Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 208/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kirkkolain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Kirkkolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan virkaan nimittämisen tai virkasuhteeseen ottamisen edellytyksenä on, että henkilö toimittaa virkaan ottavan viranomaisen pyynnöstä nähtäväksi otteen rikosrekisteristä sellaisissa tapauksissa, joissa työnantajan on vaadittava lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain mukaan nähtäväkseen työhön otettavan henkilön rikosrekisteriote.

Sellaisia sakraalitiloja varten, jotka eivät ole kirkkolaissa tarkoitettuja kirkkoja eivätkä siunauskappeleita, otettaisiin käyttöön kirkon perinteeseen vanhastaan kuuluva kirkollisten toimitilojen käsite, kappeli.

Kirkon keskusrahaston eläkerahaston sijoitustoiminnan valvonta ehdotetaan annettavaksi Vakuutusvalvontavirastolle.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2003 alusta.


PERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset

1.1. Rikosrekisteriotteen esittäminen nähtäväksi (6 luvun 4 a §)

Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettu laki (504/2002) velvoittaa työnantajaa selvittämään lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustaa. Mainitun lain mukaan työnantajan tulee vaatia työhön valittua henkilöä ennen lopullista nimittämistä tai työsopimuksen tekemistä taikka ehdotetun menettelyn piiriin kuuluvia tehtäviä ensi kertaa henkilölle annettaessa toimittamaan työnantajan nähtäväksi ote rikosrekisteristä. Velvollisuus koskee tilanteita, joissa työ on luonteeltaan sellaista, että se laissa määritellyin tavoin mahdollistaa läheisen vuorovaikutuksen lapsen kanssa ilman huoltajan läsnäoloa. Otteesta tulee ilmetä, onko henkilö tuomittu rikoslain (39/1889) nojalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta teosta, seksuaalirikoksesta, törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuneesta rikoksesta taikka huumausainerikoksesta. Lain piiriin kuuluvat sekä työsopimussuhteiset työntekijät että virkasuhteiset virkamiehet ja viranhaltijat. Laki sisältää kunnallisten viranhaltijoiden sekä valtion virkamiesten osalta erityissäännökset rikosrekisteriotteen esittämisen ja viran täyttämisen suhteesta.

Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä koskee myös evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien viranhaltijoita ja työsopimussuhteisia työntekijöitä. Lakiin ei kuitenkaan katsottu olevan kirkon oikeudellisen erityisaseman vuoksi mahdollista sisällyttää kirkon virkasuhteiden osalta virkojen täyttämistä ja virkasuhteen syntymisen ehtoja koskevia säännöksiä. Kirkon viranhaltijoiden osalta on tarpeen säätää muun julkisen sektorin tapaan siitä, millä tavalla rikosrekisteriotteen esittämisvelvollisuus vaikuttaa viran täyttämiseen ja virkasuhteeseen ottamiseen sellaisessa tilanteessa, jossa tehtävien sisältö on mainitun lain 2 §:ssä tarkoitetun mukainen.

Kirkkolain (1054/1993) 6 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a §, jonka mukaan virkaan nimittäminen tai virkasuhteeseen ottaminen ei voisi tapahtua, ennen kuin palvelukseen otettava henkilö viran täyttävän tai virkaan ottavan viranomaisen pyynnöstä on esittänyt laissa edellytetyn rikosrekisteriotteen. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta ottaa viranhaltija ehdollisesti siten, että virkasuhteen syntymisen vahvistaminen tai raukeaminen riippuisi asetetussa määrärajassa tapahtuvasta rikosrekisteriotteen esittämisestä.

Rikosrekisteriotteen esittämisvelvollisuus tulee yleisimmin kysymykseen päiväkerhojen ja iltapäiväkerhojen lastenohjaajien, lapsityönohjaajien, nuorisotyönohjaajien, diakonian viranhaltijoiden ja seurakuntapastorien osalta, mutta myös muidenkin yksittäisten viranhaltijoiden tai viranhaltijaryhmien osalta. Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain sisältöä vastaavasti ehdotetaan kirkkolaissa säädettäväksi, että virkaan nimittäminen tai virkasuhteeseen ottaminen ei voisi tapahtua, jollei asianomainen ole pyynnöstä esittänyt nähtäväksi rikosrekisteriotetta. Mikäli viranhaltijalle annetaan virkasuhteen muutoin pysyessä entisellään uusia tehtäviä siten, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain mukaan työnantajalle tulee velvollisuus vaatia nähtäväkseen rikosrekisteriote, työnantajan olisi harkittava tehtävämuutosta saamansa rekisteriotteen informaation valossa. Tällaisen tilanteen varalta ei kirkkolakiin kuitenkaan tarvita erillisiä säännöksiä, sillä sovellettavaksi tulee lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain säännökset.

Kun viranhaltijan tehtäviin kuuluu sellaista työtä, että lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain tarkoittama olosuhde on olemassa, virkaan nimittämisen tai virkasuhteeseen ottamisen edellytykseksi asetettaisiin, että asianomainen henkilö on esittänyt virkaan ottavan viranomaisen, tavallisimmin kirkkoneuvoston tai kirkkovaltuuston, pyynnöstä nähtäväksi häntä koskevan otteen rikosrekisteristä. Edellytys olisi täyttämismenettelyn laillisuutta koskeva ja viranomaisella olisi mahdollisuus nimittää asianomainen virkaan tai ottaa vikasuhteeseen riippumatta rikosrekisteriotteen sisältämistä tiedoista.

Jollei virkaa täytettäessä ole käytettävissä rikosrekisteriotetta, viran täyttäminen tai virkasuhteeseen ottaminen tehtäisiin ehdollisena siten, että asianomaisen tulisi 30 päivän kuluessa tai erityisestä syystä myöhemmän määräajan kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta esittää rikosrekisteriote. Sen esittämisen jälkeen viran täyttävän viranomaisen olisi joko vahvistettava tai jätettävä vahvistamatta viran täyttämispäätös. Esimerkiksi kun kirkkovaltuusto on päättänyt viran täyttämisestä, valtuuston koolle kutsuminen vain vahvistamispäätöksen tekemistä varten ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista. Näissä tilanteissa vahvistamisen voisi tehdä myös kirkkoneuvosto. Raukeamisesta päättäisi joka tapauksessa asianomainen viran täyttävä viranomainen. Tarkoituksena on, että kirkkohallitus ohjeistaa kirkon ja seurakunnan viranomaisia lain soveltamiseen liittyvistä menettelykäytännöistä.

1.2. Kappeli kirkkolainsäädännössä (9 luvun 3 § ja 13 luvun 6 §)

Viime vuosina seurakuntiin on rakennettu runsaasti sakraalikäyttöön jumalanpalvelusta, muuta hartauselämää ja kirkollisia toimituksia varten tarkoitettuja tiloja, jotka eivät kuitenkaan ole kirkkolain tarkoittamassa merkityksessä kirkkoja. Lisäksi kirkon toiminnasta laitoksissa sekä erilaisten yhteisöjen ja toimintojen keskellä on seurannut kappeleiden ja hiljaisten huoneiden rakentamista ja varustamista muun muassa sairaaloihin, oppilaitoksiin sekä liike- ja matkailukeskuksiin. Sakraalikäyttöön tarkoitettujen muiden kuin varsinaistenkirkkotilojen kirkko-oikeudellinen asema on nykyisin kokonaan sääntelemättä.

Kirkolliskokous on 16 päivänä toukokuuta 2002 päättänyt, että sellaisia sakraalikäyttöön tarkoitettuja tiloja varten, jotka eivät ole kirkkolaissa tarkoitettuja kirkkoja eivätkä siunauskappeleita, otetaan säädöskäyttöön kirkon perinteeseen vanhastaan kuuluva kirkollisten toimitilojen käsite, kappeli. Kappeli voisi olla erillinen rakennus tai isomman rakennuskokonaisuuden, pääsääntöisesti seurakuntatalon tai -keskuksen, juhlasali ja muu hartauden harjoittamista tai toimituksia varten oleva tila. Kappelin määritelmä sisältyy kirkolliskokouksen edellä mainittuna päivämääränä hyväksymään kirkkojärjestyksen (1055/1993) 14 luvun uuteen 3 §:ään. Kappeli vihittäisiin käyttöön kuten kirkko ja sen käyttöä koskisivat soveltuvin osin samat periaatteet kuin kirkkoa. Kappeli ei kuitenkaan kuuluisi kirkkolain 14 luvun 2 §:ssä tarkoitettujen kirkollisten rakennusten kategoriaan, jota koskevat erityiset kirkkolain rakennussuojelusäännökset, jollei kappeli sijaitse hautausmaan yhteydessä.

Edellä selostettu kirkolliskokouksen päätös vaikuttaa kirkkolain 9 luvun 3 §:ään siten, että kirkkovaltuustossa määräenemmistöllä päätettävien asioiden joukkoon olisi lisättävä muiden merkittävien rakennusten lisäksi kappelin rakentamista koskeva päätös. Tämä ei muuttaisi kovinkaan paljon nykyisiä käytäntöjä, koska ehdotetun kappelin määrittelyn mukaiset tilat useimmissa tapauksissa sisältyvät seurakuntataloon tai -keskukseen, jota määräenemmistösäännös on vanhastaan koskenut. Säännöstä ehdotetaan lisäksi tarkistettavaksi siten, että kirkkolain 14 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua olennaista korjaamista koskeva päätös olisi kirkon lisäksi myös siunauskappeleiden kohdalla tehtävä määräenemmistöllä.

Lisäksi 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta ehdotetaan täydennettäväksi siten, että kappeli lisätään siihen lajiltaan määriteltyyn omaisuuteen, joka seurakuntajaon yhteydessä on annettava sille seurakunnalle, jota tai johon kuuluvaa aluetta se yksinomaan tai pääasiallisesti palvelee.

1.3. Kirkon keskusrahaston eläkerahaston sijoitustoiminnan valvonta (22 luvun 10 §)

Kirkon keskusrahaston eläkerahaston tehtävänä on tasoittaa kirkon keskusrahastolle eri vuosina kannettavan eläkemaksun määrää sekä turvata eläkkeiden maksuvalmius tulevaisuudessakin. Rahaston rahavaroja ja muuta omaisuutta hoidetaan erillään kirkon keskusrahaston muusta omaisuudesta noudattaen, mitä kirkon keskusrahastosta annetussa laissa (895/1941) ja sanotun lain täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa (982/1944) sekä kirkkohallituksen ohjesäännössä ja varainhoitosäännössä säädetään tai määrätään.

Kirkkojärjestyksen 22 luvun 3 a §:n mukaan kirkon keskusrahaston eläkerahaston varojen sijoittamista varten on kirkkohallituksen toimikaudekseen asettama kirkon keskusrahaston eläkerahaston johtokunta, johon kuuluu puheenjohtaja ja vähintään neljä ja enintään kahdeksan muuta jäsentä. Johtokunnan jäsenten tulee olla sijoitustoimintaan perehtyneitä kirkon jäseniä. Jäsenistä kolmannes tulee nimittää kirkon merkittävimpien henkilöstöjärjestöjen ehdottamista henkilöistä.

Johtokunta antaa kirkkohallitukselle vuosittain kertomuksen edellisen vuoden toiminnastaan. Kirkon keskusrahaston ja muiden kirkkohallituksen hoidossa olevien rahastojen tilit ja hallinnon tarkastavat kirkolliskokouksen ennen tilivuoden alkua valitsemat tilintarkastajat. Tilintarkastajien tehtävänä on seurata kirkon keskusrahaston hallintoa ja muun muassa erityisesti tarkastaa, että kirkon keskusrahaston ja muiden kirkkohallituksen hoidossa olevien rahastojen varat on sijoitettu tarkoituksenmukaisesti ja rahastojen huolellista hoitoa ja etua silmälläpitäen.

Vakuutusvalvontavirastosta annetun lain (78/1999) 1 §:n mukaan vakuutus- ja eläkelaitosten sekä muiden alalla toimivien valvontaa ja tarkastusta varten on Vakuutusvalvontavirasto. Mainitun lain 3 §:n mukaan Vakuutusvalvontaviraston tehtävänä on muun muassa valvoa ja tarkastaa valvottavien toimintaa siten kuin siitä erikseen säädetään, seurata vakuutusmarkkinoiden ja siihen liittyvien alojen kehitystä, tehdä esityksiä vakuutusalan kehityksen vaatimiksi toimenpiteiksi, osallistua viranomaisten väliseen kansainväliseen toimintaan sekä toimia erityisesti Euroopan talousalueella yhteistyössä muiden vakuutus- ja rahoitusvalvontaa harjoittavien viranomaisten kanssa. Vakuutusvalvonnan tarkoituksena on vakuutettujen ja vakuutuksenottajien etujen turvaaminen, vakuutustoiminnan terveen kehityksen ja terveen kilpailun varmistaminen ja vakuutustoiminnan lainmukaisuuden sekä hyvän vakuutustavan valvonta. Vakuutusyhtiöiden sijoitustoiminnan lähtökohtana on vastuuvelkaa vastaavien varojen sijoittaminen, jota säätelevät Euroopan Unionin henki- ja vahinkovakuutusdirektiivit.

Sijoitustoiminnan valvonnassa on tarpeen erityisesti riskien hallinnan kehittäminen ja kiinteistöjen arvostukseen liittyvien periaatteiden yhdenmukaisuuden ja uusien sijoitusinstrumenttien valvonnan kehittäminen yhteistoiminnassa rahoitustarkastuksen kanssa. Vakuutustarkastuksen kustantamisesta annetun lain (479/1944) 1 §:n mukaan vakuutuslaitokset suorittavat valvonnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi maksun, jonka perusteet sosiaali- ja terveysministeriö määrää.

Vakuutusvalvontavirasto valvoo kaikkien TEL:n alaisten työeläkelaitosten vakavaraisuutta, toimintapääomien kehitystä sekä sijoitustoimintaa. Valtion eläkerahaston sijoitustoiminnan valvonta on siirtynyt Vakuutusvalvontavirastolle vuoden 2000 alusta ja kuntien eläkevakuutuksen heinäkuun 1 päivästä 2000. Kirkon eläkejärjestelmä on ainoa eläkejärjestelmä, joka ei ole Vakuutusvalvontaviraston valvonnan piirissä.

Pääoma- ja rahoitusmarkkinoiden muutokset ovat edellyttäneet rahoitusmarkkinoilla toimivilta erityisesti riskien hallinnan kehittämistä. Samaan aikaan on pyritty tehostamaan viranomaisvalvontaa. Kirkon eläkejärjestelmän rahastoidut varat eivät muodosta minkään tietyn vastuuosuuden katetta, vaan ne on koottu tulevien menojen tasaamista varten. Tämän vuoksi valvonnan tehostamisessa olisi kysymys sijoitustoiminnan valvonnasta. Sijoitusriskien analysointi on tarkoituksenmukaista antaa Vakuutusvalvontavirastolle, joka valvoo muitakin eläkejärjestelmiä.

Vakuutusvalvontavirastosta annetun lain 2 §:n 18 kohdan nojalla muista kuin laissa suoraan Vakuutusvalvontaviraston tarkastettavista laitoksista on säädettävä lailla. Siten Vakuutusvalvontaviraston tehtävien laajentaminen koskemaan myös Kirkon keskusrahaston eläkerahaston valvontaa edellyttää lain tasoista säännöstä. Ilman perustuslain ja kirkkolain turvaamaa kirkon autonomiaa järjestysmuotonsa ja hallintonsa järjestämiseksi valvontasäännös voitaisiin sijoittaa kirkon keskusrahastosta annettuun lakiin tai suoraan Vakuutusvalvontavirastosta annettuun lakiin. Kun perustuslain 76 §:n 1 momentin mukaan kirkkolaissa säädetään evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta, on valvontasäännös kuitenkin sijoitettava kirkkolakiin.

Kirkkolain 22 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 10 §, jonka mukaan Vakuutusvalvontavirasto valvoisi Kirkon keskusrahaston eläkelaitoksen sijoitustoimintaa. Vakuutusvalvontavirasto raportoisi toimistaan ja havainnoistaan kirkkohallitukselle. Valvontamaksusta säädettäisiin erikseen vakuutustarkastuksen kustantamisesta annetussa laissa.

Kirkon eläkejärjestelmälle ei tarvitse asettaa vakavaraisuusvaatimuksia, koska rahastointi on niin sanottua puskurirahastointia, jolle ei ole asetettu vähimmäismäärää eikä vähimmäistuottovaatimusta. Sijoitustoiminnan valvonnan keskeisimmiksi osa-alueiksi muodostuisivat sijoitussuunnitelman asianmukaisuuden varmistaminen, jolloin arvioitaisiin myös eläkerahaston ennakoidun kehityksen riittävä huomioon ottaminen, sijoitussuunnitelman noudattamisen valvonta ja sijoitustoiminnan sisäisen valvonnan asiamukaisuuden varmistaminen suhteessa valtuuksien määrittelyyn ja erilaisiin kontrolleihin.

2. Esityksen vaikutukset

Lisättäessä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain säännöksiin perustuva rikosrekisteriotteen esittämistä koskeva säännös kirkkolakiin saatetaan kirkon viranhaltijoiden asema vastaavaksi muiden julkisyhteisöjen viranhaltijoiden kanssa.

Kirkon keskusrahaston eläkerahaston sijoitustoiminnan valvontamaksuihin sovellettaisiin vakuutustarkastuksen kustantamisesta annettua lakia. Mainitun lain 1 §:n 3 momentin mukaan valvontamaksun perusteet muodostuvat kiinteästä perusmaksusta ja siihen lisättävästä suhteellisesta maksusta. Koska julkisen sektorin eläkelaitoksia eivät koske vastuuvelan katetta ja vakavaraisuutta koskevat vaatimukset, valvonta kohdistuu ennen kaikkea sijoitustoiminta- ja riskienhallintaprosesseihin. Valvontamaksu voitaisiin näin ollen määrätä kiinteänä. Kirkon eläkelaitoksen valvonta vaatisi noin puoli henkilötyövuotta, jonka kustannukset kirkolle voidaan arvioida noin 30 000 euron suuruiseksi vuosittain.

3. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu kirkkohallituksessa, kirkolliskokouksen lakivaliokunnassa ja talousvaliokunnassa sekä opetusministeriössä virkatyönä. Kirkon alan työmarkkinajärjestöt ovat antaneet rikosrekisteriotteen esittämistä koskevasta esityksestä lausuntonsa kirkkohallitukselle. Museovirasto on antanut kappelikäsitteen lisäämistä kirkkolainsäädäntöön liittyvästä uudistuksesta lausunnon kirkkohallitukselle. Kirkon eläkejärjestelmän tulevaisuutta selvittänyt työryhmä piti perusteltuna kirkon eläkerahaston saattamista vakuutusvalvontaviraston valvontaan sijoitustoiminnan osalta.

4. Voimaantulo

Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annettu laki tulee voimaan vuoden 2003 alusta. Vakuutusvalvontaviraston suorittama Kirkon keskusrahaston eläkerahaston sijoitustoiminnan valvonta on tarkoitus aloittaa niinikään vuoden 2003 alusta. Näillä perusteilla on tarkoituksenmukaista, että tässä esityksessä ehdotetut kirkkolain muutokset tulisivat voimaan mainitusta ajankohdasta lukien.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Laki kirkkolain muuttamisesta

Kirkolliskokouksen ehdotuksen ja eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 26 päivänä marraskuuta 1993 annetun kirkkolain (1054/1993) 9 luvun 3 §:n 1 kohta ja 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta sekä

lisätään 6 lukuun uusi 4 a § ja 22 lukuun uusi 10 § seuraavasti:

6 luku

Viranhaltijat ja työntekijät

4 a §
Rekisteriotteen esittäminen nähtäväksi

Virkaan nimittämisen tai virkasuhteeseen ottamisen edellytyksenä on lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) 2 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, että henkilö on toimittanut viran täyttävän viranomaisen pyynnöstä nähtäväksi rikosrekisterilain (770/1993) 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun otteen rikosrekisteristä. Jollei virkaa täytettäessä ole käytettävissä rikosrekisteriotetta, päätös on tehtävä ehdollisena ja valinnan vahvistaminen on ratkaistava vasta sitten, kun ote on esitetty. Virkaan ehdollisesti valitun on esitettävä nähtäväksi rikosrekisteriote viimeistään 30 päivän tai viran täyttävän viranomaisen erityisestä syystä myöntämän pidemmän määräajan kuluessa valitsemispäätöksen tiedoksisaannista lukien uhalla, että valinta muutoin raukeaa. Valinnan vahvistamisesta tai sen raukeamisesta päättää ehdollisen valinnan suorittanut viranomainen tai vahvistamisesta asianomainen alempi täytäntöönpaneva viranomainen.

9 luku

Kirkkovaltuusto

3 §
Määräenemmistö

Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmannesta saapuvilla olevista ja enemmän kuin puolet kaikista valtuuston jäsenistä sitä kannattaa asioissa, jotka koskevat

1) kirkon ja siihen kuuluvien rakennusten tai siunauskappelin rakentamista tai 14 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua korjaamista sekä kappelin, seurakuntatalon, seurakunnan virastotalon tai leiri- ja kurssikeskuksen rakentamista taikka hautausmaan perustamista tai laajentamista;


13 luku

Seurakuntajaon muuttaminen

6 §
Poikkeukset jakoperusteesta

Omaisuuden jaossa edellä 5 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa on jakoperusteista poiketen ja jakoon ottamatta


2) annettava sellainen muu kirkko, kappeli, seurakuntatalo, hautausmaa tai muunlainen kiinteistö taikka rakennus, joka yksinomaan tai pääasiallisesti palvelee jotakin aluetta, sille seurakunnalle, johon alue tulee kuulumaan.


22 luku

Kirkkohallitus, kirkon keskusrahasto ja kirkon sopimusvaltuuskunta

10 §
Vakuutusvalvonta

Kirkon keskusrahaston eläkerahaston sijoitustoimintaa valvoo Vakuutusvalvontavirasto. Valvontamaksusta säädetään erikseen.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .


Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Kulttuuriministeri
Kaarina Dromberg

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.