Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Marokon kanssa 1. päivänä lokakuuta 2001 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen ja voimaansaattamislakiehdotuksen. Sopimuksen tarkoituksena on selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä sekä edistää ja tiivistää taloudellista yhteistyötä Marokon kanssa. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

---

Marokko on perustuslakinsa mukaan perustuslaillinen, demokraattinen ja sosiaalinen monarkia, jossa kansan tahtoa edustaa eduskunta. Kuningas on vakiinnuttanut asemansa kansansa johtajana. Hänen asemaansa tukee ennen kaikkea kansaa ja eri poliittisia suuntauksia yhdistävä yhteinen kysymys Länsi-Saharasta Marokkoon kuuluvana maakuntana sekä hänen perinteinen asemansa uskovaisten johtajana. Kuningas on Marokossa sekä maallinen että hengellinen johtaja. Päätäntävalta oleellisissa ulko- ja puolustuspolitiikkaan sekä uskontoon liittyvissä kysymyksissä on kuninkaalla.

Kuningas nimittää hallituksen jäsenet pääministerin esityksestä. Ihmisoikeuksia ja mielipidevapautta on alettu kuluvalla vuosikymmenellä kunnioittaa entistä enemmän. Nykyinen hallitus on lähes tulkoon selvittänyt menneet ihmisoikeusrikkomukset. Lehdistön vapaus on lähes länsimaista tasoa kun tilannetta verrataan muihin arabimaihin.

Parlamentti on syyskuussa 1996 suoritetun perustuslain muutoksen jälkeen kaksikamarinen. 325 alahuoneen jäsentä valitaan suorilla vaaleilla ja 270 ylähuoneen nimittämisestä huolehtivat kuntainliittojen, kauppakamarin, työnantajien ja ammattiyhdistysliikkeen edustajat. Parlamenttivaalit pidetään lain mukaan joka kuudes vuosi, mutta tästä on usein poikettu.

Marokon historiassa alaouiitien ajanjakson katsotaan alkaneen 1664, jolloin Moulay Rachid valloitti Fesin. Häntä seurasi Marokon kenties tunnetuin hallitsija Moulay Ismail, jonka aikana maata vaivanneet heimokapinat tukahdutettiin. Marokkolaiset hävisivät 1844 lähellä Oujdaa käydyssä taistelussa Algeriaa hallussa pitäville ranskalaisille joukoille. Taistelun jälkeen maahan alkoi saapui Euroopasta väestöä. Vuonna 1912 sulttaani Moulay Hafid pakotettiin hyväksymään ranskalaisten ehdot ja maasta tuli Ranskan protektoraatti. Protektoraatin ensimmäiseksi kuvernööriksi nimitettiin 1912 marsalkka Lyautey, joka huolimatta sisämaassa vallitsevasta sotatilasta järjesti seuraavien vuosien aikana maan hallintojärjestelmän toimivaksi, rakennutti teitä ja satamia. Vaihtelevien poliittisten vaiheiden ja Ranskan arvovallan heikennyttyä Marokko julistautui itsenäiseksi 2.3.1956, hallitsijana sulttaani Mohammed V. Hän kuului alaouiitien dynastiaan. Mohammed V:n jälkeen valtakunnan hallitsijaksi tuli hänen poikansa Hassan II, joka otti käyttöön kuninkaan arvonimen. Tätä seurasi nykyinen hallitsija, hänen poikansa, Mohammed VI.

Rabatissa toimii n. 90 maan edustustot. EU-maista ovat edustettuina kaikki muut paitsi Irlanti ja Luxemburg sekä pohjoismaista kaikki pl. Islanti. Euroopan Unionin komissiolla on oma edustustonsa. YK:lla ja seitsemällä sen erityisjärjestöistä on omat edustustonsa.

