Kirjanpitolaki (1336/1997, jäljempänä "KPL") on yleislaki, jota myös osuuskuntien tulee noudattaa KPL 1:1.1 §:n perusteella.

UOKL sisältää säännökset osuuskunnan voitonjaosta. Lain 16:5 §:n mukaan ylijäämää saa jakaa jäsenille vain, jos säännöissä niin määrätään. UOKL 16:6.1 §:ssä säädetään, että jollei osuuskunnan maksukyvystä muuta johdu, osuuskunta saa jakaa vapaan oman pääoman määrän, josta on vähennetty vararahastoon siirrettävä määrä ja muut sääntöjen mukaan jakamatta jätettävät varat.

UOKL 17 luvussa käsitellään osuuden palautusta jäsenyyden päättyessä ja osuuden lakatessa.

• UOKL 17:2 §:ssä säädetään, että osuuden palautus maksetaan vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä, jollei toisin säännöissä määrätä. Palautukselle ei makseta korkoa siitä lähtien, kun palautuksen määrä on nostettavissa, jollei toisin säännöissä määrätä tai toisin sovita.

• UOKL 17:1.3 §:n mukaan palautukseen käytettävissä oleva pääoma lasketaan siten, että osuuspääomaan lisätään taseen mukainen ylijäämä, sellainen muu vapaa oma pääoma, jonka käyttöä ei ole rajoitettu säännöissä, sekä vapaaehtoiset varaukset ja poistoero verovelalla vähennettynä.

• Viimeksi mainitun pykälän 4 momentissa säädetään, että palatukseen käytettävissä oleva oma pääoma ja palautuksen määrä lasketaan siltä tilikaudelta laadittavan tilinpäätöksen perusteella, jonka aikana jäsenyys päättyi, osuuskunta sai tiedon jäsenen kuolemasta, osuus irtisanottiin tai osuuskunta sai tiedon osuuden siirrosta sille, jota ei hyväksytä jäseneksi tai osuuden omistajaksi.

UOKL 19:4 §:n mukaan hankitut, lunastetut tai osuuskunnalle muulla tavalla tulleet omat osuudet ja osakkeet voi pitää osuuskunnalla, mitätöidä tai luovuttaa edelleen. Hankkimisesta ja lunastamisesta päätetään osuuskunnan kokouksessa. Hankkimisesta ja lunastamisesta voidaan määrätä osuuskunnan säännöissä (UOKL 19:5 §). Hallitus voi päättää mitätöidä osuuskunnan hallussa olevat omat osuudet ja osakkeet (UOKL 19:12 §) Omien osuuksien hankkiminen voidaan toteuttaa joko osuuskunnan osuuspääomaa alentamalla tai käyttämällä voitonjakokelpoisia varoja (UOKL 19:1 §).

Osuuksien nimellisarvottomuus on pääsääntönä UOKL:ssa. Nimellisarvottomassa osuuskunnassa voi eri osuuksien kirjanpidollinen vasta-arvo olla erisuuruinen. Säännöissä on kuitenkin mahdollista määrätä osuuskunnan osuuksille nimellisarvo. Tämä edellyttää, että osuuskuntaa perustettaessa kustakin osuudesta maksettavasta määrästä merkitään osuuspääomaan vähintään nimellisarvo. Vastaavasti kun myöhemmin annetaan uusia nimellisarvoisia osuuksia, osuuspääomaa korotetaan vähintään nimellisarvon verran kustakin osuudesta maksettavasta määrästä (UOKL 4:4.2 ja 4:4.3 §).

Uudesta osuudesta maksettu merkintähinta merkitään osuuspääomaan korotukseksi, jollei sitä ole antipäätöksessä määrätty kirjattavaksi kokonaan tai osittain sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Toisaalta silloin, kun osuuskunnan hallusta luovutetaan omia osuuksia, kirjataan niistä maksettava määrä sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon, jollei sitä ole päätetty merkitä kokonaan tai osittain osuuspääomaan (UOKL 9:7.1 ja 9:7.3 §).

Myös UOKL 8:2 § ohjaa kirjaamaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkintähinnasta sen osan, jota perustamissopimuksen, sääntöjen tai osuuksien antamispäätöksen mukaan ei merkitä osuuspääomaan ja jota ei KPL:n mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, samoin kuin sellaisen muun oman pääoman sijoituksen, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon tulee myös se määrä, jolla osuuspääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen.

UOKL 8:1.2 §:ssä säädetään, että jos sääntöjen mukaan osuuskunnan tarkoitus on voiton tuottaminen, omassa pääomassa ylijäämän voi nimetä voitoksi ja alijäämän tappioksi.

UOKL 8:8 §:n mukaan toimintakertomuksessa on annettava seuraavat tiedot tilikauden aikana osuuskunnalle tulleista, pantiksi otetuista, luovutetuista ja mitätöidyistä omista ja emo-osuuskunnan osuuksista ja osakkeista:

1. miten osuudet ja osakkeet ovat tulleet osuuskunnalle tai miten ne on luovutettu;

2. osuuksien ja osakkeiden lukumäärä ja suhteellinen osuus kaikista osuuksista ja osakkeista; sekä

3. maksettu vastike.

Lausunnossa KILA 1367/1996 todettiin palautettavan osuusmaksun käsittelystä, että eronneen tai erotetun jäsenen suorittama osuusmaksu tulee merkitä erilliseksi sidotun pääoman eräksi eroamista lähinnä seuraavaan tilinpäätökseen sen suuruisena kuin vanhan osuuskuntalain (247/1954) 30 §:ssä säädettiin. Jos mainitun lainkohdan mukaiset edellytykset takaisinmaksulle täyttyivät odotusvuoden kuluttua, takaisinmaksettava määrä tuli merkitä lyhytaikaiseksi velaksi odotusvuodelta tehtävässä tilinpäätöksessä.

Kirjanpitolautakunta on käsitellyt osingon maksua lausunnoissaan KILA 1542/1998 ja KILA 1636/2000, joista jälkimmäisessä kuvataan osingonjako KPL 2:1 §:n tarkoittamaksi rahoitustapahtumaksi sitä jakavan yhtiön kannalta. Osingonjaon kirjaamisperuste syntyy lausunnon mukaan tavanomaisesti yhtiökokouspäätöksen perusteella. Jakopäätös on peruste kirjata osingonjakovelka kirjanpitoon. Osingonjakaja kirjaa vahvistettuun tilinpäätökseen perustuvan osingonjakopäätöksen oman pääoman voittovarojen veloitukseksi ja lyhytaikaisen vieraan pääoman hyvitykseksi.

Pääomalainaan lautakunta on ottanut kantaa osakeyhtiöitä koskevassa ratkaisussaan KILA 1787/2006, jonka mukaan osakeyhtiölain (624/2006, jäljempänä "OYL") 12 luvun tarkoittama pääomalaina on sekä oikeudelliselta että tosiasialliselta luonteeltaan velkaerä. Näin on katsottu myös lautakunnan yleisohjeessa 21.11.2006 tuloslaskelman ja taseen esittämisestä (kohta 4.4). Pääomalainan vähimmäisehtoihin kuuluvat takasijaisuus sekä laissa määritellyt takaisinmaksurajoitteet ja vakuudettomuus lähentävät sitä oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin nähden, mutta eivät muuta sen pääasiallista luonnetta. Siten pääomalaina tulee KPL:a soveltavan lainanottajan taseessa merkitä vieraan pääomaan eräksi. Tämä koskee myös muita viimesijaisia lainoja, joiden ehdot poikkeavat tavanomaisista lainoista, mutta jotka eivät täytä pääomalainan vähimmäisvaatimuksia.

Kirjanpitolautakunta on tarkastellut yleisesti oman pääoman tunnusmerkkejä ratkaisussaan KILA 1721/2003. Lausunnossa annettiin erityistä merkitystä sille, että lausuntopyynnön tarkoittaman elinkorkolaitoksen purkautuessa sen osakkaiden asema on takasijainen laitoksen velkojiin nähden. Lisäksi osakkailla on yksinomainen päätösvalta määrätä mm. laitoksen alemmasta organisaatiosta, sen johtokunnasta ja toimitusjohtajasta. Näiden seikkojen perusteella lautakunta katsoi, että korkorahasto on merkittävä elinkorkolaitoksen omaan pääomaan. Samansuuntainen kanta sisältyy aikaisempaan lausuntoon KILA 1457/1997 asumisoikeusmaksuista. Lausunnon mukaan asumisoikeusyhdistyksen purkautuessa asumisoikeusmaksujen asema on takasijainen velkoihin nähden, sillä asumisoikeusyhdistyksistä annetun lain (1072/1994) 73.1 §:n ensimmäisen virkkeessä säädetään, että asumisoikeusyhdistyksen purkautuessa on ensin maksettava velat ja sen jälkeen palautettava asumisoikeudestaan luopuville asumisoikeusmaksut. Lautakunta kiinnitti huomiota myös asumisoikeuden haltijoiden erityisasemaan: heillä on yksinomainen päätösvalta asumisoikeusyhdistyksen asioissa, jotka koskevat asumisoikeuteen perustuvaa maksuvelvollisuutta.

Edeltävässä 4.3 kohdassa esitetty koskee vastaavasti voimassa olevan OKL 12 luvun tarkoittamia sijoitusosuuksia, joita osuuskunnat saavat laskea liikkeelle siihen asti, kun on kulunut kolme vuotta UOKL:n voimaantulosta (VPL 16.1 §). Sijoitusosuuksiin sovelletaan UOKL:n säännöksiä oman pääoman ehtoisista osakkeista. Ne ovat takasijaisia velkoihin nähden ja sijoitusosuuden haltijalla on UOKL 5:32 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa oikeus osallistua päätöksentekoon osuuskunnan kokouksessa (VPL 16.2 §). Näillä perusteilla kirjanpitolautakunta katsoo, että sijoitusosuus voidaan edelleen merkitä omaan pääomaan UOKL:n voimaantulosta huolimatta, jollei sijoitusosuuden haltija ole vaatinut osuuskunnalta lunastusta OKL 12:13 §:n mukaisen takaisinlunastusehdon perusteella.

Jos osuuskunnan sääntöjen mukainen tarkoitus on voiton tuottaminen, saadaan UOKL 8:1.2 §:n nojalla ylijäämä nimetä taseen omassa pääomassa voitoksi ja alijäämä tappioksi. Kirjanpitolautakunta pitää KPL 3:1.7 §:ssä säädetyn tilinpäätösasiakirjojen selkeyttä ja yhtenäisyyttä koskevan vaatimuksen perusteella johdonmukaisena, että UOKL 8:1.2 §:ää soveltava osuuskunta käyttää tuloslaskelmassaan voitto/tappio-nimikettä yli- ja alijäämän sijasta.

Osuuskunnan osakepääomalle maksama tuotto kirjataan - samalla tavalla kuin osakeyhtiössä (KILA 1542/1998 ja 1636/2000) - oman pääoman vähennykseksi sille tilikaudelle, jonka aikana osuuskunnan varsinainen kokous on päättänyt osingon maksamisesta. Vastaavasti osuuspääomalle maksettavat korot kirjataan oman pääoman vähennykseksi sille tilikaudelle, jonka aikana osuuskunnan kokous on päättänyt koron maksamisesta.