Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten. Yleissopimus tehtiin Montrealissa 1 päivänä maaliskuuta 1991 ja se tuli kansainvälisesti voimaan 21 päivänä kesäkuuta 1998. Yleissopimus velvoittaa sopimuspuolet kieltämään ja estämään tiettyjen, sopimuksen mukaisella tavalla merkitsemättömien muovailtavien räjähteiden valmistuksen alueellaan sekä niiden siirtämisen alueelleen tai alueeltaan. Merkitsemisen tarkoituksena on parantaa räjähteiden havaittavuutta esimerkiksi lentoasemien samoin kuin muiden liikennemuotojen ja muiden kohteiden turvatarkastuksissa.

Tarkoituksena on eduskunnan hyväksyttyä yleissopimuksen tallettaa yleissopimuksen hyväksymiskirja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) huostaan. Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua hyväksymiskirjan tallettamisesta. Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta samoin kuin räjähdysvaarallisista aineista annetun lain muuttamisesta. Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan samanaikaisesti kuin yleissopimus.

---

Vuonna 1988 yhdysvaltalainen matkustajalentokone räjäytettiin muovailtavalla räjähteellä ("muoviräjähteellä") Skotlannin Lockerbien yläpuolella. Muoviräjähteitä ei ollut kyetty havaitsemaan turvatarkastuksessa. Tapahtuman jälkiselvittelyjen yhteydessä pidettiin puutteena sitä, ettei ollut olemassa kansainvälisiä velvoitteita muoviräjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten. Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston kesäkuussa 1989 samoin kuin sen yleiskokouksen joulukuussa 1989 antamissa päätöslauselmissa kehotettiin Kansainvälistä siviili-ilmailujärjestöä tehostamaan toimia kansainvälisen järjestelmän luomiseksi muoviräjähteiden asianmukaista merkitsemistä varten. Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) oikeudellinen komitea hyväksyi muovailtavien räjähteiden merkitsemistä koskevan sopimusluonnoksen huhtikuussa 1990. Oikeudellisen komitean ohella ICAOn tekninen asiantuntijaryhmä osallistui sopimusluonnoksen asiasisällön käsittelyyn. Suomi osallistui yleissopimusta käsittelevään diplomaattikonferenssiin Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön päämajassa Montrealissa 12 päivästä helmikuuta 1 päivään maaliskuuta 1991.

Yleissopimus muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten hyväksyttiin diplomaattikonferenssin lopuksi Montrealissa 1 päivänä maaliskuuta 1991, ja se on tullut kansainvälisesti voimaan 21 päivänä kesäkuuta 1998. Yleissopimuksen sopimuspuolina on 65 valtiota. Suomi on allekirjoittanut yleissopimuksen 25 päivänä maaliskuuta 1993.

Yleissopimus muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten on yksi YK:n piirissä laadituista kahdestatoista terrorisminvastaisesta yleissopimuksesta. Näistä sopimuksista viisi on laadittu ICAOn piirissä. Lentoliikenteen turvallisuuteen kohdistuneiden rikosten tilastollisen vähentymisen katsotaan johtuvan paitsi turvatarkastusten tehostamisesta, myös kattavasta sopimusverkostosta.

Euroopan Unionissa (EU) seurataan tarkasti keskeisten terrorisminvastaisten sopimusten ratifiointitilannetta kussakin jäsenmaassa. EU pyrkii lisäksi aktiivisesti edistämään näiden sopimusten ratifiointia kolmansissa maissa. Suomi on ratifioinut yhdeksän terrorismin vastaista YK:n yleissopimusta samoin kuin terrorismin vastaisen eurooppalaisen yleissopimuksen vuodelta 1976 (SopS 16/1990). Ratifioitujen yleissopimusten lisäksi Suomi on allekirjoittanut tässä hallituksen esityksessä puheena olevan yleissopimuksen, terrorististen pommi-iskujen vastaisen yleissopimuksen samoin kuin terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen, joiden ratifioimisen valmistelu on tarkoitus aloittaa lähiaikoina.

Muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tehdyn yleissopimuksen pääasiallisena sisältönä on sopimukseen liittyneiden valtioiden sitoutuminen merkitsemään tai hävittämään alueellaan olevat muovailtavat räjähteet. Merkitseminen tapahtuu sekoittamalla räjähdemassaan kemikaalia, joka hitaasti haihtuessaan on mahdollista tunnistaa. Poikkeuksena ovat räjähteet, jotka ovat sotilaallisten laitteiden kiinteitä osia tai joita käytetään rajoitetussa määrin tieteellisiin tarkoituksiin. Siviilikäytössä olevat räjähteet tulee merkitä, käyttää tai hävittää kolmen vuoden ja sotilaskäytössä olevat räjähteet 15 vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta kyseessä olevassa maassa. Sopimuksen liitteessä määritellään räjähteet sekä tunnistinaineet. Nopean teknisen kehityksen vuoksi liitteen sisältö sovittiin helpommin muutettavaksi kuin itse sopimus.

Yleissopimuksen 2 artiklassa ja 3 artiklan 1 kappaleessa on määrätty sopimusvaltion keskeisistä velvoitteista. Yleissopimuksen 2 artiklan mukaan kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin kieltääkseen ja estääkseen merkitsemättömien räjähteiden valmistuksen alueellaan. Yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin kieltääkseen ja estääkseen merkitsemättömien räjähteiden siirtämisen alueelleen tai alueeltaan.

Yleissopimus ei velvoita sopimusvaltioita kriminalisoimaan mainittuja tekoja. Suomessa tämäntyyppisiä kansainvälisiä velvoitteita täytäntöönpantaessa on samalla säädetty niihin liittyvistä rikosoikeudellisista seuramuksista. Tarvittavat säädökset sisältyvät merkitsemättömien räjähteiden maastaviennin osalta räjähdysvaarallisista aineista annetun lain (263/1953) 1 §:n 3 momentin nojalla puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun lain (242/1990) 7 §:än. Säännöksessä kriminalisoidaan muun muassa puolustustarvikkeiden luvaton maastavienti. Tarkoitus on, että muovailtavat räjähteet sisällytettäisiin yleissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta annettuun puolustusministeriön päätökseen, jolloin muovailtavien räjähteiden maastavienti tulisi luvanvaraiseksi.

Muovailtavat räjähdysaineet kuuluvat pääsääntöisesti puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen (108/1997) 2 §:n tuoteluokassa 1.6 sekä puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta annetun puolustusministeriön päätöksen (192/1997) 1 §:n tuoteluokassa 1.6 tarkoitettuihin sotilasräjähdysaineisiin ja -ajoaineisiin ja niiden maastavienti edellyttää asianmukaista lupaa voimassa olevankin lain mukaan. Puolustusministeriön päätökseen otettava nimenomainen maininta muovailtavista räjähdysaineista kuitenkin selventää nykyistä säännöstöä.

Merkitsemättömien räjähteiden maahantuontia, valmistamista, hallussapitoa ja luovuttamisen kieltoa ei sen sijaan ole säädetty rikoksiksi, ellei kysymys ole rikoslain 34 luvun 9 §:ssä mainitusta yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta. Rikoslain (39/1889) 34 luku (578/1995) sisältää säännökset yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta sekä räjäyttämällä tehdystä tuhotyöstä. Rikoslain 34 luvun 9 § soveltuisi tekoihin, joissa on pidetty hallussa sopimuksessa tarkoitettuja räjähteitä räjäytyksen tekemistä varten. Rangaistuksena on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tuhotyöstä on säädetty ankarat vankeusrangaistukset luvun 1-3 §:ssä.

Esityksessä ehdotetaan muovailtavien räjähteiden merkitsemistä koskevan yleissopimuksen 2-4 artikloihin sisältyvien perusmääräysten samoin kuin niihin olennaisesti liittyvien rajoitusten säätämistä lailla. Merkitsemättömien räjähteiden maahantuontia, valmistusta, hallussapitoa ja luovuttamista koskeva kielto ehdotetaan sijoitettavaksi räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin. Yleissopimuksen räjähdysaineteknisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, joka sisältyy sopimuksen liitteeseen, on tarkoitus saattaa voimaan asetuksella. Räjähdysvaarallisista aineista annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi tätä tarkoitusta varten nimenomainen valtuutussäännös, jonka mukaan tarkemmat määräykset merkkiaineen lisäämistä muovailtaviin räjähteisiin koskevista räjähdysaineteknisistä vaatimuksista annetaan kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksessa.

Muovailtavien räjähteiden varsinaiseen kuljetukseen sovelletaan vaarallisten aineiden kuljetusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

Yleissopimuksen ratifioiminen aiheuttaa ennen muuta muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä johtuvia kustannuksia. Muovailtavien räjähteiden merkitseminen sopimuksen edellyttämällä tavalla voi johtaa lisääntyviin tuotekehityskustannuksiin ja tuotantoprosessin muutoskustannuksiin. Myös merkintäaineiden saatavuus voi aiheuttaa ongelmia räjähdysaineteollisuudelle, koska sopivia aineita ei valmisteta Suomessa. Valtaosa Suomessa valmistettavista muovailtavista räjähteistä ei kuitenkaan kuulu sopimuksen piiriin, koska niistä puuttuu sopimuksen liitteen 1 osan I kappaleen b kohdan tarkoittama sideaine.

Yleissopimuksen 4 artiklassa sopimuspuolille asetettu valvontavelvoite on luonteeltaan yleinen ja sallii kukin sopimuspuolen sopeuttaa valvontatoimet valllitseviin olosuhteisiin. Suomessa valmistetaan sopimuksen tarkoittamia muovailtavia räjähteitä lähinnä puolustusvoimien käyttöön. Koska sopimuksessa tarkoitettujen räjähteiden siviilikäyttö on lähes olematonta, sopimusmääräysten noudattamisen valvonta voidaan hoitaa olemassaolevien voimavarojen puitteissa. Esityksellä ei ole muutenkaan organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

Yleissopimuksesta pyydetyissä eräissä lausunnoissa todettiin, että Suomen tulisi ratifioida yleissopimus vasta siinä vaiheessa, kun enemmistö Euroopan unionin jäsenvaltioista on sen ratifioinut. Näin minimoitaisiin mahdolliset kaupan esteet kotimaiselle räjähteitä valmistavalle teollisuudelle. Euroopan unionin jäsenvaltioista yleissopimuksen ovat nyt ratifioinet Alankomaat, Espanja, Itävalta, Kreikka, Ranska, Saksa, Tanska ja Yhdistyneet kuningaskunnat. Muista teollisuusmaista yleissopimuksen ovat ratifioineet muun muassa Japani, Kanada, Norja, Sveitsi ja Yhdysvallat.

Eräillä tunnistusaineiksi valituilla kemikaaleilla on haitallisia terveysvaikutuksia. Suomessa on kuitenkin vain yksi sopimuksen tarkoittamia räjähteitä valmistava yritys, minkä vuoksi tunnistusaineita käsittelemään joutuvia henkilöitä voidaan varoittaa niiden haittava=EDkutuksista. Tunnistusaineiden käsittelyssä ja varastoinnissa on noudatettava asianomaisia säännöksiä. Sopimuksella perustettu Kansainvälinen räjähdysainetekninen toimikunta voi myös tehdä tarvittaessa teknisen liitteen muuttamista koskevia suosituksia, mikä mahdollistaa merkintäaineiden vaihtamisen räjähteiden tunnistamiseen liittyvän teknisen kehityksen sen salliessa.

Yleissopimuksen ratifioimisesta on pyydetty lausunnot Ilmailulaitokselta, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenneministeriöltä, oikeusministeriöltä, pääesikunnalta, sisäasiainministeriöltä, turvatekniikan keskukselta, puolustusministeriöltä, tullihallitukselta ja rajavartiolaitokselta. Kaikki lausunnonantajat pitivät yleissopimuksen ratifioimista tärkeänä.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Esitysehdotuksesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä ja puolustusministeriöltä.

Rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä on parhaillaan valmisteilla uusi räjähderikosta koskeva rangaistussäännös rikoslain 44 lukuun (HE 17/2001). Ehdotetun rikoslain 44 luvun 11 §:n mukaan räjähderikoksesta on tuomittava sakkoon tai enintään kahden vuoden vankeuteen se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta räjähdysvaarallisista aineista annetun lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti valmistaa, tuo maahan, käyttää, pitää hallussaan, varastoi, säilyttää, kuljettaa, pitää myynnissä tai luovuttaa vaarallista ainetta tai tuotetta, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Rikoslain 44 lukua koskevan lakiehdotuksen tultua aikanaan hyväksytyiksi rikoslain 44 luvun 11 § soveltuu myös merkitsemättömien räjähteiden maahantuontia, valmistusta, hallussapitoa ja luovuttamista koskevan kiellon rikkomiseen. Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain 11 §, jossa nyt on rangaistussäännös, ehdotetaan samalla muutettavaksi viittaussäännökseksi.

Yleissopimuksen keskeinen määräys on sopimusvaltioiden velvollisuus ryhtyä tarvittaviin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin kieltääkseen ja estääkseen merkitsemättömien räjähteiden valmistuksen alueellaan samoin kuin niiden siirtämisen alueelleen tai alueeltaan. Lisäksi sopimus velvoittaa sopimusvaltiot muun muassa estämään aikaisemmin valmistettujen merkitsemättömien räjähteiden käytön yleissopimuksen vastaisiin tarkoituksiin ja tuhoamaan alueeltaan löydettävät merkitsemättömät räjähteet ja näiden räjähteiden varastot sopimuksessa mainitun määräajan kuluessa.

Sopimusvaltiot, jotka tuottavat tai joiden alueelle tai alueelta siirretään muovailtavia räjähteitä, sitoutuvat merkitsemään tai hävittämään nämä räjähteet. Merkitseminen toteutetaan lisäämällä räjähteeseen yleissopimuksen teknisen liitteen mukaisesti määrättyä tunnistusainetta, joka hitaasti haihtuvana kemikaalina on mahdollista tunnistaa.

Yleissopimus sisältää eräitä poikkeuksia keskeisiin velvoitteisiin. Poikkeuksena mainitaan sopimusvaltioiden sotilaallisia tehtäviä tai poliisitehtäviä suorittavien viranomaisten tekemä merkitsemättömien räjähteiden siirto tarkoituksiin, jotka eivät ole ristiriidassa yleissopimuksen tavoitteiden kanssa. Toinen poikkeus koskee merkitsemättömien räjähteiden varastoja, jotka ovat sopimusvaltion sotilaallisia tehtäviä tai poliisitehtäviä suorittavien viranomaisten hallussa ja joita käytetään asianmukaisesti sallittujen sotilaallisten laitteiden olennaisina osina.

Keskeinen osa sopimusta ovat lisäksi määräykset Kansainvälisestä räjähdysaineteknisestä toimikunnasta, jonka ICAOn neuvosto nimitti yleissopimuksen voimaantulon jälkeen. Toimikunnan tehtävänä on muun muassa räjähteiden valmistamiseen, merkitsemiseen ja tunnistamiseen liittyvän teknisen kehityksen seuraaminen. Toimikunnan tehtävänä on myös antaa suosituksia yleissopimuksen teknisen liitteen muuttamiseksi, mikä mahdollistaa esimerkiksi uusien tunnistusaineiden hyväksymisen. Sopimuspuolena Suomi voi asettaa ehdokkaan toimikuntaan valittavaksi ja pyrkiä siten vaikuttamaan yleissopimuksella säädettäviin asioihin.

Lukuun ottamatta välimiesmenettelyä koskevaa 11 artiklaa yleissopimukseen ei ole sallittua tehdä varaumia. Varaumien kiellolla pyritään varmistamaan yleissopimuksen yhdenmukainen noudattaminen eri sopimusvaltioissa.

Yleissopimuksen johdannossa ilmaistaan sopimuspuolten tietoisuus terroritekojen uhkasta kansainväliselle turvallisuudelle ja syvä huolestuminen ilma-alusten, muiden kuljetusvälineiden ja kohteiden tuhoamiseen tähdätyistä terroriteoista samoin kuin siitä, että tällaisiin terroritekoihin on käytetty muovailtavia räjähteitä. Sopimuspuolet katsoivat, että räjähteiden merkitseminen tunnistamista varten edistäisi huomattavasti näiden laittomien tekojen ehkäisemistä, minkä vuoksi valtiot tulisi velvoittaa kansainvälisellä sopimuksella ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että muovailtavat räjähteet on merkitty asianmukaisesti.

1 artikla. Artikla sisältää sopimuksen määritelmät. Artiklan 1 kappaleen mukaan räjähteellä tarkoitetaan yleissopimuksen teknisessä liitteessä kuvattuja räjähdysaineita, joista yleensä käytetään nimitystä "muovailtavat räjähteet", mukaan luettuina muovailtavat tai elastiset levymäiset räjähteet. Neuvotteluvaiheessa käytettiin pidempää ilmaisua, jossa "levyräjähde" mainittiin erikseen (plastic and sheet explosives). Jälkimmäisen termin katsottiin kuitenkin sisältyvän muovailtavan räjähteen käsitteeseen, joskin molemmat termit jätettiin sopimuksen ranskankieliseen tekstiin. Yleissopimus on rajattu kattamaan vain muovailtavat räjähteet (plastic explosives), mutta päätöslauselmassa, jonka kansainvälinen diplomaattikonferenssi antoi yleissopimuksen tekemisen yhteydessä, kehotetaan ICAOn neuvostoa tutkimaan muidenkin kuin muovailtavien räjähteiden merkitsemistä.

Artiklan 2 kappaleen mukaan "tunnistusaine" tarkoittaa yleissopimuksen teknisessä liitteessä kuvattua ainetta, joka lisätään räjähteeseen sen tekemiseksi tunnistettavaksi.

Artiklan 3 kappaleen mukaan "merkitseminen" tarkoittaa tunnistusaineen lisäämistä räjähteeseen yleissopimuksen teknisen liitteen mukaisesti.

Artiklan 4 kappaleen mukaan "valmistus" tarkoittaa jokaista räjähteitä tuottavaa käsittelyä mukaan lukien jälleenkäsittely.

Artiklan 5 kappaleen mukaan "asianmukaisesti sallittuihin sotilaallisiin laitteisiin" sisältyvät muun muassa asianomaisen sopimusvaltion lakien ja määräysten mukaisesti yksinomaan sotilaallisiin tarkoituksiin tai poliisitarkoituksiin valmistetut patruunat, pommit, ammukset, miinat, ohjukset, raketit, muotoillut panokset, kranaatit ja ontelopanokset.

Artiklan 6 kappaleen mukaan "tuottajavaltio" tarkoittaa valtiota, jonka alueella valmistetaan sopimuksessa tarkoitettuja räjähteitä.

2 artikla. Artiklassa määrätään sopimusvaltiolle velvollisuus ryhtyä tarvittaviin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin kieltääkseen ja estääkseen merkitsemättömien räjähteiden valmistuksen alueellaan.

3 artikla. Artiklan 1 kappaleessa määrätään sopimusvaltiolle velvollisuus ryhtyä tarvittaviin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin kieltääkseen ja estääkseen merkitsemättömien räjähteiden siirtämisen alueelleen tai alueeltaan.

Artiklan 2 kappaleen mukaan edellistä kappaletta ei sovelleta merkitsemättömien räjähteiden siirtoon silloin, kun siirto tapahtuu tarkoituksiin, jotka eivät ole ristiriidassa yleissopimuksen tavoitteiden kanssa, ja siirron suorittavat sotilaallisia tehtäviä tai poliisitehtäviä suorittavat sopimusvaltion viranomaiset kyseisen sopimusvaltion valvonnassa yleissopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaisesti.

4 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin valvoakseen tiukasti ja tehokkaasti sellaisten merkitsemättömien räjähteiden hallussapitoa ja hallussapidon siirtoa, jotka on valmistettu sen alueella tai tuotu sen alueelle ennen kuin yleissopimus on tullut sen osalta voimaan. Määräyksen tarkoituksena on estää tällaisten räjähteiden ohjautuminen tai käyttäminen yleissopimuksen periaatteiden kanssa ristiriidassa oleviin tarkoituksiin.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että kaikki artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen räjähteiden varastot, jotka eivät ole sopimusvaltion sotilaallisia tehtäviä tai poliisitehtäviä suorittavien viranomaisten hallussa, tuhotaan tai käytetään tarkoituksiin, jotka eivät ole ristiriidassa yleissopimuksen tavoitteiden kanssa, taikka merkitään tai saatetaan pysyvästi käyttökelvottomiksi kolmen vuoden kuluessa siitä, kun yleissopimus tulee voimaan tuon sopimusvaltion osalta.

Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että kaikki artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen räjähteiden varastot, jotka ovat sen sotilaallisia tehtäviä tai poliisitehtäviä suorittavien viranomaisten hallussa ja joita ei käytetä asianmukaisesti sallittujen sotilaallisten laitteiden olennaisina osina, tuhotaan tai käytetään tarkoituksiin, jotka eivät ole ristiriidassa yleissopimuksen tavoitteiden kanssa, taikka merkitään tai saatetaan pysyvästi käyttökelvottomiksi 15 vuoden kuluessa siitä, kun yleissopimus tulee voimaan tuon sopimusvaltion osalta.

Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimusvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että sen alueelta mahdollisesti löydettävät muut kuin artiklan edellisissä kappaleissa tarkoitetut merkitsemättömät räjähteet tuhotaan mahdollisimman pian. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin sellaiset merkitsemättömien räjähteiden varastot, jotka sinä päivänä, jolloin yleissopimus tulee voimaan asianomaisen sopimusvaltion osalta, ovat sen sotilaallisia tehtäviä tai poliisitehtäviä suorittavien viranomaisten hallussa, jos niitä käytetään asianmukaisesti sallittujen sotilaallisten laitteiden olennaisina osina. Kappaleella pyritään kattamaan kaikki ne aineet, jotka jäävät kolmen ensimmäisen kappaleen ulkopuolelle.

Artiklan 5 kappaleen mukaan sopimusvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin valvoakseen tehokkaasti yleissopimuksen teknisen liitteen 1 osan II kappaleessa tarkoitettujen räjähteiden hallussapitoa ja hallussapidon siirtoa, jotta estetään räjähteiden ohjaaminen tai käyttäminen tämän yleissopimuksen periaatteiden kanssa ristiriidassa oleviin tarkoituksiin.

Artiklan 6 kappaleen mukaan sopimusvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että merkitsemättömät räjähteet, jotka valmistetaan sen alueella sen jälkeen, kun yleissopimus tulee sen osalta voimaan, ja jotka eivät sisälly tämän yleissopimuksen teknisen liitteen 1 osan II kappaleen d kohtaan, tuhotaan mahdollisimman pian. Sama koskee merkitsemättömiä räjähteitä, jotka eivät enää kuulu II kappaleen muiden kohtien soveltamisalaan.

5 artikla. Artiklan 1 kappaleessa perustetaan Kansainvälinen räjähdysainetekninen toimikunta, johon kuuluu vähintään 15 ja korkeintaan 19 jäsentä, jotka Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön neuvosto on nimittänyt yleissopimuksen sopimusvaltioiden ehdolle asettamista henkilöistä.

Artiklan 2 kappaleen mukaan toimikunnan jäsenten on oltava asiantuntijoita, joilla on välitön ja huomattava kokemus räjähteiden valmistamiseen, tunnistamiseen tai tutkimukseen liittyvissä asioissa. Yleissopimuksen tehneen kansainvälisen diplomaattikonferenssin päätöslauselmassa toivotaan toimikunnan olevan maantieteellisesti edustava. Sopimusvaltiot voivat asettaa ehdolle toimikuntaan myös muiden kuin sopimusvaltioiden kansalaisia.

Artiklan 3 kappaleen mukaan toimikunnan jäsenten toimikausi on kolme vuotta ja heidät voidaan valita uudelleen.

Artiklan 4 kappaleen mukaan toimikunnan kokoukset kutsutaan koolle vähintään kerran vuodessa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön päämajaan tai neuvoston määräämään tai hyväksymään paikkaan sen määräämänä ja hyväksymänä aikana.

Artiklan 5 kappaleen mukaan toimikunta hyväksyy itse omat menettelytapasääntönsä ja alistaa ne neuvoston hyväksyttäväksi.

6 artikla. Yleissopimuksen artikla 6 määrittelee toimikunnan tehtävät, ensi sijassa alan teknisen kehityksen seuraamisen ja siitä raportoimisen.

Artiklan 1 kappaleen mukaan toimikunnan tehtävänä on seurata räjähteiden valmistamiseen, merkitsemiseen ja tunnistamiseen liittyvää teknistä kehitystä.

Artiklan 2 kappaleen mukaan toimikunnan on neuvoston välityksellä ilmoitettava tuloksistaan sopimusvaltioille ja asianomaisille kansainvälisille järjestöille.

Artiklan 3 kappaleen mukaan toimikunnan on tarvittaessa annettava neuvostolle suosituksia yleissopimuksen teknisen liitteen muuttamiseksi. Toimikunnan on pyrittävä tekemään suosituksia koskevat päätöksensä yksimielisesti. Jollei yksimielisyyttä saavuteta, toimikunta tekee päätökset jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Artiklan 4 kappaleen mukaan neuvosto voi toimikunnan suosituksesta tehdä sopimusvaltioille ehdotuksia yleissopimuksen teknisen liitteen muuttamiseksi.

7 artikla. Artikla koskee sopimuksen liitteen muuttamismenettelyä, joka haluttiin alan nopean teknisen kehityksen vuoksi tehdä yksinkertaisemmaksi kuin muun sopimuksen muuttaminen. Lähtökohtana on, että mahdollisesti ilmenevät muutostarpeet katettaisiin ensisijaisesti liitettä muuttamalla.

Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltio voi 90 päivän kuluessa yleissopimuksen tekniseen liitteeseen ehdotetun muutoksen tiedoksiantopäivästä esittää neuvostolle lausuntonsa. Neuvoston on saatettava nämä lausunnot viipymättä toimikunnan käsiteltäviksi. Neuvoston on pyydettävä sopimusvaltiota, joka esittää ehdotettua muutosta koskevan lausunnon tai vastalauseen, neuvottelemaan toimikunnan kanssa.

Artiklan 2 kappaleen mukaan toimikunnan on käsiteltävä sopimusvaltioiden edellä olevan kappaleen nojalla esittämiä näkökantoja ja annettava lausuntonsa neuvostolle. Neuvosto voi käsiteltyään toimikunnan lausuntoa ja, ottaen huomioon muutoksen luonteen ja sopimusvaltioiden lausunnot, mukaan lukien tuottajavaltioiden lausunnot, esittää muutoksen kaikkien sopimusvaltioiden hyväksyttäväksi.

Artiklan 3 kappaleessa määrätään, että mikäli vähintään viisi sopimusvaltiota ei 90 päivän kuluessa siitä, kun neuvosto on antanut ehdotetun muutoksen tiedoksi, ole kirjallisesti ilmoittanut neuvostolle vastustavansa ehdotettua muutosta, muutos katsotaan hyväksytyksi ja se tulee voimaan 180 päivän kuluttua hyväksymisestä tai muusta sellaisesta määräajasta, joka ehdotetussa muutoksessa on määrätty niille sopimusvaltioille, jotka eivät nimenomaisesti ole vastustaneet muutosta.

Artiklan 4 kappaleen mukaan ehdotettua muutosta nimenomaisesti vastustaneet sopimusvaltiot voivat myöhemmin tallettamalla hyväksymiskirjan ilmoittaa suostuvansa noudattamaan muutoksen määräyksiä.

Artiklan 5 kappaleen mukaan neuvoston on siirrettävä muutos toimikunnan lähemmin harkittavaksi, jos vähintään viisi sopimusvaltiota on vastustanut ehdotettua muutosta.

Artiklan 6 kappaleen mukaan neuvosto voi myös kutsua koolle kaikkien sopimusvaltioiden kokouksen, jos ehdotettua muutosta ei ole hyväksytty artiklan 3 kappaleen mukaisesti.

8 artikla. Artikla määrittelee sopimusvaltioiden tiedotusvelvollisuuden toimikunnalle ja ICAOn neuvostolle.

Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan toimitettava neuvostolle tiedot, jotka auttavat toimikuntaa suorittamaan tehtävänsä 6 artiklan 1 kappaleen nojalla.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltioiden on ilmoitettava neuvostolle toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet tämän yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi. Neuvosto ilmoittaa nämä tiedot kaikille sopimusvaltioille ja asianomaisille kansainvälisille järjestöille.

9 artikla. Artiklan mukaan neuvoston on yhteistyössä sopimusvaltioiden ja asianomaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin helpottaakseen tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa, mukaan lukien teknisen avun antaminen ja toimenpiteet räjähteiden merkitsemiseen ja tunnistamiseen liittyvää teknistä kehitystä koskevien tietojen vaihtamiseksi. Artiklan sanamuoto velvoittaa Kansainvälistä siviili-ilmailujärjestöä toimimaan koordinaattorina, mutta ei aseta järjestölle taloudellisia velvoitteita.

10 artikla. Artiklan mukaan yleissopimuksen tekninen liite on yleissopimuksen olennainen osa. Tällä määräyksellä selvennetään sitä, että liitteen sisältöä ei voi muuttaa siten, että sopimusvaltion suhde yleissopimukseen muuttuisi. Liitteellä on siis sama oikeudellinen asema kuin sopimuksella, vaikka liitettä onkin helpompi muuttaa kuin itse sopimusta.

11 artikla. Artikla sisältää määräykset välimiesmenettelystä. Jos sopimuspuolten välistä yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevaa riitaa ei voida kohtuullisessa ajassa selvittää neuvotteluteitse, se tulee osapuolen pyynnöstä alistaa välimiesmenettelyyn. Välimiesmenettely ei kuitenkaan ole pakollinen. Mikäli sopimusvaltiot eivät kuuden kuukauden kuluessa välimiesmenettelyä koskevan pyynnön tekemisestä ole päässeet sopimukseen välimiesmenettelystä, mikä tahansa näistä sopimusvaltioista voi alistaa riidan Kansainväliselle tuomioistuimelle tuomioistuimen peruskirjan mukaisesti tehdyllä pyynnöllä.

Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolen on mahdollista tehdä välimiesmenettelyä koskeva varauma. Sopimusvaltio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen ilmoittaa, ettei se katso edellisen kappaleen sitovan itseään. Muut sopimusvaltiot eivät ole sidottuja edelliseen kappaleeseen sellaiseen sopimusvaltioon nähden, joka on tehnyt tällaisen varauman.

Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusvaltio, joka on tehnyt edellisen kappaleen mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa varauman ilmoittamalla siitä tallettajalle.

Suomi on tunnustanut Kansainvälisen tuomioistuimen tuomiovallan jokaisen saman velvoituksen hyväksyvään valtioon nähden (SopS 29/1958). Valtioiden välisiä, sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitaisuuksia koskevia määräyksiä on useissa Suomea velvoittavissa kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa, ja Suomi on perinteisesti kannattanut pakollisten riitojenratkaisulausekkeiden sisällyttämistä sekä kahden- että monenvälisiin sopimuksiin. Suomen tarkoituksena ei ole tehdä yleissopimukseen 11 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua varaumaa.

12 artikla. Artikla sisältää määräykset varaumista. Artiklan mukaan yleissopimukseen ei 11 artiklan määräyksiä lukuunottamatta voi tehdä varaumia.

13 artikla. Artikla sisältää määräykset yleissopimuksen allekirjoittamisesta, yleissopimuksen ratifioimisesta, hyväksymisestä tai liittymisestä siihen. Lisäksi artikla sisältää yleissopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset.

Kun valtio tallettaa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, sen tulee ilmoittaa, onko se tuottajavaltio. Koska Suomen alueella valmistetaan sopimuksen tarkoittamia räjähteitä, tarkoituksena on ilmoittaa ratifioimiskirjan talletuksen yhteydessä, että Suomi on tuottajavaltio.

14 artikla. Artiklassa määrätään tallettajan velvollisuuksista. Kysymys on tallettajan tehtäviin tavanomaisesti kuuluvista ilmoituksista koskien yleissopimuksen allekirjoituksia, ratifiointeja, hyväksymisiä tai liittymisiä samoin kuin yleissopimuksen tai sen muutosten voimaantuloa, irtisanomisia ja 11 artiklan 2 kappaleen mukaisia välimiesmenettelyä koskevia varaumia. Tallettajan on myös erikseen mainittava, onko valtio ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä ilmoittanut olevansa tuottajavaltio.

15 artikla. Artikla sisältää määräykset yleissopimuksen irtisanomisesta. Sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen milloin tahansa ilmoittamalla siitä tallettajalle kirjallisesti. Irtisanominen tapahtuu tallettamalla irtisanomiskirja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön pääsihteerin huostaan ja se tulee voimaan 180 päivän kuluttua siitä, kun pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomiskirjan.

Tekninen liite. Tekninen liite jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kuvataan ne räjähteet, joita sopimus koskee ja joita se ei koske sekä tarkennetaan eräiden käsitteiden määritelmiä. Teknisen liitteen toisessa osassa on luettelo neljästä tunnistusaineesta ja niiden kemiallisista kaavoista sekä määritelmä siitä, milloin räjähdysainetta on pidettävä merkittynä.

1 § Pykälä sisältää säännöksen siitä, että yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Sopimukseen ei 11 artiklan määräyksiä lukuun ottamatta voi tehdä varaumia. Suomen tarkoituksena ei ole tehdä yleissopimukseen 11 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua varaumaa.

2 § Pykälä sisältää säännöksen toimivaltaisista viranomaisista, jotka valvovat yleissopimuksen määräyksiin perustuvien velvoitteiden noudattamista. Yleissopimuksen tarkoittamien räjähteiden valmistusta ja varastointia Suomessa valvoo turvatekniikan keskus. Tullilaitos ja rajavartiolaitos valvovat muovailtavien räjähteiden maahantuontia. Puolustusvoimien valmistamien, sen hallussa olevien ja sen käyttöön tarkoitettujen räjähteiden osalta valvontaviranomainen on pääesikunnan teknillinen tarkastusosasto. Vastaavasti rajavartiolaitoksen valmistamien, sen hallussa olevien ja sen käyttöön tarkoitettujen räjähteiden osalta säännösten noudattamista valvoo rajavartiolaitos.

3 § Pykälä sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

1 a § Ehdotetun pykälän 1 momentti sisältää yleissopimuksen 2-4 artiklan mukaisen kiellon tuoda maahan, valmistaa, pitää hallussa tai luovuttaa yleissopimuksessa tarkoitettuja räjähteitä, ellei niihin ole lisätty merkkiainetta sopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Momentti sisältää myös asetuksenantovaltuutuksen, jonka nojalla yleissopimuksen liitteen mukainen räjähdysainetekninen sääntely voidaan antaa kauppa- ja teollisuusministerioön asetuksella. Hallituksen esityksen liitteenä olevan asetusluonnoksen 1 pykälä sisältää sopimuksen tarkoittaman muovailtavan räjähteen teknisen määritelmän. Asetusluonnoksen 2 pykälä sisältää luettelon neljästä tunnistusaineesta ja niiden kemiallisista kaavoista sekä määritelmän siitä, milloin räjähdysainetta on pidettävä merkittynä. Lisäksi pykälässä on viittaus muovailtavien räjähteiden merkitsemiseen käytettävien kemikaalien käsittelyä ja varastointia koskeviin säännöksiin.

Ehdotetun pykälän 2 momentti sisältää rajoitussäännöksen, jonka mukaan 1 momentin kielto ei koske muovailtavia räjähteitä, joita tarvitaan pieniä määriä sopimuksen sallimiin tarkoituksiin. Sallittuja tarkoituksia ovat uusien tai muunneltujen räjähteiden tutkimus, kehittäminen ja testaus, räjähteiden havaitsemisen harjoittelu ja räjähteiden havaitsemiseen tarkoitettujen laitteiden kehittäminen ja kokeilu samoin kuin rikostekniset tutkimukset, rikostutkintamenetelmien kehittäminen ja muut oikeuslääketieteelliset tarkoitukset. Räjähteiden valmistamisesta ja käsittelystä säädetään tarkemmin räjähdeasetuksessa (473/1993). Säännös perustuu sopimuksen liitteen 1 osan II kohdan a, b ja c alakohtiin.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan muovailtavia räjähteitä voi tuoda Suomeen, vaikka niitä ei ole merkitty sopimuksen mukaisesti, jos räjähteiden vastaanottajana on puolustusvoimat, poliisi tai rajavartiolaitos. Säännös perustuu sopimuksen 3 artiklan 2 kappaleeseen, joka sallii merkitsemättömien räjähteiden siirron, kun siirto tapahtuu tarkoituksiin, jotka eivät ole ristiriidassa yleissopimuksen tavoitteiden kanssa, ja siirron suorittavat sotilaallisia tehtäviä tai poliisitehtäviä suorittavat sopimusvaltion viranomaiset kyseisen sopimusvaltion valvonnassa.

Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan yleissopimuksessa tarkoitettujen muovailtavien räjähteiden maastaviennistä on voimassa, mitä puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa säädetään. Tarkoituksena on, että muovailtavat räjähteet sisällytetään puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta annettuun puolustusministeriön päätökseen (192/1997) yleissopimuksen voimaansaattamisen yhteydessä. Tällöin muovailtavien räjähteiden maastavienti olisi luvanvaraista ja lupaharkinnassa voitaisiin valvoa yleissopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun vientikiellon noudattamista. Tällöin tulisivat sovellettaviksi myös sanotun lain 7 §:ssä olevat maastavientirikosta ja -rikkomusta koskevat säännökset.

Muoviräjähteiden merkitsemistä tunnistamista varten koskeva yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan 21 päivänä kesäkuuta 1998. Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tämän jälkeen tallettavan valtion osalta sopimus tulee voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua tallettamisesta.

Ehdotettujen lakien voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Lait on tarkoitus säätää tulemaan voimaan samanaikaisesti, kun yleissopimus tulee voimaan Suomen osalta.

Lisäksi jälkimmäisen lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen yhteyteen ehdotetaan sijoitettavaksi yleissopimuksen mukaisia määräaikoja koskevat siirtymäsäännökset. Ensimmäinen niistä koskee ennen lain voimaantuloa valmistettuja ja maahantuotuja muovailtavia räjähteitä, joita saa käyttää, pitää hallussa ja luovuttaa kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta, vaikka niihin ei ole lisätty merkkiainetta sopimuksen määräysten mukaisesti.

Toisen siirtymäsäännöksen mukaan puolustusvoimien, poliisin, ja rajavartiolaitoksen hallussa olevaa muovailtavaa räjähdysainetta saa käyttää, pitää hallussa ja luovuttaa 15 vuoden ajan lain voimaantulosta, vaikka siihen ei ole lisätty merkkiainetta. Puolustusvoimien, poliisin ja rajavartiolaitoksen hallussa olevaa muovailtavaa räjähdysainetta, joka on yleissopimuksessa tarkoitetun, asianmukaisesti sallitun sotilaallisen laitteen olennaisena osana, saadaan käyttää tämän jälkeenkin, vaikka siihen ei ole lisätty merkkiainetta, jos laite on ollut kyseisen viranomaisen hallussa tämän lain tullessa voimaan tai valmistetaan kolmen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Ulkovaltojen kanssa tehty kansainvälinen sopimus kuuluu perustuslain 94 §:n mukaan eduskunnan hyväksymistoimivallan piiriin, jos sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain 94 §:ssä tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on perustuslakivaliokunnan kannan mukaan luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa. (ks. PeVL 11 ja 12/2000 vp)

Yleissopimuksen 2-4 artiklan määräykset rajoittavat merkitsemättömien räjähteiden valmistamista, siirtämistä, hallussapitoa ja käyttämistä. Näiden määräysten voidaan katsoa vaikuttavan omaisuuden suojaan sekä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin ja siten kuuluvan lainsäädännön alaan. Kyseisten sopimusmääräysten kohteena olevista asioista on Suomessa säädetty puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetulla lailla sekä räjähdysvaarallisista aineista annetulla lailla, minkä vuoksi ne kuuluvat lainsäädännön alaan. Sillä seikalla, että yleissopimuksen määräykset ovat sopusoinnussa puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun lain ja räjähteiden maastavientiä koskevan muun kansallisen lainsäädännön kanssa, ei tässä suhteessa ole merkitystä.

Yleissopimuksen 1 artiklassa määritellään yleissopimuksessa käytettävät käsitteet. Koska sopimusmääräysten soveltaminen riippuu olennaisesti käsitteille annettavista merkityssisällöistä, 1 artiklankin on katsottava kuuluvan lainsädännön alaan.

Yleissopimuksen 10 artiklan mukaan yleissopimuksen tekninen liite on sopimuksen olennainen osa. Liitteen 1 osan II kappale sisältää määrittelyt niistä räjähdysaineista, joita ei pidetä yleissopimuksessa tarkoitettuina räjähdysaineina. Nämä määrittelyt rajaavat sopimusvaltion velvoitteita suhteessa 2-4 artiklaan. Koska sopimusmääräykset pannaan kansallisesti täytäntöön lähinnä kriminalisoinnein, näillä liitteen määräyksillä on vaikutus rangaistavan käyttäytymisen alaan. Tämän vuoksi myös liitteen 1 osan II kappaleen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Yleissopimuksen 11 artiklassa on määräykset pakollisesta riidanratkaisumenettelystä. Riidanratkaisumenettelyn tuloksena saattaa syntyä Suomea sitovia ratkaisuja asioista, jotka koskevat sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi myös 11 artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Esityksessä ehdotetaan edellä sanotun mukaisesti, että muovailtavien räjähteiden maahantuontia, valmistamista, hallussa pitämistä ja luovuttamista koskevat perussäännökset säädetään lailla. Esitykseen sisältyy tätä koskien eduskunnan hyväksyttäväksi annettava lakiehdotus muovailtavien räjähteiden merkitsemistä tunnistamista varten koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta samoin kuin ehdotus laiksi räjähdysvaarallisista aineista annetun lain muuttamisesta. Räjähdysaineteknisiä yksityiskohtia koskeva sääntely on tarkoitus toteuttaa kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella, joka on tämän esityksen liitteenä.

Yleissopimuksen voimaansaattaminen ei edellytä Ahvenanmaan maakunnan myötävaikutusta

Esitys sisältää ehdotuksen yleissopimuksen voimaansaattamislaiksi. Yleissopimukseen tai lakiehdotukseen ei sisälly määräyksiä, joiden nojalla lakiehdotus tulisi käsitellä perustuslain 95 §:n 2 momentissa säädetyssä niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Montrealissa 1 päivänä maaliskuuta 1991 tehdyn yleissopimuksen muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten.

Koska kysymyksessä oleva sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Montrealissa 1 päivänä maaliskuuta 1991 tehdyn muovailtavien räjähteiden merkitsemistä tunnistamista varten koskevan yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Yleissopimuksessa tarkoitettujen räjähteiden valmistusta ja varastointia Suomessa valvoo turvatekniikan keskus. Tullilaitos ja rajavartiolaitos valvovat muovailtavien räjähteiden maahantuontia. Puolustusvoimien valmistamien, hallussa olevien ja käyttöön tarkoitettujen muovailtavien räjähteiden osalta valvontaviranomainen on pääesikunnan teknillinen tarkastusosasto. Rajavartiolaitoksen valmistamien, hallussa olevien ja käyttöön tarkoitettujen räjähteiden osalta merkitsemistä koskevien säännösten noudattamista valvoo rajavartiolaitos.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään räjähdysvaarallisista aineista 19 päivänä kesäkuuta 1953 annettuun lakiin (263/1953) uusi 1 a § seuraavasti:

1 a §

Sellaisia muovailtavia räjähteitä, joita tarkoitetaan muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten tehdyssä yleissopimuksessa, ei saa tuoda maahan, valmistaa, pitää hallussa eikä luovuttaa, ellei niihin ole lisätty merkkiainetta sopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Tarkemmat määräykset merkkiaineen lisäämistä muovailtaviin räjähteisiin koskevista räjähdysaineteknisistä vaatimuksista annetaan kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella.

Muovailtavien räjähteiden maahantuontia, valmistamista, hallussapitoa ja luovuttamista koskeva kielto ei koske muovailtavia räjähteitä, joita tarvitaan pieniä määriä:

1) uusien tai muunneltujen räjähteiden tutkimukseen, kehittämiseen tai testaukseen;

2) räjähteiden havaitsemisen harjoittelua varten tai räjähteiden havaitsemiseen tarkoitettujen laitteiden kehittämistä ja kokeilua varten; sekä

3) rikosteknisiin tutkimuksiin, rikostutkintamenetelmien kehittämiseen ja muihin oikeuslääketieteellisiin tarkoituksiin.

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, muovailtavia räjähteitä voi tuoda Suomeen, vaikka niitä ei ole merkitty sopimuksen mukaisesti, jos räjähteiden vastaanottajana on puolustusvoimat, poliisi tai rajavartiolaitos.

Yleissopimuksessa tarkoitettujen muovailtavien räjähteiden maastaviennistä on voimassa, mitä puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa (242/1990) säädetään.

---

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Ennen tämän lain voimaantuloa valmistettuja ja maahantuotuja muovailtavia räjähteitä saa käyttää, pitää hallussa ja luovuttaa kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta, vaikka niihin ei ole lisätty merkkiainetta sopimuksen määräysten mukaisesti.

Puolustusvoimien, poliisin, ja rajavartiolaitoksen hallussa olevaa muovailtavaa räjähdysainetta saa kuitenkin käyttää, pitää hallussa ja luovuttaa 15 vuoden ajan lain voimaantulosta, vaikka siihen ei ole lisätty 1 a §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla merkkiainetta. Muovailtavaa räjähdysainetta, joka on yleissopimuksessa tarkoitetun, asianmukaisesti sallitun sotilaallisen laitteen olennaisena osana, saadaan käyttää tämän jälkeenkin siihen merkkiainetta lisäämättä, jos laite on ollut edellä mainitun viranomaisen hallussa tämän lain tullessa voimaan tai se valmistetaan kolmen vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta

---

Helsingissä 14 päivänä kesäkuuta 2001

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Erkki Tuomioja