Siirry esitykseen
HE 217/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi mallioikeuslain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi mallioikeuslakia niin, että siihen tehdään Euroopan yhteisön neuvoston yhteisömallista antaman asetuksen edellyttämät muutokset.
Yhteisömalliasetuksella luodaan järjestelmä, jossa hakija voi saada yhdellä hakemuksella mallille koko yhteisön kattavan suojan. Asetus on jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta eikä sitä sinänsä tule saattaa kansallisesti voimaan. Yhteisömalliasetus sisältää kuitenkin sellaisia säännöksiä, jotka edellyttävät muutoksia mallioikeuslakiin. Mallioikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset siitä, että yhteisömallihakemus voidaan jättää Patentti- ja rekisterihallitukselle sekä siitä, että Patentti- ja rekisterihallitus voi periä toimittamismaksun hakemuksen toimittamisesta yhteisön mallioikeusvirastolle.
Yhteisömallia koskevat loukkaus- ja vahvistuskanteet käsitellään yhteisön mallituomioistuimissa. Asetuksen mukaan jäsenvaltiot nimeävät kansallisista tuomioistuimista nämä mallituomioistuimet. Esityksessä ehdotetaan, että Helsingin käräjäoikeus nimetään yhteisön mallituomioistuimeksi.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
Mallioikeuden tavoitteena on sekä kannustaa suunnittelijoita uuteen muotoiluun että tukea niitä, jotka ovat halukkaita investoimaan suunnittelun tuloksiin. Markkinoiden globalisoituessa on mallioikeuden samoin kuin muiden immateriaalioikeuksien merkitys korostunut; niin teollisoikeuksien kuin tekijänoikeuksienkin haltijoille on tärkeää, että suojan kohde saa suojaa ainakin tärkeimmillä markkina-alueilla. Kansainvälisen suojan tarpeesta johtuen on solmittu useita immateriaalioikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia. Myös sisämarkkinoiden toteutumista ja toimintaa on pyritty edistämään muun muassa yhdenmukaistamalla immateriaalioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä.
Mallien oikeudellista suojaa koskevat säännökset ovat poikenneet toisistaan Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa. Näiden erojen on katsottu vääristävän kilpailua ja vaikuttavan sitä kautta sisämarkkinoiden toimintaan. Euroopan yhteisöjen komissio antoi alustavan ehdotuksensa yhtenäisestä mallioikeusjärjestelmästä Euroopan yhteisössä jo vuonna 1991. Tätä seurasivat komission ehdotus mallien oikeudellista suojaa koskevaksi direktiiviksi (KOM(93)344 lopull.) ja ehdotus asetukseksi yhteisön mallista (KOM(93)342 lopull.). Direktiivi ja asetus oli tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti, mutta asetusehdotuksen käsittely lykkääntyi, koska Euroopan parlamentti antoi alkuperäisestä asetusehdotuksesta lausunnon vasta, kun direktiivistä oli päästy yksimielisyyteen.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi mallien oikeudellisesta suojasta 98/71/EY annettiin 13 päivänä lokakuuta 1998. Direktiivi yhdenmukaistaa kansallisia mallioikeuslakeja aineellisten säännösten, erityisesti mallien rekisteröinnin edellytysten osalta. Lisäksi direktiivi sisältää säännökset suojan laajuudesta, sisällöstä ja voimassaoloajasta. Direktiivin mukaan mallisuojan voimassaoloaika on enimmillään 25 vuotta. Direktiivillä ei sen sijaan pyritty yhdenmukaistamaan rekisteröintimenettelyjä kansallisissa viranomaisissa. Direktiivi on saatettu Suomessa voimaan lailla mallioikeuslain muuttamisesta (596/2002), joka tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 2002.
Direktiivin tultua hyväksytyksi komissio antoi uusitun ehdotuksensa asetukseksi yhteisön mallista (KOM(2000)660 lopull.) lokakuussa 2000. Neuvoston asetus yhteisömallista (EY) N:o 6/2002, jäljempänä yhteisömalliasetus, annettiin 12 päivänä joulukuuta 2001, ja se tuli voimaan 5 päivänä maaliskuuta 2002. Asetuksen täytäntöönpanoa varten annetaan yhteisömalliasetuksen 107 artiklan nojalla komission asetus yhteisömallista annetun neuvoston asetuksen täytäntöönpanosta (täytäntöönpanoasetus), sekä komission asetus sisämarkkinoilla toimivalle yhdenmukaistamisvirastolle (tavaramerkit ja mallit) suoritettavista yhteisömallin rekisteröintiin liittyvistä maksuista (maksuasetus). Täytäntöönpanoasetus ja maksuasetus on valmisteltu yhteisömalliasetuksen 109 artiklan mukaisessa komiteassa.
