Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Washington D.C:ssä 19 päivänä marraskuuta 1984 tehdyn sopimuksen Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiön perustamisesta siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö on itsenäinen sijoitusyhtiö, joka kuuluu Latinalaisen Amerikan kehityspankkiryhmään. Yhtiön tavoitteena on edistää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen taloudellista kehitystä. Yhtiö tukee alueen kehitysmaiden yksityissektorin, etenkin pienten ja keskisuurten yritysten, toimintaa. Yhtiön tavoite on yksityissektorin vahvistumisen avulla lisätä työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä.

Yhtiön tavoitteet ovat yhteneväisiä Suomen kehitysyhteistyön tavoitteiden kanssa. Liittymällä sijoitusyhtiön perustamissopimukseen Suomi osoittaa sitoutumista Latinalaisen Amerikan taloudellisen kehityksen tukemiseen. Yhteistyön on arvioitu edistävän myös Suomen yritysten toimintamahdollisuuksia alueella.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus tulee Suomen osalta voimaan Suomen hyväksymiskirjan talletuspäivänä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin perustamissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

---

Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö (Inter-American Investment Corporation, IIC) perustettiin Washington D.C:ssä 19 päivänä marraskuuta 1984 tehdyllä sopimuksella, jota on sittemmin muutettu 3 päivänä lokakuuta 1995 ja 4 päivänä heinäkuuta 2001 voimaan tulleilla päätöslauselmilla. Yhtiö aloitti toimintansa vuonna 1989.

Yhtiön jäseninä on tällä hetkellä 38 valtiota. Yhtiön jäsenistä pääosa on Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maita. Muita yhtiön jäseniä ovat Alankomaat, Espanja, Israel, Italia, Itävalta, Japani, Ranska, Saksa, Sveitsi, Tanska, Yhdysvallat sekä äskettäin yhtiöön liittynyt Ruotsi.

Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö on itsenäinen sijoitusyhtiö, mutta kuuluu Latinalaisen Amerikan kehityspankkiryhmään. Muut ryhmään kuuluvat yksiköt ovat Latinalaisen Amerikan Kehityspankki (IDB), jonka jäseneksi Suomi liittyi vuonna 1977 (SopS 34―35/1977) ja Monenvälinen investointirahasto.

Latinalaisen Amerikan Kehityspankissa on yksityissektorin toimintaan keskittyvä osasto, Private Sector Department. Toisin kuin tämä osasto, Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö keskittyy nimenomaan pienen ja keskisuuren yrityssektorin hankkeisiin, joihin on perinteisesti ollut hankala saada pääomarahoitusta. Yhtiöltä voivat saada rahoitusta yritykset, joiden osakkeista osa kuuluu valtiolle tai muille julkisille yhteisöille ja joiden toiminta vahvistaa talouden yksityistä sektoria. Toiminnallaan yhtiö rohkaisee pienten ja keskisuurten yritysten perustamista, laajentamista ja uudenaikaistamista. Pankista poiketen IIC voi sijoittaa varojaan myös yritysten osakkuuksiin. Tukiessaan yksityissektorin toimintaa IIC:n välittöminä pyrkimyksinä ovat työllisyyden ja mahdollisesti viennin lisääminen ja sitä kautta köyhyyden väheneminen ja hyvinvoinnin kasvaminen.

Yleisesti ottaen IIC noudattaa toiminnassaan Latinalaisen Amerikan Kehityspankin toimintalinjauksia ja tavoitteenasetteluja. Pankin päätehtävänä on Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen ympäristöllisesti kestävän taloudellisen kasvun tukeminen, köyhyyden vähentäminen sekä sosiaalisen tasa-arvoisuuden lisääminen. Pankin köyhyyden vähentämisstrategia vahvistettiin vuonna 1997. Köyhyyden vähentämisstrategian tavoitteena on ollut työvoimavaltaisen taloudellisen kasvun edistäminen, koulutukseen investoiminen sekä niiden väestöryhmien huomioonottaminen, jotka normaalisti muutoin eivät hyötyisi kasvusta. Pankin vuosikokouksessa 2000 hyväksytyn toimintalinjauksen mukaan pankin toiminta keskittyy neljälle toiminta-alueelle: sosiaalisektorin uudistuksiin, valtion uudistamiseen ja hyvään hallintoon, kilpailukyvyn parantamiseen sekä alueelliseen yhteistyöhön. IIC:n toiminta tukee ja täydentää koko pankin tavoitteita ja toimintaa. Pankin toimintaperiaatteet vastaavat myös Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan painotuksia.

Latinalaisen Amerikan kehityspankin lisäksi Suomi on sopimuspuolena myös useissa muissa kansainvälisissä kehityspankeissa, -yhtiöissä ja -rahastoissa. Maailmanpankkiryhmään kuuluvista kehitysrahoituslaitoksista Suomi on mukana Kansainvälisessä Valuuttarahastossa ja Kansainvälisessä Jälleenrakennuspankissa (SopS 2―3/1948), Kansainvälisessä Rahoitusyhtiössä (SopS 18―19/1956), Kansainvälisessä Kehittämisjärjestössä (SopS 2―3/1961) ja Kansainvälisessä investointitakauslaitoksessa (SopS 1―2/1989). Alueellisista kehityspankeista ja -rahastoista Suomi on Latinalaisen Amerikan Kehityspankin lisäksi mukana Afrikan kehityspankissa (SopS 46―47/1984), Aasian Kehityspankissa (SopS 30―31/1966) ja Afrikan kehitysrahastossa (SopS 17/1974). Suomi on mukana myös muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien maatalouden kehitysrahoituksen erityisjärjestöksi vuonna 1977 perustetussa Maatalouden kansainvälisessä kehittämisrahastossa (SopS 66/1977) ja Yhdistyneiden Kansakuntien teollisen kehityksen järjestössä (SopS 52/1985).

Kansainväliset kehitysrahoituslaitokset ovat maailmantalouden toimijoita, joiden tehtävänä on yhteiskunnallisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen. Niiden keskeiseksi tehtäväksi nähdään köyhyyden vastainen taistelu ja köyhyyden vähentäminen kehitysmaissa. Kehitysrahoituslaitokset ovat kansainvälisiä rahoituksen välittäjiä, joiden osakkeenomistajina on toisaalta lainaamaan oikeutettuja kehitysmaita ja toisaalta ei-lainaavia avunantajamaita. Keskeistä niiden toiminnassa on varojen hankkiminen yksityisiltä pääomamarkkinoilta ja julkisista lähteistä ja näiden varojen lainaaminen kehitysmaiden käyttöön markkinaehtoja edullisimmin.

Suomi on osallistunut IIC:n toimintaan välillisesti jo aiemmin Pohjoismaiden kehitysrahaston kautta. Pohjoismaiden kehitysrahasto ja IIC allekirjoittivat vuonna 1999 yhteistyösopimuksen Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouksien kehityksen tukemiseksi.

IIC:n jäsenet päättivät joulukuussa 1999 korottaa yhtiön pääomaa 500 miljoonalla dollarilla. Osana tätä kehitystä yhtiön hallintoneuvosto päätti 20 päivänä maaliskuuta 2001 hyväksyä yhtiöön viisi uutta jäsentä: Belgian, Norjan, Portugalin, Suomen sekä Ruotsin, joka liittyi jäseneksi heinäkuussa 2001. Näiden kaikkien maiden liityttyä yhtiöön jäsenmääräksi tulee 42. Suomen liittyminen IIC:hen edellyttää kuitenkin vielä yhtiön perustamissopimuksen hyväksymistä, jolle pyydetään tällä hallituksen esityksellä eduskunnan suostumusta.

Esityksen tavoitteena on Suomen liittyminen Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiöön ja saattaa yhtiön perustamissopimus voimaan Suomessa. Suomen tarkoitus on merkitä 0,79 prosenttia yhtiön pääomakorotuksesta. Tämä on 0,56 prosenttia yhtiön kokonaispääomasta.

Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiön tarkoituksena on edistää Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen taloudellista kehitystä rohkaisemalla erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten perustamista, laajentamista ja uudenaikaistamista tavalla, joka täydentää Latinalaisen Amerikan kehityspankin toimintaa.

Suomen yhtiöön liittymisen tavoitteena on tukea Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden taloudellista kehitystä ja vähentää maiden köyhyyttä. Yhtiöön liittymisen tavoite on myös parantaa suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia Latinalaisessa Amerikassa sekä Karibian maiden alueella.

