Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Helsingissä maaliskuussa 1992 tehdyn Avoin taivas -sopimuksen sekä lait sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja aluevalvontalain 14 §:n muuttamisesta.

Sopimuksella luodaan ilmatarkkailujärjestelmä, jota voidaan käyttää avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseen, asevalvontasopimusten noudattamisen seurantaan, konfliktienestokyvyn ja kriisinhallinnan lujittamiseen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä ja muissa kansainvälisissä instituutioissa. Sopimuspuolilla on oikeus suorittaa tarkkailulentoja toisten sopimuspuolten alueella ennalta laadittujen lentosuunnitelmien mukaisesti sekä velvollisuus vastaanottaa tällaisia tarkkailulentoja alueellaan sekä kauttakulkulentoja kansainvälisiä lentoliikennereittejä pitkin. Tarkkailuilma-alukset ovat aseistamattomia aluksia, jotka on varustettu sovituilla kuvausjärjestelmillä. Tarkkailulentojen määrää rajoitetaan kiintiöillä.

Avoin taivas -sopimus on tullut kansainvälisesti voimaan vuoden 2002 alussa, jolloin Suomelle ja muille Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenille avautui mahdollisuus hakea oikeutta liittyä sopimukseen. Suomen osalta sopimus tulee voimaan 60 päivänä kuluttua siitä päivästä, jolloin Suomi tallettaa liittymiskirjansa. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

---

1990-luvun alussa Euroopan turvallisuuspoliittinen ympäristö muuttui merkittävästi. Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen ja Itä-Euroopan vapautumiseen. Kansainvälisten asevalvontaneuvottelujen luonne muuttui merkittävästi Varsovan liiton hajottua.

Edellisellä vuosikymmenellä oli neuvoteltu laaja luottamusta ja turvallisuutta lisääviä (LTL) toimia koskeva Tukholman asiakirja (1986), jonka puitteissa sovittiin asevoimiin ja sotaharjoituksiin liittyvästä tiedonvaihdosta, harjoitusten tarkkailusta ja vaihdettujen tietojen todentamistoimista. Asiakirjan jatkoneuvottelut johtivat Wienin LTL-asiakirjan hyväksymiseen Pariisissa 1990. Viimeksi Wienin asiakirjaa uudistettiin 1999. 1980-luvun puolivälissä käynnistyivät tavanomaisia aseita Euroopassa (TAE, Conventional Forces in Europe) koskevat neuvottelut, joissa sovittiin viiden raskaan asekategorian katoista ja supistamisesta (taistelupanssarivaunut, panssaroidut miehistönkuljetusajoneuvot, tykistö, taistelukoneet ja taisteluhelikopterit). Tavoitteena oli liittokuntien hyökkäyksellisen kyvyn rajoittaminen. Neuvottelut aloitettiin kahden liittokunnan, Pohjois-Atlantin liiton ja Varsovan liiton, 23 jäsenvaltion välisinä. Sopimuksen tullessa voimaan Varsovan liitto oli kuitenkin jo hajonnut.

1980-luvun lopussa käynnistynyt Avoin taivas -neuvotteluprosessi oli jatkoa TAE-sopimuksen puitteissa sovituille todentamistoimille, vaikkakin sen perimmäinen tarkoitus oli luottamuksen lisääminen. Kanada suoritti ensimmäisen koelennon Unkarin ilmatilassa 1990. Avoin taivas -sopimus valmistui noin kolme vuotta kestäneen neuvotteluprosessin jälkeen keväällä 1992. Sopimuksen allekirjoittivat 25 valtion edustajat Helsingissä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) seurantakokouksen yhteydessä.

Suomen hallitus teki periaatepäätöksen sopimukseen liittymisestä jo 1995. Sopimuksen ratifioinnit käynnistyivät kuitenkin hitaasti, ja sopimuksen väliaikaista soveltamista jatkettiin aina vuoden mittaisissa jaksoissa. Sopimuksen voimaantulo lykkääntyi vuosikymmenen ajan Venäjän ja Ukrainan ratifiointien puuttuessa. Sopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002, jolloin sopimuksen ulkopuolelle ensivaiheessa jääneille Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) osanottajavaltioille avautui mahdollisuus liittyä sopimukseen.

Avoin taivas -sopimuksen perimmäisen tarkoituksen mukaisesti sopimus on nähtävä ensisijassa luottamusta lisäävänä toimena. Euroopassa toimeenpantavia sotilaallisia luottamusta lisääviä toimia toteutetaan nykyisin Wienin LTL-asiakirjan ja muiden ETYJin Turvallisuusfoorumin puitteissa neuvotel tujen yhteistyöjärjestelyjen mukaisesti. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana Suomi ei ole TAE-sopimuksen sopimuspuoli, eikä osallistu sen puitteissa suoritettaviin tarkastuksiin. Suomi on lisäksi mukana lukuisissa asevalvontaregiimeissä. Avoin taivas -sopimuksen tavoitteena on, että kuvauslennoilla saatavilla tiedoilla voidaan todentaa muun käytettävissä olevan sotilaallisen tiedon paikkansapitävyyttä sekä osaltaan havaita ilmoittamattomia muutoksia sotilaallisessa infrastruktuurissa. Sopimuksella on alueellisesti kaksi erityispiirrettä, se kattaa myös Yhdysvaltojen alueen, toisin kuin muut järjestelyt, ja lisäksi sopimus on suunniteltu yleiseurooppalaiseksi.

Suomen kaltaiset pienet valtiot, joilla ei ole omaa satelliittiteknologiaa, saavat Avoin taivas -sopimuksen kautta riippumattoman mahdollisuuden merkityksellisen sotilaallisen tiedon hankintaan. Aikaisemmilla asevalvonta- tai LTL-toimilla hankittavat tiedot eivät sisällä ilmakuva-aineistoa. Ilmakuva-aineistoa on mahdollista hankkia kaupallisina satelliittikuvina. Avoin taivas -järjestelmällä saatavan tiedon etuna kaupallisiin satelliittikuviin verrattuna on Avoin taivas -kuvien hinta, huomattavasti suurempi erotuskyky, niiden saatavuus ja oikea-aikaisuus.

Avoin taivas -järjestely lisää avoimuutta Suomen lähialueilla ja palvelee siten Suomen turvallisuusetuja. Luottamusta ja turvallisuutta lisäävän vaikutuksensa lisäksi sopimuksen soveltamista Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä, konfliktinestossa ja unionin kriisinhallintarakenteiden palveluksessa tutkitaan. Esillä on mahdollisuus soveltaa sopimusta tiedonhankinnassa (fact finding) konfliktialueilla.

Ennen Avoin taivas -sopimuksen voimaantuloa sen määräyksiä on sovellettu useita vuosia toteuttamalla harjoituslentoja kahdenvälisin järjestelyin. Harjoituslennot on suoritettu kuitenkin aina erillisinä järjestelyinä, eikä niiden puitteissa ole mahdollista toteuttaa tarkkailulentoja lyhyellä varoitusajalla. Myös Suomi on osallistunut tähän toimintaan suorittamalla lentoja toisten valtioiden ilmatilassa ja ottamalla vastaan lentoja Suomen alueella. Suomen voimassaoleva lainsäädäntö ei ole asettanut esteitä lentojen suorittamiselle Suomessa. Tarkkailulentotoiminta liittyy Suomessa useiden eri hallinnonalojen lainsäädäntöön. Sopimuksen määräykset koskevat muun muassa seuraavissa laeissa säänneltyä toimintaa: ilmailulaki (281/1995) ja -asetus (118/1996), aluevalvontalaki (755/2000), onnettomuuksien tutkinnasta annettu laki (373/1985), vahingonkorvauslaki (412/1974), henkilötietolaki (523/1995) ja ulkomaalaislaki (378/1991). Sopimus sisältää lukuisia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, mutta se ei edellytä muita asiallisia muutoksia Suomen lainsäädäntöön kuin aluevalvontalain 14 §:n selventävän muutoksen.

Avoin taivas -sopimus mahdollistaa periaatteessa sen, että sopimusta sovellettaisiin myös muita kuin sopimuksen alkuperäisiä tarkoituksia varten. Ympäristönsuojelupuolella lentovalvontaa on käytetty hyväksi tähän mennessä erityisesti merensuojelussa. Kansainväliset merensuojelu- ja torjuntayhteistyösopimukset velvoittavat sopimuspuolia suorittamaan aluksilta peräisin olevien päästöjen lentovalvontaa. Sopimusten perusteella vaihdetaan valvontatietoja ja suoritetaan yhteisiä tehovalvontaiskuja, esimerkiksi Itämerellä kaksi kertaa vuodessa. Näissä ns. CEPCO-lennoissa usean valtion valvontailma-alukset lentävät vuorokauden aikana vuoron perään yhtä ja samaa reittiä. Torjuntayhteistyösopimukset mahdollistavat myös sen, että öljyvahinkotapauksessa vahingon kohteeksi joutunut maa voi tarvittaessa pyytää lentovalvonta-apua naapurimailta öljyn ajelehtimisen seuraamiseksi.

Avoin taivas -sopimusta on kuvattu laajimmaksi kansainväliseksi yritykseksi avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Sen maantieteellistä kattavuutta kuvataan toteamalla sen ulottuvan Vancouverista Vladivostokiin. Sopimus on suunniteltu yhteisen ymmärryksen ja luottamuksen edistämiseen antamalla kaikille sopimuspuolille välitön mahdollisuus kerätä tietoja asevoimista ja muista toimista, jotka koskettavat niitä.

Avoin taivas -sopimuksen johdannon mukaan sopimuksella luotavaa ilmatarkkailujärjestelmää voidaan käyttää avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseen, asevalvontasopimusten noudattamisen seurantaan, konfliktienestokyvyn ja kriisienhallinnan lujittamiseen ETYJissä ja muissa kansainvälisissä instituutioissa. Sopimuksen mukaan sopimuspuolilla on oikeus suorittaa tarkkailulentoja toisten sopimuspuolten alueella ennalta laadittujen lentosuunnitelmien mukaisesti sekä velvollisuus vastaanottaa tällaisia tarkkailulentoja alueellaan ja kauttakulkulentoja kansainvälisiä lentoliikennereittejä pitkin. Tarkkailuilma-aluksella tarkoitetaan sopimuksessa aseistamatonta alusta, joka on varustettu sovituilla kuvausjärjestelmillä. Lennoilla voidaan tarkkailla ja kuvata kohteita koko tarkkailtavan valtion alueella. Tarkkailulentojen määrää rajoitetaan sopimuksessa kiintiöillä. Sopimuspuolen tulee määritellä Avoin taivas -lentokentät ja maahantulo- ja maastapoistumispaikat. Tarkkailuhenkilöstöllä on tarkkailtavan valtion alueella tiettyjä erioikeuksia ja vapauksia. Sopimuspuolilla on mahdollisuus ostaa toisiltaan lennoilla hankittua ilmakuvamateriaalia. Esityksen tarkoituksena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sille, että Suomi liittyy sopimukseen.

Esitys sisältää ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan Avoin taivas -sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Esitys sisältää lisäksi ehdotuksen aluevalvontalain 14 §:n muuttamiseksi. Lain 14 §:n 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä tarkoitettua lupaa ilma-aluksesta tapahtuvaan ilmakuvaukseen ei vaadittaisi, jos asiasta määrätään toisin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa.

Avoin taivas -järjestelmään osallistuminen sopimuksen varsinaisena sopimuspuolena aiheuttaa Suomelle enemmän kustannuksia kuin Suomen aikaisemmin toteuttamat omat harjoituslennot ja tällaisten lentojen vastaanottaminen. Harjoituslentoihin on käytetty Suomessa vuosittain noin 84.000 euroa. Sopimuksen täytäntöönpano edellyttää lisäresursseja puolustushallinnolle henkilöstön valmiuden luomiseen ja ylläpitämiseen sekä kuva-aineiston hankintaan ja käsittelyyn. Suomen arvioidun lentokiintiön puitteissa lisäkustannukset lentotoiminnasta, ilmakuvista ja asiantuntijoiden osallistumisesta teknisten ryhmien kokouksiin ovat noin 0.75 - 1.25 miljoonaa euroa viisivuotiskautta kohden. Arvioon sisältyvät aloitusvaiheen kertaluonteiset laitehankinnat. Sopimuksen toisen vaiheen kuvausjärjestelmien käyttöön siirtymisestä aiheutuvia kustannuksia ei ole voitu tässä vaiheessa tarkemmin arvioida. Navigaatio- ja lentoasemapalvelujen maksuttomuudesta ei ole päästy sopimuspuolten kesken lopulliseen yhteisymmärrykseen, vaikka lähtökohtana on, että toiselta sopimuspuolelta ei perittäisi näitä kuluja. Lennonvarmistusalan yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen (Eurocontrol, SopS 69-70/2000) sopimuspuolten sotilasilma-alukset on vapautettu Suomessa lentoreittimaksuista Ilmailulaitoksen päätöksellä. Lentoreitti- ja lentoasemapalvelumaksuista Ilmailulaitokselle aiheutuvat lisäkustannukset on sisällytettävä valtion talousarvioon.

Liittyminen Avoin taivas -sopimukseen edellyttää puolustushallinnon alalla vähäisiä lisäresursseja. Pääesikunnan kansainväliselle osastolle tarvitaan yksi henkilö lisää sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviin tehtäviin. Ilmavoimissa joudutaan virkajärjestelyin kohdentamaan yksi henkilö sopimuksen mukaisiin lentojen valmistelu- ja kuva-aineiston analysointitehtäviin. Päivystysjärjestelyt on tarkoitus hoitaa nykyresurssein, mikä edellyttää kuitenkin kesäkuukausina lomankäyttömahdollisuuksien sovittamista aikaisempaa tarkemmin.

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia. Sopimuksen mukaiset tarkkailulennot eivät tuo tässä vaiheessa lisäarvoa ympäristöhallinnonalalla tapahtuvalle kaukokartoitus- ja lentovalvontatoiminnalle. Sopimuksen johdannon ja sen L liitteen mukaan sopimuksen soveltamisalaa voitaisiin laajentaa myös muille aloille kuten ympäristönsuojeluun. Jos sopimuksen soveltamisalaa päätetään jossakin vaiheessa laajentaa ympäristönsuojelun alalle, on sopimuksella ympäristön kannalta myönteistä vaikutusta. Soveltamisalan laajentaminen voisi merkitä esimerkiksi lisääntyviä mahdollisuuksia ympäristön tilan tarkkailuun tai tapahtuneiden ympäristövahinkojen arviointiin. Lentovalvonta saattaisi soveltua hyvin ympäristönsuojeluun erilaisissa ääriolosuhteissa, kuten luonnononnettomuuksissa ja aseellisissa selkkauksissa. Konkreettisia ehdotuksia soveltamisalan laajentamisesta ei ole kuitenkaan tähän mennessä esitetty ja lentovalvonnan käyttökelpoisuutta tällaiseen muuhun ympäristövalvontaan tulisi jatkossa selvittää tarkemmin, mikäli sopimuksen soveltamisalan laajennus tälle alalle tulee harkittavaksi. Suomen ympäristöhallinnon mukaan mahdollisuus hyödyntää sopimusta tulevaisuudessa myös ympäristön alalla tulee pitää avoimena.

Sopimuksella ei ole yritysvaikutuksia, vaikutuksia eri kansalaisryhmien asemaan tai aluepoliittisia vaikutuksia.

Ensimmäisen aloitteen Avoin taivas -sopimuksen tekemisestä esitti Yhdysvaltain presidentti Dwight Eisenhower silloiselle Neuvostoliitolle jo vuonna 1955 pidetyssä Geneven konferenssissa. Aloitetta pidettiin tuolloin kuitenkin epärealistisena ja liian tunkeilevana. Avoin taivas -sopimusta koskevat neuvottelut käynnistyivät vuonna 1989 Yhdysvaltain presidentti George Bushin aloitteesta, jota seurasi joulukuussa 1989 hyväksytty hanketta koskeva Pohjois-Atlantin liiton kommunikea. Muodolliset neuvottelut aloitettiin Ottawassa helmikuussa 1990 ja jatkuivat Budapestissa samana keväänä. Neuvottelut keskeytyivät kuitenkin vuoden ajaksi ja käynnistyivät uudelleen Wienissä marraskuussa 1991 Neuvostoliiton tilanteen muututtua. Avoin taivas -sopimusta koskevat neuvottelut käytiin lopuksi silloisen ETYKin yhteydessä entisten sotilasliittojen jäsenten välisinä. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi Helsingissä ETYKin seurantakokouksen yhteydessä 24 päivänä maaliskuuta 1992. Sopimuksen allekirjoitti tuolloin 25 valtiota. Suomi ja muut silloiset Euroopan puolueettomat ja sitoutumattomat maat eivät olleet allekirjoittajien joukossa, koska neuvottelujen kuluessa ei päästy yksimielisyyteen näiden ja muiden tarkkailija-aseman saaneiden valtioiden mukaanpääsystä. Taustalla vaikutti Turkin ja Kreikan välinen kiista Kyproksen asemasta. Myös Baltian maat kuuluivat tarkkailijaryhmään. Tarkkailijamaat saivat kuitenkin aktiivisesti vaikuttaa neuvotteluiden kulkuun ja erityisesti Suomi ja Ruotsi käyttivät tätä mahdollisuutta hyväksi.

Sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä annettiin Suomen aloitteesta julistus, jossa tuettiin tarkkailijavaltioiden mahdollisuutta päästä sopimuksen sopimuspuoliksi mahdollisimman pian. Se mahdollisti myös sopimuksen ulkopuolelle alkuvaiheessa jääneiden ETYJin osanottajavaltioiden osallistumisen sopimuksen edellyttämään jatkotyöskentelyyn tarkkailijoina.

Ennen sopimuksen voimaantuloa sen määräyksiä sovellettiin useita vuosia toteuttamalla harjoituslentoja kahdenvälisin järjestelyin. Myös tarkkailijana ollut Suomi on suorittanut kahdenvälisin järjestelyin yhdeksän harjoituslentoa ja on vastaanottanut kymmenen harjoituslentoa. Harjoituslennot on toteutettu Norjan, Ranskan, Saksan, Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain kanssa. Pääesikunta on laatinut jo harjoituslentotoimintaa varten pysyväisasiakirjan, jonka tarkoituksena on antaa toimenpideohjeet Suomen Avoin taivas -toimintaan osallistuvalle henkilöstölle.

Ulkoasiainministeriö hankki vuonna 1994 Avoin taivas -sopimuksesta lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja liikenneministeriöltä. Näiden lisäksi ulkoasiainministeriöllä oli käytettävissään Pääesikunnan ja Ilmailulaitoksen kannanotot sopimuksesta. Lausunnoista ei ilmennyt esteitä sopimukseen liittymiselle. Jo tuolloin laaditun alustavan arvion mukaan sopimukseen liittyminen edellyttäisi eduskunnan suostumusta.

Vuonna 1995 eduskunnalle annetussa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa todettiin, että sopimuksen tarkkailijana oleva Suomi pyrkii sopimuksen jäseneksi niin pian kuin se on mahdollista sopimuksen tultua voimaan. Suomen kiinnostus liittyä sopimukseen on todettu myös valtioneuvoston viimeisimmässä selonteossa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 2001 (VNS 2/2001 vp).

Syksyllä 2001 oli tiedossa, että sopimuksen kansainvälisen voimaantulon edellytykset ovat täyttymässä siten, että sopimus tulee voimaan vuoden 2002 alussa. Sopimuksen kansainvälisen voimaantulon viivästymisestä johtuen oli vuonna 1994 järjestetyn lausuntokierroksen tietojen ja kannanottojen paikkansapitävyys tarpeen tarkistaa. Tuolloin hankittujen lausuntojen jälkeen oli tullut voimaan uusi perustuslaki ja useita muita lainsäädännön uudistuksia. Myös sopimukseen perustuvasta harjoituslentotoiminnasta saadut kokemukset olivat nyt käytettävissä. Ulkoasiainministeriö pyysi sen vuoksi sopimuksesta uudet lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Pääesikunnalta ja Ilmailulaitokselta. Lausuntokierroksen perusteella voitiin todeta, että harjoituslentotoiminnalla on luotu Suomeen tekniset ja koulutukselliset valmiudet toteuttaa sopimuksen mukaisia aktiivisia ja passiivisia lentoja. Sopimukseen liittymiseen suhtauduttiin myönteisesti. Lausunnoissa ei esitetty mitään sellaisia seikkoja, jotka olisivat esteenä Suomen liittymiselle sopimukseen. Myös uuden lausuntokierroksen mukaan sopimus edellyttää Suomessa eduskunnan suostumusta, koska se sisältää lukuisia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja sillä on vaikutuksia eduskunnan budjettivaltaan. Lausunnoissa suhtauduttiin myös myönteisesti sopimuksen soveltamisalan mahdollisiin myöhempiin laajennuksiin, jotka voisivat palvella esimerkiksi ympäristönsuojelua tai poliisin toimintaa.

Ulkoasiainministeriö antoi Ahvenanmaan maakuntahallitukselle itsehallintolain (1144/1991) 58 §:n 2 momentin toisen virkkeen nojalla marraskuussa 2001 tiedon Suomen aikomuksesta liittyä sopimukseen ottaen huomioon sen, että sopimus mahdollistaa tarkkailulennot myös Ahvenanmaan ilmatilassa. Ulkoasiainministeriö ilmoitti Suomen liittymisaikomuksesta myös Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta tehdyn sopimuksen (Ahvenanmaa-sopimus, SopS 1/1922) sopimuspuolille joulukuussa 2001. Ilmoituksessa todettiin, että Ahvenanmaa ja Avoin taivas -sopimusten päämäärät ovat sopusoinnussa, eikä ristiriitaa sopimusten välillä ole. Maakuntahallitus pitää ulkoasiainministeriölle lähettämässään kirjeessä tarpeellisena, että Avoin taivas -sopimuksen sopimuspuolia muistutetaan Suomea sitovasta Ahvenanmaata koskevasta järjestelystä. Tarkoituksena onkin, että Suomi Avoin taivas -sopimuksen neuvoa-antavassa toimikunnassa ilmoittaa muille sopimuspuolille Ahvenanmaa-sopimuksen voimassaolosta. Liityttäessä tuleviin vastaavan kaltaisiin kansainvälisiin sopimuksiin on erikseen arvioitava Ahvenenmaa-sopimuksen suhdetta tällaisiin sopimuksiin. Ahvenanmaan maakuntapäivien itsehallintopoliittinen valiokunta on kuullut sopimuksen johdosta maaliskuussa 2002 ulkoasiainministeriön edustajia.

Suomen liittymishakemusta käsiteltiin valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa ja tasavallan presidentti päätti Suomen liittymishakemuksen jättämisestä 28 päivänä joulukuuta 2001. Suomen liittymishakemus jätettiin yhtä aikaa Ruotsin kanssa sopimuksen tallettajana toimivalle Unkarin hallitukselle 4 päivänä tammikuuta 2002 ja Kanadan hallitukselle 7 päivänä tammikuuta 2002. Avoin taivas -sopimuksen neuvoa-antava toimikunta päätti Suomen ja Ruotsin liittymishakemusten hyväksymisestä 4 päivänä helmikuuta 2002.

Hallituksen esitys on laadittu virkatyönä ulkoasiainministeriössä yhteistyössä lausunnonantajien kanssa. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Pääesikunnalta ja Ilmailulaitokselta. Lausunnoissa esitetyt seikat on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon hallituksen esityksen lopullisessa tekstissä. Hallituksen esitys on lähetetty sen valmistuttua vielä tiedoksi Ahvenanmaan maakuntahallitukselle.

Sopimus koostuu johdannosta, 19 artiklasta ja 12 liitteestä ja 3 alaliitteestä. Sopimuksen sisältöä ja sen suhdetta Suomen lainsäädäntöön tarkastellaan tässä jaksossa siten, että liitteiden ja niiden alaliitteiden sisältö käsitellään asiayhteyden mukaan pääsopimuksen artiklojen yhteydessä.

Johdanto. Sopimuksen johdannossa kiinnitetään huomiota sopimuspuolten ETYJ-sitoumuksiin edistää suurempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sotilastoimissaan ja tehostaa luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia. Sopimuspuolet katsovat, että ilmatarkkailujärjestelmää voitaisiin hyödyntää avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi sekä asevalvontasopimusten noudattamisen seurannan helpottamiseksi, konfliktienehkäisykyvyn ja kriisienhallinnan lujittamiseksi ETYJin puitteissa ja muissa kansainvälisissä instituutioissa. Johdantoon on kirjattu myös mahdollisuus laajentaa järjestelmän käyttöä muille aloille kuten ympäristönsuojeluun. Tarkemmat määräykset järjestelmän käyttöönottamisesta uusilla aloilla sisältyvät sopimuksen L liitteen IV osaan. Konkreettisia ehdotuksia sopimuksen soveltamisalan laajentamisesta ei ole toistaiseksi tehty.

I artikla. Yleiset määräykset. Artiklassa nimetään sopimuspuolten tarkkailulennot muiden sopimuspuolten alueella Avoin taivas -järjestelmäksi. I artiklan sanamuodosta käy ilmi, että Avoin taivas -järjestelmällä tarkoitetaan vain sopimuspuolten alueella tapahtuvia tarkkailulentoja. Sopimuksen liitteiden ja alaliitteiden todetaan muodostavan sopimuksen erottamattoman osan, joten niiden sisältämät oikeudet ja velvoitteet ovat samalla tavalla sopimuspuolia sitovia kuin sopimuksen I - XIX artiklan määräykset.

II artikla. Määritelmät. Sopimuksen II artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt tärkeimmät käsitteet: tarkkailtava valtio, tarkkaileva valtio, sopimusvaltioryhmä, tarkkailuilma-alus, tarkkailulento, kauttalento, kuljetusilma-alus, alue, passiivikiintiö, aktiivikiintiö, suurin sallittu lentomatka, kuvausjärjestelmä, maaerotuskyky, infrapunakeilain, tarkkailuaika, lentomiehistö, ilma-aluksen päällikkö, lennon valvoja, lennolla oleva edustaja, edustaja, kuvausmekaanikko, tarkastaja, saattaja, tehtäväsuunnitelma, lentosuunnitelma, tehtäväraportti, Avoin taivas -lentokenttä, maahantulopaikka, maastapoistumispaikka, huoltolentokenttä, varalentokenttä, vaarallinen ilmatila, kieltoalue, rajoitusalue ja vaara-alue. II artikla ei sisällä tyhjentävää luetteloa sopimuksesta ilmenevistä määritelmistä, vaan lisää määritelmiä sisältyy sopimuksen muihin artikloihin ja liitteisiin. Muualla sopimuksessa on määritelty muun muassa seuraavat käsitteet: kokonaispassiivikiintiö (III artiklan I osan 4 kappale) ja erillinen aktiivikiintiö sekä kokonaisaktiivikiintiö (III artiklan I osan 5 kappale).

Sopimuksen ymmärtämisen kannalta keskeisimpiä käsitteitä ovat tarkkailtava valtio, tarkkaileva valtio, tarkkailuilma-alus, tarkkailulento, alue, passiivikiintiö ja aktiivikiintiö, joita käsitellään seuraavassa yksityiskohtaisemmin.

Tarkkailtavalla valtiolla tarkoitetaan sopimusvaltiota tai sopimusvaltioryhmää, jonka alueen yli suoritetaan tai aiotaan suorittaa tarkkailulento, siitä ajankohdasta lukien, jolloin se on vastaanottanut tätä koskevan ilmoituksen tarkkailijavaltiolta, kunnes kaikki tähän lentoon tai asianomaisen sopimusvaltion tai sopimusvaltioryhmän puolesta toimivaan henkilöstöön liittyvät toimet on saatettu päätökseen. Ajankohtaa koskevan määritteen sisällyttäminen määritelmään on tarkoitettu kuvaamaan sitä seikkaa, että sopimuspuolten asema toisiinsa nähden vaihtelee tarkkailevasta valtiosta tarkkailtavaan valtioon. Ilmaisu "puolesta toimiva henkilöstö" kattaa sen seikan, että tosiasiassa valtio sinänsä ei ole useinkaan toimijana vaan sen henkilöstö. Sopimuksen joissakin kohdin käytetään tästä huolimatta tarkkailtavan valtion sijasta ilmaisua tarkkailtavan valtion henkilöstö.

