Muistilistalla
sivuja
0
Tulosta

Perintökaari 5.2.1965/40

Aiempi ajantasamuoto - seurattu muutossäädökseen 11.10.2002/843

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Oikeudesta saada perintö

1 §

Periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä.

2 §

Jos perillinen on kuollut eikä voida todistaa, että hän on elänyt perittävän jälkeen, katsottakoon hänen kuolleen ennen perittävää.

3 §

Ulkomaalaisella on Suomessa yhtäläinen oikeus perinnön saamiseen kuin Suomen kansalaisella.

Sellaisen valtion kansalaisen kohdalta, jossa Suomen kansalaisella ei ole perintöoikeutta tai jossa hän on perinnön saajana huonommassa asemassa kuin kotimaan kansalainen, voidaan asetuksella säätää vastaava rajoitus.

2 LUKU

Sukulaisten perintöoikeudesta

1 §

Lähinnä saavat perinnön rintaperilliset.

Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Milloin lapsi on kuollut, tulevat lapsen jälkeläiset hänen sijaansa, ja joka haara saa yhtä suuren osan.

2 §

Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä.

Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.

Jos perittävältä on jäänyt veli- tai sisarpuolia, saavat he yhdessä täysiveljien ja -sisarien kanssa osansa siitä, mikä olisi ollut heidän isälleen tai äidilleen tuleva. Jollei täysiveljiä tai -sisaria tahi heidän jälkeläisiään ole ja molemmat vanhemmat ovat kuolleet, saavat veli- ja sisarpuolet koko perinnön. Kuolleen veli- tai sisarpuolen sijaan tulevat hänen jälkeläisensä.

3 §

Jollei 1 ja 2 §:ssä mainittuja perillisiä ole, saavat perittävän isän ja äidin vanhemmat koko perinnön.

Milloin isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, menee hänen lapsilleen se osa perinnöstä, mikä hänelle olisi tullut.

Jollei siltä isän tai äidin vanhemmista, jolle perintö hänen eläessään olisi tullut, ole jäänyt lapsia, saa toinen isän tai äidin vanhemmista taikka, jos tämäkin on kuollut, mutta häneltä on jäänyt lapsia muusta avioliitosta, nämä vainajan osan. Jollei toisesta kannasta ole perillisiä, saavat toisen kannan perilliset koko perinnön.

4 §

4 § on kumottu L:lla 5.9.1975/710.

5 §

Muut kuin edellä tässä luvussa mainitut sukulaiset eivät saa periä.

Ks. 5:2.

3 LUKU

Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)

1 §

Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)

1 a § (25.2.1983/209)

Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.

Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Eloonjääneen puolison oikeuteen pitää 1 ja 2 momentin mukaan omaisuutta hallinnassaan on vastaavasti sovellettava, mitä 12 luvussa on säädetty testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta.

Eloonjääneen puolison oikeudesta avustukseen, kun hänelle ei 25 luvun säännösten johdosta tai muusta syystä voida turvata riittävää asuntoa ja asuntoirtaimistoa, säädetään 8 luvun 2 §:ssä.

2 §

Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolisen kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä.

Jos ensiksi kuollut puoliso on testamentilla määrännyt jäämistöstään jotakin annettavaksi muulle kuin eloonjääneelle puolisolle, on sen arvo vähennettävä määrättäessä sitä osaa, mikä eloonjääneen puolison pesästä kuuluu ensiksi kuolleen puolison perillisille.

3 §

Jos eloonjäänyt puoliso on antamalla lahjan tai muulla siihen rinnastettavalla toimella, ottamatta asianmukaisesti huomioon ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, on eloonjääneen puolison pesää jaettaessa hänen perillisilleen tulevasta osuudesta suoritettava ensiksi kuolleen puolison perillisille vastiketta heidän pesäosuutensa vähentymisestä.

Ellei vastiketta voida suorittaa, on lahja tai sen arvo palautettava, mikäli lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeutta. Palauttamista koskeva kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä, kun perunkirjoitus eloonjääneen puolison jälkeen toimitettiin, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa lahjoituksen täyttämisestä.

Jollei lahjanlupauksena annettu sitoumus eloonjääneen puolison kuollessa ollut täytetty, älköön sitä saatettako voimaan sikäli kuin se loukkaisi ensiksi kuolleen perillisten oikeutta.

4 §

Jos pesän arvo eloonjääneen puolison kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, on pesän vaurastuminen luettava eloonjääneen puolison perillisten hyväksi, mikäli selvitetään, että eloonjäänyt on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut vastaavan omaisuuden tai että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota eloonjäänyt puoliso on harjoittanut ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen.

Milloin omaisuus on ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen 3 §:ssä mainituin tavoin vähentynyt, on tämä otettava huomioon, kun eloonjääneen puolison perillinen 1 momentin nojalla vaatii osuuteensa lisäystä.

5 §

Viimeksi kuolleen puolison pesää jaettaessa on ensiksi kuolleen puolison perillisillä oikeus saada osalleen mitä haluavat siitä omaisuudesta, joka avioliiton aikana on kuulunut tälle puolisolle. Vastaava oikeus, myös sen omaisuuden osalta, mikä on saatu ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, on viimeksi kuolleen puolison perillisillä. Kiinteistö saadaan ottaa pesästä, vaikka sen arvo ylittäisi osuuden arvon, jos annetaan rahaa toisen puolen osuuden täytteeksi.

Muutoin on jakotoimituksesta soveltuvin osin voimassa, mitä osituksesta on säädetty.

5 a § (25.2.1983/209)

Eloonjääneen puolison vaatimuksesta on toimitettava jako hänen ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken. Jakoon sovelletaan tämän luvun jakoa koskevia säännöksiä ja se sitoo myös niitä ensiksi kuolleen puolison perillisiä, joilla eloonjääneen puolison kuoltua olisi oikeus perintöön.

6 §

Milloin eloonjäänyt puoliso on mennyt uuteen avioliittoon, on hänen kuoltuaan hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa säästö ja yksityinen omaisuutensa tämän luvun mukaisesti jaettava ennen ositusta.

Jos eloonjääneen puolison elinaikana toimitetaan ositus hänen ja hänen uuden puolisonsa tai tämän perillisten kesken, erotettakoon eloonjääneen puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä ja yksityisestä omaisuudesta ensiksi kuolleen puolison perillisten varalle omaisuutta niin paljon, että se vastaa sitä, mikä 1–4 §:n mukaan on heille tuleva.

Mitä 4 §:ssä on säädetty sen varalta, että eloonjäänyt puoliso on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut omaisuutta, on vastaavasti noudatettava, milloin hän uuden avioliiton johdosta on osituksessa saanut enemmän kuin hänellä on aikaisemmin ollut.

7 §

Puolisolla ei, mikäli erityisistä asianhaaroista ei muuta johdu, ole tämän luvun mukaista oikeutta jäämistöön, jos perittävän kuollessa oli vireillä kanne asumus- tai avioerosta tai jos puolisot olivat tehneet hakemuksen avioliiton purkamisesta tai asumuserosta. Sama on laki, jos puolisot on tuomittu asumuseroon, mikäli asumuserotuomio ei ole perittävän kuollessa rauennut. (25.2.1983/209)

Sama on laki, jos ensiksi kuolleella puolisolla kuollessaan oli oikeus vaatia avioliittoa peruutuvaksi.

4 LUKU

[Lapseksiottamiseen perustuvasta perintöoikeudesta] 4 luku, 1–5 §, on kumottu L:lla lapseksiottamisesta 19.1.1979/32

Ks. L lapseksiottamisesta 153/1985.

5 LUKU

Valtion oikeudesta perintöön

1 §

Jollei perillistä ole, menee perintö valtiolle.

2 § (5.12.1991/1401)

Valtiokonttori voi päättää, jos se havaitaan olosuhteisiin katsoen kohtuulliseksi, että valtion saama omaisuus luovutetaan kokonaan tai osittain perittävän läheiselle. Omaisuus voidaan luovuttaa myös sille kunnalle, jossa perittävä oli viimeksi asunut. Kiinteä omaisuus voidaan lisäksi luovuttaa sille kunnalle, jossa omaisuus sijaitsee. (26.3.1993/282)

Omaisuutta ei voida luovuttaa 1 momentissa säädetyin tavoin, jos sen pysyttämiseen valtion omistuksessa tai sen käyttämiseen muulla tavoin on erityistä syytä. Tämä ei kuitenkaan estä omaisuuden luovuttamista perittävän läheiselle, jos voidaan perustellusti otaksua, että luovutus vastaisi perittävän viimeistä tahtoa.

Mitä 1 ja 2 momenteissa on säädetty, sovelletaan myös omaisuuteen, joka on luovutettu valtiolle Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/91) 63 §:n nojalla.

Jos jäämistön varojen ja velkojen erotus (perunkirjoitusarvo) tai 3 momentissa tarkoitetun omaisuuden arvo on asetuksella säädettävää markkamäärää suurempi, 1, 2 ja 3 momentissa tarkoitetun päätöksen tekee valtioneuvosto. (26.3.1993/282)

3 § (5.12.1991/1401)

Valtiolla on oikeus moittia perittävän tekemää testamenttia siten kuin 14 luvun 5 §:ssä säädetään. Vaikka valtiolla olisi aihetta moittia testamenttia mutta ei ole epäilystä testamentin tekijän todellisesta tarkoituksesta, valtiokonttori voi päättää, että testamenttia ei moitita.

4 § (5.12.1991/1401)

Tarkemmat säännökset valtion saaman omaisuuden luovuttamisesta annetaan asetuksella.

6 LUKU

Ennakkoperinnöstä

1 §

Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Jos ennakon saajana on muu perillinen, on vähentäminen tehtävä vain, jos omaisuutta annettaessa on niin määrätty tai olosuhteiden perusteella on katsottava niin tarkoitetun.

Jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, on sen arvo vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä. Mikäli ennakon koko arvoa ei voida tästä vähentää, on loppuosa vähennettävä toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä.

2 §

Isälle tai äidille lapsen elättämisestä sekä kasvattamisesta ja kouluttamisesta aiheutuneita kustannuksia ei ole vähennettävä tämän perinnöstä.

Milloin lapsen kouluttamiseen on pantu perheen olot huomioon ottaen erityisiä kustannuksia, voidaan niistä tehdä sellainen vähennys, mikä olosuhteisiin katsoen havaitaan kohtuulliseksi.

3 §

Jos perittävä on testamentilla määrännyt rintaperillisen perinnöstä tehtäväksi vähennyksen sen johdosta, että hänen elatukseensa sekä kasvatukseensa ja koulutukseensa on pantu erityisiä kustannuksia, on määräystä, vaikka se rajoittaisikin perillisen lakiosaa, noudatettava, mikäli vähennys olosuhteisiin katsoen havaitaan kohtuulliseksi.

4 §

Sellaisen tavanomaisen lahjan johdosta, jonka arvo ei ole epäsuhteessa antajan oloihin, ei ole tehtävä vähennystä rintaperillisen perinnöstä.

5 §

Ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.

6 §

Jollei kaikkea sitä, minkä perillinen on ennakkona saanut, voida vähentää hänen perintöosastaan, ei hän ole velvollinen palauttamaan erotusta, ellei niin ole määrätty ennakkoa annettaessa.

7 §

Perintöosien suuruuden määräämistä varten on pesän säästöön ennen perinnönjakoa lisättävä ennakkoperinnön arvo tai, jollei sitä voida kokonaan vähentää saajan perintöosasta, niin suuri osa kuin siitä voidaan vähentää.

8 §

Jos perillinen, joka on saanut ennakkoperintöä, on kuollut ennen perittävää, on ennakko vähennettävä hänen jälkeläistensä perintöosista.

Milloin perintö on jaettava eri haarojen kesken ja johonkin haaraan kuuluva perillinen on saanut ennakkoperintöä, on tämä, jos hän on kuollut ennen perittävää jättämättä rintaperillisiä, joilla olisi oikeus tulla hänen sijaansa, vähennettävä muiden samaan haaraan kuuluvien perillisten perintöosista; älkööt nämä kuitenkaan saako pienempää osaa jäämistöstä kuin heille olisi ollut tuleva ennakon saajan eläessä.

9 §

Mitä puoliso on avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan antanut lapsipuolelleen tai tämän rintaperilliselle, on vähennettävä saajan perinnöstä toisen puolison jälkeen, jollei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen ole otaksuttava tarkoitetun.

Samoin edellytyksin on se, mitä eloonjäänyt puoliso on antanut sellaiselle perilliselle tai testamentin saajalle, joka 3 luvun 1 §:n tai 12 luvun 1 §:n mukaan on saava osan eloonjääneen puolison pesästä, vähennettävä saajalle tulevasta pesäosuudesta. Myös näissä tapauksissa on 2 sekä 4–8 §: n säännöksiä sovellettava.

10 §

Mitä tässä luvussa on säädetty rintaperillisestä, on vastaavasti sovellettava ottolapseen tai tämän jälkeläiseen.

7 LUKU

Lakiosasta

1 §

Rintaperillisellä sekä ottolapsella ja tämän jälkeläisellä on lakiosa perittävän jälkeen.

Lakiosa on puolet 1 momentissa mainitulle perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevan perintöosan arvosta.

2 §

Lakiosaa määrättäessä otettakoon lukuun sekin, jonka perittävä on testamentissa tehnyt perinnöttömäksi tai joka muusta laillisesta syystä on jäävä osattomaksi perinnöstä.

2 momentti on kumottu L:lla 19.1.1979/32.

3 §

Lakiosaa määrättäessä on otettava huomioon avioliitto lain mukaan eloonjääneeltä puolisolta kuolleen puolison perillisille tulevan tai eloonjääneelle suoritettavan omaisuuden arvo.

Pesän varoista ei ole vähennettävä lahjanlupauksena annettua sitoumusta eikä sitä määrää, mikä on suoritettava perittävällä lain mukaan olleen elatusvelvollisuuden täyttämiseksi vastaisuudessa.

Pesän varoihin on lisättävä perittävän antama ennakkoperintö sekä, jollei erityisiä vastasyitä ole, hänen sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin eläessään antamansa lahja, että se on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, niin myös hänen jälkeläiselleen tai ottolapselleen taikka tämän jälkeläiselle tahi näiden puolisoille antamansa sellainen lahja, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Omaisuuden arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.

4 §

Jos perittävä on kuolemansa varalta ottamassaan henkivakuutuksessa määrännyt kolmannen henkilön edunsaajaksi tai siirtänyt henkivakuutuksensa kolmannelle henkilölle, on perittävän suorittamat vakuutusmaksut, jos ne eivät ole olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa, perintöosaa määrättäessä luettava pesän varojen lisäykseksi, kuitenkin enintään vakuutusmäärään saakka. Mikäli perittävä on saanut vastiketta edunsaajan määräämisestä tai vakuutuksen siirtämisestä, vastike on vähennettävä vakuutusmaksuista.

5 § (11.10.2002/843)

Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, testamentti on kuitenkin tehokas, jos testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa eikä rahasuoritusta ole testamentissa kielletty.

Perillisen on vedottava testamentin tehottomuuteen ilmoittamalla lakiosaa koskeva vaatimuksensa testamentin saajalle haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on annettu 14 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla tiedoksi perilliselle. Jos lakiosaa koskevaa vaatimusta ei ole saatu ilmoitetuksi testamentin saajalle sen vuoksi, että hänen voidaan olettaa asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella välttelevän vaatimuksen tiedoksiantoa tai että hänen osoitteensa on tuntematon, lakiosaa koskeva vaatimus voidaan tehdä myös ilmoittamalla siitä edellä mainitun ajan kuluessa julkaistavassa virallisessa lehdessä.

Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §:n 2 momentissa.