Yhteisömalliasetuksella luotiin kansallisen mallioikeuden rinnalle suoja-alueeltaan laajempi yhteisömallioikeus. Yhteisömalli on luonteeltaan jakamaton, niin että mallisuoja syntyy ja lakkaa samalla kertaa koko yhteisön alueella eikä sitä voida jakaa niin, että se olisi voimassa esimerkiksi vain osassa yhteisön valtioita. Samoin sen voi luovuttaa, siitä voi luopua, se voidaan julistaa mitättömäksi ja sen käytön voi kieltää ainoastaan koko yhteisössä. Kansalliset järjestelmät säilyvät yhteisömallista huolimatta rinnakkaisina järjestelminä ja hakija voi siten itse valita, valitseeko hän kansallisen vai yhteisön rekisteröintijärjestelmän.
Yhteisömallisuoja saadaan rekisteröimällä malli sisämarkkinoilla toimivaan yhdenmukaistamisvirastoon (Office for Harmonization in the Internal Market, Trade Marks and Designs, OHIM), joka toimii myös tavaramerkkien osalta yhteisön vastaavana rekisteriviranomaisena. Yhteisömalliasetuksen 111 artiklan mukaan rekisteröityä yhteisömallia koskevia hakemuksia voidaan tehdä virastolle hallintoneuvoston vahvistamasta päivästä alkaen. Edelleen rekisteröityä yhteisömallia koskevat hakemukset, jotka on tehty vahvistettua päivää edeltäneiden kolmen kuukauden aikana, katsotaan jätetyiksi kyseisenä päivänä. Hallintoneuvoston seuraava kokous on marraskuussa 2002, mutta tämänhetkisen tiedon mukaan sekä komission että viraston tavoitteena on, että yhteisömallia koskevia rekisteröintihakemuksia voi jättää 1 päivästä huhtikuuta 2003 alkaen, jolloin 1 päivän tammikuuta 2003 jälkeen tehdyt hakemukset katsotaan jätetyiksi kyseisenä päivänä. Yhteisömalliasetuksen 35 artiklan mukaan yhteisömallihakemuksen voi jättää joko suoraan yhdenmukaistamisvirastoon taikka kansalliselle rekisteröintiviranomaiselle, joka toimittaa yhteisömallihakemuksen edelleen yhdenmukaistamisvirastoon. Kansallinen viranomainen voi vaatia hakijalta maksun, joka yhteisömalliasetuksen mukaan ei saa ylittää hakemuksen vastaanottamisesta ja edelleentoimittamisesta aiheutuvia hallinnollisia kuluja (yhteisömalliasetuksen 35 artiklan 2 kohta).
Mallisuojan aineelliset säännökset ovat asetuksessa sisällöltään pääosin samat kuin direktiivissäkin. Asetus on kuitenkin yksityiskohtaisempi, ja lisäksi se sisältää säännöksiä menettelystä yhdenmukaistamisvirastossa.
Yhteisömalliasetuksen mukaan yhdenmukaistamisvirasto tutkii ainoastaan tietyt rekisteröinnin ehdottomat esteet. Virasto tutkii, että kyse on mallista ja että malli ei ole hyvän tavan tai yleisen järjestyksen vastainen. Sen sijaan mallin uutuutta tai eroavaisuutta aiempiin malleihin ei tutkita. Virasto ei siten suorita minkäänlaista uutuustutkimusta.
Yhteisömallin osalta ei ole käytössä väitemenettelyä, vaan sen sijaan yhteisömalliasetuksessa on lähtökohtana, että rekisteröity malli voidaan hallinnollisesti tutkia ja julistaa mitättömäksi milloin tahansa sen rekisteröinnin jälkeen. Yhteisömallin mitättömäksi julistamista haetaan pääsäännön mukaan yhdenmukaistamisvirastolta. Yhteisömallin mitättömäksi julistamisen keskittäminen yhdenmukaistamisvirastoon takaa sen, että rekisteröityjen yhteisömallien voimassaoloa tarkastellaan samassa instanssissa. Hakemus voidaan tehdä välittömästi rekisteröinnin jälkeen tai milloin vain suojan voimassa ollessa tai jopa suojan päätyttyä. Yhdenmukaistamisviraston mitätöintipäätöksistä voidaan valittaa viraston valituslautakuntaan ja lautakunnan päätöksistä EY:n tuomioistuimeen.
