäjän tai puheenjohtajan velvollisuuden tai

5) rikkoo 23 §:n 1 momentissa säädetyn tai 4 momentin nojalla annetun kiellon,

on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, kokoontumisrikkomuksesta sakkoon.

Kokoontumisrikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan rikkoo 23 §:n 2 momentissa säädetyn kiellon.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


3.

Laki järjestyksenvalvojista annetun lain 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan järjestyksenvalvojista 22 päivänä huhtikuuta 1999 annetun lain (533/1999) 8 §:n 1 momentti seuraavasti:

8 §
Kielletyt esineet ja aineet

Järjestyksenvalvojalla on oikeus metallinilmaisinta tai muuta sellaista teknistä laitetta käyttäen tarkastaa toimialueelleen pyrkivä tai siellä oleva henkilö sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole yllään tai mukanaan sellaisia esineitä tai aineita, joilla voitaisiin aiheuttaa vaaraa järjestykselle tai turvallisuudelle taikka joiden hallussapito toimialueella on kielletty lain tai sen nojalla annetun määräyksen mukaan. Tilaisuuden järjestäjän tai poliisin kokoontumislain 23 §:n 5 momentin mukaan antaman määräyksen nojalla tai jos muusta syystä on perusteltua aihetta epäillä, että henkilöllä on hallussaan tällaisia esineitä tai aineita, saadaan henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat tarkastaa myös muulla sopivalla tavalla.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 7 päivänä toukokuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Oikeusministeri
Johannes Koskinen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.