Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 140/2003
Hallituksen esitys Eduskunnalle pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä tehdyn uuden pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen. Sopimus on allekirjoitettu elokuussa 2003. Uudessa sopimuksessa on otettu huomioon Euroopan unionin neuvoston asetukseen sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta tehdyt muutokset ja Pohjoismaiden sosiaaliturvalainsäädäntöön tehdyt muutokset.

Sopimus on tarkoitettu tulemaan voimaan sitä kuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikki hallitukset ovat ilmoittaneet Tanskan hallitukselle hyväksyvänsä sopimuksen.

Esitykseen liittyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykyinen tilanne ja ehdotetut muutokset

Nykyinen pohjoismainen sosiaaliturvasopimus (SopS 105—106/93) vuodelta 1992 tuli voimaan samanaikaisesti Euroopan talousalueesta tehdyn (ETA) sopimuksen kanssa vuoden 1994 alusta. Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus täydentää sosiaaliturvan koordinaatiota koskevaa neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin sekä itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä ja sen täytäntöönpanoasetusta (ETY) N:o 574/72. Sopimus ottaa huomioon erityisesti ne henkilöryhmät, joita asetuksen 1408/71 säännökset eivät koske, kuten kolmansien valtioiden kansalaiset sekä henkilöt, joilla ei ole eikä ole ollut työntekijän statusta. Pääosin sosiaaliturva Pohjoismaasta toiseen liikkuvien henkilöiden osalta on kuitenkin määräytynyt suoraan asetuksen 1408/71 mukaisesti.

Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen voimaantulon jälkeen on asetuksen 1408/71 henkilöpiiri laajentunut koskemaan opiskelijoita. Lisäksi kolmansien maiden kansalaiset tulivat asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan kesäkuun alusta 2003. Viimeksi mainittu muutos ei kuitenkaan koske ETA – valtioita eikä Tanskaa. Myös sosiaaliturvalainsäädäntö on Pohjoismaissa eräiltä osin oleellisesti muuttunut. Asetukseen tehtyjen muutosten ja myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisujen vuoksi on tarpeen uudistaa vuoden 1992 sopimusta. Tavoitteena on selkeyttää yhteisölainsäädännön ja pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen suhdetta.

Uuden pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen tarkoituksena on kytkeä sopimus ja asetus 1408/71 toisiinsa siten, että asetuksen aineellisen soveltamisalan muuttuessa myös sopimuksen soveltamisala muuttuu vastaavasti. Sopimuksessa ei enää luetella niitä sosiaaliturvan aloja koskevaa lainsäädäntöä, joihin sitä sovelletaan. Sen sijaan sopimuksen 2 artiklassa on määräys, että sitä sovelletaan kaikkeen asetuksen 1408/71 aineelliseen soveltamisalaan kuuluvaan lainsäädäntöön.

Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen henkilöllinen soveltamisala määritellään siten, että ensinnäkin sopimus koskee henkilöitä ja henkilöryhmiä, jotka kuuluvat asetuksen 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan. Sen lisäksi sopimus koskee eräitä henkilöryhmiä, jotka eivät kuulu asetuksen 1408/71 henkilölliseen soveltamisalaan. Näitä ovat henkilöt, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkun Pohjoismaan lainsäädännön piiriin sekä perheenjäseniä tai edunsaajia, jotka johtavat oikeutensa edellä mainituista henkilöistä.

Uudessa pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa on edelleen säilytetty eräitä erityismääräyksiä, jotka ovat tarpeellisia nimenomaan Pohjoismaasta toiseen siirtyvien asetuksen 1408/71 soveltamispiiriin kuuluvien henkilöiden sosiaaliturvaoikeuksien kannalta. Tällainen on muun muassa määräys, joka koskee sairaustapauksien yhteydessä kotimatkasta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamista. Samoin toiseen pohjoismaahan palaavaa työtöntä henkilöä koskeva erityismääräys on säilytetty uudessa sopimuksessa. Uudessa sopimuksessa on samalla tavoin kuin nykyisessäkin sopimuksessa määräys luopumisesta eräiden kustannusten korvaamisesta Pohjoismaiden kesken.

1. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sosiaaliturvan yhteensovittaminen Pohjoismaiden välillä liikkuvien henkilöiden osalta tapahtuu edelleen asetuksen 1408/71 perusteella. Nykytilanteeseen verrattuna uusi pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on kustannusvaikutuksiltaan vähäinen.

