Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 110/2001
Hallituksen esitys Eduskunnalle Tansanian kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi Tansanian kanssa 19 päivänä kesäkuuta 2001 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen ja voimaansaattamislakiehdotuksen. Sopimuksen tarkoituksena on selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä sekä edistää ja tiivistää markkinaehtoista taloudellista yhteistyötä maidemme välillä. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

Maan nykyinen väestö polveutuu pääasiassa kansoista, jotka saapuivat alueelle suuren bantuekspansion aikana noin kaksituhatta vuotta sitten. Ensimmäisinä eurooppalaisina Tansaniaan saapuivat portugalilaiset, jotka hallitsivat koko Itä-Afrikan rannikkoa ja kontrolloivat Intian valtameren kauppaa 1500-luvulle saakka. Seuraavilla vuosisadoilla portugalilaisten intressit siirtyvät sisämaan suuntaan ja Omanin sulttaanikunta, joka siirsi pääkaupunkinsa Sansibarille vuonna 1840, nousi mahtitekijäksi alueella. Eurooppalaisista englantilaiset ja saksalaiset lisäsivät jatkuvasti vaikutusvaltaansa Kaakkois-Afrikassa 1800-luvulla. Vuonna 1885 maasta tuli virallisesti Saksan siirtomaa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti kaikki siirtomaansa ja valta siirtyi briteille Kansainliiton mandaatilla. Vuonna 1946 Tanganjikasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien protektoraatti. Maa itsenäistyi vuonna 1961. Vuotta myöhemmin maa julistettiin tasavallaksi. Vuonna 1964 Sansibar ja Tanganjika muodostivat liittovaltion, joka nimettiin Tansaniaksi. Samana vuonna maasta tuli yksipuoluemaa.

Tansanian liittovaltiota hallitaan vuoden 1977 perustuslain mukaisesti. Perustuslakia on muutettu useita kertoja 1990-luvulla mm. vuoden 1992 monipuoluejärjestelmän takaavalla asetuksella. Liittovaltion ulko- ja turvallisuuspolitiikka ovat yhteisiä. Liittovaltiolla on yhteinen presidentti ja parlamentti, mutta Sansibarilla on lisäksi oma presidenttinsä ja edustajainhuoneensa. Tanganjikalla omia elimiä ei ole. Sansibarin erillinen, vuonna 1985 hyväksytty perustuslaki takaa Sansibarille sisäpoliittisia asioita koskevan päätäntävallan, jota presidentti harjoittaa yhdessä ministerineuvoston ja lakiasäätävän, 70-jäsenisen edustajainhuoneen kanssa. Tansanian presidenttinä toimii vuonna 1995 valtaan astunut ja vuonna 2000 uudelleen valittu Benjamin Mkapa.

Tansanian erityinen vahvuus on ollut sen sisäisessä yhtenäisyydessä ja vakaudessa. Rauha ja vakaus ovat perinteisesti säilyneet, vaikka naapurimaiden väkivalta ja sisäiset kriisit ovat jossakin määrin heijastuneet myös Tansaniaan. Hallituksen selkeä tavoite on sisäisen harmonian ylläpitäminen ja edistäminen. Maan isän, Julius Nyereren kuolema lokakuussa 1999 väistämättä heikensi maassa yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Sisäistä turvallisuutta uhkaa tulevaisuudessa rikollisuuden kasvu. Sotivista naapurimaista kulkeutuu aseita rikollisten käsiin. Poliisin riittämättömät voimavarat ja korruptioalttius pahentavat tilannetta. Naapurimaista saapuneet pakolaiset ovat lisänneet turvattomuuden tunnetta.

Presidentti Nyerere otti itsenäistymisen alkuaikoina käyttöön eräänlaisen afrikkalaisen sosialismin muodon. Hallitus pystyi 1970-luvun puoliväliin asti parantamaan politiikkansa avulla useimpien tansanialaisten elintasoa ja tarjoamaan heille peruspalveluja. Sen jälkeen maan taloudellinen tilanne kuitenkin huononi nopeasti osittain öljykriisin, kahvin hinnan laskun, korruption ja osittain kalliiden, väärin suunniteltujen hankkeiden ja valtiojohtoisen suunnitelmatalouden virheiden vuoksi. Syvän taloudellisen laman jälkeen maa ryhtyi vuonna 1986 toteuttamaan rakenteellista sopeuttamisohjelmaa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa osittain ulkopuolisten avunantajien vaatimuksesta.

Tansania on viime vuosien aikana siirtynyt markkinatalouteen. Sen talouspolitiikan keskeisimmät tavoitteet ovat makrotalouden tasapainon saavuttaminen, valtion roolin selkeyttäminen ja yksityisen sektorin toimintamahdollisuuksien parantaminen. Hallitus on uudistanut suhteellisen menestyksellisesti verotustaan ja yksityistänyt rahoitus- ja liikennesektoriaan. Hallituksen toimista huolimatta maan talous on tervehtynyt hitaasti ja liberalisointi on vasta alullaan. Markkinatalouden menestyksellisen toiminnan vaatimat infrastruktuuri ja osaaminen ovat vielä heikkoja.

Talous on riippuvainen maataloudesta; sektorin osuus maan kansantulosta oli 56 % vuonna 1996 ja se työllisti noin 4/5 koko työvoimasta. Maatalouden merkitsevyys tekee Tansanian talouden haavoittuvaksi sääolojen vaihteluille ja maailmantalouden muutoksille. Muiden tuotannonalojen kehitys on toistaiseksi ollut hidasta; vuonna 1996 teollisuustuotanto ja kaivostoiminta muodostivat yhdessä 8 %:n suuruisen osuuden kansantulosta. Tansanian luonnonrikkaudet (kulta ja muut mineraalit, luonnonkaasu, metsät, viljava maatalousmaa, monipuolinen luonto) muodostavat kuitenkin lupaavan pohjan talouden kasvulle. Kansantulon kasvu oli vuonna 2000 noin 5 %. Tansanian tärkeimmät vientituotteet ovat kahvi, valmistuotteet, cashew-pähkinät, mineraalit, tee, sisal ja tupakka. Maahan tuodaan koneita, kuljetusajoneuvoja, tekstiilejä, raakaöljyä ja elintarvikkeita. Tärkeimmät kauppakumppanit viennin parissa ovat Saksa, Japani, Intia, Benelux-maat ja Iso-Britannia. Tuontikumppaneita ovat puolestaan Iso-Britannia, Kenia, Japani, Saudi-Arabia ja Kiina.

Tansania on Suomen pitkäaikaisin kehitysyhteistyömaa ja yksi suurimmista avunsaajistamme. Suomen ja Tansanian kahdenväliset kauppa- ja taloussuhteet painottuvatkin kehitysyhteistyön puitteissa tapahtuvaan kaupankäyntiin. Suomeen tuodaan kahvia, käsitöitä ja koriste-esineitä. Vienti Suomesta koostuu pääosin kehitysyhteistyövaroin rahoitetuista laitehankinnoista. Potentiaalia löytyy myös informaatioteknologian, energian, kaivostoiminnan ja turismin alueella. Kehitysyhteistyö tulee jatkossakin säilymään suhteiden keskeisenä elementtinä. Maiden väliset kulttuuri- ja kansalaisjärjestösuhteet ovat pitkäaikaisen kehitysyhteistyön tuloksena tiiviit ja monipuoliset.

Tansania on myös yksi EU:n suurimmista kehitysyhteistyökumppaneista. EU, kun sen kehitysapuun sisällytetään jäsenmaiden bilateraaliset avustukset, on noussut Maailmanpankin kanssa maan suurimmaksi avunantajaksi. EU:n kehitysapu kohdistuu alueelliseen yhteistyöhön infrastruktuurihankkeissa ja Suurten Järvien alueen humanitaariseen avustamiseen.

Kun kehitysyhteistyö tulee ilmeisesti jatkossakin säilymään Suomen ja Tansanian suhteiden kehityksessä keskeisellä sijalla, tulee sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskeva sopimus edesauttamaan kehitysyhteistyövaroinkin rahoitettujen hankkeiden toteuttamista sekä edistämään taloudellisen yhteistoiminnan painopisteen siirtymistä enemmän markkinaehtoiseen sijoitustoimintaan.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevat sopimukset seuraavien maiden kanssa: Egypti (SopS 3/1982), Kiina (SopS 4/1986), Sri Lanka (SopS 54/1987), Malesia (SopS 79/1987), Unkari (SopS 20/1989), Venäjä (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991, muutospöytäkirja SopS 57/1999), Tshekki (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viro (SopS 104/1992), Latvia (SopS 5/1993), Romania (SopS 121/1992), Liettua (SopS 119/1992), Uzbekistan (SopS 74/1993), Ukraina (SopS 6/1994), Valko-Venäjä (SopS 89/1994), Turkki (SopS 29/1995), Chile (SopS 23/1996), Vietnam (SopS 27/1996), Argentiina (SopS 21/1996), Korean tasavalta (SopS 25/1996), Thaimaa (SopS 35/1996), Slovakia (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Peru (SopS 33/1996), Arabiemiraattien liitto (SopS 22/1997), Kuwait (SopS 32/1997), Indonesia (SopS 34/1997), Moldova (SopS 42/1997), Kazakstan (SopS 20/1998), Puola (SopS 28/1998), Albania (SopS 16/1999), Oman (SopS 18/1999), Bulgaria (SopS 50/1999), Filippiinit (SopS 52/1999), Libanon (SopS 4/2000), Slovenia (SopS 37/2000), Meksiko (SopS 54/2000) ja Etelä-Afrikan tasavalta (SopS 8/2001).

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Sopimukseen liittyvät määräykset tähtäävät lähinnä yritysten sijoituksiin kohdistuvan mielivaltaisen kohtelun mahdollisuuksien vähentämiseen ja sijoitusympäristön ennakoitavuuden lisäämiseen kohdemaassa. Sopimus pyrkii vähentämään ulkomaisiin sijoituksiin liittyvää poliittista maariskiä ja alentamaan siten yritysten sijoituskynnystä. Sopimuksella halutaan vaikuttaa myös ulkomaisiin sijoituksiin liittyviä rahoituskustannuksia alentavasti.

Sopimuksessa määritellään sijoittajan ja sijoituksen käsitteet sekä sopimuksen maantieteellinen soveltamisala. Sopimuksella edistetään sijoituksia yleisesti ja suojellaan maahan tehtyjä sijoituksia.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli myöntää alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun ja täyden suojelun ja turvan. Tällaisiin sijoituksiin on sovellettava vähintään yhtä edullista kohtelua kuin omien sijoittajien tai kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille, riippuen siitä kumpi kohtelu on sijoittajan kannalta edullisempi.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi kansallistaa, pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun, mutta ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta ja yleisen edun sitä edellyttäessä. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta johtuva sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin oman maan tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Sopimus mahdollistaa varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa sekä juoksevien maksujen että pääomien osalta.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset tuomioistuin- ja kansainvälisestä välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan kutakin yksittäistapausta varten perustettavassa kansainvälisessä välimiesoikeudessa.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

3. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Esityksellä ei ole suoranaisia valtiontaloudellisia vaikutuksia. Esityksellä pyritään edistämään lähinnä suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksia toisessa sopimusmaassa luomalla niiden sijoitustoiminnalle suotuisammat ja turvatummat edellytykset.

4. Asian valmistelu

Viranomaisten ja teollisuuden järjestöjen välisissä Suomen elinkeinoelämän kansainvälistä sijoitustoimintaa käsittelevissä keskusteluissa on katsottu, että Suomen tulisi tehdä sijoituksia edistävä ja suojaava sopimus Tansanian kanssa.

Suomi tekikin vuonna 1999 aloitteen Tansanialle sopimusneuvottelujen aloittamiseksi. Samalla sille toimitettiin Suomen sopimusluonnos. Tansania esitti omat huomionsa sopimusluonnokseen helmikuussa 2000. Sopimusluonnoksen vastapuolen huomioiden katsottiin tarjoavan riittävän perustan varsinaisten neuvottelujen aloittamiselle. Neuvottelut käytiin Dar es Salaamissa 5.―7. joulukuuta 2000 ja sopimus parafoitiin neuvottelujen päätteeksi.

Myös muut EU-maat ovat osoittaneet lisääntyvää kiinnostusta sijoitustoimintaan Tansaniassa. Vastaavanlaisen investointisopimuksen Tansanian kanssa ovat viime aikoina tehneet mm. Ruotsi, Tanska, Hollanti, Iso-Britannia ja Italia.

Ulkoasiainministeriö pyysi sopimuksen hyväksymistä varten lausunnot ministeriön ulkopuolisilta tahoilta valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, työministeriöltä, Suomen Pankilta, Finnvera Oy:ltä, Finnfund Oy:ltä, Keskuskauppakamarilta, Teollisuuden ja Työnantajain keskusliitolta, Kemianteollisuus ry:ltä, Metsäteollisuus ry:ltä ja Metalliteollisuuden keskusliitolta.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 2001 ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin toimesta. Tansanian puolelta sopimuksen allekirjoitti maan kauppa- ja teollisuusministeri Iddi Simba.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Artiklan sanamuodosta ilmenee, että kolmansissa maissa sijaitsevista tytäryhtiöistä tehdyt sijoitukset on rajattu sopimuksen ulkopuolelle.

2 artikla. Kumpikin sopimuspuoli sitoutuu edistämään toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia sekä suojelemaan alueellaan olevia toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja myöntämään niille oikeudenmukaisen kohtelun ja täysimääräisen suojan. Sijoituksiin ja niihin liittyvään liiketoimintaan ei saa isäntävaltion taholta kohdistua kohtuuttomia tai syrjiviä toimenpiteitä.

3 artikla. Artikla velvoittaa isäntäsopimuspuolen takaamaan toisen sopimuspuolen sijoituksille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin se myöntää omien sijoittajiensa tai jonkin kolmannen valtion sijoittajien sijoituksille. Edullisen kohtelun vaatimus ulotetaan myös toisen sopimuspuolen sijoittajiin, kun on kyse sijoitusten hoidosta, ylläpidosta, käytöstä, hyödyntämisestä tai myynnistä.

Isäntäsopimuspuoli ei saa alueellaan kohdistaa toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin sellaisia syrjiviä suoritusvaateita, joilla puututaan liiketoimintaan antamalla esimerkiksi tuotantopanosten hankintaa, tuotteiden valmistusta, tuotantoa ja jakelua koskevia erityismääräyksiä.

Tansanialle sallitaan kuitenkin rajoitettu omien sijoittajiensa tukeminen pienyritysten suojelemiseksi ilman, että tämän katsottaisiin olevan vastoin sopimuksen edellyttämää syrjimättömän kohtelun vaatimusta.

4 artikla. Artiklassa määritellään poikkeukset pääsääntönä olevasta suosituimmuuskohtelusta. Olemassa olevat tai tulevat vapaakauppa-alueet, alueelliset tulliliitot ja talousyhteisöt erotetaan sopimuksen ulkopuolelle siten, että niistä koituvia etuja ei velvoiteta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin. Samoin sopimuksen ulkopuolelle suljetaan kansainvälisistä verosopimuksista sekä monenvälisistä investointisopimuksista aiheutuvat etuudet.

5 artikla. Omaisuuden kansallistamiselle ja pakkolunastukselle asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Niihin voi ryhtyä ainoastaan yleisen edun vaatiessa ja syrjimättömyyden pohjalta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen ja sen on vastattava pakkolunastetun sijoituksen kohtuullista markkina-arvoa. Korvaukseen sisältyy kaupallisen markkinakoron mukainen korko korvauksen maksupäivään saakka. Myös kotimaisissa yrityksissä olevat ulkomaiset vähemmistöosakkuudet turvataan pakkolunastustilanteessa samoin perustein. Sijoittajalla, jonka sijoituksia pakkolunastetaan, on myös oikeus saada lunastuspäätös nopeasti riitautettua isäntävaltion tuomioistuimessa tai muussa toimivaltaisessa viranomaisessa.

6 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille tapahtuu menetyksiä sodan, kapinan, kansallisen hätätilan, mellakan tai muun vastaavan häiriötilan johdosta. Mikäli isäntävaltiona oleva sopimuspuoli suorittaa asian johdosta sijoittajille korvauksia, on toisen sopimuspuolen sijoittajia kohdeltava vähintään yhtä edullisesti kuin isäntävaltion omia tai kolmannen valtion sijoittajia.

Isäntävaltio on kuitenkin tietyin lisäedellytyksin välittömästi vastuussa siitä toisen sopimuspuolen sijoittajille koituneesta vahingosta, joita sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla tarpeettomasti näiden omaisuutta. Korvauksen on oltava välitön, riittävä ja tosiasiallinen.

7 artikla. Sopimuksessa taataan vapaa siirto-oikeus pääomille, tuotoille, koroille, maksuille, korvauksille ja ulkomaisten työtekijöiden ansiotuloille. Siirtojen tulee tapahtua viipymättä vaihdettavassa valuutassa voimassa olevaan markkinaehtoiseen vaihtokurssiin. Artiklassa säädetään myös käyvän kurssin määrittelystä poikkeustapauksissa.

Siirtojen viivästyessä sopijapuolesta riippuvista tekijöistä, on siirrettäville varoille suoritettava myös asianmukainen korko viivästysajalta.

Sopijapuoli voi tiettyjen edellytysten täyttyessä vaatia, että sijoittaja on suorittanut verovelvoitteensa ennen kuin sijoitukseen liittyviä varoja voidaan siirtää maasta.

8 artikla. Jos sopimusvaltio taikka sen edustajaksi määrätty taho on myöntänyt takauksen tai muun vastaavan sitoumuksen toisen sopimusvaltion alueella olevalle sijoitukselle ja tullut tällä perusteella korvausvelvolliseksi, siirtyvät kyseistä sijoitusta koskevat oikeudet ensin mainitulle maksuvelvolliseksi joutuneelle sopimusvaltiolle. Näitä oikeuksia se sijaantulijan asemassa toteuttaa itse tai osoittamansa edustajan välityksellä samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.

9 artikla. Artiklassa määritellään menettelytavat sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan välisten riitojen ratkaisussa. Artiklan alussa todetaan, että riidat tulisi ratkaista sovinnollisesti riidan osapuolten kesken. Jos riitaa ei ole ratkaistu sovinnollisesti kuuden kuukauden kuluessa, voi sijoittaja viedä riidan isäntävaltion toimivaltaiseen tuomioistuimeen tai kansainväliseen välimiesmenettelyyn. Valinta on lopullinen kuitenkin sillä poikkeuksella, että keskeneräinen riita-asia voidaan siirtää kansallisesta tuomioistuimesta välimiesmenettelyyn.

Välimiesmenettelyyn turvautuessaan sijoittajalla on kolme toisensa osittain poissulkevaa vaihtoehtoa: a) sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus (ICSID), b) Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) sääntöihin perustuva tilapäinen välimiesoikeus, mikäli c) mistään muusta ad hoc -välimiesmenettelystä ei ole päästy yhteisymmärrykseen.

Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan vetoamatta missään vaiheessa välitysmenettelyä sijoittajaa vastaan siihen, että tämä on saanut hyvityksen kärsimästään vahingosta vakuutuksen kautta. Artikla on luonteeltaan prosessioikeudellinen ja turvaa sijoittajan asemaa riitaisuuksissa sopimuspuolen kanssa.

Sopimusvaltiot tunnustavat annettujen tuomioiden lopullisuuden ja sitovuuden sekä täytäntöönpantavuuden alueellaan.

10 artikla. Artikla koskee sopimuspuolten eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka artiklan 1 kappaleen mukaan tulee mahdollisuuksien mukaan ratkaista diplomaattiteitse. Mikäli riitaa ei ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa, voi kumpikin sopimusvaltio artiklan 2 kappaleen mukaan saattaa riidan tilapäisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi.

Välimiesoikeuden perustamista, kokoonpanoa ja menettelytapoja koskevat määräykset on kirjattu artiklan 3―5 kappaleeseen.

11 artikla. Edelleen artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään lainsäädäntönsä asettamissa puitteissa sijoituksiin liittyvät luvat mukaan luettuna avainhenkilöstön oleskelu- ja työluvat kansallisuudesta riippumatta.

12 artikla. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille turvataan sopimukseen verrattuna paremmat oikeudet silloin, kun ne ovat kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisen oikeuden velvoitteiden mukaan niihin oikeutettu.

13 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen määräyksiä sovelletaan kaikkiin ennen ja jälkeen sen voimaantuloa tehtyihin sijoituksiin. Sen sijaan soveltamisen ulkopuolelle jäävät kaikki ennen sopimuksen voimaantuloa alkaneet riitaisuudet tai ratkaistut vaateet.

14 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet neuvottelevat sopimuksen täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä jomman kumman sopimuspuolen esityksestä.

15 artikla. Sopimus ei saa estää sopijapuolta ryhtymästä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömiä maan perusturvallisuuden suojelemiseksi kansainvälisessä kriisitilanteessa tai yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Tämä ei kuitenkaan vapauta sopijapuolta korvausvelvollisuudesta pakkolunastustilanteessa tai tarpeettoman voiman käytön aiheuttamien vahinkojen korvaamisessa.

16 artikla. Sopijapuolten tulee julkaista tai muuten asettaa vapaasti saataville sellaiset lait, asetukset, määräykset ja yleistä sovellutusta edellyttävät kansainväliset sopimukset, joilla saattaa olla vaikutusta toisen sopijapuolen sijoittajien alueellaan tekemiin sijoituksiin.

17 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kumpikin sopimuspuoli on ilmoittanut toisilleen sopimuksen perustuslaillisten voimaansaattamisedellytysten täyttymisestä.

Sopimus on aluksi voimassa kymmenen vuotta ja sen jälkeen aina siihen saakka, kunnes se jomman kumman osapuolen toimesta irtisanotaan kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on viisitoista vuotta.

2. Lakiehdotusten perustelut

Laki Tansanian kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä voimaansaatetaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyvä voimaansaattamislakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja säätämisjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja edellyttävät eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista. Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta voivat olla osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolella on välitön vastuu tietyin edellytyksin vahingosta, joita sen asevoimat tai viranomaiset ovat aiheuttaneet takavarikoimalla tai tuhoamalla toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemän sijoituksen tai sijoituksen osan. Valmiuslain 37 §:n 1 momentin (198/2000) mukaan lain nojalla suoritettujen toimenpiteiden johdosta kärsitystä vahingosta suoritetaan täysi korvaus. Pykälän 2 momentin mukaan vahingosta suoritetaan kuitenkin vain kohtuullinen korvaus, jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat. Sopimuksen 6 artiklan määräykset yhdessä 5 artiklan määräysten kanssa voivat olla ristiriidassa valmiuslain korvaussäännösten kanssa tai ainakin voivat valtioneuvoston harkintaa rajoittaen vaikuttaa tapaan, jolla valmiuslain säännöksiä sovelletaan. Määräykset kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklassa määritellään sijoittajan ja sopimuspuolen välisissä riidoissa noudatettavat menettelyt. Sopimuspuolet hyväksyvät omien tuomioistuintensa lisäksi myös välimiesoikeuden toimivallan sijoituksia koskevissa riitaisuuksissa. Välitystuomiot ovat lopullisia ja sitovia. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolten väliset riitaisuudet voidaan ratkaista erityisessä välimiesmenettelyssä. Välimiesoikeuden päätös on sitova ja se voi koskea asioita, jotka kuuluvat Suomessa lainsäädännön alaan. Artiklassa tarkoitetussa välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Tällaisen oikeudellisesti sitovan tulkinnan voidaan katsoa jossain määrin koskettavan valtion täysivaltaisuutta ja kuuluvan lainsäädännön alaan.

Yleisperustelujen nykytilaa käsittelevässä jaksossa on lueteltu Suomen voimassa olevat sijoitusten suojelua koskevat sopimukset. Kaikkien sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskevat lait on säädetty tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Nyt käsiteltävänä oleva sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta Tansanian kanssa ei poikkea voimassa olevista sopimuksista säätämisjärjestyksen kannalta merkityksellisissä kohdin. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 2001 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Tansanian yhdistyneen tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotukset

Laki Tansanian kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 2001 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Tansanian yhdistyneen tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 31 päivänä elokuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkomaankauppaministeri
Kimmo Sasi

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.