Yhteisömallia koskevat loukkaus- ja vahvistuskanteet käsitellään yhteisömalliasioita käsittelevissä tuomioistuimissa (yhteisön mallituomioistuimet), jotka ovat kansallisia erikseen nimettyjä ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuimia. Yhteisön mallituomioistuin voi loukkauskanteen yhteydessä tehdyn vastakanteen johdosta julistaa mallin mitättömäksi. Yhteisön mallituomioistuimilla ja yhdenmukaistamisvirastolla on siten osittain jaettu toimivalta mitättömäksi julistamisessa. Yhteisön mallituomioistuimilla on yksinomainen toimivalta loukkaus- ja vahvistuskanteiden käsittelyssä.
Yhteisömalliasetuksella luotiin lisäksi Suomessa aiemmin tuntematon suojamuoto, rekisteröimättömän mallin suoja. Rekisteröimätön malli on aikaisemmin ollut käytössä vain Isossa-Britanniassa, ja sen on katsottu hyödyttävän erityisesti sellaisia aloja, jotka tuottavat lyhyen ajan sisällä suuria määriä suhteellisen lyhytikäisiä malleja ja joille rekisteröimällä saatava suoja olisi siksi liian hidas tai liian kallis. Rekisteröimätön malli voi saada suojaa ainoastaan kolmen vuoden ajaksi siitä päivästä lukien, jolloin malli tuli ensimmäistä kertaa tunnetuksi yhteisössä.
Rekisteröimätön malli antaa haltijalleen oikeuden estää kolmatta osapuolta käyttämästä sitä ilman lupaa, jos kiistanalainen käyttö johtuu suojatun mallin jäljentämisestä. Käyttöä ei pidetä suojatun mallin kopioimisena, jos se on seurausta itsenäisestä luovasta työstä, jonka tekijän voidaan kohtuudella olettaa olleen tietämätön mallin haltijan julkistamasta mallista. Rekisteröimättömän mallin mitättömäksi julistaminen sekä loukkaus- ja vahvistuskanteet käsitellään yksinomaan yhteisön mallituomioistuimissa. Yhdenmukaistamisvirastolla ei ole toimivaltaa käsitellä rekisteröimätöntä mallia koskevia mitättömäksi julistamishakemuksia.
Esityksen tarkoituksena on tehdä mallioikeuslakiin (221/1971) yhteisömalliasetuksen vuoksi tarvittavat muutokset. Muutosehdotukset liittyvät yhteisömallihakemusten jättämiseen kansalliselle rekisteriviranomaiselle sekä yhteisön mallituomioistuimen nimeämiseen. Mallioikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 5 a luku, jossa säädettäisiin yhteisömallista.
33 a §. Ehdotetussa uudessa 33 a §:ssä määriteltäisiin yhteisömalli yhteisömalliasetuksen 1 artiklan mukaisesti siten, että yhteisömalli tarkoittaa sekä yhteisön mallioikeusvirastossa rekisteröityä mallia että rekisteröimätöntä mallia.
33 b §. Ehdotetun uuden 33 b §:n 1 momentin mukaan rekisteröityä yhteisömallia koskeva hakemus voitaisiin jättää Patentti- ja rekisterihallitukselle, joka toimittaisi hakemukset yhdenmukaistamisvirastolle yhteisömalliasetuksen ja annettavan täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti kahden viikon kuluessa hakemuksen jättämisestä. Ehdotetun täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaan hakemuksen vastaanottaneen viraston on lähetettävä hakijalle viipymättä vastaanottoilmoitus, josta ilmenee ainakin asiakirjojen laji ja lukumäärä sekä niiden saapumispäivä.
Pykälän 2 momentin mukaan hakijan tulisi samalla, kun hän jättää hakemuksen Patentti- ja rekisterihallitukselle, suorittaa toimittamismaksu. Maksusta säädettäisiin tarkemmin Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (1032/1992) nojalla annettavassa kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa Patentti- ja rekisterihallituksen maksullisista suoritteista. Yhteisömalliasetuksen mukaisesti maksu ei saa ylittää hakemuksen vastaanottamisesta ja eteenpäin toimittamisesta aiheutuvia hallinnollisia kuluja.