Marokon talous on monipuolistunut viime vuosikymmenten aikana. Maatalous ja kaivosteollisuus (erityisesti fosfaatti) eivät enää ole samalla tavalla keskeisessä asemassa kuin aiemmin. Marokko on kuitenkin edelleen maailman suurin fosfaatin viejä. Vuosittain suuresti vaihtelevasta sademäärästä vahvasti riippuvainen maatalous työllistää edelleen noin 40 % työvoimasta. Palvelusektori on laaja ja hyvin kehittynyt, muodostaen 55 % BKT:sta ja työllistäen noin 35 % työvoimasta. Matkailu on pääasiallinen ulkomaisen tulon lähde.

Talouspolitiikan päätavoite on nostaa vuotuinen talouskasvu pysyvästi 5-6 %:n tasolle. Tarkoituksena on näin kohentaa työttömyystilannetta ja kansalaisten elintasoa. Marokon hallitus on päämäärän saavuttamiseksi, toisin sanoen houkutellakseen markkinoille koti- ja ulkomaisia sijoittajia, pannut alulle lainsäädäntöuudistuksia koskien pääomasijoituksia, öljyn etsintää ja tuotantoa sekä kaivosteollisuutta. Työoikeudellista normistoa uudistetaan työmarkkinoiden joustavuuden parantamiseksi. Toimenpiteisiin on ryhdytty myös julkisen sektorin kaventamiseksi yksityistämisen kautta ja myöntämällä uusia energiantuotantoa ja vesihuoltoa koskevia toimilupia.

Talouden kasvun turvaamisen lisäksi voidaan hallituksella katsoa olevan kolme muuta toisiinsa liittyvää talouspoliittista päätavoitetta: sosiaalipalvelujen turvaaminen köyhille yksityistalouksille, julkisen sektorin tehokkuuden lisääminen sekä talouden kuivuusjaksoista ja ympäristön pilaantumisesta johtuvan haavoittuvuuden vähentäminen.

Marokon raskas byrokraattinen koneisto asettaa talouden kilpailukyvylle huomattavan haasteen. Talouselämän puolelta tyytymättömyyden aiheina mainitaan myös korkeat rahoituskustannukset ja verotuksen ankaruus, infrastruktuurin heikkous ja vallitseva epävarmuus hallituksen harjoittaman talouspolitiikan tulevista painotuksista. Tekstiiliteollisuus, matkailu, elintarviketeollisuus ja nouseva informaatioteknologia heijastelevat vahvimmin talouden nykyisistä ongelmista keskeisintä: kysyntää vastaavan koulutetun työvoiman riittämättömyys kahlitsee nykyiselle tasolle muuten hyvistä kehitysnäkymistä nauttivia teollisuusaloja.

Teollisuuden ja palvelualan kasvavasta merkityksestä huolimatta talouskasvu on edelleen vahvasti riippuvainen maatalouden suorituskyvystä. 1990-luvulla kärsittiin viitenä vuotena huomattavasta kuivuudesta, jonka seurauksena BKT:n vuosittainen kasvu ajanjaksolla jäi keskimäärin 2,8 %:iin. Kasvua on pidettävä heikkona, kun otetaan huomioon myös, että väkiluku kasvoi samanaikaisesti 1,9 %:lla. Vuoden 2000 puolivälissä esittämässään arviossa Maailmanpankki piti 6-8 %:n vuotuista talouskasvua edellytyksenä työllisyystilanteen parantamiseksi. Vuosittain tulisi pystyä luomaan 200 000 uutta työpaikkaa. Tähän ei kuitenkaan näytetä pääsevän ja työttömyysasteen voidaankin odottaa nousevan vajaaseen 30 :een prosenttiin vuoteen 2005 mennessä. Työttömyys onkin maassa krooninen vaiva, jonka hoitamisen kuningas Mohammed VI on asettanut hallituksen tärkeimmäksi tehtäväksi.