L:lla 843/2002 muutettu 5 § tulee voimaan 1.2.2003. Aiempi sanamuoto kuuluu:

5 §

Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. (17.8.1990/700)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on sanottu, on testamentti, jolla perittävä on määrännyt jäämistönsä tai jotakin siihen kuuluvaa jollekin sillä ehdolla, että testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana, pätevä siinä tapauksessa, että suoritus tapahtuu viimeistään perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.

Perillisen on vedottava testamentin tehottomuuteen ilmoittamalla lakiosaa koskeva vaatimuksensa testamentin saajalle haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on annettu 14 luvun 4 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla tiedoksi perilliselle. Perillinen ei voi vedota testamentin tehottomuuteen, jos hän on perittävän kuoltua luopunut lakiosastaan. Lakiosasta luopumisesta perittävän eläessä säädetään 17 luvun 1 §: n 2 momentissa. (17.8.1990/700)

L:n 700/1990 soveltamisesta ks. sen voimaantulosäännös.

6 §

Jos lahjanlupauksena annettu sitoumus oli täyttämättä perittävän kuollessa, ei sitä ole saatettava voimaan sikäli, kuin se loukkaisi perillisen lakiosaa.

7 §

Sellainen perillisen saama omaisuus, joka on otettava lukuun perintöosaa määrättäessä, luetaan hänen lakiosansa vähennykseksi. Jos lakiosaan oikeutettu perillinen on tullut perilliseksi sellaista omaisuutta saaneen sijaan, on omaisuus vähennettävä hänen lakiosastaan.

8 §

Jollei perillinen siitä huolimatta, että testamentti ja lahjanlupaus on jätetty huomioon ottamatta, voi saada lakiosaansa, on se, jolle perittävä eläessään on antanut 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua omaisuutta, tai se, joka on saanut 4 §: ssä sanotun vakuutusmäärän, velvollinen vastaamaan sen täyttämisestä, mitä lakiosasta puuttuu, enintään sillä määrällä, mikä perintöosaa määrättäessä on luettava pesän varojen lisäykseksi.

Milloin siltä, joka on velvollinen vastaamaan lakiosan täydennyksestä, on hänen tuottamuksettaan hukkaantunut 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta, on hän vastuussa vain hänelle jääneen omaisuuden arvolla.

Jos 1 momentissa tarkoitettuja vastuuvelvollisia on useita, määräytyy heidän vastuunsa suhteellisesti kunkin vastuumäärän mukaan.

9 §

Jos lakiosan täydennystä vaaditaan siltä, jolla itselläänkin on oikeus lakiosaan, saa hän pitää, mitä hänen lakiosaansa tarvitaan.

10 §

Lakiosan täydennystä on vaadittava kanteella vuoden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja siitä perittävän tekemään lahjoitukseen tai muuhun oikeustoimeen sisältyvästä määräyksestä, joka loukkaa hänen oikeuttaan lakiosaan, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.

11 § (26.4.1991/768)

Perillisen oikeus vaatia lakiosaansa ei siirry hänen velkojilleen.

8 LUKU

Avustuksesta ja hyvityksestä (25.2.1983/209)

1 §

Jos perittävän lapsi tarvitsee kasvatukseensa tai koulutukseensa varoja hänelle perintönä tulevan omaisuuden lisäksi, annettakoon, sen mukaan kuin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi, hänelle päältä päin pesän säästöstä kertakaikkisena määränä avustusta enintään siksi kun hän on tullut kahdenkymmenenyhden vuoden ikään.

Avustus, josta 1 momentissa puhutaan, on suoritettava jäämistöstä ennen perintöä ja testamenttia. Tällaisen avustuksen antamisella älköön kuitenkaan vähennettäkö muun perillisen perintöosaa, jos tämä sairauden tai muun sellaisen syyn vuoksi on kykenemätön itseään elättämään ja perintö on tarpeen hänen kohtuullista toimeentuloaan tai hänelle kuuluvan elatusvelvollisuuden täyttämistä varten.

2 § (25.2.1983/209)

Perittävän kihlakumppanille ja eloonjääneelle puolisolle 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa voidaan antaa jäämistön säästöstä kertakaikkisena avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos se on hänen toimeentulonsa kannalta tarpeen.

Avustusta voidaan antaa eloonjääneelle puolisolle myös siinä tapauksessa, että hänelle ei 3 tai 25 luvun nojalla voida antaa riittävään toimeentuloon tarvittavaa omaisuutta.

Jollei painavia syitä ole, avustuksen antamisella ei saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan.

3 §

Jos perittävän lapsi sairauden tai muun sellaisen syyn takia on kykenemätön itseään elättämään, on hänellä oikeus testamentilla toiselle annetun omaisuuden arvoon saakka saada testamentin saajalta avustusta, mikäli se on tarpeen lapsen kohtuullista toimeentuloa varten.

Milloin testamentti on tehty lakiosaan oikeutetun perillisen hyväksi, on tämä velvollinen suorittamaan avustusta vain sikäli kuin hän on testamentilla saanut omaisuutta yli perintöosansa.

Jos perittävä on eläessään lahjoittanut omaisuutta sellaisissa olosuhteissa tai sellaisin ehdoin, että lahja on tarkoituksensa puolesta rinnastettavissa testamenttiin, on lahjaan ja lahjan saajaan vastaavasti sovellettava, mitä testamentista ja testamentin saajasta 1 ja 2 momentissa on säädetty.

4 §

Mitä 3 §:ssä on sanottu perittävän lapsesta, sovelletaan vastaavasti perittävän vanhempiin, milloin heillä on oikeus perintöön.

5 § (25.2.1983/209)

Jos perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa taikka taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hän oikeutettu vaadittaessa saamaan jäämistöstä hyvityksen, vaikka työn tekeminen ei ole perustunut osapuolten väliseen sopimukseen.

Hyvitystä voidaan vaatia yhteensä enintään viideltä vuodelta, ei kuitenkaan työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa.

Hyvityksen määrää harkittaessa on otettava huomioon jäämistön varat, tehdyn työn laatu ja määrä, työn suorittajan ammattitaito, hänen perittävältä luontoissuorituksena tai muutoin saamansa vastike sekä muut erityiset asianhaarat. Hyvityksen antamisella ei kuitenkaan saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan.

6 § (25.2.1983/209)

Avustus, josta säädetään 3 ja 4 §:ssä, sekä 5 §:ssä tarkoitettu hyvitys annetaan kertakaikkisena määränä. Testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa oikeutta saada 1 ja 2 §:n mukaista avustusta tai hyvitystä.

Avustus ja hyvitys ei saa loukata eloonjääneen puolison oikeutta 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun etuuteen.

Jollei lahjanlupauksena annettua sitoumusta ollut täytetty perittävän kuollessa, sitä ei voida saattaa voimaan siltä osin kuin se estää saamasta avustusta tai hyvitystä täysimääräisenä.

7 § (25.2.1983/209)

Jos usealla on oikeus saada avustusta tai hyvitystä eivätkä varat riitä niiden kaikkien täysimääräiseen suorittamiseen, on avustuksia ja hyvitystä niihin oikeutettujen kesken soviteltava sen mukaan kuin heidän tarpeisiinsa ja muutoin olosuhteisiin katsoen on kohtuullista.

8 § (25.2.1983/209)

Avustusta, josta säädetään 1 ja 2 §:ssä, sekä hyvitystä on vaadittava viimeistään perinnönjaossa. Mikäli perinnönjakoa ei ole toimitettava, on avustusta 2 §:n nojalla vaadittava viimeistään puolisoiden omaisuuden osituksessa.

Avustusvaatimus, joka perustuu 3 tai 4 §:ään, on esitettävä, mikäli se kohdistetaan testamentin saajaan, vuoden kuluessa siitä, kun avustukseen oikeutetulle annettiin 14 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla testamentista tieto, tai, mikäli avustukseen oikeutetulle ei ole toimitettava testamentista tietoa, vuoden kuluessa perunkirjoituksesta. Lahjan saajaan kohdistettava avustusvaatimus on esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun avustukseen oikeutettu on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja lahjoituksesta, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.

9 §

9 § on kumottu L:lla 25.2.1983/209.

9 LUKU

Oikeudesta tehdä ja saada testamentti

1 § (3.6.1976/458)

Joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, saa testamentilla määrätä jäämistöstään. Testamentin saa tehdä nuorempikin, jos hän on tai on ollut naimisissa, ja viisitoista vuotta täyttänyt muutoinkin siitä omaisuudesta, jota hänellä on oikeus itse hallita.

2 §

Testamentti muun henkilön kuin testamentin tekijän kuolinhetkellä elävän taikka sitä ennen siitetyn ja sittemmin elävänä syntyvän hyväksi on tehoton.

Testamentilla voidaan kuitenkin määrätä, että sellaisen henkilön vastaisuudessa syntyvät lapset, jolla 1 momentin mukaan on oikeus saada testamentti, täysin omistusoikeuksin saavat omaisuuden viimeistään tämän kuollessa tai sen oikeuden lakatessa, mikä muulla henkilöllä saattaa olla omaisuuteen.

3 §

Ulkomaalaisen oikeudesta saada testamentilla omaisuutta Suomessa on voimassa, mitä ulkomaalaisen oikeudesta perintöön on säädetty.

10 LUKU

Testamentin tekemisestä ja peruuttamisesta

1 §

Testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentin tekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön.

2 §

Todistajat merkitkööt nimikirjoituksensa oheen ammattinsa ja asuinpaikkansa samoin kuin todistamisen paikan ja ajan sekä tehkööt siihen merkinnän muistakin seikoista, joiden he katsovat vaikuttavan testamentin pätevyyteen.

Todistajain testamenttiin merkitsemää todistusta siitä, että testamenttia tehtäessä on menetelty 1 §:ssä säädetyllä tavalla, on, milloin kanne nostetaan, pidettävä uskottavana, jollei esiinny seikkoja, jotka vähentävät sen luotettavuutta.

3 §

Joka sairauden tai muun pakottavan syyn vuoksi on estynyt tekemästä testamenttia 1 §:ssä säädetyllä tavalla, saa tehdä sen suullisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä tai todistajittakin omakätisesti kirjoittamallaan ja allekirjoittamallaan asiakirjalla.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu testamentti on katsottava rauenneeksi, jos testamentin tekijällä esteen lakattua on kolmen kuukauden ajan ollut tilaisuus määrätä jäämistöstään sillä tavalla kuin 1 §:ssä on säädetty.

4 §

Testamentin todistajaksi älköön otettako henkilöä, joka on viittätoista vuotta nuorempi tai joka sieluntoiminnan häiriön vuoksi on kykenemätön todistamaan, älköönkä testamentin tekijän puolisoa tai sitä, joka on testamentin tekijään suoraan takenevassa tahi etenevässä sukulaisuudessa taikka lankoudessa, eikä myöskään hänen veljeänsä tai sisartansa tahi näiden puolisoa taikka hänen ottovanhempaansa tai ottolastansa.

Älköön kukaan todistajana todistako määräystä, joka tehdään hänen, hänen puolisonsa tai jonkun hyväksi, joka on häneen sellaisessa suhteessa kuin 1 momentissa on sanottu. Sitä, joka on testamentissa määrätty sen toimeenpanijaksi, ei tämä määräys sinänsä estä olemasta todistajana.

5 §

Jos testamentin tekijä on siinä järjestyksessä, kuin testamentin tekemisestä on säädetty, peruuttanut määräyksensä tai jos hän on hävittänyt testamentin tahi muutoin selvästi ilmaissut, ettei määräys enää vastaa hänen viimeistä tahtoaan, on määräys tehoton.

Lupaus olla peruuttamatta testamenttia ei ole sitova.

6 §

Milloin testamenttiin sisältyvää määräystä peruutettaessa tai muutoin siihen tehdään lisäys, on noudatettava, mitä testamentin tekemisestä on säädetty.

7 §

Joka yksipuolisesti peruuttamalla tai muuttamalla keskinäistä testamenttia ilmeisesti toimii molemminpuolisen määräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, menettäköön testamenttiin perustuvan oikeutensa.

11 LUKU

Testamentin tulkinnasta

1 §

Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Sen vuoksi on tämän luvun säännöksiä noudatettava vain, mikäli ei testamentin määräyksestä, sen tarkoitukseen ja muihin olosuhteisiin nähden, ole katsottava muuta johtuvan.

Jos testamentti on kirjoitusvirheen tai erheellisen sanonnan vuoksi saanut toisenlaisen sisällön kuin mitä testamentin tekijä on tarkoittanut, pantakoon testamentti kuitenkin täytäntöön, mikäli oikea tarkoitus saadaan selville.

2 §

Erityisjälkisäädös on täytettävä jakamattomasta pesästä.

3 §

Jollei kaikkia erityisjälkisäädöksiä voida täyttää, on tiettyä omaisuutta koskeva jälkisäädös pantava täytäntöön ennen muita, mutta muutoin on tehtävä kunkin jälkisäädöksen osalta sen arvon mukainen vähennys.

4 §

Jos jälkisäädös tarkoittaa tiettyä omaisuutta eikä sitä ole jäämistössä, jälkisäädös on siltä osin tehoton.

5 §

Milloin jälkisäädöksessä määrättyä omaisuutta kiinnityksen perusteella tai muutoin rasittaa pantti- tai muu oikeus, ei testamentin saajalla ole oikeutta tämän vuoksi saada muuta omaisuutta.

6 §

Jos testamentin saaja kuolee ennen kuin hänen testamenttiin perustuva oikeutensa on tullut voimaan tai jos testamenttia ei muutoin voida hänen kohdaltaan panna täytäntöön, tulevat hänen jälkeläisensä hänen sijaansa, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä.

7 §

Milloin joku on testamentilla määrännyt koko jäämistöstään tai kaikesta, mikä ei ole perillisen lakiosaa, eikä testamenttia voida panna täytäntöön jonkun testamentin saajan kohdalta, on, mikäli 6 §:stä ei muuta johdu, yleisjälkisäädöksen saajain osuuksia vastaavasti lisättävä.

8 §

Jos joku on tehnyt testamentin kihlatulleen tai puolisolleen ja kihlaus tai avioliitto sen jälkeen purkautuu muusta syystä kuin testamentin tekijän kuoleman johdosta, on määräys tehoton. Sama on laki puolisolle tehdystä testamentista 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

9 §

Jos omaisuudesta, joka on tuleva tietylle perilliselle tai testamentin saajalle, on annettu tarkoitemääräys, tulee saajan panna määräys täytäntöön. Muussa tapauksessa täytetään tarkoitemääräys jakamattomasta pesästä.

12 LUKU

Testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta

1 §

Jos testamentissa on määrätty, että eloonjääneelle puolisolle perillisenä tai yleisjälkisäännöksen saajana tuleva omaisuus on puolison oikeuden lakattua menevä muulle henkilölle, on vastaavasti sovellettava, mitä 3 luvussa on säädetty, jollei testamentista muuta johdu.

2 §

Jos testamentissa on jollekin määrätty käyttöoikeus testamentin tekijän jäämistöön tai siihen kuuluvaan omaisuuteen muun henkilön saadessa siihen omistusoikeuden testamentin tekijän kuollessa tai myöhemmin, on noudatettava, mikäli testamentista ei muuta johdu, mitä jäljempänä tässä luvussa säädetään.

3 §

Sillä, joka on testamentilla saanut käyttöoikeuden omaisuuteen, on oikeus hallita sitä ja saada sen tuotto. Omaisuutta hallitessaan hänen on otettava varteen myös omistajan oikeus ja etu. Muuhun omaisuuteen älköön sitä sekoitettako, ellei sen tarkoituksenmukainen käyttö anna siihen aihetta.

Käyttöoikeuden haltijan on vastattava omaisuudesta johtuvista tarpeellisista kustannuksista, jotka ovat sen laatuisia, että ne on suoritettava hänen hallinta-aikanaan saatavalla tuotolla.

4 §

Testamenttiin perustuvaa käyttöoikeutta ei saa toiselle luovuttaa.

Käyttöoikeuden alaista omaisuutta sen haltija saa luovuttaa tai pantata vain omistajan luvalla. Sellaisetta luvattakin on haltijalla oikeus luovuttaa irtainta tavaraa, milloin luovutus johtuu käyttöoikeuden alaisen omaisuuden tarpeellisesta uudistamisesta tahi kun omaisuus kuuluu teolliseen, kaupalliseen tai muunlaiseen yritykseen ja luovutus sisältyy yrityksen säännölliseen tavaranvaihtoon taikka kun luovutus muutoin on järkiperäisen taloudenhoidon vaatimusten mukainen. Muissa tapauksissa voi oikeus hakemuksesta erityisten syiden nojalla antaa luvan irtaimen omaisuuden luovuttamiseen tai panttaamiseen, ei kuitenkaan milloin esineellä on omistajalle erityistä arvoa.

Käyttöoikeuden haltijalla on oikeus sanoa irti saaminen ja periä omistajan puolesta maksu.

Jos eloonjäänyt puoliso, joka ei ole kuolinpesän osakas, nostaa kanteen tai vastaa käyttöoikeuttaan koskevassa asiassa on vastaavasti sovellettava mitä 18 luvun 2 §:n 2 momentissa on säädetty. (25.2.1983/209)

5 §

Rahavarat on käyttöoikeuden haltijan sijoitettava omistajan nimiin varmalla tavalla ja tuottavasti, jollei omistaja tai, milloin hänen suostumustaan ei saada, oikeus ole antanut lupaa toisin menetellä. Tällaisetta luvatta saadaan kuitenkin maanviljelykseen tai muuhun elinkeinoon sijoitettuina olleet varat uudelleen käyttää samaan tarkoitukseen ja pienehköjä irtaimen tavaran myynnistä muutoin saatuja rahaeriä samanlaisen omaisuuden ostamiseen.

6 §

Omistaja ei saa käyttöoikeuden haltijan suostumuksetta luovuttaa tai pantata oikeuden kohteena olevaa omaisuutta eikä siitä muullakaan tavoin määrätä. Kiinteän omaisuuden sekä sellaisen toisen maalla olevan laitoksen osalta, joka voidaan hallintaoikeuksineen maahan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, on suostumus annettava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa. Jollei suostumusta saada, on oikeudella valta hakemuksesta sallia aiottu toimi, milloin siihen on syytä.

Jos omistaja on suostumuksetta tai luvatta määrännyt omaisuudesta, on toimenpide pätemätön käyttöoikeuden haltijaa kohtaan.

7 §

Käyttöoikeuden kohteena olevaa omaisuutta älköön ulosmitattako omistajan velasta, paitsi milloin se kiinnityksen perusteella tai muutoin on velan vakuutena tahi kysymys on velasta, mistä omistaja vastaa sen mukaan kuin 21 luvussa säädetään.

8 §

Mitä tässä luvussa on säädetty käyttöoikeuden alaisesta omaisuudesta, on voimassa myös sen sijaan tulleesta omaisuudesta.

9 §

Jos käyttöoikeuden haltija hoitamalla huonosti omaisuutta tai muulla epäoikeutetulla menettelyllä ilmeisesti vaarantaa omistajan etua, voi oikeus hakemuksesta velvoittaa hänet asettamaan omaisuudesta vakuuden tai päättää, että se on annettava oikeuden määräämän uskotun miehen hallittavaksi.

Vahingosta, jonka käyttöoikeuden haltija on tahallansa tai huolimattomuudesta aiheuttanut omistajalle, on suoritettava korvaus, kun käyttöoikeus lakkaa tai omaisuus annetaan uskotun miehen hallittavaksi. Jos huolimattomuus kuitenkin on ollut lievä, älköön korvausta määrättäkö suoritettavaksi.

13 LUKU

Testamentin pätemättömyydestä

1 §

Testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi:

1) jos testamentin tekijä 9 luvun 1 §:n mukaan ei ollut kelpoinen määräämään jäämistöstään;

2) jos testamenttia ei ole tehty laissa säädetyssä muodossa;

3) jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentin tekijän muu sieluntoiminnan häiriö; tai

4) jos testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hänet on siihen taivutettu käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka jos hänet on petollisesti vietelty tekemään testamentti tahi jos hän on muutoin sillä tavoin erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa.

2 §

Jos jonkin testamenttiin sisältyvän määräyksen osalta ei ole noudatettu 10 luvun 4 §:n 2 momentin säännöstä, on testamentti siltä osin pätemätön.

14 LUKU

Testamentin tiedoksi antamisesta ja moitteesta (17.8.1990/700)

1 §

1 § on kumottu L:lla 17.8.1990/700.

L:n 700/1990 soveltamisesta ks. sen voimaantulosäännös.

2 §

2 § on kumottu L:lla 17.8.1990/700.

L:n 700/90 soveltamisesta ks. sen voimaantulosäännös.

3 §

3 § on kumottu L:lla 17.8.1990/700.

L:n 700/90 soveltamisesta ks. sen voimaantulosäännös.

4 §

Testamentin tekijän kuoltua on testamentin saajan annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti ja heille on annettava samalla oikeaksi todistettu jäljennös testamentista. Jos testamentti on tehty suullisesti, on perillisille annettava oikeaksi todistettu jäljennös testamentin todistajien kuulustelusta laaditusta tuomioistuimen pöytäkirjasta tai muu kirjallinen selvitys testamentin sisällöstä. (17.8.1990/700)

Jos testamentin tekijän perillisenä on eloonjäänyt puoliso, on testamentti annettava tiedoksi myös niille 3 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuille perillisille, joilla tiedoksi antamisen hetkellä on lähinnä oikeus periä testamentin tekijä. Jollei testamentin tekijältä ole jäänyt perillisiä, on testamentti annettava tiedoksi valtiokonttorille. (17.8.1990/700)

Jos on useita testamentin saajia, on tiedoksianto, jonka joku heistä on toimittanut, pätevä myös muiden osalta. (17.8.1990/700)

5 § (17.8.1990/700)

Jos perillinen tahtoo moittia testamenttia 13 luvussa mainituilla perusteilla, hänen on nostettava kanne kuuden kuukauden kuluessa saatuaan testamentista 4 §:n mukaisesti tiedon. Perillisellä ei kuitenkaan ole moiteoikeutta, jos hän on hyväksynyt testamentin tai muulla todistettavalla tavalla luopunut moiteoikeudestaan.

6 § (26.4.1991/768)

Perillisen oikeus moittia testamenttia ei siirry hänen velkojilleen.

15 LUKU

Perintöön tai testamenttiin perustuvan oikeuden menettämisestä ja perinnöttömäksi tekemisestä

1 §

Älköön kukaan saako perintöä tai testamenttia sen jälkeen, jonka kuoleman hän on tahallisesti aiheuttanut rikollisella teolla.

Jos 1 momentissa tarkoitettu rikos on kohdistunut perittävän perilliseen tai testamentin saajaan, ei rikoksentekijällä ole parempaa oikeutta kuin hänellä olisi ollut surmatun eläessä.

2 §

Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.

3 §

Mitä 1 ja 2 §:ssä on sanottu, sovelletaan myös siihen, joka on ollut osallinen niissä tarkoitettuun tekoon.

4 §

Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.

Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen.

5 §

Perinnön, jonka perillinen on 1–4 §:ssä säädetyin tavoin menettänyt, saa se, jolla olisi ollut perintöön oikeus siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

16 LUKU

Perillisen ja testamentin saajan oikeuden vanhentumisesta

1 §

Joka on saanut perinnön tai testamentin, saattakoon oikeutensa voimaan tässä luvussa säädetyllä tavalla viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien.

Oikeus voi kuitenkin sen hakemuksesta, jolla on perillisen tai testamentin saajan ohella tai lähinnä hänen jälkeensä oikeus jäämistöön, määrätä, että tämän on saatettava oikeutensa voimaan tietyn, enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä.

2 §

Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää. Tällainen vaatimus voidaan esittää myös oikeudelle tai [kihlakunnanoikeuden] tuomiopiirissä tuomarille. Milloin perilliselle on määrätty uskottu mies valvomaan hänen oikeuttaan perintöön, on perillisellä lupa tehdä ilmoitus myös uskotulle miehelle, jonka tulee viivytyksettä antaa siitä tieto oikeudelle tai tuomarille.

Perillisen on katsottava vastaanottaneen perinnön, jos hän on yksin tai muiden kanssa ottanut pesän hoitoonsa, osallistunut perunkirjoitukseen tai perinnönjakoon taikka perillisenä muutoin ryhtynyt jäämistöä koskeviin toimiin.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty perillisestä, on soveltuvin osin voimassa myös testamentin saajasta.

3 §

Milloin perillinen tämän luvun säännösten mukaan on menettänyt oikeutensa perintöön, menee perintö sille, joka olisi sen saanut siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää.

4 §

Oikeuden tai tuomarin, jolle on tehty 2 §:ssä tarkoitettu ilmoitus, on lähetettävä siitä tieto niille pesän osakkaille, joiden nimi ja osoite on mainittu peruskirjassa tai jotka muutoin ovat tunnettuja.

17 LUKU

Perinnöstä luopumisesta ja perintöosuuden luovuttamisesta

1 §

Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön.

Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta.

2 §

Lahjanlupaukseen, jota ei ole täytettävä antajan eläessä, on sovellettava, mitä testamentista on säädetty.

2 a § (26.4.1991/768)

Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Luopumisen sitovuudesta perillisen ja testamentinsaajan velkojiin säädetään konkurssisäännössä ja ulosottolaissa.

Ks. KS 45 a § ja UL 4:11.

3 §

Perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus on tehtävä kirjallisesti.

18 LUKU

Kuolinpesän hallinnosta

1 §

Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin ositus on toimitettu tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso ole osakas, ellei hän ole perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja. Se, jolla on oikeus saada perintö tai testamentti vasta toisen perillisen tai yleisjälkisäädöksen saajan kuoltua, on tämän vaan ei perittävän kuolinpesän osakas.

Perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen.

2 §

Osakasten tulee, milloin ei, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään, ole järjestetty erityistä kuolinpesän hallintoa, pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. He edustavat tällöin kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakasten suostumusta saada hankituksi.

Osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi; haastattakoon kuitenkin muut osakkaat asiassa kuultaviksi. Hänellä on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi.

3 §

Kunnes kaikki osakkaat tai se, jonka muutoin on hallittava pesää, ovat ottaneet pesän omaisuuden haltuunsa, on osakkaan, joka asui perittävän kuollessa tämän kanssa tai joka muutoin voi pitää huolta omaisuudesta, hoidettava sitä, jollei se ole holhoojan, toimitsijan tai muun hoidettavana. Osakkaan on viivytyksettä annettava kuolemantapauksesta tieto muille osakkaille ja, milloin jollekin näistä on tarpeen uskottu mies, tehtävä siitä ilmoitus oikeudelle tai tuomarille, niin kuin holhouslaissa säädetään. Mitä tässä on sanottu osakkaasta, sovelletaan myös eloonjääneeseen puolisoon, vaikka tämä ei olisikaan pesän osakas.

Jos perillinen tai testamentinsaaja on vajaavaltainen tai jos hänen toimintakelpoisuuttaan on rajoitettu, eikä hänellä ole edunvalvojaa, sen, jonka hallussa pesä on, tulee ilmoittaa siitä holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 46 tai 47 §:ssä tarkoitetulle holhousviranomaiselle. (1.4.1999/463)

4 §

Jollei kukaan 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö ryhdy vainajan omaisuutta hoitamaan, tulee sen, jolle se olosuhteisiin katsoen lähinnä kuuluu, ottaa omaisuus haltuunsa ja kutsua paikalle osakas tai ilmoittaa kuolemantapauksesta oikeudelle. Poliisiviranomainen on myös velvollinen suorittamaan mitä tässä on sanottu, milloin sen apuun turvaudutaan tai tämä muutoin on tarpeellista.

Ilmoituksen saatuaan tulee oikeuden, mikäli tämä on tarpeen, määrätä toimitsija huolehtimaan siitä, mikä 3 §:n mukaan on osakkaan velvollisuutena. Määräystä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava.

[Kihlakunnantuomari] voi, milloin ei ole oikeuden istuntopäivä, antaa 2 momentissa tarkoitetun määräyksen, kunnes oikeus asiasta päättää. Tuomarin antamaan määräykseen ei saa hakea muutosta.

5 §

Hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuvat kustannukset suoritetaan pesän varoista.

6 §

Osakkaalla, jonka toimeentulo oli perittävästä riippuvainen, on oikeus pesästä ennakolta saada, mitä hänen toimeentuloaan varten tarvitaan, sikäli kuin hänen osuutensa ilmeisesti siihen riittää ja ennakko voidaan suorittaa pesänselvitystä haittaamatta.

Eloonjääneellä puolisolla sekä turvattomilla lapsilla ja ottolapsilla on oikeus saada tarvitsemansa elatus pesästä niin kauan kuin se on selvitettävänä.

7 §

Osakkaan on korvattava vahinko, minkä hän pesää hoitaessaan tai hallitessaan on tahallansa tai huolimattomuudesta aiheuttanut jollekin, jonka oikeus on pesänselvityksestä riippuvainen. Jos huolimattomuus on lievä, voidaan korvausta alentaa tai hänet kokonaan vapauttaa korvausvelvollisuudesta, milloin se vahingon suuruuteen ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Milloin korvausvelvollisia on useita, vastaavat he yhteisvastuullisesti, kuitenkin siten, että se, jonka osalta vahingonkorvausta on 1 momentin mukaisesti alennettu, vastaa vain siten alennetulla määrällä. Korvausvelvollisten kesken on korvausmäärä jaettava sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon kunkin korvausvelvollisen viaksi jäävän syyllisyyden määrä ja muut asianhaarat.

19 LUKU

Pesänselvittäjästä ja testamentin toimeenpanijasta

1 §

Pesän osakkaan hakemuksesta oikeuden on päätettävä, että pesän omaisuus on luovutettava pesänselvittäjän hallintoon, ja määrättävä joku pesänselvittäjänä pitämään huolta pesän hallinnosta. Jos joku on testamentissa määrätty perillisten tai yleisjälkisäädöksen saajain sijasta testamentin toimeenpanijana pesää hallitsemaan, on määräys annettava myös hänen hakemuksestaan. Sellaista määräystä voi niin ikään hakea erityisjälkisäädöksen saaja tai se, jolla on oikeus ajaa kannetta tarkoitemääräyksen toteuttamisesta, milloin tämän harkitaan olevan tarpeen säädöksen tai määräyksen täytäntöön saattamiseksi. Sama oikeus on sillä, jolle perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja on luovuttanut osuutensa pesään.

Hakemuksen voi tehdä myös sellainen avustukseen oikeutettu henkilö, joka ei ole kuolinpesän osakas, milloin tämän harkitaan olevan tarpeen avustusvaatimuksen toteuttamiseksi. (25.2.1983/209)

Jos testamentissa on sen toimeenpanijaa määräämättä pesän omaisuus erotettu pesän osakkaiden hallinnosta tai toimeenpanijaksi määrätty ei tehtävään ryhdy, antakoon oikeus 1 momentissa tarkoitetun määräyksen sen hakemuksesta, jonka oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen, tai saatuaan muutoin asiasta tiedon. (25.2.1983/209)

Tämän pykälän mukainen päätös voi perustua myös testamenttiin, joka ei ole saanut lainvoimaa. (25.2.1983/209)

2 §

Pesän omaisuus voidaan myös 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla luovuttaa pesänselvittäjän hallintoon, milloin pesän velkoja tai se, joka on vastuussa vainajalta jääneen velan maksamisesta sitä hakee ja on oletettava, että pesän varat käyvät riittämättömiksi velkojen maksamiseen tai hakijan oikeus muusta syystä joutuu vaaranalaiseksi.

Hakemuksen voi tehdä myös pesän osakkaan velkoja, milloin hänen saamisestaan on ulosmitattu osakkaan osuus pesään.

3 §

Kun hakemus pesänselvittäjän määräämisestä tehdään, on samalla ilmoitettava pesän osakkaat ja testamentin toimeenpanija, milloin sellainen on määrätty, sekä näiden kotipaikat. Jos perunkirjoitus on toimitettu, on hakemukseen liitettävä perukirjasta oikeaksi todistettu ote, josta käy selville pesän tila ja varojen laatu.

4 §

Pesänselvittäjäksi oikeuden on määrättävä henkilö, jonka voidaan olettaa suorittavan pesän selvityksen sen laadun edellyttämällä taidolla ja joka siihen suostuu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pesän osakkaiden sekä muidenkin ehdotuksiin, joiden oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen.

Osakas voidaan määrätä pesänselvittäjäksi.

Jos testamentissa on nimetty testamentin toimeenpanija, on hänet määrättävä pesänselvittäjäksi, jollei vastasyitä ole.

5 §

Milloin pesän laatuun tai laajuuteen katsoen taikka muusta erityisestä syystä on tarpeen, voidaan määrätä useita pesänselvittäjiä. Oikeudella on valta jakaa hallinto heidän keskensä, ja sen on samalla määrättävä hallinnon jaon perusteet.

6 §

Jos pesänselvittäjä tahtoo luopua toimestaan ja näyttää pätevän syyn, vapauttakoon oikeus hänet siitä.

Jollei pesänselvittäjä ole toimeensa sopiva, on hänet siitä vapautettava, milloin joku, jonka oikeus riippuu pesän selvityksestä, sitä vaatii. Sama on laki, milloin pesän selvitys jostakin erityisestä syystä on uskottava toiselle. Jos oikeuden tietoon tulee seikkoja, joiden perusteella pesänselvittäjää on pidettävä toimeensa sopimattomana, voi oikeus omasta aloitteestaan vapauttaa hänet siitä.

7 §

Jos kaikki osakkaat pyytävät, ettei pesää enää pidetä pesänselvittäjän hallittavana, tulee oikeuden antaa siitä määräys, mikäli tästä ei aiheudu vahingon vaaraa kenellekään, jonka oikeus riippuu pesän selvityksestä, ja samalla vapauttaa pesänselvittäjä toimestaan. Milloin testamentin toimeenpanija on määrätty pesänselvittäjäksi, on vapauttamiseen saatava hänen suostumuksensa.

8 §

Kun kuolinpesän omaisuus luovutetaan konkurssiin, raukeaa pesänselvittäjän määräys.

9 §

Jos pesänselvittäjä kuolee, tulee sen, jonka hoidettavana hänen omaisuutensa on, viivytyksettä ilmoittaa siitä oikeudelle. Sellaisen ilmoituksen voi tehdä myös se, jonka oikeus riippuu pesänselvityksestä.

10 §

Hakemus, jota 1, 2 tai 6 §:ssä tarkoitetaan, samoin kuin 9 §:ssä mainittu ilmoitus saadaan antaa oikeuteen tai sen kansliaan.

Jos se, joka on tehnyt 1 tai 2 §:n mukaisen hakemuksen, ei ole täyttänyt, mitä 3 §:ssä on säädetty, tulee oikeuden tai tuomarin asettaa hänelle sitä varten määräaika ja uhka, että hakemuksen voidaan katsoa rauenneen, jollei puuttuva selvitys ole käytettävissä, kun asia otetaan edelleen käsiteltäväksi.

Ennen kuin oikeus antaa päätöksen, joka koskee pesänselvittäjän määräämistä taikka toimestaan vapauttamista, on oikeuden tai tuomarin varattava osakkaille tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta, mikäli tämä voi tapahtua ilman huomattavaa ajanhukkaa. Edellä 6 §:n 2 momentissa ja 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa on tieto annettava myös sille, joka on määräyksen hakenut.

Pesänselvittäjää älköön vapautettako toimestaan ennen kuin hänelle on varattu tilaisuus tulla asiassa kuulluksi.

11 §

Jollei pesänselvittäjän määräämistä tai toimestaan vapauttamista koskevaa asiaa voida heti lopullisesti ratkaista, olkoon oikeudella ja myös [kihlakunnantuomarilla] valta antaa päätös siksi, kun sellainen ratkaisu on annettu. Jos päätöksen on antanut tuomari, on hänen ilmoitettava se oikeudelle ensiksi pidettävässä yleisessä istunnossa.

Kun on kysymys pesänselvittäjän vapauttamisesta toimestaan, on hänelle ennen 1 momentissa mainitun päätöksen tekemistä varattava tilaisuus tulla asiasta kuulluksi vain, jollei siitä aiheudu melkoista ajanhukkaa.

12 §

Pesänselvittäjän tulee, noudattaen mitä jäljempänä säädetään, ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin.

Jos havaitaan, etteivät pesän varat riitä velkojen maksamiseen, on pesänselvittäjän koetettava velkojien kanssa sopia heidän tyydyttämisestään. Jollei sopimusta saada aikaan eivätkä osakkaat täytä vajausta, luovuttakoon pesänselvittäjä pesän omaisuuden konkurssiin.

Pesänselvittäjän on, milloin se voi hankaluudetta tapahtua, tiedusteltava osakkaiden mieltä, kun on kysymys perittävän harjoittaman liikkeen selvittämisestä, 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen tekemisestä velkojien kanssa tai sellaisen omaisuuden myymisestä, jolla on osakkaille erityistä arvoa, taikka muista osakkaille tärkeistä asioista.

13 §

Pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa.

14 §

Kiinteää omaisuutta tai toisen maalla olevaa laitosta, joka hallintaoikeuksineen maahan voidaan maanomistajaa kuulematta luovuttaa kolmannelle henkilölle, ei pesänselvittäjä saa luovuttaa eikä velasta kiinnityttää, elleivät osakkaat ole kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistamassa asiakirjassa antaneet siihen suostumustaan tai, milloin tätä ei voida saada, oikeus ole hakemuksesta sallinut toimenpidettä.

Milloin pesänselvittäjä on osakasten suostumuksetta tai oikeuden luvatta ryhtynyt 1 momentissa tarkoitettuun toimeen, on se pätemätön, jos osakas sitä moittii. Kanne on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän sai toimenpiteestä tiedon, ja viimeistään vuoden kuluessa lainhuudon tai kiinnityksen myöntämisestä.

15 §

Pesän rahavarat, jotka pannaan rahalaitokseen korkoa kasvamaan, on talletettava pesän nimelle. Pesän varoja älköön muutoinkaan sekoitettako pesänselvittäjälle tai muulle henkilölle kuuluvaan omaisuuteen.

16 §

Niin pian kuin omaisuuden osituksen tai perinnönjaon edellyttämä pesän selvittäminen on suoritettu ja ositus tai jako voidaan toimittaa tuottamatta haittaa kenellekään, jonka oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen, ilmoittakoon pesänselvittäjä tästä osakkaille ja tehköön hallinnostaan tilin.

Sitten kun ositus tai perinnönjako on toimitettu ja tullut lainvoimaiseksi, on pesänselvittäjän annettava kullekin osakkaalle hänelle tuleva omaisuus.

Jos pesänselvittäjä on luopunut toimestaan suorittamatta tehtäviään loppuun, on hän silloinkin tilivelvollinen.

17 §

Jos pesänselvittäjät, joiden kesken hallinto on jakamatta, eivät pääse yksimielisyyteen heidän päätettävänään olevasta asiasta eikä minkään mielipiteen puolesta ole enemmistöä, on asia saatettava oikeuden ratkaistavaksi.

18 §

Oikeus voi pesän osakkaan tai sen hakemuksesta, jonka oikeus riippuu pesän selvityksestä, velvoittaa pesänselvittäjän antamaan hallinnostaan selonteon tai määrätä jonkun suorittamaan pesän hallinnon tarkastuksen ja antamaan siitä kertomuksen.

Jos 1 momentissa tarkoitettua päätöstä ei ole annettu pesän osakasten yhteisestä hakemuksesta, voi oikeus määrätä, että siitä johtuvat kustannukset eivät jää pesän rasitukseksi, vaan että ne on hakijan suoritettava tai, jos hakijoita on useita, heidän maksettava pesäosuuksiensa mukaisessa suhteessa.

19 §

Pesänselvittäjän on toimessaan noudatettava kaikkea huolellisuutta ja hänen on korvattava vahinko, minkä hän tahallansa tai huolimattomuudesta on aiheuttanut pesälle tai jollekin, jonka oikeus on pesänselvityksestä riippuvainen. Kuitenkin voidaan, jos pesänselvittäjän viaksi jää vain lievä huolimattomuus, korvausta alentaa tai hänet kokonaan vapauttaa korvausvelvollisuudesta, milloin se vahingon suuruuteen ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Milloin korvausvelvollisia pesänselvittäjiä on useita, on vastaavasti sovellettava, mitä 18 luvun 7 §:n 2 momentissa on sanottu.

20 §

Pesänselvittäjällä on oikeus saada pesän varoista pesän laatuun ja laajuuteen sekä tehtävän suorittamiseen käytettyyn työhön katsoen kohtuullinen palkkio sekä korvaus kuluistaan. Jolleivät pesän varat tähän riitä, on hyvitys sen suoritettava, jonka hakemuksesta pesänselvittäjä on määrätty. Jos maksuvelvollisia on useita, vastaavat he yhteisvastuullisesti.

Pesänselvittäjän hallintoa koskevaan kanteeseen on sovellettava, mitä kanteesta toimitsijaa vastaan on säädetty. Sillä, joka on nostanut moitekanteen, on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi.

21 §

Testamentin toimeenpanijalla on, jollei testamentista muuta ilmene, sama valtuus kuin pesänselvittäjällä, ei kuitenkaan valtuutta luovuttaa kuolinpesää konkurssiin. Testamentin toimeenpanijan valtuus ei supista eloonjääneen puolison oikeutta osallistua pesän selvitykseen. Mitä edellä on sanottu pesänselvittäjän hallinnosta, vastuusta, vapauttamisesta toimestaan sekä oikeudesta palkkioon, sovelletaan vastaavasti testamentin toimeenpanijaan.

Jos testamentin toimeenpanija määrätään pesänselvittäjäksi, ei se rajoita sitä oikeutta, mikä hänellä lainvoiman saaneen testamentin nojalla saattaa olla.

22 §

Oikeuden tai tuomarin päätökseen, jota tarkoitetaan 11 §:n 1 momentissa, ja oikeuden päätökseen 17 §:ssä mainitussa asiassa ei saa hakea muutosta. Niin ikään on muutoksenhaku kielletty hovioikeuden päätöksestä 1, 5–7 §:ssä ja 18 §: ssä tarkoitetuissa asioissa.

Oikeuden tässä luvussa muissa kuin 7 §:ssä mainituissa asioissa antamaa päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava.

20 LUKU

Perunkirjoituksesta

1 § (18.12.1995/1562)

Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta, jollei asianomainen lääninverovirasto saman ajan kuluessa tehdystä hakemuksesta pesän laatuun katsoen tai muusta erityisestä syystä tätä aikaa pidennä.

2 §

Osakkaan, jonka hoidettavana pesän omaisuus on, tahi pesänselvittäjän tai testamentin toimeenpanijan on määrättävä perunkirjoituksen aika ja paikka sekä valittava sitä toimittamaan kaksi uskottua miestä. Jollei osakas, pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija ole ottanut pesän omaisuutta haltuunsa, tulee muun henkilön, jolla, sen mukaan kuin 18 luvun 4 §:ssä sanotaan, on omaisuus hoidettavanaan, toimituttaa perunkirjoitus.

Perunkirjoituksen ajasta ja paikasta on, milloin se voi sanottavaa hankaluutta tuottamatta tapahtua, hyvissä ajoin sitä ennen annettava tieto osakkaille ja eloonjääneelle puolisolle silloinkin, kun tämä ei ole osakas, sekä jos joku on perintönä tal testamentilla saava osuuden jäämistöön vasta osakkaan oikeuden lakattua, myös sille, jolla perunkirjoitusta toimitettaessa lähinnä on oikeus saada perintö tai testamentti.

3 §

Perukirjassa on mainittava toimituksen aika ja paikka, vainajan täydellinen nimi, ammatti ja kotipaikka sekä syntymä- ja kuolinpäivä, osakkaiden ja muiden 2 §:n 2 momentissa tarkoitettujen henkilöiden nimet ja kotipaikat sekä lisäksi ilmoitettava alaikäisten osalta myös heidän syntymäpäivänsä ja perillisten kohdalta, miten he ovat vainajalle sukua. Perillinen on mainittava, vaikka hänelle ei tulisi mitään pesän omaisuudesta. Jollei jotakin edellä mainittua seikkaa voida ilmoittaa, on siitä ja sen syystä tehtävä merkintä perukirjaan.

Perukirjasta tulee käydä selville, ketkä ovat olleet perunkirjoituksessa saapuvilla. Milloin jollekin 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulle henkilölle ei ole annettu tietoa toimituksesta, on se sekä syy siihen perukirjassa mainittava. Jos joku, jolle tieto on toimitettu, ei ole saapunut, on perukirjaan merkittävä, milloin ja millä tavalla hänelle oli tieto annettu.

4 §

Pesän varat ja velat on merkittävä perukirjaan sellaisina kuin ne kuoleman tapahtuessa olivat, ja on myös varojen arvo mainittava.

Jos vainajan jälkeen on elossa puoliso, on myös tämän varat ja velat merkittävä perukirjaan. Milloin jommallakummalla puolisolla oli omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, on perukirjassa mainittava, mihin sanottu seikka perustuu. Jos puolisoilla oli yhteistä omaisuutta tai velkaa, on perukirjassa mainittava, mitä siitä tulee kumpaisenkin osalle.

Perukirjassa on lisäksi mainittava ennakkoperintö sekä muu pesään kuulumaton omaisuus, joka on otettava huomioon perillisen lakiosan suuruutta määrättäessä.

5 §

Jos perittävä on tehnyt testamentin tai avioehtosopimuksen, on se otettava tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä liitettävä perukirjaan. Sama koskee muita asiakirjoja, jotka ovat tarpeen pesän tilan selville saamiseksi. Perukirjaan on niin ikään liitettävä kirkonkirjan tai vastaavan rekisterin ote, josta käy selville eloonjäänyt puoliso ja perilliset.

6 §

Pesän ilmoittakoon se, joka hoitaa pesän omaisuutta tai muutoin on sen tilaan parhaiten perehtynyt. Osakkaan sekä eloonjääneen puolison, vaikkei tämä olisikaan osakas, tulee kehotuksesta antaa tietoja perunkirjoitusta varten.

Pesän ilmoittajan on perukirjaan merkittävä valaehtoinen vakuutus, että hänen perunkirjoitusta varten antamansa tiedot ovat oikeat ja ettei hän tahallisesti ole jättänyt mitään ilmoittamatta. Hän on velvollinen valallaan vahvistamaan vakuutuksen, jos joku, jonka oikeus saattaa olla tällaisesta valanteosta riippuvainen, tahi pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija sitä vaatii. Valantekovelvollisuus on myös osakkaalla tai eloonjääneellä puolisolla, joka ei ole ilmoittanut pesää. Jos joku muu on ryhtynyt pesän omaisuutta koskeviin toimiin, voidaan hänetkin määrätä valalle, milloin siihen on syytä.

Uskottujen miesten on perukirjaan kirjoitettava todistus siitä, että he ovat kaiken siihen oikein merkinneet ja pesän varat arvioineet parhaan ymmärryksensä mukaan.

7 §

Jos omaisuutta on usealla paikkakunnalla, voidaan jokaisella niistä toimittaa eri perunkirjoitus. Johonkin perukirjaan on otettava pesän varojen ja velkojen yhdistelmä, ja vain tähän perukirjaan on sovellettava, mitä 4 §:n 3 momentissa ja 5 §:ssä on säädetty.

8 § (18.12.1995/1562)

Perukirja on annettava lääninverovirastolle siten kuin perintö- ja lahjaverolaissa (378/40) säädetään.

9 § (18.12.1995/1562)

Jos perunkirjoituksen toimittaminen on laiminlyöty, käräjäoikeuden tulee lääninveroviraston ilmoituksesta määrätä sopiva henkilö toimituttamaan perunkirjoitus.

9 a § (19.8.1994/733)

[Väestökirjahallinnosta annetussa laissa (76/84)] tarkoitettu rekisteritoimisto voi kuolinpesän osakkaan, eloonjääneen puolison, pesänhoitajan, pesänselvittäjän, pesänjakajan tai testamentin toimeenpanijan hakemuksesta vahvistaa, että kaikki pesän osakkaat ja perittävän aviopuoliso on merkitty perukirjaan, kuten 3 §:n 1 momentissa säädetään.

Vahvistuksen antaa se rekisteritoimisto, jonka virka-alueeseen perittävän kotikunta kuului hänen kuollessaan. Vahvistus on annettava, jos väestötietojärjestelmässä olevien tietojen tai muun saatavissa olevan selvityksen nojalla on perusteltua otaksua, että perukirjassa olevat tiedot ovat oikeat ja täydelliset.

Rekisteritoimiston on tehtävä vahvistuksen antamisesta merkintä perukirjan oikeaksi todistettuun jäljennökseen.

Ks. RekisterihallintoL 166/1996.

9 b § (19.8.1994/733)

Jos vahvistusta ei 9 a §:n mukaan voida antaa, rekisteritoimiston tulee ilmoittaa havaitsemistaan puutteista ja virheistä hakijalle sekä palauttaa asiakirjat ilman vahvistusta hänelle. Asiasta tulee ilmoittaa myös henkilölle, joka perukirjan mukaan ottaa vastaan pesää koskevia ilmoituksia.

9 c § (19.8.1994/733)

Oikeustoimi, jonka rekisteritoimiston vahvistamaan perukirjaan merkityt pesän osakkaat ovat tehneet pesän puolesta muun kuin pesän osakkaan kanssa, on sitova, vaikka joku osakkaista on jäänyt perukirjaan merkitsemättä, jos se, jonka kanssa oikeustoimi oli tehty, ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää, että pesässä oli tällainen osakas.

Haettaessa viranomaiselta oikeuden kirjaamista tai muuta toimenpidettä vahvistettua perukirjaa pidetään riittävänä selvityksenä pesän osakkaista, jollei asiassa muuta ilmene.

10 §

Jos perunkirjoituksen jälkeen ilmaantuu uusia varoja tai velkoja, on kuukauden kuluessa laadittava täydennys- tai oikaisukirja. Siitä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä edellä on perukirjasta säädetty.

11 §

Joka perunkirjoituksessa tahallansa salaa tai vilpillisesti ilmoittaa jotakin, tuomittakoon sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, olkoon rangaistus vankeutta enintään kaksi vuotta.

12 § (18.12.1995/1562)

Lääninveroviraston 1 §:n nojalla tekemään päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

12 a § (18.12.1995/1562)

Lääninverovirastolle annettu perukirja tai sen tekninen tallenne on säilytettävä pysyvästi. Arkistolaitos antaa tarkemmat määräykset perukirjan ja sen liitteiden säilyttämisestä.

13 §

Sen lisäksi, mitä tässä luvussa säädetään, on noudatettava, mitä perunkirjoituksesta perintöveron määräämistä varten on erikseen säädetty.

21 LUKU

Kuolleen henkilön ja pesän velasta

1 §

Jollei pesän omaisuutta hakemuksesta, joka tehdään kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta, luovuteta pesänselvittäjän hallintoon tai konkurssiin, vastaa osakas perunkirjoitusta toimitettaessa tietämistään vainajan veloista.

Jos perunkirjoituksen jälkeen ilmaantuu uutta velkaa eikä pesän omaisuutta 1 momentissa mainituin tavoin luovuteta kuukauden kuluessa siitä, vastaa osakas tästäkin velasta.

2 §

Milloin pesän luovuttaminen tapahtuu hakemuksesta, joka on tehty sen jälkeen, kun kuukausi on kulunut perunkirjoituksesta, on osakas velvollinen pesälle suorittamaan sen määrän, millä hänen tiedossaan kuukautta ennen hakemuspäivää olleet velat ylittävät luovutetun omaisuuden ja muutoin käytettävissä olevien varojen arvon, eikä hän enää ole yksityiselle velkojalle vastuussa 1 §:n mukaan.

Velkojan vaatimuksesta osakkaan on valallaan vahvistettava, ettei hän kuukautta ennen hakemuspäivää ole tietänyt siitä velasta, jota vaatimus tarkoittaa. Jollei hän voi valaa tehdä, katsotaan hänen aikaisemmin tietäneen velan.

3 §

Kun osakas on tehnyt hakemuksen pesän luovuttamisesta konkurssiin, ja viimeistään siinä velkojainkuulustelussa, mikä konkurssissa toimitetaan, tehdään esitys pesän luovuttamisesta pesänselvittäjän hallintoon, voi oikeus, milloin tämä harkitaan asianmukaiseksi, suostua esitykseen.

4 §

Milloin osakkaalla on pätevä syy olettaa, ettei hän joudu vainajan vastattavana olleen takauksen tai muun tietyn sitoumuksen perusteella maksuvelvolliseksi, ei velkaa ole pidettävä tiedettynä velkana.

5 §

Jos osakkaan hakemus pesän luovuttamisesta konkurssiin raukeaa sen johdosta, että pesä luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon, katsotaan luovuttamista sellaiseen hallintoon haetun sinä päivänä, jona konkurssihakemus tehtiin.

6 §

Jos pesän luovuttaminen tapahtuu sen jälkeen, kun ositus tai perinnönjako on toimitettu, peruutukoon ositus tai jako.

Mikäli velka voidaan maksaa vainajalle kuuluneesta omaisuudesta ja siitä, mitä hänen osalleen olisi tullut toisen puolison omaisuudesta, jos velka olisi osituksessa otettu lukuun, on pesänselvittäjän hallintoon kuitenkin luovutettava vain se, mitä hänen harkintansa mukaan on tarpeen velkojen maksamiseen ja hallintokustannuksiin. Tähän tarvittava määrä osakasten on suoritettava suhteellisesti sen mukaan kuin he ovat osituksessa tai perinnönjaossa saaneet liikaa. Muilta osin jää ositus tai jako pysyväksi.

Jos joku osakas ei kykene suorittamaan osuuttaan, on muiden täytettävä vajaus osituksessa tai jaossa saamallaan omaisuudella tai sen arvolla.

7 §

Erityisjälkisäädöksen tai tarkoitemääräyksen perusteella pesästä saatu omaisuus on palautettava, sikäli kuin sitä tarvitaan velan katteeksi. Jollei omaisuus ole tallella, on sen arvo korvattava, mikäli erityisiä vastasyitä ei ole.

8 §

Omaisuuden 6 ja 7 §:ään perustuva palauttamisvelvollisuus käsittää myös koron tai tuoton. Palauttamisvelvolliselle on kuitenkin korvattava tarpeelliset sekä, milloin hän oli vilpittömässä mielessä, myös hyödylliset kustannukset.

9 §

Ennen kuin 1 §:n 1 momentissa säädetty määräaika on päättynyt, tai, milloin pesä on pesänselvittäjän hallinnossa, velkojain tyydyttämisestä on tehty sopimus, maksettakoon pesän varoista vainajan velka vain, milloin on pätevä syy olettaa, ettei velan maksamisesta aiheudu muille velkojille vahinkoa. Sanottuna aikana älköön saatettako loppuun pesän omaisuuteen kohdistuvaa ulosmittausta, ellei velkojalla ollut pantti- tai pidätysoikeutta ulosmitattuun omaisuuteen.

Jos osakas on ottanut velkaa 18 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa mainittuun tarkoitukseen pesän ollessa osakasten hallittavana, saa velkoja vaatia sellaisen velan suoritusta myös pesästä. Mikäli osakas on käyttänyt varojaan sellaiseen tarkoitukseen, hänellä on oikeus saada korvaus pesän varoista.

10 §

Sitten kun 1 §:n 1 momentissa säädetty määräaika on päättynyt, voi velkoja vaatia vakuutta sellaisesta vainajalta jääneestä velasta, joka ei ole erääntynyt ja josta ei ole riittävää vakuutta. Jollei vakuutta anneta kolmen kuukauden kuluessa, katsotaan velka sen jälkeen erääntyneeksi.

Jos vainajalta on jäänyt velkaa, joka ei eräänny kuuden kuukauden kuluessa, voidaan se, milloin osakkaita on useita, kuolinpesän puolesta sanoa irti maksettavaksi mainitun ajan kuluttua irtisanomisesta. Velkoja, jonka saamisen vakuutena on kiinnitys, ei kuitenkaan ole velvollinen ottamaan vastaan maksua ennen erääntymispäivää, jos hän kolmen kuukauden kuluessa irtisanomisesta ilmoittaa vaativansa saamisestaan maksua vain sen vakuutena olevasta omaisuudesta.

11 §

Jos osakkaat ovat 9 §:n vastaisesti maksaneet velkaa tahi 1 §:ssä omaisuuden luovuttamiselle säädetyn määräajan kuluessa velkojain vahingoksi täyttäneet erityisjälkisäädöksen tai tarkoitemääräyksen, myyneet, pantanneet tahi muulla tavoin käyttäneet tai hävittäneet pesän omaisuutta, vastatkoot niistä vainajan veloista, jotka he silloin ovat tietäneet tai joista he viimeistään sen jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa ovat saaneet tiedon. Jos tässä tarkoitetusta toimesta on aiheutunut ainoastaan vähäinen vahinko tai jos siihen on ryhdytty ajattelemattomuudesta tai pesän tilaa tarkoin tietämättä, on vain vahinko korvattava.

12 §

Jos omaisuuden ositus tai perinnönjako toimitetaan ennen kuin kaikki velat on maksettu, vastaa osakas, joka on osallistunut ositukseen tai jakoon taikka vastaanottanut siinä hänelle tulleen omaisuuden, niistä vainajan veloista, jotka hän silloin oli tietänyt tai joista hän viimeistään sen jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa on saanut tiedon. Osituksesta ei kuitenkaan ole tällaista seuraamusta, milloin eloonjäänyt puoliso ei ole saanut mitään vainajan omaisuudesta.

13 §

Jos osakkaiden hakemuksesta pesänselvittäjän hallinto lakkautetaan, ennen kuin velat on maksettu, katsotaan, mikäli on kysymys velkavastuusta, pesän luovuttamisen jääneen tapahtumatta.

14 §

Milloin osakas, jonka hoidossa pesä on, jättää perunkirjoituksen toimituttamatta määräajassa, vastaa hän kaikista vainajan veloista. Sama on laki, jos osakas perunkirjoituksessa tahi valalla vahvistaessaan perukirjan antaa vääräksi tietämänsä ilmoituksen taikka tahallaan jättää ilmoittamatta jonkin tietämänsä seikan ja siten vaarantaa velkojain oikeutta.

15 §

Jos osakas on vastuussa vainajan velasta, vastaa hän myös pesän velasta. Edellä 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa on osakkaan suoritettava pesälle sellaista velkaa vastaava määrä, joka on tehty pesää varten ennen sen luovutusta.

16 §

Mitä 1, 2 ja 11–15 §:ssä on säädetty osakkaan velkavastuusta, ei ole sovellettava osakkaaseen, joka on vajaavaltainen tai jota edustaa uskottu mies. Holhooja tai uskottu mies vastaa vahingosta, minkä hän toimenpiteellään tai laiminlyönnillään on vainajan tai pesän velkojille aiheuttanut.

17 §

Milloin useat ovat tämän luvun mukaan joutuneet vastuuseen velasta tai vahingosta, vastaavat he yhteisvastuullisesti. Mitä joku on suorittanut, on, mikäli sitä ei korvata pesän varoista, jaettava heidän keskensä 18 luvun 7 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

18 §

Jollei osakas ole saanut mitään etua pesästä eikä myöskään ryhtynyt muihin sitä koskeviin toimiin kuin niihin, mitkä 18 luvun 3 §:n mukaan ovat olleet hänen velvollisuutenaan, ja osallistunut perunkirjoitukseen, on hän vapaa pesän luovuttamisen laiminlyönnistä johtuvasta vastuusta.

19 §

Ellei vainajalta ole jäänyt enempää omaisuutta kuin mitä tarvitaan kohtuullisiin hautaus- ja perunkirjoituskustannuksiin, ei tämän luvun säännöksiä vainajan velkaa koskevasta vastuusta ole sovellettava. Oikeudella on niin ikään valta, milloin olosuhteet antavat siihen aihetta, vapauttaa osakas vastaamasta vainajan veloista, vaikka pesän varat jonkin verran ylittävätkin mainitut kustannukset.

22 LUKU

Erityisjälkisäädöksen ja tarkoitemääräyksen täytäntöönpanosta

1 §

Jakamattomasta pesästä täytettävä erityisjälkisäädös on pantava täytäntöön niin pian kuin se voi tapahtua tuottamatta haittaa kenellekään, jonka oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen.

Jos perinnönjako toimitetaan ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu erityisjälkisäädös on täytetty tai siihen tarvittava omaisuus pantu erityiseen hoitoon, vastaavat osakkaat yhteisvastuullisesti jälkisäädöksen täytäntöönpanosta, niin kuin jakoa ei olisi toimitettu. Mitä osakkaat täten ovat joutuneet suorittamaan, on heidän kesken jaettava 18 luvun 7 §:n 2 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

2 §

Milloin erityisjälkisäädös on jonkun perillisen tai testamentin saajan täytettävä, on hänen pantava jälkisäädös täytäntöön saatuaan haltuunsa sen täyttämiseen tarkoitetun omaisuuden. Jos hänen laiminlyönnistään johtuu, ettei hän ole sitä omaisuutta saanut, on hänen korvattava vahinko.

3 §

Jos omaisuutta, joka on jollekin määrätty erityisjälkisäädöksellä, hoidetaan huolimattomasti tai saajan oikeutta muutoin vaarannetaan, voi oikeus, mikäli jälkisäädöksen täyttämisestä ei ole asetettu tyydyttävää vakuutta, määrätä sanotun omaisuuden pantavaksi erityiseen hoitoon. Sellaista määräystä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava.

4 §

Kun erityisjälkisäädös tarkoittaa tiettyä omaisuutta, on jälkisäädöksen saajalla, jollei testamentista muuta johdu, oikeus saada sen tuotto, mutta hänen on, ennen kuin omaisuus hänelle annetaan, suoritettava siitä olleet tarpeelliset kustannukset, mikäli ne eivät ole aiheutuneet pesän selvityksestä.

5 §

Tiettyä rahamäärää koskevan erityisjälkisäädöksen saajalle on, jollei testamentista muuta johdu, suoritettava korkoa viisi sadalta vuodessa, siitä lukien kun neljä kuukautta on kulunut testamentin tekijän kuolemasta.

6 §

Mitä tässä luvussa on säädetty erityisjälkisäädöksestä, on vastaavasti sovellettava tarkoitemääräykseen.

7 §

Jos tarkoitemääräyksen täytäntöönpano on laiminlyöty, on jokaisella, jolla saattaa olla etua määräyksen täytäntöönpanosta, sekä pesänselvittäjällä, testamentin toimeenpanijalla, eloonjääneellä puolisolla, niin myös perillisellä ja yleisjälkisäädöksen saajalla sekä perillisen tai yleisjälkisäädöksen saajan jälkeläisellä oikeus ajaa siitä kannetta. Perillisellä on kanneoikeus silloinkin, kun hänellä ei ole osuutta pesään.

Kun on kysymys määräyksestä yleishyödylliseen tarkoitukseen, voi sen läänin lääninhallitus, missä täytäntöönpano on pääasiallisesti toimitettava, määrätä sopivan henkilön ajamaan kannetta.

23 LUKU

Perinnönjaosta

1 §

Kun pesä on selvitetty, on jokaisella sen osakkaalla oikeus vaatia jakoa.

Jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus.

2 §

Vastoin osakkaan kieltoa älköön jakoon ryhdyttäkö, ennen kuin perunkirjoitus on toimitettu ja kaikki tiedossa olevat velat maksettu tai niiden maksamiseen tarvittavat varat pantu erityiseen hoitoon.

Jos erityisjälkisäädös tai tarkoitemääräys on täytettävä jakamattomasta pesästä, älköön jakoa vastoin osakkaan kieltoa toimitettako, ennen kuin jälkisäädös tai määräys on täytetty taikka siihen tarvittava omaisuus pantu erityiseen hoitoon.

Milloin pesä on pesänselvittäjän tai testamentin toimeenpanijan hallinnossa, älköön jakoon ryhdyttäkö, ennen kuin tämä on ilmoittanut pesän selvittämisen päättyneen.

3 § (13.10.1995/1153)

Osakkaat saavat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Jos osakas on vajaavaltainen tai jos edunvalvoja muutoin edustaa häntä perinnönjaossa, on kuitenkin noudatettava, mitä holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 9 kohdassa säädetään. (1.4.1999/463)

Jos jonkun osakkaan osuus pesästä on ulosmitattu tai jos osakas vaatii, on jako pesänjakajan toimitettava.

4 §

Oikeus määrätköön hakemuksesta sopivan henkilön pesänjakajaksi. Milloin pesän laatuun tai laajuuteen katsoen taikka muusta erityisestä syystä on tarpeen, voidaan määrätä useita pesänjakajia. Hakemukseen on liitettävä jäljennös perukirjasta.

[Kihlakunnantuomari] voi, milloin ei ole oikeuden istuntopäivä, antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen, jos osakkaat ovat yksimieliset pesänjakajaksi määrättävästä henkilöstä.

Pesänselvittäjä tai testamentin toimeenpanija, joka ei ole osakas, on erityisettä määräyksettä pesänjakaja, jos osakkaat pyytävät häntä toimittamaan jaon eikä toista ole pesänjakajaksi määrätty.

Pesänjakajalla on oikeus saada pesän varoista pesän laatuun ja laajuuteen sekä tehtävän suorittamiseen käytettyyn työhön katseen kohtuullinen palkkio sekä korvaus kuluistaan.

5 §

Jos pesänjakaja havaitaan toimeensa sopimattomaksi, vapauttakoon oikeus hänet tehtävästään, milloin joku, jonka oikeus on perinnönjaosta riippuvainen, sitä pyytää. Sama on laki, jos pesänjakaja muusta syystä on toimestaan vapautettava.

6 §

Ennen pesänjakajan määräämistä taikka toimestaan vapauttamista on oikeuden tai tuomarin varattava osakkaille tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta.

Älköön ketään omatta suostumuksettaan määrättäkö pesänjakajaksi älköönkä pesänjakajaa vapautettako toimestaan varaamatta hänelle tilaisuutta tulla asiassa kuulluksi.

7 § (13.10.1995/1153)

Pesänjakajan on määrättävä perinnönjaon aika ja paikka sekä todistettavasti kutsuttava osakkaat toimitukseen. Pesänjakajan on, jos kaikki osakkaat ovat tulleet saapuville, koetettava saada heidät sopimaan jaosta. Jos sopimus saadaan aikaan, jako on toimitettava sen mukaisesti.

Jos edunvalvoja on tehnyt 1 momentissa mainitun sopimuksen osakkaan puolesta, jako voidaan toimittaa sopimuksen mukaisesti, jos pesänjakaja katsoo sen päämiehen edun mukaiseksi. (1.4.1999/463)

8 §

Jos osakas, joka on ajoissa saanut kutsun, on jäänyt toimitukseen saapumatta tai jos perinnönjakoa ei muusta syystä ole toimitettava osakasten sopimuksen mukaisesti, pesänjakajan on suoritettava jako siten, että kullekin osakkaalle annetaan osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Kuitenkin on omaisuus, jota ei sopivasti voida jakaa osiin tai erotella, mikäli mahdollista, pantava samaan osaan. Jos pesän varoihin kuuluu saaminen osakkaalta, on se jaossa annettava hänelle, sikäli kuin hänen osuutensa siihen riittää. Jäämistöön kuuluvan maatilan jaosta on lisäksi voimassa, mitä 25 luvussa säädetään. (20.8.1982/637)

Jollei jakoa muutoin saada toimitetuksi, voi oikeus pesänjakajan esityksestä määrätä, että tietty omaisuus tai tarvittaessa pesän koko omaisuus on pesänjakajan toimesta myytävä.

9 §

Perinnönjaosta on laadittava jakokirja. Milloin pesänjakaja on toimittanut jaon, on jakokirja hänen allekirjoitettava. Muussa tapauksessa on jakokirja osakasten allekirjoitettava ja kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi.

Pesänjakajan on viivytyksettä toimitettava kappale jakokirjaa kullekin osakkaalle.

KKO:1995:34

10 §

Osakkaan, joka tahtoo moittia pesänjakajan toimittamaa jakoa, on nostettava kanne muita osakkaita vastaan kuuden kuukauden kuluessa jaon toimittamisesta.

Sama on laki, milloin osakkaat ovat toimittaneet perinnönjaon ja osakas tahtoo moittia jakoa sillä perusteella, ettei sitä ole tehty säädetyssä muodossa.

11 §

Jos kolmas henkilö kanteella vaatii itselleen jollekin osakkaalle perintönä jaettua omaisuutta, ilmoittakoon osakas siitä muille osakkaille. Siitä, mitä osakas menettää kantajalle, saa hän vaatia tasoitusta muilta osakkailta. Jos osakas menettää kaiken jaossa saamansa omaisuuden tai pääosan siitä, on perintö jaettava uudestaan. Milloin joku on kuitenkin suurin kustannuksin osaansa parantanut taikka se on laillisesti tullut toisen omaksi, saa hän puolestaan antaa vastikkeen sen sijaan.

12 §

Mitä tässä luvussa on sanottu osakkaasta, on vastaavasti sovellettava siihen, jolle osakas on luovuttanut pesäosuutensa, sekä sellaiseen 19 luvun 2 §:n 2 momentissa sekä tarkoitettuun velkojaan, jonka saamisesta osakkaan pesäosuus on ulosmitattu.

Pesänjakajan määräystä voi avustusvaatimuksen toteuttamiseksi hakea myös sellainen avustukseen oikeutettu henkilö, joka ei ole kuolinpesän osakas, samaten kuin eloonjäänyt puoliso, joka ei ole kuolinpesän osakas, 3 luvussa säädetyn oikeutensa toteuttamiseksi. (25.2.1983/209)

13 §

Oikeuden 5 §:n ja tuomarin 4 §:n 2 momentin mukaan antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta. Niin ikään on muutoksenhaku kielletty hovioikeuden päätöksestä 4 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asiassa.

24 LUKU

Sopimukseen perustuvasta kuolinpesän yhteishallinnosta

1 §

Jos osakkaat ovat tehneet sopimuksen siitä, että pesä on osakasten yhteiseksi eduksi jäävä jakamatta toistaiseksi tai määräajaksi, on pesän hallinnosta ja edustamisesta, jollei sopimuksesta muuta johdu, voimassa mitä 18 luvun 2 §:ssä on sanottu.

Sopimusta yhteishallinnosta älköön tehtäkö, jos pesä on pesänselvittäjän hallittavana tai jos pesää hallitsee testamentin toimeenpanija, jolla testamentin mukaan ei ole oikeutta suostua sopimukseen.

2 §

Mikäli pesän omaisuuden tuottoa ei ole käytettävä yhteisen talouden kustannuksiin tai muutoin yhteiseen lukuun, on kullakin osakkaalla oikeus jokaisen kalenterivuoden päätyttyä vaatia tuoton säästö jaettavaksi.

3 §

Jollei sopimusta ole tehty määräajaksi, voi jokainen osakas milloin tahansa sanoa sopimuksen irti. Jos irtisanominen on tapahtunut, lakkaa sopimus, jollei siinä ole toisin määrätty, olemasta voimassa kolmen kuukauden kuluttua irtisanomisesta. Sama on laki, jos yhteishallinto, milloin sopimus on tehty määräajaksi, on jatkunut tämän ajan jälkeen.

4 §

Jos eloonjäänyt puoliso, joka on ollut osallinen määräajaksi tehtyyn sopimukseen, vihitään uuteen avioliittoon tai osakas kuolee ja hänen jälkeensä jää pesän osakkaaksi joku, joka ei ole sopimukseen osallinen, lakkaa sopimus olemasta voimassa kolmen kuukauden kuluttua irtisanomisesta. Milloin on alaikäisiä perillisiä, on noudatettava, mitä holhouslaissa on tällaisen tapauksen varalta säädetty.

Milloin holhooja tai uskottu mies on osallistunut sopimukseen, on sillä, jonka puolesta sopimus on tehty, holhouksen tai uskotun miehen toimen lakatessa sellainen irtisanomisoikeus kuin 1 momentissa sanotaan.

5 §

Jos on tehty sopimus yhteishallinnosta määräajaksi ja sen tekemiseen ratkaisevasti vaikuttaneissa olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos, tai jos muutoin on erityisiä syitä, voi oikeus osakkaan kanteesta julistaa sopimuksen lakanneeksi olemasta voimassa.

6 §

Sopimus yhteishallinnosta voidaan sanoa irti niin kuin 4 §:ssä sanotaan, jos osakas joutuu konkurssiin, ja sopimus raukeaa, jos pesänselvittäjä määrätään.

Osakkaan hakemuksesta älköön pesää määrättäkö pesänselvittäjän hallintoon sopimuksen voimassaoloaikana.

7 §

Osakkaan vastuuseen yhteishallinnon aikana tehdystä velasta, tai sinä aikana aiheutuneesta vahingosta on sovellettava, mitä 18 luvun 7 §:ssä sekä 21 luvun 15 ja 17 §:ssä on säädetty.

25 LUKU

Jäämistöön kuuluvan maatilan jakamisesta

1 § (30.6.1989/612)

Tämän luvun säännöksiä on sovellettava jaettaessa jäämistöön kuuluvaa maatilataloudellisessa käytössä olevaa maatilaa, tilaa ja tilanosaa, jollei testamentista muuta johdu tai jolleivät kuolinpesän osakkaat toisin sovi.

Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta, jos maatila, tila tai tilanosa sijaitsee kokonaisuudessaan tai pääasiallisesti sellaisella alueella, jolla on voimassa asemakaava tai joka on rakennuskiellossa asemakaavan laatimista tai muuttamista varten tai joka rakennuskaavassa taikka vahvistetussa yleiskaavassa on osoitettu muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin.

Milloin 2 momentissa tarkoitettu kaava käsittää ainoastaan osan maatilasta, tilasta tai tilanosasta, tämän luvun säännöksiä voidaan soveltaa jäljelle jäävään osaan, jos se täyttää 1 b §:ssä säädetyt edellytykset.

Jollei 7 luvun 8 §:stä muuta johdu, perillinen on oikeutettu saamaan lakiosansa jäämistöstä sen estämättä, mitä tässä luvussa säädetään. Lakiosaa vastaava tai siitä puuttuva määrä saadaan maksaa rahana.

1 a § (30.6.1989/612)

Tässä luvussa tarkoitetaan:

1) maatilalla yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta;

2) elinkelpoisella maatilalla sellaista maatilaa, josta tilan viljelijä ja hänen perheenjäsenensä voivat saada pääasiallisen toimeentulonsa;

3) tilanosalla tilan määräosaa tai määräalaa;

4) soveliaalla tilanpidonjatkajalla sellaista jakohetkellä perillisasemassa olevaa perillistä tai yleistestamentinsaajaa, jolla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen.

1 b § (30.6.1989/612)

Soveliaalla tilanpidonjatkajalla on oikeus vaatia, että jäämistöön kuuluva elinkelpoinen maatila taikka sellaiset jäämistöön kuuluvat tilat tai tilanosat, joista yksinään tai yhdessä hänen tai hänen puolisonsa omistamien tilojen tai tilanosien kanssa muodostuu elinkelpoinen maatila, sisällytetään maatalousirtaimistoineen jakamattomana hänen osuuteensa.

Soveliaalla tilanpidonjatkajalla on sama oikeus myös silloin, kun jäämistöön kuuluu vain osa elinkelpoisesta maatilasta taikka vain osa sellaisesta maatilasta tai tilasta, josta yhdessä soveliaan tilanpidonjatkajan tai hänen puolisonsa omistamien tilojen tai tilanosien kanssa muodostuu elinkelpoinen maatila, ja muun osan omistaa eloonjäänyt puoliso, jonka perillinen sovelias tilanpidonjatkaja on. Edellytyksenä on kuitenkin, että eloonjäänyt puoliso ja sovelias tilanpidonjatkaja viimeistään perinnönjaossa sopivat viljelyjärjestelyistä vähintään kymmeneksi vuodeksi siten, että he viljelevät maatilaa tai tilaa yhteiseen lukuun tai että sovelias tilanpidonjatkaja saa oikeuden viljellä eloonjääneen puolison omistamaa osaa maatilasta tai tilasta. Eloonjäänyt puoliso ja sovelias tilanpidonjatkaja voivat myös sopia, että yhteiseen lukuun viljeleminen kestää osan sopimuskaudesta ja sovelias tilanpidonjatkaja saa muuksi osaksi sopimuskautta edellä tarkoitetun viljelyoikeuden.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu viljelyjärjestelyjä koskeva sopimus voidaan tehdä myös kymmentä vuotta lyhyemmäksi ajaksi, jos samalla tehdään sopimus siitä, että eloonjäänyt puoliso heti kyseisen sopimuskauden päätyttyä myy tai muutoin luovuttaa omistamansa osan soveliaalle tilanpidonjatkajalle. Sopimus kiinteistön luovuttamisesta on tehtävä maakaaren kiinteistön luovuttamista koskevien säännösten edellyttämällä tavalla.

Sen estämättä, mitä maanvuokralain (258/66) 71 §:ssä on säädetty maatalousmaan vuokra-ajan enimmäispituudesta, viljelyjärjestelyjä koskevaa sopimusta tehtäessä voidaan maatalousmaan vuokra-ajaksi sopia enintään 15 vuotta.

2 § (20.8.1982/637)

Jos soveliaalle tilanpidonjatkajalle annetaan 1 b §:n mukaisesti maatila, tila tai tilanosa, eivätkä osakkaat sovi sen muusta arvosta, on arvona pidettävä sen [tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 124–128 §:n] nojalla laskettua arvoa kerrottuna luvulla 1,2, kun maatalousmaan verotusarvo on laskettu mukaan 3,75-kertaisena. Metsämaan mahdollista verovapautta ei oteta arvonvähennyksenä huomioon. Tätä laskelmallista arvoa on korotettava tai alennettava sen mukaan kuin maatilan, tilan tai tilanosan erityiset ominaisuudet kuten puuston tai rakennusten poikkeuksellinen arvo tai muut seikat antavat siihen aihetta. Tilanpidonjatkajan, jolle maatila, tila tai tilanosa tämän luvun säännösten mukaisesti annetaan, on maksettava korvauksena muulle perilliselle ja yleistestamentinsaajalle tulevaa osuutta vastaava tai siitä puuttuva määrä rahana. Pesänjakajan on varattava tilanpidonjatkajalle kohtuullinen, enintään kahden vuoden maksuaika korvauksen tai sen osan suorittamista varten. Korvaukselle on suoritettava korkoa Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevaa peruskorkoa vastaavan korkokannan mukaisesti siitä lähtien kun perinnönjako sai lainvoiman. Viivästyneelle rahamäärälle on suoritettava laissa säädetty viivästyskorko. (30.6.1989/612)

Kun jako on saanut lainvoiman, saa rahasuoritukseen oikeutettu perillinen tai yleistestamentinsaaja maatilan omistajaa kuulematta hakea tämän saamisensa vakuudeksi kiinnityksen jaon kohteena olleeseen maatilaan tai tilanosaan.

Ks. VarallisuusveroL 1537/1992 14–21 §.

3 § (20.8.1982/637)

Jos kaksi tai useampi soveliaista tilanpidonjatkajista vaatii, että maatila, tila tai tilanosa on tämän luvun mukaisesti sisällytettävä hänen osuuteensa, on etusija annettava sille, jolla on parhaat ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen. (30.6.1989/612)

Soveliaalla tilanpidonjatkajalla, jolla on selvästi paremmat mahdollisuudet toimia muussa ammatissa tai saada muutoin oma ja perheensä toimeentulo tilan ulkopuolelta, ei kuitenkaan ole etusijaa siihen nähden, jolla ei ole vastaavia valmiuksia ja toimeentulomahdollisuuksia, jos viimeksi mainitulla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen.

Jäämistöön kokonaan tai osaksi kuuluvalla maatilalla vakinaisesti asuvalla ja sen viljelyyn osallistuvalla soveliaalla tilanpidonjatkajalla on kuitenkin 1 ja 2 momentin säännösten estämättä etusija sellaiseen soveliaaseen tilanpidonjatkajaan nähden, joka ei asu vakinaisesti tällä maatilalla. (30.6.1989/612)

Jollei etusijaa soveliaiden tilanpidonjatkajien välillä voida määrittää 1–3 momentin nojalla, on asia ratkaistava arpomalla.

4 § (30.6.1989/612)

Jos tilanpidon jatkajan lisäksi muullakin jakohetkellä perillisasemassa olevalla perillisellä tai yleistestamentin saajalla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen, maatilasta voidaan jaon yhteydessä osoittaa 2 §:ssä säädetyin ehdoin alueita tällaiselle perilliselle tai yleistestamentin saajalle itsenäisen elinkelpoisen maatilan muodostamista varten. Näin voidaan kuitenkin menetellä vain, jos alueiden erottamisella ei poisteta soveliaalta tilanpidon jatkajalta ja tämän momentin mukaisesti alueita saavalta mahdollisuutta maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) ja Ahvenanmaalla vastaavan maakuntalainsäädännön mukaisiin tukitoimenpiteisiin jaon yhteydessä muodostuvien maatilojen osalta. (12.3.1999/340)

Pesänjakaja voi 1 b §:n säännösten estämättä määrätä, että alueita on annettava myös muille osakkaille. Alueiden erottaminen ei kuitenkaan saa poistaa soveliaalta tilanpidonjatkajalta ja 1 momentin mukaisesti alueita saavalta mahdollisuutta 1 momentissa tarkoitettujen lakien mukaisiin tukitoimenpiteisiin jaon yhteydessä muodostuvien maatilojen osalta.

5 §

5 § on kumottu L:lla 30.6.1989/612.

6 § (30.6.1989/612)

Tilanpidonjatkaja taikka 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu perillinen tai yleistestamentinsaaja, joka on saanut 1 b §:n tai 4 §:n 1 momentin mukaisesti 2 §:n mukaisesta arvosta osuuteensa maatilan, tilan tai tilanosan, on velvollinen viljelemään sitä itse säännöllisesti työhön osallistuen.

7 § (30.6.1989/612)

Jos tilanpidonjatkaja taikka 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu perillinen tai yleistestamentinsaaja, joka on saanut 1 b §:n tai 4 §:n 1 momentin mukaisesti 2 §:n mukaisesta arvosta osuuteensa maatilan, tilan tai tilanosan, luovuttaa sen tai olennaisen osan siitä muulle kuin rintaperilliselleen tai tämän puolisolle ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut perinnönjaosta, hän on velvollinen korvaamaan muulle perilliselle ja yleistestamentinsaajalle, mitä luovutuksesta saadun hinnan ja maatilan, tilan tai tilanosan 2 §:n mukaisen arvon välisestä erotuksesta olisi tullut heidän osalleen. Jos luovutuksesta saatu hinta on ollut olennaisesti luovutusajankohdan käypää arvoa alempi, tilanpidonjatkaja taikka 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu perillinen tai yleistestamentinsaaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan muulle perilliselle ja yleistestamentinsaajalle, mitä käyvän arvon ja 2 §:n mukaisen arvon välisestä erotuksesta olisi tullut heidän osalleen.

Jos tilanpidonjatkaja taikka 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu perillinen tai yleistestamentinsaaja 1 momentissa mainittuna aikana muusta syystä kuin heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan erityisen syyn vuoksi luovuttaa oikeuden edellä tarkoitetun maatilan, tilan tai tilanosan viljelemiseen muulle kuin puolisolleen, rintaperilliselleen tai tämän puolisolle tai ei muutoin täytä, mitä hänen velvollisuudekseen 6 §:ssä on säädetty, hän on velvollinen korvaamaan muulle perilliselle ja yleistestamentinsaajalle, mitä maatilan, tilan tai tilanosan käyvän arvon ja 2 §:n mukaisen arvon välisestä erotuksesta olisi tullut heidän osalleen. Käypä arvo on määritettävä korvausvaatimuksen esittämisajankohdan mukaan.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty tilanpidonjatkajasta sekä 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta perillisestä ja yleistestamentinsaajasta, on vastaavasti sovellettava heidän rintaperilliseensä tai tämän puolisoon, jolle tilanpidonjatkaja, perillinen tai yleistestamentinsaaja on elinaikanaan joko kokonaan tai osaksi luovuttanut edellä tarkoitetun maatilan, tilan tai tilanosan.

7 a § (30.6.1989/612)

Laskettaessa 7 §:ssä tarkoitettua korvausta on otettava huomioon viljelijän toimenpiteestä aiheutunut arvonnousu tai arvonalennus.

Mitä 7 §:ssä on säädetty korvausvelvollisuudesta, ei kuitenkaan sovelleta, jos luovutus on perustunut pakkolunastukseen tai muuhun siihen rinnastettavaan menettelyyn, tai jos kysymyksessä oleva maatila, tila tai tilanosa on ilman, että edellä tarkoitettuun menettelyyn on ryhdytty, kaupoin tai muutoin vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon se olisi voitu lunastaa.

Edellä 7 §:ssä tarkoitettua korvausta koskeva kanne on nostettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun perillinen tai yleistestamentinsaaja on saanut tiedon luovutuksesta tai 6 §:ssä tarkoitetun velvollisuuden laiminlyönnistä, kuitenkin viimeistään viiden vuoden kuluessa siitä, kun luovutus tapahtui tai kun laiminlyöminen alkoi.

8 § (30.6.1989/612)

Ennen lopullista perinnönjakoa, jossa sovelletaan tämän luvun säännöksiä, pesänjakajan on tarvittaessa tai kuolinpesän osakkaan vaatimuksesta hankittava maatalouspiiriltä, jonka alueella jäämistöön kokonaan tai osaksi kuuluvan maatilan talouskeskus sijaitsee, lausunto siitä:

1) onko jäämistöön kuuluva maatila sellainen, että sen viljelijä ja hänen perheenjäsenensä voivat saada siitä pääasiallisen toimeentulonsa taikka muodostavatko jäämistöön kuuluvat tilat tai tilanosat joko yksinään tai yhdessä soveliaan tilanpidonjatkajan ja hänen puolisonsa omistamien tilojen tai tilanosien kanssa, 1 b §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eloonjääneelle puolisolle kuuluva osa mukaan luettuna, sellaisen maatilataloudellisen kokonaisuuden, josta sen viljelijä ja hänen perheenjäsenensä voivat saada pääasiallisen toimeentulonsa;

2) onko sillä, joka haluaa jäämistöön kuuluvan maatilan, tilan tai tilanosan tämän luvun mukaisesti perintöosaansa, riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen;

3) kenellä useasta soveliaasta tilanpidonjatkajasta, jotka haluavat jäämistöön kuuluvan maatilan, tilan tai tilanosan tämän luvun mukaisesti perintöosaansa, on parhaat ammatilliset edellytykset kysymykseen tulevan maatalouselinkeinon harjoittamiseen;

4) voidaanko maatilasta jaon yhteydessä luovuttaa alueita muille osakkaille, kun otetaan huomioon 4 §:n säännökset; sekä

5) mikä on jäämistöön kuuluvan maatilan, tilan tai tilanosan käypä arvo ja 2 §:n mukainen laskelmallinen arvo.

Jos osakas ei hyväksy [maatalouspiirin] lausuntoa, hän voi kuukauden kuluessa siitä, kun hän todistettavasti sai tiedon tästä lausunnosta, pyytää 1 momentissa mainituista seikoista [maatilahallituksen] lausunnon. [Maatilahallituksen] tulee lähettää lausuntonsa lausunnon pyytäjälle ja pesänjakajalle.

[Maatalouspiirin] ja [maatilahallituksen] on annettava tässä pykälässä tarkoitettu lausuntonsa kiireellisenä.

9 § (30.6.1989/612)

Kuolinpesän osakkaana olevalla eloonjääneellä puolisolla on osituksessa tai omaisuuden erottelussa, joka toimitetaan hänen ja kuolleen puolison yhteisten perillisten kesken, oikeus vaatia osuuteensa jäämistöön kuuluva maatila, tila tai tilanosa, jos hänellä on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen. Tällöin on ositusta tai omaisuuden erottelua toimitettaessa, sen ohella, mitä siitä muutoin on säädetty, soveltuvin osin noudatettava, mitä tässä luvussa on säädetty.

10 § (20.8.1982/637)

Tarkempia säännöksiä tämän luvun 8 §:n säännösten soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Perintökaaren voimaantulosta ja soveltamisesta ks. L perintökaaren voimaanpanosta 41/1965.

26 luku (13.12.2001/1228)

Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvia säännöksiä

Suomen tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta

1 § (13.12.2001/1228)

Suomen tuomioistuin voi määrätä pesänselvittäjän tai pesänjakajan, jos:

1) perittävällä oli kuollessaan Suomessa asuin- tai kotipaikka;

2) perittävä oli Suomen kansalainen ja hän oli määrännyt, että perimykseen on sovellettava Suomen lakia;

3) perittävä oli Suomen kansalainen eikä pesänselvitystä tai perinnönjakoa toimiteta siinä valtiossa, jossa perittävällä oli asuin- tai kotipaikka;

4) perittävältä jäi Suomessa olevaa omaisuutta eikä pesänselvitystä tai perinnönjakoa tuon omaisuuden osalta toimiteta siinä valtiossa, jossa perittävällä oli asuin- tai kotipaikka; tai

5) perittävältä jäi Suomessa oleva sellainen maatila, jota tarkoitetaan 25 luvussa, ja perimykseen on sovellettava Suomen lakia.

Suomen tuomioistuin voi määrätä pesänselvittäjän myös, jos perittävältä jäi Suomessa olevaa omaisuutta ja pesänselvittäjän määrääminen on tarpeen velkojan tai erityisjälkisäädöksen saajan oikeuden turvaamiseksi.

2 § (13.12.2001/1228)

Suomen tuomioistuimella on toimivalta muussa kuin 1 §:ssä tarkoitetussa perintöä koskevassa asiassa, jos:

1) perittävällä oli kuollessaan Suomessa asuin- tai kotipaikka; tai

2) asia koskee Suomen tuomioistuimen määräämän pesänselvittäjän tai pesänjakajan tehtäviin kuulunutta toimenpidettä.

Asia, joka koskee lakiosan täydentämistä, ennakkoperinnön palauttamista, testamentin pätevyyttä tai näihin rinnastettavaa vaatimusta, voidaan tutkia Suomessa myös, jos vastaajalla on täällä asuin- tai kotipaikka.

3 § (13.12.2001/1228)

Vaikka Suomen tuomioistuimella ei 1 ja 2 §:n mukaan ole toimivaltaa, se voi tutkia perintöä koskevan asian, jos vastaaja hyväksyy sen, että asia tutkitaan Suomessa tai ryhtyy vastaamaan asiassa tekemättä väitettä toimivallan puuttumisesta eikä asia koske sellaisen kolmannen henkilön oikeutta, joka olisi ollut asiassa osapuolena, jos se olisi saatettu vireille valtiossa, jossa perittävällä oli kuollessaan asuin- tai kotipaikka.

4 § (13.12.2001/1228)

Sen lisäksi, mitä 1–3 §:ssä säädetään, Suomen tuomioistuin voi ryhtyä toimenpiteisiin Suomessa olevan, jäämistöön kuuluvan omaisuuden turvaamiseksi.

Perimykseen sovellettava laki

5 § (13.12.2001/1228)

Jollei perittävä ole toisin määrännyt eikä 2 momentista muuta johdu, perimykseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa perittävällä oli kuollessaan kotipaikka.

Jos perittävällä oli aikaisemmin ollut kotipaikka toisessa valtiossa, 1 momentissa tarkoitetun valtion lakia sovelletaan kuitenkin vain, jos:

1) perittävä oli kuollessaan sen valtion kansalainen; tai

2) perittävä oli asunut siinä valtiossa vähintään viiden vuoden ajan välittömästi ennen kuolemaansa.

Jollei 1 momentissa mainittu laki tule 2 momentin mukaan sovellettavaksi, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen perittävä oli kuollessaan. Jos perittävällä kuitenkin oli kaikki seikat huomioon ottaen olennaisesti läheisempi yhteys toiseen valtioon kuin siihen, jonka kansalainen hän oli kuollessaan, sovelletaan ensiksi mainitun valtion lakia.

6 § (13.12.2001/1228)

Perittävä voi määrätä perimykseen sovellettavasta laista siten kuin 2 momentissa säädetään. Määräys on annettava testamentille säädetyssä muodossa, jotta se olisi pätevä. Harkittaessa, onko määräys annettu oikeassa muodossa, on sovellettava, mitä 9 §:ssä säädetään testamentin muodosta.

Sovellettavaksi voidaan määrätä:

1) sen valtion laki, jonka kansalainen perittävä on määräystä antaessaan tai kuollessaan; tai

2) sen valtion laki, jossa perittävällä on määräystä antaessaan tai kuollessaan kotipaikka taikka jossa hänellä on aikaisemmin ollut kotipaikka.

Jos perittävä on määräystä antaessaan avioliitossa, sovellettavaksi voidaan lisäksi määrätä sen valtion laki, jota on sovellettava avioliiton varallisuussuhteisiin.

Määräyksen peruuttaminen on tehtävä testamentin peruuttamista koskevia muotovaatimuksia noudattaen, jotta se olisi pätevä.

7 § (13.12.2001/1228)

Perimykseen sovellettavan lain mukaan on ratkaistava kysymykset, jotka koskevat:

1) lakimääräistä perintöoikeutta ja kelpoisuutta saada perintö tai testamentti;

2) perimysjärjestystä ja perintöosuutta;

3) lakiosaa ja vastaavaa suojattua osuutta jäämistöön;

4) ennakkoperinnön ja lahjoituksen huomioon ottamista perintöä jaettaessa sekä velvollisuutta palauttaa saatu ennakkoperintö ja lahjoitus;

5) perintöoikeuden menettämistä ja perinnöttömäksi tekemistä sekä perintöoikeuden lakkaamista vanhentumisen, perinnöstä luopumisen tai vastaavan perusteen nojalla;

6) testamentin ja muun kuoleman varalta annetun määräyksen sallittavuutta, aineellista pätevyyttä ja oikeusvaikutuksia sekä tällaisen oikeustoimen peruuttamista ja purkamista;

7) oikeutta hallita jäämistöä jakamattomana taikka hallita tai käyttää jäämistöön kuuluvaa omaisuutta tai nauttia jäämistön tai siihen kuuluvan omaisuuden tuottoa; ja

8) oikeutta saada elatusta tai avustusta jäämistöstä.

8 § (13.12.2001/1228)

Jos siinä vieraassa valtiossa, jossa kiinteistö sijaitsee, on voimassa kiinteää omaisuutta koskevia erityisiä säännöksiä jonkin elinkeinon tai ammatin harjoittamisen suojaamiseksi tai perityn omaisuuden säilyttämiseksi jakamattomana suvun omistuksessa taikka muita näihin verrattavia erityisiä säännöksiä, näitä säännöksiä on noudatettava, vaikka perimykseen muutoin sovelletaan toisen valtion lakia.

Testamentissa tai muutoin kuoleman varalta annettua määräystä, jolla syntymättömälle on annettu kiinteää omaisuutta, ei ole noudatettava, jos tämä olisi vastoin sen valtion lakia, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee.

9 § (13.12.2001/1228)

Testamentin ja sen peruuttamisen muotoon on sovellettava, mitä testamenttimääräysten muotoa koskevien lakiristiriitojen ratkaisemiseksi tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja yleissopimuksen soveltamisesta annetussa laissa (835/1976) säädetään.

Sanotun lain säännöksiä on vastaavasti sovellettava myös perinnöstä luopumisen, perintösopimuksen sekä muiden kuoleman varalta tehtyjen oikeustointen muotoon.

10 § (13.12.2001/1228)

Perittävällä on katsottava olleen kelpoisuus tehdä testamentti tai antaa muita määräyksiä kuolemansa varalta, jos hänellä oli tähän kelpoisuus:

1) sen valtion lain mukaan, jota on sovellettava perimykseen; tai

2) sen valtion lain mukaan, missä perittävällä oli kotipaikka tai asuinpaikka testamenttia tehdessään tai määräystä antaessaan, taikka sen valtion lain mukaan, jonka kansalainen perittävä silloin oli.

11 § (13.12.2001/1228)

Oikeuteen tehdä perintösopimus sekä perintösopimuksen aineelliseen pätevyyteen ja oikeusvaikutuksiin sovelletaan sen valtion lakia, missä perittävällä oli kotipaikka sopimusta tehtäessä. Jos perimykseen olisi kuitenkin ollut tuona ajankohtana sovellettava jonkin toisen valtion lakia, perintösopimukseen sovelletaan sitä lakia.

Vieraan valtion lain estämättä sovellettavat säännökset

12 § (13.12.2001/1228)

Jos perittävä oli kuollessaan avioliitossa, eloonjääneellä puolisolla on oikeus pitää hallinnassaan Suomessa oleva, puolisoiden yhteisenä kotina käytetty tai muu jäämistöön kuuluva asunto ja asuntoirtaimisto siten kuin 3 luvussa säädetään, vaikka perimykseen olisi sovellettava vieraan valtion lakia, jos tätä on pidettävä kohtuullisena, kun otetaan huomioon se omaisuus, joka puolisolla on tai jonka hän saa osituksessa taikka perintönä tai testamentilla.

Vaikka perimykseen olisi sovellettava vieraan valtion lakia, perittävän lapselle ja aviopuolisolle voidaan suorittaa avustusta siten kuin 8 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään. Kun avustusta annetaan aviopuolisolle, saadaan myös loukata perillisen oikeutta lakiosaan, jos se on tarpeen, jotta eloonjäänyt puoliso saisi kohtuullisena pidettävän osuuden aviopuolisoiden omaisuudesta. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon se, mitä eloonjääneelle puolisolle tulee osituksessa, perintönä tai testamentilla taikka 1 momentin nojalla.

13 § (13.12.2001/1228)

Jos perittävä oli kuollessaan avioliitossa, perinnönjakoa voidaan eloonjääneen puolison tai perillisen vaatimuksesta sovitella, jos osituksen ja perinnönjaon lopputulos muutoin muodostuisi kohtuuttomaksi sen vuoksi, että ositukseen ja perinnönjakoon oli sovellettava eri valtioiden lakeja.

Harkittaessa, onko perinnönjakoa soviteltava, on erityisesti otettava huomioon, millaiseksi osituksen ja perinnönjaon lopputulos olisi muodostunut, jos perimykseen olisi sovellettu sen valtion lakia, jota oli sovellettava avioliiton varallisuussuhteisiin.

14 § (13.12.2001/1228)

Jos perittävän kotipaikka hänen kuollessaan oli Suomessa ja jäämistö on perimykseen sovellettavan lain mukaan menevä valtiolle, muulle yhteisölle tai käytettävä yleishyödylliseen tarkoitukseen, on sovellettava, mitä 5 luvussa säädetään.

Jos perittävän kotipaikka hänen kuollessaan oli vieraassa valtiossa, 5 lukua on sovellettava Suomessa olevaan omaisuuteen, jos Suomen tuomioistuin voisi määrätä pesänselvittäjän tämän luvun 1 §:n 1 momentin 2–4 kohdan nojalla.

Pesänselvitys ja perinnönjako

15 § (13.12.2001/1228)

Pesänselvitykseen ja perinnönjakoon, joka toimitetaan Suomessa, sovelletaan Suomen lakia.

Tuomioistuin voi määrätä, että perillisen tai testamentin saajan on saatettava oikeutensa voimaan 16 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa määräajassa, vaikka perimykseen olisi sovellettava vieraan valtion lakia.

16 § (13.12.2001/1228)

Pesänselvitys on toimitettava Suomessa silloin, kun perittävällä oli kuollessaan Suomessa asuin- tai kotipaikka. Pesänselvitys käsittää tällöin kaikki perittävän varat ja velat.

Jos perittävällä ei kuollessaan ollut Suomessa asuin- eikä kotipaikkaa, mutta pesänselvitys toimitetaan Suomessa, pesänselvitys käsittää ainoastaan Suomessa olevan varallisuuden. Jos perittävä oli Suomen kansalainen, pesänselvitys käsittää kuitenkin myös vieraassa valtiossa olevan varallisuuden, jos perittävä oli määrännyt Suomen lain sovellettavaksi jäämistöönsä tai jos vieraassa valtiossa oleva perittävän omaisuus ei tule pesänselvityksen kohteeksi siinä valtiossa, missä perittävällä oli kuollessaan koti- tai asuinpaikka.

Jos pesänselvitys käsittää ainoastaan Suomessa olevan varallisuuden, pesänselvityksessä otetaan huomioon vain ne velat, joista perittävä oli vastuussa velkojalle, jolla on kotipaikka Suomessa sekä ne velat, joista Suomessa oleva perittävän varallisuus on vakuutena tai jotka velkoja on pesänselvittäjälle erikseen ilmoittanut.

Jos perinnönjako ei tule toimitettavaksi Suomessa, pesänselvittäjän on tehtävänsä tultua suoritetuksi tehtävä hallinnostaan tili sille, joka on oikeutettu edustamaan kuolinpesää niiden säännösten mukaan, joita on sovellettava siinä valtiossa, jossa perittävällä oli kuollessaan asuin- tai kotipaikka.

17 § (13.12.2001/1228)

Jos perittävällä oli kuollessaan Suomessa asuin- tai kotipaikka, perinnönjako käsittää kaiken perittävän varallisuuden sen sijainnista riippumatta, jolleivät kuolinpesän osakkaat toisin sovi. Määrättäessä, mitä omaisuutta kullekin perilliselle tulee, voidaan poiketa perimykseen sovellettavan lain säännöksistä, jos tämä on tarpeen, jotta perillinen saisi lainmukaisen osuuden omaisuudesta.

Jos perinnönjaon toimittaminen Suomessa perustuu ainoastaan siihen, että perittävältä jäi täällä oleva sellainen maatila, jota tarkoitetaan 25 luvussa, perinnönjako käsittää vain tuon maatilan tarpeistoineen. Jos perittävällä ei kuollessaan ollut asuin- eikä kotipaikkaa Suomessa, perinnönjako käsittää ainoastaan Suomessa olevan varallisuuden. Jos perittävä oli Suomen kansalainen, perinnönjako käsittää kuitenkin myös vieraassa valtiossa olevan varallisuuden, jos perittävä oli määrännyt Suomen lain sovellettavaksi jäämistöönsä tai jos vieraassa valtiossa oleva perittävän omaisuus ei tule perinnönjaon kohteeksi siinä valtiossa, missä perittävällä oli kuollessaan koti- tai asuinpaikka.

Jos perilliset ovat sopimuksellaan jakaneet omaisuutta, joka 2 momentin mukaan ei kuulu jakoon, sopimuksen perusteella voidaan myöntää lainhuuto ainoastaan, jos ne, joilla olisi ollut oikeus perintöön sen valtion lain mukaan, jota oli sovellettava siinä valtiossa, missä perittävällä oli kuollessaan asuin- tai kotipaikka, ovat hyväksyneet sopimuksen.

18 § (13.12.2001/1228)

Perinnönjako on muodon puolesta pätevä, jos se täyttää muotovaatimukset:

1) sen valtion lain mukaan, jossa perinnönjako toimitettiin;

2) sen valtion lain mukaan, jossa perittävällä oli kuollessaan asuin- tai kotipaikka tai jonka kansalainen hän silloin oli; tai

3) sen valtion lain mukaan, jota oli 5 tai 6 §:n mukaan sovellettava perimykseen.

Erinäisiä säännöksiä

19 § (13.12.2001/1228)

Jollei erikseen toisin säädetä, viittauksella vieraan valtion lakiin ei tässä luvussa tarkoiteta asianomaisen vieraan valtion lain kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvia säännöksiä.

Vieraan valtion lain säännös on jätettävä huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen.

20 § (13.12.2001/1228)

Tämän luvun säännöksiä on noudatettava ainoastaan, jollei toisesta laista tai Suomea sitovasta valtiosopimuksesta muuta johdu.

L:lla 1228/2001 lisätty 26 luku tulee voimaan 1.3.2002.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

1975 -- 5.9.1975/710:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1976.

Ennen lain voimaantuloa kuolleelta henkilöltä jääneeseen perintöön sekä hänen testamenttiinsa ja kuolinpesäänsä on sovellettava aikaisempaa lakia. Jos avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella tämän lain voimaantullessa on oikeus perintöön isänsä jälkeen, on lapsen oikeudesta periä isänsä ja isänpuoleiset sukulaiset sekä näiden oikeudesta periä lapsi ja lapsen jälkeläiset voimassa, mitä aikaisemmassa laissa on säädetty. Jos mies ennen lain voimaantuloa on avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annetun lain (173/22) mukaisesti sitoutunut tai lainvoimaisella päätöksellä velvoitettu suorittamaan elatusapua avioliiton ulkopuolella syntyneelle lapselle, jolla ei ole tunnustetun lapsen asemaa, on lapsen oikeudesta saada avustusta soveltuvin osin voimassa, mitä perintökaaren 8 luvussa on perittävän lapsesta säädetty.

1976 -- 3.6.1976/458:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1976.

Ennen tämän lain voimaantuloa kuolleen henkilön tekemään testamenttiin on kuitenkin sovellettava aikaisempaa lakia.

1978 -- 13.1.1978/19:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1978.

1979 -- 19.1.1979/32:

1982 -- 20.8.1982/637:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1983. Sitä sovelletaan sen voimaantulon jälkeen kuolleelta henkilöltä jääneeseen maatilaan.

Mitä 7 §:ssä on säädetty maatilan luovutuksesta rintaperilliselle tai tämän puolisolle, on myös sovellettava ennen 1 päivää tammikuuta 1980 otetulle ottolapselle tai tämän puolisolle luovutettuun maatilaan.

HE 149/80, lvk.miet. 2/82, svk.miet. 59/82

1983 -- 25.2.1983/209:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1983. Sitä sovelletaan sen voimaantulon jälkeen kuolleen henkilön jäämistöön kuitenkin niin, että lain 8 luvun 5 §:n säännöstä sovelletaan jo maaliskuun 1 päivän 1983 jälkeen kuolleen henkilön jäämistössä suoritettavassa perinnönjaossa.

HE 225/82, lvk.miet. 12/82, svk.miet. 292/82

30.6.1989/612:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1989.

Ennen tämän lain voimaantuloa kuolleen henkilön jälkeen suoritettavassa osituksessa, omaisuuden erottelussa ja perinnönjaossa sovelletaan kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on säädetty, sovelletaan 8 §:ssä tarkoitettuihin lausuntoihin tätä lakia. Milloin kuolinpesän osakas on saanut tiedon 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta maatalouspiirin lausunnosta ennen tämän lain voimaantuloa, 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräaika lasketaan lain voimaantulosta lukien.

HE 237/88, toisen lvk.miet. 4/89, svk.miet. 61/89

17.8.1990/700:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1990.

Tätä lakia sovelletaan, vaikka testamentin tekijä on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa. Jos testamentin saaja on ennen tämän lain voimaantuloa menettänyt oikeutensa perillistä vastaan sen johdosta, että valvontaa ei ollut suoritettu, sovelletaan kuitenkin aikaisempaa lakia. Aikaisempaa lakia sovelletaan niin ikään, jos testamentti on ennen tämän lain voimaantuloa käynyt lakiosaan oikeutettua perillistä vastaan tehokkaaksi sillä perusteella, että lakiosailmoitusta ei ole tehty määräajassa.

HE 1/90, lvk.miet. 5/90, svk.miet. 39/90

28.12.1990/1303:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

HE 145/90, mmvk.miet. 19/90, svk.miet. 210/90

26.4.1991/768:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

HE 102/90, toisen lvk.miet. 13/90, svk.miet. 195/90

5.12.1991/1401:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Jos perittävä on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa, on kuitenkin sovellettava aikaisempaa lakia.

HE 49/91, lvk.miet. 4/91

26.3.1993/282:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1993.

Tätä lakia sovelletaan myös silloin, kun perittävä on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa. Jos perittävä on kuollut ennen 1 päivää tammikuuta 1992, sovelletaan kuitenkin silloin voimassa olleita säännöksiä.

HE 378/92 , LaVM 3/93

19.8.1994/733:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Ennen lain voimaantuloa tuomioistuimiin annetut perukirjat on tarkastettava lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Mitä 12 a §:ssä säädetään perukirjan ja sen liitteiden säilyttämisestä, on sovellettava, jos perukirja on annettu verotoimistoon 1 päivänä tammikuuta 1994 tai sen jälkeen.

HE 21/94 , LaVM 12/94

13.10.1995/1153:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1995.

Jos perittävä on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 16/95 , LaVM 5/95

18.12.1995/1562:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

HE 131/95 , VaVM 37/95 , EV 124/95

12.3.1999/340:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 340/1999 tuli A:n 131/2001 mukaisesti voimaan 21.2.2001.)

HE 60/1998 , MmVM 15/1998 , EV 252/1998

1.4.1999/463:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.

HE 146/1998 , LaVM 20/1998 , EV 234/1998

15.2.2001/131:

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä helmikuuta 2001

13.12.2001/1228:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2002.

Tätä lakia ei sovelleta, jos perittävä oli kuollut ennen sen voimaantuloa.

HE 44/2001 , LaVM 20/2001 , EV 120/2001

11.10.2002/843:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2003.

Jos perittävä on kuollut ennen tämän lain voimaantuloa, on sovellettava tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 77/2000 , LaVM 15/2002 , EV 111/2002

 

Siirry