43 §. Pykälän 1 momentin kieliasua muutettaisiin vastaamaan nykytilaa, sillä Helsingin raastuvanoikeus on nykyään Helsingin käräjäoikeus. Samalla kieliasu olisi yhtenäinen ehdotetun 2 momentin kanssa.
Uudessa 2 momentissa säädettäisiin, että yhteisömalliasioita käsittelevänä tuomioistuimena toimii Helsingin käräjäoikeus. Yhteisömalliasetus edellyttää, että jäsenvaltiot nimeävät vähintään yhden kansallisen ensiasteen tuomioistuimen ja vähintään yhden toisen asteen tuomioistuimen yhteisön mallioikeusasioita hoitaviksi tuomioistuimiksi. Helsingin käräjäoikeus on jo nyt ainoa laillinen oikeuspaikka kansallisissa mallioikeusasioissa. Siten Helsingin käräjäoikeus olisi johdonmukaista nimetä myös yhteisömalliasioita käsitteleväksi tuomioistuimeksi. Kansallisten, muutoksenhakua koskevien säännösten mukaisesti Helsingin käräjäoikeudesta voi valittaa säännönmukaisesti Helsingin hovioikeuteen. Koska ensiasteen tuomioistuimia nimetään vain yksi, ja säännönmukainen valitusaste on joka tapauksessa Helsingin hovioikeus, ei Helsingin hovioikeutta ole, yhteisömalliasetuksen sanamuodosta huolimatta, välttämätöntä nimetä laissa erikseen. Kun vain Helsingin käräjäoikeus nimetään kansalliseksi ensiasteen yhteisömalliasioita käsitteleväksi tuomioistuimeksi, tulee samalla Helsingin hovioikeus nimetyksi ainoaksi kansalliseksi toisen asteen yhteisömalliasioita käsitteleväksi tuomioistuimeksi.
Yhteisömalliasetuksen 81 artiklan mukaan yhteisömallituomioistuimilla on yksinomainen toimivalta käsitellä yhteisömallien loukkauskanteet, vahvistuskanteet, rekisteröimättömän yhteisömallin mitättömyyttä koskevat kanteet sekä rekisteröidyn yhteisömallin mitättömyyttä koskevat vastakanteet, jos mitättömyyskanne on nostettu edellä mainittujen kanteiden yhteydessä.
47 §. Yhteisömalliasetuksen 35 artiklan mukaan kansallinen viranomainen voi periä hakemuksen toimittamisesta maksun, mutta kansallisen viranomaisen yhteisömallihakemuksen toimittamisesta perimä maksu ei saa ylittää hakemuksen toimittamisesta aiheutuvia hallinnollisia kuluja. Ehdotetussa uudessa 33 b §:n 2 momentissa säädettäisiin oikeudesta periä toimittamismaksua. Tällöin 47 §:n maksuja koskevaan listaan tulisi myös lisätä toimittamismaksu.
Yhteisön mallioikeudella on vastaisuudessa merkittävät vaikutukset mallisuojaan myös kansallisella tasolla, vaikka kansalliset järjestelmät säilyvätkin yhteisömallijärjestelmän rinnalla. On oletettavaa, että mallisuojan kiinnostavuus lisääntyy. Todennäköisesti erityisesti suuret yritykset, joiden tuotteiden markkinat ovat kansainväliset, pääosin hakevat yhteisömallia kansallisen mallin sijaan. Siten kansallisen järjestelmän merkitys vähenee. Toisaalta pienemmille yrityksille, joiden tuotteiden markkinat ovat pääosin tai kokonaan kansallisia, saattaa edelleen olla tarkoituksenmukaisinta suojata mallinsa kansallisesti. Patentti- ja rekisterihallitus pyrkii kehittämään asiakaskunnalle tärkeätä palvelumuotoista mallien tutkimistoimintaa.
Vaikutusten arvioinnissa voidaan hakea jonkinlaista johtoa tavaramerkkien puolelta. Samalla on kuitenkin otettava huomioon se, että mallien rekisteröintihakemuksista on useina vuosina ollut noin puolet kotimaisten hakijoiden tekemiä. Tämä on selvästi enemmän kuin tavaramerkkipuolella, jossa kotimaisten hakijoiden osuus ennen yhteisön tavaramerkkiä ja kansainvälistä rekisteröintiä oli noin neljäsosa.
Kansallisten mallioikeushakemusten määrä pudonnee muutaman vuoden viiveellä noin puoleen nykyisestä noin 900 hakemuksesta. Laskun syynä on luonnollisesti se, että valtaosa ulkomaisista hakijoista sekä osa kotimaisista hakijoistakin siirtyy yhteisömalliin. Toisaalta yhteisön mallijärjestelmän toimivuus sekä yhteisön oikeuskäytäntö varmaankin vaikuttavat yhteisömallin suosioon erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta.
Yhteisömallijärjestelmän voimaantulo vaikuttaa siten merkittävästi kansallisten malliokeushakemusten määrään. Patentti- ja rekisterihallitus saa yhteisömallihakemusten toimittamisesta maksun, joka kattaa toimittamisesta aiheutuneet hallinnolliset kulut. Toimittamismaksu ei kuitenkaan muodostu tulonlähteeksi Patentti- ja rekisterihallitukselle. Patentti- ja rekisterihallituksen mallioikeusyksikkö joutuu sopeutumaan pieneneviin hakemusmaksutuloihin tilanteessa, jossa tutkimusaineisto todella merkittävästi kasvaa lisäten hakemusten käsittelyn vaatimaa työmäärää.
Esitys on valmisteltu kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman mallioikeustyöryhmän osamietinnön (KTM:n työryhmä- ja toimikuntaraportteja 12/2000) ja loppuraportin (KTM:n työryhmä- ja toimikuntaraportteja 8/2001) pohjalta. Esitys on valmisteltu virkatyönä kauppa ja teollisuusministeriössä yhdessä Patentti- ja rekisterihallituksen kanssa.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Lakiehdotukset
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 12 päivänä maaliskuuta 1971 annetun mallioikeuslain (221/1971) 43 § ja 47 §:n 1 momentti, sellaisena kuin niistä on 47 §:n 1 momentti laissa 596/2002, sekä
lisätään lakiin uusi 5 a luku seuraavasti:
5 a luku
Yhteisömalli
33 a §Yhteisömallilla tarkoitetaan yhteisömallista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2002/6 mukaista rekisteröimätöntä mallia sekä Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla toimivan yhdenmukaistamisviraston (yhteisön tavaramerkki- ja mallioikeusvirasto) rekisteröimää mallia.
33 b §Yhteisömallin rekisteröintiä koskeva hakemus voidaan jättää Patentti- ja rekisterihallitukselle, joka toimittaa sen edelleen yhteisön tavaramerkki- ja mallioikeusvirastolle niin kuin yhteisömallista annetussa neuvoston asetuksessa säädetään.
Yhteisömallia koskevaa hakemusta jätettäessä on suoritettava Patentti- ja rekisterihallitukselle hakemuksen toimittamismaksu.
43 §Laillisena tuomioistuimena parempaa oikeutta malliin, rekisteröinnin kumoamista, hakemuksen tai rekisteröinnin toiselle siirtämistä, mallioikeuden loukkausta sekä pakkolupaa, 32 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta, 40 §:ssä tarkoitettua rikkomusta ja korvausta sekä 41 §:ssä tarkoitettua vahvistuskannetta koskevissa asioissa on Helsingin käräjäoikeus.
Yhteisömallista annetussa neuvoston asetuksessa tarkoitettuna yhteisömalliasioita käsittelevänä tuomioistuimena toimii Helsingin käräjäoikeus.
47 §Mallin rekisteröintihakemuksen, rekisteröinnin uudistamisen, mallin muuttamisen ja yhteisömallihakemuksen jättämisen yhteydessä on suoritettava hakemusmaksu, uudistamismaksu, mallin muuttamismaksu ja yhteisömallihakemuksen toimittamismaksu sekä asian laadun mukaan seuraavat lisämaksut: luokkamaksu jokaiselta tavaraluokalta ensimmäisen jälkeen, yhteisrekisteröintimaksu jokaiselta mallilta ensimmäisen jälkeen, säilytysmaksu mallikappaleen säilytyksestä ja kuulutusmaksu jokaiselta kuvalta ensimmäisen kuvan jälkeen sekä eri maksu mallirekisteriin muista seikoista tehtävistä merkinnöistä. Uudistamismaksu, joka suoritetaan kulumassa olevan rekisteröintikauden jälkeen, on suoritettava korotettuna.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2003.
Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2002
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Kauppa- ja teollisuusministeri
Sinikka Mönkäre