Liittyessään IIC:hen Suomi sitoutuu yhtiön perustamissopimuksen määräyksiin. Perustamissopimuksessa määritellään yhtiön tarkoitus ja tehtävät, toimintaperiaatteet, menettelytavat, hallintorakenne, sijoitusmuodot, päätöksenteko sekä jäsenten oikeudet ja velvollisuudet. Yhtiö tarjoaa rahoitusta erilaisiin hankkeisiin suorien rahalainojen sekä pääomasijoitusten muodossa sekä tekemällä sijoituksia paikallisiin ja alueellisiin sijoitusrahastoihin. Yhtiön toiminnan kohteena ovat erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, joilla muutoin saattaisi olla vaikeuksia rahoituksen hankkimisessa kohtuullisin ehdoin. Yhtiö toimii taloudellisen kehityksen liikkeellepanijana rahoitusta, teknologista osaamista ja tietotaitoa puoleensa vetämällä. Yhtiö harjoittaa tätä toimintaa yhteisrahoituksen ja yhteisen sijoitustoiminnan avulla, tukemalla arvopaperien lunastamista sekä etsimällä kumppaneita yhteisiin hankkeisiin ja yrityksiin.

Lainaaminen sekä investoiminen edellyttävät tuettujen hankkeiden taloudellisen kannattavuuden arviointia. Alustavassa arviointimenettelyssä IIC toimii asiakkaidensa neuvonantajana hankkeiden ja hankkeita koskevan rahoituksen suunnittelussa sekä avustaa erilaisten taloudellisten suunnitelmien laadinnassa. Hankkeiden rahoitustoiminnasta johtuvana luonnollisena seurauksena IIC tarjoaa asiakkailleen myös hankkeiden toteuttamiseen liittyvää itsenäistä neuvontapalvelua. Näihin palveluihin kuuluvat muun ohella yritysten neuvonta taloussuunnitelman laadinnassa sekä yrityksen uudelleen organisoinnissa.

Rahoituksen myöntäminen edellyttää tuetulta hankkeelta liiketaloudellista kannattavuutta. Hankkeiden on myös edistettävä alueen taloudellista kehitystä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi uusia työpaikkoja luomalla, laajentamalla yritysten omistuspohjaa, tuomalla alueelle ulkomaista valuuttaa, helpottamalla erilaisten resurssien ja teknologian siirtämistä, hyödyntämällä paikallisia voimavaroja, edistämällä paikallista säästämistä tai edistämällä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden yleistä taloudellista integraatiota. Ympäristövaikutuksille alttiiden hankkeiden tulee sisältää toimenpiteet ympäristölle haitallisten vaikutusten ennaltaehkäisemiseksi tai ympäristön tilan palauttamiseksi.

Yhtiön kaikki päätösvalta kuuluu sen hallintoneuvostolle. Jäsenen äänivalta hallintoneuvostossa perustuu sen omistamiin järjestön osakkeisiin. Hallintoneuvosto nimittää johtokunnan, jolle se voi siirtää ja on käytännössä myös siirtänyt merkittävän osan valtuuksistaan. Liittyessään sopimukseen Suomi tulee toimimaan samassa äänestysryhmässä Norjan, Ruotsin, Tanskan, Ranskan ja Sveitsin kanssa sekä jakamaan johtokuntapaikan näiden maiden kanssa rotaatioperiaatteella.

Yhtiö on osa Latinalaisen Amerikan kehityspankki -ryhmää. IIC toimii erillisenä yksikkönä, jolla perustamissopimuksen mukaan on oikeushenkilöllisyys. Sen varat ja hallinto ovat on erotettu Latinalaisen Amerikan Kehityspankin varoista ja hallinnosta.

Vuoden 2000 alkuun mennessä IIC on tarjonnut rahoitusta Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden hankkeisiin yhteensä 1,5 miljardia dollaria. Yhtiö tarjoaa rahoitusta yrityssijoituksiin, lainoihin, velkakirjoihin sekä sijoituksiin muiden rahoituslaitosten kautta. Yhtiö tukee muiden sijoittajien osallistumista muun muassa lainoin ja yhteisyrityksin. Yhtiö tarjoaa lisäksi erilaista teknistä sekä yrityksen hallintoon ja talouteen liittyvää tukea. IIC:n osakkeenomistajat päättivät joulukuussa 1999 järjestön pääoman korottamisesta 200 miljoonasta dollarista 700 miljoonaan dollariin.

Perustamissopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka edellyttävät perustuslain mukaan eduskunnan hyväksymistä. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi niin sanottu blankettilaki, jolla sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan laintasoisina. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Yhtiön vuosikokouksessa maaliskuussa 1999 Pariisissa sovittiin, että alueen maat, Yhdysvallat ja Saksa kukin luovuttavat osan oikeudestaan hankkia sijoitusyhtiön uusia osakkeita. Yhden osakkeen hinnaksi sovittiin tällöin 10 000 dollaria. Suomen osuudeksi tuli 393 osaketta, jotka oikeuttaisivat 0,56 prosentin osuuteen yhtiön kokonaispääomasta ja tulisivat maksamaan 3,93 miljoonaa dollaria. Suomi on maksanut jo etukäteismaksuna 2 miljoonaa dollaria joulukuussa 1998. Suomella olisi siis edelleen maksettavaa 1,93 miljoonaa dollaria.

Pariisin sopimuksen mukaan pääomankorotus toteutetaan kahdeksan vuoden aikana vanhojen jäsenten osalta. Uusien jäsenten maksatukset alkavat vuotta myöhemmin eli ne maksavat osuutensa pääomankorotukseen seitsemässä vuodessa. Suomen ensimmäinen maksu suuruudeltaan 1 068 960 dollaria olisi maksettava 31 lokakuuta 2001 mennessä. Seuraavat maksuerät, suuruudeltaan kukin 476 840 dollaria maksetaan kuutena seuraavana vuonna. Koska Suomi on maksanut ennakkoon mainitut 2 miljoonaa dollaria, ensimmäinen maksu suuruudeltaan 22 640 dollaria on maksettava vuonna 2003, jonka jälkeen noudatetaan normaalia aikataulua. Maksut on suoritettava kunakin vuonna viimeistään lokakuun loppuun mennessä tai sellaisena myöhäisempänä ajankohtana, jonka johtokunta määrää. Osakkeet luovutetaan sitä mukaa, kun maksatukset toteutuvat.

Rahat maksetaan kehitysyhteistyöhön osoitetuista määrärahoista. Yhtiöön liittymisestä ei arvioida aiheutuvan muita välittömiä kuluja kuin mainittu osakepääoman osto.

Suomen jäsenyys lisää yhtiön vakavaraisuutta ja luottokelpoisuutta sekä tuo pankkiin laajemman omistuspohjan. Suomen liittymisellä IIC:hen toivotaan olevan Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maiden taloudellista kasvua lisäävä ja köyhyyttä vähentävä vaikutus.

Jäsenyydellä IIC:ssä arvioidaan olevan vain vähäisiä organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia. Jäsenyydestä aiheutuvat tehtävät hoidetaan ulkoasiainministeriössä ja Suomen Washingtonissa olevassa suurlähetystössä. Ministeriössä ja suurlähetystössä jäsenyydestä aiheutuvat lisätehtävät pyritään hoitamaan ministeriön ja edustuston olemassa olevan organisaation puitteissa eikä ennakoitavissa oleva tehtävämäärä aiheuta henkilölisäysten tarvetta.

IIC:lle Suomen liittyminen ei aiheuta välittömiä lisähenkilöstötarpeita, mutta liittymisen yhteydessä sovitun pääomakorotuksen myötä yhtiön volyymi kasvaa ja sitä kautta myös henkilöstö jonkin verran. Vastaisuudessa myös suomalaiset voivat hakea IIC:ssa avautuvia työpaikkoja, jotka ovat avoimia jäsenmaiden kansalaisille.

Liittymisen arvellaan edistävän suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen markkinoilla. Lisäksi IIC:n jäsenyys parantaa tiedonkulkua IIC:n rahoituskohteisiin kuuluvista hankkeista. Jäsenyys avaisi todennäköisesti myös uusia kanavia suomalaiselle asiantuntemukselle alueella ja lisäisi mahdollisuuksia yhteisyritysten perustamiseen paikallisten yritysten kanssa.

Esityksellä ei arvioida olevan välittömiä ympäristövaikutuksia Suomessa. Sillä toivotaan olevan ympäristön tilaa kohentava vaikutus yhtiön toimialueella Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa, sillä ympäristökysymysten huomioon ottaminen on eräs yhtiön tavoitteista. IIC selvittää jokaisen lainapäätöksen yhteydessä mahdolliset ympäristövaikutukset ja se on osaltaan mukana standardisointihankkeissa, joilla levitetään alueen pienyrityksiin kansainvälisen standardoimisjärjestön (International Organization for Standardization) ISO -luokituksia, myös ympäristöasioissa. Kuten yleisesti kehitysyhteistyössä, Suomi pyrkii myös IIC:ssä vaikuttamaan kestävän kehityksen näkökohtien huomioonottamiseen kaikessa päätöksenteossa ja sitä kautta globaalien ympäristöongelmien ehkäisemiseen.

Esityksellä ei arvioida olevan vaikutusta eri kansalaisryhmien asemaan Suomessa. Esityksellä voi olla myönteisiä vaikutuksia naisten asemaan alueella sekä joidenkin vähemmistöjen asemaan, sillä yhtiön tavoitteisiin kuuluu naisten aseman parantaminen ja niiden väestönryhmien huomioonottaminen, jotka normaalisti muutoin eivät hyötyisi kasvusta. Yhtiön tarkoituksena on nimenomaan rahoittaa sellaisia yksityissektorin projekteja, joiden olisi vaikeaa saada riittävää rahoitusta kaupallisista rahoituslähteistä.

