Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry päätökseen

Puutteelliset hakuehdot

KKO:2005:137

Kunnianloukkaus - Rangaistukseen tuomitsematta jättäminen

Diaarinumero:R2004/1101
Esittelypäivä:8.9.2005
Taltio:3138
Antopäivä:19.12.2005

Ravikilpailussa miesohjastaja oli syyllistynyt kunnianloukkaukseen nimittelemällä kilpailutilanteessa naisohjastajaa sukupuoleen viittaavalla halventavalla ilmaisulla. Korkeimman oikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla katsottiin, ettei edellytyksiä rangaistukseen tuomitsematta jättämiseen ollut. (Ään.)

Asian käsittely alemmissa oikeuksissa

Turun käräjäoikeuden tuomio 6.5.2003

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kunnianloukkauksesta sillä perusteella, että A oli 18.11.2002 Turussa halventanut B:tä nimittelemällä tätä ravikilpailun yhteydessä ihmisten kuullen halventavasti ja loukkaavasti. B yhtyi syytteeseen ja vaati A:lta korvausta henkisestä kärsimyksestä 2 000 euroa korkoineen.

A, joka kiisti menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla, kertoi, että kysymyksessä oli ollut kilpailutilanne ja olosuhteet kilpailutilanteelle tyypilliset siten, että kolareita oli tapahtunut useita ja meteli oli ollut kova. A kertoi ohjastaneensa hevosensa kolaritilanteen jälkeen sääntöjen mukaisesti radan sivuun ja puhuneensa siellä itsekseen sopimattomia. A ei ollut tuntenut B:tä entuudestaan eikä näin ollen voinut kohdistaa sanomisiaan keneenkään henkilökohtaisesti. A:n mukaan hänen sanailunsa ei ollut kuulunut yleisöön saakka, eikä myöskään radan reunalla seisonut ratavalvojana toiminut X ollut voinut kuulla mitään. Ravikilpailuissa oli yleistä, että naisohjastajia nimitellään.

X kertoi todistajana kuultuna, että B:n ohjastama hevonen oli kiilannut A:n ohjastaman hevosen eteen. Kiilauksen jälkeen A oli joutunut ohjastamaan hevosensa radan reunaan juuri sillä kohdalla, jossa X oli seissyt. X oli selvästi kuullut A:n kovaäänisesti huutaneen "saatanan huora". X:n mukaan huuto oli ollut selvä ja kova sekä B:lle osoitettu. X:n lisäksi huudon oli kuullut ainakin hänen vieressä seissyt ystävänsä.

Todistaja Y, joka oli seissyt noin 70 - 80 metrin päässä tapahtumapaikasta, kertoi, että ravikilpailussa yleisenä tapana on, että naiset saavat kuulla kaikenlaista huutoa miesohjastajilta. Y kertoi, että kysymyksessä oli kilpailutilanne, jossa oli tapahtunut useita kolareita ja huuto oli ollut kova. Y ei ollut kuullut A:n huutaneen B:lle mitään.

Käräjäoikeus katsoi syytteen toteennäytetyksi lausuen, että syyksilukemisen kannalta ei ollut merkitystä sillä, oliko huudon kuullut yksi vai useampi henkilö. Myöskään se, että naisten halventaminen ravikilpailuissa saattaa olla tapana, ei poistanut A:n syyllisyyttä. Käräjäoikeus tuomitsi A:n kunnianloukkauksesta 15 päiväsakkoon ja suorittamaan B:lle korvauksena henkisestä kärsimyksestä kohtuulliseksi harkitut 500 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut notaari Julia Plathin.

Turun hovioikeuden tuomio 17.9.2004

Hovioikeus lausui pääkäsittelyn toimitettuaan, että esitetyn näytön perusteella oli pääteltävissä, että A:n nimittelyn tarkoituksena oli ollut arvostella B:tä tämän kilpailutilanteessa tekemän ajosuorituksen takia. A:n käyttämä halventava ja loukkaava ilmaus oli kuitenkin kohdistettu selvästi B:n henkilöön eikä tämän menettelyyn kilpailutilanteessa. Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen kunnianloukkaukseen.