2. Asian valmistelu

Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus on valmistelu pohjoismaisen sosiaalipoliittisen komitean asettamassa työryhmässä. Neuvottelut on aloitettu joulukuussa 2000 ja saatettu päätökseen helmikuussa 2003. Sopimuksella on tarkoitus korvata nykyinen vuonna 1992 tehty sosiaaliturvasopimus. Sopimuksesta ovat antaneet lausuntonsa Ahvenanmaan maakuntahallitus, Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, työministeriö, ulkoasiainministeriö ja Vakuutusvalvontavirasto.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen sisältö

Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen soveltamisala on sama kuin asetuksen 1408/71 ja sen toimeenpanoasetuksen 574/72. Se koostuu neljästä osastosta. Ensimmäinen osasto käsittää yleiset määräykset (1—4 artikla). Toisessa osastossa määrätään sovellettavasta lainsäädännöstä (5—6 artikla). Kolmannessa osastossa (7—12 artikla) on oikeuksia etuuksiin koskevia erityismääräyksiä. Neljännessä osastossa ovat sopimuksen toimeenpanomääräykset (13—19 artikla). Sopimuksessa on viitattu edellä mainittuihin asetuksiin, jotta sopimuksen sisältö olisi mahdollisimman samanlainen kuin asetusten. Vain asetuksen säännöksistä poikkeavat määräykset on kirjoitettu sopimustekstiin.

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytettävät käsitteet. Käsitteissä on erityisesti otettu huomioon se, että tämä sopimus täydentää asetuksia 1408/71 ja 574/72.

2 artikla. Artiklassa määrätään, että sopimusta sovelletaan kaikkeen asetuksen 1408/71 asialliseen soveltamisalaan kuuluvaan lainsäädäntöön.

3 artikla. Artiklassa määrätään sopimuksen henkilöllisestä soveltamisalasta. Artiklan mukaan sopimusta sovelletaan kaikkiin henkilöihin, jotka kuuluvat asetuksen 1408/71 soveltamisalaan. Sen lisäksi sopimusta sovelletaan kaikkiin sellaisiin henkilöihin, joihin asetusta 1408/71 ei sovelleta, mutta jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkun Pohjoismaan lainsäädännön piiriin sekä näiden henkilöiden perheen jäseniin tai edunsaajiin.

4 artikla. Artiklassa on määräys, jolla laajennetaan asetuksen 1408/71 soveltamisalaa. Sen mukaan asetuksen 1408/71 ja täytäntöönpanoasetuksen 574/72 soveltaminen ulotetaan koskemaan kaikkia niitä henkilöitä, joihin sovelletaan tätä sopimusta ja jotka asuvat jossakin Pohjoismaassa, jollei sopimuksessa toisin mainita.

Artiklaan liittyy erityinen Tanskaa koskeva erityismääräys. Sopimuksen liitteessä määrätään Tanskan osalta, että asetus koskee vain Pohjoismaiden kansalaisia kun kyse on asetuksen 1408/71 tarkoittamista perhe-etuuksista, orvon etuuksista ja työttömän henkilön työnhakuoikeudesta ja kun on kyse pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa tarkoitetuista peruseläkkeistä.

5 artikla. Artiklassa on määräykset henkilöön sovellettavasta lainsäädännöstä silloin kun henkilö ei ole eikä ole ollut ansiotyössä. Näissä tapauksissa sovelletaan asuinvaltion lainsäädäntöä.

Artiklan 2 kohdassa erityismääräys, että muun muassa lähetetyn työntekijän puoliso ja alle 18-vuotias lapsi säilyvät entisen asuinvaltion lainsäädännön piirissä samalla tavoin kuin lähetetty työntekijä.

6 artikla. Artiklan määräyksen mukaan Pohjoismaan mannerjalustalla tapahtuvan työ rinnastetaan työskentelyyn sen valtion alueella, jolle mannerjalusta kuuluu.

7 artikla. Artiklassa on, kuten myös voimassa olevassa pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa, määräys sairaustapauksessa kotimatkan lisäkustannusten korvaamisesta Pohjoismaassa asuvalle henkilölle. Määräys koskee sekä asetuksen piiriin kuuluvia henkilöitä että vain tämän sopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä.

8 artikla. Artiklassa määrätään, että Pohjoismaasta toiseen siirtyvällä henkilöllä, joka ei ole ollut palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja siten kuin asetuksessa 1408/71tarkoitetaan, on oikeus peruseläkkeeseen toisessa maassa sen jälkeen kun hän on asunut siellä kolme vuotta.

Artiklan 2 kohdan mukaan asumisedellytyksen täyttymistä ratkaistaessa ei oteta huomioon asumis- eikä vakuutuskausia toisesta maasta.

Artiklan 3 kohdassa on määräys jättää huomioon ottamatta kaudet, jolloin henkilö on saanut eläkettä toisesta maasta, jota asetus 1408/71 tai tämä sopimus koskee.

9 artikla. Artiklassa määrätään, että henkilöllä on myös muissa ETA-maissa asuessaan oikeus Pohjoismaassa ansaitsemaansa peruseläkkeeseen.

10 artikla. Artiklassa määrätään eläkkeiden laskemisesta tilanteessa, jossa oikeus niin sanottuun eläkkeen tulevaan aikaan syntyy samanaikaisesti useammassa kuin yhdessä Pohjoismaassa. Artiklan mukaan tällaisesta tulevan ajan eläkkeestä annetaan vakuutus- tai asumiskausien perusteella laskettu suhteellinen osuus kustakin maasta.

11 artikla. Artiklassa on siirtymämääräys tietyistä ennen vuotta 1994 ansaituista kausista. Artiklassa määrätään myös, että peruseläkettä maksetaan vain siitä työskentelymaasta, jossa henkilö on samaan aikaan asunut, jos työeläkettä on kertynyt samanaikaisesti useammasta Pohjoismaasta. Artikla on samansisältöinen kuin voimassa olevassa sopimuksessa.

12 artikla. Artiklassa on määräys poikkeuksesta asetuksen 1408/71 67 artiklan 3 kohdan säännöksiin. Sen mukaan Pohjoismaan työttömyyspäivärahaa koskevan lainsäädännön säännöstä työskentelyedellytyksestä ei sovelleta, jos henkilö palaa kotimaahan tai maahan, jonka lainsäädännön piiriin hän on kuulunut viiden vuoden aikana ennen ilmoittautumistaan työnhakijaksi.

13 artikla. Artiklassa määrätään, että toimivaltaiset viranomaiset antavat vaadittavat määräykset sopimuksen yhdenmukaisen soveltamisen turvaamiseksi.

14 artikla. Artiklan määräyksen mukaan viranomaiset ja laitokset antavat toisilleen tarpeellista apua sopimuksen toimeenpanemiseksi. Jokaisessa Pohjoismaassa on erityinen toimivaltaisen viranomaisen nimeämä yhdyselin.

15 artikla. Artiklassa on nykyistä sopimusta vastaava määräys kustannusten korvaamisesta luopumisesta siltä osin kun on kysymys sairauden ja äitiyden sekä työtapaturman ja ammattitaudin johdosta myönnettävistä hoitoetuuksista, muussa kuin toimivaltaisessa valtiossa työtä hakevalle työttömälle myönnettävistä etuuksista sekä hallinnollisten tarkastusten ja lääkärintarkastusten kuluista.

16—19 artikla. Siirtymä- ja loppumääräyksillä määrätään sopimuksen ajalliseen ulottuvuuteen ja voimaantuloon liittyvistä kysymyksistä. Sopimuksen voimaantullessa lakkaa olemasta voimassa 15 kesäkuuta 1992 tehty sosiaaliturvasopimus (SopS 105—106/93).

2. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet Tanskan hallitukselle hyväksyvänsä sopimuksen.

Sopimus tulee voimaan Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta 30 päivän kuluttua siitä kun Tanskan ja vastaavasti Suomen hallitus ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle, että Färsaarten ja Grönlannin maakuntahallitukset ja vastaavasti Ahvenanmaan maakuntapäivät ovat ilmoittaneet, että sopimus koskee Färsaaria, Grönlantia tai Ahvenanmaata.

Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitus saattaa voimaan tasavallan presidentin asetuksella samana ajankohtana kuin sopimus.

3. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksessa on määräyksiä, jotka poikkeavat voimassa olevasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Näitä ovat 7—10 ja 12 artikla. Sopimuksen 7 artiklan mukaan voidaan pohjoismaassa asuvalle henkilölle korvata sairaustapauksesta aiheutuvia kotiinpaluun lisäkustannuksia. Sopimuksen 8 artiklassa on määräys, joka mahdollistaa kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaisen eläkkeen myöntämisen toisessa pohjoismaassa asuvalle henkilölle ja 9 artikla mahdollistaa eläkkeen maksamisen, kun henkilö asuu jossakin ETA- maassa. Sopimuksen 10 artiklassa on määräys niin sanotun tulevan ajan eläkkeen laskemisesta. Määräys poikkeaa voimassa olevasta työeläkelainsäädännöstä. Sopimuksen 12 artiklassa on työttömyysturvalaista poikkeava määräys, joka mahdollistaa työttömänä Suomeen palaavan henkilön oikeuden saada työttömyyspäivärahaa tietyin edellytyksin ilman edeltävää työskentelyä Suomessa.

Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on eduskunnan hyväksyminen tältä osin tarpeellinen.

Edellä olevan perusteella esitetään, että Eduskunta hyväksyisi Karlskronassa 18 päivänä elokuuta allekirjoitetun Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen ne määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Laki Pohjoismaisesta sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Karlskronassa 18 päivänä elokuuta 2003 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2003

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.