Tasavallan presidentin sekä kehitysyhteistyö-, ulkomaankauppa- ja ulkoasiainministerien vierailut Latinalaisessa Amerikassa viime vuosina heijastavat Suomen kasvavaa kiinnostusta alueen kehitykseen.

IIC jäsenyyteen liittyvän päätöksenteon taustaksi ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto laati vuonna 1997 selvityksen jäsenyyteen liittyvistä kehityspoliittisista näkökohdista sekä siitä aiheutuvista vaikutuksista Suomen yrityssektorille. Suomi päätti hakea jäsenyyttä yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa syksyllä 1998, kun IIC:n pääomankorotuksesta ilmoitettiin. Suomen hakemus jätettiin 6 päivänä marraskuuta 1998.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Ennen liittymishakemuksen jättämistä lausunnot pyydettiin Suomen edustustoilta Latinalaisessa Amerikassa, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta sekä Finnfundilta. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, oikeusministeriöltä, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolta, Finnfundilta, Finprolta, Suomen edustustoilta Latinalaisessa Amerikassa ja Yhdysvalloissa, Suomen kiertävältä suurlähettiläältä Keski-Amerikassa sekä Amerikan, Aasian ja Oseanian linjalta ulkoasiainministeriössä. Lausunnonantajat puolsivat Suomen jäsenyyttä IIC:ssä ja niiden huomautukset hallituksen esityksestä on otettu pääosin huomioon.

1 artikla. Tarkoitus ja tehtävät. Artiklan 1 kappaleen mukaan Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiön tarkoitus on edistää toiminta-alueensa kehitysmaihin kuuluvien jäsenmaiden taloudellista kehitystä. Yhtiö pyrkii tavoitteeseensa kannustamalla ensisijaisesti pienten ja keskisuurten yritysten perustamista, laajentamista ja uudenaikaistamista. Yhtiö on osa Latinalaisen Amerikan kehityspankkiryhmää. Yhtiön toiminnan on tarkoitus täydentää Latinalaisen Amerikan Kehityspankin muuta yksityissektorille kohdistuvaa toimintaa. Oikeutettuja rahoituksen saamiseen yhtiöltä ovat yritykset, joissa osa sen osakkeista kuuluu julkisyhteisöille. Yrityksen toiminnan tulee myös vahvistaa talouden yksityistä sektoria.

Artiklan 2 kappaleessa luetellaan yhtiön tehtävät. Yhtiö rahoittaa, joko yksin tai yhteisrahoituksella muiden luotonantajien tai sijoittajien kanssa, yritysten perustamista, laajentamista tai uudenaikaistamista. Yhtiö avustaa jäsenmaidensa pieniä ja keskisuuria yrityksiä kotimaisen ja ulkomaisen, julkisen tai yksityisen pääoman saamisessa samoin kuin myös yritysjohdollisen ja muun ammatillisen tietotaidon lisäämisessä. Yhtiö edistää sellaisten sijoitusmahdollisuuksien kehittämistä, jotka tuovat alueelle pääomaa. Yhtiö tarjoaa myös teknistä yhteistyötä hankkeiden valmistelussa, rahoituksessa ja toteuttamisessa.

2 artikla. Jäsenet ja osakepääoma. Artiklan 1 kappaleessa määritellään yhtiön perustajajäsenet ja ehdot, joilla muut Latinalaisen Amerikan kehityspankin jäsenmaat ja maat, jotka eivät ole pankin jäseniä, voivat liittyä sopimukseen. Artiklassa määritellään lisäksi sana "jäsen" tarkoittamaan pankin jäsenmaita sekä maita, jotka eivät ole pankin jäseniä, mutta ovat kuitenkin yhtiön jäseniä. Vuoden 1995 päätöslauselmalla muutettiin yhtiön perustamissopimuksen 2 ja 3 artikloita. Artiklan 2 muutoksella mahdollistettiin myös muiden kuin pankin jäsenmaiden liittyminen sopimukseen.

Artiklan 2 kappale sisältää määräykset yhtiöön pannusta omaisuudesta ja tulonlähteistä kuten osakepääomasta ja yhtiön sijoituksista saaduista tuloista. Kappaleessa selvitetään yhtiön alkuperäinen osakepääoma, osakepääoman jakautuminen osakkeisiin ja kunkin osakkeen nimellisarvo. Osakepääomaa voidaan myös korottaa ja laskea liikkeelle osakkeita, jotka on lunastettava vaadittaessa. Kappaleessa selostetaan osakepääoman korottamista, osakkeiden liikkeellelaskua ja -lunastamista koskevat menettelytavat ja edellytykset.

Perustamissopimuksen 2 artiklaa muutettiin vuoden 2001 päätöslauselmalla. Muutos liittyi yhtiön pääoman korottamiseen ja Latinalaisen Amerikan Kehityspankin jäsenvaltioiden kutsumiseen yhtiön jäseniksi. Yhtiön pääomarakenteen muuttuessa perustamissopimuksen 2 artiklan 2 kappaleesta poistettiin määräys, joka liittyi osakkeiden jakamiseen muille kuin yhtiön perustajajäseninä oleville Latinalaisen Amerikan Kehityspankin jäsenille. Poistettu määräys rajoitti korotusten yhteismäärän 2000 osakkeeseen. Osakepääoman korottaminen on muutoksen jälkeen mahdollista hallintoneuvoston määräenemmistöllä ilman korotusten yhteismäärän rajoitusta.

Artiklan 3 kappaleessa määritellään yhtiön perustajajäsenten osakemerkinnän maksun suuruus sekä maksuaikataulu ja -paikka. Perustajajäsenten alunperin merkitsemät osakkeet on laskettu liikkeelle niiden nimellisarvon mukaisina. Myöhemmin liikkeelle laskettavien osakkeiden merkinnän ehdoista ja maksuaikataulusta määrää yhtiön johtokunta.

Artiklan 4 kappaleessa kielletään yhtiön osakkeiden panttaaminen, rasiteoikeuksien perustaminen niihin sekä luovuttaminen muille kuin yhtiölle itselleen. Osakkeiden siirto jäsenten välillä on kuitenkin mahdollista hallintoneuvoston määräenemmistön päätöksellä.

Artiklan 5 kappaleen mukaan jäsenellä on halutessaan oikeus merkitä osakepääomaa korotettaessa sellainen osuus uusista osakkeista, joka vastaa jäsenen aikaisemmin merkitsemien osakkeiden suhdetta yhtiön koko osakepääomasta.

Artiklan 6 kappaleessa rajoitetaan jäsenten vastuu merkitsemistään osakkeista maksamattomaan osuuteen siitä hinnasta, joka osakkeilla oli liikkeellelaskun ajankohtana. Kappaleessa myös todetaan, että jäsenet eivät ole vastuussa yhtiön velvoitteista jäsenyytensä perusteella.

Eduskunnan toimivaltaa valtiontaloutta koskevissa asioissa sitovat sopimusmääräykset on katsottu sellaisiksi velvoitteiksi, jotka perustuslain mukaan vaativat eduskunnan hyväksymisen. Sopimukseen liittymisestä seuraa valtiolle sellaisia menoja, jotka kuuluvat eduskunnan budjettitoimivallan piiriin.

3 artikla. Toiminta. Artiklan 1 kappaleessa luetellaan toimenpiteet, joihin yhtiö voi ryhtyä saavuttaakseen tarkoituksensa. Yhtiö määrittelee ja edistää elinkelpoisia ja taloudellisesti kannattavia hankkeita. Kappaleen mukaan yhtiö asettaa etusijalle taloudellisen toteutettavuuden ja tehokkuuden vaatimukset täyttäviksi arvioiduista hankkeista sellaiset, joilla on myönteisiä kehitysvaikutuksia. Hankkeiden toivottavat myönteiset kehitysvaikutukset on lueteltu artiklassa. Näitä ovat muun muassa työpaikkojen luominen, yritysjohdon tietotaidon lisääminen, teknologian siirto ja yritysten omistuspohjan laajentaminen.

Yhtiö voi myös sijoittaa pääomaa alueen yrityksiin suorilla tai epäsuorilla sijoituksilla. Suorissa sijoituksissa yhtiö myöntää yrityksille lainoja tai hankkii osakkeita tai vaihtovelkakirjoja. Kun yhtiö tukee alueen yritysten toimintaa epäsuorilla sijoituksilla, se toimii muiden rahoituslaitosten välityksellä. Vuoden 1995 perustamissopimuksen muutoksella mahdollistettiin suorien sijoitusten teko myös sellaisiin alueen kehitysmaihin kuuluvissa jäsenmaissa oleviin yrityksiin, joissa äänten enemmistö kuuluu muille kuin alueella oleville sijoittajille. Ennen mainittua muutosta äänten enemmistön tuli olla Latinalaisen Amerikan maan kansalaisuuden omaavalla yrityksellä.

Yhtiöllä on oikeus tarkoituksensa täyttämiseksi ja toimintansa mahdollistamiseksi tehdä myös muunlaisia kappaleessa tarkemmin määriteltyjä edistämis- ja avustamistoimia. Yhtiö voi esimerkiksi osallistua yhteisrahoitukseen, avustaa kansallisia rahoituslaitoksia, kansainvälisiä laitoksia ja kahdenvälisiä sijoituslaitoksia, tarjota neuvontapalveluita, hallinnoida muiden yritysten varoja ja tehdä näiden varojen hoitoa ja hallintoa koskevia sopimuksia, suorittaa tarpeellisia valuutan siirtoja sekä laskea liikkeelle joukkovelkakirjalainoja, velkakirjoja ja osuustodistuksia sekä tehdä luottosopimuksia.

Artikla sisältää useita määräyksiä, jotka koskevat yhtiön varojen sijoittamista. Artiklan 4 kappaleessa ilmaistaan varojen sijoittamisen pääperiaate. Kappaleessa todetaan, että yhtiön varoja voidaan sijoittaa ainoastaan sellaisiin yrityksiin, jotka sijaitsevat alueen kehitysmaihin kuuluvissa jäsenmaissa. Kappaleessa kuvastuu yhtiön kehityspoliittinen tavoite. Kappaleessa todetaan myös, että yhtiö ei anna rahoitusta tai muuta sijoitusta jäsenmaassa olevaan yritykseen, jos kyseisen jäsenmaan hallitus vastustaa rahoitusta tai sijoitusta. Artiklan 2 kappaleessa mahdollistetaan myös rajoitetusti muu tarkoituksenmukainen varojen sijoittaminen.

Artiklan 3 kappaleessa määritellään yhtiön toimintaperiaatteet. Periaatteet koskevat sijoittamista kuten vaatimusta sijoitusten hajauttamisesta järkevällä tavalla. Kappaleessa kuvataan myös rahoituksen antamisen edellytyksiä ja siinä todetaan, ettei yhtiö ole vastuussa sellaisen yrityksen hallinnosta, johon se on sijoittanut.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat herkempiä taloudellisten suhdanteiden ja liiketoimintaympäristön muutoksille kuin suuret yritykset, joiden toimintakyky ja luottokelpoisuus kestävät paremmin suhdannevaihteluita. Yhtiön rahoitustoimintaan liittyvät riskit pyritään huomioimaan ja poistamaan. Artiklan 5 kappaleen mukaan yhtiö voi tehdä tarpeelliset toimenpiteet, jotta sen edut suojataan sijoitusten epäonnistumisten varalta tai siltä varalta, että yhtiön sijoitusten kohteena oleva yritys tulee maksukyvyttömäksi.

Artiklan 6 kappaleen mukaan perustamissopimuksella ei ole vaikutuksia jäsenmaiden valuutanvaihtoa koskeviin sääntöihin.

Artiklan 7 kappaleessa luetellaan yhtiön muut valtuudet. Kappaleen valtuudet liittyvät pääosin yhtiön talouden, sijoitusten ja varojen hoitoon. Tarkoituksensa täyttämiseksi yhtiö voi mm. ottaa lainaa, allekirjoittaa sopimuksia ja tehdä muita tarpeellisia oikeustoimia. Vuoden 1995 perustamissopimuksen muutoksella vahvistettiin yhtiön lainanottokykyä. Ennen tehtyä muutosta 7 kappaleen (a) kohdan mukaan lainan ottaminen ja tähän liittyvät yhtiön määrittämät vakuudet edellyttivät, että yhtiön ottaman velan maksamaton kokonaismäärä tai yhtiön antamien takuiden kokonaismäärä niiden lähteestä riippumatta ei ylitä määrää, joka on sen merkityn osakepääoman, jakamattoman voiton ja varauksien summa. Tämä summa kolminkertaistettiin perustamissopimuksen muutoksella. Yhtiön oikeushenkilöllisyyttä käsitellään tarkemmin sopimuksen 7 artiklan 2 kappaleessa.

Yhtiö pyrkii tavoitteeseensa ainoastaan taloudellisin keinoin eikä se saa puuttua jäsentensä poliittisiin asioihin. Tämä todetaan artiklan 8 kappaleessa, jossa kielletään yhtiön tai yhtiön toimihenkilöiden puuttuminen jäsenten poliittisiin asioihin. Yhtiön päätöksenteko perustuu pelkästään taloudellisiin näkökohtiin, jotka käsitellään puolueettomasti poliittisten seikkojen saamatta vaikuttaa päätöksentekoon.

4 artikla. Organisaatio ja hallinto. Artiklassa luetellaan yhtiön toimielimet sekä määrätään niiden tehtävistä, toimivallasta, kokoonpanosta, toimikaudesta sekä päätöksentekomenettelystä. Artiklan 1 kappaleen mukaan yhtiöllä on hallintoneuvosto, johtokunta, johtokunnan puheenjohtaja, toimitusjohtaja sekä toimihenkilöitä ja henkilökuntaa. Yhtiön läheisyys Latinalaisen Amerikan kehityspankin kanssa kuvastuu yhtiön organisaatiossa ja hallinnossa. Hallintoneuvoston jäsenet, osa johtajista ja hallintoneuvoston puheenjohtaja ovat yhteisiä pankin kanssa.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään yhtiön hallintoneuvoston asemasta, toimivallasta, kokoonpanosta ja päätöksentekomenettelystä. Kappaleen mukaan päätösvalta yhtiössä kuuluu hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto toimii siten yhtiön organisaation ylimpänä päättävänä toimielimenä. Hallintoneuvoston jäseninä ja varajäseninä toimivat viran puolesta ne Latinalaisen Amerikan Kehityspankin hallintoneuvoston jäsenet ja varajäsenet, jotka sellainen pankin jäsenmaa, joka on myös yhtiön jäsenmaa, on nimittänyt. Hallintoneuvoston jäsenet valitsevat itselleen puheenjohtajan. Hallintoneuvosto voi siirtää kaikki valtuutensa yhtiön johtokunnalle lukuun ottamatta kappaleessa erikseen lueteltuja valtuuksia. Kappaleessa on lisäksi määräyksiä hallintoneuvoston vuosikokouksen pitämisestä, hallintoneuvoston päätösvaltaisuudesta, päätöksentekomenettelystä vuosikokouksen ulkopuolella ja oikeudesta antaa yhtiön toimintaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä.

Artiklan 3 kappaleessa määrätään jäsenen äänien lukumäärästä ja päätöksenteosta hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksissa. Jäsenen äänien lukumäärä määräytyy osakeomistuksen perusteella. Jokainen maksettu ja jokainen merkitty, vaadittaessa lunastettava osake tuottaa yhden äänen. Hallintoneuvostossa tai johtokunnassa ratkaistaan asiat jäsenten äänimäärän enemmistön perusteella, ellei toisin ole määrätty.

Perustamissopimuksessa on kuitenkin useita asioita, joihin vaaditaan määräenemmistön päätös. Esimerkiksi osakepääoman korotukseen vaaditaan hallintoneuvoston päätös, joka tehdään kahden kolmasosan enemmistöllä. Yksimielinen hallintoneuvoston päätös vaaditaan, jos asia koskee sopimuksen 8 artiklassa lueteltujen sopimusmääräysten muuttamista.

Artiklan 4 kappaleessa määritellään yhtiön johtokunnan asema, toimivalta, kokoonpano, valinta, toimikausi, äänestysmenettely ja päätösvaltaisuus sekä yhtiön jäsenten oikeus lähettää edustajansa johtokunnan kokouksiin. Yhtiön johtokunta vastaa yhtiön käytännön asioiden hoitamisesta. Johtokunnan jäsenet ja varajäsenet valitaan pääsääntöisesti Latinalaisen Amerikan Kehityspankin johtokunnan jäsenten joukosta. Johtokunnan jäsenten valitsemisoikeus on jaettu yhtiössä suurimman osakemäärän omaavan jäsenmaan, yhtiöön kuuluvien kehitysmaiden hallintoneuvoston jäsenten ja muiden jäsenmaiden hallintoneuvoston jäsenten kesken kappaleessa tarkemmin ilmenevin tavoin. Johtokunnan jäsenen äänimäärä on yhtä suuri kuin sillä jäsenellä tai niillä jäsenillä yhteensä, jotka ovat äänestäneet jäsenen valinnan puolesta. Kappaleessa on lisäksi määräyksiä johtokunnan jäsenten poissaolosta, johtokunnan kokoontumisesta, päätösvaltaisuudesta sekä yhtiön jäsenten oikeudesta lähettää edustajansa sen kokouksiin.

Artiklan 5 kappaleen mukaan johtokunta määrää myös yhtiön perusorganisaatiosta mukaan lukien keskeisten hallinnollisten ja erityistehtäviä hoitavien toimihenkilöiden lukumäärä sekä yleiset vastuualueet ja hyväksyy yhtiön talousarvion.

Yhtiön hallinto-organisaatioon kuuluu myös johtokunnan toimeenpaneva komitea. Artiklan 6 kappaleen mukaan toimeenpaneva komitea käsittelee asiat, jotka koskevat yhtiön myöntämiä lainoja ja sijoituksia. Johtokunnan toimeenpaneva komitea koostuu yhtiön johtokunnan jäsenistä. Yhtiön johtokunnan puheenjohtaja toimii pääsääntöisesti samalla myös toimeenpanevan komitean puheenjohtajana. Kappaleessa on lisäksi säännöksiä jäsenten nimittämisestä, komitean päätösvaltaisuudesta, komitean ja yhtiön johtokunnan välisestä päätöksentekomenettelystä sekä äänestysmenettelystä.

Artiklan 7 kappale koskee johtokunnan puheenjohtajaa, toimitusjohtajaa, virkamiehiä, tilapäisiä asiantuntijoita sekä näiden tehtäviä, toimivaltaa ja toimikautta. Latinalaisen Amerikan Kehityspankin pääjohtaja toimii viran puolesta myös yhtiön johtokunnan puheenjohtajana. Yhtiöllä on myös toimitusjohtaja, jonka johtokunta nimittää. Toimitusjohtaja hoitaa yhtiön juoksevaa liiketoimintaa ja on sekä johtokunnan että johtokunnan puheenjohtajan kanssa vastuussa toimihenkilöiden sekä muun henkilökunnan organisaatiosta, nimittämisestä ja erottamisesta. Kappaleessa todetaan, että yhtiön toimihenkilöt ja muu henkilökunta vastaavat tehtäviensä hoidosta ainoastaan yhtiölle.

Yhtiö saa tarvittaessa asiantuntija-apua Latinalaisen Amerikan Kehityspankilta. Yhtiöön voidaan hankkia myös ulkopuolista tilapäistä asiantuntija-apua.

Henkilökuntaa nimitettäessä tärkeimpänä valintaperusteena toimivat tehokkuus, pätevyys sekä luotettavuus. Henkilökuntaa yritetään rekrytoida siten, että henkilökunnan maantieteellinen jakauma olisi mahdollisimman laaja.

Artiklan 8 kappaleessa määritellään Latinalaisen Amerikan Kehityspankin ja yhtiön välinen suhde. Yhtiö on itsenäinen yksikkö, mutta toimii läheisessä yhteistyössä pankin kanssa. Monet käytännön asiat, kuten toimitilat, henkilökunta ja palvelut, ovat yhteisiä pankin kanssa. Artiklassa myös todetaan nimenomaisesti, että yhtiön varat pidetään erillään pankin varoista ja että yhtiöllä ja pankilla on erilliset vastuut ja velvoitteet.

Artiklan 9 kappale sisältää määräyksiä yhtiön vuosikertomuksen julkaisemisesta ja jakamisesta.

Artiklan 10 kappaleen mukaan yhtiön hallintoneuvosto päättää mahdollisten osinkojen jakamisesta. Jäsenet saavat osinkoja maksamansa osakepääoman suhteessa.

5 Artikla. Eroaminen ja jäsenen väliaikainen erottaminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan jäsen voi erota yhtiön jäsenyydestä vähintään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Eron peruuttaminen on mahdollista milloin tahansa irtisanomisajan kuluessa ennen eroamisen voimaantuloa. Jäsenellä eroilmoituksen hetkellä olleet velvoitteet yhtiötä kohtaan, mukaan lukien itse eroprosessista aiheutuneet velvoitteet, jatkuvat eroamisen jälkeenkin. Eroamisen tultua voimaan irtisanomisen aikaiset yhtiön toimista aiheutuneet velvoitteet kuitenkin lakkaavat.

Artiklan 2 kappaleen mukaan jäsen voidaan erottaa väliaikaisesti hallintoneuvoston määräenemmistön päätöksellä, mikäli jäsen laiminlyö sopimuksen mukaiset velvoitteensa yhtiötä kohtaan. Pysyvästi jäsenyys lakkaa vuoden kuluttua erottamisesta, ellei jäsenyyttä palauteta hallintoneuvoston päätöksellä, jota kannattaa jäsenen väliaikaiseen erottamiseen vaadittava äänimäärä. Jäsenen velvoitteet säilyvät väliaikaisesta erottamisesta huolimatta, mutta sopimuksen mukaisista oikeuksista säilyy ainoastaan eroamisoikeus.

Artiklan 3 kappaleen mukaan jäsen ei enää jäsenyyden lakkaamisesta alkaen ole oikeutettu yhtiön mahdollisiin voittoihin. Jäsen ei enää myöskään ole vastuussa yhtiön mahdollisista tappioista, lainoista tai takuista, jotka yhtiö on ottanut ajankohdan jälkeen. Jäsen ja yhtiö voivat sopia eroamisen ja osakkeiden takaisinlunastuksen ehdoista. Muussa tapauksessa osakkeiden lunastushinta on osakkeiden jäsenyyden lakkaamispäivän kirjanpitoarvon suuruinen. Maksu osakkeista suoritetaan eronneelle jäsenelle osakekirjoja vastaan aikaisintaan kuukauden kuluttua päivästä, jona yhtiön jäsenyys lakkaa. Yhtiö määrää taloudellisen asemansa huomioon ottaen osakkeista suoritettavan maksun aikataulun ja valuutan. Jos yhtiö keskeyttää tai lopettaa toimintansa osakkeiden takaisinlunastuksen maksatuksen ollessa kesken, sovellettavaksi tulevat 6 artiklan säännöt. Tällöin eroava jäsen katsotaan edelleen jäseneksi artiklan soveltamistarkoituksessa mutta äänioikeutta ei jäsenellä kuitenkaan enää ole.

6 artikla. Toiminnan keskeyttäminen ja lopettaminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan johtokunnalla on oikeus hätätilanteessa tilapäisesti keskeyttää uusien sijoitusten, lainojen ja takuiden myöntäminen ennen kuin hallintoneuvosto ryhtyy asianmukaisiin toimiin.

Artiklan 2 kappaleen mukaan yhtiö voi lopettaa toimintansa hallintoneuvoston päätöksellä. Päätös vaatii äänten määräenemmistön. Toiminnan päättyessä yhtiö jatkaa ainoastaan velvoitteiden loppuunsaattamiseen ja omaisuuden säilyttämiseen ja realisointiin liittyvää toimintaa. Yhtiön olemassaolo lakkaa lopullisesti vasta kaikkien velvoitteiden selvittämisen jälkeen ja kun omaisuus on jaettu.

Artiklan 3 kappaleessa määritellään jäsenten osakepääoman merkintään perustuva vastuu yhtiön sitoumuksista.

Artiklan 4 kappaleessa kuvataan, kuinka yhtiön varat jaetaan jäsenten kesken, kun yhtiö lopettaa toimintansa. Varat jaetaan osakkeiden omistuksen suhteessa, mutta ennen varojen jakamista yhtiön on huolehdittava velkojen maksusta. Varojen jakamiseen vaaditaan hallintoneuvoston määräenemmistöpäätös. Yhtiö päättää varojenjaon ajankohdasta ja edellytyksistä kappaleessa säännellyin tavoin.

7 artikla. Oikeushenkilön asema, erivapaudet, vapautukset ja etuoikeudet. Artiklan 1 kappaleessa todetaan, että yhtiölle artiklan perusteella myönnetyt oikeudet ovat voimassa kaikkien jäsenmaiden alueella. Artiklan 2 kappaleessa määrätään yhtiön oikeushenkilöllisyydestä. Yhtiö on itsenäinen oikeushenkilö ja yhtiöllä on kelpoisuus omissa nimissään tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä ryhtyä oikeudenkäynti- ja hallinnollisiin toimenpiteisiin.

Yhteisön oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla eli määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Artiklan 3 kappaleessa rajoitetaan mahdollisuutta ryhtyä oikeudellisiin toimiin yhtiötä vastaan. Yhtiön jäsenet tai jäsenmaiden lukuun toimivat henkilöt tai henkilöt, jotka johtavat näiltä oikeutensa, eivät voi ryhtyä oikeudellisiin toimiin yhtiötä vastaan. Kappaleen mukaan mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan erityisin, perustamissopimuksessa, yhtiön yhtiöjärjestyksessä ja sen kanssa tehdyissä sopimuksissa säädetyin menettelytavoin. Oikeudellisia toimia koskevien rajoitusten voidaan katsoa koskevan jäsenvaltioita ja niiden edustajia eikä yksilön oikeutta.

Yhtiön varoja ja omaisuutta ei voida sijaintipaikasta ja hallussapitäjästä riippumatta takavarikoida, pidättää tai ulosmitata, ennen kuin lopullinen tuomio yhtiötä vastaan on annettu. Takavarikointi on oikeudenkäymiskaaren vuonna 1993 voimaantulleen 7 luvun (1065/1991) säännösten mukaan mahdollista niin sanotun paremman oikeuden turvaamiseksi. Turvaamistoimipäätökseen täytäntöönpanossa on noudatettava ulosottolain (37/1895) vuonna 1993 voimaantulleen 7 luvun (1066/1991) sääntöjä. Sopimusmääräys rajoittaa lisäksi tuomioistuinten toimivaltaa, josta säädetään Suomessa lailla.

Artiklan 4 ja 5 kappaleiden mukaan yhtiön omaisuus ja arkistot ovat koskemattomia. Yhtiön varat ja omaisuus ovat 4 kappaleen mukaan suojatut niiden sijaintipaikasta ja hallussapitäjästä riippumatta erilaisilta viranomaisten tutkintaan liittyviltä toimilta sekä täytäntöönpanoon kuuluvalta tai lainsäädännöllisen toimen perusteella tapahtuvalta luovutukselta tai ulosmittaukselta. Samoin yhtiön arkistot ovat loukkaamattomat.

Takavarikoinnin edellytyksistä ja menettelystä on Suomessa säädetty oikeudenkäymiskaaren ja ulosottolain säännöksissä. Paikkaan kohdistuvan etsinnän edellytyksistä säädetään Suomessa pääosin pakkokeinolain (450/1987) luvussa 5. Sopimusmääräykset rajoittavat lisäksi sekä poliisiviranomaisen että tuomioistuimen toimivaltaa, josta säädetään Suomessa lailla.

Artiklan 6 kappaleen mukaan yhtiön omaisuus ja muut varat on vapautettu erilaisista rajoituksista, määräyksistä, valvontatoimenpiteistä ja määräajoista. Vapautusten tarkoituksena on varmistaa, että yhtiö pystyy toimimaan tarkoituksensa mukaisesti. Vapautuksia sovelletaan ainoastaan siinä määrin kuin on tarpeen. Määräys rajoittaa tuomioistuimen ja muiden viranomaisten toimivaltaa, josta säädetään lailla. Kappaleen määräys kuuluu Suomessa siten lainsäädännön alaan.

Artiklan 7 kappaleen mukaan yhtiön virallista viestintää kohdellaan samalla tavalla kuin jäsenvaltiot kohtelevat jäsenten virallista viestintää.

Artiklan 8 kappaleessa luetellaan yhtiön henkilöstön erivapaudet ja erioikeudet. Yhtiön kaikilla hallintoneuvoston jäsenillä, johtokunnan jäsenillä ja varajäsenillä, toimihenkilöillä ja työntekijöillä on erivapaus oikeudenkäynneistä, kun kyse on heidän virallisten tehtäviensä yhteydessä suorittamistaan toimista, ellei yhtiö ole poistanut erivapautta. Kappaleessa säädetään helpotuksia myös maahanmuuton rajoituksiin, ulkomaalaisten rekisteröintiä koskeviin vaatimuksiin, asepalvelua koskeviin velvollisuuksiin sekä valuutan vaihtoa koskeviin määräyksiin. Yhtiön henkilöstöllä on myös samat etuoikeudet matkustusta koskevien helpotusten osalta, kuin mitä jäsenmaa myöntää muiden jäsenmaiden vastaavanarvoisille virallisille edustajille, virkamiehille ja työntekijöille.

Artiklan 8 kappale sisältää erioikeuksia ja vapauksia, joista Suomessa säädetään lailla. Erioikeuksia ja erivapauksia koskevia määräyksiä sisältyy suurimpaan osaan kehitysrahoituslaitoksia, -yhtiöitä ja -pankkeja koskeviin perustamissopimuksiin. Määräykset ovat usein hyvin samankaltaisia keskenään. Kyseessä olevan sijoitusyhtiön erivapauksia koskevat määräykset ovat lähes identtiset Latinalaisen Amerikan kehityspankin perustamissopimuksen erivapaussääntöjen kanssa. Ainoa eroavaisuus on se, että yhtiön perustamissopimuksessa on erivapaussäännösten lisäksi määräys yhtiön mahdollisuudesta luopua sopimuksessa säädettyjen erioikeuksien vaatimisesta.

Artiklan 9 kappale sisältää vero- ja tullivapautta koskevat määräykset. Yhtiön ei tarvitse maksaa veroa tai tullimaksuja omaisuudestaan, varoistaan, tuloistaan, toimistaan tai liiketapahtumistaan. Yhtiö on niin ikään vapautettu kaikista verojen tai tullimaksujen maksamiseen, pidättämiseen tai keräämiseen liittyvistä velvoitteista. Verovapaus koskee myös yhtiön toimihenkilöille ja työntekijöille maksettuja palkkoja ja palkkioita kappaleessa tarkemmin ilmenevin tavoin.

Suomessa valtion verosta säädetään perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan lailla. Verovapauksia koskevat määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan. Euroopan yhteisön tullittomuusasetuksen (neuvoston asetus (ETY) N:o 918/83, 28.3.1983 yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta) 133 artiklan mukaan asetuksen säännökset eivät estä tavanomaisesti myönnettäviin erioikeuksiin kuuluvaa tullittomuutta kansainvälisten sopimusten tai isänmaasopimusten nojalla, kun sopimuksen sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö. Tullittomuudesta on Suomessa laintasoisia säännöksiä tullilaissa (1466/1994).

Sopimuksen hyväksyminen ei edellytä tulli- verolakien muuttamista. Koska sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan blankolailla, voidaan sopimuksen määräyksiä vero- ja tullivapaudesta laajasti soveltaa mainitun lain nojalla.

Artiklan 10 kappaleessa velvoitetaan kukin jäsenmaa toimeenpanemaan artiklan erivapauksia ja -oikeuksia koskevat periaatteet omalla alueellaan. Jäsenmaan tulee ilmoittaa yhtiölle toimista, joihin se on artiklan perusteella ryhtynyt. Koska erivapauksia ja -oikeuksia koskevia, lainsäädännön alaan kuuluvia sopimusmääräyksiä on tarkoitus soveltaa blankolain nojalla, voidaan yhtiölle ilmoittaa, että mainitulla lailla taataan artiklan erivapauksia ja -oikeuksia koskevien periaatteiden toimeenpano Suomessa.

Artiklan 11 kappaleen mukaan yhtiö voi luopua sopimuksessa myönnetyistä erioikeuksista.

8 artikla. Muutokset. Artiklan 1 kappaleen mukaan perustamissopimusta voidaan muuttaa hallintoneuvoston päätöksellä, joka edustaa vähintään neljää viidesosaa jäsenten äänimäärästä, mukaan lukien kaksi kolmasosaa hallintoneuvoston jäsenten äänistä. Jos muutos koskee oikeutta erota yhtiön jäsenyydestä, oikeutta hankkia yhtiön osakkeita tai vastuun rajoitusta, vaaditaan muutoksen hyväksymiseen hallintoneuvoston yksimielinen päätös. Kun muutos on hyväksytty, siitä ilmoitetaan virallisesti kaikille jäsenille. Muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenten osalta kolmen kuukauden kuluttua virallisen tiedonannon päivämäärästä lukien, jollei hallintoneuvosto ilmoita muuta voimaantuloaikaa. Perustamissopimuksen muuttamista koskevien määräysten mukaan muutokset voivat tulla voimaan myös suhteessa sellaiseen valtion, joka ei ole muutosta hyväksynyt. Sopimusmääräyksen merkitystä säätämisjärjestyksen kannalta käsitellään jäljempänä.

9 artikla. Sopimuksen tulkinta ja välimiesmenettely. Artiklan 1 kappaleen mukaan yhtiön johtokunta ratkaisee sopimuksen tulkinnasta syntyvät kysymykset. Asianosaiset jäsenet voivat käyttää omaa edustajaa, kun johtokunta käsittelee asiaa kokouksessaan. Jäsen voi saattaa johtokunnan tulkintakysymyksestä antaman päätöksen edelleen yhtiön hallintoneuvoston käsiteltäväksi. Hallintoneuvoston päätös on lopullinen.

Artiklan 2 kappaleen mukaan mahdolliset yhtiön ja entisen jäsenen väliset riidat sekä riidat yhtiön ja jäsenen kesken, kun yhtiön toiminta on loppunut, alistetaan välimiesmenettelyyn kolmen välimiehen muodostaman välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Kappale sisältää säännökset välimiesoikeuden kokoonpanosta sekä välimiesmenettelyn kulusta. Välimiesmenettelyssä tapahtuva riitojen ratkaisu voi johtaa valtiota sitovaan ratkaisuun. Tällöin voi tulla sitovasti ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia kysymyksiä. Näiden sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

10 artikla. Yleiset määräykset. Artiklan 1 kappale määrittelee yhtiön päätoimipaikaksi pankin päätoimipaikan. Lisäksi yhtiön johtokunta voi päättää muiden toimistojen perustamisesta.

Vuoden 2001 tietojen mukaan yhtiön ja pankin päätoimipaikka sijaitsee Washington D.C:ssä. Yhtiöllä on lisäksi kolme alueellista toimistoa. Andien alueen toimisto (Andean Regional Office) sijaitsee Kolumbian Bogotassa. Toimisto edustaa Kolumbiaa Ecuadoria, Perua sekä Venezuelaa. Väli-Amerikan toimisto (Central America Regional Office) sijaitsee San Josessa, Costa Ricassa. Toimisto edustaa Belizeä, Costa Ricaa, El Salvadoria, Guatemalaa, Hondurasia, Nicaraguaa sekä Panamaa. Eteläisen alueen toimisto (Southern Cone Regional Office) sijaitsee Montevideossa, Uruguayssa edustaen Argentiinaa, Boliviaa, Brasiliaa, Chileä, Paraguayta sekä Uruguayta. Bahaman, Barbadoksen, Dominikaanisen tasavallan, Guyanan, Haitin, Jamaikan, Meksikon, Surinamin sekä Trinidad ja Tobagon asioita edustaa yhtiön pääkonttori Washingtonissa.

Artiklan 2 kappaleessa todetaan nimenomaisesti, että yhtiö voi tehdä sopimuksia myös muiden järjestöjen kanssa. Yhtiön oikeushenkilöllisyyttä ja sen mukaista sopimuksenteko-oikeutta on käsitelty tarkemmin edellä sopimuksen 7 artiklan 2 kappaleessa.

Artiklan 3 kappaleen mukaan kunkin jäsenen on nimettävä yhteysviranomainen sopimukseen liittyvää yhteydenpitoa varten. Kappaleessa tarkoitetuksi tahoksi nimetään Suomessa ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto.

11 artikla. Loppumääräykset. Artikla sisältää määräyksiä sopimuksen tallettamisesta, allekirjoitusten sekä hyväksymis- ja ratifioimiskirjojen vastaanottamisesta, voimaantulosta sekä toiminnan aloittamisesta. Sopimukseen liittyvät uudet jäsenmaat tulevat jäseniksi sinä päivänä, jona niiden hyväksymis- tai ratifioimiskirjat on talletettu. Hyväksymis- ja ratifioimiskirjat talletetaan Latinalaisen Amerikan Kehityspankin huostaan.

Laki Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä voimaansaatetaan perustamissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä voidaan 2 §:n mukaan antaa tasavallan presidentin asetuksella. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan PeVL 24/2001 vp, 29/2001 vp ja 31/2001 vp todennut lakiehdotusten sanamuotoja muuttamatta, että on vaikea nähdä perusteita sille, että tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella. Valtiosopimustyöryhmän mietinnössä (UM 1/2000) todettiin, että voimaansaattamislain täytäntöönpanon kannalta tarpeelliset säännökset on nykyisin tapana antaa asianomaisen velvoitteen voimaansaattamisasetuksella. Mietinnön mukaan ei ole käytännössä tarkoituksenmukaista antaa voimaansaattamisasetuksen lisäksi eri asetusta voimaansaattamislain täytäntöönpanosta. Koska myös tasavallan presidentin muusta kuin suoraan perustuslakiin perustuvasta toimivallasta antaa asetuksia on säädettävä lailla, tulisi voimaansaattamislakiin mietinnön mukaan vastaisuudessa sisällyttää säännös, jonka nojalla tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voitaisiin antaa tasavallan presidentin asetuksella. Tällaisen valtuutuksen nojalla voidaan antaa vain lain asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta välttämättömiä säännöksiä. Koska käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole nähtävissä tarpeita antaa lain täytäntöönpanon tavanomaiset rajat ylittäviä säännöksiä, esitetään mahdolliset tarkemmat säännökset annettavaksi tasavallan presidentin asetuksella eikä voimaansaattamisasetuksesta erillisellä valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaansaattamisesta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin perustamissopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Sopimus tulee Suomen osalta voimaan perustamissopimuksen 11 artiklan mukaan sinä päivänä, kun Suomen hyväksymiskirja on talletettu. Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti siten kuin tasavallan presidentin asetuksella säädetään.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Viimeksi mainittuja muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansainväliset velvoitteet (ks. esim. PeVL 45/2000 vp). Tällaisina velvoitteina on käytännössä pidetty lähinnä sellaisia määräyksiä, joista valtiolle aiheutuu välittömiä menoja. Suomen tarkoituksena on hankkia 393 investointiyhtiön osaketta, joiden hinta on 3,93 miljoonaa dollaria. Osakkeiden maksu tapahtuu useampana vuotena. Sopimukseen liittymisestä seuraa siten valtiolle sellaisia monivuotisia menoja, jotka kuuluvat eduskunnan budjettitoimivallan piiriin. Perustamissopimuksen hyväksyminen vaatii tästä syystä eduskunnan hyväksymisen.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava perustuslain 94 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11,12 ja 45/2000 vp.).

Perustamissopimuksen 2 artikla sisältää määräyksiä yhtiön jäsenistä ja osakepääomasta. Artiklan 2 kappaleessa määrätään yhtiön osakepääoman jakautumisesta osakkeisiin ja osakepääoman korottamisesta. Artiklan 4 kappaleessa rajoitetaan osakkeiden siirtoa ja panttausta. Edelleen 5 kappale sisältää määräykset ensisijaisesta merkintäoikeudesta. Artiklan 6 kappaleessa rajoitetaan jäsenten vastuuta merkitsemistään osakkeista. Tällaiset määräykset koskevat asioita, joista Suomessa säädetään lailla. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 5 artikla sisältää määräykset jäsenyydestä eroamisesta ja jäsenen väliaikaisesta erottamisesta. Yhtiön jäsenenen oikeusaseman kannalta keskeiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 6 artiklan määräykset jäsenten vastuusta ja velkojen maksusta sekä varojen jakamisesta yhtiön keskeyttäessä tai lopettaessa toimintansa. Määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Perustamissopimuksen 7 artiklassa määrätään yhtiön oikeushenkilöllisyydestä sekä yhtiöön liittyvistä erivapauksista, vapautuksista ja etuoikeuksista. Artiklan 2 kappaleen mukaan yhtiöllä on oikeushenkilöllisyys ja erityisesti kelpoisuus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä ryhtyä oikeudenkäynti- ja hallinnollisiin toimenpiteisiin. Myös sopimuksen 3 artikla sisältää määräyksiä, jotka liittyvät yhtiön oikeustoimikelpoisuuteen ja valtuuksiin. Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 38/2000 vp mukaan tällainen sopimusmääräys oikeushenkilöllisyydestä on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan, koska oikeushenkilöllisyydestä ja siihen liittyvästä oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla.

Perustamissopimuksen 7 artiklan 3 kappaleen mukaan yhtiön jäsenet samoin kuin ne henkilöt, jotka toimivat jäsenmaiden laskuun tai johtavat niiltä vaatimuksensa, eivät voisi ryhtyä oikeudellisiin toimiin yhtiötä vastaan. Edelleen yhtiön varoja ja omaisuutta ei voitaisi sen sijaintipaikasta ja hallussapitäjästä riippumatta millään tavoin takavarikoida, pidättää tai ulosmitata, ennen lopullista tuomiota yhtiötä vastaan. Suomessa kappaleessa tarkoitetusta takavarikoinnista ja sen perusteista on säädetty oikeudenkäymiskaaressa. Takavarikointi on lainsäädännön mukaan mahdollista niin sanotun paremman oikeuden turvaamiseksi oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa säädetyin edellytyksin. Sopimusmääräys rajoittaa lisäksi tuomioistuimen toimivaltaa, josta säädetään Suomessa lailla. Itse turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanossa on noudatettava ulosottolain 7 luvun sääntöjä. Kappaleen määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan ja vaativat siten eduskunnan hyväksynnän.

Omaisuuden ja arkistojen koskemattomuudesta on määrätty artiklan 4 ja 5 kappaleissa. Yhtiön varat ja omaisuus olisivat sopimuksen mukaan suojatut niiden sijaintipaikasta ja hallussapitäjästä riippumatta etsinnältä, pakko-otolta, menetetyksi tuomitsemiselta, pakkolunastukselta tai muunlaiselta pakkotäytäntöönpanoon tai lainsäädäntöön perustuvalta luovutukselta tai ulosmittaukselta. Samoin järjestön arkistot säädettäisiin loukkaamattomiksi. Takavarikoinnin edellytyksistä ja menettelystä on Suomessa säädetty oikeudenkäymiskaaren ja ulosottolain säännöksissä. Paikkaan kohdistuvan etsinnän edellytyksiä säännellään Suomessa pääosin pakkokeinolain 5 luvussa. Määräykset rajoittavat lisäksi sekä poliisiviranomaisen että tuomioistuimen toimivaltaa, josta säädetään Suomessa lailla. Määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Artiklan 6 kappaleen mukaan järjestön kaikki omaisuus ja muut varat olisivat vapautetut kaikenlaisista rajoituksista, määräyksistä, valvonnasta ja määräajoista siinä määrin kuin olisi tarpeen, jotta yhtiö voisi toimia tarkoituksensa mukaisesti ja hoitaa tehtävänsä sekä harjoittaa toimintaansa perustamissopimuksen mukaisesti, mikäli sopimuksessa ei toisin määrättäisi. Säännös rajoittaa tuomioistuimen ja muiden viranomaisten toimivaltaa, josta muutoin olisi säädettävä lailla ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Artiklan 8 kappaleessa luetellaan yhtiön henkilöstön erivapaudet ja erioikeudet. Yhtiön kaikilla hallintoneuvoston jäsenillä, johtokunnan jäsenillä ja varajäsenillä, toimihenkilöillä ja työntekijöillä on erivapaus oikeudenkäynneistä, kun kyse on heidän virallisten tehtäviensä yhteydessä suorittamistaan toimista, ellei yhtiö ole poistanut erivapautta. Kappaleessa säädetään helpotuksia myös maahanmuuton rajoituksiin, ulkomaalaisten rekisteröintiä koskeviin vaatimuksiin, asepalvelua koskeviin velvollisuuksiin sekä valuutan vaihtoa koskeviin määräyksiin. Yhtiön henkilöstöllä on myös samat etuoikeudet matkustusta koskevien helpotusten osalta, kuin mitä jäsenmaa myöntää muiden jäsenmaiden vastaavanarvoisille virallisille edustajille, virkamiehille ja työntekijöille.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 38/2000 vp ilmaistaan kanta, jonka mukaan määräykset kansainvälisen järjestön samoin kuin sen kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön erioikeuksista ja vapauksista kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativat tämän johdosta eduskunnan hyväksynnän.

Perustamissopimuksen 7 artiklan 9 kappale sisältää yhtiön, sen omaisuuden, muiden varojen, tulojen ja liiketapahtuminen vero- ja tullivapautta koskevat määräykset. Myös yhtiön toimihenkilöille ja työntekijöille maksetut palkat ja palkkiot ovat vapautettuja verosta. Valtion verosta säädetään perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan lailla. Verovapauksia koskevat määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan ja vaativat eduskunnan hyväksynnän.

Yhteisön tullittomuusasetuksen (neuvoston asetus (ETY) N:o 918/83, 28.3.1983 yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta) 133 artiklan mukaan asetuksen säännökset eivät estä tavanomaisesti myönnettäviin erioikeuksiin kuuluvaa tullittomuutta kansainvälisten sopimusten tai isänmaasopimusten nojalla, kun sopimuksen sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö. Tullittomuudesta on Suomessa laintasoisia säännöksiä tullilaissa (1466/1994). Sopimus ei edellytä tullilain muuttamista, mutta määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Perustamissopimuksen 8 artiklan mukaan sopimusta voidaan muuttaa hallintoneuvoston päätöksellä, joka edustaa vähintään neljää viidesosaa jäsenten äänimäärästä, mukaan lukien kaksi kolmasosaa hallintoneuvoston jäsenten äänistä. Jos muutos koskee oikeutta erota yhtiön jäsenyydestä, oikeutta hankkia yhtiön osakkeita tai vastuun rajoitusta, vaaditaan muutoksen hyväksymiseen hallintoneuvoston yksimielinen päätös. Kun muutos on hyväksytty, siitä ilmoitetaan virallisesti kaikille jäsenille. Muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenten osalta kolmen kuukauden kuluttua virallisen tiedonannon päivämäärästä lukien, jollei hallintoneuvosto ilmoita muuta voimaantuloaikaa. Perustamissopimuksen muuttamista koskevien määräysten mukaan muutokset voivat tulla voimaan myös suhteessa sellaiseen valtioon, joka ei ole muutosta hyväksynyt.

Kun kansainvälinen sopimus sisältää edellä kuvatunlaisen sopimuksen muutosmekanismin, valtuudet äänestää muutoksen puolesta hankitaan tasavallan presidentiltä ennen muutoksen kansainvälistä hyväksymistä. Muutosmekanismi ei ole siten ongelmallinen niiltä osin kuin se edellyttää hallintoneuvoston yksimielistä päätöstä. Tapauksissa, joissa sopimuksen muuttaminen on mahdollista määräenemmistöllä, Suomi voi tulla sidotuksi myös vastustamaansa muutokseen. Suomen perustuslain mukaiset jälkikäteiset hyväksymis- ja voimaansaattamismenettelyt eivät ole edellytyksinä tällaisten muutosten voimaantulolle Suomen osalta.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 45/2000 vp on katsottu vastaavanlaisen sopimuksen muutosmekanismin edellyttävän ns. supistettua perustuslain säätämisjärjestystä. Kyseisessä lausunnossa on kysymyksessä ollut Suomen kannalta erittäin merkittävän sopimuksen institutionaalisten määräysten muuttaminen. Sellaisen määräyksen, joka mahdollistaa sopimuksen irtisanomisen välittömin oikeusvaikutuksin ennen kuin Suomen vastustamat muutokset tulevat Suomea sitoviksi, ei ole katsottu vaikuttavan voimaansaattamislakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Nyt käsiteltävänä olevan sopimuksen Suomi voi irtisanoa kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Sopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaan jäsen on erottuaankin yhtiölle vastuussa niistä velvoitteista, jotka sillä oli eroamista koskevan ilmoituksen ajankohtana. Jos irtisanomisilmoitus jätetään heti, kun tieto sopimuksen muuttamisesta on saatu, voidaan myöhemmät velvoitteet rajoittaa sellaisiin velvoitteisiin, jotka johtuvat muuttamattomasta sopimuksesta. Eroamisen tultua voimaan jäsen ei ole myöskään vastuussa sellaisista yhtiön toimista johtuvista velvoitteista, jotka on otettu sen päivämäärän jälkeen, jona yhtiö vastaanotti eroilmoituksen. Näistä määräyksistä näyttäisi johtuvan, ettei jäsenvaltion vastustamasta sopimusmuutoksesta voi seurata sille uusia velvoitteita, jos se käyttää välittömästi hyväkseen eroamismahdollisuutta.

Sopimus sisältää edellä esitetyn mukaisesti lukuisan joukon lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tästä syystä on periaatteessa mahdollista, että tällaisia määräyksiä muutettaessa Suomi tulee sidotuksi myös sellaisiin lainsäädännön alaan kuuluviin muutoksiin, joita Suomi ei ole kannattanut tai joille ei ole voitu hankkia eduskunnan suostumusta. Sopimuksen 8 artiklan c kohdan määräykset näyttäisivät siten olevan ristiriidassa toimivaltaa kansainvälisissä suhteissa koskevien perustuslain säännösten kanssa. Sen vuoksi sopimus tulisi hyväksyä päätöksellä, jota kannattaa vähintää kaksi kolmasosaa annetuista äänistä, ja että ehdotus sopimuksen voimaansaattamislaiksi käsiteltäisiin niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

Koska asiaan liittyy käsittelyjärjestyskysymykseen liittyvää tulkintaa, on perustuslakivaliokunnan lausunnon hankkiminen asiasta perusteltua. Edellä sanotusta poiketen voitaisiin päätyä myös tavallisen lain säätämisjärjestykseen sillä perusteella,, että sopimuksen tärkeimpien määräysten muuttaminen edellyttää sopimuspuolten yksimielisyyttä, sopimuksen yleinen merkitys Suomen kannalta ei ole kovin suuri samoin kuin se, että Suomi voi irtautua sopimuksesta suhteellisen nopeasti mahdollisesti vastustamiensa muutosten voimaantulon jälkeen.

Perustamissopimuksen 9 artikla sisältää määräyksiä sopimuksen tulkinnasta ja välimiesmenettelystä. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen tulkinta voidaan jäsenmaita sitovalla tavalla vahvistaa viime kädessä hallintoneuvostossa. Artiklan 2 kappaleen mukaan mahdolliset yhtiön ja entisen jäsenen väliset riidat sekä riidat yhtiön ja jäsenen kesken yhtiön toiminnan loputtua alistetaan välimiesmenettelyyn kolmen välimiehen muodostaman välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Riitojen ratkaisumenettely voi johtaa valtiota sitovaan ratkaisuun ja tällöin voi tulla sitovasti ratkaistuiksi myös lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä koskevia kysymyksiä. Oikeudellisesti sitovien ratkaisumenettelyiden voidaan katsoa jossain määrin koskettavan Suomen perustuslain mukaista valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan, vaikka se ei kansainväliseen yhteistoimintaan luonnostaan kuuluvana seikkana olekaan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että eduskunta hyväksyisi 19 päivänä marraskuuta 1984 tehdyn sopimuksen Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiön perustamisesta.

Koska sopimukseen sisältyy lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotukset

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain 95 §:n 2 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Washington D.C:ssä 19 päivänä marraskuuta 1984 Amerikan välisen investointiyhtiön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 17 päivänä lokakuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Osmo Soininvaara