Tahallisuus - Olosuhdetahallisuus - Seksuaalirikos - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Diaarinumero:	R2013/742
Taltio:	1538
Antopäivä:	15.8.2014

A oli ollut lokakuun lopussa sukupuoliyhteydessä B:n kanssa, joka seuranneen joulukuun lopussa oli täyttänyt 16 vuotta. A oli tiennyt B:n syntymävuoden mutta ei sitä, että tämä ei ollut vielä saavuttanut rikoslain 20 luvun 6 §:n tunnusmerkistössä määriteltyä 16 vuoden ikärajaa. Kysymys A:n tahallisuuden arvioinnista.

RL 20 luku 6 §

Syyttäjä vaati syytteessään, johon asianomistaja B oli yhtynyt, että A tuomitaan rangaistukseen rikoslain 20 luvun 6 §:n nojalla lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syytteen mukaan A oli 29.10.2011 ollut sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen B:n kanssa.

A kiisti syytteen. A ei ollut tietoinen tytön iästä. Hän oli olettanut, että B oli ollut yli 16-vuotias. A kiisti tahallisuuden.

Riidatonta oli, että tekoaikaan 21-vuotias A ja hänen ystävänsä C olivat illalla tavanneet A:n sisaren D:n ja tämän kaverin, asianomistaja B:n. D ja B olivat tulleet A:n ja C:n kanssa samaan autokyytiin. Ajelun aikana oli nautittu alkoholijuomia, joita myös B:llä ja D:llä oli ollut mukana. Yhdessä oli päätetty lähteä A:n vanhempien rantasaunalle.

Saunan lämpiämistä odoteltaessa pöydän ääressä vieretysten istuneet A ja B olivat jossakin vaiheessa ryhtyneet keskenään halailemaan ja suutelemaan. A:n ja B:n jäätyä kahden oli B kavunnut ylös parvelle lukemaan hänelle tullutta tekstiviestiä. A oli seurannut B:tä parvelle ja tullut hänen viereensä. Parvella he olivat olleet makuullaan, suudelleet ja olleet sukupuoliyhdynnässä.

Todistajana kuultaessa C on kertonut olleensa siinä käsityksessä, että asianomistaja olisi ollut 16- tai 17-vuotias, koska näytti vanhemmalta kuin A:n 16-vuotias sisko D.

Käräjäoikeus lausui, että oikeuden omien havaintojen mukaan, verrattaessa asianomistaja B:tä ja todistaja D:tä, joiden molempien syntymävuosi on 1995, toisiinsa heidän ulkoisen olemuksensa perusteella, asianomistajaa voitiin pitää alle neljä kuukautta tapahtuneen jälkeen selvästi vanhempana kuin todistajaa, jonka vastaaja tapahtumahetkellä varmuudella oli tiennyt 16-vuotiaaksi.

Johtopäätöksenään käräjäoikeus lausui, että oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on vallitsevana mielipiteenä rikosasioissa syytetyn suosimisperiaate eli epäselvässä tapauksessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi. Syyksilukemisen ja tuomitsemisen edellytyksenä oli, ettei oikeudelle jäänyt varteenotettavaa epäilystä vastaajan syyllisyydestä.

Tässä tapauksessa oli jäänyt varteenotettava epäily siitä, että vastaajan tietoon olisi ennen sukupuoliyhdyntää tullut asianomistajan syntymävuoden lisäksi myös asianomistajan tarkempi syntymäaika tai todellinen ikä ja että vastaajalla olisi ollut erityinen syy varmistua siitä, että hänen kolme kuukautta aikaisemmin 16 vuotta täyttänyttä siskoaan selvästi vanhemmalta vaikuttava, tasan kaksi kuukautta alle 16-vuotias asianomistaja olisikin ollut alle 16-vuotias.

Varteenotettavan epäilyn vuoksi käräjäoikeus ratkaisi asian syytetyn eduksi ja hylkäsi syytteen toteennäyttämättömänä.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Hannu Kilpelä ja lautamiehet.

Hovioikeus katsoi, että asiassa oli jäänyt riittävällä varmuudella näyttämättä, että A olisi ennen sukupuoliyhteyttä ollut tietoinen B:n olleen 15-vuotias. A:n oman myöntämisen mukaan hän oli kuitenkin ollut tietoinen siitä, että B:n syntymävuosi on 1995.

Hovioikeus lausui, että syytteessä tarkoitettu teko oli tapahtunut 29.10.2011. B oli täyttänyt 16 vuotta 29.12.2011. A oli ennen sukupuoliyhteyttä ollut tietoinen siitä, että B:n syntymävuosi on 1995, mutta ei siitä oliko B täyttänyt 16 vuotta vai ei.

Hovioikeus totesi, että rikoslain 3 luvun 6 §:n tahallisuuden määritelmä koskee vain tahallisuutta suhteessa rikoksen seuraamuksiin. Tekijän tietoisuuden tasosta rikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetun olosuhteen käsilläolosta ei ole lainsäännöstä, vaan niin sanotun olosuhdetahallisuuden arvioiminen on jätetty oikeuskäytännön varaan. Tahallisuuteen liittyen rikoslain 4 luvun 1 §:ssä säädetään, että jos tekijä ei ole teon hetkellä selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen. Oikeuskäytännössä (KKO 2012:66, kohta 16) seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevassa tapauksessa oli katsottu, ettei käsiteltävänä olevan rikostyypin osalta ollut perusteltua poiketa oikeuskäytännössä vakiintuneesta tahallisuuden määritelmästä ja ostajan tietoisuutta oli arvioitava sen mukaan, oliko hän pitänyt varsin todennäköisenä, että seksipalveluja myyvä henkilö on seksikaupan kohteena.

Hovioikeus lausui, että lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tekijän tulee olla tahallisuuden edellyttämällä tavalla tietoinen siitä, että hän on sukupuoliyhteydessä tai tekee muun säännöksessä tarkoitetun teon alle 16-vuotiaan kanssa. A oli teon tehdessään tiennyt B:n syntyneen vuonna 1995, mutta ei ollut tiennyt oliko B täyttänyt 16 vuotta vai ei. Hovioikeuden arvioitavana oli, oliko A tässä tilanteessa pitänyt varsin todennäköisenä, että B oli vielä 15-vuotias tai toisin sanoin ilmaistuna, oliko A ollut selvillä tästä asiantilasta. Sinänsä lapsen suojan tarve tämän tyyppisessä rikollisuudessa puolsi vahvasti sellaista tulkintaa, että epäselvissä tapauksissa tekijän olisi tullut varmistautua, että suojaikäraja oli ylitetty eikä suhtautua asiaan välinpitämättömästi. Kun A oli ollut tietoinen B:n syntymävuodesta 1995, hän oli samalla tiennyt, että B oli täyttänyt tai täyttää 16 vuotta kyseisen kalenterivuoden 2011 aikana. Tekoaika 29.10.2011 sijoittuu kalenterivuoden lopulle, joten pelkästään matemaattisesti A oli voinut pitää sitä, että B oli jo täyttänyt 16 vuotta, selvästi todennäköisempänä kuin sitä, että B täytti 16 vuotta vasta vuoden 2011 kahden viimeisen kalenterikuukauden aikana. B:stä tai tilanteesta muutoinkaan ei ollut oikeudenkäynnissä esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:n olisi voitu katsoa pitäneen sitä, että B ei vielä ollut täyttänyt 16 vuotta, varsin todennäköisenä. Henkilötodistelussa esitetystä ei myöskään ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi voitu olettaa A:n tietoisesti välttäneen ottamasta tarkempaa selkoa B:n iästä. Kun nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa mikään erityinen seikka A:n kannalta katsottuna ei ollut viitannut siihen, ettei B olisi tekoaikaan voinut olla jo 16 vuotta täyttänyt, hovioikeus hylkäsi syytteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Robert Liljenfeldt, Eija-Liisa Helin ja Harri Kurkinen.

Valituslupa myönnettiin syyttäjälle ja B:lle.

Valituksissaan syyttäjä ja B vaativat, että A tuomitaan rangaistukseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

A vastasi valituksiin.

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on 29.10.2011 ollut sukupuoliyhteydessä B:n kanssa. B on syntynyt 29.12.1995, joten hän on tuolloin ollut 15-vuotias. A on tiennyt B:n syntyneen vuonna 1995, mutta hän ei ole tiennyt eikä selvittänyt B:n tarkkaa syntymäaikaa.

2. Syyttäjä ja B ovat vaatineet A:lle rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska tämä oli ollut sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman B:n kanssa. B on lisäksi vaatinut korvausta kärsimyksestä.

3. A on kiistänyt syytteen sillä perusteella, ettei hän ollut toiminut tahallisesti, koska oli olettanut B:n olleen jo 16 vuotta täyttänyt. Hovioikeus on hylännyt syytteen katsoen, ettei ole näytetty A:n voineen kysymyksessä olevissa olosuhteissa pitää varsin todennäköisenä sitä, että B olisi alle 16-vuotias.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla teon olosuhteissa ollut tahallisuuden perustava tietoisuus siitä, että B on alle 16-vuotias ja onko A syyllistynyt lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Jos A:n katsotaan syyllistyneen sanottuun rikoksen, kysymys on vielä rangaistuksen mittaamisesta ja B:n korvausvaatimuksesta.

Sovellettava säännös

5. Rikoslain 20 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan muun muassa se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Rikosoikeudellisesta tahallisuudesta

7. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Tahallisuuden rajoja määrittelee myös rikoslain 4 luvun 1 §:n tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös. Sen mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta.

8. Rikoslain 3 luvun 6 § koskee vain tahallisuutta suhteessa rikoksen seurauksiin. Rikoslain yleisiä oppeja koskevassa hallituksen esityksessä oli ehdotettu, että tahallisuuden määritelmä koskisi myös tunnusmerkistön täyttymisen edellyttämiä olosuhteita (HE 44/2002 vp s. 87). Lakivaliokunnan mietinnössä kuitenkin esitettiin, että rikostyypeittäin vaihtelevan olosuhdetahallisuuden määritteleminen oli vaikeaa ja kiistanalaista. Tahallisuuden alarajaksi ehdotetun todennäköisyyskriteerin katsottiin soveltuvan erityisen huonosti talousrikosten olosuhdetahallisuuteen ja voivan nostaa niiden tahallisuuskynnystä. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan olosuhdetahallisuus jää oikeuskäytännössä arvioitavaksi, jolloin huomioon on otettava myös tunnusmerkistöerehdystä koskeva säännös (LaVM 28/2002 vp s. 9 - 10).

9. Korkein oikeus on kuitenkin tahallisuutta määrittelevän säännöksen voimaantulon jälkeen antamissaan ratkaisuissa arvioinut olosuhdetahallisuutta yksinomaan todennäköisyystahallisuuden perusteella (KKO 2013:55 ja 2013:17 sekä siinä kohdassa 31 mainitut muut ratkaisut). Korkein oikeus on aikaisemmissa ratkaisuissaan katsonut rikosoikeudellisten periaatteiden ja tulkintasääntöjen vahvasti puoltavan sitä, että olosuhdetahallisuutta arvioidaan noudattaen mahdollisimman yhtenäistä perustetta. Ongelmallisina on pidetty lähinnä tilanteita, joissa tekijä rikosvastuun torjumiseksi tarkoituksellisesti pyrkii välttämään merkityksellistä tietoa taikka laiminlyö erityisen vastuuasemansa taikka teko-olosuhteiden synnyttämän selvitysvelvollisuuden.

Tahallisuudesta sovellettavan säännöksen kannalta

10. Säännöksen edellyttämän tahallisuuden on katettava kaikki tunnusmerkistöön kuuluvat seikat. Seksuaalirikoksia koskevien rikoslain 20 luvun säännösten esitöiden (HE 6/1997 vp s. 182) mukaan tekijän tulee olla tietoinen siitä, että hän tekee seksuaalisen teon suojaikärajaa nuoremman lapsen kanssa. Jos tekijä esimerkiksi lapsen kehitysvaiheen tai tapaamisolosuhteiden perusteella on ymmärtänyt lapsen olevan suojaikärajaa nuorempi, tahallisuusvaatimuksen asettama edellytys tekijän tietoisuudelle täyttyy. Tällöin tekijän tahallisuutta ei poista esimerkiksi pelkästään se, että kumppani ilmoittaa hänelle olevansa suojaikärajan ylittänyt.

11. Korkein oikeus toteaa, että sovellettavan säännöksen ja sen sisältämän suojaikärajan tarkoituksena on suojella lasta vahingolliselta seksuaaliselta kanssakäymiseltä. Tästä johtuen on luonnollista, että seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtyvällä vanhemmalla henkilöllä on vastuu siitä, että kumppani on ylittänyt laissa säädetyn suojaikärajan. Tämä saattaa joissain tilanteissa ja olosuhteissa edellyttää myös kumppanin iän tarkempaa selvittämistä. Usein kuitenkin kumppanin iän luotettava selvittäminen on ongelmallista. Kumppanin ilmoitukseen ei voi aina luottaa.

12. Edellä mainituissa lain esitöissä onkin lähdetty siitä, että tahallisuutta ei poista se, että kumppani ilmoittaa väärin ikänsä, jos tekijä on esimerkiksi lapsen kehitysvaiheen tai tapaamisolosuhteiden perusteella voinut päätellä, ettei lapsi ole ylittänyt suojaikärajaa. Näin ollen tahallisuus voi täyttyä myös silloin, vaikka tekijä on pyrkinyt varmistumaan kumppanin iästä.

13. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2006:64 katsonut, että kuljettamansa huumausaineen laadusta tarkoituksellisesti tietämättömänä pysyneiden osalta ei ollut perusteltua tulkita rikoslain 4 luvun 1 §:n tunnusmerkistöerehdystä koskevaa säännöstä niin, että tämänluonteinen tietämättömyys riittäisi poistamaan tahallisuuden huumausaineen laatua koskevalta osalta. Myös silloin, jos nuoren henkilön kanssa seksuaaliseen tekoon ryhtyneen voidaan olosuhteista päätellen katsoa tarkoituksellisesti jättäneen varmistumatta kumppanin iästä, on perusteltua, ettei ainakaan tämä seikka poista tahallisuutta.

14. Korkein oikeus on aikaisemmin useiden eri rikosten osalta arvioinut olosuhdetahallisuutta sen perusteella, onko tekijä voinut pitää rikoksen tunnusmerkistön täyttäviä seikkoja varsin todennäköisinä. Korkein oikeus katsoo, että tätä arviointitapaa voidaan lähtökohtaisesti soveltaa myös kysymyksessä olevan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta. Silloinkin voidaan olosuhteista riippuen antaa merkitystä sille, kuinka tekijä on suhtautunut kumppanin iän selvittämiseen.

Tahallisuuden arviointi tässä tapauksessa

15. Sukupuoliyhteys on tapahtunut mökillä, jossa A on ollut viettämässä iltaa yhdessä miespuolisen ystävänsä sekä sisarensa ja tämän seurassa olleen B:n kanssa. Jossain vaiheessa iltaa A, joka ei ole aikaisemmin tuntenut B:tä, on saanut tietää tämän syntymävuodeksi 1995. A:n seurassa ollut miespuolinen ystävä on todistajana kertonut, että hänen käsityksensä mukaan B olisi ollut 16 tai 17 vuotta täyttänyt, koska hän näytti vanhemmalta kuin A:n 16 vuotta täyttänyt sisar. Myös käräjäoikeus on tuomiossaan todennut, että käräjäoikeuden alle neljä kuukautta tapahtuneen jälkeen tekemien havaintojen mukaan B vaikutti ulkoisen olemuksensa perusteella selvästi A:n sisarta vanhemmalta.

16. Sukupuoliyhteys on tapahtunut lokakuun lopussa 2011. Tietäessään B:n syntyneen vuonna 1995 A on voinut pitää huomattavasti todennäköisempänä sitä, että B jo sukupuoliyhteyden aikaan oli täyttänyt 16 vuotta kuin sitä, että hän ei vielä ollut saavuttanut tuota ikää. A on myös voinut verrata B:tä jo 16 vuotta täyttäneeseen sisareensa. Edellä kerrottujen havaintojen perusteella B:tä on ulkoisesta olemuksestaan tehtävien päätelmien perusteella voitu pitää A:n sisarta vanhempana.

17. A on ennen sukupuoliyhteyttä tullut tietoiseksi B:n syntymävuodesta. Olosuhteet eivät muutoinkaan viittaa siihen, että A olisi tarkoituksellisesti pyrkinyt pysymään tietämättömänä siitä, oliko B täyttänyt jo 16 vuotta. Sanotuissa olosuhteissa ei myöskään voida antaa tahallisuutta arvioitaessa erityistä merkitystä sille, ettei A ole pyrkinyt selvittämään B:n tarkkaa syntymäaikaa.

18. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei A ole voinut sukupuoliyhteyden tapahtuessa vallinneissa olosuhteissa pitää varsin todennäköisenä, että B oli kuuttatoista vuotta nuorempi. Siten A:n tahallisuus ei täyty tämän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön kuuluvan seikan osalta. Näin ollen A ei ole syyllistynyt syytteessä väitettyyn lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Pekka Koponen ja Mika Huovila. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.