Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskevan sopimuksen. Sopimus on sekasopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Sopimuksella avataan lentoliikennemarkkinat Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Georgian välillä. Sopimuksen nojalla kummankin osapuolen lentoliikenteen harjoittajat voivat tarjota palvelujaan kaupallisten periaatteiden mukaisesti sekä kilpailla tasapuolisilla edellytyksillä yhdenmukaistettua sääntelyä noudattaen.

Liikenneoikeudet vapautetaan vaiheittain sitä mukaa, kun Georgia on muokannut omia säädöksiään vastaamaan Euroopan unionin ilmailualan lainsäädäntöä. Lisäksi lentoyhtiöiden väliset sopimukset yhteistunnusten käytöstä ja leasingista sallitaan. Olemassa olevia kahdenvälisiä liikenneoikeusjärjestelyitä, joita sopimus ei kata, voi kuitenkin edelleen hyödyntää.

Sopimuksessa vahvistetaan uusia järjestelyjä Euroopan unionin ja Georgian väliselle yhteistyölle koskien lentoliikenteen turvallisuutta, ilmailun turvaamista, ilmaliikenteen hallintaa ja ympäristökysymyksiä. Lisäksi perustetaan uusia yhteistyöjärjestelyitä, joilla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset.

Sopimuksella perustetaan sekakomitea, joka tarkastelee sopimuksen täytäntöönpanoon ja tarvittaessa sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kun sopimus tulee Suomen osalta voimaan kuukauden kuluttua viimeisen sellaisen nootin päiväyksestä, jolla osapuolet vahvistavat, että kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen.

---

Euroopan unionin nykyistä lentoliikennettä koskevaa ulkosuhdepolitiikkaa linjaavat vuonna 2002 Euroopan unionin tuomioistuimen antamat ns. Open Skies -tuomiot (asiat C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98). Tuomiot velvoittivat muuttamaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset kahdenväliset lentoliikennesopimukset unionin oikeuden mukaisiksi. Tuomiot merkitsivät myös lentoliikennesopimusten tekemistä yhä enenevässä määrin unionin ja kolmannen maan kesken. Tuomioiden mukaan lentoliikennettä on pidettävä unionin yhteistä etua koskevana alana ja jäsenvaltioiden on otettava tämä huomioon neuvotellessaan kansainvälisiä lentoliikennesopimuksia. Sopimuksen kattamista aloista säädetään kansallisesti ilmailulaissa (1194/2009), Liikenteen turvallisuusvirastosta annetussa laissa (863/2009) ja laissa lentoasemaverkosta ja maksuista (210/2011). Lait täydentävät laaja-alaista EU-sääntelyä. Sopimusta koskeva unionilainsäädäntö on listattuna sopimuksen liitteessä.

Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut, että unionilla on yksinomainen toimivalta tiettyjen lentoliikennesopimuksiin liittyvien kysymysten osalta. Unionin sääntely sopimuksen kattamalla alalla on varsin laajaa.

Koska sopimusten kohteena oleva asia kuuluu osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet asetuksen (EY) N:o 847/2004 jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisten lentoliikennesopimusten neuvottelemisesta ja täytäntöönpanosta (jäljempänä ulkosuhdeasetus). Asetuksella on perustettu jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyömenettely sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemät kahdenväliset lentoliikennesopimukset ovat sopusoinnussa unionin lainsäädännön kanssa.

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskeva sopimus on osa EU:n lähialueidensa kanssa yhteisen ilmailualueen perustamiseen tähtäävää hanketta, jonka tarkoituksena on asteittainen lentoliikennemarkkinoiden avaaminen EU:n jäsenvaltioiden ja sen lähialueiden välillä. Markkinoiden avautumisen ehtona on lähialueiden asteittainen EU-lainsäädännön implementointi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sääntelyiden lähentyminen tuo uusia toimintamahdollisuuksia yrityksille ja enemmän valinnan mahdollisuuksia kuluttajille. Markkinoiden avautuminen ja sääntelyn yhtenäistyminen tapahtuvat samanaikaisesti, jotta turvataan tasapuoliset kilpailumahdollisuudet, sekä taataan riittävä lentoturvallisuuden, ilmailun turvaamisen ja ympäristönormien taso.

Euroopan unioni on neuvotellut lentoliikennesopimukset Länsi-Balkanin (ECAA-sopimus, SopS 36-37/2013), Georgian, Israelin, Jordanin, Moldovan ja Marokon (SopS 65/2008 kanssa. Suomi on kansallisesti hyväksynyt ECAA-sopimuksen ja Marokon sopimuksen ja niitä sovelletaan Suomen osalta väliaikaisesti niiden lopulliseen voimaantuloon saakka.

Suomen ja Georgian välillä ei ole voimassaolevaa kahdenvälistä lentoliikennesopimusta.

Euroopan unioni on tehnyt Georgian kanssa niin sanotun horisontaalisen lentoliikennesopimuksen vuonna 2006 (EUVL L 134, 20.5.2006 s.24), jolla saatettiin jäsenvaltioiden olemassa olevat lentoliikennesopimukset vastaamaan unionioikeuden vaatimuksia.

Euroopan unionin ja Georgian väliset neuvottelut niin sanotusta kattavasta lentoliikennesopimuksesta käytiin vuonna 2010, joiden pohjalta kolmannen neuvottelukierroksen päätteeksi parafoitiin lentoliikennesopimus Tbilisissä 5 päivänä maaliskuuta 2010. Georgia on ratifioinut sopimuksen omalta osaltaan huhtikuussa 2011. Sopimuksen voimaantulon edellytyksenä on, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ratifioivat sopimuksen.

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian välisen kattavan lentoliikennesopimuksen tavoitteena on luoda tasapuoliset lentoliikennemarkkinoille pääsyn edellytykset osapuolille ja yhteisen ilmailualueen perustaminen unionin jäsenvaltioiden ja Georgian välille. Markkinoiden avaamisen tavoitteena on laajentaa lentoliikennemarkkinoita ja saada markkinat vastaamaan paremmin käyttäjien eli matkustajien ja rahdinkuljettajien tarpeita.

Tasapuolisten markkinoille pääsyn ja kilpailuolosuhteiden luomiseksi sopimuksella yhtenäistetään turvallisuutta (safety), turva-asioita (security), lennonvarmistusta, sosiaalisia näkökohtia sekä ympäristöä koskevia säädöksiä.

Yhteisen ilmailualueen perustan muodostaa Euroopan unionin erityisesti lentoliikennemarkkinoita koskeva lainsäädäntö, joka on tarkemmin yksilöity sopimukset kolmannessa liitteessä. Sopimuksen täytäntöönpano edellyttää siirtymäaikojen käyttämistä.

Sopimuksella pyritään edistämään vuonna 1999 eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä tehdyn yleissopimuksen (Montrealin yleissopimus, HE 184/2002 vp) toteutumista.

Sopimuksella perustetaan sekakomitea, jonka tehtävänä on hallinnoida sopimusta, sen täytäntöönpanoa ja tulkintaa sekä sen soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.

Esityksen tavoitteena on hyväksyä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskeva sopimus Suomen osalta. Suomen hyväksyminen on osaltaan edellytys sopimuksen kansainväliselle voimaantulolle. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ehdotetaan saatettavaksi voimaan blankettilailla.

Lentoliikennesopimuksella mahdollistetaan säännöllinen lentoliikenne Suomen ja Georgian välillä sekä poistetaan markkinoille pääsyn rajoitteita. Rajoitteiden poistaminen edistää osapuolten välistä kauppaa, turismia ja investointeja.

Tällä hetkellä ei ole tiedossa tarvetta maiden väliselle säännölliselle reittilentoliikenteelle.

Sopimuksella pyritään suojelemaan ympäristöä kehittämällä ja täytäntöön panemalla kansainvälistä lentoliikennepolitiikkaa ja tunnustamalla suvereenien valtioiden oikeus antaa ympäristön suojelua koskevaa sääntelyä.

Markkinoiden avautumisen seurauksena osapuolten välisen lentoliikenteen oletetaan kasvavan, mikä muun muassa lisää lentomelun määrää sekä lisää kasvihuonepäästöjä.

Sopimus laajentaa Euroopan unionin ympäristösääntelyn soveltamisalaa erityisesti lentomelun osalta Georgian alueelle.

Esityksellä ei ole vaikutuksia sotilas- ja valtionilmailuun.

Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan eikä kansallisen tason organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia.

Esityksellä ei ole ilmeisiä sukupuolivaikutuksia.

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä virkatyönä. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä sekä Liikenteen turvallisuusvirastolta ja lentoliikennepolitiikan neuvottelukunnan jäsenenä olevilta organisaatioilta.

Ulkoasiainministeriö esitti lausunnossaan esitysteknisiä huomioita, jotka on otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

Finnair totesi lausunnossaan, kannattavansa Georgian yhteistä ilmailualuetta koskevan sopimuksen hyväksymistä ja piti tärkeänä erityisesti sopimuksen mahdollistamia code-share järjestelyjä.

Keskuskauppakamari totesi lausunnossaan pitävänsä sopimusta elinkeinoelämän edun mukaisena, koska liikenneoikeuksien vapauttaminen ja markkinoille pääsyn rajoitteiden poistaminen tukevat yritysten kasvua ja kilpailukykyä.

Puolustusministeriö ja sisäasiainministeriö totesivat, ettei niillä ole lausuttavaa esityksestä.

Liikenteen turvallisuusvirasto totesi lausunnossaan että on osallistunut esityksen laadintaan eikä sillä ole täydennettävää esitykseen.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 5 kohdan mukaan neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää unionin tekemän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta ennen sen voimaantuloa.

Neuvosto on 15 päivänä lokakuuta 2010 tehnyt päätöksen sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta yhdessä neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden edustajien kanssa (2012/708/EU, EUVL L 321, 28.11.2012, s. 1). Päätöksen 2 artiklan mukaisesti unioni ja sen jäsenvaltiot soveltavat sopimusta sen voimaan tuloon saakka väliaikaisesti, jollei osapuolten mahdollisista sisäisistä menettelyistä ja/tai kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona on päivätty viimeinen niistä nooteista, joilla osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sopimuksen väliaikaisen soveltamisen edellyttämien menettelyjen päätökseen saattamisesta.

Suomen valtiosääntö ei sisällä nimenomaista säännöstä kansainvälisten sopimusten väliaikaisesta soveltamisesta. Jos sopimus sisältää esimerkiksi lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on väliaikaisen soveltamisen katsottu edellyttävän eduskunnan hyväksymistä ja voimaansaattamissäädöstä. Koska Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Georgian välistä ilmailualuetta koskeva sopimus sisältää eräitä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, vaatii sopimus eduskunnan hyväksymisen. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity tarkemmin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

Sopimuksen I osasto sisältää sopimuksen taloudelliset määräykset.

1 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet.

2 artikla. Oikeuksien myöntäminen. Artiklassa määrätään liikenneoikeuksista sekä muista oikeuksista, joita osapuolet toisilleen sopimuksella myöntävät. Artiklan 1 kohdan mukaan artiklassa määrätyt oikeudet myönnetään sopimuksen I ja II liitteen mukaisesti. Artiklassa määrätään seuraavista oikeuksista: a) oikeudesta ylilentoihin eli oikeudesta lentää laskeutumatta toisen osapuolen alueen yli, b) oikeudesta teknisiin välilaskuihin eli ei-kaupallisessa tarkoituksessa laskeutua toisen osapuolen alueelle muussa tarkoituksessa kuin matkustajien rahdin tai postin ottamiseksi tai jättämiseksi, c) oikeudesta sovituilla reiteillä laskeutua osapuolen alueelle matkustajien, rahdin tai postin ottamiseksi tai jättämiseksi joko yhdessä tai erikseen, d) muista sopimuksessa sovituista oikeuksista.

Artiklan 2 kohdassa vahvistetaan kabotaasin kielto eli kielto osapuolten lentoliikenteen harjoittajia ottamasta toisen osapuolen alueella matkustajia, matkatavaroita, rahtia tai postia kuljetettavaksi korvausta tai maksua vastaan johonkin toiseen kohteeseen toisen osapuolen alueella.

3 artikla. Lupien myöntäminen. Artiklassa määrätään millä edellytyksin osapuolen toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä liikennöintilupa saatuaan toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajalta liikennöintilupaa koskevan hakemuksen. Liikennöintilupa on annettava mahdollisimman pienellä menettelyihin liittyvällä viiveellä edellyttäen, että artiklan alakohdissa määrätyt edellytykset täyttyvät.

Artiklan a) -alakohdassa määrätään Georgian lentoliikenteen harjoittajille myönnettävien lupien edellytyksistä. Alakohdan mukaan luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät Georgian lentoliikenteen harjoittajan osalta, jos lentoliikenteen harjoittajan päätoimipaikka on Georgiassa ja sillä on Georgian sovellettavan lainsäädännön mukainen voimassa oleva liikennelupa, lentoliikenteen harjoittaja on Georgian jatkuvan ja tehokkaan viranomaisvalvonnan alainen ja lentoliikenteen harjoittaja on Georgian ja/tai Georgian kansalaisten omistuksessa ja tosiasiallisessa määräysvallassa joko suoraan tai osake-enemmistön kautta ellei sopimuksen investointeja koskevassa 6 artiklassa toisin määrätä.

Artiklan b) -alakohdassa määrätään Euroopan unionin lentoliikenteen harjoittajille myönnettävien lupien edellytyksistä. Alakohdan mukaan luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät Euroopan unionin lentoliikenteen harjoittajan osalta, jos lentoliikenteen harjoittajan päätoimipaikka on Euroopan unionin jäsenvaltion alueella Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti ja sillä on voimassa oleva liikennelupa, lentoliikenteen harjoittaja on lentotoimintaluvan myöntämisestä vastaavan Euroopan unionin jäsenvaltion jatkuvan ja tehokkaan viranomaisvalvonnan alainen ja asianomainen toimivaltainen viranomainen on selkeästi määritelty. Suomessa lentotoimintaluvan myöntää Liikenteen turvallisuusvirasto ilmailulain (1194/2009) 69 §:n nojalla. Lentotoimintaluvasta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2008 yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta (ns. EASA-asetus) ja sen nojalla annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 965/2012, lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä.

Artiklan c) –alakohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajan on täytettävä niihin lakeihin ja määräyksiin perutuvat ehdot, joita lentoliikenteen toiminnasta vastaava toimivaltainen viranomainen normaalisti soveltaa.

Artiklan d) –alakohdan mukaan sopimuksen lentoturvallisuutta koskevan 14 artiklan ja ilmailun turvaamista koskevan 15 artiklan määräykset tulee täyttää ja niitä soveltaa.

4 artikla. Lentoyhtiöiden vaatimustenmukaisuutta, omistusta ja määräysvaltaa koskevien viranomaisselvitysten vastavuoroinen tunnustaminen. Artiklassa määrätään osapuolten toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta tunnustaa toisen osapuolen toimivaltaisten viranomaisten kyseisestä lentoliikenteen harjoittajasta tekemät vaatimustenmukaisuutta ja/tai kansalaisuutta koskevat selvitykset, aivan kuin tällaiset selvitykset olisivat sen omien toimivaltaisten viranomaisten tekemiä. Artiklassa kielletään myös muiden lisäselvitysten tekeminen, jollei niistä ole artiklan a) ja b) -alakohdissa määrätty.

Artiklan a) –alakohdan mukaan jos vastaanottavan osapuolen toimivaltaisella viranomaisella on saatuaan lentoliikenteen harjoittajalta lupahakemuksen tai annettuaan tällaisen luvan erityinen syy epäillä, että toisen osapuolen toimivaltaisten viranomaisten tekemästä selvityksestä huolimatta sopimuksen lupien myöntämistä koskevassa 3 artiklassa asetettuja asianmukaisten lupien myöntämiselle asettuja ehtoja ei ole noudatettu, on niiden siitä ilmoitettava toisen osapuolen viranomaisille ja perusteltava epäilynsä. Kumpi tahansa osapuoli voi pyytää neuvotteluita, joihin voi osallistua asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten edustaja ja/tai pyytää lisätietoja. Pyyntöihin on vastattava mahdollisimman nopeasti. Jos ratkaisua ei löydy, voi kumpi tahansa osapuoli antaa asian sopimuksen 22 artiklalla perustetun sekakomitean ratkaistavaksi. Artiklan b) –alakohdan mukaan 4 artiklan määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta selvityksiin, jotka liittyvät turvallisuustodistuksiin tai –lupiin, turvajärjestelyihin tai vakuutusturvaan.

Lentoyhtiöiden vaatimuksenmukaisuudesta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1008/2008 lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (ns. lentoliikenneasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 785/2004 lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista sekä ilmailulaissa (1194/2009). Ilma-aluksen kansallisuudesta säädetään niin ikään ilmailulaissa.

Sopimuspuolen ilmailuviranomaisella tarkoitetaan EU:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa Euroopan lentoturvallisuusvirastoa (EASA) ja jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvissa asioissa Liikenteen turvallisuusvirastoa sen mukaan kuin EASA - asetuksessa ja ilmailulaissa (1194/2009) sekä laissa Liikenteen turvallisuusvirastosta (863/2009) säädetään.

5 artikla. Lupien epääminen, peruuttaminen kokonaan tai tilapäisesti tai rajoittaminen. Artiklassa määrätään millä edellytyksillä osapuolten toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus evätä tai peruuttaa toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan liikennöintiluvat tai rajoittaa niiden toimintaa muulla tavoin.

Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus evätä tai peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan liikennöintiluvat tai rajoittaa niitä tai tilapäisesti toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan liikennöintiluvat tai rajoittaa niitä taikka muulla tavoin rajoittaa toimintaa, jos artiklan alakohdissa määrätyt edellytykset täyttyvät. Keskeisinä kriteereinä ovat osapuolten lentoliikenteen päätoimipaikan sijaitseminen joko Georgian tai Euroopan unionin jäsenvaltion alueella, voimassa oleva liikennelupa ja tehokkaan viranomaisvalvonnan alaisuus.

6 artikla. Investoinnit. Artiklan mukaan sopimuksen 22 artiklalla perustetun sekakomitean tulee hyväksyä sopimuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaisella päätöksellä, poiketen lupien myöntämistä koskevasta 3 artiklasta ja lupien epäämistä, peruuttamista tai rajoittamista koskevasta 5 artiklasta, jäsenvaltioiden tai niiden kansalaisten jäsenvaltioiden tai niiden kansalaisten osake-enemmistön hallinta tai tosiasiallinen määräysvalta Georgian lentoliikenteen harjoittajassa tai Georgian tai sen kansalaisten osake-enemmistön hallinta tai tosiasiallinen määräysvalta Euroopan unionin lentoliikenteen harjoittajassa. Päätöksessä on eriteltävä ehdot, jotka liittyvät sopimuksen mukaisiin lentoliikennepalvelujen tarjoamisen ehtoihin sekä kolmansien maiden ja osapuolten välisiin lentoliikennepalveluihin. Päätöksiin ei sovelleta 22 artiklan 8 alakohdan päätöksentekoa koskevaa kuuden kuukauden sääntöä.

7 artikla. Lakien ja määräysten noudattaminen. Artiklan ensimmäisen alakohdan mukaan osapuolten lentoliikenteen harjoittajien ilma-alusten on noudatettava toisen osapuolen lakeja ja määräyksiä silloin kun ne saapuvat, ovat tai poistuvat toisen osapuolen alueelta. Artiklan toisen alakohdan mukaan osapuolten lentoliikenteen harjoittajien ilma-alusten matkustajien, miehistön tai rahdin saapuessa, ollessa tai lähtiessä toisen osapuolen alueelta, on noudatettava voimassa olevia lakeja ja määräyksiä (mukaan luettuna maahantuloa, selvitystä, maahanmuuttoa, passeja, tulleja ja karanteenia koskevia määräyksiä tai postin osalta postisääntöjä).

8 artikla. Kilpailuympäristö. Artiklan 1 kohdassa osapuolet tunnustavat terveen kilpailuympäristön lentoliikenteen harjoittamiselle yhteiseksi tavoitteekseen ja tunnustavat terveen kilpailun toteutuvan todennäköisimmin silloin kun ne toimivat täysin kaupallisesti. Artiklan 2 kohdassa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä, sen kuitenkaan rajoittamatta erityismääräysten soveltamista. Artiklan kolmannen kohdan mukaan kilpailua vääristävä tai joka uhkaa vääristää kilpailua on soveltumatonta sopimuksen asianmukaisen toiminnan kannalta ja on omiaan vaikuttamaan osapuolten väliseen kauppaan ilmailualalla. Artiklan neljännen kohdan mukaan 8 artiklan vastaisia käytäntöjä arvioidaan EU:ssa sovellettavien kilpailusääntöjen perusteella.

Artiklan 5 kohdassa määrätään menettelystä, jota noudatetaan toisen osapuolen havaitessa toisen osapuolen alueella lentoliikenteen harjoittajien oikeudenmukaisia ja tasapuolisia kilpailumahdollisuuksia haittaavia olosuhteita. Lisäksi kohdan mukaan toisella osapuolella on oikeus ryhtyä toimiin kieltäytyäkseen myöntämästä asianomaisille lentoliikenteen harjoittajille lupia tai peruuttaakseen luvat rajoittaakseen niiden soveltamista tai asettaakseen niille aiheellisia ehtoja sopimuksen 5 artiklan mukaisesti. Artiklan 6 kohdan mukaan artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen toimien on oltava asianmukaisia ja oikeasuhtaisia sekä rajoitettava kestoltaan ja soveltamisalaltaan rajoitettava välttämättömiin. Artiklan 7 kohdan mukaan kumpikin osapuoli voi aloittaa keskustelut artiklaan liittyvistä asioista toisen alueella olevien vastuullisten julkisten tahojen kanssa. Artiklan 8 kohdan mukaan sopimus ei rajoita osapuolten julkisen palvelun velvoitetta koskevia lakeja ja määräyksiä.

9 artikla. Kaupalliset mahdollisuudet. Artiklan 1 ja 2 kohta koskevat lentoliikenteen harjoittajan edustajia. Artiklan ensimmäisen kohdan mukaan osapuolten lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus perustaa toimistoja toisen osapuolen alueelle lentoliikennepalveluidensa ja niihin liittyvien toimintojensa edistämistä ja myyntiä varten. Artiklan toisen kohdan mukaan kummankin osapuolen lentoliikenteen harjoittajilla on toisen osapuolen maahantulo-, oleskelu- ja työlupiin liittyvien lakien ja määräysten mukaisesti oikeus kuljettaa toisen osapuolen alueelle ja ylläpitää siellä omaa lentoliikenteen harjoittamisen tukemiseen vaadittavaa johto-, myynti-, teknistä, toiminnallista ja muuta asiantuntija henkilökuntaa.

3 kohdan määräykset koskevat maahuolintaa. Kohdan a -alakohdassa määrätään lentoliikenteen harjoittajien oikeudesta toisen osapuolen alueella hoitaa itse oman maahuolintansa. Maahuolinta voidaan i-alakohdan mukaan hoitaa omahuolintana, tai vaihtoehtoisesti ii-alakohdan mukaan palveluntarjoaja voidaan valita sellaisten kilpailevien maapalvelua kokonaisuudessaan tai osittain tarjoavien yritysten joukosta, joilla on pääsy markkinoille kummankin osapuolen lakien ja määräysten mukaisesti ja jos tällaisia palveluntarjoajia on markkinoilla. Kohdan b –alakohdan mukaan matkatavaran käsittely, asematasopalvelut, polttoaineen ja öljyn toimitus ja tietyt rahdin ja postin fyysiset käsittelytoimet terminaalin ja ilma-aluksen välillä kuuluvat maahuolintapalvelujen luokkiin, joiden osalta edellä olevan a alakohdan i ja ii alakohtien mukaisia oikeuksia voivat rajoittaa ainoastaan fyysiset ja toiminnalliset rajoitteet toisen osapuolen alueella sovellettavien lakien ja määräysten mukaisesti. Jos tällaiset rajoitukset estävät omahuolinnan ja jos maahuolintapalveluja tarjoavien yritysten välillä ei ole tehokasta kilpailua, tulee maahuolintapalvelujen olla saatavissa samoilla ja syrjimättömillä perusteilla kaikille lentoliikenteen harjoittajille, eivätkä palvelujen hinnat saa ylittää niiden täysiä kustannuksia, joihin kuuluu kohtuullinen tuotto poistojen jälkeen.

4, viidennen ja 6 kohdan määräykset koskevat myyntiä, paikallisia kuluja ja varojen siirtoa. Neljännen kohdan määräysten mukaan kummankin osapuolen lentoliikenteen harjoittaja saa myydä lentokuljetuksia toisen osapuolen alueella suoraan ja/tai lentoliikenteen harjoittajan harkinnan mukaan nimeämiensä myyntiedustajien tai muiden asiamiesten tai internetin välityksellä. Kaikilla lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus myydä tällaisia lentokuljetuksia ja kaikilla henkilöillä on oikeus niitä ostaa alueen valuutalla tai muiden maiden vapaasti vaihdettavilla valuutoilla paikallisten valuuttasäännösten mukaisesti.

Viidennen kohdan määräysten mukaan kaikilla lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus vaihtaa ja vaadittaessa lähettää toisen osapuolen alueelta kotimaahansa, ja ellei se ole sovellettavien lakien ja asetusten vastaista, myös haluamaansa maahan tai maihin, paikallisia tuloja. Valuutan vaihto ja lähettäminen on luvallista ilman rajoituksia tai lähetysveroa käyttäen sitä vaihtokurssia, jota sovelletaan juokseviin rahasiirtoihin ja -lähetyksiin sinä päivänä, jona lentoliikenteen harjoittaja tekee ensimmäisen lähettämistä koskevan hakemuksensa. Kuudennen kohdan määräysten mukaan kummankin osapuolen lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus maksaa paikalliset kulunsa, mukaan luettuna polttoaineostot, toisen osapuolen alueella paikallisessa valuutassa. Kummankin osapuolen lentoliikenteen harjoittajat voivat niin halutessaan maksaa tällaiset kustannukset toisen osapuolen alueella vapaasti vaihdettavissa valuutoissa paikallisten valuuttasäännösten mukaisesti.

Artiklan 7 ja 8 kohdassa määrätään yhteistyöjärjestelyistä. Artiklan seitsemännen kohdan mukaan osapuolten lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus osallistua yhteisiin markkinointijärjestelyihin, kuten kiintiövarauksia koskeviin sopimuksiin tai yhteisten reittitunnusten käyttöä koskeviin ns. code share järjestelyihin a-alakohdan mukaan osapuolten lentoliikenteen harjoittajien kanssa, b-alakohdan mukaan kolmansien maiden lentoliikenteen harjoittajien kanssa ja c-alakohdan mukaan pintakuljetuksia (maa- ja vesikuljetuksi) tarjoavien yritysten kanssa. Edellytyksenä on, että järjestelyihin osallistuvilla on i-alakohdan mukaan asianmukaiset reittioikeudet, ii-alakohdan mukaan järjestelyt ovat tavanomaisesti sovellettavien turvallisuus- ja kilpailuvaatimusten mukaiset. Lisäksi myyntitilanteessa on ostajalle ilmoitettava tai viimeistään ennen koneeseen nousua ilmoitettava mitkä yhtiöt liikennöivät kutakin matkan osuutta.

Artiklan 8 alakohdan a -alakohdan mukaan matkustajaliikennettä tarjoaviin pintakuljetusyrityksiin ei sovelleta lentoliikennettä sääteleviä lakeja ja määräyksiä pelkästään sillä perusteella, että lentoliikenteen harjoittaja tarjoaa tätä pintakuljetusta omalla nimellään. Yhteistyöjärjestelyihin osallistuminen on pintakuljetusten tarjoajien harkinnassa ja ne voivat päätöstä tehdessä ottaa huomioon muun muassa kuluttajien edut, tekniset ja taloudelliset rajoitukset ja rajoitukset, jotka liittyvät tilaan ja kapasiteettiin. b-alakohdan mukaan lisäksi muiden sopimusmääräysten estämättä molempien osapuolten lentoliikenteen harjoittajien ja välillisten rahtikuljetusten tarjoajien on rajoituksetta sallittava käyttää ilmakuljetusten yhteydessä mitä tahansa rahdin pintakuljetusta mihin tahansa kohteeseen tai mistä tahansa kohteista Georgian ja Euroopan unionin alueilla tai kolmansissa maissa, mukaan luettuina kuljetukset kaikille tullipalveluja tarjoaville lentoasemille ja lentoasemilta, ja tarvittaessa oikeus kuljettaa tullaamatonta rahtia voimassa olevien lakien ja määräysten mukaisesti. Lentoasemien tullipalvelujen tulee olla käytettävissä tällaista rahtia varten riippumatta siitä, kuljetetaanko rahti pinta- vai lentokuljetuksena. Lentoliikenteen harjoittajat voivat katsoa parhaaksi suorittaa itse omat pintakuljetuksensa tai sopia niistä muiden pintakuljetusta harjoittavien yritysten kanssa, mukaan luettuina muiden lentoliikenteen harjoittajien tai lentorahtikuljetuksia epäsuorasti tarjoavien yritysten suorittamat pintakuljetukset. Tällaisia yhdistettyjä rahtikuljetuksia voidaan tarjota yhteen sekä ilma- että pintakuljetuksen käsittävään hintaan edellyttäen, että rahdinantajia ei johdeta harhaan tällaisen kuljetuksen suhteen.

Artiklan 9 kohdassa määrätään vuokraamisesta. Artiklan a -alakohdan kummankin osapuolen lentoliikenteen harjoittajat voivat tarjota sovittuja lentoliikennepalveluja käyttäen miltä tahansa lentoliikenteen harjoittajalta, myös kolmannen maan lentoliikenteen harjoittajalta, vuokrattua ilma-alusta ja miehistöä, sillä edellytyksellä, että kaikki tällaisiin järjestelyihin osallistuvat noudattavat niiden lakien ja määräysten mukaisia vaatimuksia, joita osapuolet tavanomaisesti soveltavat tällaisiin järjestelyihin. Artiklan b -alakohdan mukaan kumpikaan osapuoli ei vaadi, että kalustoaan vuokraavilla lentoliikenteen harjoittajilla on sopimuksen mukaiset liikenneoikeudet. Artiklan c -alakohdan mukaan tilanteet, joissa Georgian lentoliikenteen harjoittaja vuokraa kolmannen maan lentoliikenteen harjoittajan ilma-alusta miehistöineen (ns. wet-leasing) tai joissa Euroopan unionin lentoliikenteen harjoittaja vuokraa muun kuin sopimuksen liitteessä IV mainitun kolmannen maan lentoliikenteen harjoittajan ilma-alusta miehistöineen harjoittaakseen sopimuksen mukaisia oikeuksiaan, on pidettävä poikkeusratkaisuina tai niillä on vastattava vain tilapäistarpeisiin. Tällaiseen ratkaisuun on saatava ennalta hyväksyntä kalustoa vuokralle ottavan lentoliikenteen harjoittajan liikenneluvan myöntäneeltä viranomaiselta ja toisen osapuolen toimivaltaiselta viranomaiselta.

Artiklan 10 kohdassa määrätään niin sanotusta franchisingista ja tuotemerkeistä. 10 kohdan mukaan kummallakin osapuolen lentoliikenteen harjoittajalla on oikeus tehdä kummankin osapuolen tai kolmansien maiden yhtiöiden, myös lentoyhtiöiden, kanssa franchising- ja tuotemerkkijärjestelyjä sillä edellytyksellä, että lentoliikenteen harjoittajilla on asianmukaiset luvat ja että järjestelyt ovat sellaisten lakien ja määräysten mukaiset, joita osapuolet tavanomaisesti soveltavat tällaisiin järjestelyihin; tämä koskee erityisesti määräyksiä, joissa edellytetään lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan julkistamista.

10 artikla. Tullit ja verot. Artiklan 1 kohdan mukaan saapuessaan kansainvälisessä liikenteessä osapuolen alueelle toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajien ilma-alukset, niiden vakiovarusteet, poltto- ja voiteluaineet, tekniset kulutustarvikkeet, maalaitteet, varaosat (mukaan lukien moottorit), ilma-alusten varastot (mukaan lukien mutta eivät ainoastaan elintarvikkeet, juomat ja alkoholi, tupakka ja muut tuotteet, jotka on tarkoitettu myytäviksi matkustajille tai heidän kulutettavakseen lennon aikana rajoitettuina määrinä) sekä muut tarvikkeet, jotka on tarkoitettu tai joita käytetään yksinomaan kansainvälisessä liikenteessä liikennöivän ilma-aluksen toimintaa tai huoltoa varten, ovat vastavuoroisuuden perusteella ja kyseisen osapuolen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti vapaat kaikista tuontirajoituksista, omaisuusveroista, tulleista, valmisteveroista ja muista sen kaltaisista korvauksista ja maksuista, joita a) Euroopan unioni tai kansalliset tai paikalliset viranomaiset asettavat ja b) jotka eivät perustu annettujen palvelujen kustannuksiin, edellyttäen, että nämä varusteet ja varastot pysyvät ilma-aluksessa.

Artiklan 2 kohdan mukaan vastavuoroisuuden perusteella ja kyseisen osapuolen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista veroista, tulleista ja maksuista, lukuun ottamatta annetun palvelun kustannuksiin perustuvia maksuja, vapautettuja a -alakohdan mukaan ilma-alukseen kohtuullisissa rajoissa otetut osapuolen alueelle tuodut tai sieltä hankitut ilma-aluksen varastot, jotka on tarkoitettu käytettäväksi toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan kansainvälisessä lentoliikenteessä liikennöivässä ilma-aluksessa maasta ulos suuntautuvalla lennolla silloinkin, kun näitä varastoja käytetään lennettäessä kyseisen alueen yllä tapahtuvalla matkaosuudella, b -alakohdan mukaan osapuolen alueelle tuodut maalaitteet ja varaosat (mukaan lukien moottorit), jotka on tarkoitettu toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan kansainvälisessä liikenteessä käytettävän ilma-aluksen huoltoa tai korjausta varten, c -alakohdan mukaan osapuolen alueelle tuodut tai sieltä hankitut poltto- ja voiteluaineet ja tekniset kulutustarvikkeet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan kansainvälisessä lentoliikenteessä liikennöivässä ilma-aluksessa maasta ulos suuntautuvalla lennolla silloinkin, kun näitä varastoja käytetään lennettäessä kyseisen alueen yllä tapahtuvalla matkaosuudella, d -alakohdan mukaan osapuolen alueelle tuodut tai sieltä hankitut, osapuolten tullilainsäädännön mukaiset painotuotteet, joita on otettu ilma-alukseen tarkoituksena käyttää niitä toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan kansainvälisessä lentoliikenteessä liikennöivässä ilma-aluksessa maasta ulos suuntautuvalla lennolla silloinkin, kun näitä varastoja käytetään lennettäessä kyseisen alueen yllä tapahtuvalla matkaosuudella, e -alakohdan mukaan turvallisuus- ja turvalaitteet lentoasemilla tai rahtiterminaaleissa tapahtuvaa käyttöä varten.

Artiklan 3 kohdan mukaan mahdollisesti päinvastaisista määräyksistä riippumatta sopimuksen määräykset eivät estä osapuolta määräämästä syrjimättömin perustein veroja, tulleja tai muita maksuja sen alueella toimitetulle polttoaineelle, jota käytetään sellaisen lentoliikenteen harjoittajan ilma-aluksessa, joka liikennöi kahden sen alueella sijaitsevan paikan välillä.

Artiklan 4 kohdan mukaan artiklan 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuista tarvikkeista ja varastoista voidaan edellyttää, että ne pidetään asiaankuuluvien viranomaisten valvonnassa ja ettei niitä saa siirtää maksamatta asiaankuuluvia tulleja ja veroja.

Artiklan 5 kohdan määräysten mukaan 10 artiklassa tarkoitettuja vapautuksia on sovellettava myös silloin, kun osapuolen lentoliikenteen harjoittajat ovat tehneet sopimuksen toisen lentoliikenteen harjoittajan kanssa, jolle toinen osapuoli on myöntänyt vastaavat vapautukset, artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarvikkeiden lainaamisesta tai siirtämisestä toisen osapuolen alueella.

Artiklan 6 kohdan mukaan sopimuksen määräykset eivät estä kumpaakaan osapuolta määräämästä veroja, tulleja tai maksuja tavaroille, jotka on myyty muuhun tarkoitukseen kuin matkustajien kulutettavaksi ilma-aluksessa liikennöitäessä niiden alueella kahden sellaisen kohteen välillä, joissa lentokoneeseen nouseminen tai siitä poistuminen on sallittua.

Artiklan 7 kohdan mukaan osapuolen alueen kautta suorassa kauttakulussa olevat matkatavarat ja rahti vapautetaan veroista, tulleista ja muista samankaltaisista maksuista, jotka eivät perustu annettujen palvelujen kustannuksiin.

Artiklan 8 kohdan mukaan osapuolen lentoliikenteen harjoittajan käyttämässä ilma-aluksessa olevia vakiovarusteita tai siellä tavallisesti säilytettäviä varusteita tai tarvikkeita saa purkaa toisen osapuolen alueella ainoastaan kyseisen alueen tulliviranomaisten luvalla. Tällaisessa tapauksessa nämä varusteet ja tarvikkeet voidaan asettaa mainittujen viranomaisten valvontaan siihen asti, kun ne viedään uudelleen maasta tai toimitetaan muulla tavoin pois tullimääräysten mukaisesti.

Artiklan 9 kohdan mukaan sopimuksen määräykset eivät vaikuta arvonlisäveroasioihin lukuun ottamatta tuonnista kannettavaa liikevaihtoveroa. Sopimus ei vaikuta jonkin jäsenvaltion ja Georgian välillä voimassa olevien tulojen ja pääoman kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevien yleissopimusten määräyksiin.

11 artikla. Lentoasemien, laitteiden ja palvelujen käytöstä perittävät maksut. Artiklassa määrätään lentoasemien, laitteiden ja palveluiden käytöstä perittävistä maksuista. Suomessa lentoasemien maksuista säädetään laissa lentoasemaverkosta ja -maksuista (210/2011), jolla on täytäntöön pantu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY (ns. lentoasemamaksudirektiivi).

Artiklan 1 kohdan mukaan kumpikin osapuoli varmistaa, että käyttömaksut, joita sen maksuja perivät toimivaltaiset viranomaiset tai elimet voivat määrätä toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajille lennonvarmistus- ja lennonjohtopalvelujen sekä lentoasemiin, ilmailun turvaamiseen ja muihin niihin liittyviin toimintoihin tarkoitettujen laitteiden ja palvelujen käytöstä, ovat oikeantasoisia ja kohtuullisia eivätkä perusteettoman syrjiviä ja jakautuvat tasaisesti käyttäjäryhmien kesken. Näissä maksuissa voidaan ottaa huomioon kaikki kustannukset, joita toimivaltaisille viranomaisille tai elimille aiheutuu tarvittavien lentoasema- ja turvalaitteiden ja -palvelujen tarjoamisesta kyseisellä lentoasemalla tai kyseisessä lentoasemajärjestelmässä, mutta niiden määrä ei saa ylittää kyseisiä kustannuksia. Tällaisiin maksuihin voi sisältyä kohtuullinen tuotto poistojen jälkeen. Laitteita ja palveluja, joiden käytöstä peritään maksuja, on tarjottava tehokkaasti ja taloudellisesti. Kaikki tällaiset käyttömaksut toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajalle on joka tapauksessa asetettava ehdoin, jotka eivät saa olla epäsuotuisampia kuin minkä tahansa muun lentoliikenteen harjoittajan saatavilla olevat suotuisimmat ehdot silloin, kun maksuja asetetaan.

Artiklan 2 kohdan mukaan kumpikin osapuoli vaatii alueellaan toimivia toimivaltaisia viranomaisia tai elimiä neuvottelemaan laitteita ja palveluja käyttävien lentoliikenteen harjoittajien ja/tai niiden edustajien kanssa ja varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset ja elimet ja lentoliikenteen harjoittajat tai niiden edustajat vaihtavat keskenään tarvittavia tietoja maksujen kohtuullisuuden määrittämiseksi tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Kumpikin osapuoli varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset tai elimet ilmoittavat käyttäjille kaikista käyttäjämaksujen muutosehdotuksista kohtuullisen hyvissä ajoin, jotta ne voivat ottaa käyttäjien mielipiteet huomioon, ennen kuin muutoksia tehdään.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuksen riitojen ratkaisemista ja välimiesmenettelyä koskevan 23 artiklan mukaisissa riitojenratkaisumenettelyissä kummankaan osapuolen ei katsota rikkovan tämän artiklan määräyksiä, paitsi jos a –alakohdan mukaan se jättää tutkimatta kohtuullisessa ajassa toisen osapuolen valituksen kohteena olevan maksun tai käytännön, tai b –alakohdan mukaan jättää tällaisen tutkinnan jälkeen ryhtymättä kaikkiin vallassaan oleviin toimenpiteisiin korjatakseen tämän artiklan määräysten vastaisen maksun tai toimenpiteen.

12 artikla. Hinnoittelu. Artiklassa määrätään hinnoittelun vapaudesta. Artiklan 1 kohdassa määrätään lentoliikenteen harjoittajien oikeudesta määritellä hintansa vapaasti. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet eivät vaadi hintojen ilmoittamista toiselle osapuolelle. Artiklan 3 kohdan mukaan viranomaisilla on oikeus olla yhteydessä toisiinsa keskustellakseen perusteettomilta, kohtuuttomilta, syrjiviltä tai tuetuilta vaikuttavista hinnoista. Hintojen ilmoittamisesta matkustajille säädetään lentoliikenneasetuksessa.

13 artikla. Tilastot. Artiklassa määrätään tilastojen toimittamiseen liittyvistä käytännöistä. Artiklan 1 kohdan mukaan kumpikin osapuoli toimittaa toiselle osapuolelle kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti vaaditut tilastot sekä pyynnöstä muita saatavilla olevia tilastotietoja, joita voidaan kohtuudella tarvita lentoliikenteen harjoittamisen arviointiin. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet tekevät sopimuksen sekakomiteaa koskevan 22 artiklan mukaisessa sekakomiteassa yhteistyötä, jolla helpotetaan niiden välistä tilastotietojen vaihtoa tämän sopimuksen mukaisten lentoliikennepalvelujen kehityksen seuraamiseksi.

14 artikla. Lentoturvallisuus. Lentoturvallisuudesta säädetään pääosin EU:n asetuksissa, jotka on lueteltu sopimuksen liitteessä II. Asetukset ovat sellaisenaan Suomessa sovellettavaa lainsäädäntöä.

Artiklan 1 kohdan mukaan ellei sopimuksen liitteessä II vahvistetuista siirtymäsäännöistä muuta johdu, osapuolten on noudatettava liitteessä III olevassa C osassa määriteltyä lentoturvallisuuslainsäädäntöä jäljempänä sopimuksessa esitetyin ehdoin. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet tekevät yhteistyötä varmistaakseen, että Georgia panee täytäntöön artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön. Tätä varten Georgia osallistuu tarkkailijana Euroopan lentoturvallisuusviraston työhön tämän sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolet varmistavat, että sellaisille osapuolen rekisteröimille ilma-aluksille, joiden osalta epäillään, että ne eivät ole yleissopimuksen mukaisesti vahvistettujen kansainvälisten lentoturvallisuusmääräysten mukaisia, ja jotka laskeutuvat toisen osapuolen alueella oleville kansainvälisen lentoliikenteen käytössä oleville lentoasemille, suoritetaan tämän toisen osapuolen toimivaltaisten viranomaisten toimesta asematasotarkastuksia sekä sisällä aluksessa että sen ulkopuolella aluksen ja sen miehistön asiakirjojen asianmukaisuuden varmistamiseksi ja ilma-aluksen ja sen laitteiston silmämääräisesti havaittavan kunnon toteamiseksi. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolen toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa pyytää neuvonpitoa toisen osapuolen soveltamista turvallisuusmääräyksistä.

Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolen toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät asiaankuuluviin ja välittömiin toimenpiteisiin havaitessaan, että ilma-alus, tuote tai toiminta a -alakohdan mukaan ei ole yleissopimuksen mukaisesti vahvistettujen vähimmäismääräysten tai tämän sopimuksen liitteessä III olevassa C osassa määritellyn lainsäädännön mukainen, riippuen siitä, kumpaa sovelletaan, tai b -alakohdan mukaan herättää tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa asematasotarkastuksessa tehtyjen huomioiden perusteella vakavia epäilyjä siitä, että ilma-alus tai sen toiminta eivät ole yleissopimuksen mukaisesti vahvistettujen vähimmäismääräysten tai tämän sopimuksen liitteessä III olevassa C osassa määritellyn lainsäädännön mukaisia, riippuen siitä, kumpaa sovelletaan, tai c -alakohdan mukaan herättää vakavia epäilyjä siitä, että yleissopimuksen mukaisesti vahvistettuja vähimmäismääräyksiä tai sopimuksen liitteessä III olevassa C osassa määriteltyä lainsäädäntöä, riippuen siitä, kumpaa sovelletaan, ei noudateta tai valvota tehokkaasti. Suomessa asematasotarkastuksista säädetään ilmailulain 4 luvussa.

Artiklan 6 kohdan mukaan ryhtyessään toimenpiteisiin 5 kohdan mukaisesti osapuolen toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava siitä toisen osapuolen toimivaltaisille viranomaisille ja esitettävä perustelut näille toimille. Artiklan 7 kohdan mukaan jos artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä jatketaan siitä huolimatta, että ne eivät ole enää perusteltuja, kumpi tahansa osapuoli voi saattaa asian sekakomitean käsiteltäväksi.

15 artikla. Ilmailun turvaaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan, ellei sopimuksen liitteessä II vahvistetuista siirtymäsäännöistä muuta johdu, osapuolten on noudatettava liitteessä III olevassa D osassa määriteltyä ilmailun turvaamista koskevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä jäljempänä esitetyin ehdoin. Artiklan 2 kohdan mukaan Georgiassa voidaan tehdä Euroopan komission tarkastus sopimuksen liitteessä III tarkoitetun ilmailun turvaamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti. Osapuolet perustavat tarvittavan mekanismin tällaisten turvatoimien tarkastusten tuloksia koskevaa tiedonvaihtoa varten.

Artiklan 3 kohdan mukaan koska siviili-ilma-alusten, niiden matkustajien ja miehistön turvallisuuden varmistaminen on kansainvälisten lentoliikennepalvelujen tarjoamisen ehdoton edellytys, osapuolet vahvistavat toisiaan koskevat velvoitteensa, joiden mukaan ne turvaavat siviili-ilmailun laittomilta teoilta, ja erityisesti velvoitteensa, jotka perustuvat yleissopimukseen, Tokiossa 14 päivänä syyskuuta 1963 allekirjoitettuun rikoksia ja eräitä muita tekoja ilma-aluksissa koskevaan yleissopimukseen, Haagissa 16 päivänä joulukuuta 1970 allekirjoitettuun ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen, Montrealissa 23 päivänä syyskuuta 1971 allekirjoitettuun siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaan yleissopimukseen, Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988 allekirjoitettuun kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskevaan lisäpöytäkirjaan ja Montrealissa 1 päivänä maaliskuuta 1991 allekirjoitettuun yleissopimukseen muovailtavien räjähteiden merkitsemisestä tunnistamista varten, siltä osin kuin molemmat osapuolet ovat näiden yleissopimusten osapuolia, sekä kaikkiin muihin siviili-ilmailun turvaamista koskeviin yleissopimuksiin ja pöytäkirjoihin, joiden osapuolia molemmat osapuolet ovat. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolet antavat pyynnöstä toisilleen kaikkea tarpeellista apua siviili-ilma-alusten laittoman haltuunoton ja muiden sellaisten laittomien tekojen torjumiseksi, jotka vaarantavat tällaisten ilma-alusten, niiden matkustajien ja miehistön, lentoasemien ja lennonvarmistuksen turvallisuuden, sekä apua kaikkien muiden siviili-ilmailun turvaamiseen kohdistuvien uhkien torjumiseksi.

Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolet toimivat keskinäisissä suhteissaan ilmailun turvaamista koskevien Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vahvistamien ja Chicagon yleissopimuksen liitteiksi otettujen standardien ja, siinä määrin kuin osapuolet niitä soveltavat, suositeltujen menettelytapojen mukaisesti, siltä osin kuin näitä ilmailun turvaamista koskevia määräyksiä voidaan soveltaa osapuoliin. Osapuolet vaativat, että niiden rekisterissä olevien ilma-alusten käyttäjät sekä sellaiset käyttäjät, joiden päätoimipaikka tai vakinainen kotipaikka on niiden alueella, ja niiden alueella olevien lentoasemien pitäjät toimivat kyseisten ilmailun turvaamista koskevien määräysten mukaisesti. Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolet takaavat, että niiden alueella toteutetaan tehokkaita toimenpiteitä ilma-alusten suojaamiseksi sekä matkustajien ja heidän käsimatkatavaroidensa tarkastamiseksi ja asiaankuuluvien tarkastusten suorittamiseksi miehistölle, rahdille (ruumassa kuljetettavat matkatavarat mukaan luettuna) ja ilma-aluksen varastoille ennen ilma-alukseen nousemista tai sen kuormaamista sekä näiden tapahtumien aikana ja että kyseisiä toimenpiteitä mukautetaan lisääntyneisiin uhkiin vastaamiseksi. Osapuolet suostuvat siihen, että niiden lentoliikenteen harjoittajien voidaan edellyttää noudattavan tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja toisen osapuolen soveltamia ilmailun turvaamista koskevia määräyksiä ilma-aluksen saapuessa kyseisen toisen osapuolen alueelle, ollessa siellä tai lähtiessä sieltä.

Artiklan 7 kohdan mukaan kumpikin osapuoli myös reagoi myönteisesti kaikkiin toisen osapuolen pyyntöihin, jotka koskevat erityisen uhan torjumiseen liittyviä kohtuullisia erityisturvatoimia. Kumpikin osapuoli ilmoittaa etukäteen toiselle osapuolelle kaikista erityisturvatoimista, joita se aikoo ottaa käyttöön ja joilla voi olla merkittävä taloudellinen tai toiminnallinen vaikutus tämän sopimuksen mukaisiin lentoliikennepalveluihin, paitsi jos se ei ole kohtuudella mahdollista hätätilanteessa. Kumpi tahansa osapuoli voi pyytää sekakomiteaa kokoontumaan sopimuksen 22 artiklan (Sekakomitea) mukaisesti keskustelemaan tällaisista turvatoimista. Artiklan 8 kohdan mukaan kun siviili-ilma-alukseen kohdistuu tai sitä uhkaa laiton haltuunotto taikka ilma-aluksen turvallisuuteen, sen matkustajiin tai miehistöön, lentoasemiin tai lennonvarmistuslaitteisiin kohdistuu tai niitä uhkaa muu laiton teko, osapuolet auttavat toisiaan helpottamalla tiedonvälitystä ja toteuttamalla muita asianmukaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on nopeasti ja turvallisesti lopettaa tällainen teko tai sen uhka. Artiklan 9 kohdan mukaan kumpikin osapuoli toteuttaa kaikki käytännössä toteutettavina pitämänsä toimenpiteet varmistaakseen, että ilma-alus, joka on otettu laittomasti haltuun tai joutunut jonkin muun laittoman teon kohteeksi ja on maassa osapuolen alueella, pidetään maassa, paitsi jos sen lähdön salliminen on välttämätöntä ihmishenkien suojelemiseksi. Tällaisista toimenpiteistä on päätettävä yhteisten neuvottelujen pohjalta aina, kun se on mahdollista.

Artiklan 10 kohdan mukaan kun osapuolella on perusteltua syytä uskoa, että toinen osapuoli on poikennut tässä artiklassa määrätyistä ilmailun turvaamista koskevista määräyksistä, kyseinen osapuoli pyytää välittömiä neuvotteluja toisen osapuolen kanssa. Artiklan 11 kohdan mukaan rajoittamatta sopimuksen lupien epäämistä, peruuttamista kokonaan tai tilapäisesti tai rajoittamista koskevan 5 artiklan soveltamista, todetaan, että ellei tyydyttävään sopimukseen päästä viidentoista (15) päivän kuluessa tällaisen pyynnön esittämisestä, osapuolella on oikeus kieltäytyä myöntämästä toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajan tai harjoittajien liikennöintilupia, peruuttaa ne, rajoittaa niiden soveltamista tai asettaa niille ehtoja. Artiklan 12 kohdan mukaan välittömän ja poikkeuslaatuisen vaaratilanteen uhatessa osapuoli voi toteuttaa tilapäisiä toimenpiteitä, jo ennen kuin viisitoista (15) päivää on kulunut. Artiklan 13 kohdan mukaan kaikkien artiklan 11 kohdan nojalla sovellettavien toimenpiteiden toteuttaminen on keskeytettävä, kun toinen osapuoli noudattaa täysimääräisesti artiklan määräyksiä.

Suomessa ilmailun turvaamisesta on säädetty liitteen III olevassa D liitteessä luetelluin EU-asetuksin. Näistä keskeisimmät ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 300/2008 yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta sekä komission asetus (EU) N:o 185/2010, yksityiskohtaisista toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöön panemiseksi.

16 artikla. Ilmaliikenteen hallinta. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten on noudatettava liitteessä III olevassa B osassa määriteltyä lainsäädäntöä, muualla sopimuksessa määrätyin ehdoin, ellei sopimuksen liitteessä II vahvistetuista siirtymäsäännöistä muuta johdu. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet tekevät yhteistyötä ilmaliikenteen hallinnan alalla yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan laajentamiseksi Georgian alueelle, jotta Euroopassa voidaan parantaa nykyistä turvallisuustasoa ja ilmaliikenteen yleistä tehokkuustasoa. Tätä varten Georgia osallistuu tarkkailijana yhtenäisen ilmatilan komitean työhön sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen. Sekakomitea vastaa yhteistyön seurannasta ja helpottamisesta ilmaliikenteen hallinnan alalla.

Artiklan 3 kohdan mukaan helpottaakseen yhtenäisen eurooppalaista ilmatilaan koskevan lainsäädännön soveltamista alueellaan, artiklan a-alakohdan mukaan Georgia toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet ilmaliikenteen hallintaan liittyvien institutionaalisten rakenteidensa mukauttamiseksi yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan, erityisesti varmistamalla, että asiaankuuluvat kansalliset valvontaelimet ovat vähintään toiminnallisesti riippumattomia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajista; ja b-alakohdan mukaan Euroopan unioni ottaa Georgia mukaan soveltuviin yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyviin, lennonvarmistuspalveluja, ilmatilaa ja yhteen toimivuutta koskeviin toiminnallisiin aloitteisiin, erityisesti huomioimalla aikaisessa vaiheessa Georgian toimet toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamiseksi tai koordinoimalla SESAR-hanketta asiaankuuluvalla tavalla.

17 artikla. Ympäristö. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet tunnustavat ympäristönsuojelun tärkeäksi periaatteeksi kehitettäessä ilmailupolitiikkaa ja pantaessa sitä täytäntöön. Osapuolet tunnustavat, että siviili-ilmailun ympäristövaikutusten rajoittamiseksi tarvitaan tehokkaita maailmanlaajuisia, alueellisia, kansallisia ja/tai paikallisia toimia. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolten on noudatettava liitteessä III olevassa E osassa määriteltyä lentoliikenteeseen liittyvää lainsäädäntöä, ellei sopimuksen liitteessä II vahvistetuista siirtymäsäännöistä muuta johdu. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolet toteavat, että on tärkeää toimia yhdessä ja tarkastella monenvälisissä keskusteluissa ilmailun vaikutuksia ympäristöön sekä varmistaa, että mahdolliset lieventävät toimenpiteet ovat täysin yhdenmukaisia sopimuksen tavoitteiden kanssa. Sopimuksen määräysten ei katsota rajoittavan osapuolen toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia ryhtyä kaikkiin asiaankuuluviin toimenpiteisiin lentoliikenteen ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi tai niiden käsittelemiseksi muulla tavoin, edellyttäen, että nämä toimenpiteet ovat täysin osapuolten kansainväliseen oikeuteen perustuvien oikeuksien ja velvollisuuksien mukaisia ja niitä sovelletaan kansallisuudesta riippumatta. Suomessa lentokoneita koskevista melurajoituksista on säädetty Liikenteen turvallisuusviraston ilmailulain 33 §:n 2 mom. nojalla antamissa ilmailumääräyksissä. Lentoasemien meluun liittyvistä toimintarajoituksista säädetään ilmailulain 14 luvussa.

18 artikla. Kuluttajansuoja. Ellei sopimuksen liitteessä II olevista siirtymämääräyksistä muuta johdu, osapuolten on noudatettava liitteessä III olevassa G osassa määriteltyä lentoliikenteeseen liittyvää lainsäädäntöä.

19 artikla. Tietokonepohjaiset paikanvarausjärjestelmät. Ellei sopimuksen liitteessä II olevista siirtymämääräyksistä muuta johdu, osapuolten on noudatettava liitteessä III olevassa H osassa määriteltyä lentoliikenteeseen liittyvää lainsäädäntöä.

20 artikla. Sosiaaliset näkökohdat. Ellei sopimuksen liitteessä II olevista siirtymämääräyksistä muuta johdu, osapuolten on noudatettava liitteessä III olevassa F osassa määriteltyä lentoliikenteeseen liittyvää lainsäädäntöä.

21 artikla. Tulkinta ja soveltaminen. Artiklan 1 kohdassa määrätään osapuolten velvollisuudesta pidättäytyä toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet ovat omalla alueellaan vastuussa sopimuksen ja erityisesti sen liitteessä III lueteltujen EU-säädösten asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuolten velvollisuutena on antaa toiselle osapuolelle kaikki tarvittavat tiedot ja tarpeellinen apu, jos toinen osapuoli suorittaa sopimuksen määräysten rikkomista koskevaa tutkintaa sopimuksen nojalla kuuluvan toimivallan mukaisesti. Artiklan 4 kohdassa määrätään osapuolten toimivaltaisten viranomaisten tiedonsaantioikeudesta sekä oikeudesta esittää huomautuksia ennen lopullista päätöksentekoa. Artiklan 5 kohdan mukaan siltä osin kuin sopimuksen määräykset ovat yhteneväisiä Euroopan unionin perussopimusten kanssa, on määräyksiä ja säännöksiä tulkittava unionin tuomioistuimen ja komission antamien asiaa koskevien tuomioiden ja päätösten mukaisesti.

22 artikla. Sekakomitea. Artiklassa määrätään osapuolten edustajista koostuvan sekakomitean perustamisesta ja toiminnasta. Artiklan 1 kohdassa perustetaan sekakomitea, jonka tehtävänä on sopimuksen hallinnointi ja asianmukaisesta täytäntöönpanosta huolehtiminen. Sekakomitea antaa suosituksia ja tekee päätöksiä sen mukaan kun sopimuksessa nimenomaisesti määrätään. Artiklan 2 kohdan mukaan sekakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti ja ne sitovat molempia osapuolia ja osapuolet panevat ne täytäntöön omien sääntöjensä mukaisesti. Artiklan 3 kohdan mukaan sekakomitea vahvistaa päätöksellä oman työjärjestyksensä. Artiklan 4 kohdan mukaan sekakomitea kokoontuu tarpeen mukaan ja kummallakin osapuolella on oikeus pyytää sekakomitean koolle kutsumista.

Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolella on oikeus pyytää sekakomitean koollekutsumista sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Kokous on järjestettävä mahdollisimman pian ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua pyynnön esittämisestä, jollei muuta ole sovittu. Artiklan 6 kohdan mukaan moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi osapuolet vaihtavat tietoja ja neuvottelevat sekakomiteassa kumman tahansa osapuolen pyynnöstä. Artiklan 7 kohdan mukaan jos molemmat osapuolet katsovat, että toinen osapuoli katsoo, ettei toinen osapuoli ole pannut sekakomitean päätöstä asianmukaisesti täytäntöön, voi ensin mainittu pyytää asian käsittelyä sekakomiteassa. Sekakomitean tulee päästä sopuun kahden kuukauden kuluessa siitä kun asia on annettu sen käsiteltäväksi, tai pyynnön esittänyt osapuoli voi toteuttaa sopimuksen suojatoimenpiteitä koskevan 24 artiklan mukaisia suojatoimenpiteitä. Artiklan 8 kohdan mukaan jos sekakomitea ei ole tehnyt sille käsiteltäväksi annetusta asiasta päätöstä kuuden kuukauden kuluessa, osapuolet voivat toteuttaa sopimuksen suojaustoimenpiteitä koskevan 24 artiklan mukaisia tilapäisiä suojatoimenpiteitä, kuitenkin rajoittamatta artiklan 2 kohdan soveltamista. Suojatoimenpiteillä tarkoitetaan että osapuoli ei anna toiselle osapuolelle sopimuksen mukaisia oikeuksia ennen kuin tämä täyttää sopimuksen mukaiset velvollisuutensa.

Artiklan 9 kohdassa määrätään että sopimuksen investointeja koskevan 6 artiklan mukaisesti sekakomiteassa käsitellään kysymyksiä, jotka liittyvät osapuolten lentoliikenteen harjoittajien osake-enemmistön hallintaan vaikuttaviin kahdenvälisiin investointeihin tai muutoksiin lentoliikenteen harjoittajien tosiasiallisessa määräysvallassa. Artiklan 10 kohdan mukaan sekakomitealla on velvollisuus kehittää yhteistyötä a-alakohdan mukaan edistämällä asiantuntijatason tietojenvaihtoa, b-alakohdan mukaan tarkastella markkinaolosuhteita, c- alakohdan mukaan selvittää sopimuksen täytäntöönpanon aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia, d-alakohdan mukaan käsitellä sopimuksen mahdollisia kehittämiskohteita, e-alakohdan mukaan sopia yksimielisesti menettelyjä koskevista ehdotuksista, toimintatavoista tai sopimukseen liittyvistä asiakirjoista, f-alakohdan mukaan käsitellä ja kehittää teknistä avunantoa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, g-alakohdan mukaan edistää yhteistyötä asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla.

23 artikla. Riitojen ratkaiseminen ja välimiesmenettely. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolten välinen riita sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta on pyrittävä ratkaisemaan neuvottelemalla sekakomiteassa sopimuksen sekakomiteaa koskevan 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Artiklan 2 kohdan mukaan kumpi tahansa osapuoli voi antaa kaikki erimielisyydet, jotka liittyvät sopimuksen soveltamiseen tai tulkitsemiseen ja joita ei ole kyetty ratkaisemaan artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmijäsenisen välimiespaneelin käsiteltäväksi. Artiklan a-, b-, c- ja d-alakohdat sisältävät tarkemmat määräykset välimiespaneelissa noudatettavista menettelyistä. Artiklan 3 kohdan mukaan välimiespaneeli voi osapuolen pyynnöstä määrätä toisen osapuolen panemaan täytäntöön väliaikaisesti korjaavia toimenpiteitä ennen välimiespaneelin lopullista päätöstä. Artiklan 4 kohdan mukaan kaikki välimiespaneelin väliaikaiset ja lopulliset päätökset ovat osapuolia sitovia. Artiklan 5 kohdan mukaan jos osapuoli ei noudata välimiespaneelin artiklan mukaisesti tehtyä päätöstä kolmenkymmen päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta, toinen osapuoli voi peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti, laiminlyönnin keston ajaksi, peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti sopimuksen nojalla sopimusta rikkovalle osapuolelle myönnetyt oikeudet tai etuoikeudet tai rajoittaa niitä.

24 artikla. Suojatoimenpiteet. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen ja varmistavat että tavoitteet saavutetaan. Artiklan 2 kohdan mukaan jos toinen osapuoli katsoo että toinen osapuoli on jättänyt täyttämättä sopimuksen mukaisen velvoitteensa, voi se toteuttaa asianmukaiset suojatoimenpiteet. Suojatoimenpiteiden soveltamisalan ja kesto rajoitetaan siihen mikä on ehdottoman tarpeen tilanteen korjaamiseksi tai sopimuksen ylläpitämiseksi. Ensisijaisesti on käytettävä toimenpiteitä, jotka aiheuttavat vähiten häiriötä tämän sopimuksen toteutumiselle. Artiklan 3 kohdan mukaan osapuoli, joka harkitsee suojatoimenpiteiden toteuttamista, ilmoittaa viipymättä asiasta sekakomitean välityksellä toiselle osapuolelle sekä antaa kaikki olennaiset tiedot asiasta. Artiklan 4 kohdan mukaan osapuolet aloittavat välittömästi neuvottelut sekakomiteassa yhteisesti hyväksyttävissä olevan ratkaisun löytämiseksi. Artiklan 5 kohdan mukaan osapuoli saa toteuttaa asianomainen osapuoli saa toteuttaa suojatoimenpiteitä vasta yhden kuukauden kuluttua artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoituksen päivämäärästä, jollei artiklan 3 kohdan mukaista neuvottelumenettelyä ole saatu päätökseen ennen mainittua määräaikaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan (Lupien myöntäminen) d alakohdan, 5 artiklan (Lupien epääminen, peruuttaminen kokonaan tai tilapäisesti tai rajoittaminen) d alakohdan, 14 artiklan (Lentoturvallisuus) ja 15 artiklan (Ilmailun turvaaminen) soveltamista. Artiklan 6 kohdan mukaan asianomaiselle osapuolelle ilmoittaa viipymättä toteutetuista toimenpiteistä sekakomitealle ja antaa kaikki olennaiset tiedot asiasta. Artiklan 7 kohdan mukaan kaikki artiklan mukaisesti toteutetut toimenpiteet keskeytetään heti, kun rikkomukseen syyllistynyt osapuoli täyttää sopimuksen määräykset.

25 artikla. Suhde muihin sopimuksiin. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen määräykset ovat ensisijaisia Georgian ja jäsenvaltioiden kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvien voimassa olevien liikenneoikeuksien käyttämistä, jotka eivät kuulu sopimuksen soveltamisalaan, voidaan kuitenkin jatkaa sillä edellytyksellä, ettei jäsenvaltioiden ja niiden kansalaisten välillä esiinny syrjintää. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet neuvottelevat kumman tahansa pyynnöstä sekakomiteassa siitä, voiko sekakomitea suositella Georgian liittymistä ECAA-sopimukseen. Artiklan 3 kohdan mukaan jos osapuolet liittyvät johonkin monenväliseen sopimukseen tai hyväksyvät ICAO:n tai jonkin muun kansainvälisen järjestön tekemän päätöksen, joka koskee tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, ne ottavat asian esille sekakomiteassa sen selvittämiseksi, olisiko sopimusta tarkistettava asian huomioon ottamiseksi

26 artikla. Muutokset. Artiklan 1 kohdan mukaan jos jompikumpi osapuoli haluaa muuttaa sopimuksen määräyksiä, se ilmoittaa asiasta sekakomitealle, jotta se voi tehdä päätöksensä. Artiklan 2 kohdan mukaan sekakomitea voi toisen osapuolen ehdotuksesta ja artiklan mukaisesti päättää muuttaa sopimuksen liitteitä. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuksen muutokset tulevat voimaan, kun molempien osapuolten sisäiset menettelyt on saatu päätökseen. Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuksella ei rajoiteta osapuolten oikeutta antaa yksipuolisesti uutta lainsäädäntöä tai muuttaa voimassa olevaa lainsäädäntöään lentoliikenteen alalla tai siihen liittyvällä sopimuksen liitteessä III mainitulla alalla, edellyttäen, että tämä tapahtuu syrjimättömyyden periaatetta ja sopimuksen määräyksiä noudattaen. Artiklan 5 kohdan mukaan osapuolilla on velvollisuus ilmoittaa toiselle osapuolelle jos ne aikovat antaa uutta lainsäädäntöä tai mutta voimassa olevaa lainsäädäntöä lentoliikenteen alalla tai sopimuksen liitteessä III mainitulla alalla. Asiasta voidaan lisäksi keskustella sekakomiteassa.

Artiklan 6 kohdan mukaan kumpikin osapuoli ilmoittaa säännöllisesti ja mahdollisimman pian toiselle osapuolelle uudesta lainsäädännöstä tai muutoksesta voimassa olevaan lainsäädäntöönsä lentoliikenteen alalla tai siihen liittyvällä sopimuksen liitteessä III mainitulla alalla. Kumman tahansa osapuolen pyynnöstä sekakomitea järjestää tämän jälkeen kuudenkymmenen päivän kuluessa näkemysten vaihdon uuden lainsäädännön tai muutoksen mahdollisista vaikutuksista sopimuksen asianmukaiseen toteutumiseen. Artiklan 7 kohdassa määrätään toimista joihin sekakomitean tulee ryhtyä artiklan 6 kohdassa tarkoitetun näkemysten vaihdon jälkeen.

27 artikla. Voimassaolon päättyminen. Artiklassa määrätään kummankin osapuolen oikeudesta milloin tahansa irtisanoa sopimus sekä siinä noudatettavasta menettelystä.

28 artikla. Rekisteröinti kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeristössä. Sopimus ja sen muutokset rekisteröidään ICAO:ssa ja YK:n pääsihteeristössä.

29 artikla. Väliaikainen soveltaminen ja voimaantulo. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua viimeisen diplomaattinootin päiväyksestä, jolla osapuolet vahvistavat, että kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen. Tätä noottienvaihtoa varten Georgia toimittaa Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille osoitetun nootin Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle ja Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö toimittaa Georgialle Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden nootin. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden nootin on sisällettävä kunkin jäsenvaltion tiedonanto, jossa vahvistetaan, että jäsenvaltio on saattanut päätökseen tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt. Artiklan 2 kohdan mukaan osapuolet voivat sen estämättä mitä artiklan 1 kohdassa määrätään sopia soveltamansa sopimusta väliaikaisesti, jollei osapuolten mahdollisista sisäisistä menettelyistä ja/tai kansallisista menettelyistä muuta johdu.

Sopimukseen kuuluu kaikkiaan neljä liitettä.

Liite I. Liitteessä määrätään sovituista lentoliikennepalveluista ja määrätyistä reiteistä. Liite 1 sisältää liikenneoikeudet, joita Euroopan unionin lentoliikenteen harjoittajille ja Georgian lentoliikenteen harjoittajille myönnetään. Liitteen 1 kohdan mukaan liitteeseen sovelletaan liitteessä II olevia siirtymäsäännöksiä.

Liitteen 2 kohdassa määritellään reitit joille osapuolten lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus tarjota lentoliikennepalveluita.

Euroopan unionin lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus tarjota lentoliikennepalveluja missä tahansa paikassa Euroopan unionissa, välillä olevassa paikassa Euromed-maissa, Euroopan yhteisen ilmailualueen maissa tai liitteessä IV luetelluissa maissa, missä tahansa paikassa Georgiassa ja edelleen olevissa paikoissa.

Georgian lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus tarjota lentoliikennepalveluja missä tahansa paikassa Georgiassa, välillä olevissa Euromed-maissa, Euroopan yhteisen ilmailualueen maissa tai liitteessä IV luetelluissa maissa ja missä tahansa paikassa Euroopan unionissa.

Liitteen 3 kohdan mukaisesti harjoitettavien lentoliikennepalvelujen lähtö- tai päätepisteen on sijaittava Georgian lentoliikenteen harjoittajien tapauksessa Georgian alueella ja Euroopan unionin lentoliikenteen harjoittajien osalta Euroopan unionissa.

Liitteen 4 kohdan mukaan kummankin osapuolen lentoliikenteen harjoittajat voivat valintansa mukaan joillakin tai kaikilla lennoillaan: liikennöidä jompaankumpaan tai molempiin suuntiin; yhdistää samaan lentoon eri lennonnumeroita (code share); liikennöidä missä yhdistelmässä ja missä järjestyksessä tahansa tämän liitteen 2 kohdassa tarkoitettuihin välillä oleviin paikkoihin ja edelleen oleviin paikkoihin sekä osapuolten alueilla oleviin paikkoihin; jättää väliin minkä tahansa paikan tai mitkä tahansa paikat; siirtää missä tahansa kohteessa ilma-aluksestaan liikennettä toiseen ilma-alukseensa; tehdä välilaskuja mihin tahansa paikkaan kummankin osapuolen alueella tai sen ulkopuolella; harjoittaa kauttakulkuliikennettä toisen osapuolen alueen halki; ja yhdistää liikennettä samaan ilma-alukseen riippumatta siitä, mistä tällainen liikenne on lähtöisin.

Liitteen 5 kohdan mukaan kumpikin osapuoli antaa lentoliikenteen harjoittajien määritellä tarjoamansa kansainvälisen lentoliikenteen tiheys ja määrä markkinoilla vallitsevien kaupallisten näkökohtien perusteella. Tämän oikeuden mukaisesti kumpikaan osapuoli ei saa yksipuolisesti rajoittaa liikenteen määrää, tiheyttä tai palvelun säännöllisyyttä taikka toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajien käyttämien ilma-alusten tyyppiä tai tyyppejä muista kuin tullitoimintaan, teknisiin, operatiivisiin tai ympäristönäkökohtiin tai terveyden suojeluun liittyvistä syistä tai tämän sopimuksen 8 artiklan (Kilpailuympäristö) soveltamiseksi.

Liitteen 6 kohdan mukaan kummankin osapuolen lentoliikenteen harjoittajat voivat liikennöidä – myös yhteistunnuksin – mihin tahansa paikkaan sellaisessa kolmannessa maassa, joka ei sisälly määrättyihin reitteihin, sillä edellytyksellä, että ne eivät harjoita viidennen vapauden liikenneoikeuksia.

Liite II. Liite sisältää sopimukseen sisällytettävät siirtymäsäännökset.

Liite III. Liite sisältää listauksen siviili-ilmailuun sovellettavista säännöksistä sekä maininnat niitä koskevista erityisistä mukautuksista.

Liite IV. Liite sisältää luettelon sopimuksen 3 ja 5 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetuista muista valtioista, joita ovat Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi.

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa 4.1.

2 §. Pykälän mukaan lain voimaantulosta ja väliaikaisesta soveltamisesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Sopimus tulee voimaan kansainvälisesti ja Suomen osalta kuukauden kuluttua viimeisen sellaisen nootin päiväyksestä, jolla osapuolet vahvistavat, että kaikki sopimuksen voimaantulon edellyttämät tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan. Valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että lakia sovelletaan väliaikaisesti ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskevan sopimuksen sisältämistä asioista on annettu EU-lainsäädäntöä seuraavista asioista:

Markkinoille pääsystä ja siihen liittyvistä kysymyksistä on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:

Neuvoston asetus (ETY) N:o 95/93, annettu 18 päivänä tammikuuta 1993, lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 894/2002, annettu 27 päivänä toukokuuta 2002, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1554/2003, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 793/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93 muuttamisesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–12 artikla ja 14 a artiklan 2 kohta.

Neuvoston direktiivi 96/67/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla. Sovellettavat säännökset ovat 1–25 artikla ja liite.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 785/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista. Sovellettavat säännökset ovat 1–8 artikla ja 10 artiklan 2 kohta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, lentoasemamaksuista. Sovellettavat säännökset: 1–12 artikla

Ilmaliikenteen hallinnasta on annettu seuraavat EU-säädökset:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 549/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus). Sovellettavat säännökset ovat 1–4 artikla, 6 artikla ja 9–14 artikla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 550/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa (palveluntarjonta-asetus). Sovellettavat säännökset ovat 1–19 artikla, liitteet I ja II.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 551/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus). Sovellettavat säännökset ovat 1–11 artikla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 552/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta (yhteentoimivuusasetus) Sovellettavat säännökset ovat 1–12 artikla, liitteet I–V.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/23/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, yhteisön lennonjohtajan lupakirjasta. Sovellettavat säännökset ovat 1–16 artikla, 18, 19 ja 20 artikla ja liitteet I–IV.

Neuvoston asetus (EY) N:o 219/2007, annettu 27 päivänä helmikuuta 2007, yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi. Sovellettavat säännökset ovat 1 artiklan 1–2 ja 5–7 kohta, 2–3 artikla, 4 artiklan 1 kohta, liite.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1361/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 219/2007 muuttamisesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–5 artikla (lukuun ottamatta 1 artiklan 6 kohtaa), liite (lukuun ottamatta kohtia 11 ja 12).

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1070/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi. Sovellettavat säännökset: 1–5 artikla, lukuun ottamatta 1 artiklan 4 kohtaa.

Lentoturvallisuudesta on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:

Neuvoston asetus (ETY) N:o 3922/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla, sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

Komission asetus (EY) N:o 2176/96, annettu 13 päivänä marraskuuta 1996, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 mukauttamisesta tieteen ja tekniikan kehitykseen, Komission asetus (EY) N:o 1069/1999, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 mukauttamisesta tieteen ja tekniikan kehitykseen, Komission asetus (EY) N:o 2871/2000, annettu 28 päivänä joulukuuta 2000, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 mukauttamisesta tieteen ja tekniikan kehitykseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1592/2002, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2002, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1899/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 muuttamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1900/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3922/91 muuttamisesta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2008, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta Sovellettavat säännökset ovat 1–68 artikla, lukuun ottamatta 65 artiklaa, 69 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, 69 artiklan 4 kohta, liitteet I–VI sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla: Komission asetus (EY) N:o 690/2009, annettu 30 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1108/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä direktiivin 2006/23/EY kumoamisesta.

Sovellettavat säännökset ovat 1–3 artikla (lukuun ottamatta 1 artiklan 7 kohtaa, jossa vahvistetaan uusi 8 a artiklan 5 kohta, 8 b artiklan 6 kohta ja 8 c artiklan 10 kohta) ja liite.

Neuvoston direktiivi 94/56/EY, annettu 21 päivänä marraskuuta 1994, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista. Sovellettavat säännökset ovat 1–12 artikla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/42/EY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2003, poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla. Sovellettavat säännökset: 1–11 artikla, liitteet I–II.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2111/2005, annettu 14 päivänä joulukuuta 2005, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille sekä direktiivin 2004/36/EY 9 artiklan kumoamisesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–13 artikla ja liite.

Komission asetus (EY) N:o 473/2006, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 II luvussa tarkoitetun yhteisön luettelon laatimissäännöistä. Sovellettavat säännökset ovat 1–6 artikla ja liitteet A–C.

Ilmailun turvaamisesta on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 300/2008, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–18 artikla, 21 artikla ja liite.

Ympäristöön liittyvistä kysymyksistä on annettu seuraavat EU-säädökset:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/93/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteen 16 (toinen painos) niteessä I olevan II osan 3 lukuun kuuluvien ääntä hitaammin lentävien lentokoneiden liikennöimisen sääntelystä. Sovellettavat säännökset ovat 1–6 artikla ja liitteet I ja II.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/30/EY, annettu 26 päivänä maaliskuuta 2002, meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna tai mukautettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla ja vuoden 2005 liittymisasiakirjalla. Sovellettavat säännökset ovat 1–15 artikla, liitteet I ja II.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta. Sovellettavat säännökset: 1–16 artikla, liitteet I–VI.

Sosiaalisiin näkökohtiin liittyvistä kysymyksistä on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:

Neuvoston direktiivi 2000/79/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, Euroopan lentoyhtiöiden liiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta. Sovellettavat säännökset ovat 2–3 artikla ja liite.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista. Sovellettavat säännökset ovat 1–19, 21–24 ja 26–29 artikla.

Kuluttajansuojasta on annettu seuraavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset:

Neuvoston direktiivi 90/314/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista. Sovellettavat säännökset ovat 1–10 artikla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–34 artikla.

Neuvoston asetus (EY) N:o 2027/97, annettu 9 päivänä lokakuuta 1997, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 889/2002, annettu 13 päivänä toukokuuta 2002, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2027/97 muuttamisesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–8 artikla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–17 artikla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä. Sovellettavat säännökset ovat 1–17 artikla, liitteet I ja II.

Tulleista on annettu seuraavat EU-säädökset:

Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista.

Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N: 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä.

Lisäksi sopimuksessa määrätyistä kysymyksistä on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 80/2009, annettu 14 päivänä tammikuuta 2009, tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä koskevista käytännesäännöistä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2299/89 kumoamisesta. Sovellettavat säännökset ovat 1–18 artikla ja liitteet I ja II.

Edellä esitetyt määrittävät keskeiset siviili-ilmailuun sovellettavat Euroopan parlamentin ja neuvoston säädökset. Nämä liittyvät Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskevan sopimuksen 4 artiklaan (Lentoyhtiöiden vaatimustenmukaisuutta, omistusta ja määräysvaltaa koskevien viranomaisselvitysten vastavuoroinen tunnustaminen), 5 artiklaan (Lupien epääminen, peruuttaminen kokonaan tai tilapäisesti tai rajoittaminen), 6 artiklaan (Investoinnit), 8 artiklaan (Kilpailuympäristö), 9 artiklaan (Kaupalliset mahdollisuudet), 10 artiklaan (tulleja koskevat vapautukset) 11artiklaan (Lentoasemien, laitteiden ja palvelujen käytöstä perittävät maksut), 12 artiklaan (Hinnoittelu), 13 artiklaan (Tilastot), 14 artiklaan (Lentoturvallisuus), 15 artiklaan (Ilmailun turvaaminen), 16 artiklaan (Ilmaliikenteen hallinta), 17 artiklaan (Ympäristö), 18 artiklaan (Kuluttajansuoja), 19 artiklaan (Tietokonepohjaiset paikanvarausjärjestelmät) ja 20 artiklaan (Sosiaaliset näkökohdat). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten nojalla on lisäksi annettu yksityiskohtaisempia komission täytäntöönpanoasetuksia, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Euroopan unionin näkökulmasta Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskeva sopimus on sekasopimus. Sekasopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan. Sekasopimuksen määräykset voivat olla sekä yksinomaan unionin toimivaltaan kuuluvia, yksinomaan jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvia tai jaettuun toimivaltaan kuuluvia. Eduskunnan hyväksymistoimivalta ei koske perustuslain tulkintakäytännön mukaan sekasopimusten unionin toimivaltaan kuuluvia määräyksiä (PeVL 6/2001 vp). Näin ollen eduskunta hyväksyy sopimuksen perustuslain 94 §:n mukaisesti vain niiltä osin kuin pöytäkirjan määräykset ovat Suomen toimivallassa.

Sopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, miten toimivalta unionin ja jäsenvaltioiden kesken jakautuu. EU-lainsäädännön myötä unionin toimivalta lentoliikenneasioissa on käynyt varsin laajaksi. Valtaosa lentoliikennettä koskevasta lainsäädännöstä on annettu unionin asetuksina. Siltä osin kuin on annettu EU-asetuksia, on jäsenvaltioiden kansallinen toimivalta rajautunut lähinnä siihen kuinka jäsenvaltio järjestää asetusten kulloinkin edellyttämät julkiset hallintotehtävät.

Sopimusmääräykset on luettava lainsäädännön alaan kuuluviksi, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Sillä onko määräys ristiriidassa tai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa ei ole merkitystä (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Seuraavassa käsitellään Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskevan sopimuksen artikloja siltä osin kuin ne hallituksen käsityksen mukaan kuuluvat jäsenvaltion toimivaltaan ja Suomessa lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 1 artiklassa on määritelty sopimuksessa käytetyt käsitteet. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määritelmät kuuluvat perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Sopimuksen 1 artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 2 artikla sisältää liikenneoikeuksien myöntämistä koskevat määräykset. Liikenneoikeuksia koskevissa määräyksissä määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 3 artiklassa määrätään lupien myöntämisestä. Liikennöintilupien myöntämisestä ja peruuttamisesta säädetään ilmailulain 8 luvussa. Artiklan määräykset ovat Suomen toimivallassa ja kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 7 artiklassa määrätään lakien ja määräysten noudattamisesta. Artiklassa määrätään yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista ja kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 10 artiklassa määrätään veroja, tulleja ja maksuja koskevista vapautuksista. Perustuslain 81 §:n mukaan valtion veroista ja maksuista säädetään lailla. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan siltä osin kuin siinä määrätään veroista ja maksuista.

Sopimuksen 11 artiklassa määrätään lentoasemien, laitteiden ja palvelujen käytöstä perittävien maksujen asettamista koskevista periaatteista ja menettelyistä. Lentoasemamaksuista säädetään laissa lentoasemaverkosta ja -maksuista (210/2011). Lentoliikenteen valvontamaksusta säädetään laissa lentoliikenteen valvontamaksusta (1249/2005). Liikenteen turvallisuusvirastolle on asetettu lennonvarmistusmaksujen valvontavastuu ilmailulain 123§:ssä. Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 23 artikla koskee sitovaa riidanratkaisumenettelyä (PeVL 31/2001 vp, HE 84/2001 vp). Artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön näin ollen alaan.

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskeva sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä esitykseen sisältyvä lakiehdotus koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimuksen 26 artiklassa delegoidaan sopimuksen liitteiden muuttamistoimivaltaa sekakomitealle. Artikla ei vaikuta Suomen täysivaltaisuuteen, koska sekakomitea tekee sopimuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöksensä yksimielisesti ja muutokset tulevat artiklan mukaan kuitenkin voimaan kun molempien osapuolten sisäiset menettelyt on saatu päätökseen. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan siten hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskevan Brysselissä 2 päivänä joulukuuta 2010 tehdyn sopimuksen siltä osin kuin sopimus kuuluu Suomen toimivaltaan

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Georgian yhteistä ilmailualuetta koskevan Brysselissä 2 päivänä joulukuuta 2010 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.

---

Helsingissä 6 päivänä marraskuuta 2014

Pääministeri
ALEXANDER STUBB

Liikenne- ja kuntaministeri
Paula Risikko