Rangaistusseuraamuksen osalta hovioikeus lausui perusteluissaan, että esitetyn selvityksen mukaan huutaminen ja normaalia karkeampi kielenkäyttö on tavanomaista ravikilpailuissa ja siitä varoitetaan yleisesti uusia ohjastajia. Ravikilpailuun osallistuvalta vaaditaan kovapintaisuutta ja tavanomaista suurempaa sietokykyä. A:n menettely oli tapahtunut yhteenajon jälkeen ja tilanteessa, jossa A oli vielä pyrkinyt saamaan ohjastamansa hevosen hallintaansa. A ja B olivat molemmat käsittäneet A:n nimittelyllään tarkoittaneen arvostella B:n ajosuoritusta.

Ottaen huomioon, että A:lle on määrätty teosta kilpailukielto, muun rangaistuksen tuomitsemista oli pidettävä tarkoituksettomana. Näillä perusteilla hovioikeus jätti A:n rikoslain 6 luvun 12 §:n nojalla rangaistukseen tuomitsematta ja vapautti hänet käräjäoikeuden tuomitsemasta rangaistuksesta.
Hovioikeus lausui vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ään viitaten, että loukkaamistarkoitus ei ollut korvausvelvollisuuden edellytyksenä. B:n kuulemisen perusteella oli selvitetty hänelle aiheutuneen rikoksen johdosta henkistä kärsimystä. A:n kilpailutilanteeseen liittynyt nimittely oli tapahtunut vain yhden kerran. Näihin seikkoihin nähden hovioikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 300 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Olli (eri mieltä), Jukka Uusitupa ja Ari Prykäri.

Hovioikeudenneuvos Olli oli muutoin hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä kannalla, mutta katsoi, ettei ollut syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota rangaistuksen ja vahingonkorvauksen osalta. Asiassa oli selvitetty, että ravikilpailuja koskevien sääntöjen mukaan häiritsevä huutelu radalla on kielletty. A:n huutelu oli ollut paitsi häiritsevää myös B:tä halventavaa ja loukkaavaa. Teko oli ravikilpailusääntöjen vastainen ja toteutti samalla rikosoikeudellisesti kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön. Vaikka todistaja Y:n kertoman mukaan naisohjastajia olikin varoitettu heihin kohdistuvasta huutelusta ravikilpailujen yhteydessä ja kehotettu olemaan välittämättä siitä, se ei ollut oikeuttanut A:ta käyttämään naista halventavaa ja loukkaavaa kieltä. Toisaalta B ei ollut ollut velvollinen alistumaan tuollaiselle kielenkäytölle eikä ollut edes väitetty, että hän olisi antanut suostumuksensa sellaiselle menettelylle. A:n saama kahden viikon kilpailukielto oli riittämätön rangaistus, joskin tuomioistuimessa rangaistusta mitattaessa se voitiin ottaa huomioon rangaistusta alentavana tekijänä. Tapahtuma painoi edelleenkin B:n mieltä.

Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa

B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B vaati, että A tuomitaan hänen syykseen luetusta kunnianloukkauksesta käräjäoikeuden hänelle tuomitsemaan rangaistukseen ja että A:n maksettavaksi tuomittu korvaus henkisestä kärsimyksestä korotetaan 2 000 euroksi korkoineen.

A vastasi valitukseen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. A on Korkeimpaan oikeuteen toimittamassaan vastauksessa kiistänyt syyllistyneensä kunnianloukkaukseen. Muutosta hovioikeuden tuomioon on hakenut yksin B. Korkeimmassa oikeudessa on näin ollen kysymys vain siitä, voidaanko A jättää hänen syykseen hovioikeuden tuomiolla lainvoimaisesti luetusta kunnianloukkauksesta rangaistukseen tuomitsematta vai onko hänet tuomittava B:n vaatimuksen mukaisesti sakkorangaistukseen. Lisäksi on kysymys siitä, onko A:n maksettavaksi tuomittua korvausta henkisestä kärsimyksestä korotettava.

Sovellettavat säännökset

2. Korkein oikeus toteaa, ettei hovioikeuden A:n syyksi lukemaan rikokseen liity sellaisia perusteita, joiden vuoksi 1.1.2004 voimaan tulleet rangaistuksen määräämistä ja tuomitsematta jättämistä koskevat rikoslain 6 luvun (515/2003) säännökset johtaisivat lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekoaikana voimassa olleet rikoslain säännökset. Rangaistuksen määräämistä koskevassa harkinnassa sovelletaan siten viimeksi mainittuja säännöksiä.

3. Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin (466/1976) mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

4. Tuomioistuin saa tekoaikana voimassa olleen rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin (1060/1996) 1 kohdan mukaan jättää rangaistuksen tuomitsematta, milloin rikosta on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Momentin 2 kohdan mukaan rangaistus saadaan jättää tuomitsematta, milloin rikosta on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä pidettävä anteeksiannettavana, ja 3 kohdan mukaan, mikäli rangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon muun muassa rikoksesta tekijälle aiheutuvat muut seuraukset.

Tapahtumainkulku

5. A:n syyksi luettu kunnianloukkaus on tapahtunut ravikilpailussa välittömästi sen jälkeen, kun kilpailuun osallistuneet ohjastajat, A ja B olivat lähdössä tapahtuneen kolaroinnin jälkeen ohjastaneet hevosensa radan ulkoreunaa kohti. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tapahtumat olivat alkaneet siitä, kun B:n ohjastama hevonen oli laukannut. Kolaroinnin vuoksi myös A:n ohjastama hevonen oli ajautunut laukalle. A oli huutanut B:lle kovaäänisesti käyttäen yleisesti tunnettua naista halventavaa ilmaisua. A:n huudon olivat B:n lisäksi kuulleet ainakin asiassa todistajana kuultu ratavalvoja ja tämän kertoman perusteella myös ratavalvojan vierellä seissyt henkilö. Asiassa on ilmennyt, että B:tä on rangaistu A:n tarkoittamasta ajovirheestä ravikilpailuissa noudatettavien sääntöjen mukaisesti. A on puolestaan saanut kilpailusääntöjen mukaisen rangaistuksen sopimattomasta kielenkäytöstä.

Perusteet tuomitsematta jättämiselle A:n mukaan

6. A on kertonut, että hän oli tarkoittanut arvostella B:tä tämän ajosuorituksen vuoksi. A:n mukaan B oli tilanteessa kiilannut hänen ohjastamaansa hevosta. A:n tarkoituksena ei ollut loukata B:tä, hän ei vain ollut voinut mieltänsä malttaa ja harkita sanojaan B:n aiheuttamaksi katsomansa kolarin vuoksi. A on esittänyt ravikilpailuissa olevan yleistä, että naisohjastajia nimitellään, ja esittänyt tästä seikasta todistelua. A on myös vedonnut kiivaan kilpailutilanteen ja B:n sääntöjen vastaisen ajon aiheuttamaan kiihtymystilaansa. A:n tuomitseminen rangaistukseen olisi hänen mielestään joka tapauksessa kohtuuttoman ankara seuraamus sen vuoksi, että ravikilpailujen tuomaristo oli langettanut hänelle kahden viikon pituisen kilpailukiellon epäurheilijamaisesta käytöksestä.

Kielenkäytön tavanomaisuus

7. Urheilukilpailuihin saattaa toisinaan liittyä normaalia karkeampaa kielenkäyttöä sekä sopivuudeltaan kyseenalaisia sanavalintoja. Vihamielisiä, halventavia tai loukkaavia ilmaisuja saattavat käyttää muut kilpailijat tai yleisö. Varsinkin kamppailulajeissa kilpailijoiden tunnetila saattaa toisinaan johtaa käyttämään muista kilpailijoista ilmaisuja, jotka muissa yhteyksissä eivät ole tavanomaisia eivätkä hyväksyttäviä. Urheilukilpailuihin osallistujat ovat käytännöstä yleensä tietoisia ja osaavat siihen jossain määrin varautua. Tässä asiassa on esitetty todistelua, jonka mukaan ravikilpailuissa kovanpuoleinen sanailu kilpailijoiden kesken on tavanomaista. Lajiin osallistuvia naisohjastajia on tästä seikasta varoitettu.

8. A:n käyttämä ilmaisu halventaa kuitenkin B:tä henkilönä ja naisena tavalla, jolla ei ole välitöntä yhteyttä tämän ajosuoritukseen. A on käyttänyt B:stä ilmaisua, jossa halveksunta kohdistuu B:n arvoon ja maineeseen naisena eikä raviohjastajana. Sen vuoksi se, että ravikilpailuissa ohjastajien välinen karkea kielenkäyttö on ehkä tavanomaista, ei tee hyväksyttäväksi sellaista kielenkäyttöä, joka sisältönsä puolesta täyttää kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön eikä kielenkäyttö miltään osin sisällä kilpakumppanin urheilusuorituksen arviointia.

9. Korkein oikeus katsoo, että A:n kielenkäytön syynä on ollut B:n ajovirhe, joka oli vaikuttanut haitallisesti A:n kilpailusuoritukseen. A:n ilmeisenä tarkoituksena on ollut arvostella B:tä tämän ajosuorituksesta. Toisten ajosuoritusten arvostelu on ravikilpailuissa tavanomaista. A on kuitenkin käyttänyt selvästi B:n henkilöön ja sukupuoleen eikä tämän menettelyyn kilpailutilanteessa kohdistettua, halventavaa ja loukkaavaa ilmausta. Rikosta ei näin ollen voida tällä perusteella pitää rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin 1 kohdan nojalla vähäisenä tai 2 kohdan nojalla tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavana.

Kilpailutilanteen aiheuttama kiihtymys

10. Kilpailutilanteen aiheuttama kiihtymys voi sinänsä tapauksesta riippuen vaikuttaa tekijän syyllisyysmoitetta vähentävästi ja sillä voi siten olla merkitystä arvioitaessa mahdollisuutta jättää tekijä rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin 1 ja 2 kohtien nojalla. A:n syyksi luetun kunnianloukkauksen karkeudesta sekä sen syrjivästä ja halventavasta luonteesta johtuen rikosta ei kuitenkaan voida pitää 1 kohdan tarkoittamalla tavalla kokonaisuutena arvostellen vähäisenä eikä myöskään 2 kohdan tarkoittamalla tavalla tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavana.

Kilpailukiellon merkitys

11. Rikoksesta tekijälle aiheutunut muu seuraus on tekoaikaan voimassa olleiden säännösten mukaan voitu ottaa huomioon rikoslain 6 luvun 4 §:ssa (466/1976) tarkoitettuna rangaistuksen kohtuullistamisperusteena ja 3 luvun 5 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuna rangaistuksen tuomitsematta jättämisen perusteena. Urheilun sääntöjä samalla rikkoen tehdystä rikoksesta urheilun sisäisessä kurinpitojärjestelmässä määrätty kilpailukielto voi sinänsä olla sellainen tekijälle teosta aiheutuva muu seuraus, joka voidaan ottaa huomioon mainittujen säännösten nojalla rangaistuksen kohtuullisuutta ja viime kädessä sen tuomitsematta jättämistä arvioitaessa.

12. Arvioidessaan kurinpidollisen kilpailukiellon merkitystä rangaistuksen kohtuuttomuuden ja tarkoituksettomuuden kannalta Korkein oikeus toteaa, että ensiksikin urheilun sisäiset kurinpitojärjestelmät ovat sopimuspohjaisia. Ne perustuvat urheilujärjestöjen sääntöihin, joiden noudattamiseen urheilijat ovat eri tavoin sitoutuneet. Kurinpitosäännöt koskevat siis vain niihin sitoutunutta suppeaa urheilijapiiriä. Rikoslaki koskee sen sijaan kaikkia henkilöitä ja sitä on sovellettava yhdenvertaisesti siten, että samanlaisia tekoja arvioidaan samalla tavalla. Toiseksi ne tavoitteet, joihin kurinpitojärjestelmillä pyritään, poikkeavat yleisen rikoslain tarkoituksesta. Kurinpitosäännöt ovat erityissääntöjä, joilla pyritään yleensä urheilun eettisten tavoitteiden kuten reilun pelin ylläpitämiseen. Kurinpitosääntöjä sovellettaessa ovat lisäksi etusijalla kustakin urheilulajista johtuvat urheilulliset näkökohdat. Sen sijaan sellaisilla yleisillä näkökohdilla kuten ruumiillisen koskemattomuuden ja kunnian suojelemisella ei ole urheilun kurinpidossa samaa merkitystä kuin rikoslakia sovellettaessa. Näistä syistä ei voida pitää asianmukaisena, että urheilun sisäisessä sopimusperusteisessa ja vain urheilijoita koskevassa kurinpitomenettelyssä määrätyt kurinpitoseuraamukset voisivat syrjäyttää tai korvata yleisen rikoslain mukaan määrättävät seuraamukset. Sellaisia urheilussa tehtyjä tekoja, jotka täyttävät rikoslain mukaisen rikoksen tunnusmerkistön, tulee voida arvioida seuraamuksiakin määrättäessä ensisijaisesti rikosoikeudellisin perustein ja vasta toissijaisesti urheilun kurinpitoasioina.

13. Silloin kun teosta on ensin määrätty rikosoikeudellinen seuraamus, kohtuus- ja tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat eivät ole ristiriidassa yhdenvertaista kohtelua edellyttävien näkökohtien kanssa, koska kurinpitoseuraamusta harkittaessa voidaan ottaa huomioon rikosoikeudellinen seuraamus. Mutta silloin kun rikosoikeudellista seuraamusta joudutaan harkitsemaan vasta kurinpitoseuraamuksen määräämisen jälkeen, edellisessä 12. kohdassa mainitut seikat puoltavat sitä, että etusija on tällöinkin yleensä yhdenvertaisella kohtelulla. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sellaisissa tilanteissa, joissa kurinpitoseuraamus on ehditty määrätä ensin, kurinpitoseuraamuksen huomioon ottaminen voi vain hyvin painavin perustein johtaa rikosoikeudellisen seuraamuksen merkittävään lieventämiseen tai tuomitsematta jättämiseen.

14. A ei ole esittänyt selvitystä kilpailun tuomariston langettaman kilpailukiellon taloudellisesta tai muusta merkityksestä hänelle. Kilpailukielto on ollut kestoltaan melko lyhyt. Tämän vuoksi ei ole perusteita arvioida, että A:n tuomitseminen rikosoikeudellisena seuraamuksena sakkorangaistukseen merkitsisi sitä, että hänelle menettelystään aiheutuvat seuraamukset kokonaisuutena arvioiden muodostuisivat kohtuuttomiksi.

Korkeimman oikeuden johtopäätös

15. Edellä kuvatut A:n tekoon liittyvät seikat ja olosuhteet huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden A:lle tuomitsema sakkorangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa hänen syykseen luetun rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

Vahingonkorvaus

16. Rikoksen uhrilla on vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n perusteella oikeus korvaukseen muun muassa kunniaan kohdistuneella rikoksella aiheutetusta kärsimyksestä. Lainkohdan nojalla tuomittavan korvauksen tarkoituksena on hyvittää sitä kärsimystä, jota uhrin henkilöön kohdistuvan loukkauksen voidaan olettaa aiheuttaneen. Kärsimyksen aiheutumisesta ei edellytetä näyttöä, vaan teon luonne riittää kärsimyksen perusteeksi. Ratkaisussa KKO 2000:54 kunnianloukkausrikoksen aiheuttaman kärsimyksen osalta on todettu, että korvaus on määrättävä arvioimalla ottaen lähtökohdaksi tapauksen objektiiviset piirteet, kuten kunnianloukkauksen laatu, asian saama julkisuus ja sen tosiasialliset vaikutukset loukatun elämänpiirissä.

17. B on vaatinut henkisestä kärsimyksestä tuomitun korvauksen korottamista sillä perusteella, että loukkaus oli järkyttänyt häntä ja hän oli kokenut henkistä kärsimystä pitkän aikaa. B:n mukaan tällaisessa tilanteessa karkea kunnianloukkaus aiheuttaa suurta henkistä kärsimystä, koska tieto tapahtumista leviää hyvin laajasti kilpailupiireissä. A on kiistänyt viimeksi mainitun väitteen katsoen, että tuossa tilanteessa hänen yksittäinen lausahduksensa ei ollut voinut aiheuttaa B:lle vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

18. Korkein oikeus pitää selvitettynä, että B on järkyttynyt A:n kielenkäytöstä ja tapahtuma on vaivannut häntä pitkään. Korvausvaatimuksen tueksi esitetyt perustelut viittaavat kuitenkin siihen, että B:n maineestaan raviohjastajana kantama huoli on perustunut paitsi A:n sanavalintaan myös kilpailukieltoihin johtaneeseen tilanteeseen kokonaisuudessaan. Siltä osin kuin B ilmoittaa kärsineensä siitä, että hän kokee tulleensa leimatuksi syypääksi lähdössä tapahtuneisiin kolarointeihin, ei kyse ole sellaista kärsimyksestä, joka johtuisi A:n käyttämästä ilmaisusta sinänsä. Asiassa ei ole myöskään selvitystä siitä, että kunnianloukkausasia olisi saanut erityistä julkisuutta tai että se olisi tosiasiallisesti voinut vaikeuttaa B:n toimimista ravikilpailutoiminnassa. Loukkauksen karkeuteen nähden Korkein oikeus kuitenkin katsoo, ettei hovioikeuden olisi tullut alentaa käräjäoikeuden tuomitsemaa korvausta. Hovioikeuden tuomitsema korvaus on siten korotettava käräjäoikeuden tuomitsemaan määrään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemasta kunnianloukkauksesta 15:een päiväsakkoon. A:n B:lle suoritettava korvaus henkisestä kärsimyksestä korotetaan 500 euroksi käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen (eri mieltä), Kati Hidén, Pertti Välimäki, Juha Häyhä ja Hannu Rajalahti (eri mieltä). Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Rajalahti: Yhdyn enemmistön perusteluihin kappaleiden 1 - 11 osalta. Erimielisyyteni kohdistuu A:lle määrätyn kilpailukiellon merkitykseen seuraamusharkinnassa ja hänen maksettavakseen tuomittavan vahingonkorvauksen määrään. Lausun kappaleen 11 jälkeen seuraavan:

A:lle on määrätty rangaistusarvioinnin kohteena olevasta menettelystään ravikilpailusääntöjen perusteella kahden viikon pituinen kilpailukielto. Tämän ohella hänen suoritettavakseen jää B:lle maksettavaksi määrätty vahingonkorvaus. Rangaistuksen määräämistä koskevassa harkinnassa kysymys on siitä, tuomitaanko A pienehköön, enimmillään käräjäoikeuden tuomion mukaiseen sakkorangaistukseen vai onko edellytykset jättää hänet rangaistukseen tuomitsematta.

Urheilulajien sisäisiä kilpailusääntöjä niihin sisältyvine seuraamuksineen sovelletaan rangaistaviksi säädetyistä teoista tuomittavien rangaistusten ohella. Rikoslaki on kuitenkin ensisijainen sopimuspohjaisiin kurinpitojärjestelmiin nähden. Käsiteltävänä olevassa asiassa tämä periaate käy ilmi siitä, että A:lle määrätyllä kurinpidollisella seuraamuksella ei ole merkitystä arvioitaessa rikoslain mukaisen tunnusmerkistön, tässä tapauksessa kunnianloukkauksen, toteutumista. Jos kuitenkin kurinpidollinen seuraamus on ehditty määrätä ennen rangaistuksen tuomitsemista, tuomioistuimella on rikoksen tekoaikana voimassa olleista rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentista (1060/1996) ja 6 luvun 4 §:stä (466/1976) ilmenevän periaatteen mukaisesti oikeus tapauskohtaisesti näin harkitessaan ottaa tämä seuraamus rangaistusharkinnassaan huomioon.

Pidän A:lle hänen nyt kysymyksessä olevasta menettelystään määrättyä kilpailukieltoa ja hänen maksettavakseen tuomittavaa vahingonkorvausta riittävänä kokonaisseuraamuksena hänen teostaan. Harkittavissa olevan lievähkön sakkorangaistuksen tuomitseminen hänen syykseen luetusta teosta on mainittujen muiden seuraamusten ohella tarkoituksetonta. Näillä perusteilla katson, että hovioikeuden tuomion lopputulosta ei ole syytä muuttaa rangaistusseuraamuksen osalta.

Hylkään B:n valituksen myös vahingonkorvauksen korottamista koskevan vaatimuksen osalta ja jätän tältä osin hovioikeuden tuomion pysyväksi.

Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rajalahti.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.