Muistilistalla
sivuja
0
Tulosta

Ulkomaalaislaki 22.2.1991/378

Aiempi ajantasamuoto - seurattu muutossäädökseen 12.7.2002/592

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Yleiset säännökset

1 §

Soveltamisala

Ulkomaalaisen maahantuloon, maastalähtöön sekä oleskeluun ja työntekoon Suomessa sovelletaan tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä sekä Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia.

Ulkomaalaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka ei ole Suomen kansalainen.

Schengen-valtiolla tarkoitetaan tässä laissa tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen, jäljempänä Schengenin yleissopimus, sekä yhteistyöstä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla Schengenin sopimuksen ja Schengenin yleissopimuksen sopimuspuolten sekä Islannin ja Norjan välillä tehtyyn sopimukseen liittyneitä valtioita. (10.7.1998/179 v. 2001)

Lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

1 a § (22.4.1999/537)

Suhde muihin lakeihin

Tässä laissa tarkoitettujen asioiden käsittelyssä noudatetaan hallintomenettelylakia (598/1982), jollei laissa erikseen toisin säädetä.

Poliisin suorittamaan turvapaikkakuulusteluun, jossa selvitetään turvapaikkahakemuksen perusteet, sovelletaan hallintomenettelylain säännöksiä sen estämättä, mitä hallintomenettelylain 1 §:n 2 momentissa säädetään.

Poliisin suorittamaan turvapaikanhakijan henkilöllisyyden, maahantulon ja matkareitin selvittämiseen sovelletaan poliisilain (493/1995) poliisitutkintaa koskevia säännöksiä. Rajavartiolaitoksen suorittamaan turvapaikanhakijan henkilöllisyyden, maahantulon ja matkareitin selvittämiseen sovelletaan rajavartiolaitoksesta annetun lain (320/1999) 47 §:n säännöksiä.

Vieraan valtion sotilaan maahantulosta on lisäksi voimassa, mitä aluevalvontalaissa (755/2000) säädetään. (18.8.2000/757)

1 b § (22.4.1999/537)

Yleiset tavoitteet

Valtioneuvosto asettaa yleiset tavoitteet Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikalle.

1 c § (22.4.1999/537)

Lain soveltaminen alaikäisiin

Tämän lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee 18 vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ennen 12 vuotta täyttänyttä lasta koskevan päätöksen tekemistä on lasta kuultava hallintomenettelylain 15 §:n mukaisesti, jollei kuuleminen ole ilmeisen tarpeetonta. Lapsen mielipiteet tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Myös nuorempaa lasta voidaan kuulla, mikäli hän on niin kehittynyt, että hänen näkemyksiinsä voidaan kiinnittää huomiota.

2 §

Avustajan ja tulkin käyttö

Ulkomaalaisella on oikeus käyttää avustajaa ja tulkkia tämän lain mukaisissa asioissa.

3 § (22.4.1999/537)

Rajanylityspaikat

Ulkomaalaisen maahantulo ja maastalähtö on sallittu vain rajanylityspaikkojen kautta, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Passintarkastusviranomainen voi, siten kuin asianomainen ministeriö tarkemmin päättää, antaa luvan maahantuloon ja maastalähtöön muualtakin kuin rajanylityspaikan kautta.

4 §

Passi

Ulkomaalaisella on maahan saapuessaan ja maassa oleskellessaan oltava koti- tai oleskelumaansa viranomaisen antama voimassa oleva passi.

Asetuksella säädetään, millä edellytyksillä passin asemesta hyväksytään myös henkilötodistus tai muu vastaava asiakirja.

Ks. A matkustusoikeuden osoittamisesta eräissä tapauksissa 196/1999.

5 §

Muukalaispassi

Ulkomaalaisvirasto voi myöntää muukalaispassin maassa olevalle ulkomaalaiselle, jos tämä ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta tai jos siihen on muutoin erityinen syy. (3.2.1995/154)

Ulkomaalaiselle, joka on saanut oleskeluluvan suojelun tarpeen vuoksi, ulkomaalaisvirasto myöntää muukalaispassin. (3.2.1995/154)

Muukalaispassiin voidaan tehdä merkintä siitä, että haltijan henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan.

Ennen kuin muukalaispassi luovutetaan, ulkomaalaisen tulee luovuttaa hallussaan oleva matkustusasiakirja ulkomaalaisvirastolle. (3.2.1995/154)

Muukalaispassin voimassaoloajan pidentää paikallispoliisi. (28.6.1993/639)

6 §

Pakolaisen matkustusasiakirja

Ulkomaalaisvirasto myöntää 35 §:ssä tarkoitetulle pakolaiselle pakolaisen matkustusasiakirjan. (3.2.1995/154)

Pakolaisen matkustusasiakirjaan voidaan tehdä merkintä siitä, että haltijan henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmistamaan.

Ennen kuin pakolaisen matkustusasiakirja luovutetaan, ulkomaalaisen tulee luovuttaa hallussaan oleva matkustusasiakirja ulkomaalaisvirastolle. (3.2.1995/154)

Pakolaisen matkustusasiakirjan voimassaoloajan pidentää paikallispoliisi. (28.6.1993/639)

7 § (28.6.1993/639)

Muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan peruuttaminen

Muukalaispassi ja pakolaisen matkustusasiakirja peruutetaan, kun asiakirjan haltija on:

1) saanut toisen matkustusasiakirjan tai jos on osoittautunut, että hänellä on toinen matkustusasiakirja;

2) lakannut olemasta pakolainen;

3) palannut pysyvästi kotimaahansa; tai

4) muuttanut pysyvästi toiseen valtioon tai menettänyt oleskeluoikeutensa Suomessa.

Muukalaispassi ja pakolaisen matkustusasiakirja voidaan peruuttaa:

1) jos se on turmeltunut tai sen merkintöjä on muutettu;

2) jos se on kadonnut;

3) jos asiakirjan myöntämisen jälkeen on tullut esiin seikkoja, jotka asiakirjan myöntämistä harkittaessa ilmeisesti olisivat johtaneet sen epäämiseen; tai

4) jos asiakirjaa käyttää muu kuin se, jolle se on myönnetty tai jos se on muun kuin sen hallussa, jolle se on myönnetty.

Päätöksen muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan peruuttamisesta tekee ulkomaalaisvirasto. (3.2.1995/154)

7 a § (28.6.1993/639)

Muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan poisottamisen edellytykset

Muukalaispassi ja pakolaisen matkustusasiakirja otetaan viranomaisen haltuun, kun on tehty päätös asiakirjan peruuttamisesta.

Asiakirja voidaan ottaa pois väliaikaisesti ennen peruuttamispäätöksen tekemistä, jos se on turmeltunut tai sen merkintöjä on muutettu taikka jos sitä käyttää muu kuin se, jolle asiakirja on myönnetty.

7 b § (28.6.1993/639)

Muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan poisottaminen

Muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan ottaa pois ulkomaalaisvirasto tai sen pyynnöstä poliisi, passintarkastaja tai Suomen edustusto. Asiakirjan saa 7 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ottaa pois myös pidättämiseen oikeutettu virkamies. (3.2.1995/154)

Asiakirjan poisottamiseksi voidaan tehdä henkilöntarkastus.

8 § (22.4.1999/537)

Maahantulon edellytykset

Ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että:

1) hänellä on voimassa oleva, rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja;

2) hänellä on voimassa oleva viisumi tai oleskelulupa, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu;

3) hän esittää tarvittaessa asiakirjat, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset, ja että hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat, kun otetaan huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varmistettu, tai että hän pystyy laillisesti hankkimaan nämä varat;

4) häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon; ja

5) hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita.

Käännyttämisen perusteista säädetään 37 §:ssä.

Viisumivapaudesta säädetään asetuksella.

Ks. viisumivapaudesta UlkomaalaisA 142/1994 11 §.

8 a § (31.8.2001/763)

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen maahantulon edellytykset

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen maahantulo edellyttää, että hän esittää voimassa olevan henkilötodistuksen tai passin ja että hänen ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä.

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen ei tarvitse oleskelulupaa, jos hänen maassa oleskelunsa kestää enintään kolme kuukautta. Työnhakijana oleva Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen saa oleskella tämän jälkeenkin kohtuullisen ajan maassa ilman oleskelulupaa, jos hän on edelleen työnhaussa ja jos hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet saada työtä.

9 §

Liikkumis-, oleskelu- ja kauttakulkuoikeus (10.7.1998/179 v. 2001)

Ulkomaalainen, jolla on tämän lain mukainen oleskeluoikeus, saa vapaasti asua ja liikkua maassa, jollei toisin säädetä tai erityisen säännöksen nojalla määrätä.

Ulkomaalainen saa kulkea Suomen kautta toiseen Schengen-valtioon, mikäli hänellä on tämän valtion myöntämä oleskelulupa tai paluuviisumi tai molemmat eikä häntä ole määrätty Suomessa maahantulokieltoon. Sama koskee muun Schengen-valtion yli kolmen kuukauden ajaksi myöntämän viisumin haltijaa, jos hän täyttää muut maahantulon edellytykset. (10.7.1998/179 v. 2001)

Ulkomaalainen, jolla on Schengen-valtion myöntämä yhdenmukainen viisumi tai oleskelulupa, voi saapua Suomeen ja oleskella täällä luvan voimassaoloaikana enintään kolmen kuukauden ajan maahantulosta, jos hän täyttää muut maahantulon edellytykset. (10.7.1998/179 v. 2001)

10 §

Pohjoismaiden kansalaisten maahantulo, oleskelu ja työnteko

Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kansalaisella on oikeus saapua maahan ilman passia suoraan näistä valtioista ja oleskella täällä ilman oleskelulupaa sekä tehdä työtä ilman työlupaa siten kuin näiden valtioiden kanssa on sovittu.

2 LUKU

Matkailu

11 §

Viisumi

Viisumilla tarkoitetaan matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa tai päätöstä, jonka perusteella ulkomaalaisen maahantulo sallitaan, jos hän täyttää muut maahantulon edellytykset. Paluuviisumilla tarkoitetaan kuitenkin lupaa uuteen maahantuloon kertaviisumin voimassaoloaikana. (10.7.1998/179 v. 2001)

Viisumin voimassaolon edellytyksenä on, että ulkomaalaisen passi tai muu matkustusasiakirja on voimassa.

12 § (19.6.1997/606)

Viisumilajit

Viisumeja ovat kertaviisumi, toistuvaisviisumi, kauttakulkuviisumi, lentokentän kauttakulkuviisumi ja paluuviisumi.

Kertaviisumi myönnetään enintään kolmen kuukauden oleskelua varten.

Toistuvaisviisumi myönnetään enintään kolme kuukautta kerrallaan kestävää oleskelua varten. Perättäisten oleskelujen kokonaiskesto ei kuitenkaan saa puolen vuoden aikana ylittää kolmea kuukautta. (10.7.1998/179 v. 2001)

Kauttakulkuviisumi myönnetään lukumäärältään rajoitettuja, enintään viisi vuorokautta kerrallaan kestäviä kauttakulkumatkoja varten.

Paluuviisumi myönnetään yhtä tai useampaa paluumatkaa varten.

Lentokentän kauttakulkuviisumi myönnetään lukumäärältään rajoitettuja, enintään vuorokauden kerrallaan kestäviä lentokenttien kansainvälisen alueen kauttakulkuja varten.

Viisumiin merkitään, kuinka monta päivää se voimassaoloaikansa puitteissa oikeuttaa oleskelemaan, sekä toistuvaisviisumiin sen lisäksi maahantulokertojen enimmäismäärä tai tiedot siitä, että viisumi on voimassa useita matkoja varten. Viisumi voidaan myöntää olemaan voimassa enintään siihen asti, kun passin voimassaoloaika päättyy. (22.4.1999/537)

13 §

Viisumin myöntäminen

Viisumin myöntää ulkomailla Schengen-valtion diplomaatti- tai konsuliedustusto taikka tarvittaessa Schengenin yleissopimuksen 17 artiklan mukaisesti nimetty sopimuspuolen viranomainen. (10.7.1998/179 v. 2001)

Ulkoasiainministeriö antaa sisäasiainministeriötä kuultuaan Suomen edustustoille ohjeet viisuminmyöntämismenettelystä. (10.7.1998/179 v. 2001)

Viisumin ilman viisumia maahan saapuvalle myöntää ulkomaalaisvirasto tai maahantulopaikan passintarkastusviranomainen siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. (22.4.1999/537)

Paluuviisumin myöntää paikallispoliisi.

Paikallispoliisi voi pidentää viisumiin merkittyä oleskeluaikaa. Viisumiin merkitty oleskeluaika ei pidennettynäkään saa ylittää sen päättymispäivää eikä 12 §:ssä säädettyjä enimmäisaikoja. (22.4.1999/537)

Kielteisestä viisumipäätöksestä annetaan kirjallinen ilmoitus. (22.4.1999/537)

13 a § (22.4.1999/537)

Edellytykset viisumin myöntämiselle

Viisumi voidaan myöntää, jos ulkomaalainen täyttää 8 §:n 1 momentin 1 ja 3–5 kohdassa säädetyt maahantulon edellytykset. Hakijalta voidaan edellyttää luotettavan ja vakavaraisen yhtiön tai laitoksen myöntämä vakuutus sairauden ja tapaturman aiheuttamien kulujen varalta siten kuin asianomainen ministeriö tarkemmin päättää, ellei kahdenvälisestä sosiaaliturvasopimuksesta tai muusta Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Ilman viisumia maahan saapuvalle ulkomaalaiselle voidaan Suomessa myöntää viisumi, jos hän esittää painavan syyn, miksi viisumia ei ole hankittu ennen maahan saapumista.

14 §

Viisumin peruuttaminen ja raukeaminen

Viisumi voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on viisumia hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön.

Viisumin peruuttaa ulkomaalaisvirasto. Jos ulkomaalainen ei vielä ole saapunut maahan, viisumin voi peruuttaa myös edustusto, joka on myöntänyt viisumin. (3.2.1995/154)

Viisumin peruuttamisesta käännytyspäätöksen yhteydessä säädetään 39 §:ssä. (28.6.1993/639)

Viisumi raukeaa, kun ulkomaalainen karkotetaan maasta. (28.6.1993/639)

3 LUKU

Oleskelu

15 §

Oleskelulupa

Oleskeluluvalla tarkoitetaan ulkomaalaiselle muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävää lupaa toistuvasti saapua maahan ja oleskella täällä.

Oleskeluluvan voimassaolo edellyttää, että ulkomaalaisen passi tai muu matkustusasiakirja on voimassa.

16 §

Oleskelulupalajit

Oleskelulupia ovat määräaikainen oleskelulupa ja pysyvä oleskelulupa.

Määräaikainen oleskelulupa myönnetään vähintään yhdeksi vuodeksi, jollei ulkomaalaisen maassa oleskelun tarkoituksesta muuta johdu tai jollei ulkomaalainen hae oleskelulupaa lyhyemmäksi ajaksi.

Ulkomaalaiselle, joka on ollut Suomen kansalainen tai jonka vanhemmista ainakin toinen on tai on ollut Suomen kansalainen, määräaikainen oleskelulupa myönnetään kahdeksi vuodeksi, jollei hän hae oleskelulupaa lyhyemmäksi ajaksi.

Ulkomaalaiselle, joka on Euroopan talousalueen valtion tai Sveitsin kansalainen, määräaikainen oleskelulupa myönnetään viideksi vuodeksi. Sama koskee hänen puolisoaan, hänen huollettavia omiaan ja puolisonsa vanhempia sekä hänen omiaan ja puolisonsa lapsia, jotka ovat alle 21-vuotiaita tai huollettavia. Jos edellä mainitun ulkomaalaisen oleskelun arvioidaan kuitenkin kestävän yhtä vuotta lyhyemmän ajan, oleskelulupa voidaan myöntää oleskelun arvioiduksi kestoajaksi. (31.8.2001/763)

Pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, joka on oleskellut luvallisesti maassa yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan, jollei hänen maassa oleskelunsa tarkoituksesta muuta johdu tai jollei luvan myöntämistä vastaan ole erityisiä syitä. Kahden vuoden määräaika lasketaan oleskeluluvan alkamispäivästä. Pakolaisen osalta luvallisen oleskelun määräaika lasketaan kuitenkin maahantulopäivästä. (28.6.1993/639)

17 §

Oleskeluluvan myöntäminen ulkomailla

Oleskeluluvan myöntää ulkomailla Suomen diplomaattinen edustusto tai lähetetyn konsulin virasto. Oleskeluluvan voi myöntää myös muu Suomen edustusto, jos ulkoasiainministeriö on antanut tarvittavan valtuuden siinä palvelevalle nimetylle Suomen kansalaiselle.

Ulkoasiainministeriö antaa sisäasiainministeriötä kuultuaan edustustoille ohjeet oleskeluluvan myöntämismenettelystä.

18 § (22.4.1999/537)

Edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle ulkomailla olevalle henkilölle

Määräaikainen oleskelulupa voidaan myöntää:

1) jos ulkomaalaisella on suomalainen syntyperä tai muu side Suomeen;

2) jos ulkomaalainen tulee opiskelemaan Suomessa olevaan oppilaitokseen ja hänen toimeentulonsa on turvattu;

3) jos ulkomaalaiselle voidaan myöntää työlupa tai hänen toimeentulonsa Suomessa on muutoin turvattu;

4) jos painava humanitaarinen syy puoltaa luvan myöntämistä; tai

5) jos muu erityinen syy puoltaa luvan myöntämistä ja ulkomaalaisen toimeentulo Suomessa on turvattu.

18 a § (28.6.1996/511)

Edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevalle henkilölle, jolla on suomalainen syntyperä

Sen lisäksi, mitä tässä laissa muutoin säädetään, voidaan entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevalle henkilölle, jolla on suomalainen syntyperä, myöntää määräaikainen oleskelulupa:

1) jos hakija on itse, toinen hänen vanhemmistaan tai ainakin kaksi hänen neljästä isovanhemmastaan on tai on ollut merkittynä asiakirjaan kansallisuudeltaan suomalaiseksi; tai

2) jos hakijalla on muu yhteenkuuluvuutta osoittava side Suomeen ja suomalaisuuteen, mutta hän ei kykene asiakirjoilla osoittamaan täyttävänsä 1 kohdan edellytyksiä.

Oleskelulupa myönnetään myös edellä tarkoitetun henkilön aviopuolisolle sekä hänen huollettavanaan olevalle alle 18-vuotiaalle lapselleen. Aviopuolisoon rinnastetaan henkilö, jonka kanssa hakija elää jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija osallistuu lähtömaassa järjestettyyn maahanmuuttovalmennukseen, jollei ole perusteltua syytä poiketa tästä. Lisäksi edellytetään hakijan ilmaisemaa tahtoa muuttaa Suomeen vakinaisesti asumaan.

Selvitettäessä hakijan ilmaisemaa tahtoa muuttaa Suomeen vakinaisesti asumaan noudatetaan, mitä kotikuntalaissa (201/94) säädetään.

Suomalainen syntyperä osoitetaan alkuperäisin asiakirjoin tai, jos tämä ei ole mahdollista, muutoin luotettavalla tavalla.

18 b § (22.4.1999/537)

Perheenjäsen

Perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt rinnastetaan aviopuolisoihin. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä, paitsi jos heillä on yhteinen lapsi.

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalaisen perheenjäsenistä säädetään 16 §:n 4 momentissa. Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan (SopS 44/1991) liittyneiden valtioiden kansalaisten perheenjäsenistä on voimassa, mitä sopimuksessa on sovittu. (31.8.2001/763)

18 c § (22.4.1999/537)

Edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle ulkomailla olevalle henkilölle perhesiteen perusteella

Suomessa asuvan ulkomaalaisen, joka on saanut oleskeluluvan pakolaisuuden, suojelun tarpeen taikka tilapäisen suojelun perusteella, tai Suomessa asuvan Suomen taikka muun Pohjoismaan kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa, jollei luvan myöntämistä vastaan ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä. Oleskeluluvan myöntäminen ratkaistaan ottaen huomioon kaikki asiassa ilmenevät seikat kokonaisuudessaan. Kokonaisharkinnassa otetaan myös huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen maahan viettämään perhe-elämää, jos hänen perhesiteidensä voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne. (15.2.2002/130)

Muun kuin edellä 1 momentissa tai 18 a §:n 1 momentissa tarkoitetun pysyväisluonteisella tai pysyvällä oleskeluluvalla oleskelevan ulkomaalaisen perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa edellyttäen 1 momentissa säädetyn lisäksi, että hänen toimeentulonsa on turvattu.

Oleskelulupa voidaan myöntää 1 momentissa mainitun henkilön muulle omaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on tarkoitus Suomessa jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta henkilöstä. Lisäksi edellytetään, että luvan myöntämistä vastaan ei ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä.

Maassa tilapäisluonteisesti vähintään vuoden ajan oleskelevan henkilön perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa, jollei ole erityisiä syitä poiketa aikavaatimuksesta. Lisäksi edellytetään, että perheenjäsenen toimeentulo on turvattu ja että luvan myöntämistä vastaan ei ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä.

Suomessa oleskelevaan henkilöön rinnastetaan tässä pykälässä tarkoitetuissa asioissa sellainen ulkomaalainen, joka on saanut oleskeluluvan Suomeen muuttamista varten, vaikka hän ei vielä asukaan Suomessa, ellei tätä rinnastusta vastaan ole erityisiä syitä.

18 d § (22.4.1999/537)

Menettely haettaessa oleskelulupaa perhesiteen perusteella

Oleskelulupaa perhesiteen perusteella voi hakea ulkomailla oleskelulupaa vailla oleva ulkomaalainen (hakija) tai asian voi panna vireille hakijan Suomessa jo laillisesti oleskeleva perheenjäsen.

Oleskeluluvan edellytysten selvittämiseksi on 1 momentissa mainittuja asianosaisia kuultava. Hakija voidaan kuulemista varten velvoittaa henkilökohtaisesti saapumaan Suomen edustustoon, jollei sitä asian selvitettyyn tilaan nähden ole pidettävä tarpeettomana.

Asian ratkaisemista ei estä se, että hakija ei ole saapunut henkilökohtaisesti kuultavaksi tai häntä ei ole muullakaan tavalla voitu kuulla.

18 e § (4.2.2000/114)

Perhesiteen selvittäminen DNA-tutkimuksen avulla

Ulkomaalaisvirasto voi varata hakijalle ja luvallisesti Suomessa oleskelevalle perheenjäsenelle tilaisuuden osoittaa biologinen sukulaisuus toteen valtion varoista kustannettavan DNA-tutkimuksen avulla, jos biologiseen sukulaisuuteen perustuvasta perhesiteestä ei muutoin voida saada riittävää selvitystä ja jos DNA-tutkimuksen avulla on mahdollista saada olennaista näyttöä perhesiteestä.

Asianosaiselle on annettava asianmukaiset tiedot DNA-tutkimuksen tarkoituksesta ja luonteesta sekä siihen liittyvistä seurauksista ja vaaroista. DNA-tutkimuksen suorittaminen edellyttää, että tutkittava on antanut tietoon ja vapaaseen tahtoon perustuvan kirjallisen suostumuksensa. Tutkimustietoja ei voida käyttää muuhun tarkoitukseen kuin oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä olevan perhesiteen selvittämiseen tutkittavan henkilön antamassa suostumuksessa yksilöidyissä tapauksissa.

Jos asianosainen on tahallaan antanut perhesiteestään vääriä tietoja, joiden perusteella hänet ja hänen ilmoittamansa perheenjäsen on ohjattu DNA-tutkimukseen, ulkomaalaisvirasto voi velvoittaa hänet korvaamaan valtiolle tutkimuskulut, jollei tämä ole olosuhteisiin nähden kohtuutonta.

18 f § (4.2.2000/114)

DNA-tutkimuksen suorittaminen

DNA-testi toimitetaan Kansanterveyslaitoksessa tai Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksessa. DNA-testin toimittajan on viipymättä lähetettävä DNA-tyypityksen perusteella annettu lausunto ulkomaalaisvirastolle. Kun ulkomaalaisvirasto on ratkaissut asian, se ilmoittaa testin toimittajalle, että näytteet ja DNA-tunnistetiedot hävitetään.

DNA-testiä varten tarpeelliset näytteet ottaa Suomessa Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksessa tai terveyskeskuksessa terveydenhuollon ammattihenkilö. Näyte lähetetään 1 momentissa tarkoitetulle testin toimittajalle.

DNA-testiä varten tarpeelliset näytteet ottaa ulkomailla Suomen edustustossa tai edustuston järjestämissä tiloissa terveydenhuollon ammattihenkilö. Näyte lähetetään 1 momentissa tarkoitetulle testin toimittajalle.

Testinäytteen ottamisen valvoo ja näytteenantajan henkilöllisyyden varmistaa Suomessa paikallispoliisi ja ulkomailla edustuston tai ulkomaalaisviraston virkamies tai poliisi.

DNA-tutkimuksen suorittamisesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Ks. DNA-tutkimuksen suorittamisesta UlkomaalaisA 142/1994 8 c §.

19 § (3.2.1995/154)

Oleskeluluvan myöntäminen Suomessa

Oleskeluluvan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle myöntää ulkomaalaisvirasto. Ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle 16 §:n 4 momentissa tarkoitetulle henkilölle myöntää määräaikaisen oleskeluluvan kuitenkin paikallispoliisi.

Oleskeluluvan 18 §:n 4 kohdassa tarkoitetun painavan humanitaarisen syyn ja 18 c §:ssä tarkoitetun perhesiteen perusteella myöntää ulkomaalaisvirasto. Oleskeluluvan pakolaiskiintiön puitteissa Suomeen otettavalle henkilölle myöntää ulkomaalaisvirasto. (22.4.1999/537)

Uuden määräaikaisen oleskeluluvan ja pysyvän oleskeluluvan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myöntää paikallispoliisi. Jollei paikallispoliisi katso voivansa erityisestä syystä myöntää pysyvää oleskelulupaa, sen on saatettava asia ulkomaalaisviraston ratkaistavaksi.

Oleskeluluvan Suomessa olevan diplomaattisen edustuston tai lähetetyn konsulin viraston henkilökuntaan kuuluvalle ja hänen perheenjäsenelleen myöntää ulkoasiainministeriö. Henkilökuntaan kuuluvalle kolmannen valtion kansalaiselle ja hänen perheenjäsenelleen sekä henkilökunnan yksityisessä palveluksessa olevalle oleskeluluvan myöntää kuitenkin ulkomaalaisvirasto tai paikallispoliisi.

Oleskeluluvan myöntämisestä kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella säädetään 5 luvussa. (22.4.1999/537)

20 § (22.4.1999/537)

Edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle Suomessa olevalle henkilölle

Ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle voidaan määräaikainen oleskelulupa myöntää Suomessa, jos:

1) ulkomaalainen on ollut Suomen kansalainen tai ainakin toinen hänen vanhemmistaan on tai on ollut syntyperäinen Suomen kansalainen;

2) ulkomaalainen on jo ennen Suomeen saapumistaan asunut yhdessä Suomessa asuvan aviopuolisonsa kanssa tai elänyt jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa Suomessa asuvan henkilön kanssa; taikka

3) oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Ilman oleskelulupaa muussa kuin matkailutarkoituksessa maahan saapuvalle 16 §:n 4 momentissa tarkoitetulle henkilölle myönnetään määräaikainen oleskelulupa.

Pysyvän oleskeluluvan myöntämisestä säädetään 16 §:n 5 momentissa.

21 §

Oleskeluluvan peruuttaminen

Oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut vaikuttaa päätöksen sisältöön. Määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa myös muusta painavasta syystä.

Oleskeluluvan peruuttaa luvan myöntänyt viranomainen. Jos ulkomaalainen on jo saapunut maahan, edustuston myöntämän luvan voi kuitenkin peruuttaa vain ulkomaalaisvirasto. (3.2.1995/154)

Määräaikaisen oleskeluluvan peruuttamisesta käännytyspäätöksen yhteydessä säädetään 39 §:ssä. (28.6.1993/639)

22 §

Oleskeluluvan raukeaminen

Oleskelulupa raukeaa, kun ulkomaalainen:

1) karkotetaan maasta;

2) on ilmoittanut muuttavansa pois maasta; tai

3) on oleskellut yhtäjaksoisesti kaksi vuotta maan ulkopuolella.

Ulkomaalaisvirasto voi hakemuksesta päättää, että oleskelulupa ei 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa raukea. (3.2.1995/154)

4 LUKU

Työnteko

23 §

Työlupa

Työluvalla tarkoitetaan lupaa tehdä Suomessa ansiotyötä.

Ulkomaalaisen oikeudesta harjoittaa elinkeinoa säädetään erikseen.

24 §

Työlupavelvollisuus

Ulkomaalaisella, joka aikoo Suomessa ryhtyä ansiotyöhön, on oltava työlupa, jollei 25 §:stä muuta johdu.

Ulkomaalaisella, joka otetaan Suomessa palvelukseen suomalaiseen alukseen, on oltava työlupa, jollei työministeriö toisin määrää.

Työlupaa on haettava ennen maahan saapumista. Ilman työlupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle työlupa voidaan myöntää, jos hän ei aikaisemmin ole ollut velvollinen hankkimaan työlupaa tai jos luvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

25 §

Työlupavelvollisuudesta vapautetut

Työlupaa ei tarvitse ulkomaalainen:

1) joka on saanut pysyvän oleskeluluvan; taikka

2) joka on saanut määräaikaisen oleskeluluvan ja:

a) joka on ollut Suomen kansalainen tai jonka vanhemmista ainakin toinen on tai on ollut Suomen kansalainen;

b) joka on Suomen kansalaisen tai Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla asuvan ulkomaalaisen aviopuoliso, hänen kanssaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävä henkilö tai alle 18-vuotias naimaton lapsi; taikka (22.4.1999/537)

c) joka on 35 §:ssä tarkoitettu pakolainen taikka joka on saanut oleskeluluvan 31 §:n mukaan suojelun tarpeen tai 34 e §:n mukaan tilapäisen suojelun perusteella. (15.2.2002/130)

Oleskeluluvan saanut opiskelija ei tarvitse työlupaa osa-aikaiseen tai loma-aikana tehtävään työhön.

Euroopan talousalueen valtion ja Sveitsin kansalainen, heidän puolisonsa ja alle 21-vuotiaat taikka huollettavat lapsensa eivät tarvitse työlupaa. (31.8.2001/763)

Asetuksella säädetään, missä ammatissa, toimessa tai tehtävässä ulkomaalainen ei tarvitse työlupaa. (28.6.1993/640)

Ulkomaalainen, joka on turvapaikanhakijana oleskellut Suomessa kolme kuukautta, saa tehdä työtä ilman työlupaa siten kuin asianomainen ministeriö tarkemmin päättää. (22.4.1999/537)

26 §

Työluvan myöntäminen

Ulkomailla työluvan myöntää 17 §:n 1 momentissa mainittu edustusto, jollei siihen työviranomaisen kannan perusteella ole estettä. (28.6.1993/639)

Maassa olevalle ulkomaalaiselle työluvan myöntää ulkomaalaisvirasto tai paikallispoliisi oleskeluluvan yhteydessä. Maassa olevalle ulkomaalaiselle, jolla on määräaikainen oleskelulupa, työluvan myöntää paikallispoliisi. Ennen työluvan myöntämistä tulee hankkia työviranomaisen lausunto, jollei asianomainen ministeriö toisin päätä. (22.4.1999/537)

3 momentti on kumottu L:lla 22.4.1999/537.

27 §

Työluvan voimassaoloaika ja työlupaan tehtävät rajoitukset

Työlupa myönnetään vähintään yhdeksi vuodeksi, jollei työn laadusta tai kestosta taikka ulkomaalaisen oleskelun tarkoituksesta muuta johdu taikka jollei työluvan myöntämiseen lyhyemmäksi ajaksi työviranomaisen kannan perusteella ole muuta painavaa syytä.

Työlupa myönnetään määrätylle alalle, mutta lupaan voidaan liittää työnantajaa, työluvan alueellista kelpoisuutta tai työn laatua koskevia rajoituksia.

Työlupa voidaan myöntää myös ilman 2 momentissa mainittuja rajoituksia, mikäli siihen työviranomaisen kannan perusteella on painava syy.

Työlupa raukeaa, kun oleskelulupa lakkaa olemasta voimassa.

28 §

Työlupaa varten vaadittavat selvitykset

Työlupahakemukseen voidaan edellyttää liitettäväksi selvitys hakijan terveydentilasta, ammattitaidosta, koulutuksesta ja työkokemuksesta sekä tieto siitä, onko hänet tuomittu vapausrangaistukseen.

29 §

Työnantajan velvollisuudet

Työnantajan on ennen ulkomaalaisen työsuhteen alkamista varmistauduttava, että ulkomaalaisella on työlupa tai että hän ei tarvitse työlupaa. Jos työlupa on myönnetty määräajaksi, työnantajan on työsuhteen jatkuessa varmistauduttava, että ulkomaalaiselle on myönnetty uusi työlupa.

Työnantajan on annettava työviranomaiselle vakuutus siitä, että ulkomaalaiselle maksettava palkka ja muut työehdot ovat voimassa olevien työehtosopimusten mukaiset tai, milloin alalla ei ole työehtosopimusta, että ne vastaavat suomalaisiin työntekijöihin noudatettavaa käytäntöä.

Ulkomaisen työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden työskennellessä urakointi- tai aliurakointityössä taikka vuokratyövoimana sovelletaan 1 ja 2 momentin säännöksiä työnantajan velvollisuuksista urakan tai aliurakan antajaan taikka työn teettäjään. Noudatettavien työehtojen osalta sovelletaan kuitenkin, mitä lähetetyistä työntekijöistä annetussa laissa (1146/1999) säädetään. (9.12.1999/1148)

4 momentti on kumottu L:lla 9.12.1999/1148.

5 LUKU

Kansainvälisen suojelun antaminen (22.4.1999/537)

30 §

Turvapaikan antaminen

Ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka ja myönnetään oleskelulupa, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. (22.4.1999/537)

Turvapaikka voidaan jättää antamatta erityisesti, jos:

1) siihen Suomen turvallisuuden johdosta on erityistä syytä;

2) ulkomaalainen on tehnyt kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisen rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan taikka törkeän muun rikoksen kuin poliittisen rikoksen;

3) ulkomaalainen on oleskellut pakolaisten oikeusasemaa koskevaan sopimukseen liittyneessä tai muussa turvallisessa valtiossa, jossa hän on hakenut turvapaikkaa tai jossa hänellä olisi oleskelunsa aikana ollut tilaisuus hakea turvapaikkaa; tai

4) Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä passintarkastuksen poistamisesta Pohjoismaiden välisillä rajoilla tehdyn sopimuksen (SopS 10/58) mukaan toinen sopimusvaltio on velvollinen ottamaan takaisin ulkomaalaisen.

5) Dublinissa 15 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioon jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion ratkaisemisesta (jäljempänä Dublininyleissopimus) mukaan toinen sopimusvaltio on velvollinen ottamaan vastuun turvapaikanhakijasta. (31.10.1997/1183)

31 § (22.4.1999/537)

Suojelun tarve

Maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella silloin, kun häntä uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu taikka hän aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi ei voi sinne palata.

32 §

Turvapaikkahakemus

Turvapaikkahakemus jätetään poliisille tai passintarkastajalle. Turvapaikkahakemukseen sisältyy oleskelulupahakemus. (28.6.1993/639)

Ulkomaalaisen on haettava turvapaikkaa maahan saapuessaan tai pian sen jälkeen. Turvapaikka voidaan antaa myöhemminkin tehdystä hakemuksesta, jos olosuhteet ulkomaalaisen kotimaassa tai maassa, jossa hän vakinaisesti asuu, ovat hänen täällä ollessaan muuttuneet niin, että turvapaikan antaminen on perusteltua.

3 momentti on kumottu L:lla 19.12.1997/1269.

4 momentti on kumottu L:lla 22.4.1999/537.

32 a § (30.6.2000/648)

Turvapaikkatutkinta

Turvapaikkaa tai suojelun tarpeen perusteella oleskelulupaa hakevan ulkomaalaisen henkilöllisyyden, matkareitin ja maahantulon selvittää poliisi tai rajavartiolaitos.

Ulkomaalaisvirasto tai poliisi suorittaa turvapaikkakuulustelun. Turvapaikkakuulustelussa selvitetään perusteet, jotka hakija esittää häneen kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kohdistuvasta vainosta tai muista oikeudenloukkauksista.

Turvapaikkakuulustelussa turvapaikanhakijalta on erityisesti tiedusteltava, miten hän suhtautuu mahdolliseen maasta poistamiseen turvalliseen turvapaikka- tai alkuperämaahan sekä maahantulokieltoon. Lisäksi on selvitettävä, onko hakijalla muita perusteita maahan jäämiselle.

33 §

Turvapaikkahakemuksen ratkaiseminen

Turvapaikkahakemuksen ratkaisee ulkomaalaisvirasto. (3.2.1995/154)

Vähemmistövaltuutetulle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi turvapaikkahakemuksen käsittelyssä, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. (13.7.2001/661)

Päätöksen Dublinin yleissopimuksen mukaisesta turvapaikanhakijasta vastuun ottamisesta ja pyynnön tekemisestä toiselle sopimusvaltiolle tekee ulkomaalaisvirasto. (31.10.1997/1183)

33 a § (30.6.2000/648)

Turvallinen turvapaikkamaa

Turvalliseksi turvapaikkamaaksi turvapaikanhakijalle voidaan katsoa valtio, joka ilman maantieteellistä varaumaa on liittynyt pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen (SopS 77/1968), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 8/1976) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (SopS 60/1989) ja noudattaa niitä.

33 b § (30.6.2000/648)

Turvallinen alkuperämaa

Turvalliseksi alkuperämaaksi turvapaikanhakijalle voidaan katsoa valtio, jossa hänellä ei ole vainon tai vakavien ihmisoikeusloukkausten vaaraa.

Turvallisen alkuperämaan arvioinnissa otetaan erityisesti huomioon:

1) toimiiko valtiossa vakaa ja demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä;

2) onko valtiossa riippumaton oikeuslaitos ja vastaako oikeudenkäytön taso oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettavia vaatimuksia; ja

3) onko valtio liittynyt keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja onko valtiossa tapahtunut vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

33 c § (30.6.2000/648)

Turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta tulevan ulkomaalaisen turvapaikkahakemuksen ratkaiseminen

Ulkomaalaisvirasto voi hylätä turvapaikka- ja oleskelulupahakemuksen sekä päättää samalla käännyttämisestä, jos ulkomaalainen on saapunut:

1) 33 a §:ssä tarkoitetusta turvallisesta turvapaikkamaasta, jossa hän olisi voinut saada 30 tai 31 §:ssä tarkoitettua suojelua ja jonne hänet voidaan turvallisesti palauttaa; tai

2) 33 b §:ssä tarkoitetusta turvallisesta alkuperämaasta, jossa hän ei ole vaarassa joutua 30 tai 31 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi ja jonne hänet voidaan turvallisesti palauttaa.

Turvapaikan ja oleskeluluvan myöntämisen edellytykset arvioidaan kunkin turvapaikanhakijan osalta yksilöllisesti ottaen huomioon hakijan esittämät selvitykset olosuhteistaan asianomaisessa valtiossa sekä tiedot valtion oloista. Viranomaisen on selvitettävä hakijalta erityisesti ne perusteet, joiden vuoksi tämä katsoo, ettei kyseinen valtio ole hänelle turvallinen.

Ulkomaalaisviraston on ratkaistava hakemus viimeistään seitsemän päivän kuluessa siitä, kun turvapaikkakuulustelupöytäkirja on valmistunut ja kirjattu ulkomaalaisvirastossa.

Ulkomaalaisvirasto antaa turvalliseen turvapaikkamaahan palautettavalle ulkomaalaiselle asiakirjan, josta ilmenee, että hänen turvapaikkahakemustaan ei ole tutkittu aineellisesti Suomessa. Asiakirjaa ei anneta, kun turvapaikkahakemus ratkaistaan 34 b §:n nojalla.

34 § (30.6.2000/648)

Ilmeisen perusteeton turvapaikkahakemus

Turvapaikkahakemus voidaan katsoa ilmeisen perusteettomaksi, jos:

1) sen perusteeksi ei ole esitetty vakavia ihmisoikeusloukkauksia tai muita sellaisia perusteita, jotka liittyvät palautuskieltoihin tai vainon pelkoon rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi;

2) hakijan tarkoituksena on käyttää väärin turvapaikkamenettelyä; tai

3) turvapaikanhakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, jonne hänet voidaan turvallisesti palauttaa, ja ulkomaalaisvirasto ei painavasta syystä ole voinut ratkaista turvapaikkahakemusta 33 c §:ssä säädetyn ajan kuluessa.

34 a § (30.6.2000/648)

Ilmeisen perusteettoman turvapaikka- hakemuksen ratkaiseminen

Kun ulkomaalaisvirasto hylkää 34 §:n nojalla turvapaikkahakemuksen ilmeisen perusteettomana ja siihen liittyvän oleskelulupahakemuksen, ulkomaalaisvirasto päättää samalla käännyttämisestä.

34 b § (30.6.2000/648)

Turvapaikkahakemuksen ratkaiseminen sovellettaessa Dublinin yleissopimusta tai pohjoismaista passintarkastussopimusta

Ulkomaalaisvirasto voi hylätä turvapaikka- ja oleskelulupahakemuksen sekä päättää samalla käännyttämisestä, jos ulkomaalainen:

1) voidaan lähettää toiseen valtioon, joka on Dublinin yleissopimuksen mukaan vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä; tai

2) voidaan palauttaa toiseen pohjoismaahan Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä passintarkastuksen poistamisesta pohjoismaiden välisillä rajoilla tehdyn sopimuksen nojalla.

Poliisi antaa Dublinin yleissopimusta soveltavaan valtioon palautettavalle ulkomaalaiselle yleissopimuksen mukaisen kulkuluvan.

34 c § (30.6.2000/648)

Uuden turvapaikka- tai oleskelulupahakemuksen ratkaiseminen

Ulkomaalaisvirasto voi hylätä turvapaikka- tai oleskelulupahakemuksen sekä päättää samalla käännyttämisestä, jos ulkomaalainen, joka edelleen oleskelee Suomessa, tekee uuden hakemuksen sen jälkeen, kun hän on ulkomaalaisvirastolta tai hallintotuomioistuimelta saanut kielteisen päätöksen aikaisempaan hakemukseensa, ja uusi hakemus ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Uusi hakemus voidaan samoin hylätä, jos ulkomaalainen maasta poistuttuaan lyhyen ajan kuluessa palaa Suomeen eikä uusi hakemus sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Uuden hakemuksen tekeminen ei myöskään lykkää aikaisemman käännyttämispäätöksen täytäntöönpanoa.

Edellä 32 a §:ssä tarkoitettua turvapaikkakuulustelua ei suoriteta, jos turvapaikkahakemuksesta ei ilmene uusia asiaan vaikuttavia perusteita.

34 d § (15.2.2002/130)

Tilapäinen suojelu

Tilapäistä suojelua voidaan antaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle, jonka turvallinen paluu kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa ei ole mahdollinen sen vuoksi, että maasta tai sen lähialueilta on tapahtunut ihmisten joukkopako aseellisen selkkauksen tai muun väkivaltatilanteen taikka ympäristökatastrofin vuoksi. Tilapäisen suojelun antaminen edellyttää, että suojelun tarve voidaan arvioida lyhytaikaiseksi. Tilapäisen suojelun kesto on yhteensä enintään kolme vuotta.

Valtioneuvosto päättää yleisistunnossa väestöryhmästä, johon tilapäistä suojelua voidaan soveltaa, sekä ajanjaksosta, jolloin oleskelulupia tilapäisen suojelun perusteella voidaan myöntää.

34 e § (15.2.2002/130)

Oleskeluluvan myöntäminen tilapäisen suojelun perusteella

Tilapäisen suojelun tarpeessa olevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää tilapäisluonteinen oleskelulupa enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan.

Ulkomaalaisvirasto myöntää ensimmäisen oleskeluluvan. Jos suojelun tarve jatkuu, poliisi myöntää uuden oleskeluluvan enintään siihen saakka, kun tilapäiselle suojelulle valtioneuvoston päätöksessä määrätty ajanjakso päättyy.

Oleskelulupa tilapäisen suojelun perusteella voidaan jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle taikka jos on perusteltua syytä epäillä hänen syyllistyneen pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (SopS 77/1968) 1 artiklan F kappaleessa tarkoitettuun tekoon.

34 f § (15.2.2002/130)

Tilapäistä suojelua saavan ulkomaalaisen turvapaikkahakemuksen käsittely

Ulkomaalaisen tekemän turvapaikkahakemuksen käsittely keskeytetään siksi ajaksi, jonka hänelle tilapäisen suojelun perusteella myönnetty oleskelulupa on voimassa. Turvapaikkahakemus voidaan kuitenkin tilapäisen suojelun aikana käsitellä, jos tähän ilmenee perusteltua syytä. Turvapaikkahakemus on otettava käsiteltäväksi, jos tilapäisen suojelun kestäessä tulee vireille menettely hakijan poistamiseksi maasta.

Tilapäisen suojelun päätyttyä turvapaikkahakemuksen käsittely raukeaa, jos hakija ei ulkomaalaisviraston häneltä sitä kirjallisesti tiedusteltua ilmoita, että hän haluaa turvapaikkahakemuksensa käsittelyä.

Turvapaikkahakemuksen käsittely raukeaa, jos ulkomaalainen tilapäisen suojelun perusteella myönnetyn oleskeluluvan voimassa ollessa tai sen voimassaoloajan päätyttyä peruuttaa turvapaikkahakemuksensa tai muuttaa maasta pois.

35 §

Pakolainen

Pakolainen on ulkomaalainen, joka on:

1) saanut turvapaikan Suomessa;

2) saanut oleskeluluvan kiintiön puitteissa Suomeen otettuna pakolaisena; (22.4.1999/537)

3) perhesiteen perusteella oleskeluluvan saanut 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun ulkomaalaisen perheenjäsen, jos hänet on olosuhteet huomioon ottaen katsottava pakolaiseksi. (22.4.1999/537)

4 kohta on kumottu L:lla 22.4.1999/537.

5 kohta on kumottu L:lla 22.4.1999/537.

Pakolaiselle annetaan pyynnöstä selvitys siitä, että hän on pakolainen (pakolaisselvitys).

36 §

Pakolaisuuden lakkaaminen

Henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän:

1) vapaaehtoisesti uudelleen turvautuu kansalaisuusvaltionsa suojeluun;

2) menetettyään kansalaisuutensa saa sen takaisin omasta vapaasta tahdostaan;

3) saa toisen valtion kansalaisuuden ja voi turvautua uuden kansalaisuusvaltionsa suojeluun;

4) vapaaehtoisesti asettuu asumaan maahan, josta pakeni tai jonka ulkopuolelle jäi vainon pelosta; tai

5) ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta.

Pakolaisuuden lakkaamisesta päättää ulkomaalaisvirasto. (3.2.1995/154)

6 LUKU

Maahantulon estäminen ja maasta poistaminen

37 § (22.4.1999/537)

Käännyttämisen perusteet

Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos:

1) hän ei täytä 8 §:ssä säädettyjä maahantulon edellytyksiä;

2) hänellä ei ole vaadittavaa työlupaa;

3) hän kieltäytyy antamasta passintarkastuksessa tarpeellisia tietoja henkilöllisyydestään tai matkastaan taikka antaa tahallansa näitä koskevia vääriä tietoja;

4) hänen voidaan perustellusti epäillä hankkivan tuloja epärehellisin keinoin tai myyvän seksuaalipalveluja;

5) hänen voidaan tuomitun vapausrangaistuksen perusteella tai muutoin perustellusti olettaa syyllistyvän Suomessa tai muussa Pohjoismaassa rikokseen, josta on säädetty ankarampi rangaistus kuin yksi vuosi vankeutta; (12.7.2002/592)

L:lla 592/2002 muutettu 5 kohta tulee voimaan 1.12.2002. Aiempi sanamuoto kuuluu:

5) hänen voidaan tuomitun vapausrangaistuksen perusteella tai muutoin perustellusti olettaa syyllistyvän Suomessa tai muussa pohjoismaassa rikokseen, josta on säädetty ankarampi rangaistus kuin yksi vuosi vankeutta; tai

6) hänen voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusti olettaa ryhtyvän Suomessa sabotaasiin, vakoiluun, laittomaan tiedustelutoimintaan tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan; tai (12.7.2002/592)

L:lla 592/2002 muutettu 6 kohta tulee voimaan 1.12.2002. Aiempi sanamuoto kuuluu:

6) hänen voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusti olettaa ryhtyvän Suomessa sabotaasiin, vakoiluun, laittomaan tiedustelutoimintaan tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan.

7) on tehty sellainen häntä koskeva maastapoistamispäätös, jota tarkoitetaan kolmansien maiden kansalaisia koskevien maastapoistamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun neuvoston direktiivin 2001/40/EY 1–3 artiklassa. (12.7.2002/592)

L:lla 592/2002 lisätty 7 kohta tulee voimaan 1.12.2002.

Käännyttää voidaan myös ulkomaalainen, jonka oleskelun jatkaminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa mutta jolle sitä ei ole myönnetty.

Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva oleskeluoikeus, saa käännyttää vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. (31.8.2001/763)

38 § (22.4.1999/537)

Käännyttäminen

Ulkomaalainen on käännytettävä niin pian kuin on voitu selvittää, että hänen maahantuloaan tai maassa oleskeluaan ei voida sallia. Käännyttämistä harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen.

Ketään ei saa käännyttää alueelle, jolla hän voi joutua 30 tai 31 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

39 § (22.4.1999/537)

Käännyttämisestä päättäminen

Passintarkastusviranomainen tai poliisi päättää käännyttämisestä asianomaisen ministeriön antamien ohjeiden mukaan. Jos käännyttäminen tapahtuu 37 §:n 2 momentin nojalla tai jos ulkomaalainen on hakenut turvapaikkaa Suomessa, käännyttämisestä päättää kuitenkin ulkomaalaisvirasto.

Passintarkastusviranomainen tai poliisi voi saattaa asian ulkomaalaisviraston ratkaistavaksi, jos käännyttämistä koskevalla asialla on merkitystä 37 §:n soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa. Ulkomaalaisvirasto voi myös omasta aloitteestaan ottaa käännyttämistä koskevan asian ratkaistavakseen.

Jos käännytettävällä on viisumi tai Suomen edustuston myöntämä määräaikainen oleskelulupa ja käännyttäminen tapahtuu 37 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla, käännytyspäätöksen tekijä peruuttaa viisumin tai oleskeluluvan.

Passintarkastusviranomaisen tai poliisin on tehtävä päätös käännyttämisestä 37 §:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ulkomaalainen on saapunut Suomeen. Ulkomaalaisvirasto voi päättää käännyttämisestä kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen yhteydessä.

40 §

Maasta karkottamisen perusteet

Maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen:

1) joka oleskelee maassa ilman vaadittavaa passia tai oleskelulupaa;

2) joka lyhyen maassa oleskelun aikana on saattanut itsensä kykenemättömäksi huolehtimaan itsestään;

3) joka on syyllistynyt rikokseen, josta on säädetty rangaistuksena yksi vuosi vankeutta tai sitä ankarampi rangaistus, taikka joka on toistuvasti syyllistynyt rikoksiin;

4) joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle; tai

5) joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusti olettaa ryhtyvän sabotaasiin, vakoiluun, laittomaan tiedustelutoimintaan taikka Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavaan toimintaan.

(22.4.1999/537)

Pakolaisen saa karkottaa vain, jos:

1) edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa karkottamiseen on kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuva erityinen syy; taikka

2) jos hänet on tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta ja tuomio on saanut lainvoiman.

Ulkomaalaisen, jolla on Euroopan talousaluetta koskevaan sopimukseen taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen perustuva oleskeluoikeus, saa karkottaa vain yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvasta syystä. (31.8.2001/763)

41 §

Maasta karkottaminen

Maasta karkottamista harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Näitä ovat ainakin ulkomaalaisen oleskelun pituus, lapsen ja vanhemman suhde, perhesiteet ja muut siteet Suomeen sekä 40 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa myös rikoksen tai rikosten laatu.

Ketään ei saa karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua 30 tai 31 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. (22.4.1999/537)

42 §

Maasta karkottamisesta päättäminen

Maasta karkottamisesta päättää poliisin esityksestä ulkomaalaisvirasto. Ulkomaalaisvirasto voi päättää maasta karkottamisesta valtion turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavan toiminnan perusteella ilman poliisin esitystäkin. (3.2.1995/154)

Ulkomaalaiselle ja vähemmistövaltuutetulle on aina varattava tilaisuus tulla kuulluksi ulkomaalaisen karkottamista koskevassa asiassa. (13.7.2001/661)

43 § (3.2.1995/154)

Maahantulokielto

Maasta karkottamista koskevassa päätöksessä samoin kuin ulkomaalaisviraston tekemässä käännyttämistä koskevassa päätöksessä ulkomaalainen voidaan määrätä maahantulokieltoon enintään viideksi vuodeksi tai toistaiseksi.

Maahantulokielto voidaan muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi peruuttaa joko kokonaan tai määräajaksi. Peruuttamisesta päättää ulkomaalaisvirasto.

44 §

Takaisin kuljettaminen ja erinäiset kustannukset

Jos ulkomaalainen käännytetään, on ulkomaalaisen tänne kuljettanut liikenteenharjoittaja velvollinen kuljettamaan hänet takaisin sinne, mistä hänet on otettu kuljetettavaksi. (28.6.1993/639)

Jollei ulkomaalaisella ole varoja paluumatkaa varten, liikenteenharjoittaja on velvollinen suorittamaan kuljetuksen omalla kustannuksellaan. Jos käännyttäminen on johtunut passin, viisumin, oleskeluluvan, työluvan tai varojen puutteesta ja ulkomaalainen tarvitsee saattajan, on liikenteenharjoittaja velvollinen suorittamaan myös saattajan mukanaolosta aiheutuvat kustannukset. Liikenteenharjoittajalla ei ole oikeutta saada valtiolta korvausta kuljetuksesta aiheutuneista kustannuksista. (28.6.1993/639)

Jos ulkomaalainen on jäänyt ilman vaadittavaa passia, viisumia tai oleskelulupaa maahan aluksesta, aluksen päällikkö sekä laivanisäntä ja tämän käyttämä laivanselvitysliike ovat velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan ne kustannukset, joita valtiolle on aiheutunut ulkomaalaisen maassa oleskelusta ja käännyttämisestä. (22.4.1999/537)

Mitä 3 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti, jos ulkomaalainen on jäänyt ilman vaadittavaa passia, viisumia tai oleskelulupaa maahan ilma-aluksesta.

7 LUKU

Turvaamistoimet

45 §

Ilmoittautumisvelvollisuus ja muut valvontakeinot

Milloin sen selvittäminen, voidaanko ulkomaalaisen maahantulo sallia, sitä erityisesti vaatii taikka milloin ulkomaalainen on päätetty käännyttää tai karkottaa maasta taikka häntä koskevaa sellaista päätöstä valmistellaan, voidaan hänet velvoittaa määräaikoina ilmoittautumaan poliisin luona, kunnes on selvitetty, voidaanko hänen maahantulonsa sallia, taikka kunnes hänet on käännytetty tai karkotettu maasta tai asia muutoin ratkaistu. (28.6.1993/639)

Ulkomaalainen voidaan 1 momentissa mainituissa tapauksissa määrätä luovuttamaan passinsa tai matkalippunsa poliisin haltuun, asettamaan poliisin määräämä vakuus taikka ilmoittamaan poliisille paikka, josta hän on tavoitettavissa.

46 §

Säilöönotto

Jos 45 §:n 1 momentissa tarkoitettujen olosuhteiden vallitessa ulkomaalaisen henkilökohtaiset ja muut olosuhteet huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa, että hän piileskelee tai tekee rikoksia täällä, taikka jos ulkomaalaisen henkilöllisyys on selvittämättä, voidaan ulkomaalainen 45 §:ssä mainittujen valvontakeinojen käyttämisen asemesta ottaa säilöön.

Alle 18-vuotiasta ei saa ottaa säilöön kuulematta sosiaaliviranomaista tai vähemmistövaltuutettua. (13.7.2001/661)

Säilöön otetun ulkomaalaisen asia on käsiteltävä kiireellisenä.

47 § (15.2.2002/117)

Säilöönotosta päättäminen ja säilöön otetun sijoittaminen

Säilöönotosta päättää kihlakunnan poliisilaitoksen, keskusrikospoliisin, suojelupoliisin tai liikkuvan poliisin päällystöön kuuluva virkamies. Lyhytaikaisesta, enintään 48 tuntia kestävästä säilöönotosta voi päättää myös vähintään majurin arvoinen rajavartiomies. Säilöön otetulle tai tämän edustajalle on ilmoitettava säilöönoton peruste.

Säilöön otettu ulkomaalainen on mahdollisimman pian sijoitettava säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa (116/2002) tarkoitettuun säilöönottoyksikköön.

Edellä 1 momentissa mainittu virkamies voi päättää säilöön otetun ulkomaalaisen poikkeuksellisesta sijoittamisesta poliisin pidätystiloihin, jos:

1) säilöönottoyksiköt ovat tilapäisesti täynnä; tai

2) ulkomaalainen otetaan säilöön kaukana lähimmästä säilöönottoyksiköstä, jolloin säilöönotto saa kestää enintään neljä vuorokautta.

Alle 18-vuotias voidaan sijoittaa poliisin pidätystiloihin vain yhdessä perheensä tai huoltajansa kanssa.

Poliisin pidätystiloihin sijoitettuun ulkomaalaiseen sovelletaan, mitä säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetussa laissa säädetään. Pidätystilojen järjestyksen ja turvallisuuden säilyttämiseksi ulkomaalaiseen voidaan kuitenkin soveltaa tarpeellisin osin, mitä tutkintavankeudesta annetun lain (615/1974) 5–7 §:ssä säädetään edellyttäen, että toimenpiteet ovat sopusoinnussa hänen säilöönottamisensa perusteen kanssa.

48 §

Säilöönotosta ilmoittaminen ja tuomioistuinkäsittely

Säilöönotosta ja 47 §:n 3 momentissa tarkoitetusta poikkeuksellisesta sijoittamisesta päättäneen virkamiehen on viipymättä ja viimeistään säilöön ottamista seuraavana päivänä ilmoitettava asiasta säilyttämispaikan käräjäoikeudelle tai kiireellisessä tapauksessa muullekin käräjäoikeudelle sen mukaan kuin oikeusministeriön asetuksella tarkemmin säädetään. Ilmoitus voidaan tehdä puhelimitse. Puhelimitse tehty ilmoitus on viipymättä toimitettava kirjallisena asianomaiselle käräjäoikeudelle. (15.2.2002/117)

Käräjäoikeuden on otettava säilöön ottamista ja 47 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettua poikkeuksellista sijoittamista koskeva asia käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua säilöön ottamisesta. Edellä mainitun momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa asia on otettava käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään vuorokauden kuluttua ilmoituksesta. (15.2.2002/117)

Käräjäoikeus on säilöön ottamista koskevassa asiassa päätösvaltainen, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Istunto voidaan pitää myös muuna aikana ja muussa paikassa kuin käräjäoikeuden istunnosta säädetään. (15.2.2002/117)

Laskettaessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja määräaikoja ei sovelleta säädettyjen määräaikojen laskemisesta annetun lain (150/30) 5 §:ää.

48 a § (15.2.2002/117)

Menettely käräjäoikeudessa

Säilöön ottamista ja 47 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuksellista sijoittamista koskevan päätöksen tehneen tai tämän määräämän virkamiehen on oltava läsnä asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä.

Asian käsittelyssä käräjäoikeudelle on esitettävä selvitys säilöönoton ja säilöön otetun ulkomaalaisen poikkeuksellisen sijoittamisen edellytyksistä. Säilöön otettu ulkomaalainen on tuotava käräjäoikeuden istuntoon ja häntä on kuultava siellä säilöönoton ja poikkeuksellisen sijoittamisen edellytyksistä.

Asian käsittely voidaan lykätä vain erityisistä syistä. Säilöönotto jatkuu asian seuraavaan käsittelyyn, jollei käräjäoikeus toisin määrää.

49 §

Päätös säilöön ottamista koskevassa asiassa

Jollei säilössä pitämiseen ole edellytyksiä, tuomioistuimen on määrättävä säilöön otettu päästettäväksi heti vapaaksi.

Jos tuomioistuin määrää säilöön otetun pidettäväksi edelleen säilössä, sen on määrättävä säilöön otettu passitettavaksi 47 §:ssä mainittuun säilytyspaikkaan.

Jos päätöksen säilöön otetun säilössä pitämisestä tekee muu kuin säilyttämispaikkakunnan alioikeus, sen on viipymättä ilmoitettava päätöksestään säilyttämispaikkakunnan alioikeudelle.

50 §

Säilöön otetun päästäminen vapaaksi

Säilöönotosta päättäneen poliisimiehen on määrättävä säilöön otettu päästettäväksi vapaaksi heti, kun edellytyksiä säilössä pitämiseen ei enää ole.

Jos tuomioistuin on päättänyt säilöön otetun pitämisestä edelleen säilössä, poliisimiehen on viipymättä ilmoitettava vapaaksi päästämisestä säilyttämispaikkakunnan alioikeudelle. Ilmoitus saadaan tehdä myös puhelimitse. Puhelimitse tehty ilmoitus on viipymättä vahvistettava kirjallisesti.

51 § (15.2.2002/117)

Käsittely uudestaan käräjäoikeudessa

Jollei säilöön otettua ulkomaalaista ole määrätty päästettäväksi vapaaksi, säilöön otetun säilyttämispaikkakunnan käräjäoikeuden on omasta aloitteestaan otettava säilöön ottamista ja 47 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuksellista sijoittamista koskeva asia uudelleen tutkittavaksi aina viimeistään kahden viikon kuluttua päätöksestä, jolla käräjäoikeus on määrännyt säilöön otetun pidettäväksi edelleen säilössä asianomaisessa sijoituspaikassa.

52 §

Yhteydenotto-oikeus

Kun ulkomaalainen on otettu säilöön, hänelle on varattava tilaisuus ottaa yhteys lähiomaiseensa, kotimaansa edustajaan, oikeusavustajaan, ulkomaalaisvaltuutettuun ja maassa olevaan vastaanottajaan.

53 §

Henkilöllisyyden todentaminen ja oleskelua koskevien tietojen antaminen

Ulkomaalaisen on poliisin tai muun ulkomaalaisen asiaa käsittelevän viranomaisen kehotuksesta esitettävä passinsa tai muulla luotettavalla tavalla todennettava henkilöllisyytensä.

Ulkomaalaisen on kutsusta saavuttava poliisin luo antamaan tarvittavia tietoja oleskelustaan.

Ulkomaalaisen, joka ei ole Euroopan unionin tai Euroopan talousalueeseen liittyneen valtion kansalainen, on ilmoittauduttava viranomaiselle kolmen vuorokauden kuluessa maahantulosta, jollei asianomainen ministeriö toisin määrää. Tarkempia määräyksiä ilmoittautumisesta antaa asianomainen ministeriö. (10.7.1998/179 v. 2001)

53 a § (28.6.1993/639)

Henkilötuntomerkkien ottaminen

Poliisimies tai passintarkastaja saa tunnistamista ja rekisteröintiä varten ottaa sormenjäljet, valokuvan sekä muut henkilötuntomerkit ulkomaalaisesta:

1) joka on hakenut turvapaikkaa tai oleskelulupaa suojelun tarpeen tai tilapäisen suojelun perusteella;

2) joka on hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella;

3) joka on määrätty käännytettäväksi tai maasta karkotettavaksi; taikka

4) jonka henkilöllisyys on epäselvä.

(15.2.2002/130)

Henkilötuntomerkit tallennetaan poliisin ylläpitämään rekisteriin. Tiedot on pidettävä erillään rikoksesta epäiltyjen henkilötuntomerkeistä. Tiedot poistetaan rekisteristä, kun ulkomaalainen, jota tiedot koskevat, on saanut Suomen kansalaisuuden.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut tiedot voidaan ulkomaalaisen tunnistamista varten [henkilörekisterilain (471/87)] säännökset huomioon ottaen luovuttaa ulkomaan viranomaiselle.

Ks. HenkilötietoL 523/1999.

54 §

54 § on kumottu L:lla 19.12.1997/1269.

8 LUKU

Muutoksenhaku

55 § (22.4.1999/537)

Muutoksenhaku passintarkastusviranomaisen tai poliisin päätökseen

Ulkomaalainen, joka on tyytymätön passintarkastusviranomaisen tai poliisin tämän lain nojalla muussa kuin viisumiasiassa tekemään päätökseen, saa valittaa päätöksestä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen, [lääninoikeuteen]. Valitukseen sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996) kuitenkin niin, että valitusaika on 14 päivää päätöksen tiedoksisaannista. [Lääninoikeuden] päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.

Lääninoikeuksien tilalle ovat tulleet hallinto-oikeudet. Ks. Hallinto-oikeusL 430/1999.

56 §

56 § on kumottu L:lla 19.12.1997/1269.

57 § (22.4.1999/537)

Muutoksenhaku ulkomaalaisviraston päätökseen

Ulkomaalaisviraston tämän lain nojalla muussa kuin 2 momentissa tai tämän lain 13 §:n 3 momentissa tarkoitetussa asiassa tekemästä päätöksestä saa valittaa [lääninoikeuteen] siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Ulkomaalainen, joka on tyytymätön ulkomaalaisviraston turvapaikkaa taikka suojelun tarpeen tai tilapäisen suojelun perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevaan päätökseen tai näihin liittyvään ulkomaalaisviraston käännyttämistä koskevaan päätökseen taikka pakolaisuuden lakkaamista koskevaan päätökseen, saa valittaa päätöksestä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Valitus tehdään Helsingin hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. (15.2.2002/130)

Valittaa ei kuitenkaan saa ulkomaalaisviraston päätöksestä, jolla viisumi tai oleskelulupa on peruutettu ennen kuin ulkomaalainen on saapunut maahan. (15.2.2002/130)

[Lääninoikeuden] 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tai jos luvan myöntämiseen on muu painava syy.

58 §

58 § on kumottu L:lla 19.12.1997/1269.

59 § (22.4.1999/537)

Valitusosoitus

Päätökseen, josta saa valittaa, on liitettävä valitusosoitus.

60 § (19.12.1997/1269)

Valitusoikeuden rajoitukset

Muissa kuin 55 ja 57 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa ei tämän lain nojalla tehtyihin päätöksiin saa hakea muutosta valittamalla.

61 §

Valitusmenettely

Valituskirjelmä on annettava päätöksen tehneelle viranomaiselle, jonka on toimitettava asian ratkaisemisen perusteena olleet asiakirjat oman lausuntonsa ohella viipymättä valitusviranomaiselle. Turvapaikka-asiassa valituskirjelmän saa antaa myös paikallispoliisille. Ulkomailla valituskirjelmän saa antaa myös Suomen edustustolle, jonka on viipymättä toimitettava se päätöksen tehneelle viranomaiselle. Säilöön otettu saa kuitenkin antaa valituskirjelmänsä säilytyspaikan esimiehelle tai laitoksen johtajalle, jonka on toimitettava se edelleen päätöksen tehneelle viranomaiselle. (28.6.1993/639)

Valitus on käsiteltävä kiireellisenä.

Turvapaikka-asioissa valituskirjelmä voidaan toimittaa myös Helsingin hallinto-oikeudelle. Ulkomaalaisviraston on tuolloin, saatuaan Helsingin hallinto-oikeudelta tiedon valituksesta, toimitettava päätöksensä perusteena olevat asiakirjat välittömästi valituksen saapumisen jälkeen hallinto-oikeuden käyttöön. (30.6.2000/648)

Hallinto-oikeus voi ratkaista täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen, joka koskee ulkomaalaisviraston 33 c tai 34 a–34 c §:n nojalla tekemää päätöstä, ilman ulkomaalaisviraston 1 momentissa tarkoitettua lausuntoa. Hallinto-oikeus voi mainituissa asioissa ratkaista täytäntöönpanon kieltämistä koskevan hakemuksen ja valituksen yhden tuomarin kokoonpanossa. Hallinto-oikeuden on ratkaistava tässä momentissa tarkoitetut asiat kiireellisesti. (30.6.2000/648)

62 § (30.6.2000/648)

Eräiden päätösten täytäntöönpanokelpoisuus

Tämän lain 37 §:n nojalla tehty käännyttämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön sen estämättä, että siihen on haettu muutosta. Ulkomaalaisviraston päätöstä turvapaikanhakijan käännyttämisestä ei kuitenkaan saa panna täytäntöön ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu, jollei tässä pykälässä jäljempänä toisin säädetä.

Ulkomaalaisviraston käännyttämistä koskeva päätös, joka on tehty 34 b tai 34 c §:n nojalla, on välittömästi täytäntöön pantavissa, kun päätös on annettu hakijalle tiedoksi, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Ulkomaalaisviraston käännyttämistä koskeva päätös, joka on tehty 33 c tai 34 a §:n nojalla, on täytäntöön pantavissa aikaisintaan kahdeksan päivän kuluttua siitä, kun päätös on annettu hakijalle tiedoksi, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Ennen täytäntöönpanoon ryhtymistä on varmistauduttava siitä, että edellä mainittuun määräaikaan on sisältynyt vähintään viisi arkipäivää. Ulkomaalaisviraston päätöstä maasta karkottamisesta ei saa panna täytäntöön ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Valitusluvan hakeminen hallinto-oikeuden päätöksestä, joka koskee turvapaikanhakijan käännyttämistä, ei lykkää päätöksen täytäntöönpanoa, ellei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Käännyttämistä ja maasta karkottamista koskeva ulkomaalaisviraston päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, jos ulkomaalainen kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa ilmoittaa suostuvansa päätöksen täytäntöönpanoon ja allekirjoittaa päätökseen tehtävän sitä koskevan merkinnän.

9 LUKU

Rangaistussäännökset

63 §

Ulkomaalaisrikkomus

Ulkomaalainen, joka:

1) oleskelee maassa ilman vaadittavaa passia, viisumia tai oleskelulupaa tai tekee maassa ansiotyötä ilman vaadittavaa työlupaa; taikka

2) jättää noudattamatta 45 §:n nojalla määrätyn ilmoittautumisvelvollisuuden tai 53 §:n nojalla annetun kutsun saapua antamaan tietoja oleskelustaan,

on tuomittava ulkomaalaisrikkomuksesta sakkoon.

64 § (24.7.1998/593)

Työluparikos

Rangaistus työluparikoksesta säädetään rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä.

64 a § (28.6.1993/639)

Työnantajan ulkomaalaisrikkomus

Työnantaja, urakan tai aliurakan antaja taikka työn teettäjä, joka antaa viranomaisille virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja palvelukseensa, ulkomaiselle yritykselle antamaansa urakointi- tai aliurakointityöhön taikka ulkomaisen yrityksen käyttöönsä asettamana vuokratyövoimana työhön tulevan ulkomaalaisen työntekijän palkka- ja työehdoista taikka työtehtävistä ja niiden asettamista vaatimuksista, on tuomittava työnantajan ulkomaalaisrikkomuksesta sakkoon, jollei teosta muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

Työviranomainen voi määrätä, että työlupien myöntämisestä sellaisen työnantajan, urakan tai aliurakan antajan taikka työn teettäjän ulkomaiselle yritykselle antamaan urakointi- tai aliurakointityöhön taikka ulkomaisen yrityksen vuokraamalla työvoimalla teettämään työhön, jonka on todettu toistuvasti antaneen 1 momentissa tarkoitettuja virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, voidaan pidättäytyä määräaikaisesti tai toistaiseksi.

64 b § (24.7.1998/593)

Laittoman maahantulon järjestäminen

Rangaistus laittoman maahantulon järjestämisestä säädetään rikoslain 17 luvun 8 §:ssä.

64 c §

64 c § on kumottu L:lla 24.7.1998/593.

10 LUKU

Erinäiset säännökset

65 §

65 § on kumottu L:lla 21.5.1999/623.

66 §

Tiedoksianto

Kun tämän lain nojalla tehty päätös on annettava tiedoksi ulkomaalaiselle, noudatetaan soveltuvin osin, mitä tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966) säädetään. Annettaessa päätöstä tiedoksi turvapaikka-asiassa on hakijalle samalla ilmoitettava, millä tavoin tämän on mahdollista saada oikeudellista apua valituksen tekemistä varten. (30.6.2000/648)

Tiedoksianto saadaan kuitenkin toimittaa myös lähettämällä päätös postitse ulkomaalaisen ilmoittamaan osoitteeseen tai, jollei ulkomaalainen ole ilmoittanut osoitetta tiedoksiantoa varten, toimittamalla päätös ulkoasiainministeriön välityksellä sen valtion edustustoon, jonka kansalainen ulkomaalainen on tai jossa hän pysyvästi oleskelee. Tiedoksiannon katsotaan tällöin tapahtuneen, jollei muuta näytetä, kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi tai toimitettu edustustoon.

67 §

67 § on kumottu L:lla 6.2.1998/112.

68 §

Tulkitseminen

Viranomaisen on huolehdittava tulkitsemisesta, jos ulkomaalainen turvapaikka-asiassa tai tämän lain mukaisessa asiassa, joka voi tulla vireille viranomaisen aloitteesta, ei osaa viranomaisessa kielilain (148/22) mukaan käytettävää kieltä taikka aisti- tai puhevian vuoksi ei voi tulla ymmärretyksi.

Erityisestä syystä viranomainen voi huolehtia tulkitsemisesta muussakin kuin 1 momentissa tarkoitetussa tämän lain mukaisessa asiassa.

Ulkomaalaisella on oikeus saada häntä koskevasta päätöksestä tieto vieraalla kielellä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

69 §

Vähemmistövaltuutettu ja viranomaisten yhteistoiminta (13.7.2001/661)

Työministeriön yhteydessä on vähemmistövaltuutettu. Vähemmistövaltuutetun tehtävistä ja toiminnan järjestämisestä säädetään erikseen. (13.7.2001/661)

Viranomaisten välisen yhteistoiminnan kehittämisestä tämän lain mukaisissa asioissa säädetään asetuksella.

70 § (13.7.2001/661)

Tiedottaminen vähemmistövaltuutetulle

Tämän lain 31, 32, 33, 34 a, 39, 42, 43, 47, 49, 51, 55 ja 57 §:ssä tarkoitetut päätökset on viipymättä saatettava vähemmistövaltuutetun tietoon. Vähemmistövaltuutetun pyynnöstä hänen tietoonsa on saatettava 21, 26, 63 ja 64 §:ssä tarkoitetut päätökset.

Sisäasiainministeriö antaa työministeriötä kuultuaan ohjeet tavasta, jolla päätökset saatetaan vähemmistövaltuutetun tietoon.

71 §

Majoittaminen ja muuttaminen

Sen lisäksi, mitä [väestökirjalaissa (141/69)] ja majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetussa asetuksessa (502/69) säädetään, sisäasiainministeriö voi antaa määräyksiä ulkomaalaisten majoittamista ja muuttamista koskevien ilmoitusten tekemisestä.

Ks. VäestötietoL 507/1993.

72 §

72 § on kumottu L:lla 22.4.1999/537.

72 a § (3.2.1995/154)

Ulkomaalaisviraston oikeus ratkaista paikallispoliisille kuuluva asia

Ulkomaalaisvirasto voi pidättää itselleen päätösvallan asiassa, joka tässä laissa säädetään paikallispoliisin ratkaistavaksi.

73 § (22.4.1999/537)

Valvonta

Tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat ulkomaalaisvirasto ja poliisi. Ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä koskevien säännösten ja määräysten noudattamista valvoo rajavartiolaitos ja sen lisäksi tulliviranomaiset toimiessaan passintarkastusviranomaisena. Ulkomaalaisten työntekoa koskevien säännösten ja määräysten noudattamista valvoo myös työviranomainen.

74 §

Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

75 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1991.

Tällä lailla kumotaan 26 päivänä huhtikuuta 1983 annettu ulkomaalaislaki (400/83) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Lain voimaan tullessa sisäasiainministeriössä vireillä olevaan oleskelulupa- ja työlupahakemukseen sovelletaan aiemmin voimassa ollutta ulkomaalaislakia. Muihin lain voimaan tullessa vireillä oleviin asioihin sovelletaan tätä lakia.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Turvapaikkalautakunnan jäsenet nimitetään tai otetaan ensimmäisellä kerralla 31 päivänä joulukuuta 1992 päättyväksi toimikaudeksi. Lautakunnan on aloitettava lainkäyttötoimintansa viimeistään kuukauden kuluttua tämän lain voimaantulosta.

HE 47/90, ulkvk.miet. 30/90, svk.miet. 339/90

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

28.6.1993/639:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä heinäkuuta 1993.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Tätä lakia sovelletaan myös asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa. Rangaistussäännöksiä ei kuitenkaan sovelleta tekoihin, jotka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa.

HE 293/92, HaVM 12/93

28.6.1993/640:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 640/1993 tuli A:n 1393/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

HE 275/92, HaVM 15/92

3.2.1995/154:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995. Tätä lakia sovelletaan myös asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 219/94, HaVM 12/94

28.6.1996/511:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1996.

HE 56/96, HaVM 6/96, EV 83/96

19.6.1997/606:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1997. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 60/1997, HaVM 9/1997, EV 64/1997, Yhteinen toiminta 96/197/OSA; EYVL N:o L 63; 13.3.1996

31.10.1997/1183:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1183/1997 tuli A:n 1184/1997 mukaisesti voimaan 1.1.1998.)

HE 99/1997, HaVM 17/1997, EV 127/1997

19.12.1997/1269:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Tämän lain voimaan tullessa turvapaikkalautakunnassa vireillä olevat asiat siirretään Uudenmaan lääninoikeuteen.

Tätä lakia sovelletaan myös asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa.

HE 207/1997, HaVM 25/1997, EV 214/1997

6.2.1998/112:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1998.

HE 132/1997, LaVM 17/1997, EV 231/1997

24.7.1998/593:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

HE 6/1997, HE 117/1997, LaVM 3/1998, SuVM 2/1998, EV 60/1998

22.4.1999/537:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1999.

HE 50/1998, HaVM 29/1998, EV 297/1998

21.5.1999/623:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.

HE 30/1998, HaVM 31/1998, EV 303/1998

9.12.1999/1148:

Tämä laki tulee voimaan 16 päivänä joulukuuta 1999.

HE 138/1999, TyVM 7/1999, EV 98/1999, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY; EYVL N:o L 18, 21.1.1997, s. 1

4.2.2000/114:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2000.

Tätä lakia sovelletaan myös asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa.

HE 88/1999, HaVM 6/1999, EV 86/1999

30.6.2000/648:

Tämä laki tulee voimaan 10 päivänä heinäkuuta 2000.

Lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtyihin turvapaikkahakemuksiin.

Lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin turvapaikkahakemuksiin, joiden osalta turvapaikkakuulustelupöytäkirja ei ole 33 c §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla valmistunut ja kirjattu ulkomaalaisvirastossa tämän lain voimaan tullessa.

Tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat ratkaistaan ja pannaan täytäntöön tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.

HE 15/2000, HaVM 13/2000, EV 96/2000

18.8.2000/757:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

HE 38/2000, PuVM 3/2000, EV 99/2000

10.7.1998/179v. 2001:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin. (L 179/2001 tuli A:n 258/2001 mukaisesti voimaan 25.3.2001.)

HE 20/1998, UaVM 7/1998, EV 62/1998

13.7.2001/661:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2001.

HE 39/2001, HaVM 8/2001, EV 78/2001

31.8.2001/763:

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. (L 763/2001 tuli A:n 429/2002 mukaisesti voimaan 1.6.2002.)

HE 40/2001, UaVM 5/2001, EV 71/2001

15.2.2002/117:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002.

HE 192/2001, TyVM 12/2001, EV 208/2001

15.2.2002/130:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002.

HE 23/2001, HaVM 29/2001, EV 219/2001, Neuvoston direktiivi 01/55/EY; EYVL N:o L 212, 7.8.2001, s. 12

31.5.2002/429:

12.7.2002/592:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2002.

HE 66/2002, HaVM 7/2002, PeVL 25/2002, EV 94/2002, Neuvoston direktiivi 01/40/EY; EYVL N:o L 149, 02.06.2001, s. 34–36

 

Siirry