Tarkkailevalla valtiolla tarkoitetaan sopimusvaltiota tai sopimusvaltioryhmää, joka suorittaa tai aikoo suorittaa tarkkailulennon toisen sopimusvaltion tai sopimusvaltioryhmän alueen yli, siitä ajankohdasta lukien, jolloin se on ilmoittanut aikomuksestaan suorittaa tarkkailulennon, kunnes kaikki tähän lentoon tai asianomaisen sopimusvaltion tai sopimusvaltioryhmän puolesta toimivaan henkilöstöön liittyvät toimet on saatettu päätökseen. Määritelmä sisältää vastaavat ajalliset ja henkilöstöä koskevat tarkennukset kuin tarkkailtavan valtion määritelmä.

Tarkkailuilma-aluksella tarkoitetaan aseistamatonta, kiinteäsiipistä ilma-alusta, joka on osoitettu käytettäväksi tarkkailulentoihin, joka on sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten rekisteröimä ja joka on varustettu sovituilla kuvausjärjestelmillä. Aseistamaton tarkoittaa, että tarkkailuilma-alusta ei ole tarkkailulennoilla varustettu kuljettamaan tai käyttämään aseita. Viimeksi mainittu tarkennus mahdollistaa sen, että tarkkailuilma-aluksina voidaan käyttää tarvittavin muutoksin ilma-aluksia, jotka voitaisiin muina aikoina varustaa aseilla. Ilmaisulla "varustaa" tarkoitetaan tässä määritelmässä sitä, että alus ei sisällä sellaisia varusteita tai rakenteellisia osia, jotka tarvittaisiin aseiden kuljettamiseen tai käyttämiseen. Sopimuspuoli, joka osoittaa tarkkailuilma-aluksena käytettäväksi tietyn aluksen ei ole välttämättä sama sopimuspuoli, jonka viranomaiset ovat rekisteröineet ilma-aluksen. Tarkkailuilma-aluksen määritelmä sallii sen, että tarkkailuilma-alus voi olla joko siviili-ilma-alus tai valtion ilma-alus. Käytännössä tarkkailuilma-aluksena käytettävät alukset ovat harjoituslentokaudella olleet pääasiassa valtioiden sotilasilma-aluksina rekisteröimiä aluksia. Tiedossa on kuitenkin, että osa valtioista suunnittelee siirtyvänsä käyttämään kaupallisten yhtiöiden tarjoamia siviilikoneita.

Tarkkailulennolla tarkoitetaan tarkkailevan valtion suorittamaa lentoa tarkkailuilma-aluksella tarkkailtavan valtion alueen yli maahantulopaikalta tai Avoin taivas -lentokentältä maastapoistumispaikalle tai Avoin taivas -lentokentälle siten kuin lentosuunnitelmassa määrätään. Maahantulopaikka ja maastapoistumispaikka voivat olla sama kuin Avoin taivas -lentokenttä, mutta valtio voi halutessaan nimetä myös erilliset maahantulo- ja maastapoistumispaikat.

Alueella tarkoitetaan maata mukaan lukien saaret, sisävesistöt ja aluemeri, jotka ovat sopimusvaltion määräämisvallassa. Määritelmän tarkoituksena on heijastaa valtion alueen määritelmää voimassa olevassa kansainvälisessä oikeudessa, millä vältetään tarve kuvata sopimuspuolten maantieteelliset rajat itse sopimuksessa. Määritelmällä on myös haluttu varmistaa se, että tarkkailulennoilla voidaan lentää koko tarkkailtavan valtion alueen yli. Espanja on sopimuksen allekirjoittaessaan antanut julistuksen, jossa muistutetaan Espanjan oikeudellisesta kannasta koskien sen kiistaa Yhdistyneen Kuningaskunnan kanssa Gibraltarin niemimaan suvereniteetista. Yhdistynyt Kuningaskunta on puolestaan antanut alueellista soveltamista koskevan julistuksen, jossa vahvistetaan sopimusta sovellettavan alueisiin, joiden ulkosuhteista se vastaa, mukaan lukien muun muassa Falklandin saaret, Gibraltar ja sen sotilastukikohdat Kyproksella.

Passiivikiintiöllä tarkoitetaan sitä tarkkailulentojen lukumäärää, jonka kukin sopimusvaltio on tarkkailtavana valtiona velvollinen ottamaan (vuosittain) vastaan. Passiivikiintiöiden jako alkuperäisten sopimuspuolten kesken on kuvattu A liitteen I osassa. Passiivikiintiötä ei tarkisteta vuosittain, mutta esimerkiksi uusien jäsenten passiivikiintiöstä on sovittava Avoin taivas -sopimuksen neuvoa-antavassa toimikunnassa liittymisen yhteydessä.

Aktiivikiintiöllä tarkoitetaan tarkkailulentojen lukumäärää, joka kullakin sopimuspuolella on oikeus (vuosittain) suorittaa toisten sopimuspuolten alueella. Sopimuspuolen aktiivikiintiö ei voi ylittää sen passiivikiintiötä. Aktiivikiintiöiden alkuperäinen jako on kuvattu A liitteen II osassa. Aktiivikiintiö muodostuu kyseisen sopimuspuolen erillisten aktiivikiintiöiden summasta. Aktiivikiintiöiden jako tarkistetaan vuosittain sopimuksen neuvoa-antavassa toimikunnassa.

Suomen lainsäädäntö. Sopimuksen määritelmät eivät edellytä Suomessa lainsäädännön muuttamista, mutta koska ne vaikuttavat sopimuksen muiden, lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen, määritelmät kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan. Sopimuksen käännöksessä käytetään sanan "airfield" suomennoksena sanaa "lentokenttä" ja ruotsinnoksena "flygfält". Ilmailulaissa ja sotilasilmailuasetuksessa ei käytetä näitä käsitteitä. Niissä yleiskäsitteenä käytetään sanaa "lentopaikka" ja erityiskäsitteenä sanaa "lentoasema", jolla tarkoitetaan lentopaikkaa, jolla ilmaliikennepalvelu on pysyvästi järjestetty. Sopimustekstin käännöksissä ja hallituksen esityksissä on päädytty kuitenkin käyttämään yleiskielen ilmaisua "lentokenttä", jotta suomenkielinen käännös vastaisi Ruotsissakin käytössä olevaa ruotsinkielistä sopimuksen käännöstä.

III artikla. Kiintiöt. Sopimuksen III artikla jakaantuu kahteen osaan, joista I osa sisältää kiintiöiden jakamista koskevat yleiset määräykset ja II osa sopimusvaltioryhmiä koskevat määräykset. Avoin taivas -järjestelmä perustuu sopimuspuolten oikeuteen suorittaa tarkkailulentoja toisten sopimuspuolten alueella ja velvollisuuteen vastaanottaa tarkkailulentoja omalla alueellaan. Tarkkailulentojen määrää rajoitetaan vuotuisten aktiivi- ja passiivikiintiöiden avulla. Sopimuksen alkuperäisten allekirjoittajavaltioiden kiintiöt on kirjattu sopimuksen A liitteeseen. Kullakin sopimuspuolella on oikeus suorittaa yhtä monta tarkkailulentoa toisen sopimuspuolen yli kuin tällä toisella sopimuspuolella on oikeus suorittaa sen alueen yli.

Tarkkailulentojen kokonaismäärä, jonka kukin sopimuspuoli on velvollinen vastaanottamaan alueensa yli, on asianomaisen sopimuspuolen kokonaispassiivikiintiö. Sopimuksen A liitteeseen kirjatun alkuperäisen jaon mukaan passiivikiintiöt jakautuivat seuraavasti: Saksa 12, Yhdysvallat 42, Valko-Venäjän ja Venäjän sopimusvaltioryhmä 42, Benelux 6, Bulgaria 4, Kanada 12, Tanska 6, Espanja 4, Ranska 12, Yhdistynyt Kuningaskunta 12, Kreikka 4, Unkari 4, Islanti 4, Italia 12, Norja 7, Puola 6, Portugali 2, Romania 6, Tšekin ja Slovakian federatiivinen tasavalta 4, Turkki 12 ja Ukraina 12. Sopimuksen A liitteen mukaan sopimuksen myöhemmin ratifioivat valtiot tai siihen liittyvät valtiot voivat pyytää, että niille määrätään passiivikiintiö. Asia käsitellään sopimuksen neuvoa-antavassa toimikunnassa sen jälkeen, kun valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa. Suomi on jättäessään liittymishakemuksensa esittänyt, että sille määrätään 5 lennon passiivikiintiö. Ruotsin liittymishakemuksessa on esitetty 7 lennon passiivikiintiötä.

Tarkkailulentojen lukumäärä, joka kullakin sopimuspuolella on oikeus suorittaa vuodessa kunkin toisen sopimuspuolen alueen yli, on tämän sopimuspuolen erillinen aktiivikiintiö suhteessa tähän toiseen sopimuspuoleen. Erillisten aktiivikiintiöiden yhteenlaskettu lukumäärä on asianomaisen sopimusvaltion kokonaisaktiivikiintiö, joka ei voi olla suurempi kuin sen kokonaispassiivikiintiö. Aktiivikiintiö tai sen osa voidaan siirtää toiselle sopimuspuolelle, kunhan asiasta sovitaan ensiksi tarkkailtavan valtion kanssa. III artiklan I osan 10 kappale asettaa kiintiöiden siirrolle myös rajoituksia, joiden tarkoituksena edistää mahdollisimman usean sopimusvaltion aktiivista osallistumista Avoin taivas -järjestelmään ja estää lentojen keskittäminen muutamille sopimusvaltioille. Alkuperäinen aktiivikiintiöiden jako on kirjattu sopimuksen A liitteen II osaan. Jako on voimassa sopimuksen voimaantulovuotta seuraavaan vuoden loppuun saakka. Aktiivikiintiöiden jako tarkistetaan sopimuksen voimaantulon jälkeen vuosittain seuraavaa kalenterivuotta varten sopimuksen neuvoa-antavassa toimikunnassa siten kuin L liitteen II osassa tarkemmin määrätään. Sopimuksen myöhemmin ratifioineiden tai siihen liittyvien valtioiden osalta aktiivikiintiö määrätään A liitteen mukaan ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen seuraavassa neuvoa-antavan toimikunnan sääntömääräisessä kokouksessa.

Tarkkailulentojen suurimmat sallitut lentomatkat sopimuspuolten alueen yli esitetään sopimuksen A liitteen III osassa. Suurimmat sallitut lentomatkat on määritelty sopimuspuolten ja niihin kuuluvien erillisten alueiden koon ja välimatkojen perusteella ja niiden tarkoituksena on varmistaa mahdollisuus tarkkailtavan valtion koko alueen tarkkailemiseen. Sopimusvaltio voi vaatia suunniteltua tarkkailulentoa lyhennettäväksi tai torjua sen, jos lento ylittäisi sovitun suurimman sallitun lentomatkan. Kultakin Avoin taivas -lentokentältä alkavaa tarkkailulentoa varten on määritelty erikseen suurin sallittu lentomatka tarkkailtavan valtion alueen yli. Näin määritellyt suurimmat sallitut lentomatkat vaihtelevat Tanskan Färsaarten 250 kilometristä Valko-Venäjän ja Venäjän sopimusvaltioryhmän Vorkutan ja Magadanin 6500 kilometriin.

Tarkoituksena on, että Suomi esittää Avoin taivas -lentokentiltään alkaville tarkkailulennoille suurimmaksi sallituksi lentomatkaksi 1400 kilometriä. Suomen Avoin taivas -lentokentiksi on tarkoitus sopimukseen liityttäessä nimetä Helsinki-Vantaan ja Rovaniemen lentokentät. Maahantulo- ja maastapoistumispaikkana toimisi Helsinki-Vantaan lentokenttä. Kalibrointikohteeksi on tarkoitus nimetä Hyvinkään lentokenttä. Suomen tarkoituksena ei ole nimetä erillisiä huoltolentokenttiä eikä maahantulo- tai maastapoistumispisteitä. Ahvenmaan lentokenttää ei ole tarkoitus käyttää mihinkään edellä mainituista tarkoituksista.

Sopimuspuolet voivat sopimuksen täytäntöönpanoa varten muodostaa sopimusvaltioryhmän. Sopimuksen XIV artikla sisältää lisäksi erilliset määräykset Benelux-maista (Alankomaat, Belgia ja Luxemburg), jotka katsotaan yhdeksi sopimuspuoleksi. Sopimuksen III artiklan II osa sisältää yksityiskohtaiset määräykset siitä, kuinka suoritetut lennot vähennetään aktiivi- ja passiivikiintiöstä, kun lennon suorittaa tai vastaanottaa sopimusvaltioryhmä. Sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä sopimusvaltioryhmän ovat ilmoittaneet muodostavansa Venäjä ja Valko-Venäjä. Jo vuonna 1992 perustettiin myös eräiden eurooppalaisten maiden ryhmä, jota kutsutaan sen alkuperäisen kokoonpanon mukaisesti ns. WEU-sopimusvaltioryhmäksi. Ryhmään kuuluvat tällä hetkellä Benelux-ryhmä, Italia, Kreikka, Norja, Ranska, Saksa, Turkki ja Yhdistynyt Kuningaskunta. Tarkoituksena on, että Suomi ja Ruotsi liittyisivät ryhmään samalla kuin niistä tulee Avoin taivas –sopimuksen sopimuspuolia.

IV artikla. Kuvausjärjestelmät. Sopimuksen IV artiklassa määritellään tarkkailuilma-aluksessa käytettävät sallitut kuvausjärjestelmät. Sopimuksessa sallituiksi kuvausjärjestelmiksi on alunperin määritelty seuraavat järjestelmät: tavalliset kuvaruuduttain kuvaavat ja panoraamatyyppiset optiset kamerat, tosiaikanäytöllä varustetut videokamerat, infrapunakeilaimet ja sivulle kuvaavat SAR-tutkat. Kuvausjärjestelmien yleiset määritelmät sisältyvät sopimuksen II artiklaan. Sopimuksen IV artiklassa määritellään lisäksi näiden kuvausjärjestelmien suurin sallittu maaerotuskyky ja kuvaruuduttain kuvaavien tai panoraamatyyppisten kameroiden suurin sallittu peitto sekä SAR-tutkan suurin sallittu pyyhkäisyalueen leveys. Sopimuksen XVIII artiklassa määrätään vaiheittaisesta täytäntöönpanosta, jolla muun muassa rajoitetaan alkuvaiheessa infrapunakeilainten käyttöä. Sallittuja kuvausjärjestelmiä voidaan lisätä tai niiden ominaisuuksia muuttaa sopimuksen neuvoa-antavan toimikunnan päätöksellä. Tällaiset muutokset eivät siten edellytä itse sopimuksen muuttamista. Sopimuksen IV artiklassa määritellään myös muut sallitut laitteet, joita tarkkailuilma-aluksessa saa olla.

Tarkkailuilma-aluksissa tulee olla jokaista kuvausjärjestelmää varten aukkojen peitteet tai muut laitteet, jotka estävät kuvausjärjestelmien käyttämisen kauttalentojen aikana tai lennettäessä tarkkailtavan valtion alueen yläpuolella maahantulopaikalle tai maahantulopaikalta. Tällaisia laitteita tulee voida käyttää vain aluksen ulkopuolelta.

Tarkkailuilma-alus ja sen kuvausjärjestelmät katsastetaan siten kuin sopimuksen D liitteessä yksityiskohtaisesti määrätään. Tarkkailuilma-alukseen asennettujen kuvausjärjestelmien suorituskyvyn todentamismenetelmistä määrätään D liitteen 1 alaliitteessä.

Suomen lainsäädäntö. Ilmakuvauksesta säädetään aluevalvontalain 14 §:ssä. Säännöksen mukaan Suomen alueella ei saa ilman lupaa kuvata lennon aikana ilma-aluksesta tai muusta ilmassa liikkuvasta laitteesta sähkömagneettisen säteilyn taltiointiin käytettävällä laitteella seuraavia kohteita: 1) ilmailulain 7 §:n 1 momentin nojalla ilmailulta pysyvästi rajoitettuja alueita, 2) linnoitusalueita; linnakkeita tai kasarmialueita; 3) sotasatamia tai sotilaslentokenttiä; 4) puolustusvoimien varikoita tai varastoja; 5) puolustusvoimien viestiasemia, antennikenttiä tai puolustuslaitteita tai -välineitä; 6) puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen maastoharjoituksia. Luvanvaraiset kohteet ovat pääasiassa sotilaskohteita. Ilmakuvauksen osalta lakiin ei sisälly viittausta Suomea sitoviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Sopimuksen määräykset merkitsevät poikkeusta aluevalvontalain 14 §:n säännöksistä. Esitykseen sisältyy ehdotus aluevalvontalain 14 §:n muuttamisesta.

V artikla. Ilma-aluksen nimeäminen. Jokaisella sopimuspuolella on oikeus nimetä tarkkailuilma-alukseksi yksi tai useampi ilma-alustyyppi tai -malli, jonka kyseisen sopimuspuolen asianomaiset viranomaiset ovat rekisteröineet. Tarkkailuilma-aluksiksi on nimetty kuvaukseen soveltuvia potkuri- ja suihkumoottorikoneita, muun muassa An-30, Andover, C-130 Hercules, Tupolev-154 ja OC-130. Sopimuspuoli voi myöhemmin lisätä uusia ilma-alustyyppejä tai -malleja ilmoittamalla siitä 30 päivää etukäteen. Tarkkailuilma-aluksista muille sopimuspuolille ilmoitettavat tiedot määritellään sopimuksen C liitteessä. Ne sisältävät aluksen tunnistusta, tehtäväsuunnittelua, lentosuunnistusta, viestintää, mittarilaskeutumislaitteita, kenttäkäsittelyä ja majoituskykyä koskevat tiedot. Vastaavasti sopimuspuoli voi peruuttaa aikaisemmin nimeämiään ilma-alustyyppejä tai -malleja 90 päivän varoitusajalla. Katsastettavaksi esitetään vain yksi kappale tiettyä ilma-alustyyppiä tai -mallia. Kunkin ilma-aluksen on kyettävä kuljettamaan lentomiehistön, lennon valvojat, tulkin ja tarkkailevan valtion edustajat.

Suomen lainsäädäntö. Ilmailulain 6 §:n mukaan Suomen alueella ilmailuun käytettävällä ilma-aluksella on oltava Suomen kansallisuus tai kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) jäsenvaltion kansallisuus tai erityinen Ilmailulaitoksen antama lupa, jollei Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista muuta johdu. Avoin taivas -sopimuksen nykyiset sopimuspuolet ovat kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön jäseniä, joten lain edellytykset täyttyvät. Koska lainkohta sisältää viittauksen myös Suomea sitovaan kansainväliseen velvoitteeseen, täyttävät Suomen alueella tarkkailulentoihin käytettävät alukset joka tapauksessa lain edellytykset, eikä tarvetta lainsäädännön muuttamiseen ole, vaikkakin sopimuksen V artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Suomessa sopimukseen liityttäessä pidetään lähtökohtana osallistumistasoa, jossa Suomen omat tarkkailulennot suoritetaan joko tarkkailtavan valtion koneella tai vuokrakoneella.

VI artikla. Tarkkailuilma-aluksen valinta, tarkkailulentojen suorittamista koskevat yleiset määräykset sekä tehtäväsuunnitelmaa koskevat määräykset. Artikla jakaantuu kolmeen osaan, joissa määritellään sopimuspuolten keskeiset oikeudet ja velvollisuudet tarkkailulentojen suorittamisessa. Yhdessä sopimuksen D, E, F, G ja H liitteen kanssa ne muodostavat perustan Avoin taivas -järjestelmän täytäntöönpanolle.

Sopimuksen VI artiklan I osan mukaan tarkkailulennot suoritetaan joko tarkkailevan valtion tai tarkkailtavan valtion käyttöön antamalla ilma-aluksella. Tarkkaileva valtio voi osoittaa ilma-aluksen, jos tarkkailtava valtio ei käytä oikeuttaan osoittaa käyttöön sen nimeämä ilma-alus. Tarkkaileva valtio voi osoittaa käyttöön joko sen itsensä nimeämän aluksen tai toisen sopimusvaltion nimeämän aluksen.

Sopimuspuolella ei ole pääsääntöisesti velvollisuutta ottaa samanaikaisesti vastaan enempää kuin yksi tarkkailulento sopimuksessa määritellyn 96 tunnin aikavälillä. Sopimuspuolten tulee ilmoittaa 90 päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta muille sopimuspuolille pysyvä diplomaattinen selvitysnumero tarkkailulennoille, kuljetusilma-alusten lennoille ja kauttalennoille. Valtion tulee ilmoittaa myös, mitä sopimuksen neuvoa-antavassa toimikunnassa käytettävistä kielistä (englanti, espanja, italia, ranska, saksa ja venäjä) sen alueen yli suoritettavilla lennoilla on käytettävä, ellei kieli määräydy suoraan kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (SopS 11/1949) 10 liitteen II osan 5.2.1.1.2. kappaleen sisältämän suosituksen mukaan. Sanottua yleissopimuksen liitettä on sittemmin muutettu siten, että käytettävää kieltä koskeva suositus sisältyy nykyisin 10 liitteen 5.2.1.2. kappaleeseen, jonka mukaan ilmailualan maailmanlaajuisena radiopuhelinkielenä käytetään englantia. Sopimukseen myöhemmin liittyvien valtioiden tulee ilmoittaa nämä tiedot viimeistään liittymiskirjan talletettuaan. Tarkkaileva valtio ilmoittaa tarkkailtavalle valtiolle ja muille sopimuspuolille aikomuksestaan suorittaa tarkkailulento viimeistään 72 tuntia ennen saapumistaan maahantulopaikkaan. Vähentääkseen sopimuspuolten tarvetta jatkuvaan päivystykseen sopimuspuolten tulee mahdollisuuksien mukaan välttää sitä, että vähimmäisvaroitusaika osuu lauantaille tai sunnuntaille. Sopimuksen VI artiklan I osassa määrätään tiedot, jotka on sisällytettävä ilmoitukseen aikomuksesta suorittaa tarkkailulento. Ne sisältävät toivotun maahantulopaikan ja Avoin taivas -lentokentän, maahantulopäivän ja -kellonajan, paikan, jossa lentoa edeltävä katsastus toivotaan tehtäväksi, kuljetusilma-alusta koskevat tiedot, tarkkailulennon tai kuljetusilma-aluksen diplomaattisen selvitysnumeron, tarkkailuilma-aluksen tunnistustiedot, tarkkailulennon arvioidun pituuden ja henkilöstöä koskevat tiedot. Tarkkailtavan valtion on annettava 24 tunnin kuluessa vastaanottotunnustus, joka sisältää vastaukset niihin edellä mainittuihin tietoihin, jotka edellyttävät vielä tarkkailtavan valtion vahvistusta. Tarkkailevan valtion tulee voida saapua maahantulopaikkaan arvioituna saapumisaikana. Mukana voi olla myös sellaisen sopimuspuolen henkilöstöä, jonka nimeämää ilma-alusta on tarkoitus käyttää tarkkailuilma-aluksena. Tarkkailulennon suorittamiseen on käytettävissä 96 tuntia siitä, kun tarkkaileva valtio saapuu maahantulopaikkaan. Käytännössä lento kestää yhden työviikon, johon sisältyy varapäivä huonon lentosään varalta.

Tarkkailtava valtio antaa lennon miehistölle sen saapuessa maahantulopaikkaan tai Avoin taivas -lentokentälle viimeisimmät säätiedot ja lentosuunnistusta ja lentoturvallisuutta koskevat tiedotukset, mukaan lukien ohjaajan tiedotukset (Notam) sekä mittarilentomenetelmiä ja lentoreitillä olevia varalentokenttiä koskevat tiedot.

Tarkkailulennot saavat etusijan ohi kaiken säännöllisen lentoliikenteen. Tarkkailtava valtio antaa käyttöön erotuskykytestikentän, järjestää tavanomaisen kaupallisen polttoainehuollon, ateriat ja majoitukset sekä tarkkailevan valtion pyynnöstä muita palveluja, joista on sovittu.

Tarkkaileva valtio antaa tarkkailtavalle valtiolle Avoin taivas -lentokentälle saavuttuaan tehtäväsuunnitelman, jossa määritellään tarkkailulento, jolla voidaan tarkkailla kohteita tarkkailtavan valtion koko alueella. Tarkkailtavaan alueeseen kuuluvat myös alueet, jotka tarkkailtava valtio on nimennyt vaaralliseksi ilmatilaksi liitteen I mukaisesti. Tarkkailuilma-aluksen lentoreitti ei saa tulla 10 kilometriä lähemmäksi sellaisen viereisen valtion rajasta, joka ei ole sopimuspuoli. Määräyksen tarkoituksena ei ole estää sopimusvaltion alueen kuvaamista rajan läheisyydessä vaan estää kuvausjärjestelmien peiton ulottumisen kolmannen valtion alueelle ja samalla vähentää tällaisen kolmannen valtion epäluuloa Avoin taivas -järjestelmää kohtaan. Tarkkailtavan valtion tulee viimeistään neljän tunnin kuluttua tehtäväsuunnitelman jättämisestä joko hyväksyä se tai ehdottaa siihen muutoksia, jotka eivät saa kuitenkaan estää valtion koko alueen minkään kohdan tarkkailua. Jos tehtäväsuunnitelmasta ei ole päästy kahdeksan tunnin kuluessa yhteisymmärrykseen, tarkkailevalla valtiolla on oikeus kieltäytyä tarkkailulennon suorittamisesta. Jos suunniteltu tarkkailulennon reitti kulkee lähellä toisen sopimusvaltion rajaa tai muiden valtioiden rajaa, tarkkailtava valtio voi ilmoittaa siitä kyseisille valtioille. Määräys mahdollistaa sen, että rajanaapurille ilmoitetaan tarkkailulennon arvioitu reitti ja ajankohta ja voidaan siten varmistaa, että naapuri on tietoinen myös lennon tarkoituksesta.

Tarkkailulennoista johtuvat kustannukset korvataan sopimuksen L liitteen I osan 9 kappaleen määräysten mukaisesti. L liitteessä todetaan, että sopimuksen neuvoa-antava toimikunta päättää sopimuksen täytäntöönpanosta syntyvien kustannusten jakamisesta ja mahdollisimman pian yhteisten kustannusten jakamisasteikosta. Toimikunnan päätöksiä selostetaan jäljempänä X artiklan yhteydessä.

Suomen lainsäädäntö. Aluevalvontalain 3 § sisältää viittaussäännöksen, jonka mukaan Suomen alueelle tulosta, maassaolosta ja maastalähdöstä on aluevalvontalain lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään tai Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään. Asiasta säädetään vielä erikseen lain 5 §:ssä valtionilma-aluksen ja valtionaluksen osalta. Avoin taivas -sopimus ei edellytä aluevalvontalain maahantuloa koskevien säännösten tarkistamista.

Ilmailussa Suomen alueella noudatetaan ilmailulakia. Sotilasilmailusta säädetään erikseen asetuksella. Ilmailulain vahingonkorvausvastuuta koskevia säännöksiä ja Ilmailulaitoksen antamia lentosääntöjä noudatetaan kuitenkin myös sotilasilmailussa. Sotilasilmailuasetuksen (387/1996) mukaan asetusta sovelletaan sotilasilmailuun Suomen alueella ja suomalaiseen sotilasilmailuun myös Suomen alueen ulkopuolella. Suomen suorittamat sopimuksen mukaiset tarkkailulennot täyttävät puolustusvoimien harjoittamana toimintana sotilasilmailuasetuksen edellytykset, joten asetusta sovelletaan niihin. Sen sijaan muiden sopimusvaltioiden Suomessa suorittamiin lentoihin sovelletaan ilmailulain säännöksiä. Avoin taivas -sopimuksen mukainen tarkkailulentotoiminta koskee siten Suomessa laissa säädettyä toimintaa, joka kuuluu lainsäädännön alaan.

Rajavyöhykeasetuksen (404/1947) 5a §:n mukaan lentämisestä rajavyöhykkeellä noudatetaan, mitä lentämisestä valtakunnan alueella on erikseen säädetty. Ilmailulain 7 §:n mukaan ilmailua voidaan rajoittaa tai kieltää siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Lainkohdan nojalla on annettu asetus ilmailulta rajoitetuista alueista (1227/1995). Ydinvoimaloiden alueet on määritelty asetuksen 3 §:ssä kieltoalueiksi. Asetuksen 4 §:ssä määritellään rajoitusalueet ja asetuksen 5 §:ssä vaara-alueet. Avoin taivas -sopimus edellyttää lentomahdollisuutta myös sanotuilla ilmailulta rajoitetuilla alueilla, jos Suomen koko alueen tarkkaileminen ei muutoin ole mahdollista. Asetuksen mukaan lentäminen näillä alueilla edellyttää ilmailulaitoksen lupaa tai sen asettamien määräysten noudattamista. Tarkemmat säännökset lupamenettelystä sisältyvät 30 päivänä lokakuuta 1995 annettuun ilmailulaitoksen päätökseen nro 3/000/1995 vaara-alueista sekä ilmaliikenteestä ilmailulta rajoitetuilla alueilla. Luvat myönnetään joko Tampereen tai Rovaniemen aluelennonjohdosta, tarvittaessa ympärivuorokautisesti. Yleensä luvan myöntämisen yhteydessä kuullaan puolustusvoimia tai rajavartiolaitoista. Harjoituslentotoiminnasta saadun kokemuksen mukaan nykyistä käytäntöä ei ole tarpeen muuttaa. Ilmailulaitoksen päätös kuitenkin edellyttää muodollisesti, että lupaa lentämiseen rajoitusalueella on haettava vähintään kolme vuorokautta ennen suunniteltua lentoa ja lupaa lentämiseen kieltoalueella on haettava vähintään seitsemän vuorokautta ennen suunniteltua lentoa. Muodollisen ristiriidan poistaminen edellyttää muutoksia sanottuun asetukseen ja ilmailulaitoksen päätökseen. Avoin taivas -sopimuksen määräykset ilmailulta rajoitetuilla alueilla lentämisestä eivät edellytä ilmailulain muuttamista, mutta kuuluvat lainsäädännön alaan.

Artiklan I osan 4 kappaleen mukaan valtion tulee sopimukseen liittyessään ilmoittaa muun muassa sen alueella käytettävä kieli. Suomen alueella suoritettavilla lennoilla on tarkoitus käyttää englantia eli Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen 10 liitteen nykyisen 5.2.1.2. kappaleen suosittamaa kieltä, jota Suomen ilmailuviranomaiset käyttävät normaalisti kansainväliseen käytäntöön perustuvana. Suomessa yleiset säännökset viranomaisten toiminnassa käytettävästä kielestä sisältyvät pääosin kielilakiin (148/1922) ja lakiin saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa (516/1991). Oikeus käyttää englanninkieltä ilmailuviranomaisten kanssa asioitaessa perustuu siviili-ilmailun yleissopimuksen sisältämään suositukseen ja järjestely on näin ollen ollut periaatteessa vapaaehtoinen. Avoin taivas -sopimuksen määräyksen nojalla muiden sopimuspuolten henkilöstön oikeus käyttää englantia Suomen ilmailuviranomaisten ja muiden Suomen viranomaisten kanssa tulee velvoittavaksi. Sopimuksen määräyksen tarkoittamissa tilanteissa on kuitenkin viime kädessä kysymys valtioiden ja niiden viranomaisten välisestä kansainvälisestä yhteistyöstä, jossa käytettävä kieli on sopimuksenvarainen asia. Sopimuksessa ei ole siten kysymys yksityisten tahojen oikeudesta käyttää tiettyä kieltä viranomaisten kanssa asioidessaan. Näin ollen käytettävää kieltä koskeva sopimusmääräys ei kuulu lainsäädännön alaan, eikä edellytä laintasoista sääntelyä.

Artiklan I osan 5 kappaleen H kohdan mukaan tarkkaileva valtio ilmoittaa tarkkailtavalle valtiolle henkilöstön nimet, sukupuolen, syntymäajan ja -paikan, passien numerot sekä minkä sopimuspuolen antamat ne ovat ja henkilöiden virka-aseman. Henkilötietojen suojasta tulee perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan säätää tarkemmin lailla. Henkilötietojen siirtämisestä ja luovuttamisesta säädetään henkilötietolaissa. Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen sisällä henkilötietojen luovuttaminen voi tapahtua ongelmitta, koska tietosuojan taso on turvattu Euroopan yhteisön direktiivillä. Henkilötietolain 22 - 23 § sisältää säännökset henkilötietojen siirrosta Euroopan unionin ulkopuolelle. Avoin taivas -sopimuksen edellyttämä henkilötietojen luovutus ei täytä välttämättä henkilötietolain 22 ja 22 a §:ssä säädettyjä yleisiä tai komission päätökseen perustuvia luovuttamisen edellytyksiä, mistä syystä luovutuksen on sellaisissa tapauksissa tapahduttava lain 23 §:n mukaisilla poikkeusperusteilla, joita ovat muun muassa luovutus rekisteröidyn suostumuksella. VI artiklan määräykset eivät edellytä henkilötietolain muuttamista, mutta ne kuuluvat lainsäädännön alaan.Kun tarkkaileva valtio luovuttaa Suomessa tehtäväsuunnitelmansa, siitä ilmoitetaan Suomessa asianomaiselle aluelennonjohdolle viimeistään silloin, kun tehtäväsuunnitelma on hyväksytty. Jos tarkkailulennon reitti suunnitelman mukaan kulkee Ahvenanmaa-sopimuksessa määritellyn alueen yli, tarkoituksena on myös ilmoittaa suunnitelmasta Ahvenanmaan maakuntahallitukselle ja maaherralle. On epätodennäköistä, että Ahvenanmaa valittaisiin tarkkailulentojen nimenomaiseksi kohteeksi.

VII artikla. Kauttalennot. Kauttalennolla tarkoitetaan II artiklan 6 kappaleen mukaan tarkkailevan valtion suorittamaa tai sen puolesta suoritettua lentoa tarkkailuilma-aluksella tai kuljetusilma-aluksella kolmannen sopimusvaltion alueen yli matkalla tarkkailtavan valtion alueelle tai sieltä takaisin. Kauttalennon määritelmä ei siten kata muiden kuin sopimuspuolten ilmatilassa suoritettavaa lentoa. VII artiklan 1 kappaleen mukaan kauttalennon tulee alkaa jonkin sopimusvaltion alueelta. Määräyksen mukaan kauttalento ei voi siten alkaa ei-sopimuspuolen alueelta, mutta se ei estä välilaskua ei-sopimuspuolen alueella.

Artiklan 2 kappaleen mukaan jokaisen sopimusvaltion tulee vastaanottaa kauttalentoja sopimuksessa tarkoitettujen tarkkailulentojen suorittamista varten. Kauttalennot ohjataan kansainvälisesti tunnustettuja lentoliikennereittejä pitkin, jollei asianomaisten valtioiden välillä toisin sovita. Kuvausjärjestelmien käyttö tarkkailuilma-aluksessa on kauttalennon aikana kielletty. Kuvausaukkojen peitteet ja muut laitteet tarkastetaan, jos alus kauttalennon aikana laskeutuu sopimusvaltion alueelle.

Suomen lainsäädäntö. Kauttalentoihin Suomen alueella sovelletaan tarkkailulentojen tavoin aluevalvontalain ja -asetuksen sekä ilmailulain säännöksiä. Kauttalennot voidaan suorittaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Tarkoituksena on, että Suomen alueen kautta tehtävät kauttalennot suoritetaan pääsäännön mukaisesti normaaleja kansainvälisiä lentoreittejä pitkin, koska niiltä poikkeaminen edellyttäisi reitin varrella olevien lennonvarmistuselinten tapauskohtaista hyväksyntää ja aluelennonjohdon erillistä ohjeistusta.

VIII artikla. Kiellot, poikkeamiset lentosuunnitelmasta ja hätätilanteet. Artikla muodostuu kolmesta osasta, joissa kuvataan olosuhteet, joissa tarkkailulento voidaan kieltää, lentosuunnitelma voidaan muuttaa tai siitä voidaan poiketa ja sopimuspuolet voivat ryhtyä hätätilaa koskeviin toimenpiteisiin. Tarkkailtavalla valtiolla on oikeus kieltää tarkkailulento, jos se ei vastaa sopimuksen määräyksiä. Lento voidaan myös kieltää, jos tarkkaileva valtio ei ole saapunut maahantulopaikkaan 24 tunnin kuluessa arvioidusta saapumisajasta. Lisäksi tarkkailtava valtio voi kieltää tarkkailulennon sopimuksen F liitteen nojalla, jos lentoa edeltävässä tarkastuksessa ei voida osoittaa, että tarkkailuilma-alus, sen kuvausjärjestelmät ja niihin liittyvät laitteet vastaavat sopimuksen D liitteen määräyksiä. Tarkkailtavalla valtiolla on oikeus esittää muutoksia tehtäväsuunnitelmaan, jos sääolosuhteet vaikuttavat lentoturvallisuuteen, käytettäväksi aiottua lentokenttää ei sen huonon kunnon vuoksi voida käyttää tai tehtäväsuunnitelma ei vastaa VI artiklan II osan 2 ja 4 kappaleen määräyksiä. Jos tehtäväsuunnitelmasta ei päästä yksimielisyyteen kahdeksan tunnin kuluessa alkuperäisen tehtäväsuunnitelman jättämisestä ja tarkkaileva valtio katsoo muutosehdotusten heikentävän sen oikeuksia, tarkkailevalla valtiolla on oikeus kieltäytyä suorittamasta tarkkailulentoa. Sekä tarkkailevan että tarkkailtavan valtion tulee ilmoittaa kieltäytymisestään muille sopimuspuolille.

Sopimuksen VIII artiklan II osan mukaan lentosuunnitelmasta saa tarkkailulennon aikana poiketa, jos sääolosuhteet vaikuttavat lentoturvallisuuteen, tarkkailuilma-aluksessa on teknisiä ongelmia, aluksessa oleva henkilö sairastuu äkillisesti tai jos lennonjohto antaa ylivoimaisesta esteestä johtuen sellaiset ohjeet. Lentosuunnitelmasta voidaan myös poiketa, jos sääolosuhteet estävät optisten kuvausjärjestelmien tai infrapunakeilainten käytön edellyttäen, että lentoturvallisuusmääräyksiä noudatetaan ja lennonjohtoviranomaisilta on saatu tarvittava lupa ja kuvausjärjestelmien suorituskyky ei ylitä sallittua tasoa. Tarkkailulento voidaan keskeyttää, jos kuvausjärjestelmissä ilmenee häiriö tai tekniset vaikeudet heikentävät lentoturvallisuutta. Keskeytetty lento vähennetään kuitenkin lentokiintiöistä, ellei keskeytys johdu tarkkailtavan valtion käyttöön asettamassa aluksessa tai sen laitteissa ilmenevästä viasta, tarkkailtavan valtion henkilöstön akuutista sairastumisesta tai ylivoimaisesta esteestä.

Sopimuksen VIII artiklan III osan mukaan ilma-aluksen päällikkö noudattaa hätätilanteen syntyessä ICAO:n Ilmailun ja lentoliikennepalvelujen sääntöjä, tarkkailtavan valtion ilmailusääntöjä ja tarkkailuilma-aluksen lentokäsikirjaa. Hätätilanteessa olevan ilma-aluksen tulisi päästä laskeutumaan mahdollisimman pian lähimmälle sopivalle lentokentälle. Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen mukaan hätätilanteessa olevalle ilma-alukselle on annettava etusija ohi muun ilmaliikenteen. Mahdollisessa onnettomuustapauksessa tarkkailtava valtio hoitaa normaalin kansainvälisen käytännön mukaisesti etsintä- ja pelastustoimet. Onnettomuuden tutkinnan hoitaa tarkkailtava valtio tarkkailevan valtion myötävaikutuksella. Tutkinnassa noudatetaan Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen 13 liitteen määräyksiä. Vastaava määräys sisältyy Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen 26 artiklaan. Aluksen hylky ja muu romu palautetaan tutkinnan jälkeen sille valtiolle, jolle ilma-alus kuuluu.

Suomen lainsäädäntö. Ilmailulain 70 §:n mukaan ilmailussa tapahtuneen onnettomuuden sekä vaaratilanteen tutkinnasta säädetään onnettomuuksien tutkinnasta annetussa laissa. Onnettomuuden tutkintaa koskevat sopimusmääräykset eivät edellytä muutoksia ilmailulakiin tai onnettomuuksien tutkinnasta annettuun lakiin, mutta määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

IX artikla. Tarkkailulennoilla käytettävistä kuvausjärjestelmistä saatavat tiedot. Sopimuksen IX artiklan I osassa määritellään tarkkailulennoilla käytettävien kuvausjärjestelmien keräämien tietojen tallentamisessa sallitut tallennusvälineet. Tarkkailulennoilla kerättyjä tietoja ei saa lähettää aluksesta tarkkailulennon aikana. Kuvausjärjestelmillä kerätyt tallenteet sijoitetaan sopimusvaltioiden edustajien läsnä ollessa sinetöitävään säilytyslaatikkoon. Tiedot on pidettävä sopimusvaltioiden käytettävissä siten kuin sopimuksessa määrätään ja tietoja saa käyttää vain sopimuksen tarkoitusperien saavuttamiseksi. Sopimuksen tarkoitusperät ilmenevät sopimuksen johdannosta ja sen operatiivisista artikloista ja liitteistä. Sopimuksen IX artiklan II osa sisältää määräykset valokuvausfilmiä käyttävien kuvausjärjestelmien tuottamista tiedoista ja yksityiskohtaiset määräykset siitä, kuinka filmit prosessoidaan. Tarkempia määräyksiä filminprosessointilaitteista, duplikointilaitteista ja valokuvausfilmeistä ilmoitettavista tiedoista sekä valokuvausfilmin prosessoinnin valvontamenetelmistä sisältyy lisäksi sopimuksen K liitteeseen. Sopimuksen IX artiklan III osa sisältää vastaavat määräykset muita tallennusvälineitä kuin valokuvausfilmiä käyttävien kuvausjärjestelmien tuottamista tiedoista. Artiklan IV osa sisältää määräykset kuvausjärjestelmistä saatavien tietojen käyttöoikeudesta. Jokaisella sopimusvaltiolla on oikeus pyytää ja saada haltuunsa tarkkailtavalta valtiolta duplikaatteja tai kopioita niistä tiedoista, joita on kuvausjärjestelmillä on kerätty. Pyynnöstä on ilmoitettava myös tarkkailtavalle valtiolle. Pyyntö perustuu niille tiedoille, jotka jokainen sopimusvaltio saa suoritetusta tarkkailulennosta sopimuksen VI artiklan I osan 21 kappaleen mukaisesti seitsemän vuorokauden kuluessa tarkkailulennon päättymisestä.

X artikla. Avoin taivas -sopimuksen neuvoa-antava toimikunta. Sopimuksella perustetaan neuvoa-antava toimikunta (Open Skies Consultative Commission), jonka tehtävänä on edistää sopimuksen tavoitteita ja helpottaa sen täytäntöönpanoa. Toimikunta hyväksyy päätöksensä konsensuksella, millä tarkoitetaan, että mikään sopimuspuoli ei ole esittänyt vastalausetta päätökseen tai suositukseen. Kaikilla sopimuspuolilla on oikeus tuoda toimikunnan käsiteltäväksi sopimusta koskevia asioita. Sopimuksen X artiklassa luetellaan erityisesti tietyt asiat, jotka toimikunta käsittelee: a) sopimuksen noudattamista koskevat asiat, b) sopimuksen tulkintaepäselvyydet, c) liittymishakemukset ja d) tekniset ja hallinnolliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen valtioiden liityttyä sopimukseen. Toimikunta voi myös esittää sopimuksen muutosehdotuksia, jotka käsitellään normaalisti sopimuksen XVI artiklan mukaisesti. Toimikunta voi itse tehdä päätöksen sellaisista sopimuksen toimivuuden tai tehokkuuden parannuksista, jotka eivät ole ristiriidassa sopimuksen kanssa. Toimikunnan toimivaltaan kuuluvat parannukset luetellaan X artiklan 5 kappaleessa. Tällaiset päätökset eivät muodosta sopimuksen muutoksia. Toimikunnan kokoustilat ja muut tarvittavat tilat sijaitsevat Wienissä. Toimikunta voisi halutessaan tehdä päätöksen kokoustilojen siirtämisestä muualle.

Toimikunnan toimintaa koskevat tarkemmat säännöt sisältyvät sopimuksen L liitteeseen. Sen I osan mukaan toimikunta koostuu sopimusvaltioiden nimeämistä edustajista. Toimikunta kokoontuu varsinaiseen istuntoonsa vähintään neljä kertaa vuodessa, ellei toisin päätetä. Sen lisäksi voidaan kutsua koolle ylimääräisiä istuntoja. Toimikunnan puheenjohtajuus kiertää sopimusvaltioiden ranskankielisessä aakkosjärjestyksessä. Toimikunnan työkielet ovat samat kuin sopimuksen todistusvoimaiset kielet. Toimikunnan asiakirjat ovat luottamuksellisia, ellei toisin sovita. Julkistamisesta päättää toimikunta.Sopimuksen L liitteen II osassa määrätään aktiivikiintiöiden vuosittaisesta tarkistamisesta toimikunnassa ja III osassa ylimääräisistä tarkkailulennoista. Toimikunnan tulee käsitellä ETYJin tai muiden kansainvälisten järjestöjen pyynnöt ylimääräisten tarkkailulentojen suorittamisesta tietyn sopimusvaltion alueella kyseisen valtion suostumuksella. Tällaisilla tarkkailulennoilla hankittu tieto annetaan pyynnön esittäneen järjestön käyttöön. Sopimusvaltiot voivat myös keskenään sopia ylimääräisten lentojen suorittamisesta. Sopimuksen L liitteen mukaisia ylimääräisiä lentoja ei vähennetä aktiivi- tai passiivikiintiöistä.

Toimikunta kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 2 päivänä huhtikuuta 1992 ja on sen jälkeen jatkanut toimintaansa sopimuksen väliaikaisen soveltamisen nojalla, kunnes sopimus tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Toimikunta on sopimuksen X artiklan ja L liitteen nojalla hyväksynyt yli 20 sopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa päätöstä. Päätökset ovat luonteeltaan pääosin hyvin teknisiä määritellessään seuraavanlaatuisia kysymyksiä: testaukseen käytettävät hyväksyttävät lisälaitteet, kuvausjärjestelmien käyttöä koskevien minimikorkeuksien laskemista koskevat menetelmät, optisten kameroiden minimierotyskyky, filmin prosessointia koskeva vastuu, SAR-tutkan maaerotuskyvyn määrittämistä koskevat menetelmät, kalibrointikohteiden diagrammien yhteydessä annettavat tiedot, prosessointilaitteiden kalibrointi, tiedon tallentamismuodot, tiedon säilyttämistä ja luovuttamista koskevat vähimmäisajat, tehtäväsuunnitelman laatimista ja tarkkailulennon suorittamista koskevat tarkentavat määräykset, Avoin taivas -lennoilla käytettävien ilma-alusten tunnistaminen, Avoin taivas -datapankin perustaminen ja lentoa edeltävä tarkastusraportti. Toimikunta on myös hyväksynyt omat menettelytapasääntönsä vuonna 1993.

Toimikunta on hyväksynyt myös kustannusten jakoa koskevia päätöksiä. Toimikunnan 10 päivänä joulukuuta 1992 hyväksymä päätös (OSCC/I/Dec. 1) sisältää määräykset Avoin taivas -järjestelmän täytäntöönpanosta aiheutuvista kustannuksista. Päätöksessä määritellään kustannusten jako erilaisissa tilanteissa: a) kun tarkkailulento suoritetaan tarkkailevan valtion nimeämällä ilma-aluksella; b) kun tarkkailulento suoritetaan tarkkailtavan valtion käyttöön asettamalla ilma-aluksella; c) tai kun tarkkailulento suoritetaan kolmannen sopimuspuolen nimeämällä ilma-aluksella. Toimikunta hyväksyi 16 päivänä heinäkuuta 1993 toimikunnan toimintaan liittyvien yleisten kustannusten jakoasteikon (OSCC/VI/Dec. 10), jonka perustana on ETYJin "Helsingin maksuasteikko" mukautettuna ETYJin jäsenvaltioiden ja Avoin taivas -sopimuksen sopimuspuolten lukumäärän erolla. Sopimukseen myöhemmin liittyvien ETYJin osanottajavaltioiden maksuosuudet lasketaan saman periaatteen mukaisesti. Viimeisimpiä toimikunnan päätöksiä ovat sen päätökset hyväksyä Suomen ja Ruotsin liittymishakemukset 4 päivänä helmikuuta 2002.

Suomen lainsäädäntö. Sopimuksen X artiklan mukaan toimikunnan asiakirjat ovat luottamuksellisia, ellei toisin sovita, ja julkistamisesta päättää toimikunta. Toimikunnan asiakirjat täyttävät Suomessa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki, 621/1999) 5 §:n mukaisen viranomaisen asiakirjan määritelmän, silloin kun toimikunnan asiakirjat ovat Suomen viranomaisten hallussa. Julkisuuslain 7 §:n mukaan asiakirjat tulevat lähtökohtaisesti julkisiksi, kun viranomainen on sen saanut, jollei asiakirjan julkisuudesta tai salassapidosta tai muusta rajoituksesta julkisuuslaissa tai muussa laissa säädetä. Toimikunnan asiakirjat ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, jotka koskevat Suomen suhteita toiseen valtioon tai kansainväliseen järjestöön. Ne ovat salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä. Koska toimikunnan asiakirjoja ei voida pitää julkisina, ellei toimikunta ole niin päättänyt, X artiklan määräykset poikkeavat julkisuuslain määräyksistä, jotka edellyttävät kunkin asiakirjan kohdalla erillistä haittaedellytyksen tarkastelua. Sopimuksen X artiklan määräys ei edellytä Suomen lainsäädännön muuttamista, mutta se kuuluu lainsäädännön alaan.

XI artikla. Ilmoitukset ja tiedotukset. Sopimusvaltiot toimittavat sopimuksessa tarkoitetut ilmoitukset ja tiedotukset kirjallisina joko diplomaattista tietä tai muuta virallista tietä, kuten ETYJin tiedotusverkon kautta. Sopimuksen edellyttämien ilmoitusten ja tiedotusten luettelointi ja ilmoituskaavakkeiden hahmottelu aloitettiin jo sopimuksen neuvotteluvaiheessa. Niistä on sittemmin sovittu yksityiskohtaisesti sopimuksen neuvoa-antavassa toimikunnassa.

XII artikla. Vahingonvastuu. Sopimusvaltio on kansainvälisen oikeuden ja käytännön mukaisesti velvollinen suorittamaan korvausta toiselle sopimusvaltiolle tai sen luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai omaisuudelle sattuneesta vahingosta, jonka se on tätä sopimusta toteuttaessaan aiheuttanut. XII artikla sisällytettiin sopimukseen, koska osa neuvotteluun osallistuneista valtioista katsoi, että ilman nimenomaista määräystä kysymys jäisi avoimeksi ja mahdollistaisi erilaiset tulkinnat. Osa valtioista kuitenkin vastusti yksityiskohtaisten sääntöjen kirjaamista sopimukseen, mistä syystä päädyttiin viittaussäännökseen, jossa vahvistetaan vahingonvastuuta koskevien kysymysten ratkaiseminen voimassa olevan kansainvälisen oikeuden ja käytännön mukaisesti.

Yhdysvallat on sopimuksen ratifioimiskirjan tallettamisen jälkeen, 4 päivänä helmikuuta 1994, jättänyt tallettajalle tulkintaselityksen, jonka mukaan sopimuksen XII artiklalla ei muuteta voimassa olevan kansainvälisen oikeuden määräyksiä sopimuksen mukaisesti suoritettujen lentojen johdosta mahdollisesti aiheutuvaa vammaa tai vahinkoa koskevasta vastuusta. Yhdysvaltojen mukaan XII artikla ei aseta tarkkailevalle valtiolle vastuuta maksaa korvausta vammasta tai vahingosta tarkkailtavalle valtiolle tai sen luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille tai niiden omaisuudelle, jos vamma tai vahinko johtuu tarkkailuilma-aluksen käytöstä tarkkailulennon aikana Avoin taivas -sopimuksen täytäntöönpanossa, jos tarkkailulento suoritettiin tarkkailtavan valtion nimeämällä ja käyttöön antamalla tarkkailuilma-aluksella sopimuksen VI artiklan mukaisesti. Yhdysvallat on edelleen todennut, että se tulee vaatimaan korvausta tarkkailtavalta valtiolta vammasta tai vahingosta, joka aiheutuu Yhdysvalloille, mukaan lukien sen edustajille, kuvajärjestelmien käyttäjille ja valvojille, kun vamma tai vahinko johtuu tarkkailuilma-aluksen käytöstä tarkkailulennon aikana Avoin taivas -sopimuksen täytäntöönpanossa, jos tarkkailulento suoritettiin tarkkailtavan valtion nimeämällä ja käyttöön antamalla tarkkailuilma-aluksella sopimuksen VI artiklan mukaisesti.

Suomen lainsäädäntö. Sopimuksen XII artiklan sanamuoto on sikäli epäselvä, ettei sopimusvaltion vastuuperuste käy siitä yksiselitteisesti ilmi. Sanamuoto näyttäisi viittaavan tuottamusvastuuseen (”aiheuttanut”, ”caused”). Vahingonvastuusta siviili- ja sotilasilmailun osalta säädetään ilmailulain 66 §:ssä ja vahingonkorvauslaissa. Sopimuksen XII artikla kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan. Määräys näyttäisi myös poikkeavan ilmailulaista, joka lähtee ainakin osittain tuottamuksesta riippumattomasta eli ns. ankarasta vastuusta. Ottaen huomioon sopimusmääräyksen tulkinnanvaraisuuden ja rakentumisen voimassa olevien kansainvälisen oikeuden sääntöjen varaan ei ilmailulakiin ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista pyrkiä sisällyttämään erityismääräystä Avoin taivas -lentojen osalta.

XIII artikla. Henkilöstön nimeäminen sekä erioikeudet ja vapaudet. Sopimuksen XIII artikla jakaantuu kahteen osaan, joista I osa koskee tarkkailulentoihin liittyviä tehtäviä hoitavien henkilöiden nimeämiseen ja II osa näille henkilöille myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Sopimusvaltio antaa ratifioimiskirjansa tallettaessaan muille sopimusvaltioille luettelon niistä henkilöistä, jotka suorittavat asianomaisen valtion tarkkailulentoihin liittyvät tehtävät. Tämä velvollisuus koskee myös liittymiskirjan tallettavia valtioita. Luetteloon voi kuulua enintään 400 henkilöä. Näistä henkilöistä ilmoitetaan sukupuoli, syntymäaika ja -paikka, passin numero ja virkatehtävä. Luetteloa voidaan muuttaa joka kuudes kuukausi. Muilla sopimusvaltioilla on luettelon saatuaan 30 päivää aikaa esittää vastalause, jos ne eivät hyväksy esitettyjä henkilöitä. Muut henkilöt katsotaan hyväksytyiksi. Sopimusvaltio voi myös myöhemmin esittää vastalauseen kahdenvälisesti. Tarkkailtavan valtion on annettava näin nimetyille ja hyväksytyille henkilöille viisumit ja muut maahantuloa varten tarvittavat asiakirjat. Henkilöille voidaan myöntää pitkäaikainen, 24 kuukautta voimassa oleva viisumi, tai maahantulopaikassa myönnettävä kyseistä tarkkailulentoa koskeva viisumi. Viisumi voidaan myöntää myös muuna ajankohtana, josta asianomaiset sopimusvaltiot ovat sopineet. Sopimuspuolilla ei ole velvollisuutta hyväksyä sen alueilla suoritettaville tarkkailulennoille henkilöitä, joita ei ole nimetty XIII artiklan I osassa määrätyllä tavalla.

Nimetylle henkilöstölle on XIII artiklan II osan mukaan myönnettävä sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sopimuksessa tarkoitettujen tehtävien tehokasta suorittamista varten. Sopimuksen mukaan heille on myönnettävä diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3-4/1970) 29 artiklan, 30 artiklan 2 kappaleen, 31 artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen sekä 34 ja 35 artiklan mukaiset erioikeudet. Wienin sopimuksen 29 artiklan nojalla henkilö on koskematon. Häntä ei saa pidättää eikä hänen vapauttaan saa muutoinkaan riistää. Isäntävaltion on ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin estääkseen hänen henkilöönsä, vapauteensa ja arvoonsa kohdistuvat loukkaukset. Wienin sopimuksen 30 artiklan nojalla henkilön yksityisasunto nauttii samanlaista loukkaamattomuutta ja suojelua kuin diplomaattisen edustuston tilat. Hänen asiakirjansa, kirjeenvaihtonsa ja omaisuutensa nauttivat niin ikään loukkaamattomuutta. Wienin sopimuksen 31 artiklan 1 kappaleen mukaan henkilö on vapaa vastaanottajavaltion rikosoikeudellisesta tuomiovallasta sekä tietyin poikkeuksin siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta tuomiovallasta. Artiklan 2 kappaleen mukaan henkilö ei ole velvollinen olemaan todistajana ja 3 kappaleen mukaan henkilöä kohtaan ei saa ryhtyä mihinkään pakkotäytäntöönpanotoimiin. Wienin sopimuksen 34 artiklan mukaan henkilö on vapautettu kaikista henkilöön tai hänen omaisuuteensa kohdistuvista valtiollisista, alueellisista tai kunnallisista maksuista ja veroista kyseisessä artiklassa mainituin poikkeuksin. Wienin sopimuksen 35 artiklan mukaan henkilö on vapautettu myös henkilökohtaisista palvelusvelvollisuuksista, kaikenluontoisista julkisista velvollisuuksista sekä sotilaallisista rasituksista. Näiden lisäksi henkilöstö nauttii Wienin sopimuksen 36 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaisia erioikeuksia, ellei kysymyksessä ole tavara, jonka maahantuonti tai maastavienti on laissa kielletty tai karanteenisäännösten alaista. Muut sopimusvaltiot myöntävät niiden alueen kauttakulkua varten ne erioikeudet vapaudet, jotka Wienin yleissopimuksen 40 artiklan 1 kappaleen mukaan myönnetään diplomaattisille edustajille eli sellainen loukkaamattomuus ja muu koskemattomuus, joka on tarpeen kauttakulun varmistamiseksi. Henkilöstön kuljetusvälineille myönnetään samat vapautukset etsinnästä, pakko-otosta, takavarikoinnista ja täytäntöönpanotoimista kuin diplomaattisen edustuston kuljetusvälineille Wienin yleissopimuksen 22 artiklan 3 kappaleen mukaan.

Suomen lainsäädäntö. XIII artiklan I osan 1 kappaleen mukaan sopimuspuoli ilmoittaa sopimuksen ratifioinnin (tai liittymisen) yhteydessä Avoin taivas -tehtäviin nimeämänsä henkilöstön, joka osalta ilmoitetaan nimi, sukupuoli, syntymäaika ja -paikka, passin numero ja virkatehtävä. Kysymys määräyksen suhteesta Suomen lainsäädäntöön on samanlainen kuin VI artiklan I osan 5 kappaleen H kohdassa, jota on selvitetty edellä.

XIII artiklan I osan 3 kappaleessa tarkoitetut viisumiasiat kuuluvat Euroopan yhteisön toimivaltaan. Viittaukset viisumien voimassaoloaikoihin antavat aiheen olettaa, että viisumilla tarkoitetaan tässä yhteydessä myös oleskelulupaa. Näiden asiakirjojen käsittelyaikaa ja voimassaoloajan pituutta koskevista asioista säädetään Suomessa ulkomaalaislain 2 ja 3 luvussa. Koska sopimuksen XIII artiklan I osan 3 kappaleen C kohta mahdollistaa myös muunlaisesta käsittely- ja voimassaoloajasta sopimisen, ei ulkomaalaislain säännöksiä tarvitse muuttaa, vaikkakin artiklan I osan 3 kappaleen on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen XIII artiklan II osan määräyksillä laajennetaan lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa ja ne kuuluvat muutoinkin lainsäädännön alaan kuten seuraavassa selvitetään. Siltä osin kuin erioikeudet ja vapaudet koskevat tulleja, järjestely ei ole yhteisöoikeuden vastaista ottaen huomioon, että yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 133 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää tullittomuuden, joka kuuluu kansainvälisten sopimusten tai toimipaikan sijaintia koskevien sopimusten, joiden sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö, nojalla tavanomaisesti myönnettyihin etuoikeuksiin. Mainitun asetuksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asetuksen voimaantulon jälkeen tehtyihin 133 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen kaltaisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin ja sopimuksiin sisältyvät tullisäännökset.

Viittaus Wienin yleissopimuksen 34 ja 36 artiklan 1 kappaleen b kohtaan koskee myös verotusta. Välillisten verojen osalta verovapauden soveltamisala on hieman tulkinnanvarainen. Ilmeisesti verovapaus koskisi tullin tavoin vain kolmansista maista tuotavia tuotteita, jolloin kotimaiset tai yhteisöhankinnat jäävät verovapauden ulkopuolelle. Koska yhteisölainsäädäntöön ei sisälly nimenomaista verovapaussäännöstä, sopimusjärjestelyn voitaisiin katsoa edellyttävän arvonlisä- ja valmisteverovapauksien osalta Euroopan unionin neuvoston valtuutusta. Käytännössä Avoin taivas -sopimuksen sopimuspuolena olevat Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan pyytäneet tällaista valtuutusta, eikä Suomenkaan ole tarkoituksenmukaista siihen muista jäsenvaltioista poiketen ryhtyä.

Henkilön koskemattomuus ja kirjeenvaihdon ja omaisuuden loukkaamattomuus merkitsevät poikkeusta muun muassa pidätystä ja vangitsemista sekä takavarikkoa ja paikkaan kohdistuvaa etsintää koskevista pakkokeinolain (450/1987) säännöksistä. Lainkäyttövapautus merkitsee poikkeusta niin siviili-, rikos- kuin hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Todistamisesta vapauttaminen merkitsee poikkeusta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 ja 20 §:stä ja hallintolainkäyttölain (586/1996) 39 §:stä. Pakkotäytäntötoimista vapauttaminen merkitsee poikkeusta erilaisista hallinnollisista ja prosessuaalisista pakkokeinoista ja turvaamistoimenpiteistä. Vapautus henkilökohtaisista palveluvelvollisuuksista koskee muun muassa maanpuolustusvelvollisuutta.

XIII artiklan määräykset eivät edellytä voimassaolevan lainsäädännön muuttamista, mutta koska määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, ne on saatettava Suomessa lakina voimaan.

XIV artikla. Benelux. Alankomaat, Belgia ja Luxemburg ovat sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä muodostaneet Beneluxin, joita käsitellään sopimuksen tarkoitusperiä varten yhtenä sopimusvaltiona. Sopimuksen neuvoa-antavassa toimikuntaa, vahingonvastuuta, erioikeuksia ja vapauksia ja sopimuksen loppuartikloita koskevissa yhteyksissä niitä käsitellään kuitenkin erillisinä valtioina. Benelux-maat voivat milloin tahansa lakkauttaa järjestelyn. Järjestely katsotaan siinä tapauksessa päättyneeksi seuraavan joulukuun 31 päivänä sen jälkeen, kun lakkauttamisilmoituksesta on kulunut 60 päivää. Järjestelyn lakkauttaminen ei luonnollisestikaan merkitsisi sitä, että sen osapuolet vetäytyisivät koko sopimuksesta, elleivät ne XV artiklan mukaisesti erikseen irtisano sopimusta. Esimerkkinä XIV artiklan soveltamisesta voidaan todeta, että Benelux voi nimetä yhdessä tarkkailuilma-aluksen, mutta järjestelyn osapuolet eivät voi erikseen nimetä niitä.

XV artikla. Kesto ja irtisanominen. Sopimus on voimassa rajoittamattoman ajan. Sopimusvaltiolla on oikeus irtisanoa sopimus omalta osaltaan kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Jos joku sopimusvaltio irtisanoo sopimuksen, kutsutaan koolle sopimusvaltioiden konferenssi käsittelemään sopimuksen irtisanomisen vaikutuksia.

XVI artikla. Muutokset ja ajoittainen tarkistus. Jokaisella sopimusvaltiolla on oikeus ehdottaa sopimukseen muutoksia toimittamalla sitä koskevan ehdotuksen jommalle kummalle tallettajista. Lisäksi sopimuksen neuvoa-antava toimikunta voi ehdottaa sopimuksen X artiklan 5 kappaleen mukaisesti muutoksia. Jos vähintään kolme valtiota pyytää, muutosehdotuksen käsittelyä varten kutsutaan koolle konferenssi. Muutokset edellyttävät kaikkien sopimusvaltioiden hyväksymistä joko kirjallisesti tai konferenssissa ja ne tulevat voimaan 60 päivän kuluttua siitä, kun sopimusvaltioiden ratifioimiskirjat on talletettu. Sopimuksen tarkistuskonferenssi kutsutaan joka tapauksessa koolle kolmen vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta ja viiden vuoden väliajoin sen jälkeen.

XVII artikla. Tallettajat, voimaantulo ja sopimukseen liittyminen. Sopimuksen tallettajina toimivat Kanadan ja Unkarin hallitukset. Ratifioimis- tai liittymiskirjat on talletettava jomman kumman tai molempien huostaan. Sopimus tulee voimaan 60 päivän kuluttua siitä, kun 20 ratifioimiskirjaa on talletettu. Niiden joukossa tulee olla niiden allekirjoittajavaltioiden ratifioimiskirjat, joiden yksittäinen passiivikiintiö on vähintään kahdeksan. Nämä valtiot ovat: Italia, Kanada, Ranska, Saksa, Turkki, Ukraina, Venäjän ja Valko-Venäjän sopimusvaltioryhmä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Nämä voimaantulon edellytykset täyttyivät, kun Venäjä ja Valko-Venäjä tallettivat ratifioimiskirjansa 2 päivänä marraskuuta 2001 ja sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

Sopimuksen ovat voineet alunperin allekirjoittaa vain sellaiset valtiot, jotka ovat osallistuneet täysivaltaisina neuvottelijoina sopimusneuvotteluihin. Sopimuksen allekirjoittivat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Islanti, Italia, Kanada, Kreikka, Luxemburg, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Tanska, Tšekki, Turkki, Ukraina, Unkari, Valko-Venäjä, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat.

Sopimus sisältää kolme eri kategoriaa valtioista, jotka voivat alkuperäisten allekirjoittajavaltioiden lisäksi tulla tietyin edellytyksin sopimuksen sopimuspuoliksi. 1) Sopimus oli avoinna välittömästi allekirjoittamista varten entisille neuvostotasavalloille Armenialle, Azerbaidzhanille, Georgialle, Kazakstanille, Kirgistanille, Moldovalle, Tadzhekhistanille, Turkmenistanille ja Uzbekistanille. Niillä on myös oikeus liittyä sopimukseen koska tahansa, jos ne eivät ole allekirjoittaneet sopimusta ennen sen voimaantuloa. 2) Sopimuksen ulkopuolelle alunperin jääneet ETYJin osanottajavaltiot voivat hakea oikeutta liittyä sopimukseen kuuden kuukauden ajan sopimuksen voimaantulosta lukien. 3) Kuuden kuukauden kuluttua sopimuksen voimaantulosta sopimuksen neuvoa-antava toimikunta voi käsitellä minkä tahansa valtion liittymistä, jos se katsoo valtion olevan kykenevä ja halukas toteuttamaan sopimuksen tavoitteita. Ensimmäisen ryhmän valtioista ainoastaan Georgia ja Kirgisia ovat allekirjoittaneet sopimuksen. Kirgisia ei ole kuitenkaan hallituksen esityksen antamisajankohtaan mennessä ratifioinut sopimusta. Toiseen ryhmään kuuluvista valtioista Suomi ja Ruotsi ovat jättäneet tallettajille liittymishakemuksen heti sopimuksen tultua kansainvälisesti voimaan ja neuvoa-antava toimikunta on hyväksynyt hakemukset 4 päivänä helmikuuta 2002. Toiseen ryhmään kuuluvat valtiot voivat jättää liittymishakemuksen myös edellä mainitun kuuden kuukauden määräajan jälkeen. Sopimuksen tarkoituksena ei ole siten ollut rajoittaa ETYJin osanottajavaltioiden liittymistä kuuden kuukauden määräaikaan, vaan korostaa sopimuksen ulkopuolelle alunperin jääneiden ETYJin osanottajavaltioiden mahdollisuutta päästä halutessaan sopimuspuoleksi mahdollisimman pian.

Niiden valtioiden osalta, jotka tallettavat ratifioimis- tai liittymiskirjansa sopimuksen kansainvälisen voimaantulon jälkeen, sopimus tulee voimaan 60 päivän kuluttua siitä päivästä, jona ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu. Suomi on liittymishakemuksen jättäessään todennut, että sopimukseen liittyminen edellyttää Suomessa eduskunnan hyväksymistä ja Suomen liittymiskirja voidaan tallettaa, vasta kun eduskunnan ja tasavallan presidentin lopullinen hyväksyminen sopimukselle on hankittu.

Sopimuksen XVII artiklassa luetellaan lisäksi ne tehtävät, jotka tallettajat ovat velvolliset täyttämään.

XVIII artikla. Sopimuksen väliaikainen soveltaminen ja vaiheittainen täytäntöönpano. Sopimuksen XVIII artikla jakaantuu kahteen osaan, joista I osa koskee väliaikaista soveltamista ja II osa sopimuksen vaiheittaista täytäntöönpanoa. Koska sopimuksen voimaantulon tiedettiin jo alunperin vievän aikaa, sopimukseen sisällytettiin määräys, jonka mukaan tiettyjä sopimuksen artikloita voitaisiin soveltaa väliaikaisesti 12 kuukauden ajan siitä, kun sopimus avattiin allekirjoittamista varten. Väliaikaisen soveltamisen tarkoituksena oli mahdollistaa ennen sopimuksen voimaantuloa sellaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen voimaantulon valmistelemista varten. Tällaisia toimenpiteitä olivat tarkkailulentojen diplomaattisen selvitysnumeron ja käytettävän kielen ilmoittaminen (VI artiklan I osan 4 kappale), sopimuksen neuvoa-antavan toimikunnan toimintaa koskevat perusmääräykset (X artiklan 1 -3, 6 ja 7 kappale ja L liitteen I osa), sopimuksessa tarkoitettujen ilmoitusten tiedotusten toimittaminen (XI artikla), henkilöstön nimeämistä ja vastustamista koskevat määräykset (XIII artiklan I osan 1 ja 2 kappale) ja Benelux-maita koskevat erityismääräykset (XIV artikla). XVIII artiklan I osan 1 kappaleessa mainittujen väliaikaisesti sovellettavien määräysten lisäksi sopimuksen eräissä muissa artikloissa nimenomaisesti määrätään, että niitä voidaan soveltaa väliaikaisesti. Tällaisia sopimusmääräyksiä ovat: IX artiklan I osan 1 kappale ja II osan 2 kappale, B liitteen II osan 2(A)(1), 2(B), 2(C) ja 4 kappale, D liitteen 1 alaliitteen I osan 3, 4 ja 5 kappale ja III osan 2, 3, 4 ja 5 kappale sekä F liitteen I osan 7 kappale. Koska sopimuksen voimaantulo viivästyi huomattavasti alunperin ajatellusta aikataulusta, väliaikaista soveltamista on jatkettu neuvoa-antavan toimikunnan päätöksillä vuoden kerrallaan. Väliaikainen soveltaminen lakkaa sopimuksen mukaan sen tullessa kansainvälisesti voimaan. Väliaikaista soveltamista voidaan kuitenkin sopimusvaltioiden päätöksellä jatkaa niiden valtioiden osalta, jotka eivät ole ratifioineet sopimusta.

Sen varmistamiseksi, että sopimuspuolten tekniset mahdollisuudet ovat yhdenvertaiset, sopimus sisältää eräitä teknisiä laitteita koskevat määräykset vaiheittaisesta täytäntöönpanosta. Sopimuksen XVIII artiklan II osan mukaan infrapunakeilainta ei saa käyttää ajanjaksona, joka alkaa sopimuksen tullessa voimaan ja päättyy 31 päivänä joulukuuta kolmantena vuonna sen vuoden jälkeen, jona voimaantulo on tapahtunut eli 31 päivänä joulukuuta 2005. Vaiheittaisen täytäntöönpanon aikana on voimassa myös rajoituksia käyttöön annettavien tarkkailuilma-alusten ominaisuuksissa (kuvausjärjestelmät, toimintamatka ilman polttoainetäydennystä ja aktiivikiintiöt).

Suomen lainsäädäntö. Suomen perustuslaissa tai muuallakaan lainsäädännössä ei ole säännöksiä sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta. Jos väliaikaisesti sovellettavat sopimusmääräykset ovat sellaisia, jotka edellyttävät Suomessa eduskunnan hyväksymistä, voidaan sopimusta soveltaa väliaikaisesti vasta, kun eduskunnan ja tasavallan presidentin hyväksyminen sopimukselle on saatu. Koska väliaikaista soveltamista koskevat määräykset eivät tässä tilanteessa voi tulla Suomen osalta sovellettaviksi, ei määräyksellä ole Suomen voimaansaattamismenettelyn kannalta merkitystä, eikä määräys kuulu lainsäädännön alaan.

XIX artikla. Todistusvoimaiset tekstit. Sopimuksen todistusvoimaiset kielet ovat englanti, espanja, italia, ranska, saksa ja venäjä.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne Avoin taivas -sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Tällaiset määräykset on yksilöity eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Lain 2 § sisältää säännöksen, jonka mukaan lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

14 §. Ilmakuvaus. Lain 14 §:n 1 momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että siinä tarkoitettua lupaa ilma-aluksesta tapahtuvaan ilmakuvaukseen ei vaadittaisi, jos asiasta määrätään toisin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa.

Aluevalvontalain voimassa olevan 14 §:n mukaan Suomen alueella ei saa ilman lupaa kuvata lennon aikana ilma-aluksesta tai muusta ilmassa liikkuvasta laitteesta sähkömagneettisen säteilyn taltiointiin käytettävällä laitteella säännöksessä erikseen lueteltuja kohteita. Avoin taivas -sopimuksen määräykset merkitsevät poikkeusta tästä aluevalvontalain säännöksestä.

Aluevalvontalaki on aluevalvontaa koskeva yleislaki. Erityislain säännökset ja kansainvälisen sopimuksen määräykset ja muut kansainväliset velvoitteet voivat tulla sovellettaviksi aluevalvontalakiin nähden ensisijaisesti. Aluevalvontalain yleisiin säännöksiin sisältyvässä 3 §:ssä onkin viittaus Suomen alueelle tuloa, maassaoloa ja maastalähtöä koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin, kuten edellä yksityiskohtaisten perustelujen jaksossa 1 todetaan. Viittaus on myös valtionilma-aluksen ja valtionaluksen maahantulon luvanvaraisuutta koskevassa 5 §:ssä. Koska aluevalvontalakiin ei sisälly vastaavaa viittaussäännöstä ilmakuvauksen osalta, se on selvyyden vuoksi tarkoituksenmukaista sisällyttää lakiin. Luonteva paikka on ilmakuvauksen luvanvaraisuutta koskeva lain 14 §:n 1 momentti.

Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Valtion osalta, joka liittyy Avoin taivas -sopimukseen sen jälkeen, kun se on tullut kansainvälisesti voimaan, sopimus tulee voimaan 60 päivän kuluttua siitä päivästä, jona liittymiskirja on talletettu. Esitykseen sisältyvät lait ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti, kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan kuuluviksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esim. PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp.).

Avoin taivas -sopimus sisältää lukuisia lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksymisen. Tällaisia määräyksiä, joiden suhdetta Suomen lainsäädäntöön on tarkemmin selvitetty yksityiskohtaisten perustelujen ensimmäisessä pääjaksossa, ovat ainakin seuraavat sopimusmääräykset:

Sopimuksen II artiklassa määritellään sopimuksessa käytettyjä käsitteitä. Määritelmät vaikuttavat välillisesti lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen ja kuuluvat siten itsekin lainsäädännön alaan.

Sopimuksen IV artiklassa määrätään käytettävistä kuvausjärjestelmistä. Ilmakuvauksesta säädetään Suomessa aluevalvontalain 14 §:ssä, jonka mukaan ilmakuvaus sähkömagneettisen säteilyn taltiointiin käytettävällä laitteella on lainkohdassa mainittujen kohteiden osalta luvanvaraista. Sopimuksen määräykset merkitsevät näiltä osin poikkeusta aluevalvontalain 14 §:n säännöksistä. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan ja esitykseen sisältyy ehdotus aluevalvontalain 14 §:n muuttamisesta.

Sopimuksen V artiklan määräykset koskevat käytettäviä ilma-aluksia. Ilmailulain 6 §:ssä säädetään Suomessa ilmailuun käytettävän ilma-aluksen rekisteröintivaltiosta. Sopimuksen V määräykset eivät edellytä voimassa olevan lain muuttamista mutta ne kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen VI artiklan määräykset kuuluvat yleisesti lainsäädännön alaan, koska Suomessa suoritettaviin tarkkailulentoihin sovelletaan yleensä ilmailulain määräyksiä. Sopimuksen VI artiklan I osan 5 ja 6 kappale koskevat tarkkailuilma-aluksen maahantuloa ja I osan 20 kappale maastapoistumista. Ilma-alusten maahantulosta ja maastalähdöstä säädetään aluevalvontalain 3 ja 5 §:ssä, joita ei ole sopimuksen johdosta tarpeen muuttaa, mutta määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen VI artiklan I osan 5 kappaleen h kohdassa määrätään henkilötietojen luovuttamisesta. Henkilötietojen suojasta tulee perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan säätää tarkemmin lailla. Henkilötietojen käsittelystä, muun muassa siirtämisestä ja luovuttamisesta, säädetään henkilötietolaissa. Sopimuksen VI artikla ei edellytä henkilötietolain muuttamista mutta se sisältää sanotuilla perusteilla lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen VII artiklan mukaisiin kauttalentoihin Suomen alueella sovelletaan tarkkailulentojen tavoin aluevalvontalain ja -asetuksen sekä ilmailulain säännöksiä. Kauttalennot eivät edellytä lainsäädännön muuttamista, mutta ne kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen VIII artiklan III osan 4 kappaleessa määrätään tarkkailuilma-aluksia koskevasta onnettomuustutkinnasta. Suomessa onnettomuuden ja vaaratilanteen tutkinnasta säädetään onnettomuuksien tutkinnasta annetussa laissa. Onnettomuuksien tutkintaa koskevat sopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen X artiklan määräykset toimikunnan asiakirjojen luottamuksellisuudesta koskevat julkisuuslain 5, 7 ja 24 §:ssä säädettyä viranomaisten asiakirjojen julkisuutta silloin, kun toimikunnan asiakirjat ovat Suomen viranomaisen hallussa. X artiklan määräykset poikkeavat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan määräyksistä, jotka edellyttävät kunkin asiakirjan kohdalla erillistä haittaedellytyksen tarkastelua. Sopimuksen X artiklan määräys ei edellytä Suomen lainsäädännön muuttamista, mutta se kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen XII artiklan mukaan sopimusvaltio on kansainvälisen oikeuden ja käytännön mukaisesti velvollinen suorittamaan korvausta toiselle sopimusvaltiolle tai sen luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai omaisuudelle sattuneesta vahingosta, jonka se tätä sopimusta toteuttaessaan on aiheuttanut. Vahingonkorvauksesta sekä siviili- että sotilasilmailun osalta säädetään Suomessa ilmailulain 66 §:ssä ja vahingonkorvauslaissa. XII artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen XIII artiklan I osassa määrätään tarkkailulentoihin liittyviä tehtäviä hoitavan henkilöstön nimeämisestä. Sen 1 kappaleessa määrätään henkilötietojen luovuttamisesta muille sopimusvaltioille. Sopimusmääräys kuuluu lainsäädännön alaan edellä VI artiklan I osan 5 kappaleen H kohdan osalta mainituilla perusteilla. XIII artiklan I osan 3 kappaleen määräykset viisumien ja oleskelulupien käsittely- ja voimassaoloajoista koskeva ulkomaalaislain 2 ja 3 luvussa säädettyjä asioita ja kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen XIII artiklan II osassa määrätään henkilöstön erioikeuksista ja vapauksista. Määräysten suhdetta Suomen lainsäädäntöön on käsitelty tarkemmin perustelujen artiklakohtaisessa osuudessa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannan mukaan kansainvälisen järjestön samoin kuin sen kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön erioikeuksia koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat siten eduskunnan hyväksymisen (PeVL 38/2000 vp., 45/2000 vp ja 49/2001 vp.). XIII artiklan II osan 1 ja 5 kappaleen määräyksillä laajennetaan myös lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa, joten sopimusmääräykset kuuluvat tämänkin vuoksi lainsäädännön alaan. XIII artiklan II osan 2 kappale koskee lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaa ja soveltamisalaa ja se kuuluu siten lainsäädännön alaan. Artiklan II osan 3 ja 4 kappale koskevat yksilön oikeusaseman perusteita ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Eduskunnan suostumus on tarpeen perustuslain 94 §:n nojalla myös sellaisille sopimuksille, jotka aiheuttavat Suomelle sellaisia huomattavia vuotuisia kustannuksia tai kertamenoja, joita ei voida kattaa talousarviossa olevilla määrärahoilla eikä budjettivarauksilla. Sopimuksen VI artiklan I osan 18 kappaleen mukaan tarkkailulennoista johtuvat kustannukset jaetaan L liitteen mukaisesti eli siten kuin neuvoa-antava toimikunta päättää. Sopimuksen L liitteen I osan 9 kappaleen mukaisesti neuvoa-antava toimikunta myös päättää toimintaansa liittyvien yhteisten kustannusten jakamisesta. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa esitettyjen arvioiden mukaan Suomelle sopimuksesta aiheutuvat lisäkustannukset viisivuotiskausittain olisivat 0.75 - 1.25 miljoonaa euroa. Sopimuksella on sellaisia taloudellisia vaikutuksia, jotka sitovat eduskunnan budjettivaltaa ja sopimus edellyttää myös sillä perusteella eduskunnan hyväksyntää.

Viisumeita ja tulleja koskevat Avoin taivas -sopimuksen määräykset koskettavat yhteisön toimivaltaa. Sopimus ei ole kuitenkaan avoinna Euroopan yhteisön liittymistä varten, eikä kysymyksessä ole Euroopan yhteisön oikeusjärjestelmän kannalta sekasopimus sen varsinaisessa merkityksessä. Sen vuoksi tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti kokonaisuudessaan.

Valtion täysivaltaisuuteen kuuluu sen alueellinen koskemattomuus. Avoin taivas -sopimus koskee Suomen alueella aseistamattomilla ilma-aluksilla suoritettavia muiden sopimusvaltioiden tarkkailulentoja, jossa tarkkailu toteutetaan sopimuksessa määrätyillä kuvausjärjestelmillä. Kysymyksessä on avoimin järjestelyin toteutetusta tiedonhankinnasta. Sopimus ei tuo tarkkailevalle valtiolle oikeuksia julkisen vallan käyttöön tarkkailtavan valtion alueella. Sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa yhteiskunnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät sellaisenaan ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa (esim. PeVL 11,12 ja 45/2000 vp ja 6/2001 vp.). Sopimuksen tavoitteena on muun muassa avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen asevalvonnassa, konfliktien ehkäisyssä ja kriisienhallinnassa. Sopimus toteuttaa siten myös perustuslain 1 §:n 3 momentin tavoitetta Suomen osallistumisesta kansainväliseen yhteistyöhön rauhan turvaamiseksi. Perustuslain 1 §:n 3 momentin säännöksellä on merkitystä arvioitaessa sitä, onko kansainvälisen velvoitteen jokin määräys ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 51/2001 vp.). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että ”laajempien sotilasosastojen maahantulolla” voi olla tosiasiallista merkitystä täysivaltaisuuden kannalta” (ks. PeVL 21/2000 vp.). Hallituksen käsityksen mukaan Avoin taivas -sopimuksen ei voida katsoa olevan ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa, eikä sopimus muutoinkaan koske perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Sopimuksen hyväksymisestä voidaan siten päättää äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 1992 tehdyn Avoin taivas -sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 1992 tehdyn Avoin taivas -sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

____

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 18 päivänä elokuuta 2000 annetun aluevalvontalain (755/2000) 14 §:n 1 momentti seuraavasti:

14 §
Ilmakuvaus

Suomen alueella ei saa ilman lupaa kuvata lennon aikana ilma-aluksesta tai muusta ilmassa liikkuvasta laitteesta sähkömagneettisen säteilyn taltiointiin käytettävällä laitteella, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu:

1) ilmailulain (281/1995) 7 §:n 1 momentin nojalla ilmailulta pysyvästi rajoitettuja alueita;

2) linnoitusalueita, linnakkeita tai kasarmialueita;

3) sotasatamia tai sotilaslentokenttiä;

4) puolustusvoimien varikoita tai varastoja;

5) puolustusvoimien viestiasemia, antennikenttiä tai puolustuslaitteita tai -välineitä;

6) puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen maastoharjoituksia.

---

---

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

____

---

Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja