Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2001 allekirjoitetun Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan välisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen. Sopimus on jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden ja osittain yhteisön toimivaltaan.

Sopimuksen perustana on vuonna 1995 hyväksytyllä Barcelonan julistuksella käynnistetty Euro-Välimeri-kumppanuus Euroopan yhteisön, sen jäsenvaltioiden ja kahdentoista Välimeren alueen kumppanin kesken (Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Kypros, Libanon, Malta, Marokko, Syyria, Tunisia ja Turkki sekä palestiinalaishallinto). Kumppanuuden päämääränä on edistää alueen rauhaa ja turvallisuutta sekä kehittää keskinäistä kauppaa ja taloussuhteita. Sopimuksella käynnistetään säännöllinen poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen vuoropuhelu sopimuspuolten välillä. Johtavana kauppapoliittisena tavoitteena on Maailman kauppajärjestön sääntöjä noudattavan vapaakauppa-alueen asteittainen perustaminen. Myös maataloustuotteiden ja palvelujen kauppaa on tarkoitus vapauttaa. Sopimuspuolet sitoutuvat laaja-alaiseen yhteistyöhön, jonka piiriin kuuluvat muun muassa tulliasiat, energia, tiede, koulutus, tietoyhteiskunta, liikenne, ympäristö, kuluttajansuoja sekä rahanpesun, huumerikollisuuden ja terrorismin torjunta. Sopimus käynnistää myös siirtolaisuuden hallintaan liittyvän vuoropuhelun ja sisältää takaisinottovelvoitteen.

Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen omien hyväksymismenettelyjensä loppuunsaattamisesta. Voimaan tullessaan sopimus korvaa Brysselissä 18 päivänä tammikuuta 1977 Euroopan yhteisöjen ja Egyptin välillä allekirjoitetun yhteistyösopimuksen. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Euroopan yhteisön Välimeri-politiikka sai nykyisen muotonsa vuonna 1995 hyväksytyllä Barcelonan julistuksella. Sen seurauksena käynnistettiin monenvälinen Euro-Välimeri-kumppanuus Euroopan yhteisön, sen jäsenvaltioiden ja kahdentoista Välimeren alueen kumppanin kesken. Yhteistyö rakentuu kolmen pilarin varaan, jotka ovat politiikka ja turvallisuus, talous ja rahoitus sekä kumppanuus sosiaalisten, sivistyksellisten ja inhimillisten kysymysten alalla. Euro-Välimeri-kumppanuuden odotetaan omalta osaltaan tukevan Lähi-idän rauhanprosessia.

Yhteistyön toteuttamiseksi Euroopan yhteisö suuntaa mittavaa ulkosuhderahoitusta MEDA-ohjelman välityksellä. Rahoituskaudelle 2000-2006 on varattu 5,35 miljardia euroa lahja-apua, minkä lisäksi Euroopan investointipankki on varannut 7,4 miljardia euroa lainapääomaa Välimeren alueen valtioita varten.

Kahdenvälisillä assosiaatiosopimuksilla korvataan Euroopan yhteisöjen 1970-luvulta peräisin olevat kahdenväliset yhteistyösopimukset seuraavien maiden kanssa: Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Marokko, Syyria, Tunisia. Palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön kanssa on toistaiseksi voimassa väliaikainen sopimus. Euroopan yhteisön suhteita Barcelonan prosessiin niin ikään osallistuvien jäsenyysehdokasmaiden Kyproksen, Maltan ja Turkin kanssa säätelevät 1960—70-luvuilla tehdyt ensimmäisen sukupolven assosiaatiosopimukset.

Välimeren alueen merkitys Suomelle on kasvanut Euroopan yhteisöön liittymisen seurauksena. Euroopan yhteisön tavoitteena Välimeren alueella on varmistaa rauhanomainen kehitys sekä edistää vakautta ja myönteistä taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Yhteisön Välimeri-strategia pyrkii luomaan uuden ulottuvuuden suhteisiin Euroopan ulkopuolisten Välimeren maiden kanssa ja tukemaan poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä näissä maissa. Yhteisön ja Egyptin välisen kaupan asteittainen vapauttaminen vahvistaa yhteisön jäsenvaltioiden kilpailuasemaa suhteessa kolmansiin maihin.

Tämän esityksen kohteena oleva Egyptin assosiaatiosopimus on kuudes uuden Välimeri-strategian puitteissa Euroopan ulkopuolisen Välimeren maan tai viranomaisen kanssa allekirjoitettu sopimus. Assosiaatiosopimukset Tunisian, Marokon, Israelin ja Jordanian kanssa ovat jo tulleet voimaan, minkä lisäksi palestiinalaishallinnon puolesta toimivan Palestiinan vapautusjärjestön kanssa on tehty väliaikainen assosiaatiosopimus. Vuonna 2002 allekirjoitettiin sopimukset myös Algerian ja Libanonin kanssa. Sopimusneuvottelut Syyrian kanssa ovat käynnissä. Marokko, Tunisia, Egypti ja Jordania ovat neuvotelleet keskinäisen vapaakauppasopimuksen, jonka on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2003.

Egypti käynnisti 1990-luvun alussa määrätietoisen talousuudistuksen ratkaistakseen suuret rakenneongelmat, köyhyyskuilun ja työttömyyden. Maan johto asetti yksityistämisen, kaupan vapauttamisen, sääntelyn purkamisen ja vientivetoisen kasvun ensisijaisiksi tavoitteikseen.

Uudistuspolitiikan toteuttaminen ei ole ollut täysin ongelmatonta ja on vaatinut jatkuvaa tasapainottamista yhteiskunnallisten näkökohtien huomioonottamiseksi. Egyptin talous on kuitenkin kehittynyt suotuisasti, joskin uudistusvauhti on viime vuosina hidastunut. Egyptin taloutta hallitsevat edelleen maan perinteiset tulolähteet öljy, kaasu, matkailu sekä Suezin kanavan liikennöintimaksut. Egyptiin suuntautuvat matkailijavirrat ja liikennetulot ovat tosin vähentyneet voimakkaasti 11 syyskuuta 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen ja valuuttapula jarruttaa talouskasvua. Kauppatase on syvästi alijäämäinen. Talouskasvu oli viime vuosikymmenellä keskimäärin 4,6 prosenttia vuodessa, mutta laski virallisten tietojen mukaan 3,3 prosenttiin vuonna 2001.

Euroopan yhteisö on Egyptin suurin kauppakumppani. 40 prosenttia Egyptin viennistä suuntautuu Euroopan yhteisöön ja 34 prosenttia tuonnista tulee yhteisöstä. Italia, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia ovat yhteisön jäsenmaista Egyptin tärkeimpiä kauppakumppaneita. Yhteisöllä on koko 1990-luvun ollut ylijäämä kaupassaan Egyptin kanssa. Vuonna 2001 EU:n ja Egyptin välinen kauppa laski kymmenisen prosenttia, yhteisön Egyptin-viennin arvo oli 6,8 miljardia euroa, tuonti 3,1 miljardia euroa. Egyptin tuonti koostuu pääasiassa koneista, kuljetusvälineistä, elintarvikkeista, rauta- ja terästuotteista sekä kemiallisista tuotteista. Egyptin tärkeimmät vientituotteet ovat öljy, kaasu, elintarvikkeet, tekstiilit ja vaatteet.

Suomen ja Egyptin välistä kauppaa leimaa Suomen viennin suuri ylijäämä. Viennin arvo ylitti miljardin markan vuosina 1998-2000, mutta laski vuonna 2001 946 miljoonaan markkaan. Lasku johtui puutavaran ja matkapuhelimien viennin vähentymisestä, mihin vaikutti ennen muuta Egyptin valuuttapula. Perinteisesti puolet viennistämme on puutavaraa. Toiseksi suurin tuoteryhmä, noin kolmannes viennistä, on koneet, laitteet ja kuljetusvälineet. Ylivoimaisesti tärkein tuote on ollut matkapuhelin, jonka osuus viennistä on viime vuosina noussut nopeasti noin 20 prosenttiin. Lisäksi on viety paperia ja paperituotteita sekä pieniä määriä metallia ja metallituotteita. Egyptin osuus suomalaisten yritysten viennistä on 0,3 prosenttia.

Tuonti Egyptistä on 1990-luvulla ollut muutamia kymmeniä miljoonia markkoja vuodessa liikkuen viime vuosina 50 miljoonan markan paikkeilla. Tärkein Suomen Egyptistä tuoma tuote on alumiini, joskin vuosivaihtelut ovat olleet suuria. Lisäksi on tuotu mattoja, vaatteita sekä hedelmiä ja kasviksia. Egyptin tuonnin vähäisyyttä selittää se, ettei Egyptistä Suomeen juuri tuoda öljyä tai muita polttoaineita, vaikka nämä tuotteet muodostavat lähes puolet Egyptin kokonaisviennistä Euroopan yhteisön alueelle.

Suomen ja Egyptin välillä on voimassa sopimus kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tuloverojen alalla (SopS 11—12/1966) ja tämän sopimuksen muuttamista koskeva sopimus (SopS 55—56/1976), taloudellista, teollista ja teknistä yhteistyötä koskeva sopimus (SopS 43/1977), lentoliikennesopimus (SopS 12/1981), investointien keskinäistä suojelua koskeva sopimus (SopS 2—3/1982) sekä kulttuurisopimus (SopS 45/1983).

Sopimuksen perustana on vuonna 1995 hyväksytyllä Barcelonan julistuksella käynnistetty monenvälinen Euro-Välimeri-kumppanuus Euroopan yhteisön, sen jäsenvaltioiden ja kahdentoista Välimeren alueen kumppanin kesken, jotka ovat Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Kypros, Libanon, Malta, Marokko, Syyria, Tunisia ja Turkki sekä palestiinalaishallinto. Kumppanuuden tarkoituksena on edistää alueen rauhaa ja turvallisuutta ja kehittää keskinäistä kauppaa ja taloussuhteita.

Sopimuspuolten välillä aloitetaan säännöllinen poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen vuoropuhelu, jonka toimeenpanoa valvoo ministeritasolla kokoontuva assosiaationeuvosto ja virkamiestasolla kokoontuva assosiaatiokomitea. Sopimus luo edellytykset Euroopan parlamentin ja Egyptin kansalliskokouksen väliselle poliittiselle vuoropuhelulle. Poliittisen vuoropuhelun keskeisiä osa-alueita ovat rauha, turvallisuus, ihmisoikeudet, demokratia ja alueellinen kehitys.

Sopimus vahvistaa tavaroiden, palvelujen ja pääomien kaupan asteittaisen vapauttamisen edellytykset. Tavoitteena on vapaakauppa-alueen perustaminen enintään 12 vuoden (eräiden ajoneuvojen osalta poikkeuksellisesti 15 vuoden) pituisen siirtymäkauden aikana. Egyptin teollisuustuotteiden vapaa pääsy Euroopan yhteisön alueelle toteutuu heti sopimuksen tullessa voimaan, Euroopan yhteisöstä peräisin olevien teollisuustuotteiden tullien aleneminen tapahtuu sopimukseen kirjatussa aikataulussa. Myös maataloustuotteiden sekä palvelujen kauppaa pyritään asteittain vapauttamaan. Yritysten toimintaedellytyksiä puolestaan parantavat sijoittautumisoikeutta, kilpailun esteiden poistamista sekä vapaampia pääomanliikkeitä koskevat määräykset. Tärkeä tavoite on alueellisen yhteistyön edistäminen taloudellisen ja poliittisen vakauden luojana.

Sopimuksessa vahvistetun taloudellisen yhteistyön piiriin kuuluvat seuraavat yhteistyöalat: yleissivistävä ja ammatillinen koulutus, yhteistyö tieteen ja tekniikan alalla, ympäristö, yhteistyö teollisuuden alalla, investoinnit ja investointien edistäminen, standardointi ja vaatimustenmukaisuuden arviointi, lakien lähentäminen, rahoituspalvelut, maatalous ja kalastus, liikenne, tietoyhteiskunta ja televiestintä, energia, matkailu, tulli ja tilastoalan yhteistyö. Sisäasioiden osalta yhteistyön piiriin kuuluu rahanpesun, huumausaineiden ja terrorismin torjunta. Yhteiskunnallisten ja oikeudellisten asioiden alalla käynnistettävän vuoropuhelun tarkoituksena on parantaa sopimuspuolten alueella laillisesti oleskelevien työntekijöiden olosuhteita samalla kun laitonta maahanmuuttoa pyritään ehkäisemään, myös takaisinottoon sitoutuen. Yhteistyötä tehdään myös kulttuurin ja audiovisuaalisten viestinten alalla sekä tiedonvälityksessä. Sopimuksen tavoitteiden toteutumista edistetään edellä mainitulla MEDA-rahoitusyhteistyöllä.

Kauppavaihdon vähäisyydestä huolimatta sopimuksen vaikutus Suomen ja Egyptin väliseen kauppaan on Suomen tavoitteiden mukainen. Egypti on Afrikassa ja Lähi-idässä kuitenkin yksi Suomen merkittävimmistä kauppakumppaneista. Sopimuksessa määritelty tullien poistaminen antaa kilpailuedun suomalaisille vientiyrityksille suhteessa Euroopan yhteisön ulkopuolisten maiden yrityksiin.

Esityksellä ei ole organisaatioon tai henkilöstöön kohdistuvia vaikutuksia. Sopimuksen hallinnointiin liittyvät assosiaationeuvoston ja -komitean kokoukset voidaan hoitaa nykyisellä henkilöstöllä.

Ympäristönsuojelulla on sopimuspuolten välisessä yhteistyössä tärkeä osuus. Egyptin ympäristöongelmat ovat vakavia. Vain noin 5 prosenttia maan pinta-alasta on asumiskelpoista ja Niilin suistoalueen asukastiheys on maailman korkeimpia.

Sopimuksessa ympäristöyhteistyön tavoitteiksi on asetettu ympäristön tilan heikkenemisen ehkäisy, sen saastumisen hallinta ja luonnonvarojen järkevän käytön varmistaminen kestävän kehityksen takaamiseksi. Sopimuksessa mainittuja yhteistyökohteita ovat aavikoituminen, Välimeren saastumisen ehkäisy, vesivarojen hallinta, energiahuolto, jätehuolto, maaperän suolapitoisuuden lisääntyminen, arkojen rannikkoalueiden ympäristöasiat, teollisuuden ympäristövaikutukset ja teollisuuslaitosten turvallisuus, maatalouden vaikutus maaperän ja veden laatuun sekä ympäristökasvatus ja -tietoisuus. Myös energiayhteistyöllä pyritään myönteisiin ympäristövaikutuksiin uusiutuvia energiamuotoja, energian säästämistä ja energiatehokkuutta edistämällä.

Egypti on Suomen kahdenvälisen kehitysavun pitkäaikainen yhteistyömaa, joskin lähivuosien aikana on tarkoitus siirtyä perinteisestä kehitysavusta muihin yhteistyömuotoihin. Assosiaatiosopimus tukee siirtymistä asteittain kaupallisiin hankkeisiin. Käynnissä on tätä nykyä seitsemän hanketta, joista kolme koskee ympäristön suojelua (Beni Suefin vesi- ja sanitaatiohanke, teollisuuden ympäristöhanke yhdessä Maailmanpankin kanssa ja Aleksandrian ongelmajätehuolto). Hankkeiden yhteenlaskettu arvo on lähes 19 miljoonaa euroa.

Monilla sopimuksen kirjaamilla yhteistyöaloilla saavutettava kehitys voi vaikuttaa suotuisasti yritysten toimintamahdollisuuksiin Egyptissä, joskaan sopimuksen voimaantulo tuskin tuo mukanaan välittömiä muutoksia. Tullimaksujen poistaminen siirtymäaikojen päättyessä parantaa Euroopan yhteisön yritysten vientimahdollisuuksia Egyptiin. Tulli- ja standardiyhteistyön voidaan odottaa keventävän muodollisuuksia ja yhtenäistävän käytäntöjä. Sopimuksen tarkoituksena on parantaa maan investointi-ilmastoa ja helpottaa pääomasijoituksia yrityksiin samoin kuin voittojen kotiuttamista. Kilpailusääntöjen kehittäminen ja valtiontukikäytäntöjen avoimuuden turvaaminen parantavat liiketoimintaympäristöä samoin kuin valtion kaupallisten monopolien erikoisaseman poistaminen. Kaupan esteitä pyritään purkamaan myös kuluttajalainsäädäntöä lähentämällä.

Sopimus sisältää määräyksiä koulutusyhteistyöstä, jossa erityistä huomiota kiinnitetään naisten pääsyyn korkea-asteen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Sopimuksessa korostetaan sopimuspuolten alueella laillisesti oleskelevien työntekijöiden tasapuolista kohtelua. Sopimuspuolet voivat tehdä aloitteen työntekijöiden olosuhteita ja sosiaaliturvaa koskevien vastavuoroisten kahdenvälisten sopimusten tekemisestä. Yhteiskunnallista vuoropuhelua käydään erityisesti siirtolaisyhteiskunnissa vallitsevista olosuhteista, siirtolaisuudesta, laittomasta maahanmuutosta ja sopimuspuolten kansalaisten tasavertaista kohtelua edistävistä toimista. Hankkeissa etusijalle asetetaan naisten aseman tukeminen, perhesuunnittelu ja lastensuojelu, elinolosuhteiden parantaminen köyhillä alueilla ja nuorten kulttuurivaihto.

Sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan takaisin toisen sopimuspuolen alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa. Sopimuksen voimaantulon jälkeen sopimuspuolet voivat neuvotella ja tehdä toistensa kanssa kahdenvälisiä sopimuksia, joilla säännellään sopimuspuolten kansalaisten takaisinottovelvollisuuksia. Näillä sopimuksilla voidaan säännellä myös kolmannen maan kansalaisten takaisinottojärjestelyjä, jos jokin sopimuspuoli katsoo sen tarpeelliseksi.

Euroopan yhteisöjen ja Egyptin välillä on tällä hetkellä voimassa Brysselissä 18 päivänä tammikuuta 1997 allekirjoitettu yhteistyösopimus sellaisena kuin se on muutettuna myöhemmillä pöytäkirjoilla. EU-Egypti-yhteistyöneuvosto sopi kartoittavien neuvottelujen aloittamisesta uuden sopimuksen tekemiseksi ja neuvottelut aloitettiin vuonna 1994. Neuvosto antoi neuvotteluohjeensa joulukuussa 1994 ja komissio aloitti neuvottelut virallisesti joulukuussa 1995. Neljä ja puoli vuotta kestäneiden neuvottelujen aikana tehtiin kymmenen tekstiluonnosten tarkastusta. Sopimus parafoitiin 26 päivänä tammikuuta 2001 ja allekirjoitettiin 25 päivänä kesäkuuta 2001.

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä virkatyönä. Sopimuksesta on pyydetty lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, tullihallitukselta, työministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja ympäristöministeriöltä.

Sopimuksen johdanto. Sopimuksen johdannossa viitataan sopimuspuolten välisiin perinteisiin siteisiin ja toivomukseen vahvistaa näitä sekä luoda kestävät kumppanuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuvat suhteet. Lisäksi muistutetaan sopimuspuolten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteille antamasta painoarvosta, taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen eroista Egyptin ja yhteisön välillä sekä tarpeesta vahvistaa taloudellista ja yhteiskunnallista kehitysprosessia Egyptissä. Assosiaatiosopimus ottaa huomioon yhteisön ja Egyptin sitoutumisen vapaakauppaan ja tullitariffien noudattamiseen sekä ne oikeudet ja velvoitteet, jotka seuraavat Maailman kauppajärjestön määräyksistä.

Artiklat 1 ja 2. Sopimuksella perustetaan yhteisön ja sen jäsenmaiden sekä Egyptin välille assosiaatioksi kutsuttu yhteistyöjärjestely. Sen tarkoituksena on luoda puitteet poliittiselle vuoropuhelulle, asteittain vapauttaa tavaroiden, palvelujen ja pääomien kauppaa, edistää Egyptin taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä sekä sopimuspuolten tasapainoisia suhteita ja kannustaa alueelliseen yhteistyöhön. Sopimuksen perustana on kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

I osasto: Poliittinen vuoropuhelu

3 artikla. Sopimuksella aloitetaan sopimuspuolten välinen säännöllinen poliittinen vuoropuhelu. Vuoropuhelun tavoitteena on vahvistaa sopimuspuolten välisiä suhteita, lisätä molemminpuolista ymmärtämystä ja solidaarisuutta sekä vahvistaa alueellista turvallisuutta ja vakautta. Yhteistyön päämääränä on lisäksi lähentää näkökohtia osapuolten kannalta merkittävissä kansainvälisissä kysymyksissä ja edistää yhteisiä aloitteita.

4 artikla. Poliittiseen vuoropuheluun kuuluvat kaikki sopimuspuolten etua koskevat aiheet ja erityisesti rauha, turvallisuus, ihmisoikeudet, demokratia ja alueellinen kehitys.

5 artikla. Vuoropuhelua käydään assosiaationeuvostossa ministeritasolla ja assosiaatiokomiteassa korkealla virkamiestasolla. Vuoropuhelua toteutetaan myös käyttämällä täysimääräisesti diplomaattisia yhteyksiä ja muita vuoropuhelun kehittämisen kannalta hyödyllisiä keinoja. Euroopan parlamentin ja Egyptin kansankokouksen välillä voidaan niin ikään käydä poliittista vuoropuhelua.

II osasto: Tavaroiden vapaa liikkuvuus

6 artikla. Yhteisö ja Egypti perustavat asteittain vapaakauppa-alueen enintään kaksitoista vuotta (eräiden ajoneuvojen osalta poikkeuksellisesti viisitoista vuotta) kestävän siirtymäkauden aikana.

1 luku: Teollisuustuotteet

7—8 artikla. Artiklassa 7 määriteltyjä Egyptistä peräisin olevia teollisuustuotteita voidaan artiklan 8 mukaisesti tuoda yhteisöön ilman tulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja eikä niihin sovelleta määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä.

9 artikla. Egypti poistaa sopimuksen voimaantulon jälkeen asteittain yhteisöstä peräisin olevilta, liitteissä 2—5 luetelluilta tuotteilta tuontitullit ja vaikutukseltaan vastaavat maksut sopimuksessa sovitun aikataulun mukaisesti. Liitteessä 2 lueteltujen tuotteiden osalta tullit ja maksut poistetaan kokonaan kolmen vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta. Liitteen 3 tuotteiden kohdalla vastaava siirtymäaika on yhdeksän vuotta, liitteen 4 tuotteiden kohdalla 12 vuotta ja liitteen 5 tuotteiden kohdalla 15 vuotta. (Liite 5 käsittää eräitä autoja ja muita moottoriajoneuvoja sekä perävaunuja.) Muihin kuin liitteissä esiintyviin yhteisöstä peräisin oleviin tuotteisiin Egyptiin tuotaessa sovellettavat tuontitullit ja maksut poistetaan assosiaatiokomitean hyväksymän aikataulun mukaisesti. Sopimus antaa Egyptille mahdollisuuden pyytää siirtymäaikataulun uudelleentarkastelua assosiaatiokomiteassa, mikäli tietyn tuotteen kohdalla ilmenee vakavia vaikeuksia. Artiklassa selostetaan uudelleentarkastelun käytännön soveltamista.

10 artikla. Tuontitullien poistamista koskevia määräyksiä sovelletaan myös fiskaalisiin tulleihin.

11 artikla. Artikla selostaa sellaisten ajallisesti rajattujen poikkeustoimenpiteiden soveltamista, joita Egyptille on sallittua toteuttaa korottaakseen tai ottaakseen uudelleen käyttöön tulleja. Tällaisia toimenpiteitä saa soveltaa ainoastaan varhaisessa kehitysvaiheessa olevaan teollisuuteen tai aloihin, joilla on meneillään rakennemuutos tai joilla on vakavia vaikeuksia, etenkin jos vaikeudet voivat aiheuttaa vakavia yhteiskunnallisia ongelmia.

2 luku: Maataloustuotteet, kalataloustuotteet ja jalostetut maataloustuotteet

12 ja 13 artikla. Määritellään maa- ja kalatalouden tuoteryhmät, joihin sopimusta sovelletaan. Maa- ja kalataloustuotteiden kauppa vapautetaan asteittain sopimuspuolten etujen mukaisesti.

Artiklat 14—16. Tuotteiden kauppaa koskevat määräykset on lueteltu pöytäkirjoissa 1—3.

Sopimuksen voimassaolon kolmantena vuotena sopimuspuolet selvittävät mahdollisuutta edelleen vapauttaa maa- ja kalataloustuotteiden kauppaa. Assosiaationeuvosto tutkii lisäksi mahdollisuuksia tehdä uusia molemminpuolisia myönnytyksiä. Jos toisen sopimuspuolen maatalouspolitiikan täytäntöönpanon tai sen voimassa olevien määräysten muuttaminen johtaa sopimuksesta aiheutuvien järjestelyjen muuttamiseen kyseisten tuotteiden kohdalla on asiasta neuvoteltava assosiaationeuvostossa.

3 luku: Yhteiset määräykset

17 artikla. Uusia tuonnin määrällisiä tai vaikutukseltaan vastaavia rajoituksia ei oteta käyttöön keskinäisessä kaupassa ja olemassa olevat rajoitukset poistetaan sopimuksen tullessa voimaan. Sopimuspuolet eivät sovella keskinäiseen vientiinsä tulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja eivätkä määrällisiä rajoituksia tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä.

18 artikla. Artiklassa määrätään sopimuspuolten väliseen tuontiin sovellettavista tulleista. Tällaisia ovat WTO:n sidottu tulli tai 1. päivästä tammikuuta 1999 voimassa ollut alempi sovellettu tulli. Uusia tuonti- tai vientitulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja ei saa ottaa käyttöön eikä jo sovellettavia tulleja ja maksuja korottaa, ellei sopimuksessa toisin määrätä.

19 artikla. Egyptistä peräisin oleviin tuotteisiin ei niitä yhteisöön tuotaessa sovelleta edullisempaa kohtelua kuin se, jota jäsenvaltiot soveltavat keskenään. Sopimus ei rajoita yhteisön lainsäädännön Kanariansaaria koskevien erityissäännösten soveltamista.

20 ja 21. Artikla. Sisäisen verotuksen luonteiset toimenpiteet tai käytännöt, jotka asettaisivat toisen sopimuspuolten tuotteet keskenään eriarvoiseen asemaan ovat sopimuksen nojalla kiellettyjä. Sopimus ei ole este tulliliittojen, vapaakauppa-alueiden tai rajakauppajärjestelyiden ylläpitämiselle tai perustamiselle, sikäli kuin ne eivät muuta sopimuksessa määrättyjä kauppajärjestelyjä. Niitä koskevista asioista samoin kuin kolmansien maiden kohdalla sovellettavasta kauppapolitiikasta neuvotellaan assosiaationeuvostossa.

22 artikla. Polkumyyntitapauksissa voidaan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin GATT 1994-sopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn WTO-sopimuksen ja sisäisen lainsäädännön mukaisesti.

23 artikla. Sopimuspuolten välillä sovelletaan WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevaa sopimusta. Artiklassa selostetaan menettelyä tukien torjumiseksi tilanteessa, jossa artiklan 34 kohdassa 2 tarkoitettuja sääntöjä ei vielä ole otettu käyttöön.

24 artikla. Artiklassa käsitellään suojatoimenpiteitä. Sopimuspuolten välillä sovelletaan GATT 1994-sopimuksen XIX artiklan ja WTO:n suojalausekkeita koskevan sopimuksen määräyksiä. Mahdollisia suojatoimen-piteitä käsitellään ensin assosiaatiokomiteassa.

25 artikla. Artikla käsittelee tapauksia, joissa tuotteen vienti saattaa johtaa jälleenvientiin kolmanteen maahan, jonka osalta viejä soveltaa määrällisiä vientirajoituksia tai tulleja tai tilanteeseen, jossa viejänä olevalle sopimuspuolelle aiheutuu tärkeän tuotteen vakava puute. Tällöin asia käsitellään ensin assosiaatiokomiteassa.

26 artikla. Sopimus ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja mm. julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta, ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden tai elämän suojelemiseksi, tiettyjen kansallisten kulttuuristen arvojen sekä henkisen omaisuuden suojelemiseksi tai kultaa ja hopeaa koskevien sääntöjen perusteella. Kieltoja ei saa kuitenkaan soveltaa mielivaltaisesti.

Artiklat 27 ja 28. Artikloissa määritellään tavaroiden luokitteluperusteet ja sopimuksessa käytetty alkuperäkäsite.

III osasto: Sijoittautumisoikeus ja palvelujen tarjoaminen

29 artikla. Sopimus vahvistaa sopimuspuolten palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) mukaiset sitoumukset, ja erityisesti sitoumuksen myöntää toisilleen suosituimmuuskohtelu palvelukaupan alalla GATS-sopimuksessa mainituin poikkeuksin.

30 artikla. Sopimuspuolet harkitsevat sopimuksen soveltamisalan laajentamista sisältämään yritysten sijoittautumisoikeus toisen sopimuspuolen alueelle ja palvelujen tarjonnan vapauttaminen toisen sopimuspuolen kuluttajien ulottuville. Assosiaationeuvosto antaa tästä tarvittavat suositukset. Se tarkastelee tavoitteen toteutumista viimeistään viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta.

IV osasto: Pääomien liikkuvuus ja muut taloudelliset asiat

1 luku: Maksut ja pääomien liikkuvuus

Artiklat 31—33. Sopimuspuolet antavat luvan kaikkiin vaihdettavina valuuttoina tileille suoritettaviin maksuihin. Samoin taataan pääoman vapaa liikkuvuus yrityksiin tehtäviä suoria sijoituksia varten sekä kyseisten sijoitusten realisoiminen tai kotiuttaminen ja niistä saatavien voittojen kotiuttaminen. Tavoitteena on pääomaliikkeiden vapauttaminen yhteisön ja Egyptin välillä kokonaan heti kun se on mahdollista. Jos jollakin sopimuspuolella on vakavia maksutasevaikeuksia tai tällaiset vaikeudet uhkaavat sitä, yhteisö tai Egypti voi GATT-sopimuksessa vahvistettujen edellytysten ja Kansainvälisen valuuttarahaston sääntöjen mukaisesti ottaa käyttöön juoksevia maksuja koskevia rajoituksia. Asiasta on viipymättä ilmoitettava toiselle sopimuspuolelle ja toimitettava aikataulu rajoitusten poistamiseksi.

2 luku: Kilpailu ja muut taloudelliset asiat

34 artikla. Sopimuksen mukaan ovat yritysten kilpailunrajoitussopimukset, määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja kilpailua vääristävät julkiset tukitoimet yhteensopimattomia sopimuksen moitteettoman toiminnan kanssa sikäli kuin ne voivat vaikuttaa yhteisön ja Egyptin väliseen kauppaan. Assosiaationeuvosto antaa asiasta määräyksiä viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta, mihin saakka kilpailua vääristäviin julkisiin tukitoimiin sovelletaan WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevaa sopimusta ja sopimuspuolten sisäistä lainsäädäntöä. Maataloustuotteiden kohdalla sovellettavista tukitoimista on kuitenkin omat määräyksensä ja niihin sovelletaan WTO:n asianomaisia sopimuksia.

Valtiontukikäytäntöjen avoimuus varmistetaan keskinäisellä tiedonvaihdannalla. Jos jommankumman sopimuspuolen käytäntöä pidetään sopimusmääräysten vastaisena voidaan aiheellisiin toimenpiteisiin ryhtyä assosiaatiokomitean käsiteltyä asiaa.

35 artikla. Jäsenvaltiot ja Egypti mukauttavat asteittain valtion kaupalliset monopolit viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta siten, ettei tavaroiden hankinnan ja kaupan pitämisen edellytyksissä enää esiinny syrjintää sopimuspuolten kansalaisten välillä.

36 artikla. Assosiaationeuvosto varmistaa, että sopimuksen viidenteen voimassaolovuoteen mennessä kaikki kauppaa häiritsevät toimenpiteet on poistettu julkisten yritysten ja erityis- tai yksinoikeuksia omaavien yritysten osalta. Määräys ei koske näiden yritysten lakisääteisten tai tosiasiallisten erityistehtävien suorittamista.

37 artikla. Artiklan ja sopimusliitteen 6 nojalla taataan teollis- ja tekijänoikeuksien tehokas suoja voimassa olevien kansainvälisten standardien mukaisesti. Täytäntöönpanoa tarkastellaan säännöllisesti ja vaikeissa tapauksissa pyritään pikaisesti löytämään neuvotteluratkaisu.

38 artikla. Sopimuspuolten tavoitteena on julkisten hankintojen asteittainen vapauttaminen.

V osasto: Taloudellinen yhteistyö

Artiklat 39—41: Sopimuksen tarkoituksena on tiivistää taloudellista yhteistyötä sopimuspuolten välillä ja tukea Egyptin omia pyrkimyksiä kestävään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Yhteistyö kohdistuu erityisesti aloille, jotka kärsivät vaikeuksista tai joihin Egyptin talouden sekä yhteisön ja Egyptin kaupan vapauttamiskehitys vaikuttaa. Keskeisiä ovat myös alat, joilla yhteisön ja Egyptin talouksia voidaan lähentää, luoda kasvua ja parantaa työllisyyttä. Taloudellisella yhteistyöllä kannustetaan myös alueiden välistä yhteistyötä ja otetaan huomioon ympäristönsuojelu ja ekologisen tasapainon säilyttäminen.

42 artikla: Artiklassa käsitellään yhteistyötä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tilanteen parantamiseksi. Pääkohteena ovat julkishallinnon ja yksityisyritysten edustajat. Naisten korkea-asteen koulutukseen pääsyyn kiinnitetään erityistä huomiota. Päämääränä on myös yhteyksien ja tietovaihdon luominen yhteisön ja Egyptin asianomaisten elinten välille.

43 artikla: Artikla käsittelee yhteistyötä tieteen ja tekniikan alalla. Tavoitteena on pysyvien yhteyksien luominen ja teknologian ja taitotiedon siirron tehostaminen. Egyptille tarjotaan mahdollisuus osallistua yhteisön tutkimus- ja kehitysohjelmiin ja sen tutkimustoiminnan valmiuksia pyritään parantamaan.

44 artikla: Ympäristöyhteistyön tavoitteina ovat ympäristön rapautumisen ehkäiseminen, saastumisen hallinta ja luonnonvarojen järkevä käyttö kestävän kehityksen takaamiseksi. Artiklassa on lueteltu ympäristöyhteistyön osa-alueet.

45 artikla: Teollisuusyhteistyöllä edistetään keskustelua teollisuuspolitiikasta ja kilpailukyvystä avoimessa taloudessa. Egyptille taataan pääsy erilaisiin yritysyhteistyötä edistäviin verkostoihin ja edistetään sen teollisuuden nykyaikaistamista, inhimillisten voimavarojen ja yksityisyritteliäisyyden kehittymistä sekä teknologian siirtoa ja pääsyä pääomamarkkinoille.

46 artikla: Investointiyhteistyön tarkoituksena on suunnata Egyptiin enemmän pääomavirtoja, asiantuntemusta ja teknologiaa. Tähän pyritään parantamalla tiedonsaantia ja kehittämällä oikeudellista ympäristöä mm. jäsenvaltioiden ja Egyptin välisiä investointisuojaa ja kaksinkertaisen verotuksen estäviä sopimuksia tekemällä. Suomen ja Egyptin välillä tällaiset sopimukset ovat jo voimassa.

47 artikla: Artiklassa käsitellään yhteistyötä standardoinnin ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin alalla. Eroja käytännöissä pyritään vähentämään erityisesti maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden osalta. Tulevaisuuden tavoitteena on keskinäisten vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevien sopimusten tekeminen.

48 artikla: Sopimuspuolet pyrkivät lähentämään lainsäädäntöjään helpottaakseen sopimuksen soveltamista.

49 artikla: Rahoituspalveluja koskevia standardeja ja sääntöjä pyritään lähentämään Egyptin rahoitusalan vahvistamiseksi ja pankki- ja vakuutustoimen järjestelmien kehittämiseksi.

50 artikla: Maataloutta ja kalastusta koskevalla yhteistyöllä pyritään alojen nykyaikaistamiseen. Maatalouden yhteisyrityksiä kannustetaan ja yhteistyötä eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualalla edistetään.

51 artikla: Artiklassa selostetaan liikenneyhteistyötä. Sen tavoitteena on muun muassa Euroopan laajuisiin liikennereitteihin yhteydessä olevan kuljetusinfrastruktuurin nykyaikaistaminen ja parantaminen sekä standardien lähentäminen.

52 artikla: Yhteistyö tietoyhteiskunnan ja televiestinnän alalla käsittää alaa koskevan vuoropuhelun sekä tietojen vaihtoa ja teknistä apua. Yhteisiä tutkimus- ja kehityshankkeita voidaan toteuttaa ja egyptiläisten organisaatioiden osallistuminen eurooppalaisiin ohjelmiin on mahdollista. Päämääränä on yhteisön ja Egyptin verkkojen yhteenliittäminen.

53 artikla: Energiayhteistyössä keskeisiä aloja ovat uusiutuvat energiamuodot ja energiatehokkuus. Egyptin energiaverkkoja nykyaikaistetaan ja tuetaan niiden liittämistä Euroopan yhteisön verkkoihin.

54 artikla: Matkailualaa pyritään kehittämään investointeja, osaamista ja alueellista yhteistyötä edistämällä. Kulttuuriperinnön merkitystä matkailun kannalta korostetaan, samoin matkailun ja ympäristön välistä suhdetta.

55 artikla: Tulliyhteistyön tarkoituksena on kauppaa koskevien määräyksien noudattamisen varmistaminen. Päämääränä on menettelyjen yksinkertaistaminen ja yhteisön ja Egyptin passitusjärjestelyjen yhtenäistäminen. Hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa säätelee sopimuksen pöytäkirja 5.

56 artikla: Tilastoyhteistyöllä pyritään luomaan luotettava perusta sopimuksen soveltamisalaan liittyvälle tilastoinnille.

57 artikla: Rahanpesun estämistä koskevan yhteistyön kohteena on rikollisesta toiminnasta yleensä ja huumausaineiden kaupasta erityisesti saatu tuotto. Tarkoituksena on luoda tehokkaat standardit rahanpesun vastaista toimintaa varten.

58 artikla: Huumausaineiden torjunnassa pyritään tehostamaan aineiden tarjonnan ja laittoman kaupan vastaisia toimia ja vä-hentämään aineiden väärinkäyttöä ja kysyntää. Sopimuspuolet määrittelevät strategiat ja yhteistyömenetelmät yhdessä omien lainsäädäntöjensä mukaisesti. Toiminta-alueita ovat huumeriippuvaisten henkilöiden hoito, erilaisten hankkeiden toteutus sekä standardien laatiminen laittomassa valmistuksessa käytettävien aineiden leviämisen ehkäisemiseksi.

59 artikla: Yhteistyö terrorismin torjunnan alalla käsittää tietojen ja kokemusten vaihdon ja yhteisen tutkimus- ja selvitystyön.

60 artikla: Alueellisessa yhteistyössä keskitytään taloudellisten infrastruktuurien kehittämiseen, tutkimukseen, alueiden sisäiseen kauppaan, tulliasioihin, kulttuuriasioihin sekä ympäristöasioihin.

61 artikla: Kuluttajansuojan alalla pyritään saattamaan Euroopan yhteisön ja Egyptin kuluttajansuojaohjelmat yhteensopiviksi lähentämällä lainsäädäntöä ja kehittämällä vaarallisten tuotteiden pikavaroitusjärjestelmiä.

VI osasto:

1 luku: Vuoropuhelu ja yhteistyö yhteiskunnallisten asioiden alalla

62 artikla. Sopimuksessa pidetään tärkeänä, että toisen sopimuspuolen alueella laillisesti oleskelevat ja työskentelevät työntekijät saavat tasapuolisen kohtelun. Sopimus sisältää mahdollisuuden aloittaa keskustelut kahdenvälisistä vastavuoroisista sopimuksista näiden työntekijöiden työolosuhteista ja sosiaaliturvasta, mikäli toinen sopimuspuoli sitä pyytää.

Artiklat 63—67. Yhteiseen etuun kuuluvista yhteiskunnallisista asioista aloitetaan säännöllinen vuoropuhelu. Tarkoituksena on saavuttaa edistystä työntekijöiden liikkuvuuden, tasavertaisen kohtelun ja yhteiskunnallisen sopeutumisen osalta. Vuoropuheluun sisältyvät erityisesti siirtolaisyhdyskunnissa vallitsevat elin- ja työskentelyolosuhteet, siirtolaisuus, laiton maahanmuutto, Egyptin ja yhteisön kansalaisten tasavertaista kohtelua edistävät toimet, molemminpuolinen kulttuuria ja sivistystä koskeva tietämys, suvaitsevaisuus ja syrjinnän poistaminen. Hankkeita ja ohjelmia kaavaillaan toteutettavan jäsenvaltioiden ja kansainvälisten järjestöjen voimin seuraavilla aloilla: siirtolaisuuspaineiden vähentäminen elinolosuhteita, tulonhankintamahdollisuuksia ja koulutusta parantamalla, naisten aseman tukeminen, Egyptin perhesuunnittelua ja äitien ja lasten suojelua koskevien ohjelmien tukeminen, sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmän parantaminen, elinolosuhteiden parantaminen köyhillä alueilla sekä nuorisovaihto. Assosiaationeuvosto asettaa vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta työryhmän arvioimaan määräysten soveltamista.

2 luku: Yhteistyö laittoman maahanmuuton estämisessä ja valvonnassa ja muissa konsuliasioissa

Artiklat 68—70. Sopimuksen tarkoitus on estää ja valvoa laitonta maahanmuuttoa. Tähän liittyen jäsenvaltiot ja Egypti suostuvat ottamaan takaisin toisen sopimuspuolen alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa. Sopimuspuolet myöntävät kansalaisilleen näihin tarkoituksiin asianmukaiset henkilöllisyystodistukset. Sopimuspuolet voivat neuvotella kahdenvälisistä sopimuksista, joilla säädellään kansalaisten takaisinottovelvollisuuksia tai, niin haluttaessa, myös kolmannen maan kansalaisten takaisinottojärjestelyjä. Egyptille annetaan riittävää taloudellista ja teknistä tukea kyseisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi. Assosiaationeuvosto tutkii muita yhteisiä toimia laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi ja valvomiseksi sekä muiden konsuliasioiden käsittelemiseksi.

3 luku: Yhteistyö kulttuuriasioissa, audiovisuaalisten viestinten alalla ja tiedonvälityksessä

71 artikla. Artiklassa selostetaan sivistyksellistä yhteistyötä, jonka puitteissa sopimuspuolet aloittavat säännöllisen kulttuurivuoropuhelun. Sen tarkoituksena on mm. edistää historiallisen ja kulttuuriperinnön säilyt-tämistä ja entistämistä, monipuolista henkilö- ja tapahtumavaihtoa sekä kulttuurialalla työskentelevien henkilöiden kouluttamista. Audiovisuaalisten viestinten alalla pyritään yhteistuotantoihin ja yhteiseen koulutukseen. Lisäksi pyritään edistämään kaupallista kulttuuriyhteistyötä. Toiminnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota mm. nuorisoon, kulttuuriperinnön säilyttämiseen, kulttuurin levittämiseen ja kommunikaatiotaitoihin.

VII osasto: Rahoitusyhteistyö

Artiklat 72—73. Egyptille tarjotaan rahoitusyhteistyötä sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Rahoitusyhteistyötä suunnataan Egyptin talouden nykyaikaistamiseen, sen infrastruktuurin parantamiseen, yksityisten investointien edistämiseen ja teollisuuden sopeuttamiseen vapaakauppa-alueen perustamisvaiheessa. Samalla pyritään lisäämään Egyptin vientikapasiteettia ja osaamista teollis- ja tekijänoikeussuojan alalla. Rahoitusyhteistyötä voidaan suunnata myös laittoman maahanmuuton estämistä ja valvomista koskevien kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpanoon ja kilpailulainsäädännön kehittämiseen. Sopimuspuolten välisessä vuoropuhelussa kiinnitetään erityistä huomiota kaupan ja rahoituksen kehityssuuntausten valvomiseen.

VIII osasto: Institutionaaliset, yleiset ja loppumääräykset

Artiklat 74—76. Artikloissa selostetaan sopimuksella perustettavan assosiaationeuvoston toimintaperiaatteita. Assosiaationeuvosto kokoontuu ministeritasolla kerran vuodessa ja tarvittaessa puheenjohtajansa aloitteesta. Se tarkastelee kaikkia sopimukseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä ja voi ottaa tarkasteluun myös muita yhteisen edun mukaisia asioita. Assosiaationeuvosto muodostuu Euroopan unionin neuvoston jäsenistä ja Euroopan yhteisöjen komission jäsenistä sekä Egyptin hallituksen jäsenistä. Neuvosto voi tehdä sitovia päätöksiä ja antaa suosituksia sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Artiklat 77—79. Artikloissa selostetaan sopimuksella perustettavan assosiaatiokomitean toimintaperiaatteita. Assosiaatiokomitea kokoontuu virkamiestasolla ja vastaa sopimuksen täytäntöönpanosta. Assosiaationeuvosto voi siirtää toimivaltansa assosiaatiokomitealle kokonaan tai osittain. Assosiaatiokomitea tekee sitovia päätöksiä sopimuksen hallinnoinnista sopimuspuolten keskinäisessä yhteisymmärryksessä.

80—81 artikla. Assosiaationeuvosto voi päättää sopimuksen täytäntöönpanossa tarvittavan työryhmän tai toimielimen perustamisesta ja toimenkuvasta. Se edistää yhteistyötä ja yhteyksiä Euroopan parlamentin ja Egyptin kansankokouksen välillä.

82 artikla. Riitojen ratkaisu tapahtuu assosiaationeuvostossa, tarvittaessa välimiesten avustuksella.

83 artikla. Artiklassa luetellaan sopimuspuolten turvallisuusetujen, sotatarviketuotannon ja yleisen järjestyksen ylläpitämisen edellyttämiä toimia, joita sopimuspuolilla on tietyin edellytyksin oikeus toteuttaa.

Artiklat 84—92. Artiklat sisältävät syrjimättömyysmääräyksiä ja välittömään verotukseen liittyviä rajauksia sekä määräyksiä sopimuksen soveltamisesta ja menettelystä sopimusrikkomusten ilmetessä. Pöytäkirjat 1-5 ja liitteet 1-6 ovat sopimuksen erottamaton osa. Sopimus tehdään rajoittamattomaksi ajaksi. Irtisanomisaika on kuusi kuukautta. Sopimuksen kaikki kaksitoista kieliversiota ovat yhtä todistusvoimaiset. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sisäisten hyväksymismenettelyjensä päätökseen saattamisesta.

Sopimus korvaa Euroopan talousyhteisön ja Egyptin välisen yhteistyösopimuksen, joka allekirjoitettiin Brysselissä 18 päivänä tammikuuta 1977.

Sopimuksen liitteet ja pöytäkirjat

Sopimuksessa on kaikkiaan kuusi liitettä ja viisi pöytäkirjaa, jotka 87 artiklan mukaisesti ovat erottamaton osa sopimusta. Liitteet ovat: I Luettelo 7 ja 12 artiklassa tarkoitetuista harmonoidun järjestelmän (HS) 25—97 ryhmään kuuluvista tuotteista; II—IV Luettelot yhteisöstä peräisin olevista teollisuustuotteista, joihin Egyptiin tuotaessa sovelletaan 9 artiklan kohdissa 1—3 tarkoitettua tullien poistoaikataulua; V Luettelo 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista yhteisöstä peräisin olevista teollisuustuotteista; VI Teollis- ja tekijänoikeudet; VII Pöytäkirja nro 1: Egyptistä peräisin olevien maataloustuotteiden tuontiin yhteisössä sovellettavat järjestelyt (4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu), VIII Pöytäkirja nro 2: Yhteisöstä peräisin olevien maataloustuotteiden tuontiin Egyptissä sovellettavat järjestelyt (4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu); IX Pöytäkirja nro 3: Jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavat menettelyt (4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu), X Pöytäkirja nro 4: Käsitteen "alkuperätuotteet" määrittely ja hallinnollisen yhteistyön menetelmät; XI Pöytäkirja nro 5: Hallintoviranomaisten keskinäinen avunanto tulliasioissa.

Sopimukseen kuuluu myös Euroopan yhteisön ja Egyptin välinen kirjeenvaihto yhteisen tullitariffin alanimikkeeseen 0603 10 kuuluvien tuoreiden leikkokukkien ja kukannuppujen tuonnista yhteisöön.

Sopimuspuolet ovat lisäksi antaneet yhteiset julistukset 3 artiklan 2 kohdasta, 14 artiklasta, 18 artiklasta, 34 artiklasta, 37 artiklasta ja liitteestä 6, 39 artiklasta, VI osaston 1 luvusta sekä julistuksen tietosuojasta. Euroopan Yhteisö on antanut julistukset 11 artiklasta, 19 artiklasta, 21 artiklasta ja 34 artiklasta. Sopimukseen sisältyy myös rahoitusselvitys.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen, jolla saatetaan voimaa lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Nämä määräykset on selostettu eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Lain 2 §:n mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen valtionsisäisten hyväksymismenettelyjensä päätökseen saattamisesta. Sopimuksen tullessa voimaan se korvaa Brysselissä 18 päivänä tammikuuta 1977 allekirjoitetut Euroopan talousyhteisön ja Egyptin välisen sopimuksen sekä Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ja Egyptin välisen sopimuksen.

Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta erinäisissä taloudellista toimintaa koskevissa asioissa, jotka EY:n perustamissopimuksen mukaan kuuluvat Euroopan yhteisöjen toimivaltaan. Esitykseen liittyvän lakiehdotuksen osalta pyydetään Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumus Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/91) 59 pykälän 2 momentin mukaisesti. Lakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

Egyptin Euro-Välimeri-assosiaatiosopimus on luonteeltaan jaetun toimivallan sopimus eli niin sanottu sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain yhteisön toimivaltaan. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole selväpiirteinen. Sopimuksessa itsessään ei ole määräyksiä, jotka osoittaisivat, miten tämä toimivalta tarkkaan ottaen jakautuu. Lopullisen arvion tekeminen toimivallanjaosta on tässä vaiheessa mahdotonta myös siitä syystä, että toimivallanjako sekasopimuksissa riippuu periaatteessa paitsi yhteisön toimivallan laajuudesta myös siitä, päättääkö yhteisö käyttää muuta kuin yksinomaista toimivaltaansa sopimusta hyväksyttäessä. Tämän vuoksi on mahdollista esittää vain yleisluontoinen arvio toimivallan jakautumisesta yhteisön ja jäsenvaltioiden välillä.

Euroopan yhteisöllä voidaan katsoa olevan yksinomainen toimivalta ainakin sopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten osalta. Sama koskeemyös sopimuksen vaihdettavina valuuttoina tileille suoritettavia maksuja sekä maksutasevaikeuksiin liittyviä rajoituksia koskevia määräyksiä. Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta niinikään sopimuspuolten hallintoviranomaisten keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskevien määräysten osalta.

Yhteisöllä ei ole toimivaltaa toteuttaa niin sanottua poliittista vuoropuhelua kolmansien valtioiden kanssa, joten sopumksen asiaa koskevat määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Myöskään oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ei kuulu yhteisön toimivaltaan. Näin ollen on katsottava, että toimivalta terrorismin torjumista, korruption torjumista ja muuta oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevat määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Muilta kuin edellä mainituilta osin sopimuksen määräykset kuulunevat osittain yhteisön ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jäsenvaltioilla on merkittävässä määrin toimivaltaa palvelujen tarjoamista ja sijoittautumista sekä pääomanliikkeitä koskevien määräysten osalta. sama koskee myös eräitä taloudellisen ja muun alakohtaisen yhteistyön muotoja sekä yhteiskunnallisten asioiden (muun muassa työntekijät, kulttuuri, koulutus) alalla tehtävää yhteistyötä. Myös rahoitusyhteistyö kuuluu ainakin osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Siltä osin kuin yhteisöllä on toimivaltaa oikeus- ja sisäasioiden suhteen, ei tämä toimivalta lähtökohtaisesti sulje pois jäsenvaltioiden rinnakkaista toimivaltaa.

Seuraavassa käsitellään sopimuksen artikloja siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

Perustuslain 94 pykälän 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja 45/2000 vp).

Sopimuksen 20 artikla koskee välillistä verotusta. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion verosta säädetään lailla, minkä vuoksi määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 55 artikla koskee yhteistyötä tulliasioissa . Artiklassa ei ole velvoittavaa sisältöä, mutta siinä viitataan sopimukseen liitettyyn hallinnollista yhteistyötä tullialalla koskevaan pöytäkirja nro 5:een. Kyseinen pöytäkirja sisältää tullihallinnolla olevien tietojen, muun muassa henkilötietojen, luovuttamista koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Maksujen ja pääomien liikkuvuutta koskevat artiklat 31, 32 ja 33 kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen sijoittautumisoikeutta ja palveluiden tarjontaa koskevan III osaston määräykset näyttäisivät sisältävän Suomessa lainsäädännön alaan sekä kansalliseen toimivaltaan kuuluvia asioita. 29 artiklassa mainitut Maailman kauppajärjestön palvelukaupan yleissopimuksen mukaiset sitoumukset koskevat muun muassa tilapäisen työluvan myöntämistä yritysten sisäisinä siirtoina toiseen maahan palvelujen tarjonnan puitteissa siirtyville yritysten avainhenkilöille. Sopimuksen 62 artiklan määräykset työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Kansalaisuudesta riippumaton yhdenvertainen kohtelu kuuluu muiden kuin ETA-valtioiden kansalaisten osalta kansalliseen toimivaltaan. Myös jäsenvaltioiden ja Egyptin välisen, asiaa koskevan kahdenvälisen sopimuksen mahdollinen neuvotteleminen kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Suomen työlainsäädännössä (mm. työsopimuslain (55/2002 vp) 2 luvun 2 momentissa) kielletään työnantajaa asettamasta työntekijää eri asemaan mm. kansallisen ja etnisen alkuperän tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Sopimuksen 58 artiklassa mainitut huumausaineiden kysynnän vähentämistoimenpiteet kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja lainsäädännön alaan. Huumausaineriippuvaisten hoito ja kuntoutus samoin kuin huumausaineiden, mukaan lukien huumaavat lääkkeet ja psykotrooppiset aineet, torjunta kuuluvat kansalliseen toimivaltaan. Huumaavien lääkkeiden ja psykotrooppisten aineiden valvonnasta säädetään huumausainelaissa (1289/1993), joka perustuu pääosin kansainvälisiin, huumausaineiden valvontaa koskeviin sopimuksiin.

Sopimuksen 74—82 artikloihin sisältyvät määräykset assosiaationeuvoston ja assosiaatiokomitean perustamisesta ja toiminnasta. Assosiaationeuvosto on sopimuksen hallinnointia varten perustettava toimielin, jonka tehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista. Assosiaationeuvosto koostuu EU:n neuvoston ja komission sekä Egyptin hallituksen jäsenistä. Jäsenvaltio on siis neuvostossa edustettuna vain EU:n neuvoston kautta, joka kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa käyttää puheenvaltaa asianomaisen jäsenvaltion puolesta ja nimissä. Assosiaationeuvosto voi paitsi antaa suosituksia myös tehdä sopimuspuolia sitovia päätöksiä. Päätökset tehdään ja suositukset annetaan sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella. Kumpikin sopimuspuoli voi saattaa assosiaationeuvoston käsiteltäväksi kaikki sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevat erimielisyydet. Assosiaationeuvosto voi ratkaista riidan sitovalla päätöksellään. Assosiaationeuvosto voi siirtää osan toimivallastaan assosiaatiokomitealle.

Ottaen huomioon sopimuksen sisältö voidaan arvioida, että sopimus sisältää verrattain vähäisenä pidettävän mahdollisuuden siihen, että assosiaationeuvoston päätökset koskettavat kysymyksiä, jotka kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan ja Suomen perustuslain kannalta valtiosäännön alaan. Kun tällaisessa jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvassa asiassa kanta assosiaationeuvostossa muodostetaan sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella, tällainen menettely juuri noudatettavan yksimielisyysvaatimuksen vuoksi vaikuttaa kokonaisarvion perusteella Suomen täysivaltaisuuteen vain vähäisessä määrin eikä ole näin ollen ongelmallinen perustuslain kannalta (PeVL 31/2001 vp). Koska assosiaationeuvosto kuitenkin saa sopimuspuolia sitovaa päätösvaltaa, sopimuksen määräykset assosiaationeuvoston perustamisesta ja toiminnasta kuuluvat lainsäädännön alaan.

Edellä olevan perusteella sopimuksen hyväksymisestä voidaan päättää äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään

että Eduskunta hyväksyisi Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2001 tehdyn Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan välisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2001 tehdyn Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan välisen Euro-Välimeri-assosiaatiosopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 18 päivänä lokakuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja