Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Etelämannerta koskevan sopimuksen konsultatiivisen kokouksen Madridissa, Espanjassa kesäkuussa 2003 hyväksymän Etelämannerta koskevan sopimuksen sihteeristön perustamista koskevan toimenpiteen.

Toimenpiteellä perustetaan Etelämannerta koskevan sopimuksen pysyvä sihteeristö Buenos Airesiin, Argentiinaan avustamaan Etelämannerta koskevan sopimuksen konsultatiivista kokousta ja ympäristönsuojelukomiteaa niiden tehtävien suorittamisessa. Sihteeristö toimii konsultatiivisen kokouksen alaisena toimielimenä. Toimenpiteessä määrätään muun muassa sihteeristön tehtävistä ja sen talousarvioista.

Toimenpide tulee kansainvälisesti voimaan Etelämannerta koskevan sopimuksen mukaisesti, kun kaikki sopimuspuolet, joiden edustajilla oli oikeus osallistua toimenpidettä käsitelleeseen Madridin konsultatiivisen kokoukseen, ovat sen kansallisesti hyväksyneet. Sihteeristöä koskeva toimenpide on tarkoitettu tulemaan voimaan Suomen osalta tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun toimenpide tulee kansainvälisesti voimaan.

---

Etelämannerta koskeva sopimus, jäljempänä Etelämannersopimus (SopS 31/1984), tehtiin vuonna 1959 Yhdysvaltojen kutsuttua geofysiikan vuoden osanottajavaltiot Etelämannerta koskeviin sopimusneuvotteluihin. Sopimuksen kolme keskeistä päämäärää ovat Etelämantereen demilitarisointi (I artikla), Etelämantereella tapahtuvan tieteellisen tutkimustyön säätely ja tutkimuksen vapauden turvaaminen (II ja III artikla) sekä Etelämantereen aluevaatimusten jäädyttäminen (IV artikla). Sopimus koskee 60. eteläisen leveysasteen eteläpuolella olevaa aluetta. Etelämannersopimusta on täydennetty vuonna 1991 tehdyllä ympäristönsuojelupöytäkirjalla (SopS 5/1998).

Etelämannersopimukseen voivat liittyä sen XIII artiklan 1 kappaleen mukaan kaikki Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot. Päätöksenteko-oikeutta vuosittain järjestettävissä kokouksissa voivat kuitenkin käyttää vain niin sanotut konsultatiiviset osapuolet. Muut kuin konsultatiiviset osapuolet voivat osallistua kokouksiin huomioitsijoina. Jako konsultatiivisiin ja muihin kuin konsultatiivisiin osapuoliin perustuu sopimuksessa annettuun oikeuteen nimittää edustaja IX artiklassa tarkoitettuun konsultatiiviseen kokoukseen.

Konsultatiivisilla osapuolilla tarkoitetaan sekä sopimuksen alkuperäisiä allekirjoittajia että myös niitä valtioita, jotka liityttyään sopimuksen sopimuspuoliksi ovat osoittaneet kiinnostusta Etelämantereeseen harjoittamalla siellä merkittävää tieteellistä tutkimusta, perustamalla alueelle tutkimusaseman taikka lähettämällä alueelle tieteellisiä retkikuntia. Suomi liittyi Etelämannersopimukseen vuonna 1984 ja saavutti konsultatiivisen osapuolen aseman vuonna 1989. Yhteensä sopimuksessa on 27 konsultatiivista osapuolta ja 18 ei-konsultatiivista osapuolta. Pohjoismaista Suomen lisäksi konsultatiivisiä osapuolia ovat Norja ja Ruotsi. Tanska on ei-konsultatiivinen osapuoli.

Etelämantereen sopimusjärjestelmään katsotaan kuuluvan myös Etelämannersopimuksen IX artiklan 1 ja 4 kappaleen mukaan hyväksytyt ja voimaan tulleet toimenpiteet (measures), jotka vuonna 1995 Soulissa pidettyyn konsultatiiviseen kokoukseen asti on pääsääntöisesti nimetty suosituksiksi (recommendations).

Selventääkseen konsultatiivisten kokousten päätöksentekojärjestelmää konsultatiiviset osapuolet tekivät Soulin kokouksessaan päätöksen 1 (1995), jonka mukaan konsultatiiviset osapuolet voivat hyväksyä joko toimenpiteitä (measures), päätöksiä (decisions) tai päätöslauselmia (resolutions). Toimenpiteiden todettiin tarkoittavan nimenomaan Etelämannersopimuksen IX artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka ovat oikeudellisesti osapuolia sitovia, kunhan kaikki konsultatiiviset osapuolet ovat ne hyväksyneet. Päätökset sen sijaan koskevat kokousten sisäisiä organisaatioon liittyviä kysymyksiä ja tulevat voimaan välittömästi tai päätöksessä määriteltynä ajankohtana. Päätöslauselmat määriteltiin kehotuksiksi.

Konsultatiiviset osapuolet ovat noudattaneet käytäntöä, jonka mukaan toimepiteiden hyväksymisestä on ilmoitettava diplomaattiteitse Etelämannersopimuksen tallettajana toimivalle Yhdysvaltain hallitukselle

Etelämannersopimuksen sihteeristön perustamisen tarpeellisuudesta, jopa välttämättömyydestä on oltu pitkään yksimielisiä. Sihteeristön perustamista on perusteltu muun muassa sillä, että Etelämannersopimuksen konsultatiivisten osapuolten määrä on lisääntynyt vuosien kuluessa olennaisesti (alkuperäisestä 12:sta tämän hetkiseen 27 konsultatiiviseen osapuoleen), sopimusjärjestelmän tehtävät laajentuvat ja syventyvät jatkuvasti sekä sillä, että yleisön mielenkiinto Etelämannerta kohtaan on lisääntynyt. Myös Etelämannersopimuksen ympäristönsuojelupöytäkirjan voimaantulo on lisännyt koordinoinnin tarvetta sopimuspuolten välillä, erityisesti tiedonvaihdon ja saatavuuden osalta. Sihteeristön perustaminen mahdollistaa tutkimuksen ja ympäristönsuojelun paremman koordinoinnin ja Etelämannerta koskevan tiedon oikea-aikaisen jakamisen erityisesti konsultatiivisten kokousten välisenä aikana. Sihteeristön tehtäviin tulevat kuulumaan mm. konsultatiivisten kokousten järjestelytehtävät, kokousten raporttien laatiminen, Etelämannersopimukseen liittyvien asiakirjojen arkistointi sekä yleisölle annattavan Etelämannersopimusjärjestelmää koskevan informaation valmisteleminen.

1.2.1. Sihteeristön perustamista koskeva toimenpide

Etelämannersopimuksen pysyvä sihteeristö perustettiin Madridissa, Espanjassa 9—20 päivänä kesäkuuta 2003 järjestetyn XXVI konsultatiivisen kokouksen hyväksymällä toimenpiteellä (toimenpide 1(2003)) Buenos Airesiin, Argentiinaan. Toimenpide tulee kuitenkin voimaan vasta kaikkien konsultatiivisten osapuolten hyväksyttyä sen kansallisten säännöstensä mukaisesti. Sen vuoksi sihteeristö perustettiin kaksivaiheisesti. Ensivaiheessa se perustettiin konsultatiivisen kokouksen päätöksellä (päätös 2 (2003)) toimenpiteen väliaikaisesta soveltamisesta. Toimenpiteen voimaantullessa sihteeristöstä tulee pysyvä. Lisäksi konsultatiivinen kokous teki päätökset sihteeristön rahoitusosuuksien laskemisesta (päätös 1 (2003)), sihteeristön henkilöstösäännöistä (päätös 3 (2003)) ja sihteeristön rahoitussäännöistä (päätös 4 (2003)). Päätökset tulevat kuitenkin täysimittaisesti voimaan vasta toimenpiteen voimaantulon myötä.

Sihteeristön perustamista koskeva toimenpide sisältää määräyksiä muun muassa sihteeristön tehtävistä, pääsihteeristä ja hänen tehtävistään, talousarviosta ja sihteeristön oikeustoimikelpoisuudesta sekä sen, pääsihteerin ja muiden henkilöstön jäsenten erioikeuksista ja vapauksista. Toimenpiteen liitteenä on Argentiinan ja konsultatiivisen kokouksen välinen päämajasopimus.

1.2.2. Sihteeristön perustamista koskevan toimenpiteen väliaikainen soveltaminen

Koska sihteeristön perustamista koskeva toimenpide tulee Etelämannersopimuksen IX artiklan 4 kappaleen mukaan voimaan vasta kaikkien konsultatiivisten osapuolien hyväksyttyä sen, Madridin konsultatiivinen kokous teki edellä mainitun päätöksen toimenpiteen väliaikaisesta soveltamisesta (päätös 2 (2003)). Väliaikaiskaudella sihteeristön budjetti perustuu vapaaehtoisiin rahoitusosuuksiin.

Toimenpiteen väliaikaista soveltamista koskevan päätöksen liite sisältää kunkin konsultatiivisen osapuolen valitseman maksuluokan mukaisesti lasketut rahoitusosuudet, jotka tulevat sopimuspuolia sitoviksi vasta sihteeristöä koskevan toimenpiteen hyväksymisen yhteydessä. Siihen saakka rahoitusosuudet ovat viitteellisiä ja maksuvelvoite luonteeltaan poliittinen. Suomi suoritti 15 päivänä maaliskuuta 2004 päätöksen mukaisen rahoitusosuutensa 31,147.00 US dollaria vuodelle 2004. Sopimuspuolten rahoitusosuuksia käsitellään yksityiskohtaisemmin yksityiskohtaisten perustelujen kappaleessa 1.1.

Väliaikaiskaudella Argentiinan hallitus on sitoutunut soveltamaan sen ja konsultatiivisen kokouksen välistä päämajasopimusta (suostumus toimenpiteen väliaikaista soveltamista koskevan päätöksen liitteenä) välittömästi sen jälkeen, kun sen omat perustuslailliset vaatimukset sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta on täytetty. Päämajasopimuksessa määritellään sihteeristön oikeushenkilöllisyys ja erioikeudet ja vapaudet Argentiinan tasavallan alueella. Päämajasopimus allekirjoitetaan vasta toimenpiteen hyväksymisen yhteydessä. Näin ollen Madridin XXVI konsultatiivisen kokouksen päätöksellä sihteeristö on perustettu, mutta sen toiminta käynnistyy vasta sen jälkeen, kun Argentiina on ilmoittanut lainsäädännöllisten edellytysten täyttymisestä ja päämajasopimuksen yksipuolisesta soveltamisesta ja Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa 24 päivänä toukokuuta ja 4 päivänä kesäkuuta 2004 välisenä aikana pidettävä XXVII konsultatiivinen kokous on tehnyt päätöksen pääsihteerin valitsemisesta.

Etelämannersopimuksen sihteeristön perustaminen vahvistaa Etelämannerta koskevaa sopimusjärjestelmää. Sihteeristön väliaikaiskauden mahdollinen venyminen konsultatiivisten osapuolten hyväksymis- ja ratifioimisprosessien pitkittyessä saattaa muodostua sihteeristön toimintakapasiteetin turvaamisen kannalta ongelmalliseksi, koska väliaikaiskauden toiminnan rahoitus perustuu vapaaehtoisuuteen. Näin ollen olisi tärkeää, että sihteeristön perustamista koskeva toimenpide tulisi voimaan mahdollisimman nopeasti.

Sihteeristön perustamisella ei ole vaikutuksia Suomen kansalliseen lainsäädäntöön.

Sihteeristön perustamista koskevan toimenpiteen voimaantulo edellyttää Etelämannersopimuksen IX artiklan 4 kappaleen mukaan, että kaikki Etelämannersopimuksen sopimuspuolet, joiden edustajilla oli oikeus osallistua toimenpidettä käsitelleeseen kokoukseen, hyväksyvät sen. Näin ollen hyväksymällä toimenpiteen Suomi omalta osaltaan mahdollistaa sen voimaantulon. Toimenpiteen tavoitteena on sihteeristön perustamisen myötä tehostaa ja helpottaa Etelämannerta koskevan sopimusjärjestelmän toimintaa. Esitys sisältää ehdotuksen sihteeristön perustamista koskevan toimeenpiteen hyväksymisestä.

Sihteeristön perustamista koskevan toimenpiteen hyväksymisen taloudelliset vaikutukset muodostuvat Suomen vuotuisesta rahoitusosuudesta. Suomen rahoitusosuus on 31.147,00 US dollaria vuonna 2004. Sihteeristön toiminnan vakiintuessa rahoitusosuuksiin voidaan arvioida tulevan joitakin tarkennuksia. Suomen rahoitusosuuden suorittamisesta vastaa ulkoasiainministeriö.

Toimenpiteen hyväksymisellä ei ole organisaatio-, henkilöstö- tai ympäristövaikutuksia. Sihteeristön perustamisen voidaan arvioida tehostavan Etelämannerta koskevan sopimuksen ja siihen liittyvän ympäristönsuojelupöytälirjan toimintaa. Tätä kautta toimenpiteellä voi olla välillisiä myönteisiä ympäristövaikutuksia Etelämantereen alueella.

Suomelle on normaalin kierron puitteissa tulossa noin 6—8 vuoden kuluessa konsultatiivisen kokouksen puheenjohtajuus. Toimivan sihteeristön tuki puheenjohtajuudelle tulee olemaan merkittävä.

Sihteeristön perustamista käsiteltiin Etelämannersopimuksen konsultatiivisissa kokouksissa yli kahden vuosikymmenen ajan. Vuonna 1992 Venetsiassa pidetyssä kokouksessa sopimuspuolet pääsivät periaatteelliseen yksimielisyyteen siitä, että Etelämannersopimusta varten perustetaan pysyvä sihteeristö. Argentiina esitti tuolloin tarjouksen sihteeristön perustamisesta Buenos Airesiin. Vaikka sihteeristön välttämättömyydestä oltiin yksimielisiä, sihteeristön sijaintipaikkasta päättäminen oli kuitenkin poliittisesti vaikea kysymys ja siitä päästiin yksimielisyyteen vasta Pietarin XXIV konsultatiivisessa kokouksessa vuonna 2001. Sihteeristön sijaintipaikaksi tulee Buenos Aires.

Muita keskeisiä ongelmia sihteeristöä perustettaessa olivat sihteeristön oikeushenkilöllisyys, erivapaudet ja oikeudet ja sihteeristön toimista aiheutuvien kustannusten jako. Sihteeristön oikeushenkilöllisyyden osalta kyse oli pääasiassa siitä, vaatiiko sihteeristön perustaminen kansainvälisen oikeuden mukaisen oikeushenkilöllisyyden, jolloin sihteeristö olisi oikeustoimikelpoinen kaikkien sopimuspuolten alueella vai perustuisiko sihteeristön oikeushenkilöllisyys sihteeristön sijaintipaikan kansalliseen lakiin, jolloin sen oikeustoimikelpoisuus rajoittuisi kyseisen sopimuspuolen alueelle. Toinen oikeushenkilöllisyyttä koskeva avainkysymys oli se, toimiiko sihteeristö itsenäisenä kansainvälisenä oikeushenkilönä vai onko se konsultatiivisen kokouksen alaisuudessa toimiva elin. Kustannusten jaon osalta kyse oli jakoperusteesta. Vaihtoehtoina esitettiin lähinnä kustannusten jakamista tasan konsultatiivisten osapuolten kesken tai erilaisia muunnoksia suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta, kuten sopimuspuolen maksukyvyn ja tutkimustoiminnan laajuuden huomioon ottamista.

Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, opetusministeriöltä ja ympäristöministeriöltä. Saaduissa lausunnoissa puollettiin sihteeristön perustamisesta tehdyn toimenpiteen hyväksymistä. Lausunnoissa esitetyt seikat on otettu huomioon esityksen lopullisessa muodossa.

1 artikla. Sihteeristö. Artiklan mukaan sihteeristö on konsultatiivisen kokouksen toimielin ja se toimii konsultatiivisen kokouksen alaisena.

2 artikla. Tehtävät. Artiklassa määrätään sihteeristön tehtävistä. Artiklan 1 kappaleen mukaan sihteeristö suorittaa ne konsultatiivista kokousta ja ympäristönsuojelukomiteaa tukevat tehtävät, jotka konsultatiivinen kokous antaa sille. Artiklan 2 kappale sisältää yksityiskohtaiset määräykset sihteeristön tehtävistä, joita se hoitaa konsultatiivisen kokouksen johdolla ja valvonnassa. Sihteeristö muun muassa antaa isäntähallituksen avustamana sihteeristöpalvelut Etelämannersopimuksen ja pöytäkirjan mukaisesti pidettäville kokouksille ja muille konsultatiiviseen kokoukseen liittyville kokouksille, tukee konsultatiivisen kokouksen ja ympäristönsuojelukomitean istuntojen välillä tehtävää työtä muun muassa helpottamalla tietojenvaihtoa ja hoitamalla kokousjärjestelyjä sekä tallettaa, ylläpitää ja tapauksen mukaan julkaisee konsultatiivisen kokouksen ja komitean pöytäkirjat sekä muiden Etelämannersopimuksen ja pöytäkirjan mukaisesti koolle kutsuttujen kokousten pöytäkirjat.

3 artikla. Pääsihteeri. Artiklan 1 kappaleen mukaan sihteeristön päällikkönä toimii pääsihteeri, jonka konsultatiivinen kokous nimittää ehdokkaina olevien konsultatiivisten osapuolten kansalaisten joukosta. Pääsihteerin valintamenettely määrätään konsultatiivisen kokouksen päätöksellä. Konsultatiivisen kokouksen Madridissa tekemän päätöksen 2 (2003) mukaan pääsihteeri valitaan seuraavassa konsultatiivisessa kokouksessa, joka pidetään Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa 24 päivän toukokuuta ja 4 päivän kesäkuuta 2004 välisenä aikana. Artiklan 2 kappaleen mukaan pääsihteeri nimittää sihteeristön tehtävien hoitamiseksi tarvittavat henkilöstön jäsenet ja ottaa tarvittaessa palvelukseen asiantuntijoita. Pääsihteeri ja muut henkilöstön jäsenet toimivat konsultatiivisen kokouksen päätöksellä annettavissa henkilöstösäännöissä määrättyjen menettelyjen ja ehtojen mukaisesti. Madridin konsultatiivinen kokous hyväksyi päätöksellä 3 (2003) sihteeristön henkilöstösäännöt, joita sovelletaan täysimittaisesti sihteeristön perustamista koskevan toimenpiteen tultua voimaan. Henkilöstösäännöissä määrätään muun muassa henkilöstön jäsenten velvollisuuksista, palkoista, sosiaaliturvasta, matkustamisesta sekä henkilöstön palkkaamisesta. Artiklan 3 kappaleen mukaan istuntojen välillä pääsihteeri neuvottelee työjärjestyksessä määrättävällä tavalla. Madridin konsultatiivisen kokouksen loppuraportin 17 kohdan mukaisesti istuntojen välillä käytävistä pääsihteerin ja konsultatiivisten osapuolten välisistä neuvotteluista päätetään edellä mainitussa, Kapkaupungissa pidettävässä seuraavassa konsultatiivisessa kokouksessa.

4 artikla. Talousarvio. Artiklassa määrätään sihteeristön talousarviosta ja vahvistetaan, että sihteeristön tulee toimia kustannustehokkaasti. Artiklan 2 kappaleen mukaan kaikkien konsultatiivisessa kokouksessa läsnä olevien konsultatiivisten osapuolten edustajat hyväksyvät sihteeristön talousarvion.

Artiklan 3 kappaleessa velvoitetaan kukin konsultatiivinen osapuoli rahoittamaan sihteeristön talousarviota. Puolet talousarvioista rahoitetaan kaikkien konsultatiivisten osapuolten tasasuuruisilla rahoitusosuuksilla. Toisen puolen talousarvioista konsultatiiviset osapuolet rahoittavat Etelämantereella harjoittamansa kansallisen toiminnan laajuuden perusteella, ottaen huomioon osapuolten maksukyvyn.

Artiklan 4 kappaleen mukaan menetelmä rahoitusosuusasteikon laskemiseksi esitetään päätöksessä 1 (2003) ja sen liitteessä. Kyseinen päätös tulee voimaan toimenpiteen voimaantulon yhteydessä. Päätöksen liitteen 2 kappaleessa määrätään, että rahoitusosuuden tasasuuruinen osa on määrä, joka saadaan jakamalla puolet talousarvioista konsultatiivisten osapuolten määrällä. Sihteeristön kokonaisbudjetin on alustavasti arvioitu olevan noin 1 milj. US dollaria. Sihteeristö pyritään pitämään mahdollisimman pienenä ja sen kustannukset alhaisina. Suurimmat kustannukset syntyvät kokousasiakirjojen kääntämisestä neljälle viralliselle kielelle (englanti, ranska, espanja ja venäjä) sekä tulkkauskustannuksista.

Päätöksen 1 (2003) liitteen 3 ja 4 kappale sisältävät laskumallin sopimuspuolten rahoitusosuuksien muuttuvan osan määrittämiseksi. Kukin sopimuspuoli valitsee jonkin viidestä mahdollisesta maksuluokasta ja sen mukaisen kertoimen. Maksuluokat ja kertoimet perustuvat SCARin (Scientific Committee on Antarctic Research) maksuosuuksien laskentakaavaan. Sopimuspuolet voivat valita SCARin maksuluokasta poikkeavan maksuluokan ja ilmoittaa siitä tallettajahallitukselle. Suomi säilytti väliaikaiskaudella SCARin mukaisen maksuluokkansa, joka on toiseksi alin. Suomen maksuosuuden suuruus on tällä hetkellä 31,147.00 US dollaria. Päätöksen liitteen 5 kappaleen mukaan kukin kunsultatiivinen osapuoli valitsee itselleen maksuluokan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toimenpide on tullut voimaan. Suomen tarkoituksena on säilyttää SCARin mukainen maksuluokkansa myös väliaikaiskauden jälkeen toimeenpiteen tultua voimaan. Maksuluokka on perusteltu, koska Suomen tutkimustoiminta Etelämantereella on pienimuotoista, eikä Suomella ole poliittisia paineita nostaa maksuluokkaansa.

Päätöksen 1 (2003) liitteen 7 kappaleen mukaan konsultatiivinen osapuoli voi valita siirtymisen ylempään maksuluokkaan milloin tahansa ilmoittamalla siitä sihteeristölle. Muutos otetaan huomioon laskettaessa talousarviota konsultatiivisessa kokouksessa ilmoituksen jälkeen. Muutoin vahvistettu maksuluokka on voimassa vähintään kolme vuotta. Alempaan maksuluokkaan siirtyminen on mahdollista kolmen vuoden jälkeen ilmoittamalla asiasta sihteeristölle vähintään kuusi kuukautta ennen sitä varainhoitovuotta edeltävää konsultatiivista kokousta, jona muutos tulee voimaan.

Artiklan 4 kappaleen mukaan konsultatiivinen kokous voi muuttaa edellä mainittujen kahden kriteerin soveltamissuhdetta ja rahoitusosuusasteikoksi laskemiseksi käytettävää menetelmää. Artiklan 5 kappale mahdollistaa lisäksi vapaaehtoisen avustuksen maksamisen milloin tahansa. Artiklan 6 kappaleen mukaan sihteeristön rahoitussäännöt annetaan konsultatiivisen kokouksen päätöksellä. Madridin konsultatiivinen kokous hyväksyi sihteeristön rahoitussäännöt päätöksellä 4 (2003). Rahoitussääntöjä sovelletaan kuitenkin päätöksen 2 kohdan mukaan täysimittaisesti vasta sihteeristön perustamista koskevan päätöksen tultua voimaan.

5 artikla. Oikeustoimikelpoisuus sekä erioikeudet ja vapaudet. Artiklassa määrätään sihteeristön oikeustoimikelpoisuudesta ja erioikeuksisista ja vapauksista. Kumpiakin sovelletaan ainoastaan Argentiinan tasavallan alueella. Artiklan 1 kappaleen mukaan sihteeristön oikeustoimikelpoisuudesta ja sen, pääsihteerin ja muiden henkilöstön jäsenten erioikeuksista ja vapauksista määrätään konsultatiivisen kokouksen ja Argentiinan tasavallan välillä tehtävässä Etelämannersopimuksen sihteeristön päämajasopimuksessa. Päämajasopimus on sihteeristön perustamista koskevan toimenpiteen liitteenä. Päämajasopimuksessa määrätään oikeustoimikelpoisuuden ja erioikeuksien ja vapauksien lisäksi muun muassa päämajan toimitiloista ja niiden suojaamisesta, sihteeristön vapautuksesta välittömistä veroista, tulleista, valmisteveroista, arvonlisäverosta ja valuutta- ja valuutanvaihtorajoituksista sekä viestinnästä. Artiklan 2 kappaleessa valtuutetaan puheenjohtajana toimiva henkilö allekirjoittamaan päämajasopimus konsultatiivisen kokouksen puolesta kyseessä olevan toimenpiteen tullessa voimaan. Sihteeristö voi artiklan 3 kappaleen mukaan käyttää oikeustoimikelpoisuuttaan ainoastaan konsultatiivisen kokouksen sallimassa laajuudessa. Sihteeristö valtuutetaan myös konsultatiivisen kokouksen hyväksymän talousarvion rajoissa ja sen mahdollisten muiden päätösten mukaisesti tekemään sopimuksia ja hankkimaan irtainta omaisuutta ja määräämään sen käytöstä 2 artiklassa määrättyjen tehtävien suorittamiseksi. Artiklan 4 kappaleen mukaan sihteeristö ei saa hankkia kiinteää omaisuutta eikä määrätä sen käytöstä tai panna vireille oikeudenkäyntejä ilman konsultatiivisen kokouksen ennakkohyväksyntää.

Sihteeristön perustamista koskeva toimenpide ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sihteeristön oikeustoimikelpoisuus sekä erioikeudet ja vapaudet rajoittuvat toimenpiteen mukaan Argentiinan tasavallan alueelle. Niillä ei ole siten sellaisia oikeusvaikutuksia Suomen oikeudenkäyttöpiirissä, joista voitaisiin säätää Suomen kansallisessa lainsäädännössä. Muilta osin toimenpiteellä määrätään ainoastaan sihteeristön tehtävistä, talousarvioista, pääsihteeristä ja asemasta konsultatiivisen kokouksen toimielimenä. Toimenpiteen voimaasaattamisella ei ole vaikutuksia Suomen lainsäädäntöön.

Sihteeristön perustamisesta tehty toimenpide ei ole vielä tullut kansainvälisesti voimaan. Toimenpide tulee voimaan Etelämannersopimuksen IX artiklan 4 kohdan mukaisesti, kun kaikki sopimuspuolet, joiden edustajilla oli oikeus osallistua toimenpidettä käsitelleeseen, Madridissa pidettyyn kokoukseen, ovat sen hyväksyneet. Toimenpide on tarkoitus saattaa voimaan Suomessa tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan, kun toimenpide tulee kansainvälisesti voimaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan suostumuksen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (esimerkiksi PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joissa valtiolle aiheutuu välittömiä menoja.

Toimenpiteessä määrätään sihteeristön oikeustoimikelpoisuudesta sekä erioikeuksista ja vapauksista, jotka ovat asioita, joista Suomessa säädetään lailla. Koska sihteeristön oikeudellinen asema ja erioikeudet ja vapaudet rajoittuvat toimenpiteen mukaan Argentiinan alueelle, ei niillä ole Suomen oikeudenkäyttöpiiriin ulottuvia vaikutuksia. Sihteeristön perustamista koskeva toimenpide ei sisällä muutoinkaan Suomen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Toimenpide on kuitenkin eduskunnan budjettivaltaa sitova kansainvälinen velvoite, koska se aiheuttaa valtiolle jatkuvia välittömiä menoja Suomen maksettavaksi tulevan rahoitusosuuden myötä. Näin ollen toimenpiteen hyväksyminen Suomen osalta edellyttää eduskunnan hyväksymistä.

Toimenpide ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Toimenpide voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä.

Edellä olevan perusteella sekä perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi 9—20 päivänä kesäkuuta 2003 Madridissa pidetyn Etelämannerta koskevan sopimuksen konsultatiivisen kokouksen hyväksymän toimenpiteen Etelämannerta koskevan sopimuksen sihteeristön perustamisesta.

Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja