Finanssivalvonnan saatekirjeen mukaan tavoitteena on, että rahoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostamista koskevat vaatimukset ovat rahoitussektorilla samat sekä kansallisten että IFRS-vaatimusten mukaisesti laadituissa tilinpäätöksissä. Tästä lautakunta toteaa yleisesti, että erityisesti suurten ja listattujen toimijoiden näkökulmasta on luonteva lähtökohta, että luottolaitoksen taikka sijoituspalveluyrityksen erillistilinpäätöksen menettelyt yhdentyvät niiden menettelyjen kanssa, joita konsernitilinpäätöksen laadinnassa noudatetaan. Vastaava menettelymahdollisuus on kirjanpitolain (1336/1997) 7a:2 §:n perusteella jo nyt yleisesti kirjanpitovelvollisten käytössä. Lautakunta kuitenkin katsoo, että yksinomaan kansallista lainsäädäntöä erillistilinpäätöksissään noudattavien toimijoiden osalta tulisi vielä huolellisesti arvioida, onko toisaalta lain ja asetuksen antamien määräyksenantovaltuuksien puitteissa mahdollista ja toisaalta tarkoituksenmukaista - esimerkiksi hallinnollisten kustannusten näkökulmasta - edellyttää, että kaikki toimijat, niiden koosta riippumatta, noudattavat kaikkia IFRS-sääntelyn käyvän arvon käytön menettelyihin liittyviä vaatimuksia. Tulisikin harkita mahdollisuutta käyttää sääntelyvälineenä laajemmin ohjetasoa.

Määräys- ja ohjeluonnos on erittäin laaja ja osittain vaikeaselkoinen asiakirja; asiaan vaikuttaa mm. se, että aina ei ole selvää, mikä osio on Finanssivalvonnan itsensä antamaa ohjeistusta (jonka sisällön tulkinnassa virastolla on laaja liikkumavara) ja mikä muusta ulkopuolisesta normituksesta taikka ohjeistuksesta johtuvaa.

Sinänsä on hyvä, että kunkin IFRS-säännöksen lopussa on lähdeviittaus. Toisaalta ohjeistuksessa ei kuitenkaan ole kaikkia IFRS-säännöskappaleita: eikö niitä siten tule soveltaa? Herää kysymys, syntyykö tämän johdosta uusi suomalainen osittain IFRS-perustainen käytäntö. Selvyyden vuoksi ohjeistuksessa olisikin syytä mainita, että myös IFRS-rahoitusvälinenormiston noudattaminen kokonaisuudessaan on mahdollista. Ohjeistuksen selkeyttämiseksi ja sen tulevan ylläpidon helpottamiseksi ehdotamme, että muista normikokonaisuuksista ohjeistuksen sisältöön kopioidut osiot eriytettäisiin ohjeen sisällöstä, esimerkiksi itsenäisiksi ohjeistuksen liitteiksi. Tämä selkeyttäisi ja keventäisi ohjeistusta.