Kotimaisen tuotannon suojaamisen takia maa ei toistaiseksi ole olleet kovin houkutteleva ulkomaisille investoinneille. Niihin kannustaminen sopii lähinnä siinä tapauksessa, että Marokon omille markkinoille tulo on pääasiallinen tavoite taikka investoinnilla saavutetaan selvää kv. työnjaon etua kuten esim. tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa.

Suomen ja Marokon väliset suhteet ovat hyvät ja ongelmattomat. Suomen puolelta Marokko nähdään yhtenä Välimerikumppanina ja Marokko puolestaan näkee Suomen osana EU:ia.

Kauppa- ja taloussuhteissa meneillään on uusien arviointien aika. EU:lla ja siten myös Suomella on uusi ja vahva sopimusinstrumentti Marokon kanssa. Assosiointisopimuksen tavoite ja merkitys on ennen kaikkea kaupallis-taloudellisessa yhdentymisessä. Edelleen tietotekniikan kehittyminen Marokossa on päässyt nopeaan vauhtiin ja Suomi on siinä osallisena laite- ja verkkotoimittajana paikalle sijoittunein voimin. Tämän kehityksen myötä Suomen vienti kasvoi v. 2000 yli puolella. Puolet viennistä muodostuu elektroniikkatuotteista.

Paikan päälle sijoittuneita suomalaisia teollisuusyrityksiä on vain Nokia. Sen lisäksi paikalla ovat perinteiset matkatoimistot Aurinkomatkat ja Finnmatkat. Jotkut omaehtoisuuteensa luottavat pienet yritykset ovat niinikään ilmoittaneet aikomuksistaan sijoittua paikalle.

Kauppavaihto Marokon kanssa on noin 0.5 % Suomen kokonaiskauppavaihdosta. Tavaravientimme v. 2000 oli 439 mmk ja siinä oli kasvua 60 % edellisvuoteen nähden. Tavaratuontimme jatkui aiemmalla tasolla 143 mmk. Vaihtotasetta on tasapainottanut jo parinkymmenen vuoden ajan Agadirin matkailu.

Tavaravalikoima on molemmin puolin keskittynyttä. Suomi myy Marokkoon lähinnä puhelimia ja oheislaitteita (48 % viennistä), puutavaraa (18 %) ja säkkipaperia. Suomi puolestaan ostaa appelsiineja ja tomaatteja (50 %), elektronisia komponentteja (29 %) sekä vaatteita (19 %).

Lähes kaikilla muilla EU-mailla on jo valmis sopimus tai vähintäänkin neuvottelut käynnissä Marokon kanssa investointisopimuksen tekemiseksi. Suomalaisten yritysten etabloituminen Marokkoon on toistaiseksi ollut vähäistä verrattuna esimerkiksi ruotsalaisiin yrityksiin. Myönteistempä kehitystä voitaneen odottaa investointisuojasopimuksen myötä sekä EU:n ja Marokon välisen vapaakauppa-alueen tuomien etujen konkretisoituessa.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999), Filippiinit (SopS 52/1999), Libanon (SopS 4/2000), Slovenia (SopS 37/2000), Meksiko (SopS 54/2000), Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001), Bosnia ja Hertsegovina (SopS 77/2001) ja Ecuador (SopS 79/2001).

Sopimukseen liittyvät määräykset tähtäävät lähinnä yritysten sijoituksiin kohdistuvan mielivaltaisen kohtelun mahdollisuuksien vähentämiseen ja sijoitusympäristön ennakoitavuuden lisäämiseen kohdemaassa. Sopimus pyrkii vähentämään ulkomaisiin sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä ja alentamaan siten yritysten sijoituskynnystä. Sopimuksella halutaan vaikuttaa myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviä rahoituskustannuksia alentavasti.

Sopimuksessa määritellään sijoittajan ja sijoituksen käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksella edistetään sijoituksia yleisesti ja suojellaan maahan tehtyjä sijoituksia.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen kohtelun sekä yleisen järjestyksen ylläpitämiseen ehdottomasti tarvittavia toimenpiteitä koskevin varauksin, täysimääräisen suojan ja turvan. Tällaisiin sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi kansallistaa, pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun, mutta ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta ja yleisen edun sitä vaatiessa. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain viipymättä tapahtuvaa, oikeudenmukaista ja kohtuullista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys sen mukaan, kumpi niistä on sijoittajalle edullisempi.

Sopimuksella varmistetaan varojen välitön siirtovapaus vaihdettavissa valuutoissa siirtopäivänä vallitsevaan vaihtokurssiin sekä juoksevien maksujen että pääomien osalta.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset tuomioistuin- ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Esityksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä pyritään edistämään suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia toisessa sopimusmaassa luomalla niiden sijoitustoiminnalle suotuisammat ja turvatummat edellytykset.

Suomen viranomaiset sekä teollisuuden järjestöt ovat pitäneet tarkoituksenmukaisena sijoituksia edistävän ja suojaavan sopimuksen tekoa Marokon kanssa. Tämän johdosta ulkoasiainministeriö teki elokuussa 1995 aloitteen Marokolle sopimusneuvottelujen aloittamiseksi ja toimitti samalla Suomen sopimusluonnoksen. Ensimmäinen neuvottelukierros käytiin Rabatissa joulukuussa 1995 ja seuraava neuvottelukierros Helsingissä heinäkuussa 1996. Tuolloin vielä avoimiksi jääneitä sopimuskohtia on sittemmin selvitetty edelleen kirjeenvaihdolla niin, että sopimus saatiin valmiiksi heinäkuussa 2001.

Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen hyväksymistä varten lausunnot ministeriön ulkopuolisilta tahoilta valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, Suomen Pankilta, Finnvera Oy:ltä, Keskuskauppakamarilta, Teollisuuden ja Työnantajain keskusliitolta, Metsäteollisuus ry:ltä sekä Metalliteollisuuden keskusliitolta.

Sopimus allekirjoitettiin Rabatissa 1. päivänä lokakuuta 2001 ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin toimesta. Marokon puolesta sopimuksen allekirjoitti maan talous- ja valtiovarainministeri Fathallah Oualalou.

Sopimuksessa on tavanomaiset määritelmät sijoituksista, sijoittajista, tuotoista, sekä sopimuksen maantieteellisestä sovellutusalasta (art. 1).

Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu edistämään sekä suojelemaan alueellaan olevia toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja myöntämään niille oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen suojan ja turvan. Sijoitusten laajentamisen tai muuttamisen täytyy tapahtua vallitsevan lain puitteissa, muttei saa olla vaikutukseltaan heikompi kuin alkuperäistä sijoitusta tehtäessä (art. 2).

Toisen sopimuspuolen sijoittajille ja heidän sijoituksilleen taataan kansallinen tai suosituimmuuskohtelu sen mukaan kumpi on sijoittajan kannalta edullisempi. Suosituimmuusperiaatetta ei kuitenkaan sovelleta alueellisista integraatiojärjestelyistä tai kaksinkertaisen verotuksen välttävistä sopimuksista tai verotusta koskevista yleissopimuksista syntyviin etuisuuksiin (art. 3).

Omaisuuden kansallistaminen, pakkolunastus tai muu vastaava toimenpide tulee kysymykseen ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Niistä on suoritettava välitön ja kohtuullinen korvaus. Korvauksen arvon tulee vastata sijoituksen markkina-arvoa ja sille on suoritettava korko korvauksen velotuspäivästä saakka. Korvaus on suoritettava vaihdettavissa valuutoissa (art. 4).

Sodan, kapinan, kansallisen hätätilan tai muun vastaavan tapahtuman aiheuttamat menetykset korvataan syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti sopimusvaltion sijoittajille niin, että korvaus on vähintään suosituimmuusperiaatteen tai kansallisen kohtelun periaatteen mukainen riippuen siitä, kumpi menettely on sijoittajalle edullisin. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli katsotaan korvausvelvolliseksi takavarikon tai liiallisen voiman käytön johdosta, on edunpalautuksen tai korvauksen oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen (art. 5).

Sopimuspuolet varmistavat toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin liittyvien maksujen ja pääomien vapaan siirron verojen suorittamisen jälkeen. Siirrot tapahtuvat ilman rajoituksia, viipymättä, vaihdettavissa valuutoissa ja vaihtopäivän kurssiin (art. 6).

Sopimuspuolten oikeudet sijaantulijana vahinkojen korvaustapauksissa tunnustetaan (art. 7).

Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille turvataan sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun hän on niihin kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan oikeutettu (art. 8).

Kumpikin sopimuspuoli noudattaa sellaisia muita velvoitteita, joita sillä mahdollisesti on toisen sopimuspuolen sijoittajan yksittäisen sijoituksen osalta. Nämä velvoitteet eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa (art. 9).

Sijoittajan ja isäntäsopimuspuolen välisen riidan ratkaiseminen voidaan sijoittajan valinnan mukaan viedä isäntämaan kansalliseen tuomioistuimeen tai alistaa Washingtonin vuoden 1965 yleissopimuksen mukaiselle ICSID-ratkaisukeskukselle tai Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) sääntöjen mukaiseen tilapäiseen välimiesmenettelyyn, mikäli riidan osapuolet eivät toisin sovi. Välitystuomio on lopullinen ja molempia osapuolia sitova ja se pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön mukaisesti (art. 10).

Sopimuspuolten väliset riidat ratkaistaan tavanomaisessa kolmijäsenisessä kansainvälisessä välimiesmenettelyssä (art. 11).

Sopimusta sovelletaan kaikkiin ennen ja jälkeen sen voimaantuloa tehtyihin sijoituksiin. Sopimus ei kuitenkaan koske ennen sopimuksen voimaantuloa syntyneitä riitoja. (art. 12).

Sopimuksen voimaantulo ja loppumääräykset seuraavat tavanomaisia ratkaisuja. Sopimuksen voimassaoloaika on kymmenen vuotta ja irtisanomisen jälkeinen suoja-aika niinikään kymmenen vuotta (art. 13).

Laki Marokon kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä voimaansaatetaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyvä voimaansaattamislakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta voivat olla osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 4 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 5 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolella on välitön vastuu tietyin edellytyksin vahingosta, joita sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemän sijoituksen tai sijoituksen osan. Valmiuslain 37 §:n 1 momentin (198/2000) mukaan lain nojalla suoritettujen toimenpiteiden johdosta kärsitystä vahingosta suoritetaan täysi korvaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingosta suoritetaan kuitenkin vain kohtuullinen korvaus, jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat. Sopimuksen 5 artiklan määräykset yhdessä 4 artiklan määräysten kanssa voivat olla ristiriidassa valmiuslain korvaussäännösten kanssa tai ainakin voivat valtioneuvoston harkintaa rajoittaen vaikuttaa tapaan, jolla valmiuslain säännöksiä sovelletaan. Määräykset kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artiklassa määritellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisissä riidoissa noudatettavat menettelyt. Sopimuspuolet hyväksyvät omien tuomioistuintensa lisäksi myös välimiesoikeuden toimivallan sijoituksia koskevissa riitaisuuksissa. Välitystuomiot ovat lopullisia ja sitovia. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Sopimuksen 10 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset riitaisuudet voidaan ratkaista erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeuden päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Yleisperustelujen nykytilaa käsittelevässä jaksossa on lueteltu Suomen voimassa olevat sijoitusten suojelua koskevat sopimukset. Kaikkien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lait on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsiteltävänä oleva sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta Marokon kanssa ei poikkea voimassa olevista sopimuksista säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisissä kohdin. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Rabatissa 1 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Marokon kuningaskunnan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Rabatissa 1 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Marokon kuningaskunnan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja vastavuoroista suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Jan-Erik Enestam